Lausunto ehdotuksesta Kokemäenjoen, Saaristomeren ja Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi

Transkriptio

1 Ympäristölautakunta Lausunto ehdotuksesta Kokemäenjoen, Saaristomeren ja Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi / /2014 Ympäristölautakunta Valmistelija Ympäristönsuojelupäällikkö Carl-Sture Österman, puh Esittelijä Ympäristönsuojelupäällikkö Carl-Sture Österman, puh Laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2000) edellytetään, että vesienhoitoalueista (1303/2004) annetussa asetuksessa määritellyille vesienhoitoalueille laaditaan hoitosuunnitelmat. Hoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset ja määritellään vesienhoitotyön tavoitteet ja toimenpiteet kuudeksi vuodeksi eteenpäin. Vuoteen 2015 voimassa olevat hoitosuunnitelmat hyväksyttiin valtioneuvostossa 2009, nyt valmisteilla on vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2021 asti. Varsinais-Suomen ELY-keskus pyytää kunnilta lausuntoa mennessä nyt laaditusta asiakirjasta Vesien tila hyväksi yhdessä, jossa käsitellään ehdotusta Kokemäenjoen, Saaristomeren ja Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi Tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien tilan heikkeneminen ja pyrkiä palauttamaan kaikkien pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila. Alkuperäisen tavoitteen mukaan vähintään hyvä tila oli määrä saavuttaa viimeistään Päivitetyssä hoitosuunnitelmassa on tehty väliarvio vesistöjen tilasta ja tarvittavista toimenpiteistä hyvän tilan saavuttamiseksi. Lainsäädännössä tapahtuneet muutokset ja EU:n komission antama palaute ensimmäisen kauden hoitosuunnitelmista on otettu myös huomioon. Vesienhoidon suunnittelusta vastaavat vesienhoitoalueella toimivat ELY-keskukset yhdessä alueellisten yhteistyöryhmien kanssa. Tarvittavat vesitaloustehtävät sivuavat muun muassa maatalouteen, metsätalouteen, maaseudun kehittämiseen ja kalatalouteen liittyviä tehtäviä. Vesienhoitosuunnitelmien toteutus edellyttää myös usean eri ministeriön tukea sekä eri ministeriöiden välistä yhteistyötä. Toteutuksen koordinoimiseksi on asetettu seurantaryhmä. Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava huomioon valtioneuvoston vahvistamat vesienhoitosuunnitelmat. Tämä merkitsee sitä, että viranomaisilla on omalla alueellaan yleinen velvollisuus toimia vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaiset tekevät päätökset muun yleisen lainsäädännön perusteella, mutta vesienhoitosuunnitelmat tulee ottaa huomioon lainsäädännön soveltamisessa. Ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen lainsäädäntöön on lisätty säädökset merenhoidon suunnittelusta, ja lain nimi laajeni laiksi

2 vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Merenhoidosta säädetään samassa laissa kuin muusta vesienhoidosta. Rannikkoalueella toimenpiteet sovitetaan yhteen. Merenhoidon kannalta keskeiset valuma-alueita koskevat toimenpiteet esitellään vesienhoitosuunnitelmassa. Yhtymäkohtia on erityisesti rehevöitymiseen ja haitallisiin aineisiin liittyvissä toimenpiteissä. Merenhoidon suunnittelussa edellytetään kestävän kehityksen mukaista tasapainoa ympäristötekijöiden sekä sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden välillä. Saaristomeri käsittää Hankoniemeltä Kustaviin ulottuvan saaristoalueen, lännessä Saaristomeri ulottuu aina Ahvenanmaalle asti. Alue muodostuu saaresta ja luodosta. Saaristomeri muuttuu rannikolta merelle päin liikuttaessa ja siinä voi erottaa eri saaristovyöhykkeet. Sisäsaaristossa saaret ovat suuria ja niiden väliset salmet ovat pääsääntöisesti kapeita ja matalia. Välisaaristossa saaret ovat pienempiä ja veden osuus pinta-alasta on suurempi. Ulkosaaristossa maa näkyy enää pieninä meren pinnan yläpuolelle kohoavina luotoina. Saaristomeren keskisyvyys on 23 metriä ja suurin syvyys on 146 metriä. Maankohoaminen (4-5 mm vuodessa) muuttaa rannikkoa ja saaristoa. Suolaisuus vaihtelee 5,5 ja 6,5 promillen välillä. Kasvisto ja eläimistö koostuvat sekä merilajeista että suolattoman veden lajeista, joista useat esiintyvät levinneisyysalueensa rajoilla. Merellistä alkuperää olevia lajeja on yli 50. Saaristomerellä tavataan lähes kaikki Suomen merialueella esiintyvät pohjaeläin- ja kalalajit. Pohjavesialueita on maassamme kartoitettu järjestelmällisesti noin 40 vuoden ajan. Kattavin kartoitus tehtiin vuosien 1986 ja 1995 välisenä aikana. Tällöin pohjavesialueet myös luokiteltiin niiden vedenhankintaan soveltuvuuden mukaan kolmeen luokkaan. Alueita on tämän jälkeen päivitetty ja on tehty arvioita alueilla muodostuvan pohjaveden määrästä. I luokan pohjavesialueella tarkoitetaan pohjavesialuetta, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään vuoden kuluessa vedenhankintaa varten. II luokan pohjavesialueella tarkoitetaan pohjavesialuetta, joka alueellisen ympäristökeskuksen mukaan soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettu käyttöä. Hallintoalueellamme on 754 luokan I pohjavesialuetta ja 327 luokan II aluetta. Pohjaveden laatu on pääasiassa hyvä, saaristossa on ongelmia ensisijaisesti maaperästä ja kallioperästä liukenevan raudan ja mangaanin johdosta. Ainoa todella merkittävä juomaveden ottamista koskeva muutos vesienhoitoalueella ensimmäiseen suunnitelmakauteen verrattuna liittyy Turun Seudun Vesi Oy:n Virttaankankaalla tuottamaan tekopohjaveteen. Pohjavesialueiden nykyistä maankäyttöä on kehitetty satojen vuosien ajan. Vasta nyt, kun viimeisten vuosikymmenien aikana on ryhdytty ottamaan pohjavettä suurina määrinä, on käynyt ilmi, että kehitys pohjavesialueiden yhdyskunnissa ei aina ole ollut suotavaa pohjaveden laadun kannalta. Yhdyskuntarakenteeseen puuttuminen ja sen muuttaminen paremmaksi pohjaveden hyvän laadun säilyttämiseksi on vaikeaa, ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Teollisuus, liikenne ja tienpito sekä niihin liittyvät liikenneonnettomuuksien riskit uhkaavat pohjaveden laatua, samoin kuin jossain määrin myös maa- ja metsätalous. Asutuksen riskeistä yleisimpiä ovat jätevesien käsittely ja johtaminen sekä erityisesti maanalaiset lämmitysöljysäiliöt.

3 Läntisen vesienhoitoalueen 1,8 miljoonasta asukkaasta oli viemäriverkoston piirissä noin 75 %. Seudullisten vesihuoltolaitosten viemäriverkostoja on laajennettu ja niihin liittyneiden kiinteistöjen määrä kasvaa vuosittain. Yhdyskuntien fosforikuormitus vesistöihin oli velvoitetarkkailujen mukaan vuosina keskimäärin 77 tonnia ja typpikuormitus tonnia. Alueella on noin taloutta ja loma-asuntokiinteistöä. Haja-asutuksen kuormitukseksi on arvioitu 158 tonnia fosforia ja tonnia typpeä. Kalankasvatuslaitosten ravinnekuormitus on vähentynyt 1990-luvun tilanteesta tuotantomäärien alentumisen, rehujen ja ruokintamenetelmien tehostumisen sekä vesiensuojelutoimien seurauksena lähes 70 %. Toiminnan kannattavuuden parantamiseksi on suuntauksena laitosten koon kasvattaminen. Kansallisen sijainninohjaussuunnitelman avulla kalankasvatusta ohjataan ympäristön ja vesien hyödyntämisen kannalta sopiville alueille. Kalankasvatuksella voi kuitenkin olla paikallisia ympäristövaikutuksia, minkä vuoksi laitosten sijainninohjaus ja vesiensuojelutoimenpiteet ovat erityisen tärkeitä. Läntinen vesienhoitoalue on erittäin voimakasta maatalousaluetta ( tilaa ja yhteensä hehtaaria peltoa) sekä suhteellisen runsaasti kotieläintuotantoa, ja maataloutta pidetään suurimpana ravinnekuormittajana. Varsinais-Suomessa on hehtaaria viljelymaata, ennen kaikkea savipeltoja jokien varsilla, joista osa on hyvin jyrkkiä. Varsinais-Suomen osuus sianlihan tuotannosta on 26 % ja kananmunantuotannosta 58 %. Rannikkovesien ekologinen tila on luokiteltu pääasiassa tyydyttäväksi. Saaristomeri ja suurimpien kaupunkien, kuten Turun, Porin, Vaasan, Kokkolan ja Pietarsaaren, edustat ovat tyydyttävässä tilassa ja alueiden sisälahdet välttäviä ja osin huonoja. Sisäsaaristoalueiden tilaa heikentää jätevesien ravinnekuormitus ja hajakuormitus. Matalat ja suljetut saariston osat ovat herkkiä. Myös Itämeren yleinen rehevöitymiskehitys heikentää saariston tilaa. Heikentynyt tila näkyy alhaisempana näkösyvyytenä, rihmamaisten levien lisääntymisenä, sinileväkukintoina ja rakkolevän taantumisena. Ensimmäisellä suunnittelukaudella yleisenä ympäristötavoitteena oli estää vesien tilan heikentyminen ja saavuttaa vesien vähintään hyvä tila. Tavoitteiden saavuttamiseen arvioitiin kuitenkin tarvittavan jatkoaikaa useissa järvi-, joki- ja rannikkovesimuodostumissa. Nyt todetaan, että valtakunnan tasolla on tapahtunut myönteistä kehitystä kaikilla toimialoilla konkreettisten toimien toteutuksessa, mutta edelleen on vaikeuksia pysyä aikataulussa. Lähes kaikki toimet ovat käynnistyneet, ohjauskeinoja on käytettävänä, mutta vaikuttavuuden arvioiminen vie aikaa erityisesti konkreettisten toimien edistämisen kannalta. Muun muassa teollisuuden, yhdyskuntien ja turvetuotannon päästöjä hallitaan menestyksekkäästi ympäristölupamenettelyllä ja maankäytön suunnittelulla. Ympäristöministeriö on myöntänyt lisärahoitusta pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimiseksi. Maatalouden ja haja-asutuksen toimenpiteiden jalkauttaminen on osoittautunut ongelmallisemmaksi. Maatalouden toimenpiteiden toteutukseen vaikuttaa monelta osin EU:n maatalouspolitiikan uudistus. Vesienhuoltosuunnitelmaehdotuksen taulukossa esitetään yhteenveto toimialoittain lisätoimenpiteistä vesistöjen

4 kuormituksen vähentämiseksi. Vuoden 2012 nykytilan arvion mukaan rehevöityminen on ongelma miltei koko avomerialueella. Rannikkovesissä hyvä tila on saavutettu vain neljäsosassa rannikkovesien pinta-alasta. Jos vesienhoitosuunnitelmien suositukset ja ehdotukset toteutuvat, varmistetaan hyvän tilan saavuttaminen rannikkovesillä rehevöitymisen osalta. Suomesta Itämereen päätyvä kokonaiskuormitus on kehittynyt myönteiseen suuntaan, kun verrataan viimeisimpiä saatavilla olevia kuormitustietoja aikajaksolta vertailujaksoon Nykytoimenpiteiden riittävyysarviointi on tehty uudelleen syksyllä Luvussa 10 kootaan yhteen ehdotukset vesienhoidon toimenpiteistä sekä toimialakohtaisten toimenpiteiden suunnittelun periaatteet ja niiden rahoitus. Luvussa kuvataan ongelmat ja ehdotetaan toimenpiteitä muun muassa sekä taajama-alueiden että haja-asutusalueiden jätevesihuoltoa varten. Tässä yhteydessä todetaan, että vastuu konkreettisten toimien edistämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti kunnilla ja vesihuoltolaitoksilla yhdessä ELY-keskusten kanssa. Vastuu lakisääteisten ohjauskeinojen kehittämisestä on ensisijaisesti aluehallintovirastoilla ja ympäristöministeriöllä. Kalankasvatuksesta todetaan, että sen osuus vesienhoitoalueen ravinnekuormituksesta on vähäinen, mutta paikallisesti kuormitus saattaa olla merkittävä. Tavoitteena on kuormituksen vähentäminen niillä alueilla, joilla ekologinen tila on hyvää huonompi tai tila uhkaa heikentyä päästöjen johdosta. Metsätaloudella ei ole varsinaista vesiensuojelua ohjaavaa erillislainsäädäntöä. Metsätalouden hanketoiminnassa toteutettavat pinta- ja pohjavesien vesiensuojelutoimenpiteet perustuvat metsälain ohella kestävän metsätalouden rahoituslakiin, metsäsertifiointiin ja toimenpiteiden toteuttajien omiin laatujärjestelmiin. Esimerkkinä perustoimenpiteistä korostetaan tarvetta ehkäistä ojitusten haittoja pohjavesialueilla pohjaveden laadun vaarantumisen ja pohjaveden pinnan alenemisen estämiseksi erityisesti pohjavesimuodostumissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa ojitukset ulottuvat kivennäismaahan. Maatalouden osalta todetaan, että keskeisin ohjauskeino kuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristötukijärjestelmä, joka on osa maaseudun kehittämisohjelmaa, joka on ollut käytössä Suomen EU-jäsenyyden alusta saakka. Ympäristötukeen on kaudella sitoutunut 90 % viljelijöistä ja se kattaa 94 % käytössä olevasta maatalousmaasta. Ympäristötukeen sitoutuminen on vapaaehtoista ja siihen sisältyy kaikille pakolliset perustoimenpiteet sekä tehokkaampia ympäristötoimia sisältävät erityistuet. Taulukossa b esitellyt toimenpiteet pohjautuvat suurelta osin toimiin maatalouden uudessa ympäristökorvausjärjestelmässä, jonka on tarkoitus tulla voimaan Todetaan myös, että neuvonta ja koulutus ovat maatalouden vesiensuojelun keskeisiä ohjauskeinoja. Toimenpideohjelmassa esitetään tilakohtaista neuvontaa muun muassa Varsinais-Suomeen sekä sen rahoitusta. Lisäksi todetaan, että maatalouden nykyistä ympäristökorvausjärjestelmää tulee uudistaa siten, että se edistää vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä paremmin. Vastuu tästä on maa-

5 ja metsätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Vastuu käytännön toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla, jotka saavat tukea neuvontaja tuottajajärjestöiltä. Maa-ainesten oton osalta tavoitteena on nykyisen ja aiemman toiminnan aiheuttamien riskien ja haittojen vähentäminen. Etelä-Suomessa ja varsinkin suurten kasvukeskusten lähistöllä hiekkaa ja soraa otetaan runsaasti myös vedenhankintaa varten tärkeiltä pohjavesialueilta. Maa-ainesten ottoa säädellään maa-aineslailla ja -asetuksella, joita noudatetaan maa-ainesten ottoluvassa ja ympäristöluvassa. Jälkihoidosta on olemassa ympäristöministeriön ohjeistus, jota on päivitetty Usein on vaikea määritellä, kenellä on vastuu vesienhoitotoimenpiteistä vesistöjen kunnostuksen yhteydessä. Valtion lisäksi kunnostustoimien rahoittamiseen ja toteuttamiseen ovat osallistuneet myös EU, kunnat, yritykset, säätiöt ja yksityiset vesien käyttäjät. Alueella asuvilla ja vesistöjä käyttävillä on usein merkittävä rooli, toisinaan osakaskuntien, kalastusalueiden, järvi- ja virtavesiyhdistysten tai kyläyhdistysten puitteissa. Tärkeinä toimenpiteinä pidetään rantojen ja valuma-alueiden kaavoituskäytäntöjen yhdenmukaistamista sekä vesistöihin kohdistuvien vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista. Erityisen tärkeää on estää edelleen erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesien tilan heikkeneminen. Saaristomeren osalta todetaan, että aikaa hyvän tilan saavuttamista varten täytyy jatkaa ainakin vuoteen Ulkoisen kuormituksen lisäksi Saaristomeren tilaan vaikuttaa myös sisäinen kuormitus, jonka arvioidaan olevan tonnia fosforia vuodessa. Kuormituksen vähentymisen vaikutukset näkyvät vedenlaadussa vasta suhteellisen pitkän ajan kuluttua. Vesienhoitosuunnitelman vaikutukset koskevat veden tilaa ja vedenkäyttöä, joka on riippuvainen veden laadusta. Hoitosuunnitelman toimeenpano vaikuttaa laajasti eri toimialojen, yksityisten toiminnanharjoittajien ja kansalaisten sekä eri viranomaisten toimintaan jatkossa. Toimenpiteiden toteutuksesta aiheutuvia kustannuksia, jotka tulevat olemaan korkeat, voidaan pitää kielteisinä taloudellisina vaikutuksina. Kustannuksia ei kuitenkaan voida pitää kohtuuttomina minkään elinkeino- tai väestöryhmän kannalta. Kustannuksia aiheutuu etenkin hajakuormituksen ja myös pistekuormituksen vähentämisestä. Maataloudelle velvoitettujen toimenpiteiden toteutuksen kannalta mahdollisuudet taloudellisen tuen saamiseen ovat tärkeitä. Oheismateriaali Ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi Vaikutusten arviointi Ehdotus Edellyttäen, että nyt esitettyyn vesienhoitosuunnitelmaehdotukseen sisältyvät toimenpiteet toteutuvat, ne luovat ympäristösuunnittelun, ympäristöteknologian ja tällaisten toimenpiteiden käytännön toteutuksen parissa toimiville yrityksille hyvät mahdollisuudet työtehtäviin. Työtilaisuuksia syntyy sekä alueellisesti että paikallisesti. Ympäristölautakunta päättää ehdottaa kaupunginhallitukselle, että Paraisten kaupunki antaa asiassa seuraavan lausunnon:

6 Tavoite vesienhoitoalueen kaikkien vesistöjen hyvän tilan ylläpitämisestä tai saavuttamisesta vuoteen 2021 mennessä on tavoittelemisen arvoinen ja meidän kaikkien etujen mukainen. Vesienhoitosuunnitelma on arvokas asiakirja, joka valaisee asiaan liittyviä ongelmia ja niiden laajuutta sekä listaa konkreettiset toimenpiteet, joita tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Paraisten kaupunki toteaa, että nyt esitetyssä toimenpideohjelmassa ehdotetut linjaukset ja toimenpiteet ovat konkreettisia ja ne antavat sekä viranomaisille, yhteisöille että yksityishenkilöille pohjan ryhtyä toimiin joko yksinään tai yhteistyössä muiden kanssa. Tapa, jolla myös uuden, vuonna 2011 annetun haja-asutusalueiden kiinteistöjen jätevesien käsittelyä koskevan asetuksen toimeenpano on hoidettu, ei valitettavasti anna uskoa poliittisen ympäristöhallinnon toimintaan. Jotta lakeihin ja asetuksiin kirjatut tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan, on voitava luottaa siihen, että sovituista linjauksista myös pidetään kiinni. Muuten myös tässä vesienhoitosuunnitelmassa ehdotetuilla toimenpiteillä on ainoastaan työllistävä vaikutus eikä tavoitteita saavuteta. Esimerkiksi haja-asutusalueiden ja maatalouden hajakuormitukseen puuttumiseksi tarvitaan tarkoituksenmukaisen lainsäädännön lisäksi myös toimivaa neuvontaa, mahdollisuuksia saada tarkoituksenmukaista taloudellista tukea suunnitelluille toimenpiteille sekä hyviä käytännön malleja ja esimerkkejä toteutetuista ja toimivista toimenpiteistä. Päätös Ehdotus hyväksyttiin. Tiedoksianto