YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO ENDOMINES OY:N KARJALAN KUL- TALINJAN KAIVOSHANKKEIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOIN- TISELOSTUKSESTA

Transkriptio

1 Lausunto POKELY/6/07.04/ Endomines Oy Markus Ekberg Pampalontie HATTU Viite: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO ENDOMINES OY:N KARJALAN KUL- TALINJAN KAIVOSHANKKEIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOIN- TISELOSTUKSESTA Endomines Oy on toimittanut Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994, muutettu 267/1999,458/2006 ja 2011) mukaisen arviointiselostuksen koskien yhtiön kaivoshankkeita Ilomantsin kunnassa Hattuvaaran alueella, Pohjois- Karjalassa. HANKETIEDOT JA YVA-MENETTELY Hankkeen nimi: Hankkeesta vastaava: Hankkeesta vastaavan käyttämä konsultti: Karjalan Kultalinja, Ilomantsi Endomines Oy Linnunmaa Oy YVA-lain tarkoittamana yhteysviranomaisena ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä toimii Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ympäristövaikutusten arviointimenettely Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan YVA-asetuksen ( 713/2006 ) 6 :n hankeluettelon 2 a-kohdan mukaan kaivoskivennäisten louhintaan, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään tonnia vuodessa. Arviointiohjelmavaiheessa olivat Karjalan kultalinjan kaivoshankkeiden suunnitelmien (vuosien aikana) mukaiset malmin ja sivukiven louhintamäärät hankekokonaisuuteen kuuluvilla viidellä avolouhoksella ja Pampalon nykyisellä kaivoksella tonnia, kultamalmin osuuden vaihdellessa tonnista 310 POHJOIS-KARJALAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero Kauppakatu 40 B Joensuu PL Joensuu Faksi (013)

2 2/ tonniin t/v louhintamäärät eivät ylittyneet yhdelläkään louhoksella, mutta suunniteltujen louhosten ja Pampalon kaivoksen sijainti suhteellisen rajatulla alueella edellytti hankkeiden yhteisvaikutusten perusteella YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointia (Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen päätös , POKE- LY/4/07.04/2011). YVA-menettelyn aikana, arviointiohjelmavaiheen jälkeen, hakija on tarkistanut suunniteltujen avolouhosten malmin ja sivukiven louhintamääriä ja esittänyt yhteysviranomaiselle kahden uuden avolouhoksen liittämistä YVA-menettelyyn. Yhteysviranomainen on hyväksynyt nämä muutokset, koska ne eivät tuo mukanaan sellaisia uusia ympäristövaikutuksia tai vaikutusten arviointitarpeita, joita ei olisi jo käsitelty YVAmenettelyn arviointiohjelmavaiheessa. Yhteysviranomainen katsoo myös, että kansalaisten tiedon saannin ja osallistumisen kannalta on perustellumpaa, että uudet suunnitellut avolouhokset ovat mukana YVA-menettelyssä kuin että ne jäisivät YVAmenettelyn ulkopuolelle. Ympäristövaikutusten arvioinnin pohjana olevat muuttueet malmin ja sivukiven määrät on esitetty tarkemmin hankekuvauksen yhteydessä. YVA-menettelyn tarkoitus on selvittää ne hankkeen ympäristövaikutukset, jotka ovat merkittäviä hankkeen suunnittelun ja päätöksenteon kannalta ja joita eri tahot pitävät tärkeinä. Hankkeesta vastaavan laatimassa ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa tulee esittää mm. tiedot hankkeesta kokonaisuutena sekä siitä, miten hankkeen ja sen toteuttamisvaihtoehtojen ympäristövaikutukset selvitetään. Arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon perusteella hankkeesta vastaava selvittää hankkeen ympäristövaikutukset ja laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen., joka tulee aikanaan vastaavaan julkiseen käsittelyyn kuin arviointiohjelma. Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto tulee liittää aikanaan hankkeen lupahakemusasiakirjoihin. Näitä viranomaispäätöksiä ovat ainakin ympäristölupa ja kaivoslain mukaiset päätökset. Päätöksistä on käytävä ilmi, miten YVA-lain mukainen arviointi on otettu huomioon. Hankkeen edellyttämät luvat ja päätökset Suunniteltujen kaivoshankkeiden toteuttaminen edellyttää ympäristönsuojelulain mukaisia ympäristölupia. Karjalan Kultalinjan kullekin kaivoshankkeelle on tarkoitus hakea erillinen ympäristölupa. Lupaviranomainen on Itä-Suomen aluehallintovirasto. Ympäristölupa voidaan myöntää erillisestä hakemuksesta, kun yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta eli YVA - menettely on päättynyt. Kaivosvesien johtaminen vesistöihin edellyttää vesitalouslupaa, joka käsitellään omana osanaan ympäristölupahakemuksessa. Varsinainen kaivosoikeus perustuu kauppa- ja teollisuusministeriön hakemuksesta määräämään kaivospiiriin. Kaivostoiminnan osalta alueella on voimassa kaivospiiri Pampalon kaivoksen osalta (myönnetty , siirretty Endomines OY:lle

3 3/ ja laajennettu , Pampalolla on myös voimassaoleva ympäristö- ja vesitalouslupa ) sekä Rämepuron osalta (myönnetty ja siirretty Endomines Oy:lle ). Hoskon esiintymän osalta kaivospiirin toimitusmääräys on annettu (TUKES, KaivNro 6926). Muiden esiintymien osalta kaivospiirihakemukset ovat vireillä (Muurinsuo , Kuivisto , Kuittila ja YVA-menettelyn aikana mukaan tulleet uudet esiintymät Korvilansuo ja Pampalo NW ). Uusi kaivoslaki (626/2011) tuli voimaan Uuden kaivoslain 178 :n siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa työ- ja elinkeinoministeriössä vireillä olleet asiat siirtyvät uuden lain mukaiselle kaivosviranomaiselle, mutta ne käsitellään ja ratkaistaan vanhan lainsäädännön mukaisesti. Vanhan kaivoslain mukaisesti kaivosoikeus perustuu työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) hakemuksesta määräämään kaivospiiriin. Tutkimustoiminta perustuu kaivoslain mukaiseen valtausoikeuteen. YVA-selostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto liitetään hanketta koskevaan kaivospiirihakemukseen. Vanhan kaivoslain mukaan kaivos piiri voidaan määrätä, vaikka YVA-menettely olisi kesken. Turvatekniikan keskus hyväksyy yleissuunnitelman kaivostoimintaan liittyvistä järjestely- ja turvallisuusmenettelyistä (turvallisuusselvitys/toimintaperiaateasiakirja) ja myöntää räjähdysaineiden sekä nallien varastoinnin edellyttämät luvat. Kemikaalien ja räjähdysaineiden käyttöä ja varastointia kaivosalueella säädellään kemikaalilailla (744/1989) ja vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetulla lailla (390/2005). Rauhoitettujen eläin- ja kasvilajien rauhoitussäännöksistä poikkeamiseen tarvitaan luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen lupa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset mahdolliset rakentamiseen tarvittavat luvat käsittelee Ilomantsin kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Arviointiselostuksessa hankekokonaisuuteen sisältyvien esiintymien ja niiden hyödyntämiseen liittyvien laitosten toimintaa säätelevät lait ja viranomaiset, nykyinen lupatilanne ja vireillä olevat lupa-asiat on esitetty selkeästi ja tiiviisti. Hanke ja sen vaihtoehdot Toiminnan tarkoituksena on kultamalmin louhiminen avolouhoksista ja kultamalmin rikastaminen jo toiminnassa olevalla Pampalon kaivoksen rikastamolla Ilomantsin kunnassa Hattuvaaran alueella. Karjalan Kultalinjan YVA-menettely käsittää Rämepuron kaivospiirialueen sekä Hoskon, Kuiviston, Muurinsuon, Kuittilan, Korvilansuon ja Pampalo NW:n esiintymät. Lisäksi yhtiöllä on huomattava määrä muita valtauksia ja valtausvarauksia alueella (arviointiselostusen kuva 5). Toiminta ajoittuu vuosille Toiminta käsittää avolouhosten esivalmistelun, varsinaisen tuotannon ja alueiden jälkikäyttöön ja huoltoon liittyvän toiminnan. Vuositasolla louhittavan malmin ja sivukiven määrä (tarkennettujen louhintamäärien sekä

4 4/40 kahden uuden avolouhoksen YVA-menettelyyn mukaantulon myötä) vaihtelee tonnista tonniin, kultamalmin osuuden vaihdellessa tonnista tonniin. Alimmillaan louhintamäärät ovat vuosina ja 2020, tn suurimmillaan vuosina , jolloin louhintamäärät vaihtelevat tn. Tuotantoaika avolouhosta kohden on Pampalo NW:n osalta vuosi ja muiden avolouhosten osalta tuotantoaika vaihtelee kahdesta kuuteen vuoteen. Aktiivisen louhinnan lisäksi avolouhosten kuntoonpano (vuosi/kohde) ja toiminnan päättymisen jälkeen tehtävät jälkityöt pidentävät toimenpideaikoja kohdealueilla. Louhinnasta muodostuva sivukivi varastoidaan louhosalueille. Louhosalueiden suotoja kuivatusvedet johdetaan joko erikseen rakennettaviin laskeutusaltaisiin tai suotoalueina toimiville suoalueille. Laskeutusaltaisiin mahdollisesti kertyvät haitallisia aineita sisältävät sedimentit kuljetetaan tarvittaessa nykyisen Pampalon rikastamon rikastushiekka-altaaseen. Käsittelyn jälkeen suunnitellun Hoskon avolouhoksen vedet kulkeutuvat Petäjäjokeen ja edelleen Haapajokeen sekä Iso-Kivijärveen, Kuiviston louhokselta metsä- ja suo-ojia pitkin Sivakkolampeen, Rämepuron louhokselta Ilajanjokeen ja edelleen Ilajanjärveen, Muurinsuon louhokselta Ylä- ja Suojoenkautta Ilajanjärveen, Kuittilan louhokselta suo-ojaverkostoa pitkin Mustajokeen ja siitä Nuorajärveen, Korvilansuon louhokselta Kaita-Kelsimään ja Pampalo NW:n Sivakkojokeen ja edelleen Sivakkolammen kautta Hattujärveen. Louhosalueille suunniteltuja oheistoimintoja ovat pintamaiden, sivukiven ja poiskuljetettavan malmin läjitysalueet, vesienkäsittelyaltaat, kosteikkoalueet, tuki- ja huoltoalueet sekä tieyhteyksien rakentaminen. Rikastettava malmi kuljetetaan kasettirekoilla Pampalon rikastamolle Ilomantsi-Lieksa maantietä pitkin ja/tai vaihtoehtoisesti alueen muita tieyhteyksiä/uusia teitä rakentamalla/hyödyntämällä. Arviointiohjelman mukaiset hankkeen toteutusvaihtoehdot ovat: VE 0-vaihtoehto: Hankkeen toteuttamatta jättäminen. VE 1-vaihtoehto: Hanke toteutetaan, malmi kuljetetaan nykyisiä tieyhteyksiä pitkin. VE 2-vaihtoehto: Hanke toteutetaan, malmi kuljetetaan osin vaihtoehtoisia tieyhteyksiä pitkin Arviointimenettelyn yhdistäminen muiden lakien mukaisiin menettelyihin Arviointimenettelyä ei ole yhdistetty muiden lakien mukaisiin menettelyihin. ARVIOINTISELOSTUKSESTA TIEDOTTAMINEN JA KUULEMINEN Arviointiselostus liitteineen (erillisselvitykset) on ollut nähtävillä Ilomantsin kunnantalolla, Hatun kaupalla Hattuvaarassa ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa sekä Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen verkkosivuilla. Arviointiselostuksen nähtävillä olosta on ilmoitettu kuuluttamalla siitä

5 5/ Ilomantsin kunnan ilmoitustaululla, Hatun kaupalla sekä julkaisemalla kuulutus sanomalehdissä Karjalainen ja Pogostan Sanomat. Arviointiselostuksesta pyydettiin toimittamaan lausunnot ja mielipiteet Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen mennessä. Arviointiselostuksesta pyydettiin lausunto Pohjois-Karjalan maakuntaliitolta, Pohjois- Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maaseutu ja energia yksikön kalatalouspalveluilta, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri yksiköltä, Itä-Suomen aluehallintovirastolta (Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat), Ilomantsin kunnan kunnanhallitukselta, ympäristölautakunnalta ja perusturvalautakunnalta, Koitajoen kalastusalueelta ja Ilomantsin luonnonystävät ry:ltä sekä Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry:ltä. Hankkeen ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja -ohjelman esittelytilaisuus pidettiin Hattuvaarassa Taistelijantalolla YHTEENVETO ESITETYISTÄ LAUSUNNOISTA JA MIELIPITEISTÄ Arviointiohjelmasta annettiin kirjallisia lausuntoja ja mielipiteitä kaikkiaan 7 kpl. Kopiot niistä liitetään oheen; alkuperäiset jäävät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen arkistoon. Pohjois-Savon ELY-keskuksen Liikenne- ja infrastruktuuri-vastuualue toteaa lausunnossaan seuraavaa: Kuljetukset suunnitelluilta kaivoksen laajennusalueilta (ns. satelliittialueilta) Pampalon rikastamolle kohdistuvat vaihtoehdossa 1 maantielle 522 noin 40 kilometrin matkalla ja Kuittilan suunnitellun avolouhoksen osalta yhdystielle noin yhdeksän kilometrin matkalla. Vaihtoehdossa 2 suunnitellaan käytettäväksi parannettavia metsäautoteitä, mikä siirtää kuljetukset pois mt 522:lta hankkeen pohjoispäässä noin kahdeksan kilometrin osuudelta sekä kokonaan maantieltä Pohjois-Savon ELY-keskus huomauttaa, että vaihtoehdossa 2 Kuittilan avolouhokselta lähtevät kuljetukset ylittävät maantien 15772, vaikka kulkevatkin sen jälkeen mt 522:lle metsätietä pitkin. Yleisesti koko hankealueella tulee kiinnittää huomiota liittymäjärjestelyihin ja niiden liikenneturvallisuuteen. Selostuksessa mainitaan sekä mt 522 hankkeen pohjoisosan (Pirhuntie-Karitsanniementie, tieosat6 9-15) että mt Naurisvaarasta Kivilammelle olevan painorajoitusuhanalaisia teitä. Lisäksi Pohjois-Savon ELY-keskus täydentää, että maantiellä 522 on ollut kelirikosta johtuvia painorajoituksia Pihlajavaarasta pohjoiseen sekä maantiellä tieosalla 1 Lehtovaarasta Naurisvaaraan. Pohjois-Savon ELY-keskus pitää hankkeen liikenteellisiä selvityksiä riittävinä. Hankkeen kannalta ratkaisevaa on maantien 522 sorapintaisen osuuden perusparannus. Ilman perusparannusta Pohjois-Savon ELY-keskus voi joutua asettaaan tieosalle painorajoituksia kelirikkoaikana, jolloin kaivoskuljetukset eivät ole mahdollisia.

6 6/40 Perusparannukseen ei toistaiseksi ole luvassa valtion rahoitusta, vaikka tien perusparannus on ollut ehdolla valtakunnallisen kaivosselvityksen pohjalta laaditussa hankelistassa yhtenä Itä-Suomen (Pohjois-Karjalas, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo) tärkeimmistä kaivoshankkeista. Tiestön kuntoa voidaan ylläpitää normaalin kunnossapidon keinoin. Vaihtoehto 1 ja 2 vaativat samat toimenpiteet maantiellä 522 lukuun ottamatta vaihtoehdossa 2 tieosaa, jolta kuljetukset siirtyvät yksityis-/metsäteille. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen maaseutu ja energia yksikön kalatalouspalvelut toteaa lausunnossaan: Lausunnonantaja toteaa, että Karjalan Kultalinjahankkeesta laadittu YVA-selostus vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Hankevastaava on ottanut huomioon aiemmin arviointiohjelmasta annetut täydennyspyynnöt ja kommentit arviointiselostusta laadittaessa. Arviointi kattaa alueellisesti ja sisällöllisesti varsin laajan ja monipuolisen kokonaisuuden, jonka jäsentämisessä on onnistuttu hyvin. Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin haasteellisuutta, erityisesti vesistöihin kohdistuvien vaikutusten osalta, lisää muiden toimijoiden, kuten turvetuotannon ja metsätalouden aiheuttaman kuormituksen yhteisvaikutuksen tunnistaminen. Jo lähtötilanteessa useiden alueen pienvesien kalaston tila on melko huono lajistollisen monipuolisuuden ja runsaussuhteiden mukaan arvioituna. Syynä huonoon kalataloudelliseen tilanteeseen on pitkäaikaisen kuormituksen heikentämä veden laatu. Hankealueen joidenkin pienvesien (mm Kaita-Kelsimä, Petäjäjoki, Haapajoki) kalasto osoittautui koekalastuksissa varsin niukaksi, joten ekologista luokittelua ei niistä voitu tehdä luotettavasti vähäisen kalamäärän vuoksi. Tämä heikentää hieman tulevien kalastovaikutusten arviointia. Hattujärven kalastotietoja on käsitelty arviointiselostuksen sivulla 95, mutta siinä yhteydessä on jäänyt mainitsematta, että tarkastellun koekalastusaineiston perusteella järvi luokittuu hyvään ekologiseen tilaan. Hankevastaava on arvioinut myös tulevan tarpeen kalataloudellisten seurantojen järjestämisestä käynnistyvän tuotannon aikana ja sen jälkeen. Itä-Suomen aluehallintovirasto (Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat) toteaa lausunnossaan seuraavaa: Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi on hyvin tehty ja aluehallintoviraston lausunto arviointiohjelmasta on otettu hyvin huomioon arvioinnissa. Vaikutusten tarkastelualue on kattavasti esitetty ja kysely lähetetty tälle tarkastelualueelle yhteensä 293 kpl ja vastauksia on saatu 132, vastausprosentin ollessa 45 %. Lisäksi on puhelimitse haastateltu muita tahoja. Näin on edistetty ja vahvistettu eri osapuolten välistä tiedonvaihtoa ja vuoropuhelua. Tähän liittyen todetaan, että ympäristöterveydenhuollon edustaja olisi myös voinut olla ohjausryhmätyöskentelyssä mukana. Vaikutukset ihmisten terveyteen on kootusti ja hyvin esitetty arviointiselostuksessa. Talousvesikaivojen sijainti ja niiden veden laatua ja riittävyyttä on tutkittu. Joissakin kaivoissa talousveden laatu ei täytä tällä hetkellä talousvedelle asetettuja suosituksia

7 7/40 tai vaatimuksia kaikilta osin. Lisäksi on todettu, että Kuittilan ja Muurinsuon ympäristössä olevien joidenkin kaivojen vedenpinta saattaa laskea ja aiheuttaa veden riittävyysongelmia. Arviointiselostuksen mukaan toimintavaiheen aikana ei aiheudu pohjaveden laadulle haittaa pohjaveden virtauksen suuntautuessa tällöin kaivosalueelle, mutta toimintavaiheen loputtua pohjaveden virtaussuunta palautuu ennalleen. Miten tämä vaikuttaa sitten läheisten talousvesikaivojen veden laatuun ja riittävyyteen, sitä ei ole selostuksessa arvioitu. Tästä johtuen aluehallintovirasto esittää seurantaan lisättäväksi ongelmallisiksi todettujen talousvesikaivojen vedenlaadun ja riittävyyden seuranta ainakin toimintavaiheen loputtua. Metsähallitus/Metsäomaisuuden hoito, Etelä-Suomi/Arto Kammonen toteaa lausunnossaan seuraavaa: Vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat molemmat Metsähallituksen kannalta mahdollisia. VE2 (satelliittikaivokset avataan ja malmi kuljetetaan vaihtoehtoisia teitä pitkin) on mahdollinen siten, että kaivosyhtiö maksaa kaikki metsäteiden parannuksesta ja lisääntyneestä liikenteestä aiheutuvat kustannukset, eikä se rajoita normaalia metsäteiden käyttöä alkuperäisiin tarkoituksiinsa. VE2:ssa ei siis saa syntyä metsäteiden haltijoille mitään lisäkustannuksia. Jos VE2 merkitsee uusien teiden rakentamista, on niiden paikoista tehtävä sopimukset ja maanhaltijan on saatava käyttää niitä myös metsätaloudellisiin kuljetuksiin. Vesistövaikutukset kohdistuvat ainakin kahteen järveen, Hattujärvi ja Ilajanjärvi, joilla on myös kesäasutusta. Näiden vaikutusten minimoiminen on ehdottoman tärkeää toiminnan hyväksyttävyydelle. Vaikutukset vesiin on muutenkin yksi tärkeimpiä mahdollisessa toiminnassa huomioon otettavia asioita. Vaikutusten vähentämisessä tulee käyttää parasta mahdollista tekniikkaa. Sekä ravinteiden että kiintoaineiden pääsy vesiin toiminnan vaikutuksesta tulisi pyrkiä estämään kokonaan. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa todetaan (s ), että kuivina kausina kaivosvesiä johdettaessa typpipitoisuudet voivat nousta yli 2000 µg/l Petäjäjoessa, Sivakkojoessa, Yläjoessa ja Mustajoessa, jolloin näiden vesistöjen laatuluokka olisi välttävä. Typpipäästöjen vaikutukset eivät ulotu vastaanottaviin järviin Hattujärveä lukuun ottamatta, joka typpipitoisuuden perusteella sijoittuisi luokkaan välttävä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei vesien- ja merenhoidon järjestämistä koskevan lain (1299/2004) mukaan saa heikentää. Tämä tarkoittaa vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden vesiympäristölle haitallisten aineiden päsyn rajoittamista vesiin. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Hattujärven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi, joten sen tilaa ei saa heikentää, Metsähallituksen mielestä kaivostoiminta, Kuiviston ja Pampalo NW:n satelliittilouhokset sekä satelliittilouhosten malmin rikastaminen Pampalon kaivoksessa, eivät yhdessä tai erikseen saa missään olosuhteissa heikentää Hattujärven ekologista tilaa eikä estää vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Metsähallitus pitää hyvänä sitä, että arviointiselostuksen mukaan (s ) vesiä ei olla johtamassa Lietojan kautta Koitajokeen. Kaivostoimintaa tulisi harjoittaa niin, että uhanalaisia lupntotyyppejä pyritään muuttamaan mahdollisimman vähän ja että arvokkaiksi tunnistettuihin alueisiin jätetään riit-

8 8/40 tävät suojavyöhykkeet. Arviointiselostuksessa (s.180) todetaan Pampalo NW:n osalta, että kartoitusalueen koillis- ja lounaispuolella on vanhan metsän alueita, joissa on aikaisemmissa kartoituksissa havaittu huomattava määrä uhanalaisia kääpä-, sammal- ja hyönteislajeja, joista monet elävät lahopuulla. Mahdollisten haitallisten pölyvaikutusten ehkäisemiseksi, näiden vanhan metsän kohteiden ja louhoksen väliin tulee jättää mahdollisimman leveä suojavyöhyke. Lisäksi metsähallitus esittää huolensa Pampalo NW:n louhoksen aiheuttaman mahdollisen pohjaveden pinnan alenemisen vaikutuksesta kaivospiirin lounaispuolella sijaitsevan avosuon tilaan. Suolta on tavattu arvokasta lajistoa, mm. kaitakämmekkää, joka pohjaveden pinnan alenemisen seurauksena saattaisi hävitä alueelta. Ilomantsin kunnanhallitus toteaa lausunnossaan, että Karjalan kultalinjan ympäristövaikutusten arviointiselostus täyttää YVA-lain vaatimukset ja siinä on tarkasteltu laajasti hyötyjä ja haittoja. Kunnanhallitus esittää tiehallinnolle, että teiden kantavuus ja kunto pidetään kaikkina vuoden aikoina kunnossa, jotta liikenteen lisääntyessä haitat erityisesti ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen kyetään poistamaan. Ilomantsin kunnan tekninen ja ympäristölautakunta toteaa lausuntonaan, yleisellä tasolla, seuraavaa: Nykymuodossaan laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä asetuksineen vaikkakin hyvää lopputulosta tavoitellen ja tarkoittaen ei välttämättä takaa sellaista, riittävän perusteellista ja ymmärrettävää tulosta, joka kulloinkin olemassa olevien lähtötietojen ja tehtävissä olevien selvitysten perusteella antaisi hankkeen vaikutuksista kaikkia asiaan liittyviä osapuolia palvelevan ja tyydyttävän arvion. Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohtana on aivan ymmärrettävästi kulloisenkin hankkeen tulevaa toteutusta osaltaan tukeva selvitystyö. Näin muodoin, kyseenalaistamatta nyt valmistuneen Endomines Oy:n Karjalan Kultalinjan kaivoshankkeiden arvioinnin toteutusta ja ansioita, varsinaista arviointiselostuksen perusteellista analysointia paikallisen ympäristönsuojeluviranomaisen taholla ei koeta tarkoituksenmukaiseksi. Aikanaan nyt vaikutusarvioinnin kohteena olevien hankkeiden tullessa toimintosuunnitelmineen luvitukseen koettaneen kannanotot perustellummiksi. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry toteaa lausunnossaan seuraavaa: 1. Yleistä hankkeesta ja arviointiselostuksesta Käsillä oleva YVA-selostus on varsin laaja ja perusteellinen. Erinäisistä puutteista ja epätarkkuuksista huolimatta se antaa mahdollisuuden arvioida niitä ympäristövaikutuksia, joita suunnitellut seitsemän avolouhosta todennäköisesti tulisivat aiheuttamaan. YVA-selvityksellä on tärkeä rooli kulloisenkin hankkeen eri vaiheiden luvituksen tausta-aineistona. Valitettavasti tämä selostus on valmistunut alkuperäisestä aikataulusta huomattavasti myöhässä. Kaivosyhtiö on jo ennättänyt hakea koerikastuslupaa Rämepuron vuonna 1993 perustetun kaivospiirin malmin koerikastukseen. Suunnitel-

9 9/40 man mukaan noin 10 % Rämepuron tiedossa olevasta malmista on tarkoitus louhia ja kuljettaa koerikastettavaksi Pampaloon jo tulevan talven aikana. Käsityksemme mukaan voi käydä niin, että ympäristöä olennaisesti muuttavat raivaus- ja maansiirtotyöt, ml. merkittävä osa sivukiven louhinnasta ja läjityksestä, on jo tehty, ennen kuin tulevan avolouhoksen varsinainen ympäristölupakäsittely käynnistyy. Seuraavat yleiset huomiot on syytä nostaa esiin hankkeen yleiskuvauksen ja YVAselvityksen pohjalta: Kaivostoiminnan taloudelliset tavoitteet ovat suunnitelmien laajuuteen nähden varsin vaatimattomia. Pampalon kaivos ja koko tiedossa oleva kultalinja koostuu varsin heikkolaatuisista kultamalmiesiintymistä. Yhtiön oma tuotantotavoite on ainoastaan kiloa kultaa vuodessa (s. 20). Tämänhetkisellä kullan hinnalla (30 euroa/g), tuotannon bruttoarvo on siis noin 30 miljoonaa euroa. Satelliittikaivosten avaaminen ei olennaisesti lisää potentiaalisen vuosituotannon suuruusluokkaa, jota rajoittaa Pampalon rikastamon kapasiteetti (Taul 1, s. 27).. Selvityksessä on tutkittu vain kahta toteutusvaihtoehtoa, joissa kummassakin kaikki seitsemän avolouhosta toteutetaan (lopun vertailussa s. 294, Taulukko 42, kuitenkin myös VE2b, jossa Kuittilan louhos jätettäisiin toteuttamatta). Käsityksemme mukaan tämä ei merkitse sitä, että louhokset voitaisiin luvittaa yhdellä ympäristöluvalla, vaan jokainen satelliittilouhos vaatii omat ympäristö- ym. lupansa. Kaikki seitsemän satelliittilouhosta on määrä louhia tyhjäksi vajaan kymmenen vuoden aikana (Kuva 6, s. 26, Taulukko 1 s. 27). Työskentelyaika kullakin louhoksella tulisi olemaan vielä huomattavasti lyhyempi, keskimäärin 3,5 vuotta. Erittäin lyhytaikaisia hyötyjä on arvioitava siinä valossa, että toiminta, jopa 100 m syvyyteen louhittavat avolouhokset jne., tulisivat aiheuttamaan erittäin laaja-alaista ja peruuttamatonta ympäristön muuttumista. Yhtiö jatkaa malminetsintää laajalla alueella Ilomantsissa, joten mahdollista on, että laajoja muutoksia aiheuttava avolouhostoiminta tulevaisuudessa vielä tässä arvioidusta huomattavasti laajenee. Jokaisen uuden hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitava erikseen. Kultalinja kokonaisuudessaan sijoittuu Pohjois-Karjalan biosfäärialueelle. Erityisesti sen vuoksi on tärkeää arvioida yhtiön ilmoittamia Karjalan kultalinja hankkeen taloudellisia tavoitteita ja käsillä olevaa YVA-selvitystä kestävän kehityksen näkökulmasta (jakso 4 alla). 2. Yksityiskohtaisia huomioita selvityksestä Alkuperäiseen YVA-ohjelmaraporttiin verrattuna on tyydytyksellä syytä todeta, että ohjelman toteutuksessa merkittävimmät puutteet on paikattu, samoin selostusraportin tekninen taso on saatu tyydyttäväksi. Esimerkiksi suunniteltujen louhosalueiden kartat esitetään yhdenmukaisin (vaikkakin osin epäselvin) merkinnöin. Luku 3.5 Toiminnan kuvaus. - suurille pintamaamäärille: näillä luvuilla läjitykset tulisivat olemaan yli 40 m korkeita.

10 10/40 - Taulukossa 5 puolestaan Korvilansuon 20 ha laajuisen ja100 m syvyisen louhoksen sivukivet on määrä kasata 8,2 hehtaarin läjitysalueelle kuinka korkeaksi kasaksi? - Alustavat suunnitelmakartat ovat varsin viitteellisiä, ja erityisesti avolouhosten kartoilla esitetyt mittasuhteet vaikuttavat epärealistisen pieniltä Taulukossa 5 esitettyihin avolouhosten syvyyksiin verraten. Avolouhoksen seinämän kaltevuus ei voine olla yli 40 astetta missään oloissa. Ainakin Hoskon (Kuva 8) ja Rämepuron (Kuva 11) m syvät louhokset tulisivat olemaan läpimitaltaan huomattavasti esitettyä laajempia. Luku 8 Pintavedet - Huomio kiinnittyy vesistöjen nykytilaa kuvastavien biologisten näytteiden ottoajan kohtaan marraskuun lopulla Virtavesien pohjaeläinten kannalta vuodenaika ei ole kovin kriittinen tekijä, mutta piileväyhteisöjen osalta alkutalven tilanteen analysoiminen vaikuttaa varsin kyseenalaiselta. Piilevien runsaus lähes kaikissa vesiympäristöissä sekä solukuorien mikroskooppinen koko ja kestävä rakenne kylläkin mahdollistavat sen, että levälajisto saadaan määritettyä lähes minkälaisesta näytteestä tahan sa. Marraskuun lopulla kiinteiltä alustoilta raaputettujen näytteiden lajikoostumuksessa todennäköisesti on alustaansa tiiviisti kiinnittyviä ja pienikokoisimpia lajeja, jotka mahdollisesti edustavat vain vähäistä osaa alku- ja keskikesän runsasta piilevästöstä. Lajistoindekseillä päätelty vesien yleisesti erinomainen ekologinen tila saattaa sinänsä pitää paikkansa, mutta marraskuista yhteisöä tuskin voi suoraan verrata mihin kään tulevaisuudessa mahdollisesti kesäaikana kerättäviin näytteisiin. - Vesistökuormitusta on arvioitu varsin perusteellisesti, vaikkakin lähtöaineisto on osittain niukka. - Valitettavasti Taulukossa 24 sarakkeet Ilajanjoki ja Yläjoki on laskettu jotenkin virheellisesti niin, että kaikille parametreille ilmoitettu keskiarvoluku on pienempi kuin suluissa mainitun vaihteluvälin minimiarvo. Huomiota herättää myös, että samassa taulukossa Sivakkojoen ja Mustajoen ilmoitetut keskiarvot ovat varsin lähellä ja osittain samoja kuin suluissa mainitut minimiarvot (Sivakkojoen Cd k.a. 0,04 alle vaihtelurajan ,09). Laskut tulisi tarkistaa. - Yleispiirteisesti voidaan todeta, että vastaanottavissa purovesistöissä useiden raskasmetallien pitoisuustasot tulisivat nousemaan noin kaksinkertaisiksi nykyisistä, ja ravinnetasot typen osalta %:n ja fosforin osalta %:n luokkaa. Useiden raskasmetallien sekä esim alumiinin samanaikaisesti kohoavien pitoisuuksien yhteisvaikutus saattaa ekologisena stressitekijänä olla merkittävästi suurempi kuin yksittäisille metalleille erikseen arvioidut vaikutukset. Happoa tuottavista kivilajeista mahdollisesti aiheutuvat lyhytaikaisetkin happamuuspiikit saattavat olennaisesti vielä lisätä ekologisia haittoja vesieliöstölle. Mahdolliset vaikutukset on kylläkin todettu, mutta varsin lievin sanamuodoin yhteenvetotaulukossa 28. Luku 10 Maa- ja kallioperä - Tässä jaksossa on keskeisen tärkeää tietoa erityisesti sivukivien mineralogiasta tulevien avolouhosten luvitusta silmälläpitäen (Taulukot 30-32). Ilmenee, että huomattava osa lähes jokaisen louhoksen sivukivistä on happoa muodostavia, ja siten poten-

11 11/40 tiaalisia metallikuormituksen lähteitä pitkälle tulevaisuuteen kaivostoiminnan loppumisen jälkeen. Ongelmallisimpina mainitaan s. 147 Hoskon ja Kuiviston kivilajit. Sivukivien väliaikainen läjitys ja loppusijoitus lienevät merkittävimpiä riskikohteita louhos toiminnan pitkäaikaisvaikutusten kannalta, samoin happoa tuottavan rikastushiekan potentiaali (s. 148 viim. kappale). Pantakoon merkille s kappaleen lopun toteamus: Kaivostoiminnan päättymisen jälkeen happoa tuottavat sivukivet sijoitetaan takaisin avolouhokseen vesipinnan alle, estäen happamien valumavesien muodostumisen pitkällä aikavälillä tässä tärkeää osviittaa tuleviin lupaehtoihin, vaikkakin materiaali pitänee lisäksi myös jotenkin eristää liikkuvista pohja- ja pintavesistä. Luku 11 Melu - Melutasoja on varsin havainnollisesti mallinnettu louhostoiminnan eri tilanteille. Kuittilan osalta malliin on lisätty meluvalli louhoksen ja lähiasutuksen väliin. Vallin lakikorkeudeksi ilmoitetaan vaihtelevasti 193 tai 190 m. Kuvia 56 ja 27 vertaamalla voisi päätellä, että meluvalli olisi noin 2 km pitkä. Avolouhoksen vieressä sen korkeus olisi 5-8 metriä, mutta loppupäistään, mikäli lakikorkeus pysyy samana, yli 20 metriä. Maarakenteisena 20 m korkean vallin leveys olisi vähintään 120 metriä (kaltevuus 1:3), mikä ei liene realistista? Tältä osin mahdollisuudet ehkäistä häiritsevää melua jäävät jossakin määrin kyseenalaisiksi. Luku 13 Kasvillisuus, eläimistö ja suojelukohteet - Luontoselvitykset vaikuttavat pääosin asiantuntevasti ja luotettavasti toteutetuilta, ja on tärkeää, että valvova viranomainen on vaatinut kattavien selvitysten tekemistä lainmukaisesti YVAn eikä myöhemmin ympäristölupien yhteydessä, vaikka konsultti jälkimmäistä tohtikin esittää. - Erityisesti suoekosysteemejä koskien on sivulla 176 (4 kappale) erikoinen ja perustelematon toteamus, että pohjavesipinnan alentuminen ulottuisi avolouhoksen reunalta vain yhtä kauas kuin louhos on syvä. Todellisuudessa vaikutus ulottunee huomattavasti laajemmalle - Hoskon louhoksen osalta selvityksessä sivuutetaan kokonaan ne mahdolliset ja tarvittavat toimet, joihin tiedossa olevat arvokkaat luontokohteet antavat aihetta. Toimintojen sijoittelu louhoksen ympäristössä on suunniteltava uudelleen.. - Pampalo NW kohdalla on merkittävin luontoselvitystyön puute, että vanhan metsän kohteen mahdollisia uhanalaisia ei ole kartoitettu. Kuten tunnettua, monen tällaisen lajin esiintymät ovat pienialaisia, ja jokainen niistä tärkeä. - Rämepuron kohdalla (184 viim. kappale) viitataan 2008 luontoselvityksen virheelliseen tietoon, jonka mukaan kaivospiirin suoalueet olisivat kauttaaltaan tehokkaasti ojitettuja. Edelleen on selkeytysallas suunniteltu keskelle luonnontilaista suota (Kuvat 62 ja 63). Selostuksessa s kappale kuitenkin aivan oikein todetaan, että selkeytysaltaan paikkaa tulisi harkita uudelleen. Sijoitusta tulisi todellakin muuttaa, mikäli Rämepurolle jo haetun koerikastustoiminnan alkuvalmistelut eivät ole kyseistä suota jo tuhonneet.

12 12/40 - Luontoselvitysten perusteella Korvilansuo (13.2.6) vaikuttaa yhdestä kaikkein arvokkaimmista. Alueen läjitys- ja allasalueet on sijoitettava uudelleen vähemmän vahingollisiin paikkoihin tässä selvityksessä kootun luontotiedon perusteella. Luvut 15 Maankäyttö ja asutus ja 16 Maisema ja kulttuuriympäristö Teknisenä huomiona, Kuvat 79, 80 ja 83 esittävät maakuntakaavan 1. ja 2. vaiheen karttaotteita, joihin on lisätty tämän selvityksen hankealueet. Asutuksen ja kulttuurimaiseman osalta selvästi ongelmallisin on Kuittilan avolouhos, joka varsin laajana suurine oheisalueineen tulisi sijoittumaan erittäin lähelle Kuittilan pysyvää asutusta ja kulttuurimaisemaa. Ensimmäisenä vaihtoehtona olisi perusteltua selvittää, onko esiintymä louhittavissa tunnelikaivoksena, tai jättää kokonaan avaamatta. 3. Johtopäätökset satelliittilouhosten ympäristöluvitusta silmälläpitäen Raportissa on esitetty vaihtoehtoina VE0:lle (louhoksia ei avata) vain kaikkien seitsemän louhoksen avaaminen melko nopeaan tahtiin ja niiden kaivaminen loppuun noin kymmenen vuoden kuluessa. YVA-selvitys on ollut perusteltua tehdä yhdellä kertaa kultalinjan erillisille kohteille, ja yksinkertaisuuden vuoksi on vaihtoehtojen rajaaminenkin kaikki tai ei mitään periaatteella ymmärrettävää. Kuten tehdyistä selvityksistä ilmenee, ovat eri kohteiden ympäristövaikutukset kuitenkin varsin laajasti toisistaan poikkeavia ja eri asteisesti alkuperäisluontoa, ympäristöä ja asutusta haittaavia. Varsinaisessa luvituksessa tulisi sen vuoksi tarkastella jokaista satelliittilouhosta erikseen itsenäisinä kaivoshankkeina. Toiminnan luonne ja lyhyt kestoaika tulee huomioida tulevissa lupakäsittelyissä siten, että luvissa annetaan riittävät määräykset erityisesti kaivannaisjätteen sijoittelun ja eristämisen sekä toiminnan lopettamisen jälkeisten velvoitteiden osalta. 4. Kaivostoiminnan hyötyjen ja ympäristölle aiheutuvien haittojen vertailu kestävän kehityksen ja biosfäärialueen näkökulmista Kuten edellä todettiin, kaivosyhtiön omat arviot toiminnan taloudellisesta tuloksesta ovat varsin vaatimattomia. Nykyisellä kullan hinnalla arvioitu vuotuinen liikevaihto olisi vain 30 miljoonan euron suuruusluokkaa koko tässä YVA-prosessissa arvioitujen hankkeiden oletetun keston ajan. On mahdollista, että toiminta ei olisi taloudellisesti lainkaan kannattavaa ilman hankkeelle julkisista varoista ohjattuja moninaisia suoria ja epäsuoria tukia. Hanke sijoittuu kokonaisuudessaan Pohjois-Karjalan biosfäärialueelle, joten on erittäin perusteltua arvioida sitä vakavasti ja kriittisesti kestävän kehityksen kannalta ekologisin, taloudellisin, sosiaalisin ja kulttuurisin kriteerein: Ekologiset vaikutukset pääosin negatiivisia: toiminnan aikainen vaikutusalue noin 500 km 2 (Kuva 20); pysyvät, näkyvät ja peruuttamattomat ympäristömuutokset kaivospiireillä usean neliökilometrin alueilla (louhokset, altaat, läjitysalueet, liikennealueet ym); vesien tilan heikkeneminen toiminnan aikana (ravinteet, metallit) ja mahdollisesti pitkään jälkikäteisesti (läjitysmateriaalien happo- ja metallikuormitus)

13 13/40 - Taloudelliset vaikutukset arvioitava paitsi yhtiön, myös kansan- ja kuntatalouden kannalta: kokonaistaloudellisuus jopa todennäköisesti negatiivinen: infrastruktuuri- ja rakennushankkeet vajaan vuosikymmenen hyötykäyttöä varten jne. Sosiaaliset vaikutukset: kaivokset oheistoimintoineen ja kerrannaisvaikutuksineen ovat merkittävä työllistäjä, mutta huomattava. että luvassa ei ole pysyväisluonteista työtä, vaan näillä näkymin varsin lyhytkestoinen urakka. Sosiaaliselta kannalta punnittava työllisyyden sinänsä positiivisia ja lyhytkestoisen keikkatyön mahdollisia negatiivisia vaikutuksia ihmisten elämään. Kulttuuriselta kannalta hankkeen erittäin lyhyt aikaperspektiivi on olennainen arviointikriteeri. Luonto ja kalevalainen kulttuuriperintö ovat Ilomantsin kunnan imagon ja esimerkiksi matkailun perustekijöitä. Luontoon ja kulttuuriin profiloituvassa kunnassa on toki koettu muitakin nopeita ja totaalisia ympäristömuutoksia (sotatoimet ja alueluovutus, tehometsätalous, ojitukset, turpeen kaivuu jne.). Nyt on Runon ja Rajan tien keskeinen jakso Hattuvaaran molemmin puolin muuttumassa kaivostieksi ja kymmenen vuoden päästä hylättyjen avolouhosten ketjuksi. Voiko kulttuurinen identiteetti todella kestää mitä tahansa? YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO Hankekuvaus Arviointiselostuksen hankekuvaus on kattava ja selkeä. Hankekuvauksessa on esitetty suunniteltujen avolouhosten sijainti kartalla ja erillisillä kartoilla vielä eri toimintojen sijoittuminen suunnitelluilla kaivospiirialueilla. Seitsemän avolouhoksen lisäksi kuvassa viisi on esitetty myös tiedossa olevat valtaukset ja valtausvaraukset sekä Endomines Oy:n kaivospiirit. YVA-menettelyn piiriin kuuluu myös Pampalon rikastustoiminnan laajeneminen ja rikastushiekka-altaan korotus, siltä osin kuin nämä liittyvät satelliittikaivosten malmin käsittelyyn. Hankekuvauksessa on käsitelty suunniteltujen avolouhosten koko elinkaari, kuten YVA-lainsäädäntö edellyttää. Avolouhosten eri toimintavaiheet (kuntoonpano, tuotanto ja jälkihuolto) on aikatauluineen esitetty kuvassa 6 ja eri avolouhoksilta louhittava malmi ja sivukivimäärät aikatauluineen taulukossa 1. Avolouhosten tuotantoon valmistelun osalta louhosalueiden päältä poistettavan maaperän kokonaismääräarviot on esitetty taulukossa 4. Eri toimintojen sijoittuminen (kaivospiirien rajaus, louhosten, malmin, sivukiven ja pintamaiden käsittely- ja varastoalueiden sijoittuminen sekä kaivosvesien käsittelyyn liittyvien selkeytysaltaiden sijainti) on esitetty kuvissa 8-14 suunniteltujen/haettujen kaivospiirien mukaisesti. Vesien käsittely ja johtaminen on käsitelty suppeasti hankekuvauksen yhteydessä, mutta siinä on viitattu lukuun 8, jossa aihetta on käsitelty tarkemmin. Malmin käsittely ja kuljetus on käsitelty. Suunniteltujen avolouhosten malmi rikastetaan nykyisellä Pampalon rikastamolla. Rikastamon toiminnan prosessikuvaus on tehty hyvin.

14 14/40 Avolouhosten aktiivisen tuotantovaiheen päätyttyä ympäristövaikutusten kannalta keskeistä on avolouhosten jälkihuolto, maisemointi, varastoitujen pinta- ja sivukivimassojen käsittely sekä näiden alueiden mahdollisten vaikutusten seuranta. Näitä on myös käsitelty hankekuvauksessa. Taulukossa 6 on esitetty myös rikastustoiminnassa syntyvän rikastushiekan kokonaismääriä ja jakaantumista jatkokäytön kannalta tärkeään ympäristökelpoiseen ja toisaalta mahdollisesti happoa tuottavaan rikastushiekkaan. Hankekuvauksen yhteydessä luvussa 3.6. on myös tunnistettu hankekokonaisuuden keskeiset ympäristövaikutuskokonaisuudet: - louhosten ja läjitysalueiden perustamisen vaikutus maisemaan, alueen luonnonoloihin, maankäyttöön ja hydrologiaan - louhinnan ja räjäytysten vaikutukset ihmisiin ja lähiympäristöön (melu, pöly, tärinä) - veden pumppauksen ja johtamisen vaikutus vesiolosuhteisiin ja vesistöjen veden laatuun - liikenteen lisääntyminen Hankekuvauksessa on joitakin puutteellisuuksia/epäselvyyksiä. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry on lausunnossaan arviointiselostuksesta nostanut esille seuraavat kysymykset hankekuvauksessa, jotka edellyttäisivät tarkennusta: suurille pintamaamäärille: näillä luvuilla läjitykset tulisivat olemaan yli 40 m korkeita ja taulukossa 5 puolestaan Korvilansuon 20 ha laajuisen ja 100 m syvyisen louhoksen sivukivet on määrä kasata 8,2 hehtaarin läjitysalueelle kuinka korkeaksi kasaksi? Lisäksi luonnonsuojelupiiri toteaa: Alustavat suunnitelmakartat ovat varsin viitteellisiä, ja erityisesti avolouhosten kartoilla esitetyt mittasuhteet vaikuttavat epärealistisen pieniltä. Taulukossa 5 esitettyihin avolouhosten syvyyksiin verraten. Avolouhoksen seinämän kaltevuus ei voine olla yli 40 astetta missään oloissa. Ainakin Hoskon (Kuva 8) ja Rämepuron (Kuva 11) m syvät louhokset tulisivat olemaan läpimitaltaan huomattavasti esitettyä laajempia. Hankkeeseen liittyvä lainsäädäntö ja lupa-asiat sekä lupatilanne on arviointiohjelmassa esitetty luvuissa ja myös selkeästi. Hankkeen ja sen vaikutusten suhdetta valtakunnallisiin ja maakunnallisiin ohjelmiin ja niiden tavoitteisiin on esitetty arvioitavien ympäristövaikutusten kuvauksissa monipuolisesti ja pääosin kattavasti. Kokonaisuutena arvioituna hankekuvaus on varsin kattava ja sen informatiivisuutta parantaa vielä runsas kuvien käyttö ja kuvaukseen liittyvien perustietojen esittäminen erillisissä taulukoissa. Vaihtoehtojen käsittely Arviointiselostuksessa esitettyjen vaihtoehtojen pohjana on louhittavan malmin kuljetukseen ja liikennejärjestelyihin sekä niihin liittyviin vaikutuksiin perustuvat vaihtoehdot. Vaihtoehtoiset tieyhteydet koskevat kuitenkin vain Kuiviston ja Kuittilan louhoksien malminkuljetusta, jolloin käsiteltävät vaihtoehdot eroavat vain vähän toisistaan.

15 15/40 Hankkeen toteuttamisvaihtoehtojen osalta louhittavien malmien sijainti ja määrä rajaa toteuttamisvaihtoehtojen muodostamista. Arviointiohjelmasta annetuissa lausunnoissa ehdotettiin vaihtoehtoja, joissa osa suunnitelluista louhoksista jätettäisiin hyödyntämättä tai hyödyntäminen siirrettäisiin myöhempään vaiheeseen. Jälkimmäisen vaihtoehdon osalta on todettava, että jo nyt esitetyissä suunnitelmissa louhoksien hyödyntämistä on porrastettu ja samaan aikaan Pampalon kaivoksen kanssa malmia louhitaan yhtä aikaa 2-3 louhoksella suunnittelu- ja toteutusajanjaksolla. Lausunnossaan arviointiohjelmasta yhteysviranomainen totesi: Vaihtoehtotarkastelun sisällöllisen laajentamisen kannalta perusteltua voisi olla ympäristövaikutusten arvioinnissa arviointiselostuksessa hankekokonaisuuden kokonaisvaikutusten ja yksittäisten louhosten vaikutuksia tarkasteltaessa, edellä mainittujen vaihtoehtojen vaikutusten tarkastelussa tarkastella louhosten ja niiden toiminnan vaikutuksia erilaisissa kombinaatioissa, joissa vaikutuksia arvioidaan myös siten, että vain osa suunnitelluista louhoksista otettaisiin tuotantoon. Tämä olisi luontevaa tehdä ympäristövaikutusten yhteenvedossa sekä tekstissä että vaikutukset kokoavassa taulukossa. Tätä yhteysviranomaisen tarkastelua ei ole mainittu vaihtoehtojen kuvauksessa eikä myöskään luvussa 18. Nykytilan kuvaus Ympäristön nykytilan selvitys on tehty arviointiselostuksessa pääosin selkeästi, keskeiset osa-alueet tarkastellen. Hankealueen ja hankkeen vaikutusalueen nykytilaa ei ole kuvattu erillisessä luvussa, vaan se on sisällytetty vaikutusten arviointilukuihin teemakohtaisesti, mikä on perusteltua vaikutusten osa-aluekohtaisen arvioinnin hahmottamisen ja niiden vertailun nykytilaan kannalta. Hankekokonaisuuden vaikutusalueen nykytilan kuvaus perustuu pääosin alueelta saatavissa oleviin aiempiin selvityksiin, jotka on osin kuvattu luvussa 6, Ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttaminen, tai löydettävissä arviointiselostuksen kirjallisuusluettelossa. Lisäksi nykytilan kuvauksessa on käytetty vaikutusten arviointia varten tehtyjä erillisselvityksiä. Osa kirjallisuusluettelossa mainituista, keskeisistä materiaaleista olisi ollut hyvä nostaa esille myös luvussa 6, mm. Pohjois-Karjalan vesienhoitosuunnitelma vuosille Maankäyttö Suunnitellun hankekonaisuuden vaikutusalueen maankäyttöä ja asutusta on kuvattu luvussa 15. Arviointiselostuksessa 1. ja 2. vaiheen karttoihin suunnitellut louhosalueet on lisätty kaavakarttojen otteisiin (kuvat 79 ja 80), joihin on merkitty hankekokonaisuuden kaivosalueet. Kuvassa 81 on esitetty 3.vaiheen maakuntakaavan käsittelyssä oleva kaavaote, jossa suunnitellut kaivosalueet on sisällytetty maakuntakaavaan. Hattujärven itärannalla on voimassaoleva ranta-asemakaava, mutta muita kaavoja alueella ei ole. Muista maankäyttömudoista arviointiselostuksessa mainitaan hankealueilta metsätalous ja satunnainen virkistyskäyttö (liikkuminen, metsästys, marjastus). Maankäytön selvittäminen vain suunnitelluilta hankealueilta on liian suppea, ja olisikin tullut kuvata vähintäänkin koko hankkeen vaikutusalueelta (kuva 20).

16 16/40 Asutusta ja sen sijoittumista ja etäisyyttä suunnitelluista kaivosalueista on esitetty selkeästi kuvissa Lähimmillään asutusta on Kuittilan, Korvilansuon ja Muurinsuon hankealueilla. Kasvillisuus, eläimistö, luonnon monimuotoisuus Hankekokonaisuuden suunniteltujen kaivospiirien nykytilakuvaus luontoarvojen osalta perustuu pääosin alueilla 2011 ja 2012 tehtyihin erillisselvityksiin, joissa maastoinventointien lisäksi on selvitetty mm. olemassa olevat suojelukohteet, maakuntakaavan suojelualuevaraukset, luonnonsuojelulain luontotyyppien rajaukset, uhanalaisten (2010 luokitus) ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymät, arvokkaat perinnebiotoopit, maatalouden erityistukea saavat kohteet, rauhoitetut luonnonmuistomerkit, metsä- ja vesilainmukaiset kohteet ja muita alueella esiintyviä luontoarvoja. Hankealueiden luonnonarvot on selvitetty hyvin. Lapin vesitutkimus Oy on selvittänyt Muurinsuon, Rämepuron ja Hoskon hankealueiden luontotyyppejä vuonna 2008 (kolme erillisraporttia) ja asiantuntijaosuuskunta Toimi on tehnyt alueella vuonna 2011 esiselvityksen linnustollisesti arvokkaista ja selvitettävistä alueista ja varsinaisen linnustoselvityksen näiltä alueilta Lisäksi osuuskunta Toimi on tehnyt 2012 varsinaiset luontoselvitykset kaikilta hankealueilta ja erillisessä raportissa vielä Korvilansuon kaivospiirin laajennusalueelta. Lisäksi osuuskunta Toimi on tehnyt erillisen viitasammakkokartoituksen hankealueilta Varsinaisia luonnonsuojelualueita hankealueilla ei ole. Lähimmät suojelualueet ja niiden etäisyydet hankealueista on nykytilan kuvauksessa esitetty hyvin tekstissä ja vielä kokonaisuuden hahmottamisen kannalta kartalla kuvassa 58. Tehtyjen luontoselvitysten pohjalta luonnon monimuotoisuuden ja sen suojelun kannalta nykytilaa on tarkasteltu hankekohtaisesti, koosteena luontoselvityksessä esitetyistä tiedoista. Nykytilan kannalta katsoen selvitysten pohjalta käytettävissä oleva tieto on jonkin verran pelkistynyt selvitysraporteissa esitetystä. Vuoden 2012 luontoselvitykset olisikin tullut olla arviointiselostuksen liitteenä, varsinkin kun niihin tekstissä viitataan. Nyt liitteiden paikalla on vain luettelo liitteistä. Eli viitataan viitteeseen. Jos koko raporttien liittäminen arviointiselostukseen ei olisi ollut mahdollista, niin ainakin luontotyyppiselvitysten kuviokohtaiset kartat luontotyypeistä ja niihin liittyvät taulukot, joissa luontotyypit, keskeiset kasvilajit, uhanalaisuus ja suojelun tarve sekä suojelun perustana oleva lainsäädäntö on esitetty, olisi tullut liittää arviointiselostukseen tarkemman nykytilakuvan hahmottamiseksi ja myöhemmässä vaiheessa vaikutusten arvioinnin ja vaikutusten vähentämismahdollisuuksien arvioimiseksi. Nykytilan kuvauksesta on kuitenkin hahmotettavissa hankealueiden nykyiset luontotyypit ja niiden merkitys luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta. Pääosa kohdealueista on metsätalouskäytössä ja alueita luonnehtivat talousmetsät, hakkuualueet, taimikot ja ojitetut suot. Uhanalaisia luontotyyppejä löytyi kuitenkin selvityksissä Muurinsuon ja Kuiviston hankealueita lukuun ottamatta kaikilta muilta hankealueilta. Myös metsälakikohteita löytyi kaikilta muilta hankealueilta paitsi Kuiviston ja Muurinsuon alueilta. Eläimistön osalta nykytilakuvauksessa on esitetty riittävä kuvaus linnustosta. Linnustoselvityksessä on kirjattu myös tietoja hankealueiden lähiympäristössä esiintyvistä

17 17/40 arvokkaista/harvinaisista lajeista, joka mahdollistaa kaivospiirin ulkopuolelle mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten arviointia linnuston osalta. Myös tämä selvitys olisi tullut olla arviointiselostuksen liitteenä. Nisäkkäiden osalta nykytilakuvauksessa on käsitelty vain suurpetoja (karhu, susi, ilves ja ahma). Muiden nisäkkäiden esiintymisestä ei ole esitetty tietoja, mikä on puute. Kohdealueitten vaikutuspiirissä olevien vesistöjen (vesistöt joihin kaivosvesiä johdetaan) kalastoa ja vesiselkärangattomia on tarkemmin kuvattu pintavesien ekologisen tilan arvioinnin yhteydessä. Myös nämä selvitykset olisi tullut olla arviointiselostuksen liitteenä. Ilman laatu Nykytilakuvauksessa ilman laatu alueella on kuvattu riittävällä tarkkuudella. Nykytilan kuvauksessa on käytetty lähtötietoina Ilomantsin Pötsönvaarassa olevan Ilmatieteenlaitoksen, Patvinsuon kansallispuistossa sijaitsevan ympäristön yhdennetyn seurannan Hietajärven alueen sekä vuosina 1998 ja 2010 toteutetun Pojois-Karjalan ilmanlaadun bioindikaattoritutkimuksen tietoja. Pintavedet Pintavesien nykytilan (ja samalla myös arviointien pohjatiedot) kuvaamiseen käytetyt aineistot on esitetty selkeästi taulukossa 14, josta ilmenee veden laadun osalta näytemäärät, näytepaikkojen koordinaatit ja tietolähde. Veden laadun ohella taulukoista ilmenee myös vesien ekologisen tilan luokittelun kannalta keskeinen vesibiologinen aineisto (piilevät, pohjaeläimistö ja kalasto). Pääosin aineisto on riittävää, mutta joiltakin alueilta veden laadun kuvaus perustuu vain yhteen keskikesän, lopputalven tai loppuvuodesta otettuun näytteeseen (Hiisjärvi, Yläjoki, Kaita-Kelsimä, Mustajoki), mikä ei ole riittävä. Arviointiselostuksen valmistumisen jälkeen Endomines Oy on täydentänyt vedenlaatuaineistoja. Nämä tiedot ovat olleet yhteysviranomaisen käytettävissä. Piilevä-, pohjaeläin- ja kalastotietojen osalta viitataan arviointiselostuksen liitteisiin 1-3. Nämä liitteet siis eivät kuitenkaan ole mukana varsinaisessa arviointiselostuksessa, johon ne olisi pitänyt liittää tarkemman tiedon saamiseksi lukijoille. Nykytilan kuvauksessa on myös kuvattu kaivosvesien sisältämien haitallisten aineiden taustapitoisuuksia vastaanottavissa vesistöissä (taulukko 25) ja kaivoksista johdettavan veden laskennallinen kuormitus vastaanottajavesistöihin taulukossa 26. Hosko. Kaivosvedet Hoskon alueelta johdetaan Petäjäjokeen, joka laskee edelleen Haapajokeen ja Hiisjärveen. Petäjäjoesta on käytössä 4 +1 vesinäytettä ja piilevä- ja pohjaeläinnäytteet vuodelta Joki on koekalastettu vuonna Piilevänäytteiden perusteella joki luokittuu erinomaiseen ja pohjaeläimistön perusteella tyydyttävään ekologiseen tilaan. Petäjäjoki laskee Haapajokeen, joka kuuluu valtakunnalliseen MaaMet-seurantaohjelmaan (maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutusten seuranta). MaaMetseurannan tuloksia (piilevät, pohjaeläimistö, kalasto ja vesikasvit) on hyvä jatkossa käyttää nykytilan (ja jos kaivosvesiä aikanaan johdetaan, niin lähtötilanteen kuvaajina) kuvauksessa nyt otettujen näytteiden täydennykseksi. Erityisesti YVA-