1989 vp. - VaVM n:o 67 - Esitys n:o 122

Transkriptio

1 1989 vp. - VaVM n:o 67 - Esitys n:o 122 Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 67 hallituksen esityksen johdosta laiksi polttoaineverosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta Eduskunta on 3 pmvana lokakuuta 1989 lähettänyt valtiovarainvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 122 laiksi polttoaineverosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta. Valiokunta on käsitellyt tämän esityksen yhteydessä eduskunnan valiokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi 19 päivänä lokakuuta 1989 lähettämän ed. Soininvaaran ym. lakialoitteen n:o 83 laiksi rikkipäästöjen verottamisesta sekä eduskunnan 31 päivänä lokakuuta 1989 valiokuntaan lähettämän ed. Laineen ym. lakialoitteen n:o 95 laiksi polttoaineverosta annetun lain muuttamisesta. Niin ikään valiokunta on käsitellyt eduskunnan valiokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi 11 päivänä kesäkuuta 1987 lähettämän ed. Malmin ym. toivomusaloitteen n:o 156/1987 vp. energiaveron poistamisesta kasvihuoneviljelyitä ja eduskunnan valiokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi 3 päivänä toukokuuta 1988 lähettämän ed. Vistbackan ym. toivomusaloitteen n:o 142/1988 vp. kasvihuoneviljelmillä käytettävän lämmitysöljyn vapauttamisesta polttoaineverosta. Vuoden 1986 alusta toteutettiin energiaverouudistus, jossa luovuttiin sähköverosta ja polttoaineveron kantamisesta muista kuin liikennepolttonesteistä. Samalla kaikki energia saatettiin liikevaihtoverotuksen piiriin. Muutos merkitsi tuotantotoiminnassa käytettävän energian vapautumista kokonaan välillisestä verosta liikevaihtoverotuksen ostovähennyksen johdosta. Tässä yhteydessä ei kiinnitetty varsinaisesti huomiota ympäristöpoliittisiin näkökohtiin. Ainoa poikkeus oli lyijyttömälle moottoribensiinille säädetty muuta moottoribensiiniä alhaisempi vero. Energiankulutuksen kasvun hillitsemiseksi ja energiantuotannosta ja -kulutuksesta aiheutuvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi hallitus esittää eräitä polttoaineverolain muutoksia. Hallitus ehdottaa yleistä fossiilisten polttoaineiden ympäristöveroa polttoaineveron lisäveron muodossa. Verotuksen painopiste olisi lii- kennepolttonesteiden kohdalla, joihin kohdistuva verorasitus olisi kaksi kolmasosaa ehdotuksen aiheuttamasta kokonaisverorasituksesta. Verotuksen rakennetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että moottoribensiinin perusvero olisi sama kaikille bensiinilaaduille eli 128 p/1. Veron porrastus toteutettaisiin lisäverolla, joka kannettaisiin täysimääräisenä lyijyllisestä moottoribensiinistä ja dieselöljystä. Lisävero olisi 27 p/l. Moottoribensiinin polttoainevero nousisi keskimäärin 18 penniä litralta ja dieselöljyn polttoainevero 16 penniä litralta. Muiden kiinteiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden polttoainevero, joka poistettiin elokuun alusta 1986 energiaverouudistuksen yhteydessä, palautettaisiin. Polttoaineveroa ehdotetaan kannettavaksi kevyestä polttoöljystä (2,0 p/l) ja raskaasta pohtoöljystä (2,0 p/kg), kivihiilestä (16,0 mk/t) ja jyrsinpolttoturpeesta (1,0 p/m 3 ). Myös maakaasusta kannettaisiin lisäveroa (1,0 p/m 3 ). Liikennepohtonesteitä lukuun ottamatta polttoainevero perustuisi ehdotuksen mukaan kunkin polttoaineen hiilisisältöön. Veron määrä olisi noin 24,5 markkaa hiilitonnilta. Ehdotettu vero olisi energiasisällön mukaan laskettuna suhteellisesti alhaisin maakaasulla ja korkein kivihiilellä ja jyrsinpolttoturpeella. Hallituksen esitykseen sisältyvä laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 1990 alusta ja se olisi voimassa vuoden 1990 loppuun. Jotta ennen lain voimaantuloa maahantuotu kivihiili ja raskas polttoöljy olisivat verotuksellisesti samassa asemassa kuin jyrsinpolttoturve, olisi niistä suoritettava veroa käytön perusteella. Lakialoitteeseen n:o 83 sisältyvän lakiehdotuksen mukaan rikkipäästöille asetettaisiin asteittain nouseva rikkivero aluksi polttoaineen perusteella ja teollisuuden osalta rikkipäästöjen perusteella vuodesta 1992 alkaen, minkä lisäksi lakiehdotukseen sisältyy veron palauttamista koskeva säännösehdotus H

2 vp. - VaVM n:o 67 - Esitys n:o 122 Lakialoitteeseen n:o 95 sisältyvän lakiehdotuksen mukaan polttoaineverolain 2 :n 3 kohtaan sisältyisi moottoribensiinin määritelmä. Tavallisen moottoribensiinin vero olisi hallituksen ehdottamaa korkeampi, mutta lyijyttömän moottoribensiinin vero hallituksen ehdottamaa alempi. Lisäksi polttoaineen valmistukseen energianlähteenä käytetty polttoaine olisi verotonta. Toivomusaloitteessa n:o vp. ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin voimassa olevan energiaverotuslainsäädännön muuttamiseksi siten, että poistetaan suomalaista kasvihuoneviljelyä kohtuuttomasti rasittava liikevaihtoverosta aiheutuva verorasitus ja tässä mielessä kasvihuoneviljely rinnastettaisiin muuhun tuotantoon. Toivomusaloitteessa n:o 142/1988 vp. ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin polttoaineverolain muuttamiseksi siten, että kasvihuoneviljelmillä käytettävän lämmitysöljyn verottamisesta luovuttaisiin kokonaan. Valiokunta on käsitellyt asian ja todennut hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen tarkoituksenmukaiseksi. Hallituksen esityksen perusteluihin yhtyen valiokunta on päättänyt asettua puoltamaan hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä. Käsiteltävänä olevan polttoaineveron lisäveron piiriin on ehdotettu sisällytettäväksi keskeisimmät fossiiliset polttoaineet. Tämän vuoksi on muun muassa palaturve jätetty verotuksen ulkopuolelle. Palaturpeen käyttö keskittyy lähinnä pieniin sähköä ja kaukolämpöä tuottaviin yksiköihin. Kaukolämpöä tuottavien pienten turvetta käyttävien laitosten saattamiseksi keskenään verotuksellisesti samaan asemaan valiokunta ehdottaa, että myös pienet jyrsinturvetta käyttävät laitokset vapautettaisiin lisäverosta. Polttoaineverolain 3 :n 7 kohdassa ehdotetaan siten säädettäväksi, että jyrsinpolttoturpeesta olisi suoritettava polttoaineveroa, mikäli jyrsinpolttoturpeen käyttö ylittää kalenterivuoden aikana MWh. Jos käyttö ylittäisi sanotun rajan, olisi veroa suoritettava koko määrästä. Käsittelemiensä aloitteiden suhteen valiokunta on asettunut kielteiselle kannalle. Valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta päättäisi hyväksyä hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen näin kuuluvana: Laki polttoaineverosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan väliaikaisesti polttoaineverosta 17 päivänä joulukuuta 1982 annetun lain (948/82) 2 :n 1 kohta, 4 :n 1 momentti sekä 6 :n 6 kohta, sellaisena kuin niistä ovat 4 :n 1 momentti 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (656/89) ja 6 :n 6 kohta 11 päivänä heinäkuuta 1986 annetussa laissa (548/86), sekä lisätään väliaikaisesti 3 :ään uusi 7 kohta, 5 :ään uusi 4 kohta ja lain liitteeksi uusi verotaulukko seuraavasti: 2 (Kuten hallituksen esityksessä) 3 Polttoaineveroa on velvollinen suorittamaan: 7) sähkön ja kaukolämmön tuottaja ja teollisen tuotantotoiminnan harjoittaja käyttämästään jyrsinpolttoturpeesta, mikäli jyrsinpolttoturpeen käyttö ylittää MWh kalenterivuodessa. 4-6 (Kuten hallituksen esityksessä) Voimaantulo- ja soveltamissäännös (Kuten hallituksen esityksessä) VEROTAULUKKO (Kuten hallituksen esityksessä) Liite

3 Polttoainevero 3 Samalla valiokunta, jonka käsittelyn pohjana on ollut hallituksen esitys, ehdottaa, että lakialoitteisiin n:ot 83 ja 95 sisältyvät lakiehdotukset hylättäisiin. Vielä valiokunta ehdottaa, että toivomusaloitteet n:ot 1 56! 1987 vp. ja vp. hylättäisiin. Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 1989 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Mäki Hakola, varapuheenjohtaja Luttinen (osittain), jäsenet Ajo, Hokkanen, Laaksonen, Lahti- Nuuttila, Maijala, Malm (osittain), Mattila, Ranta, Sasi, Tenhiälä, Viljanen ja Vähäkangas sekä varajäsenet Pekkarinen, Renlund (osittain), Riihijärvi, Tiuri, Valli ja Vihriälä. Vastalauseita 1 Hallitus esittää polttoaineverotuksen jakamista kahtia niin, että liikennepohtoaineista perittäisiin perusveroa ja lisäveroa. Vain lisäveroa perittäisiin kivihiilestä, jyrsinpolttoturpeesta, kevyestä ja raskaasta pohtoöljystä sekä maakaasusta. Olisi eräänlainen ympäristövero, jota perustellaan mm. hiilidioksidipäästöillä. Ed. Laineen lakialoitteessa ehdotetaan lyijyttömälle bensiinille alhaisempaa veroa kuin hallituksen esityksessä ja vastaavasti muulle moottoribensiinille paljon korkeampaa veroa (aloitteessa seosbensiinin vero olisi yhtä suuri kuin muun moottoribensiinin, so. lyijyllisen moottoribensiinin). Vaikka tällainen voimakkaampi porrastus ottaakin hallituksen esitystä selvemmin kantaa lyijyttömän bensiinin puolesta, ei näin jyrkkä porrastus kuitenkaan ole perusteltu ottaen huomioon, että lyijy on vain yksi niistä päästöistä, joita autoliikenne aiheuttaa. Ehdotamme silti porrastuksen jyrkentämistä hallituksen esityksestä. Samalla ehdotamme hyväksyttäväksi aloitteen n:o 83 pohjalta lain rikkipäästöjen verottamisesta, mikä sopivalla tavalla täydentää ympäristöverotusta. Tässä yhteydessä on syytä puuttua eräisiin harhaanjohtaviin väitteisiin: Osoittaa asiantuntemattomuutta väittää, että vero ei olisi ympäristövero, jos se kohdistuu seikkaan, jolla ei ole verotonta vaihtoehtoa. Tai sitten kyse ei ole asiantuntemattomuudesta vaan vielä pahemmasta: väitteellä halutaan peitellä sitä, että tosiasiassa vastustetaan taloudellisten keinojen käyttöä ympäristön hyväksi, mutta halutaan silti esiintyä ympäristön puolustajana, "vihreänä". Ympäristöverona sisällytetään tuotteen hintaan niitä ulkoisia kustannuksia, jotka koituvat ulkopuolisille, mutta jotka markkinataloudessa eivät itsestään sisälly valmistuskustannuksiin. Näitä ulkoisia kustannuksia ovat esim. ympäristölle aiheutuvat vauriot. Useimmiten nämä ulkoiset kustannukset joudutaan arvioimaan, mutta on parempi arvioida ne edes jollakin tarkkuudella kuin merkitä ne 0 markaksi. Ulkoisten kustannusten sisällyttäminen veron avulla hintaan merkitsee sitä, että jokin muu vaihtoehto saattaa tulla halvemmaksi. Jos ei ole olemassa täydellistä korviketta, vähenee sentään haitallinen toiminta, mikä sekin on ympäristön kannalta toivottavaa, koska tällöin vauriotkin vähenevät. Vero siis toisaalta ohjaa valintaa ja ainakin vähentää haitallista toimintaa. Kun useinkaan ympäristölle haitailisille toiminnoille ei löydy tarkkaa haitatonta korviketta, kertyy myös veroa julkiselle vallalle. Se, että ympäristövero tuottaa, ei siis ole todiste veroa vastaan.

4 vp. - VaVM n:o 67 - Esitys n:o 122 Ympäristöveroa eli taloudellisia ohjauskeinoja joudutaan käyttämään esimerkiksi silloin, kun jotakin toimintaa ei suorastaan ja kokonaan voida kieltää. Samalla ympäristövero täydentää esimerkiksi päästömääriä koskevia normeja ja antaa lisäkiihokkeen säästäväisyyteen ympäristömme ja voimavarojemme suhteen. Ehdotamme, että valiokunnan mietintöön sisältyvä lakiehdotus hyväksyttäisiin sellaisena kuin se on seuraavana J. lakiehdotuksenaja että sen lisäksi hyväksyttäisiin toinen lakiehdotus aloitteen n:o 83 pohjalta, seuraavasti: 1. Laki polttoaineverosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan väliaikaisesti polttoaineverosta 17 päivänä joulukuuta 1982 annetun lain (948/82) 2 :n 1 kohta, 4 :n 1 momentti sekä 6 :n 6 kohta, sellaisena kuin niistä ovat 4 :n 1 momentti 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (656/89) ja 6 :n 6 kohta 11 päivänä heinäkuuta 1986 annetussa laissa (548/86), sekä lisätään väliaikaisesti 3 :ään uusi 7 kohta, 5 :ään uusi 4 kohta ja lain liitteeksi uusi verotaulukko seuraavasti: 2-6 (Kuten valiokunnan mietinnössä) Voimaantulo- ja soveltamissäännös (Kuten valiokunnan mietinnössä) Liite VEROTAULUKKO Tullitariffin Tuote Tuote- Perus- Lisänimike ryhmä vero vero ja (kuten valiokunnan mietinnössä) :sta (kuten valiokunnan mietinnössä) 27.10:stä Lyijytön moottoribensiini 3. JOO p/ :stä Moottoribensiinin sekoitus 4. JOO p/1 40 p/1 27.lO:stä Muu moottoribensiini 5. JOO p/1 80 p/ :stä Dieselöljy 6. JOO p/1 - p/1 (muut tuotteet nimikkeestä ja kuten valiokunnan mietinnössä)

5 Polttoainevero 5 2. Laki rikkipäästöjen verottamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Maahan tuotavasta kivihiilestä, raakaöljystä ja öljytuotteista sekä voimalaitoksissa käytettävästä jyrsinturpeessa olevasta rikistä maksetaan rikkiveroa polttoaineen sisältämän rikkimäärän mukaan siten, että vero on 1 päivästä tammikuuta 1990 lukien 6 markkaa, 1 päivästä tammikuuta 1992 lukien JO markkaa, 1 päivästä tammikuuta 1994 lukien 15 markkaa ja 1 päivästä tammikuuta 1996 lukien 20 markkaa kilolta alkuainerikiksi laskettuna. 2 Teollisuuden ilmaan päästämästä, muusta kuin polttoaineesta peräisin olevasta rikkidioksidista maksetaan rikkiveroa 1 päivästä tammikuuta 1992 lukien sen verran kuin 1 :ssä säädetään. 3 Rikkiverosta maksetaan palautusta hakemuksesta se määrä, joka vastaa talteenotettua rikkiä sille, joka poistaa rikin savukaasusta tai polttoaineesta. 4 Tämän lain soveltamisesta voidaan antaa tarkempia määräyksiä asetuksella. 5 Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. Tämän lain 1 :ssä tarkoitettuja määräaikoja sovelletaan polttoaineeseen, joka luovutetaan tullivalvonnasta sanottuna päivänä tai sen jälkeen tai kotimaista alkuperää olevan polttoaineen osalta luovutetaan valmistajalta sanottuna päivänä tai sen jälkeen. Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 1989 Timo Laaksonen Juhani Vähäkangas II Ympäristön saastuminen ja luonnonvarojen ehtyminen on yksi lähivuosien ja vuosikymmenien suurimpia ongelmia sekä maailmanlaajuisesti että kansallisesti. Kasvihuoneilmiö, otsonikato, happamoituminen ja monet muut ympäristömme saastumisen ilmentymät ovat pahenemassa. Ympäristöhaittojen vähentämiseen on paastävä nopeasti ja tehokkaasti niin meillä kuin muuallakin. Suomen rikkaana maana on kuljettava tämän kehityksen kärjessä. Ympäristönsuojelu on tähän saakka perustunut enimmäkseen hallinnolliseen ohjaukseen. Hallinnollinen ohjaus ei kuitenkaan kannusta yrityksiä alittamaan sallittuja rajoja. Sen tueksi tarvitaan myös ympäristöveroja. Oikeaoppisten ympäristöverojen, joita myös haittaverot ovat, tarkoituksena ei saa ensisijaisesti olla verojen kerääminen, vaan yritysten kannustaminen käyttämään ympäristön kannalta parempia tuotantomenetelmiä sekä ihmisten kannustaminen valitsemaan tuotteita, joiden valmistus on ympäristöystävällisempää. Oikeaoppiset ympäristöverot on niin ikään otettava käyttöön asteittain. Parhaiten ympäristövero on täyttänyt tehtävänsä silloin, jos se ei tuota mitään, jos se johtaa päästöjen puhdistamiseen ja sitä tietä verosta vapautumiseen. Hallituksen ns. haittaveroilla ei ole juuri mitään tekemistä edellä hahmoteltujen ympäristöverojen kanssa. Hallituksen esitykset liikennepolttoaineiden polttoaineveron korotta-

6 vp. - VaVM n:o 67 - Esitys n:o 122 miseksi ja muille fossiilisille polttoaineille säädettäväksi uudeksi veroksi ovat luonteeltaan puhtaan fiskaalisia. Ne eivät ohjaa tuotantoa ja kulutusta ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Erityisen selkeästi näin on asia fossiilisten polttoaineiden veron kohdalla. Hallituksen esitys ei määrää haittaveroa päästöjen perusteella, vaan käytetyn polttoaineen määrän perusteella. Käytännössä tämä johtaa siihen, että haittavero esim. kahdelle hiiltä käyttävälle lämpölaitokselle on täsmälleen yhtä suuri, vaikka toinen puhdistaisi rikki- ja typpipäästöt täydellisesti, mutta toinen ei lainkaan. Hallituksen haittaveroesitys ei näin ollen kannustaketään investoimaan puhdistuslaitteisiin ja päästöjen vähentämiseen. Kenenkäpä niin kannattaisikaan menetellä, kun tiedossa on, että puhdistamisesta huolimatta vero pysyy ennallaan. Hallituksen esityksellä fossiilisilta polttoaineilta perittäväksi veroksi ei ole minkäänlaista ohjaavaa vaikutusta. Liikennepolttonesteiden polttoaineveron korottaminen "haittaverolla" toki saattaa aavistuksen verran vähentää näiden uusiutumattomien luonnonvarojen kokonaiskäyttöä, mikä sinänsä on hyvä. Tätäkään veroa ei ole kuitenkaan, toisin kuin eräissä muissa maissa, ehdotettu säädettäväksi polttoaineen rikkipitoisuuden perusteella. Liioin lyijyttömän bensiinin hintaa ei samanaikaisesti lyijyllisen veron korottamisen kanssa lasketa. Jollakin tavalla perustellummalta liikennepolttonesteiden veron korottaminen saattaisi tuntua, mikäli polttoaineveron tuoton satojen miljoonien markkojen lisäyksellä kohennettaisiin maamme tiestön kuntoa. Näin parannettaisiin myös liikenneturvallisuutta. Kun hallitus ei kuitenkaan ole osoittanut valmiutta enempaa liikennepolttonesteiden polttoaineveron määräytymisperusteiden tarkistamiseen, lyijyttömän bensiinin polttoaineveron alentamiseen kuin myöskään lisäverojen käytön suuntamiseksi tiestön kohentamiseen, on koko esitys tarkoituksenmukaista hylätä. Keskustan eduskuntaryhmä esittää hallituksen ns. haittaveron sijaan oikeaoppisempien ympäristöverojen käyttöön ottamista. Pahimpia ympäristöongelmia, joihin voidaan vaikuttaa ympäristöveroilla, ovat rikkidioksidipäästöt ja typen oksidien päästöt. Näihin kohdistuvat haittaverot vähentäisivät myös hiilidioksidipäästöjä. Teknisesti paras valmius tällaisten ympäristöverojen käyttöön ottamiseksi olisi lakialoitteen n:o 83 mukainen rikkipäästöille asetettava asteittain nouseva vero. V ero palautettaisiin niille, jotka polttoaineen jalostuksen tai käytön yhteydessä ottavat polttoaineeseen sisältyvän rikin talteen. Rikinpäästöveron määrä voisi ensimmäisenä vuonna olla 6 mk/rikkikilo, nousten tästä asteittain seuraavien vuosien aikana. Myös typpipäästöjen verottaminen on asetettava jo hyvinkin lyhyellä tähtäyksellä tavoitteeksi. Typen oksidien välittömästi verolle asettamiseen liittyy sen verran teknisiä ongelmia, että niiden veronalaistaminen lienee mahdollista jo vuonna Edellä olevan perusteella ehdotamme, että valiokunnan mietintöön sisältyvä lakiehdotus hylättäisiin, ja että sen sijaan hyväksyttäisiin lakialoitteeseen n:o 83 sisältyvä ehdotus laiksi rikkipäästöjen verottamisesta: Laki rikkipäästöjen verottamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Maahan tuotavasta kivihiilestä, raakaöljystä ja öljytuotteista sekä voimalaitoksissa käytettävästä jyrsinturpeessa olevasta rikistä maksetaan rikkiveroa polttoaineen sisältämän rikkimäärän mukaan siten, että vero on 1 päivästä tammikuuta 1990 lukien 6 markkaa, 1 päivästä tammikuuta 1992 lukien JO markkaa, 1 päivästä tammikuuta 1994 lukien 15 markkaa ja 1 päivästä tammikuuta 1995 lukien 20 markkaa kilolta alkuainerikiksi laskettuna.

7 Polttoainevero 7 2 Teollisuuden ilmaan päästämästä, muusta kuin polttoaineesta peräisin olevasta rikkidioksidista maksetaan rikkiveroa 1 päivästä tammikuuta 1992 lukien sen verran kuin 1 :ssä säädetään. 3 Rikkiverosta maksetaan palautusta hakemuksesta se määrä, joka vastaa talteenotettua rikkiä sille, joka poistaa rikin savukaasusta tai polttoaineesta. 5 Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. Tämän lain 1 :ssä tarkoitettuja määräaikoja sovelletaan polttoaineeseen, joka luovutetaan tullivalvonnasta sanottuna päivänä tai sen jälkeen tai kotimaista alkuperää olevan polttoaineen osalta luovutetaan valmistajalta sanottuna päivänä tai sen jälkeen. 4 Tämän lain soveltamisesta voidaan antaa tarkempia määräyksiä asetuksella. Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 1989 Matti Maijala Hannu Tenhiälä Mauri Pekkarinen Kalevi Mattila Jukka Vihriälä

8