Aloite. 2 EIT:n viimeaikainen oikeuskäytäntö avustajan käyttöä koskevissa kysymyksissä

Transkriptio

1 1 (6) Oikeusministeriö / Oikeushallinto-osasto Poliisihallitus Suomen Asianajajaliitto Avustajan käyttö esitutkinnassa / Eurooppa-oikeuden vaikutus 1 Johdanto Minkälainen näyttöarvo voidaan antaa rikoksesta epäillyn esitutkintakertomukselle - erityisesti tunnustukselle - tilanteessa, jossa epäilyllä ei ole ollut avustajaa tukenaan? Kahdella erillisellä Eurooppa-oikeuteen liittyvällä tekijällä näyttää vallitsevassa tilanteessa olevan olennainen vaikutus siihen, miten edellä asetettuun kysymykseen on nyt ja tulevaisuudessa vastattava: 1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä EIT) aihetta koskeva viimeaikainen ratkaisukäytäntö 2. Euroopan unionissa (EU) valmisteltava direktiivi (vähimmäisvaatimuksista, joita on sovellettava rikosoikeudellisissa menettelyissä koko Euroopan unionin alueella koskien epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan ja pidätetyn oikeutta yhteydenpitoon). Tämä asiakirja sisältää aloitteen toimenpiteisiin ryhtymisestä sen varmistamiseksi, että sanottu kehitys otetaan asianmukaisesti huomioon suomalaisessa rikosprosessissa. 2 EIT:n viimeaikainen oikeuskäytäntö avustajan käyttöä koskevissa kysymyksissä EIT on viime vuosina antanut sarjan ratkaisuja, joissa se on ottanut kantaa rikoksesta epäillyn oikeuteen saada käyttää avustajaa esitutkinnassa ja rikosasian varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Suomessa noudatettujen käytäntöjen kannalta erityisen huomionarvoisia ratkaisuja ovat EIT:n suuren jaoston antama Salduz -ratkaisu ja sitä seurannut oikeuskäytäntö. 1 EIT totesi Salduz -ratkaisussa, että esitutkinnalla oli tärkeä merkitys rikosjutun valmistelun kannalta, koska tuolloin kerätty näyttö määräsi ne puitteet, joissa syytteessä ilmoitettua tekoa harkittiin oikeudenkäynnissä. EIS 6 artikla edellytti, että syytetyllä oli oikeus asianajajaan jo poliisikuulustelujen alkuvaiheissa. Syytetyllä tuli olla mahdollisuus asianajajan apuun jo heti ensimmäisestä poliisikuulustelusta lukien paitsi jos kunkin jutun erityisissä oloissa osoitettiin, että sellaista mahdollisuutta ei voitu pakottavista syistä antaa. Syytetty oli usein erityisen suojatto- 1 Esim. ratkaisut Panovits , Pishchalnikov , Zek Bayhan , Lazarenko

2 2 (6) massa asemassa juuri oikeudenkäynnin tuossa vaiheessa. Tuota suojattomuutta voitiin useimmissa tapauksissa kompensoida riittävästi asianajajan avulla. Syytetyn oikeuksille aiheutui periaatteessa korjaamatonta vahinkoa, jos tuomiossa nojauduttiin hänen syyllisyyttään osoittaviin lausumiin, joita oli annettu ilman asianajajaa toimitetussa poliisikuulustelussa. 3 EU:n direktiivin merkitys Ratkaisu Plonka ( ) koski henkirikosta. Epäilty oli esitutkinnassa tunnustanut surmanneensa uhrin, mutta kiistänyt toimineensa tässä tarkoituksessa. Hän ei ollut muistanut tapahtumaa hyvin. Hän oli jo heti kuulustelun alussa ilmoittanut kärsivänsä alkoholiongelmista. Tunnustuksen antaessaan hänellä ei ollut ollut avustajaa. Tuomioistuimessa epäilty oli peruuttanut tunnustuksensa. Hänet kuitenkin tuomittiin esitutkinnassa antamansa lausuman perusteella. Tunnustuksen peruuttamista ei ollut pidetty uskottavana (syyksi lukeminen perustui myös todistajankertomuksiin; ratkaisuselosteesta ei ilmene, olivatko nämä nähneet varsinaisen väkivallanteon). EIT korosti käsillä olevassa tapauksessa valittajan alkoholismia. Hän oli heti ensimmäisessä poliisikuulustelussa ilmoittanut kärsineensä alkoholiongelmista monia vuosia. Lisäksi hän oli sanonut nauttineensa huomattavan määrän alkoholia pidätystään edeltäneenä päivänä. Nämä seikat osoittivat selkeästi, että hän oli kuulustelun aikaan ollut avuttomassa asemassa, johon seikkaan viranomaisten olisi tullut kiinnittää huomiota kuulusteluissa ja erityisesti kertoessaan hänelle hänen oikeudestaan asianajajaan. Tosin hänellä oli sittemmin koko oikeudenkäynnin ajan ollut asianajaja ja hän oli voinut nimetä todistajia ja riitauttaa syyttäjän väitteitä. Kuitenkin hänen alkuperäinen tunnustuksensa, jota antaessaan hänellä ei ollut ollut asianajajaa, oli vaikuttanut hänen tuomioonsa, vaikkakaan se ei ollut ollut tuomion ainoa peruste. Oikeudenmukaisuus olisi vaatinut, että hän olisi saanut asianajajan apua jo poliisikuulustelun alkuvaiheissa. EIS 6 artiklan 1 ja 3 c)-kohtia oli rikottu. Nyt puheena olevia ratkaisuja on syytä tulkita seuraavasti: se, että kuulusteltava on luopunut oikeudestaan avustajaan ei kategorisesti ole riittävä syy hyväksyä näytöksi kuulustelukertomus, joka on syntynyt avustajan olematta läsnä kuulustelussa. Ilman avustajaa annetun tunnustuksen näyttöarvoa on joka tapauksessa pidetty heikkona. 2 Euroopan komissio on tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta avustajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja pidätetyn oikeudesta yhteydenpitoon (KOM(2011) 326 lopullinen). Direktiivillä määritettäisiin epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan ja pidätetyn oikeutta yhteydenpitoon koskevat vähimmäisvaatimukset, joita olisi sovellettava rikosoikeudellisissa menettelyissä koko Euroopan unionin alueella. Valtioneuvosto on laatinut 2 Ratkaisussaan (R 11/13; ns. Ulvilan murhajuttu) Vaasan hovioikeus mitätöi tunnustuksen merkityksen toteamalla, että "kun otetaan huomioon ne edellä selostetut olosuhteet, joissa A.A. on antanut tunnustukseen viittaavat lausumansa, hänen lausumiaan ei voida edes luonnehtia aidoksi tunnustukseksi".

3 3 (6) asiasta eduskunnalle kirjeen (U 32/2011 vp), jota Eduskunnan lakivaliokunta on käsitellyt (LaVL 16/2011 vp). Ehdotuksen mukaan epäillyille ja syytetyille olisi myönnettävä oikeus käyttää avustajaa niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa a) ennen kuulustelun alkamista, b) toteutettaessa prosessuaalista tai todisteiden keräämistä koskevaa toimenpidettä, johon vaaditaan tai jossa sallitaan henkilön läsnäolo kansallisen lain mukaan, ellei tämä haittaisi todisteiden hankkimista ja c) vapaudenmenetyksen alkamisesta lähtien. Oikeus käyttää avustajaa olisi ehdotuksen mukaan myönnettävä sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että epäilty tai syytetty kykenee tehokkaasti käyttämään oikeuttaan puolustukseen. Direktiiviehdotuksessa on myös säännös vapaudenmenetyksestä ilmoittamisesta vähintään yhdelle vapautensa menettäneen nimeämälle henkilölle sekä konsuliviranomaisille. Nämä säännökset vastaavat pitkälti kansallisen lainsäädännön säännöksiä. Merkillepantavaa on, että ehdotettuun direktiiviin sisältyy todisteiden hyödyntämiskieltosäännös: lausumia tai todisteita, joita hankittaessa on loukattu epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan tai poikettu tästä oikeudesta direktiivin säännösten mukaisesti, ei lähtökohtaisesti saisi 13 artiklan mukaan käyttää todisteina häntä vastaan. 4 Merkitys esitutkinnalle ja rikosasian oikeudenkäynnille Avustajan käyttämisestä ja siitä tehtävistä ilmoituksista säädetään esitutkintalain (449/1987) 10 ja 29 :ssä. Eduskunnan maaliskuussa 2011 hyväksymässä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistuksessa tarkennettiin sääntelyä, joka koskee oikeutta käyttää avustajaa esitutkinnassa. Säännökset epäillyn oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa on uuden esitutkintalain 4 luvun 10 :ssä. Asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Muussa kuin suppeassa esitutkinnassa käsiteltävässä asiassa asianosaiselle on ennen hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava hänen oikeudestaan käyttää avustajaa esitutkinnassa. Rikoksesta epäillylle tästä oikeudesta on ilmoitettava viipymättä, kun hän menettää vapautensa kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan.

4 4 (6) 4.1 Nykytilanteen ongelmallisuus Voimassa oleva ja uusi esitutkintalaki täyttävät edellä selostetut Eurooppa-oikeudelliset vaatimukset siltä osin, kuin on kysymys rikoksesta epäillyn oikeudesta avustajaan. Ongelmallisempi kysymys on sen sijaan se, toteutuuko tämä oikeus tosiasiallisesti riittävän tehokkaasti. Nykyisessä käytännössä on ongelmallista ensinnäkin se, että oikeudesta avustajaan ilmoitetaan usein vasta kuulustelun alussa, jolloin avustajan paikalle saaminen viivästyttää asiaa. Sitä, että kuulusteltava tässä tilanteessa ilmoittaa luopuvansa oikeudestaan avustajaan, ei välttämättä tuomioistuimessa enää arvioida täysin vapaaehtoiseksi luopumiseksi. Käytössä oleva menettely, jossa tiedonantaminen kuultavan oikeudesta avustajaan dokumentoidaan tekemällä merkintä kuulustelulomakkeella olevaan ruutuun, on myös ongelmallinen. Näin menetellen ei voida vahvista, että kuultava on tosiasiallisesti kyennyt arvioimaan asian merkitystä eikä sitä, että luopuminen puheena olevasta oikeudesta on tapahtunut riittävän ja epäasiallisista vaikutteista vapaan harkinnan perusteella. Erityisesti edellä viitattu Plonka -ratkaisu osoittaa myös, ettei asian ratkaiseminen aina voi jäädä kuultavan omaan harkintaan. Ratkaisu osoittaa, että avustajan läsnäolo saatetaan joutua järjestämään viran puolesta, mikäli kuultavan henkilöön liittyvistä (alkoholismi, sairaus, nuoruus tms.) erityisistä seikoista on pääteltävissä, ettei kuultava itse kykene asiaa riittävästi harkitsemaan. 5 Johtopäätökset Jos kuulustelukertomukseen vedotaan näyttönä tuomioistuimessa tilanteessa, milloin kertomuksen antaja on peruuttanut kertomuksensa, saattaa tuomioistuin hyvinkin kiinnittää näytön arvioinnissaan huomiota siihen, oliko kuulusteltava kertomustaan antaessaan avustaja ja, jos hän oli luopunut oikeudestaan avustajaan, oliko luopuminen tapahtunut vapaaehtoisesti. Jos luopumista ei voida arvioida tapahtuneeksi täysin vapaaehtoisesti, joutuu kuulustelukertomuksen näyttöarvo ja jopa käytettävyys todisteena ylipäätänsä kyseenalaiseksi. 3 Suomalaiset tuomioistuimet ja rikosprosessiviranomaiset ovat velvollisia noudattamaan ihmisoikeussopimuksen asettamia vaatimuksia. Näiden vaatimusten sisältö konkretisoituu EIT:n oikeuskäytännössä, jota suomalaiset tuomioistuimet seuraavat tarkasti. Edellä kuvattu kehitys voi nopeastikin johtaa siihen, että suomalaiset tuomioistuimet joutuvat jättämään huomiotta syytettyjen esitutkinnassa antamia tunnustuksia ja/tai muita itselleen kielteisiä lausuntoja, mikäli syytetty on lausumansa peruuttanut paikkaansa pitämättömänä ja lausuma on annettu avustajan läsnä olematta. 3 Tällaisen kuulustelukertomuksen käyttäminen todisteena estyy viimeistään, jos viitattu direktiiviehdotus hyväksytään nykyisessä muodossaan.

5 5 (6) Tunnustaminen on käytännössä yleisin näyttökeino rikosasioissa. Vuosittain nostetaan erittäin suuri määrä syytteitä, joissa näyttö perustuu osittain tai kokonaan syytetyn tunnustukseen. Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä useammin syyte perustuu mahdollisen tunnustuksen lisäksi muuhun näyttöön. Jos tuomioistuimet ryhtyvät laajasti jättämään huomiotta esitutkinnassa ilman avustajan läsnäoloa annettuja tunnustuksia ja vastaavia lausumia, joita oikeudessa perutaan, vaarantuisi rikosvastuun toteutuminen hyvin suuressa juttumäärässä. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että syytteitä yhtäältä hylättäisiin suurissa määrin, toisaalta sitä, että suuressa osassa juttuja syyttäjät joutuisivat pyytämään pääkäsittelyiden peruuttamista lisätutkinnan toimittamista varten (lisänäytön hankkimiseksi). Tällainen kehitys merkitsisi vakavaa häiriötä rikosprosessin yleiseen kulkuun. Rikosvastuun toteutumisen kannalta on siten hyvin tärkeää, että jo nyt ryhdytään kiinnittämään suurempaa huomiota siihen, että epäiltyjen mahdollisuus avustajan käyttöön esitutkinnassa toteutuu tosiasiallisesti EIT:n oikeuskäytännön ja mahdollisesti toteutuvan EU-direktiivin edellyttämin tavoin. Ongelmaksi muodostuu luonnollisesti usein avustajan saatavuus. Ei ole realistista ajatella, että jokaisessa epäillyn kuulustelussa olisi avustaja läsnä siitä huolimatta, että kuulusteltava epäilty on valmis luopumaan oikeudestaan avustajaan. Tämän vuoksi tulisi nykytilanteessa panostaa enemmän sen varmistamiseen, että epäilty tosiasiallisesti kykenee arvioimaan avustajan tarpeen. Jotta jälkikäteen (esim. tuomioistuimessa) voidaan riittävän luotettavasti varmistua siitä, että kuultavan luopuminen oikeudestaan avustajaan tapahtui riittävän ja ulkoisesta painostuksesta vapaan harkinnan perusteella, tulisi luopumista dokumentoida perusteellisemmin kuin nykyisen käytännön mukaan yksistään rastittamalla asiaa koskeva ruutu kuulustelulomakkeessa. Yleensäkin voitaisiin eri tilanteissa harkita muun muassa seuraavia toimenpiteitä (esim.): - kuultavaa, joka kutsutaan kuulusteluun, kehotetaan jo kutsuttaessa ottamaan avustaja mukaan kuulusteluun - viran puolesta kutsutaan paikalle avustaja kuultavalle, joka on noudettu kuulusteluun tai jota on tarkoitus kuulla heti kiinnioton jälkeen siitä riippumatta, pyytääkö kuultava avustajan kutsumista - jos kuultava haluaa luopua oikeudestaan avustajaan, avustaja kutsutaan kuitenkin paikalle niin, että luopuminen tapahtuu avustajan läsnä ollessa taikka niin, että kuultava on ollut puhelimitse yhteydessä avustajaan ennen luopumista.

6 6 (6) Jos henkilö otetaan kiinni esim. yöaikaan niin, ettei avustajan paikalle kutsuminen ole käytännössä mahdollista, tulisi kuuleminen ajoittaa seuraavalle päivälle, jolloin avustajaan on saatavissa ainakin puhelinyhteys. Myös sillä, miten tunnustus dokumentoidaan, on merkitystä. Vähäistä vakavammassa asiassa voisi olla perusteltua tallentaa tunnustus videotallenteelle. Näin voitaisiin tuomioistuimessa tarvittaessa paremmin arvioida, millaisissa olosuhteissa tunnustus on annettu. Tällöin tulisi myös kuultavan ilmoitus avustajan käytöstä luopumisesta tallentaa videolle, jotta tuomioistuin voi paremmin arvioida sen vapaaehtoisuutta. 6 Aloite Edellä sanotun johdosta esitän Oikeusministeriölle ja Suomen Asianajajaliitolle, että avustajia koskevaa valtakunnallista päivystysjärjestelmä ryhdytään suunnittelemaan. Tätä ja muita edellä käsiteltyjä kysymyksiä varten tulen järjestämään Valtakunnansyyttäjänvirastossa keskustelutilaisuuden. Tilaisuuden ajankohta tulee olemaan alkuvuonna Tilaisuuteen kutsutaan tämän aloitteen vastaanottajatahojen ja muiden sellaisten organisaatioiden edustajia, joiden toimintaan puheena oleva oikeuskehitys vaikuttaa. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen Valtionsyyttäjä Mika Illman Tiedoksi Syyttäjänvirastot Oikeusministeriö / Kriminaalipoliittinen osasto Korkein oikeus