Vapaaehtoistyötä Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa

Transkriptio

1 Vapaaehtoistyötä Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa Pentti Mattila

2 Ystävyystyö lastenkodeissa Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa Sain sydämelleni 2001 ottaa selville sukuni juurista. Suvusta en juuri tiennyt muuta kuin äitini puolelta isovanhempani ja isäni suvusta joitakin setiä ja serkkuja. Tämän sukuselvitystyön seurauksena sain selville, että Venäjällä karjalassa asuu kaukaiset sukulaisia äitini suvun puolelta, koska oli Volotisten sukuseura. Otin heihin yhteyttä ja he pyysivät käymään Venäjällä. Koin että minun tulisi mennä kutsuttuna Lahdenpohjaan. Kävin siellä ja sitä kautta minulle aukeni ovia paikallisiin lastenkoteihin ja seurakuntiin. Ensimmäisen matkani tein hyvän ystäväni Risto Tammisen kanssa vuonna 2001 keväällä Venäjällä vietettävän Voiton päivän aikoihin. Tiet olivat kuoppaisia hiekkateitä suurimmaksi osaksi, minkä vuoksi oli ajettava hyvin varovasti. Moneen kertaan kysyimme kuinka pitkä matka on vielä Lahdenpohjaan. Perille päästyämme meitä odotti Meerin os. Volotisen lähisukulaiset. Meeri näytti meille Lahdenpohjan kaupunkia ja ihmettelin kuinka paljon siellä on lastenkoteja. Olin mukana 1990 luvun loppupuolella Vesa Tuppuraisen Mannalähetys ry:n toiminnassa ja sen jälkeen ryhdyin itsenäisesti tekemään Venäjän Karjalan vierailuja. Vesa vieraili yleensä Leskolovossa, Toksovossa, Shlisselburgissa ja Pietarissa. Pähkinälinnassa eli Shlisselburgissa oli Vesan yhdistyksen ryhmällä paikallisen rukoushuoneen kanssa lastentyötä. 2

3 Muistan tapauksen Leskolovosta, jossa olimme tulkkina toimivan Lempin perheen vieraana. Jakaannuimme erilaisiin ryhmiin viedäksemme humanitaarista apua mökkialeen asukkaille. Menin Lempi tulkin kanssa erääseen asuntoon, jossa oli mummo, äiti ja vammautunut poika. Poika oli vammautunut pahoinpitelyn seurauksena ja mummo kuuli hyvin huonosti, että hänelle piti huutaa, jos sittenkään kuuli mitään. Alkumuodollisuuksien jälkeen tulkki sanoi, että minun pitäisi jakaa Raamatusta jotakin. Minulle tuli mieleen Paavalin Filippiläiskirjeen teema iloitkaa aina olosuhteista huolimatta. Tämän jälkeen kysyi haluaisiko joku, että rukoilen heidän puolestaan. He tekivät kovasti ristinmerkkejä, jonka jälkeen suostuivat ja mummo lopuksi ilmoitti saaneensa kuulon, koska Jeesus oli kuullut rukoukset ja mummo otti vastaan parantumisen. Vesan mukana tuli Suomeen vuonna 1997 rabbi Sasha Kikinzon Pietarin Messiaanisesta keskuksesta. Ennen uutta vuotta 2000 olin Vesan ryhmän mukana Aunuksessa ja Petroskoissa ja tällä matkalla tutustuin Tampereen vapaaseurakunnan evankelista Pekka Katajistoon, jonka seurassa tämän jälkeen tein monta matkaa. Tapasimme uudestaan puolentoista vuoden kuluttua ensi tapaamisesta kesällä Upsalassa Livets Ordin Eurooppakonferensissa, sillä paluumatkalla kerroin työstäni Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa. Pekka halusi tulla mukaan, vaikka hänellä oli itsellään ollut yhdistyksensä Finmission kautta todella laaja työ Venäjällä. Pekka Katajisto oli aiemmin yhdessä Ajankohtaisen kakkosen (Mokko) kanssa tehnyt koskettavan TV -dokumentin Viipurin seudun lastenkotien kurjuudesta (1993), joka sai aikaan pienen kohun ympäri Eurooppaa. Kerran vierailimme Pekan Tamperelaisen ystävän autolla Aunuksessa, jonne ajoimme sankassa lumipyryssä, minkä vuoksi olimme aikalailla myöhässä aikataulusta. Aunuksen Luterilaisen kirkon kirkkoherra oli jo nukkumassa kun saavuimme perille. Pekan vaimon piti kiivetä aidan yli ja koputtaa kirkkoherran asunnon ikkunaa. Meidät majoitettiin Aunuksen kirkon yläkerran vierastiloihin, jossa on sauna. Pekka oli sopinut vierailun Syvärin luostarissa toimivaan mielisairaalaan, jossa Pekka ja hänen sanomansa otettiin hyvin vastaan ja henkilökunta kysyi koska Pekka tulee seuraavan kerran, mutta Pekka kuoli yllättäen 55 vuoden ikäisenä. Pekan 3

4 kanssa tehdessä lukuisia matkoja, niin pitkien ajomatkojen aikana tuli kuunneltua monia vaiheita Pekan elämän varrelta, kuten Kanadalaisesta Al Trembletin mielenkiintoisesta elämästä. Pekka sanoi, että hänen elämästään olisi tehty kirjakin, jota en ole vielä löytänyt. Al Trembletin koko perhe oli ollut Kanadassa rikollisia ja hänen veljensä ja isänsä oli teloitettu sähkötuolissa. Vankilassa, jossa Al oleskeli, kävi suomalainen naisevankelista kertomassa Jeesuksesta ja hänen tuomasta tulevaisuudesta, sekä toivosta. Al oli tehnyt ratkaisun uskoa ja luottaa Jeesukseen kuulemansa sanoman mukaan. Kun Al Trembletin vuoro oli mennä sähkötuoliin teloitettavaksi, niin matkalla teloituspaikalla hän sai armahduksen. Tämä suomalainen nainen ja Al Tremblet olivat avioituneet myöhemmin ja tulivat Suomeen. Pekka oli kierrellyt Suomessa heidän kanssaan kertomassa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan avusta. Kerran Pekan kanssa tulimme Lahdenpohjasta ja pysähdyimme Sortavalan torille, jossa kävimme. Pekka sai sydämelleen jakaa Jeesuksesta kertovia vihkosia. Niitä jakaessamme eräs mies tarttui Pekkaa kädestä ja halusi tietää mitä nämä vihkoset pitivät sisällään. Pekka kertoi Jeesuksesta ja hänen tekemästään työstä meidän syntiemme sovittamiseksi. Väkeä rupesi kertymään Pekan ja kyselijän ympärille aikalailla, niin lopuksi Pekka kysyi, että saisiko hän rukoilla miehen puolesta, johon sai myöntävän vastauksen. Rukoilun jälkeen mies kertoi kuinka hän oli ollut matkalla ostamaan viinapulloa, mutta nyt hän ei tarvinnutkaan sitä, koska oli kokenut Jeesuksen antaman avun elämäänsä. Tällaisia tapauksia sattui paljon Pekan kohdalle yhdessä matkatessamme. Pekan kanssa tekemillämme matkoilla Pekka kertoi monista ihmeistä joita hän oli itse kokenut, kuten miten hän oli päässyt irti vankilakierteestä. Pekka kertoi kuinka oli jälleen kerran päässyt vankilasta ja luvannut ettei palaisi sinne enää, eikä ryhdy päihteitä käyttämään, mutta päihteiden käyttö alkoi heti. Selvittyään syntymäpäivien aikoihin päihtymyksestään, niin hänelle oli tullut mieleen asiat joita olivat puhuneet vankilassa vierailleet seurakuntien ryhmiä puhumassa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan tulevaisuudesta ja toivosta, niin hän tiesi missä saarnaaja asui ja niin hän kävi kysymässä onko tämä 4

5 totta mitä ovat puhuneet. Pekka päätti uskoa ja luottaa kuulemaansa ilosanomaan ja saarnaaja julisti Pekan synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saarnaaja muistutti Pekkaa, että jos tulee uskon elämässä vaikeuksia jne., niin silloin tulee ryhtyä kiittämään Jeesuksen verestä. Tällainen koettelemus olikin tullut heti, kun hän kuuli linja-autossa äänen, joka oli kehottanut jäämään seuraavalla pysäkillä pois ja hyppäämään veteen hukuttautuakseen, mutta Pekka muisti saarnaajan sanat ja ryhtyi kiittämään Jeesuksen verestä. Pekka kertoi tärkeän opetuksen minulle, sillä hän sanoi menestyneensä palvelutyössään hyvin, sillä ihmisiä tuli uskoon, sairaita parani, ovia aukeni ja kaikki hänen tarpeensa tuli täytettyä. Tämän vuoksi hän ajatteli, kuka hän mahtaa oikein olla, eli hänen sydämeensä tuli ylpeyttä ja ajatteli omalla ymmärryksellään ja voimallaan kyenneensä tekemään kaikki nämä suuret asiat. Tämän ylpeyden seurauksena saatanalle avautui ovi tulla Pekan elämään tuhoamaan sitä, minkä seurauksena hän menetti perheensä ja omaisuutensa, mutta hän teki parannuksen näistä asioista ja vapautui Saatana tuomista sairauksista ja muista ongelmista, vaikka osa kokemistaan asioista olikin pysyviä. Pekka varoitti minua moneen kertaa ylpeydestä. Vuoden 2002 itsenäisyyspäivämme aikoihin kävimme Lahdenpohjassa ja Kurkijoella, jossa tutustuimme paikalliseen pieneen Helluntaiseurakuntaan. Mukana oli Volotisen sukuseuran puheenjohtaja ja Vesa Tuppurainen, jonka vuokraamalla pikkubussilla kuljimme Venäjän Karjalaan. Tullissa oli ongelmia, koska oli liukasta ja eräs ajoi tullialueella perään, jota jouduimme selvittelemään. Vierailimme lievästi vammaisten lasten lastenkodissa ja Prijut lastenkodissa. Norjan matka Vajaat kymmenen vuotta sitten heinäkuun alussa olin mukana bussimatkalla Norjan Tønsbergiin Rodney Howard-Brownin kokouksiin. Pääsin mukaan Norjaan suuntautuvalle matkalle, jonne meni kaksi linja-autollista. Toinen linja-autollinen väkeä tuli Joensuusta ja toinen Helsingistä, jonka kuljettajana oli Häkkinen. Matkaa johtivat Arto ja Raili Vilhunen. Turusta Ruotsinlaivalla menimme Capellcaariin, josta ajoimme Norjaan Tönsbergiin. Tönnsbergissä majoituimme kasvipuutarhan 5

6 majoitustiloihin ja kokoukset olivat kasvihuoneella, jonne oli rakennettu lava ja äänentoistolaitteet. Vilhuset olivat hankkineet puheiden tulkkausta varten radioteitse toimivat tulkkauskuulokkeet. Alkuviikko oli sateinen ja ukkosti kovasti. Rodney Howard Brown pääsi vasta kokousviikon loppupuolella paikanpäälle. Rodney Howard Brown ihmetteli kuinka demoni keskeisiä uskovat voivat olla. Hän kertoi esimerkin kuinka hänen pitäessään kokousta joskus aiemmin oli joku tullut kertomaan hänelle: kokoukseen on tullut noitia kauhuissaan. Rodney oli kysynyt, että oliko hän laittanut merkille minne he laittoivat luutansa. Eikä hän ymmärrä kuinka uudestisyntyneet ihmiset voivat kärsiä sukukirouksista. Hän kertoi esimerkin siitä kuinka olimme ennen uskoontuloamme maailmassa palvellen tämän maailman ruhtinasta esim. kapakassa drinkkejä nauttien, johon kului paljon aikaa. Miksi kun uudestisyntyneellä ihmisellä on uusi isäntä ei palveli Häntä vähintään yhtä antaumuksellisesti, eikä valittaisi pitkistä kokouksista jotka saattavat kestää 4-6 tuntia. Kokoukset olivat todella hyviä ja alkoivat päiväkokouksilla ja päättyen iltakokouksiin puolille öin. Kerran päivällä palatessaame keskikaupungilta ruokailemasta, niin eräs ystävä kertoi saaneensa kalaa saaliiksensa. Kysyin mitä hän tarkoitti tällä, niin hän sanoi puutteellisella englannin kielellään saaneensa paikallisen nuoren tulemaan kokouksiin mukaan. Seurasin tätä norjalaista nuorta pitkin iltaa, sillä ylistys kesti toista tuntia, opetus antamisesta muutaman tunnin ja lopuksi muutaman tunnin saarnaa, että jaksaisiko hän olla loppuun saakka paikalla. Tämä norjalainen nuori oli koko ajan mukana ja teki uskon ratkaisun, sekä lopuksi teki lupauksen mennä Raamattukouluun, ihmeellistä. Näissä kokouksissa oli myös Latvian Riikasta linja-autoilla tulleita Raamattukoululaisia. Eräs näistä Raamattukoululaisista oli muistaakseni katujen lakaisija, joka laittoi käytäntöön opetukset antamisesta, sillä oli laittanut kaikki rahansa uhrikoppaan, eikä seuraavana aamuna ollut enää rahaa. Aamupalalla, eräs Norjalainen oli saanut sydämelleen antaa juuri tälle miehelle muutaman tuhat Norjan kruunua. Hän oli kertonut tästä asiasta muille, mikä oli sitten kantautunut myös puhujien tietoon. Seuraavana iltana pyydettiin tätä henkilöä todistamaan. Juontaja kysyi mitä hän teki tällä saamallaan rahalla, johon hän vastasi laittaneensa sen koppaan siemeneksi. Juontaja siunasi latvialaista todistajaa, joka kaatui pökertyneenä lattialle usemmaksi tunniksi. Hänen ollessa siellä lavalla pitkäl- 6

7 lään yleisö toimi spontaanisti ja lähti viskaamaan latvialaisen päälle rahaa, kelloja ja kaikenlaista muuta tavaraa. Hän laittoi käytäntöön kuulemansa opetuksen antamisesta, mikä luottamus ja usko Raamatun Sanaan palkittiin näin nopeasti. Takaisintulomatkalla pysähdyimme Oslossa Holmenkollenilla ja Patsaspuistossa. Holmenkollen, metsäinen selänne Norjassa n. 10 km Oslon keskustasta pohjoiseen 371 m merenpinnalta. Hiihtourheilukeskus, jossa jokavuotiset kansainväliset talvikisat (vuodesta 1892). Holmenkollenilla pidettiin vuoden 1952 talviolympiakisojen hiihto- ja mäenlaskukilpailut sekä hiihdon MM-kisat 1930, 1966 ja Yöllä pysähdyimme erään huoltoaseman pihalle, jotta linja-auton kuljettajat voisivat levätä. Väki joka jäi linja-autojen ulkopuolelle ryhtyivät pitämään rukouskokousta. Rukoillessaan jonkun puolesta laittoivat asfaltille muovisen jätesäkin, jos rukoiltava kaatui, ettei sotkisi vaatteitaan. Saavuttuamme Capellcariin odottelimme lautan saapumista. Lahdenpohjan matka Vuoden 2003 alussa Pekka Katajiston ja hänen vaimonsa kanssa teimme matkan Lahdenpohjaan ja mukana oli ystäviä myös Kemistä. Vierailimme Lahdenpohjan Prijut lastenkodissa, jossa henkilökunnan mukaan lapset vaihtuvat usein ja lapsille täytyy opettaa etteivät riko lastenkodin huonekaluja ja leikkivälineitä. Koska lapset ovat tulleet kodeista, joissa ei ole huonekaluja johtuen vanhempien päihteiden käytöstä. Tällä matkalla veimme työpaikkamme henkilökunnalta keräämiäni vaatteita. Henkilökunta oli iloinen, kun Suomesta saakka voidaan muistaa ja auttaa lastenkodin lapsia. Lievästi vammaisten lastenkodissa vierailimme myös, jossa lastenkodin johtaja muistutti ettemme unohtaisi heitä, koska on toivottavaa, että vierailemme siellä useamminkin ystävinä. Vierailimme Lahdenpohjassa ja Kurkijoella ( ) jonne saimme viedä aineellista apua ja evankeliumia. Ensialkuun oli pieniä ongelmia, sillä vammaisten lastenkodin lapset halatessaan jou- 7

8 kolla huitaisivat vahingossa Kyllikkiä, niin Kyllikin silmälasit menivät rikki, eikä Kyllikki pystynyt lukemaan Raamatun sanaa. Minun silmälasini, jotka oli myös huitaistu lattialle ja eräs hoitaja tallasi ne jaloillaan rientäessään auttamaan minua, mutta sain laitettua linssit paikoilleen ja taivutettua sangat suunnilleen kohdilleen. Vammaisten lasten lastenkodissa johtaja Veera kertoi kuinka heidän oli pitänyt siirtää lasten sauna ja kylvetysajankohta lauantaista maanantaiksi, koska henkilökunta on lauantaisin niin juovuksissa, että saunaa ei saada lämpiämään. Kurkijoen Helluntaiseurakunnan pastoriperhe (Aleksander, Angeliina ja heidän tyttärensä Oksana) ottivat meidät vastaan seurakunnassaan, jossa Kyllikki sai opettaa Raamatusta ylistyksestä ja ylistystanssista. He olivat tyytyväisiä kuulemastaan. He olisivat iloisia, jos heidät kutsuttaisiin vieraiksi Suomeen. Tämän jälkeen menimme pastorin rouvan Angeliinan kanssa Prijut lasten turvakotiin, jossa lapsille laulettiin ja Angeliina laulatti, leikitti ja kertoi evankeliumia lapsille. Poistuessamme lastenkodista lastenkodin portit oli tukittu nostamalla lautaromua tuoleja ja muuta roinaa esteeksi, eli meidän piti raivata roskat pois tieltä. Tämän jälkeen palasimme Meerin luokse, jonka luona olimme majoittuneita. Meeri pyysi siskonsa Railin puolesta rukousta, joka on ollut tunnettu ennustaja Porajärvellä, jonka luona on koko kylä käynyt kuulemassa ennustuksia. Raili tuli uskoon ja julistimme Railin synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Raili itki liikutuksesta, kun Pyhä Henki kosketti häntä. Meidän tulkkinamme oli Jani Tamminen Järvenpään Luterilaisesta seurakunnasta. Järvenpään Arkin (vapaaseurakunta) ryhmän (Anneli, Leila ja Hanna) vierailu Venäjän Lahdenpohjaan onnistui hyvin. Olimme perillä perjantaina klo paikallista aikaa, joka on tunnin edellä meidän aikaamme nähden. Meidät otettiin vastaan ruokapöydän antimilla. Aamulla lajittelimme vaateavustuksen vierailupaikkoihin. Varhain lauantaina vierailimme johtaja Veera Alexandrovan vammaistenlasten orpokodissa, jossa sillä hetkellä on 26 lasta, sillä yksi lapsi oli otettu ottolapseksi. Kaikki lapset ovat orpoja ja ovat siellä 8 vuoden ikäisiksi saakka. Tämän jälkeen he menevät lastenkoti-internaattiin tai invalidikoteihin. Orpolapsikoti toimii Suomalaisten rakentamassa Kansakoulussa vuodelta Iso osa lapsista ei osaa puhua, vaikka heitä opetetaan puhumaan. He ovat käyttäneet amerikkalaista kuntoutusohjelmaa lasten kuntoutuksessa. Henkilökuntaa on 40 ja lapset voivat hyvin johtajan kertoman mukaan, mikä näytti pitävän täysin paikkaansa. Johtaja sanoi, että heillä on erityisesti seuraavia tarpeita: bensiinikäyttöinen ruohonleikkuri, pesuaineista pulaa, hammasharjoista ja isopalasista puisista palapeleistä jne. 16 ikäinen Hanna sopi johtajan kanssa kummilapsen ottamisesta lastenkodin lapsesta. Vierailimme Meerin työnantajan juutalaisen liikemiehen Mark Koganin kartanokonttorissa (entinen Taskisen kartano), jossa tervehdimme hänen vaimoaan. Vierailimme Kurkijoen Helluntaiseurakunnassa, jossa Leila kertoi terveisiä Suomesta ja Hanna esitti ylistystanssin, joka otettiin erittäin hyvin vastaan ja pyydettiin Hanna tulemaan opettamaan Kurkijoen seurakuntaa tästä aiheesta kesällä. Hanna sai seurakunnan nuorista ystäviä. Anneli kertoi uskoontulostaan todistuksen, joka ilahdutti pastoripariskuntaa. Pastoripariskunta Alexander ja Angeliina ovat viikolla 21 tulossa Suomeen. Prijut lasten turvakodissa kävimme johtaja Galina Golopätkinän luona, jossa selviteltiin lastenleirille Suomeen lähtevien lasten käytännön järjestelyitä ja lupakäytäntöjä. Prijut lastenkodissa on 16 lasta joista valtaosa oli uusia edelliseen kertaan nähden. Osa lapsista on viikonloppuisin kotona vanhempiensa luona. Galina ja apulaisjohtaja Ludmila toivoi meidän auttavan heitä löytämään yhteistyökumppania tullakseen mukaan johonkin EUhankkeeseen ja saadakseen lastenkodille jonkin projektin ja siihen rahoitusta. Leila opetti Prijutin lapsia. Hanna tanssi lapsille ylistystanssin. Angeliina laulatti ja leikitti lapsia sekä kertoi evankeliumin lapsille. Lasten puolesta rukoiltiin ja miltei kaikki lapset antoivat elämänsä Jeesukselle henkilökohtaisessa rukoustilanteessa. Saimme pitää vieraanamme toukokuussa 2004 entistä everstiä Alexanderia (nykyinen pastori) Venäjän Karjalasta ja hänen vaimoansa Angelinaa musiikkikoulun johtajaa ja Meeri os. Volotista. 8

9 Vieraat vierailivat Järvenpäässä kotikokouksessa, Kotkan Majakkaseurakunnassa, Vuosaaren kirkon Matteussalissa, Espoon Kristillisessä koulussa jossa heidät otti vastaan Maarit Laakkonen. Eläkkeellä oleva entinen panssarivaunuprikaatin johtaja eversti Alexander kertoi, kuinka Jumala oli ruvennut häntä vetämään puoleensa erilaisten tilanteiden kautta. Kerrankin pitkässä sotaharjoituksessa monen päivän jälkeen sumussa, jossa ei nähnyt paljoa eteensä, oli Alexander kuullut fyysisillä korvilla äänen pysähdy. Hän oli ihmetellyt mistä ääni kuului, sillä hän oli ottanut kypärän pois päästään, jossa on kuulokkeet jne. Hän oli jatkanut matkaan etumaisessa panssarissa, mutta taas ääni kehotti pysähtymään ja ihmetteli mistä ääni tulee. Tämän jälkeen hän kuuli äänen kolmannen kerran PYSÄHDY, silloin hän pysähtyi ja meni kävellen katsomaan tilannetta eteen. Kolmen askeleen päässä oli ollut syvä jyrkänne jonne hän olisi pudonnut jos ei olisi pysähtynyt. Hänen hiuksensa olivat nousseet pystyyn ja lyyhistynyt maahan järkytyksestä. Toinen vaikuttava tapaus oli ollut kun oli ollut sotaharjoitukset Itä-Saksassa. Hän oli ylittämässä panssarivaunulla Elbe jokea pohjaa myöten. Panssarivaunun moottori oli sammunut keskellä jokea ja miehistö oli mennyt paniikkiin ja saanut shokin. Kaasunaamareiden happikin riitti vain joksikin aikaa. Hän oli pyytänyt Jumalan apua. Jonkin ajan kuluttua panssarivaunuun kiinnitettiin koukku ja se vedettiin maalle. Noin kymmenen vuotta sitten olivat olleet Jaltalla lomailemassa, jossa Angelina oli tutustunut kahteen uskovaan vanhempaan ihmiseen ja nähnyt Jeesus-filmin, joka oli puhutellut häntä kovasti ja löytänyt vastauksia Jumalakaipaukseensa. Matkan jälkeen Alexanderin vaimo Angelina oli sairastunut vakavasti. Lahdenpohjassa leikkaus oli epäonnistunut ja hänet vietiin helikopterilla Petroskoihin. Petroskoin lääkärit olivat valmistaneet Alexanderin Angelinan kuolemaan. Alexander oli harhaillut Petroskoin kaduilla ja huomannut jossakin kulttuuritalossa hengellisen kokouksen, jossa hän oli vain itkenyt. Häneltä oli kysytty mistä on kyse. Alexander oli kertonut vaimonsa hädän, niin pastorin johdolla uskovat oli käyneet rukoilemassa Angelinan puolesta sairaalassa. Alexander kertoi kuinka hän oli nähnyt nyrkin mentävän kolon Angelinan kyljessä. Angeliina oli todettu kliinisesti kuolleeksi, mutta hän palasi elämään takaisin. Hän parani päivä päivältä lääkäreiden suureksi ihmeeksi. Lahdenpohjan kasarmin lopettamisen takia moni armeijan palveluksessa ollut jäi työttömäksi ja heitä värvättiin sitten mm. Tshetsheniaan. Moni kirjoittikin nimensä sopimukseen alle. Näille Tshetsheniaan lähdössä olleille sotilaille Eversti Alexander oli kasarmilla puhunut Jeesuksesta, niin hänelle oli vihelletty, buuattu, tömistelty jalkoja ja kuumaa vettä heitetty päälle. Hän oli meinannut poistua paikalta, mutta oli kuullut kehotuksen jäädä paikalleen. Tämän jälkeen monet alaisistaan kuuli hänen julistustaan ja muutama tuli Alexanderin siunattavaksi. Hän muistaa näistä erityisesti yhden majurin ja kersantin. Joiden vuosien kuluttua hän näki nämä miehet uudestaan ja he olivat vain selviytyneet niistä miehistä, jotka olivat menneet sinne Tshetsheniaan. Tämä majurin panssarivaunu oli saanut osuman, mutta ainoana hän oli pelastunut siitä. Paljon muitakin mielenkiintoisia todistuksia Alexanderilla on. Alexander on kolme vuotta sitten edellisen kerran käynyt Suomessa Pohjanmaalla. Kävin Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa Laatokan rannalla ystäväni Espoolaisen Risto Tammisen kanssa alkuheinäkuusta 2004 viemässä saamiani avustusvaatteita ja hakemassa kahta lasta Prijut lasten turvakodista Arkin lastenleirille ja viedä myös Meeri kirkkoherran rouvan Sinikka Tuovisen luokse Lohjan Vivamoon, jossa hän asuu. Yhdeltätoista paikallista aikaa lähdimme Lahdenpohjasta kohti Helsinkiä. Alkumatkasta mäkisillä ja mutkaisilla tiellä oli kuorma-auto kaatunut alamäkeen, joka oli tukkinut melkein koko tien ja jota 9

10 yritettiin nostaa pystyyn siinä. Lapset Suomen puolella ihmettelivät kovasti näkemäänsä ja Meeri kertoi paljon asioita Suomesta, sillä he eivät tienneet juuri mitään Suomesta. Lapset olivat jo pitkään odottaneet pääsyä Suomeen lastenleirille, joka sitten vihdoin toteutui. Seuraavan viikon maanantaina palasimme takaisin lapsien ja Meeri tulkin kanssa ja lapsilla oli paljon ihmeellisiä asioita kerrottavanaan hoitajille ja kavereilleen. Varmasti olivat saaneet joukon uusia ystäviä joiden kanssa voivat olla yhteyksissä myöhemminkin. Vierailimme Polvijärven pastorin Veijo Piipposen kanssa Venäjän Karjalan Lahdenpojassa lastenkodeissa. Tapasimme Lahdenpohjassa juutalaisen rikkaan miehen ja yrittäjän Mark Koganin, joka on rakentanut matkailukeskuksen entiselle Winterin huvilalla, jossa on entisöity rakennuksia ja rakennettu luksusmökkejä. Vartioidun matkailukeskuksen rannalta pääsee isolla veneellä Valamon luostariin 1,5 tunnissa. Vierailimme Lahdenpohjan nimellisesti Helluntaiseurakunnassa, mutta joka on oikeasti uskonliikkeen seurakunta, jossa pastoreina toimii aviopari Vitali ja Elviira. Elviira on käynyt uskonliikkeen Raamattukoulun Kiovassa, jossa on hengen seurakunta, josta he aina muistavat kertoa ja ihmettelevät koska Suomalaiset eivät tunne tätä seurakuntaa. Elviiran suku on Suomalaista sukujuurta, vaikka Elviira ei vielä osaa Suomea. Elviira on väkevä ylistyksen johtaja myös. Hänen perheensä ovat ylistäjiä heidän ylistysryhmässään. Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa ollaan lopettamassa Prijut lasten turvakotia ja osa henkilökunnasta (21-5= 16) on jo irtisanottu ja loput pika puoliin. Tapasimme Prijut lastenkodin psykologin Ludmilan, joka kertoi tästä murheellisesta tapahtumasta. Kaupunki maksaisi vuokrat ja palkat, jos löytyisi muihin kuluihin euroa vuodessa. Vammaisten orpolastenkodin johtaja Veera Sokolova on asettunut ehdolle Lahdenpohjan piirin valtuustoehdokkaaksi, jonne on tarkoitus valita 4 henkilöä. Me rukoilimme Veeran puolesta, että hän saisi tämän paikan ja pyydettiin paikallista Helluntaiseurakuntaa tekemään myös samoin. Vaalit ovat Kurkijoen Helluntaiseurakunnassa Veijo Piipposen Polvijärven vapaaseurakunnasta saarnatessa, niin Kurkijoen seurakunnan ylistyksen johtaja Oksana näki näyn, jossa punainen matto oli levitettynä. Maton toisella puolella seisoivat vanhurskaat valkoisissa puvuissa ja heillä oli vyöt sekä pitkät hiukset. Jeesus käveli punaista mattoa myöten saliin eikä katsellut vanhurskaita. Oksana koki, että hänen selässään oli piikkilanka ja Jeesus kosketti Oksanan kättä ja piikkilanka putosi lattian alle piiloon ja hän koki sitten rauhaa. Jeesus ja hänen kirkkautensa oli läsnä kokouksessa ja Jeesus kulki ympäri vapauttaen seurakuntalaisia. Oksanan oli ollut vaikea pysyä tuolilla Pyhän Hengen läsnäolon vuoksi, Kiitos Herralle. Vierailimme myös Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnan rukouskokouksessa, jossa oli erityinen todistusilta. Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnassa on joka päivä rukouskokous esim. torstaisin rukoillaan perheenjäsenten puolesta ja perjantaisin Israelin puolesta jne. Mark Koganin vierailu Suomessa: Mark Kogan kertoi, että hän oli jo huipulla 17 vuoden ikäisenä urheilun ammattilaisena kreikkalaisroomalaisessa painissa Valko-Venäjällä, jossa hänen sukunsa on asunut. Hänen isänisänsä oli ollut Tooran kirjoittaja ulkomuistista. Hänen isänsä oli Aaron nimeltään. Vuonna 1978 Mark Kogan muutti Karjalaan Lahdenpohjaan ja nopeasti hänestä tuli päällikkö ja tuotantolaitoksen johtaja. Perestroikan aikaan hänestä tuli yrittäjä. Mark Kogan kustantaa myös Tveriin Moskovan lähelle Synagogan rakentamisen. Mark Koganilla on kirjan kirjasto sisältäen mm. Raamatun selitysteoksia jne. Hotelli Arthurin illanvietossa tapasimme syntyperäisen Israelin juutalaisen Danielin ja hänen vaimonsa jotka nyt asuvat Suomessa, sekä yhden Suomen juutalaisen. 10

11 Mark Kogan oli syntynyt Minskissä ja päättänyt arkkitehtuuri- ja rakennusopiston Tästä yhdeksän vuoden kuluttua hän oli suorittanut Loppututkinnon Valko-Venäjän maatalouskorkeakoulussa. Ammatiltaan Kogan oli vesirakennusinsinööri. Karjalaan Lahdenpohjaan Mark Kogan oli tullut vuonna 1978 ja hän toimi Kurkijoen maanparannusyksikön pääinsinöörinä. Venäläinen yrittäjä Mark Kogan sanoi, että Venäjällä on ortodoksista kirkkoa uudistettu, mutta ei ole tarpeeksi koulutettuja pappeja. Mark Kogan oli kustantanut omista varoistaan puolet uudesta Lahdenpohjaan rakennetusta ortodoksisesta kirkosta. Mark Kogan painattaa varoillaan kpl näköispainoksen 1892 painetusta Valamon historiasta, joista puolet hän antaa Valamon luostarille. Mark Koganin yritys oli Nord Inter House Ltd oli perustettu vuonna 1990 matkailuyritykseksi (matkailualan toimintaa oli hotelleissa Lahdenpohjassa ja Sortavalassa, sekä Winterin huvilalla), mutta kaksi vuotta myöhemmin toiminta laajeni puuteollisuuteen. Yritys vuokrasi metsiä ja aloitti metsien hakkaustoiminnan. Lahdenpohjan läänin alueelta yritys oli hankkinut n ha. Metsänhoitolaki velvoittaa yritykset istutuksiin, joten Koganin firma oli istuttanut keväällä puun tainta. Kaikkiaan yritys työllisti 370 henkilöä. Madridissa Nord Inter House oli saanut tunnustusta Kansainvälisen laatumerkin kautta. Joulukuun matka Viikonloppuna kävin Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa viemässä saamiani vaateavustuksia perille. Tavarat menevät eteenpäin siten, että ne lajitellaan perillä ja toimitetaan joko lastenkotiin lapsille, tarvitseville ihmisille suoraan koteihin ja seurakunnan kautta apua tarvitseville. Prijut lasten turvakodin toiminta on loppunut rahan puutteen vuoksi. Tutustuimme uuteen kohteeseen, eli lasten käsityökerhotaloon johtaja Galina Ivanova Maliseskajan opastuksella. Käsityöker- 11

12 hotalo toimii vuonna 1929 rakennetussa Jaakkiman kristillisessä opistossa, jota ennen sotia oli johtanut kirkkoherra Matti Tuovinen. Heillä on yhteyksiä Suomen Ruokolahdelle Jaakkimasta siirtyneeseen kristilliseen opistoon. Luovutimme kerhotalon käyttöön sinne lahjoitetun saumurin (heillä oli vain vanhoja poljettavia ompelukoneita käytössä). Kerhotalossa lapsia ja nuoria opetetaan tekemään käsitöitä kankaasta, savesta, pajuista koreja, ja tietokoneiden peruskäyttöä jne. He saavat toimintaansa varoja myymällä lasten tekemiä töitä. Ensi vuonna tilanne vaikeutuu myös heidän osaltaan, sillä he saavat rahaa toimintaansa entistä vähemmän ja joutuvat etsimään sponsoreita työnsä jatkumisen takaamiseksi. Seuraavana päivänä vierailimme lievästi vammaisten lasten orpokodissa ja veimme sinne saamiamme vaatelähetyksiä. Tämän jälkeen veimme Kurkijoen Helluntaiseurakuntaan vaatelähetyksen myös. Kurkijoen pastori Alexander Lopatin oli vakavasti sairastunut ja oli sairaalassa Petroskoissa. Tämän vuoksi saimme Riston kanssa puhua mitä meillä oli sydämellämme ja jakaa ehtoollisen seurakunnalle. Veera Sokolovan ja Meeri-tulkin vierailuohjelma Järvenpäähän ke klo n saapuminen bussilla Helsinkiin ja siirtyminen Järvenpäähän ja rukouskokous Arkissa. to klo 9.00 Järvenpään Jampan peruskoulu / Teija, ruokailu klo Vierailu koulutusjohtaja Helmi Sirkiän opastuksella Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskukseen Mannilantiellä Järvenpäässä. Illanvietto ja yöpyminen Teijan luona. pe klo 9.00 tutustumiskäynti Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen Käpylän koulutusyksikköön. Iltapäivällä paluu takaisin Venäjälle. Jean Roos Nummelassa Tuppuraisilla Jean Roos puhui Matteuksen evankeliumissa olevasta rukouksesta, jossa on 7 osarukousta. Yhdestä näistä sanotaan: Anna meille syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi. Meidän tulisi antaa sydämestämme anteeksi. Jeesus puhui vertauksen palvelijasta, jolla oli suunnattoman suuri velka. Hän anoi Herraltaan anteeksiantoa ja sai koko velan anteeksi. Tämä palvelija ei kuitenkaan antanut anteeksi kanssapalvelijalleen. Tämän vuoksi hänen Herransa peruutti hänen saamansa anteeksiannon ja sai kärsittäväkseen anteeksiantamattomuudesta johtuvan tuomion. Jeesus kehotti meitä ettemme tuomitsisi, sillä samalla mitalla meidätkin tuomitaan. Raamatussa löytyy esimerkki kuinka itse itsensä tuomitsee. Daavid teki aviorikoksen ja profeetta Naatan tuli kertomaan kertomusta miehestä joka oli ottanut köyhän ainoan karitsan. Daavid kuultuaan tuomitsi tämän. Profeetta Naatan sanoi, että Daavid itse on tämä mies. Daavid oli Jumalan mielenmukainen mies, mutta neljä hänen jälkeläisistään kuoli väkivaltaisesti tämän synnin takia. Toinen esimerkki Daavidista oikeuden omiin käsiin ottamisesta löytyy, kun Daavid oli vartioitunut vuoristossa myös Naabalin lampaita, mutta odotti saavansa Naabalilta jotakin palkitsemista tekemästään hyvästä. Mutta haukka Naabal lähetti Daavidin miehet tyhjin toimin takaisin. Tämä oli Daavidille suuri loukkaus ja hän lähti rankaisemaan Naabalia. Naabalin ymmärtäväinen vaimo Abigail, joka on esikuva Jeesuksesta, totesi että hän on syyllinen ja hyvitti Daavidia tuomillaan lahjoilla. Daavid ylisti Naabalin vaimon ymmärtäväisyyttä, ettei hän tullut vuodattaneeksi turhaan verta tuomitsemalla itse Naabalin. Jumala tuomitsi Naabalin aikanaan. Kaikilla meillä uskovinakin on potentiaalia mitä hirmuisimpiin rikoksiin jos olemme ylpeitä ja tuomitsevia. Myöhemmin Daavidista oli tullut armahta- 12

13 vainen, sillä Siimei kiroili häntä ja Serujan poika pyysi, että saisiko hän lyödä tältä kiroilijalta pään pois, mutta Daavid kielisi tekemästä. Jean Roos on ollut Jeesuksen lähettämänä 19 vuotta Herran työssä ilman lähettirenkaita ja ilman seurakuntien tukia. Jeesus ilmestyi Jean Roosille ja kysyi: Kenetkä lähetän Jean Roos vastasi lähetä minut. Hänen palvelutyönsä kautta on parantunut lukematon joukko sairaita 61 maassa, jossa hän on vieraillut. Matka Volhovin Way to God seurakunnan kymmenvuotisjuhliin toukokuussa 2005 Järvenpää kaupungilla on ystävyyskaupunki Venäjällä Volhov ja Järvenpään vapaaseurakunnalla Arkilla on ystävyysseurakunta Way to God. Olin mukana matkalla pastori Raja-ahon ja hänen ystäviensä mukana. Autonkuljettajana toimi Vesa Tuppurainen. Menomatkalla kävimme katsomassa Shlisselburgissa (Pähkinälinnassa) paikallisen rukoushuoneen pastoria Aykasar Ovsepyania, joka on myös Facebookista tuttu. Pietarin jälkeen matkatessamme Pietariin näimme paikallisella suoralla moottoritiellä onnettomuuden jossa kaksi Ladaa oli ajanut jostain syytä kolarin, että molemmat autot olivat katkenneet ja meidät pysäytettiin katsomaan, kun uhrit peitettiin pressuilla jne.. Way to God seurakunnalla on myös laajaa päihdetyötä, josta seuraavassa on valokuva. 13

14 Lahdenpohjan matka Kävimme Lahdenpohjan lastenkodeissa taas perjantai-illasta alkaen. Vierailimme lastenkoti-internaatissa, joka on muutosten alaisena, sillä uusia tiloja kunnostetaan lasten käyttöön viereisestä rakennuksesta. Internaatti on saanut uuden eläkkeellä olevan musiikkiopettajan Natalian töihin. Natalia ilahdutti meitä laulun ja soiton taidoillaan, sekä kertomalla perheestään esittelemällä valokuviaan. Seuraavana aamuna pidimme Pyhäkoulutunnin lapsille ja henkilökunnalle selvittyämme yhteisestä aamiaisesta. Sirpa Tervahauta Keminmaalta aloitti todistamisen ja Saija Lehikoinen Polvijärven vapaaseurakunnasta jatkoi. Itse jaoin vähän Jeesuksen äänen kuulemisesta. TV-evankelista ja pastori Veijo Piipponen päätti tilaisuuden kutsuun lähteä seuraamaan Jeesusta. Melkein kaikki lapset ja henkilökunnasta vastasivat kutsuun ja heidän puolesta rukoiltiin henkilökohtaisesti. Sirpa Tervahauta käytti profetian armolahjaansa. Natalia lauloi mm. Lidian (vieraili Arkin lastenleirillä) kanssa koskettavan laulun Karjalasta. Tämän jälkeen siirryimme Galinan johtamaan kerotaloon, joka toimii entisessä Jaakkiman kristillisessä opistossa, jossa meitä odotti lasten konsertti musiikkikerhotiloissa. Me saimme nähdä palettiesityksen myös. Galina kertoi kuinka hänestä oli tullut kristitty kuukausi sitten. Hän kertoi myös kuinka hänen poikansa Andrei oli tullut jo vuosia sitten uskoon ja hän oli jo ollut hylkäämässä poikansa pahatapaisuutensa takia. Poika oli muuttunut uskoontulonsa jälkeen paljon ja on paikallisen helluntaiseurakunnan työntekijä. Andrein päätyö on äitinsä johtamassa kerhotiloissa päihdetyötekijänä. Jaakkiman kristillisen opiston on perustanut Matti Tuovinen, joka myöhemmin oli Kerimäen kirkkoherra ja Meerin hyvä ystävä, jonka luona Meeri on useasti vieraillut Lohjan Vivamossa. Hänen muistonsa on esillä kerhotalon museossa valokuvin ja kirjoin. 14

15 Tämän jälkeen menimme Veera Sokolovan vammaisten lasten orpokotiin. Illalla vierailimme lastenkoti-internaatin sähkömiehen kotona Lahdenpohjan Huuhanmäessä, joka on jo Suomen ajoilta asti ollut varuskunta-aluetta. Sähkömies oli saanut edullisesti ostettua järvenrantatontin johon hän oli vaimonsa kanssa yhdessä rakentanut kauniin omakotitalon. Vietimme miellyttävän illan isäntiemme vieraana. Sunnuntaiaamuna vierailimme Lahdenpohjan helluntaiseurakunnassa jonne saapui lastenkotien opettajia, kasvattajia ja johtaja Galina. Olimme iloisia tästä. Näimme Angeliina ja Aleksander Lopatiinin. Sirpa Tervahauta ja TV-evankelista ja pastori Veijo Piipponen saarnasivat. Vierailimme Lahdenpohjassa Poikkeuksellisesti menimme lauantaiaamuna rajan yli Niiralasta, sillä monella lähtijöistä oli työpäivä klo asti. Kiteen vapaaseurakunnan Lauran rakkaudellisen ystävällisyyden vuoksi saivat matkalaiset yöpyä hänen mökillään hänen huolenpidossaan, josta olemme kiitollisia. Lahdenpohjan lastenkodeissa vierailimme ja veimme mukana tuomamme vaateavustuksen perille. Järvenpään Arkin lastenleirillä Vammalassa ollut Lidia sai syntymäpäivälahjat jotka veimme hänen ystävältään ja hänen perheeltään. Sunnuntaina vierailimme Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnassa, jossa sain innostaa seurakuntalaisia evankelioimaan ja jaoin Samppaneilta saamiani vihkosia heidän työkaluikseen henkilökohtaiseen evankeliointiin. Saimme kuulla, että Angeliina oli parantolassa ja on halvaantunut toispuoleisesti ja menettänyt näkönsä toisesta silmästään. Paluumatkalla jouduimme odottamaan Venäjän tullissa 4 tuntia, koska Niiralan tulli on siirtynyt ympärivuorokautiseen palveluun, mutta työvoimaa on vain kahteen vuoroon, eli virkailijat tekevät 12 tunnin mittaista päivää ilman lisäkorvausta, mikä on vähentänyt työmotivaatiota. Vierailu Venäjän Karjalan Lahdenpohjan lastenkoteihin Menimme Lahdenpohjaan kahdella farmariautolla perjantaina lumimyrskyssä, joka alkoi Lappeenrannan jälkeen. Toisen auton väkeä johti Mailis. Pysähdyimme keidashetkeen Tohmajärvelle Jouhkolaan Lauran (Kiteen vapaseurakunta) maatilalle, jossa meistä kaikista kahdeksasta matkalle lähtijästä pidettiin hyvää huolta ja varustettiin Venäjän Karjalan matkalle. Lauralla lauloimme ja rukoilimme myöhään. Lauantaiaamuna myrskyn jo mentyä ohi jatkoimme matkaamme tulliin, josta selvisimme ongelmitta. Venäjän Karjalassa ajoteitä ei oltu vielä keritty auraamaan, joten ajaminen Lahdenpohjaan oli vaivalloista. Perillä olimme vähän aikataulusta myöhässä. Veimme keräämämme vaateavustuksen Lastenkoti-internaattiin. Saimme pitää Pyhäkoulutunnin, jossa Jani Tamminen Keravalta (toimi tulkkina myös) soitti ja lauloi kuoromme avustuksella. Mirja Karstulasta todisti Jeesuksen ihmeteoista. Kutsuimme lapsia tulemaan eteen rukouspalveluun ja heitä tulikin runsaasti eteen rukoiltavaksi. Tämä lastenkoti-internaatti on saanut uusia kunnostettuja tiloja Suomen aikaisesta varuskuntarakennuksesta, jossa ryhmämme miehet nukkuivat ja olivat majoitukseen tyytyväisiä, sillä Ludmila henkilökohtaisesti tarjoili heille aamulla aamiaista. 15

16 Tämän jälkeen kävimme kerhotalossa entisessä Jaakkiman kristillisessä opiston tiloissa, jossa johtaja Galina vei meidät kuulemaan lasten musiikkiesitystä. Tämän jälkeen Galina esitteli talon toimintaa perinpohjaisesti. Viimeinen vierailukohde oli Veera Sokolovan lastenkoti-internaatti, jossa Veera esitteli uusille vieraille lastenkotinsa toiminnan. Loppuillan vietimme Meerin kotona laulamalla Jani Tammisen johdolla puolille öin. Aamulla varhain heräsimme ja kymmenen aikoihin menimme Lahdenpohjan helluntaiseurakuntaan, jossa saimme todistaa ja laulaa. Silloinen pastori Vitali esitti kiitoksensa seurakunnan johtaja Paul Raja-aholle onnistuneen vierailun johdosta Järvenpäähän muutama viikko sitten. Pastori Vitali kertoi seurakunnalle, kuinka paikallinen nuori oli tehnyt itsemurhan edellisiltana ja tämän vuoksi rukoiltiin nuorten puolesta. Seurakunnasta suoraan kokouksen päätyttyä lähdimme kohti Värtsilän raja-asemaa kohti. Me olimme yllättyneitä kuinka tullin pitkät jonot vetivät niin hyvin, että noin puolessa tunnissa selvisimme rajan yli. Kiitos kaikille esirukoilijoille, jotka olivat muistaneet matkaamme rukouksin. Kävimme pienen ryhmän (Teija Järvenpäästä ja Paula Polvijärveltä) kanssa Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa lauantaina Paulan poimimme kyytiin Lauran kodista Kiteeltä. Lauran luona meidät varustettiin hyvin eväin matkalle. Viemisinä meillä oli ompelukone lasten kerhotalolle ja vaatteita Lastenkoti-internaattiin. Lastenkoti-internaatissa meidät otti vastaan lastenkodin johtaja, joka kertoi, että monia muutoksia oli heidän arkipäiväänsä tullut. He joutuivat luopumaan uusituista tiloista entisessä kasarmirakennuksessa ja eivät anna lapsille enää kouluopetusta, vaan se annetaan normaaleissa kouluissa. Mutta suuri helpotus heille oli, kun lastenkoti-internaatin ei tarvinnut muuttaa maaseudulle Miinalaan. Pidimme lapsille Pyhäkoulutunnin Paulan pitämänä. Natasa lauloi meille haitarinsa säestyksellä lauluja Karjalasta ja rakkaudesta. Meillä oli ilo olla taas ystäviemme keskellä. 16

17 Tämän jälkeen siirryimme vammaisten lastenkotiin Veera Sokolovan vieraiksi. Teija luovutti Veeralle Hannan antaman lahjan kummitytölleen, mutta lapsi oli siirretty Petroskoihin. Johtaja Sokolova lupasi toimittaa lahjan perille oikealle lapselle Petroskoihin. Tutustuimme jälleen kerran lastenkodin toimintaan ja niihin kunnostus- ja korjaustöihin joita olivat saaneet tehtyä viemämme avustuksemme avulla. Seuraavana aamuna veimme ompelukoneen lasten kerhotalon johtaja Galinalle ja palasimme Suomeen, jossa Laura odotti meitä varustaakseen meidät paluumatkalle. Käkisalmi, Räisälä Sain olla Pohjanmaalaisten mukana Matkan johtajana oli Mailis Hämeenlinnasta. Meitä oli kaikkiaan 26. He olivat keränneet suuren joululahjapakettilähetyksen mukaansa (katso kuva), sillä Venäjällä pidetään ortodoksista joulua meidän loppiaisen aikoihin. Paketeissa oli riisiä, kahvia jauhoja jne. Paketteja jakoivat Käkisalmessa uskoville ja myös Kaukolassa ja Räisälässä, jossa osa paketeista ja avustuksesta jäi kaupungintalolle. Räisälässä oli entinen Suomen aikainen kivikirkko Kulttuuritalona, josta paikallinen seurakunta vuokrasi tiloja kokouksiaan varten. Kokouksessa oli eräs Tšetšeniassa taistellut juoppo, joka jo kaatoi viinansa maahan, mutta ei saanut suullaan tunnustettua Jeesusta Herrakseen. Matkalla sain kuulla, että eräs Suomalaisten entisöimä ja laajentama luterilainen kirkko, kun kirkoissa ei saa asua kukaan, eikä ollut vartiointia, niin yöllä oli varastettu kaikki ikkunat pokineen ja muine tavaroineen. Nyt rakennus on rikottuna ja hyljättynä uudestaan. Mukana oli Herralta kutsun saaneita traktaatin jakajia jotka olivat uskollisia työssään ja jakoivat ihmisille ja talojen rappuihin tuhansia traktaatteja Raamattuja ja kirjasia. Oli oikein onnistunut matka. Olin Lahdenpohjassa nyt vappuna ja kuulin, että paikallinen juutalainen yrittäjä Mark Kogan on sairastunut vakavasti (infarkti), sillä on ollut jo puoli vuotta vuoteessa ja nyt sairaalassa Israelissa. Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnan pastori Vitalin 9 hengen perheellä ei ole vieläkään uutta asuntoa (joutuvat toukokuussa muuttamaan pois nykyisestä asunnostaan). Lahdenpohjan kaupunki osoitti heille vai 21 neliön asuntoa. Heillä on sydämellään muuttaa Suomeen, sillä Vitalin vaimolla Elviiralla os. Huopalaisella on Suomalaiset sukujuuret. Vierailimme hengen bussilla Lahdenpohjassa Mailiksen kokoaman ryhmän kanssa. Lastenkoti-internaatissa oltiin kovasti pettyneitä siihen, että melkein kaikki vanhat vierailijat ovat hylänneet heidät, niin he ajattelivat myös meidän tehneen (edellisestä vierailusta kulunut puoli vuotta), sillä Ruotsista oli joku ryhmä käynyt vain siellä. Saimme viedä aivan uusia vaatteita lapsille. Saimme pitää lapsille Pyhäkoulua ja kaikki lapset ja hoitajat halusivat saada rukousta tarpeisiinsa jälkikokouksessa. Lapsia voi käydä hakemassa perhelomille, jos huolehtii lapsien viisumeista ja kuljetuksista. Vitali ei ole enää pastorina, vaikka saavatkin asua vielä toistaiseksi seurakunnan asunnossa. Juutalainen yrittäjä Mark Kogan on myynyt yrityksensä ja uusi omistaja on saneerannut toimintaa ja moni on jäänyt vaille työtä. Taruniemellä olisivat ottaneet vastaan Winterin huvilalle, mutta meillä ei ollut nyt tarvetta käydä siellä. Mark Kogan on kuollut Israelissa, jonne hänet vietiin sairastuttuaan vakavasti. Sunnuntaina vierailimme Lahdenpohjan helluntaiseurakunnassa ja saimme todistuspuheenvuoroja, vaikka siellä oli Saksalaisia vieraita opettamassa Raamattua. Lahdenpohjan matkoilla kuulemiani tarinoita Meeri kertoi isästään Johannes (Ivan) Nikolainpoika Volotisesta, joka oli palomies, s Ilomantsi, k Venäjä. Etunimi Ivan on Venäläinen muoto Johanneksesta. Nimen karjalaisia 17

18 muunnoksia ovat mm. Iivana ja Vanja. Hänellä oli vaimo Maria "Maikki" Jakovlena Pratskonen, Volotinen, s. 1905, k Venäjä. Lapsia heillä oli Helvi Volotinen, s. 1922, Väinö Volotinen, s Venäjä, Vieno Volotinen, s Alavoinen, Venäjä, Raili Volotinen, s Alavoinen, Venäjä ja Meeri Volotinen, s Venäjä, joka on enää elossa Ivan (Johannes) Volotinen, joka oli muuttanut Ilomantsin Möhköstä Venäjän Karjalaan perheineen 1920-luvulla ja oli ollut töissä Alavoisisten palokunnassa lähellä tehdasta alkaen vuodesta Maria Långström on Johanneksen äiti. Johannes hoiti käsikäyttöistä pumppua jota vedettiin palopaikalle hevosella. Johannksen isä rakensi pintalaudoista perheelle talon. Vieno ja Meeri muistavat ajan, kun vuonna 1938 helmikuun 27 päivänä kello kahdelta yöllä koputettiin heidän talonsa ikkunaan ja heidän isänsä pidätettiin syyttömänä. Johannes oli ammuttu muutaman kuukauden kuluttua. Pidätystilanteessa etsittiin kirjeitä ja viisi lasta jäi ilman isää. Lapsista Vieno oli vain 7 vuoden ikäinen. Äiti Maria Jakovlena os. Pratskonen oli ollut päiväkodissa töissä, josta hänet erotettiin pois ja joutui lautoja lastaamaan proomuihin. Tämän jälkeen, kun ei enää jaksanut kantaa lautakuormia joutui hän hevosten hoitajaksi kolhoosin talleille töihin. Vuonna 1941 väestö Alavoisissa evakoitiin sotarintaman lähestyessä Alavoisia. Siirtyessään kolhoosilta uuteen evakointipaikkaan Aunukseen perhe sai kolhoosilta hevosen ja rattaat matkaa varten. Rintaman taisteluiden ollessa niin lähellä heitä, että heidän hevoseensa osui luoti ja hevonen rattaineen kaatui ojaan. Äiti kutsui tuttua hevosta nimeltä kolhoosin aitauksesta, jolloin hevonen kutsusta hyppäsi kolhoosin aitauksesta yli äidin luokse. Sotilaat auttoivat kärryt pystyyn ja valjastivat hevosen rattaisiin. Heitä oli peloteltu, että Suomalaiset sotilaat leikkaavat korvat ja repivät silmät päästä. Kello kuusi aamulla he tulivat Mäkrään ja näkivät, että Aunus oli jo tulessa ja Suomalainen panssarivaunu tuli heitä vastaan, jossa Suomalainen sotilas venyttelee itseään. Heidän äitinsä toivotti hyvää huomenta sotilaalle joka venytteli ja huomattuaan ettei heille käy kuinkaan ja he saivat luvan palata Suomalaisten hallitsemaan Alavoiseen. Vastaan tulleet Suomalaiset sotilaat antoivat hirvenlihaa syötäväksi. Muutkin naapurit palasivat kotitiloilleen ja he nostivat kylvämiään perunoita maasta, mutta leivästä oli pula. Seuraavana syksynä avattiin koulut. Alavoisten koulun Suomalaiset opettajat olivat kummeina, sillä Meerille kummina oli Aino Turtiainen, Raililla Helmi Romppainen ja Vienolla Rauha Uotila. Koulun johtajana toimi luutnantti Matti Tiinari. Myöhemmin tämä äidin nimeltä kutsuma hevonen kuoli, kun naapuri vedätti liian suurta kivikuormaa ja hevosen jalat pettivät. Äiti pyysi Suomalaisia sotilaita ampumaan hevosen. Tästä hevosen lihasta perhe eli koko talven ja ruokittiin Syväriltä saapuneita ihmisiä myös. Äiti kuoli 1943, niin lapset joutuivat 10 vuodeksi orpokotiin. Orpokodin jälkeen Meeri on opiskellut yliopistossa ja ollut koulun johtajana. Kerimäkeläisen rovasti Matti Tuovisen avulla Meeri on saanut selville äitinsä siskot ja käynyt tätinsä Ida Mustosen luona Merimiehenkadulla vierailemassa. Vieno on toiminut Aunuksessa tulkkina saarnamies Kyösti Malmille. Nykyään Vieno asuu samalla tontilla Alavoisissa kuin missä hänen isänsä oli rakentanut kotitalon, mikä oli sijainnut aivan nykyisen rakennuksen vieressä, mutta purettu pois. Orvoiksi jouduttuaan Meeri ja Raili olivat ensin sijoitettuna lastenkotiin Viteliin ja vuonna 1946 heidät siirrettiin lastenkotiin Salmiin ja Raili pääsi sieltä pois jo vuonna Lapsilla oli pitkä matka lastenkodista kouluun. Kävimme katsomassa Salmin rakennuksia ja nämä paikat sijaitsevat Värtsilän ja Aunuksen tien välimaastossa. Raili asui Porajärvellä Suojärven alueella. Siskosten jo kuolleen Helvin tyttö Olga on muuttanut myös unelmiensa täyttymykseen Alavoisten joen rannalle ostamaansa ja kunnostamaansa omakotitaloon lähelle Vienoa, mutta eri puolelle jokea. Joenvarsi on rakennettu täyteen asumuksia. Väinö Volotinen, s Venäjä, k Alavoinen, Venäjä. Aunuksen Ortodoksisella hautausmaalla on haudattuna Vienon, Meerin ja Railin vanhempi veli Väinö. Väinön haudalla on punatähtinen muistomerkki valokuvalla, niin kuin Venäläisillä on tapana laittaa omaisille. Meeri ja Vieno kertoivat Väinön tarinan joka on seuraava: Väinö syntyi vuonna 1924 ja kerkesi käymään perus- 18

19 koulun kahdeksannen luokan ennen sotaa Alavoisissa. Alavoisten ja Aunuksen tultua Suomalaisten joukkojen valtaamiksi, niin Väinö oli päässyt tulkiksi vangiksi jääneille Syvärin Venäläisille. Alavoisista valittiin neljä nuorta opiskelemaan Tampereelle Teknilliseen kansakouluun. Ja jos Väinö olisi opiskellut loppuun, niin hänestä olisi tullut teknikko, mutta hän tuli lomalle Alavoisiin juuri silloin kun Suomalaiset perääntyivät 1944 Aunuksesta. Väinö jäi muun perheen kanssa Venäjän puolelle, koska pelkäsi mitä hänen omaisilleen tehdään, jos hän jää Suomeen, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä Suomeen. Tämän jälkeen Väinö osallistui Venäjän armeijassa sotaan ja Tsekkoslovakiassa käydyissä taisteluissa haavoittui käteen saksalaisten räjähtävästä ammuksesta. Haavoituttuaan oli hoidettavana Puolassa Krakovassa ja eri puolilla Venäjää. Vuonna 1947 palasi kotiseudulleen Alavoisiin, missä sai puolen vuoden koulutuksen invalideille tullakseen toimeen vajaakuntoisena. Väinö toimi kirjanpitäjänä Alavoisten puutavara-alan yrityksen konttorissa. Vuonna 1948 Petroskoissa oli Kulttuuriministeriön järjestämä suuri festivaali. Festivaaleille valittiin jokaisesta piiristä kelvollisia esiintyjiä ja Väinö ja Helvi tulivat valituiksi ja lauloivat näillä festivaaleilla Suomalaisia lauluja. Väinön keskimmäinen tyttö asuu Pietarissa ja toimii sairaanhoitajana. Näinä aikoina Alavoisissa Vieno ja Raili ovat kuuluisia kiitettyjä laulajia perheilloissa. (Vieno Krylova). Tukholma Kesäkuussa vuonna 2006 osallistuin Arken Tukholman seurakunnan viikonmittaiseen kesä Raamattukouluun. Olin majoittuneen pastori Peter Nordbergin asunnossa, jossa on majoitustilat kymmenkunnalle vieraalle. Kanssani sinne oli majoittunut australialainen pariskunta ja tanskalainen nuori tyttö, jonka kanssa kävelimme Raamattukoululle. Raamattukoulussa oli mahdollisuus tehdä erilaista vapaaehtoistyötä esim. keittiöllä tai muussa tehtävässä. Kaikille tämä ei sopinut koska olivat tulleet opiskelemaan, eivätkä ymmärtäneen sen kuuluvan osaksi opiskelua, vaikka se oli kirjattu ohjelmaan. Peter Nordberg on kirjoittanut erinomaisen kirjan Jumalan johdatus ja sinun päätöksesi (Boklövet ja vieraillut saarnamatkoilla täällä Suomessa.. Raamattukoulussa Peter Nordberg opetti Johanneksen evankeliumin alun mukaan mm. suunnilleen näin toteamalla: Kumpi on enemmän totta Jumalan Sana vai kokemukseni. Joka ei rakenna Jumalan Sanan mukaan joutuvat kokemuksensa alle. Joidenkin Jumala on heidän kokemuksensa. Matteus 13:5 puhuu kylvöstä joka on Jumalan Sana. Ensin täytyy istuttaa. Monet hengelliset elämykset monesti valuvat hukkaan, sillä se ei ollut hengellistä kylvöä. Muutos tulee sillä tavoin kun kuuntelet mitä Herra sanoo. Sano, että kuuntelet Jumalan Sanaa mietiskellen, niin Sanan siemen ei joudu tien oheen. Sydämen asenne on hyvä maaperä. Jumalan Sanassa on valtava voima Nuorisopastori Lasse Peterson rukoili oman opetuskokonaisuutensa päätteeksi kaikkien puolesta ja minun kohdallani näin: Että vapautuisin järjen kontrollista. Tulee käynnistymään tapahtumasarja jolle en voi mitään, josta käynnistyy palvelutehtävä. Olen vaarattoman näköinen, mutta tulen sytyttämään ihmisiä Pyhän Hengen tulella. Herra on investoinut minuun paljon. Todella mielenkiintoinen viikko Arkenissa, suosittelen. 19

20 Lauantaiaamuna katselin TV 7:sta ( klo Tukholman Arkenin pastori Gunnar Berilingin haastattelua, jossa hän kertoi kuinka hänen isänsä oli ollut aikoinaan Kiinan lähetti, mutta oli halvaantunut vanhalla iällä. Entinen Ruotsin luterilaisen kirkon kirkkoherra Gunnar Bergling oli saanut opetusta, että on aina kiitettävä ja oli mennyt isän luokse ja oli saanut isän pakotettua kiittämään Jumalaa tästä sairaudesta, joka pitää hänen tämän halvattuna, kun se oli kirkossa tapana. Mutta sairaalassa oli vieraillut katolinen pappi joka oli nähnyt Gunnarin isän ja kysynyt, että haluaako, että hän rukoilee ja voitelee öljyllä. Gunnarin isä oli vastannut myöntävästi, jolloin pappi rukoili ja voiteli. Katolinen pappi oli lähtenyt kiireisenä pois, mutta Gunnarin isällä olisi ollut jotkin kysyttävää tältä papilta ja rynnännyt perään. Porraskäytävässä hän oli huomannut, että eihän pitäisi voida kävellä, sillä hän on halvaantunut. Tätä ihmetellessään porraskäytävässä hän oli nähnyt näyn lapsuudenkodissaan olleesta taulusta, jossa Jeesus kutsuu Pietaria kävelemään veden päällä. Ja sitten hän oli nähnyt Jeesuksen vuoteella ja kutsunut häntä takaisin vuoteelle ja oli taas kävellyt ja tämän jälkeen Jeesus oli kadonnut. Seuraavana aamuna terapeutti oli todennut kaikki lihakset toimintakykyisiksi. Pastori Gunnar oli ihmetellyt tätä isän ihmeellistä parantumista ja saanut ilmestystä, että Raamatussa puhutaan paljon sairaiden parantamisesta. Hän oli tämän jälkeen rukoillut ihmisten puolesta laskien kädet heidän päälleen ja alkuaikoina kaikki sairaat oli parantuneet joiden puolesta oli rukoillut. Nyt hän ei opeta enää, että on kiitettävä Jumalaa sairauksista. Venäjän Karjalassa vierailu Vierailimme myös Kurkijoella pastori Alexander Lopatinin helluntaiseurakunnassa. Tuulikki Hikiältä kertoi täällä juutalaistyöstään ja kuinka tärkeää on juutalaisten siunaaminen. Kokouksen jälkeen pastori Aleksanteri Lopatin kertoi kuinka hänen isovanhempansa oli piilottanut juutalaisvainojen aikana tyhjillään olleeseen sukulaisensa huoneistoon 12 juutalaista. He ruokkivat heidät leipomosta jääneillä tähteiksi jääneillä uunissa palaneilla muruilla ja saamallaan maidolla 20