Pappilan Posti kevät 2011

Transkriptio

1 Pappilan Posti kevät

2 Pääsiäistervehdykset Espoon hiippakunnasta Avaa ikkunat, anna kevätvalon uudistaa Kirkas valo tunkee sisään vinttikamma rii - ni. Avaan ikkunat ulos keväiseen raikkauteen ja hetkessä voimakas ulkoilma puhaltaa tilaan uutta henkeä. Kuin uudistuisi itsekin. On lähdön ja muutoksen tuntua. Kun seitsemän vuotta sitten istutimme omenapuun piispalan puutarhaan ja talo siunattiin Espoon hiippakunnan olo huoneeksi, yhteiseksi kohtaamisen paikaksi, rakennus oli erilainen, koskematon. Nyt kun availen ikkunoita, ymmärrän, että pappilat ja piispalat eivät olekaan enää pelkästään pysyviä, rajattuja paikkoja, rakennusten historiallisia jatkumoja. Ne ovat enemmänkin avoimia ja alati muuttuvia tiloja, minusta riippumattomia. Piispala tilana verkostoituu kaikkiin niihin vuorovaikutuksiin ja kohtaamisiin, sosiaalisiin suhteisiin, joiden ulottuvuudet yltävät lähelle ja kauas. Täällä ovat kohdanneet vihittävät papit ja diakonit, seurakuntien ja kirkolliskokouksen edustajat, yliopistojen, kaupunkien ja kuntien päättäjät, ystävähiippakuntavieraat, monet ilon, surun ja hädän kokeneet, mutta myös kiertävät taulukauppiaat, remonttimiehet, kikattavat virpojat, yölliset puhelin soittajat jopa uskolliset citykanimme, jotka majoittuvat puutarhaan vuodesta toiseen. Toivon, että siunaus ulottuu jatkossakin näiden verkostojen kautta eteenpäin tässä Jumalan ja ihmisten maailmassa. Pappilan Postin toimituskunta halusi aukaista ikkunat ja ovet ulos maailmaan ja katsoa, mitä kuuluu hiippakuntamme ulkomaisiin ystävyyspappiloihin. Kun avaa ikkunat ja katsoo miten muualla, oppii itsekin uutta. Myös lehden kuvitus haluaa Anna Rauhalan maalauksilla kertoa, miten voimakas merkitys on valolla tilan ja ihmisen uudistajana. Hyvää pääsiäistä piispalan vinttikammarista Tuuli Heikka Pääsiäinen on vapautusliike Martti Luther kirjoitti vuonna 1520 kirjan Kristityn vapaudesta. Siitä tuli luterilaisen uskon peruskirja. Vapauden alku on Kristuksen ristissä ja ylösnousemuksessa. Kaikki vapaus perustuu Lutherin mieles - tä Jeesuksen sanoihin: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Pääsiäinen on vapauden juhla. Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tekevät meidät Jumalan edessä kelvollisiksi. Tekoja ja hurskautta ei tarvita. Saamme levätä hänen lähellään. Kristus on vapauttanut meidät. Kelpaamme Jumalalle ristin ja ylösnousemuksen tähden. Siksi tahdomme koko sydämestämme vapautta myös lähim mäiselle. Jumalan aloittama vapautusliike pyrkii rikkomaan ne siteet, jotka estävät ihmisiä olemaan vapaita. Ihmisten vapautta loukataan sekä Suomessa että erityisesti kaikkein köyhimmissä maissa. Omassa maassamme yhä kasvava joukko suomalaisia elää köyhyys - rajan alapuolella. Lapset kokevat väkivaltaa ja kiusaamista. Vanhukset kokevat ihmisarvonsa loukatuksi, kun heidät jäte tään yksin. Hyvinvoivat matkaavat huvipursillaan samaan aikaan kun köyhien vene vuotaa. Vapauden tarve on erityisen suuri eteläisen pallonpuoliskon köyhissä maissa. Piispat antoivat viime syksynä kannanoton, jossa he esittivät köyhimpien maiden ruokaturvan ottamista hallitusohjelmaan. Emme saa sulkeutua omien rajojemme sisään. Vapaus on avautumista sinne, missä hätä on suurin. Maatamme uhkaa käpertyminen omiin huoliin. Ihmiskunnan yhteiset kivut unohtuvat. Kristuksen aloittama vapautusliike sulkee kuitenkin sisälleen erityisen lämpimästi ihmiskunnan kaikkein heikoimmat. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus on läsnä heidän kärsimyksessään. Pääsiäisen vapautusliikkeeseen kuuluu jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo. Siksi kristityt suhtautuvat erityisen kriittisesti ihmisarvon loukkauksiin. Pääsiäisen vapauttava valo lämmittää siellä, missä ihmisiä on alistettu ja syrjäytetty. Huolehdimme erityisesti vähemmistöistä ja marginaaliin ajetuista. Vapautusliikkeen on aina palattava juurilleen. Ilman ristiä ja ylösnousemusta kaikki ponnistelut ovat suorittamista. Rakkaus kuihtuu ilman Kristuksen rakkaut ta. Siksi on palattava yhä uudestaan hänen sanoihinsa: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Siunattua pääsiäistä 2011 Mikko Heikka 2 3

3 SEK on pieni kirkko maailmanlaajuisessa anglikaanikirkossa. Se ei kuulu kuitenkaan viralliseen Englannin Anglikaanikirkkoon eikä ole osa Skotlannin valtiokirkkoa, mikä on presbyteerinen. SEKillä ei ole arkkipiispaa; piispainkokous valitsee keskuudestaan piispan, joka kutsuu koolle kokoukset ja johtaa niissä puhetta (Primus inter Pares). Suurimmat 7 hiip pakunnasta ovat Edinburghin ja Glas gown hiippakunnat. Nainen voidaan valita piis paksi, mutta toistaiseksi tätä ei ole tapahtunut. Palkattujen pappien lisäksi kirkossa on seurakunnissa avustavia palkat to - mia pappeja, jotka voivat olla muualla kokopäivätyössä. On sairaala-, vankila- ja oppilaitospappeja sekä teologeja, jotka opettavat yliopistoissa. SEK, joka ei saa rahaa valtiolta, vastaa papin palkkauksesta ja asunnosta. Pienissä tai köyhemmillä alueilla toimivissa seurakunnissa tämä on usein vaikeaa. Edinburghin episkopaalinen hiippakunta ja Espoon hiippakunta ovat solmineet kesken ään ystävyyden ja työntekijät ovat tehneet tutustumiskäyntejä puolin ja toisin. Piispapari Brian ja Lissa Smith vierailivat seurueineen Suomessa lokakuussa 2010 Pappisperheiden haasteet Skotlannissa Meillä Skotlannissa pappisperheissä papin - puolisoilla on useimmiten oma työ, koska papin palkka on pieni. Työ on myös tärkeä oman identi teetin kannalta. On useita pareja, joissa molemmat ovat papinvirkaan vihittyjä, ja he voivat työskennellä samassa tai eri seurakunnassa. Puolison tehtävänä on antaa käytännöllistä ja hen kistä tukea papin työssä sekä estää työpai neiden heijastuminen perheen elämään. Skotlannin episkopaalinen kirkko (SEK) Monet puolisot ovat mielellään mukana seurakunnan käytännön työssä, pyhä koulussa, juhlien järjestämisessä, koti- ja ulkomaisten projektien varainkeräyksessä, ryhmien vetämisessä jne. Pap pilan vieraanvaraisuutta pidetään tärkeänä, vaikka tasapainoilu avoimien ovien ja yksityisyyden välillä voi olla joskus vaikeaa. Perhe valokeilassa Koska kirkkomme papisto asuu yhteisönsä keskellä, papin perhe on aina valokeilas sa. Lasten kasvattaminen seurakunnan kes kellä on oma ongelmansa. Jotkut seura kunta - laiset juoruavat ja arvostelevat lasten käytöstä, vanhempien keskinäisiä suhtei ta ja lastenkasvatusta. Kohtuuttomia vaatimuksia saatetaan asettaa papille, puolisolle ja lapsille esimerkkinä olemisesta. Jos he eivät tähän pysty, heidän epäonnistumisensa on suurempi kuin muiden. Vaikea on myös tilanne, jossa seurakuntalaiset arvostelevat papin ratkaisuja ja toimia, vaikka perhe saattaa tuntea näiden ratkaisujen syyt ja taustat, mutta se ei voi julkisesti puolustaa asioiden luottamuksellisuuden vuoksi. Yhteiset kokoontumiset vahvistavat Yksi suurimpia haasteita papin perheelle on pitkälti maallistunut, ei kirkossa käyvä ympäröivä yhteiskunta ja siinä voimakkaasti vaikuttava uskonnonvastaisuus. Pappilan lapsia voidaan kiusata, ivata ja pitää kummajaisina. Tästä johtuen he saattavat tuntea tarvetta olla tavallisempia kuin muut, mikä johtaa ongelmakäyttäytymi seen ja vaikeuksiin vanhempien kanssa. Perheen sisäisiin ongelmiin, joita vaikeuttaa näkyvällä paikalla oleminen, pappi ei saa tukea yhteisöltä, jota hän palvelee. Puoliso saattaa tuntea itsensä erityisen yksinäiseksi, kun ei halua omilla ongelmillaan vaikeuttaa tilannetta. Niinpä on tärkeää, että papit ja pappien puolisot voivat kokoontua ja keskustella vapaasti kaikista näistä haasteista. Säännöllisiä kokoontumisia haittaa Skotlannin kirkon maantieteellinen hajanaisuus. Edinburghin hiippakunnassa piispa pitää joka vuosi kolmesta neljään juhlaa joulun alla papeille, heidän puolisoilleen Kuva: Ystävyydestä ja rauhasta todisti myös Senaatintorin nallenäyttely, johon piispa Brian Smith (takana vas.), kansainvälisten asioiden hoitaja Anne Pankhurst, tuomiorovasti John Arms (edessä vas.) ja piispatar Lissa Smith tutustuivat Espoon hiippakuntavierailun aikana syksyllä ja muille hiippakunnassa toimiville. Olemme järjestäneet lounastapaamisia pappien puolisoille sekä erikseen pappien leskille. Joka vuosi järjestetään jumalanpalvelus ja lounas eläkepapeille ja heidän puolisoilleen tai leskilleen. Näissä yhteisissä tilaisuuksissa samoin kuin henkilökohtaisissa kontakteissa paikallistasolla voimme tukea toisiamme ja keskustella yhteisistä kokemuksista. Suuri lahja ja etuoikeus On kannustavaa elää yhteisössä, jossa on yhteiset päämäärät, ryhmässä, jonka jäsenet voi oppia tuntemaan hyvin ja jossa vallitsee molemminpuolinen apu ja tuki. Koska pappi tekee työtä kotoa käsin, hänen aikatau lun - sa joustaa paremmin ja hän pystyy muissa amma teis sa työskenteleviä paremmin auttamaan lasten koulukuljetuksissa, kotitehtävissä, nukku maan menossa ja heidän kuun telemisessaan. Pappilassa asumisen etuja on myös se, että seurakunta vastaa sen huolta misesta ja korjauksista. Skotlannin pappiloissa aja - tellaan, että on suurenmoinen etuoikeus olla mukana seurakuntalaisten iloissa ja suruissa. Lissa Smith Edinburgh (Käännös Kirsti Turunen) 4 5

4 kuvat: anna RAUHALAn maalaukset Noomi, ruut ja viljapelto Jään katsomaan naisen perään. Kuka hän on? Erilainen, pakolainen, vieras kaunotar. Katse maahan luotuna hän kerää ohrantähkiä leikkuu väen jäljessä. Hänelle ei olisi tilaa, mutta lain mukaan oikeus on. Oman heimon luo olisi matkaa vain 50 kilometriä, mutta matka tuntuu ikuisuudelta. Mihin palaisi, sillä mies on kuollut, kuten appi ja miehen velikin? Nainen on kiinni Noomi-anopissaan, vanhassa leskinaisessa, jonka elämänarvoista hän ei ole päässyt irti. Sinun Jumalasi on minun Jumalani lausuttiin yksinkertaisena uskontunnustuksena pölyisellä tiellä Mooabin maasta kohti Betlehemiä. Arkinen yhdessäolo, asenteet, suhtautuminen elämään ja kuolemaan olivat puhutelleet Kemos-juma laa palvellutta nuorta mooabilaista miniää. Kaksi eri-ikäistä naista liittyi yhteen keskellä kuolemaa, pakolaisuutta ja paluuta Matkakumppanina Ruut kotiin. Ruut teki oman ratkaisunsa, vaikka käly Orpa kääntyi ja palasi takaisin. Tönimistä ja loukkaavia sanoa pellolla. Mitä olet tullut meidän leipäämme syömään katseita, vihaa ja halveksuntaa. Mutta kun on lähtenyt seuraamaan elävää Jumalaa, saa avun. Viljapellon omistajan asenne on häkellyttävä. Pysy täällä, kerää rauhassa, olen kieltänyt omiani koskemasta sinuun, joka olet vieras ja muukalainen. Minä jään noiden sanojen alle kysele - mään omia asenteitani tänään, tässä maassa. Odota rauhassa, tyttäreni kuuluisi kai jokaisen anopin sanoa miniälleen. Teemme sen minkä voimme, uskallamme huomiseen, vaikka emme näkisi toivoa. Minä, joka voin lukea koko Ruutin kirjan neljä lukua hetkessä, näen miten paljon oli todellista toivoa. Enemmän kuin he olisivat osanneet ikinä odottaa. Kun anoppi saapui kotikaupunkiinsa, hän ilmoittautui Maraksi, murheelliseksi. Jumalan käsi oli ollut raskaana hänen yllään ja siksi oli palattava tyhjin käsin, köyhänä. Hän ei siinä kohtaa lukua voinut aavistaa, että hänen rikkautensa kulki hänen vieressään Ruutin muodossa. Naisen, joka sai sukulunastajan ansiosta osakseen kunniallisen vaimon osan. Naisen, joka sai synnyttää kuningas Daavidin isoisän. Olen häkeltynyt. Jumala valitsee oman suunnitelmansa toteuttamiseen siis hä net, joka ei kuulu sisäpiiriin, jonka juuret ovat väärässä uskonnossa, joka on yhteiskunnan alinta kastia, leski, avuton, toisten armoilla. Jumala ei katso ihmistä niin kuin ihminen katsoo. Hän näkee sen, mitä hänestä voi tulla kun saa mahdollisuu den. Jumala näkee sydämen laadun. Tahtoisin saada sellaiset silmät, jotka näkevät miniöitteni, poikieni, lapsenlapseni, työtoverini, ystävieni sydämen laadun. Että aavistaisin, mitä heistä voi tulla, kun rohkaisen ja annan kiitosta. Soisin voivani katsoa itseänikin tällä tavalla. Maija Nyman Lohja 6 7

5 Anna Rauhalan taulut hehkuvat Kuva: Ihmiset ja valo kiinnostavat taiteilija Anna Rauhalaa. Kuva: Annika Kyrönseppä Kävelen äskettäin heränneen kevätauringon kilossa pitkin hiljaista katua, jonka varrella on kodikkaita omakotitaloja lähes Hyvin kään keskustassa. Olen perillä ja keltaisen talon ulko-ovessa lukee Rauhala. Kodin pöydillä on kukkakimppuja, jotka ovat muistuttamassa taidenäyttelyn avajaisjuhlasta. Talossa asuva, kahdeksanhenkisen perheen äiti, Anna Rauha la on ollut avaamassa kolmatta omaa taide näyttelyään Ikkunasta kujille Lepovillassa Hyvinkäällä. Anna on Ruutin, Severin, Pekon, Eeron, Hilda-Marian ja Maijun äiti, sekä hän on papinpuoliso, teologi, diakoni sekä taidemaalari. Hän kertoo, että tai teen tekeminen on kuulunut hänen elämään sä aina. Lapsuudenkodissa piirreltiin pal jon. Annan äiti maalaa, myös isoisä harrasti piirtämistä ja suvussa on useita taiteilijoita. Vakavammin Anna aloitti maalaamisen parikymppisenä, kun ystäväpariskunta pyysi Annaa tekemään taulun heidän hääkuvastaan. Ihmiset ja valo ovat olleet alusta alkaen kiinnostavia aiheita. Ikkunasta kujille -näyttelyssä Annalla on teoksia, joissa hän kuvaa tuttuja paikkoja, kuten Kittilän mummolan vinttiä, jonka tunnelma teki Annaan syvän vaikutuksen, Hyvin kään taidetalon ikkunaa ja portaikkoa sekä toisaalta kaukaisia Rooman kujia ja portaikkoja, mitkä hehkuvat upeissa, voimakkaissa punaisen sävyissä. Synkkä kivinen, harmaa katu Roomassa muuttaa luonnettaan, kun sen maalaa leiskuvilla väreillä. Annan taulujen sävyt ovat muuttuneet voimakkaammiksi vähitellen. Lasten syntymän jälkeen ne ovat kirkastuneet. Hän arvelee, että arjen intensiivisyys ja vauhti isossa perheessä heijastuvat hänen värimaailmaansa, värit ovat mielentila. Oman tyylin löytäminen on ollut vuosien säännöllisen tekemisen tulosta ja se muuttuu koko ajan, myös värien osalta. Anna on harrastanut valokuvausta ja sen vuoksi pitää myös rakennusten ja kaupunkinäkymien maalaamisesta. Taulujensa kautta Anna Rauhala haluaa välittää omaa vakaumustaan ja arvo maailmaansa. Teologin ja diakonin opinnot ovat antaneet paljon ulottuvuuksia taulujen ja piirrosten tekemiseen. Raamatun naiset ovat inspiroineet Annaa, mutta hän kokee tärkeäksi saada kuvattua naiset historiallisesti oikein. Kristillisistä aiheista on tehty paljon tauluja ja se nostaa kynnystä maalata niitä, koska uuden näkökulman löytäminen voi olla vaikeaa. Taulujen tekeminen on Annan omaa aikaa, yksin olemista, mikä on tärkeää vastapainoa ison perheen äidille. Suuret kiitokset saa puoliso, joka on rohkaissut ja tukenut taiteen tekemisessä, kuten myös omat sekä appivanhemmat. Viime syksynä Anna Rauhala on aloittanut opinnot Hyvinkään taidekoulun iltalinjalla. Hän on omien näyttelyi den sä lisäksi osallistunut useisiin yhteisnäyt te - lyihin ja kuuluu Länsi-Uudenmaan taiteilijaseuraan sekä Hyvinkään Taidekiltaan. Suunnitteilla on yhteisnäyttely äidin kans - sa Lohjalla ensi syksynä. Anna toimii Hyvinkään työkeskuksessa taidepiirin ohjaajana sekä pitää ikäihmisten yliopis toa Hyvinkään opistossa. Olen tällainen seka työläinen, hän määrittelee työuraansa. Olemme istuneet mukavasti kahvikupin ääressä ja puhuneet taiteesta, sen tekemisestä ja muustakin. Ympärillä pyö rii nuorta väkeä, vielä pieniäkin. Kotiin tullaan ja taas mennään; toiset soittotunnille, toiset jalkapalloharjoituksiin, mutta sulassa sovussa. Joku piirtää keskittyneesti omassa huoneessaan. Pienimmäinen ottaa kaikessa rauhassa päikkärei tä isän seurassa. Anna myhäilee tyytyväisenä ja on onnellinen perheestään sekä siitä, että on saanut viime aikoina keskittyä maalaamiseen, koska haaveilee vielä lisäopinnoista ja toiveena on saada kuvaamataidonopettajan pätevyys. Olohuoneessa on uusi taulu telineessä ja maalit ovat vasta kuivumassa. Maarit Järvinen Hyvinkää kuva: anna RAUHALAn maalaus Majakalla 8 9

6 Suomen Jotain Papinpuolisoiden vanhaa Liiton kesäpäivät jotain uutta Mikkelissä LAUANTAI Lähemäen seurakuntatalo, Paukkulantie Ovet avautuvat, tervetuloa Alkupiiri Pirkko Yrjölä, Maria Häkkinen, Markku Salmi Soppaa ja särvintä Valokuvaus Koti mielessä - näkökulmia taloon ja sisustamiseen pappispariskunta Johanna ja Juha Tanska Kahvia ja rättänää Naisten pankin esittely, Kaarina Nieminen Kesäpäivien koru, Anni Ingnatius Muinaispukunäytös Vuosikokous Sapuskaa Lottalupaus näyttelijä-ohjaaja Tarja Pyhähuhta Pikkupurtavaa Iltarukous kelttiläiseen tapaan Marja-Leena Nieminen ja Eija Peura SUNNUNTAI Maaseurakunnan kirkko ja Kirkonmäen seurakuntatalo, Otavankatu Aamukävely vanhalla hautausmaalla tuomiorovasti emer. Simo S. Salo Piispanmessu Kirkon esittely, kirkkoherra Risto T. Nieminen Pitopöytä ja loppupiiri Ilmoittautuminen Ilmoittautuminen 5.8. mennessä Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituliin Senja Mäkelälle, p. (015) tai senja.makela@evl.fi. Ilmoittauduttaessa on mainittava mahdollinen erityisruokavalio. Kuljetusapua? Jos tarvitset kuljetusapua Mikkelin matkakeskuksesta, jätä yhteystietosi ilmoittautumisen yhteydessä, niin pyrimme järjestämään kyydin. Osallistumismaksut Osallistumismaksu kattaa ohjelman ja ruokailut. Lauantai-sunnuntai 60 euroa Lauantai 30 euroa Sunnuntai 35 euroa Maksu 5.8. mennessä tilille Papinpuolisoiden kesäpäivät, , viestiin osallistujan nimi. Matka-avustus Liitolta on mahdollisuus hakea matkaavustusta. Yhteyshenkilö Helena Aalto, p Majoitus Kesäpäiville osallistujille ei ole järjestetty majoitusta, vaan jokainen hoitaa sen itse. Hyviä vaihtoehtoja Mikkelissä ovat esimerkiksi Hotelli Cumulus, p. (015) Sokos Hotel Vaakuna, p. (015) Hotelli Uusikuu, p. (015) Lisätietoja Lisätietoja kesäpäivistä saa liiton kotisivuilta, sekä Maria Häkkiseltä, p , maria.hakkinen@heinola.fi. TERVETULOA KESÄPÄIVILLE MIKKELIIN! Terttu-Liisa Huokuna, Maria Häkkinen, Marja-Leena Nieminen, Eija Peura ja Helena Salmi

7 Palmut ja eukalyptuspuut huojuvat kotimme lähipuistossa. Kyyhkyset kujertavat ja yksinäinen kukko tepastelee puiston käytävällä. Kanat seuraavat sitä kauempaa. Puistossa on kaksi suihkulähdettä ja kaupungin työmiehet pitävät huolta siitä, että jokainen ruohonkorsi on aina ojennuksessa. Puiston vieressä aukeaa hiekkaranta ja venesatama Välimerelle. Täältä alkaa kävelymatkamme töihin kaupungin keskustaan. Eläkkeellä seurakuntatyöhön Espanjaan Olemme mieheni Sakarin kanssa Costa Blancan suomalaisen seurakunnan talvityöntekijöinä Torreviejassa, joka on seurak unnan kotipaikka. Olemme eläkeläisiä, jotka Kirkkohallitus valitsi hakemusten perusteella jatkamaan kirkollista työtä Costa Blancalla. Seitsemän kuukauden työ jakso alkaa lähestyä loppuaan. Seurakunnan toi minta päättyy huhtikuun lopussa alkaakseen taas uudelleen lokakuun alussa. Seura kuntalaisemme ovat muuttolintuja, jotka lähtevät kesäksi kotiin Suomeen ja palaa vat syyskylmien alettua takaisin lämpimään. Missä mantelipuut kukkivat Pääosa ihmisistä on eläkeikäisiä, jotka työelämän jälkeen ovat hakeutuneet terveytensä vuoksi Etelä-Euroopan lämpöön. Ensimmäisiä huomioitamme olikin se, miten moninaisia, vaikeitakin sairauksia he kantavat mukanaan ja silti elävät täällä kohtuullisen normaalia elämää. Monelle ihmiselle kimmokkeena Espanjaan muuttoon on ollut lääkärin kehotus hankkiutua lämpimämpään ilmastoon, jos aikoo pysyä hengissä. Kahden osa-aikaiseksi palkatun työntekijän, papin ja kanttorin, resurssit eivät yksin riittäisi siihen monipuoliseen toimintaan, mitä seurakunnassamme on tarjolla viikoittain. Työhön osallistuu myös suuri joukko innokkaita, sitoutu nei - ta vapaaehtoisia, jotka antavat oman ammattitaitonsa ja osaamisensa yhteiseen käyttöön. Seurakuntakodilla on joka päivä avoinna kahvio, jota naiset hoitavat. Kävijälle tarjotaan kahvin kanssa tuoretta pullaa ja voileipiä. Kahviosta saa tietoa kaikista tulevista tapahtumista ja ensikertalaiselle kerrotaan auliisti seurakunnan toi minnasta. Laulava seurakunta hämmästyttää Yhteinen jumalanpalvelus joka toinen viikko on seurakunnan keskeisin kokoontumismuoto. Torreviejan keskustan katolisessa kirkossa vietetty messu joka toinen lauantai kokoaa yhteen keskimäärin 100 suomalaista. Kirkkokuoron osuus messus - sa on erityisen tärkeä. He toimivat esilaulajina ja esittävät myös omia lauluja jokaisessa messussa. Yhteisen virren väke - vä veisuuperinne on suuri ilonaiheem - me täällä. Myös messun liturgiset laulut osataan hyvin. Joskus jumalanpalvelukseemme osallistuu espanjalaisia vain kuullakseen yhteistä laulua. Heillä kun ei ole tällaista perinnettä omissa messuissaan. Adventin, itsenäisyyspäivän ja joulun jumalanpalvelukset kokoavat väkeä kirkon täyteen, samoin kauneimmat joululaulut. Seurakunnan toimintaa johtaa seurakuntaneuvosto, johon jäsenet valitaan seurakunnan syyskokouksessa. Kolehdit, kahvion tuotto, myyjäiset, arpajaiset, kirpputorit, lahjoitukset ym. ovat tärkeitä tulonlähteitä, joista seurakunnan talous muodostuu. Tällainen toiminta oli meille tuttua jo 1970-luvulta Australiasta, jossa olimme siirtolaistyössä. Suola hoitaa ja työllistää Päällisin puolin elämä täällä näyttää soljuvan eteenpäin mutkattomasti. Pinnan alla on kuitenkin huoli maan tulevaisuudesta. Espanjan talous on kriisissä ja työttömyys lisääntyy. Kaupungilla näkyy yhä enemmän tyhjiä liikehuoneistoja, joita on vaikea vuokrata eteenpäin. Ihmiset ovat yritte liäitä, mutta oman kahvilan tai pienen putiikin pyörittäminen ei kannata, sillä asiakkaita on harvakseltaan. Torreviejassa ei ole teollisuutta, sillä on tehty tietoinen päätös siitä, että kaupungin terveellistä ilmaa ei pilata nykyaikaisen teollisuuden tuottamilla saasteilla. Kaksi suurta suolajärveä Las Salinas takaavat alueelle ainutlaatuisen makroilmas ton, joka on erityisen terveellinen. Euroopan suurin suolatehdas työllistää lähes 500 ihmistä. Torreviejan asukasluku oli vuodenvaihteessa reilut hen keä sisältäen 177 eri kansallisuutta. Muiden EU-maiden kansalaiset tuovat maahan kaivattua valuuttaa ja talviaikaan kannattelevat paikallisia yrityksiä. Kesällä kaupungin väkiluku turistien myötä vähintäänkin kolminkertaistuu. Kevät on saapunut Espanjaan. Mantelipuut kukkivat ja appelsiinit kypsyvät tarhoissaan. Välimereltä puhaltaa leuto tuuli. Auringonpaiste lämmittää ja Torreviejan terveellinen, suolan kyllästämä ilma on helppoa hengittää. Vanhat miehet kokoontuvat aamuisin rannalle onkimaan. Kukko kiekuu puistossa. Muuttolintujen matkassa Suomeen ja takaisin Olemme nyt eläneet ensimmäisen talven täällä etelässä. Se olikin kylmempi kuin mitä luulimme. Yhteiskuntaan sopeutuminen on ollut helppoa. Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia ja tottuneet ympärillä asuviin ulkomaalaisiin. Vähitellen olemme oppineet siihen, että siestan aikana kaikki on kiinni. Kielitaidon kart tuessa olemme löytäneet kaupoista tarvitsemamme tavarat. Sanakirja on ollut ahkerassa käytössä. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut hieno kokemus ja toiveenamme onkin tulla takaisin ensi syksynä. Maija Vuorinen talvikanttori, Costa Blancan suom. srk. Sakari Vuorinen talvipappi, Costa Blancan suom. srk. Torrevieja, Espanja Vuoriset ovat jääneet eläkkeelle Tuusulan seurakunnan kirkkoherran ja kanttorin viroista

8 Papinpuolisona Unkarissa Emese Joób Albert on Budapestin kyljessä sijait sevan Gödöllön kaupungin luteri lai sen seurakunnan kirkkoherran Gabor Albertin puoliso. Perheessä on neljä lasta: tyttäret Julianna Annikki 14 v., Janka Aino 12 v., Anna Leona 10 v. sekä kuopuspoika János Árpád 3 v. Emese itse on Gödöllön musiik ki - opiston pianonsoiton ja kansan musiikin opettaja ja hän myös esiintyy muusikkona. Ystävyyden side Sujuvaa suomea puhuvan Emesen yhteydet Suomeen juontavat juurensa jo hänen isoisäänsä Oliver Joóbiin, joka opiskeli täällä teologiaa 1930-luvulla. Suomi teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Myöhemmin Emesen isäkin halusi tänne työskentelemään ja toimi 1980-luvulla kansanmusiikin tutkijana Sibelius Akate miassa. Niinpä Emese asui lapsena ja nuorena perheensä kanssa Suomessa yhteensä kuusi vuotta. Tärkeätä hänelle Suomessa oli laulaminen Tapiolan kuorossa, jossa itse sain tutustua Emeseen laulaessamme vierustovereina viiden vuoden ajan. Näin alkoi ystävyytemme, joka nyt jatkuu myös seurakuntayhteytenä Kauniaisten suomalaisen seurakunnan ja Gödöllön luterilaisen seurakunnan kesken. Gödöllön asukkaan kaupun - gissa katolisia on , kalvinisteja ja luterilaisia tuhat. Luterilaisen seurakunnan ainut palkattu työntekijä on kirkkoherra, muu työ on vapaaehtoisten varassa. Papinpuoliso on keskeisessä asemassa kantamassa vastuuta seurakunnasta ja organisoimassa vapaaehtoisten toimintaa. Letunpaistoa pappilan keittiössä Albertin perheen koti on perinteinen pappila aivan kirkon yhteydessä. Seura - kuntalaiset asioivat pappilassa, puhelin soi, ja kaikki kirjoitustaitoiset perheen - jäsenet ottavat vastaan viestejä kirkkoherralle, joka aamupäivisin opettaa lukiossa uskontoa. Kun seurakunnan nuortenillan lopuksi ryhmä jää pappilan keittiöön paistamaan lettuja ja eteinen on täynnä kenkiä, Emese kertoo ajattelevansa, että näin nuoret tutustuvat kirkkoonsa. Emese itse johtaa seurakunnan kuoroa. Omien messujen ja konserttien lisäksi Gödöllön katolisen, kalvinistisen ja luterilaisen kirkon kuorot esittävät joka vuosi yhdessä jonkin oratorion tai muun suurteoksen. Hienoa käytännön ekumeniaa siis. Emese toimii myös seurakunnan lapsi- ja pyhäkoulutyössä yhdessä muiden äitien kanssa sekä osallistuu vuo - sittaisen lasten kesäleirin järjestämiseen pappilan pihapiirissä missäs muuallakaan! Pappispariskunnan puolikas Kysymykseeni kutsumuksesta papinpuolisona Emese vastaa, että kutsumus muodos tui hänelle vähitellen. Kun Emese ja Gabor menivät naimisiin, Gabor toimi pappina pienessä kylässä maaseudulla. Siellä ihmisillä oli tarkat vaatimukset papin puolisoa kohtaan, aina pukeutumista myöten. Tämä oli nuorelle papinrouvalle vaikeaa aikaa. Edelleenkin Emese huomaa joskus ihmisten yrittävän käyttäytyä, kun nämä kuulevat hänen olevan naimisis sa pa pin kanssa. Nykyään hän ei enää mietis - kele, millainen hänen pitäisi olla, vaan elää ihmisten keskuudessa parhaan taiton- sa mukaan. Hän tuntee aidosti olevansa pappispariskunnan toinen puoli unkarin kielessäkin sanan puoliso juurena on puolikas. Papinpuolisona hän tuntee ole vansa omalla paikallaan ja myös saa - vansa seurakuntalaisilta valtavasti rakkau t- ta osakseen. Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkokuoro vierailee Gödöllön seurakunnassa huhtikuun alussa konsertoimassa ja viettämässä yhteistä messua. Tuliaisiksi me viemme mm. Lasten Keskuksen musiikkimateriaalia, jota Emese voi käyttää lapsiryhmiensä ja kuoronsa kanssa seurakunnassa. Innolla odotamme, millaista hengellistä ja henkistä hyvää saamme itsellemme kotiin tuotavaksi. Minna Vihko kuva: anna rauhalan maalaus: gellert-kukkula, budabest 14 15

9 Ikkunoista kujille Espoon piispalan pääsiäispasha 200 g voita 1 dl sokeria 500 g maitorahkaa 2 keltuaista 2 tl vaniljasokeria ½-1 sitruunan mehu 2 rkl mantelirouhetta raastettua appelsiininkuorta raastettua sitruunankuorta 2 rkl rusinoita 2 rkl sukaattia 3 dl kuohukermaa 2 munanvalkuaista Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri tasaiseksi massaksi ja lisää maitorahka ja keltuaiset. Mausta sitruunamehulla, vaniljasokerilla, appelsiinin- ja sitruunankuorilla. Lisää mantelirouhe, rusinat ja sukaatti. Voit käyttää myös muita kuivattuja hedelmiä ja kirsikoita. Kääntele viimeksi sekaan vaahdotettu kerma ja kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Kaada seos sideharsolla vuorattuun pashamuottiin tai siivilään, pane lautaselle valumaan ja jääkaappiin vuorokaudeksi. Annos on iso, voit puolittaa määrän. Pääsiäispöydässä pashan kyljessä kirjaimet XB kertovat meille: Kristus nousi kuolleista. Viereisellä sivulla Anna Rauhalan maalauksia: ylinnä vas. Assisi ylinnä oik. Lateraalikirkon sivulaiva alinna vas. Portaikko alinna oik. Ikkuna Sattumuksia Tapahtui jo seurusteluaikanamme, ja silloin ajattelin, että tällaisia keskustelujako tulen papinpuolisona kuulemaan. Kun hain sulhaseni ja minun kihlasormuksia kultasepänliikkeestä kaiverruksesta, myyjä kysyi minulta, mitä tuleva mieheni tekee työkseen. Kerroin hänen olevan pappi ja myyjä huudahti spontaanisti: No se on sitten synnitön mies! Minä tietysti häkellyin ja sain vain vastatuksi: Kyllä me kaikki ollaan yhtä syntisiä ihmisiä

10 Ruustina rovastin rinnalla Kuva: Ruusti Mika Pynnönen tutustui kirkkoherra-vaimonsa Ulla Rosenqvistin ja Tuusulan seurakuntalaisten kanssa Tansaniaan marraskuussa Kun vaimo kaksi vuotta sitten valittiin Tuusulan kirkkoherraksi, olin innoissani hänen puolestaan. Samalla tuntui siltä, että minäkin sain tehtävän seurakunnas sa. Odotimme innolla kevättä, sillä olimme laittaneet kotimme Porvoossa myyntiin ja toivoimme saavamme sen kaupaksi, jotta pääsisimme hankkimaan asuntoa Tuusulasta. Mieli ei malttanut odottaa, vaan tietysti taloja piti käydä jo katsomassa. Muutama mukava vaihtoehto olikin tarjolla, vaan eipä mennyt talomme kau - paksi. Vaimo sai rovastin arvon, ja pikku - hiljaa myös minä aloin sopeutua etäruustin rooliin. Olen usein miettinyt, miksi välillä Jumalan suunnitelma näyttää selvältä, aivan kuin polku aukeaisi edessä avoime na. Jalat eivät kuitenkaan vain liiku oike aan suun taan. Milloin mikäkin este on tiellä ja lopul ta polkukin hämärtyy, ja sitä tuumaa, että kuvittelinkohan vain. Liekö Jumala huomannutkaan, että tässä kohden olisi apu ollut paikallaan. No, suurimman osan ajasta sitä vain puurtaa päivästä toi seen eikä ehdi polkuja ajattelemaan, ilta rukouk - sena vain huokaa, että hoida sinä Isä Jumala, kun minulla on nämä omat huolet. Uskon, että ruustilla on paikkansa seurakunnassa. Mikä se sitten voisi olla? Mielellään sitä joskus vaikka johtaisi koko orkesteria, laittaisi taloudenpidon kuntoon ja siinä samassa hoituisi kyllä jumalanpalveluselämä ja muutkin toiminnot! Mutta nehän taitavat olla tuon rovas - tin vastuulla. Pitäisikös sitä sitten vanhanajan ruustinnan tavoin keitellä kahvia ja paistella maukkaita pullia? Saunanläm mi - tyksen seurakuntalaisille voisin vielä ruus tin hommiini ottaa, mutta että pullia paistamaan... Näin etä-ruustina olen valitettavan harvoin mukana seurakuntamme toiminnassa. Eivät ole seurakuntalaiset saaneet saunanlämmitystä, eivät edes jyväshyvän pakastepullia. Kun sitten iltaisin keskustelen vaimon kanssa milloin mistäkin seurakuntaan tai esimiehenä olemiseen liittyvästä asiasta, sitä muistaa, että tätähän se ruustina oleminen perimmältään on: tämän oman rovastin tukemista, kuuntelemista, joskus uuden idean ja ajatuksen jakamista. Tosin usein törmään siihen miehen ja vaimon väliseen ongelmaan, että kun mies jo innolla ratkaisee eteen tullutta haastetta, niin vaimo oikeastaan haluaisikin vain kuuntelijan rinnalleen. Ja taas opin kantapään kautta ruustina olemista. Mika Pynnönen Tuusula ja Porvoo INFO- NURKKAUS Kun Kotisivuista Hyvä lukija. Pidät kädessäsi historiallista lehteä. Tämä Pappilan Postin numero on nimittäin ensimmäinen, joka ilmestyy myös sähköisesti Papinpuolisoiden Liiton upouusilla kotisivuilla. Sivujen aikaan saaminen on ollut käynnissä jo pari vuotta. Nyt olemme vihdoin niin pitkällä, että kotisivujamme voit lukea osoitteessa Sivujen takana on MurMur-niminen alan yritys ja niiden ylläpitäjänä on juuri aloittanut Mika Helin, papinpuoliso hänkin. menet sivuille, huomaat, että ne ovat keskeneräiset. Tämä johtuu osittain siitä, että muutama niitä koskeva isohko päätös on tekemättä. Tarkoitus on selvittää, kuka jatkossa haluaa vain sähköisen lehden, kuka taas perinteisen paperiversion, otammeko käyttöön salasanan lehden lukemista varten jne. Yritämme kuitenkin edetä mahdollisimman nopeasti. Kotisivuilla on jo nyt keskustelupalsta, johon voit lähettää postia. Otamme mieluusti vastaan myös ajatuksia ja toiveita sivujen sisällöstä. Samoin voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin toivot perheneuvojan vastausta. Tälle palstalle lähetetyt kysymykset ja niiden vastaukset pysyvät nimettöminä. Pyrimme kotisivujen kautta antamaan ajankohtaista tietoa liittomme toiminnasta. Pirkko Yrjölä, puheenjohtaja 18 19