1* ct ö t c «Suometar

Transkriptio

1 1* ct ö t c «Suometar umomnt 1857 OdtUftOfi, guontalaifen Äirjadikuuten-Seuran Äirjapatneofa, 1857.

2 Painoluroan antanut: L. Heiinburg-er.

3 tfäll9$4ttcttel0. L Runoja ja Lauluja. 8.ro*fa. Sintti ja Katri 10. Glo on haamu haihtumaiuen 2. 3obcton leipä 12. Kyllä tunnen toifen mielen 23. Lasten taulu (3nferi8tä) 4. Laulan lasta nuffumahan 9. Liekfuwirfiä 25. Lähetystirja Tytölle 9. «Dccnnyt aika 15. 2RifS'ei koita fuu foria 13. 9limipäiwän lahja tytölle 9. Disko linnun lento=neuwot 11. «Pohjolan 2)ö 4. Sftiemu 7. SRutouSrcirfi ikänmaan kuojelcmikesta 14. Herran=rufou8 33. Toijtn ennen, toiftn eilen 14. SBatpunen 27. II. historiallista. Selifarto 9. Senjamt granflin 19,20. Hämeenlinna... * 7. Jaakko Saga, e ja Wiipuriu linna Kristoforo Solombo 26, 27, 28. Kuinka koulupojat entisaikoina fifään otettiin foxi\\ toulusfa 25. 2KathiaS Kteffaiieri KaStren 25, 27, 30. «Killoin SRuotfm fcrafa tuti kristitpkft 11. Sinain wuort 35. «Potyfrateen formus 27. pyhälle hnuöalfe waeltajat 1. 9ti6tittennot: Gnftmäineu (ro ) 2. «3yhän hauban pelastua 3. Toinen SRiötiricnto ( ) 4. ^yyän kaupungin kukistu* (rc. 1187) 5. Kolmas fjlistinriento I 6. tr:ro*f«. Kolmas IRiStinriento II 7. Neljäs IRiStinriento ( ) 13. Satronlinna 3, Tiirimliiiiia 12. III. Satuja Sekä mutta kertomia. 2tt)ne foira 21. Slifanfa unohtanut 3. Slthcnalainen ja Silmäpuoli pa(wcfianfa luue, ölias ja Sintti 8. Slnringon noufu ja lasku 26. Slutio faari 17. ttnfrtt.. W f > 19. epäjumalan tuitnutdcsta 26. ^anljen IKuoho 13. clläumieunen Tyttö 16. Hiirten kcräjät 28. HurSfayin työ 4. 3fin tuppi, totinen tapaus 14, Stämaiben Silmänkääntäjistä 29. Äaleroatan IRunot... 14, 16, 18, 22, 23, 24, 29. Kauppias WeueäiaSta 31, 32, 33. Koirat pppän Bernhardin wuoreha g Koit ja Slmärif (Suomi 1855) 20. Krofotili. 31. Kuffaiueu ;. 11. KufoiStawa wiinapuu. 13. Kullafin maalla on tapania 12. Kuiuufaan firfko 2. Köohän joulu 1. Köohpyben ja SFtiffauben käräjän käynti, 15, 34. La'iu ilmoitus Sinain wuoteha Legenba Haapapuusta 18. Lemmen fuffo ja muuriainen Liiffaareaisten «Kaa (Suomi 1855) «JReeuo ja Slttalo 5. «Dicl^ät «KetjäStäjät. 7. SftiStä meille rceli tulee 25. 2Riten kuniutaiöfa eletään (Suomi 1855). 19.

4 9i:reefa. Ruppuueulanen onnen tuojana 31. parempi»ffl pm> pirrosfa kuin fpmmenen ofkaha. 9. pitkästä Olnnista Tarina 32. «JJoifa ja färme 19. Ritani Wittina,ton Äiinalaiket 32, 33. ftuolon (fnfeli 33.?)ö ja päimä 33. Satu $öllölän papista 18. Simon Rabbi ja Timantit 26. inmtt) Jr 1 ty*y*k**-\'.. 21, 22. Sorkaliutu ' 28. Suu mieraana häiskä 8. Sääli eläimiä 8. Tammipuusta Tarina 9. Subfimo Wauha 3alopeura 20. Weftpifata 29. Wäinämöifen kannel 25.?}Stämykfet 23. O IV. DpettawatSta. Slmerikau alfupcräiket akujamet 14. Slnuin opetuslapft, ' t>ena 24..gjöornllä matkustus 2. Jkäimme maa 12. Kameli 9lrapian bicta ulavoilla 5. fiomoaski ja feri fäntäntö 4. Lakin kefftutö 22. Leijona 15. Lutniftnfaleet 6. SKalajit 25. SKatfalinnut... lt Tl\U"\ miskäfin ihminen henfenfä elättää SKitcn GnoKmnisfa woita fäästetään 11. potaateista 16. Setan firjeitä.hinaile 21, 28, 30. Sofurista 21. Suomi H. Wcbe8t5 17. SeltitalaSta 33. Dnfo työ waiwaa 34, 35.?lnttu--fetän juttuja 34, 36. ^olyneftalaifet 36. Sananlaskuja löytyy numeroisia:. 4, 5, 6, 8, 12. 3trwoituffia on numeroisia:...11, 16, 17, 21; ja felitys niihin joko famasfa eli keuraamasfa numerosfa.

5 &a3ten uometar. Lukemista 9?uoriSollc. M h.iammikuuöftt ty^äut -PaubnIIc SBaeltajat. Jo aifaifcen aina neljännestä muokikabasta altain oli ftistifuunaoka taioafft tullut waeltaa palcstiinan mainiolle maalle ja ftcllä Wapahtajan bauballa rutoilla knu= tein aitteeff! faami««, SBtyttellen alettiin tätä Äristuf-- keu haimalla Kumitti pitää aufiollifena, mitt' ci pyhänä tekona, ja fiitä aijoin kiihtyi mainittu maclluffcn tyatu Ofyä enemmin. Satuvat iäbesfä ja ufeinfi aroo=jaloin ja alastoinin päin kristillistä nöpryyttä ofoittaakfenfa läfft rcuoftttain Maustan, Saffau ja 3tatian mailta fuuret joukot pyhälle bautallc Samoamaan. SlrmattamaSti kohfafi itäin pitkälle matfahe lähteneitä monet waiwat ja mastuffct. ÄnlficSfaan outoja maita, kautta rääkäisten fanfojen, oliwat he alinomaikeska hengen maarasfa ja faimat när>w faifenlaista hätää ja puutetta; maan rot= mosfa kerrank ftiljcn pyhään maat;an päästä, jo*fa boi* bäu falfis Wapahtajanfa oli baubattu, kärfimät he ilolla mattanfa tovoimmatfin kohtalot. 3otfa tielle mäfymättä heistä nntjboinfi pääfimät mat» fanfa perille, kaimat enft ottoina mähaistä maffita masten fänki raubasfa ÄrtStuffen bauballa. Sillä fauppaa fäymät 9lrapialaifet, joibeu roallaefa Palestiina filloiu oli, uäfimät fen itfeheen etuifafft, että heibäit maaufa tautia faifenlaista faukaa fulefft. Tästä fyystä oli myösfin ke ftrffo, joufa Suuren ftonstantiinon puo= Ufo, feikarinna.giclcna baubau fobbatle muinoin rakennutti, annettu ftristityibeu warftnaikeen halttuuu ja fen faitfijaffi määrätty kristillinen pappi, jota janottiin Jerufaleiniu patriarfaffi. Waau fosfa Turkfilaifet myöhemmin malloittiroat fefä «Palestiinan että Styttrian alfohivxt he Äristttmtä faifella tapaa mainota. Pobälle bauballc pääötäffeen täytyi nyt ricntolaisteu tatffa piffcreiu, joffi heitä fiffotn faitotfttit, fuurt maffu fuo= rittaa. Gifä fillä bomä. 2KoueSti kpllä fobtelimat Turkfilaifet heitä fuitenfi wäfiwaltaifesti ja mehvät mii-- meifetfin maatteet heibäit päältänfä; roieläpä toifi-- iiaan ryöstimät hengenkin. SKutta ^erufalcmiiu rienji pytä kaiffi nönräinieliiiä Äristitnitä, niiufuin euuenfin, ja muiben kausfa kulti ftnne cräo JHanSfataiueufi, nimeltään Pietari ja folu> fin ttmtennin faupuugista. CUeSfaau pybäsfä to» puugisfa tuli hän omin filminfä näkemään, tainta jul< maori lurffiiaifet fobtelimat fustiriutä, ja roaiitsi kiri. 3erufa(eiuiu patriarfalle. Tämä, jofa oli jumalinen ja ymmärtämä mieti, mucmti ken, että feurafautanfa ftlloi-- nen tila oli fangen furfea, ivaan fanoi fen parantuma festa tusfin oleman toimeakaan; fillä kreikan mallan kcifari, jolta muutoin olifi apua moinut obottaa, oli itfe fttä npfyä fuuresfa abbingosfa. 3P8 fitä mastaan fäiifi Ocuroopan moimallifet kanfat ybbistyiftmät itä=maifia usfolaiftaan auttamaan, niin faattaiftmat kenties heibän ttlasfaan maifuttaa jotafin parannusta. 9?ämä fanat tusfin ^tetari fuuliknan, kun jo mieicsfään päätti fcbou tufftllanfa faattaa länftmaiben kanfafunnat pyhää maata" Turffilaistcn mallasta pelastamaan. Warmaan, aivan»armaan," fanoi hän patriarkalle, ou teitä fofo länfunainen fristikunta auttama, jos maan oikean tiebon faamat teibäu furfeasta tilastanne. molliueu ifä, Kirjoittakaa fris, at' fefä paareille että kaikille länftmaiben fu* uinfaillc ja ruytinoille, futnfa kauhea uyfyinen tilanne on, ja mahmistakaa omalla ftnetillännc fc teibän malitus. kirjanne. Wuu\ puolestani tahdon Gurooppaau palat* tuaui roaeltaa maasta maahan ja nltäufä julistaa, minfälaista yätää ja aybistusta täällä färfute, keboittaen kofo frisiikuntaa teibän amukfenne." Glämälfä, innosta palamalla pubeellanfa faifin Pietari mainitun patriarkan fuottnmaan taumaanfa, ja tämi toimitti Pietarille ne lähdekirjat, joita hän oli maatinut. Kohta fen jälfcen mahmisti erinomainen unennäkö enemmin mielä tätä pietarin päätöstä. öräänä iltana oli hän rukoillaffceit menupt pobälle bauballe. Täsfä kauan malmottuanfa, raufeft ruumiinfa ja bän nukkui kifeäoti bauban micteen laattiatle. llnisfaan näki hän fiini npt Äristuffen, jofa feboitellen fanoi hänelle: noufe Pietari ja täytä miipymättä fe tärfeä toflfl, mifä {uralle on annettu! 2lcmä olen fiinä finua auttama.

6 Sillä aifa on hutut, että rrhä raiffa pubbistettafoon ja patroclijani tulkoot bäbisiään autetuiffi." Tästä päivin piri Pietari aikeesfa olevata tointaan 3umalunben kallimana ja uskoi rrafaasti että taimatlincu faitfemus oli hänen tuleroaista waifutustaan eistämä. Wiiroöttetemättä matfusti hän jiis enji tilatsuubesfa merttke etelä Jtaliaan, josta kittc ferfeimmiteu SR o o maan kiiruhti. Siellä jätti hän iilloisellc paamille, loitolle Urpanatle 3eriitalemista tuomat firjectikä ja himoili itfeffin innokkaasti Sikäläisten Kristinoin fiiurta hätää ja kurfeutta, miten kiellä pnhät feubut Turkfilaisten fautta Saastutettiin ja millinen käskn hänelle Kristufken omalla hauballa oli annettu, «Paami kuuli häntä fuoftolla ja maiffa itfeänfa toinen riita-paami Silloin fomaoti abbis-- teli, tupafi hän faifiu moiminsa Pietarin aifomusta kuitenfin autella; marfinfiu fosfa roähäistä ennen Kreikan teisari SllekfiuS oli Turkkilaisia vastaan anonut bä» neltä apua. «Paavin fiuuauffcn faahtanfa läfjt fiis «Pietari aimotulle matkalleen ja muofifaubcssa ennätti hän jo halfi 3talian, SfianSfan ja länteis-saffan famota. KarfcaSfa pilferi-kauhtanassa, jota jo «Palestiinan maalla fänbes= Sään oli kantanut, avo-jaloin, wyöllänsä föpfi ja fäbcsfä KriStukSen fittoa ratfasti t)än aaftn feläsfä läpi maiben, faupunfien. 3a fuska ikään hän fulti ja misfä tilaifuutta fuinfin fai, kabuilfa, teillä, firfoissa eli torilla efttteli hau kmniel-ttlmin ja omaa rintaanka Icöben palamalla fttvaubelfa fitä tewa\i orjuutta, jonfa ikeesfä ppbällä maalla" elämät fristitpt huokailivat. «Puhuen futä, kuinka Kristus itfe oli hänelle ppbällä haubalfa ilmestpttut, kehoitti hän ankarasti futattu fris* tikunnan jälentä fiirehtimään onnettomille uskolaisillecn amukjt ja kuvaili elämästi, mifä autuus ja oniu kerran otetti niitä, jotfa tämän kehoitufkeu tuulivat, pätien näin SaarnatcSfa innostui kufin fuulijoista rientämään Sen maan ja kaupungin pclastuflcfft, josfa maaliman Wapahtaja ihmisfiiniia]! IniiaStukfefft oli elänyt, kärfnnu ja mihboin heittäinu henfenfä. KoSka «Pietari faaruaamifellaan näin oli fanfan mielen rotebättänot, julisti «Paavi ympäri kofo fristifunttan, että 9Ram6fuu6fa muouna 1095 tulift kuuri firfonfo-- fous pibettämäffi Klermonuin faupungisfa «JtanSfau maalla, ja futfuttt fofo fristifunnan piispat, papit, herrat ja ruhtinaat fitä masten jinne. Jämän fchoitufsen kuuli enin ofa kristikuntaa ilolla ja feräiupi määrä-aifana pitämään mainittua kirkonkokousta. «Räin tuli amara keto täyteensä mäkeä, ja fun heitä nyt «paami jtinä in«i noffaasti kehoitti Kristuffcn hautaa pelastamaan ja ejittcli faiffi ftttä Seuraamat fefä bengelltfet että maaflifet ebut, fuinfa heille tämä Sota Suuren moiton toin ja be bttmän toönsä palfmnofsi periumät ijänfaiffiseu autuuben, buufi fofountunnt kanfa «btä futaaja: lähfäämme mat» falle! «Jiiin on 3umalan Kaifkimaltiaau tahto!" Siitä faiffein läsnä olcmaisteu langettua polmilfensa maahan, antoi paami heille ftunaufkeufa, nimitti erään piiepau Ttaifekfeen tälle pohälle retkelle ja riipusti punaifcsta me= taito lattetun ristin hänen olalleen morftfft. tteiti muu fauka tämän näki, baluft kufin tantan Semmoista merffiä ja fiiruhti Phbeulaifeu ristin omnielluttamaan maatteihinka. tatti kaimat nämä prhälle hauballc tmf» femaifet uimeniä ja pleifesti Sanottiin heitä kiitä aioin ristiricutäjiffi.. 3't'ioSta palamin mielin läffi ntatfalle laittaituafsecu täältä fufin nnt fotiinsa. 3" ebeltä päin hävetit miclesfääu herrat ja mapasufuisct mastaifia urostöitänfä ja iloitumat fille rooitoile ja funuialle, miiifä tämä usfoa puolustama Sota heille tnottaift. «Puolestaan taas jätti furfcaau tilaanfa fnllästpnpt, mapasufuisten fomasti pol= kesta talonpoika herranfa työn, luopuen farhista ja au» tanfa furesta, ja läfft muilla etäiftllä mailla etftmään ruumillista mapautta ja taimaallista autuutta. Äöyhän 3oulu. (MUTAILMM). (3atfoa toiste). Kainosti loisti tahtaatta fuu ja kirkasti malollaufa milustunutta, lumen voitokka lepäämätä luontoa. tuima heufi Taimen oli järmet, maat ja metkat fomau ifeenfä alle fufistanut, ja paeten häntä oli ilman lintuifetfiu 'Pohjan mailta fabonneet taifka istuimat jossakin piilos- Mau hiljaa ia ääneti. TuSfiu usfalfi fubet, farhutfaan luolistaan lähteä, maan piilimät hefiu paffaista. Kofo luonto oli ifään fuiu fuollut ja autio, «pienoista pol» fuaan fulfi maan pffiuäincn maeltaja, mähäinen fäffi keläekä, ja etäältä folästä fuului mälistä aina foiran baufunta. Sinne juuri oli matfustajaufi mentävä; mutta folääu oli mielä kotvanen taimalta, ja mics toimoi jo fobisfaan olemaufa, Tiliä ftuä iltana oli 3<mtmt aatto, ja föpbällc pcrhcellenkä, jofa jo fauan oli pelftää petäistä koöupt, toi hän nnt mihboinfi rufiifert, tpöllään tienatun leiman pnhiffi. Senpä vuolfi fofi hän tiu» raasti astuafin eifä väbäfkifään lemahtaa malttanut, maiffa jo alfoi mitfastaan väspä. «IRutta äffiä fohtafi tuosta nyt kotkea näfö hänen fttmiänkä. Tien varrella

7 istui nietoffen reunalla pieni terjäläispoifa, jofa itinä Dfftnääit itfi ja paleltumiin fäftinfä huokaili..t>än oli iaph-ruffa, tähän milusta maiiminut, ja ihmefös tuo? laimi oli fomimmillania, ja rojalla tusfin oli»aatetta ruumiinka merbofki! Äeneufä lapit olet ja misfä on fetifi?" fpfnt mies hänen miereenkä keikahtuen. «foifa katkoi ujosti häntä ja mastaki miimeiufi: mul[aska maan omat mauhcmpaui ja mieron tiellä on kotini." 9tiinvä läbbe mun fanskaui, poifa rauffa!" kauoi mies furfutellen, jo* en oleftaau rifaä enkä paljolla auttaa moi, niin onban koti fuitenfin, ja tumasfaui on lämmintä fiinillefin." 9läin puhuen fai hän pojan istumiltaan nostetufjt ja alfoi häntä fäbestä talutella. Sillä tamoiu tuli hän pienen tomcrtnfa fansfa mibboiufi fotiinfa ja astui mähäikeen akuutoonfa. Se oli tjtjfcofl ja alhainen; mutta fomasti leimu(i uunisfa»at> fea, ja lähellä fttä istui miestään obottama emäntä pitäen nuorinta lastaan kplisfäuiä. Coifet mauhemmat (cifitftmät fes f enään lattialla, johon oli Joulufft pubtaita olfia hajoteltu.»siinä tulee ifänue, lapkct!" fanoi äiti omeu auetcsfa ja fatfoi lempeillä filmin nitoa tnlemaista. Lattialta juofft nyt tapfct tavan mippupttä ifäänfä termebtimääu ja ppörimät iloiten hänen iminvi-- rillään, etfei bäu pienen mieraaufa fausfa pääsknt ovetta etemmä. Saan billitäffeeu heitä, kauoi äiti lapftllcen: ifänuc bn matkastaan mäfynyt, Samoin tutu pieni tome= rinfa, ja tarmitfee fplmästä tultuaan malfean ääresfä lämmitellä. Saafaa tähän uunin eteen, lapfet, istuimia." Koska fiitä itfefiu oli muoronfa tulleita tcrmchtinyt, otti hän ilosta loistamin filmin leiman miebenfa fäbestä ja kantoi fen fefä fäästnnpttä maitoa mäbän ilta-ruuafft pöpbälle. Sen ympärille oli fillä aifaa lapfet faiffi fe= räptuneet, aiuoasti kaino, masta tullut mieras feifoi uunin luona yfftnään ja fatfoi, ujosti toisten pöptään istumista. Waau tusfin oli talon emäntä faauut mahat ruofanfa täbäu lattetuffi, niin muisti föybää kerjäläistäfin ja mci hänet pövbän ääreen, omain lastenka luo. KoSfa kiitä perheen feofeu oli Inhot mutta harras ruo«fa-rufous luettu, otti emäntä ainoan leipänkä ja jafoi palan fiitä kullekin. Tämän tehtnänkä, fun jo cimici oli föohällefiu antanut, rupeft hän jäämittä fanuitfaa panemaan pöpbälle, ivaan ihme kuuri, leipä on färee-fäntä ihan chm ja fofonaiueu! Iätä fununastelleu fatfoo maimo»noron leipää,»naton mierasta, eitä moi omia filmiäniä usfoa. Samoin ihmettelee ikäfin ja nuoret lap= keuka. Tapan* on heistä outo, funtmallinen, eimätfä tiebä olifo uaföukä toft taiffa tyhjä tuuraus maan. Sfciin on faiffi hänuuästyfftsfä; maan kuu fiitä tarkemmin fatfomat pöybäsfä istumaa mierasta, kohtaa heitä ihme mielä oudompi. Kaboniutt on heibän ftlmtstäufä föyhä ferjäläinen halmasfa afusfanfa ja hänen fiasfaan ompi olento taimal)iueu. Sitä tobistaa oubosti bobtama otfa, ftlmäin loiste ja ne hennot, ot)uct ftimct, jotfa liehuimat hartioilla. Tästä alfaa perhe jo nyt ihmeen tajuta. Köyhän ferjäläifen fautta tahtoi jumala heitä föyhyybesiääu foitella, ja mieras, jofa fiinä heibän fansfaau joutuu tuloa mietti, oli.gmrran enfeli taimaasta. 3aakko Saflge i» äfiiipurin linna muonna liputin linna, jonfa Miifuiboitaja Tor f el KuutS- on aikain nlncsfa ollut monen maihecn ja muutoffen fon jo muonna 1293 Karjalata malleittacsfaan perusti, ataifena. Se oli Karjalan fuojefuffefft maltakunuan ra»

8 jaffe rafenitettu ja kaikin ken wuoffi aina eukiffi koban fohtaukkia färfiä. erään täsfä npt fertoa. Käistä ken monista kohtaloista tahoon Kilotkin ja Wenäjän rajalla oli kerta fertanfa pienempiä riitaikuuffta tapahtunut. päästä Käistä fiihtui rajafanfain välillä aina vanbuubesta vallinnut viha, ja Kilotkin ja Suonten fitteinen hallituja Kustaa Pukimäiiten kai vielä lopputjällään kuulla, että Weuäjän feikart fotaa valmisteli. Iästä tarfeempaa tietoa faabafkeeu lähetti kuningas^j*^m>\ 1555 ifomntan, kota» tarpeilla varustetun latvaswn Suomeen ja thääräfi fen jotynttajaffi ^aaffo Sagge nimikon päällifön. Jämä jätti kiturimmat laimattia SBttpuritit ja purjehti muutamillä pieucntmillä Kevajofea myöten olo> pain aina s Päbfinälinnaa lähelle. Siellä tohtaki häntä etät meitä Iäinen ruhtinas, liehutellen fuka hän oli ja mitä ttbta-- vomca purjohuffoiika tarkoitti. 23agge kattoi olemanfa ketalaimaston päällikkö, jofa tuli kitulustamaau, olikiffo totta, mitä hoettiin, että Wenäjän fcifari nbfaft Kuotftn kuningasta fobada. Kuu ei ruhtinas afiaa felittänpt, waan matta fahbeu iriifon päästä fanoi hänelle vatia» uffen tttovanka, purjehti 2?agge tafafi yhbistyi muun iräfenfä Witpuriin, josfa kanska, noin 4000 miestä yh= teenfä, ja rienfi yli rajan Wenäjälle. Tarfoituffeufa oli ^äbftuä-faaten linnaa valloitelta; maan tämän linnottuffeit lujat varustuffct ja etuifa tila estivät häntä tätä rohfeata yritystään täyttämästä, ^äällifeffi alkoi ruofaaineet puttaa ja Saggen täytyi fotajouffonecu»etäybs tafaft. palaavia Kuotfalaifia koki nyt SBenäläifet matkalla abbtstaa, minkä taifivat; mutta 23agge puolitstiin niin ntiebuullikesti, että hän väfenfä fantfa pääft vahingotta Wiipuriin, jonne kol)ta feu jatkeen kuningas Ruttaa itfe toi hänelle uutta apuväkeä. Jätä tarvis vaalitin; ftllä fota oli Kuotfin puoletta tällä tavoin alotettu ja Tammifuuefa vuonna 1556 lähetti Wenäjän kilfoiuen hallitiija kuuron fotalautnan valloittamaan Suomea. Kiin afettui aina fata vtifltymmentä tuhatta miestä Wiipitrin ympärille. Wäbäinen tapaus pelätti fuitenfin tällä fertaa kaupungin. ifo tallitartano, heinää, jyvää Linnan cbustaha feifoi ja muita kota-tarpctta täynnänfä. Jiitä kulti baubau poikki puinen filta liu= nau portille, ja Sagge, jofa pelfäft viholttsten faiffeut eujifu pyytävän tätä rakennusta valtaanfa, päätti yön pimeällä tyhjentää ken ja jyvät, heinät fiitä linnan tnr= viin jaatella. Käin tehtitnti. Kaupunkia fahbelta puolen pitrrtttävä vihollinen viipyi vielä (eiriskääu ja valmistauft linnaa väfifellä ottavaan, fun fieltä eräänä Pönä fuutivat oubou jprinän. 23aggeu fäskpstä kule» tettiiu muka kaikki, mitä mainituska tallifartanoska oli, kuurilla vaunuilla filtaa mröten linnan kikalle. Jätä tehtaista buufi ajajat fesfenänfä ja puikolla nilalla nosti rastaat vaunut faubean metelin. Wiholliuen, jofa faifon nötä tämän jprpn ja rptniuän fuuli, päätti SJiuotkalaifilfe tulfoen paljon uutta väfoä avufft, ja näfi par» baafft jättää fofo piiritpffen ja paeta maabaufa tafaft..mtääffeeu tätä pafoanka jottfun ataa falasfa, jätti Piti= tenfin Wenäläifet pienentniän väestön jälfeeufä. Kilittä eräs farfulainen ilmoitti aftait Saggellc, ja tämä titsfin kai fiitä tiebon, niin rnnfäfi jo päivän valetesfa Iin» MMa nlos ja etft vihollifen fansta tappelua. Käniä tefivätkin jonkun aitaa VOitUtta, mutta miimoin täytyi heibän jättää fhuotfalaiftlle koko leiriufä ja paeta urbool» lista Saggca, jofa päällifefft ajoi heitä h»vätt matfaa jälestä. Kiin pelastui Wiipuriu linna ja on ulfopuoli» festi mieläfiu ebpunä, maiffa fttä tulen mointa on jo monesti rafittanut, niinfuin tänä fpfnmä viimcifft totta iiitä taitaman aufaifu-jublaiia piimäinen huippu fatou ilmaan fipencifft, juurituin muinainen aita olifi nyfyit»ajan riennoille nostanut laftianka. Lasten Suometar. Suomen nuorifoa marteu toimitetaan vuonna 1857 tämänniminen fauoiuatebti, jonka tarfoituffena on tarita kivistävää ja hpöbplliötä lufemista lapfilie ja tankalle fatvavalte maattamme. Siis tulee lehti fjfältämään pie» uentpiä firjoituffta utfou opisfa kamoin fuiu luonnon tiebosfa ja btttoriasfa, ketä katuja ja muita humittamia fertoutuffta nuorten liifijaiuka Imöbpffi. Jätä (anomaa, jota foeoeen tulee olemaan femmoinen, fuiu Lasten Suometar tähänfi a&ti, annetaan kolme numeroa fuukaubeska, joihin toimitus kofee kopimia fitmapiirrofiia hanttia. Tilaushinta on 60 top. greiitfollin firjafaupasfa pelkingitfä ja lähetosrahau tantfa maaiuine faifisfa postifontmoritta G9 f op. hoptaska. kunnioitettavia fanoinalehtien toimituffta pyybäiiitue nöyrimmästi iulfaifemaau tätä ilmoitustamme arvollifelle yleifölle. ero Salmelainen. # e l f t n g i S f ä. Sutfinalaiftn ÄirjauifuuHiiiefuran ilirjapainc^fii. SUaiueiuman ;niauut: L. Heimtuirger.