SJJPMJfcl AMMATTIYHDISTYSTEN KESKUSLIITON (SAK) r.y : n. Helsingissä lokakuun päivinä 1940 pidetyn, kolmannen varsinaisen edustajakokouksen

Transkriptio

1 SJJPMJfcl AMMATTIYHDISTYSTEN KESKUSLIITON (SAK) r.y : n Helsingissä lokakuun päivinä 1940 pidetyn, kolmannen varsinaisen edustajakokouksen PÖYTÄKIRJA HELSINKI 1942

2 Sisällysluettelo: Siv. Ensimmäinen kokouspäivä 9 Muistosanat vainajille 9 Avajaissanat,, - 10 Avajaisjuhlan ohjelmaa 14 Kutsuvieraiden esittely 18 Kutsuvieraiden tervehdykset 19 Kokouksen laillisuus 29 Edustajain nimenhuuto ja kokouksen osanottajat 30 Kokoustoimitsijain vaali 36 Edustajakokouksen työaika 37 Edustaiakokouksen työ- ja järjestyssäännöt 37 Kokouksen työjärjestys.. 38 Valiokuntien vaalit 39 Toimintakertomusten käsittely 40 Vuoden 1937 toimintakertomus 40 Vuoden 1938 toimintakertomus 41 Vuoden 1939 toimintakertomus 42 Toinen kokouspäivä 47 Vuoden 1939 toimintakertomus (jatk.) 47»Työväen oloja koskeva lainsäädäntö» 55»Sota-ajan poikkeuslait ja asetukset» 56,»Palkkatyöläinen» 57»Kansainvälisen työkonferenssin 25. kokous» 62»Kansainvälinen Ammattiyhdistysliitto» 65 ' SAK:n esityksiä ja lausuntoja virastoille 72 Työaikakomitealle annettu lausunto 74 Liittojen toimintaselostukset 74 Crichton-Vulcanin lakko 78 Kolmas kokouspäivä 92 Katsaus toimintaan vuoden 1940 aikana 92 Suojeluskuntakysymys 93 Työnantajain Keskusliiton ja SAK:n yhteinen julkilausuma Uudet määräykset kokousten ja juhlien järjestämisestä 115 Jäsenliittojen liittotoimikuntien ja Työvaliokunnan yhteiset neuvottelutilaisuudet 116 Jäsenmäärän kehitys 123 Liite N:o 1 124

3 f Siv, Raha-asiain valiokunnan mietintö N:o Tilikertomukset 129 Vuoden 1939 tilikertomus 129 Kuluvan vuoden tiliselostus 130 SAK:n säännöt 132 Neljäs kokouspäivä 138 SAK:n säännöt (jatk.) 138 Ulkomaisten vieraiden jäähyväiset 152 Ammatillisten paikallisjärjestöjen säännöt 155 Raha-asiain valiokunnan mietintö N:o Karjakunnan työmaaterroritapaukset 161 Ammatillisten paikallisjärjestöjen säännöt (jatk.) 162 Järjestömuodot ja liittorajat 163 Menettelytapavaliokunnan mietintö N:o Metallityöväen liiton edustajain eriävä mielipide 175 Järjestömuodot ja liittorajat (jatk.) ; 175 Rouva Johansson-Visborgin jäähyväiset 177 Valistus- ja kasvatustyö 178 Työttömyyskysymys.' 197 Viides kokouspäivä 204 Työehtosopimuskysymys 204 SAK:n ja KK:n välinen sopimus 208 Suojeluskuntakysymys ' 212 Kansainväliset suhteet 212 Sääntö- ja järjestömuotovaliokunnan mietintö N:o Ehdokkaiden asettaminen SAK:n puheenjohtajan ja Työvaliokunnan vaalia varten i 221 Vuosilomalaki 224 Työmaaterrorilaki 226 Poikkeuslait 226 Sääntö- ja järjestömuotovaliokunnan mietintö N:o Tapaturma- ja autovakuutuslainsäädäntö 229 SAK:n puheenjohtajan vaali 232 SAK:n Työvaliokunnan vakinaisten jäsenten vaali 232 SAK:n Työvaliokunnan varajäsenten vaali 233 Menettelytapavaliokunnan mietintö N:o Menettelytapavaliokunnan mietintö N:o Valistusasiani valiokunnan mietintö N:o Edustajakokouksen julkilausuma ammatilliselle valistusviikoue 238 Julkilausuma raittiuskysymyksessä 240 Sääntö- ja järjestömuotovaliokunnan mietintö N:o Liittojen sääntöjen yhdenmukaistaminen 241 Toimitsijaeläkkeet 242 Valtuuston ja Työvaliokunnan jäsenten sekä tilintarkastajain palkkiot Tulo- ja menoarvion vahvistaminen 243 Tilintarkastajien vaali 243 Järjestävän valiokunnan ilmoitus : 244 Jäsenliittojen edustajat SAK:n Valtuustoon, 244 Kokouksen lopettaminen 246

4 Luettelo puheenvuorojen käyttäjistä: Siv. Aaltonen, Aleksi 24 Airola, B 62 Andersson, Gunnar 22, 152 Arhola.L '. 138, 209 Aura, Jalo 25 Cajander, E 161, 224 Fagefnolm, K.-A 73, 230 Fagerlund, K. 184 Fonsen, F 102 Hakulinen, J. 50, 70, 83, 97, 111, 127, 148, 182, 200, 210, 241, 242 Hansen, Lauritz 23 Heinonen, P. 49, 78, 95, 120, 123, 202, 223, 228, 235 Helin, V 225 Hiironen, U. 129, 133, 136, 138, 141, 148, 156 Hilden, L. 35, 56, 57, 96, 128, 128, 139, 203, 205, 212, 224, 226, 236 Hiltunen, A. 61, 97, 100, 189, 244 Hiltunen, 0 40, 55, 65, 144 Huhmar-Salo, K. 62, 108, 150, 172, 221 Huttunen, Edv ' 14, 110 Hällström, A. J 75 Hämäläinen, Elina 100, 186, 210, 236 Härmä, E. 113, 122, 132, 140, 150, 155, 204, 206, 220, 221 Id, K 155 Johansson-Visborg 177 Johteinen, N 135, 174 Järvinen, P. 71, 81, 101, 147, 154, 214 Karentti» J 156, 162 Karlsson, E 223 Karttaavi, 0 45, 51, 186 Katra, A 110,226, 244 Siv. Kaukinen, E 124, 129, 130 Kiviniemi, V 154, 155, 175 Kivipensas, O , 141, 158 Koivisto, V 56, 87, 225 Koskinen, G 74 Kronqvist, H '.. 185, 224 Laakso, K. V. 55, 57,' 93, 99, 134, 153, 200, 202, 220, 226, 228, 241, 244 Lahtinen, L 210 Laiho, O , 114, 125, 220 Lehto, Lempi 185, 201 Leskinen, O. 60, 114, 168, 223 Lindblom/O 60 Lindström, U. 70, 88, 135, 148, 172, 221 Louhikko, E. K 16, 27 Lang, T. 41, 42, 43, 45, 53, 107, 112, 115, 123, 143, 169, 174, 190, 214, 222, 227 Lähde, E. 38, 44, 52, 71, 81, 161, 170, 171, 206, 223, 234, 248 Manninen, Sulo 28 Mannio, Niilo A 19 Mansner, T. 43, 50, 59, 68, 87, 97, 109, 157, 160, 161, 173, 195, 207, 214, 223, 237, 238, 240 Mehto, J. 36, 47,' 50, 62, 129, 134, 136, 140,143,146,147, 154, 158, 162, 176, 213, 244 Myllymäki, A 105, 187 Nordblom, K. 35,38,41,43, 50, 57, 58, 78, 90, 98, 110, 123, 127, 142, 144, 148, 171, 174, 222, 236, 242 Nurminen, U. 76, 77, 78, 102, 169, 174, 197, 203, 208, 231, 233

5 Siv. Nyqvist, Edv 165 Ohinmaa, S 96, 192 Ollanketo, F. 52, 87, 186, 205, 236, 242 Palander, E Palin, O. 112, 123, 145, 159, 162, 163, 228 Perus, U 82 Pietikäinen, Fiina 163, 224 Pihlaja, L , 163, 187, 228 Pirta, V 150, 192 Railo, Pekka 26, 147 Rantala, Y 89 Renfors, K 236 Rinne, Urho 27 Saarinen, Yrjö A 28 Salmi, Y 75, 202, 220 Sauna-aho, E 60, 62, 195 Sumu, A. 58, 124, 159, 228, 244 Suutari, V. 38, 40, 51, 58, 65, 92, 105, 124, 144, 166, 177, 189, 223, 229, 242 Syvänen, E , 89, 143, 175 Syväoja, Y 74, 77, 189 Tattari, V. 66, 70, 98, 116, 136, 149, 174,181,215,236, 238 Siv. Tuomikoski, G 73, 147 Tuominen, J. 128, 135, 140, 142, 145, 178, 192 Turunen, O. 115, 159 Uusitalo, A. 36, 70, 93, 146, 176, 205, 212, 243 Weckroth, U 160, 161 Vesiluoma, K 103 Viitanen, V 104, 210 Vilkman, N 172, 188 Virtanen, J 70, 188 Virtanen, Yrjö 50, 64, 65, 166, 229 Vuori, Alt> 59, 199, 206 Vuori, E. A. 9, 10, 14, 18, 29, 36, 38, 41, 42, 43, 47, 49, 53, 56, 57, 61, 63, 65, 67, 72, 77, 84, 90, 92, 93, 94, 106, 111, 117, 123, 127, 128, 132, 135, 138, 140, 167, 178, 196, 202, 209, 211, 212, 215, 220, 225, ' 226, 242, 246 Välläri, N. 72, 123, 139, 141, 146, 153, , 229, 245

6 Pöytäkirja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) r.y. kolmannesta varsinaisesta edustajakokouksesta, joka pidettiin Helsingissä Helsingin Työväenyhdistyksen talon juhlasalissa 26 SO päivinä lokakuuta ENSIMMÄINEN KOKOUSPÄIVÄ. SAK:n kolmas varsinainen edustajakokous alkoi HTY:n talon juhlasalissa lauantaina lokakuun 26 päivänä 1940 klo 11. Juhlasalin näyttämön koroke oli koristettu kukkasin sekä Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan lipuin. Ylinnä oli suurikokoisin kirjaimin SAK 10 vuotta. Työväentalon edustalla liehuivat lipputangoissa mainittujen neljän pohjoismaan liput. Edustajakokouksen avajaisjuhlallisuuksien ohjelman aloitti Helsingin Työväen Orkesteri soittaen kapellimestari Väinö Rantasen johtamana Sibeliuksen»Finlandian» ja Wagnerin»Pyhiinvaeltajien kuoron». Muistosanat vainajille. Orkesterin musiikkiesitysten tauottua astui puheenjohtajakorokkeelle SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori lausuen seuraavat muistosanat ammattiyhdistysliikkeen riveistä poistuneille tovereille: Arvoisat kutsuvieraat ja edustajat. Senjälkeen kun Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajakokous oli viimeksi koolla, on keskuudestamme poistunut lukuisa joukko ammattiyhdistystovereitamme. «Näemme sielujemme silmien editse ensimmäisinä marssivan 849 toveriamme. Nämä miehet kaatuivat viime talven sodan aikana sotatapahtumien yhteydessä, useimmat varsinaisilla taistelukentillä. Me tiedämme että heidän joukkonsa on tätäkin suurempi, mutta 849 heistä on meillä tähän mennessä tiedossa. Nämä miehet olivat nuorta ammattiyhdistysväkeä. He olivat omaksuneet liikettämme kannattavat aatteet, jotka ovat työmiehen oikeus työpaikalla ja kansalaisen vapaus yhteiskunnassa. He olivat nähneet näiden aatteiden vähitellen olevan toteutumassa. He olivat olleet myös- f

7 10 kin siinä taistelussa mukana. He käsittivät, että se taistelu oli ollut mahdollinen itsenäisessä maassa, missä kansa itse saa selvittää omat sisäiset asiansa. Epäilemättä he rakastivat tätä maata, kaikista sen puutteista ja vajavaisuuksista huolimatta. Tämä kaikki sai heidät ponnistamaan voimansa talven ankarassa kamppailussa. Se sai heidät antamaan myöskin raskaan uhrin. He taistelivat sen asian puolesta, jonka he käsittivät oikeaksi. He käsittivät sen samalla tavalla kuin mekin. Meidän asiamme on huolehtia siitä, että heidän ihanteensa elävät ja kehittyvät edelleen.- Vain siten heidän uhrinsa ei muodostu turhaksi. Vuoden 1937 edustajakokouksen jälkeen on keskuudestamme poistunut lukuisa joukko muitakin tovereitamme. Ketään heistä unohtamatta palautuvat erikoisesti mieleemme eräät, jotka olivat läheisessä kosketuksessa SAK:n kanssa. V kaatui kunnioitettu taisteluvanhuksemme Matti Paasivuori, mies jonka muisto tulee aina elämään Suomen työväenliikkeen historiassa. V poistuivat joukostamme SAK:n Työvaliokunnan pitkäaikainen jäsen Metallityöväen liiton puheenjohtaja Einari Aittola, ja Metallityöväen liiton järjestäjä, vakaa ammattiyhdistysmies Vihtori Järvinen, kuin myös vanhan ammattijärjestön aikuinen ensi rivin ammattiyhdistysmies Matti Väisänen. Kuluvana vuonna ovat keskuudestamme lähteneet SAK:n Työvaliokunnan jäsen, Kunnantyöntekijäin liiton monivuotinen puheenjohtaja Heikki Puukko, SÄK:n järjestäjä, kaikille työläisille tunnettu tulisieluinen ammattiyhdistysmies K. F. Christiansson. Myöskin olemme kuluvana toimintakautena menettäneet SAK:n Valtuuston jäsenet Johannes Ahmalan ja Yrjö Salmisen. Muistelemme heitä kaikkia samoinkuin muita tässä mainitsemattomia ammattiyhdistystovereitamme kiitollisuudella. Arvoisat edustajat, pysähtykäämme hetkiseksi hiljentyneinä kaikkien näiden meille läheisten vainajain muiston eteen. Kokouksen osanottajat kuuntelivat seisaalleen nousten muistosanoja. Väliverhon taakse sijoittunut orkesteri soitti suruhymnin, johon päättyi harrastunnelmainen ja vaikuttava muistohetki. Avajaissanat. Edustajakokouksen avauksen suoritti SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori lausuen avauspuheessaan seuraavaa: Viime edustajakokouksen jälkeen julkaistuista vuosikirjoistamme löydämme yleiskatsauksen alussa seuraavanlaisia lauseita; V:n 1937 vuosikirjassa joka on siis laadittu keväällä 1938 sanotaan:»maailma astui kuluneena vuonna pitkän askeleen kohti "uutta yleistä sotaa.* V:n 1938 vuosikirjassa sanotaan taas:»vuosi 1938 muodostui kuten edeltäjänsäkin askeleeksi kohti yleistä kansainvälistä selkkausta.» Ja vihdoin v:n 1939 vuosikirjassa sanotaan:»vuosi 1939 toi mukanaan sen, jota jo pitkät ajat oli peläten odotettu. Kertomusvuosi siirtyi historiaan uuden suurvaltasodan alkamisvuotena.» Kuten tunnettua sivusi tämä suurvaltain keskinäinen selkkaus myöskin hyvin kohtalokkaalla tavalla Suomea, joka joutui viime syksynä odottamattoman hyökkäyksen kohteeksi.

8 * Nämä suurpoliittiset tapahtumat ovat niin monin tavoin ja niin voimakkaasti vaikuttaneet kansojen elämään ja niiden joukossa myöskin Suomen kansan viimeaikaisiin kohtaloihin, että luoaessamme katsauksen ammattiyhdistysliikkeemme toimintaan viime edustajakokouksen jälkeisenä ajanjaksona, ne muodostavat voimakkaasti värittävän taustan myöskin ammattiyhdistysliikkeemme kohtaloille. Lähestyvien kansainvälisten myrskyjen vaikutus näkyi myöskin kotimaan poliittisten olojen kehityksessä, V päästiin vihdoin pois jälkilapualaisuuden ajoista ja sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen edustajat astuivat muodostettuun kokoomushallitukseen. Kansa keskitti näin voimiaan myöskin poliittisesti tuntiessaan lähestyvät myrskyt. Jälkilapualaisuuden likvidoimista edisti luonnollisesti ratkaisevasti työväen vaikutusvallan lisääntyminen eduskunnassa, mistä todistuksena olivat peräkkäiset vaalivoitot vv ja Mutta erikseen on kuitenkin mainittava, että ulkopolitiikan suhteen lähestyttiin porvarilliselta taholta sitä kantaa, jota työväen piireissä oli jo ajat ajettu sekä teoriassa että käytännössä, nim. a.s. skandinaavista suuntautumista. Sekin oli omansa luomaan edellytyksiä yhteistoiminnalle hallituksessa. Sosiaalidemokraattiselta taholta taas tehtiin huomattavia myönnytyksiä puolustustehokkuuden lisäämisen suhteen. Poliittisen elämän näin kehittyessä ja työväen vaikutusvallan siinä lisääntyessä muodostuivat myöskin ammattiyhdistysliikkeen toiminnan edellytykset entistä paremmiksi/ammattiyhdistysliikkeen vahvistumista oli omansa edistämään myöskin työmarkkinain edullinen kehitys. Työttömyys on näinä vuosina ollut varsin vähäinen. Työvoiman kysyntä, varsinkin ammattitaitoa vaativilla aloilla, on pysytellyt kaiken aikaa melko runsaana. Näissä olosuhteissa ammattiyhdistysliikkeen onnistui hoitaa palkkahikkeensä yleensä verrattain onnellisesti ja se vuorostaan lisäsi luottamusta ammattiyhdistysliikkeeseen. Viimetalvinen sota vaikutti monin tavoin ammattiyhdistysliikkeen asemaan. Liikkeen järjestöllinen toiminta luonnollisesti vaikeutui monin tavoin sodan poikkeuksellisissa oloissa. Kuitenkin keskusjärjestöt jatkoivat toimintaansa voidakseen niissäkin olosuhteissa valvoa jäsentensä kohtuullisia etuja ja oikeuksia. Mutta sen lisäksi on huomattava, että ammattiyhdistysliike tuli kansan yleiseen tietoisuuteen sodan aikana paljon voimakkaammin ja oikeammin ymmärrettynä, kuin mitä koskaan ennen sotaa^ oli voinut tapahtua. Tämä saavutus jonka eräänä itsessään ehkä monista vähäisenä, mutta aikaisempiin aikoihin verrattuna kuitenkin merkittävänä saavutuksena, on mainittava Työnantajain Keskusliiton ja SAK:n keskeinen sopimus neuvottelusuhteista on vaikuttanut monella tavalla, sodan jälkeenkin ja yleensä lujittanut ammattiyhdistysliikkeen asemaa. Tämän saavutuksen rinnalla on pidettävä vähäisenä sitä riitaa, jota eräät piirit ovat koettaneet keskuuteemme rakentaa keskusjärjestöjemme sodan aikana omaksuman asenteen johdosta. Todetakseni aivan lyhyesti eräät tärkeimmistä saavutuksistamme kolmivuotiskaudella mainitsen aluksi, että järjestäytymisoikeus, joka varsin useillakin työpaikoilla oli vielä tämän kongressiperioodin alkupuolella kiistanalainen, alkoi tulla jo ennen sotaa aivan yleisesti tunnustetuksi, sodan jälkeen vastustus järjestäytymistä vastaan murtui niissäkin yrityksissä, jotka viimeiseen asti olivat estelleet työntekijöitään ammatillisesti järjestäytymästä. Näin on tapahtunut yleisesti. 11

9 ä 12 Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Niinpä olemme aivan viime päivinä saaneet nähdä esimerkin, miten eräs suuryritys, joka lisäksi toimii eräänlaisella osuustoiminnallisella pohjalla, on eroittanut palveluksestaan kunnollisen ammattimiehen vain sillä perusteella, että tämä on toiminut liian innokkaasti ammattiosastonsa hyväksi. Mitä taas neuvottelusuhteisiin tulee, olivat nekin nyt eletyn edustajakokousten väliajan alkupuolella vielä varsin kyseenalaiset. Niinpä voitiin todeta, että sellaisillakin aloilla, joilla jo jotenkuten oli päästy neuvottelusuhteisiin, ne uudelleen pyrkivät katkeamaan. Voidaan myöskin todeta, että eräitä avoimia taisteluita syntyi ilmeisesti senvuoksi, että ei ollut kunnollisia neuvottelusuhteita. Viime tammikuussa sovittiin kuten jo mainittu Työnantajain Keskusliiton ja SAK:n välillä neuvottelusuhteista ja sen jälkeen ovat työnantajajärjestöt yleisesti omaksuneet saman kannan. Merkittävimpiä päätöksiä tällä alalla on epäilemättä Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton päätös, sillä tämä liittohan aikoinaan johdonmukaisimmin koetti välttää kaikkea kosketusta ammatillisten järjestöjen kanssa. Mitä taas sopimuksiin tulee, niin niidenkin suhteen on päästy eteenpäin, vaikkakaan työehtosopimusperiaatetta ei ole saatu ajettua läpi siinä määrin kuin olisi toivottu. Työehtosopimuksia, palkkasopimuksia ja palkkasitoumuksia oli vuoden 1937 päättyessä voimassa 266, kun niitä vuoden 1939 päättyessä oli voimassa 344. Vuoden 1940 aikana suoritetuista palkkaliikkeistä päättyivät useat uusiin työehtosopimuksiin tai molemminpuolisiin palkkasopimuksiin. Näin etenkin rakennusalalla. Mitään lopullista tilastonumeroa tältä vuodelta ei kuitenkaan ole vielä käytettävissä. Työehtosopimusten suhteen on huomattava, että järjestyneiden työnantajien kanta näyttää niihin nähden olevan yhä edelleen kielteinen. Se on tullut esille varsin monessa yhteydessä kuluvankin vuoden aikana. Työpalkkoja on kertomusvuosina jatkuvasti saatu koroitetuksi. Useimmiten palkkaliikkeet ovat tulleet selvitetyiksi rauhanomaisin keinoin. V käytiin kaikkiaan 450 palkkaliikettä, joista 44 tapauksessa syntyi ayoin työtaistelu. V oli 381 palkkaliikettä, niistä 38 lakkoa sekä v palkkaliikettä, joista 33 lakkoa. Tänä vuonna ovat palkkaliikkeet olleet erittäin laajat ja runsaslukuiset johtuen kohonneista elinkustannuksista. Mutta vain parissa tapauksessa on puhjennut eräänlainen lakon poikanen. Olisi varsin mielenkiintoista pysähtyä tarkastelemaan eräitä palkkaliikkeitä etenkin vuoden 1939 ajalta samoinkuin koko palkkaliiketoimintaa vuoden 1940 ajalta, mutta koska niistä tulee todennäköisesti keskustelua toimintakertomusten yhteydessä, sivuutan ne tässä. Mitä taas työpalkkojen korkeuteen tulee, niin voidaan sanoa, että esim. rakennusalalla sivuuttivat rahapalkat ennen vuotta 1929 vallinneen nousukauden tason v Kun vuoden 1939 elinkustannusindeksi oli vielä jonkun verran alempi kuin ennen v vallinnut elinkustannusindeksi, niin voidaan todeta, että tämän alan työntekijäin reaaliansiotkin olivat nousseet ennen v alkanutta pulaa vallinneesta'tasosta. Mainitsen tässä eräitä esimerkkejä. Jos ratarakennustyöläisten vuosiansio vuodelta 1926 merkitään luvulla 100, niin vuosiansio oli v. 1929, jolloin ne olivat korkeimmillaan ennen vuotta eli 11.6 % korkeammat kuin v Mutta v ne olivat eli lähes 16% korkeammat kuin v V oli elinkustannusindeksi 7 % alempi kuin v. i926, kun se v oli

10 ollut 3.5 % korkeampi kuin v Helsingin miespuolisten apumiesten tuntipalkka rakennusalalla oli v : 75 ja v se oli vaihdellen 8: 25 ja 8: 75. Se nousi tänä vuonna 1:25 pennillä. Samansuuntainen kehitys on ollut yleensä kaikilla työaloilla, joskaan ei kaikissa yhtä voimakas. V ovat palkat edelleen nousseet, joskaan reaalipalkkataso ei ole läheskään kaikissa kohdissa tullut nostetuksi samaan, missä se oli ennen sodan puhkeamista. Tässä veisi kuitenkin liian pitkälle, jos lähtisin luettelemaan tänä vuonna aikaansaatuja työpalkkojen koroituksia. Niistähän onkin äskettäin tehty selkoa sanomalehtien palstoilla. Ammattiyhdistysliike on joutunut omalta osaltaan varsinkin sodanaikaisissa poikkeuksellisissa oloissa hoitamaan monia muitakin kysymyksiä kuin varsinaisesti edellämainittuja, työmarkkinoita välittömästi koskevia. Niistä antavat edustajille jaetut vuosikertomukset jonkinlaisen kuvan. En ole pätevä sanomaan, minkälaista on se työ ollut, jota SAK on suorittanut niiden vuosien kuluessa, joiden aikaista toimintaa tänne on kokoonnuttu tarkastelemaan. Sen vain tiedän, että hiljaista ei tämä toiminta missään tapauksessa ole ollut. Joko on sitten niin, että me olemme itse kyenneet pitämään siitä suurta ääntä tai niin, että meistä ovat toiset pitäneet pahaa meteliä. Se kai voitaneen joka tapauksessa todeta, että SAK:n panos suomalaisessa yhteiskunnallisessa elämässä on ollut merkittävä. Uskon myös, että sen toiminta ei ole ollut tänäkään kertomuskautena hyödytöntä jäsenistölle ja että sen toiminnan hedelmistä ovat päässeet nauttimaan jäsenistöäkin laajemmat työläispiirit. Tämä tietoisuus se onkin parhain kiitos kaikille niille, jotka joko SAK:n Työvaliokunnassa ja sen palveluksessa tai sen jäsenliittojen erilaisissa toimissa ovat kuluneena aikana uurastaneet. * Tämä edustajakokous joutuu paitsi toimintakertomuksia ja muita sääntömääräisiä asioita käsittelemään myöskin suuren joukon erilaisia kokoukselle esitettyjä asioita. Kuten arv. toverit lienevät huomanneet, on esitysvihkomme sisällöltään jossain määrin kirjava. Siellä on nimenomaan ammattiyhdistysliikettä ja sen toimintaa koskevien asioiden rinnalla päässyt esille myös sitä pintakuohua, joka on niin luonnollista sellaisina aikoina, joita esim. kuluvana vuonna olemme eläneet. Tärkeimpiä käsiteltäväksi tulevia asioita ovat eräät sääntöjen muutokset, valistustyötä koskevat asiat,, toimintaohjelma työttömyyttä silmälläpitäen sekä kansainväliset suhteet. Myöskin eräät järjestön sisäistä elämää koskevat kysymykset sietävät tulla keskustelun alaisiksi, jotta niistäkin päästäisiin suurempaan selvyyteen kuin mitä viime aikoina niiden suhteen on oltu. Arvaan, hyvin, että ajatusten vaihto tässä kokouksessa tulee muodostumaan erittäin vilkkaaksi. Eikä siitä suinkaan ole mitään pahaa sanottavana. Katsokaamme vain, ettemme turhaan käytä aikaa, jotta emme liiaksi tuhlaisi järjestöjemme varoja täällä istumiseen. Ajankohta jossa tämä edustajakokouksemme, joka tuo mieleemme SAK:n 10-vuotisen toiminnan, kokoontuu, on erinomaisen vakava. Meidän olisi täällä varmaankin paljon helpompi tehdä päätöksiämme jos tietäisimme, mikä meitä edessä odottaa. Mutta sitä ei osaa meille kukaan varmuudella ennustaa. Jos lähdemme noudattelemaan tiellemme viritettyjä virvatulia, voimme hyvinkin astua sellaiseen suon silmään, josta ei ole ylöspaäsyä. Meidän on turvattava omiin voi- 13

11 14 miimme, meidän oh turvauduttava yksimielisyyteemme. Meidän on omalta osaltamme teroitettava sekä itsellemme että muille jatkuvasti ja uupumatta, että sellaisissa oloissa missä me nyt elämme, vaaditaan ei vain työtätekevältä luokalta sen omalta kohdalta, vaan jopa koko kansalta suurta keskinäistä ymmärtämystä, jotta voisimme viedä tämän pienen purtemme meitä joka taholta uhkaavien karikkojen lomitse. Etuvastakohdat ja mielipide-eroavaisuudet ovat olemassa ja jäävät olemaan, mutta niitä voidaan sovitella, niin että köyhät ja turvattomat saavat turvan ja vähäväkiset oikeutta ja niin että kukaan ei loukkaannu toisesta. Meidän aikaamme sopivat useassakin suhteessa seuraavat Ranskan suuren vallankumouksen aikana eläneen ja tähän vallankumoukseen osallistuneen englantilaisen taistelijan Thomas Painen sanat, jotka hän kirjoitti puolitoistasataa vuotta sitten:»nämä ajat koettelevat ihmisten sielua. Poutapäivien sotilas ja aurinkoisen ajan isänmaallinen väistää vaaran uhatessa maansa palvelemista. Mutta se, joka nyt seisoo paikoillaan, ansaitsee kaikkien naisten ja miesten rakkauden ja kiitoksen. Tyrannivalta on, kuten helvettikin, vaikeasti voitettavissa. Mutta meitä lohduttaa se tieto, että mitä ankarampi on kamppailu, sitä kunniakkaampi on voitto. Sille minkä helposti saavutamme, sille annamme liian vähän arvoa. Vain uhrin suuruus antaa asioille niiden arvon. Taivas tietää panna oikean hinnan tavaroilleen. Kummallista olisi, jos se ei osaisi oikein arvioida niin taivaallista tavaraa, kuin on Vapaus.* Julistan tämän Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton 3:nnen varsinaisen edustajakokouksen avatuksi. Avajaisjuhlan ohjelmaa. Avajaisjuhlan ohjelma jatkui tämän jälkeen Helsingin Työväen Mieskuoron, johtajanaan opettaja A ntero Viirre, esittäessä seuraavan ohjelman: Kotilainen:»Hyökyaalto», Järnefelt:»Mennyt», Törnudd:»Kun mun kultani tulisi», Merikanto:»Työväen Marssi». Puheenjohtaja E. A. Vuori: Viikko sitten tuli 10 vuotta kuluneeksi SAK:n perustavan kokouksen aloittamisesta. Tämän juhlahetken merkeissä olemme tänne pyytäneet SAK:n ensimmäisiä toimi- ja luottamushenkilöitä. Pyydän heitä muutamalla sanalla palauttamaan mieliin SAK:n alkuvaiheita ja perustamisen taustat. Luovutan puheenvuoron SAK:n aikaisemmalle puheenjohtajalle, tov. E. Huttuselle ja aikaisemmalle sihteerille; tov. E. K. Louhikolle. Edv. Huttunen: Hyvät toverit, Työvaliokunnan jäsenet, edustajat ja kutsuvieraat. Pyydän kiittää siitä huomaavaisuudesta Työvaliokuntaa, että se on antanut minulle tilaisuuden osallistua tähän varsin mielenkiintoiseen ja historialliseen kokoukseen. Silloin kun SAK:a suunniteltiin, eivät suinkaan SAK:n toimintaedellytykset näyttäneet lohdullisilta. Päinvastoin olimme jo silloin sellaisten vaikeuksien keskellä, että katsottiin hyvin vakavasti, minkälainen SAK:n lähin tulevaisuus tulee olemaan. Valtiollisella taivaalla oli jo silloin näkyvissä mustaa pilvenhattaroita, jotka selvästi osoittivat rajuilman tuloa. Niinikään taloudellisessa elämässä olivat pulakauden oireet jo selvästi osoitettavissa. Jo silloin tiedet-

12 tiin, että kansainvälinen pula, joka lukuisissa maissa oli saavuttanut entistä laajemmat mittasuhteet, ei voinut jättää tätäkään maata koskematta, vaan päinvastoin oltiin vakuutettuja siitä, että se tulee meilläkin vaikuttamaan. Kuinka laajaksi ja kuinka tuhoisaksi se tässä maassa tulee, sitä ei osattu vähimmässäkään määrässä arvioida. Niinikään SAK:n perustamisen ja toiminnan esteenä jo silloin oli työväen keskinäiset suuntariidat. Ne ammattiyhdistysliikkeessä mukanaolleet, jotka katsoivat vain ne johtotähdet ja tunnusmerkit oikeiksi, joita tänne muualta lähetettiin, olivat luonnollisesti taisteluasenteessa kaikkea uutta järjestäytymistä vastaan. Sen vuoksi SAKtn perustamisen suunnittelun aikana käytiin säälimätöntä taistelua tällaisen uuden järjestön perustamista vastaan. Mutta vastuksista huolimatta yritettiin. Tässä maassa oli vanha ammattiyhdistysliikkeen kantajoukko, ei kovin suuri, mutta se oli sitkeä. Se oli määrätietoisesti työskennellyt ja työskentelee edelleen ammattiyhdistysliikkeen hyväksi. Tämä pieni joukko uskalsi kaikista vastuksista huolimatta ryhtyä yrittämään, ja nyt 10 vuoden kuluttua voimme sanoa, että se oli oikein. Se oli miehen työ, joka silloin suoritettiin. Perustaminen toteutettiin, mutta useat vuodet perustamisen jälkeen nähtiin, että vaikeudet olivat suuremmat kuin mitä ehkä edeltä oltiin odotettu. Poliittisessa elämässä taäntumuspiirit saivat suuremman vaikutusvallan kuin mitä ehkä vielä silloin oli, kun SAK:a perustettiin ja suunniteltiin. Niinikään työttömyys talouspulasta johtuen sai niin laajat mittasuhteet, että meidän maassamme ei sitä milloinkaan aikaisemmin ole tunnettu. Taistelu SAK:a vastaan kohdistui odotettua voimakkaampana. Voidaanpa sanoa, että SAK parikymmentuhantisine jäsenmäärineen oli aivan kuin yhteiskuntaelämässä puristettuna. SitäÄyötiin oikealta ja vasemmalta, sitä lyötiin monelta taholta ja monin keinoin. Keinoja ei suinkaan säästetty. Valtiovalta ei suorastaan asettanut esteitä ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle, mutta mikäli tiedettiin, niin sielläkin vakavasti harkittiin, onko SAK:n toimintaa edelleen sallittava vai onko sille annettava samanlainen»kapseli», joka annettiin vanhalle Ammattijärjestölle. Työnantajajärjestöt eivät tunnustaneet SAK:a työläisten asianajajaksi. Päinvastoin ne kaikki koettivat selittää, että keskustelevat ja neuvottelevat vain omien työläistensä kanssa. Näitä vaikeuksia ilmeni vielä, vuosina 1931, 1932 ja 1933, jopa niin, että kehitysmahdollisuudet ammatillisilla järjestöillä olivat perin heikot, mutta siitä huolimatta sisäistä työtä tehtiin. Ammattiyhdistysliikkeen alalla raivattiin perustat vaikeuksista huolimatta. Luotettiin niinkuin Saarijärven Paavo siihen, että yhä suuremmat ojat ja syvemmät vaot antavat lopulta kunnollisen sadon. Voidaan sanoa, että tämä luottamus oli todella tosiasioihin perustuva, sillä nyt kun katselemme 10 vuoden kuluttua SAK:n toimintaa, on meidän iloksemme todettava, että se on nämä vaikeudet voittanut, niin raskaat kuin ne olivatkin. Vaikeuksien sarjaa oli luonnollisesti omansa lisäämään se, että SAK oli köyhänä syntynyt ja köyhänä kasvanut. Sillä ei ollut varoja käytettävissä sillä tavalla kuin se olisi tarvinnut niitä näissä vaikeissa oloissa. Tässä kuitenkin meillä oli hyvä apu. Meillä oli varakkaat naapurit, jotka avustivat SAK:a tässä suhteessa. Meidän naapurimaittemme järjestöt, nuo mahtavat järjestöt, jotka jo olivat aikanaan koonneet suuret rahastot, auliisti avasivat kukkaronsa nauhoja silloin, kun me olimme hädässä. Ei tarvinne mainita muuta kuin sen, että jo silloin, kun SAK:a perustettiin, me olimme saaneet kumminlahjat sellaiset, 15

13 16 että perustamistyö kävi mahdolliseksi. Ja sen jälkeen, kun olimme hädässä, niin me aina saimme. Me emme voi kyllin kiittää siitä taloudellisesta tuesta, jota me olemme naapurimaiden järjestöiltä näissä vaikeuksissamme saaneet. Nyt tarkastellessamme 10 vuoden toimintataivalta sanoisin, että paljon on ollut vastuksia, mutta sittenkin sanoisin, että nämä vastukset on voitettu. Tosin kyllä SAK:n toiminnan tuloksia ei voida diagrammeilla tai muilla tilastollisilla numeroilla täsmällisesti osoittaa, mutta voimme vannaan sanoa, että ne ovat suuret. Jo se seikka että työnantajat ovat tunnustaneet SAK:n neuvottelukumppanikseen, on hyvin suuriarvoinen. Sen periaatteen hyväksi on SAK tehnyt paljon työtä. Vuodet ovat kuluneet, kokouksia on pidetty, päätöslauselmia esitetty, mutta tarvittiin sota, ennenkuin tämän maan työnantajat tuon oikean periaatteen vahvistivat. Toivottavasti maan ammattiyhdistysliike pysyy jatkuvasti niin voimakkaana, että se voi pakottaa työnantajat työntekijöilleen antamansa vekselin tunnustamaan jatkuvasti sellaisena kuin se vekselin kirjoittamispäivänä on omaksuttu. Myöskin monia muita etuja on SAK saavuttanut. En luule sanovani liikaa, kun väitän että ne sosiaaliset edut, mitä tämän maan lainsäädännöllä tai hallinnollisilla määräyksillä on työväelle saavutettu, ovat sittenkin suurelta osalta SAK:n vaikutuksesta syntyneitä. SAK:lla on ollut hyvät liikesuhteet maan hallitukseen viime vuosina ja tällä on ollut oma merkityksensä asiain eteenpäin viemisessä. Jos nyt katsomme, mikä on SAK:n lähin tulevaisuus, niin ei ole profeettaa, joka uskaltaisi sanoa, miten yleismaailmallinen tilanne kehittyy ja miten valtiollinen elämä järjestyy tässä maassa. Mutta me lähdemme siitä edellytyksestä, että normaaliset olot vähitellen palaavat. Kun siitä edellytyksestä lähdemme^ olemme myöskin varmat siitä, että SAK:n toiminta tulee olemaan työväen etujen mukaista. Se tulee vastaamaan niitä pyrkimyksiä, joita SAK jo silloin, kun se perustettiin, on itselleen omaksunut. On luonnollista, että on monta kysymystä, jotka ovat vaikeasti selvitettävissä, jotka vaativat SAK:n johtoelimiltä ja järjestöjen jäseniltä tarkkaa harkintaa, mutta niistäkin loppujen lopuksi varmaan selvitään. Yksi kysymys on mielestäni tärkeä, joka tässäkin tilaisuudessa tulkoon sanottua, nimittäin se, että ne periaatteet, jotka 10 vuotta takaperin SAK:n edustajakokouksessa lausuttiin, ovat osoittautuneet kestäviksi ja kestävät edelleen. Ja kaikki ne pyrkimykset, jotka tahtoisivat ammattiyhdistysliikkeen toisia periaatteita palvelemaan, ovat nähdäkseni vääriä. Etuna liikkeen toiminnalle on pidettävä sitä, että liikkeessä pidetään linjat selvinä niiden periaatteiden mukaisesti, mitä on aikoinaan omaksuttu. Minä pyydän onnitella SAK:a tähänastisesta toiminnasta ja toivon, että tämä historiallinen 10-vuotisjuhlakokous tekee sellaisia päätöksiä, jotka SAK:a vahvistavat ja edistävät sen kehitystä oikealla tavalla, niinkuin me jokainen varmaan sydämestämme toivomme. E. K. Louhikko: Hyvät toverit. Minäkin pyydän kiittää siitä onnesta ja ilosta, että me kaksi, Huttunen ja minä, saimme astua vielä, esille ja lausua tervehdyksemme tässä kokouksessa, jossa 10 vuoden jälkeen todetaan sen työn tulokset, jotka SAK on ehtinyt suorittaa. Kun on ollut kolme kertaa yhden ihmisiän aikana rakentamassa ammattiyhdistysliikettä, kun tietää, miten vaikeata se oli tsaarivallan aikana, tietää mitenkä vaikeata se oli 1918-vuoden jälkeen, niin tietää myöskin, että kaikkein vaikeinta se oli, kuten toveri

14 Huttunen sanoi, vuosina 1929 ja Toveri Huttunen luonnehti niitä vaikeuksia, joita liikkeellä oli edessään ja ne eivät olleet suinkaan pienet. Ennen ammattiyhdistysliike raivasi tietään vain työnantajia vastaan, mutta silloin meillä oli vastassa myös osa työväkeä, joka salassa ja julkisesti teki työtä uuden liikkeemme vastustamiseksi. Minä en halua kuluttaa aikaa kertaamalla kaikkea sitä, minkä täällä toyeri Huttunen totesi, enkä myös niitä ajatuksia, joita kokouksen puheenjohtaja avauspuheessaan mainitsi, jotka antavat läpileikkauksen niistä vaikeuksista, joita 10 vuoden kuluessa on käyty. Minä vain haluan muutamalla sanalla lausua tunnustuksen omalta kohdaltani niille naisille ja miehille, niille pelkäämättömille naisille ja "miehille, jotka maamme eri puolilla sinä vaikeana aikana rohkenivat nostaa ammattiyhdistysliikkeen asiaa esille, rohkenivat kaikesta, työmaaterrorista ja muusta huolimatta, huolimatta kaikista vaikeuksista sittenkin loivat pohjan uudelle ammattiyhdistysliikkeelle ja sittemmin olivat intomielisinä mukana rakentamassa uusia liittoja, joita me melkein vuosi vuodelta saimme luoda pystyyn. Edelleen minä haluaisin lausua tunnustuksen työnantajilleni. Minä olen joutunut palvelemaan, niinkuin Huttunenkin, montaa liittotoimikuntaa ja työvaliokuntaa parin vuosikymmenen aikana, mutta SAK:n Työvaliokunnasta, näin jälkeenpäin, kun sitä nyt on katsellut vuoden verran niin kuin sivullaolevana, siitä voi sanoa, että ne olivat aika vapaamielisiä työnantajia. Hyvin monta sellaista ailahtelevaa, hetken mielijohteesta syntynyttä propagandaideaa, jotka tulivat joskus silloin tällöin esille, kyllä meni siellä jauhamalla lävitse. Ne ymmärsivät ne, olivat rohkeita ottamaan asioista varteen jä olivat valmiit myöntämään varoja sellaiseenkin propagandaan, jota ei aina aikaisemmin ammattiyhdistysliikkeessä oltu vedetty esille. Täällä on myös mainittu niistä tekijöistä, jotka tekivät meille mahdolliseksi viedä ammattiyhdistysliikeasiaamme niinä vaikeina aikoina, varattomia ja köyhiä kun olimme, niinkin voimakkaasti eteenpäin. Toveri Huttunen viittasi siihen, että se apu, minkä saimme Skandinaavian maista, oli suuriarvoista. Ilman sitä apua emme varmastikaan olisi voineet käyttää valistusviikkoina ja muina aikoina sellaista propagandamateriaalia kuin saatoimme tehdä. Senvuoksi minä uskallan tässä omalta kohdaltani käyttää muutaman lauseen lausuakseni skandinaavisille tovereille kiitokset siitä avusta, minkä he ovat antaneet meille. (Puhuja jatkoi ruotsiksi.) Tässä tilaisuudessa pyydän lausua lämpimän kiitoksen Skandinaavian maiden veljesjärjestöille siitä taloudellisesta avusta, jota SAK on saanut syntyvuosinaan. Tämän jälkeen on auttava käsi usein ojentunut helpoittamaan työtämme. Uskallan sanoa, että ilman sitä' apua, jota me olemme Skandinaaviasta saaneet, emme olisi SAK:a koskaan saaneet niin nopeasti taistelu valmiiksi, kuin se on. Ehkä toverit August Lindberg ja Lauritz Hansen vievät minun vähäiseltä osaltani lämpimät kiitokseni siitä avusta, jonka olemme saaneet heidän järjestöiltään. Minäkin pyydän lausua onnitteluni ja menestyksen toivotuksen SAK:lle sen alkaessa taivaltaa uutta kymmenvuotiskauttaan. Yhdyn edelliseen puhujaan siinä, että helppo ei tule olemaan se työ, joka nyt on edessä vastaisuudessa suoritettavana. Mutta kun vaikeuksien keskeltä on lähdetty ja vaikeita aikoja, kuten viime talvi ja tämä kevät, sivuutettu, uskon,.että Suomen ammattiyhdistysväki jaksaa edelleenkin pitää rivinsä lujana, yksimielisenä ja luottaen toinen toi- 2 SAK:n Pöytäkirja 17

15 18 seensa vie ammattiyhdistysliikkeen asiaa edelleen eteenpäin, ja ulospäin niitä tärkeitä tehtäviä varten, joita varten se 10 vuotta sitten perustettiin. Puheenjohtaja E. A. Vuori: Pyydän saada kiittää toveri Huttusta ja Louhikkoa heidän täällä esittämistään ystävällisistä sanoista SAK:lle. Ohjelman mukaan pitäisi nyt seurata siirtyminen kahvin "ääreen, mutta eräiden käytännöllisten seikkojen vuoksi on sitä ennen kuitenkin suoritettava meidän täällä läsnäolevien vieraiden esittely. Kutsuvieraiden esittely. Puheenjohtaja 2?. A. Vuori: Me olemme tänne saaneet iloksemme lukuisan joukon kotimaisia vieraita niistä järjestöistä, joiden kanssa SAK käytännöllisessä toiminnassaan joutuu monella tavalla tekemisiin. Myöskin täällä on läsnä sosiaaliministeriön edustaja. Sosiaaliministeriötä edustaa kansliapäällikkö Mannio. Sosialidemokraattista Puoluetta edustaa puoluesihteeri A aitonen. Kulutusosuuskuntien Keskusliittoa edustaa toimitusjohtaja Aura. Työväen Sivistysliittoa edustaa sen sihteeri, maisteri Railo. Työväen Urheiluliittoa edustaa sen puheenjohtaja Rinne. Sosialidemokraattista Raittiusliittoa edustaa sen sihteeri Saarinen. Sosialidemokraattista Työläisnuorisoliittoa edustaa sen sihteeri Manninen. Työväen Matkailuliittoa, tätä meidän nuorinta yhteistä järjestöämme, edustaa sen sihteeri Louhikko. Pyydän saada lausua Teidät kaikki, arvoisat vieraamme, tervetulleiksi tänne kokoukseemme. Toivon, että viihdytte keskuudessamme hyvin. Olisi paljonkin sanomista siitä hyvästä yhteistyöstä, jota meillä on ollut onni suorittaa sekä sosiaaliministeriön että täällä, mainittujen järjestöjen kanssa kuluneina vuosina, mutta se kai veisi tässä vähän liian pitkälle. Mainitsen vain, että on selvää, ettei kaikissa kysymyksissä, joita SAK on joutunut sosiaaliministeriössä hoitamaan, ole suinkaan päästy sellaisiin tuloksiin, joita ammattiyhdistysliike on toivonut, mutta sehän ei ole ministeriön syy sellaisenaan, koska ministeriö edustaa muitakin intressejä ja etuja valtiossa kuin ammattiyhdistysliikkeen etuja. Sensijaan me olemme aina saaneet osaksemme ystävällistä kohtelua ministeriön taholta, sen kaikkien osastojen ja johtavien virkamiesten taholta, joten me olemme aina tilaisuudessa esittämään asiamme ja näkökohtamme. Tästä kaikesta pyydän tässä tilaisuudessa saada esittää kiitoksen. Kaikkien mainittujen kotimaisten järjestöjen kanssa on yhteistyö ja kosketuksemme kuluneina vuosina ollut ystävällinen ja sydämellinen. Me olemme joutuneet usein käyttämään näiden järjestöjen apua ja myötävaikutusta asioissa, joiden hoitaminen ei ole aina ollut meidän itsemme suoritettavana. Pyydänkin saada kaikille yhteisesti esittää tässä järjestöni puolesta kiitokset siitä hyvästä yhteisymmärryksestä, joka meidän välillämme on kaiken aikaa vallinnut. Meillä on ilo nähdä keskuudessamme joukko ulkomaisiakin vieraita. Näemme täällä kansainvälisen työtoimiston virkamiehen, sosiaalineuvos Thorssonin, joka on Genevessä ollessaan monella tavoin ollut apuna myös suomalaisille ammattiyhdistysmiehille heidän osallistuessaan työjärjestön kokouksiin. Näemme Ruotsin ammattijärjestöstä mieslukuisan edustajiston joukossaan Ruotsin ammattijärjestön ensimmäinen puheenjohtaja August Lindberg, toinen pu-

16 heenjohtaja Gunnar Andersson, järjestön kasööri Axel Strand, järjestön toinen sihteeri Gustav Vahlberg. Samoin näemme ulkomaisten vieraiden joukossa Tanskan ammattijärjestön ensimmäisen puheenjohtajan Lauritz Hansenin. Lisäksi on kokoukseen saapunut täällä Helsingissä käymässä oleva Tukholman ammattiyhdistysnaisten johtava toimihenkilö rouva Johansson-Visborg. (Puhuja jatkoi ruotsiksi tervehtien kokouksen ulkolaisia kutsuvieraita.) Erityisellä ilolla lausun Teidät, arvoisat ruotsalaiset toverit tervetulleiksi edustajakokoukseemme. Ruotsin ammattijärjestön ja meidän keskinäiset suhteemmehan ovat aina olleet sydämelliset. Ja ne tulivat mikäli mahdollista vielä läheisemmiksi viime talven aikana. Suuressa hädässämme avusti Ruotsin ammattiyhdistysliike monin eri tavoin sekä suoraan ammattiyhdistysliikettämme että myöskin koko kansaa. Se apu, joka Ruotsista virtasi tänne, oli erittäin suuressa määrässä lähtöisin juuri työtätekevien piireistä, jotka noudattivat ammatillisten järjestöjen antamaa kehoitusta. Ruotsista tänne virrannut apu on laskettava sadoissa miljooneissa markoissa eikä siitä, kuten sanottu, mikään vähäinen osa ollut peräisin Ruotsin työväestöltä. Mutta ei vain rahana ja tavarana tämä apu merkinnyt meille paljon. Paljon merkitsi myöskin se moraalinen auttamisen halu, joka oli kaiken aineellisen avun takana. Se rohkaisi meitä koettelemuksissamme. Se osoitti meille, minkälaista on kansainvälinen solidaarisuus silloin, kun se pukeutuu kauniimpiin muotoihinsa. Toverit August Lindberg, Gunnar Andersson, Axel Strand ja Gustav Vahlberg, toivon Teidän tuntevan, että nyt kun täältä on pois niin moni sellainen ulkomainen vieras, joka säännöllisissä oloissa on täällä ollut Ruotsin ammattijärjestön edustajain rinnalla,^ näitä aukkoja täyttää hyvin suuressa määrässä se, että juuri Ruotsin ammattijärjestön edustajat ovat voineet tänne saapua. Me näemme piirissämme myöskin Helsingissä käymässä olevan rouva Anna Johansson-Visborgin, joka on Tukholman ammatilliseni paikallisjärjestön naistoiminnan johtohenkilöitä. Käytän tilaisuutta hyväkseni lausuakseni tässä edustajakokouksemme kasvojen edessä teille, rouva Johansson-Visborg, kiitokset siitä suuremmoisesta avustustoiminnasta, jota ammatilhsesti järjestyneet naiset Tukholmassa johdollanne suorittivat viime talven aikana meidän hyväksemme samoinkuin siitä sykähdyttävästä vierasvaraisuudesta, jota teidän järjestönne osoitti viime kesänä kymmenille suomalaisille ammattiyhdistysnaisille, joilla oli tilaisuus viettää lomansa järjestönne kesäkodissa. Nähdessäni sen ilon, minkä tämä matka on kaikille sinne päässeille naistovereillemme tuottanut, tiedän Teidän tehneen työn, joka ei koskaan unohdu heidän mielistään. Tämän jälkeen pidettiin kahvitauko klo , jolloin SAK tarjosi kokouksen osanottajille kahvit. 19 Kutsuvieraiden tervehdykset. Kokousta jatkettaessa esitettiin kutsuvieraiden tervehdykset. Sosiaaliministeriön tervehdyksen esitti kansliapäällikkö Niilo A. Mannio:

17 20 Herra puheenjohtaja. Arvoisa ammattiyhdistysväki. Sitä valtiöja yhteiskuntarakennetta, minkä Suomi sai itsenäistyessään, pidettiin aikanaan varsin kansanvaltaisena. Kieltämätöntä onkin, että esimerkiksi maamme valtiollinen edustusjärjestelmä rakentuu varsin puhtaan kansanvallan periaatteelle. Toisaalta on huomattava, että tämä vaihe kansamme elämässä merkitsi varsin jyrkkää muutosta kehityksessä. Yhteiskuntamme sisäinen rakenne ei ollut läheskään jaksanut seurata tätä kehitystä ja ennen kaikkea n.s. taloudellinen kansanvalta on jäänyt suuresti poliittisen kehityksen jälkeen. Tätä yleistä taustaa vastaan katsottuna on ymmärrettävää, että maamme sosiaalisella keskushallinnolla, joka myöskin järjestettiin itsenäisyyskautemme alussa, on ollut varsin vaikea ja raskas työsarka edessään. Kehitys muissa maissa kulki maailmansodan jälkeen sosiaalisella alalla nopeasti eteenpäin ja itsenäisenä kulttuurivaltiona Suomikin on pyrkinyt kaikin voimin seuraamaan tätä kehitystä. Me olemme olleet kiinteästi mukana pohjoismaiden keskeisessä sosiaalisessa yhteistoiminnassa ja tällä yhteistoiminnalla on ollut meille suuri merkitys ulospäin siinä suhteessa, että sen kautta on alleviivattu maamme yhteenkuuluvaisuutta muiden pohjoismaiden kanssa. Sillä on ollut suuri merkitys meille itsellemme siinä, että me olemme saaneet hyväksemme sen laajan kokemuksen, mikä muissa pohjoismaissa on olemassa sosiaalihallinnon alalla. Maamme on myöskin, kuten tiedetään, alun pitäen ollut mukana kansainvälisessä työjärjestössä, jonka toiminta varmaan tulee jättämään pysyvän jäljen maailman sosiaalisten olojen järjestelyssä. Sitä laajaa ja runsasta kokemusta, minkä kansainväliset suhteet ovat antaneet käytettäväksemme, emme ole ryhtyneet käyttämään hyväksemme läheskään täydessä laajuudessa. Tämä johtuu lähinnä niistä äsken sanotuista olosuhteista, jotka ovat rajoittaneet yhteiskuntamme kykyä omaksua sosiaalisia uudistuksia. Eräitä laajojakin uudistuksia on tosin, varsinkin viime aikoina, saatu aikaan, mutta käsitystä, jota usein kuulee lausuttavan, että Suomi olisi sosiaalisten uudistusten edelläkävijämaa, ei voida pitää oikeana. Siinä yhteiskuntaolojen muokkaustyössä, joka tekee mahdolliseksi sosiaaliset uudistukset ja antaa takeita näiden uudistusten tehokkaasta sovellutuksesta, on yhteiskunnallisilla järjestöillä tärkeä tehtävä. Nämä järjestöt taas muodostuvat luonnollisesti suurten eturyhmien pohjalle. Siten on meillä, niinkuin muissakin maissa, työväen ammatillinen ryhmitys muodostunut siksi keinoksi, jolla työväestö suojelee sosiaalisia etujaan. Kun työntekijät muodostavat meillä, niinkuin muissakin maissa, suunnilleen neljänneksen koko kansasta, ja perheineen he ovat puolet siitä, on luonnollista, että valtiovallalle on tärkeätä, että työntekijäin ammatillinen järjestäytyminen on sellaista, että se on tosiaan omiaan edistämään työolojen ja muiden sosiaalisten suhteiden tarkoituksenmukaista järjestelyä. Tämä edellyttää lähinnä kahta seikkaa. Ensinnäkin järjestön tulee laadultaan olla sellainen, että ei ainoastaan valtiovalta, v"aan yhteiskunta kokonaisuudessaan, saattaa tunnustaa sen asianmukaisesti edustavan työväestöä. Toiseksi tulee sen olla siksi laaja, että se käytännössä pystyy tätä edustusta hoitamaan niin hyvin ulospäin kuin myöskin työväestön omassa keskuudessa. Näissä suhteissa on Suomen työväestön ammattiyhdistysliikkeellä meillä, kuten olemme saaneet täällä kuulla, ollut useita vastuksia voitettavana. Yhteiskunta ja varsinkin muut eturyhmät eivät ole näihin asti olleet riittävän tietoisia työväestön ammatillisen järjestäytymisen merkityksestä. Vihdoin ovat erimieli-

18 syydet työväestön omassa piirissä häirinneet yhteisen esiintymisen tehoa. Kaikista näistä vaikeuksista huolimatta on nykyinen Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto voimakkaasti kehittynyt ja saavuttanut yhä vankemman aseman. Hallitusvalta, jota näissä oloissa lähinnä edustaa sosiaaliministeriö, on aina käsittänyt työväen ammatillisen keskusjärjestön merkityksen yhteiskuntamme rakennustyössä, ja sen vuoksi on ylläpidetty järjestön kanssa kiinteätä yhteistyötä. Mainitsen vain, että tällä järjestöllä sosiaalisessa keskughajlinno»s,arqtr pitäen on ollut py ip a1lin syvä edustajansa, jota edustajaa kutsutaan s QS ^U i i J )ih^^htej Tätä yhteyttä hoiti ensimmäisenä ja pitkän aikafhrib raaswngp, jonka me tiedämme yhdeksi maamme ammattiyhdistysliikkeen perustajista ja ensimmäisistä rakentajista. Yhteydet sosiaaliministeriön ja ammatillisen keskujärjestön välillä eivät kuitenkaan ole rajoittuneet yhte"en yhdysmieheen, vaan on vuosien kuluessa kehittynyt yhä useampia yhteistoiminnan muotoja. Ministeriö pitääkin aivan luonnollisena, että jokaisessa työoloja koskevassa komiteassa tai muussa neuvottelussa työntekijäin edustajalla on itseoikeutettu paikkansa. Vaikeuksiakaan tässä yhteistoiminnassa ei ole puuttunut. Mainitsen vain yhden esimerkin omasta kokemuksestani. Joukon toistakymmentä vuotta sitten silloinen ammattijärjestön johto kieltäytyi neuvottelemasta hallituksen ja työnantajain kanssa työrauhan vakiinnuttamista koskevista kysymyksistä ja tuo jyrkkä asenne herätti jonkinmoista huomiota varsinkin niissä piireissä, jotka harrastivat tuollaista ymmärtämistä. Tämä järjestö menettikin sitten ei ainoastaan yhteiskunnan, vaan työväestönkin luottamuksen ja joutui väistymään nykyisen SAK:n tieltä. Viime aikoina on paljon julkisuudessa meidänkin maassamme veskusteltu valtiojohtoisesta talous- ja yhteiskuntaelämästä ja on koitu panna merkille, että ne, jotka eivät hyväksy kovin pitkälle menevää valtiojohtoa, tahtovat saada keskitystä ja järjestystä aikaan lähinnä eri etupiirejä edustavien järjestöjen keskeisen yhteistoiminnan avulla.. Luonnollista onkin, että poliittinen kansanvalta on vailla vakavaa pohjaa, ellei siihen liity sellaista taloudellista kansanvaltaa, joka pohjautuu eri etupiirien avoimeen ja luottamukselliseen yhteistoimintaan ei ainoastaan keskenään, vaan myöskin valtiovallan kanssa. Tässä suhteessa nyt kymmenen vuotta täyttävällä SAKdla on koko sen toiminta-aikana ollut selvä linja, joka näinä koettelemusten aikoina onkin saavuttanut huomattavaa menestystä ja tunnustusta. Sosiaaliministeriön nykyisen päällikön johdolla on vihdoin päästy siihen, että työnantajain ja työntekijäin keskusjärjestöt ovat periaatteessa sopineet yhteistoiminnasta yhteiskuntaa rakentavassa mielessä. Tällaista yhteistoimintaa on yhä laajemmissa piireissä opittu pitämään elintärkeäriä koko yhteiskunnallemme ja sen vuoksi on sitä toimenpidettä tervehditty suurella tyydytyksellä. Se on samalla ollut SAK:lle jonkinmoinen kypsyyskoe. Ei vain yhteiskunnan suuri enemmistö vaan myöskin aikaisemmin kielteisellä kannalla olleet eturyhmät ovat nyttemmin tunnustaneet SAK:n niin sanoakseni täysi-ikäiseksi ja maamme työväestöä pätevästi s» t JLA^ edustavaksi järjestöksi. Tämän kypsyytensä on SAK erityisesti jjyt/-$$afa'*^' ' osoittanut_vjuk^^ f^stelullet 21 Ilahduttavaa on panna merkille, että ammatillisesti

19 22 järjestynyt työväki yhä edelleen on valmis yhteistoimintaan koko yhteiskunnan kanssa maan elintärkeiden etujen turvaamiseksi. Näillä muutamilla sanoilla pyydän saada esittää kunnioittavan tervehdyksen sosiaaliministeriön ja sosiaalihallinnon puolesta Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajakokoukselle ja toivoa sille menestystä sen tärkeässä tehtävässä. Ruotsin Ammattijärjestön tervehdyksen esitti toinen puheenjohtaja Gunnar Andersson: Ruotsin Ammattijärjestön puolesta esitän edustamani i järjestön kiitokset kutsusta tähän kokoukseen. Samalla esitän Ruotsin anxmattiyhdistysväen tervehdyksen Suomen ammattiyhdistysväelle ulottaen tämän tervehdyksen käsittämään myöskin Ruotsin kansan tervehdyksen koko Suomen kansalle. Toivotan SAK:lle ja Suomen ammattiyhdistysliikkeelle jatkuvaa menestystä toiminnassaan. Ruotsissa ammatillinen toiminta vaikeuksista huolimatta jatkuu entiseen tapaan. Osoituksena siitä, että Ruotsinaminattijärjestö on pystynyt melkoisella menestyksellä hoitamaan asiansa, mainittah {') fi-~$^%i koon, että ammattijärjestön kokonaisjäsenmäärä on nyt 960,000 " ' " ollen tämä 15.1 prosenttia maan koko asukasluvusta. ~""" Maamme talouselämän nykyiset vaikeudet ovat suurin piirtein samantapaisia kuin Suomenkin vaikeudet ja aiheutuvat samoista syistä. Ne ovat pääasiallisesti suursodan aiheuttamia. Suursodan vaikutukset tuntuvat syvimmin ulkomaankaupassa. Vientimahdollisuudet ovat suuresti vähentyneet, tuonti on niinikään rajoittunut. Tästä aiheutuu tarvikepula, joka tuottaa suuria vaikeuksia tuotantoelämälle ja sen mukana myöskin koko kansalle ja etenkin juuri työväestölle. Elinkeinoelämän eri haaroista rakennusteollisuus on tällä kertaa joutunut pahimmin pulan kouriin. Todellinen työttömyys Ruotsissa on tuntuvast virallista suurempi. Virallisten numeroiden mukaan Ruotsissa pitäisi olla työttömiä noin 10,000 12,000, mutta todellisuudessa työttömien luku on tuntuvasti suurempi. Tämä johtuu huomattavalta osalta siitä, että työttömät eivät ilmoittaudu valtion asianomaisille työttömyyselimille. Esimerkkinä tämän näkymättömän työttömyyden laajuudesta mainittakoon, että yksin rakennusalalla arvellaan tällä kertaa olevan noin 50,000 60,000 työtöntä. Taistelua työttömyyttä vastaan pyritään käymään yhteisymmärryksessä hallituksen kanssa pääasiallisesti ja ensisijaisesti työlinjaa käyttämällä. Pyritään hankkimaan tai sijoittamaan työttömiä hyödylliseen työhön. Työehtosopimustilanteesta mainittakoon, että irtisanottavia työehtosopimuksia on vuoden vaihteessa siinä laajuudessa, että ne käsittävät noin puolimiljoonaa työntekijää, ja välillisesti niiden vaikutukset ulottuvat 700,000:een työntekijään. Ruotsin Ammattijärjestö on solminut n.s. yleissopimuksen, johon liittyy indeksipykälä. Tämän indeksipykälän mukaan työntekijöille on korvattava % hintojen noususta aiheutuvasta elinkustannusten noususta. Tämän pykälän mukaan työntekijät ovatkin saaneet 6.3 % korvausta siitä 8.4 %:n elinkustannusten noususta, joka on tapahtunut tammikuusta heinäkuuhun tänä vuonna. Tästä indeksipykälästä arvellaan syntyvän riitaa. Työnantajat vaativat sen pois väittäen, että se ennen pitkää tuottaa elinkeinoelämälle voittamattomia vaikeuksia. Tässä keskustelussa viitataan tuonti- ja vienti? vaikeuksiin, esitetäänpä myöskin finanssipoliittisia näkökohtia.

20 Ammattijärjestön kanta on se, että toimintaan on suhtauduttava varovaisesti. On odotettava, katsottava kehityksen kulkua ja pelastettava ne- saavutukset ja ne edut, mitkä suinkin ovat pelastettavissa. Tämä huomattava työntekijäin ja työnantajain välinen ristiriita tuntuu verrattain jyrkältä ja saattaa olla niin, että tässä lopuksi voi käydä välttämättömäksi turvautua pakolliseen sovintoon. Tässäkin tilanteessa Ammattijärjestö on tekevä' parhaansa työntekijäin edun puolesta ottaen kuitenkin kaikissa vaiheissa huomioon myöskin sodan vaikutukset talouselämään. "Viimeisissä toisen kamarin vaaleissa nyt syksyllä sosialidemokraattia Hen työväenpuolue sai ratkaisevan voiton ja enemmistön toiseen kamariin. Tämän puolueen kannettavaksi on siis siirtynyt melkoinen vastuu yhteiskunnallisesta kehityksestä. Tästä huomattavasta vaalivoitosta huolimatta jatkuu nykyinen maan neljän johtavan puolueen yhteistoiminta hallituksessa. Ollaan sitä mieltä, että on hedelmöittävintä pyrkiä eteenpäin sitä yhteistoiminnan linjaa, joka löydettiin viime pulakauden aikana. Ammattijärjestökin tuntee huomattavaa mielenkiintoa yleiseen kehitykseen. Kuitenkin on jatkuvasti pidettävä silmällä sitä seikkaa, että maan tuotantoelämä kestää kaikki sille asetetut rasitukset. Toivon Suomen kansan ja etenkin Suonien ammattiyhdistysliike keen kaikista vaikeuksista huolimatta pääsevän eteenpäin ja lausun sen varman vakaumuksen,' että se on vaikeuksista huolimatta yhä kulkeva eteenpäin. (Puheen tulkitsi suomeksi toimittaja O. Fager.) Tanskan Ammattijärjestön tervehdyksen esitti puheenjohtaja Lauritz Hansen: Lausun Tanskan ammattiyhdistysväen tervehdyksen kokoukselle toivottaen Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitolle mitä parhainta menestystä. Tanskan asukasluku on suunnilleen yhtä suuri kuin Suomenkin, mutta ammattiyhdistysliikkeemme on olosuhteista ja kehityksestä johtuen voimakkaampaa kuin Suomessa. Perustettaessa Tanskan ammattijärjestössä oli noin viitisenkymmentätuhatta jäsentä. Senjälkeen on jatkuvasti kuljettu eteenpäin niin, että jäsenmäärä tämän vuoden huhtikuun 1 päivänä oli 500,000. Tämänkin merkittävän päivämäärän jälkeen jäsenmäärä on edelleenkin kohonnut ollen lokakuun 1 päivänä 510,000. Tämä on osoitus siitä, että Tanskan työntekijät nykyisestä tilanteesta huolimatta liittyvät yhteen vanhana vankalla ja koetellulla pohjalla. Noin 96 % Tanskan kaikista järjestyneistä työntekijöistä kuuluukin Tanskan ammattijärjestöön. Pulakauden aiheuttamat vaikeudet ovat suuret, yleinen hintataso Tanskassa on kohonnut suunnilleen niinkuin Suomessakin noin 25 %:lla. Indeksisopimuksiin liittyvien indeksipykälien perusteella tästä on palkkojen korotusten muodossa korvautunut noin 15 %. Esimerkkeinä palkkatasosta mainittakoon, että naispuolisten työntekijäin keskimääräinen tuntipalkka on Tanskan kruunuissa 1: 10, vastaten suunnilleen 11 markkaa. Sekatyömiesten palkka on 1:80 kruunua, vastaten noin 18 markkaa tunnissa. Tanskan ammattiyhdistysväki on jatkuvasti ylläpitänyt yhteistoimintaa hallituksessa olevan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen edustajain kanssa, ja tuloksina tästä yhteistoiminnasta on joukko tärkeitä sosiaalisia lakeja, muun muassa lomalait ja muut. 23