Yöllä sää oli viileä ja tyyni, ilma usvainen. Ilmavirtaukset eivät vaikuttaneet suunnitelmiin. Luvassa oli lämmin päivä.

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Yöllä sää oli viileä ja tyyni, ilma usvainen. Ilmavirtaukset eivät vaikuttaneet suunnitelmiin. Luvassa oli lämmin päivä."

Amanda Salminen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Puriko karhu Ari Maaninka teki mieleenpainuvimman ja tapahtumarikkaimman karhupyyntireissun vuosi sitten elokuussa Kuusamoon. Näkyviin tuli samalla seisomalla karhun lisäksi kaksi sutta. Ari ja hänen metästyskaverinsa Tero sekä karjalankarhukoira narttu Heikkopeikon VM Sara ja Suomenpystykorva uros Pera lähtivät kello neljän aikaan aamulla 26. elokuuta 2006 karhun pyyntiin Penikalle Iivaaran suuntaan Kuusamossa. Tero meni edelliseksi yöksi Kytistelemään Laihankankaalle. Yöllä sää oli viileä ja tyyni, ilma usvainen. Ilmavirtaukset eivät vaikuttaneet suunnitelmiin. Luvassa oli lämmin päivä. Kolmisin pyyntiin Koska passimiehiä otetaan mielellään mukaan, kaverukset olivat soitelleet edellisenä iltana muun muassa poromiehille kysellen heitä jahtiin. Aamuneljältä Hoikanlammen kämpällä oli kuitenkin vain kaksi miestä ja poika, Tomi. - Oli menossa kesän toisen säilörehun teko aika parhaimmillaan. Kämpän pihalla suunnittelimme, lähdetäänkö Laihanvaaran vai Visavaaran puolelle. Meillä ei ollut etukäteen tarkkaa tietoa karhujen liikkeistä näillä alueilla. Eräs tuttu oli tosin kertonut minulle nähneensä hillassa käydessään Laihavaaran nokalla karhun eloksia, Ari kertoo. Ainut passimies eli poika pantiin Laihakankaalle passiin. Poika tunsi paikan ja tiesi mihin mennä. Autoon mennessään poika vain sanoi: Kaadolla tavataan!

elokuuta 2006 karhun pyyntiin Penikalle Iivaaran suuntaan Kuusamossa. Tero meni edelliseksi yöksi Kytistelemään Laihankankaalle. Yöllä sää oli viileä ja tyyni, ilma usvainen.

2 Tarkat reitit ja aikataulut sitoivat Tero lähti kävelemään Koukkuharjun eteläpuolta ja Ari pohjoispuolta. Miehet olivat sopineet etukäteen reiteistä ja ajoista, vaikka kokemus olikin opettanut, ettei niin pitäisi tehdä. Oli sovittu, että tavataan lammella Laihavaaran kupeessa. Käveltyäni Saran kanssa noin tunnin löysin vanhat paskat. Metsästyskauden alussa Sara ei ollut vielä parhaassa iskussa eikä juoksukunnossa. Sillä ei riittänyt maltti perusteelliseen etsimiseen, vaan se otti yhteyttä isäntäänsä turhan usein. Sille tuli hätä ja huoli siitä, että missä isäntä on. Tero soitti Arille, että Sara kävi kaksi kertaa hänen luonaan. Ari näki Gepsistä Saran olevan Koukkulammen suunnalla, joka oli Teron suunnitellulla reitillä ja päätti koukata sinne. Jälkeenpäin selvisi, että hän oli käynyt ennen Koukkulammella koukkausta muutaman sadan metrin päässä tulevaa ampumapaikaa. Ari palasi kiireesti takaisin sovitulle reitilleen. Tunne aikataulusta jäämisestä johti siihen, ettei hän malttanut seurata Saran reittiä ja toimintaa. Olin harmissani, kun koira nuutaa väärällä suunnalla, vaikka olemme jo nyt myöhässä. Olin kutsumassa sitä pois. Haukkua kohti Ari oli rajakoiran kanssa työskennellessään oppinut itsekin haistamaan karhun. Joissakin oloissa ihminen pystyy haistamaan jopa lintupoikueen tai hirven. Nyt tuntui niin kuin karhu haisisi. Olisi pitänyt jäädä seisomaan, mutta Ari käveli hissukseen eteenpäin kivääri käsissä. Koirakin nuutasi siellä jossakin takanapäin. Sitten haju loppui. Hymähdin itselleni, että mitä minä nyt kuvittelen. Panin aseen olalle.

Käveltyäni Saran kanssa noin tunnin löysin vanhat paskat. Metsästyskauden alussa Sara ei ollut vielä parhaassa iskussa eikä juoksukunnossa.

3 Ari käveli eteenpäin, tuli harjulle ja jäi seisoskelemaan siihen. Yhtäkkiä takavasemmalta kuului iso haukahdus. Samanlainen kuin Sara oli päästänyt Nuokkijärvellä puolitoista vuotta sitten löytäessään karhun. Sitten tuli joksikin aikaa hiljaisuus. Aloin jo epäillä omaa tulkintaani haukahduksen merkityksestä. Oliko se sittenkin sitä, että koira kadotti minut. Lopulta haukku alkoi harvakseltaan. Se oli samanlaista kuin Nuokkijärvellä, matalaa, vihaista. Välillä tuntui, että siinä oli pelokkuuttakin. Ari soitti Terolle ja kysyí, kuuliko hän. Terosta kyseessä ei ollut hirvenhaukku. Tero sanoi tulevansa Peran kanssa Arin luokse. Kumpikaan miehistä ei todennut, että kyseessä voisi olla karhu. Ari epäili yhä Saran löytäneen hirven. Haukku jatkui ja kirkastui, siirtyi vähän matkaa ja jatkui. Sitten tuli hiljainen hetki. Olin havaitsevinani, että joku olisi mennyt lujaa oikealla puolellani olevaa korpea pitkin. Teeriä nousi puihin kovasti räpistellen. Toisella puolellani oli suota. Kyykistyin harjulle ja ajattelin, että tällainen maannokka on eläimen luontainen kulkupaikka. Jos se on tullakseen, tästä se tulee. Haukku jatkui korven puolella, hiljeni hetkeksi ja jatkui taas. Peliä kesti kauan, viisitoista minuuttia tai puoli tuntia. Ajankulu katoaa metsästystilanteeseen keskittyessä. Mitä tapahtui Ari päätti lähteä lähemmäs haukkua josko pääsis näkemään haukussa olevan hirven, pani aseen olalle ja lähti kulkemaan kohti haukkua, joka kuului noin kahdensadan metrin päässä korvessa. Teeriä lähti puista lentoon.

Oliko se sittenkin sitä, että koira kadotti minut. Lopulta haukku alkoi harvakseltaan. Se oli samanlaista kuin Nuokkijärvellä, matalaa, vihaista. Välillä tuntui, että siinä oli pelokkuuttakin.

4 Tulin kuivahkolle kankaalle, kuuntelin haukkua ja mietin lähestymissuuntaa. Minkähänlainen hirvi on haukussa tällä kertaa? Taas tuli hiljainen hetki. Ari päätti soittaa Terolle ja kysyä, mitä nyt tehtäisiin. Katselessaan puhelun yhdistymistä, hän näki syrjäsilmällä karhun laukkovan eteensä, sujautti puhelimen maastopuvun taskuun ja otti asetta olalta. Karhu näki nuo liikkeet ja pysähtyi vajaan 30 metrin päähän. Minulle jäi mielikuva, että karhu ikään kuin niiasi ja lähti saman tien painamaan laukalla eteenpäin. Kävi mielessä harmi, kun en ehtinyt ampua sivuttain paikallaan olevaan karhuun. Jälkeenpäin ajatellen en hätääntynyt, vaan toimin niin kuin hivenpyynnissäkin olin tottunut tekemään. Karhun menosuunnassa oli aukko, nostin aseen ja ajattelin, että jos tulee aukkoon, ammun. Ari tähtäsi aukkoon. Kun karhun karvat yhtyivät kiikarin ristikkoon, hän ampui. Kuului öläys ja karhu hävisi saman tien näkyvistä. Osuiko vai ei? Ari oli lähtemässä kohti aukkoa ja näki kahden suden laukkovan samaan suuntaan kuin karhukin oli mennyt. Sudet pysähtyivät samaan paikkaan missä karhu oli pysähtynyt kasomaan Aria, siinä ne tuijottivat metsästäjää. Tähtäsin etumaista sutta. Oli hilkulla, etten ampunut. Jossakin takaraivossa pyöri, että onko nyt sudenmetsästysaika. Jostakin tuli mieleen, että suden ampuminen on luvanvaraista. En ampunut. Uskon, että olisin osunut, koska ne olivat hyvällä paikalla noin 30 metrin päässä. Susien jälkeen samaa reittiä tuli koira. Oli helppo huomata, miten se arkaili susia. Ari otti muutaman juoksuaskelen kohti oletettua karhun olinpaikkaa ja huomasi karhun seisovan etujalkojensa varassa rinta häneen päin, suu auki.

Katselessaan puhelun yhdistymistä, hän näki syrjäsilmällä karhun laukkovan eteensä, sujautti puhelimen maastopuvun taskuun ja otti asetta olalta.

5 Sain karhun nopeasti tähtäimeen ja ammuin. Karhu kaatui ja hävisi lähes näkyvistä varvikkoon. Otin juoksuaskeleita karhua kohti ja ammun vielä kahdesti, onneksi ne eivät osuneet. Olisi tullut vain turhia reikiä nahkaan. Sara hyökkäsi heti karhun kimppuun. Jälkitarkastelu osoitti, että ensimmäinen laukaus oli mennyt lapojen takaa ja osunut selkärankaan. Toinen luoti oli osunut rintaan ja mennyt sydämen kautta ja katkaissut selkärangan. Uroskarhun elopainoksi arvioitiin kg ja iäksi 3,5 vuotta. Ruho painoi ilman nahkaa ja suolia pään kanssa noin 60 kiloa. Karhu oli kesäkarvalla, ilman pohjavillaa. Mitä tapahtui Arilla oli koko ajan taskussaan puhelin auki. Tero oli vastannut Arin soittoon niin, huutanut haloota ja kuullut laukauksen. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että kaveri soitti ja ase laukesi vahingossa. Sitten kuului toinen laukaus ja jonkin ajan kuluttua vielä kaksi nopeaa. Puhelimesta kuului myös karhu puri, karhu puri, karhu puri. Lisäksi puhelimesta oli kuulunut, että Ari kutsui Saraa. Arin tajuntaan iski, että Sara on saatava kiinni. Jos se lähtisi susien perään, ei tiedä, miten siinä kävisi. Siksi hän kutsui Saraa. Tampereen palomies tuli rinnettä ylös vauhdilla ja puuskutti. Silloin vasta selvisi, että Ari oli huutanut kolmesti karhu nurin. Myös Sara saatiin kiinni

Toinen luoti oli osunut rintaan ja mennyt sydämen kautta ja katkaissut selkärangan. Uroskarhun elopainoksi arvioitiin 100 110 kg ja iäksi 3,5 vuotta.

6 Ari yritti soittaa isälleen kertoakseen karhun ampumisesta. Isä soitti vähän ajan kuluttua takaisin. Hänkin kuuli puhelimen kautta kun lähelle jääneet sudet ulvoivat. Sudet koiran kimpussa Sudet kävivät ilmeisesti koiran kimppuun siinä vaiheessa, kun viimeinen haukku loppui ja karhu lähti. Susien hyökkäys oli kuitenkin epäonnistunut osittain, koska myöhemmissä tarkastuksissa koiralla todettiin haavat selkärangan molemmin puolin. Ne lienevät aiheutuneet ylä- ja alatorahampaista. Koiran vammoja ei heti tajuttu, koska selässä olevan veren uskottiin olevan karhusta. Koiran vammoihin kiinnitettiin huomiota vasta kotona. Koira käytti häkkiinsä hyppäyttämisessä vain toista etujalkaansa eikä noussut normaalisti myöskään häkkiään vasten. Omistajat havaitsivat puremat ja kuumeen vasta seuraavalla viikolla. Antibioottilääkitys kuntoutti koiran nopeasti. Saralle ei jäänyt tapauksesta kammoa karhun hajuihin eikä myöskään hirven haukkumissa tapahtunut muutoksia. Ari on kuitenkin ollut huomaavinaan, että hakutilanteissa se pitää entistä paremmin yhteyttä häneen. Saran emä, Karhusuon Taru on myös varma karhunhaukkuja. Karhuverisyys näyttää siirtyvän uusiin jälkeläisiin. Saran yksi pentu on jo haukkunut Hankasalmella hyvin häirikkökarhua. Uuden pentueen uroksena käytettiin nyt Erauspojan Jermua. Tässä yksi kertomus karhunkaato eämyksistä.

Susien hyökkäys oli kuitenkin epäonnistunut osittain, koska myöhemmissä tarkastuksissa koiralla todettiin haavat selkärangan molemmin puolin. Ne lienevät aiheutuneet ylä- ja alatorahampaista.

Samankaltaiset tiedostot

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan