DIAARI OTE

Transkriptio

1 '/í l/a Ò / ROOZ

2 VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARI OTE DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 23/2003 vp laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta Saapunut: Mietintövk: Lähettäjä: Saapumi spvm: Lopputoind.: Lopputöin». pvm: YmV Täysistunto Lausuntoa varten Ministeriö: YM ^ähetyspvm: Tilakoodi: Käsittely päättynyt PeVL 5/2003 vp Lausunto lähetetty YmV Valmistunut Yks i tyi skohta inen käsittely Yleiskeskustelu II käsittely I käsittely I käsittely Kirjaus As i antunti j akuulemisen päättäminen Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely Saap. lausuntoa varten Ennakkokäsittely PeVL 5/2003 vp PeVL 5/2003 vp I käsittelyssä hyväksytty lausunto lausuntoluonnos Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöneuvos Tiina Rautio ympäristöministeriö (K) - lainsäädäntöneuvos Risto Eerola oikeusministeriö (K) -professori Mikael Hiden (K) -professori Olli Mäenpää (K) -professori Veli-Pekka Viljanen <K>

3 3 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Asunto- ja rakennusosasto Lainsäädäntöneuvos Tiina Rautio Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntoiainojenja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta ASETUKSENANTOVALTUUS ARAVALAIN 17 :SSA Eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntoiainojenja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta ehdotetaan, että aravalain 17 kuuluisi seuraavasti: Vuokra-aravalainan suorittaminen Vuokra-aravalaina voidaan periä koron ja lyhennyksen sisältävinä vuosimaksuina tai siten, että korkoja lyhennys peritään erikseen. Lyhytaikaista perusparannuslainaa ei kuitenkaan peritä vuosimaksuina. Vuokra-aravalainan korko ja lyhennys peritään kaksi kertaa vuodessa. Vuosimaksusta maksetaan ensin lainan korkoa. Vuokra-aravalainan korostaja lyhennyksestä taikka vuosimaksusta, niiden suorittamisesta ja tarkistamisesta, niiden alentamisesta erityisestä syystä sekä ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävästä kiinteästä korosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Pykälää on ehdotettu muutettavaksi, jotta nykyisen koron ja lyhennyksen sisältävinä vuosimaksuina perittävän vuokra-aravalainajärjestelmän rinnalle voitaisiin luoda kiinteälyhenteinen lainajärjestelmä. Ehdotuksen tarkoituksena ei ole ollut muuttaa aravalainakorkojen määräytymisperusteita nykyisestä, joten 17 :n 3 momentti on esityksessä kirjoitettu vastaamaan nykyisin voimassa olevaa säännöstä. Ehdotettuja siis myös nykyisin voimassa oleva asetuksenantovaltuus on koron ja muidenkin lainaehtojen osalta avoin. Se ei täyttäne perustuslain 80 :n 1 momentissa asetettuja edellytyksiä. Ympäristöministeriö pitää perusteltuna, että asukkaiden aseman turvaamiseksi erityisesti korosta mutta myös muista lainaehdoista säädetään lailla hallituksen esityksessä ehdotettua täsmällisemmin esimerkiksi seuraavasti: 17 Vuokra-aravalainan suorittaminen

4 Vuokra-aravalaina voidaan periä koron ja lyhennyksen sisältävinä vuosimaksuina tai siten, että korkoja lyhennys peritään erikseen. Lyhytaikaista perusparannuslainaa ei kuitenkaan peritä vuosimaksuina. Vuokra-aravalainan korko ja lyhennys peritään kaksi kertaa vuodessa. Vuosimaksusta maksetaan ensin lainan korkoa. Vuokra-aravalainan koron on oltava kohtuullinen verrattuna vastaavaan käyttötarkoitukseen myönnettävistä lainoista yleisesti perittäviin korkoihin eivätkä lainan korkoja lyhennys taikka vuosimaksu saa johtaa asukkaiden kannalta kohtuuttomiin asumiskustannuksiin. Vuokra-aravalainan korostaja lyhennyksestä taikka vuosimaksusta, niiden suorittamisesta ja tarkistamisesta, niiden alentamisesta erityisestä syystä sekä ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävästä kiinteästä korosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

5 OIKEUSMINISTERI Ö Lainvalmisteluosasto LsN Risto Eerola /cl/f /y *2ooOi/(p/ Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys 23/2003 vp EHDOTUS LAIKSI ARAVALAIN, ARAVARAJOITUSLAIN 23 :N SEKÄ VUOKRA-ASUN- TOLAINOJEN JA ASUMISOIKEUSTALOLAINOJEN KORKOTUESTA ANNETUN LAIN 39 :N MUUTTAMISESTA 1. Aluksi Hallituksen esitys 23/2003 vp sisältää ehdotuksen laiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta. Muutosten ensisijaisena tarkoituksena on luoda nykyisen vuosimaksujärjestelmän rinnalle kiinteälyhenteinen lainamalli. Samassa yhteydessä ehdotetaan muutettavaksi myös lakien sisältämiä, valvontaa koskevia säännöksiä. Valiokunnan kutsussaan esittämän pyynnön mukaisesti seuraavassa keskitytään tarkastelemaan ehdotettua aravalain (1189/1993) 17 :n 3 momenttia. Tämän lisäksi otetaan esille myös muutama aravalain 36 :ään (ja osin myös vastaaviin muihin ehdotettuihin valvontapykäliin) liittyvä yksityiskohta. 2. Aravalain ehdotettu 17 :n 3 momentti Aravalain ehdotetun 17 :n 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säänneltäväksi delegoitaisiin neljänlaisia asioita: 1) vuokra-aravalainan korko ja lyhennys sekä vuosimaksu; 2) edellisessä kohdassa tarkoitettujen maksujen suorittaminen ja tarkistaminen; 3) mainittujen maksujen alentaminen erityisestä syystä; ja 4) ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävä kiinteä korko. Ehdotettua momenttia ei ole esityksessä lainkaan perusteltu. Tämä johtunee siitä, että muutos on siinä käsitetty tekniseksi, sillä vastaava säännös sisältyy voimassa olevaa järjestelmää koskevana aravalain 18 :n 2 momenttiin. Ehdotettu 17 koskee vain vuokra-aravalainoja, joita aravalain 13 :n 1 momentin mukaan on viittä eri tyyppiä. Aravalain 15 :ssä puolestaan luetellaan ne tahot, joille vuokra-aravalaina voidaan myöntää. Tällaisina tulevat kyseeseen EleiMsplenadi 10, PL 25 I PubeBn:

6 00023 VaMmaimsä) I Tdtksjm: ensinnäkin kunnat ja muut julkisyhteisöt. Näiden lisäksi lainansaajina voivat olla vakuutustoimintaa harjoittavat yhteisöt, laissa säädetyt edellytykset täyttävät valtion asuntorahaston nimeämät yhteisöt sekä sellaiset osakeyhtiöt tai asunto-osakeyhtiöt, joissa jollakin tai joillakin edellä mainituista yhteisöistä on säännöksessä tarkoitettu välitön määräysvalta. Merkillepantavaa on esninnäkin se, että yksityiset henkilöt eivät siis voi olla tällaisen lainan saajina. Perustuslakivaliokunta on toisessa yhteydessä antanut asetuksenantovaltuuksia arvioidessaan merkitystä sille, että kyseessä oli verraten rajattuun ammattihenkilöstöön kohdistuva ja viime kädessä teknisenä pidettävä sääntely, joka lisäksi oli sisällöllisesti sidottu Euroopan yhteisön direktiiveihin (ks. Pe VL 16/2002 vp). Samantapaisiin sääntelyn ammatillisiin erityispiirteisiin valiokunta on muutamissa tapauksissa viitannut myös perustuslain 80 :n 2 momentissa tarkoitettujen muiden viranomaisten norminantovaltuuksia arvioidessaan (ks. esim. PeVL 24/2002 vp ja PeVL 52/2001 vp). Myös nyt esillä olevassa säännöksessä tarkoitetut valtioneuvoston asetuksella annettavat oikeussäännöt tulevat kohdistumaan välittömästi vain suppeaan, laissa asetetut erityiset edellytykset täyttävään oikeushenkilöiden joukkoon. Tällaiset säännökset vaikuttavat luonnollisten henkilöiden asemaan näin ollen vain välillisesti. Ehdotettujen valtuussäännösten arvioinnissa ei kuitenkaan voida pitää ratkaisevana yksinomaan tällaista kohdejoukon rajautumista. Tämän lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös valtuussäännöksen asialliseen soveltamisalaan. Aravalain 5 :ssä säädetään aravalainojen myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Pykälän i momentin mukaan aravalainoja myönnetään asunto-olojen kehittämiseen sosiaalisen tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisen tarpeen perusteella. Sisällöllisesti aravalaissa tarkoitetun lainoitustoiminnan voidaan siis katsoa kiinnittyvän perustuslain 19 :n 4 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Tällaisen läheisen perusoikeuskytkennän vuoksi on perusteltua katsoa, että valtuutussäännökselle asetettavista yleisistä vaatimuksista ei tässä yhteydessä voida ainakaan merkittävässä määrin tinkiä. Näin ollen lähtökohtana tulee olla, että lakiin sisältyvät perussäännökset valtuutuksessa tarkoitetuista asioista ja että valtuutus täyttää täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevat yleiset vaatimukset. Arvioitaessa ehdotettuja valtuutussäännöksiä edellä mainitun jaottelun perusteella voidaan ensin todeta, että neljäntenä mainitusta seikasta eli ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävästä kiinteästä korosta säätäminen kuuluu tietyntyyppistä siirtymävaihetta koskevana, jossain määrin teknisluonteisenakin seikkana luontevasti asetuksen alaan. Asiasta säädetään nykyisin arava-asetuksen 31 :ssä. Toiseksi valtuussäännöksessä on mainittu vuokra-aravalainan korko ja lyhennys sekä vuosimaksu. Vuokra-aravalainan vuosimaksusta sisältyy säännöksiä aravalain 17 ja 18 :äan. Arava-asetuksen (1587/1993) 32 ja 33 :ssä säädetään puolestaan vuokra-aravalainan ensimmäisen vuosimaksun määräytymisestä ja vuokraaravalainan ensimmäisen vuosimaksun suuruudesta. Tällä tavoin muodostuvaa kokonaisuutta voidaan pitää valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaisena. Samoin lyhennyksestä ja pelkästä koron määrästä säätämisen voidaan lainoitukseen liittyvinä yksityiskohtina arvioida soveltuvan asetuksella toteutettavaksi. Sen sijaan lain tasolla tulisi säätää vuokra-aravalainan koron määräytymisen yleisistä

7 perusteista. Nyt tällainen viitekorkoa koskeva yleinen sääntely sisältyy aravaasetuksen 36 a :ään, joka tuli voimaan tämän vuoden maaliskuun alussa. Kolmantena elementtinä ehdotettuun säännökseen sisältyy valtuutus säätää valtioneuvoston asetuksella koron, lyhennyksen ja vuosimaksun suorittamisesta ja tarkistamisesta. Suorittamisen osalta säännöstä ei voida pitää ongelmallisena, koska "suorittaminen" jo kielellisesti kuvaa sitä, että sääntely tarkoittaa lähinnä maksuteknisiä yksityiskohtia. Mainittujen maksujen tarkistamisesta sisältyy erityinen säännös voimassa olevan aravalain 35 :ään. Sen mukaan vuosimaksun, vuosimaksuun sisältyvän koron ja aravalainan muussa kuin vuosimaksussa perittävän koron tarkistus voidaan asetuksella säätää riippuvaksi hintojen, palkkojen, ansioiden tai muiden kustannusten kehitystä kuvaavan indeksin muutoksesta. Vuokra-aravalainan vuosimaksun tarkistus onkin aravaasetuksen 35 :n 2 momentissa sidottu kuluttajahintaindeksin muutokseen. Koron tarkistaminen on sen sijaan arava-asetuksen muutoksella irrotettu vuosimaksun tarkistamisesta ja ainakin osittain sidottu viitekorkoon. Tällaisista tarkistamisen yleisistä perusteista tulisi sekä vuosimaksun että koron osalta säätää lailla. Koron tarkempi määräytyminen sopii sen sijaan hyvin asetuksella säänneltäväksi. (Vrt. myös Pe VL 62/2002 vp). Tässä yhteydessä voidaan huomiota kiinnittää myös siihen, että tämän vuoden maaliskuun alussa voi maan tuileen arava-asetuksen 35 :n 2 momentti (131/2003) sisältää vieläkin myös erikoisen säännöksen, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan asumiskustannusten kohtuullistuttamiseksi tai tasoittamiseksi eri ikäisissä vuokrataloissa tai eri vuosina hankituissa vuokra-asunnoissa säätää, että vuosimaksun tarkistus on edellä säädettyä pienempi tai suurempi. Koska perustuslain 80 :n 1 momentin mukaan asetukset antaa pääsääntöisesti valtioneuvosto, tällainen säännös on paitsi soveltamiskelvoton myös epäasianmukainen perustuslain 80 :n sisältämän toimivaltajärjestelmän kannalta. Neljäntenä seikkana voidaan ehdotetun valtuutussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säätää myös vuokra-aravalainan koron ja lyhennyksen sekä vuosimaksun "alentamisesta erityisestä syystä". Tästä on vuosimaksun osalta säädetty arava-asetuksen 34 :ssä. Sen mukaan vuosimaksun alentamisella pyritään vaikuttamaan vuokratalon keski vuokraan tai vuokra-asunnon vuokraan siten, että ne eivät ylittäisi asumistukilain (408/1975) 7 :n mukaisia enimmäisasumismenoja. Tällaisen hyvin olennaisesti yksityisten henkilöiden asemaan vaikuttavan sääntelyn perusteiden tulisi sisältyä lakiin sekä vuosimaksun että koron osalta. 3. Aravalain ehdotettu 36 Ehdotettu aravalain 36 koskee valvontaa. Säännöksestä poistettaisiin siihen nykyisin sisältyvä laaja-alainen asuntoihin kohdistuva tarkastusoikeus. Vastaavasti poistettaisiin niin ikään asuntojen tarkastamista koskeva aravarajoituslain 23 :n EteläesplanaJi 10, PL 25 I Puhelin: Valtioneuvosto I Telekopio:

8 nykyinen 2 momentti. Ehdotetut uudistukset ovat perustuslain 10 :ssä turvatun kotirauhan suojan kannalta erittäin myönteisiä. Säännöksessä on mainittu kolme valtion viranomaista ja kunnat, joille kaikille säädetään lain noudattamista koskeva ohjaus ja valvontavalta. Vaikka säännös vaikuttaa erikseen luettuna kovin erittelemättömältä, sitä on tulkittava suhteessa niihin toimivallan jakautumista koskeviin säännöksiin, jotka aravalaki sisältää. Tällä tavoin ymmärrettynä säännöstä ei voida pitää ongelmallisena. Ehdotetussa säännöksessä kiinnittää huomiota kaksi seikkaa. Ensinnäkin siinä mainitaan edelleen lain nojalla annetut "määräykset". Tältä osin epäselväksi jää, sisältyykö aravalakiin joitain määräyksenantovaltuuksia vai onko kyseinen termi vain jäänyt pykälään viittaamaan niihin säännöksiin, joita nykyisin annetaan valtioneuvoston asetuksella (ks. esim. aravalain 34 :n 2 momentti). Vastaava kysymys voidaan kohdistaa ehdotettuun aravarajoituslain 23 :ään. Merkillepantavaa on, ettei mainintaa määräyksistä sisälly kolmannen lakiehdotuksen 39 :ään. Toinen huomiota kiinnittävä seikka on se, että sekä aravalain 36 :stä että kolmannen lakiehdotuksen 39 :stä ehdotetaan jätettäväksi pois viittaus lainaehtojen noudattamiseen. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna voidaan pitää selvänä, että muutos supistaa viranomaisten valvontatoimivaltaa. Ehdotettua muutosta ei kuitenkaan ole tältä osin millään tavoin perusteltu, joten ei ole mahdollista sanoa, onko tällaista muutosta myös tarkoitettu.

9 Mikael Hiden PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA KELLO HE 23/03 vp laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokraasuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta Lakiehdotukset näyttävät valtiosääntöoikeudellisen tarkastelun kannalta antavan aihetta vain joihinkin lyhyihin kommentteihin. Näistä selvin liittyy siihen, että esityksessä ehdotetaan voimassaolevasta laista kahdesta kohtaa poistettavaksi kotirauhan piiriin ulottuvien tarkastusten suorittamista koskeva valtuus (1. lakiehdotuksen 36 :n 2 mom. ja 2. lakiehdotuksen 23 :n 2 mom.). Perusoikeuksien suojan kannalta tämän suuntainen muutos on ymmärrettävästi positiivinen. Jos olen havainnut oikein, kumpikin ko. valtuussäännös on säädetty ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistusta. Lainsäädännöstä on tietysti syytä poistaa sellaiset vanhemmat säännökset, jotka eivät enää vastaa perusoikeuksista johtuvia vaatimuksia. Yleisemminkin voisi ajatella, että lainsäädännöstä on syytä poistaa perusoikeuden rajoittamiseen valtuuttavat säännökset silloinkin kun ne eivät ole selvässä ristiriidassa perusoikeuden sisällön kanssa, jos niiden sisältämille valtuuksille ei näköpiirissä olevissa tilanteissa ole tarvetta (sen sijaan että tyydyttäisiin vain ajatukseen, että valtuutta ei käytännössä sovelleta). Lakitekstissä ei ts. pidä tarpeettomasti markkeerata perusoikeuden konkreettisen rajoittamisen mahdollisuutta. Toinen kommentti liittyy aravalain 18 :n 1 momentin muutokseen, jossa vuokra-aravalainan perimiseen tuodaan nykyisen korot ja lyhennykset sisältävän vuosimaksun rinnalle myös mahdollisuus korkojen ja lyhennysten perimiseen erikseen. Olen ymmärtänyt niin, että tällä kahden rinnakkaisen ("... tai...") mallin käyttöön ottamisella ei ole tarkoitettu mitenkään lisätä valtuuksia vaikuttaa voimassaolevien lainasopimusten ehtoihin. Esitys on kuitenkin heikosti informatiivinen ja ehkä vähän ongelmallinenkin sikäli, että siitä ei ilmene, mitä kahden mallin rinnakkaisuuden ajatellaan merkitsevän lain voimaantulon jälkeen tehtävien

10 sopimusten osalta. Tämä kysymys on kiinnostava yhtäältä tarkempia säännöksiä antavan asetuksenantajan valtuuksien ja toisaalta lainansaajan valintamahdollisuuksien kannalta. Jos tarkoituksena on, että lainansaaja saa valita maksutyypin, ei järjestelyyn liittyne mitään merkittäviä kysymyksiä. Säännöksen muotoilu (ja perustelujen niukkuus) toisaalta näyttää jättävän sen mahdollisuuden, että asetuksenantaja saisi vapaasti määrätä esim. minkätyyppisille lainansaajayhteisoille tai minkäsuuruisissa lainoissa kumpaakin tyyppiä käytetään. Jos tätä on tarkoitettu, on aiheellista ainakin kysyä, eikö jo laissa pitäisi olla tällaiselle säätelylle jotakin ohjausta. Mainittuun aravalain 17 :ään sisältyy 3 momentissa asetuksenantovaltuus. Valtuus vastaa suurelta osin nyt lain 18,2 :ssä olevaa (kumottavaksi tulevaa) valtuutta. Äsken mainittua kysymystä lukuunottamatta ei tämä valtuussäännös nähdäkseni vaadi valtuussäännöksenä enempää huomiota. Kolmas kommentti liittyy aravalain 36 :äan, aravarajoituslain 23 :ään ja 3. lakiehdotuksen 39 :ään. otsikkojensa mukaan säännökset koskevat valvontaa. Säännösmuutoksissa täydennetään valvontaa suorittavien viranomaisten listaa nykyisestä, muotoillaan valvonnan kohteen kuvausta ja säädetään viranomaisten tiedonsaantioikeudesta. Muutoksissa ei nähdäkseni ole ihmeempiä ongelmia, mutta joitakin säännöksen muotoilun tarkkuuteen liittyvä huomioita on kuitenkin tarpeen esittää. Kun aravalain 36 :n 1 momentin säännöksessä puhutaan nykytekstissä ko. viranomaisten oikeudesta " valvoa", on ehdotuksen mukaan ko. viranomaisilla oikeus "ohjata ja valvoa". Vastaava muutos on 2. ja 3. lakiehdotuksessa. Perusteluissa ei tästä lisäyksestä lausuta mitään. Kun viranomaisten valtuuksien listaan lakitekstissä ei voida tehdä lisäyksiä pelkässä koristelumielessä, jää avoimeksi kysymys, mitä (muuta tai enempää kuin valvonta) ohjauksella tässä tarkoitetaan. Juridiikan yleiskielessä valvonta ja ohjaus tarkoittavat erilaisia asiakokonaisuuksia. Kysymys valvonnalle tarkoitetusta sisällöstä saa tässä lisäkantavuutta siitä, että viranomaisten oikeus saada salassapitosäännösten estämättä asiakirjoja sidotaan samassa säännöksessä asiakirjojen tarpeellisuuteen "ohjauksen ja valvonnan toteuttamiseksi." Vielä hankalammaksi tämän "ohjaarais"toimivallan huolettomalta vaikuttavan säätämisen tekee tässä kuitenkin se, että sama "oikeus ohjata" annetaan säännöksessä neljälle eri viranomaiselle tai julkiselle yksikölle. - Minusta lakitekstiin ei pidä hyväksyä näin yksilöimättömäksi jäävää ja viranomaisten kilpailevan toimivallan noin vain hyväksyvää valtuussäännöstä. Voidaan myös

11 todeta, että esityksessä ei näytä olevan viittaustakaan siihen, että tähän astiset muotoilut lakitekstissä olisivat tässä kohden osoittautuneet riittämättömiksi. Äskenmainituissa säännösehdotuksissa puhutaan yleisesti "viranomaisilla" olevasta oikeudesta saada asiakirjoja. Kun tällä ei tarkoiteta eikä asianmukaisesti voida tarkoittaa keitä tahansa viranomaisia, olisi paikallaan kirjoittaa kohta tarkemmaksi. Tarkempaa kirjoittamista puoltaa tässä sekin, että säännöksessä edellä mainittu kunta ei ole viranomainen ja tällaiset valtuudet on kuitenkin syytä muodostaa laissa viranomaiskohtaisiksi.

12 Olli Mäenpää Perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esitys laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokraasuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta (HE 23/2003 vp) Valtioneuvoston asetuksenantovaltuus Voimassaolevan aravalain 18.2 :ään sisältyvä asetuksenantovaltuus ehdotetaan siirrettäväksi eräiltä osin muutettuna aravalain 17 :n uuteen 3 momenttiin. Asiallisesti aikaisempaa vastaavan valtuutussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin vuokra-aravalainan korosta ja lyhennyksestä tai vuosimaksusta niiden suorittamisesta ja tarkistamisesta niiden alentamisesta erityisestä syystä kiinteästä korosta, joka peritään ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista. Säännösehdotusta on arvioitava perustuslain 80 :n kannalta. Sen 1 momentin mukaan valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Valtuuden säätämiseen laissa on perustuslakivaliokunnan lausunto-käytännössä kohdistettu vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta (ks. esim. PeVL 16/2002 VP. s. 2-3). Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että perustuslain 80 : n 1 ja 2 momentin säännökset rajoittavat suoraankin valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten ja määräysten sisältöä (ks. esim. PeVL 48/2001 VP. s. 4). Asetuksella tai viranomaisen määräyksellä ei kuitenkaan voida antaa yleisiä oikeussääntöjä esimerkiksi yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteista eikä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan (PeVL 16/2002 vp, s. 2/il). Lailla on säädettävä nimenomaisesti ainakin yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat perussäännökset sekä niiden käyttöä tai rajoittamista koskevat yleiset edellytykset. Mikäli asetuksenantovaltuus on sanonnaltaan muotoiltu lakiehdotuksessa liian avoimeksi esimerkiksi siksi, että ehdotuksesta puuttuvat laintasoiset perussäännökset valtuuksissa mainituista asioista, lakiehdotukseen on lisättävä tällaiset säännökset tai siitä on poistettava liian avoimet asetuksenantovaltuudet, jotta ehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 19/2002 vp). Yleensäkin yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden tulee käydä ilmi riittävän selkeistä lain säännöksistä (PeVL 23/2000 vp). Tällaiset laintasoiset

13 perussäännökset ovat välttämättömiä, jotta niitä ylipäänsä on mahdollista tarkentaa asetuksella. Esimerkiksi pelkästään tai pääasiallisesti teknis-laskennallisesti määriteltävien seikkojen perusteiden määrittely laissa on välttämätöntä, jos tällaisella seikalla on olennainen merkitys yksilön oikeuksien kannalta. Perustuslakivaliokunta onkin muun muassa eläkelain käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, että palkkakertoimen merkitys on eläkkeen määrän kannalta niin suuri, että palkka- ja hintatason muutosten kriteerien jättäminen asetuksella säädettäväksi olisi vastoin perustuslain 15 ja 80 :n säännöksiä (PeVL 60/2002 vp). Esitettyjen yleisten näkökohtien kannalta voidaan todeta, että asetuksenantovaltuuden peruskohteena olevien vuokra-arvalainan koron, lyhennyksen ja vuosimaksun perusteista ei sisälly minkäänlaisia säännöksiä lakiin, vaikka kysymys on vuokralaisen kannalta varsin merkittävistä seikoista. Laista käy kyliäkin ilmi, että tällaisia suorituksia "voidaan periä", mutta suoranaista maksuvelvoitetta ei näyttäisi olevan kirjattu lakiin. Näiden suoritusten perijää ei myöskään yksilöidä laissa, joskin yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden mukaisesti lienee mahdollista päätellä, että velkojana toimisi lainan antaja. Lainan myöntämisvaltuudet voivat tosin aravalain 16 :n mukaan kuulua joko asuntorahastolle tai kunnalle. Lainan takaisinperimisvaltuus voi siten käytännössä olla jonkin verran epäselvä, kun lainarahoitus tulee joka tapauksessa valtion talousarvion kautta. Ehdotettu sääntely on kovin avointa perustuslain 80 :n 1 momentin kriteerien kannalta arvioituna, koska lakiin ei sisälly sellaisia perussäännöksiä, joita ylipäänsä voitaisiin tarkentaa asetuksella. Aravalakia olisikin aiheellista tarkentaa nimenomaan vuokra-aravalainan saajan velvollisuuksien perusteiden osalta. Täsmällisten ja riittävän kattavien laintasoisten perussäännösten välttämättömyys liittyy myös siihen, että vuokra-aravalainalla on kiinteä kytkentä julkiselle vallalle perustuslain 19.4 :ssä säädettyyn velvollisuuteen edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Aravalakiin olisi näistä syistä perusteltua sisällyttää säännökset ainakin yleisistä perusteista, joiden mukaan vuokra-aravalainan korko, lyhennykset ja vuosimaksut määräytyvät Lainansaajan velvollisuuksien toteuttamisen harkinnanvaraisuus, mihin 17 :n 1 momentin ehdotettu muotoilu viittaa, ei t liene tarkoitus. Mikäli harkinnanvaraisuus kuitenkin on tarkoitus sisällyttää aravalainan takaisinperimisjärjesteimään, laissa tulisi säätää täsmällisesti perusteet, joiden mukaan vuokra-aravalaina voidaan jättää perimättä. Samoin voidaan todeta, että mahdollisuus näiden suoritusten alentamiseen "erityisestä syystä" on varsin väljästi muotoiltu. Myös lainan perimiseen kelpoinen taho olisi perusteltua nimenomaisesti määritellä laissa. Valtioneuvoston asetukselta on sinänsä mahdollista säätää tarkemmin vuokra-aravalainan korosta, lyhennyksistä ja vuosimaksuista samoin kuin niiden suorittamisesta ja tarkistamisesta. Edellytyksenä tällaiselle valtuudelle

14 on kui ten kin, ett ä näi tä vel voi ttei ta ko sk ev at per us sä än nö ks et sis ält yv ät lak iin. Ta val lis en lai ns äät äm isj ärj est yk se n ed ell yty ks en ä on sit 14 en, että kyseisistä seikoista säädetään laissa eikä niitä pelkästään valtuuteta säänneltäviksi asetuksella. Tarkastusvaltuudet Hallituksen esityksen mukaan poistettaisiin laissa nyt olevat säännökset viranomaisten oikeudesta tehdä tarkastuksia vuokra-aravalainoitetuissa taloissa ja asunnoissa. Tällaiset väljästi määritellyt tarkastusvaltuudet eivät ole välttämättömiä perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi, joten ne ovat selvästi ristiriidassa perustuslain 10 :n 1 ja 3 momentin takaaman kotirauhan kanssa. Säännösten poistaminen laista on perusteltua.

15 Veli-Pekka Viljanen HE 23/2003 vp LAEIKSI ARAVALAIN, ARAVARAJOITUSLAIN 23 :n SEKÄ VUOKRA-ASUNTOLAINOJEN JA ASUMISOIKEUSTA- LOLALNOJEN KORKOTUESTA ANNETUN LAIN 39 :n MUUT- TAMISESTA Eduskunnan perustuslakivaliokunta Perustuslakivaliokunnan lausuntopyynnön mukaan lausuntoa pyydetään erityisesti hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 17 :n 3 momentista. Kyseinen lainkohta sisältää valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan vuokraasuntolainan korostaja lyhennyksestä taikka vuosimaksusta, niiden suorittamisesta ja tarkistamisesta, niiden alentamisesta erityisestä syystä sekä ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennyksen alkamista perittävästä kiinteästä korosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuus on asiallisesti lähes samansisältöinen kuin voimassa olevan aravalain (1189/1993) 18 :n 2 momentin säännös. Vastaavanlaisia ja yhtä laajaalaisia asetuksenantovaltuuksia sisältyy aravalakiin muitakin, ks. esim mom. (vuosimaksuina perittävän omistusoikeusaravalainan suuruus) ja 11 3 mom. (muut kuin vuosimaksuina perittävät omistusaravalainat). Ehdotettua 17 :n 3 momenttia on arvioitava valtiosääntöoikeudellisesti erityisesti asetuksenantovaltaa koskevan perustuslain 80 :n 1 momentin valossa. Sen mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan delegoi nti säännösten perustuslainmukaisuutta kiinnittänyt myös erityistä huomiota valtuutussäännösten riittävään täsmällisyyteen ja tarkkaraj ai suuteen (ks. esim. PeVL 19/2002 vp, 24/2002 vp ja 40/2002 vp). Ehdotettu valtuutussäännös jättäisi asetuksen varaan kokonaisuudessaan vuokra-asuntolainan koron taikka korosta ja lyhennyksestä muodostuvan vuosimaksun suuruudesta säätämisen. Kyse on sinänsä merkittävistä velkasuhteen ehdoista. Toisaalta vuokra-aravalainoitusjärjestelmään liittyy erityispiirteitä, jotka nähdäkseni mahdollista-?

16 vat laajemman säadöstämiskompetenssin osoittamisen asetuksenantajalle kuin normaaleissa velkasuhteissa. Ensinnäkin vuokra-aravalainan saajana ei voi olla luonnollinen henkilö, vaan kyseeseen tulevat kunnat ja muut julkisyhteisöt, vakuutustoimintaa harjoittavat yhteisöt sekä lain tarkoittamat yleishyödylliset yhteisöt samoin kuin osakeyhtiöt tai asunto-osakeyhtiöt, joissa joillakin edellä mainituilla yhteisöllä on välitön määräysvalta (ks. aravalain 15 ). Asetustasoinen sääntely kohdistuu näin ollen huomattavilta osin julkisyhteisöihin ja muutoinkin ainoastaan oikeushenkilöihin, tosin myös yksityisoikeudellisiin sellaisiin. Luonnollisiin henkilöihin asetustasoisen sääntelyn vaikutukset kohdistuvat vain välillisesti. Toiseksi aravalainoitusjänesteimä on alun perin lailla julkisessa intressissä määrätarkoitukseen luotu järjestelmä (vrt. myös Pe VL 48/1998 vp), jossa asetustasoista sääntelyä on perinteisesti käytetty järjestelmän sisällön täsmentämiseen varsin pitkälle menevästi, Tällaisen sääntelytavan näin laajaa käyttöä voidaan perustella juuri aravalainajärjestelmän erityispiirteillä. Vuokra-aravalainan korko on luonteeltaan velkasuhteeseen liittyvä liitännäisvelvoite, jota koskevassa sääntelyssä ei nähdäkseni tällaisessa asiayhteydessä ole kysymys "yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista" perustuslain 80 :n tarkoittamassa merkityksessä. Lyhennysten osalta rajoituksia asetuksenantajan harkinnalle johtuu jo lainan määrästä ja laina-ajasta. Lakiehdotuksen 17 :n 1 ja 2 momentissa on lisäksi joitakin perussäännöksiä korkojen ja lyhennysten suorittamisesta, jotka rajoittavat asetuksenantovaltuuden alaa. Asetuksenantajalle jäisi oikeus "erityisestä syystä" säätää koron, lyhennyksen tai vuosimaksun alentamisesta. Vaikka valtuus on tältä osin väljä, ei kyse ole mielestäni kuitenkaan niin olennaisesta seikasta, että kyse olisi "yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista" säätämisestä. Vaikka perustuslain 80 :n voidaan sinänsä katsoa puoltavan sitä, että 17 :n 3 momentin tarkoittamista asioista säädettäisiin laissa nykyistä täsmällisemmät perussäännökset, katson, että edellä mainittu sääntelykonteksti huomioon ottaen ehdotettu 17 :n 3 momentti ei ole suoranaisesti ristiriidassa perustuslain 80 :n kanssa. Tältä osin kiinnitän huomiota myös siihen, että samaa sääntelytekmikkaa on käytetty vakiintuneesti aravalaissa (ks. esim mom., 11 3 mom. ja 18 2 mom.) Edellä esitettyyn viitaten ja koska hallituksen esitykseen ei arvioni mukaan sisälly muita valtiosääntöoikeudellisia ongelmia, hallituksen esityksen sisältämät lakiehdotukset voidaan nähdäkseni säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

17 Pe VL 5/2003 vp HE 23/2003 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 5/2003 vp Hallituksen esitys laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta Ympäristövaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo /, Eduskunta on 10 päivänä kesäkuuta 2003 lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta (EE 23/2003 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi ympäristövaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto ympäristövaliokunnalle. Asiantuntijat, Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - lainsäädäntöneuvos Tiina Rautio, ympäristöministeriö - lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, oikeusministeriö - professori Mikael Hiden - professori Olli Mäenpää - professori Veli-Pekka Viljanen.

18 HE 23/2003 vp Versio 0.1 HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan aravalakia muutettavaksi siten, että vuokra-aravalainan lyhennykset ja korot voidaan jatkossa periä joko vuosimaksuina kuten nykyisin tai erikseen. Lyhennyksistä ja koroista säädetään tarkemmin asetuksella. Uudistuksen tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti luoda vuosimaksujärjestelmän rinnalle kiinteälyhentei-nen lainamalli. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Esityksessä ei ole erillisiä säätämisjärjestysperusteluja. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustetut Asetuksenantovaltuudet Esityksen valtiosääntöoikeudellisesti merkittävin kohta on 1. lakiehdotuksen 17. Sen mukaan vuokra-aravalaina voidaan suorittaa joko nykyiseen tapaan koron ja lyhennyksen sisältävinä vuosimaksuina tai niin, että korkoja lyhennys peritään erikseen. Pykälän 3 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin (1) lainan korostaja lyhennyksestä sekä vuosimaksusta, (2) niiden suorittamisesta ja tarkistamisesta, (3) niiden alentamisesta erityisestä syystä sekä (4) ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävästä kiinteästä korosta. Ehdotettuja asetuksenantovaltuuksia on arvioitava perustuslain 80 :n 1 momentin kannalta. Sen mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Vuokraaravalainoja voidaan aravalain 15 :n nojalla myöntää julkisyhteisöjen lisäksi eräille yhteisöille sekä määräedellytyksin osakeyhtiöille ja asunto-osakeyhtiöille. Valtuuden nojalla annettavat säännökset kohdistuisivat siten välittömästi suppeahkoon oikeushenkilöiden joukkoon. Valiokunta on toisinaan kiinnittänyt valtuutussäännösten arvioinnissa huomiota siihen, kohdistuuko valtuuttava sääntely vain rajattuun ammattihenkilöstönä pidettävään

19 19 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp joukkoon (esim. PeVL 16/2002 vp, s. 2/II). Tässä tapauksessa ei kuitenkaan voida sivuuttaa sitä myös perustuslain 19 :n 4 momentin asumista koskevien säännösten näkökulmasta merkityksellistä seikkaa, että välittömästi pelkästään lainan saajan velvollisuuksia velkasuhteessa määrittävät sääntelyt vaikuttavat edelleen asianomaisten vuokralaisten asemaan. Siksi ehdotettuja valtuuksia tulee tarkastella perustuslain 80 :n 1 momentista käsin. Edellä ensiksi mainittu asetuksenantovaltuus koskee yleisesti korostaja lyhennyksestä sekä vuosimaksusta säätämistä. Valtuuden avoin sanamuoto ulottuu näiden rahasuoritusten suuruudesta säätämiseen kaikin osin. Niiden määräytymisen yleiset perusteet koskevat valiokunnan käsityksen mukaan sillä tavoin oleellisesti vuokra-aravalainan saaneen oikeushenkilön velvollisuutta, että niistä on perustuslain 80 :n 1 momentin takia mahdollista säätää vain lailla. Lakiehdotukseen on tästä syystä otettava riittävän täsmälliset perussäännökset kyseisten rahasuoritusten suuruuden määräytymisestä, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Asia on toteutettavissa esimerkiksi seuraavasti: "Vuokra-aravalainan koron on oltava kohtuullinen verrattuna vastaavaan käyttötarkoitukseen myönnettävistä lainoista yleisesti perittäviin korkoihin, eivätkä lainan korkoja lyhennys tai vuosimaksu saa johtaa asukkaiden kannalta kohtuuttomiin asumiskustannuksiin." Asetuksenantovaltuuksien toinen kohta kohdistuu edellistä valtuutta teknisluonteisempaan seikkaan siltä osin kuin se koskee kyseisten rahasuoritusten suorittamista. Sen sijaan valta säätää asetuksella niiden tarkistamisesta ulottuu selvästikin yksilön velvollisuuksien perusteisiin, ja asia on siksi toteutettavissa ainoastaan lailla (vrt. PeVL 62/2002 vp, s. 3/11). Laissa tuleekin joko säätää, millä edellytyksillä ja millä tavoin kyseisiä rahasuorituksia voidaan tarkistaa, tai siitä tulee poistaa tätä tarkoittava asetuksenantovaltuus (ks. vuosimaksusta arava-asetuksen 35 ). Tämä on tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytys. Valiokunta huomauttaa tässä yhteydessä aravalain 35 :n nykyisistä yleissäännöksistä, joiden mukaan indeksiä käytetään asetusperusteisesti. Tällainen valtuus ei vastaa äsken lausuttua valtiosääntöoikeudellista kantaa. Kolmanteen asetuksenantovaltuuteen sisältyy se ongelma, että ehdotuksessa valtuutetaan suoraan säätämään asetuksella asianomaisten rahasuoritusten alentamisesta

20 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp erityisestä syystä ilman, että laissa kuitenkaan olisi säännöstä varsinaisesta alentamismahdoiiisuudesta (ks. arava-asetuksen 34 ). Ongelman voidaan nähdä koskevan viime kädessä kirjoitustapaa, mutta valiokunta kuitenkin pitää asianmukaisena, että sanamuotoa täsmennetään. Neljäs asetuksenantovaltuus kohdistuu ensimmäisen valtuuden tavoin rahasuorituksen, tässä tapauksessa ennen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävän kiinteän koron suuruudesta säätämiseen. Valtuus kohdistuu tavallaan lyhyeen siirtymävaiheeseen ja on siten jossain määrin teknisluonteisenakin seikkana valtiosäännön kannalta asianmukainen, etenkin kun valiokunnan ensimmäisen valtuuden johdosta tekemän huomautuksen huomioon ottaminen vaikuttaa myös tähän valtuuteen. Valiokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että aravalakiin sisältyy nykyisin lakiehdotuksen 17 :n 3 momentin kaltaisia valtuussäännöksiä (ainakin 10,2 ja 11,3 ). Lain valtuussäännösten valtiosääntöoikeudellinen asianmukaisuus onkin otettava selvitettäväksi. Valvontasäännökset 1. lakiehdotuksen 36 :ssä oikeutetaan siinä tarkoitetut viranomaiset saamaan salassapitosäännösten estämättä myös ohjauksen toteuttamiseksi tarvittavat asiakirjat. Tätä ehdotusta ei ole lainkaan perusteltu esityksessä. Sääntelyä ei voida yleispiirteisyytensä ja siitä mahdollisesti aiheutuvan laajan sovellettavuutensa takia sovittaa asiallisesti yhteen perusoikeusjärjestelmän kanssa. Valiokunta pitää välttämättömänä ohjaukseen liittyvän tietojensaantioikeuden poistamista lakiehdotuksesta. Tämä on tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytys. Sama huomautus koskee 2. ja 3. lakiehdotusta. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos valiokunnan 1. lakiehdotuksen 17 :n 3 momentista ja 36 :stä sekä 2. lakiehdotuksen 23 :stä ja 3.

21 21 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp lakiehdotuksen 39 :stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Helsingissä päivänä kesäkuuta 2003 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok vpj. Arja Alho /sd jäs. Leena Harkimo /kok Hannu Hoskonen /kesk Anne Huotari /vas Roger Jansson Ii Irina Krohn /vihr Miapetra Kumpula /sd Annika Lapintie /vas Henrik Lax Ii Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jarmo Vuorinen.

22 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 5/2003 vp Hallituksen esitys laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta Ympäristövaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 10 päivänä kesäkuuta 2003 lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi aravalain, aravarajoituslain 23 :n sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 39 :n muuttamisesta (HE 23/2003 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi ympäristövaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto ympäristövaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - lainsäädäntöneuvos Tiina Rautio, ympäristöministeriö - lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, oikeusministeriö - professori Mikael Hidén - professori Olli Mäenpää - professori Veli-Pekka Viljanen. HE 23/2003 vp Versio 0.2

23 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan aravalakia muutettavaksi siten, että vuokra-aravalainan lyhennykset ja korot voidaan jatkossa periä joko vuosimaksuina kuten nykyisin tai erikseen. Lyhennyksistä ja koroista säädetään tarkemmin asetuksella. Uudistuksen tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti luoda vuosimaksujärjestelmän rinnalle kiinteälyhentei-nen lainamalli. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksyttyjä vahvistettu. Esityksessä ei ole erillisiä säätämisjärjestysperusteluja. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Asetuksenantovaltuudet Esityksen valtiosääntöoikeudellisesti merkittävin kohta on 1. lakiehdotuksen 17. Sen mukaan vuokra-aravalaina voidaan suorittaa joko nykyiseen tapaan koron ja lyhennyksen sisältävinä vuosimaksuina tai niin, että korkoja lyhennys peritään erikseen. Pykälän 3 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin (1) lainan korostaja lyhennyksestä sekä vuosimaksusta, (2) niiden suorittamisesta ja tarkistamisesta, (3) niiden alentamisesta erityisestä syystä sekä (4) ennen ensimmäisen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävästä kiinteästä korosta. Ehdotetut asetuksenantovaltuudet ovat huomionarvoisia perustuslain 80 :n 1 momentin kannalta. Sen mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Vuokraaravalainoja voidaan aravalain 15 :n nojalla myöntää julkisyhteisöjen lisäksi eräille yhteisöille sekä määräedellytyksin osakeyhtiöille ja asunto-osakeyhtiöille. Valtuuden nojalla annettavat säännökset kohdistuisivat siten välittömästi suppeahkoon oikeushenkilöiden joukkoon. Valiokunta on toisinaan kiinnittänyt valtuutussäännösten ar-

24 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp vioinnissa huomiota siihen, kohdistuuko valtuuttava sääntely vain rajattuun ammattihenkilöstönä pidettävään joukkoon (esim. PeVL 16/2002 vp, s. 2/II). Tässä tapauksessa ei kuitenkaan voida sivuuttaa sitä myös perustuslain 19 :n 4 momentin asumista koskevien säännösten näkökulmasta merkityksellistä seikkaa, että välittömästi pelkästään lainan saajan velvollisuuksia velkasuhteessa määrittävät sääntelyt vaikuttavat edelleen asianomaisten vuokralaisten asemaan. Siksi ehdotettuja valtuuksia tulee tarkastella perustuslain 80 :n 1 momentista käsin. Edellä ensiksi mainittu asetuksenantovaltuus koskee yleisesti korostaja lyhennyksestä sekä vuosimaksusta säätämistä. Valtuuden avoin sanamuoto ulottuu näiden rahasuoritusten suuruudesta säätämiseen kaikin osin. Niiden määräytymisen yleiset perusteet koskevat valiokunnan käsityksen mukaan sillä tavoin oleellisesti vuokra-aravalainan saaneen oikeushenkilön velvollisuutta, että niistä on perustuslain 80 :n 1 momentin takia mahdollista säätää vain lailla. Lakiehdotukseen on tästä syystä otettava riittävän täsmälliset perussäännökset kyseisten rahasuoritusten suuruuden määräytymisestä, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Asia on toteutettavissa esimerkiksi seuraavasti: "Vuokra-aravalainan koron on oltava kohtuullinen verrattuna vastaavaan käyttötarkoitukseen myönnettävistä lainoista yleisesti perittäviin korkoihin, eivätkä lainan korkoja lyhennys tai vuosimaksu saa johtaa asukkaiden kannalta kohtuuttomiin asumiskustannuksiin." Asetuksenantovaltuuksien toinen kohta kohdistuu edellistä valtuutta teknisluonteisempaan seikkaan siltä osin kuin se koskee kyseisten rahasuoritusten suorittamista. Sen sijaan valta säätää asetuksella niiden tarkistamisesta ulottuu selvästikin yksilön velvollisuuksien perusteisiin, ja asia on siksi toteutettavissa ainoastaan lailla (vrt. PeVL 62/2002 vp, s. 3/II). Valiokunnan edellisestä valtuudesta tekemän huomautuksen huomioon ottaminen vaikuttaa kuitenkin tarkistamisvaltuuteenkin sillä tavoin rajaavasti, että sääntely muodostuu valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaiseksi. Kolmanteen asetuksenantovaltuuteen sisältyy se ongelma, että ehdotuksessa valtuutetaan suoraan säätämään asetuksella asianomaisten rahasuoritusten alentamisesta erityisestä syystä ilman, että laissa kuitenkaan olisi säännöstä varsinaisesta alentamismahdollisuudesta (ks. arava-asetuksen 34 ). Ongelman voidaan nähdä koskevan viime

25 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp kädessä kirjoitustapaa, mutta valiokunta kuitenkin pitää asianmukaisena, että sanamuotoa täsmennetään. Neljäs asetuksenantovaltuus kohdistuu ensimmäisen valtuuden tavoin rahasuorituksen, tässä tapauksessa ennen vuosimaksun voimaantuloa tai lyhennysten alkamista perittävän kiinteän koron suuruudesta säätämiseen. Valtuus kohdistuu tavallaan lyhyeen siirtymävaiheeseen ja on siten jossain määrin teknisluonteisenakin seikkana valtiosäännön kannalta asianmukainen, etenkin kun valiokunnan ensimmäisen valtuuden johdosta tekemän huomautuksen huomioon ottaminen vaikuttaa myös tähän valtuuteen. Valiokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että aravalakiin sisältyy nykyisin lakiehdotuksen 17 :n 3 momentin kaltaisia valtuussäännöksiä (ainakin 10,2 ja 11,3 ). Lain valtuussäännösten valtiosääntöoikeudellinen asianmukaisuus on selvitettävä. Valvontasäännökset 1. lakiehdotuksen 36 :ssä oikeutetaan siinä tarkoitetut viranomaiset saamaan salassapitosäännösten estämättä myös ohjauksen toteuttamiseksi tarvittavat asiakirjat. Tätä ehdotusta ei ole lainkaan perusteltu esityksessä. Sääntelyä ei voida yleispiirteisyytensä ja siitä mahdollisesti aiheutuvan laajan sovellettavuutensa takia sovittaa asiallisesti yhteen perusoikeusjärjestelmän kanssa. Valiokunta pitää välttämättömänä ohjaukseen liittyvän tietojensaantioikeuden poistamista lakiehdotuksesta. Tämä on tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytys. Sama huomautus koskee 2. ja 3. lakiehdotusta. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos valiokunnan 1. lakiehdotuksen 17 :n 3 momentista ja 36 :stä sekä 2. lakiehdotuksen 23 :stä ja 3. lakiehdotuksen 39 :stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

26 PeVL 5/2003 vp HE 23/2003 vp Helsingissä päivänä kesäkuuta 2003 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok vpj. Arja Alho /sd jäs. Leena Harkimo /kok Hannu Hoskonen /kesk Anne Huotari /vas Roger Jansson /r Irina Krohn /vihr Miapetra Kumpula /sd Annika Lapintie /vas Henrik Lax /r Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jarmo Vuorinen. HE 23/2003 vp (arava ym) Puheenjohtajan muutosehdotus I K:ssä hyväksytyn lausunnon 7. kappaleeseen Pe~ l/p «2 /yizoöj Ehdotetut asetuksenantovaltuudet ovat huomionarvoisia perustuslain 80 :n l momentin kannalta. Sen mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Vuokra-aravalainoja voidaan aravalain 15 :n nojalla myöntää julkisyhteisöjen lisäksi eräille yhteisöille sekä määräedellytyksin osakeyhtiöille ja asunto-osakeyhtiöille. Valtuuden nojalla annettavat säännökset kohdistuisivat siten välittömästi suppeahkoon oikeushenkilöiden joukkoon. Valiokunta onkin toisinaan kinnittänyt valtuutussäännösten arvioinnissa huomiota siihen, kohdistuuko valtuuttava sääntely vain rajattuun ammattihenkilöstönä pidettävään joukkoon (esim. PeVL 16/2002 vp, s. 2/11). Toä-ialtijTässä tapauksessa ei kuitenkaan voida ole syytä sivuuttaa sitä myös perustuslain 19 :n 4 momentin asumista koskevien säännösten näkökulmasta merkityksellistä seikkaa, että välittömästi pelkästään lainan saajan velvollisuuksia velkasuhteessa määrittävät sääntelyt vaikuttavat edelleen asianomaisten vuokralaisten asemaan. Siksi valiokunta päätyy tarkastelemaan ehdotettuja valtuuksia tulee tarkastella perustuslain 80.n 1 momentista käsin.