Lectio Niina Eklöf Arvoisa vastaväittäjä, arvoisa kustos, hyvät kuulijat.

Transkriptio

1 1 Lectio Niina Eklöf Arvoisa vastaväittäjä, arvoisa kustos, hyvät kuulijat. Yksityisyys on yksi ihmisoikeuksista. Se mainitaan sekä kansallisissa että kansainvälisissä laeissa ja sopimuksissa. Suomessa yksityisyys on yksi perustuslain turvaamista oikeuksista. Kansainvälisesti yksityisyys on tänään 25.5 erityisen huomion kohteena, sillä tänään astuu voimaan EU:n yhteinen tietosuoja-asetus, joka määrittelee henkilötietojen käsittelyn EU:ssa yhtenäistäen eri maiden nykyiset säännöt. Yksityisyys on meille lähes itsestään selvyys, ja huomaamme sen erityisesti silloin, kun sitä rikotaan. Yksityisyys on viime aikoina saanut runsaasti julkisuutta tietosuojan näkökulmasta. Vuonna 2013 Edward Snowden paljasti salaisia asiakirjoja liittyen puhelin-, tekstiviesti ja internet liikenteen salaiseen tarkkailuun ja joutui sen myötä muun muassa Yhdysvalloissa syytteeseen. Eri lähteistä riippuen, Snowdenin kerrotaan hakeneen turvapaikkaa jopa 21 eri maasta. Snowdenin paljastukset liittyivät valtioiden väliseen tarkkailuun, mutta myös yksityiset ihmiset kokivat joutuneensa salaisen tarkkailun kohteeksi. Jokunen kuukausi sitten paljastui, että facebook jakaa käyttäjiensä tietoja kolmansille osapuolille. Tätä yksityisyyden loukkausta selvitettiin Yhdysvalloissa jopa kongressissa. Facebookin kohdalla voisi helposti todeta, että kyse on vain tiedosta, jonka jokainen on itse jakanut, tietoja esimerkiksi siitä, kuka on kaverilistalla tai missä kaupungissa asuu. Edellä mainitut kohut eivät saaneet huomiota tiedon laadun vuoksi, vaan sen vuoksi, että yksityisyys on meille tärkeä periaate, jota ei saa rikkoa. Käsitteenä yksityisyys on moniulotteinen. Siihen liittyy vaitiolovelvollisuus, luottamus, kunnioitus, itsemääräämisoikeus sekä salaisuus. Yksityisyys on aina yhteydessä kulttuuriin ja jokainen ihminen määrittelee sen oman kulttuurinsa kautta. Se voi olla ihmiselle hyväksi, mutta sitä voidaan myös käyttää väärin; sitä voi olla liikaa, jolloin se eristää ihmiset toisistaan tai liian vähän, jolloin se saattaa asettaa ihmisen haavoittuvaan tilanteeseen. Jokaisella meistä on oma yksityisyyden tarpeemme. Terveydenhuollossa yksityisyys on yksi eettisistä periaatteista, joka tunnistetaan myös laissa potilaan asemasta ja oikeuksista. Se takaa potilaalle suojan toisten ihmisten katseilta ja kosketukselta, ja turvaa potilaan tiedot. Voimme potilaina luottaa siihen, että terveysongelmamme pysyvät vain meitä hoitavien tahojen tiedossa. Olemme Suomessa tottuneet, että tavatessamme hoitajan tai lääkärin,

2 2 vastaanotolla ei ole muita ihmisiä. Uskon, että meistä kaikista tuntuisi erikoiselta, jos vastaanottohuoneessa olisi joku kolmas, täysin vieras henkilö. Se rikkoisi yksityisyyttämme. Maahanmuutto on monimuotoinen ilmiö, joka on viime aikoina saanut paljon vääristynyttä julkisuutta. Vääristymät lähtevät jo peruskäsitteistä, joissa kaikkia maahanmuuttajia kutsutaan usein pakolaisiksi. Pakolais -määritelmä perustuu YK:n vuoden 1951 sopimukseen pakolaisten oikeudellisesta asemasta, jonka mukaan Pakolainen on henkilö, "jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainon kohteeksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai mielipiteensä vuoksi, tai sen takia, että hän kuuluu tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään, ja joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja joka tällaisen uhan vuoksi ei voi tai ei halua palata kyseiseen maahan." Turvapaikanhakija on puolestaan henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua kohdemaassa tämän samaisen perusteen vuoksi, mutta jonka suojelun tarvetta ei ole vielä arvioitu. Turvapaikanhakijoita ja pakolaisia käsiteltäessä ei voi olla mainitsematta erityisesti Eurooppaa kohdannutta turvapaikanhakijamäärien valtavaa nousua. Ennen vuotta 2015 turvapaikanhakijoiden määrä oli Suomessa yltänyt vuosittain hieman alle 6000 hakijaan. Vuonna 2015 turvapaikanhakijamäärä nousi Suomessa yllättäen yli hakijaan. Lienee ymmärrettävää, että sekä Suomelle että Euroopalle turvapaikanhakijoiden määrä oli yllätys, johon ei oltu osattu varautua. Suomessa pystyttiin kuitenkin nopeasti järjestämään tarvittavat palvelut avaamalla uusia vastaanottokeskuksia, ja kaikki turvapaikanhakijoiden kanssa tekemisissä olevat tahot, kuten poliisi ja maahanmuuttovirasto, pystyivät lyhyellä varoitusajalla tekemään muutoksia toimissaan nopeuttaakseen turvapaikkaprosesseja. Tämä valtava ja yllättävä turvapaikanhakijamäärien nousu ei jäänyt huomaamatta medialta eikä sitä kautta myöskään kansalaisilta. Näin jälkikäteen voidaan ajatella, että vuosi 2015 toi turvapaikanhakijat valtayleisön tietoon, sekä hyvässä että pahassa. Se oli omiaan ruokkimaan maahanmuuttokeskustelun kahtiajakautuneisuutta jakamalla ihmiset niin sanottuihin suvakkeihin ja rasisteihin. Ääriliikkeet toivat kantansa kuuluvasti ja näkyvästi esiin, ja asettivat maahanmuuttoa monipuolisemmin käsittelevät ihmiset vastakkaiseen leiriin. Piti olla joko tai. Maahanmuutto ei kuitenkaan ole vain hyvää tai pahaa. Jokaisella järjestelmällä on ikävä kyllä hyväksikäyttäjänsä, niin myös turvapaikkajärjestelmällä. Tämä näkyy myös Suomessa. Maahanmuuttoviraston tehtävänä on selvittää, onko yksittäinen turvapaikanhakija oikeutettu kansainväliseen suojeluun tai oleskelulupaan muilla syillä. Näin ei aina ole, jolloin lakiemme mukaan

3 3 turvapaikanhakija tulee käännyttää maasta. Näitä lehdistössä kutsuttuja pakkopalautuksia on tehty jo muutaman vuosikymmenen ajan, mutta vasta nyt ne ovat saaneet suuren yleisön huomion. Me olemme terveydenhuollossa onnellisessa asemassa maahanmuuttokeskustelussa. Meidän ei tarvitse ottaa kantaa siihen, onko potilaanamme oleva turvapaikanhakija tai pakolainen oikeutettu suojeluun. Meillä on velvollisuus ja ennen kaikkea oikeus asettua kahtiajakautuneen keskustelun ulkopuolelle, ja huomioida jokainen potilas, maahanmuuttaja tai ei, ainutlaatuisena yksilönä. Voimme keskittyä siihen, että jokaista ihmistä, potilasta, asiakasta kohdellaan ihmisoikeuksien ja hoitotyön eettisten ohjeiden mukaisesti hyvin. Jokainen on ansainnut meidän silmissämme yhtä laadukkaan hoidon riippumatta statuksesta. Me saamme keskittyä ihmiseen. Lienee selvää, että jokainen hoitotieteilijä on joskus työskennellyt hoitotyössä. Niin myös minäkin. Työskennellessäni vastaanottokeskuksessa sairaanhoitajana, kohtasin turvapaikanhakijoiden yksityisyyteen liittyviä haasteita päivittäin. Haluan jakaa kanssanne, potilaan luvalla, erään mieleenpainuneen turvapaikanhakija-naisen tilanteen. Nainen oli miehensä kanssa kuulunut niin sanotusti väärän puolueen kannattajiin. Hänen miehensä oli kadonnut vangitsemisen yhteydessä pari vuotta aiemmin ja naista oli kuulusteltu ja kidutettu tietojen saamiseksi. Pelastaakseen itsensä, hän oli jättänyt lapsensa äitinsä hoiviin ja päättänyt paeta maasta. Hän oli käyttänyt säästönsä maksaakseen salakuljettajalle matkasta USA:han, jossa hänen serkkunsa asui. Matkan aikana, salakuljettaja piti naista useamman viikon lukittuna huoneistoon, maassa, jota nainen ei jälkikäteen osannut nimetä. Sinne oli menty lentokoneella. Ei tarvita kovinkaan paljon mielikuvitusta arvatakseen, mitä yksinäiselle naiselle tapahtui kaappauksen aikana. Vasta yritettyään itsemurhaa, mies oli suostunut jatkamaan matkaa. Muutaman lennon jälkeen mies oli jättänyt naisen talon eteen ja sanonut, että hae tuolta turvapaikkaa. Luku- ja kirjoitustaidoton nainen asteli sisään, puhui kieltä jota kukaan ei ymmärtänyt ja anoi turvapaikkaa sanomalla ainoan osaamansa englanninkielisen sanan, jonka salakuljettaja oli opettanut asylum eli turvapaikka. Hän oli päätynyt Malmin poliisitaloon, Suomeen. Tapasin naisen muutaman päivän päästä. Käytimme tulkkia, jotta pystyimme kommunikoimaan. Hoitosuhteemme kesti turvapaikkaprosessin ajan, jonka aikana nainen joutui käymään läpi yksityisyyden rajoja koettelevan prosessin. Perustellakseen suojelun tarvetta, nainen joutui kertomaan kotimaansa ja matkan tapahtumat ainakin minulle, yleislääkärille, psykiatrille, poliisille, lakimiehelle ja maahanmuuttoviranomaiselle. Vähintään kuudelle eri ihmiselle. Lähes joka kerta hänellä oli eri tulkki. Hän jakoi elämänsä raskaimmat kokemukset yli kymmenen eri ihmisen kanssa,

4 4 vieraan ihmisen, vieraalla kielellä, vieraassa ympäristössä. Ihailin jo tuolloin naisen rohkeutta. Hoitosuhteemme kesti noin vuoden, jonka jälkeen, hän sai lopulta turvapaikan, koska oli pystynyt puhumalla ja näyttämällä arpensa osoittamaan vainon. On helppo sanoa, että yksityisyyden rikkominen on välttämätöntä, jotta saa palvelua. Terveydenhuollossa potilaat sijoitetaan usean hengen huoneisiin, joissa kanssapotilaiden tiedot, tahallaan tai tahtomatta, jaetaan. Saadakseen hoitoa, on luotettava hoitohenkilökuntaan, on kerrottava kipeimmät muistot ja suostuttava koskettamiseen. Potilaan rooliin kuuluu luopua yksityisyydestään jossain määrin. Näin on todettu tutkimuksissa sekä hoitajien että potilaiden taholta. Sanotaan, että yksityisyys erottaa ihmiset toisista ihmisistä, ja äärimmäinen yksityisyys ei siis sallisi mitään kontaktia toisen ihmisen kanssa. Terveydenhuollon tehtävä on auttaa ihmistä. Ihminen auttaa ihmistä. Tämän vuoksi tietynlainen yksityisyyden suojan rikkominen lienee perusteltua. Sen tulisi kuitenkin aina olla harkittu ja sen tulisi olla mahdollisimman vähäinen. Hoitajina emme voi piiloutua pakon taakse, vaan meidän tulee löytää keinoja suojata potilaan yksityisyyttä tilanteissa, joissa potilaan yksityisyyttä joudutaan rikkomaan. Yksi näistä on tulkin käyttö. Tulkki on usein välttämätön, jotta maahanmuuttajan kielellisiin haasteisiin voidaan vastata. Tulkki on kuitenkin perinteisessä potilas-hoitaja-suhteessa niin sanottu kolmas pyörä, joku joka ei sinne oikeasti kuuluisi. Tulkin rooli on monimuotoisempi kuin vain käännöskone. Tulkki voi toimia kulttuurien välisenä siltana, selittäen kulttuurisia eroja, ja tulkki voi parhaimmillaan helpottaa hoitajan ja potilaan yhteisymmärryksen syntyä. Toisaalta tulkki on vieras ihminen, joka saa kuunnella ja nähdä asioita, joita muut eivät saa. Suomessa terveydenhuollossa käytetään niin sanottuja asioimistulkkeja. Nämä tulkit tulkkaavat erilaisissa tilanteissa mukaan lukien poliisit, oikeudenkäynnit ja terveyspalvelut. Tulkki saattaa siis tavata saman henkilön hyvinkin erilaisissa tilanteissa ja tietää hyvinkin erilaisia asioita. Tulkin koulutustausta vaihtelee tulkkikeskusten omista koulutuksista yliopistokoulutuksiin. Nykypäivänä tulkkipalvelut ovat monimuotoistuneet. Perinteisen kasvokkain tapahtuvan tulkkauksen rinnalle on tullut erilaisia puhelin- ja videovälitteisiä palveluja. Nämä palvelut mahdollistavat tulkin paremman ja nopeamman saatavuuden ja niiden on todettu tietyissä tilanteissa lisäävän potilaan yksityisyyttä enemmän kuin kasvokkain tapahtuvassa tulkkauksessa. Ne ovat myös kustannustehokkaita, perinteinen kasvokkain tulkkaus kun on usein melko kallista. Tutkimusten mukaan tulkkipalvelujen monimuotoisuus mahdollistaa erilaisten tulkkauspalveluiden käytön erilaisissa tilanteissa. Neuvontatilanteissa puhelin- ja videotulkkaukset on todettu erinomaisiksi, kun

5 5 taas esim. mielenterveyteen liittyvien asioiden käsittelyssä tai muuten pitkäjänteisessä hoitosuhdetyöskentelyssä kasvokkain tapahtuva tulkkaus on sekä potilaiden että terveydenhuollon henkilöstön mukaan suotavampi vaihtoehto. Tänään tarkastettavassa väitöskirjassani olen pyrkinyt tuomaan esiin yhden maahanmuuttajaryhmän, somalialaisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten, erityistilanteen terveydenhuollossa yksityisyyden näkökulmasta. Olen halunnut tuoda esiin, että maahanmuutto, tulkin käyttö ja yksityisyys eivät ole yksiselitteisiä asioita, niissä jokaisessa on useampi puoli, niissä kaikissa on potilaan näkökulmasta hyvää ja huonoa. Meidän hoitajien tehtävänä on tukea näiden kaikkien hyviä puolia, ja minimoida huonot.