Päätös. Etelä-Suomi Nro 90/2012/1 Dnro ESAVI/312/04.08/2011

Transkriptio

1 Päätös Etelä-Suomi Nro 90/2012/1 Dnro ESAVI/312/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 58 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Etelä-Suomen aluehallintoviraston antaman päätöksen Nro 55/2011/1 lupamääräysten A.3. ja C.7. muuttamista, Järvenpää. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain (86/2000) 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKIJA Järvenpään kaupunki Tekninen toimi, kaupunkitekniikka PL Järvenpää Y-tunnus: TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Puolmatkan kaatopaikka Eriksnäsintie, Järvenpää Kiinteistöt: , , , , , , Kiinteistöjen omistaja: Järvenpään kaupunki ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 58 Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohta 13 d) ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Hämeenlinnan päätoimipaikka fax Birger Jaarlin katu 15 kirjaamo.etela@avi.fi PL 150, Hämeenlinna YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, Helsinki

2 2 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 58 :n perusteella ympäristöluvan muuttamista koskevan hakemuksen käsittelee ympäristöluvan myöntänyt viranomainen. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohta 13 d) mukaisesti kaatopaikkaa koskevan ympäristölupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto. TOIMINTAA JA TOIMINTA-ALUETTA KOSKEVAT LUVAT Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupapäätös No YS 1721/ , joka koski Puolmatkan kaatopaikan toimintaa ja kaatopaikan sulkemista. Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupapäätös No YS 1650/ , joka koski Kiertokapula Oy:n Puolmatkan jätteidenkäsittelyalueen toiminnan olennaista muutosta. Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupapäätös No YS 69/ , joka koski Puolmatkan alueella harjoitettavia jätteiden käsittelytoimintoja. Vaasan hallinto-oikeuden antama päätös Nro 09/0034/1, joka koski Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämästä ympäristölupapäätöksestä No YS 1650/ tehtyjä valituksia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös taltionumero 2725/ , joka koski Vaasan hallinto-oikeuden antamasta päätöksestä Nro 09/0034/1 tehtyjä valituksia. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antama päätös, joka koski ympäristölupapäätöksen No YS 1721/ määräyksessä D.19., ympäristölupapäätöksen No YS 1650/ määräyksessä 24. ja ympäristölupapäätöksen No YS 69/ määräyksessä E.6. edellytettyjen vesien tarkkailusuunnitelmien hyväksymistä (Dnro UUDELY/1117/07.00/2010). Etelä-Suomen aluehallintoviraston antama päätös Nro 55/2011/1, joka koski Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1721 lupamääräysten A.2., A.3., C.4., C.6. ja C.7. muuttamista. YLEISKUVAUS Kaatopaikkatoiminta Puolmatkan jätteidenkäsittelyalueella päättyi Kaatopaikan kokonaispinta-ala on noin 9,2 hehtaaria.

3 3 Alueella harjoitetaan maankaatopaikka- ja lumenkaatopaikkatoimintoja, kallion louhintaa maankaatopaikan laajennusalueelta ja maa- ja kiviaineksen sekä kantojen murskausta. Järvenpään kaupunki hakee muutosta päätöksen Nro 55/2011/1, lupamääräyksiin A.3. ja C.7. Muutokset koskevat tiilensekaisen maa-aineksen hyödyntämistä kaatopaikkarakenteissa ja kaatopaikan pintarakenteen kuivatuskerroksen luiskan alareunan rakentamista. VOIMASSA OLEVAT MÄÄRÄYKSET Etelä-Suomen aluehallintoviraston antamassa ympäristölupapäätöksessä Nro 55/2011/1 lupamääräys A.3. on seuraava: Kaatopaikalle saa vastaanottaa, loppusijoittaa ja hyödyntää jätteitä seuraavasti: loppusijoittaa asumisessa syntynyttä jätettä tai ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa jätettä ( ) yhteensä enintään t/a loppusijoittaa lasijätettä ( , ) yhteensä enintään 60 t/a loppusijoittaa rakennusjätteen rejektiä ( ) yhteensä enintään t hyödyntää kaatopaikan peitemateriaalina ja muissa rakenteissa puhtaita maa- ja kiviaineksia ( ) t/a. Hyödyntämistä saa jatkaa kaatopaikan sulkemisvaiheen ajan hyödyntää kaatopaikan peitemateriaalina ja kaatopaikkarakenteissa tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavia pilaantuneita maa- aineksia ( ), joiden epäorgaanisten haitta-aineiden ja orgaanisten haittaaineiden erilliskomponenttien pitoisuudet ovat alle Samase-rajaarvojen, yhteensä enintään t/a. Hyödyntämistä saa jatkaa kaatopaikan sulkemisvaiheen ajan hyödyntää kaatopaikan peitemaana ja muissa rakenteissa sekä sijoittaa jätetäyttöön hyötykäyttöön kelpaamatonta asfalttijätettä ( ) yhteensä enintään t/a varastoida ja hakettaa kantoja ( , ) yhteensä enintään 500 t/a. Tiivistyskerroksen alapuolisissa rakennekerroksissa saa hyödyntää pysyväksi ja tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavaa betonijätettä ( , , , ) yhteensä enintään t/a. Betonijäte ei saa sisältää muuta purkujätettä, kuten eristeitä, rautaa, puuta, eikä sitä saa tuoda työmailta, joissa ei ole tehty asianmukaista asbestikartoitusta. Hyötykäytettävän betonijätteen kappalekoon on oltava alle 150 mm. Betonimurskeessa saa olla enintään 30 painoprosenttia tiilimursketta. Hyödynnettävän betonimurskeen haitallisten aineiden pitoisuuksien

4 4 (mg/kg) ja liukoisuuksien (L/S=10 l/kg) enimmäisraja-arvot saavat olla seuraavat: Haitallinen Pitoisuus mg/kg Liukoisuus L/S=10 l/kg aine kuiva-ainetta PCB 1,0 PAH 20 Mineraaliöljy 500 DOC 500 Antimoni 0,06 Arseeni 50 0,5 Barium 20 Kadmium 10 0,02 Kromi 400 0,5 Kupari 400 2,0 Elohopea 0,01 Lyijy 300 0,5 Molybdeeni 0,5 Nikkeli 0,4 Vanadiini 2,0 Sinkki 700 4,0 Seleeni 0,1 Fluoridi 50 Sulfaatti Kloridi 800 Edellä esitetyn lisäksi betonijätteen hyödyntämisessä on otettava huomioon jäljempänä määräyksissä A.3.a. ja A.3.b. edellytetty. Etelä-Suomen aluehallintoviraston antamassa ympäristölupapäätöksessä Nro 55/2011/1 lupamääräys C.7. on seuraava: Kuivatuskerroksessa käytettävän materiaalin vedenläpäisevyyden on oltava k 1 x 10-3 m/s. Kerroksen kaltevuuden on oltava riittävä, jotta vesi voidaan johtaa kerroksesta tehokkaasti vesienkeräilyjärjestelmien kautta avoojaan. Kuivatuskerroksen materiaali ja paksuus on valittava siten, että kerroksen toimivuus ei heikkene haitallisesti pitkän ajankaan kuluessa tukkeutumisen, painumisen tai muun tekijän seurauksena. Kuivatuskerroksen tukkeutumisen estämiseksi kerroksen pinta ja tarvittaessa pohja on suojattava tarkoitukseen soveltuvalla materiaalilla. Kaatopaikan luiskan alareunassa kuivatuskerros on varustettava salaojilla ja tarkkailukaivoilla. Rakenne on toteutettava siten, että kuivatuskerroksen toimivuutta, kuten kerroksesta poistuvan veden määrää, voidaan tarkkailla. Valitun kuivatusrakenteen pitkäaikaistoimivuus on osoitettava luotettavasti rakennus- ja laadunvarmennussuunnitelmien erillisenä liitteenä.

5 5 Kerrokseen valittavan salaojamaton on oltava tarkoitettu käytettäväksi kaatopaikkarakentamisessa. Salaojamatolla toteutettavassa kuivatuskerroksessa on varmistettava veden tehokas poistuminen luiskan alaosasta käyttämällä salaojaputkitusta, rakentamalla luiskan alaosa mineraalisesta materiaalista tai muulla asianmukaisella menetelmällä. Valittavasta salaojamatosta on esitettävä yksityiskohtaiset maton mitoituslaskelmat. Selvitys salaojamattorakenteen pitkäaikaistoimivuudesta ja mitoituslaskelmat on esitettävä Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1721 määräyksen C.10. rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmien erillisinä liitteinä. MUUTOSHAKEMUS Hakemus Määräys A.3. Kaatopaikalla saa hyödyntää tiilensekaista maa-ainesta esipeittomateriaalina. Tiiliä sisältävää maa-ainesta arvioidaan käytettävän tonnia. Määräys C.7. Määräystä esitetään muutettavaksi siten, ettei vaadita kerroksesta poistuvan veden määrän tarkkailua. Lisäksi pyydetään hyväksyntää, että esitetty ratkaisu täyttää lupamääräyksen velvoitteet. Perustelut Lupamääräys A.3. Tiilensekaisen maa-aineksen aiheuttamat päästöt ilmaan ja veteen eivät poikkea laadultaan olennaisesti alueella käytettävien muiden materiaalien aiheuttamista päästöistä. Lupamääräys C.7. Kuivatuskerroksesta purkautuvan veden virtausta seurataan reuna-ojaan asennettavista tarkkailuputkista. Lisäksi luvan hakija on perustellut esitettyä määräysmuutosta jäljempänä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnosta antamassaan vastineessa.

6 6 HYÖDYNNETTÄVÄ JÄTE Maa-aineksessa on tiiliä enintään %. Tiili on pääosin hienojakoista, osin murskeista ja melko tasaisesti jakautunut maa-ainekseen. Maaaineksen seassa on yksittäisiä isohkoja tiilenkappaleita. Yhden tiiltä sisältävän maa-aineksen standardin SFS-EN mukaisessa liukoisuustestissä ei todettu kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja sen säädösmuutoksessa (202/2006) kaatopaikkasijoituskelpoisuudelle asetettujen raja-arvojen ylityksiä. Edellä mainitussa liukoisuustestissä ei todettu eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetusta valtioneuvoston asetuksessa (591/2006) ja eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden muuttamisesta annetusta valtioneuvoston asetuksessa (403/2009) betonimurskeen hyödyntämiselle maarakentamisessa asetettujen kokonaispitoisuuksien eikä liukoisuuksien (L/S=10 l/kg) raja-arvojen ylityksiä. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA Järvenpään kaupungin tekninen toimi hakee ympäristönsuojelulain 101 :n mukaista lupaa aloittaa tämän ympäristölupahakemuksen mukainen toiminta ennen lupapäätöksen lainvoimaisuutta. Toiminnan käynnistämisen kiireellisyys johtuu tarpeesta saada kaatopaikka suljettua ympäristöluvan edellyttämässä aikataulussa. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty ja Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ja Järvenpään kaupungin ilmoitustauluilla sekä Tuusulan kunnan ilmoitustaululla. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti erikseen annettu tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti pyydetty lausunnot Järvenpään kaupungilta, Tuusulan kunnalta, Järvenpään kaupungin ja Tuusulan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisilta, Järvenpään kau-

7 7 Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine pungin ja Tuusulan kunnan terveydensuojeluviranomaisilta sekä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ilmoittaa päivätyssä lausunnossaan, että Uudenmaan ELY-keskus on tietoinen lupamääräyksen A.3. muutoshakemukseen johtaneesta syystä. Järvenpään kaupungin urakoitsijana toiminut Soraset Oy (Niska & Nyyssönen Oy) kuljetti ympäristöluvan vastaisesti Vantaan Tiilitien työmaalta tiilensekaista pilaantunutta ja puhdasta maata elokuun 2010 ja toukokuun 2011 välisenä aikana noin tonnia. Tällä toiminnalla urakoitsija sai laittomasti huomattavan taloudellisen hyödyn. Uudenmaan ELY-keskus havaitsi asian työmaakokouksessa ja piti tarkastuksen alueella Tarkastuksessa jatkotoimenpiteenä esitettiin vaihtoehtona ympäristöluvan muutoksen hakemista jälkikäteen luvanvastaisesti tuoduille tiilijätteen sekaisille maamassoille. Muutoshakemus on näin Uudenmaan ELYkeskuksen tarkastuspöytäkirjassa esittämän mukainen. Lupamääräykseen C.7. esitetyllä rakenteella kuivatuskerroksena toimivan salaojamaton toimivuutta ei voi tarkkailla, koska kaatopaikan sivuojassa kulkee myös suoraan kaatopaikan pinnalta tulevat valumavedet. Luiskan alareunan rakenne tulee varustaa salaojalla ja tarkkailukaivoilla. Rakenne tulee esittää määräyksen C.10. mukaisissa rakennussuunnitelmissa. Hakemuksessa esitetyt lupamääräyksien muutokset ovat sellaisia, että lupa niiden toteuttamiselle voidaan antaa ympäristösuojelulain 101 :n mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Järvenpään kaupunkikehitys toteaa päivätyssä lausunnossaan, että kaupunki puoltaa Järvenpään kaupungin teknisen toimen ympäristölupahakemuksen muutoksen hyväksymistä ja päätöksen toimeenpanoa muutoksenhausta huolimatta. Hakemuksesta ei jätetty muistutuksia. Luvan hakijalle on päivätyllä kirjeellä varattu tilaisuus esittää vastine Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antamasta lausunnosta. Järvenpään kaupungin Toimintaympäristöpalvelut, kaupunkitekniikka toteaa sähköpostiviestinä saapuneen vastineen liitteenä olevassa Kuivatuskerroksen vesien määrän tarkkaileminen. Tampereen teknillinen yliopisto lausunnossa seuraavaa.

8 8 Yleistä Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on esittänyt vastineessaan, että esitetyllä rakenteella ei voida tarkkailla salaojamaton toimivuutta, koska sivuojassa kulkevat myös suoraan kaatopaikan pinnalta tulevat valumavedet. Uudenmaan ELY-keskus on edellyttänyt, että luiskan alareunan rakenne tulee varustaa salaojalla ja tarkkailukaivoilla. Tässä lausunnossa on esitetty perusteluja, miksi kuivatuskerroksesta poistuvan veden määrää ei ole tarpeen tai järkevää seurata erillisillä rakenteilla, ja miksi pintavalunnan erottaminen kaatopaikka-alueelta kertyvistä vesistä ei ole toiminnan seurannan kannalta olennaista. Kuivatuskerroksen ja muiden rakennekerrosten toiminnan tarkkailu on sinänsä kaatopaikkoja koskevan valtioneuvoston päätöksen (861/1997) hengen mukaista. Ympäristösuojelurakenteiden tulee toimia täysin tarkoitetulla tavalla, mutta valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ei ole edellytetty mittaamista. Vesitase Kaatopaikan pintarakenteessa yhden yksittäisen rakennekerroksen toiminnan varmistaminen edellyttää koko vesitaseen mittaamista. Pintarakenteen kuivatuskerroksen vesitaseen määrittämistä varten on tunnettava tai mitattava: sadanta (P) pintavalunnan osuus (R) haihdunta (E) muutos pintakerroksen vesivarastossa (ΔS) vaakasuuntainen kuivatus (D) tiivistyskerrokseen läpivirranneen veden määrä (I). E = P I R D ΔS. Jotta kuivatuskerroksen toiminnasta saadaan varmuus, on mitattava sadanta, pintavalunta ja haihdunta sekä vesipitoisuus ja sen muutos pintakerroksessa, kuivatuskerroksessa ja tiivistyskerroksessa että kuivatuskerroksesta purkautuvan veden määrä. Pelkästään kuivatuskerroksesta purkautuvaa vesimäärää seuraamalla ei voida varmistua kerrosten toiminnasta. Kaatopaikkojen pintarakenteista tehtyjen vesitasetarkastelujen perusteella pintavalunnan osuus kaatopaikoilla on kohtuullisen pieni. Siihen vaikuttavat erityisesti pinnan muotoilu eli kaltevuudet, kasvillisuus ja pintakerroksen materiaali. Pintavalunnan osuus yleensä kasvaa, kun kaltevuudet ovat suuria, mutta tällöin myös eroosioriski kasvaa. Käytännössä luiskakaltevuuksia rajoittaa rakennettavuus ja luiskien stabiliteetti.

9 9 Pintavalunnan vaihteluun vaikuttavia tekijöitä on selvitetty U.S.EPA:n vuonna 1998 käynnistämässä hankkeessa Alternative Cover Assessment Project (ACAP). Monitoroiduista kaatopaikan pintarakenteista koottujen tulosten perusteella pintavalunnan osuus vaihtelee 0 10 % sadannasta ja on keskimäärin 4 %. Koottujen tietojen tilastollisten tarkastelujen perusteella pintavalunta ei merkittävästi riipu kaltevuudesta, pintarakennetyypistä eikä ilmastosta (Field Water Balance of Landfill Final Covers. Albright et al. 2004). Suomalaisilla vanhoilla kaatopaikoilla on tyypillisesti jyrkähköt luiskat ja tasainen keskialue. Pienillä kaatopaikoilla luiskat ovat lyhyitä, vain muutamia metrejä, joten pintavalunnan osuus on vähäinen. Suurilla kaatopaikoilla luiskat ovat pitkiä, jolloin luiskissa pintavalunta voi erityisesti alkuvuosina rankkasateella olla merkittävää, jollei sitä rajoiteta kasvillisuudella. ACAP-hankkeessa tehtyjen tilastollisten tarkastelujen perusteella vaakasuoralla kuivatuksella eli kuivatuskerroksella on vähäinen merkitys. Kerroksen vesimäärä on vain 0 5 % ja keskimäärin 2 % sadannasta. Tulosten perusteella tavanomaisen pintarakenteen hydrologiaa määritteleekin tiivistyskerroksen yläpuolella eli pintakerroksessa tapahtuvat prosessit. Tosin tulokseen saattaa vaikuttaa se, että kuivatuskerros puuttuu osassa tarkastelussa mukana olleista rakenteista kokonaan. ACAP-hankkeessa tarkastelluissa pintarakenteissa oli yleensä geomembraani, joten tiivistyskerroksen läpi suotautuvat vesimäärät eivät suoraan vastaa suomalaisia pintarakenteita. Saksalaisten tutkimusten mukaan haihdunnan osuus on kaatopaikoilla 70 % sadannasta. Tutkitussa salaojamatto- ja bentoniittimattorakenteessa kuivatuskerroksen kautta purkautui 30 % sadannasta ja vain 0,9 % suotautui tiivistyskerroksen läpi (Long-term obsevation of alternative landfill capping systems -field tests on a landfill in Bavaria. Henken-Mellies et al. 2004). Saksassa Karlsruhessa tehdyissä koerakenteissa haihdunta oli puolestaan luokkaa % sadannasta. Pintavalunta oli aluksi luokkaa 0,5 % ja pieneni olemattomiin neljässä vuodessa, kun kasvillisuus ja pinnan mikrohuokoset kehittyivät. Kuivatuskerroksen osuus sadannasta oli aluksi noin 10 % ja pieneni tasolle 2 % vuonna 1998, kun pitkä kuiva kesä aiheutti mineraalisen tiivistyskerroksen kuivumisen ja halkeilun, mikä vaurioitti rakennetta pysyvästi (Studies on the long-term performance of an alternative surface-sealing system with underlying capillary barrier. Giurgea et al.). Pintarakenteessa rakennekerrokset ovat pääosin vedellä kyllästymättömiä, mikä vaikuttaa veden ja kaasujen liikkeisiin. Osittain vedellä kyllästyneessä kerroksessa vedenläpäisevyys on yleensä pienempi kuin vedellä kyllästyneessä, koska osa huokosista on ilmalla täyttyneitä eivätkä siten osallistu virtaukseen. Osittain vedellä kyllästyneissä kerroksissa vesi voi liikkua myös ylöspäin ja sivusuuntaan. Laskentamalleissa (esim. HELP) tavallisesti oletetaan kerrosten olevan vedellä kyllästyneitä eikä oteta huomioon maakerrosten matriisipotentiaalia.

10 10 Vesitaseeseen voivat vaikuttaa myös erilaiset vettä sitovat tai tuottavat prosessit sekä kaatopaikkakaasujen kulkeutuminen. Esimerkiksi metaanin hapettuminen pintakerroksessa tuottaa kosteutta, mikä pitää ottaa huomioon vesitasetarkasteluissa. Kuivatuskerroksesta purkautuva vesi voi siis olla myös jätetäytöstä kaasujen mukana kulkeutunutta kosteutta. Suomalaisissa ilmasto-olosuhteissa ei valitettavasti ole toteutettu vastaavia monitoroituja pintakoerakenteita. Kaapinta-hankkeessa, Kaatopaikkojen pintasuojarakenteiden tekeminen teollisuuden jätemateriaaleilla, koerakenteiden vesiä seurataan, joten siitä voidaan saada tietoa, kun koerakenteiden tulokset raportoidaan (Kaatopaikkojen pintasuojarakenteiden tekeminen yhdyskuntien ja teollisuuden jätemateriaaleilla -jätteestä tuotteeksi maarakennusteknisin keinoin. Esitelmä, Katopaikkojen pintarakenteet -seminaari , Suomen ympäristökeskus. Rantsi 2009). Mahdollisia tilanteita, jolloin kuivatuskerroksesta ei purkaudu vesiä Pintakerros toimii tärkeänä vesivarastona eli se tasaa kuivatuskerrokseen kohdistuvaa virtausta ja varastoi kasveja varten kosteutta. Pintakerroksen materiaalin vedenpidätyskyvystä ja huokoskokojakaumasta riippuen kerros saattaa käytännössä pidättää kaiken sadannan ja vapauttaa sen huokosistaan kasvillisuuden käytettäväksi tai haihdutettavaksi, jolloin kuivatuskerroksen ei päädy lainkaan vettä. Toinen tilanne, jossa kuivatuskerroksesta ei juuri purkaudu vesiä, on sellainen, jossa kuivatuskerrosmateriaali itsessään on niin huonosti vettä johtava ja/tai vettä pidättävä, ettei siitä juurikaan vapaudu vettä. Kolmas tilanne, jossa kuivatuskerroksesta ei purkaudu lainkaan vettä, on sellainen, jossa tiivistyskerros on niin hyvin vettä läpäisevä tai vettä kapillaarisesti imevä, että kaikki kuivatuskerrokseen suotautuvat vedet kulkeutuvat edelleen tiivistyskerrokseen. Tämä tilanne ei ole todennäköinen, jos tiivistyskerros toteutetaan laadukkaasti esim. bentoniittimatolla, jossa on ominaisuutensa kalsiumbentoniittiä paremmin säilyttävää natriumbentoniittiä. Kuivatuskerroksen toimintaa ei siten voida luotettavasti arvioida tarkkailemalla pelkästään kuivatuskerroksesta purkautuvia vesiä. Kuivatuskerroksen vesien kokoamisen seuraukset Kuivatuskerroksen vesien kokoaminen yhteen määrän tarkkailemista varten voi onnistua pienillä kaatopaikoilla, mutta suurilla kaatopaikoilla on usein maastonmuotojen ja tilanpuutteen vuoksi hankalaa löytää yhtä tai muutamaa sopivaa purkupaikkaa erikseen pintakerroksen päältä ja kuivatuskerroksesta tuleville vesille. Toisinaan tilan puutteen vuoksi joudutaan tiivistyskerroksen yläpuoliset vedet johtamaan samaan ojaan kuin ympäristön kuivatusvedet.

11 11 Pintavesien ja kuivatuskerroksen vesien pitää päästä virtaamaan esteettä salaojakerroksesta reunaojaan. Virtauksen keskittäminen tiettyyn kohtaan voi aiheuttaa eroosio-ongelmia ja jäätymisen tai muun tukkeutumisen takia potentiaalisia tulvatilanteita sekä rakenteiden rikkoutumisen. Rakenteet on suunniteltava ja toteutettava huolellisesti. Niiden pitkäaikainen toiminta kaikilla kaatopaikan reunan osilla ei ole varmistettavissa esim. painuvan pohjamaan tai jälkikäytön vaatimusten takia. Rakenteen kuntoa on jatkuvasti tarkkailtava ja huollettava. Purkupaikassa virtauksen keskittyminen voi sulamisaikaan tai rankkasateella aiheuttaa eroosiota ja vaurioita. Kuivatuskerroksen vesien kerääminen salaojaputkilla reunaojassa ja johtaminen putkissa kaivoihin ja edelleen muiden hulevesien joukkoon voi olla perusteltua tiivisti rakennetussa kaupunkiympäristössä, missä kaatopaikat eivät yleensä ole. Tosin silloin myös pintavedet pääsevät yleensä vapaasti kulkeutumaan kokoojaputkiin, eikä siis pystytä tarkkailemaan erikseen kuivatuskerroksesta kertyviä vesiä lupaehdon edellyttämällä tavalla. Kyseinen ympäristöluvan ehto lisää tarkkailutarvetta. Jotta kuivatuskerroksen vesien kokoamiseksi tehtävät rakenteet eivät jäisi turhiksi, on seurattava kuivatuskerroksesta purkautuvan veden määrää. Vesitaseen laskemista varten on ainakin arvioitava muut komponentit. Luotettavan tuloksen saamiseksi tarkkailun pitäisi olla jatkuvaa. Kirjallisuudessa kuvattujen lysimetrikokeiden tulosten perusteella on sadannan jakautumisesta ja pintakerroksen veden pidätyskapasiteetista riippuen ajanjaksoja, jolloin kuivatuskerroksesta ei purkaudu vesiä. Yhteenveto Kuivatuskerroksesta purkautuvien vesien määrän seuraaminen ei kerro yksiselitteisesti pintarakenteen tai kuivatuskerroksen tehokkuudesta. Perusteltua syytä kuivauskerroksen vesien ja pintavalunnan erottamiselle rakenteilla ei ole. Virtauksen keskittäminen voi aiheuttaa rakenteeseen eroosio- tai muita vaurioita ja korjaustarvetta. Kaatopaikan reunaan rakennettava oja, johon johdetaan sekä kuivatuskerroksen vedet että pintavaluntavedet pintakerroksen päältä, on teknisesti pitkäaikaiskestävyydeltään huoltovapaa ratkaisu. Koska pintavalunnan osuus on kasvillisuuden vakiinnuttua erittäin vähäinen, soveltuu oja kuivatuskerroksesta purkautuvan vesimäärän arvioimiseen. Reunaojaan asennettavien tarkastuskaivojen avulla voidaan seurata veden määrää. Erillisen salaojaputken sijoittamisella avo-ojan pohjalla olevaan murskesalaojaan ei saavutettaisi mitään olennaista lisäarvoa.

12 12 ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Muutetut lupamääräykset Etelä-Suomen aluehallintovirasto muuttaa Järvenpään kaupungin tekniselle toimelle Puolmatkan jätteidenkäsittelyalueelle Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämän ympäristölupapäätöksen Nro 55/2011/1 lupamääräykset A.3. ja C.7. kuulumaan seuraavasti. Muutokset on alleviivattu. A.3. Kaatopaikalle saa vastaanottaa, loppusijoittaa ja hyödyntää jätteitä seuraavasti: loppusijoittaa asumisessa syntynyttä jätettä tai ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa jätettä ( ) yhteensä enintään t/a loppusijoittaa lasijätettä ( , ) yhteensä enintään 60 t/a loppusijoittaa rakennusjätteen rejektiä ( ) yhteensä enintään t hyödyntää kaatopaikan peitemateriaalina ja muissa rakenteissa puhtaita maa- ja kiviaineksia ( ) t/a. Hyödyntämistä saa jatkaa kaatopaikan sulkemisvaiheen ajan hyödyntää kaatopaikan peitemateriaalina ja kaatopaikkarakenteissa tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavia pilaantuneita maa- aineksia ( ), joiden epäorgaanisten haitta-aineiden ja orgaanisten haittaaineiden erilliskomponenttien pitoisuudet ovat alle Samase-rajaarvojen, yhteensä enintään t/a. Hyödyntämistä saa jatkaa kaatopaikan sulkemisvaiheen ajan hyödyntää kaatopaikan peitemaana ja muissa rakenteissa sekä sijoittaa jätetäyttöön hyötykäyttöön kelpaamatonta asfalttijätettä ( ) yhteensä enintään t/a varastoida ja hakettaa kantoja ( , ) yhteensä enintään 500 t/a. Tiivistyskerroksen alapuolella saa hyödyntää materiaalikohtaisen soveltuvuuden mukaisesti esipeitossa tai muussa rakenteessa pysyväksi ja tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavaa betonijätettä ( , , , ) yhteensä enintään t/a ja lupahakemuksessa tarkoitettua tiiliä sisältävää maa-ainesta ( , ) yhteensä enintään noin t. Betonijäte ei saa sisältää muuta purkujätettä, kuten eristeitä, rautaa, puuta, eikä sitä saa tuoda työmailta, joissa ei ole tehty asianmukaista asbestikartoitusta. Hyötykäytettävän betonijätteen kappalekoon on oltava alle 150 mm. Betonimurskeessa saa olla enintään 30 painoprosenttia tiilimursketta. Hyödynnettävän betonimurskeen haitallisten aineiden pitoisuuksien

13 13 (mg/kg) ja liukoisuuksien (L/S=10 l/kg) enimmäisraja-arvot saavat olla seuraavat: Haitallinen Pitoisuus mg/kg Liukoisuus L/S=10 l/kg aine kuiva-ainetta PCB 1,0 PAH 20 Mineraaliöljy 500 DOC 500 Antimoni 0,06 Arseeni 50 0,5 Barium 20 Kadmium 10 0,02 Kromi 400 0,5 Kupari 400 2,0 Elohopea 0,01 Lyijy 300 0,5 Molybdeeni 0,5 Nikkeli 0,4 Vanadiini 2,0 Sinkki 700 4,0 Seleeni 0,1 Fluoridi 50 Sulfaatti Kloridi 800 Edellä esitetyn lisäksi betonijätteen hyödyntämisessä on otettava huomioon jäljempänä määräyksissä A.3.a. ja A.3.b. edellytetty. C.7. Kuivatuskerroksessa käytettävän materiaalin vedenläpäisevyyden on oltava k 1 x 10-3 m/s. Kerroksen kaltevuuden on oltava riittävä, jotta vesi voidaan johtaa kerroksesta tehokkaasti vesienkeräilyjärjestelmien kautta avoojaan. Kuivatuskerroksen materiaali ja paksuus on valittava siten, että kerroksen toimivuus ei heikkene haitallisesti pitkän ajankaan kuluessa tukkeutumisen, painumisen tai muun tekijän seurauksena. Kuivatuskerroksen tukkeutumisen estämiseksi kerroksen pinta ja tarvittaessa pohja on suojattava tarkoitukseen soveltuvalla materiaalilla. Valitun kuivatusrakenteen pitkäaikaistoimivuus on osoitettava luotettavasti rakennus- ja laadunvarmennussuunnitelmien erillisenä liitteenä. Kerrokseen valittavan salaojamaton on oltava tarkoitettu käytettäväksi kaatopaikkarakentamisessa. Kuivatusrakenteen toteutuksessa on varmistettava, että vesi poistuu tehokkaasti luiskan alaosasta ja että kerroksesta purkautuva vesi ei vaurioita kaatopaikan luiskan reunarakenteita ja että salaojamaton tai muun kuivatusrakenteen vedenjohtavuus säilyy tehokkaana pitkäaikaisesti. Veden poistuminen luiskasta on varmistettava käyttämällä asianmukaisia rakenteita.

14 14 Valittavasta salaojamatosta on esitettävä yksityiskohtaiset maton mitoituslaskelmat. Selvitys salaojamattorakenteen pitkäaikaistoimivuudesta ja mitoituslaskelmat sekä kuivatusrakenteen rakennussuunnitelmat on esitettävä Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1721 määräyksen C.10. rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmien erillisinä liitteinä. RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Etelä-Suomen aluehallintovirasto on tutkinut lupaharkinnassa toiminnasta aiheutuvan ympäristökuormituksen. Päätöksen määräyksissä on otettu huomioon ympäristöhaittojen ehkäiseminen ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaiset periaatteet sekä ympäristönsuojelulain 42 :ssä säädetty. Lupamääräykset ovat tarpeen, jotta tämän päätöksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1721/ ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston antaman päätöksen Nro 55/2011/1 määräysten mukaisesti suljettu kaatopaikka täyttää ympäristönsuojelu- ja jätelaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa asetetut vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetetut lupamääräykset huomioituna aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Kun Puolmatkan kaatopaikalla toimitaan esitettyjen suunnitelmien ja asetettujen lupamääräyksien mukaisesti, ei toiminnasta ennalta arvioiden aiheudu edellä kuvattuja haitallisia vaikutuksia. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on käyttänyt ratkaisun tausmateriaalina "Kaatopaikan käytöstä poistaminen ja jälkihoito. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2008. Suomen ympäristökeskus." -julkaisua. Yleiset perustelut Etelä-Suomen aluehallintovirasto on poistanut lupamääräyksestä C.7. Kaatopaikan luiskan alareunassa kuivatuskerros on varustettava salaojilla ja tarkkailukaivoilla. Rakenne on toteutettava siten, että kuivatuskerroksen

15 15 toimivuutta, kuten kerroksesta poistuvan veden määrää, voidaan tarkkailla. ja Kerrokseen valittavan salaojamaton on oltava tarkoitettu käytettäväksi kaatopaikkarakentamisessa. Salaojamatolla toteutettavassa kuivatuskerroksessa on varmistettava veden tehokas poistuminen luiskan alaosasta käyttämällä salaojaputkitusta, rakentamalla luiskan alaosa mineraalisesta materiaalista tai muulla asianmukaisella menetelmällä. -kappaleet. Poistetut kappaleet on korvattu Kerrokseen valittavan salaojamaton on oltava tarkoitettu käytettäväksi kaatopaikkarakentamisessa. Salaojamattorakenteen toteutuksessa on varmistettava, että vesi poistuu tehokkaasti luiskan alaosasta ja että salaojamatosta purkautuva vesi ei vaurioita kaatopaikan luiskan reunarakenteita ja että salaojamaton vedenjohtavuus säilyy tehokkaana pitkäaikaisesti. Veden poistuminen luiskasta on varmistettava käyttämällä asianmukaisia rakenteita. -kappaleella. Ratkaisussa Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei ole ottanut kantaa pintarakenteen kuivatuskerroksen reunarakenteen toteuttamistapaan. Rakenne on esitetty "Kaatopaikan käytöstä poistaminen ja jälkihoito. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2008. Suomen ympäristökeskus." -julkaisun sivulla 69. Valvontaviranomainen arvioi suunnitelmia hyväksyessään kuivatusrakenteesta poistuvan veden määrän tarkkailun mahdollistavan rakenteen toteuttamistarpeen. Lupamääräysten yksilöidyt perustelut Määräys A.3. Eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetusta (403/2009) voidaan käyttää taustamateriaalina, kun arvioidaan tiilijätteen ympäristökelpoisuutta. Hakemuksessa esitetyn tutkimustuloksen mukaan tiiliä sisältävä maa-aineksen haitallisten aineiden kokonais- ja liukoiset pitoisuudet olivat asetuksen (403/2009) raja-arvoja alhaisemmat. Lisäksi tiiliä sisältävän maa-aineksen näytteessä ei todettu kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja sen säädösmuutoksessa (202/2006) kaatopaikkasijoituskelpoisuudelle asetettujen raja-arvojen ylityksiä. Edellä esitetyn perusteella tiiliä sisältävä maaaines soveltuu ympäristökelpoisuudeltaan hyödynnettäväksi kaatopaikan esipeittomateriaalina. Jätteistä annettu valtioneuvoston asetus (179/2012) tuli voimaan Asetuksella on kumottu muun muassa yleisempien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta annettu valtioneuvoston asetus (1129/2001). Asetuksen 179/2012 liitteessä 4 säädetään jäteluettelosta. (YSL 43, YSA 20, JL 6, JA 8, VNAJ 4, Liite 4) Määräys C. 7. Etelä-Suomen aluehallintoviraston antaman päätös Nro 55/2011/1 mahdollistaa kuivatusrakenteen rakentamisen vähintään 0,5 metrin paksuisena mineraalisen materiaalin rakenteena tai salaojamattorakenteena. Määräystä on muutettu yhdistämällä erilliset mineraalista rakennetta ja salaojamattorakennetta koskevat määräykset yhdeksi kokonaisuudeksi.

16 16 Veden tehokas poistuminen kuivatusrakenteesta voidaan toteuttaa käyttämällä salaojaputkitusta, rakentamalla luiskan alaosa mineraalisesta materiaalista tai muulla asianmukaisella menetelmällä. Veden tehokas purkautuminen salaojamattorakenteesta parantaa jätetäytön luiskan alareunan stabiliteettia ja lisää kuivatuskerroksen varastointikapasiteettia ääritilanteessa. Lisäksi rakenteella varmistetaan, että pintarakenteen kuivatusrakenteen poisto-oja ei ala padottaa luiskista tulevaa vettä. (YSL 43, YSA 37, JL 6, JA 8, VNp 861/1997) VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN JA LAUSUNTOIHIN Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa esittämät seikat on otettu huomioon lupamääräyksissä. Muutettu lupamääräys C.7. mahdollistaa pintarakenteen kuivatuskerroksen luiskan alareunan toteuttamisen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaatimalla tavalla. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Tämä päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman. (YSL 100 ) Muilta osin Puolmatkan kaatopaikan sulkemisessa on noudatettava Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1721/ ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston antaman päätöksen Nro 55/2011/1 määräyksiä. Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta Perustelut Luvan saaja saa aloittaa ympäristölupapäätöksen mukaisen toiminnan tämän lupapäätöksen määräyksiä noudattaen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. (YSL 101 ) Muutoksenhakutuomioistuin voi kieltää lupapäätöksen täytäntöönpanon. (YSL 101 a ). Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän ympäristölupapäätöksen No YS 1721/ määräyksen C.3. mukaan luiskaukset ja tarvittavat esipeittokerroksen täydennykset on saatava valmiiksi mennessä. Kun otetaan huomioon edellä esitetty, tiiliä sisältävän maa-aineksen tutkimustulokset ja se, että valvontaviranomainen hyväksyy kaatopaikan pintarakenteen kuivatuskerroksen rakennussuunnitelmat, ei haetusta toiminnas-

17 17 ta ennalta arvioiden aiheudu sellaista ympäristökuormitusta tai muuta haittaa, joka tekee muutoksenhaun hyödyttömäksi. Päätöksen täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta ei ole asetettu vakuutta, sillä ympäristönsuojelulain 101 :n mukainen vakuuden asettamista koskeva vaatimus ei koske kuntaa tai kuntayhtymää. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4, 5, 7, 8, 28, 31, 36, 37, 38, 41, 42, 43, 53, 54, 56, 58, 96, 97, 100, 101, 101 a Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 5, 16, 18, 19, 20, 37 Jätelaki (1072/1993) 6 Jäteasetus (1390/1993) 3, 3 a, 8 Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 4, 37, liite 4 Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997) Valtion maksuperustelaki (150/1992) Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2012 ja 2013 (1572/2011) Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tämän ympäristöluvan käsittelystä perittävä maksu on Lasku lähetetään erikseen myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta. Ympäristönsuojelulain 105 :n mukaan lupahakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) perusteella aluehallintovirastojen maksuista vuosina 2012 ja 2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Asetuksen 7 :n 2 momentin mukaan suoritteesta, jota koskeva asia on tullut vireille ennen , peritään maksu tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Tämän hakemuksen vireille tullessa voimassa olleen aluehallintoviraston maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) maksutaulukon liitteen mukaan lupamääräysten muuttamista koskevan hakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 30 % taulukon mukaisesta maksusta. Tavanomaisen jätteen kaatopaikan ympäristöluvan käsittelymaksu on euroa. LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Järvenpään kaupunki Tekninen toimi, kaupunkitekniikka PL Järvenpää

18 18 Jäljennös päätöksestä Ilmoitus päätöksestä Järvenpään kaupunginhallitus Tuusulan kunnanhallitus Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta Järvenpään kaupungin terveydensuojeluviranomainen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Ilmoitus päätöksestä lähetetään asianosaisille listan dpoesavi mukaisesti. Ilmoittaminen kunnan ilmoitustauluilla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla. Päätös kuulutetaan Järvenpään kaupungin ja Tuusulan kunnan virallisilla ilmoitustauluilla. (YSL 54 )

19 19 MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. (YSL 96 ) Valitusoikeus lupapäätöksestä on luvan hakijalla ja niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä niillä viranomaisilla, joiden tehtävänä on valvoa asiassa yleistä etua. (YSL 97 ) Valitusosoitus on liitteenä. Liite Valitusosoitus Pekka Häkkinen Jaakko Heinolainen Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Pekka Häkkinen. Asian on esitellyt ympäristöylitarkastaja Jaakko Heinolainen. JHe/ts

20 VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Ratapihantie 9, Helsinki postiosoite: PL 110, Helsinki puhelin: (vaihde) fax: sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.