Arvoituskuvia kokonaisuus Tampereen taidemuseo 2010 Opettajan oheismateriaali. Runoisia kuvia

Transkriptio

1 Arvoituskuvia kokonaisuus Tampereen taidemuseo 2010 Opettajan oheismateriaali Runoisia kuvia Pihlajamorsian Valkohuntuinen, Sinä elämä kuolleen talven keskellä. Bo Carpelan on kirjoittanut Anni Leppälän teosten inspiroimana kahdeksan runoa. Ryhtykää tekin runoilijoiksi. Korvat ja mieli voidaan kääntää runotaajuudelle runoja lukemalla ja kuuntelemalla. Tampereen kirjastojen Kirjatin runokirjavinkkejä: Satunnaisrunoja Lämmitelkää runosuonianne tekemällä ensin yhteinen satunnaisruno. Satunnaisrunoa varten tarvitaan jokaista oppilasta varten yksi paperilappu. Opettaja jakaa ryhmän kolmeen samankokoiseen ryhmään. Yksi ryhmä kirjoittaa adjektiiveja, yksi substantiiveja ja yksi verbejä. Jokainen oppilas keksii vähintään yhden sanan. Sanojen inspiraatioksi kannattaa ottaa joku kuva tai aihe ja rohkaista lapsia käyttämään erikoisempiakin sanoja. Opettaja kerää laput ja muodostaa runon nostamalla vuorotellen joka kasasta lappuja. Opettaja lausuu runoa ääneen lappuja ottaessaan, tarvittaessa sanoja voi hieman taivuttaa. Runoista tulee sellaisia kuin tulee, usein aika hassuja. Jatkotehtävänä voidaan järjestellä lappuja oman mielen mukaan ryhmän mielestä hyvältä kuulostavaksi runoksi. Omat sanat Runoille on tyypillistä, että ne kuvaavat hetkeä. Lyyrinen runo on usein ikään kuin paikallaan pysyvä kuva tai silmänräpäys, joka vangitsee jonkin hetken tunnelman ja välittää sen lukijalle. Katsokaa yhdessä jotain taideteosta, esimerkiksi Anni Leppälän Orange tree teosta. Miettikää sanoja, jotka sopivat kuvaan tai sen tunnelmaan (esimerkiksi appelsiini, tyttö, polku, viipyilevä, puu, piiloutua, mekko, seistä, kukka, varjossa, kädet, musta, olla paikoillaan, hiljaisuus..). Kuva on ladattavissa suurempana Tampereen taidemuseon nettisivuilta: Sanokaa ja kirjoittakaa lauseita, joita kuva mielessänne synnyttää. Kirjoittaa ylös kaikki mitä mieleen juolahtaa ja lähtekää karsimaan niistä. Suomen kielen sanajärjestys on suhteellisen vapaa muihin kieliin verrattuna. Kokeilkaa vaihtaa sanojen paikkaa ja maistelkaa miten se vaikuttaa lauseeseen, esimerkiksi Oranssi appelsiini puussa vs. Puussa appelsiini oranssi. Sanajärjestyksen muuttaminen on tehokeino, jota on käytetty paljonkin runoudessa. Vaikutteita voi myös ottaa japanilaisista haikurunoista. Haiku on kolmisäkeinen runo, joka on kieleltään ja asultaan pelkistetty, usein mietelauseenomainen. pienet otukset väistävät kalliota kaislikkopiiloon

2 Haikulla ei perinteisesti ole nimeä, eikä siinä ole riimejä, mutta jos tällaiset lasten kanssa syntyy, niin antakaa tulla vain! kuuluu rapina siellä raapii apina vatsaansa vanhaa Lisätietoja haikuista ja edellä mainitut haikut: Päästäkää mielikuvituksenne lentoon ja keksikää omat runot. Opettaja voi kirjata ylös lausutut runot, jos kaikki eivät vielä osaa kirjoittaa. Runoista voi koota kokoelman, joka monistetaan kaikille kotiin vietäväksi. Lapset voivat myös kirjoitustehtävänä kirjoittaa oman runonsa papereille, jotka kootaan näyttelyksi yhdessä inspiraatiokuvan kanssa. Anni Leppälä: Orange tree

3 Piiloleikit Monissa Anni Leppälän valokuvissa on teemana piilossa olo. Ihminen saattaa piilotella puun takana tai yrittää piiloutua esimerkiksi käsiensä taakse. Tässä perinteisiä piiloleikkejä esimerkiksi pihalla leikittäväksi. Sardiinipurkki Yksi leikkijöistä menee piiloon ja sillä aikaa muut laskevat silmät suljettuina kahteenkymmeneen. Kun on laskettu kahteenkymmeneen, kaikki lähtevät etsimään piiloon mennyttä. Aina kun joku leikkijöistä löytää piilon, hän jää sinne hiiren hiljaa piilossaolijan viereen. Lopuksi kaikki ovat samassa piilossa kuin sardiinit purkissa. Se, joka löysi piilon ensimmäisenä, on seuraava piiloon menijä. Haastavinta leikissä on pysytellä hiljaa silloin, kun piiloon on kerääntynyt jo monta leikkijää! Jos leikki tuntuu liian jännittävältä, voidaan piilossa olijaa etsiä esimerkiksi pareittain. Polttaa polttaa Yksi leikkijöistä toimii etsijänä. Etsijä poistuu huoneesta, ja muut leikkijät piilottavat sillä välin sovitun esineen. Kun esine on piilotettu, etsijä kutsutaan takaisin huoneeseen. Hän alkaa etsiä piilotettua esinettä ja toiset auttavat häntä ilmaisemalla, kuinka lähellä piilotuspaikkaa hän on. Jos etsijä on kaukana piilotetusta esineestä, toiset sanovat 'kylmää' tai 'hyvin kylmää', ja kun hän alkaa lähestyä piilopaikkaa, toiset sanovat 'haaleaa', 'lämmintä', 'kuumaa' tai 'polttavaa'. Jokainen toimii etsijänä vuorollaan. Leikkiä voi leikkiä ulkona tai sisällä. Oman arvoituskuvan maalaaminen/ kollaasityö Anni Leppälä: Woods

4 Monissa Anni Leppälän kuvissa on kätkeytyneenä jotain, jota ei kuvasta heti ensi katsomalta huomaa. Kun kuvia katsoo tarkemmin, oksien kätköistä tai puiden lomasta saattaa havaita esimerkiksi ihmishahmon. Maalatkaa tai rakentakaa kollaasikuvana jokainen oma arvoituskuvanne: Maalatkaa kuva maisemasta, esimerkiksi satumetsä tai puutarha. Voitte hiukan miettiä, millainen tunnelma maalauksen maisemassa on. Onko kyseessä aurinkoinen prinsessan puutarha vaiko synkkä, tiheä metsä? Maalatkaa kuvaan oma hahmonne, niin että hahmon huomaa vasta, kun kuvaa katsoo oikein tarkasti. Kuvassa piilottelevan hahmon ei välttämättä tarvitse olla ihminen vaan se voi olla eläin tai satuhahmo tai vaikkapa avaruusolio! Kuvan voi myös rakentaa niin, että maalaamisen lisäksi maisemaan leikataan kuvia lehdistä. Esimerkiksi kuvia rakennuksista tai kasveista. Myös kuvaan piilotettu hahmo voi olla lehdestä leikattu. Kuvaan voi myös liittää vaikka kiiltokuvan, niitähän Anni Leppäläkin käyttää omissa valokuvissaan. Kun Anni Leppälä kuuli tulleensa valituksi Vuoden nuoreksi taiteilijaksi, hän pyysi Bo Carpelania kirjoittamaan runoja valokuviensa pohjalta. Nämä runot ovat liitteenä Vuoden nuori taiteilija näyttelyjulkaisussa. Yksi mahdollisuus on käyttää oman teoksenne inspiroijana vaikkapa tätä Bo Carpelanin runoa: Metsän risukkoisessa pimeydessä valopilkkuja, linnunpesiä. Kun kaikki ovat saaneet omat työnsä valmiiksi järjestetään taidenäyttely. Kuvat ripustetaan seinälle ja kaikki pääsevät katsomaan toistensa kuvia ja etsimään kuviin piilotettuja hahmoja. Tarvikkeet: Maalaukseen sopivaa paperia Vesi /peitevärit Aikakausilehtiä Liimaa Sakset Hassu naamio Askarrellaan pahvista koko tai puolinaamio: 1. Työtapa Leikataan kaikille valkoisesta kartongista koko tai puolinaamio. Tämän jälkeen jokainen piirtää erilliselle paperille yhden nenän, viikset, parin kulmakarvoja, korvia, hatun yms., jotka ovat suurin piirtein luonnollista kokoa. (Voi verrata omiin tai kaverin kasvoihin, että tulee oikean kokoiset.) Kasvojen osat leikataan irti paperista ja laitetaan esille pöydälle. Jokainen valitsee muiden tekemiä kasvojen osia oman työnsä materiaaliksi. Itse maalaten ja muiden tekemiä kasvojen osia käyttäen rakennetaan naamio. Neniä ja muita kasvonosia voi etsiä myös lehtikuvista. 2. Työtapa

5 Opettaja tulostaa alla olevia mustavalkoisia kasvojen kuvia luonnollisessa koossa, niin että jokainen oppilas saa oman tulostetun kuvan. Leikatkaa kuva irti taustasta. Kasvokuva liimataan pahville ja pahvi leikataan kasvojen muotoiseksi. Leikataan silmänreiät opettajan avustuksella. Naamiosta voi myös leikata alaosan pois ja tehdä puolinaamion. Nyt naamiota voi muokata haluamallaan tavalla maalaten, värittäen tai siihen voi vaikka lisätä uusia elementtejä kuten silmälasit tai päähineen. Lopuksi naamioon kiinnitetään kuminauha, jolla sen saa pysymään kasvoilla. Tarvikkeet: Tulostettu kasvokuva Kartonkia Liimaa Piirustus ja maalausvälineitä Kuminauhaa Sakset Oma valokuva naamion kanssa Työskentelyä valmiiden naamioiden kanssa voi jatkaa vielä niin, että jokaisesta otetaan kuva naamio kasvoillaan. Ensin jokainen lapsi etsii paikan päiväkodista/koulusta, jossa haluaa tulla kuvatuksi ja miettii millaisessa asennossa haluaa kuvassa olla. Jos käytössänne on kamera, opettaja voi ottaa oikeasti kuvan lapsesta naamio päässään. Jos kameraa ei ole, voitte rakentaa pahvista kehyksen. Kun lapsi on valinnut oman kuvauspaikan ja asennon, opettaja rajaa kuvan kehyksellä ja muut katsovat tätä syntynyttä kuvaa. Liitteenä valokuvat naamioita varten:

6

7

8