KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

Transkriptio

1

2

3 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Toimittanut Minna Kulojärvi Ohjausryhmän pj. Pekka Järvinen Työryhmä Eeva Gyllenbögel Sirpa Jokela Minna Kulojärvi Teija Mäkelä Kirsti Peill Ulkoasu ja kuvitus Minna Kulojärvi Kannen kuvat Etukansi: Maisema Apianlahdelle Takakansi: Sääksmäen kirkko Valkeakosken kaupunki Kaupunkisuunnitteluosasto Kaavoitustoimi Tampere 2010 ISBN Painos

4 Mallasveden suunnasta

5

6

7 Sisällys 1. Johdanto 9 Kulttuuriympäristön käsitteitä Kansallinen kaupunkipuisto Kansallisen kaupunkipuiston käsite Kriteerit Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen Hoito- ja käyttösuunnitelma Kansallisen kaupunkipuiston vaikutuksia Kansallisten kaupunkipuistojen verkosto Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston sisällöllinen tarkastelu Kriteerien täyttyminen kaupunkipuiston alueella Maanomistussuhteet kaupunkipuiston alueella Suunnittelutilanne Liittyminen alueellisiin hankkeisiin 106 Lähteet 108 Liitteet Valkeakosken erityispiirteet ja valtakunnalliset arvot kansallisten kaupunkipuistojen verkostossa Rakennettu kulttuuriympäristö Luonnonympäristö Maisemakuva Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston aluerajaus ja osa-alueet Rajausluonnos Kaupunkipuiston osa-aluekuvaukset Muinainen Rapola Vanajaveden laakso saaren Saarioispuoli Luonnonlaitumien Rauttunselkä Teollisuusperinnön keskusta Saarten ja lintujen Mallasvesi 99

8 Huittulan kylämaisemaa Sääksmäen kirkon suuntaan

9 9 Johdanto Kädessäsi avautuu Valkeakosken tuorein ja merkitykseltään mittavin yhtenäinen ympäristöteos. Arkkitehtiylioppilas Minna Kulojärvi on tässä Euroopan Unionin rahoittaman projektin; Kansallinen kaupunkipuisto Valkeakoskelle perustutkimus hankkeen mahdollistamassa teoksessa monipuolisesti tuonut esiin Valkeakosken ympäristön kulttuuri- ja luonnonmaiseman kauneutta. Tämän teoksen syntyyn on sykäyksensä antanut uudistuneen MRL 68 : ssa mainitut Kansallisen kaupunkipuiston perustamisen edellytykset ja sen velvoittamana, edellytysten riittävän monipuolinen tarkastelu. Kokonaisuutta, eheyttä ja laajuutta edustavaa aluetta koskevaa selvitystä ei kaupungilla ollut. Tällainen kokonaisvaltainen tarkastelutapa, mitä tämä teos edustaa, nopeuttaa kaupungin lainsäädännöllistä luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistehtävää ja teos toimii myös tulevaisuuden kaupunkikuvan kehittäjän kaavoitusoppaana. Valkeakosken kaupungin osuus on viisikymmentä prosenttia projektin kokonaiskustannuksista. Erityisesti on huomioitavaa, että kulttuuri- ja luonnon kauneuden lisäksi kansallisen kaupunkipuistoon liitettävien alueiden tulee olla myös historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi mukaan liitettyjä. Luettuasi tämän perustamisselvityksen ymmärrät miten monipuolisen kuvan miellät teoksessa kuvatuista alueista ja niistä kehityshistoriallisista ja mahdollisuuksia avaavista näkymistä joita teoksessa esitellään. Asukasta puistoalueen käyttäjänä ei ole unohdettu. Luontoselvityksiä, liito-oravaselvityksiä ja lepakkoselvityksiä löytyy kaupungin kaavaosastolta sellaisina, että ne kohdentuvat johonkin osa-alueeseen ja vain tiettyyn ajankohtaan. Vaikkakin ne toimivat omana aikanaan ympäristönsuojelun ja kehittämisen välineenä, voidaan kysyä olisiko jokin muu luonnonsuojelullinen toimenpide tehokkaampi, kattavampi ja pitkäaikaisvaikutteisempi? Tämän teoksen avulla voi lukija hahmottaa itselleen vastauksia edelliseen kysymykseen. Kansallisen kaupunkipuiston rajaus sellaisena kuin sen tästä teoksesta ymmärtää, on luonnosmainen näkemys siitä miten laajasta ja monipuolista kokonaisuudesta etenkin Valkeakosken asukkaat voivat olla kaikin aistein vaikuttuneita. Valkeakoskella 31. päivänä toukokuuta 2010 Eeva Gyllenbögel projektipäällikkö Teoksen toteutumiseen ovat vaikuttaneet useat yksityiset henkilöt ja asiantuntijat. Erityinen kiitos aktiivisesta osallistumisesta teoksen toteuttamiseen ja tarkastamiseen kohdennettakoon seuraaville: projektin ohjausryhmä ja sen puheenjohtaja Pekka Järvinen, projektipäällikkö Eeva Gyllebögel, rakennustarkastaja Sirpa Jokela, kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta, Valkeakoski-seuran puheenjohtaja Juhani Kivelä, arkkitehtiylioppilas Minna Kulojärvi, kaavoitusarkkitehti Teija Mäkelä, aloitusvaiheen projektipäällikkö Kirsti Peill, arkistosihteeri Juha Rauhamäki, professori Kari Rydman, UPM Oyj asiakirjahallinnon päällikkö Ari Siren, paikkatietoteknikko Kai Takkunen, Maria Stenius ja Henri Raitio, sekä Kulttuuritoimiston, Voipaalan taidekeskuksen ja Myllysaaren museon henkilökunta.

10 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 10 Kulttuuriympäristön käsitteitä Kulttuurimaisema Kulttuurimaisema on ihmisen käyttämä, hoitama, muuttama tai rakentama fyysinen ympäristö, jonka maisemakuvassa on näkyvissä tämän toiminnan jälkiä. Käsite ei sisällä arvovarausta. Kulttuurimaisemassa näkyy, miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja käyttänyt hyödyksi luonnon elementtejä, Luonnonmaisema Luonnonmaisema on alue, johon ihminen ei ole vaikuttanut. Käytännössä luonnonmaisemaa ei Suomessa juuri ole ja käsite onkin puhekielessä laajentunut tarkoittamaan yleensä metsä- ja järvialueita ja muita rakentamattomia alueita. Kansallismaisema Historiallisesti kansallismaisema-käsite kytkeytyy ja 1900-lukujen vaihteessa kansallisromantismin kaudella kirjallisuudessa ja kuvataiteissa vallinneisiin ilmiöihin. Käsitteellä kansallismaisema on tunnepohjainen sisältö ja voimakas symboliarvo. Siihen liittyy myös korkeita identiteettiarvoja ja siten kansallismaisemat ovat tärkeä osa kansallista kulttuuriamme. Ympäristöministeriön julkaisuun Kansallismaisemat (1993) on valittu alueet, joilla ilmenevät maamme eri osien edustavimmat luonnon- ja kulttuuripiirteet sekä tärkeimpien perinteisten elinkeinojen maankäyttötavat ja niiden vaikutus maamme maisemakuvan muotoutumiseen. Kansallismaisemien merkitys käytännössä perustuu paljolti yhteisesti hyväksyttäviin käsityksiin niiden vaalimisen tärkeydestä. Kansallismaisemia ei ole rajattu kartoille alueina, koska niillä ei ole juridista asemaa viranomaistoimenpiteiden pohjana. Valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas maisema-alue Arvokkaat maisemakokonaisuudet ovat yleensä laajoja, useita neliökilometrejä kattavia viljelysmaisemia, esimerkiksi jokilaakso-, ranta- tai vaaraviljelyksiä reunametsineen, vesistöineen ja asumuksineen. Ne ovat maakunnallisesti tai paikallisesti omaleimaisia ja antavat kuvan maakunnan erikoislaadusta, luonnonoloista ja kulttuurihistoriasta. Lepänkorvan rantapuistoa. Valtioneuvosto teki vuonna 1995 periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista. Päätöksen pohjana on maisema-aluetyöryhmän mietintö Arvokkaat maisema-alueet, osat I ja II (66/1992). Alueita on 156 ja niiden rajat ovat suuntaa antavia. Maisematyöryhmän mietinnössä (66/1992) Arvokkaat maisema-alueet esitettiin myös 171 maakunnallisesti arvokasta maisemaaluetta. Perinnemaisema Perinnemaisemaksi kutsutaan perinteisten elinkeinojen ja maankäyttötapojen muovaamaa maisemaa. Perinnemaisemat jaetaan kahteen tyyppiin, rakennettuihin perinnemaisemiin ja perinnebiotooppeihin. Perinnemaisema on perinnebiotooppia laajempi käsite, johon voi kuulua perinteisen elinkeinon muovaamia alueita, joilta ei välttämättä ole löytynyt arvokasta kasvillisuutta. Ne ovat kuitenkin historiallisesti tai maisemakuvallisesti arvokkaita. Perinnemaisemia ovat erityyppiset niityt, kedot, kaskimetsät, hakamaat, nummet ja perinteisesti viljellyt ja hoidetut maatilat. Perinnemaisemiin kuuluvat niiden käyttöön liittyvät rakenteet ja rakennelmat, aidat ja ladot. Monet kiinteiden muinaisjäännösten alueet ovat osa perinnemaisemaa. Perinnebiotooppi Perinnebiotooppeja ovat kulttuurivaikutteiset luontotyypit, joilla on arvokasta, uhanalaista kasvillisuutta. Niitä ovat esim. kuivat ja kosteat niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Perinnebiotooppi on tarkasti rajattu käsite ja sen alueella on aina arvokasta kasvillisuutta. Suomen ympäristökeskuksen perinnemaisemainventoinnin mukaan Suomessa oli inventoinnin päättyessä 3694 arvokasta perinnebiotooppia. Perinnebiotoopit on jaoteltu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Tietoa arvokkaista perinnebiotoopeista löytyy alueellisten ympäristökeskusten julkaisusarjoista.

11 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 11 Kulttuuriympäristö Kulttuuriympäristössä ihmisen toiminnan jäljet näkyvät. Kulttuuriympäristö on aina syntynyt ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Se on ihmisen rakentamalla, käyttämällä ja viljelemällä muuttamaa ympäristöä. Siihen kuuluvat historia, muinaisjäännökset, rakennettu ympäristö ja kulttuurimaisema. Kulttuuriympäristön arvo perustuu sen ajalliseen ja alueelliseen kerrostuneisuuteen, joka ilmentää kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen muutoksia. Kulttuuriperintö Kulttuuriperintö tarkoittaa ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntynyttä henkistä ja aineellista perintöä. Kulttuuriympäristö on sen aineellinen osa. Vuosituhannen vaihteessa voimaan tulleen uuden perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Rakennettu kulttuuriympäristö ja rakennusperintö Rakennettua ympäristöä on kaikki rakentamalla syntynyt ympäristö: yhdyskuntarakenne, rakennukset ja niiden ympäristöt, kadut, tiet, sillat, kanavat, satamat. Rakennettu kulttuuriympäristö on se osa rakennettua ympäristöä, johon sitoutuu historiallisia muistoja, arvoja ja merkityksiä, ja joka kuvastaa maamme historian ja kehityksen eri vaiheita. Sen vaaliminen, hoito ja säilyttäminen myös tuleville kansalaisille on tärkeää. Valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Yleiskäsitteenä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö tarkoittaa aluetta tai kohdetta, joka on määritelty koko valtakunnan kannalta merkittäväksi. Valtioneuvoston valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevassa Myllysaari Valkeakosken kanavan edustalla. päätöksessä mainitulla viranomaisten laatimalla, ajantasaisella kulttuuriympäristöä koskevalla inventoinnilla tarkoitetaan Museoviraston ja ympäristöministeriön 1993 julkaisemaa luetteloa Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Maakunnallisten rakennuskulttuuriselvitysten teosta vastaa yleensä maakunnan liitto yhteistyössä muiden alue- ja asiantuntijaviranomaisten kanssa. Historiallinen puisto tai puutarha Historiallinen puutarha on rakennus- ja puutarhakulttuurin luomus, jolla on yleistä historiallista ja taiteellista merkitystä. Se on arkkitehtoninen sommitelma, jonka olennaisen osan muodostaa elävä, muuttuva kasvillisuus. Nimitystä historiallinen puutarha voidaan yhtä hyvin soveltaa pieniin puutarhoihin ja laajoihin puistoihin, olivatpa ne tyylipiirteiltään muoto- tai maisemapuutarhoja. Historialliseksi puutarhaksi on katsottava myös rakennusta erottamattomasti täydentävä puutarha. Historiallinen puisto tai puutarha on osa rakennet- tua kulttuuriympäristöä, jossa on sekä maisemaan että kasvillisuuteen kuuluvia aiheita. Muinaisjäännös Muinaisjäännökset tai kiinteät muinaisjäännökset ovat maisemassa tai maaperässä säilyneitä rakenteita ja kerrostumia, jotka ovat syntyneet paikalla kauan sitten eläneiden ihmisten toiminnasta. Kiinteät muinaisjäännökset ovat usein maastossa silmin havaittavissa ja selvästi erottuvia, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet tai linnavuoret. Toisena ryhmänä ovat maanalaiset kiinteät muinaisjäännökset kuten asuinpaikat tai ruumishaudat. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia. Muinaisjäännökset jaetaan esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiin ja historiallisen ajan muinaisjäännöksiin. Arvonsa perusteella esihistorialliset muinaisjäännökset jaetaan kolmeen luokkaan: valtakunnallisesti arvokkaat säilytettävät ja entisöitävät kohteet, tarkempia tutkimuksia vaativat kohteet ja hävinneet tai tutkitut, suojelua tarvitsemattomat kohteet. Kulttuuriympäristöä koskeva käsitteistö ei ole täysin vakiintunutta, ja samoja sanoja käytetään eri merkityksissä. Käsitteitä on luonnehdittu edellä mainitusti maakuntakaavoituksen kehittämishanke KULMAssa vuonna Lisää käsitteistöä on luettavissa esimerkiksi sivustolla

12 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Kansallinen kaupunkipuisto 2.1. Kansallisen kaupunkipuiston käsite Mikä on kansallinen kaupunkipuisto Kansallisen kaupunkipuiston status voidaan myöntää kaupungille, jossa yhdistyvät erityisen merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön ja monipuolisten luonnonalueiden arvot. Kansallinen kaupunkipuisto on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen, imagollisesti merkittävä asema, joka osoittaa alueen kaupunkiympäristön arvon ja merkityksen myös valtakunnallisella tasolla. Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. (MRL 132/ , lakimuutos ) Kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksena on säilyttää kaupungin kehityshistorian kannalta merkityksellisiä kulttuuriperinnön ja arvokkaan luonnonympäristön kohteita, sekä samalla edistää niiden hoitoa ja kehittämistä yhdessä kaupungin muun suunnittelun kanssa. Kaupunkipuiston perustaminen edellyttää kaupungin omaa aktiivisuutta ja aloitteellisuutta. Hakemalla kansallisen kaupunkipuiston statusta ympäristöministeriöltä kaupunki osoittaa haluavansa vaalia ja kehittää laadukasta Myllysaaren maisemaa kaupungintalon edustalta. kaupunkiympäristöä ja kaupunkikuvaa sekä siihen liittyviä puistoja, virkistysalueita ja laajempia viheraluekokonaisuuksia. Myönnettävää kansallisen kaupunkipuiston statusta voidaan pitää ser- asukkaalle hyvän kaupunkiympäristön. (Flander, Jukka-Pekka. Ympäristö 6/2009, s.27) Kansallinen kaupunkipuisto toimii ympäristön suunnittelun ja kehittämisen välineenä samalla huolehtien olemassa olevien mm. kulttuuriperinnön, luonnonympäristön ja maisemallisten arvojen säilymisestä. Kaupunkipuiston avulla nämä arvot ja niitä edustavat kohteet voidaan koota samaan yhteyteen, yhden aluekokonaisuuden sisään, jolloin myös alueiden suunnittelutarpeet ja kehittämistavoitteet on mahdollista hahmottaa yhtenä kokonaisuutena. Kaupunkipuisto on eräänlainen ympäristönhoitojärjestelmä, jonka tavoitteet ovat yhteneväisiä hyvän kaupunkisuunnittelun, kestävän kehityksen ja kaupunkien yleisen kehittämisen strategian sekä maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden kanssa.

13 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 13 Mitä alueita kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan liittää Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka tämän lain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisema-alueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston kannalta soveltuvaan käyttöön. (MRL 132/ ) Puistoon osoitetaan ensi sijassa kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön omistukses-sa olevia alueita. Muita alueita puistoon voidaan osoittaa omistajan suostumuksella. Omistajan suostumus ei ole kuitenkaan tarpeen, jos puiston perustamispäätöksessä tai hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei anneta aluetta koskevia 70 :ssä tarkoitettuja määräyksiä. (MRL 132/ , lakimuutos ) Lainsäädäntö Kansallisen kaupunkipuiston käsite on määritelty vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 132/1999) voimaan on tullut laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta, joka on tehnyt kansallisen kaupunkipuiston perustamisen aiempaa yksinkertaisemmaksi. Lakimuutoksen myötä kaupunkipuiston perustamisessa huomioidaan myös luonnon monimuotoisuus. Alueiden käyttöä ja erityisesti kulttuuri- ja luonnonympäristöä koskevat maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi valtakunnalliset suojeluohjelmat, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja muu lainsäädäntö, jotka on otettava alueiden käytön suunnittelussa huomioon. Näitä ovat muun muassa perustuslaki, laki ympäristöhallinnosta, rakennussuojelulaki (60/1985), kirkkolaki (1054/1993), muinaismuistolaki (295/1963), luonnonsuojelulaki (1096/1996), metsälaki (1093/1996) ja vesilaki (264/1961). Kansallisen kaupunkipuiston tavoitteet perustuvat tähän lainsäädäntöön eikä kaupunkipuiston perustaminen tuo olemassa olevaan käytäntöön tai alueiden käyttöön uusia rajoitteita. Kaupunkipuistoon kuuluminen ei myöskään vähennä alueiden käyttö- ja kehitysmahdollisuuksia. Kaupunkipuisto ohjaa alueiden maankäyttöä, mutta ei rajoita sitä. (Jukka-Pekka Flander. Valkeakosken Sanomat ) Maisema keskustaan Apianlahden rannalta Kriteerit Kansalliseen kaupunkipuistoon soveltuvien alueiden ja kohteiden tunnistamisessa ja arvioinnissa käytetään ympäristöministeriön laatimia yhtenäisiä kriteereitä, jotka takaavat kaupungeille tasapuolisen kohtelun ja kaupunkipuistojen valtakunnallisen tason säilymisen. 1. Sisältö Kansallisen kaupunkipuiston täytyy sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. 2. Laajuus ja eheys Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollisuus siirtyä kaupunginosasta toiseen. 3. Ekologisuus ja jatkuvuus Ekologiselta kannalta on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja alue on jatkuva eli liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. 4. Kaupunkikeskeisyys Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla osa kaupunkirakennetta eli alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.

14 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 14 Vesi kulkee kaupungin halki. Alueita koskevat myös ympäristöministeriön asettamien työryhmien mietintöjen ja valtioneuvoston päätösten mukaiset määritelmät valtakunnallisesti arvokkaista alueista ja kohteista. Näitä ovat Kansallismaisemat (Ympäristöministeriö 1993.), Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö 1992.), Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (Rakennettu kulttuuriympäristö. Museovirasto ja Ympäristöministeriö 1993.) ja Valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet (Sisäasiainministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto, tiedotuksia 3/1983.). Tietyn alueen tai kiinteistön säilyttämistä ja hoitoa koskevia tavoitteita on voitu määritellä jo aluetta koskevassa kaavassa, edellä mainittujen mietintöjen ja lakien nojalla tai ympäristösuojeluun liit- tyvässä sopimuksessa. Näin kiinteistön tai alueen voidaan katsoa jo sitoutuneen kohteen säilyttämiseen, eikä kaupunkipuistoon liittyminen tuo tähän lisävaatimuksia Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen Kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta päättää ympäristöministeriö. Puisto voidaan perustaa kunnan hakemuksesta. (MRL 132/ , lakimuutos ) Kaupunki tekee päätöksen kansallisen kaupunkipuiston statuksen hakemisesta ja laatii ympäristöministeriölle osoitetun hakemuksen. Kaupungin tulee arvioida oman kulttuuri- ja luonnonperintönsä arvoja ja erityispiirteitä, omia vahvuuksiaan ja kehittymismahdollisuuksiaan sekä asemaansa osana laajempaa kaupunkipuistojen verkostoa. Kaupunki määrittelee näiden näkökohtien sekä omaa maankäyttöään ja tulevaisuuttaan koskevien suunnitelmien pohjalta aluekokonaisuuden, jolla on mahdollisuus täyttää kansalliselle kaupunkipuistolle asetetut kriteerit. Ympäristöministeriö tekee lopullisen päätöksen kaupunkipuiston myöntämisestä, mutta se perustuu kuitenkin kaupungin omaan valmistelutyöhön ja päätöksiin. Kansallisen kaupunkipuiston perustamispäätökseen voidaan kunnan suostumuksella ottaa alueen olennaisten arvojen säilyttämiseksi tarpeellisia määräyksiä. Muut alueen hoidon ja käytön kannalta tarpeelliset määräykset annetaan hoitoja käyttösuunnitelmassa, jonka kunta laatii. (MRL 132/ , lakimuutos ) Kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvan alueen kaavoituksessa ja muussa alueeseen vaikuttavassa suunnittelussa ja päätöksenteossa on otettava huomioon puistoa koskevat määräykset. (MRL 132/ ) Kaupunki sitoutuu kaupunkipuistoa koskeviin määräyksiin vasta perustamisen jälkeen. Määräykset saattavat edellyttää esimerkiksi kaavoitukselta erityisiä olennaisia arvoja suojelevia määräyksiä. (Ekroos & Majamaa 2005, s.364) Voimassa olevat jo vahvistetut kaavat ovat kuitenkin oikeusvaikutuksiltaan vahvempia kuin kansallisen kaupunkipuiston perustamispäätös tai hoito- ja käyttösuunnitelma. Myös alueeseen liittyvien maanomistajien on perustamispäätöksen yhteydessä mahdollista esittää omistamiaan tai niihin liittyviä alueita koskevia huomioita, erityisehtoja ja toivomuksia. Käytännössä suurin osa kansallista kaupunkipuistoa koskevista määräyksistä annetaan kuitenkin kaupunkipuiston perustamisen jälkeen laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Osallistaminen ja vaikutusmahdollisuuksien varmistaminen on tärkeä osa sekä hakemuksen että hoito- ja käyttösuunnitelman valmisteluprosessia. Tavoitteena on hallituksen esityksen mukaisesti, että kunta ja ympäristöministeriö valmistelevat määräykset yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa alueen omistajien ja muiden asianomaisten tahojen kanssa. (Ekroos & Majamaa 2005, s.364) Kansallinen kaupunkipuisto voidaan lakkauttaa tai sen rajausta muuttaa, jos alueen arvo on olennaisesti vähentynyt tai jos yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttaminen sitä edellyttää. Mitä 69 :ssä säädetään puiston perustamisesta ja 70 :ssä puistoa koskevista määräyksistä, koskee soveltuvin osin puiston lakkauttamista ja määräysten muuttamista. (MRL 132/ )

15 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 15 Myös yksittäisen, kriteerit täyttävän alueen liittyminen kaupunkipuistoon tai poistuminen aluerajauksesta myöhemmin on tarvittaessa mahdollista. Kaupungin kulttuuri- ja luonnonarvoiltaan erityisten kohteiden merkityksen ja niiden kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi on laadittu Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston perustamisselvitys. Selvitys pohjautuu pääosin valtakunnallisiin, maakunnallisiin ja alueellisiin inventointeihin ja selvityksiin rakennetusta ympäristöstä ja luonnonoloista. Kaupunkipuistoon mahdollisesti liitettävien alueiden sisältöä, laajuutta, eheyttä, ekologisuutta sekä jatkuvuutta on arvioitu maankäyttö- ja rakennuslain sekä ympäristöministeriön kansalliselle Emil Wikströmin ateljeerakennus Visavuoressa. kaupunkipuistolle asettamien kriteerien täyttymisen avulla. Alueita on tarkasteltu myös kaavallisen tilanteen ja maanomistussuhteiden kautta. Perustamisselvityksen on tarkoitus toimia kaupunkipuiston perustamista koskevaan hakemukseen liitettävänä selvitysasiakirjana. Sitä voidaan samalla käyttää kaupungin ja muiden toimijoiden käyttöön tarkoitettuna kulttuuri- ja luonnonympäristön yleisenä inventointina. Selvitystyön ohjaamiseen sekä alueen erityisarvojen arvioimiseen on osallistunut monipuolinen eri tahojen edustajista koostunut ohjausryhmä, jolla on hankkeen aikana ollut mahdollisuus esittää edustamiensa näkökulmien tavoitteet. Ohjausryhmään ovat Valkeakosken kaupungin edustajina kuuluneet kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Järvinen, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Eero Tamminen, kaupunginvaltuuston 1. va- rapuheenjohtaja Vilho Lehtinen, kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Kimmo Seppälä, kaupunginjohtaja Markku Auvinen ja hallintojohtaja Anne Laukkanen sekä Inna Ilivitzky ja projektipäällikkö Eeva Gyllenbögel. Ohjausryhmän jäseniä ovat olleet myös Pirkanmaan ELY-keskuksen edustaja Leena Strandén, Pirkanmaan liiton edustaja Leena Roppola ja Pirkanmaan maakuntamuseon edustaja. Ympäristöministeriön edustajan, ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin rooli hankkeessa on ollut konsultoiva ja selvitystyötä tukeva Hoito- ja käyttösuunnitelma Hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelun tulee tapahtua vuorovaikutuksessa niiden tahojen kanssa, joiden oloihin asia saattaa huomattavasti vaikuttaa. (MRL 132/ ) Hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksyy ympäristöministeriö. (MRL 132/ , lakimuutos ) Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen jälkeen laadittavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa annetaan muut tarpeelliset määräykset alueen hoidosta ja käytöstä. Suunnitelman laatiminen on kaupungin tehtävä, mutta sen on toimittava vuorovaikutuksessa muiden tahojen kanssa. Hoito- ja käyttösuunnitelma voidaan niin haluttaessa valmistella jo samanaikaisesti kaupunkipuiston perustamista koskevan hakemuksen kanssa. Suunnitelman tavoitteena on ensisijaisesti kaupunkipuiston hoidon ja kehittämisen edistäminen, ja sen on tarkoitus toimia osana kaupungin yleistä kehittämiskeskustelua.

16 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 16 Hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttamisen mahdollisuuksia työryhmän visio Kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvien alueiden hoito ja niiden kehittämisen suunnittelu voidaan toteuttaa kaupungin ja alueellisen ELYkeskuksen, maakunnan liiton sekä muiden toimijoiden, hallintokuntien ja erilaisten sidosryhmien, yhdistysten, yrittäjien ja vapaaehtoisten yksityisten tahojen välisenä yhteistyönä. Kaupunkipuiston avulla näiden toimijoiden erityyppinen tieto ja ympäristöä koskevat inventoinnit voidaan koota yhteen ja siten tehostaa yhteisten tavoitteiden ja uusien yhteistyökanavien muodostumista. punkipuiston projektisuunnitelma 2009) Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on antaa hoitosuosituksia, konkreettisia ohjeita ja alueiden kehittämisen periaatteita maankäytön suunnittelun tueksi. Aluekohtaisten suunnitelmien yhteydessä kaupunkipuiston erilaisia osa-alueita voidaan käsitellä arvoiltaan ja hoitotavoitteiltaan yksilöllisinä. Aluekohtaiset hoito- ja käyttösuunnitelmat voi maanomistaja tarvittaessa niin halutessaan laatia yhteistyössä muiden vastaavien toimijoiden, esimerkiksi kyläyhteisöjen kanssa. Tärkeää on ottaa huomioon alueiden kehittäminen niiden julkisen tai yksityisen luonteen vaatimalla tavalla. Määräajoin tarkistettavan hoito- ja käyttösuunnitelman avulla voidaan toteuttaa kaupunkiympäristön laadukasta kehittämistä samalla pitäen huolta luonnon- ja kulttuuriperinnön säilymisestä. (Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston projektisuunnitelma 2009) Suunnitelman tavoitteita on kaupunkikeskustan lisäksi tarkoitus kohdentaa maaseudun kulttuuriympäristöjen ja kyläyhteisöjen elinvoimaisuuden säilymisen edistämiseen. Kaupunkipuiston sisällä on mahdollisuus myös kaupunkiympäristön täydennysrakentamiseen Tavoitteena on liittää ammatillisten osaajien, luottamushenkilöiden ja kansalaisten osaaminen ja tietämys tavalla, joka tukee eri osallisryhmien vaikuttamismahdollisuuksia oman elinympäristönsä suunnitteluun. Kaupunkipuiston vaikutusten ulottuessa Valkeakosken naapurikuntiin ja koko Etelä-Pirkanmaalle muodostuu tärkeäksi huomioida alueellinen tasa-arvo ja yhteisöllisyys toimivan virkamiesyhteistyön sekä laajan kansalaisvaikuttamisen kautta. (Valkeakosken kansallisen kaualueen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä tukevalla tavalla. Laadukas rakentaminen voi nostaa kaupunkikuvan tasoa sopeutuessaan olemassa olevaan kulttuuriympäristöön. Kaupunkisuunnittelun avulla voidaan vaikuttaa myös kaupunkiluonnon monimuotoisuuden, lähivirkistysalueiden, viherkäytävien ja laajempien ekologisten verkostojen säilymiseen. Näiden alueiden merkitys korostuu erityisesti kaupunkirakenteen tiivistyessä. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on edesauttaa parantamaan merkittävästi ympäristön tilaa sekä lisätä ihmisten tietoisuutta ympäristöarvoista. Tarkoituksena on myös kasvattaa luonnon- ja kulttuuriympäristön aluetaloudellista merkitystä sekä ennakoida ja hallita toimintoja, joilla on kuormittavia ympäristövaikutuksia. (Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston projektisuunnitelma 2009) Keskeinen merkitys luonnonympäristön säilymiselle on alueiden kehittäminen niille ominaisten luontotyyppien mukaisesti, uhanalaisen kasvi- ja eläinlajiston elinolosuhteiden edellytykset huomioon ottaen. Kyseisten alueiden hoidon ja kehittämisen suunnittelu on tavoitteena tehdä yhteis- Myllysaaren ja kanavan maisemaa.

17 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 17 työssä valtakunnallisten ja alueellisten suojelu- ja kehittämisohjelmien kanssa. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen hidastamisen kannalta Valkeakoskella avainasemassa ovat erityisesti perinnemaisemat. Kaupunkipuiston erilaisten verkostojen, kuten opastettujen ulkoilureittien, luontopolkujen ja ekologisten käytävien kehittäminen koko Valkeakosken kaupungin alueella sekä yhdistyminen laajempiin viher- ja virkistysaluekokonaisuuksiin on tärkeä tavoite. Samalla tulee ajankohtaiseksi kartoittaa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet näiden verkostojen alueella ja läheisyydessä. (Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston projektisuunnitelma 2009) Kansallisen kaupunkipuiston tulee kaupunkilaisten lisäksi olla matkailijoiden ja ympäröiviltä alueilta tulevien ulkoilijoiden saavutettavissa. Erityisenä kehittämiskohteena on pitkien ulkoilu- ja vesireittien, esimerkiksi vaellus-, pyöräily-, veneily- ja melontareittien sekä niiden varrella olevien tauko- ja näköalapaikkojen lisääminen ja kehittäminen yhteistyössä naapurikuntien kanssa. (Hassi, Satu. Haastattelu ) Esimerkkinä tällaisesta reitistä on Valkeakoskelta Tampereen suuntaan kulkeva Pirkan Taival ja siltä edelleen Birgitan polulle jatkuva pitkä patikointireitti. Keskeisenä kehittämiskohteena ovat myös kulttuuri-, matkailu- ja majoituspalvelut, ja mahdollisuutena on esimerkiksi kuntien yhteisen kulttuurireitin kehittäminen. Käytännön työ voi sisältää esimerkiksi kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja ympäristöjen ylläpitoa ja kunnostusta, opasteiden, retkipaikkojen ja reittien kunnostamista, sekä esitteiden ja teemakarttojen laatimista kulttuuri- ja luontokohteista. Erityisen merkittävän kehittämiskohteen muodostavat vesireitit Tampereen, Hämeenlinnan sekä Pälkäneen suuntaan. Näiden alueiden kehittämistavoitteet tulee sovittaa yhteen rantojensuojeluohjelman ja alueellisten vesistöjensuojelu- ja kehittämissuunnitelmien kanssa. Valtakunnallisesti tärkeäksi muodostuu suunnitellun Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston liittyminen jo perustettuun Hämeenlinnan kansalliseen kaupunkipuistoon Vanajaveden kansallismaiseman välityksellä. (Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston projektisuunnitelma 2009) Onnistuneen hoidon ja kehittämisen tuloksena on luonto- ja kaupunkiympäristön limittyminen tavalla, joka parantaa eri kansalaisryhmien tasa-arvoisuutta ja oikeutta hyvään elinympäristöön sekä mahdollistaa helpon liikkumisen ja ulkoilun myös erityisryhmille. (Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston projektisuunnitelma 2009) Erikssoninpuistossa näkyvät vanhan asutuksen merkit. Itsenäisyydenpuistoa kaupungintalon edustalla Kansallisen kaupunkipuiston vaikutuksia Vaikutuksia Valkeakoskelle kaupunkina Kansallisen kaupunkipuiston status on sekä kaupungin että sen asukkaiden kannalta myönteinen asia. Kaupunkipuisto kertoo, että kaupungilla on merkittäviä kulttuuri- ja luonnonympäristön arvoja, joita arvostetaan ja joiden säilyttämistä ja ylläpitämistä halutaan tavoitella yhdessä. Valkea-

18 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 18 koski tunnetaan erityisesti suurten vesistöjen ja monimuotoisen luonnon ympäröimänä vahvana teollisuuskaupunkina sekä monipuolisena opiskelupaikkakuntana campus-alueineen. Kaupunkipuiston avulla voidaan vahvistaa tätä kaupungin luontaisiin vahvuuksiin pohjautuvaa mielikuvaa ja kehittää kaupungin imagoa viihtyisänä, luonnon- ja kulttuuriarvoiltaan rikkaana, ekologisena ja kehittyvänä kaupunkina. Pienellä kaupungilla voi olla erityistä idylliä, joka voidaan nähdä etuna kaupungin vetovoimaisuuden kehittymisessä. (Flander, Jukka-Pekka. Valkeakosken Sanomat ) Sääksmäen kirkko Toteutuessaan kansallinen kaupunkipuisto tuo kaupungille tunnettavuutta sekä myönteistä imagoa asuinalueena ja matkailukohteena myös valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Hyvin hoidettu ja arvokkaaksi tunnustettava ympäristö, joka voidaan kokea kaupunkilaisten yhteiseksi, on merkittävä vetovoimatekijä sekä asukkaille että yrityksille. Tällä on suuri merkitys tulevaisuudessa myös maankäytön ja kaavoituksen kannalta. Kaupunkipuiston ja myönteisen julkisuuskuvan myötä alueen vetovoimaisuus laajemminkin sekä mahdollisuudet koko Etelä-Pirkanmaan matkailun kehittämiseen lisääntyvät. Kaupunkipuiston kehittämiseen liittyvät projektit mahdollistavat myös erilaisia innovatiivisia hankkeita liittyen esimerkiksi matkailuun ja koulutukseen. (Valkeakosken kansallisen kaupunkipuiston projektisuunnitelma 2009) Välillinen vaikutus kaupunkipuistolla on myös elinkeinoelämän vilkastumiseen ja uusien yritysten syntymiseen alueiden erityispiirteisiin perustuvien matkailu- ja kulttuuripalveluiden myötä. Kaupunkipuiston perustamisesta ei aiheudu varsinaisia kustannuksia kaupungille, lukuun ottamatta perustamisen ja hakemuksen valmistelua, josta suuri osa on mahdollista tehdä virkamiestyönä. Kaupungille jatkossa aiheutuvat kustannukset määräytyvät kaupungin taloudellisten mahdollisuuksien mukaan valitun kehittämisen tavan mukaisesti. Erityisiä uusia kustannuksia ei synny myöskään julkisten viheralueiden ja kaupungin kiinteistöjen hoidosta, sillä ne liittyvät kaupungin yleiseen kunnossapitoon. Kaupunkipuiston perustamisesta ei seuraa kustannuksia myöskään yksityiselle maanomistajalle tai yrittäjälle. Tukirahoituksen hakemisen mahdollisuus erilaisiin hankkeisiin korostuu, kun jokin kohde tai hanke nousee kaupunkipuistoon kuulumisen myötä valtakunnallisesti merkittäväksi, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaiseksi. Mahdollisuuksia asuin- ja kaupunkiympäristölle Kaupungilla ja sen asukkailla on keskeinen asema kulttuuriympäristön hoitajina. Kaupungin kehityshistoriasta kertova kulttuuriperintö ja luonnonarvot voidaan nostaa kaupungin kehittymisen mahdollisuudeksi, ja niitä voidaan käsitellä kokonaisarvona, toisiinsa ilman selvää rajaa yhdistyvänä kokonaisuutena. Kaupunkisuunnittelun myötä voidaan ylläpitää ja kehittää lisää kaupunkilaisten kohtaamispaikkoja, kävelykeskustaa ja vilkkaan kaupunkikeskustan yhteisiä olohuoneita. Kaupunkipuisto voi koota yhteen erilaisia ryhmiä ja vuorovaikutusta lisääviä tapahtumia. Myös yhteisten alueiden viihtyisyys lisääntyy kaupunkikuvan ja arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön säilyessä ja kehittyessä. Kaupunkiympäristön elämyksellisyydellä ja virkis- Valkeakosken sijainti on muihin jo perustettuihin kansallisiin kaupunkipuistoihin, Hämeenlinnaan, Heinolaan, Poriin, Hankoon ja Porvooseen nähden keskeinen.

19 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 19 tysmahdollisuuksilla on suuri merkitys asukkaiden hyvinvoinnin edistämisessä. (Flander, Jukka-Pekka. Ympäristö 2009, s.25) Hyvin suunnitellulla ja toteutetulla kaupunkipuistolla voidaan aktivoida kaupunkilaisia liikkumaan ja edistää esimerkiksi arki- ja hyötyliikunnan mahdollisuuksia. Helposti kaupungista saavutettavissa oleva lähiluonto, taajamametsät, puistoverkostot, luontopolut, ulkoilureitistöt ja muut viherkäytävät ovat virkistymisen ja ympäristön kokemisen kannalta tärkeässä asemassa. Luonnon- ja kulttuuriperinnön helmet voidaan näin punoa yhteen viherrakentamisella. (Flander, Jukka-Pekka. Ympäristö 2009, s.25) Valkeakosken kanavassa Kansallisten kaupunkipuistojen verkosto Kansallisen kaupunkipuiston idea on saapunut Suomeen Ruotsista, jossa maailman ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto, Ekoparken perustettiin Tukholmaan vuonna Ekoparken on kuitenkin jäänyt Ruotsin ainoaksi kaupunkipuistoksi. Ruotsissa kaupunkipuiston esikuvana ovat olleet luonnonvaralain mukaiset kansalliskaupunkipuistot, ja kaupunkipuiston luonne on suojelullisempi. Suomalaisen kansallisen kaupunkipuiston sääntely poikkeaa tästä mallista. (Ekroos & Majamaa 2005, s.359). Kaupunkipuiston mahdollisuuksia on Suomessa erityisesti haluttu kohdentaa pieniin kaupunkeihin, perustuen kuntien omaan aktiivisuuteen ja aloitteellisuuteen. Suomeen on toukokuuhun 2010 mennessä perustettu viisi kansallista kaupunkipuistoa. Ensimmäisenä jo vuonna 2001 kaupunkipuistostatuksen saavutti Hämeenlinna, vuonna 2002 Heinola ja Pori sekä vuonna 2008 Hanko. Näiden jälkeen perustettiin vielä keväällä 2010 Porvoon kansallinen kaupunkipuisto. Kansallisten kaupunkipuistojen joukkoon voidaan kaupunkipuiston perustamisen edellytysten mukaisesti valita hyvin erityyppisiä kaupunkeja. Usea kaupunki on aloittanut valmistelutyön oman kaupunkipuistonsa perustamisen mahdollisuuksien selvittämiseksi. Kansallisen kaupunkipuiston avulla on mahdollista kehittää koko eteläisen Pirkanmaan reitistöjä ja yhteyksiä kaupunkipuistojen, kansallispuistojen ja muiden luonnonalueiden sekä kaupunkien välillä. (Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupanro 567/MML/10)

20 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Valkeakosken erityispiirteet ja valtakunnalliset arvot kansallisten kaupunkipuistojen verkostossa 3.1. Rakennettu kulttuuriympäristö Valkeakosken ominaispiirteet kansallisena kaupunkipuistona liittyvät erityisesti toisiinsa kietoutuvien teollisen keskustan ja agraarin maaseutumaiseman kohtaamiseen. Näiden luonteeltaan erilaisten kulttuuriympäristöjen rakennusperintö heijastaa sekä teollisen yhteiskunnan että maatalousyhteiskunnan vaiheita. Valkeakosken keskustan teollisuusmiljöö tehdasrakennuksineen, kanavineen ja tehdasyhdyskunnan työväestön asuinalueineen on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. (RKY 1993) Valkeakosken kaupunki on kaupunkirakenteeltaan ja arkkitehtuuriltaan harvinaisen edustava ja yhtenäinen jälleenrakennuskauden teollisuusyhdyskunta, jonka laajat, teollistumisen myötä rakentuneet asuinalueet ovat kansallisessakin mittakaavassa merkittäviä. Yksi Suomen 27:stä kansallismaisemasta, Vanajaveden laakson kansallismaisema ulottuu koko eteläisen Valkeakosken alueelle. Sen keskuksena on Rapolan linnavuori, maamme mahtavin esihis- Koskimaisema talviasussaan. Myllysaaren Vähäpuoli. toriallisen ajan muinaislinna. Rapolanharjun laelta avautuvan kulttuurimaiseman monumentteina näkyvät Sääksmäen keskiaikainen kivikirkko, vanhat Voipaalan ja Rapolan kartanokeskukset, tiiviit kylämaisemat laajojen peltoaukeiden edustalla, sekä Visavuori taiteilijakoteineen. Alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Sääksmäen Tarttilan kulttuurimaisema-alueeseen sekä rakennettuun kulttuuriympäristöön. (Kansallismaisemat. Ympäristöministeriö 1993, Arvokkaat maisemaalueet. Ympäristöministeriö 1992, RKY 1993) Valkeakosken kansallinen kaupunkipuisto sisältää kertomuksen ikiaikaisesta, katkeamattomana samalla paikalla jatkuneesta asutushistoriasta, aina esihistorialliselta ajalta maaseutuyhteiskuntaan ja teollistumisen aikaan. Tietoisuus pitkästä kehityskulusta ja sen myötä syntyneistä ajallisista kerrostumista on merkittävä tekijä paikan hengen ja Valkeakosken identiteetin muodostumisessa.

21 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 21 Vesi Kansallisen kaupunkipuistoalueen vaikuttavin maiseman visuaalinen valtaaja on vesi. Sisävesi, makeavesi; kalainen ja saarinen, kantava vesi, talvisin tie ja kesäisin sinitie. Katseeseen avautuvien selkien vastarantojen pohjukat häviävät lähes silmänkantamattomiin. Ensin oli vesi, vesi mikä muovasi maisemaa, jäätikön sulava vesi mikä rakensi harjut ja teki järvet, vesi joka puhkoi voimallaan reittejä, väyliä ja lahtia. Vesi joka kahdeksana koskena myllykylän keskustassa uhisi ja kohisi ja valjastettunakin jatkoi merkittyä matkaansa tuoden terveiset Längelmäveden ja Hauhon reiteiltä. Vesi virtasi Mallasvettä maistellen, Apian rantoja raapien ja Koskin keskustassa, lopulta leppyneenä lipuen ohi Kanavakasöörin talon, sivistyneesti siltain alta se ajassa mittailee matkaa suuntanaan meri. Kokemäenjokeen mennessään sen syleilyssä on Vanantaan, eli Vanajaveden reitin hitaita hämäläisiä, Vanajaveden laakson maisemaa kuvaavia metsäisiä vesiä. Sydänhämeen lauhkeassa ilmastossa harjujen ja harjuhautojen kainaloissa sen kulkua katsovat kartanot ja viljavat vainiot, kylät ja lehtoinen luonto. Vuodenaikojen vaihtuessa matalarantainen maisema muuttaa muotoaa ja vaihtaa väriään elämästä nauttijoiden iloksi ja ihmetykseksi. Niin kesät kuin talvet rantakäärmeenä muinaisen Rapolan linnavuorta kiertää tie, joustavana aikansa edustajana riippusiltoineen se vie ja tuo matkalaisia myllykylään. Valkeakoskelle. Voima Vesivoimaiset myllynkivet omissa omistusmyllyissään jauhoivat yhdessä rinta rinnan laajan alueen jyvät ja pölyinen työ koulutti oppipojista kisällit ja kisälleistä mestarit. Siinä oli voimia valjastettu ja koskien kuohuista voimaantui myös tusinan myllyn lisäksi tuleva teollisuus ja kehittyvä kaupunki. Maaseudun kasvanut väestö, metsien miehet ja lukuisten lauttojen kantamat puut, nämä tuotantotekijät yhteisvoimin synnyttivät vankan ja vahvan puunjalostusteollisuuden ja paperin tuotannon, etenkin vahvojen patruunoiden luomisvoimien ohjailtavaksi. Voima näkyy piipuissa, rakennuksissa ja rakenteissa, paperityöläisten henkisessä perinnössä ja työväen musiikkijuhlissa. Voimaa on talkoissa ja yhteistyössä. Voimaa on peleissä ja urheiluseuroissa, laduilla, urheilukentillä ja voimistelusaleissa. Voimaa on teatterissa, tansseissa ja musiikissa. Voimaa on taiteessa ja taiteen tuottamisessa. Vahvuus on vankka yhteishenki. Voimaa on kunnioittava suhde menneeseen ja voimaa on usko ja usko tulevaan. Tämä erityinen henkinen voima elää ja henkii yhteisössämme ja aistimme sen myös asukkaista. Kaikkien lähiliikkujien sekä ohi kulkevien kansalaisten kokemuksena maisemien voimapaikat antavat erityistä lisävoimaa monenlaisten rakennemuutosten ymmärtämiseen... näin ajatteli jo muinoin mylläri Jussi lopetettuaan myllynsä toiminnan. Valkiat Walkiakoski nimitys Sääksmäen emäpitäjän taajamalle johtunee koskien kuohujen valkeudesta. Walkiakosken myllyistä ja piipuista ja mustan mönjän kimröökitehtaasta on hohdellut valoja. Suunniteltuja, tarkoituksellisia vesiliikenteen merkkivaloja on poltettu öljyin ja tervatulin. Tuulastus kalastusmuotona on tuottanut kauniita ja näkyviä rannoilla lipuvia kalastusveneiden kokkavalkeita. Riihistä tuli valkeita ja savuja, pyykkirannan patojen vesienlämmityksistä nousi savuja ja kipinöitä. Laajalle levinnyt maaseutuasutus oli pitkään pienien heikkojen valojen varassa paitsi niinä kuulaina kesäöinä, jolloin selkäinkin yllä on valkeneva kajo. Rapolan linnavuorella on poltettu vainovalkeita tiedoitusjärjestelmänä linnavuorten välisessä ketjussa. Perinteeseen on tallennettu Sääksmäellä Helkavuoriksi nimitetyillä paikoilla poltetun helavalkeita helatorstain ja juhannuksen välillä. Helan polttaminen viittaa sanamerkityksensä kautta Sääksmäen Ritvalan kylässä ainoana Suomessa säilyneeseen helkajuhlaperinteeseen. Kansanperinteen mukaan ikivanhaa helkajuhlaa on vietetty maailman alusta asti. Nykyaikaisemmat juhannuskokot poltetaan perinteisin juhlamenoin ja sisäsuomessa harvinaisempi venetsialaistuletus näyttäytyy alueella elokuussa. Näiden tulien, kokkojen, majakkalyhtyjen, ilotulitusten ja valaistujen joulukatujen ja pimeäsuunnistusten perimää vaalitaan ja vahvistetaan etenkin silloin, kun Pohjan akka Louhi on vienyt aurinkomme. Onneksi maastoissamme vielä kasvaa ukontulikukka.

22 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 22 Reheviä rantalehtoja ja lintujärviä Apianlahden rannalta keskustan suuntaan Luonnonympäristö Valkeakosken luonnonolot ovat muodostuneet monipuolisiksi ja paikallisilmasto suurten vesistöjen ja harjujaksojen vaikutuksesta selvästi ympäristöään suotuisammaksi. Olosuhteet ovat otolliset vaateliaallekin kasvillisuudelle ilmaston ja harjunrinteiden runsasravinteisen, humuspitoisen ja lämpimän maaperän ansiosta. Etelä-boreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, kasvimaantieteellisen aluejaon mukaan Lounaismaan alueella sijaitseva Valkeakoski onkin monien tyypillisesti Lounais- Suomen tammivyöhykkeellä kasvavien lajien pohjoisimpia ja itäisimpiä esiintymisalueita. (Pirkanmaan maisemarakenne s.41) Arvokkaiden kasvillisuustyyppien osuus Valkeakosken maaalasta on Suomen suurimpia. (Sääksmäen Rapola, s.101) Valkeakoskella on siten myös valtakunnallisesti tärkeä osa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Etelä-Hämeen lehtokeskuksessa sijaitsevan Valkeakosken lehtomaisten metsien osuus kuuluu Suomen suurimpiin. (Sääksmäen Rapola, s.101) Luonnon erityispiirteitä ovat myös laajat ja monipuoliset tervaleppäkorvet ja muut rantalehdot, joissa kasvaa runsaasti kynäjalavaa ja rantahirvenjuurta. Valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluu kaikkiaan kuusi alueen lehtoa: Mälkiäisten, Tunturivuoren, Sydänniemen ja Vainoniemen lehdot sekä Pappilanlahden ja Saunalahden tervaleppälehdot. Suomessa harvinaisen, luonnonsuojelulailla rauhoitetun kynäjalavan yksilöistä lähes puolet, noin 1700 kpl kasvaa Valkeakoskella. Lajin tärkeimpiä kasvupaikkoja ovat Annilanniemi, Nuutalan Niemenpää ja Oitinkinnas sekä Lotilanjärven rantamat. (Järventausta 1990, s.11) Myös luonnonsuojelulain mukaisia jalopuumetsiä on Valkeakoskella Pirkanmaan kunnista eniten, 22,2 hehtaaria. Ranta-alueiden maaperän vaikutuksesta kaikki Valkeakosken merkittävimmät lehdot sijaitsevat Vanajaveden rantamilla. Valkeakosken useat vesikasvillisuudeltaan arvokkaat pienet järvet ja lahdet sekä Mallas- ja Vanajaveden laajat, karikkoiset selät kallioluotoineen ovat merkittäviä elinympäristöjä monipuoliselle vesilinnustolle. Näistä Vähäjärvi, Saariosjärvi ja Tykölänjärvi sekä Suolahti ja Uskilanlahti kuuluvat Valkeakoskella on seitsemän Natura2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta: Pitkäkorpi, Vainoniemi- Rauttunrahka, Heikkilänmetsä, Kuusistonkärki ja Tykölänjärvi sekä laajat Vanajaveden alue ja Vanajaveden lintualueet. Nämä kaikki lukuunottamatta Pitkäkorpea sisältyvät kansalliseen kaupunkipuistoon suunniteltuun aluerajaukseen tai puiston mahdollisiin laajentumisalueisiin. (Paikkatietoaineisto SYKE, Alueelliset ympäristökeskukset 2009, Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupa nro 567/MML/10) Vallonjärvi on lajistoltaan monipuolinen lintujärvi.

23 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 23 ovat myös maisemallisesti merkittäviä yhdistyen usein kiinteästi vanhaan kulttuuriympäristöön ja viljelymaisemaan. runsasravinteisina sekä kasvistoltaan ja linnustoltaan monipuolisina valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hakamaita ja kaskikoivikoita Vanhan viljelymaiseman yhteyteen on Valkeakoskella pitkään jatkuneen perinteisen laidunnuksen ja niiton sekä kaskeamisen myötä kehittynyt merkittävä määrä edustavia perinnebiotooppeja, kuten hakamaita, kaskimetsiä, ketoja, niittyjä ja metsälaitumia. Kasvi- ja eläinlajistoltaan perinnebiotoopit ovat Suomen monipuolisimpiin kuuluvia luontotyyppejä, ja niiden väheneminen on suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle. Perinnebiotoopeiksi luettavien elinympäristöjen määrä maassamme on vähentynyt laiduntalouden vähenemisen myötä viimeisen sadan vuoden aikana noin sadasosaan entisestä. (Sääksmäki 2005, s.28) Valkeakosken asema näiden luontotyyppien säilyttämisessä on keskeinen, sillä ympäristökeskuksen kartoituksen yhteydessä perinnemaisemiksi luokiteltuja perinnebiotooppialueita Valkeakoskella on Pirkanmaan kunnista eniten. (Pirkanmaan perinnemaisemat 1999.) Perinnemaisema-alueet Alueen luontoon on levinnyt jo varhain alkaneen ihmisen toiminnan vaikutuksesta paljon muinaisja uudistulokaslajeja. Valkeakoski onkin monien harvinaistuneiden ja uhanalaisten vanhan kulttuurin seuralaislajien lähes viimeisiä esiintymispaikkoja Pirkanmaalla. Näiden lajien määrä korostuu erityisesti perinnemaisema-alueilla, joiden joukkoon kuuluu myös kaksi valtakunnallisesti arvokasta kohdetta, Rapolan ja Kuusistonkärjen perinnemaisemat. Nämä sisältyvät kansalliseen kaupunkipuistoon suunniteltuun aluekokonaisuuteen. Metsäluonto Valkeakoskella on useita lähellä luonnontilaa olevia metsäalueita. Kaupungin maa-alasta noin puolet on metsää ja peltojen osuus lähes kolmanneksen. Kaupungin omistamasta kasvullisesta metsäalasta (n. 960 hehtaaria) noin puolet sijaitsee Korkeakankaan hiihtokeskuksen alueella, jossa metsien käsittely on aktiivisen virkistyskäytön takia rajoitettua. Vanhaa metsää ja arvokkaita aarnimetsiä Haukilan viljelymaisemaa. Valkeakoskelta oli vuoteen 2005 mennessä luetteloitu yhteensä 48 muinaisjäännösaluetta, jotka edustavat monipuolisesti eri aikakausia kivikaudelta historialliselle ajalle saakka. (Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset 2005.) Rapolan linnavuori ympäristöineen Suomen laajimpiin kuuluvana yhtenäisenä 1.luokan muinaismuistoalueena on valtakunnallisesti merkittävä. Tehtyjen löytöjen joukossa korostuu erityisesti rautakaudelle ajoitettujen kohteiden määrä. Merkittäviä löytöjä ovat myös kivikautiset asuinpaikat Kärjenniemen, Lotilanjärven ja Valkeakosken keskustan tuntumassa. (Paikkatietoaineisto Museovirasto 2009, Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupa nro 567/ MML/10)

24 VALKEAKOSKEN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 24 Huittulan maisemaa vanhan kylänraitin varrella. kaupunkipuistoon suunnitellulla alueella on erityisesti Mettivuoren ja Heikkilänmetsän alueella. Valkeakoskella on noin 241 ha asemakaava-alueella sijaitsevia puisto- ja taajamametsiä sekä noin 57 ha suojelu- ja virkistysalueita (2008). Asemakaava-alueen ulkopuolisia metsäalueita hoidetaan metsälaissa määriteltyjen hoitoperiaatteiden mukaisesti. Puisto- ja taajamametsäalueille on laadittu erillinen hoitosuunnitelma. (Järventausta 2006.) Yksi Valkeakosken metsäluonnon erityispiirteistä on liito-oravan yleisyys jopa keskustan ydinalueen läheisyydessä, erityisesti Kirjaslammen ja Sointulan sekä Lotilanjärven rantametsissä. Vuonna 2003 tehtyjen inventointien yhteydessä Valkeakoskelta löydettiin 75 liito-oravan elinympäristöä. (Ahola & Alanko 2003, s.5) Kuva 14. Valtakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita ja kulttuuriympäristöjä Valkeakoskella ovat 1. Sääksmäen-Tarttilan kulttuurimaisema ja 2. Vanha kanavanseutu ja teollisuusalue. Maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat 3. Kirjasniemi, 4. Vedentaan kylä ja 5. Haukilan kartano ja Mälkiäisten kulttuurimaisema. (RKY 1993). Vanha 3-tie on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtävyydeksi. (Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö 1992.) (Paikkatietoaineisto SYKE, Alueelliset ympäristökeskukset 2009, Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupa nro 567/MML/10) 3.3. Maisemakuva Maiseman merkittävimpiä ominaispiirteitä Valkeakoskella ovat suuret järvenselät, vastapainonaan kapeat lahdet ja kosket, maisematilaa rajaavat pitkät harjujaksot ja niiden voimakas pinnanmuotojen vaihtelu. Harjanteiden molemmin puolin avautuu maaseudun kulttuurimaisema vanhoine kyläkeskuksineen ja laajoine viljelyaukeineen ja katajake-