Johanneksen evankeliumi Luvut 1-5

Transkriptio

1 Johanneksen evankeliumi Luvut 1-5 Kevät 2013 Kansanlähetysopisto Pirkko Valkama

2 Kuka kirjoitti Johanneksen evankeliumin? 1800 luvulle saakka kristikunnassa pidettiin lähes yksimielisesti Johanneksen evankeliumin kirjoittajana Johannesta, yhtä Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Tieto siitä, että apostoli Johannes on evankeliumin kirjoittaja, esiintyy 100- luvun loppupuolen teksteissä. Esimerkiksi Irenaeus -niminen piispa (k.200 jkr.) kertoo kirjeessään, että hän kuunteli nuoruudessaan Polykarpus -nimistä miestä, joka oli ollut apostoli Johanneksen opetuslapsi. Irenaeus sanoo muistavansa hyvin Polykarpuksen kuvaukset Johanneksesta. Irenaeus kirjoitti Vähässä Aasiassa asuvalle kristinuskon vastustajalle, joka oli hyvin perillä asioista. Irenaeuksen mukaan Johannes toimi loppuikänsä Efesossa, jossa hän ehkä vuosien jkr. välillä kirjoitti evankeliumin luvulla raamatuntutkimuksessa nousi voimakkaasti esiin ajatus, että evankeliumi ei voi olla apostoli Johanneksen kirjoittama. Perusteluina esitettiin muun muassa, että Johanneksen evankeliumi eroaa niin paljon kolmesta muusta evankeliumista, ettei se voi olla Jeesuksen aikalaisen kirjoittama. Oltiin myös sitä mieltä, että kirjoittaja ei ole ollut Palestiinassa asunut juutalainen, koska hän ei tunne Palestiinan maantietoa, paikkoja eikä juutalaisia tapoja. Lisäksi hänen ajateltiin käyttävän käsitteitä ja sanontoja, jotka osoittavat, että kirjoitus on syntynyt yli sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen (ehkä v.150 jkr. tai myöhemmin). Teoksen uskottiin olevan enemmän teologiaa kuin historiallista kuvausta luku toi valoa edellä esitettyihin ongelmiin. Monet löydöt osoittavat, että kirjoittaja itse asiassa tunsi hyvin Palestiinan maantiedon ja juutalaiset tavat. Hän esimerkiksi kertoo oikein monet paikannimet ja niiden etäisyydet. Aiemmin epäiltiin muun muassa, että Johanneksen kuvaus viidestä pylväskäytävästä Betesdan lammikolla ei voi olla oikea. Tieto osoittautui kuitenkin todeksi, kun pylväskäytävät löydettiin kaivauksissa. Kirjoittaja on myös tuntenut hyvin juutalaiset juhlat ja tavat. Hän kuvaa evankeliumissaan oikein esimerkiksi lehtimajajuhlan ja pääsiäisen viettoon kuuluvia yksityiskohtia. Hän kertoo tarkasti juutalaisten puhdistautumiskäytännöistä. Qumranin löydöt osoittavat, että evankeliumeissa esiintyvät monet käsitteet ja ajatukset, joiden oli arveltu kuuluvan 100-luvulle, esiintyivät jo Jeesuksen ajan juutalaisuudessa. Lisäksi Egyptin erämaahiekasta löydettiin 1935 pieni papyruskatkelma, joka osoittautui toistaiseksi vanhimmaksi tunnetuksi Uuden testamentin tekstilöydöksi. Tuossa papyruspalasessa on toisella puolella Joh.18:31-33 ja toisella Joh.18: Tutkijat ovat ajoittaneet tekstin n jkr. Johanneksen evankeliumi on siis ilmeisesti ollut jo sataluvun alkupuolella käytössä Egyptissä. Mitä evankeliumi itse sanoo synnystään? Kirjoittaja ei mainitse nimeään kertaakaan. Hän käyttää itsestään nimitystä se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti (esim. Joh.13:23). KR92n käännös Jeesukselle rakkain opetuslapsi on tulkintaa. Kirjoittaja kuului niiden kahdentoista joukkoon. Hän oli esimerkiksi mukana viimeisellä aterialla. Kirjoittaja esittelee useat muut opetuslapset nimeltä, mutta ei mainitse kertaakaan opetuslasten sisäpiiriin kuuluvia veljeksiä Jaakobia ja Johannesta. Jaakob ei voi tulla kysymykseen kirjoittajana, koska hän kuoli marttyyrikuoleman v. 44 jkr. Kahdessa kohdassa kirjoittaja puhuu itsestään silminnäkijänä (Joh.19:31-35; Joh.21:20-24). Joh.21:24: Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava. Viittaako hän on tämän kirjoittanut koko evankeliumiin vai edellisiin jakeisiin? Me tiedämme : Kirjoittiko Johannes yksin, vai oliko hänellä avustajia, jotka merkitsivät muistiin sen mitä hän kertoi? Johanneksen evankeliumi eroaa kielellisesti voimakkaasti Ilmestyskirjasta. Ilmestyskirja on ilmeisesti Johanneksen omaa käsialaa ja evankeliumi kirjureiden kirjoittama. 2

3 Mitä tiedämme apostoli Johanneksesta? Ilmeisesti Johannes oli Jeesuksen serkku: Johanneksen äiti Salome on voinut olla Jeesuksen äidin sisar: Joh.19:25 / Mark.15: / Matt.27: Johanneksen äiti ilmeisesti seurasi Jeesusta ja palveli häntä varoillaan. Luukas kertoo, että Jeesuksen seurueeseen kuului tällaisia naisia (Luuk.8:2-3). Matteus kertoo, että kun Jeesus seurueineen oli matkalla Jerusalemiin Johanneksen ja Jaakobin äiti pyysi poikiensa puolesta, että nämä saisivat istua Jeesuksen valtakunnassa kunniapaikoilla (Matt.20:20-24) eli äiti oli tuolloin matkassa mukana ja hän oli mukana myös ristin luona (Matt.27:56). Johanneksen isä oli varakas galilealainen kalastaja Sebedeus (Mark.1:19-20). Johanneksen veli Jaakob (ilmeisesti isoveli, koska mainitaan aluksi ensin) kuului kahdentoista opetuslapsen joukkoon. Herodes surmautti hänet v 44 jkr. (Apt.12:1-2). Apostolien teoissa jatkossa esiintyvä Jaakob on Jeesuksen veli. Sebedeuksen perhe oli ilmeisesti Jeesukselle läheinen perhe. Jeesus pyysi ennen kuolemaansa Johannesta huolehtimaan Mariasta (Joh.19:25-27). Johanneksen luonne: Mark.3:17: ukkosenjylinän pojat: Luuk.9:52-55; Mark 10: Jeesuksen seurassa Johannes muuttui rakkauden apostoliksi (1 Joh.4:7). Ylipapin tuttu Johanneksen täytyi tuntea ylipapin talonväki erittäin hyvin, koska hän saattoi syytetyn opetuslapsena mennä sisään ja ottaa toisenkin opetuslapsen mukaansa (Joh.18: Katso myös Joh.18:10). Johanneksella oli myös tarkat tiedot Suuren Neuvoston kokouksista. Hän on tallentanut sellaisia yksityiskohtia, joita ei muissa evankeliumeissa mainita. Joh.18:15: gnostos (tuttu), voi merkitä myös sukulaista. Luukkaan mukaan Jeesuksen äiti oli sukua Elisabetille, joka oli pappissukua. Läheistä yhteyttä johtavaan papistoon osoittaa myös se, että Johannes näyttää käyttävän saddukealaisten juhlakalenteria ja ajanmääritystä. Johannes ei määritä aikaa ja juhlia samalla tavoin kuin Matteus, Markus ja Luukas. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus naulittiin ristille kolmannella hetkellä (klo 9). Mutta Johannes sanoo, että oli noin kuudes hetki, kun Jeesus vielä seisoi Pilatuksen edessä. Mark 15:25: Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet. Joh.19:14 (KR38): oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki... (KR92n puolenpäivän aikaan, on kääntäjien tulkintaa). Usein on ajateltu, että joko Johannes tai muut evankelistat ovat erehtyneet ajanmääreissään. Mutta on olemassa toinenkin selitys. Oli kaksi eri tapaa laskea aikaa. Useimmat juutalaiset laskivat tunnit alkavaksi auringonnoususta ja auringonlaskusta, mutta johtava papisto (saddukeukset) oli omaksunut roomalaista (hellenististä) käytäntöä ja he laskivat tunnit keskiyöstä ja keskipäivästä. Jos Johannes on käyttänyt tätä laskutapaa, Jeesus oli Pilatuksen edessä noin kello kuusi aamulla, mikä vaikuttaa hyvin todennäköiseltä. Myös juhlapäivien osilta Johannes ilmeisesti käyttää saddukealaisten juhlakalenteria. Kun esimerkiksi muut evankeliumit puhuvat ehtoollisen asettamisateriasta, he puhuvat pääsiäisateriasta. Evankeliumeissa esiintyvä sana paskha voidaan kääntää joko pääsiäinen, pääsiäisateria tai pääsiäislammas. Ei vaikuta siltä, että tuolla viimeisellä aterialla olisi ollut lammas tarjolla. Ilmeisesti pääsiäislammas voitiin teurastaa vasta seuraavana päivänä, koska se oli temppeliä hallitsevan papiston (saddukeusten) mielestä oikea päivä. Johannes sanoo, että ristiinnaulitsemispäivä oli pääsiäisen valmistuspäivä (Joh.19:14) eli vasta sinä päivänä teurastettiin pääsiäislammas. Katso myös Joh.18:28. Aurinkokalenteri / kuukalenteri Qumranin teksteistä käy ilmi, että juhlapäivien ajankohdan määritys oli tuohon aikaan suuri riitakysymys. Esimerkiksi qumranilaiset viettivät Raamatun määräämiä juhlia eri aikaan kuin temppelin johtava papisto. Myös Talmudissa tulee esiin ongelmat juhlapäivien ajankohdan 3

4 määrityksessä. Talmudissa moititaan ankarasti saddukeuksia, jotka järjestävät uhrimarkkinat farisealaisten juhlapyhiksi. Qumranilaisten mukaan ainoa oikea, raamatullinen tapa laskea aikaa oli auringon mukaan. Aurinkokalenterin tärkeyttä korostavat paitsi Qumranin tekstit mm. I Henokin kirja ja Riemuvuosien kirja, jotka ovat syntyneet noin ekr. Näiden kirjojen kopioita on löydetty useita Qumranista. Johtava papisto ja osa muustakin eliitistä, laski aikaa kreikkalaiseen ja roomalaiseen tapaan ns. kuukalenterin mukaan. Aurinkokalenteri: Vuodessa 364 päivää (52 viikkoa). Neljä kolmen kuukauden jaksoa, joista jokaisessa jaksossa oli: 30 päivää/ 30 päivää/31päivää. Jokainen juhlapäivä osui aina samalle päivälle. Mikään juhlapäivä ei osunut samanaikaisesti sapatin kanssa. Emme tiedä, miten virhe suhteessa maapallon fyysiseen vuoteen korjattiin. Kuukalenteri: Kuukaudessa päivää. Virhe suhteessa maapallon fyysiseen vuoteen korjattiin kolmen vuoden välein lisäämällä ajanlaskuun yksi kuukausi. Kuukalenterin ja aurinkokalenterin ero oli vuosittain noin kymmenen päivää. Miksi Johannes ei yhdenmukaistanut ajanmäärityksiään, vaikka hän ilmeisesti tunsi aiemmin kirjoitetut kolme evankeliumia? Todennäköisesti hän halusi korostaa, että Jeesus, Jumalan uhrikaritsa, kuoli juuri silloin kun pääsiäislammas teurastettiin temppelissä. Ajanlaskun osilta hän oli ilmeisesti täysin tottunut käyttämään roomalaista kalenteria. Lisäksi hän kirjoitti evankeliuminsa Efesossa, jossa oli käytössä roomalainen kalenteri. Miten Johanneksesta tuli Jeesuksen opetuslapsi? Joh.1:35-41: Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli. 41. Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: Me olemme löytäneet Messiaan! - se merkitsee: Voidellun. Kuka oli toinen - Johannesko? Etsikö hän myös käsiinsä veljensä? Olivatko kaikki neljä Johannes Kastajan opetuslapsia? Johannes muisti ajankin: oli noin kymmenes hetki (KR38). KR92n ilta oli tulossa, oli noin kymmenes tunti, on kääntäjien tulkintaa. Alkukielessä ei puhuta mitään illan tulosta. Jos Johannes käyttää saddukealaista (roomalaista) ajanmääritystä, on kyseessä klo10 aamulla. Alkutekstissä ei sanota myöskään lopuksi päivää vaan: olivat hänen luonaan sen päivän. Sen puolesta, että Johannes on ollut mukana alusta asti, puhuu myös se, että vain Johanneksen evankeliumissa on kerrottu Jeesuksen toiminnan alkuvaiheet (luvut 1-5). Jeesuksen kaste on ehkä tapahtunut vuoden 27 jkr. alkupuolella. Matt.4:18-22: Palattuaan vuoden 28 alussa taas Galileaan, opetuslapset palasivat koteihinsa. Jeesuksen kutsusta he nyt lähtivät seuraamaan Jeesusta. Tätä ennen he olivat olleet jo lähes vuoden Jeesuksen kanssa. He tiesivät hyvin ketä lähtivät seuraamaan. Serkukset varmaan tunsivat Jeesuksen jo lapsuudesta alkaen. He eivät lähteneet tuntemattoman matkaan. Ratkaisu ei ollut yhtäkkinen. Luuk.5:1-11: Näyttää siltä, että opetuslapset aina välillä jatkoivat kalastusammattiaan. Nyt Jeesus kutsui heidät uudestaan seuraamaan itseään pysyvästi ja osoitti, miten heidän tulee olla kaikessa riippuvaisia hänestä. Tässä vaiheessa Jeesus ilmeisesti asui Pietarin kodissa (Luuk.4:38). 4 Yleistä Johanneksen evankeliumista Johannes on ilmeisesti tuntenut kolme muuta evankeliumia. Hän ei kertaa niissä olevia yleisesityksiä Jeesuksen elämästä. Hän kuvaa etupäässä tapahtumia, joita ei ole kerrottu muissa evankeliumeissa. Johannes mainitsee monet juhla-ajat. Hänen mainintansa eri juhlista, auttavat Jeesuksen toiminta-ajan määrityksessä.

5 Viimeistä viikkoa lukuun ottamatta, synoptiset (yhteen suuntaan katsovat eli Matteus Markus ja Luukas) evankeliumit kertovat lähes yksinomaan Jeesuksen toiminnasta Galileassa. Johannes kertoo huomattavan paljon Jeesuksen toiminnasta Jerusalemissa ja Juudeassa. Miksi Johannes kirjoitti evankeliumin? Joh.20:30-31: Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. (KR38: Hänen nimessään). Johanneksen käyttämä verbimuoto pisteustete (kun uskotte) ei merkitse vain uskoon tulemista, vaan pikemminkin uskossa säilymistä, siinä vahvistumista ja syvenemistä. Johanneksen evankeliumi on kohdistettu ihmisille, jotka jo uskovat. Me saimme katsella Hänen kirkkauttaan (Joh.1:14): Tämän voisi laittaa Johanneksen evankeliumin otsikoksi. Mitä kauemmin Johannes oli Jeesuksen seurassa sitä paremmin hän oppi näkemään, kuka Jeesus on. Johannes keskittyy evankeliumissaan siihen suureen salaisuuteen, että Sana tuli lihaksi valmistaakseen meille pelastuksen. Jumala oli Pojassaan. Se, joka näkee Pojan, on myös nähnyt Isän. Jumalan luo ole muuta tietä kuin Pojan kautta. Johanneksen evankeliumista löytyvät Jeesuksen seitsemän minä olen julistusta (6:48;9:5; 10:9;10:11;11:25;14:6;15:1). Jeesuksen kaikista teoista Johannes valitsee seitsemän. Ne ovat tunnustekoja, jotka osoittavat kuka Jeesus on Jumalan nimi JHVH on nimi, jota Jumalasta puhuttaessa käytetään eniten (6639 kertaa) Vanhassa testamentissa. Nimi on muodostettu heprean olla-verbistä. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, miten Jumala ilmestyi Moosekselle ja lähetti hänet vapauttamaan kansan Egyptin orjuudesta. Tuossa yhteydessä Jumala sanoi Moosekselle: sano Israelilaisille, minä olen lähetti minut teidän luoksenne. Jumala siis ilmoitti itsensä nimellä, Minä olen (ehjeh) tai kuten samassa kohdassa myös sanotaan minä olen se, joka minä olen. (2 Moos.3:14-15) Muodossa Jahve nimi tarkoittaa Hän on. Sanassa Jahve ei ole lainkaan persoonapronominia hän, on vain olla-verbi yksikön kolmannessa persoonassa (vertaa: olen, olet, on). Emme tiedä varmuudella, miten JHVH on alun perin äännetty, mutta oletettavasti ääntämismuoto on ollut Jahve. Kun suomenkielisessä Vanhassa testamentissa käytetään Jumalasta puhuttaessa nimeä Herra, alkukielessä on yleensä sana JHVH. Käännöksissä on seurattu juutalaista perinnettä, jossa tuo nimi luetaan sanaksi Herra. Kun juutalaiset aikoinaan vokalisoivat Raamatun tekstin, he laittoivat Jumalan nimen JHVH konsonanttien alle herra-sanan (adonai) vokaalit, ettei kukaan vahingossa lausuisi ääneen Jumalan pyhää nimeä. Kun Vanhan testamentin hepreankielen tutkimus elpyi Euroopassa 1100-luvulla, aluksi ei ymmärretty, että JHVH-sanan alla oli adonai-sanan vokaalit. Siksi sanaa alettiin virheellisesti lukea muodossa Jehova. Esimerkiksi kun William Tyndale (n ) käänsi Raamatun englannin kielelle, hän käänsi sanan JHVH muodossa Jehova. Ani hu; Ego eimi Johannes kertoo useita tilanteita, joissa Jeesus käytti nimeä: Minä olen. Esimerkiksi: Joh.8:23-24: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen,[että Minä olen (ego eimi)], te kuolette synteihinne." Johanneksen kuvaamassa seitsemässä Minä olen - julistuksessa, Jeesus kuvaa millainen Jumala hän on. Vanhassa testamentissa Jumala käyttää itsestään seitsemän kertaa ilmaisua, Ani hu: minä olen hän [ani = minä; hu = hän]. Näissäkin kohdissa, Jumala kertoo millainen Jumala hän on. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa tämän Jumalan pyhän nimen (Ani hu) sai lausua vain ylimmäinen pappi ja hänkin vain suurena sovituspäivänä Kaikkeinpyhimmässä. Tämä ilmaisu, joka on hepreankielisessä tekstissä muodossa; ani hu on Septuagintassa käännetty 5

6 ego eimi. Noista seitsemästä kerrasta yksi on Viidennessä Mooseksen kirjassa ja kuusi Jesajan kirjassa. 5 Moos.32: 39: Näettehän nyt: Minä, Minä olen (ani, ani hu) [minä olen ainoa], ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki. Jes.41:4: Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan? Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään. Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä Minä olen (ani hu) [viimeistenkin keskellä olen sama]. Jes.43:10-13: 10. Minun todistajani, sanoo Herra, olette te - Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni - ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, että Minä olen (ani hu) [kuka minä olen]. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. 11. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. 12. Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra. Minä olen Jumala, 13. kaikkina aikoina Minä olen (ani hu) [olen nyt ja aina]. Kukaan ei voi väistää minun kättäni. Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni? Jes.46:4: Teidän vanhuutenne päiviin saakka Minä olen (ani hu) [minä olen sama - alkutestissä ei ole sanaa sama], vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan. Jes.48:12: Kuule minua, Jaakob, sinä, Israel, jonka olen kutsunut! Minä olen (ani hu)[minä se olen] Olen ensimmäinen, ja olen myös viimeinen. Jes.52:6: Siksi kansani saa nähdä minun nimeni voiman. Sinä päivänä minä sanon heille: Minä olen (ani hu) [Tässä minä olen alkutekstissä ei ole tässä-sanaa]. 6 Luku 1 Lihaksi tullut logos 1:1: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 1:14: Sana tuli lihaksi. Sana (logos): Ymmärrämme tekstiyhteydestä, että Johannes käyttää käsitettä logos Jeesuksesta. Miksi hän käyttää tällaista käsitettä? Miksi hän ei puhu esimerkiksi Jumalan Pojasta? Käsitettä logos käytettiin kreikkalaisessa filosofiassa. Sanan käyttö lienee peräisin Herakleitos-nimiseltä filosofilta (n.500 ekr. Efesossa). Herakleitos: Kaikki tässä maailmassa muuttuu, vaihtelee. Koska tämä olevainen ei kuitenkaan ole kaaos, täytyy olla olemassa jokin tätä maailmaa ohjaava, valvova tekijä. Tätä ohjaavaa, valvovaa tekijää, muuttumatonta lakia, Herakleitos kutsui käsitteellä logos. Logos-käsitettä käytettiin tämän jälkeen ahkerasti filosofiassa. Filosofit antoivat sille eri merkityksiä. Jotkut puhuivat jopa jumalasta, luojasta. Philon ajatukset logoksesta. Alexandriassa elänyt juutalainen filosofi Philo (20 ekr.-50 jkr.) puhui myös logoksesta. Jumalasta Philo käytti Platonilta lainattua nimitystä To on (olemassa oleva). Philon mukaan Jumala ei ole täysin ulkopuolella luomakunnan, vaan myös suorassa yhteydessä siihen: Silta kaukaisen Jumalan ja tämän ihmisen asuttaman maailman välillä on Logos. Menneisyydessä Logos (ei To On) loi maailman. Nykyisyydessä Logos (ei To On) ohjaa ja hallitsee maailmaa. Toisin sanoen Jumala suhteessa alapuolellaan olevaan luomakuntaan ei ilmesty kokonaisuudessaan vaan ainoastaan Logoksessaan. Philo sanoo, että vaikka ihminen olisi kuinka lahjakas tahansa hän ei järkensä päättelyllä pääse To Onin yhteyteen, sillä Jumala olemuksessaan, on ihmisen saavuttamattomissa, jopa järjen saavuttamattomissa. Korkein mihin ihminen pääsee tavoitellessaan kohti Jumalaa, on Logos. Jumalallinen Logos on tuntemattoman Jumalan ilmaisumuoto. Jumala itse täyteydessään on tuntematon.

7 Logos-käsite Targumeissa. Yleensä on ajateltu, että Johannes sai logos-käsitteen kreikkalaisesta filosofiasta. Mutta Targumeissa, arameankielisissä Raamatun selittävissä käännöksissä, esiintyy myös käsite Mimra (Sana). Se esiintyy Jumalaan ja hänen ilmoitukseensa liittyneenä Targumeissa 596 kertaa. Targumeissa sanotaan muun muassa: Herran Mimra loi ihmisen. 1 Moos.22 luvussa, jossa Abraham keskustelee Herran enkelin kanssa, tätä kutsutaan Herran Mimraksi ja jakeessa 8: Herran Mimra on katsova itselleen polttouhrin. Jes.45:17 sanoo, että Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella. Targum sanoo, että Israel pelastuu Herran Mimran kautta. Jes.45:25: Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen. Targum: Herran Mimran toimesta heidät vanhurskautetaan. Johannes tunsi varmasti Targumit hyvin jo lapsuudestaan. Myöhemmin hän lienee oppinut (ehkä juuri Efesossa asuessaan) myös filosofien logos- käsitteen. Juutalaisille Logos, Mimra, oli hän, joka loi maailman, hän, jonka kautta Israel pelastuu. Kreikkalaisille - logos oli hän, joka on muuttumaton, hän, joka ohjaa kaikkea muutosta. Filosofit eivät tosin yleensä pitäneet logosta persoonana, mutta Johannes osoittaa, että hän on persoona. Targumit Vanhimmat Targumin käsikirjoitukset ovat Qumranista löytyneet katkelmat Jobin kirjan targumista (luola 11) ja 3. Mooseksen kirjan targumista (luola 4). On todennäköistä, että myös muita kirjallisia targumeita on ollut käytössä jo esikristillisellä kaudella. Juutalaisten arvostamat Onqeloksen Targum (pentateukki) ja profeettakirjojen Targum, kirjoitettiin muistiin ilmeisesti vasta 400 jkr. Mutta nämä targumit sisältävät aineistoa, joka on paljon niiden kirjoittamis- ja julkaisemisaikaa vanhempaa. Esimerkiksi Uudessa testamentissa on ainakin kaksi kohtaa, jotka ovat targumeiden muodossa: Jes.6:9,10 /Mark.4:12: heprealaisessa tekstissä ja Septuagintassa Jesajassa sanotaan: ja tulisi terveeksi. Profeettakirjojen targumissa Jesajan teksti on Markuksen esittämässä muodossa: eivätkä saisi anteeksi. Ps.68:19 / Ef.4:8: Heprealaisessa tekstissä ja Septuagintassa psalmin teksti on muodossa: otit lahjaksi ihmisiä. Psalmin targumissa se on Paavalin esittämässä muodossa: hän antoi lahjoja ihmisille. Mitä Johannes kertoo Sanasta? Joh.1:1a: Alussa oli Sana. Johannes kertoo ensin, mistä lähtien Sana oli: Sana oli jo alussa! Sana ei tullut olemaan; häntä ei luotu; hän oli jo alussa. Kaikella muulla on alkunsa. Esim. 1Moos.1:1: Alussa loi Jumala taivaan ja maan, mutta Sana oli jo alussa: Hänellä ei ole alkua. Hän on ollut aina. Joh.1:1b: Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Sana ei tullut olemaan Jumalan luona, vaan oli alusta alkaen, ikuisesti. Johannes ei sano oli Jumalassa ; eikä hän sano: oli Jumalasta, vaan oli Jumalan luona : henkilö Jumalan kanssa. Sanan täytyy siis olla eri persoona. Ettei syntyisi väärinkäsitystä, Johannes lisää: ja Sana oli Jumala. Tämä on yksi Raamatun suurista mysteereistä. Emme pysty käsittämään, miten yksi Jumala voi olla kolme persoonaa olematta kolme. Käsityskykymme ei riitä sen ymmärtämiseen. Asiaa on yritetty selittää monin tavoin. Mikään selitys ei ole riittävä. Jumala ei olisi Jumala jos pystyisimme käsittämään hänet. Uskomme kolmiyhteisyyden, koska Jumala on sen ilmoittanut, ja koska tiedämme, että Jumala on paljon muutakin, mitä emme käsitä. Joh.1:2: jo alussa Sana oli Jumalan luona: Johannes korostaa vielä uudelleen, että hän, joka oli jo alussa, hän, Jumala oli alussa Jumalan luona: - ei tullut olemaan vaan oli. 7

8 Kun Johannes on kertonut Sanan alkuperästä ja siitä kuka Sana on, hän kertoo Sanan ensimmäisistä teoista Joh.1:3: Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan: kaikki mitä näemme ja sekin mitä emme näe, on syntynyt Sanan kautta. Paavali kuvaa samaa asiaa Kol.1: Joh.1:4: Kaikki elämä oli hänessä. Ei vain hänestä, vaan hänessä. Apt.17:28: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Joh.1:4-5: Raamatun kielessä valo tarkoittaa ennen kaikkea valoa, joka paljastaa, mikä on todellista ja näyttää tien, mitä kulkea. Se on ihmiselle yhtä välttämätön kuin auringon valo on fyysiselle elämälle. (Ps.36:10; Ps.119:105) Joh.1:5a: Valo loistaa pimeydessä. Pimeys on langenneen ihmiskunnan synti ja epäusko. Valo loistaa aina. Se ei ole ollut koskaan loistamatta. 5b: pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. KR38: Ja pimeys ei sitä käsittänyt. Molemmat ovat mahdollisia käännöksiä. Pidän parempana uutta käännöstä. Pimeys pystyy vastustamaan valoa. Pimeys pystyy hylkäämään valon. Mutta pimeys ei pysty voittamaan valoa, ei pysty saamaan sitä valtaansa. Tähän asti Johannes on puhunut Sanan, Logoksen toiminnasta ennen kuin tämä tuli. Nyt Johannes kertoo Kastajan (6-8) tulosta maailmaan ja sitten Logoksen (9-14) tulosta maailmaan. Joh.1:6-8: Muut evankeliumit käyttävät tien valmistajasta nimitystä Johannes Kastaja. Ilmeisesti häntä kutsutaan lisänimellä Kastaja siksi, ettei kukaan sotkisi häntä Johannes-nimiseen opetuslapseen. Kun tämän evankeliumin kirjoittaja, opetuslapsi Johannes, ei mainitse omaa nimeään lainkaan, hän voi hyvin käyttää Johannes Kastajasta pelkkää Johannes-nimeä. Tuli mies: Johannes Kastaja oli tavallinen ihminen - ei esimerkiksi enkeli. Mutta hän ei ollut kuka tahansa ihminen: hän oli Jumalan lähettämä. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli: Ihminen on vain ihminen. Ei edes Johannes Kastajan kaltainen henkilö, joka oli kohdusta asti Pyhällä Hengellä täytetty, voinut olla Valo. Hän vain todisti valosta. Miksi Jumala lähetti Johanneksen? Jotakin valtavaa oli tapahtumassa! Joh.1:9-10: Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Sana, Logos, jonka kautta kaikki on syntynyt, hän joka oli jo alussa, hän, jossa alusta alkaen oli kaikki elämä, joka elämä on ihmisten valo, hän oli tulossa maailmaan. Maailma ei tuntenut häntä: Koska kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, koska hän on aina ollut maailmassa, olisi luullut, että kaikki olisivat tunteneet hänet, mutta maailma ei häntä tuntenut. Miksi maailma ei tuntenut häntä: Room.1: Joh.1:11: Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. KR38: Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Kun Jumala tuli ihmiseksi, hän tuli omaan maahansa, Israeliin. Vanha testamentti kertoo miten Jumala valitsi yhden henkilön Abrahamin ja antoi hänen jälkeläisistään syntyä kansan. Kun kansa oli syntynyt, Jumala antoi sille maan. Erilaisissa historian vaiheissa Jumala johdatti tuota kansaa valmistaakseen sen välityksellä pelastuksen. He tiesivät hänen tulostaan. He jopa odottivat häntä. Mutta he eivät ottaneet häntä vastaan. Joh.1:12: Maailma ei tuntenut eikä oma kansa ottanut häntä vastaan, mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden (KR38: voiman) tulla Jumalan lapsiksi. He eivät tulleet omin avuin, vaan hän antoi, hänen voimastaan heistä tuli Jumalan lapsia. Jeesuksen lahja niille jotka vastaanottavat hänet on uusi suhde Jumalaan: lapseus. Ne, jotka vastustivat logosta, eivät saaneet mitään. He pysyivät siinä tilassa missä olivat: pimeydessä, synnissä, kuoleman alaisuudessa. He menettivät etuoikeuden tulla Jumalan lapsiksi. 8

9 Joh.1:13: He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta: Jumalan lapseksi syntyminen on sataprosenttisesti Jumalan työ. Meistä kukaan ei pysty itseään uudestisynnyttämään. Jumalan lapseksi tuleminen on kokonaan Jumalan armoa. Sana tuli lihaksi Joh.1:14: Sana tuli lihaksi ja asui (telttaili) meidän keskellämme. Hän, joka oli alussa, hän jonka kautta kaikki on syntynyt, hän logos, tuli lihaksi. Häntä ei muutettu lihaksi, vaan hän tuli lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi. Hän ei lakannut olemasta Jumala, mutta hän tuli lihaksi. Hän riisui ulkonaisen kirkkautensa ja kätki kaikkivaltiutensa. Ei ole ihme, että ajanlaskumme on pyritty laskemaan tuosta tapahtumasta. Jeesuksen syntymä on maailman historian merkittävin tapahtuma. Kyseessä on suurempi ihme, kuin maailman luominen. Hän, jossa me elämme, liikumme ja olemme, tuli meidän kaltaiseksemme ihmiseksi. Seimessä makaava lapsi oli suurempi kuin talli tai Betlehemin kaupunki tai Israelin maa. Syöttökaukalossa oli enemmän kuin koko maailmankaikkeus: siinä oli hän, jossa kaikki on. Hän, joka on enemmän kuin koko maailmankaikkeus tuli ihmiseksi. Ääretön tuli äärelliseksi. Rajaton tuli rajalliseksi. Usein erehdytään ajattelemaan, että joulun ihme on neitseestäsyntyminen. Neitseestäsyntyminen on pieni ihme verrattuna siihen, että kaiken luoja tuli lihaksi. Eikö hän, joka on luonut ihmisen ja ihmisen lisääntymissysteemin voisi syntyä neitseestä? Joh.1:14: Me saimme katsella Hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johanneksen sanojen ajatus lienee jotain tämän tapaista: Ajatelkaa hän, joka oli alussa, hän jonka kautta kaikki on, hän eli meidän keskellämme, tällaisena kuin me - söi, joi, nukkui. Näillä silmillä saimme katsella hänen kirkkauttaan ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes oli ollut kolme vuotta Jeesuksen matkassa. Hän oli varmasti oppinut tuntemaan Jeesuksen hyvin. Yleensä kun olemme riittävän kauan jonkun ihmisen kanssa, opimme tuntemaan hänen virheensä. Kolmen vuoden jälkeenkin Johannes sanoi Jeesuksesta, että hän oli täynnä armoa ja totuutta! Vertaa 2 Moos.34:6: Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri (alkutekstissä: hän on täynnä armoa ja totuutta). Hän on ollut ennen minua Joh.1:15: Johannes todisti hänestä ja huusi: Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua. Evankeliumin kirjoittaja käyttää muotoa todistaa aivan kuin hänen silmiensä edessä olisi edelleen näky miten Johannes Kastaja huutaen todisti kaikille Jeesuksen alkuperästä. Tieto ei ollut tarkoitettu vain jollekin sisäpiirille. Johannes huusi, että kaikki kuulisivat: Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni (KR38: on ollut minun edelläni), sillä hän on ollut ennen minua. Varmasti Johannes tiesi, että Jeesus oli syntynyt noin kuusi kuukautta myöhemmin kuin hän. On vaikea kuvitella, että Elisabeth, Johanneksen äiti, ei olisi kertonut pojalleen tämän syntymäaikaan liittyneitä merkillisiä tapahtumia. Vaikka Johannes tiesi, että Jeesus oli syntynyt hänen jälkeensä, eikä Jeesus ollut vielä aloittanut julkista toimintaansa, Johannes sanoi: Hän on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen minua. Kastajan todistus oli siis sama kuin mistä evankeliumin kirjoittaja oli juuri puhunut: hän joka oli jo alussa tuli lihaksi. Kastaja tiesi kenelle hänet oli lähetetty valmistamaan tietä. Hän sanoi myöhemmin omasta tehtävästään (23): Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie! Sana Herra, josta Johanneksen lainaama teksti puhuu, on sana Jahve (Hän on). Johannes tiesi, että henkilö, jolle hänet on lähetetty valmistamaan tietä, on Jumala. Joh.1:16: Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Tekstistä ei käy täysin selville ovatko nämä sanat Johannes Kastajan sanoja vai evankeliumin kirjoittajan sanoja. Me kaikki pelastuksen vastaanottaneet, olemme saaneet hänen täyteydestään, siitä mitä hän on: hän on kaikki; hän on elämä, kaikki elämä on hänessä, hän on armo, kaikkia armo on hänessä, kaikki hyvyys, totuus, ilo on hänessä. Me olemme saaneet tuosta hänen täyteydestään ja armoa 9

10 armon lisäksi: Olemme saaneet rajattomasti armoa. Se, että olen olemassa, kaikki hyvä mitä minulla on, perustuu hänen armoonsa. Jumalalla ei olisi mitään velvollisuutta antaa kaikkea sitä hyvää, mitä hän on antanut. Mutta hän on antanut vielä armoa armon lisäksi: Valmistanut tien ikuisen elämän osallisuuteen. Jeesus Kristus Joh.1:17: Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. (KR38: Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta).laissa oli tulevan hyvän varjo (Hepr.10:11). Jumala antoi lain lahjana käyttäen Moosesta välikappaleenaan. Mooses ei ollut laki. Hän sai olla vastaanottamassa lain itseään ja meitä varten. Mutta Jumala ei vain kertonut meille lain välityksellä siitä, millainen hän on, esimerkiksi, että hän on armo ja totuus, vaan hän, joka on armo ja totuus, tuli meidän luoksemme. Vasta nyt evankeliumin kirjoittaja, kertoo meille kuka on Sana (logos), josta hän on jo paljon puhunut: Sana on Jeesus Kristus. Jesuah, Jeesus (Jahve on pelastus, Jahve pelastaa): Tämä oli nimi, jonka enkeli käski Joosefin antaa lapselle. Tuohon aikaan ei ollut sukunimiä. Kun tarvittiin tarkempaa määritystä kenestä on puhe, saatettiin käyttää määreenä esimerkiksi sitä mistä henkilö on kotoisin (Jeesus Nasaretilainen), tai kenen lapsi hän on (Simon Johanneksen poika). Kristus (kreik. Kristos): voideltu. Messias (hepr. Masiah): voideltu. Vanhassa testamentissa käytetään muun muassa tulevasta pelastajasta tätä käsitettä. Vanhan testamentin aikana henkilö asetettiin öljyllä voitelemalla kuninkaan, ylipapin ja joskus myös profeetan virkaan. Tuleva vapahtaja oli oleva näitä kaikkia: profeetta (5Moos.18:15), ylipappi ja kuningas (Ps.110:1,2,4; Sak.6:12, KR38: Näin sanoo Herra Sebaot: katso mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä). Vanhan testamentin aikana sama henkilö ei saanut olla pappi ja kuningas, mutta tuleva Messias oli omaava nämä kolme virkaa. Julkisen toimintansa ajan Jeesus toimi profeettana julistaen Jumalan sanaa, ilmoittaen Jumalan tahdon ja tehden Jumalan tekoja. Ylipapin tärkein tehtävä Vanhan liiton aikana oli mennä kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kaikkein pyhimpään ja uhrata kansan syntien edestä. Ylipappina Jeesus uhrasi itsensä meidän syntiemme edestä. Hän oli sekä uhri että uhraaja. Kun Jeesus tulee takaisin, hän tulee voittajana, kuninkaana. Jumala voiteli Pyhän Hengen kautta Jeesuksen näihin virkoihin (Matt.3:13-17). Jeesus oli syntynyt Pyhästä Hengestä. Hän ei tuossa tilanteessa saanut Pyhää Henkeä, vaan hänet asetettiin tehtävään. Uusi testamentti puhuu myös siitä miten Jeesus voitelee Pyhän Hengen kautta meidät samankaltaisiin tehtäviin (1 Piet.2:9; Ilm.5:9-10). Joh.1:18: KR38: Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika (Jumala), joka on Isän helmassa (syli helma, rinta), on hänet ilmoittanut (pannut esille, ilmoittanut, kertonut). Ihminen voi nähdä jotain Jumalasta, mutta kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalaa. Jumala on ääretön: taivaisiin ja taivasten taivaisiin Hän ei mahdu(1 Kun 8:27). Poika ei ainoastaan nähnyt, vaan on Isän sylissä (ajatus suurimmasta mahdollisesta yhteydestä). Ettei jäisi epäselväksi miten ainokainen poika on ymmärrettävä, Johannes lisää sanan Jumala. Lähetystö Johanneksen luona (Joh.1:19-23) Johannes toi pukeutumisellaan (Matt.3:4) ihmisten mieliin profeetta Elian (2 Kun.1:7-8). Johannes julisti sanomaansa erämaassa. Häntä kuullakseen ihmisten oli lähdettävä pois kaupungeista, erämaahan. Se varmasti toi ihmisille mieleen erämaavaelluksen. Erämaavaelluksella parannus oli 10

11 tarpeen, jotta päästäisiin luvattuun maahan. Johannes julisti, että parannus on jälleen tarpeen, jotta pääsisi Messiaan valtakuntaan. Johannes oli ilmeisesti toiminut jo useita kuukausia. Tämä tapahtui Jeesuksen kasteen jälkeen. Johanneksesta ja hänen julistuksestaan ja toiminnastaan varmasti puhuttiin paljon. Nyt olivat Jerusalemin uskonnolliset johtajat lähteneet liikkeelle, tutkiakseen mikä mies Johannes oikein oli. Ilmeisesti oli kyseessä Sanhedrinin (Suuri Neuvosto), sen ajan poliittisen ja uskonnollisen johdon, lähettämä tutkijalautakunta. He tulivat kysymään millä valtuuksilla Johannes toimi. Joh.1:20: Evankeliumin kirjoittaja haluaa ilmeisesti korostaa miten Kastaja voimakkaasti ilmoitti, että hän ei ole Messias. Ei sanota vastasi, vaan tunnusti, ei kieltänyt, tunnusti (KR38). Elia Joh.1:21: Mikä sitten? he kysyivät. Oletko Elia? En ole, Johannes vastasi. Mal.3:23-24n perusteella juutalaisille oli syntynyt käsitys, että Elia ilmoittaisi kansalle Messiaan tulosta. Ainakin osa Jeesuksen ajan kirjanoppineista opetti Elian tulevan ennen Messiasta (Matt.17:10-13). Johannes toi myös pukeutumisellaan ihmisten mieliin profeetta Elian (Matt.3:4; 2 Kun 1:7-8). Jonatanin Targum liittää Elian tulon ja toiminnan Messiaaseen. Selittäessään 5 Moos.30:4: Vaikka olisitte hajaantuneet maailman kaikkiin ääriin, Herra, teidän Jumalanne, kokoaa ja noutaa teidät sieltäkin, Targum sanoo tämä - kansan kokoaminen kansojen seasta - tapahtuu ylimmäisen papin Eliaan toimesta ja hän noutaa heidät sieltä Messias-kuninkaan kautta. Myös myöhemmissä juutalaisissa teksteissä puhutaan Elian tulosta. Profeettakirjojen kansanomainen selitysopas, Metsudat David (laadittu 1600-luvun lopulla) sanoo: Elia saapuu ennen lunastusta kääntääkseen Israelin sydämet isiensä puoleen. Samassa teoksessa sanotaan Mal.3:1sta: Herra on messias-kuningas, jota kaikkien silmät odottavat ja kaipaavat ja toivovat tulevaksi, mutta liiton enkelillä tarkoitetaan Eliasta luvulla elänyt rabbi David Kimhi selittää Miika 2:13, että tienaukaisija on Elia ja kuningas on Vesa, Daavidin poika. Uuden testamentin mukaan Johannes oli eräässä mielessä Elia. Jeesus sanoi Johanneksesta: Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla (Matt.11:13-14). Kun enkeli ilmoitti Johanneksen isälle Johanneksen syntymästä, enkeli sanoi: Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa (Luuk.1:16-17). Johannes Kastaja oli siis Elia: Hän toimi Eliaan hengessä. Hengellisessä mielessä hän oli Elia. Miksi Johannes vastasi: En ole? Juutalaiset uskoivat, että Elia itse tulisi takaisin. Heillä oli monenlaisia käsityksiä tienvalmistajasta. Johannes ei nähdäkseni halunnut kääntää pohdintaa itseensä. Ei halunnut aloittaa keskustelua siitä, miten juutalaisten tulisi ymmärtää puhe Eliasta. Siitä olisi varmasti tullut loputon väittely. Ihmisten huomio olisi kääntynyt pois oleellisesta. Siksi Johannes vain yksinkertaisesti sanoi, ettei hän ole se profeetta, joka eli silloin yli 800 vuotta sitten. Mooseksen kaltainen profeetta Joh.1:21: Oletko se luvattu profeetta? Hän vastasi: En. 5 Moos.18:15,17-19: Monet juutalaiset olettivat, että tämä profeetta olisi eri henkilö kuin Messias. Mutta oli myös muita näkemyksiä. Samarialaiset katsoivat, että juuri Messias (Taheb, Palauttaja) on tämä Mooseksen kaltainen profeetta. Benjaminin testamentti ( ekr.) puhuu ainutlaatuisesta profeetasta, jonka kautta Jumala lähettää pelastuksensa: Mutta sinulle säädetyssä paikassa tulee olemaan Jumalan temppeli, ja myöhemmän temppelin kirkkaus on suurempi kuin aikaisemman (Hag.2:9). Kaksitoista heimoa kokoontuu sinne ja kaikki kansat kunnes Korkein lähettää pelastuksensa ainutlaatuisen profeetan välityksellä. Makkabealaiskirjassa sanotaan, että Pappeus annettiin hasmonealaisten suvulle kunnes uskollisen profeetan aika tulisi (1 Makk.14:38-41). Myöhemminkin juutalaisuudessa on esiintynyt ajatus, että tämä Mooseksen kaltainen profeetta on Messias. Esimerkiksi Ranskassa elänyt rabbi Levi Ben Gershom 11

12 ( jkr.): Messias on tällainen profeetta. Mooses sai tekemillään ihmeillä yhden kansan palvelemaan Jumalaa, mutta Messias on saava kaikki kansakunnat palvelemaan häntä. Midrash - kirjallisuudessa puhutaan ensimmäisestä ja viimeisestä pelastajasta. Midrash on saarnakirjallisuutta, joka on koottu kirjalliseen muotoon vasta 5-6 vuosisadalla. Suullinen traditio juontaa kuitenkin jopa esikristilliselle ajalle. Midrash: Niin kuin ensimmäisestä pelastajasta sanotaan: Mooses otti mukaan vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptiin (2 Moos.4:20), niin on sanottu viimeisestä pelastajasta: hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa (Sak.9:9). Niin kuin ensimmäinen pelastaja antoi mannaa (2 Moos.16:14-16) niin myös viimeinen pelastaja antaa mannaa, kuten on kirjoitettu: niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti, vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti, laiho on sankka kuin Libanonin metsä ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa (Ps.72:16). Kuten ensimmäinen pelastaja avasi lähteen (2 Moos.17:6) niin myös viimeinen pelastaja on antava vettä, kuten on kirjoitettu: Herran huoneesta kumpuaa lähde (Joel.3:18). Miten Jeesus oli Mooseksen kaltainen profeetta? Mooses kätkettiin kuninkaan vihalta - Jeesus varjeltiin Herodekselta tämän surmauttaessa poikalapset. Mooses pakeni Egyptistä - Jeesus pakeni Palestiinasta Mooses palasi Egyptiin - Jeesus palasi Israeliin Oma kansa ei tunnistanut Moosesta - Oma kansa ei tunnistanut Jeesusta pelastajaksi (Apt.7:23-25) Kansa yritti kivittää Mooseksen (4 Moos.14:10; 2 Moos.17:4) - Jeesuskin yritettiin kivittää (Joh.10:31-33;11:8). Mooses toimi 40 vuotta paimenena ja kansan paimenena erämaassa - Jeesus opetti itsestään: Minä olen se hyvä paimen. Mooses tuli vapauttamaan kansan orjuudesta - Jeesus tuli vapauttamaan kansansa synnin orjuudesta. Mooses antoi kansalle mannaa - Jeesus antoi kansalle ajallista ja iankaikkisesti säilyttävää leipää. Mooses antoi kansalle vettä Jeesus sanoi: Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat (Joh.7:38-40). Mooses antoi liiton taulut kansalle - Jeesus kirjoitti Pyhän Hengen kautta lain sydämeemme. Ensimmäisenä tunnustekonaan Jeesus muutti Kaanaan häissä veden viiniksi. Ensimmäisenä tunnustekonaan, tuomiotekona Mooses muutti veden vereksi. Jeesuksen tekemät ruokkimisihmeet ja niitä seuranneet opetuspuheet (Joh.6:48-59 ) olivat tarkoitettu osoitukseksi siitä, että juuri hän on tuo Mooseksen kaltainen profeetta (Joh.6:14). Suuren Neuvoston edustajat, jotka tulivat Johanneksen luo, selvästi olettivat, että Messias ja tämä profeetta ovat kaksi eri henkilöä. Samaa ajattelua osoittaa kansan pohdinta siitä kuka Jeesus on: Joh.7:40-42: jotkut sanoivat "tämän täytyy olla se profeetta", toiset sanoivat "Hän on messias". Alkuseurakunta näki Moosekselle annetun lupauksen täyttyneen Jeesuksessa. Esimerkiksi Pietari puhuessaan (Apt.3:12-26) kansalle temppelissä puhuu Jeesuksesta tuona profeettana. Ääni, joka huutaa autiomaassa (Joh.1:22-23) Kun Johannes Kastaja oli vastannut kuulustelijoilleen, ettei hän ole Kristus, eikä Elia eikä Mooseksen kaltainen profeetta, nämä kysyivät kuka hän sitten on. Johannes lainasi Jesajan luvun 40 alkua. Johanneksen vastaus painotti hänen tehtäväänsä, ei sitä, kuka hän on. Johannes oli vain ääni. Tärkeä oli hän, jota ääni edustaa. Kenelle tie tuli valmistaa? Herralle, meidän Jumalallemme. Mitä täytyi tehdä tien valmistamiseksi (Jes.40:4)? Jotakin, mikä oli täysin mahdotonta ihmisvoimin. 12

13 Myös Qumranissa nähtiin, että tuo Johanneksen lainaama Jesajan teksti puhui Messiaan tulosta. Qumranilaiset erottautuivat vääryyden miesten asutuksesta ja vaelsivat erämaahan valmistaakseen tietä hänelle. Heille tuo tie oli lain opetusten noudattaminen. Miksi Johannes kastoi? (Joh.1:24-25) Sanhedrinin johtavat henkilöt, tai heidän edustajansa olivat ensin esittäneet kysymyksensä. Nyt oli mukana olleiden fariseusten vuoro. Fariseusten kysymys Johannekselle: Jos et ole Kristus etkä Elia etkä se profeetta, kuinka uskallat kastaa? Juutalaiset uskoivat että Messias puhdistaa kasteella tai jos ei Messias niin joku hänen edelläkävijänsä (Hes.36:24-27). Heillä oli oma mielikuvansa Messiaan edelläkävijästä, siksi he eivät tunnistaneet Johannesta, vaikka Johannes oli juuri sanonut olevansa tämä edelläkävijä. Millainen oli Johanneksen kaste? Matt.3:11: Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Johanneksen julistus: Kääntykää (tehkää parannus) sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle : Valmistautukaa, että pääsisitte taivasten valtakuntaan. Messiaaninen pelastus on oven edessä. Israel ei ole ilman kääntymystä valmis sitä vastaanottamaan. Johanneksen kaste oli valtakunnan tuloon valmistava kaste. Jeesuksen opetuslapsetkin kastoivat (Joh.4:1-3). He jatkoivat Johannes Kastajan toimintaa ilmeisesti sen ajan, mitä Jeesus ja Johannes toimivat yhtaikaa. Jeesuksen julistuskin oli alussa sama kuin Johanneksella: Kääntykää sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (Matt.4:17). Johanneksen kaste ei ollut kristillinen kaste (Apt.19:1-5). Jeesus asetti kristillisen kasteen vasta ylösnousemuksensa jälkeen! Jeesuksen asettama kaste oli kaste syntien anteeksisaamiseksi (Apt.2:38). Kasteessa saamme osallisuuden Jeesuksen valmistamaan pelastukseen: Meidät kastetaan Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room.6:3-5). Johannes vastasi fariseusten kysymykseen: Minä kastan vedellä, mutta... (1:26-27). Kasteen luonnetta ja sisällystä tärkeämpi on todistus hänestä, joka tulee. Johannes siirtyy välittömästi kertomaan hänestä. Messias on oleva paljon suurempi henkilö ja tekevä paljon suurempia tekoja. Kenkien riisuminen oli halvimman orjan tehtävä. Johannes sanoo, että hän ei kelpaa edes Messiaan halvimmaksi orjaksi. Saddukeukset ja fariseukset Juutalaisuudessa oli monia uskonnollisia ryhmiä: fariseukset, saddukeukset, essealaiset, kiivailijat, samarialaiset. Evankeliumeissa tulevat esille erityisesti fariseukset ja saddukeukset. Ensimmäinen kirjallinen maininta saddukeuksista ja fariseuksista on Josefukselta. Josefus kertoo, että Johannes Hyrkanus ( ekr.) oli ensin fariseusten ryhmän jäsen, mutta liittyi myöhemmin saddukeuksiin. Josefus kuvaa fariseuksia ja saddukeuksia hyvin samalla tavalla kuin Uusi testamentti. Fariseukset näyttävät olleen sekä ennen ajanlaskun alkua, että myös Jeesuksen aikana suurin ja vaikutusvaltaisin ryhmä. Uudessa testamentissa tähän ryhmään viitataan eniten. Paavali sanoo ryhmää juutalaisten ankarimmaksi lahkoksi (Apt.26:5). Fariseukset pyrkivät rakentamaan lainaitauksen, etteivät he vahingossakaan rikkoisi lakia. Paavali toteaa itsestään, että lain noudattajana hän oli fariseus (Fil.3:15). Fariseukset tekivät ahkerasti käännytystyötä (Matt.23:15). Josefuksen mukaan fariseukset uskoivat ylösnousemukseen ja kuoleman jälkeen pahoille tulevaan rangaistukseen ja hyville tulevaan palkintoon. Hyvät pääsevät heidän mukaansa ruumiin ylösnousemiseen (Juutalaissodat 2: ). Samasta asiasta kertoo esimerkiksi Apt.23:1-8. Josefus kertoo, että fariseukset ovat välittäneet ihmisille myös sellaisia säädöksi, jotka eivät ole Mooseksen laista vaan aiemmilta sukupolvilta Tästä johtuen saddukeusten ryhmä vastustaa heitä, koska se katsoo, että vain lakiin kirjoitettua on noudatettava (Juutalaisten historia 13: ). Vertaa Mark.7:

14 Saddukeusten opista Josefus sanoo muun muassa: He ajattelevat, että sielu häviää ruumiin mukana. He kieltävät ruumiin kuolemattomuuden ja kuoleman jälkeen tulevan rangaistuksen tai palkinnon. Vertaa Matt.22:23s; Apt.23:1-8. He katsovat, että jokaisella ihmisellä on vapaa valinta: riippuu ihmisen omasta tahdosta tekeekö hän pahaa vai hyvää. He eivät hyväksy Mooseksen lain ulkopuolisia säädöksiä. Saddukeukset myötäilivät hasmonealaisten (makkabilaisten), ja myöhemmin Rooman hellenististä hallintoa. Josefuksen mukaan saddukeuksia ei ollut paljon, mutta he olivat korkeassa asemassa. Jeesuksen ajan ylipapit olivat ainakin pääasiallisesti saddukeuksia (Apt.5:17). Josefus mainitsee saddukeuksina muun muassa Hannaan, hänen viisi poikaansa ja vävynsä (Kaifas), jotka toimivat Hannaan jälkeen ylipappeina. Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh.1:28-31) Tämä Betania ei ole sama kuin Marian ja Martan kotikylä, vaan Jordanin itäpuolella sijaitseva paikka. Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen. Ehkä Jeesus oli palaamassa erämaasta, jossa oli kasteen jälkeen viettänyt 40 vuorokautta. Joka tapauksessa tämä tapahtui Jeesuksen kasteen ja erämaassa olon jälkeen, koska Jeesus kaksi päivää myöhemmin lähti Galileaan (Joh.1:43). Kun Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen, hän kiinnitti ihmisten katseet Jeesukseen: katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Johannes ei Jeesuksen tullessa kasteelle ymmärtänyt, miksi Jeesus tarvitsi kasteen (Matt.3:13-15). Hän oli varmaan miettinyt asiaa jälkeenpäin. Pyhä Henki oli kirkastanut hänelle syyn. Miksi Jeesus otti vastaan parannuksen kasteen? Jeesus alensi itsensä syntisten joukkoon, otti kannettavakseen meidän syntimme. Kaste oli kärsimystien ja julkisen toiminnan alku. Johannes oli päässyt ymmärtämään Jeesuksen tehtävän: Jeesus oli uhrikaritsa, joka ottaa pois maailman synnit. Johanneksen kuulijat olivat juutalaisia. He tunsivat monenlaiset uhrit. He tiesivät, että oli olemassa uhri yhden ihmisen syntien ja kansan syntien sovitukseksi. He olivat varmasti useimmat vieneet uhreja temppeliin. Voimme hyvin kuvitella millaisia asioita heidän mielessään liikkui, kun Johannes osoitti Jeesusta ja sanoi: tämä henkilö on Jumalan, ei siis ihmisten vaan Jumalan Karitsa, joka on tullut ottamaan pois maailman synnin - ei vain yhden ihmisen; ei vain yhden kansan, vaan kaikkien ihmisten, synnin. Johannes käytti nimenomaan nimitystä karitsa, joka varmasti herätti monissa ajatuksia pääsiäislampaasta. Kristusta verrataan Uudessa testamentissa usein pääsiäislampaaseen (1 Kor.5:7; 1 Piet. 1:18-19). Ilmestyskirjassa toistuu nimi Karitsa Jeesuksen nimenä 35 kertaa. Ja esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa on kohtia, jotka osoittavat Johanneksen ajatelleen Jeesusta pääsiäislampaana. Katso esim. Joh.19:33-36: Näin oli säädetty pääsiäislampaasta. Toisen Mooseksen kirjan kahdennessatoista luvussa on kuvattu tilanne, jossa Jumala antoi israelilaisille käskyn, että jokaisen perheen tuli valita virheetön karitsa. Heidän piti säilyttää se määrähetkeen saakka. Sitten määrättynä päivänä, illan suussa, karitsa piti teurastaa ja sen verta oli siveltävä talon oven pieliin. Miksi israelilaisten piti toimia näin? Jumala kertoi sen heille näillä sanoilla: Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. (2 Moos.12:12-13) Pääsiäislammas oli esikuva Kristuksesta 2 Moos.12:5: Karitsan tuli olla virheetön. 1 Piet.1: Jeesus oli ainoa ihminen, joka saattoi sanoa: Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? (Joh.8:46) 2 Moos.12:3-5: Karitsa piti valita. Ef.1:4: Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Kristus oli valittu 14

15 pelastuksen valmistajaksi jo ennen maailman luomista. Ilm.13:8: Teurastetun Karitsan elämänkirja on kirjoitettu jo maailman luomisesta alkaen, joten Karitsa on valittu jo silloin. Karitsa piti säilyttää määrähetkeen saakka. Gal.4: 4: Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi: Jumalan ihmiseksi tulo tapahtui määrähetkellä. Myös maan päällä Jeesus säilytettiin määrähetkeen saakka: Herodes ei onnistunut surmaamaan Jeesusta. Nasaretin asukkaat eivät onnistuneet syöksemään häntä vuorelta alas. Johanneksen evankeliumissa on joitakin kohtia, joissa kerrotaan miten ihmiset halusivat surmata Jeesuksen, mutta eivät voineet koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut (esim. Joh.7:30). Juutalaiset johtajat olivat päättäneet, että eivät tapa Jeesusta juhlan aikana (Matt.26:5). Kaksi päivää tuon päätöksen jälkeen Jeesus kuoli juuri määrättynä hetkenä: kun pääsiäislammas teurastettiin temppelissä. Sinä yönä jolloin pääsiäislammas teurastettiin, Israelin kansa pelastui tuomiosta ja orjuudesta. Tuomio kohtasi niitä valtoja, jotka pitivät kansaa orjuudessa. Jeesuksen kautta pelastumme synnin orjuudesta (Joh.8:34-36). Jeesuksen kuolemassa tuomio kohtasi niitä valtoja, jotka pitivät meitä orjuudessa: Jeesus puhui vähän ennen kuolemaansa kuolemansa seurauksista: Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta (Joh.12:31). Vertaa Luuk.10: Ilm kuvaa sotaa, joka käytiin taivaassa. Se on tapahtuma, johon Jeesus viittasi. Jeesuksen täytetyn työn ja taivaaseenastumisen jälkeen Saatanalla ei ollut enää oikeutta olla taivaassa (Vertaa Job 1:6-12; 2:1-6 ja Sak.3:1). Ilm.12:10-11: Tähän asti Saatana pystyi syyttämään Jumalan omia (he olivat syyllisiä). Nyt on tullut pelastus! Nyt on syyttäjä syösty alas! Ja miten tuo voitto saatiin: Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. Että Israel saisi tietää kuka hän on Joh.1:30-31: Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on." Johannes: Se mitä olen puhunut, olen sanonut tästä henkilöstä. Ajatelkaa, minäkään en tuntenut häntä, vaikka olen tullut sitä varten, että hän tulisi julki Israelille. Johannes tunsi Jeesuksen varmasti sukulaisuuden perusteella, mutta ei Messiaana, Jumalan Poikana. Johanneksella oli varmasti ollut monenlaisia ajatuksia jo sen perusteella mitä oli kuullut vanhemmiltaan. Johannes ei jäänyt epävarmuuteen, koska hänet oli lähetetty juuri sitä varten, että Vapahtaja tulisi julki israelilaisille. Joh.1:32-34: Johannes todisti: "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.' Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." Johannes viittaa Jeesuksen kasteeseen (Matt.3:13-17). Miksi Pyhä Henki tuli kyyhkysen tavoin? Emme tiedä, mutta Juutalaisten parissa kyyhkynen oli rauhoitettu. Sitä käytettiin uhrilintuna, mutta ei syöty. Myöhemmin kyyhkysestä on tullut Pyhän Hengen vertauskuva. Huomaa, että Johannes puhui juutalaisille kuulijoille kolmiyhteisestä Jumalasta sellaisena asiana, jonka he ymmärtävät. Jeesuksen ajan juutalaiset eivät kiistelleet siitä voiko Jumala olla Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan voiko Jeesus olla Jumalan Poika. Johannes painotti vielä uudestaan (jae 33), että hänkään ei tunnistanut Jeesusta, mutta Jumala ilmoitti hänelle kuka Jeesus on: Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä. Pyhän Hengen kaste Käsite Pyhän Hengen kaste esiintyy Raamatussa seitsemän kertaa. Neljä ensimmäistä kohtaa löytyvät evankeliumeista (Joh.1:33:n lisäksi Mark.1:8 ja Matt.3:11 ja Luuk.3:16). Näissä kaikissa 15