Sisällysluettelo SISÄLLYSLUETTELO

Transkriptio

1

2 SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO PUHEENJOHTAJAN PALSTA Markku O. Kuorilehto 3 LIMINGAN KRANKAT K.J. STÅHLBERGIN ESIVANHEMPAIN TAULUSSA Aarno Strömmer 4 60-VUOTIAS OULUN MAAKUNTA-ARKISTO Vuokko Peltola 9 El MITÄÄN UUTTA AURINGON ALLA Heikki Suitiala 12 JUURIEN ETSINTÄ 13 TURUN SUKUMESSUILLA Maija Liisa Pukinkorva 14 LUMIJOEN HAUTAMUISTOMERKKIEN HENKILÖTIEDOT Jukka Vaarnanen 17 KAINUUN KARJALAISPERÄISIÄ VESISTÖNIMIÄ Alpo Räisänen 22 OULUJOKIVARTEEN 1700-LUVULLA PERUSTETUT UUDISTILAT Matti Enbuska 25 SYYSRETKI RAAHEEN Tytti Miettunen 32 KUKA TIETÄÄ KONST-/KUNST-NIMISTÄ Kalervo Törmänen 34 HAAPAVEDEN HANHINEVAN PERHEEN JÄLKELÄISET Matti Heiniemi 35 UUTTA KIRJALLISUUTTA Aarno Strömmer 36 UUSIA JÄSENIÄ 37 KUVITUS - Kansilehden on Oulun Sukututkijalle lahjoittanut kuvaamataidon opettaja lehtori Mirjam Kinos. Kuva on vuonna 1939 piirretystä sarjasta, jonka Mirjam Kinos, tyttönimeltään Huhta, on lahjoittanut Keskipohjanmaan rintamasotilaille. Postikortteja painoi paikallinen kirjapaino 2000 kpl ilmaiseksi rintamasotilaille lähinnä Kannaksen suunnalle tervehdyksen lähettämiseksi kotiin. ISSN Sivunvalmistus ja painopaikka: Pikapaino RoiOffset Ky, Rovaniemi,

3 Markku O. Kuorilehto PUHEENJOHTAJAN PALSTA PUHEITSENÄINEN SUOMI JA SUKUTUTKIJA Yleisen historian tuntemus on Suomessa varsin hyvä, mutta henkilöhistoriallinen tuntemus keskuudessamme on jäänyt taka-alalle. Henkilöhistoriatutkimus jää myös tulevaisuudessa taka-alalle, jos tutkimustyöhön ja sen tekemisen edellytyksiin ei panosteta riittävässä määrin. Ongelmana on tietenkin osittain raha, mutta pääongelmana on kuitenkin tahto edistää sukututkimusta harrastuksena tai ammattina. Kaupunkimainen sisäänpäinsuuntautunut "kerrostalokulttuuri" on lyönyt itsensä läpi. Nykyihminen tuntuu olevan herkkä "hipiästään". Hän ei näytä suvaitsevan ollenkaan muiden tietävän itsestään. Henkilön tietojen suojaamiseksi on kehitetty liian pitkälle viety henkilörekisterilaki. Viranomaisetkin ovat alkaneet rajoittaa tutkijoiden tiedon saantia. Matrikkelien ja sukujulkaisujen tekemättömyydellä ei ainakaan edistetä ammatti-, oppilaitoseikä sukuyhteisöjen sisäistä yhteenkuuluvuutta. Tunteeko tulevaisuuden ihminen henkilö- ja sukuhistoriaansa? Siinä on kysymys, jota jokaisen tulisi miettiä ja keskustella siitä myös muiden kanssa. Mitä muuta meidän sukututkijoiden tulisi tehdä näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna ja tulevinakin vuosina? Vastaus edelliseen: Sukututkijan tulee TAISTELLA oikeuksiensa ja sukututkimuksen puolesta. Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi joulukuun kuudentena päivänä 75 vuotta. Sukututkijalle 75 vuotta on lyhyt aika ohitsekiitävien sukupolvien välillä. Sukututkijoita moititaan usein liian rajoittuneesta näkökulmasta, mutta jos sukututkijaa vertaa esimerkiksi televisiotoimittajaan, niin sukututkijalla on hyvin laaja näkökulma Suomen vuosisataisesta kehityksestä. Nimittäin televisiotoimittajat näyttävät tietävän ja haluavan esittää Suomen historiaa vain 75 vuotta taaksepäin. Tietenkin me sukututkijat voimme laajentaa näkökulmaamme sijoittamalla tutkimamme henkilöt heitä ympäröivään yhteiskuntaan ja lakata tuijottamasta pelkästään henkilön nimiin ja sukuihin. Emme ehkä ymmärrä täysin kaikkia historiallisia tapahtumia, kuten esimerkiksi Suomen itsenäistymistä vuonna Suomen itsenäistymisen historiaa on tutkittu "virallisen historian" puitteissa. Meiltä on kuitenkin huomaamatta jäänyt tutkimatta eräs sektori, johon sukututkijat voivat panostaa voimavarojaan ennen kuin on myöhäistä. Suomen itsenäistymisen historian mikrohistoria on tutkimatta sukujen ja perheiden osalta. Jokaisen sukututkijan tulisikin selvittää oman sukunsa kohdalta tämä "valkoinen läiskä". Pystymme vielä selvittämään tuon aikakauden, sillä meillä on vielä henkilöitä, jotka muistavat Suomen itsenäisyyden alkuvaiheet ja nimenomaan miten itsenäisyys on vaikuttanut suvun kehityskulkuun. Suomen itsenäisyyden ajan sukuhistoriaa voimme tallentaa haastattelemalla elämänkokemusta omaavia henkilöitä. Sukututkijoina voimmekin sanoa Suomen itsenäisyyden ajan olevan huipennus suomalaisen kansakunnan kehityshistoriassa. 3

4 Limingan Krankat kuuluvat KJ. Ståhlbergin esivanhempien tauluun Aarno Strömmer Teoksessaan "K. J. Ståhlberg - valtiomieselämäkerta" (1969) Yrjö Blomstedt kirjoittaa Ståhlbergin esi-isien olleen parhaasta päästä Pohjois-Pohjanmaalla ja etenkin Kainuussa toimineita virkamiehiä ja pappeja, jokunen soturikin joukossa. Suvut olivat vedentuomia. Nimet Ståhlberg, Castren, Snellman, Cajan(us), von Essen, Planman, Högman, Elfving Ståhlbergin lähimmissä esivanhempien polvissa "olivat kaikki arvostettuja pohjan perillä Lappia myöten, mutta Elfvingejä lukuun ottamatta olivat suvut kauempaa etelästä tai lännestä tulleita". Martti Kerkkosen tutkimustyön ja limin kalaisen nuoren polven sukututkijan Markku Kuorilehdon tuoreiden arkistopoimintojen ansiosta on nyttemmin mahdollista täydentää Ståhlbergin kaukaisempien esivanhempien luetteloa myös saksanlähtöisillä Limingan Kranckoilla, 1500-luvun lopun vanhan vihan ja nuijasodan talonpoikaissotureilla. Osmo Durchmanin 1923 julkaisemassa Ståhlbergin esivanhempien taulussa on puhdasta äitien linjaa edeten V polven äitinä Hedvig Kranck (Beckman), s Hänen puolisonsa on Mathias Strömmer, Kajaanin kihlakunnan henkikirjoittaja, s Strömmerien genealogiassa (1964) Yrjö Blomstedt mainitsee Kranck-nimen esiintymisestä Hedvigin kohdalla Kajaanin henkikirjassa 1736 todeten kuitenkin hänen sukunimekseen Bäck, "isä luult. kapteeni Adam Bäck Lohtajalta; tiedon mukaan manttaalikomissaari Zacharias Scheidenburgin tytärpuoli". Martti Kerkkosen tutkimuksesta "Limingan Krankat" (1983) tulee vastaan kiintoisa tieto. Raahen tullinhoitajana vuodesta 1652 ja sitten kotipitäjänsä nimismiehenä 1680-luvulta lähtien toimi- neella Karl Kranckilla oli kaksi tytärtä, heistä "Malin (Magdalena) meni naimisiin Zachris Schedenburgin kanssa, josta tuli Limingan nimismies Karl Kranckin jälkeen". Kaarlo Juho Ståhlberg ( ) Suomen tasavallan presidentti , Oulun lyseon "Spes nostratium et decus" - meikäläisten toivo ja kaunistus. 4

5 Jaakko Ilkan tavoin Hannu Krankkakin joutui huovien vangiksi, Ilkka Nokialla, Krankka Santavuoren taistelussa Ilmajoella Ilkka mestattiin Kyrön kirkon edustalla tammikuun lopulla 1597, Krankka kuljetettiin lähimpine alipäälliköineen Turun linnaan. Sieltä hän vapautui seuraavana syksynä linnan jouduttua Kaarle herttuan käsiin. (Kuva Eeli Jaatisen ja Tauno Kuosan teoksesta Suomen historia kuvina. WSOY 1957.) Pitäjän henkikirjat ja kirkonarkisto kertovat lisää. Maakapteeni Adam Bäck- (man)in vaimo Malin ilmestyy isänkotiin Limingan Snikkarilaan (uuteen Krankkalaan) Pohjan sodan vuonna 1704, on leski 1709 ja vuodesta 1710 lähtien Zacharias Scheidenburgin vaimo. Malin Kranck kuolee vuoden 1730 vaiheilla, minkä jälkeen Scheidenburg solmii avioliiton Anna Yrjöntytär Hämelian kanssa. Voidaan pitää selvitettynä, että Hedvig Bäck, K. J. Ståhlbergin V polven äiti, oli äitinsä puolelta Limingan Kranck-sukua. Hänen miehensä, vaasansyntyinen Mathias Strömmer oli tullut kirjurintöihin Liminkaan 1704, oli pitäjänkirjuri kun 1714 oli lähdettävä vainolaisen tieltä Ruotsiin. Pakovuosina ennen Suomeen paluuta ja Kajaaniin muuttoa 1722 perhe koki värikkäät vaiheet. Mathias liittyi armeijaan ja oli monessa mukana, mm. Armfeltin surkealla Norjan retkellä, johon 5 osallistumistaan hän tarkoin kuvasi 1729 laatimassaan palvelustensa luettelossa. Miehensä kuoltua Kajaanissa 1760 Hedvig muutti vanhuuden päivikseen kruununvouti-poikansa Johanin luokse Pietarsaareen. Hedvig Backin äidinisän Karl Kranckin isoisä ja isä olivat historiasta tunnetut pohjoispohjalaisten talonpoikien johtajat Erkki ja Hannu Krankka. "Heistä on Pohjanmaan maakunta- ja kaupunkihistorioissa sekä nuijasodan aikaa ja tapahtumia koskevissa asiakirjajulkaisuissa ja tutkimuksissa paljonkin kerrottu", toteaa Martti Kerkkonen, vuonna 1990 kuollut professori ja entinen valtionarkistonhoitaja, joka myöhäisellä iällään innostui selvittämään äitinsä suvun juuria. Erkki Krankka mainitaan asiakirjoissa ensi kerran 1562 Pohjanmaan voudin apulaisena, kaksi vuotta myöhemmin jo tärkeässä lohivoudin virassa. Kammottavina

6 vanhan vihan vuosina 1570-luvulla hän käytännössä hoiti nostojoukkoineen Pohjois-Pohjanmaan puolustuksen. Venäläisten hävitysretkiin oli vastattava. Kesällä 1579 Erkki Krankka sai surmansa partiohyökkäyksessä Rukavaaran varustuksen kimppuun. Vaimo Sigfrid Antintytär jäi alaikäisine lapsineen asumaan (vanhaa) Krankkalaa, jonka venäläiset 1589 Liminkaan tunkeutuessaan polttivat Linnukanmäen kirkon ja muun kylän mukana. Uudelleen rakennetun Krankkalan isännäksi tuli 1592 Hans Erikinpoika Kranck. "Hannu Krankka joutui käymään isänsä jalanjälkiä niin sotaisissa kuin rauhanomaisissa tehtävissä", kirjoittaa Martti Kerkkonen. Hänestä tuli kuten isästään talonpoikaisjohtaja, jolle näyttää alusta pitäen periytyneen samanlainen luottamusasema. Täyssinän rauha 1595 rauhoitti olot rajaseuduilla, mutta syksyllä 1596 puhkesi nuijasota, talonpoikien nousu Turun linnan herraa Kaus Flemingiä vastaan. Eteläpohjalaisten yritys päättyi Jaakko Ukan ja hänen alipäälliköittensä teilaamiseen ja mestaukseen. Tappiolliseen Santavuoren taisteluun Ilmajoella helmikuussa 1597 päättyi myös Hannu Krankan johtamien ja Kaarle herttuan yllyttämien pohjoispohjalaisten retki. Hannu Krankka lähimpine kumppaneineen vietiin Turun linnaan. Klaus Fleming kuoli pian, ja vangit pääsivät syksyllä vapauteen, kun Turun linna joutui Kaarle herttuan valtaan. Hannu Krankan osalta sota johti Kaarle herttuan, vuodesta 1604 kuningas Kaarle IX:n suosioon ja tärkeisiin tehtäviin. Kustaa II Aadolf uusi Krankkalan verova- pauden nimenomaan sen isännän ansioista rajakahakoissa. Krankka oli maakuntansa talonpoikien edustajana valtiopäivillä ja mukana myös vuoden 1617 ns. kruunausvaltiopäivillä. Hän kuoli vuoden 1630 vaiheilla. Tuloksekas toimen mies, tarvittaessa tappelijakin, näyttää olleen myös Hannu Krankan poika Karl Kranck, Raahen tullinhoitaja. Martti Kerkkonen löysi Oulun raastuvanoikeuden pöytäkirjoista värikkäät vieraskestit Oulun pappilassa Tullinhoitajan ja Oulun pormestarin Jöran Zadlerin välille nousi riita. Pormestari löi tullinhoitajaa kaksi kertaa korvalle ja uhkasi panettaa tyrmään. Tämä kiivastui ja huitaisi kynttilänjalalla viisi veri-haavaa ja yhden mustelman pormestarin päähän. Kranck sai sakkoja 144 talaria hopeassa, pormestari vähemmän tuloksekkaana 6 talaria kummastakin korvapuustista. Kerkkosen mielestä tarina tarjoaa "vähäisen näkymän pohjalaisten porvarien ja hallintomiesten keskinäiseen seurusteluun ja ehkäpä Karl Kranckin henkilökuvaankin". K. J. Ståhlbergin varhaiset sukujuuret työntyvät Krankkalan ohella myös Limingan pappilaan. Erik ja Hannu Krankan aikalaiset Henrik Laurinpoika ja Josef Henrikinpoika Lithovius, Limingan kirkkoherrat , kuuluvat niin ikään Ståhlbergin esivanhempien tauluun. Jopa kaksi muutakin tasavaltamme presidenttiä, P. E. Svinhufvud ja Carl Gustaf Mannerheim on jäljitetty näiden ensimmäisten Limingan Lithoviusten jälkeläisiksi. Lähteet: Blomstedt, Yrjö, K. J. Ståhlberg. 6

7 Valtiomieselämäkerta. Otava. Helsinki Durchman, Osmo, Tasavallan Presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin 32 esivanhempaa. Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja VII. Helsinki Hirvonen, Jaakko, Kolmen presidenttimme yhteiset juuret Limingan pappilassa. Yhteishyvä 23,1982. Kerkkonen, Martti, Limingan Krankat. Scripta Historica VIII. Oulun historiaseuran julkaisuja. Oulu S t r ö m m e r, M a t h i a s, U n d e r d ä n i g Förteckning uppå mina Meriter och giorde Tienster. Kajaani R u o t s i n valtionarkisto, Civila Meritförteckningar , voi 4. Strömmer. Toimittaneet Aarno Strömmer, Kari-Mikael Strömmer ja Yrjö Blomstedt. Uusi Sukukirja IE. Neljäs vihko. Helsinki Teräsvuori Kaarlo, Ståhlbergin suku. Kaarlo Juho Ståhlbergin juhlakirja Helsinki Vahtola, Jouko, Liminkalaisten historiaa. Liminka Oulu Ylikangas, Heikki, Nuijasota. Otava. Helsinki Lisäksi: Markku Kuorilehdon arkistomuistiinpanot (1991) Kranckja Scheidenburg-perheistä Limingassa ja 1700-luvuilla (mm. läänintilit, tuomiokirjat ja kirkonarkistot). 7

8 Jälkeläisiin ja nuijasodan ( ) pohjoispohjalaisten päälliköstä Hannu Krankasta Suomen tasavallan ensimmäiseen presidenttiin Kaarlo Juho Ståhlbergiin 8

9 60-vuotias Oulun maakunta-arkisto Oulun maakunta-arkisto on useille sukututkijoille tuttu paikka. Kun maakunta-arkisto lisäksi täytti viime tammikuussa 60 vuotta, lienee paikallaan esitellä niin pitkäaikaisille kuin aloittelevillekin sukututkijoille maakunta-arkistoa myös Sukututkija-lehden palstoilla Oulun maakunta-arkisto on valtion piiri viranomainen, jonka toimialueena on Oulun ja Lapin läänit eli pinta-alaltaan noin puoli Suomea. Keskusvirastona on valtionarkisto, joka puolestaan on opetusministeriön alainen. Meitä OMAlaisia on kaikkiaan 14. Arkistolaitoksen on tarkoitus siirtyä tulosjohtamiseen vuonna Maakunta-arkiston tehtävät voidaan jakaa arkistohallinnollisiin sekä asiakirjojen säilytys- ja tutkimuslaitostehtäviin. Näistä ensiksi mainittu lienee sukututkijalle oudoin ja ehkä yllättäväkin tehtäväkenttä, vaikka arkistolaitoksen (= valtionarkisto + 7 maakunta-arkistoa) toiminnan painopiste olikin arkistohallinnollisissa tehtävissä koko 1980-luvun. Vuoden 1983 alusta voimassa olleen arkistolainsäädännön mukaan maakunta-arkisto ohjaa, neuvoo, valvoo ja tarkastaa valtion viranomaisten, kuntien ja kuntainliittojen arkistotoimen hoitoa. Käytännössä tämä OMA:n kohdalla tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuosittain maakunta-arkiston johtaja ja ylitarkastaja tekevät n tarkastuskäyntiä virastoihin (OMA:n alueella on n. 400 tarkastuskohdetta) ja päi- Vuokko Peltola 9 vittäin vastaavat useisiin puhelintiedusteluihin arkistoinnista ja arkistokelpoisuudesta asiakirjojen seulontaan ja luettelointiin asti. Tavoitteena on saada viranomaisten asiakirjahallinnon ja arkistotoimen hoito rationaaliseksi ja suunnitelmalliseksi - mm. päällekkäisen työn karsimiseksi - ja valvoa, että arkistotoimen hoitoa koskevia määräyksiä noudatetaan. Näin virastoista siirretään aikanaan kunnossa olevaa ja siten välittömästi tutkijoiden käytettävissä olevaa arkistoaineistoa maakunta-arkistoon. Perinteisesti arkisto on ollut se paikka, jossa on säilytetty vanhat asiakirjat. Tänä päivänä kuitenkin asiakirjoja, niin perinteisiä paperimuotoisia kuin esimerkiksi atk-pohjaisia kertyy niin paljon, että kaikkea ei yksinkertaisesti ole varaa säilyttää. Joka vuosi viranomaisille kertyy n. 60 kilometriä lisää asiakirjoja, joten on selvä, että kaikkea ei voida eikä ole järkevääkään säilyttää. Tutkimuksen kannalta tärkeät asiakirjat, joita on korkeintaan 20 % kaikesta kertyvästä asiakirja-aineksesta, säilytetään pysyvästi eli maailman loppuun asti. Seulonnan ja hävittämisen asianmukainen toteuttaminen virastoissa ja laitoksissa onkin siten yksi arkistoammattilaisten keskeisiä tehtäviä tänä päivänä. On laskettu, että tehokkaalla seulonnalla ja vain tärkeiden asiakirjojen säilyttämisellä voidaan säästää vuosittain n. 60 miljoonaa markkaa. Lisäksi arkistohallinnollisia tehtäviä ovat esimerkiksi arkistotilojen hyväksy-

10 minen käyttöönotettavaksi ja arkistoalan koulutus, joka suunnataan pääasiassa virastojen ja laitosten arkistovastuuhenkilöille ja jonka osuus maakunta-arkiston johtajan ja ylitarkastajan työajasta on viime vuosina kasvanut. Asiakirjojen säilytystehtävä on sukututkijan helposti mieltämä maakunta-arkiston tehtävä. Kaikkien pohjoissuomalaisten valtion viranomaisten yli 50 vuotta vanhat pysyvästi säilytettävät asiakirjat ovat periaatteessa maakunta-arkistossa. Valtion viranomaisten on arkistolain perusteella pakko siirtää vanhimmat asiakirjansa maakuntaarkistoon. Lisäksi maakunta-arkistossa on 63 seurakunnan yli 120 vuotta vanhat alkuperäiset väestörekisteriasiakirjat. Tämän hetken 9,2 hyllykilometristä puolestaan n. 1,5 hyllykilometriä on yksityisiä arkistoja eli yksittäisten henkilöiden, sukujen, seurojen, yhdistysten ja liikelaitosten arkistoja. Maakunta-arkisto ottaa mielellään säilytettäväkseen yksityisarkistoja, jotka usein muutoin olisivat vaarassa tuhoutua, sillä ne ovat osa pohjoissuomalaista asiakirjallista kulttuuriperintöämme. Tämän vuoksi jokainen sukututkijakin voi luovuttaa hallussaan olevia asiakirjoja maakunta-arkistoon, joka ottaa mielellään niitä säilytettäväkseen ja kaikkien kiinnostuneiden käyttöön asetettavaksi. Tilaongelmaa yksityisarkistot eivät OMA:lle aiheuta: tyhjillään olevaa hyllytilaahan maakunta-arkistossa on tällä hetkellä n. 15 hkm. Yksityinen luovuttaja voi halutessaan määrätä käyttörajoituksen luovuttamalleen arkistolle. Arkisto voi olla esimerkiksi vain hänen suostumuksellaan käytettävissä tai tutkijoiden käytettävissä vasta esimerkiksi vuonna Maakunta-arkisto sitoutuu noudattamaan luovuttajan tahtoa. Suppea katsaus maakunta-arkistossa säilytettäviin arkistoihin löytyy yleisluettelosta. OMA:n uutta yleisluetteloa ei ole vieläkään muutaman vuoden odottelun jälkeen saatu painosta, mutta asiakkaiden käytössä on tutkijaintiloissa atk:lta tulostettu versio yleisluettelosta, josta selviävät OMA:ssa säilytettävät arkistot. Periaatteessa jokaisesta arkistosta on arkistoluettelo, jonka avulla tutkija tilaa tarvitsemansa asiakirjat käyttöönsä. Lisäksi on laadittu erilaisia kortistoja ja muita hakemistoja helpottamaan ja jouduttamaan tutkijapalvelua. Näitä on syytä aloittelevankin sukututkijan rohkeasti ja sitkeästi opetella käyttämään aikaa ja vaivoja säästääkseen alkuun pääsee päivystäjältä kysymällä. Paitsi asiakirjojen säilyttäjänä maakunta-arkisto toimii tutkimuslaitoksena, joka tarjoaa asiakirjat kiinnostuneiden tutkittavaksi. Vuosittain maakunta-arkistossa on viime vuosina käynyt n tutkijaa, joista huomattava osa on sukututkijoita (tutkijakorttien perusteella vuonna 1991 n. puolet kaikista tutkijoista oli sukututkijoita). Muita suuria ryhmiä ovat erilaisten opinnäytetöiden tekijät sekä paikallishistorian tutkijat. Maakunta-arkiston asiakirjat ovat tutkittavissa vain tutkijainsalissa, joka on avoinna talviaikaan maanantaisin klo , tiistaista perjantaihin klo ja lauantaisin klo ( ma-pe klo ). Iltapäivystyksen ja lauantaipäivystyksen aikana ei ole mah- 10

11 dollista saada makasiineista asiakirjoja, joten jos aikoo lauantaina tutkimaan, asiakirjat pitäisi tilata etukäteen valmiiksi varaushyllylle. Etukäteen on mahdollista myös varata mikrofilmien lukulaite käyttöönsä (p /päivystys). Päivystäjän tehtävä on mm. neuvoa ja opastaa tutkijoita asiakirjojen jäljille sekä valvoa, että asiakirjoja kohdellaan asianmukaisesti. Päivystäjän tehtävänä ei sen sijaan ole esimerkiksi tehdä sukututkijan kanssa yhdessä tai hänen puolestaan sukuselvitystä. Asiakirjoista, vaikkapa esi-isän perukirjasta, on periaatteessa mahdollista saada valokopioita. Periaatteessa siksi, että jos kyse on huonokuntoisesta asiakirjasta tai henkikirjasta, maakirjasta ja kirkonarkiston alkuperäisestä väestörekisteriasiakirjasta, ei kopioita anneta. Maakunta-arkiston tehtävä on säilyttää asiakirjat maailman loppuun asti, joten jos asiakirja ei kestä rikkoutumatta kopioimista, ei kopiota saa. Maakunta-arkiston tulee säilyttää asiakirjat myös tuleville polville. Asiakirjojen konservoiminen on kallista. Maakunta-arkiston valokopioista ja tutkimuksista perimät hinnat perustuvat asetukseen. Tällä hetkellä niteestä otettu ko- pio maksaa 3,70 mk ja irrallisesta asiakirjasta 1,20 mk ja paperikopio mikrofilmistä 2,50 mk. Kun tulee itse maakuntaarkistoon tutkimaan vaikkapa sukuaan, ei tutkiminen maksa mitään. Sen sijaan jos teettää maakunta-arkistossa sukututkimuksen, siitä peritään maksuperusteasetuksen mukainen korvaus, joka tällä hetkellä on 100 mk/tunti. Sukuselvityksiä laaditaan maakunta-arkistossa kymmeniä vuosittain ja tilaajan on syytä varautua odottamaan jonossa vuoroaan n. 1 /2 vuotta. Erilaisten selvitysten ja tutkimusten lisäksi maakunta-arkisto antaa oikeaksi todistettuja jäljennöksiä asiakirjoista. Tavallisimpia näistä ovat lainhuuto- ja kiinnekirjat, perukirjat, koulutodistukset, testamentit jne, jotka toimitetaan asiakkaille ympäri maata postiennakolla. Se, mitä havaintoja tavallinen sukututkija maakunta-arkiston tutkijainsalissa työskennellessään tekee OMAlaisten työpäivän kulumisesta, ei siis kerro koko totuutta: asiakas- ja tutkijapalvelu on vain yksi - vaikkakin tärkeä - osa maakuntaarkiston tehtäväkenttää. Tervetuloa juuria selvittämään! 11

12 Ei mitään uutta auringon alla Heikki Suitiala Vuonna 1728 kesäkuun 11. ja 12. päivien välisenä aikana käveli kaksi oululaista porvarispoikaa, Zacris Bongen ( ) poika Elias ( ) ja Jakob Henrikinpoika Niskan ( ) poika Henrik ( ), Iin Haminassa eli markkinapaikalla. Ja kun punaliitua sattui olemaan käsillä, niin tulivatpa kirjoittaneeksi vänrikki, kauppaporvari Petter Hollenderin ( ) aitan oveen sanat "Hoorborgs slätt" ja vielä jonnekin "Kutters Cammar" sekä "Nya Fächtsalen". Ei ihme, että vänrikki hirmustui ja haastoi pojat Kemin kihlakunnanoikeuteen. Siellä hän ankarasti vaati pojille rangaistusta heidän kirjoittelustaan. Hollender vetosi erityisesti siihen, että kirjoitetut sanat olivat aiheuttaneet lähiympäristön ihmisten taholta pilkkaa ja juoruja, varsinkin ne olivat kauhistuttaneet hänen perheensä naisia, joten rangaistus olisi määrättävä erittäin ankaraksi. Ei vain Bongelle ja Niskalle hyvin ansaituksi rangaistukseksi vaan myös muille yhtä ajattelemattomille varoitukseksi. Pojat puolustautuivat selittämällä, ettei heidän tarkoituksensa ollut kirjoituksillaan kuvata vänrikkiä tai hänen omaisiaan, he olivat vain kuljeksineet joutilaina ja nuoruuden vimman ja hulluuden tähden tehneet tekosensa. He olisivat myös heti pyyhkineet jälkensä, jos se olisi voitu tehdä ovia ja seiniä vahingoittamatta. Bong vetosi vielä siihenkin, että Hollenderin vaimo (Brita, o.s. Pilkar, ) ja hän olivat sisarusten (Daniel Pilkar, ja Magdalena Bonge o.s. Pilkar, ) lapsia, eikä sukuhaarojen välillä koskaan ole ollut mitään riitaa tai erimielisyyksiä, mikä olisi voinut aiheuttaa tahallista ilkeyttä. Päinvastoin hän ilmoitti tietävänsä vänrikin perheestä vain hyvää. Näin ollen pojat pyytävät, ettei heidän tekosiaan arvosteltaisi niin ankarasti kuin vänrikki vaatii. Hollender puolestaan toistaa vaatimuksensa ja kysyy, miksei Bong voinut piirtää oman aittansa oveen, eikä lankonsa. Hän muistuttaa myös, että Elias Bongen veli puolestapuhujien ja omien anomisiensa avulla oli päässyt rangaistuksetta, vaikka oli levittänyt häväistyskirjoituksia. Ja olihan Oulussa piirtänyt epäsiveellisiä kirjoituksia portinpieliin, kuka, ei vielä tiedetä. Niska ja Bonge, väiteltyään ensin keskenään siitä, kumpi oli tehnyt sitä ja kumpi ehdottanut tätä, ilmoittivat sitten, että Hollenderin aitta oli niin paljon poikennut edukseen muista, että täytyihän sille antaa nimi. Ja vakuuttivat, etteivät olleet halunneet tuottaa vänrikille häpeää, vaan kirjoittaneet mitä mieleen tuli ja mitä olivat jostain kuulleet. Lopuksi he pyysivät anteeksiantoa. Hollender luopuikin varsinaisesta kanteestaan, kunhan poikia jotenkin näpäytettäisiin. Nimismies Johan Bäck ( ) vaati kirkolle hyvitystä poikien 12

13 pyhäpäivinä harjoittamasta irvailusta. Lopuksi vänrikki Hollender vielä vaati itselleen korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Päätöksensä aluksi kihlakunnanoikeus filosofoi, että sanat tulee arvioida niiden tarkoituksen mukaan ja tarkoitus sanojen laadun mukaan. Koska Bong ja Niska eivät olleet tarkoittaneet loukata Hollenderia ja hänen väkeään ja koska vänrikki oli luopunut asianomistajan oikeuksistaan, ei poikia voitu pitää häväistyskirjoituksen tekijöinä. Vaan koska he olivat vähät välittäneet hyvistä tavoista ja tehneet suurta ärtymystä herättäneen teon, tuomittiin heidät maksamaan 40 hopeataalarin sakko tai vaihtoehtona kärsimään kolmen päivän vankeus vedellä ja leivällä. Hollender ilmoitti kuluikseen 12 taalaria kuparirahaa. Joka merkittiin. Vs. kihlakunnantuomarina oli Johan Orrström ( ), jonka käsialaa tuo vähän arvoituksellinen tuomion johdantolause, alkukielellä "Såsom om orden bör dömmas efter upsåtet och om upsåtet efter ordens beskaffenhet" siis lienee. Ja maailma on pieni: 1737 Orrström vihittiin (toiseen) avioliittoonsa Petter Hollenderin tyttären Margaretan ( ) kanssa. Lähteet: Tärkein lähde on Kemin kihlakunnanoikeuden Iin ja Pudasjärven käräjillä pidetty pöytäkirja, Oulun maakunta-arkisto, Kemi 60, sivut Syntymä- ja kuolinvuodet on poimittu painetuista lähteistä, mm. Kojonen: "Sursillin suku", 1971 ja Georg Luther: "Släkten Hollender ridder", Genos Heikki Suitiala on laatinut jäsenten käyttöön kirjoitukseen sanaston ja konekirjoitustekstin alkuperäisestä tekstistä ruotsiksi. Tekstit ovat seuran kirjastossa. Juurien etsintä Suomalaisen juhlavuoden 1992 eräänä tärkeänä osateemana oli juurien etsintä. Vuoden tapahtumia olivat mm. sukututkimusmessut Turussa , valtakunnalliset kotiseutupäivät Ala- järvellä , lukuisat sukukokoukset, suku- tutkimuskurssi Etelä-Pohjanmaalla sekä pääjuhla ulkosuomalaisille Helsingin jäähallissa Juhlavuoden kuvallinen tunnus ilmentää vuoden pääteemoja luontoa (puiden lehvästö, vihreä), kulttuuria (fagotin ääni, sininen) ja hyvinvoinnin portaita (violetti). Suomi 75 vuotta 13

14 Turun sukumessuilla Maija Liisa Pukinkorva Oulusta lähdettiin kaatosateen saattelemana kattoa myöten täyteen pakatulla autolla kohti Turkua. Sukumessut olivat ensimmäiset aihepiirissään ja siksi varustautuminen oli ollut melkoisen ongelmallista. Oululaisille tuli vielä matkan pituuskin haitaksi, sillä yhdellä kertaa oli vietävä kaikki mitä mukaamme mielimme. Matkasta tuli hidas ja rasittava. Sade seurasi melkein Turkuun asti ja liikenne oli nihkeää koko matkan. Perille tulimme paljon myöhemmin kuin olimme suunnitelleet ja saimme todeta myöhästyneemme lehdistötilaisuudesta sekä varsinaisesta osastojen pystytyksestä ja esittelystä. Muut messuesittelijät olivat rakentaneet vanhojen huonekalujen, taulujen, kirjojen ja muiden sukukalleuksien varaan oikein kauniita näyttelyosastoja. Meillä ei olisi ollut tilaa enää yhdellekään rekvisiittaesineelle autossamme. Me olimme varustautuneet seuramme tuotteilla näille messuille. Niistä meidän oli kiireellä rakennettava oma osastomme. Paperilla esitetyt tiedot ja niiden pohjalta tehdyt suunnitelmat eivät sitten paikanpäällä olleetkaan niin käyttökelpoisia kuin olimme odottaneet ja viimehetken ideat ja improvisoinnit olivat tarpeen. Seuraavana aamuna ennen ovien avautumista oli jo "täysillä" meno päällä. Viimeisiä teippikiinnityksiä tehdessämme oli pöytiemme ympärillä jo väkeä naapuri- osastojen messuesittelijöistä tuotteisiimme tutustumassa. Siitä ne messut sitten alkoivat. Meillä oli sukututkimuksesta aidosti kiinnostuneita henkilöitä jatkuvasti ympärillämme. Messuyleisö etsi tietoja ja apua omiin ongelmakohtiinsa tutkimuksissaan. Niistä keskusteleminen oli erittäin antoisaa, monelle löytyi seuramme tuotteista vastaus kysymyksiin ja oli todellinen ilo esitellä tuotteitten sisältöä, kun se tosi hyväksi heti havaittiin. Julkaisumme saivat ansaitun huomion ja kiitokset yleisöltä. Sukututkijan sanasto oli aivan painomustetuore tuote ja lähes yhtä uusi oli Kajaanin, Sotkamon ja Paltamon kuulutettujen luettelo. Nämä saivat uutuutena huomionsa ja yhdessä Sotkamon kolmen vanhimman rippikirjan kanssa muodostivat pohjan myyntimenestyksellemme. Lumijoki-projektimme herätti ihmetystä ja ihailua. Muille sukututkimusseuroille annoimme puolestamme tehtäväksi saman työn heidän alueittensa ongelmaseurakuntien osalta. Suoralta kädeltä siihen ei tullut myöntyvää lupausta keneltäkään. Sen sijaan saimme melkein poikkeuksitta vastakysymyksen "miten seuranne motivoi jäsenistönsä tällaiseen työhön?" sekä pyyntöjä samaan projektityöhön muiden seurakuntien kohdalla. Lupasimme jatkoa, totta kai. Ja helppoa oli luvatakin kun tiedossa oli Tyrnävän julkaisun valmistumi- 14

15 nen ja artikkeli tähän lehteen lumijokisten tutkijoille lisätiedoksi. Hyvin usein meille esitettiin kysymyksiä kuka-tutkii-sitä-tai-tätä-henkilöä tai onko tätä-ja-tätä-sukua-tutkittu-valmiiksi. Messuilla saatoimme vain ohjata kysyjää lähettämään sihteerillemme kirjalliset kysymykset tarkkoine tietoineen, sillä ai- noat tutkimustietomme saimme lehdistämme uusien jäsenten ilmoittaessa tutkimuskohteitaan. Hyvät seuramme noin 500 jäsentä, ilmoittakaa toki saavutetut tutkimustulokset suvuistanne, sillä niistä ollaan kiinnostuneita ympäri Suomea. Seuraaville messuille tämä tieto olisi todella tarpeen. Sukututkimusseurallemme saimme tuliaisiksi kokonaisia sukututkimuksia pohjalaisista suvuista. Kiitimme lahjoittajia jo messuilla ja kiitämme vielä kerran. Lahjoitukset ovat seuramme jäsenten käytössä kirjastossamme. Uusia jäseniä liittyi myös seuraamme. He totesivat jäsenyyden olevan tarpeellisen vaikka asuvatkin etelä-suomessa. Julkaisumme ja lehtemme antavat heil- lekin kaivattuja tietoja. Oulun Sukututkimusseura on eturivin seura Suomessa mitä tulee tutkimuksiin ja julkaisuihin. Tämän hetken tilanteen kun olemme todenneet, niin toivotamme kaikki jäsenemme tervetulleiksi projektitalkoisiin ollaksemme samalla eturivin paikalla jatkossakin. Seuraaviin messuihin tarvitsemme myös enemmän henkilökuntaa - messuilla oli todella hauskaa keskustella asi- 15

16 aan paneutuneiden kanssa, mutta olisi myöskin ollut hyödyllistä saada kotiin tuomisia luennoilta ja muista tapahtumista, tutustua muihin esittelijöihin paremmin ja ehtiä syödäkin rauhassa. Ensimmäiset sukumessut loppuivat lauantaina 1. elokuuta. Pakkasimme tavaramme autoon ja lähdimme Pohjanmaata kohti. Kotiin palaaminen on aina positiivista. Näin oli tälläkin kertaa. Julkaisujen myynti oli sujunut hyvin, raskas lastimme oli keventynyt, näkyi jo takalasistakin aurinkoiset lakeudet. Olimme ylpeitä sukututkimusseurastamme ja messutuloksestamme. 16

17 Lumijoen hautamuistomerkkien henkilötiedot Jukka Vaarnanen Luettelo perustuu Ragnar Eklundin tekemään Lumijoen hautausmaan hautamuistomerkkien inventointiin. Tämä luettelo on julkaistu Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjassa v Alla olevaa luetteloa on muutettu. Tietoja on täydennetty "Lumijoen rokotusluetteloita " -kirjan tietojen pohjalta. Ala-Petäjä Liisa! ! Alalauri Greta Antint.! ! talonemäntä Alapetäjä Juho Jaakonp.! 1832! vllk7p elatusmies Alapetäjä Kalle Gustun! 1887! v3k2p Alapetäjä Soffija!! 1882 isä Gustu Alardt Anna Helena!! 13.M.1894 lv2k isä Herman tal. Alardt Frans!! vl0k21p isä Juho Alardt Juho!! v7k22p isäntä Anteroinen Jaakko Juhonp.! ! isäntä Anttila Anna! ! Anttila Anna! ! Anttila Hilja Maria! 1889! vlkllp isä Jaakko ta Anttila Juho Eeronp.! ! Bergstedt Johan Erik! ! pastori Bergstedt Lovisa Margareta ! pastorin vaimo Daavettila Matts! 1820! 1891 elatusmies isä Henrik Daavittila Anna Samueldr.! 1830! 1884 mies Matts Engwist Priita Liisa! ! isä Juho mies Isak ta Erikkilä Greta Tanelint.! ! talonemäntä Erkkilä Juho Risto!! v5k Fonselius Charlotta! ! Friiman Jenni Maria! ! 1897 äiti Anna, loinen Granlund Brita Magdalena! ! talonemäntä Granlund Henrikki! ! isä Anders talol. Granlund Mariat!! v8k mies Anders Granlund Maria Elisabet! ! emäntä Granlund Matti! ! maanviljelijä Granlund Matti! ! maanvilj.poika Granlundi Anders! ! isäntä Greus Iikka Kustunp.! 1877! 1897? Greus Lydia Magdalena! ! isä tal. Aukusti Greus Maria! ! isä tal. Aukusti Haapala Anders Yrjö! ! talokkaan poika Haapala Anters! ! isäntä Haapala Erika!!! 21p isä Anders tal. Haapala Gustu!! p isä Anders tal. Haapala Karle Olavi! ! Haapala Maria Mikontr.! 1823! 1891 talonemäntä Haapala Maria Emilia! ! isä Anders talol. Haapala Wilhelmiina! ! isä Anders talol. Heikkilä(Erikkilä) Johan!! vllk27p isäntä Heinula Maria Kaisa! ! ent. talonemäntä Hekkala Antti! ! torppari 17

18 Hemmi Juho Matinp.! ! talonpoika Hemmilä Anna Greeta! ! ent. talonemäntä Herrala Anna Eufrosyte!!! lv6k isä Kalle Herrala Anna Euhfrosyte! ! isä Kalle talokas Herrala Antti k isä Kalle Herrala Greta Sofia talonemäntä Herrala Katri Johanna 7k isä Kalle Hingula Greta Matint v9k22p talonemäntä Hinkula Iisakki Johaninp lvlk28p isä tal. Hinkula Kustaf Antinp Hinkula Reeta Sofia talonemäntä Isakka Heikki vllp isäntä Isokyrö Kaarle Eeranp vllkkl2p elat.mies Jaakkonen Fanny Maria lv6kklp isä Heikki Jaakkonen Johan Henrikki 5kkllp isä Heikki Jackula Ericki Jackula Kreeta Liisa Eriksdr v9kl6p isä talokas Junkkonen Jaakko Anselm k23p äiti Prida Junkkonen Maria v8k20p talonemäntä Junkkonen Prida Liisa kuoli leskenä Junno Jaakko Juusonp isäntä Junno Jakob Henrik Junno Maria Helena talonemäntä K..sijärvi Juho Juhonp v2kkl0p isäntä Kaakinen Liisa Karoliina s. Oulunsalo emäntä Käärinen Johan isäntä Kaikkonen Juho Juhonp v9k3p isäntä Kaikkonen Pekka Juhonp v4kk9p talonpoika Kamula Jaakko Iikanp torppari Kamula Maria v9k25p torp.vmo Kamula/Ollakka Annakreeta leski, isä Samuel Kanniainen Heikki Kanniainen Johanna Karjala Juuso talollinen Karppanen Walpuri v6kl2p talonemäntä Kauppi Kustu Aatu Juhonp "torpan vanhus" Kauppi Liisa torpan vanhus leski Keinänen Antti talokas Keinänen Antti Matinp isäntä Keinänen Maria talon vanhaemäntä Kerola August ent. isäntä Kerola Johan Artthur isä Juho talokas Kerola Liisa Juhont Keskitalo Saimi Martha Kilpua Jaakob Kiwimäki Johan Hentrikki isä Juho itsellinen Kleemo Jaakko Anselm isä Kustu talokas Kleemo Jaakko Juhonp v9kk22p isäntä Kleemola Anna Maria talontytär Kleimo Kustaa Anselm isä Kustaa talokas Kleimo Maria ent. talonemäntä Knuutila Maria Liisa v5kl7p elatus Koivukari Betty Koivukari Jaakko Kokko Antti 1878 Kokko Elli E Komula Maria Margareeta Kouckula Elisabeth v talonemäntä Koukkula Matti Matinp Koukkula os. Laurell Flora s. Kainuussa emäntä Kulju Kaisu talonemäntä Kulju Lyyti Maria 2p äiti Kaisu? Kurikka Elisabet tal. vanhaemäntä Kuukkala Kalle Kallenp ent.isäntä 18

19 Kuukkala Liisa talon tytär Kyrö lov isä Abram Kyrö Jaakko Jaakonp talollinen Kyrö Johan isäntä Kyrö Kaisa Kreta isä Erikki isäntä Lagus Johan Gabriel kappalainen Lahdenperä G. Sofia Leimo Hetwik Eliisabet isä Kustu talokas Lempinen Anna Kaisa kuoli leskenä Liimatta Liisa opettajan vmo Lumikari Maria Pekant. 35v9k2p talonemäntä Lusti Yrjö Kustaa Lämsä Greta Juhanint talonemäntä Lämsä Henrik isäntä Lämsä Kaisa Reeta vl0klp k.leskenä Lämsä Kreta isä Iisakki talol. Lämsä Kustaa v8k22p torppari Lämsä Maria Lämsä Matti Lämsä Saara Johanna..t talonemäntä Maijala Kaisa Kreeta talollisen tytär Maijala Liisa Matint talonemäntä leski Maijala Sofia isä Pekka Malmström Jenni Sofia Marttila Fanny Katariina isä Heikki Marttila Heikki Pietarinp torppari Marttila Jaakko Johannes isä Heikki tal. Marttila Magdaleena talonemäntä Mattila/--- Briita v7k3p elatusleski Mellenius Abraham kersantti Mikkola Jaakko Mikkola Jakop isäntä Mikkola Johan Mikkola Johanna Katariina Mikkola Klaara elatusleski Mikkola Kustaa Mikkola Priita Mikkola Sofia isä Jakob talol. Mikkola Susanna isä Jakob talol. Moukka Liisa Mällinen Hedvik Mällinen Iikka Matinp. 70v3k27p ent.isäntä Mällinen Karl Kustaf Mällinen/Ofren August talon isäntä Ohlberg Anders v7k5p lukkari Ohlberg Isak isä Anders lukkari Ohlberg Karl isä Anders lukkari 01lakka Aappo isäntä Ollakka Antti Alfred isä Jaakko torppari Ollakka B. L Ollakka Henrik Henrikinp isä torppari Ollakka Maria talonemäntä Pehtola Heikki isä Jaakko Pehtola Pelkonen Antti Adolf vlkk2p talokas Pelkonen Maria Juhanint talonemäntä Pellonpää Ewa Johanna 1889? 1890 isä talokas Heikki Penttilä Isak isäntä Penttilä Liisa talonemäntä Perälä Antti Selim Perälä Liisa Karoliina talonemäntä Perälä Liisa Matintytär talonemäntä Perälä Maria Magdalena isä Michel tal. Perälä Mikko isäntä Pesola Anna Maria isä Pekka talol. 19

20 Pesola Juho Pietari isä Pekka talol. Pesola Kaisa Sofia isä Pekka talol. Petäjä Marja emäntä Pieti Matinp ent. isäntä Pieti Anna talonemäntä Poro Antti Poro Kaisakreeta isä Johan talol. Pottala Anna Matint mies Pekka Pottala Pottala Juho Jaakko isäntä Pottala Pekka Samulinp talokas Prokko Kaisastiina talonemäntä Prokkola Maria Henriksdr talonemäntä Pöksy Ida Raappana Anna v4k20p talonemäntä Raappana Antti v2kl9p isäntä Raappana Lydia Sofia äiti Sofia Rautio Juho (Johannes) isä Gustaf talol. Riikola Otto Waldeman Riikola Wanni Matilta isä Jaakko talokas Risto Anna talonemäntä Risto Gustaf Gustawinp isäntä Runttila Maria Johanna v4kl5p Räinä Elsa Räinä Kaisa Matleena talonemäntä Räinä Matti isäntä Räinä Matti Jaakonp v3klp torppari Räppälä Kaisastiina talonemäntä Sallinen Anna Liisa mies Antti Paavonp. Sallinen Antti Paavonp Sallman Juho Heikinp Simuna Hemmi isä Jaakko Sippa Ida isä Iikka talol. Sippa Iikka Heikinp isäntä Sippa Matti Iikanp Soinila Henrik isäntä Soronen Brita Soronen Fanny Maria isä Iisak torppari Soronen Heikki Sutela Aappo ylioppilas Sutela Hilja Sutela Maria emäntä Sutela Siiri Helena synt. kaksosena, isä Pekka Junnon isäntä, äiti Maria Sutela Wäinö Säikkälä Kustaa (kaksonen) isä Antti talol. Säisä Eino Johannes 1883 Säisä Eino Valdemar 1885 Säisä Elisabeth 1888 lukkarin emäntä Säisä Emil Säisä Emil Anton Säisä Heikki director cantus Säisä Hilja Säisä Lydia isä Henrik kanttori Särkioja Johan Zachrisdr v7p isä talol. Särkioja Katariina (kaks.) isä Matti talol. Särkioja Marka Greeta (") isä Matti talol. Taavita Juho talonisäntä Takala Aina Maria Tapanila Elisabeth Juh.t talonemäntä Tapanila Jaakko Eeranp v2k5p isäntä Tapanila Kaisa isä Johan talol. Tapanila Maria Josefina kl5p isä Ero tal. Toikka Kustafv äiti Sofia Toikka Toikka Sofia emäntä 20

21 Tukki Antti isä Anders talol. Tuohimaa Hiskia v8kl5p torppari Tyni Kaisa isä Henrikki tal. Tyni Antti Heikinp ent. isäntä Ukura Aili Johanna isä Kalle torppari Ukura Albert k23p isä Alpert Ukura Daniel v6p torppari Ukura Kustaa Juhonp. tapaturmaisesti v7kl7p ent.tal. Ukura Maria Kaisa vllk3p talontytär Ukura Martti llp isä Alpert Ukura Taneli Juhonp Wiikman Aino Johanna k isä Antti tal. Wiikman Brita Sofia vllkl2p isä Antti Wiikman Hilda Kaarina v9kl6p isä Antti Wlikman Juho Antinpoika vl0klp isä tal. Wiikman Kalle Kustaus Antinp v3kl6p isä tal. Wikman Anna Sofia Antintr v5k6p isä tal. VJitander Greeta Liisa Wuoti Sofia äiti Anna Wuoti Wuoti Yrjö Isak Yli-Härmä Juho Juhonp hukkui Lumijokeen Ylilauri Juho isäntä Ylilauri Matti Kaarlenp isäntä Ylilauri Riita v2kl5p talonemäntä Österblad Emil Österblad Hilda isä Josef pastori Österbladh Uno Agren Greta v ent.talonemäntä Liisa Matintytär talonemäntä 21

22 Kainuun karjalaisperäisiä vesistönimiä Alpo Räisänen Tiivistelmä Kainuun esihistorian ja historian kurssilla Suomussalmella kesäkuussa 1992 pidetystä esitelmästä Karjalaisten tunnettu idäntie kulki keskiajalla ja vielä 1500-luvulla Laatokalta Pielisjärven ja Sotkamon järvien kautta Oulujärvelle ja Pohjanlahdelle. Venäjän Karjala on Kuhmon itäpuolella ollut rajanaapurina aina. Vuoteen 1617 ulottui Venäjän Karja- laan kuulunut Käkisalmen lääni Kuhmon ja osaksi Sotkamon etelärajalle saakka. Vanhassa nimistössä on havaittavissa kolme selvää kerrostumaa: lappalainen, pohjalainen ja karjalainen. Lukumääräisesti suurin osa Kainuun nykyisestä paikannimistöstä on syntynyt vasta ja erityisesti 1600-luvulta alkaen, kun pääasiassa Savosta tullut väestö asettui maakuntaan, asuttaen aluetta näihin päiviin asti. Pysyvä asutus ja siihen liittyvät elinkeinot ovat vuosisatojen aikana synnyttäneet myös metsä- ja suomaisemille verrattain tiheän nimistön. Iivantiira, suuri järvi ja kylä Kuhmossa. Kartassa 1650 Ifuandira tuomiokirjassa on mainittu uudistila Juandiranniemi. Nimen alkuosa on lähtöisin ristimänimestä Iivana (ven. Ivan). Jormanen ja Jormasjärvi, suuri järvi ja kylä Sotkamossa. Asiakirjoissa 1610 Jormas Järff ja 1641 Jormasby. Jormua, kylä Kajaanin pohjoispuolella. Jormuanlahti, suuri lahti Oulujärven itäpäässä, asiakirjassa 1641 Jormaslax. Vuoden 1577 kymmenysveroluettelossa Sotkamon Jormasjärvi on mainittu asussa luormuaierffwi ja Kajaanin Jormuanlahti asussa Jormaslax. Nimimuodot ovat päinvastoin kuin nykyisin. Nimien alkuosana on sukunimi Jormanen (karj. ristimänimi Jorma, ven. Jeremija). Kauronjärvi ja Pieni Kauro, kaksi järveä Kuhmon itäosassa; kartassa 1650 Kaura Jerfui, tuomiokirjoissa 1676 Kaurojärvi. Taustalla karjal. miehennimi Kaura, Kauro (ven. Gavrja, Gavril). Kesselinjärvi ja Kesselinjoki, järvi ja joki Kuhmon Saunajärven kylässä; kartassa 1650 Keseli Jerfui, tuomiokirjassa 1681 Keseli Jåki. Lähtökohtana karjal. sana kesseli, "kontti". Kevättijärvi, 3 km pitkä järvi Suomussalmen Vuokin kylässä; kartassa 1650 Kevati Jerfui. Taustalla karjal. sana kevätteä, "harjoittaa kevätkalastusta". Kainuun murteissa ei verbiä käytetä. Kiimanen, 20 km pitkä järvi Sotkamossa. Limingan kalaveroluettelossa 1563 Kimas träsk, kartassa 1650 Kimas Jerfui, tuomiokirjassa 1692 Kijmas Jerfwi. Nimi voi perustua karjalaiseen miehennimeen K(i)ima (ven. Kima, Jevdokim), mutta se voi pohjautua myös sanaan kiima, jolla on tarkoitettu kana lintujen, erityisesti teeren, soidinta sekä Karjalassa että Suomessa. Kuomanjärvi, 3 km pitkä järvi Suomussalmen itäosassa; kartassa 1650 Komo Jerfui. Taustalla karjal. sana kuoma, "kummi", "ystävä". Lentiira (murt. lentiera), suuri järvi ja kylä Kuhmossa. Kartassa 1650 Lendira, 22

23 maakirjassa 1673 Lendiraby. Suomen alueelta ei tunneta toista Lentiiraa, mutta Karjalan Repolassa on kylä nimeltä Lentiera. Lentua (murt. lentuo), suuri järvi ja kylä Kuhmossa. Limingan veroluettelossa 1562 Lentå trask, maakirjassa 1624 Lendua. Nimiin sisältyy ilmeisesti karjalainen miehen nimi Lentu, Lenti, joka on afereesimuoto venäjän Melentij-nimestä. Vienassa on Melentjev-suku ollut tavallinen näihin päiviin saakka. Miinoanjärvi, kilometrin pituinen järvi Sotkamon pohjoisosassa. Lähellä Miinoanniemi ja Miinoansuo. Tuomiokirjoissa on mainittu 1676 Minansuo (niitty) ja 1698 Minajärfvvi. Nämä nimet pohjautuvat karjalaiseen miehennimeen Miina (ven. Minä). Vienan puolella on kylä nimeltä Miinoa. Mikitänjärvi ja Mikitänjoki, suuri järvi ja joki Hyrynsalmen itäpäässä. Kartassa 1650 Mikito Jerfui, tuomiokirjoissa 1681 Mikitäjoki ängh. Vrt. karjal. miehennimi Mikittä, Mikittä (ven. Nikita ja Mikita). Moisiovaara, vaara ja kylä Hyrynsalmella. Nimen kansanomainen äänneasu moisseenvoara osoittaa, että siihen sisältyy venäläiskarjalainen miehennimi Moissei. Viralliseen käyttöön nimi on vakiintunut väärässä muodossa, kun se on yhdistetty länsisuomalaiseen moisio-sanaan. Nimi esiintyy ensi kertaa asiakirjoissa (tuomiokirjat) 1682 asussa Måisenwara hemman. Ontonen, suuri järvi Kuhmossa. Järvestä laskee Ontojoki Sotkamon puolelle Kiimasjärveen. Asiakirjoissa jo 1500-luvulla: 1554 Ondoierui, 1560 Åndo Järffui tresk, 1650 Ondo Jerfui. Kuhmon nimelle ei ole Suomen puolella aivan täsmällistä vastinetta, mutta lähellä Vienan Rukajärvellä on Ontojärvi (ve. Ondozero). Kuhmon ja Rukajärven nimet kuuluvat selvästi yhteen. Koska Itä-Kainuussa monen suuren järven nimeen sisältyy karjalainen miehennimi, tekee mieli yhdistää Ontonen nimeen Anton, josta karjalan kielessä on tullut tavallisesti Ontto(i). Ruotinjärvet, kolme pientä järveä Kuhmon Saunajärven kylässä; kartassa 1622 Rotzinjervi, 1650 Rotzin Jerfui. Nimeen sisältyy karjalan kielen sana ruottsi, "suomalainen", joka sitten Kainuun murteissa on saanut muodon ruohti, ruotin. Sumsajärvi (murt. sumpsajärvi), järvi Sotkamossa Sumsan kylässä ja toinen Kuhmon itälaidalla. Kumpikin on mainittu kartassa 1650 asussa Sumpsa Jerfui. Vrt. karjalaiseen sanaan sumttsa, "laukku". Sumtsa on venäläinen, kahden puolen olkaa pidettävä laukku. Kumpikin Kainuun Sumsajärvistä on keskeltä kapea, joten järvet ovat kaksiosaisia. Nimeäminen on ilmeisesti perustunut muotoassosiaatioon. Timoniemi, suuri Lentuajärven niemi ja kylä Kuhmossa, kartassa 1650 Timoniemi. Luultavasti jotakin Timoniemen seudun järveä tarkoittaa Limingan kalaveroluettelossa 1562 mainittu Timo träsk. Ristimänimi Timo on tullut Suomeen sekä Bysantin että Rooman kirkon välityksellä. Kuhmon Timoniemi on selvästi karjalaisten jättämä nimi. Hypäsjärvi Suomussalmella, 1650 Hyppelambi, 1764 Hypä. Vrt. sukunimi Hyppänen ja Hyppönen, jota tavataan 1500-luvulla Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Sukua lienee varhain kulkeutunut Vienaankin, koska sitä ei Kainuussa tunneta. Muita Hypäs-nimiä ei ole nimiarkiston kokoelmissa, mutta etenkin Karjalan kannaksella on sellaisia paikannimiä kuin Hypänmaa (Kirvu), Hypönlahti (Kaukola) ja Hypönmäki (Rääkkylä Pohjois-Karjalassa). Lounaja, 1650 Lånat Jerfui. Nykyisin järven nimessä on johdinaines -ja, mutta nimirypääseen kuuluvat lisäksi Lounatkoski (murt. lounakkoski), Lounatlahti, Lounatkapea ja Lounatvaara. Vuoden 1650 kartassa järven nimi on siis lounat-alkuinen kuten pesyeen muut nimet nykyisin. Kainuun murteissa ei 23

24 käytetä lounas-, lounat-sanaa, mutta Vienan karjalaismurteissa lounat tunnetaan merkityksessä (ilta)päiväateria; ilmansuunta, jossa aurinko on iltapäiväaterian aikaan. Vrt. Kanneljärvi Lounatjoki, Koivisto Lounatkangas. Joukojärvi, 1650 Joukå Jerfui. Vrt karj. Jouhki, Jouko (ven. Jevka, Jefim). Kukkuri, kartassa 1650 Yllen Kuckurj. Nimen motiivina on epäilemättä järven itäsivulla oleva korkea vaara, Kukkurivaara. Kainuun murteissakin tunnetaan adverbi "kukkurillaan". Parempi lähtökohta on kuitenkin Vienan murteiden substantiivi kukkuri, "vaaran laki", "jyrkkä mäki". Vuoden 1650 kartassa nimessä on vielä määreenä karjalan kielelle tyypillinen adverbi ylen. Kuusamossa ja Ristijärvellä on Kukkuri-niminen mäki ja Kuhmossa Kukkurisaari, kumpuna kohoava saari. On vaikea ehdottomasti sanoa, ovatko nämäkin Vienan karjalan nimeämiä, sillä kukkuri-nimiä on siellä täällä pitkin Itä-Suomea (esim. Ristiina, Ruokolahti, Pielisjärvi). Pistojärvi, 1650 Pisto Jerfui. Nimi voisi olla suomalaistenkin antama, mutta Vienassa on Kuusamon kohdalla suuri Pistojärvi. Vienan veroluettelossa vuodelta 1597 esiintyy Suopaissalmella miehennimi Vaska Pistojev. Perankajärvi, kartassa 1650 Perango Jerfui, tuomiokirjoissa 1653 Perängäjoki (niitty). Perankajärvi on koko Perangan reitin pääjärvi, josta Perankajoki alkaa. Perankajärvi on idästä Vienan suunnasta tultaessa "perällä", takana. Nimi johtuu sanasta perä eli "takaosa" ja johtimesta -nka, joka on seudulla hyvin yleinen nimistön johdin. Suomessa ei ole muita Peranka-nimiä, mutta Rovaniemellä on Perunkajärvi. Miten erämaa-alueen nimistö välittyy väestöryhmältä toiselle. Tuntuu luonnolliselta, että varsinkin pienten ja vähämerkityksisten paikkojen nimistön säilyminen edellyttää läheisiä kontakteja tai pysyvää asutusta. Sen vuoksi todennäköisesti Kuhmon Nurro-nimet ja Suomussalmen Runtti-nimi ovat syntyneet vasta 1600-luvun alussa, kun uudisasukkaita oli tullut jo Itä-Kainuuseenkin. Perangan reitin järvet on nimetty Claes Claessonin kartassa yllättävän tarkoin. Kun kartan teon aikaan oli jo uudistalo sekä Perankajärven että Pistojärven rannalla, vienalaisten antama nimistö on ilmeisesti juuri näiden talojen asukkaiden kautta välittynyt sekä kartoittajalle että myöhemmille sukupolville. Kiintoisa on myös Perangan reitin vienalaisperäinen nimistö ja siinä varsinkin rinnakkaisniminä esiintyvät Parvajärvi ja Lavajärvi. Parva (lapp.) ja Lava (karj.) tarkoittavat verkkojen ja muiden kalanpyydysten kuivaustelineitä tai lihan ja kalan kuivuuja säilytyslavoja. Tuo nimipari kertoo siitä, että lappalaiset ja karjalaiset ovat ehkä jo 1400-luvulla mutta ainakin luvulla joskus tavanneetkin toisensa Lavajärven seudulla, ehkäpä juuri Lavajärvensaaressa. 24