Johanneksen evankeliumi luvut 1-5

Transkriptio

1 1 Johanneksen evankeliumi luvut Kansanlähetysopisto Pirkko Valkama

2 2 Kuka kirjoitti Johanneksen evankeliumin? 1800 luvulle saakka kristikunnassa pidettiin lähes yksimielisesti Johanneksen evankeliumin kirjoittajana Johannesta, yhtä Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Tieto siitä, että apostoli Johannes on tämän evankeliumin kirjoittaja, esiintyy 100- luvun loppupuolen teksteissä. Esimerkiksi Irenaeus -niminen piispa (k.200 jkr.) kertoo eräässä kirjeessään, että hän kuunteli nuoruudessaan Polykarpus-nimistä miestä, joka oli ollut apostoli Johanneksen opetuslapsi. Irenaeus kertoo muistavansa hyvin Polykarpuksen kuvaukset Johanneksesta. Irenaeus kirjoitti Vähässä Aasiassa asuvalle kristinuskon vastustajalle, joka oli hyvin perillä asioista. Irenaeuksen mukaan Johannes toimi loppuikänsä Efesossa, jossa hän ehkä vuosien jkr. välillä kirjoitti evankeliumin luvulla raamatuntutkimuksessa nousi voimakkaasti esiin ajatus, että evankeliumi ei voi olla apostoli Johanneksen kirjoittama. Perusteluina esitettiin muun muassa se, että Johanneksen evankeliumi eroaa niin paljon kolmesta muusta evankeliumista, ettei se voi olla Jeesuksen aikalaisen kirjoittama. Oltiin myös sitä mieltä, että kirjoittaja ei ole ollut Palestiinassa asunut juutalainen, koska hän ei tunne Palestiinan maantietoa, paikkoja, eikä juutalaisia tapoja. Lisäksi hänen ajateltiin käyttävän käsitteitä ja sanontoja, jotka osoittavat, että kirjoitus on syntynyt yli sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen (ehkä v.150 jkr. tai myöhemmin). Teoksen uskottiin olevan enemmän teologiaa kuin historiallista kuvausta todellisista tapahtumista luku toi valoa edellä esitettyihin ongelmiin. Monet löydöt ovat osoittaneet, että kirjoittaja itse asiassa tunsi hyvin Palestiinan maantiedon ja juutalaiset tavat. Hän mainitsee mm. tarkasti monia paikannimiä ja etäisyyksiä. Aiemmin epäiltiin mm. että Johanneksen kuvaus viidestä pylväskäytävästä Betesdan lammikolla, ei voi pitää paikkansa. Sekin tieto osoittautui todeksi, kun nuo pylväskäytävät löydettiin kaivauksissa. Kirjoittaja on myös tuntenut hyvin juutalaiset juhlat ja tavat. Hän kuvaa evankeliumissaan mm. lehtimajajuhlan ja pääsiäisen viettoon kuuluvia yksityiskohtia. Hän kertoo juutalaisten puhdistautumiskäytännöistä. Qumranin löydöt osoittavat, että evankeliumeissa esiintyvät monet käsitteet ja ajatukset, joiden oli arveltu kuuluvan 100-luvulle, esiintyvät jo Jeesuksen ajan juutalaisuudessa. Lisäksi Egyptin erämaahiekasta löydettiin 1935 pieni papyruskatkelma, joka osoittautui toistaiseksi vanhimmaksi tunnetuksi Uuden testamentin tekstilöydöksi. Tuossa papyruspalasessa on toisella puolella Joh.18:31-33 ja toisella Joh.18: Tutkijat ovat ajoittaneet tekstin n. 125 jkr. Johanneksen evankeliumi on siis ilmeisesti ollut jo sataluvun alkupuolella käytössä Egyptissä. Mitä evankeliumi itse sanoo synnystään? Kirjoittaja ei mainitse nimeään kertaakaan. Hän käyttää itsestään nimitystä se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti (esim. Joh.13:23). KR92n Jeesukselle rakkain opetuslapsi käännös on tulkintaa. Kirjoittaja kuului niiden kahdentoista joukkoon. Hän oli esim. mukana viimeisellä aterialla. Kirjoittaja esittelee useat muut opetuslapset nimeltä, mutta ei mainitse kertaakaan opetuslasten sisäpiiriin kuuluvia veljeksiä Jaakobia ja Johannesta. Jaakob ei voi tulla kysymykseen kirjoittajana, koska hän kuoli marttyyrikuoleman v. 44. Kahdessa kohdassa kirjoittaja puhuu itsestään silminnäkijänä (Joh.19:31-35; Joh.21:20-24). Joh.21:24: Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava. Hän on tämän kirjoittanut : Viittaako tämä lause koko evankeliumiin vai edellisiin jakeisiin? Me tiedämme: Kirjoittiko Johannes yksin, vai oliko hänellä avustajia, jotka merkitsivät muistiin sen mitä hän kertoi? Johanneksen evankeliumi eroaa kielellisesti voimakkaasti Johanneksen ilmestyskirjasta. Ilmestyskirja on ilmeisesti Johanneksen omaa käsialaa ja evankeliumi on kirjureiden kirjoittama.

3 3 Mitä tiedämme apostoli Johanneksesta? Ilmeisesti Johannes oli Jeesuksen serkku: Johanneksen äiti Salome on voinut olla Jeesuksen äidin sisar: Joh.19:25 / Mark.15: / Matt.27: Joh.19:25: Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Mark.15:40: Paikalla oli myös naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome. 41. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana. Matt.27:55-56: Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. 56. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti. Johanneksen äiti ilmeisesti seurasi Jeesusta ja palveli häntä varoillaan. Luukas kertoo, että Jeesuksen seurueeseen kuului tällaisia naisia (Luuk.8:2-3). Matteus kertoo, että kun Jeesus seurueineen oli matkalla Jerusalemiin Johanneksen ja Jaakobin äiti pyysi poikiensa puolesta, että nämä saisivat istua Jeesuksen valtakunnassa kunniapaikoilla (Matt.20:20-24) eli äiti oli tuolloin matkassa mukana ja hän oli mukana myös ristin luona (Matt.27:56). Johanneksen isä oli varakas galilealainen kalastaja Sebedeus (Mark.1:19-20). Johanneksen veli Jaakob (ilmeisesti isoveli, koska mainitaan aluksi ensin) kuului kahdentoista opetuslapsen joukkoon. Herodes surmautti hänet v 44 jkr. (Apt.12:1-2). Apostolien teoissa jatkossa esiintyvä Jaakob on Jeesuksen veli. Sebedeuksen perhe oli ilmeisesti Jeesukselle läheinen perhe. Jeesus pyysi ennen kuolemaansa Johannesta huolehtimaan Mariasta (Joh.19:25-27). Mitä muuta tiedämme Johanneksesta ja hänen perheestään? Johanneksen täytyi tuntea ylipapin talonväki erittäin hyvin, koska hän saattoi syytetyn opetuslapsena mennä sisään ja ottaa toisenkin opetuslapsen mukaansa (Joh.18: Katso myös Joh.18:10). Johanneksella oli myös tarkat tiedot Suuren Neuvoston kokouksista. Hän on tallentanut sellaisia yksityiskohtia, joita ei muissa evankeliumeissa mainita. Joh.18:15: gnostos (tuttu), voi merkitä myös sukulaista. Luukkaan mukaan Jeesuksen äiti oli sukua Elisabetille, joka oli pappissukua. Läheistä yhteyttä johtavaan papistoon osoittaa myös se, että Johannes näyttää käyttävän saddukealaisten juhlakalenteria ja ajanmääritystä. Johannes ei määritä aikaa ja juhlia samalla tavoin kuin Matteus, Markus ja Luukas. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus naulittiin ristille kolmannella hetkellä (klo 9). Mutta Johannes sanoo, että oli noin kuudes hetki, kun Jeesus vielä seisoi Pilatuksen edessä. Mark 15:25: Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet. Joh.19:14 (KR38): oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki... (KR92n puolenpäivän aikaan, on tulkintaa). On usein ajateltu, että Johannes tai muut evankelistat ovat erehtyneet ajanmääreissään. Mutta on olemassa toinenkin selitys. Oli kaksi eri tapaa laskea aikaa. Useimmat juutalaiset laskivat tunnit alkavaksi auringonnoususta ja auringonlaskusta, mutta johtava papisto (saddukeukset) oli omaksunut roomalaista (hellenististä) käytäntöä ja he laskivat tunnit keskiyöstä ja keskipäivästä. Jos Johannes on käyttänyt tätä laskutapaa, Jeesus oli Pilatuksen edessä noin kello kuusi aamulla, mikä vaikuttaa hyvin todennäköiseltä.

4 Myös juhlapäivien osilta Johannes ilmeisesti käyttää saddukealaisten juhlakalenteria. Esimerkiksi kun synoptikot puhuvat ehtoollisen asettamisateriasta, he puhuvat pääsiäisateriasta. Evankeliumeissa esiintyvä sana paskha voidaan kääntää joko pääsiäinen, pääsiäisateria tai pääsiäislammas. Ei vaikuta siltä, että tuolla viimeisellä aterialla olisi ollut lammas tarjolla. Ilmeisesti pääsiäislammas voitiin teurastaa vasta seuraavana päivänä, koska se oli temppeliä hallitsevan papiston (saddukeusten) mielestä oikea päivä. Johannes sanoo, että ristiinnaulitsemispäivä oli pääsiäisen valmistuspäivä (Joh.19:14) eli vasta sinä päivänä teurastettiin pääsiäislammas. Qumranin teksteistä käy ilmi, että juhlapäivien ajankohdan määritys oli tuohon aikaan suuri riitakysymys. Esimerkiksi qumranilaiset viettivät Raamatun määräämiä juhlia eri aikaan kuin temppelin johtava papisto. Myös Talmudissa tulee esiin ongelmat juhlapäivien ajankohdan määrityksessä. Talmudissa moititaan ankarasti saddukeuksia, jotka järjestävät uhrimarkkinat farisealaisten juhlapyhiksi. Qumranilaisten mukaan ainoa oikea, raamatullinen tapa laskea aikaa oli auringon mukaan. Aurinkokalenterin tärkeyttä korostavat paitsi Qumranin tekstit mm. I Henokin kirja ja Riemuvuosien kirja, jotka ovat syntyneet noin ekr. Näiden kirjojen kopioita on löydetty useita myös Qumranista. Johtava papisto ja ainakin osa kansasta laski aikaa kreikkalaiseen ja roomalaiseen tapaan kuun mukaan. Aurinkokalenteri: Vuodessa 364 päivää (52 viikkoa). Neljä kolmen kuukauden jaksoa: 4 x 30 päivää/ 30 päivää/31päivää. Jokainen juhlapäivä osui aina samalle päivälle. Mikään juhlapäivä ei osunut samanaikaisesti sapatin kanssa. (Emme tiedä, miten virhe suhteessa maapallon fyysiseen vuoteen korjattiin). Kuukalenteri: Kuukaudessa päivää. Virhe suhteessa maapallon fyysiseen vuoteen korjattiin kolmen vuoden välein lisäämällä ajanlaskuun yksi kuukausi. Kuukalenterin ja aurinkokalenterin ero oli vuosittain noin kymmenen päivää. Miksi Johannes ei yhdenmukaistanut ajanmäärityksiään, vaikka hän ilmeisesti tunsi aiemmin kirjoitetut kolme evankeliumia? Todennäköisesti hän halusi korostaa, että Jeesus, Jumalan uhrikaritsa, kuoli juuri silloin kun pääsiäislammas teurastettiin temppelissä. Ajanlaskun osilta hän oli ilmeisesti täysin tottunut käyttämään roomalaista kalenteria. Lisäksi hän kirjoitti evankeliuminsa Efesossa, jossa oli käytössä roomalainen kalenteri. 4 Miten Johanneksesta tuli Jeesuksen opetuslapsi? Joh.1:35-41: Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli. 41. Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: Me olemme löytäneet Messiaan! - se merkitsee: Voidellun. Kuka oli tuo toinen - Johannesko? Etsikö hän myös käsiinsä veljensä? Olivatko kaikki neljä Johannes Kastajan opetuslapsia? Johannes muisti ajankin: oli noin kymmenes hetki (KR38). KR92n ilta oli tulossa, oli noin kymmenes tunti, on tulkintaa. Alkukielessä ei puhuta mitään illan tulosta. Jos Johannes käyttää saddukealaista (roomalaista) ajanmääritystä, on kyseessä klo10 aamulla. Sen puolesta, että Johannes on ollut mukana alusta asti, puhuu myös se, että vain Johanneksen evankeliumissa on kerrottu Jeesuksen toiminnan alkuvaiheet (luvut 1-5). Jeesuksen kaste on ehkä tapahtunut vuoden 27 jkr. alkupuolella. Matt.4:18-22: Palattuaan vuoden 28 alussa taas Galileaan, opetuslapset palasivat koteihinsa. Jeesuksen kutsusta he nyt lähtivät seuraamaan Jeesusta. Tätä ennen he olivat olleet jo lähes vuoden Jeesuksen kanssa. He tiesivät hyvin ketä he lähtivät seuraamaan. Serkukset varmaan tunsivat Jeesuksen jo lapsuudesta alkaen. He eivät lähteneet tuntemattoman seuraan. Ratkaisu ei ollut yhtäkkinen.

5 5 Luuk.5:1-11: Näyttää siltä, että opetuslapset aina välillä jatkoivat kalastusammattiaan. Nyt Jeesus kutsuu heidät uudestaan seuraamaan itseään pysyvästi ja osoittaa miten heidän tulee olla kaikessa riippuvaisia hänestä. Tätä ennen Jeesus ilmeisesti asui Pietarin kodissa (Luuk.4:38). Johanneksen luonne Mark.3:17: ukkosenjylinän pojat: Luuk.9:52-55; Mark 10: Jeesuksen seurassa Johannes muuttui rakkauden apostoliksi (1 Joh.4:7). Yleistä Johanneksen evankeliumista Johannes on ilmeisesti tuntenut kolme muuta evankeliumia. Hän ei kertaa niissä olevia yleisesityksiä Jeesuksen elämästä. Johannes kuvaa etupäässä tapahtumia, joita ei ole kerrottu muissa evankeliumeissa. Johannes mainitsee monet juhla-ajat. Johanneksen maininnat eri juhlista, auttavat meitä määrittämään Jeesuksen toiminta-aikaa. Viimeistä viikkoa lukuun ottamatta, synoptiset (yhteen suuntaan katsovat eli Matteus Markus ja Luukas) evankeliumit kertovat lähes yksinomaan Jeesuksen toiminnasta Galileassa. Johannes kertoo huomattavan paljon Jeesuksen toiminnasta Jerusalemissa ja Juudeassa. Miksi Johannes kirjoitti evankeliumin? Joh.20:30-31: Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. (KR38: Hänen nimessään). Johanneksen käyttämä verbimuoto pisteustete (kun uskotte) ei merkitse vain uskoon tulemista, vaan pikemminkin uskossa säilymistä, siinä vahvistumista ja syvenemistä. Johanneksen evankeliumi on kohdistettu ihmisille, jotka jo uskovat. Me saimme katsella Hänen kirkkauttaan (Joh.1:14): Tämän voisi laittaa Johanneksen evankeliumin otsikoksi. Mitä kauemmin Johannes oli Jeesuksen seurassa sitä paremmin hän oppi näkemään, kuka Jeesus on. Johannes keskittyy evankeliumissaan siihen suureen salaisuuteen, että Sana tuli lihaksi, että Jumala oli Pojassaan, että se, joka näkee Pojan, on myös nähnyt Isän ja ettei Jumalan luo ole muuta tietä kuin Pojan kautta. Johanneksen evankeliumista löytyvät Jeesuksen seitsemän minä olen julistusta (6:48;9:5; 10:9;10:11;11:25;14:6;15:1). Jeesuksen kaikista teoista Johannes valitsee seitsemän. Ne ovat tunnustekoja, jotka osoittavat kuka Jeesus on. Luku 1 Lihaksi tullut logos 1:1: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 1:14: Sana tuli lihaksi. Sana (logos): Ymmärrämme tekstiyhteydestä, että Johannes käyttää tätä käsitettä logos Jeesuksesta. Minkä tähden hän käyttää tällaista käsitettä? Miksi hän ei puhu esim. Jumalan Pojasta?

6 6 Käsitettä logos käytettiin kreikkalaisessa filosofiassa. Sanan käyttö lienee peräisin Herakleitos-nimiseltä filosofilta. (eli n. 500 ekr. Efesossa). Herakleitos: Kaikki tässä maailmassa muuttuu, vaihtelee. Koska tämä olevainen ei kuitenkaan ole kaaos täytyy olla olemassa jokin tätä maailmaa ohjaava, valvova tekijä. Tätä ohjaavaa, valvovaa tekijää, muuttumatonta lakia, Herakleitos kutsui käsitteellä logos. Logos-käsitettä käytettiin tämän jälkeen ahkerasti filosofiassa. Filosofit antoivat sille eri merkityksiä. Jotkut puhuivat jopa jumalasta, luojasta. Philon ajatukset logoksesta. Alexandriassa elänyt juutalainen filosofi Philo (20 ekr.-50 jkr.) puhui myös logoksesta. Jumalasta Philo käyttää Platonilta lainattua nimitystä To on (olemassa oleva). Philon mukaan Jumala ei ole täysin ulkopuolella luomakunnan, vaan myös suorassa yhteydessä siihen: Silta kaukaisen Jumalan ja tämän ihmisen asuttaman maailman välillä on Logos. Menneisyydessä Logos (ei siis To On) loi maailman. Nykyisyydessä Logos (ei siis To On) ohjaa ja hallitsee maailmaa. Toisin sanoen Jumala suhteessa alapuolellaan olevaan luomakuntaan ei ilmesty kokonaisuudessaan vaan ainoastaan Logoksessaan. Philo sanoo, että vaikka ihminen olisi kuinka lahjakas tahansa hän ei järkensä päättelyllä pääse To Onin yhteyteen, sillä Jumala olemuksessaan, on ihmisen saavuttamattomissa, jopa järjen saavuttamattomissa. Korkein mihin ihminen pääsee tavoitellessaan kohti Jumalaa, on Logos. Jumalallinen Logos on tuntemattoman Jumalan aspekti. Jumala itse täyteydessään on tuntematon. Logos-käsite Targumeissa. Yleensä on ajateltu, että Johannes sai logos-käsitteen kreikkalaisesta filosofiasta. Mutta on toinenkin paikka missä tämä käsite Sana esiintyy. Targumeissa (arameankielisissä Raamatun käännöksissä ja selityksissä) esiintyy usein käsite Mimra (sana). Tuota käsitettä käytetään Jumalan nimen (Jahve) kohdalla. Juutalaiset pyrkivät kaikin tavoin välttämään Jumalan nimen lausumista turhaan. Siksi he käyttivät erilaisia kiertoilmaisuja. Targumeissa sanotaan muun muassa: Sana loi maailman. Sana puhui Adamille paratiisissa. Sana julisti Sodomalle tuomiota. Sana puhui Mooseksen kanssa kasvoista kasvoihin. Johannes tunsi varmasti Targumit hyvin jo lapsuudestaan. Myöhemmin hän lienee oppinut (ehkä juuri Efesossa asuessaan) myös filosofien logos- käsitteen. Juutalaisille Logos, Mimra, oli hän, joka loi maailman; hän joka puhui Adamille paratiisissa. Kreikkalaisille - logos oli hän, joka on muuttumaton, hän, joka ohjaa kaikkea muutosta. Filosofit eivät tosin yleensä pitäneet logosta persoonana, mutta Johannes osoittaa, että hän on persoona. Mitä Johannes kertoo Sanasta? 1:1 Alussa oli Sana. Johannes tuo esiin sen, mistä lähtien Sana oli, ja kertoo, että Sana oli jo alussa! Sana ei tullut olemaan; häntä ei luotu; hän oli jo alussa. Kaikella muulla on alkunsa. Esim. 1Moos.1:1: alussa loi Jumala taivaan ja maan, mutta Sana oli jo alussa: hänellä ei ole alkua - on ollut aina. 1b: Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Sana ei tullut olemaan Jumalan luona, vaan oli - alusta alkaen, iankaikkisesti. Johannes ei sano oli Jumalassa ; eikä hän sano: oli Jumalasta, vaan oli Jumalan luona : henkilö Jumalan kanssa. Sanan täytyy siis olla eri persoona. Ettei syntyisi mitään väärinkäsitystä Johannes lisää: ja Sana oli Jumala. Tämä on yksi Raamatun suurista mysteereistä. Me emme pysty käsittämään miten yksi Jumala voi olla kolme persoonaa olematta kolme. Meidän käsityskykymme ei riitä sen ymmärtämiseen. Asiaa on yritetty selittää monin tavoin. Mikään selitys ei ole riittävä. Jumala ei olisi Jumala jos

7 pystyisimme käsittämään hänet. Uskomme kolmiyhteisyyden, koska Jumala on sen ilmoittanut, ja koska tiedämme, että Jumala on paljon muutakin mitä emme pysty käsittämään. 1:2: jo alussa Sana oli Jumalan luona: Johannes korostaa vielä uudelleen, että hän, joka oli jo alussa, hän, Jumala oli alussa Jumalan luona: - ei tullut olemaan vaan oli. 7 Kun Johannes on kertonut Sanan alkuperästä ja siitä kuka Sana on, hän kertoo Sanan ensimmäisistä teoista 1:3: Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan - kaikki se mitä näemme ja sekin mitä emme näe. Paavali kuvaa tätä samaa asiaa kirjeessään kolossalaisille (Kol.1:16-17). 1:4: Kaikki elämä oli hänessä. Ei vain hänestä, vaan hänessä (Apt.17:28: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme). 1:4-5 Raamatun kielessä valo tarkoittaa ennen kaikkea valoisuutta, jossa voi nähdä ja kulkea. Se on jotakin yhtä välttämätöntä kuin auringon valo on fyysiselle elämällemme. (Ps.36:10; Ps.119:105) 5a: Valo loistaa pimeydessä. Pimeys on langenneen ihmiskunnan synti ja epäusko. Valo loistaa aina. Valo ei ole ollut koskaan loistamatta. 5b: pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. KR38: Ja pimeys ei sitä käsittänyt. Molemmat ovat mahdollisia käännöksiä. Pidän parempana uutta käännöstä. Pimeys pystyy vastustamaan valoa. Pimeys pystyy hylkäämään valon. Mutta pimeys ei pysty voittamaan valoa, ei pysty saamaan sitä valtaansa. Tähän asti Johannes on puhunut Logoksen toiminnasta ennen kuin tämä tuli. Nyt Johannes kertoo Kastajan (6-8) tulosta maailmaan ja sitten Logoksen (9-14) tulosta maailmaan. 1:6-8: Tuli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Muut evankeliumit käyttävät tien valmistajasta nimitystä Johannes Kastaja. Ilmeisesti häntä kutsutaan lisänimellä Kastaja siksi, ettei kukaan sotkisi häntä Johannes-nimiseen opetuslapseen. Kun tämän evankeliumin kirjoittaja, opetuslapsi Johannes, ei mainitse omaa nimeään lainkaan, hän voi hyvin käyttää Johannes Kastajasta pelkkää Johannes-nimeä. Tuli mies: Johannes Kastaja oli tavallinen ihminen - ei esimerkiksi enkeli, mutta hän ei ollut kuka tahansa ihminen: hän oli Jumalan lähettämä. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Ihminen on vain ihminen. Ei edes Johannes Kastajan kaltainen henkilö, joka oli kohdusta asti Pyhällä Hengellä täytetty, voinut olla se Valo. Hän vain todisti valosta. Miksi Jumala lähetti Johanneksen? Jotakin valtavaa oli tapahtumassa! 1:9-10: Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Logos, jonka kautta kaikki on syntynyt, hän joka oli jo alussa, hän, jossa alusta alkaen oli kaikki elämä, joka elämä on ihmisten valo, hän oli tulossa maailmaan.

8 Maailma ei tuntenut häntä: Koska kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, koska hän on aina ollut maailmassa, olisi luullut, että kaikki olisivat tunteneet hänet, mutta maailma ei häntä tuntenut. Miksi maailma ei tuntenut häntä: Room.1: :11: Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. KR38: Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Kun Jumala tuli ihmiseksi, hän ei mennyt mihin tahansa maahan. Hän tuli omaan maahansa: Israeliin. Vanha testamentti kertoo meille miten Jumala valitsi yhden henkilön Abrahamin ja antoi hänen jälkeläisistään syntyä kansan. Kun kansa oli syntynyt, Jumala antoi sille maan. Erilaisissa historian vaiheissa Jumala johdatti tuota kansaa valmistaakseen sen välityksellä pelastuksen. He tiesivät hänen tulostaa, he jopa odottivat häntä, mutta he eivät ottaneet häntä vastaan. Maailma ei tuntenut, oma kansa ei häntä vastaanottanut, 12: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. Kaikille, ilman mitään erotusta, olipa millainen ihminen tahansa, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden (KR38: voiman) tulla Jumalan lapsiksi. He eivät tulleet omin avuin, vaan hän antoi, hänen voimastaan heistä tuli Jumalan lapsia. Jeesuksen lahja niille jotka vastaanottavat hänet on uusi suhde Jumalaan: lapseus. Ne, jotka vastustivat logosta, eivät saaneet mitään. He pysyivät siinä tilassa missä olivat: pimeydessä, synnissä, kuoleman alaisuudessa. He menettivät etuoikeuden tulla Jumalan lapsiksi. 1:13: He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta: Jumalan lapseksi syntyminen on sataprosenttisesti Jumalan työ. Meistä kukaan ei pysty itseään uudestisynnyttämään. Jumalan lapseksi tuleminen on kokonaan Jumalan armoa. 8 1:14: Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Hän, joka oli alussa, hän jonka kautta kaikki on syntynyt, hän logos, tuli lihaksi. Häntä ei muutettu lihaksi vaan hän tuli lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi. Hän ei lakannut olemasta Jumala, mutta hän tuli lihaksi. Hän riisui ulkonaisen kirkkautensa, luopui jumaluutensa ulkonäöstä, kätki kaikkivaltiutensa. Ei ole ihme, että ajanlaskumme on pyritty laskemaan tuosta tapahtumasta. Jeesuksen syntymä on maailman historian merkittävin tapahtuma. Kyseessä on suurempi ihme, kuin maailman luominen: hän, jossa me elämme, liikumme ja olemme, tuli meidän kaltaiseksemme ihmiseksi. Seimessä makaava lapsi oli suurempi kuin talli tai Betlehemin kaupunki tai Israelin maa. Syöttökaukalossa oli enemmän kuin koko maailmankaikkeus: siinä oli hän, jossa kaikki on. Hän, joka on enemmän kuin koko maailmankaikkeus tuli ihmiseksi. Ääretön tuli äärelliseksi. Rajaton tuli rajalliseksi. Usein erehdytään ajattelemaan, että joulun ihme on neitseestäsyntyminen. Neitseestäsyntyminen on pieni ihme verrattuna siihen, että kaiken luoja tuli lihaksi. Eikö hän, joka on luonut ihmisen ja ihmisen lisääntymissysteemin voisi syntyä neitseestä? 1:14: Me saimme katsella Hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johanneksen sanojen ajatus lienee jotain tämän tapaista: Ajatelkaa hän, joka oli alussa, hän jonka kautta kaikki on, asui, eli meidän keskellämme, tällaisena kuin me (söi, joi, nukkui). Näillä silmillä saimme katsella hänen kirkkauttaan ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes oli ollut kolme vuotta Jeesuksen matkassa. Hän oli varmasti oppinut tuntemaan Jeesuksen hyvin. Yleensä kun olemme riittävän kauan jonkun ihmisen kanssa, opimme tuntemaan hänen virheensä. Kolmen vuoden jälkeenkin Johannes sanoi Jeesuksesta, että hän oli täynnä armoa ja totuutta! 1:15: Johannes todisti hänestä ja huusi: Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.

9 Evankeliumin kirjoittaja käyttää muotoa todistaa aivan kuin hänen silmiensä edessä olisi edelleen näky miten Johannes Kastaja huutaen todisti kaikille Jeesuksen alkuperästä. Tieto ei ollut tarkoitettu vain jollekin sisäpiirille. Johannes huusi, että kaikki kuulisivat: Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni (KR38: on ollut minun edelläni), sillä hän on ollut ennen minua. Varmasti Johannes tiesi, että Jeesus oli syntynyt noin kuusi kuukautta myöhemmin kuin hän. On vaikea kuvitella, että Elisabeth, Johanneksen äiti, ei olisi kertonut pojalleen tämän syntymäaikaan liittyneitä merkillisiä tapahtumia. Vaikka Johannes tiesi, että Jeesus oli syntynyt hänen jälkeensä, eikä Jeesus ollut vielä aloittanut julkista toimintaansakaan. Johannes sanoi: Hän on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen minua. Kastajan todistus oli siis aivan sama kuin mistä evankeliumin kirjoittaja oli juuri puhunut: hän joka oli jo alussa...tuli lihaksi. Kastaja tiesi kenelle hänet oli lähetetty valmistamaan tietä. Hän sanoi myöhemmin omasta tehtävästään (23): Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie! Sana Herra, josta Johanneksen lainaama teksti puhuu, on sana Jahve (Minä olen, Hän on). Johannes on täysin selvillä siitä, että henkilö, jolle hänet on lähetetty valmistamaan tietä, on kaiken luoja, Jumala. 1:16: Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Tekstistä ei käy täysin selville ovatko nämä sanat Johannes Kastajan sanoja vai evankeliumin kirjoittajan sanoja. Me kaikki: Johannes, sinä ja minä, kaikki pelastuksen vastaanottaneet, olemme saaneet hänen täyteydestään, siitä mitä hän on: hän on kaikki; hän on elämä, kaikki elämä on hänessä, hän on armo, kaikkia armo on hänessä, kaikki hyvyys, totuus, ilo on hänessä. Me olemme saaneet tuosta hänen täyteydestään ja armoa armon lisäksi: Olemme saaneet rajattomasti armoa. Se, että elän - olen olemassa, kaikki hyvä mitä minulla on, perustuu hänen armoonsa. Jumalalla ei olisi mitään velvollisuutta antaa kaikkea sitä hyvää mitä hän on meille antanut. Mutta hän on antanut vielä armoa armon lisäksi: Valmistanut meille tien iankaikkisen elämän osallisuuteen 1:17: Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. (KR38: Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta).laissa oli tulevan hyvän varjo (Hepr.10:11). Jumala antoi lain lahjana käyttäen Moosesta välikappaleenaan. Mooses ei ollut laki. Hän sai olla vastaanottamassa lain itseään ja meitä varten. Mutta Jumala ei vain kertonut meille lain välityksellä siitä, millainen hän on, esimerkiksi, että hän on armo ja totuus, vaan hän, joka on armo ja totuus, tuli meidän luoksemme. Vasta nyt evankeliumin kirjoittaja, kertoo meille kuka on Sana (logos), josta hän on jo paljon puhunut; Sana on Jeesus Kristus. Kun kuulemme nimen Jeesus Kristus, miellämme sen helposti samanlaiseksi nimeksi kuin oma nimemme: etunimi ja sukunimi. Vain nimi Jeesus oli tuon parituhatta vuotta sitten Palestiinassa asuneen henkilön nimi. Kristus kuvaa hänen asemaansa ja tehtäväänsä. Jesuah, Jeesus (Jahve on pelastus, Jahve pelastaa): Tämä oli nimi, jonka enkeli käski Josefia antamaan lapselle. Tuohon aikaan ei ollut sukunimiä. Kun tarvittiin tarkempaa määritystä kenestä on puhe, saatettiin käyttää määreenä esim. sitä mistä henkilö on kotoisin (Jeesus Nasaretilainen), tai kenen lapsi hän on (Simon Johanneksen poika). Kristus (kreik. Kristos) = voideltu. Messias (hepr. Masiah) = voideltu. Vanhassa testamentissa käytetään muun muassa. tulevasta vapahtajasta tätä käsitettä. Vanhan testamentin aikana asetettiin joihinkin virkoihin öljyllä voitelemalla: kuningas, ylipappi, profeetta. Tuleva vapahtaja oli oleva näitä kaikkia: Profeetta (5Moos.18:15), ylipappi ja kuningas (Ps.110:1,2,4; Sak.6:12, KR38: Näin sanoo Herra Sebaot: katso mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on 9

10 rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä). Vanhan testamentin aikana sama henkilö ei saanut olla pappi ja kuningas samanaikaisesti, mutta tuleva Messias oli omaava nämä kolme virkaa. Miten ja milloin Jeesus täytti nämä virat? Julkisen toimintansa ajan Jeesus toimi profeettana julistaen Jumalan sanaa, ilmoittaen Jumalan tahdon ja tehden Jumalan tekoja. Ylipappina Jeesus uhrasi itsensä meidän syntiemme edestä (oli sekä uhri että uhraaja). Ylipapin tärkein tehtävä Vanhan liiton aikana oli mennä kerran vuodessa suurena sovintopäivänä kaikkein pyhimpään ja uhrata kansan syntien edestä. Kun Jeesus tulee takaisin, hän tulee voittajana, hallitsijana, kuninkaana. Jumala voiteli Pyhän Hengen kautta Jeesuksen näihin virkoihin (Matt.3:13-17). Jeesus oli syntynyt Pyhästä Hengestä. Hän ei tuossa tilanteessa saanut Pyhää Henkeä, vaan hänet voideltiin tehtäväänsä. Uusi testamentti puhuu myös siitä miten Jeesus voitelee Pyhän Hengen kautta meidät samankaltaisiin virkoihin (1 Piet.2:9; Ilm.5:9-10). 1:18: KR38: Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika (Jumala), joka on Isän helmassa (syli helma, rinta), on hänet ilmoittanut (pannut esille, ilmoittanut, kertonut). Ihminen voi nähdä jotain Jumalasta, mutta kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalaa. Jumala on ääretön: taivaisiin ja taivasten taivaisiin Hän ei mahdu (1 Kun 8:27). Poika ei ainoastaan nähnyt, vaan on Isän sylissä (ajatus suurimmasta mahdollisesta yhteydestä). Ettei jäisi epäselväksi miten ainokainen poika on ymmärrettävä, Johannes lisää sanan Jumala. 10 1:19-23: Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja Leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?" 20. Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: 21. "En minä ole Messias." "Mikä sitten?" he kysyivät. "Oletko Elia?" "En ole", Johannes vastasi. "Oletko se luvattu profeetta?" Hän vastasi: "En." 22. Silloin he sanoivat: "Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?" 23. Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut." Johannes toi pukeutumisellaan (Matt.3:4) ihmisten mieliin profeetta Elian (2 Kun.1:7-8). Johannes julisti sanomaansa erämaassa. Häntä kuullakseen ihmisten oli lähdettävä pois kaupungeista, asuma-alueilta - erämaahan. Se varmasti toi ihmisille mieleen erämaavaelluksen. Erämaavaelluksella parannus oli tarpeen luvattuun maahan pääsemiseksi. Johannes julisti, että parannus on jälleen tarpeen Messiaan valtakuntaan pääsemiseksi. Johannes oli ilmeisesti toiminut jo useita kuukausia. Tämä tapahtui Jeesuksen kasteen jälkeen. Johanneksen luona kävi paljon kansaa. Johanneksesta ja hänen julistuksestaan ja toiminnastaan varmasti puhuttiin paljon kaikkialla Palestiinassa. Nyt olivat Jerusalemin uskonnolliset johtajat lähteneet liikkeelle, tutkiakseen mikä mies tämä Johannes oikein oli. Ilmeisesti oli kyseessä Sanhedrinin (Suuri Neuvosto), silloisen poliittisen ja uskonnollisen johdon (hallituksen), lähettämä virallinen tutkijalautakunta. He tulivat kysymään millä valtuuksilla Johannes toimi. 1:20: Evankeliumin kirjoittaja haluaa ilmeisesti. hyvin selvästi korostaa miten Kastaja voimakkaasti ilmoitti, että hän ei ole Messias. Ei sanota vastasi, vaan tunnusti, ei kieltänyt tunnusti (KR38). Johannes: senhän te lähinnä haluatte tietää olenko minä Kristus. Ei, en ole. Ilmeisesti oli alkanut levitä huhu, että Johannes on Messias. 1:21: Mikä sitten? he kysyivät. Oletko Elia? En ole, Johannes vastasi. Mal.3:23-24n perusteella juutalaisille oli syntynyt käsitys, että Elia ilmoittaisi kansalle Messiaan tulosta. Ainakin

11 osa Jeesuksen ajan kirjanoppineista opetti Elian tulevan ennen Messiasta (Matt.17:10-13). Johannes toi myös pukeutumisellaan ihmisten mieliin profeetta Eliaan (Matt.3:4; 2 Kun 1:7-8). Jonatanin Targum liittää Elian tulon ja toiminnan Messiaaseen. Selittäessään 5 Moos.30:4: Vaikka olisitte hajaantuneet maailman kaikkiin ääriin, Herra, teidän Jumalanne, kokoaa ja noutaa teidät sieltäkin, Targum sanoo tämä - kansan kokoaminen kansojen seasta - tapahtuu ylimmäisen papin Eliaan toimesta ja hän noutaa heidät sieltä Messias-kuninkaan kautta. Myös myöhemmissä juutalaisissa teksteissä puhutaan Elian tulosta: Profeetta kirjojen kansanomainen selitysopas, Metsudat David (laadittu 1600-luvun lopulla) sanoo: Elia saapuu ennen lunastusta kääntääkseen Israelin sydämet isiensä puoleen. Samassa teoksessa sanotaan Mal.3:1sta: Herra on messias-kuningas, jota kaikkien silmät odottavat ja kaipaavat ja toivovat tulevaksi, mutta liiton enkelillä tarkoitetaan Eliasta luvulla elänyt rabbi David Kimhi selittää Miika 2:13a, että tienaukaisija on Elia ja kuningas on Vesa, Davidin poika. Samarialaiset katsoivat Malakian kohdan puhuvan Messiaasta (Tahebista, Palauttajasta), joka kääntää isien sydämet lasten puoleen. Uuden testamentin mukaan Johannes oli eräässä mielessä Elia. Jeesus sanoi Johanneksesta: Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla (Matt.11:13-14). Kun enkeli ilmoitti Johanneksen isälle, Sakariaalle, Johanneksen syntymästä, enkeli sanoi muun muassa: Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa (Luuk.1:16-17). Johannes Kastaja oli siis Elia: Hän toimi Eliaan hengessä. Hengellisessä mielessä hän oli Elia. Miksi Johannes sitten vastasi: En ole? Juutalaiset uskoivat, että Elia itse tulisi takaisin. Heillä oli monenlaisia käsityksiä tuosta tienvalmistajasta. Johannes ei nähdäkseni halunnut kääntää pohdintaa itseensä. Ei halunnut aloittaa keskustelua siitä, miten juutalaisten tulisi ymmärtää puhe Eliasta. Siitä olisi varmasti tullut loputon väittely. Ihmisten huomio olisi kääntynyt pois oleellisesta. Siksi Johannes vain yksinkertaisesti sanoi, ettei hän ole se profeetta, joka eli silloin yli 800 vuotta sitten. 11 1:21c: Oletko se luvattu profeetta? Hän vastasi: En. 5 Moos.18:15,17-19: Monet juutalaiset olettivat, että tämä profeetta olisi eri henkilö kuin Messias. Mutta oli myös muita näkemyksiä. Samarialaiset katsoivat, että juuri Messias (Taheb, Palauttaja) on tämä Mooseksen kaltainen profeetta. Benjaminin testamentti ( ekr.) puhuu ainutlaatuisesta profeetasta, jonka kautta Jumala lähettää pelastuksensa: Mutta sinulle säädetyssä paikassa tulee olemaan Jumalan temppeli, ja myöhemmän temppelin kirkkaus on suurempi kuin aikaisemman (Hag.2:9). Kaksitoista heimoa kokoontuu sinne ja kaikki kansat kunnes Korkein lähettää pelastuksensa ainutlaatuisen profeetan välityksellä. Makkabealaiskirjassa sanotaan, että Pappeus annettiin hasmonealaisten suvulle kunnes uskollisen profeetan aika tulisi (1 Makk.14:38-41). Myöhemminkin juutalaisuudessa on esiintynyt ajatus, että tämä Mooseksen kaltainen profeetta on Messias. Esimerkiksi Ranskassa elänyt rabbi Levi Ben Gershom ( jkr.): Messias on tällainen profeetta. Mooses sai tekemillään ihmeillä yhden kansan palvelemaan Jumalaa, mutta Messias on saava kaikki kansakunnat palvelemaan häntä. Midrash - kirjallisuudessa puhutaan ensimmäisestä ja viimeisestä Mooseksesta. Midrash on saarnakirjallisuutta, joka on koottu kirjalliseen muotoon vasta 5-6 vuosisadalla. Suullinen traditio juontaa usein kuitenkin jopa esikristilliselle ajalle. Ensimmäinen ja viimeinen pelastaja (Midrash): Niin kuin ensimmäisestä pelastajasta sanotaan: Mooses otti mukaan vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptiin (2 Moos.4:20), niin on sanottu viimeisestä pelastajasta: hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa (Sak.9:9). Niin kuin ensimmäinen pelastaja antoi mannaa (2 Moos.16:14-16) niin myös viimeinen pelastaja antaa mannaa, kuten on kirjoitettu: niin maa

12 kasvaa viljaa yltäkylläisesti, vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti, laiho on sankka kuin Libanonin metsä ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa (Ps.72:16). Kuten ensimmäinen pelastaja avasi lähteen (2 Moos.17:6) niin myös viimeinen pelastaja on antava vettä, kuten on kirjoitettu: Herran huoneesta kumpuaa lähde (Joel.3:18). Miten Jeesus oli Mooseksen kaltainen profeetta? Niin kuin Mooses kätkettiin kuninkaan vihalta - Jeesuskin varjeltiin Herodekselta tämän surmauttaessa poikalapset. Mooses pakeni Egyptistä - Jeesus pakeni Palestiinasta Mooses palasi Egyptiin - Jeesus palasi Israeliin Oma kansa ei tunnistanut Moosesta - Oma kansa ei tunnistanut Jeesusta pelastajaksi (Apt.7:23-25) Kansa yritti kivittää Mooseksen (4 Moos.14:10; 2 Moos.17:4) - Jeesuskin yritettiin kivittää (Joh.10:31-33;11:8). Mooses toimi 40vuotta paimenena ja kansan paimenena erämaassa - Jeesus opetti itsestään: Minä olen se hyvä paimen. Mooses tuli vapauttamaan kansan orjuudesta - Jeesus tuli vapauttamaan kansansa synnin orjuudesta. Mooses antoi kansalle mannaa - Jeesus antoi kansalle ajallista ja iankaikkisesti säilyttävää leipää. Mooses antoi kansalle vettä Jeesus sanoi: Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat (Joh.7:38). Mooses antoi liiton taulut kansalle - Jeesus kirjoitti Pyhän Hengen kautta lain sydämeemme. Ensimmäisenä tunnustekonaan Jeesus muutti Kaanaan häissä veden viiniksi. Ensimmäisenä tunnustekonaan, tuomiotekona, Mooses muutti veden vereksi. Jeesuksen tekemät ruokkimisihmeet ja niitä seuranneet opetuspuheet (Joh.6:48-59 ) olivat tarkoitettu osoitukseksi siitä, että juuri hän on tuo Mooseksen kaltainen profeetta. Suuren Neuvoston (Sanhedrin) edustajat, jotka tulivat Johanneksen luo, selvästi olettivat, että Messias ja tämä profeetta ovat kaksi eri henkilöä. Samaa ajattelua osoittaa kansan pohdinta siitä kuka Jeesus on: Joh.7:40-42: jotkut sanoivat "tämän täytyy olla se profeetta", toiset sanoivat "Hän on messias". Alkuseurakunta näki Moosekselle annetun lupauksen täyttyneen Jeesuksessa. Esimerkiksi Pietari puhuessaan (Apt.3:12-26) kansalle temppelissä puhuu Jeesuksesta tuona profeettana. 12 1:22-23: 22. Silloin he sanoivat: "Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?" 23. Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut." Kun Johannes Kastaja oli vastannut kuulustelijoilleen, ettei hän ole Kristus, eikä Elia eikä tuo Mooseksen kaltainen profeettakaan, nämä kysyivät kuka hän sitten on. Johannes lainasi Jes.40:3-5a. Johanneksen vastaus painotti hänen tehtäväänsä, ei sitä, kuka hän on. Johannes oli vain ääni. Tärkeä oli hän, jota ääni edustaa. Kenelle tie tuli valmistaa? Herralle, meidän Jumalallemme. Mitä täytyi tehdä tien valmistamiseksi (Jes.40:4)? Täysin mahdotonta ihmisvoimin - vain Jumala voi sen tehdä. Myös Qumranissa nähtiin, että tuo Johanneksen lainaama Jesajan teksti, puhui Messiaan tulosta. Qumranilaiset erottautuivat vääryyden miesten asutuksesta ja vaelsivat erämaahan valmistaakseen tietä hänelle. Heille tuo tie oli lain opetusten noudattaminen. 1:24-25: Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: "Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?"

13 Sanhedrinin johtavat henkilöt, tai heidän edustajansa olivat ensin esittäneet kysymyksensä. Nyt oli mukana olleiden fariseusten vuoro. Fariseusten kysymys Johannekselle: Jos et ole Kristus etkä Elia etkä se profeetta, kuinka uskallat kastaa? Juutalaiset uskoivat että Messias puhdistaa kasteella. Tai jos ei Messias niin joku hänen edelläkävijänsä (Hes.36:24-27). Heillä oli oma mielikuvansa Messiaan edelläkävijästä, siksi eivät tunnistaneet Johannesta, vaikka Johannes oli juuri sanonut olevansa tämä edelläkävijä (23). 13 Millainen oli Johanneksen kaste? Matt.3:11: Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Johanneksen julistus: Kääntykää (tehkää parannus) sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle : Valmistautukaa, että pääsisitte taivasten valtakuntaan. Messiaaninen pelastus on oven edessä. Israel ei ole ilman perinpohjaista kääntymystä valmis sitä vastaanottamaan. Johanneksen kaste oli valtakunnan tuloon valmistava kaste. Jeesuksen opetuslapsetkin kastoivat (Joh.4:1-3). He jatkoivat Johannes Kastajan toimintaa ilmeisesti sen ajan, mitä Jeesus ja Johannes toimivat yhtaikaa. Jeesuksen julistuskin oli alussa sama kuin Johanneksella: Kääntykää sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (Matt.4:17). Johanneksen kaste ei ollut kristillinen kaste (Apt.19:1-5). Jeesus asetti kristillisen kasteen vasta ylösnousemuksensa jälkeen! Jeesuksen asettama kaste oli kaste syntien anteeksisaamiseksi (Apt.2:38:). Kasteessa saamme osallisuuden Jeesuksen valmistamaan pelastukseen: Meidät kastetaan Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Johannes vastasi fariseusten kysymykseen: Minä kastan vedellä, mutta... (1:26-27). Kasteen luonnetta ja sisällystä tärkeämpi on todistus hänestä, joka tulee. Johannes siirtyy välittömästi kertomaan hänestä. Messias on oleva paljon suurempi henkilö ja tekevä paljon suurempia tekoja. Kenkien riisuminen oli halvimman orjan tehtävä. Johannes sanoo, että hän ei kelpaa edes Messiaan halvimmaksi orjaksi. 1:28-31: Tämä tapahtui Jordanin tuolla puolen, Betaniassa, missä Johannes oli kastamassa. 29.Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! 30. Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' 31. Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on." Betania - ei sama kuin Marian ja Martan kotikylä, vaan Jordanin itäpuolella sijaitseva paikka. Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen. Ehkä Jeesus oli palaamassa erämaasta, jossa oli kasteen jälkeen viettänyt 40 vuorokautta. Joka tapauksessa tämä tapahtui Jeesuksen kasteen ja erämaassa olon jälkeen, koska Jeesus kaksi päivää myöhemmin lähti Galileaan (Joh.1:43). Kun Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen, hän kiinnitti läsnä olevien katseen Jeesukseen: katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Johannes ei Jeesuksen tullessa kasteelle ymmärtänyt, miksi Jeesus tarvitsi kasteen (Matt.3:13-15). Hän oli varmaan miettinyt asiaa jälkeenpäin. Pyhä Henki oli kirkastanut hänelle syyn. Miksi Jeesus otti vastaan parannuksen kasteen? Jeesus alensi itsensä syntisten joukkoon, otti kannettavakseen meidän syntimme. Kaste oli kärsimystien ja julkisen toiminnan alku. Johannes

14 oli päässyt ymmärtämään Jeesuksen tehtävän: Jeesus oli uhrikaritsa, joka ottaa pois maailman synnit. Johanneksen kuulijat olivat juutalaisia. He tunsivat monenlaiset uhrit: he tiesivät, että oli olemassa uhri yhden ihmisen syntien sovitukseksi. He tiesivät, että oli olemassa uhri kansan syntien sovitukseksi. Olivat varmasti jokainen vieneet uhreja temppeliin. Voimme hyvin kuvitella millaisia asioita heidän mielessään liikkui, kun Johannes osoitti Jeesusta ja sanoi: tämä henkilö on Jumalan, ei siis ihmisten vaan Jumalan Karitsa, joka on tullut ottamaan pois maailman synnin - ei vain yhden ihmisen; ei vain yhden kansan, vaan maailman, kaikkien ihmisten, synnin. Johannes käytti nimenomaan nimitystä karitsa, joka varmasti herätti monissa ajatuksia pääsiäislampaasta. Kristusta verrataan usein Uudessa testamentissa pääsiäislampaaseen (1 Kor.5:7; 1 Piet. 1:18-19). Ilmestyskirjassa toistuu nimi Karitsa Jeesuksen nimenä 35 kertaa. Ja esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa on kohtia, jotka osoittavat Johanneksen ajatelleen Jeesusta pääsiäislampaana (Joh.19: näin oli säädetty pääsiäislampaasta). Toisen Mooseksen kirjan kahdennessatoista luvussa on kuvattu tilanne, jossa Jumala antoi israelilaisille käskyn, että jokaisen perheen tuli valita virheetön karitsa. Heidän piti säilyttää se määrähetkeen saakka. Sitten määrättynä päivänä, illan suussa, tuo karitsa piti teurastaa ja sen verta oli siveltävä talon oven pieliin. Miksi israelilaisten piti toimia näin? Jumala kertoi sen heille näillä sanoilla: 12. Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. 13. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Pääsiäislammas oli malli, esikuva, varjo Kristuksesta: 2 Moos.12:5: Karitsan tuli olla virheetön. 1 Piet.1: Jeesus oli ainoa ihminen, joka saattoi sanoa: Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? 2 Moos.12: 3-5: Karitsa piti valita. Ef.1:4: Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Kristus oli valittu pelastuksen valmistajaksi jo ennen maailman luomista. Ilm.13:8: Teurastetun Karitsan elämänkirja on kirjoitettu jo maailman luomisesta alkaen, joten Karitsa on valittu jo silloin. Karitsa piti säilyttää määrähetkeen saakka. Gal.4: 4:Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi. Jumalan ihmiseksi tulo tapahtui määrähetkellä. Myös maan päällä Jeesus säilytettiin määrähetkeen saakka: Herodes ei onnistunut surmaamaan Jeesusta. Nasaretin asukkaat eivät onnistuneet syöksemään häntä vuorelta alas. Johanneksen evankeliumissa on joitakin kohtia, joissa kerrotaan miten ihmiset halusivat surmata Jeesuksen, mutta eivät voineet koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut (esim. Joh.7:30). Juutalaiset johtajat olivat päättäneet, että eivät tapa Jeesusta juhlan aikana (Matt.26:5). Kaksi päivää tuon päätöksen jälkeen Jeesus kuoli juuri määrättynä hetkenä: kun pääsiäislammas teurastettiin temppelissä. Sinä yönä jolloin pääsiäislammas teurastettiin, Israelin kansa pelastui tuomiosta ja orjuudesta. Tuomio kohtasi niitä valtoja, jotka pitivät kansaa orjuudessa. Jeesuksen kautta pelastumme synnin orjuudesta (Joh.8:34-36). Tuomio kohtasi niitä valtoja, jotka pitivät meitä orjuudessa: Jeesus puhui vähän ennen kuolemaansa kuolemansa seurauksista: Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta (Joh.12:31). Vertaa Luuk.10: Ilm kuvaa sotaa, joka käytiin taivaassa. Se on tapahtuma, johon Jeesus viittasi. Jeesuksen täytetyn työn ja taivaaseenastumisen jälkeen Saatanalla ei ollut enää oikeutta olla taivaassa (Vertaa Jobin kirjan kuvaus ja Sak.3:1). Ilm.12:10-11: Tähän asti Saatana pystyi syyttämään Jumalan omia (he olivat syyllisiä). Nyt on tullut pelastus! Nyt on syyttäjä syösty alas! Ja miten tuo voitto saatiin: Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. 14

15 1:30-31: Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' 31. Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on." Johannes: Se mitä olen puhunut, olen sanonut tästä henkilöstä. Ajatelkaa, minäkään en tuntenut häntä, vaikka olen tullut sitä varten, että hän tulisi julki Israelille. Johannes tunsi Jeesuksen varmasti sukulaisuuden perusteella, mutta Johannes ei tuntenut Jeesusta Messiaana, Jumalan Poikana. Johanneksella oli varmaan ollut monenlaisia ajatuksia jo sen perusteella mitä oli kuullut vanhemmiltaan, mutta Johannes ei jäänyt epävarmuuteen, koska hänet oli lähetetty juuri sitä varten, että Vapahtaja tulisi julki israelilaisille. 1:32-34: Johannes todisti: "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. 33. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.' 34. Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." Jeesuksen kaste (Matt.3:13-17). kyyhkysen tavoin (KR38: niin kuin kyyhkynen). Ei kyyhkysenä. Miksi Pyhä Henki tuli kyyhkysen tavoin? Emme tiedä, mutta Juutalaisten parissa kyyhkynen oli rauhoitettu: Sitä käytettiin uhrilintuna, mutta ei syöty. Myöhemmin kyyhkysestä on tullut Pyhän Hengen vertauskuva. Huomaa, että Johannes puhuu juutalaisille kuulijoille kolmiyhteisestä Jumalasta sellaisena asiana, jonka he ymmärtävät. Jeesuksen ajan juutalaiset eivät kiistelleet siitä voiko Jumala olla Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan voiko Jeesus olla Jumalan Poika. Johannes painotti vielä uudestaan (jae 33), että hänkään ei tunnistanut Jeesusta, mutta Jumala ilmoitti hänelle kuka Jeesus on: Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä. Pyhän Hengen kaste Käsite Pyhän Hengen kaste esiintyy Raamatussa seitsemän kertaa. Neljä ensimmäistä kohtaa löytyvät evankeliumeista (Joh.1:33:n lisäksi Mark.1:8 ja Matt.3:11 ja Luuk.3:16). Näissä kaikissa kohdissa kerrotaan miten Johannes Kastaja viittasi Jeesukseen ja sanoi, että hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Apostolien teoissa, Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan: Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei enää ole montakaan päivää (Apt.1:4). Jeesus viittasi siihen, miten opetuslapset tulisivat saamaan Pyhän Hengen muutamia päiviä myöhemmin, Helluntaina. Kuudes kohta on Pietarin lainaus, kun hän kertoo, miksi hän kastoi Korneliuksen kodissa olleet, kun nämä olivat saaneet Pyhän Hengen: Silloin muistin, mitä Herra oli sanonut: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.' Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?" (Apt.11:16-17) Seitsemäs Raamatun kohta, jossa käytetään ilmaisua Pyhän Hengen kaste, on 1 Kor.12:13: Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. KR38: olemme kaikki yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi. Korintin seurakunnassa oli monenlaisia ongelmia. Paavali joutui kirjeessään nuhtelemaan uskovia yhdestä jos toisestakin asiasta. Kuitenkin Paavali sanoo noista kristityistä, että olemme kaikki yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi. Eli kaikki Korintin kristityt olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen. Nämä Pyhän Hengen kasteesta puhuvat kohdat viittaavat kaikki Pyhän Hengen saamiseen. Raamatun mukaan Pyhän Hengen kaste on siis sama asia kuin Pyhän Hengen saaminen. 15

16 16 Pyhällä Hengellä täyttyminen Helluntaina Pyhän Hengen tullessa, opetuslapset saivat Pyhän Hengen ja he tulivat täyteen Pyhää Henkeä. Vähän myöhemmin kerrotaan, että he jälleen täyttyivät Pyhällä Hengellä (Apt.4:31). Raamatussa kehotetaan kristittyjä: Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne" (Ef.5:17-18). Tekstissä on sanamuoto, joka voitaisiin kääntää: antakaa Hengen jatkuvasti täyttää itsenne. Lyhyesti voisimme sanoa Pyhän Hengen kasteen ja Pyhällä Hengellä täyttymisen eron: Pyhän Hengen kaste on sitä, että me saamme Pyhän Hengen. Pyhällä Hengellä täyttyminen on sitä, että Pyhä Henki saa meidät. 1:35-42: Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. 36. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa!" 37. Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta. 38. Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: "Mitä te haluatte?" He vastasivat: "Rabbi" - se merkitsee: opettaja - "missä sinä asut?" 39. "Tulkaa, niin näette", Jeesus sanoi. He menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää. (Ilta oli tulossa), oli noin kymmenes tunti. 40. Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli. 41. Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet Messiaan!" - se merkitsee: Voidellun. 42. Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas" - se merkitsee: Kallio. Toisia ihmisiä Jeesuksen luo kutsuvia henkilöitä nimitetään joskus Andreas- kristityiksi. Andreas ei usein esiinny Raamatussa, mutta joka kerta kun hänen toiminnastaan kerrotaan, hän tuo jonkun Jeesuksen luo: veljensä, pojan eväineen (Joh.6:8), hän esittää Filippuksen kanssa kreikkalaisten pyynnön nähdä Jeesuksen (Joh.12:22). Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas - se merkitsee: Kallio (KR38: joka käännettynä on Pietari). Uuden nimen antaminen tuossa kulttuurissa merkitsi yleensä suurta muutosta tai uutta tehtävää. Jeesus kertoo miksi hän armossaan Simonin tekee: Itsessään (Simonina) Simon oli äkkiä innostuva, ailahteleva tyyppi, joka toimi usein väärin. 1:43-44: Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." 44. Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. Johannes ei kerro syytä miksi Jeesus halusi lähteä Galileaan. Profeetat olivat ennustaneet, että Messias ilmestyisi Galileassa (Jes.9:1-2,6). Vertaa Matt.4:12-16: Kyseessä on eri tapahtuma (kevät 28), Johanneksen vangitsemisen jälkeen. Tuliko kutsu yllättäen Filippukselle. Ehkä Andreas ja Pietari (Johannes ja Jaakob?) olivat ennättäneet kertoa löytäneensä Messiaan. Ja ehkä myös Filippus oli kuullut Johannes Kastajan todistuksen. Olivatko nämä kaikki miehet Johannes Kastajan opetuslapsia? He olivat galilealaisia, kaukana kotikaupungistaan. Betsaida tuli tunnetuksi Jeesuksen vastustamisesta (Matt.11:20-21), mutta Jeesus valitsi suurenmoisia opetuslapsia tästä kaupungista. Filippuksesta ei kerrota paljon. Apostolien teoissa esiintyvä Filippus ei ole sama henkilö.

17 17 1:45-51: Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." 46. "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" "Tule, niin näet", sanoi Filippus. 47. Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!" 48. "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla." 49. Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!" 50. Jeesus sanoi hänelle: "Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä." 51. Ja hän jatkoi: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on." Natanaelin nimi merkitsee, Jumala on antanut. Natanaelin nimeä ei ole opetuslapsiluetteloissa, mutta yleensä otaksutaan, että hän on Bartolomai (Tolemain poika), jonka nimi luetteloissa mainitaan Filippuksen nimen yhteydessä (esim. Luuk.6:13-16). Natanael oli kotoisin Galilean Kaanaasta (Joh.21:2). Filippus kertoi Natanaelille, että he olivat löytäneet (heurekamen) sen josta Raamattu on ennustanut. Henkilönä hän on Nasaretista kotoisin oleva Jeesus Joosefin poika! Natanael ei ollut kovin vakuutettu. Hän ei tiennyt mitään paikkaa Raamatussa, jossa kerrottaisiin, että Messias tulee Nasaretista. Natanael varmasti tiesi, että Messias syntyy Betlehemissä. Filippus ei alkanut väitellä, vaan kehotti Natanaelia tulemaan ja katsomaan. Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä. Jeesus sanoi näin kanssaan oleville opetuslapsille. Hän ilmaisi ilonsa Natanaelin tulosta. Natanaelilla oli niin voimakas kaipuu Israelin odotetun pelastuksen puoleen, että ei edes maininta Nasaretista käännyttänyt häntä pois. Hän halusi tarkistaa onko Jeesus Messias. Natanaelin vastaus osoittaa, että hän ei ollut aiemmin tavannut Jeesusta. Natanael ymmärsi, että Jeesus tunsi hänet. Hän kysyi, mistä Jeesus on oppinut tuntemaan hänet, kuka on kertonut hänestä Jeesukselle. Jeesus vastasi hänelle: Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla. Jeesuksen vastaus meni paljon edemmäksi kuin mitä Natanael kysyi ja mitä hän odotti. Jeesus ei sanonut, että hän tiesi Natanaelin olevan siellä, vaan, että hän näki Natanaelin siellä. Natanaelin mieleen tuli ehkä voimakkaasti Psalmin 139 sanat. Natanael sanoi: Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas (49): Natanael tunnusti, että Jeesus on se henkilö, josta esimerkiksi psalmi kaksi puhuu. Jeesus sanoi lopun kaikille kuudelle opetuslapselleen ( te saatte nähdä... ). Jeesus käytti hyvin voimakasta ilmausta amen, amen (luja, varma, luotettava). Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan käyttäneen sanontaa amen, amen 25 kertaa. Tämä sanonta ei esiinny muualla Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se esiintyy esimerkiksi Neh.8:6ssa; Ps.41:13ssa. Matteuksella esiintyy 30 kertaa Jeesuksen opetusten yhteydessä amen, mutta kyseessä on erisisältöiset lauseet kuin Johanneksen evankeliumissa. Hepreassa sanaa käytettiin vahvistuksena asiakirjan lopussa. Jeesus käyttää sitä puheensa alussa. Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on. Mitä he saavat nähdä? Ei, että taivas aukeaa, vaan, että taivas on avoinna: Taivas on pysyvästi avoinna, mikään ei erota Ihmisen Poikaa taivaasta. Jeesus viittaa Jaakobin uneen (1 Moos.28:10-15). Uni oli Jaakobille merkkinä siitä, että Herra oli hänen kanssaan, se sanotaan selvästi (15). Jeesus ei puhu tässä portaista. Hänen kohdallaan ei tarvittu mitään kulkureittiä: hän on enkeleiden luoja, häntä he palvelevat. Jumalan enkelit ovat hänen käytössään (Matt.26:53).

18 Ihmisen Poika Jeesus käytti useimmiten itsestään nimitystä Ihmisen Poika. Nimi esiintyy yli 80 kertaa evankeliumeissa ja vain kerran muiden käyttämänä (Joh.12:34). Jeesus käytti sanontaa aina kolmannessa persoonassa (esim. Ihmisen Poika on sapatinkin Herra, kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan). Jeesus ei sanonut kertaakaan minä olen Ihmisen Poika, vaikka hän selvästi viittasi tällä nimityksellä itseensä. Jeesuksen käyttämä käsite Ihmisen Poika on peräisin Danielin kirjasta (Dan.7:13-14). Danielin teksti kuvaa Jeesuksen taivaaseen astumista, paluuta Isän luo. Ihmisenä, Ihmisen Poikana Jeesus sai tuolloin kaiken vallan. Jumalana Jeesuksella oli kaikki valta ja kirkkaus iankaikkisesti. Mutta nyt Jeesus sai tuon kirkkauden ja vallan ihmisenä (Joh.17:5) ja sillä on ratkaiseva merkitys meille, ihmiskunnalle. Danielin kirjassa Ihmisen Pojan valtakunta kuvataan vastakohtana maailmanvaltojen petomaisuudelle. Ihmisen Pojan valtakunta on ainoa valtakunta, jossa ihmisyys Raamatun tarkoittamassa mielessä, sellaisena kun Jumala sen loi, vallitsee maan päällä. Juutalaisesta ilmestyskirjallisuudesta tiedämme, että ainakin joissakin juutalaisissa piireissä tämä Danielin kirjan kohta nähtiin kuvauksena Messiaskuninkaasta. Esimerkiksi 1 Henokin kirjassa (n ekr.), jota on lainattu Juudan kirjeessä, sanotaan tästä Danielin kirjan kuvaamasta Ihmisen Pojasta muun muassa: hän on Messias; hän on ennen kaikkea luomakuntaa; hän on kansojen valkeus; kaikki maan päällä asuvaiset tulevat kumartamaan häntä, hänen nimensä kautta valitut pelastuvat ja Jumala on armollinen heille; hän on oikeamielinen tuomiossaan; Kaikki maan päällä asuvaiset tulevat kumartamaan häntä Se mitä Jeesus sanoi Ihmisen Pojasta, voitaisiin jakaa kahteen pääryhmään: Ensinnäkin Jeesus puhui Ihmisen Pojan köyhyydestä, nöyryydestä; kärsimyksistä maan päällä eli Jeesus liitti Ihmisen Pojan Jesajan kuvaukseen Herran kärsivästä palvelijasta (Matt.8: 20; Mark.10: 45; Matt.11:19; Luuk.18:31-33). Yhtä voimakkaasti, ellei vielä voimakkaammin, Jeesus liitti puheissaan Ihmisen Pojan Danielin kirjan kuvaamaan Ihmisen Poikaan, jolle annettiin valta, kunnia ja valtakunta ja jota kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelevat (Matt.16:27; Matt.24: 27; Matt.25:31; Matt.26:63-64). 18 Luku 2 2:1-2 (Viikon) kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, 2. ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. KR38: ja kolmantena päivänä voi tarkoittaa myös, että tämä tapahtui kolme päivää edellisten tapahtumien jälkeen. Maria oli ilmeisesti auttamassa häissä. Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. 2:3-5: Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä." 4. Mutta Jeesus vastasi: "Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut." 5. Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se." Maria ei kysynyt, voiko Jeesus tehdä jotakin. Hän ainoastaan kertoi tilanteen ja jätti asian Jeesukselle. Jeesuksen vastaus kuulostaa tylyltä. Sanamukaisesti käännettynä Jeesus sanoi: mitä minulle ja sinulle, nainen. Lauseen ajatus on lähinnä tämä on minun asiani, ei sinun tai jätä tämä asia minun huolekseni. Näemme selvästi, että Maria ymmärsi Jeesuksen sanat lupaukseksi, että Jeesus toimisi ajallaan. Maria sanoi heti palvelijoille: mitä hän teille sanookin, se tehkää. Jeesuksen käyttämä puhuttelu nainen ei myöskään ole epäkohtelias ilmaus, vaikka se meidän

19 korvissamme kuulostaa oudolta. Jeesus käytti samaa sanaa mm. kun hän ristillä kärsiessään halusi huolehtia äitinsä tulevaisuudesta ja pyysi Johannesta huolehtimaan äidistään (Joh.19:26). Kanaanilaiselle naiselle Jeesus sanoi: Suuri on sinun uskosi, nainen! (Matt.15:28). Sillä että Jeesus ei puhutellut Mariaa äidikseen, hän ilmeisesti halusi korostaa, että on ennen muuta Marian Vapahtaja. Sama ajatus tulee esiin jo Matteuksen ensimmäisessä luvussa olevassa Jeesuksen sukuluettelossa. Luettelossa sanotaan esimerkiksi, että Daavidille syntyi Salomo, Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Jeesuksesta ei kuitenkaan sanota, että Marialle syntyi Jeesus, vaan Maria synnytti Jeesuksen. Sama asia korostuu myös Markuksen kolmannessa luvussa kerrotussa tapahtumassa, kun Jeesuksen äiti ja veljet lähettivät hakemaan Jeesusta. Kun Jeesukselle kerrottiin, että hänen äitinsä ja veljensä kysyvät häntä, Jeesus vastasi, Jeesus katsoi ympärillään olevia ihmisiä ja sanoi: Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini. (Mark.3:31-35.) 2:5-10: Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. 7. Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. 8. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. 9. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen 10. ja sanoi: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." Palvelijoille (diakonoisis): Nämä palvelijat eivät olleet orjia, vaan olivat ilmeisesti auttamassa häissä. Maria oli ehkä vastaamassa järjestelyistä. Tuskin palvelijat olisivat totelleet jonkun vieraan määräyksiä, varsinkin kun määräys oli niin omituinen. Jeesus antoi palvelijoille käskyn täyttää suuret kiviastiat vedellä. Mitta on n. 40litraa, joten kuuteen kiviseen vesiastiaan mahtui yhteensä noin 600litraa vettä. Astioiden täyttäminen ei ollut helppo tehtävä. Todennäköisesti palvelijat vettä kantaessaan moneen otteeseen miettivät onko touhussa mitään järkeä, mutta siitä huolimatta he noudattivat Jeesuksen ja Marian ohjeita. Lopulta työ saatiin valmiiksi ja vettä piti vielä ammentaa ja viedä häiden valvojalle. Kun valvoja sitten maistoi vettä, se olikin muuttunut hyväksi viiniksi. Valvoja ei tiennyt mistä viini oli peräisin. Hän nuhteli sulhasta siitä, että tämä oli menetellyt vastoin yleistä käytäntöä ja säästänyt parhaan viinin viimeiseksi. 2:11:Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. Jeesus osoitti olevansa Mooseksen kaltainen profeetta. Mooseksen tekemä ensimmäinen ihme: vesi muuttui vereksi (tuomioiden alku). Jeesuksen tekemä ensimmäinen ihme: vesi muuttui viiniksi (armon tekojen alku). Viini kuvaa Raamatussa Jumalan armoa, Jumalan valmistaman pelastuksen ihanuutta (Jes.55:1-3; Jes.25:6-8). Juovuttava viini: kuva Jumalan vihasta ja tuomiosta (Ps.75:9). Mitä Raamattu opettaa viinin (alkoholijuomien) nauttimisesta? Raamattu varottaa uudestaan ja uudestaan juopumisesta - ei viinistä (San.20:1; 1 Kor.6:9; Ef.5:18). Tunnusteko (11): Jeesuksen teot osoittivat kuka hän on. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen : Opetuslapset vahvistuivat uskossa siihen, että Jeesus on Messias, Jumalan Poika. Johannes painottaa, että Jeesus ei tehnyt ensimmäistä tunnustekoaan Juudeassa vaan Galileassa. Vertaa Joh.4:46,54 - sama korostus. Profeetat olivat ilmoittaneet Messiaan toimivan nimenomaan Galileassa (Jes.9:1-2). 2:12:Tämän jälkeen Jeesus sekä hänen äitinsä, veljensä ja opetuslapsensa menivät Kapernaumiin ja viipyivät siellä muutaman päivän. 19

20 Myöhemmin (Matt.4:13), kun Johannes oli vangittu, Jeesus jätti Nasaretin ja muutti Kapernaumiin asumaan. Jeesuksen kanssa olivat opetuslapset, Jeesuksen äiti ja veljet (Mark 6:2-3). Kapernaum oli ehkä n n asukkaan kaupunki. Siellä oli muun muassa roomalainen varuskunta ja tulliasema. 2:13: Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Pääsiäisjuhla oli keväällä juutalaisten Nisankuussa. Pääsiäisjuhlilla kävijöitä oli n. 2-3 miljoonaa ihmistä. Josefuksen arviot kahtena eri vuotena: lähes kolme miljoonaa ja :14-17: Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia. 15. Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. 16. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!" 17. Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: "Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut." Paikka oli pakanoiden esipiha. Tällä esipihalla pakanoiden olisi pitänyt saada oppia tuntemaan Jumala ja palvoa häntä, mutta se oli luovutettu markkinakäyttöön. Jeesus oli aiemminkin käynyt juhlilla ja nähnyt! Nyt oli hänen messiaanisen toimintansa aika. Jeesus puhdisti temppelin myös toimintansa loppuvaiheessa (Mark.11:15-17). Pyhiinvaeltajat tulivat Jerusalemiin ennen juhlaa puhdistautuakseen (11:55). Juhlaa edeltävänä iltana 13. päivänä Nisankuuta tehtiin lopullinen puhdistus poistamalla talosta kaikki hapan. Olisiko Jeesus juuri sinä päivänä puhdistanut isänsä huoneen? Jeesuksen on täytynyt tehdä tämä suurella arvovallalla, koska kukaan ei estänyt häntä. Se että hän saattoi tehdä tämän, oli ihme! Älkää tehkö: lakatkaa tekemästä. Isäni talosta: Jeesus julistaa olevansa Jumalan Poika. 2:18: Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Mikä oikeus sinulla on tehdä noin? Millä tunnusteolla todistat meille oikeutesi?" Olivat varmaan sellaisia juutalaisia, joilla oli arvovaltaa temppelissä. He vaativat Jeesusta todistamaan, että hän todella on Messias, että hänellä on valta tehdä näin. 2:19-22: Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." 20. Silloin juutalaiset sanoivat: "Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?" 21. Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. 22. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut. Jeesus vastasi, että hän tulisi osoittamaan valtansa kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan - sillä, että hän täyttää pyhien kirjoitusten lupaukset. Temppeli oli esikuva Kristuksesta: Temppelin välityksellä Jumala asui kansansa, Israelin, keskellä (2 Moos.25: 8; Moos.40:34-35; 2 Aik.5:13-14). Kristuksessa Jumala asui meidän keskellämme (Joh.1:14). Nyt me olemme Jumalan temppeli, jossa Jumala asuu (1 Kor.3:16) Kuulijat eivät ymmärtäneet alkuunkaan mitä Jeesus puhui, he näkivät vain temppelirakennuksen, eivät sitä, mistä se oli esikuva. Silloin juutalaiset sanoivat: Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä? (2:20) Vuonna 19 ekr. Herodes Suuri alkoi mittavan laajennustyön pakkosiirtolaisuuden aikana rakennetussa temppelissä. Rakentaminen oli nyt kestänyt 46 vuotta. Sen vei päätökseen Herodes Agrippa II v 64 jkr. Temppeli tuhottiin v 70 jkr. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet tätä Jeesuksen puhetta, mutta kun he Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen muistivat nämä sanat, se vahvisti heidän uskoaan: näkivät miten