PÄIJÄT-HÄME 2035 Maakuntasuunnitelman lähtökohdat Luonnos

Transkriptio

1 PÄIJÄT-HÄME 2035 Maakuntasuunnitelman lähtökohdat Luonnos Lähde: Motiva, Jochim Donner,

2

3 Tämä asiakirja on vaihtoehtovaiheen keskustelun virittäjä. Syksyllä 2009 valtuuston käsittelyyn tuleva asiakirja on tiivis, ydinasioihin keskittyvä varsinainen maakuntasuunnitelma. SISÄLLYSLUETTELO MEGATRENDIT... 3 NYKYTILA JA KEHITYSNÄKYMÄT... 7 EUROOPAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ...7 VALTAKUNNANTASON TOIMINTAYMPÄRISTÖ...8 Valtakunnan tason kehitysnäkymät...10 Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva...12 Valtakunnalliset tavoitteet...13 Etelä-Suomen aluerakenne...14 Metropolialueen kestävä aluerakenne (METKA)...14 NYKYTILA JA KEHITYSNÄKYMÄT PÄIJÄT -HÄMEESSÄ...15 Maakuntastrategia 2005, seurantaraportin keskeiset huomiot...16 Maakuntakaava 2006, päätelmät maakuntakaavan seurannasta...18 PÄIJÄT-HÄMEEN SWOT...19 PÄIJÄT-HÄMEEN VAIHTOEHTOISET TULEVAISUUSKUVAT ALUSTAVA VISIO...27 LÄHTEET

4 MEGATRENDIT Seuraavassa esiteltävät megatrendit pohjautuvat tulevaisuudentutkijoiden näkemyksiin. Kirja llisuudesta ja tausta-aineistosta löydetyt globaalit muutostekijät ja trendit voidaan luokitella ns. PESTEanalyysin (Policy- Economy -Society-Technology-Ecology) mukaisiin ryhmiin, jotka tarkastelevat yritysten ja organisaatioiden toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia: sosiaalisten, ekologisten, poliittisten, ekonomisten sekä teknologisten "linssien" lävitse. Globaalit megatrendit voivat aluksi tuntua melko kaukaisilta ja vaikeasti hahmotettavilta asioilta. Niiden ajatteleminen voi kuitenkin inspiroida meitä pohtimaan tulevaa ja suuntautumaan strategiatyössä erityisesti uuden etsimiseen. Globaali muuttoliike voimistuu. Maailmanlaajuisesta muuttoliikkeestä on tulossa itsestäänselvyys. Poliittisten ja taloudellisten tekijöiden sekä sotien vuoksi suuri määrä ihmisiä muuttaa pois kotimaastaan. Monien teollistuneiden maiden elinvoimaisuuden ja uudistumisen kannalta maahanmuuttajat ovat lähitulevaisuudessa aivan välttämättömyys mm. työvoimareservinä. Esimerkiksi Eurooppa, jonka syntyvyys on alentunut ja väestö ikääntyy, joutuu enenevässä määrin käsittelemään maahanmuuttoon ja muuttajiin liittyviä kysymyksiä. Globaali työperäinen muuttoliike on myös kasvussa, sillä monikansalliset yritykset tarvitsevat jatkuvasti liikkuvaa, koulutettua ja pätevää työvoimaa. Edelleen aivovienti pääosin kehitysmaista rikkaisiin teollisuusmaihin jatkaa kasvuaan ja kasvattaa köyhien ja rikkaiden maiden välistä taloudellista kuilua. Yleisesti globalisaatiokehitys, tulotasojen erot, työvoiman väheneminen, ikääntyminen sekä rajamuodollisuuksien helpottuminen kasvattavat siirtolaisuutta Etelästä Pohjoiseen sekä kehitysmaista kehittyneisiin ma ihin. Köyhien ja rikkaiden maiden erot kasvavat. Tulo- ja hyvinvointierot jatkavat kasvuaan sekä teollistuneiden maiden välillä että teollistuneiden ja kehitysmaiden välillä. Maailman väestöstä viidennes elää absoluuttisessa köyhyydessä. Maailman tulot ovat jakaantuneet epätasaisesti; keskimääräinen kansantulo 20 rikkaimmassa maassa on 37 kertaa isompi kuin 20 köyhimmässä. Muilla kehityksen mittareilla, kuten eliniän odote, kuolleisuus, lukutaito, ravitsemus sekä terveys, mitattuna kehitys kehitysmaissa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, on menossa huonompaan suuntaan. Turvattomuus lisääntyy. Terrorismi, tsunamit, hakkerit ja pandemiat puhuttavat maailmaa. Päällimmäisiä turvattomuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa ovat kansainvälinen rikollisuus, lisääntyvä huumeiden ja päihteiden käyttö sekä ihmisten ja alueiden eriarvoistuminen ja siitä johtuva syrjäytymiskehitys. Sosiaaliset megatrendit Maailman väestö kasvaa ja ikääntyy. Vuosina maailman väkiluku kasvoi 1,6 miljardista 6,1 miljardiin ja 85 % tästä väestönlisäyksestä on kohdistunut Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Maapallon väestön ennustetaan kasvavan 9.2 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Kehittyneissä maissa väestönkasvu on hidasta, ja joissakin maissa Euroopassa väkiluvun kasvu pysähtyy ja väestö jopa vähenee. Saman aikainen ilmiö väestönkasvun ohella lähes kaikkialla maailmassa on väestön ikääntyminen. YK on arvioinut, että yli 60- vuotiaiden osuus maailman väestöstä kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Tästä kehityksestä huolimatta joissakin kehitysmaissa globaalina trendinä on väestön nuorentuminen, mutta pääosin maailmalla ja erityisesti kehittyneissä maissa Euroopassa, Suomessa ja muualla trendinä on väestön harmaantuminen. Yhteiskunnat ja alueet mosaiikkimaistuvat. Muun muassa etniset ryhmät ja alakulttuurit vahvistuvat. Yksilöllisyys korostuu samalla, kun uusi yhteisöllisyys ('heimot') 'sirpaleistaa' yhteiskuntaa monitahoisemmaksi ja värikkäämmäksi. Valtiollisen yhtenäisyyden hallinta tulee haasteellisemmaksi. Alueellisuuden ja paikallisuuden merkitys mu utosten hallinnassa lisääntyy. Jatkuva oppiminen ja tiedon jalostamisen taito korostuvat. Tiedon määrä on nykyisin kasvanut äärimmäisen suureksi, tieto vanhenee ja muuttuu niin nopeasti, että tiedon ulkoa pänttääminen ei ole enää mahdollista sen paremmin kuin hyödyllistäkään. Olennaisempaa on oppia informaation etsimisen taitoja sekä informaation tiedoksi ja toiminnaksi jalostamisen taitoja. Elinikäisen ja elämänlaajuisen oppimisen merkitys korostuu ja ihmiset ylläpitävät osaamistaan koko työ- ja muun elämänsä ajan sekä voi vaihtaa ammattiaan useita kertoja työuransa aikana. Ekologiset megatrendit Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa laajasti luontoon ja kaikkeen ihmistoimintaan. Merenpinnan nousu ja ilmas- 3

5 to-olojen muutos liikuttavat ihmisiä. Etelä-Euroopassa keskilämpötila voi 50 vuoden aikana nousta jopa +6 astetta, Suomessa ehkä +3. Ilmastonmuutosten ennustamiseen liittyy kuitenkin erittäin suuria epävarmuustekijöitä. Niukkuus lisääntyy. Maailman väkiluku kasvaa vielä pitkän aikaa. Väestönkasvun lisäksi myös ihmiskunnan taloudellinen ja materiaalinen hyvinvointi kasvaa niin teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa. Uusiutumattomia luonnonvaroja on puolestaan käytettävissä vain rajallinen määrä. Uusiutuvienkin luonnonvarojen käyttöä säätelee näiden resurssien luonnollisen uusiutumisen vauhti. Jos käytämme uusiutuvia luonnonvaroja liian nopeasti, niin ne myös vähenevät tai loppuvat kokonaan. Maailmantalouden kasvuyhtälön lopputuloksena on vääjäämättä globaali niukentuminen. Luonnonvarojen rajallisuuden ja toisaalta teollisen toiminnan ja väestömäärän jatkuvan kasvun seurauksena maailman ihmisillä ja talouksilla on joka hetki käytettävissään henkilöä kohden vähemmän luonnonvaroja. Luonnonvaroista tulee samalla koko ajan ka lliimpia. Maailmassa on pula puhtaasta vedestä. Esimerkiksi maailman talouden uudeksi moottoriksi nousseessa Kiinassa veden vähyys on jo melkoinen ongelma. Ennusteiden mukaan jo vuonna 2015 yli puolet maailman ihmisistä asuu alueilla, joilla puhdasta vettä on niukalti ja arvioiden mukaan vuoteen 2040 mennessä 3.5. miljardia ihmistä kärsii puhtaan veden puutteesta. Maiden välisten vesisotien uhat kasvavat. Ruoka on globaalisti ehtyvä resurssi. Vaikka esimerkiksi viljan globaali tuotantomäärä on jatkuvasti noussut, niin viljan määrä henkeä kohti on kuitenkin vääjäämättä laskenut 1980-luvulta lähtien. Veden saatavuus maailman eri alueilla Lähde: International Water Management Talouskasvu lisää myös energian kulutusta (öljy, hiili, kaasu, ydinenergia sekä aurinko ja muut uusiutuvat energialähteet). Yli puolet energian käytön nykyisestä kasvusta sijoittuu Aasiaan. Aasian ennustetaankin vuonna 2015 ohittavan Pohjois -Amerikan maailman suurimpana energian kuluttajana. Myös huoli luonnon monimuotoisuuden häviämisestä lisääntyy. Arvioiden mukaan joka vuosi kuolee sukupuuttoon biologista eliö- ja kasvilajia. Lisäksi maapallon sademetsiä hakataan ja poltetaan kiihtyvää vauhtia ja tällä hetkellä vain 0.1 % maapallon sademetsistä hoidetaan kestävän kehityksen mukaisesti. Lajien häviäminen vaikuttaa voimakkaasti ihmisten hyvinvointiin, sillä esimerkiksi puolet kaikista lääkeaineista saadaan luonnollisista lähteistä. Ekotehokkuudesta tulee strateginen kilpailutekijä. Yhteiskunnat edellyttävät yrityksiltä ja muilta toimijoilta yhä enenevissä määrin ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä, ts. ekokilpailukykyä, joka asettaa vaatimuksia energiaosaamiselle ja ympäristöpääoman kehittämiselle, mutta toisaalta luo myös uusia markkinoita innovatiivisille yrityksille. Poliittiset ja ekonomiset megatrendit Globalisaatio syvenee. Asenteet, elämäntyylit, kulutustottumukset, markkinat, tieto, teknologiat, tuotantoprosessit, ympäristöongelmat, rahatalous, politiikka ja hallinto; lähes kaikki tulevat maailmanlaajuis iksi, globalisoituvat. Globalisoituminen, markkinoiden avautuminen ja yhä lisääntyvä keskinäinen riippuvuus niin markkinoilla kuin eri maiden välisessä taloudessa, politiikassa, ympäristöasioissa ja kulttuurissa sekä kiristynyt kilpailu vaikuttavat voimakkaasti yritysten ja ihmisten toimintaan. Paikallisuus kiertyy globaaliin. Globalisaation kanssa korostuu paikallisuuden (lokaalin) merkitys, ts. globalisaatio ja paikallisuus kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi yritystoiminnassa paikalliset käsityö ja hyvinvointipalveluyritykset voivat toimia sekä hyvinkin paikallisilla markkinoilla että samalla myös globaalisti markkinoida tuotteitaan tai palveluitaan verkkoympäristössä (esim. paikallinen hoivapalveluyritys myy myös apuvälineitä globaalisti netin kautta). Samalla tavalla tietyn alueen tai seutukunnan menestyminen voi tukeutua sekä paikallisuuteen että globaalisuuteen. Globalisaatio yksilöllistyy ja työmarkkinat kansainvälistyvät. Globalisaation kolmannella aallo lla tarkoitetaan globalisaation entistä suorempaa vaikutusta yksilöiden elämään. Kansalaiset joutuvat määrittelemään oman osaamisensa, työmarkkina-asemansa, poliittiset näkemyksensä, arvonsa, koko elämänsä suhteessa globaalitasolla eteneviin taloudellisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kehitysprosesseihin. Työntekijä ei kilpaile enää saman alueen työntekijöiden vaan periaatteessa koko maailman saman osaamisalan työntekijöiden kanssa. Uusi tilanne aiheuttaa yhtäältä pelkoja ja epävarmuutta. Toisaalta se tarjoaa uusia mahdollisuuksia mahdollistaessaan erilaisten osaamisten yhdistämisen ja vuorovaikutuksen maailmanlaajuisesti. Alueet kilpailevat entistä kovemmin osaajien huomiosta. Rajattomuus ja rajojen ylittäminen lisääntyvät. Maiden fyysiset rajat madaltuvat tai häviävät ja kaupankäynti vapautuu. Taloudessa toimialojen sisäiset ja väliset rajat hämärtyvät entisestään. Esimerkiksi uusien klustereiden (kuten ympäristö, turvallisuus, hyvinvointi, kulttuuri) 4

6 milj. sekä 'vanhojen ' menestysklustereiden (kuten maatalous, elintarvike, lääke, tele - ja kommunikaatio) rajapinnat ovat tärkein innovaatioiden ja uuden kasvun lähde. Julkisen ja yksityisen sulautuminen toisiinsa, tuotteiden ja palveluiden rajojen hämärtyminen sekä tuotteisiin sidottujen palveluiden lisääntyminen ovat edelleen esimerkkejä tästä kehityskulusta. Yhteiskuntien hallinnan muodot muuttuvat. Yhteiskunnissa siirrytään hierarkkisista ja byrokraattisista järjestelmistä kohti hajautetumpia, osallistavampia sekä toimijakeskeisempiä malleja. Kaupungistumiskehitys jatkuu. Viimeisen viidenky m- menen vuoden aikana maailman kaupunkiväestö on kasvanut lähes nelinkertaiseksi 732 miljoonasta (1950) yli 3.2 miljardiin (2006), joka on 50 % maailman väestöstä. Aasian ja Afrikan kaupunkiväestön odotetaan kaksinkertaistuvan karkeasti arvioiden 3.4 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. Edelleen 88 % alhaisen tulotason ja keskitulotasoisten maiden väestönlisäyksestä on kaupunkiväestöä. Aasian merkitys kasvaa. Tästä on esimerkkeinä 'Kiinailmiö' sekä Intian taloudellisen roolin ja merkityksen viimeaikainen kasvu. Teollinen tuotanto on siirtymässä kovaa vauhtia Aasiaan ja perässä seuraavat tutkimus- ja kehitystoiminnot. Aasia vaurastuu ja esimerkiksi Kiina nousee lähivuosina maailman johtavaksi talousmahdiksi. EU:n ja USA:n taloudellinen ja poliittinen valta-asema tulevat haastetuksi. Itä-Euroopan maat kehittyvät. Venäjän keskiluokka vaurastuu ja luo merkittävää kysyntäpotentiaalia myös Suomessa. Palveluvaltaistuminen ja palveluiden kansainvälistyminen. Kaikki palvelualat ovat kasvualoja, mutta liike - elämän palvelut ovat todennäköisesti nopeimmin kasvava palveluala. Yrityspalveluista on tullut keskeinen osa vanhojen teollisuusmaiden talouden dynamiikkaa ja kilpailukykyä. Ratkaisevaan asemaan ovat nousseet etenkin tietointensiiviset liike-elämän palvelut (KIBS). Väestön ikääntyminen lisää palveluiden kysyntää ja asettaa uusia laadullisia vaatimuksia palveluille Etelä-Aasia Lähi-itä Afrikka Itä-Aasia/Tyynimeri Amerikka Eurooppa Lähde: World Tourism Organization 2008 Matkailun kasvu Nykytilanne Megatrendit ja me, Tekes mn 1 bn Ennuste 1.6 bn Toinen palvelusektorin kehitystrendi on valmistavan teollisuuden palveluliiketoiminnan kehittäminen: tuotekauppa muodostaa monilla aloilla enää 52 % tuotteeseen liittyvän liiketoiminnan volyymista. Palveluiden tuotanto kasvaa Suomessa vuoteen 2015 mennessä noin 30 prosenttia ja työpaikat noin 20 prosenttia. Tämä tarkoittaa noin uutta työpaikkaa, joista kolmasosa on julkisten palveluiden kasvua. Tavarat ovat halventuneet, palvelut eivät Yhdysvallat 1920: Naisten hiusten leikkuu $.25 / 27 työminuuttia. 1997: Naisten hiusten leikkuu $10 / 46 työminuuttia. 1970: Pesukone $240 / 72 työtuntia 1997: Pesukone $338 / 26 työtuntia Suomi 1975: Miesten tukan leikkuu 1,46 / Kuukauden nettopalkalla sai : Miesten tukan leikkuu 24,71 / Kuukauden nettopalkalla sai : Toyota Corolla / 17 kuukauden nettopalkka. 2005: Vastaava Toyota / 11 kuukauden nettopalkka. Lähteet: Federal Reserve Bank of Dallas 1997, Lehtinen 2006, Tilastokeskus Megatrendit ja me, Tekes 2008 Hallinta- ja pääsyoikeus valtaavat alaa omistamiselta. Omistaminen ei enää ole itsetarkoitus, oleelliseksi tulevat pääsyoikeudet. Tuottajat ulkoistavat toimintojaan, vuokraus ja leasing lisääntyvät oleellisesti. Aineettomuus korostuu. Aineettomuus kytkeytyy ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti sekä kulttuurisesti kestävään kehitykseen ja ns. ekotehokkuuteen (= perinteisiin materiaalisiin tuotteisiin tarvitaan yhä vähemmän energiaa ja materiaalia per tuote). Keskeisiä käsitteitä ovat muun muassa tuotannon dematerialisaatio, kulutuksen immaterialisaatio ja amaterialisaatio. Dematerialisaatiota on ekotehokkuuden kasvaminen tuotannossa ja immaterialisaatiota ekotehokkuuden kasvaminen kulutuksessa. Amaterialisaatiolla tarkoitetaan aineettomien tuotteiden ja palveluiden lisääntymistä sekä tuotannossa että kulutuksessa. Esimerkiksi auton valmistaminen vähemmällä materia - ja energiamäärällä sekä pienemmillä päästöillä on dematerialisaatiota. Vastaavasti taloudellinen ajotapa, huolloilla saavutettu auton käyttöiän piteneminen, turhien ajeluiden vähentäminen jne. ovat keinoja tuottaa immaterialisaatiota. Sen sijaan etäläsnäolon ja e-palveluiden avulla me emme valmista autoa ekotehokkaammin emmekä käytä autoa ekotehokkaammin vaan korvaamme auton jollakin aivan uudella, tietoyhteiskunnalle ominaisella liikkumisen tavalla. Tätä materiaali- ja energiaintensiivisten tuotteiden ja toimintojen korvaamista digitaalisilla, aineettomilla palveluilla ja tuotteilla voidaan kutsua amaterialisaatioksi. Aineettomuuden lisääntyminen liittyy myös organisaatioihin, joissa osaamispääoman (intellectual capital) merkitys muodostuu yhä keskeisemmäksi. Puhutaan siirtymästä aineellisesta aineettomaan omaisuuteen. Arvioidaan, että suurimmassa osassa tämän päivän yrityksiä intellektuaalisen pääoman 5

7 arvo on moninkertainen suhteessa fyysiseen ja rahalliseen pääomaan. Elämystuotteiden kysyntä kasvaa. Yritystoiminnassa on suuntaus fyysisistä elämystuotteisiin, jolloin yrityksille ei enää riitä valmistaa käyttökelpoisia tuotteita, vaan lisäarvoa täytyy hakea sisällyttämällä niihin elämysosuutta, tarinoita, legendoja, mielikuvitusta, tunteita ja unelmia ts. kaupallistetaan tunteet. Toimintojen verkottuminen, virtuaali- ja digitalous kehittyvät: verkostot ovat avoimia ja luottamukseen perustuvia väljiä yhteis ö- jä/yhteenliittymiä, joille on ominaista reaaliaikaisuus ja nopea päätöksenteko. Verkostoituminen lisääntyy. Sähköinen kauppa, rahoitus, hallinto, viranomais - ja asiantuntijapalveluiden hoitaminen verkkojen kautta lisääntyvät kaiken aikaa. Yritykset tarjoavat markkinoille digitaalisia tuotteita kuten soittoäänet, logot, pelit tms. Kehityksen myötä nykypäivän fyysiset markkinapaikat korvautuvat vähitellen tulevaisuuden virtuaalisilla markkina-avaruuksilla. Verkkomaailmasta löytyy paitsi kaupallisia virtuaaliyrityksiä, myös erilaisia kansalaisten keskustelufoorumeja, ihmissuhdeyhteisöjä, kriisi- ja fantasiayhteisöjä jne. Esimerkiksi virtuaalisesti toimivalla yrityksellä ei ole omia tehtaita, varastoja, eikä juuri konttoritoimintojakaan. Pääkonttorit ja monet muutkin yrityksen fyysiset symb olit häviävät. Puhdas virtuaaliyritys omistaa ehkä vain tuotemerkin, kuten esimerkiksi Benetton. Työn murros jatkuu. Aivotyön, pätkätyön, liikkuvan työn, tietotyön, etätyön jne. uusien työn muotojen ja tekemisen tapojen seurauksena on syntymässä eräänlainen freelanceryhteiskunta. Uusia ammatteja ja ammattien yhdistelmiä syntyy. Asiantuntijatiedon soveltamiseen liittyy yhä enemmän käyttäjävuorovaikutusta, yksilöllisten tarpeiden huomioimista sekä asiantuntijatiedon soveltamista. Työ pirstoutuu ja ohjautuu JOTperiaatteella (oikea osaaminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan). Edelleen joiltakin ihmisiltä työ loppuu ja jotkut hukkuvat työtaakkaan. Kulttuurin merkitys kasvaa. Kulttuuriosaamisen tarve kasvaa edelleen, vaikka tarinat, brändit, sisältötuotanto ja palvelut ovat osittain jo tätä päivää. Materiaaliseen tuotteeseen perustuvat tuotantokulut korvautuvat yhä enemmän mm. tarinaan liittyvillä kuluilla. Tämä työllistää kulttuurialan osaajia. Edelleen maapallon muuttoliike lähentää eri taustaisia ihmisiä, mikä lisää tarvetta ymmärtää toisia kulttuureja ja olla suvaitsevaisia erilaisuutta kohtaan. Toisaalta eri kulttuurit voivat törmätäkin, jolloin seuraukset voivat olla negatiivisia ja rasismi lisääntyy. Teknologiset megatrendit Informaatioteknologian ratkaisut ja sisällöt kehittyvät ripeästi ja tietoliikenteen kehitys poistaa maapallon maantieteelliset rajat. Verkkopalvelut linkittyvät kaikkialle. Biotieteiden ja biotekniikan uskotaan laajalti olevan tietotekniikan jälkeen seuraava tietopohjaisen talouden aalto. Lääke -, bio- sekä elintarviketeknologian aloilla tehdään jatkuvasti uusia innovaatioita. Funktionaaliset elintarvikkeet valtaavat markkinoita ja geeniteknologiaa ja manipulaatiota käytetään ensin kasvien ja eläinten tautien hoidossa, myöhemmin ehkä myös ihmisten. Tähän liittyy valtavia eettisiä ongelmia, jotka tulee ensin tunnistaa ja prosessoida. Näille alueille syntyy kovalla vauhdilla uusia yrityksiä. Kasvava mikroelektroniikka ja nanoteknologia tuovat uudenlaisia ratkaisuja teollisuuteen, asumiseen, liikkumiseen ja ihmisten terveydenhoitoon ja hyvinvointiin. Nanoteknologia sisältää laajassa määritelmässään kaiken sen, millä pyritään hallitsemaan aineen syvintä rakennetta ja käyttäytymistä atomi- ja molekyylitasolla. Nanoteknologian ensimmäinen sukupolvi tarkoitti suuremmasta pienempään periaatteen toteuttamista. Kehittämisen suuntana voi olla ylhäältä alas eli mikrojärjestelmien pienentäminen nanokokoon. Ensimmäiseen sukupolveen kuuluvat muun muassa pinnoitteet, nanopartikkelit ja nanorakenteis et metallit yms. materiaalit. Nanoteknologian toinen pääsuuntaus jäljittelee luonnon atomi- ja molekyylirakenteita alhaalta ylöspäin, elipienemmästä suurempaan. Tämä synteesimäinen lähestymistapa on vasta kehityksensä alkuvaiheessa, mutta sen odotetaan mullistavan perinpohjaisesti nykyiset tuotantoreitit. Älykkäät pinnat ja materiaalit yleistyvät. Nanopartikkelit (esimerkiksi litografia), painettava elektroniikka (nanopainotekniikat), biologiset ja biomimeettiset materiaalit (toiminnalliset, ohjattavat ja kommunikoivat materiaalit), ohutkalvojen kemialliset menetelmät kuten Atomic Layer Deposition, ALD (jota käytetään esim. elektroluminesenssinäytöissä) jne. Uudet materiaalit korvaavat pian elektroniikassa. Mikro- ja nanoelektroniikassa sekä ubiikeissa sovellutuksissa piiteknologiat korvautuvat jollakin uudella materiaalilla. Uudet hiilimateriaalit tulevat käyttöön vanhojen hiilimateriaalien kuten timantin ja grafiitin rinnalle. Uusissa hiilimateriaaleissa ideana on hiiliatomien erityiset järjestäytymistavat, joka tuo materiaaleille uusia ominaisuuksia. Samoin yhdistelmämateriaalit ja niihin liittyvät yhdistelmäteknologiat yleistyvät, esim. langaton ICT + bio + materiaalitieteet. Biomateriaalit ja bioaktiiviset materiaalit yleistyvät lääketieteessä: esimerkiksi erila iset synteettiset metalliset tai polymeeriset bioyhteensopivat ja biohajoavat materiaalit, materiaalit, joita voidaan lis ä- tä kudokseen ilman hylkimisreaktioita. Itseorganisoituvat materiaalit ja funktionaalisuus kehittyvät. Polymeerien rakenteen hallinta on avain uusiin ominaisuuksiin ja materiaaleihin. Polymeerien avulla voidaan päästä tarkasti määriteltyihin nanomittakaavan rakenteisiin (esim. uudet lohkorakenteiset polymeerit). Fotoniikan merkitys kasvaa. Se tulee pian korvaamaan elektroniikan joissakin teknologoissa. Myös valon ja sähkön hyviä puolia yhdistellään, laser jne.: Valon ja optisten komponenttien käyttö esimerkiksi informaatiotekniikassa (esim. tiedon siirto), mittaus, prosessinvalvonta, lääketiede. 6

8 Yritysten automaatio etenee edelleen. Toisteiset ihmistyövoimalla tehtävät työvaiheet vähenevät ja robotit hoitavat nämä tehtävät. Ihmisten aistit automatisoidaan niin, että elektroniset laitteet voivat kuulla, nähdä, haistaa, maistaa tai tuntea ja voivat hoitaa ihmisten puolesta erilaisia toistuvia tehtäviä kuten esimerkiksi elintarvikkeiden tuoreusvalvonta. Edelleen ihmiset voivat mm. tilata pikaravintoloissa annoksensa robotilta, joka myös valmistaa annoksen. Teknologioiden yhdisteleminen lisääntyy. Teknologiaan liittyvänä megatrendinä voidaan pitää myös erilaisten teknologioiden ja tekniikoiden yhdistämistä; esimerkiksi mekatroniikka (elektroniikan liittäminen perinteisesti mekaanisiin tuotteisiin), bioinformatiikka (tieto- ja viestintäteknologian käyttö biotekniikan laskenta- ja mallintamistyökaluna) sekä märkä nanoteknologia (solujen manipulointiin liittyviä tekniikoita, mikä yhdistää nanoja biotekniikan toisiinsa). Edelleen poikkitieteelliset ja teknologiset sovellutukset yleistyvät. Esimerkiksi terveysteknologiassa biomateriaalit, elektroniikka ja viestintä yhdistetään uusiksi laitteiksi, jotka voidaan sijoittaa esim. kehoon. Vaihtoehtoisten energiamuotojen teknologia kehittyy. Esim. aurinko, tuuli, maalämpö, polttokennotekniikka (vety), biopolttoaineet, vuorovesi- ja muu merien lä m- pöenergia. 1 Worldwatch-insituutin tuottama Maailman tila raportti visioi uutta todellisuutta, jossa hiilivoimalat ovat käyneet tarpeettomiksi, tehtaat tuottavat tuuliturbiineja, aurinkokennoja ja hybridiautoja. Kaupunkien tehokas joukkoliikenne on jo kokonaan päästötön. Toimistot ja kodit valaistaan led-valoilla, tuulivoima on ratkaissut maaseudun sähköntarpeen ja aurinkoenergiaa kerätään kaikkialla. Vihreät työpaikat. Yksi vuosisadan avaintekijöistä taloudessa tulee olemaan vihreät työpaikat, joilla vähennetään hiilijalanjälkeä ja suojellaan ympäristöä. Uusiutuvan energian sektori on jo nopeassa kasvussa, rakennusalan työpaikat voidaan vihertää energiatehokkuudella ja bussiliikenteessä kalusto voidaan korvata puhtaampaa, paineistettua luonnonkaasua käyttävillä tai hybridibusseilla. Tuotteiden kierrätys ja uusiokäyttö ovat luoneet maailmassa jo miljoonia uusia työpaikkoja, yksin Kiinassa yli 10 miljoonaa. Myös orgaaninen maanviljely voi olla osa kasvavaa vihreää työllisyyssektoria. Innovatiivinen teknologian siirto ja soveltaminen levittävät vihreitä menetelmiä ympäri maailman, ja yhteistyö teknologioiden kehittämisessä ja teknologiaohjelmat nopeuttavat prosessia. Vihreiden työpaikkojen nopea lisääminen edellyttää vihreää koulutusta ja koulutusohjelmia, jotta matalahiilinen tulevaisuus olisi mahdollinen. 1 Työ- ja elinkeinoministeriö, NYKYTILA JA KEHITYSNÄKYMÄT Euroopan toimintaympäristö Euroopan yhteisön strategiset suuntaviivat Euroopan moninaisuuden muuttaminen voimavaraksi edellyttää itäisellä ulkorajalla vallitsevien olosuhteiden parantamista, kaupunkien globaalin kilpailukyvyn lisäämistä, sosiaalisen syrjäytymisen torjumista sekä etäisten alueiden koulutuksen, terveydenhoidon ja energiahuollon saatavuutta. Tehokkaat ratkaisut edellyttävät siltaa taloudellisen tehokkuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja ekologisen tasapainon välille siten, että kestävä kehitys on kaiken politiikan suunnittelun peruslähtökohtana. Euroopan unioni on päättänyt strategisista suuntaviivoista, joiden mukaan liikenneinfrastruktuuria laajennetaan ja parannetaan ympäristönsuojelun ja kasvun välistä synergiaa lisätään Euroopan riippuvuutta perinteisistä energianlähteistä vähennetään tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeja lisätään ja kohdennetaan paremmin edistetään tietoyhteiskuntaa kaikille parannetaan koulutusta ja taitoja tuetaan maaseudun talouden monipuolistumista Euroopan parlamentti kehottaa alueita vahvistamaan kestävää kehitystä ja investoimaan ilmastoa säästäviin infrastruktuureihin ja innovaatioihin ja painottaa energiainfrastruktuureihin investoinnin tärkeyttä. Esponin skenaariot Euroopan alueelle Eurooppalaista aluesuunnittelu- ja aluekehitystyötä palvelevan tutkimusohjelman Esponin (European Spatial Planning Observation Networkin) puitteissa on Euroopan tason keskustelun ylläpitämiseksi esitetty kolme alueellista skenaariota 2. Niiden toivotaan tukevan maakuntien, suurempien kaupunkien ja laajempien alueiden osallistumista keskusteluun EU:n tulevaisuudesta. Trendiskenaario, kilpailukeskeisen skenaario ja koheesiokeskeinen skenaario nostavat esiin haasteita myös Suomen tulevaisuudelle EU:n jäsenmaana. Euroopan Unioni, sen laajentumien ja rahoituksen suuntaaminen vaikuttavat oman kansallisen aluepolitiikan ohella myös Päijät- Hämeeseen. 2 ESPON Project 3.2, 2007, Scenarios on the territorial future of Europe ations/98/1378/index_en.html 7

9 Valtakunnantason toimintaympäristö Ilmastonmuutos ja Suomi Alailmakehän otsonin, haitallisen ilmansaasteen, määrän ennustetaan kasvavan vuoden 2003 helleaallon tasolle ja lisääntyvän erityisesti Englannissa, Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa. Vuosittaisen maksimisademäärän ennustetaan myös nousevan useimmilla Euroopan alueilla aiheuttaen tulvariskejä ja taloudellisia tappioita. 3 Talouden laskusta huolimatta investoiminen matalahiiliseen teknologiaan on jatkuvaa. Toimintaympäristö energiakysymyksissä Talouden kehityskuviin, energian hinnannousun aikaan saamasta energiankäytön tehostumisesta, energialähteiden korvautumisesta toisilla energialähteillä ja uusiutuvan energian etenemisestä sisältyy suuria epävarmuuksia. Yhteiskunnan energiakustannuksia nostaa lisäksi sähkön markkinahinnan kohoaminen, johon on syynä tuotantokustannuksiltaan edullisen kapasiteetin rajallisuus, vähäiset investoinnit uuteen kapas iteettiin Pohjoismaissa ja EU:n päästökaupan päästöoikeuden korkea hinta. Valtioneuvosto hyväksyi maallemme uuden, ilmasto- ja energiastrategian, joka käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä varsin yksityis kohtaisesti vuoteen 2020 ja viitteenomaisesti aina vuoteen 2050 asti. Strategia osoittaa selkeästi, että Euroopan komission Suomelle ehdottamia päästöjen vähentämistavoitteita, uusiutuvan energian edistämistavoitteita tai energiankäytön tehostamistavoitteita ei saavuteta ilman merkittäviä uusia ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä. Ilman uusia toimenpiteitä Suomen kasvihuonekaasupäästöt olisivat vuonna 2020 noin 20 % vuoden 1990 päästöjä korkeammalla. Kasvu aiheutuisi lähes yksinomaan energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä. EU:n tavoitteena on vähentää edellä mainittujen toimialojen päästöjä 21 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä EU:n päästökauppadirektiivin avulla. Muiden sektoreiden, kuten liikenteen, talokohtaisen lämmityksen ja maatalouden päästöjä on Suomessa komission esityksen mukaan leikattava kansallisin toimin vuoteen 2020 mennessä keskimäärin 16 % vuoden 2005 tasosta. 4 Suomen kannattaa kehittää ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävää teknologiaa sekä varautua ilmastonmu u- toksen aiheuttamien seurausten kuten ilmastopakolaisuuden vastaanottoon. Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat olla etelämpänä EU:n alueella voimakkaampia kuin Suomessa, joten painetta ilmastonmuutoksesta aiheutuvaan muuttoliikkeeseen voi tulla myös Euroopasta. 3 Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle: Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia - kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi NS+5/2005&base=ermuut&palvelin= &f=word 4 Uusiutuva Etelä-Savo strategiatyön avausseminaari , Torsti Hyyryläinen _yhteismenestyminen_ pdf Lähde: Öljyn, kivihiilen ja maakaasun maailmanmarkkinahintojen voimakas nousu ja EU:n päästökaupan päästöoikeuden korkea hinta ovat muuttaneet fossiilisten energiamuotojen ja uusiutuvan energian hintasuhteita merkittävästi viimeksi mainittujen eduksi. Uusiutuvan energian kilpailukyky on nykytilanteessa aiempaa parempi. Polttoaineiden ja päästöoikeuksien nousevien hintojen vuoksi myös kuluttajien sähkö-, lämmitys- ja liikennekustannukset nousevat. Kalliimpi energia kannustaa energian säästöön ja parantaa energian säästötoimenpiteiden kannattavuutta. 5 Suomen hallitus tähtää energian kulutuksen vähentämiseen ja uusiutuvien energialähteiden osuuden voimakkaaseen kasvuun Valtioneuvosto asettaa Suomen strategiseksi tavoitteeksi energian loppukulutuksen kasvun pysäyttämisen ja kääntämisen laskuun niin, että energian loppukulutus vuonna 2020 olisi noin 310 TWh eli likimain nykyisen suuruinen. Energiankulutus olisi vuonna 2020 likimain 10 % pienempi kuin mihin kehitys näyttää johtavan ilman uusia toimenpiteitä. Tavoitteet edellyttävät energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, rakentami- 5 Työ- ja elinkeinoministeriö, Pitkän aikavälin ilmastoja energiastrategia masto.pdf 8

10 sessa ja liikenteessä. Tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus vuoteen 2020 mennessä 38 %:iin komission Suomelle esittämän velvoitteen mukaisesti. Velvoite on haastava ja sen saavuttaminen on mahdollista vain, jos energian loppukulutuksen kasvu saadaan taittumaan. Energian kokonaiskulutus ja hiilidioksidipäästöt Suomessa Velvoitteen täyttäminen edellyttää puuperäisen energian, jätepolttoaineiden, lämpöpumppujen, biokaasun ja tuulienergian käytön voimakasta lisäämistä. Esimerkiksi metsähakkeen käyttöä lis ätään 2 3 -kertaiseksi nykyisestään. Tuulienergiaa valjastetaan käyttöön vuoteen 2020 mennessä noin 6 TWh eli Suomeen pitäisi rakentaa lisää vähintään 700 kpl 3 MW:n suuruisia tuulivoimaloita. Sähkönhankinnan osalta valtioneuvoston kantana on riittävän ja kohtuuhintaisen sähkön turvaaminen niin, että sähkönhankinta tukee samalla muita ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita. Sähkön hankinnan tulee jatkossakin perustua monipuoliseen sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon ansiosta hajautettuun järjestelmään. Lähde: Tilastokeskus Suomen kasvihuonekaasupäästöt Oman tuotantokapasiteetin tulee pystyä kattamaan huipunaikainen kulutus ja mahdolliset tuontihäiriöt. Oman kapasiteetin rakentamisessa etusijalle asetetaan kasvihuonekaasuja päästämättömät tai vähäpäästöiset laitokset, kuten uusiutuvaa polttoainetta käyttävät yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon laitokset sekä taloudellisesti kannattavat ja ympäristöllisesti hyväksyttävät vesi- ja tuulivoimalaitokset. 6 Uusiutuvien energialähteiden suosiminen Suurin osa kasvihuonekaasuista syntyy fossiilisten polttoaineiden polttamisesta. Uusiutuvien energialähteiden, kuten tuulivoiman, aurinkoenergian tai bioenergian, käyttö vähentää oleellisesti ilmastolle haitallisten kaasujen määrää. Samalla paikallinen ilmanlaatu paranee merkittävästi. Lähde: Tilastokeskus Jätteiden vähentäminen, uudelleenkäyttö ja kierrätys Jätteiden vähentäminen ja kierrättäminen vähentävät kasvihuonekaasuja kahdella tavalla. Mitä enemmän tuotteiden valmistukseen käytetään kierrätettäviä materiaaleja, sitä vähemmän kuluu energiaa. Jätteiden väheneminen vähentää samalla kaatopaikoilla syntyvän haitallisen metaanin syntymistä. Kaatopaikoilla kaatopaikkakaasun muodostuminen vähenee oleellisesti, jos biojätteet kompostoidaan erikseen. Siitä syystä biojätteen keräyksen tehostaminen on tärkein toimenpide kaatopaikkojen metaanin vähentämisessä. Jätteistä energiaa 6 Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote Jäte on hyödynnettävä ensisijaisesti aineena tai kierrättämällä. Jätteiden hyödyntäminen energiana on hyväksyttävä vaihtoehto silloin, kun lajitellusta jätteestä valmistettu oheispolttoaine täyttää sille asetetut laatuvaatimukset, soveltuu energiana hyödynnettäväksi, ja kun vältytään muilta ympäristöä rasittavilta toimilta kuten pitkiltä kuljetuksilta. 9

11 Kaatopaikoilla syntyvää kaasua voidaan käyttää sähkön tai lämmön tuotantoon. Jos hyötykäyttö ei ole mahdollista, voidaan kaasu polttaa soihdussa. Silloin ilmakehälle haitallinen metaani muuttuu vähemmän haitalliseksi hiilid ioksidiksi. Liikenneväylien ja -kaluston ratkaisut Liikenne (työkoneet mukaan lukien) aiheuttaa Suomessa yli puolet kokonaispäästöistä. Liikennesuunnitteluun panostamalla edistetään liikenteen sujuvuutta, mikä vähentää päästöjä. Kuljetuslogistiikan kehittäminen, oikeat kalustovalinnat erilaisille reiteille ja erityyppiseen ajoon sekä kaluston kunto vaikuttavat polttoaineen kulutukseen ja pakokaasupäästöihin. 7 Valtakunnan tason kehitysnäkymät Suomen väestö ikääntyy nopeammin kuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa. Työikäinen väestö alkaa supistua jo vuonna Tilastokeskuksen väestöennusteen (2007) mukaan työikäinen väestö ( vuotta) supistuu vuoteen 2050 mennessä n hengellä. Työvoiman supistumista voidaan aktiivisin toimin hidastaa pidentämällä työuria sekä alku- että loppupäästä. Lisäksi vähenemistä voidaan yrittää kompensoida aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla. Ongelmaa sillä ei kuitenkaan pystytä poistamaan, ainoastaan lieventämään. Työikäisen väestön supistuminen tulee hidastamaan merkittävästi tulevaa talouskasvua. Kun viime vuosis a- dalla totuimme runsaan kolmen prosentin vuosikasvuun, joudumme jatkossa tyytymään n. 1½ prosentin vuosikasvuun, kun talouskasvu on yksinään tuottavuuden kasvun varassa. Samanaikaisesti kun työikäinen väestö vähenee, senioriikäisten lukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2050 mennessä 65 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy n hengellä ja vanhushuoltosuhde kaksinkertaistuu. Kun tällä hetkellä yhtä seniori-ikäistä kohden on neljä työikäistä, v heitä on enää kaksi. Väestön nopea ikääntyminen ei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkeikään, vaan taustalla on myös jatkuva eliniän piteneminen. Tämän seurauksena yli 85- vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin. Vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan jo , kun heitä on nyt Eliniän piteneminen on myönteinen asia ja heijastaa hyvinvoinnin kasvua, mutta lisää samalla vanhusten hoidon tarvetta. Hoito- ja hoivamenojen rahoitusongelmia lieventäisi, jos vanhusten toimintakykyisten vuosien 7 Suomen Kuntaliitto 033;36689;37941 määrää pystyttäisiin kasvattamaan likimain yhtä paljon kuin elinikä pitenee. Väestöennusteen mukainen kehitys merkitsee erittäin suurta haastetta vanhusten hoivapalvelujen järjestämiselle ja rahoitukselle. Tällä on seurauksia myös työmarkkinoille. Jos hyvinvointipalvelut tuotettaisiin nykyisillä rakenteilla niin ja 2030-luvuilla, jolloin hoivan tarve kasvaa eniten, runsaat puolet työikään siirtyvistä nuorista ikäluokista pitäisi palkata julkiselle sektorille. Tällainen kehitys johtaisi siihen, että työpaikkojen määrä kasvaisi tuntuvasti kuntien järjestämisvastuulla olevissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta vähenisi merkittävästi yksityisellä sektorilla. Työvoimapula ja samanaikainen palvelutarpeen kasvu uhkaavat voimistaa palvelujen kallistumista ja lisätä kustannuksia. Siksi mm. Parashankkeessa ja valtion tuottavuusohjelmassa tuottavuuden parantaminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi kustannusten kasvun hillinnässä. Julkisen talouden kestävä rahoitus joutuu koetukselle tilanteessa, jossa eläke- ja hoivapalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisesti työvoiman vähentyessä ja kansantuotteen sekä sen myötä veropohjan kasvun hidastuessa. EU:n piirissä tehtyjen laskelmien mukaan ikäsidonnaiset menot, eli eläke - ja terveydenhuollon sekä pitkäaikaishoidon menot, kasvavat Suomessa runsaat 5 % suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2050 mennessä. Eläkemenojen kovin nousupaine ajoittuu luvulle, kun taas hoivapalvelujen menot kasvavat voimakkaimmin vasta tämän jälkeen. Väestön keskittyminen suhteellisen harvoille kasvualueille ja kasvukeskuksiin jatkuu vähentäen maaseudun väestöä. Kun väestön alueellinen jakautuminen muuttuu, joillain alueilla huomattava osa rakennuskannasta sekä perusrakenteesta jää tarpeettomaksi. Kasvukeskusalueiden uusien asuntojen tarve riippuu väestön määrän mu u- toksesta, sekä asuntokuntien keskikoon muutoksista. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle, syntyvyyslukujen aleneminen ja nuorten ikäluokkien pieneneminen on vaikea väestönkehitykseen liittyvä haaste: miten asuminen, taloudellinen toiminta ja palvelut voidaan sopeuttaa muutokseen niin, että yhdyskuntien toimintakyky säilyy, autioitumisesta johtuvat taloudelliset tappiot minimoidaan ja iäkkäiden ihmisten hyvinvointi ja hoito turvataan. Demografisella muutoksella on monenkaltaisia sosiaalisia ja poliittisia vaikutuksia: harmaan vallan kasvu, tietynlainen uuskonservatismi sekä terveyspalvelujen ja vapaa-ajan toimintojen kysynnän huomattava lisääntyminen ovat vaikuttamassa erityisesti kaupunkisuunnitteluun Suomessa monikeskisen kaupungin malli voi toteutua sellaisina kaupunkiklustereina, joissa kaupungit saavat etua muodostamalla laajempia taloudellisia alueita jakamalla työmarkkinoita ja erikoistuneita palveluja. Liikenneväylien varrelle syntyneitä taajamanauhoja ei perinteisesti ole pidetty suotavana kaupunkimaisen kehityksen muotona, mutta tulevaisuudessa sellainen kaupunkikehitys, joka yhdistää pieniä toiminnoiltaan ja 10

12 maankäytöltään sekoittuneita kaupunkiyksiköitä klustereina liikenneväylien varsilla, edustaa ehkä kaikkein kestävintä kaupunkikehityksen muotoa. 8 Kuljetusjärjestelmien solmukohtiin on syntymässä uudentyyppisiä kaupunkikeskuksia. Pääkaupunkiseudun ja Lahden välille muodostuva taloudellisen toiminnan kehityskäytävä ja kaupunkien liepeillä liikennejärjestelmiä yhdistävät keskukset eivät ainoastaan houkuttele liike - elämää konferenssikeskusten, näyttelykeskusten ja hotellien muodossa, vaan niistä on tulossa myös kaupallisia keskuksia, jolloin ne kilpailevat perinteisten kaupunkikeskusten kanssa. Suurten kasvukeskusten infrastruktuuri hajoaa, ja maankäyttöä sekä maisemaa muuttavat suuret, liikennevirtoja lisäävät kauppakeskukset, joita syntyy keskustaajamien ulkopuolelle. 9 Erityisesti suurilla kaupunkialueilla kaupunki ei enää näyttäydy yksittäisenä ja yhtenäisenä yksikkönä, vaan se muodostuu lukuisista ja laajoista asumisen ja kaupallisten toimintojen alueista, joiden väliin jää sekä ympäristöllisesti että taloudellisesti taantuneita kaupunkitiloja. Tulevassa kaupunkikehityksessä keskustojen reunavyöhykkeiden kehittäminen on ensisijaisen tärkeää. Joutilaaksi taantuneiden alueiden käyttöönotto on merkittävä työkalu kaupunkirakenteen tiivistämisessä ja kestävän yhdyskuntarakenteen toteuttamisessa. Väestön asumiskeskittymisen rinnalla tapahtuu samanaikaisesti yhdyskuntarakenteen hajautumista. Kaupunkien keskustojen tungos, liikenteen ruuhkautuminen, ilman laadun heikkeneminen ja korkeat asumiskustannukset ajavat muuttajia kasvaville reuna-alueille. Sekoittuneilla kaupunki-maaseutualueilla on kestävän kehityksen kannalta ongelmia. Pyrkiminen tiiviiseen uudisrakentamiseen ja korkeaan rakennustehokkuuteen saattaa aiheuttaa sen, että maaseutumaista elämää ja väljyyttä hakeneet ihmiset muuttavat entistä kauemmas kaupungeista. Kaupunkimaisemaa parannetaan vastaamaan kaupunkilaisten tarpeita puistoalueiden ja viherrakenteen kehittämisen noustessa keskustelun kohteeksi. 10 Väestön vanheneminen voi olla mahdollisuus maaseudun elinvoimaisuudelle, sillä eläkeiässä harkitaan muuttamista. Myös mahdollisuus asua kaukana kaikesta voi osoittautua kilpailutekijäksi ja samalla haasteeksi sellaisille aluerakenteen ja alueiden käytön suunnittelun oppirakennelmille, joiden johtava periaate on tiivistää ihmisen toiminta rationaalisesti organisoituihin keskittymiin. 11 Maatalouteen varattujen alueiden lomaan sijoittuu matkailun yrittäjätoimintaa. Siihen liittyen alueita tarvitaan 8 (Valkonen 2004, Andersson 2004, s. 18.) 9 (Andersson 2004, s. 25; Mikkonen 2004, s. 93.) 10 (Heinonen 2004, s. 37; Massa 2004, s. 75.) 11 (Heinonen 2004, s. 41; Eskelinen 2004, s. 13.) virkistys-, majoitus-, ravintola- ja kauppatoimintaan. Mökkilomailun lisäksi kysyntää syntyy elämys-, luonto-, teema- ja seikkailulomille sekä niihin liittyville retkipalveluille. Kesämökkien muuntaminen ympärivuotiseen käyttöön ja rantarakentaminen vaikuttavat alueiden käyttöön. Mökkiasumisen tulisi olla ekotehokasta sekä sosiaalisesti laadukasta ja sen tulis i nojata sijainniltaan, liikenteeltään ja palveluiltaan jo raivattuihin perusrakenteisiin. Kiinnostusta mökkiasumista kohtaan voivat aiheuttaa hallitsemattomasti toteutetusta rakentamisesta johtuva rauhan ja luonnonläheisyyden etujen menettäminen maaseudulla. Maaseudulle voi syntyä kysyntää hiljaisista alueista. Vastapainona kaupunkien krooniselle melulle maaseudulta aletaan hakea hiljaisten alueiden vyöhykkeitä, ja niille saattaa löytyä kysyntää matkailumarkkinoinnissa. Maisemallisten luontoarvojen sekä kulttuurihistoriallisen perinnön korostuminen johtaa maisemallisten ja kulttuurillisten kokonaisuuksien arvostamiseen ja niiden säilyttämispyrkimyksiin. Ehkä maaseutualueet pystyvät houkuttelemaan ulkomaisia matkailijoitakin alueelleen, joilla on oivallettu säilyttää eurooppalaisittain harvinaiseksi käyviä luonnonkauniita kohteita. Myös kulttuurin ja perinteiden arvostus voi noustessaan luoda kysyntää käsityötaidoista ja -ammateista. Ydinmaaseutua uhkaa maaseudun elinvoimaisuuden heikkeneminen. Rakennuksia ja infrastruktuuria jää käyttämättömäksi. Maalla asumista ja maallemuuttohalukkuutta hillitsee maaseudun huonontunut palvelurakenne ja heikot työllistymismahdollisuudet. Lakisääteisten palveluiden ylläpito heikkenee oleellisesti ja tämä merkitsee kuntaliitoksia ja palveluiden keskittymistä seutukuntien keskuksiin. Maaseutupolitiikan kehittämisen tulee tapahtua tiiviissä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä kaupunkipolitiikan kehittämisen kanssa. Jatkuva muuttoliike kaupunkeihin laajentaa asutusalueita maaseutua kohti. Suurin osa maaseudulla havaittavista ympäristövaikutuksista on peräisin kaupungeista. Kaupunkien vaikutukset ympäröivään maaseutuun tulee nostaa selkeästi esille ja näin voidaan asettaa rajoja vastuuttomalle maaseudun ympäristöresurssien hyväks ikäytölle. Liikenneväylät ja liikkumisen tavat muovaavat tulevaisuudessakin aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuvaa. Merkittävimmät vaikutukset tulevat olemaan kehityskäytävinä toteutettavilla suurilla tiehankkeilla, nopeisiin juniin perustuvien liikennejärjestelmien kehittymisellä sekä ns. seudullisilla metroilla. Raideliikenne on merkittävä toimija urbaanissa keskittymisessä ja keskusten liittämisessä toisiinsa. Toisin kuin lentokentät ja moottoritiet, jotka vetävät toimintoja keskipakoisesti ulospäin. Kaupunkipolitiikka ja myös maankäytön suunnittelu joutuvat tulevaisuudessa kohtaamaan yhä enemmän uhkatekijöitä, jotka liittyvät yhdyskunnan elinkeinoperustan taloudelliseen vanhenemiseen. Tämä johtuu mm. teollisuuden rakenteellisista muutoksista (miten kaupungin elinkeinoperusta rakennetaan uudelleen massateollisuuden kadottua?), markkinoilla tapahtuvista muutoksista 11

13 (mitä tapahtuu uuden teknologian alueille ja kaupungin ulkopuolisille kauppakeskuksille tulevaisuudessa?) sekä infrastruktuurin väärästä sijainnista (mitä tapahtuu vanhalle infrastruktuurille, joka ei enää kykene palvelemaan uudistuvaa kaupunkirakennetta?). Turvattomuus, joka on joko todellista tai kuviteltua, on läsnä oleva ja voimistuva ilmiö. Turvattomuuden ongelmaan voidaan puuttua myös kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun keinoin eli rakennetun ympäristön suunnittelulla voidaan ehkäistä ennakolta rikostilanteiden syntyä. 12 Uuden talouden yritykset pyrkivät nykyisin hakeutumaan usein sellaisille alueille, jotka tarjoavat kehittyneen innovaatioympäristön, korkeatasoista infrastruktuuria, hyvätasoisia liikenne- ja kommunikaatioyhteyksiä, mutta jotka ovat samalla myös kulttuurisesti riittävän houkuttelevia. Tiedon aikakaudella tarvitaan uudenlaista aluepolitiikkaa, joka kykenee tunnistamaan keskeiset alueiden kehitykseen vaikuttava tekijät sekä kohdentamaan rajalliset resurssit mahdollisimman tehokkaasti juuri niihin. Yritysten sijoittumispäätösprosessissa tärkeää ovat lähitoimialojen korkea osaamisprofiili sekä alueella vallitseva yleisinnovatiivinen ilmapiiri. 13 Ekologinen verouudistus mahdollisesti aiheuttaisi rahtiliikenteen painopisteen siirtymistä raide-, vesi- ja kevyeen liikenteeseen. Junaliikenteen merkityksen kasvu tulisi korostamaan edelleen radanvarsialueita asumisalueena, ja autolla ajon kallistuminen lisäisi polkupyörän käyttöä liikennevälineenä. Jos liikkuminen ekologisen verouudistuksen vuoksi tulisi kallistumaan, se tulisi merkittävästi vaikuttamaan aluerakenteeseen ja alueiden käyttöön. Paine kaupunkien tiiviimpään ja tehokkaampaan rakentamiseen tulisi kasvamaan ja heiluriliikenne asunnon ja mökin välillä voisi hiljentyä. Luonnon ja lajien suojelu on otettava huomioon myös talousmetsissä. Luonnonsuojelusta tulee tehdä varteenotettava vaihtoehto maanomistajalle myös taloudellisessa mielessä niin sanotun luonnonarvokaupan myötä. Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva Suomen aluerakenteen kehityskuva Kilpailukykyä, hyvinvointia ja ekotehokkuutta 14 on ympäristöministeriön puheenvuoro Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisestä pitkällä aikavälillä. Se on tarkoitettu tausta-aineistoksi aluerakenteen ja alueidenkäytön pitkän tähtäimen kehittämistyölle, mutta sen avulla on myös vaikuttaa kansainvälisellä tasolla tuomalla esiin Suomen näkökulmaa ja yhteistyötarpeita. 12 (Andersson 2004, s. 29.) 13 Kasvio & Inkinen 2004, s , 66.) 14 Suomen ympäristö 31/2006 Kehityskuvan viestinä on Suomen kilpailukyvyn vahvistaminen, väestön hyvinvoinnin kasvu ja ekotehokkuuden paraneminen. Laadukas ympäristö todetaan Suomen voimavaraksi. Tarkastelussa haetaan Suomelle vahvaa asemaa Euroopassa, monikeskuksista ja verkottuvaa aluerakennetta ja parempaa saavutettavuutta ympäristöä säästäen. Kehityskuvassa Päijät-Häme on osana Etelä-Suomea useimpien kansainvälisesti ja kansallisesti keskeisten toimintojen sijoittumispaikkana. Suomeen tavoitellaan vahvaa, yhtenäistä ja keskinäisessä työnjaossa toimivaa kaupunkiverkostoa, jossa eri keskukset ja alueet tukevat toinen toisiaan. Tämän kannalta on tärkeää eri puolilla maata sijaitsevat osaamisen ja taloudellisten toimintojen monipuoliset kärkiseudut vaikutusalueineen. Eurooppalaisittain vahvan kasvualueen erityispiirre on, että myös Päijät-Hämeestä löytyy vielä laajoja, lähes luonnontilaisia metsä- ja vesistöalueita. Suomelle ovat tärkeitä vahvemmat kansainväliset henkilö- ja tavaraliikenteen yhteydet Manner-Eurooppaan sekä Venäjälle ja Aasiaan. Päijät-Hämeen kannalta merkittävää on ratayhteyksien tärkeys Venäjän ja Suomen välillä ja sen myötä Kerava - Lahti ja Lahti Vainikkala rataosien matka-aikoja lyhentävä vaikutus. Itämeren kautta kulkevat meriyhteydet ovat keino hillitä ilmastonmuutosta. Monikeskuksinen ja verkottuva aluerakenne Suomen aluerakenteen kehittäminen perustuu monikeskuksiseen kaupunkiverkostoon. Monikeskuksisuuden tulee pohjautua maan eri osien vahvuuksien, sijaintitekijöiden ja olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen. Aluerakenteen solmukohtine kehitetään osaamisen ja taloudellisen toiminnan monipuolisia keskuksia, joiden vuorovaikutusta ja verkottumista niitä ympäröivien alueiden, toistensa sekä Suomen lähialueiden kanssa tuetaan. 12

14 Maaseutualueiden toimintaedellytysten säilyminen, elinkeinojen monipuolisuus sekä asumisen tarpeisiin vastaaminen on laadukkaan ympäristön rinnalla tärkeää Suomen kannalta. Päijät-Hämeenkin hyvien peltomaiden säilyminen maatalouden piirissä on tarpeen sekä Suomen elintarviketeollisuuden että maaseutumaiseman vaalimisen kannalta. Valtakunnalliset tavoitteet Valtioneuvoston päätöksellä alueiden kehittämisen tavoitteista on yhdenmukaisesti valtakunnallisten maakäytön tavoitteiden kanssa tarkoitus kehittää monikeskuksista, kilpailukykyiseen pääkaupunkiseutuun ja aluekeskusten verkostoon perustuvaa aluerakennetta, joka pitää kaikki maakunnat elinvoimaisena. Tavoitteiden toteutumisen ja aluekehityksen seurannasta vastaavat alueilla maakunnan liitot ja aluehallintoviranomaiset. Valtioneuvoston valtakunnallis ten alueiden kehittämisen tavoitteiden mukaan aluekehittämisellä pyritään turvaamaan eri alueilla asuvan väestön hyvän elämän edellytykset asuinpaikasta riippumatta ja ottamaan maamme voimavarat käyttöön nykyis tä paremmin. Tavoitteena on edistää alueiden kansainvälistä kilpailukykyä, pienentää alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja ja turvata kansalaisten peruspalvelut ja yhteydet koko Suomessa. Lähtökohtana ovat alueiden omiin vahvuuksiin ja osaamiseen perustuva erikoistuminen, toimijoiden välinen yhteistyö ja verkottuminen alueiden kesken. Aluepolitiikalla pyritään vahvistamaan erityisesti heikoimpien alueiden elinkeino- ja palveluperustaa, verkottumista ja saavutettavuutta sekä kykyä vastata vaikeisiin rakennemuutoksista johtuviin ongelmiin. Tavoitteena on vahvoihin maakuntiin ja toimivaan kaupunkiverkkoon perustuva aluerakenne, joka vahvistaa kaupunki- ja maaseutualueiden elinvoimaisuutta ja mahdollistaa nykyistä tasaisemman taloudellisen kasvun ja työllisyyden koko maassa. Erilaisia alueita varten kehitetään räätälöityä politiikkaa. Politiikassa tunnistetaan suuret kaupunkiseudut ja tarve erilliselle metropolipolitiikalle. Alueille, joille keskusten vaikutus ei ulotu, suunnataan voimakkaita maaseutupoliittisia toimia. Aluepolitiikan painotukset ovat elinkeino- ja yritystoiminta, osaaminen ja työvoima, palvelut ja yhteydet. Tavoitteena on alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun vahvistaminen, alueiden osaamisen edis täminen, niiden omien vahvuuksien ja erikoistumisen parantaminen sekä elinympäristön laadun kehittäminen Aluekehittämisen linjauksilla pyritään myös hillitsemään ilmastonmuutosta. Alueiden kansallis ta ja kansainvälis tä kilpailukykyä vahvistetaan alueellista innovaatiopolitiikkaa tehostamalla, mm. alueiden innovatiivisuutta tukemalla. Korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä otetaan huomioon suurien kaupunkiseutujen vahvat osaamisrakenteet ja elinkeinoelämän tarpeet sekä toisaalta pienempien kaupunkiseutujen ja maaseutualueiden mahdollisuudet koulutuksen ja tutkimuksen hyväksikäyttöön. Korkeakoulujen profiloitumista ja roolia alueiden kehittämisessä vahvistetaan edelleen. Aluekehittämisen avaintoimijoiden mahdollisuutta vaikuttaa korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja aluevaikuttamisen linjavetoihin ja konkretisointiin kehitetään. Ammattikorkeakoulujen toiminnan painopiste on korkeatasoisessa työelämälähtöisessä opetuksessa. Niiden mahdollisuuksia vastata alueellisiin työvoimatarpeis iin ja roolia elinkeinoelämäyhteistyössä parannetaan. Ammattikorkeakoulujen soveltavalla alueellisella tutkimusja kehitystyöllä tuetaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarpeita ja palvelusektorin kehittämistä. Painopisteenä on alueellisen innovaatiojärjestelmän vahvistaminen. Ammatillisen ja aikuiskoulutuksen roolia alueellisessa innovaatiojärjestelmässä vahvistetaan laajentamalla työpaikalla tapahtuvaa oppimista sekä kytkemällä koulutusta ja työpaikoilla tapahtuvaa kehittämistoimintaa tiiviimmin yhteen. Maaseudun uusiin työllisyys- ja palveluhaasteisiin vastaamiseksi ammatillista moniosaaja - koulutusta kehitetään edelleen. Työvoiman alueellinen saatavuus ja kohtaanto pyritään turvaamaan luomalla edellytykset sekä työvoiman että työn alueelliselle liikkuvuudelle. Ulkomaista työvoimaa ja opiskelijoita hyödynnetään entistä paremmin. Aktiivisella tietoyhteiskuntapolitiikalla lisätään alueiden kilpailukykyä ja alueellista tasa-arvoa. Maakuntien välisiä alueellis ia eroja pienennetään ja alueellista koheesiota vahvistetaan mm. maakuntakaavoituksen ja maakuntien kehittämisen yhteyttä tiivistämällä. Tuloksellinen aluekehitys edellyttää saavutettavuuden turvaamista liikennepalveluilla sekä liikenne- ja viestintäyhteyksillä. 15 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 16 ovat osa alueidenkäytön lakisääteistä suunnittelujärjestelmää. Alueidenkäyttötavoitteiden kautta välittyvät maakunnan suunnitteluun myös lukuisat kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut. Tavoitteiden toteutumista tulee maankäyttö- ja rakennuslain mukaan edistää valtion viranomaisten toiminnassa, maakunnan suunnittelussa 15 Valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet vuosiksi , Työ- ja elinkeinoministeriön julka isuja, Alueiden kehittäminen 3/ Ympäristöministeriö (2009) Tulevaisuuden alueidenkäytöstä päätetään nyt. Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, 13

15 siis myös maakuntasuunnitelmassa ja kuntien kaavoituksessa. Valtioneuvoston päätös alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta nosti keskeisenä uudistuksena esille ilmastonmuutoksen hillinnän ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Tavoitteisiin on lisätty myös mm. aluerakenteen kehittäminen monikeskuksisena ja hyviin liikenneyhteyksiin perustuvana kokonaisuutena. Entuudestaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet asettavat tavoitteita koko maakunnan suunnittelulle maakuntakaavoitukselle ja kuntien kaavoitukselle. Erityisesti maakunnan suunnittelulle on kirjattu joukko tavoitteita. Maakunnan suunnittelussa on esitettävä valtakunnallisesti tärkeät vyöhykkeet sekä kaupunki- ja taajamaverkostot ja niiden kehittämisperiaatteet. On selvitettävä maaseudun alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä kyläverkoston kehittämiseen liittyvät toimenpiteet, joilla edistetään olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä, palvelujen saatavuutta, maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista sekä ympäristöarvojen säilymistä. Mahdollisuuksien mukaan on selvitettävä ja edistettävä alueidenkäytön järjestämistä raja-alueilla. Samalla tulee kiinnittää huomiota alue- ja yhdyskuntarakenteen toimivuuteen sekä elinkeinotoiminnan tarpeiden ja ympäristöarvojen yhteensovittamiseen. Matkailukeskusten ja - alueiden verkottumista sekä vapaa-ajan käytön vyöhykkeiden kehittämistä on tuettava niin, että muodostuu toimivia palvelukokonaisuuksia. Ensisijaisesti on kehitettävä olemassa olevia matkailukeskuksia ja -alueita. Maakunnan suunnittelussa ja yleiskaavoituksessa on tarkasteltava pitkällä aikavälillä sekä taajama- että maaseutualueiden väestömäärän kehityksen erilaisia vaihtoehtoja. Etelä-Suomen aluerakenne Toiminnallinen aluerakenne kuvaa liittouman tavoitetta Etelä-Suomen keskusseuduista, sisäisistä verkostoista, ulkoisista yhteyksistä sekä luonnonarvoltaan vetovoimaisimmista alueista. Etelä -Suomi muotoutuu aluerakenteellisesti kolmesta toisiaan täydentävästä alueesta. Keskinen yhteistyöalue toimii koko maan keskuksena. Läntisellä alueella korostuvat pohjoismaiset yhteydet. Itäisen alue toimii vahvasti myös Venäjän suuntaan. 17 Etelä-Suomen liittouma (2003) Etelä-Suomen toiminnallinen aluerakenne Etelä-Suomen toiminnallinen aluerakenne 2030 (Etelä-Suomen liittouma, 2003) Päijät-Hämeestä todettiin osana keskistä yhteistyöaluetta silloin: Päijät-Häme on logistiselta sijainniltaan erinomainen, monipuolinen vireiden kaupunkien ja kylien sekä luonnonarvojen alue. Lahden korkeakoulujen yhteisö ja tiedepuisto nivovat yhteen keskisen alueen osaamisen muotoilun, laadun ja ympäristön huippualueilla. Alueen kulttuuri-, vapaa-ajan ja kaupallinen tarjonta on korkeatasoinen ja laaja. Toiminnalliset kaupunki- ja taajamaverkostot ovat Etelä - Suomen menestystekijöitä. Suuret keskukset ovat verkottuneet paitsi keskenään, myös niitä ympäröivien pienkeskusten ja maaseudun kanssa. Verkostojen ytimeen kuuluvat myös osaamiskeskukset, yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Yksityisen ja julkisen sektorin kunta- ja muut hallintorajat ylittävä vapaaehtoinen yhteistyö tarjoaa mm. palvelujen tuottamiseen liittyviä mahdollisuuksia. Metropolialueen kestävä aluerakenne (METKA) Metropolialueen (Uusimaa, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme ja Kymenlaakso) Metka-hankkeessa tarkasteltiin laajemman metropolialueen rakenteen kehitystä. Tällä maakuntarajat ylittävällä tarkastelulla saatiin uusia näkökulmia ja lähtökohtia aluerakenteeseen ja alueiden välisen yhteistyön toteuttamiseen. Kestävän aluerakenteen osalta viesti kiteytyi toteutuspolkuun Tiivistä täydennä pitäydy valitse. Raideliikenteeseen perustuva tavoitteellinen aluerakenne vuonna 2050 toteutuu, kun ensin tiivistetään ja täydennetään nykyisiä keskuksia. Tämän jälkeen voidaan laajentaa nykyisiin ja uusiin ratakäytäviin yksi kerrallaan. Metropolialueen kestävän aluerakenteen hahmottamista edelsivät tarkastelut neljästä vaihtoehtoisesta kehityssuunnasta: hajautuva Vanhaan malliin, ratapainotteinen Topparoikka, liikenneväyliin keskittyvä Vahvat verkot ja monikeskuksinen Ykkösketju. Vaihtoehtojen taustalla olivat pääkaupunkiseudun kasautumisetuja painottava skenaario ja keskusten erikoistumiseen perustuva hajakeskittyvän kasvun skenaario Ykkösketjussa. 14

16 IKÄRAKENNE-ENNUSTE Tilastokeskuskuksen ennuste v vuotiaat vuotiaat yli 65 vuotiaat Pienenevät nuorten ikäluokat merkitsevät syntyvien määrän pienentymistä. Vanhusväestön määrän kasvu puolestaan nostaa vuosittain kuolevien määrää. Luonnollinen väestönkasvu ei enää ole Päijät-Hämeessä mahdollista. Väkiluvun arvioidaan tilastokeskuksen laskelmien mukaan kasvavan maakunnassa seuraavina vuosina pääasiassa siirtolaisuuden ansiosta. Maan sisäinen muuttoliike on kuitenkin viime vuosina ollut Päijät-Hämeelle yhä positiivisempaa, vaikka vielä vuonna 2005 kärsimme maan sisäisistä muuttotappioista, lähinnä muutosta Uudellemaalle. Iäkkään väestön paluumuutosta synnyinseuduille merkkejä Päijät-Hämeessä Lähde: Uudenmaan liitto (2008) Metropolialueelle kestävä aluerakenne. Nykytila ja kehitysnäkymät Päijät-Hämeessä Väestörakenne muuttuu Päijäthämäläisten keski-ikä nousee seuraavan 25 vuoden aikana. Työikäisen väestön väheneminen ja vanhusväestön kasvu heijastuvat myös talouteen. Työikäis en väestön väheneminen merkitsee myös työvoiman määrän vähenemistä ja hidastaa talouskasvua, mikäli työllisyysaste säilyy ennallaan. Koska verotulot eläkkeistä ovat yleensä pienemmät kuin palkkatuloista, vanhusten korkeampi osuus näkyy kuntien taloudessa. Heinolan seutukunta on vanhushuoltosuhteeltaan (65 vuotta täyttäneiden suhde vuotiaisiin) jo nyt maan kymmenen heikoimman kunnan joukossa. Jos Suomessa päästään muiden pohjoismaiden työllisyystasoon (esim. Tanskassa 77 %), työllisiä olisi vuonna 2040 jopa enemmän kuin vuonna Tällöin ikärakenteen muutoksesta aiheutuvat vaikutukset talouskasvuun eivät olisi yhtä dramaattisia. Vuosien nettomaassamuuttoluvut osoittavat, että Päijät-Hämeeseen palataan eläkeiässä. Tosin myös työikäisten ikäryhmissä maakunta saa muuttovoittoa. Sen sijaan opiskelijaikäiset, vuotiaat, muuttavat maakunnasta muualle. Näissä ikäryhmissä muuttotappio on ollut 2300 henkeä. Kokonaismuuttovoitto on ollut tuhat henkeä, ja se on painottunut yli 60-vuotiaisiin, joita muuttaneista on ollut yli 600. Maan sisäinen muuttoliike on vahvistamassa vanhusvoittoista ikärakennetta. Väestön toimintarakenne muuttuu yhä enemmän eläkeläisiin painottuvaksi, kun työssä käyvien sekä opiskelijo iden ja lasten osuus pienenee. Maakuntaan muuttajat koulutettuja Maakunnan väestön koulutusrakenteen kannalta on ollut ilahduttavaa, että korkeasti koulutettujen muuttoliikkeessä Päijät-Häme on ollut voittajien joukossa. Helsingin seudun työssäkäyntialueen laajeneminen selittää Päijät-Hämeen koulutetun väestön muuttovoittoa. Päijät- Häme tarjoaa asumispalveluja hyvin koulutetuille, pääkaupunkiseudulla työssäkäyville. Kun Päijät-Hämeessä asuvien koulutusaste on noussut samaa vauhtia kuin koko maan koulutusaste kovista koulutuspanostuksista huolimatta, korkean asteen koulutuksen saaneiden muuttovoitto näyttäisi olevan ainoa keino nostaa maakunnan koulutustasoa lähemmäksi maan keskitasoa. 15

17 VÄKILUVUN MUUTOSTEKIJÄT ENNUSTE Syntyneet-kuolleet Nettosiirtolaisuus Lähde: Päijät-Hämeen työvoima- ja koulutustarve 2020, Päijät-Hämeen liitto B64/2008 Työvoimaresurssit vähenevät lähitulevaisuudessa, maahanmuuttajat ratkaisuna Väestön siirtyessä eläkkeelle pelkästään yksityisen sektorin työvoiman poistuman korvaamiseen tarvittaisiin kaikki työmarkkinoille tulevat, nyt maakunnassa asuvat nuoret. Julkisen sektorin työvoiman poistuman korvaamiseen tarvittaisiin 75 % kaikista työmarkkinoille tulevista, maakunnassa asuvista. Yhteinen työmarkkina-alue pääkaupunkiseudun kanssa kiristää lisäksi kilpailua työvoimasta. Kun keskeiset osaajat rekrytoidaan paremmin palkoin yksityiselle sektorille, julkisen sektorin on ryhdyttävä erityistoimiin työvoiman saannin turvaamiseksi. Luonnonläheinen asuminen, lähikoulut, pitkäaikaiset työsuhteet jne. ovat kilpailutekijöitä, joiden hyvä hoito auttaa työvoiman saannin turvaamisessa. Useiden toimialojen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työvoiman saatavuus on maakunnassa jatkossa osittain maahanmuuton varassa. Pendelöinti lisääntyy, asumispalvelujen kysyntä kasvaa Jo vuonna 2006 Koti ja asuminen -klusterin arvonlisäysosuus oli maan korkein Päijät-Hämeessä, noin 1,5- kertainen koko maan osuuteen verrattuna. Asumispalvelujen tarjoaminen pääkaupunkiseudulla työssä käyville näkyy jo maakunnan bruttoaluetuotteessa. Muuttoliikeja työssäkäyntitilastot osoittavat yhä kasvavaa pendelöintiä, joten asumispalvelujen merkitys tulee mahdollisesti jopa kasvamaan nykyisestä. Huoltosuhde heikkenee, sosiaali- ja terveysmenot kasvavat Muuttoliike, syntyvyys, työllisyys- ja työttömyysasteet määrittelevät alueiden taloudellisen huoltosuhteen. Toistaiseksi Päijät-Hämeen taloudellinen huoltosuhde on vain hieman maan keskiarvoa heikompi. Sen sijaan vanhushuoltosuhde on maakunnista seitsemänneksi heikoin ja vanhusvoittoisen ikärakenteen vahvis tuminen myös muuttoliikkeen kautta heikentää huoltosuhdetta. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysmenot kasvavat. Iäkkäin vanhusväestö kasvattaa erityisesti erikoissairaanhoidon menoja. Terveydenhuollon menot ovat kasvaneet asukasta kohden jopa yli viisi prosenttia vuodessa. Sosiaalimenoissa mm. lastensuojelun tarpeet ovat kasvaneet; huostassa olevien lasten kokonaismäärä on kasvanut 2-6 prosenttia vuosittain. Maakuntastrategia 2005, seurantaraportin keskeiset huomiot Kohti valtakunnanosakeskusasemaa Päijät-Hämeen maakunnan strategiset valinnat perustuvat kehittyvään asemaan ja kasvavaan rooliin Suomessa ja maailmalla. Maakunnan aseman muutos on selvästi nopeutunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Ympäristöalan osaamisessa ja innovatiivisissa toimissa alue on saanut viimeisinä vuosina tunnustusta. Lahden tiede- ja yrityspuistolla on vahva vetovastuu osaamiskeskusten ympäristöklusterityössä ja vastuu kansainvälisenä osaajana on kasvanut. Uusittu elinkeinostrategia nostaa ympäristöteknologian alueen kärjeksi ja muidenkin klusterien kilpailukyvyn kehittämisen välineeksi. Ympäristökampuksen laajennus Niemenkadulla on otettu käyttöön ja edelleen on tarvetta uusien tilojen rakentamiselle. Alueelle on tarkoitus keskittää ympäristöalan tutkimusta, opetusta ja elinkeinotoimintaa. Ympäristöalan kasvu on sekä liikevaihdolla (17 %), että työpai- 16

18 koilla (7 %) mitattuna nopeaa. Alan kasvunäkymät ovat hyvät myös tulevaisuudessa. Valtion tulisi edelleen alueellistamisen toimin vahvistaa ympäristöklusteria sijoittamalla alueelle valtion budjettitalouden yksiköitä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen sijoittaminen Lahteen oli hyvä päänavaus asialle Päijät-Häme ja Lahti ovat vahvistaneet yhdessä näkyvyyttä ja rakenteita yhtenä johtavana talviurheilun ja liikunnan keskuksena. Liikunnan megamaakunta on laatinut terveysliikuntastrategian Oikoradan rakentaminen toi Päijät-Hämeen talousalueelle hyötyinä yhteyksien nopeutumisen pääkaupunkiseudun suuntana. Vuosaaren sataman aloittaminen voi edelleen parantaa alueen mahdollisuuksia logistiikkayritysten sijoittumisessa. Uudet Pendolinot lyhentävät 450 kilometrin pituisen matkan matka -aikaa Helsingistä Pietariin yli kahdella tunnilla. Vuonna 2010 matka Lahdesta Pietariin kestää noin 2,1 tuntia, kun siihen nyt kuluu 4,5 tuntia. Muotoilu on valittu elinkeinostrategiassa painopisteeksi. Päijät-Hämeen liiton rahoituksen avulla on käynnistetty valtakunnallisen Muotoilun ja median palvelukeskuksen perustaminen. Rooli johtavana liikunnan megamaakuntana ja talviurheilun keskuksena on vahvistunut, kun alueella on jatkettu liikuntarakentamista. Vierumäelle on rakennettu kansainvälinen ampumapaviljonki ja siellä käynnistellään mittavaa hotellihanketta. Liitto on myös tukemassa Liikunnan tiede- ja yrityspuiston Sportpolis Vierumäen perustamista. Valtakunnan johtavaksi aikuiskouluttajaksi Väestön koulutustaso on Päijät-Hämeessä noussut viime vuosina samaan tahtiin kuin koko maassa, joten päijäthämäläisellä on edelleen noin neljä kuukautta vähemmän perusasteen jälkeisiä opintoja kuin väestöllä keskimäärin maassa. Korkea-asteen tutkintoja suorittaneiden osuus on samoin noussut samaa tahtia kuin koko maassa ja Päijät-Häme (22,2 %) on edelleen 3,7 %-yksikköä koko maan osuutta jäljessä. Työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen osallistuminen on ollut kasvussa. Näin pitäisikin tapahtua, jotta strategiassa esitetty aikuisiällä tapahtunut korkeammalle laatu- ja osaamistasolle asetettu tavoitekuvaaja alkaisi toteutua. Aikuiskoulutuksen yhteistyö kehittyy maakunnassa ja koordinointia varten on perustettu aikuiskoulutuksen laaja yhteistyöryhmä. Yliopistojen osaamista on ryhdytty jalkauttamaan laajasti maakuntaan yliopistojen professuuri- ja kummiprofessuuritoiminnan aktivoimisella. Maakunnan osaamisen kärki rakentuu luovasta ja toimialojen rajoja rikkovasta yritysten, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden sekä kehittäjäorganisaatioiden yhteydestä. Alueella on valittu yksi selkeä teknologinen kärki, ympäristöteknologia. Alue on Suomen vahvoja ympäristöliiketoiminnan keskittymiä ja alueen korkeakoulu - ja yliopistotoiminnan vahvistuminen on tukenut tämän valinnan kehittymistä. Ympäristökampuksen kasvu jatkuu Lahden Niemen alueella. Lahden alue tunnetaan muotoilun sekä uudenlaisen käytäntölähtöisen innovaatiomallin kansallisena ja kansainvälisenä osaajana. Lahden alue on yksi Suomen merkittävimmistä muotoiluosaamisen keskittymistä ja tehokkain teollisen muotoilun hyödyntäjä. Viime vuosina useat alueen menestyvät teolliset yritykset ovat ottaneet muotoilun keskeiseksi kilpailutekijäkseen. Muotoiluinstituutti on alansa huippu Suomessa ja kansainvälisesti tunnettu oppilaitos erityisesti teollisessa mu otoilussa. Lahden alueella on kehitetty käytäntölähtöinen, yrityksen tarpeista lähtevä tuotekehityksen ja innovaatioiden tekemisen tapa. Toimintatavan erityisiä vahvuuksia ovat ideoiden nopea soveltaminen ja kaupallistaminen, sekä tehokkaat keinot hakea parasta mahdollista kansainvälistä osaamista kehitystyön tueksi. Elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa tukevaa tutkimustoimintaa ollaan laajentamassa usean EU-rahoitteisen hankkeen avulla. Samalla hankkeet aktivoivat aikuisväestöä tutkimuksen ja koulutuksen pariin. Tuottavuuden ja tehokkuuden nostamisen kärkimaakunta Maakuntastrategia 2005 linjasi pääpainoa tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseen. Tuottavuuden tulisi lisääntyä eri sektoreiden ja klustereiden toiminnoissa ja niiden rajapinnoissa. Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistus projektissa on laadittu tuottavuusohjelma, joka antaa lisää opastusta kuntien tuottavuuden parantamisen ajatteluun. Kuntasektorilla tuottavuuden jatkuva parantaminen on ainoa keino turvata palvelujen saanti työvoiman tarjonnan kääntyessä väestön ikääntymisen vuoksi laskuun. Nykyisillä toimintamalleilla ja -tavoilla kuntien tulopohja ei riitä vastaamaan kasvaneisiin haasteisiin. Kokonaisvaltainen toimintalogiikan muuttaminen on edellytys tuottavuuden kehittämiselle. Elinkeinopolitiikan tehtävänä on varmistaa alueen koko yritystoiminnan elinvoima ja kilpailukyky. Yrityksiä, joilla on kasvukykyä ja -halua, tuetaan niiden kasvussa ja kansainvälisille markkinoille pääsyssä. Alueen vahvat teolliset ja palveluklusterit muodostavat jatkossakin alueen kilpailukyvyn perustan. Päämääränä on entistä vahvemmin rakentaa Lahden alueesta dynaaminen, kansainvälisen tason osaamiseen perustuva sekä elinkeino- ja työpaikkarakenteeltaan korkean jalostusarvon ja tuottavuuden talousalue. T&K -panostukset (TEKES) kasvoivat maakuntaan vuoden 2008 aikana. Liiton tukemana on käynnistetty laaja käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan kehittämis - ja tutkimus-ohjelma. Hanke vahvistaa alueen, yritysten ja julkisen sektorin innovaatioverkostoitumis - ja suorituskykyä ja edellytyksiä menestyksekkääseen innovaatiotoimintaan ja edistää Päijät-Hämeen muodostumista Suomen parhaaksi käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan alueeksi. Prosessien uudistamisessa yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden tulisi huomioida ekotehokkuuden tulevai- 17

19 suuden vaatimukset, jossa vähemmistä raaka-aineista ja työstä tulee tuottaa enemmän tuotteita ja palveluja. Maakuntakaava 2006, päätelmät maakuntakaavan seurannasta Yleinen kehitys Päijät-Hämeen luonnonympäristön merkittävät osaalueet sekä edesauttavat että edellyttävät maakunnan eri osia roolittavaa maankäytön suunnittelua. Toimet vaativat huolellisuutta, sillä maakunnan suurimpien luontoarvokasaumien kulumisherkillä alueilla risteävät nykyisin niin luonnonsuojelun, virkistyskäytön kuin luontoon tukeutuvan matkailuyrittämisenkin intressit. Maakunnan keskusseutu puolestaan on rakentunut pilaantumisherkkien pohjavesialueiden päälle. Ihmisen toimintojen alueelliset muutokset muuttavat myös luonnon alueellista tilaa ja kuormitusta, minkä jätevesikuormituksen kehityskin osoittaa. Luonnon lisäksi maakunta jakautuu erilaisiin osiin myös ihmisten toimesta. Lahden keskusseutu profiloituu maakunnan yksin asuvien sekä kerrostalo- ja vuokraasuntojen keskuksena, harvaan asuttu maaseutu iäkkäiden valta-alueena ja näiden väliin jäävä alue lapsiperhevaltaisena. Maakunnan taantuva pohjoisosa kaipaa väestö-, asumis - ja työpaikkakehityksen perusteella erilaista lähestymistapaa suunnittelussa kuin elinvoimainen maaseutu ja mittaluvuiltaan ylivoimainen maakunnan keskusseutu. Maakunnan työpaikkarakenne palveluvaltaistuu ja työpaikat keskittyvät erittäin voimakkaasti Lahteen sekä koko kaupunkiseudun suurimpiin keskuksiin. Samaan aikaan yhä useamman lapsiperheen asuminen suuntautuu kauemmaksi lähi- ja ydinmaaseudulle, työmatkat pitenevät ja yhdyskuntarakenne hajautuu. Asuminen ydinkeskustoissa vähenee, yksin ja kaksin asuvien määrä kasvaa ja asuntorakentamisen tarpeet muuttuvat. Viimeaikaiset selvitykset puoltavat kuitenkin ratkais uja, joissa aluerakenne tukeutuu raideliikenteeseen yksityisautoilun rinnalla. Seurannassa esiin tulleita huomioita tulevaa maankäytönsuunnittelua varten Asuminen ja kaupalliset palvelut taajamissa Maakuntakaavan taajamatoimintojen alueet sisältävät edelleen suunnitteluväljyyttä kunnille. On kuitenkin olemassa riski, että asumis - ja alueväljyyskehityksen myötä asuminen ohjautuu yhä enenevässä määrin henkilöauton käyttöä edellyttäville alueille, jolloin myös työmatkapituudet jatkavat kasvuaan. Tulevia maankäytönsuunnitteluratkaisuja varten olisi selvitettävä mahdollisuudet sijoittaa asuminen niin, että se edistää liikkumista jalkaisin, pyöräillen ja joukkoliikennettä käyttäen. Hyvän joukkoliikenteen palvelutason tarjoavat liikennevyöhykkeet ja rautatieasemien seudut ovat erityinen maankäytön tehostamisen alue. Jatkosuunnittelu edellyttää kuntien kaavavarannon selvittämistä ja tulevaisuuden asumistarpeiden tuntemista. Kauppa reagoi jatkuvasti ja nopeasti toimintaympäristönsä muutoksiin. Muutosten ennakointi pitkällä aikavälillä on hankalaa. Esimerkiksi päivittäistavarakaupan myynnin ja pinta-alan kasvu on ollut Päijät-Hämeen kaupan palveluverkkoselvityksen ennusteita nopeampaa. Selvityksen päivittäminen olisikin tarpeen nykytilanteen selvittämiseksi ja ennusteiden tarkistamiseksi. Työpaikka-, teollisuus- ja varastoalueet Maakuntakaavan teollisuus- ja varastoalueiden osalta alueiden yhteismäärä antaa elinkeinoelämälle toimintamahdollisuuksia. Sijainniltaan mahdollisuudet keskittyvät kuitenkin Lahden kaupunkiseudun eteläisiin osiin. Kuntakohtaisten edellytysten tarkistus olisi tarpeen. Olisi myös tehtävä erityisesti pohjavesialueille ja asutuksen läheisyyteen sijoittuvan ympäristöhäiriöitä mahdollisesti aiheuttavan teollisuuden ja varastoinnin kartoitus. Toiminnot olisi sovitettava yhteen niin, että jo tehdyt kalliit investoinnit voidaan hyödyntää ja varmistaa mahdollisuudet toimintojen siirtymiseen asteittain pitemmällä aikavälillä riskittömille alueille. Liikenne Liikenneväylien osoittamisessa maakuntakaavassa tulee jatkossa painottua niillä tapahtuvien muutosten esittämiseen ja melun sekä muiden haitallisten vaikutusten osoittamiseen läheisillä alueilla. Joukkoliikenteen toteuttamismahdollisuuksien merkitys yhdyskuntarakenteen ohjaamisessa korostuu ilmastomuutoksen torjunnan keinona. Metropolialueen kestävää aluerakennetta hahmottavassa selvityksessä osoittautui parhaimmaksi aluerakenteen kehityspoluksi tukeutua raideliikenteeseen. Nykyisten asemaseutujen liityntäpysäköintiselvitysten lisäksi on käynnistynyt selvityksiä oikoradan lisäasemien edellyttämän maankäytön kehittämiseksi Orimattilan Hennaan. Myös Lahti Kouvolavälin taajamajunaliikenteen lisäämiseen tähtäävät Nastolan kahden uuden aseman toteuttamisselvitykset osoittavat, että raideliikenteen mahdollisuuksia ei ole täysin hyödynnetty maakuntakaavassa. Valtatien 12 uusi linjaus Uudestakylästä itään päin vapauttaa nykyisen valtatien palvelemaan paremmin maankäytön kehittämistä. Liikenneverkon osana toimivien logistiikkakeskusten kytkennät tie- ja rataverkkoon tulee priorisoida arvioimalla logistiikka -alueiden kysyntää ja tarjontaa suhteessa asumisen kasvavaan maa-alatarpeeseen. Tekninen huolto Maa-ainesten ottamisalueiden voimassa olevien lupien ottamismäärät ovat kaksinkertaiset kymmenen vuoden kulutukseen nähden. Pohjavesialueiden suojelu ja kiviainesten käytön tarkempi yhteensovittaminen edellyttää selvityksen tekemistä. Pohjavesialueiden esittämistä kaavoissa voidaan tarkentaa tekemällä riskialueilla sijaitsevilla ja suunnitelluilla teollisuusalueilla maankäytön kehittymistä ennakoivia tarkempia selvityksiä mu o- dostumisalueen rajoista. Näin voidaan varmistaa yhdyskuntien vedensaanti tärkeillä pohjavesialueilla ja samalla ohjata rakentamista vähäisemmän riskin alueille. Maakuntakaavassa osoitetut vesihuollon runkolinjat toteutuvat varsin nopeasti. Varsinaisen suuren palvelu- 18

20 tasomuutoksen kylärakenteeseen aiheuttavat hajaasutuksen vesihuoltoratkaisut. Maakuntakaavassa voidaan osoittaa keskitetyn vesihuollon alueet, joilla kiinteistökohtaisiin vesihuoltoratkaisuihin ei ole tarvetta. Erityistoimintojen alueiden sijoittumiseen tulee suhtautua eri kaavatasoilla entistä vakavammin, koska niiden mukaisesti sijoittuvan toiminnan aiheuttamat vaikutukset ymp äristöön ovat pysyviä. Maaseutu Vanhat elinkeinot entisessä muodossaan ovat jo väistyneet tai muuttaneet muotoaan. Maaseudulle on investoitu runsaasti pääomaa rakennuskantaan, viljelysmaihin ja yksityisteihin. Ikääntyvältä väestöltä vapautuu tätä omaisuutta uuteen käyttöön. Maaseudun asukasrakenne muuttuu. Maaseutu tulisi hyväksyä yhtenä asumis - ja elinympäristönä. Maaseudulla rakentamista ja asumista tulisi ohjata nykyisten rakenteiden yhteyteen sekä hyödyntää jo olemassa olevia rakenteita ja kulttuuriympäristöjä. Vesihuolto, tie - ja tietoliikenneyhteydet ovat tulossa uusiksi maaseudun vetovoimaisuutta ja asumisen sijaintia määritteleviksi tekijöiksi. Ilmasto-, energia- ja puhtaan ruokatuotantokysymysten vuoksi maaseudun merkitys viljelyalueena korostuu tulevaisuudessa. Va n- hojen sekä viljeltyjen peltojen säilyvyyteen mahdollis e- na viljelysmaana tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi maakuntakaavamerkinnöin tai asuinalueiden toteuttamisjärjestyksessä. Loma-asuminen Kaavallisesti tulevaisuuden haasteeksi tulee vapaa-ajan asuminen osana yhdyskuntarakennetta ja ympäristökuormituksen hallintaa. Vapaa-ajan asuntojen määrä sekä käyttöaste ja -tiheys ovat olleet nousussa viime vuosina. Vapaa-ajan asunnot sijaitsevat pääasiassa maaseudulla eikä joukkoliikennemahdollisuuksia ole olemassa. Loma -asumisen tarvitsemaa liikennettä ei ole mahdollista järjestää perinteisen joukkoliikenteen tai raideliikenteen turvin. Lisääntyvä loma-asuminen luo yksityisautoilun rinnalle myös uusia liikennepalvelutarpeita. Maakuntakaavassa esitetyn tiiviimpien loma-asuntoalueiden, RA-merkinnän sisältöä voi seuraavalla kaavakierroksella harkita uudelleen. RA-merkinnässä on esimerkiksi mahdollista ottaa kantaa alueen ympärivuotiseen käyttöön tai vakituiseen asumis een soveltumisesta. Kulttuuriympäristö Maaseudun rakennettu ympäristö tulee uusiutumaan koska vanha rakennuskanta on rakenteellisesti, toiminnallisesti ja teknisesti vanhentunutta. Maatilojen muuttuminen tuotantolaitoksiksi ja erikoistuminen muuttaa maisemassa rakennusten mittakaavaa ja tuo uudentyyppisiä rakennelmia maisemaan. Lisäksi luonnonympäristö köyhtyy kun laiduntaminen ja monipuolinen pienviljelys eläimineen, kesantoineen ja pientareineen katoaa. Avoimet maisemat ovat katoamassa, koska ne pusikoituvat hoidon puutteessa. Peltojen hintojen arvon nousu voi lisätä viljelyä ja sillä on positiivisia vaikutuksia kulttuuriympäristöjen säilymiseen ja hoidettuina pysymiseen. Maakuntakaavassa on mahdollista korostaa alueiden roolittumista maisemallisesti, kulttuurihistoriallisesti tai luonnonympäristön suhteen ja kiinnittää huomiota alueiden kulttuurihistoriallisten kerrostumien säilymiseen. Luonto, virkistys ja suojelu Uutena asiana tulevilla kaavakierroksilla saattaa tulla esiin valuma -alueiden tarkastelu laajempina vaikutusalueina. Luonnon kannalta valuma-alueiden rajat, vedenjakajat, säilyvät puhtaimpina. Vesihuoltoverkostojen avulla saadaan yhdyskuntavesihuolto sujumaan turvallisesti harjujen ja erilaisten maasto-olosuhteiden läpi valuma-alueista välittämättä. Edellytyksenä on verkoston toimivuus, saatavuus ja käyttöturvallisuus. Niillä alueilla, joilla ei ole käytettävissä yhdyskuntavesihuoltoa, voi olla tarvetta myös vesihuollon vaatimustasovyöhykeajatteluun ja ohjeistuksiin. Virkistysalueiden riittävyys ja saavutettavuus etenkin kaupunkiseuduilla ovat maankäytössä esiin nousevia kysymyksiä. Rakentamisen ja muun toiminnallisuuden lisääntyneet maankäyttötarpeet houkuttelevat ottamaan käyttöön vapaina olevia virkistysalueita. Luonnon kannalta on tärkeää säilyttää ylimaakunnallinen, tasapainoinen luonnon ekosysteemi ja huolehtia, ettei ylitetä ekologisia kynnyksiä ja aiheuteta korjaamattomia muutoksia ekosysteemin terveydessä. Olisi tarpeen selvittää ekosysteemien tilaa ja mekanismeja maakunnan tasolla. PÄIJÄT-HÄMEEN SWOT Globaalien megatrendien, kansallisten kehitysnäkymien ja valtakunnallisten tavoitteiden perusteella Päijät- Hämeen keskeisimmät vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat ovat seuraavat: VAHVUUDET Ympäristöosaaminen Liikuntaosaaminen Helsinki-Pietari -rata Puhtaat pinta- ja pohjavedet HEIKKOUDET Vähäinen kehittämistoiminta ja tutkimus Alhainen koulutustaso Alhainen BKT/asukas MAHDOLLISUUDET Energiaosaaminen Pietarin alueen potentiaali Ilmastoturistit Maahanmuuttajien integrointi Muotoilu UHKAT Ympäristöongelmat Sosiaalinen syrjäytyminen Rikollisuus Teollisen tuotannon loppuminen Maakunnan pohjoisosan kuihtuminen Globaalit ekologiset uhkat, energiakustannusten nousu ja globaali muuttoliikkeen voimistuminen vaikuttavat keskeisesti Päijät-Hämeen tulevaisuuteen. Mikäli näihin liittyvät uhkat pystytään torjumaan ja osaaminen ja mahdollisuudet hyödyntämään, maakunta voi menestyä. Maakunnan sisäiset ikä- ja elinkeinorakennetekijät uhkaavat kasvattaa sisäisiä alueellisia eroja maakunnan pohjois - ja eteläosien välillä. Näiden erojen kaventaminen vaatii erityistoimia. 19