Punainen irlanninsetteri

KKK-HHS RY/IRLANNINSETTERIJAOS Punainen irlanninsetteri Jalostuksen tavoiteohjelma 2014-2018 Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 16.3.2013 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 7.5.2013

Sivu 1 Sisällysluettelo 1. YHTEENVETO...3 2. RODUN TAUSTA......4 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA...7 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja... 8 4.1.1. Populaation rakenne ja sukusiitos...9 4.1.2. Jalostuspohja...13 4.1.3. Rodun populaatiot muissa maissa...21 4.1.4. Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta...23 4.2. Luonne ja käyttöominaisuudet 4.2.1. Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta...25 4.2.2. Jakautuminen näyttely- ja käyttölinjoihin...25 4.2.3. Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa...26 4.2.4. Käyttö- ja koeominaisuudet...26 4.2.5. Käyttäytyminen kotona...38 4.2.6. Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta...39 4.3. Terveys ja lisääntyminen 4.3.1. PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet...40 4.3.2. Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet...47 4.3.3. Yleisimmät kuolinsyyt...59 4.3.4. Lisääntyminen...60 4.3.5. Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet...61 4.3.6. Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä...62 4.4. Ulkomuoto 4.4.1. Rotumääritelmä...63 4.4.2. Näyttelyt ja jalostustarkastukset...68

Sivu 2 4.4.3. Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus...74 4.4.4. Yhteenveto rodun keskeisimmistä ulkomuoto- ja rakenneongelmista...75 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA 5.1. Käytetyimpien jalostuskoirien taso...77 5.2. Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen...79 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS 6.1. Jalostuksen tavoitteet...81 6.2. Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille...83 6.3. Rotujärjestön toimenpiteet...84 6.4. Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin...85 6.5. Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta...87 7. LÄHTEET 8. LIITTEET

Sivu 3 1.Yhteenveto Tämä on järjestyksessään toinen Kennelliiton ohjeen mukaan tehty jalostuksen tavoiteohjelma punaiselle irlanninsetterille. Seurantajakso on lyhyt, vain kolme vuotta, sillä PEVISA-ohjelman muutoksen myötä (voimaan 1.1.2011) JTO ja PEVISA-ohjelma haluttiin päivittää samaan rytmiin. Rotujärjestö anookin PEVISA-ohjelmalle jatkoa nykymuodossa vuosille 2014 2018, jonka jälkeen sen vaikuttavuudesta voidaan tehdä ensimmäisiä varovaisia arvioita. Populaation ja jalostuspohjan osalta muutokset ovat olleet vähäisiä lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin penturekisteröintien määrä jäi keskiarvoa selvästi pienemmäksi. Kehitys kaikilla mittareilla on ollut hidasta, mutta oikean suuntaista. Esimerkiksi sukusiitosastetta rodussa on onnistuttu pienentämään merkittävästi. Uuden PEVISAohjelman mukanaan tuoman jälkeläisrajoituksen myötä (max. 40 jälkeläistä) ylilyönneiltä on tässäkin suhteessa vältytty. Tuontikoirien määrä on pysynyt vakiona ja niitä on myös päästy hyödyntämään jalostuskäytössä. Rotu on jakautunut käyttö- ja seurakoiralinjoihin, eikä eri linjojen koiria käytetä jalostukseen keskenään. Rotujärjestön ensisijainen tavoite on alkuperäisen tyypin säilyttäminen ja käyttöominaisuuksien vaaliminen. Seurakoiraharrastajien puolella toiminnan painopiste on koiranäyttelyissä ja harrastajien toiminta on keskittynyt oman yhdistyksen Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit ry:n alaisuuteen. Viime vuosina yhteistyö on tiivistynyt ja yhteisiä tavoitteita (terveys ja tasapainoinen luonne) on viety yhteisymmärryksessä eteenpäin. Yhdistysten pentuvälityksen ehdot ovat terveyden osalta yhtäläiset ja ensimmäisen kerran myös terveyskysely toteutettiin yhteistyössä. Viime vuosina on järjestetty yhdistysten yhteistyönä koulutustilaisuuksia, joissa on tuotu esille ulkomuotoon ja käyttöominaisuuksiin liittyviä asioita. Myös luonneominaisuuksien mittaamista pyritään tulevaisuudessa viemään eteenpäin yhteistyössä. Tässä ohjelmassa luonneominaisuuksia on kartoitettu omistajakyselyn ja rodunomaisten kokeiden antaman tiedon kautta. Ongelmia esiintyy, mutta mikään yksittäinen asia ei nouse korostetusti esille. Pääosin rodunharrastajat ovat tyytyväisiä koiriensa luonteeseen, ja myös rodunomaisten kokeiden antama informaatio tukee näkemystä. Käyttöominaisuuksien osalta voidaan todeta rodun hyvän kehityksen jatkuvan. Tuomareiden ominaisuusarviot näyttävät nousevaa käyrää, mutta kehityskohteitakin löytyy. Käyttöominaisuuksien osalta on jatkossa kiinnitettävä huomiota linnunkäsittelytaitoihin, joissa sekä tuomariarvioiden että omistajakyselyn valossa on parannettavaa. Terveyden osalta aktiivisin seuranta kohdistuu PEVISA- ohjelmaan kirjattuun lonkkaniveldysplasiaan. 1990-luvulta saakka voimassa ollut PEVISA-ohjelma (lonkkaniveldysplasian raja-arvo C) muuttui vuoden 2011 alusta muotoon rajaarvo B tai indeksi 102. Kuten alussa todettiin, johtopäätöksiä vaikuttavuudesta on liian aikaista tehdä, mutta muutos näyttää ennakko-oletuksista poiketen lisänneen kuvausaktiivisuutta ja kasvattajien mielenkiintoa yhdistelmien indekseihin. Ikäluokkien kuvausasteessa ollaan pääsemässä tavoiteltuun noin 40 prosenttiin ja myös yhdistelmien indeksit pääsääntöisesti ylittävät 100:n molemmissa linjoissa. Kyynärnivelen kuvausaktiivisuus on myös ilahduttavasti kasvanut. Tällä vuosituhannella ikäluokkien kuvausaste on saatu nousemaan muutamasta prosentista lähelle 30 prosenttia. Tulosten perusteella kyynärnivelsairaudet eivät ole rodussa ongelma, ikäluokista yli 95 prosenttia on terveitä. Uusi terveyden seurannan painopistealue liittyy silmäsairauksiin. Vuoden 2012 elokuussa tuli mahdolliseksi testata uutta PRA-tyyppiä geenitestillä. Nyt valmistuneella geenitestillä seulotaan (vanhuusiän) PRA rcd4-tyyppiä. Jo aiemmin käytössä on ollut testi (nuoruusiän) PRA rcd1-tyypin kartoittamiseen. Koska PRA rcd4-testaus on helppo ja suhteellisen edullinen, vanhuusiän PRA rcd4:ä testattiin melko aktiivisesti heti alkuvaiheessa. Näyttää siltä, että muiden maiden tavoin myös Suomessa 30-40% kannasta on kantajia tai geneettisesti sairaita. Sairaus kuitenkin puhkeaa tyypillisimmin vasta yli 10 vuoden iässä. Koska joitain vakavampia yksittäistapauksia silmäsairauksissa on tullut esiin, on rotujärjestö ottanut pentuvälityksensä ehdoksi silmäpeilauksen 1.1.2013 alkaen. Suosituksena on, että jalostukseen käytettävien koirien PRA-status selvitetään ennen käyttöä. Tavoitteena on kiinnittää silmäsairauksiin erityistä huomiota tulevalla viisivuotiskaudella. Vaikka rodussa esiintyvien sairauksien lista on pitkä, useimmat esiintyvät yksittäistapauksina. Rodun lisääntymisominaisuudet ovat hyvät ja keski-ikä kohtalaisen korkea. Rodun terveystilannetta voidaan siis pitää kohtuullisen hyvänä. Ulkomuodon osalta alkuperäisen, toimintakykyisen rotutyypin vaaliminen on keskeistä jatkossakin. Näyttelyarvostelujen perusteella rotutyypin liioitteluun liittyvät virheet ovat edelleen yleisiä, esimerkiksi liiallinen karvoitus ja takaraajojen ylikulmautuminen. Rodun koon pysyminen rotumääritelmän mitoissa on osoittautunut vaikeaksi, sillä vain harva tuomari kirjauttaa mittaustuloksen arvostelulomakkeeseen. Rotujärjestön tuleekin painottaa asiaa entistä enemmän ulkomuototuomareiden koulutuksessa.

Sivu 4 2. Rodun tausta Irlanninsetterin arvellaan saaneen alkunsa espanjalaisista spanieleista. Varsinainen rodun kehittäminen tapahtui kuitenkin Irlannissa vasta 1800-luvulla. Jo 1300-luvulla käytettiin Ranskassa haukalla metsästettäessä peltopyiden ja viiriäisten ylösajoon punavalkoisia koiria, joilla oli hapsutusta hännässä. Nämä muistuttivat kuitenkin enemmän pitkähäntäistä spanielia kuin nykyisin tuntemaamme jalomuotoista irlanninsetteriä. 1500-luvulla lähetettiin Euroopasta Irlantiin diplomaattilahjoina koiria, joita kutsuttiin nimellä setting dogs. Näitä kuvaili Caius vuonna 1555 seuraavasti: koira, jota setteriksi kutsutaan -latinaksi Index-, ryömii kuin mato vatsa maata viistäen riistan lähelle. Varsinainen linnun saalistaminen tapahtui joko haukalla tai verkolla. Sen vuoksi koirilta vaadittiin ensisijaisesti hyvää linnunlöytö- ja paikallistamiskykyä, mihin riitti verkkainenkin vauhti. 1700-luvulla seisovien koirien jalostukseen tuli uusia tavoitteita. Lentoonammunta (wing shooting) syrjäytti verkkometsästyksen ja aseiden kevenemisen myötä nopeiden, laajasti hakevien koirien tarve tuli ilmeiseksi. 1800-luvun alkupuolelle saakka irlantilaiset käyttivät linnustuksessa Englannista tuotua punaista seisovaa spanielia, josta käytettiin gaelinkielellä nimitystä Modder Rhu eli punainen koira. Nykyinen irlanninsetteri kehittyi 1800-luvun puoliväliin mennessä ja Birminghamin koiranäyttelyssä 1860 se esitettiin virallisesti omana rotunaan. On esitetty poikkeavia käsityksiä siitä, mitä eri rotuja jalostustyössä käytettiin. Spanielin ja vesispanielin lisäksi aineksia lienee otettu pointterista, englanninsetteristä, vihikoirasta ja keltinkoirasta (celtic hound). 1800-luvun puolivälissä Harry Blake Knox otti käyttöön nimityksen Irish Red Setter : siihen saakka tunnettiin vain irlanninsetteri, jossa oli enemmän tai vähemmän valkoista. Vuonna 1874 Dublinin koiranäyttelyssä punainen ja punavalkoinen irlanninsetteri kilpailivat ensi kerran itsenäisinä rotuina. Molemmista roduista alettiin käyttää nimitystä Irish Setter (E. Irwing Eldredge: The New Complete Irish Setter). Punaisia irlanninsettereitä tavattiin jo 1700-luvulla, mutta varsinaisesti rotu yleistyi 1800-luvun puolella. Jalostuksessa kiinnitettiin päähuomio väriin ja käyttöominaisuudet jäivät vähemmälle huomiolle. Seurauksena oli se, että jo vuosisadan puolivälissä kenttäkokeissa kilpaili huomattavasti enemmän punavalkoisia kuin punaisia settereitä. Punaisesta setteristä oli tulossa seurakoira. Tilanteeseen pyrittiin saamaan korjaus ja 1882 perustettiin Irish Red Setter Club, jonka tehtävänä oli rodun käyttöominaisuuksien vaaliminen ulkomuodon ohella. Jalostustyössä keskityttiin uudelleen käyttöominaisuuksien parantamiseen aina 1930-luvulle saakka, jolloin jälleen näyttelysettereiden määrä kääntyi jyrkkään nousuun. Ilmiö liittyi maailmansotien välissä tapahtuneeseen yleiseen kehitykseen: metsästys ei enää ollut suosittu ajanviete yläluokan keskuudessa, eikä alemmilla luokilla ollut mahdollisuutta metsästykseen vallitsevien maanomistusolosuhteiden vuoksi. 1930-luvulle saakka irlanninsetterin jalostus oli Brittein saarilla melko yhtenäistä ja muodostuneissa näyttelylinjoissa oli takana samoja koiria kuin käyttökoiralinjoissa. Jo 1800-luvulla vietiin irlanninsettereitä Venäjälle, Amerikkaan, Australiaan, Manner-Eurooppaan ja Skandinaviaan. Suurin osa nykyisistä koirista ovat kaikkialla maailmassa näyttelylinjaisia. Erikoisuutena voidaan vielä mainita, että Irlannissa esiintyi 1800-luvulla varsin erikoinen linja: täplikäs irlanninsetteri (Shower of Hail Setters). Näillä koirilla oli hentoja valkeita täpliä muuten punaisessa turkissa. Sittemmin linja on valitettavasti täysin hävinnyt. Suomen kanta Irlanninsetterin arvellaan tulleen Suomeen 1860-luvulla Venäjällä palvelleiden upseereiden mukana. Otto Wreden mukaan noihin aikoihin kanakoirametsästystä harjoitti Suomessa vain muutama henkilö, heidän joukossa oli irlanninsettereitä harrastanut kapteeni A. von Daehn. Hän oli hankkinut Venäjältä mm. irlanninsetterinartun nimeltä Rädd sekä myöhemmin Fimka-nimisen nartun. 1800-luvun lopulla harrastus levisi jo laajemmalti ja koiria tuotiin mm. Irlannista. Tunnetuimpia olivat v. 1891 syntynyt Ben (Count - Alma, kasv. G. Rose - Shin) sekä vuotta vanhempi Killery (Fermoy - Breffni, kasv. Rev. O Callaghan). Ben sai AVO 2 palkinnon ensimmäisissä Suomessa järjestetyissä kenttäkokeissa 1893 Boe-kartanon mailla Porvoon lähistöllä ja Killery ylsi AVO 1:een vuotta myöhemmin Janakkalassa. Näihin aikoihin kilpaili kolmaskin tuontikoira, Skotlannista hankittu Box (Rock - Stella, kasv. tuntematon) saaden AVO 2 samoin Boe-kartanon alueilla.

Sivu 5 Ensimmäinen Suomessa syntynyt Finska Kennelklubbenin rekisteröimä irlanninsetteripentue on vuodelta 1892. Siinä oli emänä Irlannista tuotu Rose of Killaloe (Count - Queen) ja uroksena Rev. O Callaghanilta tuotu Dermot (Frisco - Grouse II). Tähän aikaan harjoitettiin varsin voimakasta sisäsiitosta Friscolla ja Grouse II:lla, sillä yhdistelmästä syntynyt Inver-niminen narttu astutettiin niinikään Dermotilla. Irlantilaisten tuontikoirien lisäksi käytettiin jalostukseen myös Venäjältä tuotuja yksilöitä. Niinpä Otto Wreden kasvattama v. 1899 syntynyt Ready oli yhdistelmästä CH Boy (Glenkar - Kerry Kate) Erne Dermot (Dermot - Rose of Killaloe). Myös Ruotsista tuotiin muutama yksilö, joiden alkuperä oli Irlannista. Näistä tunnetuimpia olivat E.Krookin Sörängens Go on yhdistelmästä Lally (CH Riversdale Red Guide - Autrin Molly) ja Sörängens Erin (Erin Pam - Erin Flora) sekä W. Spåhren omistama Nellie yhdistelmästä Forester Frick Donegal (Donegal Rake - CH Derry Una) ja Holmsunds Monna (Phil - Solbackens Monna Vanna). Vuoden 1905 jälkeen irlanninsettereitä esitettiin kokeissa yhä harvemmin. Satunnaisia yksilöitä nähtiin kuitenkin kokeiden huipulla, kuten v. 1907 R. Ehlersin omistama rekisteröimätön narttu Daisy, joka saavutti voittajaluokan ensimmäisen palkinnon. Samassa kilpailussa tunnetumpi englanninsetterinarttu Denbury Down tuli kolmanneksi. Koko 1920-luvun aikana ei irlanninsettereitä nähty käytännöllisesti katsoen lainkaan kokeissa ja Hönshundssektionen tilastojen mukaan v. 1904-1943 kenttäkokeisiin osallistui vain viisi irlanninsetteriä! 1930-luvulla pyrittiin tilannetta kohentamaan useilla tuontikoirilla. E. Krook toi Ruotsista Holmsunds-kennelistä puhdasta of Boyne-verta olevan Royn ja Norjasta hän hankki Montebellos Blendan ja Indian Rockyn. Jaakko Hankajärvi tuotti irlantilaisesta Portlairgekennelistä uroksen nimeltä Hero ja Queenie-nimisen nartun. Hero syntyi v. 1933 yhdistelmästä Ulster Hero (FT CH Rhu Gorse - Drumcrow Sally) ja Portlairge Dodo (Pat O Moy - Oonagh of Gadeland). Queenie oli vuotta nuorempi ja se oli yhdistelmästä Ulster Hero ja Colleen of Boyne. Queenie oli tuotaessa astutettu uroksella nimeltä Concubar Neasan (CH Corona Toby - CH Nessa). Näistä koirista polveutuivat 1950-luvun siitosurokset A. Anttilan omistama SF MVA Patrick yhdistelmästä Panu (Portlairge Hero - Sessan) ja Sara av Solhäll (Holmsunds Roy - Flossie) sekä J. Hovilaisen Jack yhdistelmästä Terry (Concubar Neasan - Portlairge Queenie) ja emä yhdistelmästä Portlairge Hero - Huli. Vaikka käyttöominaisuuksien onkin sanottu tuontien ansiosta kohentuneen, koemenestyksellä mitattuna kehitys oli edelleen vaatimatonta. Näiden koirien jälkeläisiä oli paljon käytännön metsästäjillä, eikä niillä ole suurtakaan merkitystä nykypäivän irlanninsetterin sukulinjojen muodostumisessa. Koetuloksia saavuttivat Patrickin lisäksi muutamat T. Kujalan Karrin-kennelin kasvatit (Karrin Kaja ja Ika), mutta niillekään ei rakennettu merkittävää jatkoa. Kasvattajakin luopui yrityksestä ja vaihtoi rotua. Muutkin rotua aktiivisesti harrastaneet kanakoiramiehet kuten Vennu Ekman ja A. Westerstråhle päättivät luovuttaa rodun uusiin käsiin. 1950-luvulle tultaessa hankittiin jälleen uutta ainesta. Norjasta tuotiin v. 1951 Björntangens Patsy (Montebellos Jack - Penny), joka K.V. Andersinin omistuksessa kilpaili menestyksellä kentällä voittajaluokassa saaden VOI 1. Patsy saavutti myös muotovalion arvon. Seuraavana vuonna tuotiin samasta yhdistelmästä Astrid ja Arne. Näiden vahvasti Montebellolinjaisten koirien kasvattaja oli Egil Röed. Montebello-kennelin omistajan John Borgen kasvatustyö perustui englantilaisen rouva F. Naglen kasvattaman Sulhamstead Sally d Orin ja CH d Joucen avulla toteutettuun linjasiitokseen. Arnella ja Astridilla ei tosin ollut koemenestystä, mutta ulkomuodoltaan Arne oli varsin korkeatasoinen. Patsy ja Arne muodostivat ensimmäisen yhdistelmän Javelin-kennelissä. 1954 M. Tuura toi Ruotsista nartun nimeltä Tråssebergs Java (Grönsjöens Ripper - Berry). Javan parhaaksi koetulokseksi kirjataan AVO 3, mutta sen molemmat vanhemmat kilpailivat voittajaluokassa. Ulkomuodoltaan tämä narttu oli huippuluokkaa. 1959 tuotiin Suomeen Tanskasta tuon ajan ehdottomasti menestyksekkäimmän irlanninsetterin Garvergårdens Pedron ja Halneas Ritan pentu Boy. Pedro kilpaili kotimaassaan jo kaksivuotiaana voittajaluokassa ja toiveet olivat korkealla myös uuden tulokkaan suhteen. Boy selviytyikin Derbyssä toiseksi, ja sai seuraavana vuonna AVO 2, mutta ei onnistunut nousemaan voittajaluokkaan. Irlanninsetterin käyttöominaisuuksien parantamiseksi tehtiin 1950-luvulla työtä varsin ponnekkaasti ja uutta ainesta valittaessa pyrittiin hankkimaan vain korkealuokkaisten koirien jälkeläisiä. On vahinko, että käytettävissä ei ole tuon ajan kokeiden tuomarikertomuksia. Niistä kävisi ilmi, kuinka moni koira osallistui kokeisiin ja mistä ominaisuuksista kilpailumenestys jäi kiinni. Kanta säilyi hyvin pienenä aina 1960-luvulle asti. Siitä eteenpäin rekisteröintimäärät ovat olleet noususuuntaisia, samoin tuontikoirien määrät. Tuonnit ovat olleet pääosin Pohjoismaista, mutta jonkin verran koiria on tuotu myös muualta Euroopasta sekä rodun synnyinmaasta.

Sivu 6 Rasitteena rodulla on ollut voimakas jakaantuminen käyttö- ja seurakoiralinjaan. Irlanninsetteri käsitetään vieläkin liian usein seurakoiraksi. Se on kuitenkin ensisijaisesti käyttökoira. Viime vuosina irlanninsetterit ovat suorittaneet menestyksekkään esiinmarssin käyttökokeissa. Irlanninsetteri on noussut ensiluokkaiseksi metsästyskoiraksi. Rodun jakautumisen historiaa Suomessa Suomessa rodun jakautumisen kaava on jokseenkin sama kuin edellisessä luvussa mainittu jakautumisen kulku Britteinsaarilla, joskin vuosikymmeniä myöhemmin. Kannan kasvaessa ja tuontien lisääntyessä 1960-70-luvuilla joukossa oli jo joitakin seurakoiralinjaa edustavia yksilöitä, mutta kokonaisuutena populaatio oli vielä ulkoisilta ominaisuuksiltaan yhtenäinen. Vielä 1980-luvulla eri linjojen yksilöitä käytettiin myös jossain määrin ristiin, mutta tämä toi ei-toivottua kehitystä käyttöominaisuuksiin. Lopullisen jakautumisen Suomessa voidaan katsoa tapahtuneen vasta 1990-luvulla. Tuolloin Suomeen tuotiin tyypiltään selkeästi käyttötyypistä poikkeavia yksilöitä. Ne saavuttivat menestystä näyttelyissä ja niille kertyi sangen paljon jälkeläisiä. Tämä tarkoitti myös rodun rekisteröintimäärien kääntymistä jyrkkään kasvuun. Voimallisimmin seurakoiralinjaisten määrän lisääntymiseen Suomessa olivat 1990-luvulla vaikuttamassa muun muassa kennelit Chic Choix ja Lecibsin, joiden yhteenlaskettu pentumäärä reilun kymmenen vuoden aikana lähentelee 300. Seurakoiralinjoihin keskittyneet harrastajat perustivat oman yhdistyksensä Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit ry 1997. Valtakunnallisen yhdistyksen tarkoituksena on edistää irlanninsetteriharrastusta ja toimia yhdyssiteenä harrastavien jäsenten kesken. Vuonna 2013 yhdistyksessä on jäseniä noin 350. Yhdistys ei ole pitänyt kirjaa siitä, kuinka moni jäsenistä on nimenomaan punaisen irlanninsetterin omistaja. Selkeiden näkemyserojen vuoksi rotujärjestön ja Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit ry:n jäsenten välit olivat vuosia etäiset ja yhteistyö oli vähäistä. 2000-luvulla yhteistyö on tiivistynyt ja nyt asioita voidaan viedä eteenpäin yhdessä rakentavassa hengessä.

Sivu 7 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia Englantilaisten kanakoirien rotujärjestö Kanakoirakerho -Hönshundssektionen ry (KKK-HHS) on Pohjoismaiden vanhin rotujärjestö. Se perustettiin 11.5.1901 Finska Kennelklubbenin ensimmäiseksi osastoksi nimellä Finska Kennelklubbens Hönshundssektion. Vuonna 1935 perustettiin Suomen Kanakoirakerho ry, johon liittyivät lähinnä suomenkieliset. Finska Kennelklubbens Hönshundssektion ja Suomen Kanakoirakerho yhdistyivät vuonna 1983. Yhdistyksen nimeksi tuli tällöin Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry. Nykyään Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry. toimii valtakunnallisella tasolla Suomen Kennelliiton alaisena rotujärjestönä ja edustaa englantilaisia kanakoirarotuja pointtereita ja settereitä. Kanakoirakerho-Hönhundssektionen ry:n toimiva organisaatio muodostuu hallituksesta, rotujaoksista sekä eri tehtäviin nimetyistä toimikunnista. Jokaisella rodulla on rodun harrastajien esittämä ja yhdistyksen hallituksen nimeämä jaostoimikunta. Rotujaokset järjestävät edustamansa rodun harrastajille omia koulutuspäiviä ja kilpailuja. Tavoitteena on harrastajien keskinäistä yhteydenpitoa lisäämällä viedä kunkin rodun tasoa eteenpäin. Jaostoimikunnat ovat vastanneet 1990-luvun alusta alkaen rotukohtaisesti kunkin rodun jalostuksen ohjauksesta. Tätä ennen KKK-HHS ry:ssä toimi kaikkien rotujen yhteinen jalostustoimikunta. Tiedon tarpeen ja määrän kasvaessa katsottiin 2000-luvulla jälleen tarpeelliseksi muodostaa kaikkien rotujen yhteinen jalostustoimikunta jaosten rinnalle. Toimikunta perustettiin yleiskokouksessa maaliskuussa 2012. Päävastuu rotukohtaisesta jalostuksen ohjauksesta kuuluu kuitenkin yhä rotujaoksille. Jalostustoimikunta on kerhon hallituksen alainen toimikunta, joka koordinoi jalostukseen liittyvää tiedonkeruuta kerhon sisällä ja toimii linkkinä kerhon ja jaosten välillä mm. eri asiantuntijaelimiin. Jalostustoimikunta myös pyrkii pysymään ajan tasalla yleisistä koiran jalostukseen ja kasvatukseen liittyvistä asioista ja auttaa jaoksia tiedon hankinnassa kerhon ulkopuolisilta tahoilta. Jalostustoimikunta myös antaa lausunnot kennelnimianomuksiin sekä mahdollisiin rekisteröintiin liittyviin poikkeuslupa-anomuksiin. Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää kokeita ja kilpailuja jalostustyön tueksi settereiden ja pointtereiden käyttöominaisuuksien selvittämiseksi ja parantamiseksi. Toiminnan painopiste on kuluneen sadan vuoden aikana ollut selkeästi koetoiminnan kehittämisessä, mutta myös näyttelytoiminta on kuulunut Kerhon aktiivisen mielenkiinnon kohteisiin. Kanakoirien jakaantuminen näyttely- ja käyttölinjoihin on herättänyt jäsenet puolustamaan Kennelliiton jalostusstrategian hengessä rakenteeltaan tervettä, vaativaan metsästykseen soveltuvaa kanakoiratyyppiä. Yhdistyksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut kasvussa. Vuonna 1980 jäseniä oli 170 ja v. 2012 700. Jäsenrekisterissä ei ole tietoa kuinka moni on punaisen irlanninsetterin omistaja. Jäsenyys KKK-HHS ry:ssä KKK-HHS ry:llä on useita eri jäsenmuotoja. Yhdistyksen jäsenet ovat koe-, vuosi-, perhe-, vapaa-, kirjeenvaihtaja- tai kunniajäseniä. Yksityinen henkilö voidaan hyväksyä koe- tai vuosijäseneksi kirjallisen hakemuksen perusteella. Koejäseneksi hyväksytään kaikki rotujärjestön jäsenyydestä kiinnostuneet. Koejäsen on oikeutettu kaikkiin rotujärjestön tarjoamiin palveluihin kuten kerhon julkaisuihin, jalostusneuvontaan, osallistumiseen koulutustapahtumiin ja koetoimintaan samalla tavalla kuin muutkin jäsenet. Koejäsenellä on äänioikeutta lukuun ottamatta kaikki samat etuudet kuin vuosijäsenelläkin. Koejäsenen osallistuttua kanakoirien koetoimintaan (ei tulosvaatimusta) hänet voidaan hyväksyä vuosijäseneksi ilman uutta hakemusta. Osallistumista rodunomaiseen kokeeseen on haluttu pitää varsinaisen jäsenyyden ehtona siksi, että päätösvalta rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta vaalivassa rotujärjestössä pysyisi jatkossakin niillä, joilla on asiaan harrastusta.

Sivu 8 4. Rodun nykytilanne Tässä osiossa arvioidaan rodun tilannetta Kennelliiton Koiranet-jalostustietojärjestelmän avulla. Tavoitteena on tilastojen avulla hahmottaa rodun elinvoimatekijöitä, kehitystä ja toisaalta uhkia. 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja Suomeen punaisen irlanninsetterin arvellaan tulleen 1860-luvulla. Ensimmäinen Suomessa syntynyt FKK:n rekisteröimä irlanninsetteripentue on vuodelta 1892. Punaisia irlanninsettereitä on rekisteröity Suomessa vuosina 2007 2012 yhteensä 1460 yksilöä, viimeisen viiden vuoden jaksolla lähes 260 koiraa vuosittain. Käyttölinjaisten osuus rekisteröinneistä on ollut melko vaihteleva. Tarkastelujaksolla 2001-2012 niitä oli keskimäärin 18 % vuosittaisista rekisteröintimääristä. Rodun suosio metsästyskoirana on kasvanut tasaisesti. Suomen irlanninsetteripopulaatio on jakautunut kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat sukulinjat joiden yksilöt ovat rodunomaisessa käytössä ja joita käytetään metsästyskokeissa. Tätä ryhmää kutsutaan käyttölinjaiseksi irlanninsetteriksi. Toisen ryhmän muodostavat koirat ovat lähinnä näyttely- ja seurakoiria. Tämän ryhmän koiria rekisteröidään vuosittain enemmän. Suurin osa Suomen käyttölinjaisesta irlanninsetterikannasta on pohjoismaisia sukulinjoja. Irlanninsettereitä on tuotu Suomeen myös alkuperämaasta sekä muualta Euroopasta. Yksittäisiä koiria on tuotu eripuolilta maailmaa. Tuontikoiria rekisteröidään vuosittain joitakin kymmeniä. Pohjoismainen irlanninsetterikanta on hyvin samankaltainen kuin Suomessa. Siksi olisi tärkeää tuoda sellaisia koiria, joiden geneettinen tausta olisi mahdollisimman erilainen. Yleistäen rodusta löytyy toisistaan geneettisesti eroavia linjoja: pohjoismaiset, amerikkalaiset, irlantilaiset metsästyslinjaiset sekä näyttely- että seurakoirakäyttöön jalostetut koirat. Perinnöllinen monimuotoisuus Rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geeniversioiden (alleelien) runsautta. Puhutaan myös jalostuspohjan laajuudesta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät geeniversionsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä geeniversiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä geeniversiota ole. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään puolet syntyvistä koirista tai pentuekoko huomioiden se rodun osuus, joka saadaan jakamalla luku 2 rodun keskimääräisellä pentuekoolla. Jos rodun pentuekoko on vaikkapa 5, jalostukseen tulisi käyttää 40 % rodun koirista. Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % ja suurilukuisissa 2-3 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana keskimäärin 1000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20-50 koiralle. Yhdessäkään rodussa ei yhdellä yksilöllä saisi olla enempää kuin 100 jälkeläistä. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. (lähde: Perinnöllinen monimuotoisuus ja jalostuspohja, MMT Katariina Mäki )

Sivu 9 4.1.1. Populaation rakenne ja sukusiitos Tässä osiossa esitetään rodun vuosittainen rekisteröintimäärä, tuontikoirien määrä, jalostukseen käytettyjen koirien keskimääräinen ikä ja sukusiitosprosentin kehittyminen. Rotujärjestö on kirjannut jalostussuosituksiinsa ja pentuvälityksen ehtoihin, ettei yhdistelmän sukusiitosaste saa ylittää 6,25% viiden sukupolven mukaan laskettuna. Punaisen irlanninsetterin populaatio Suomessa on suhteellisen pieni. Rodun harrastajakunta usein mieltääkin kannan osaksi yhteispohjoismaista kantaa, kuten se käytännössä onkin. Rotu on jakaantunut seura- ja käyttökoiratyyppeihin, eikä linjoja käytetä keskenään jalostukseen. Syynä on se, kuten rodun tausta -osuudessa tuli esille, että käyttöominaisuuksien säilyminen edellyttää niiden pitämistä keskeisessä asemassa jalostusvalintoja tehtäessä ja seurakoirakoirapuolella painopisteet ovat olleet toisaalla. Tilanne on sama myös muissa maissa. Uutta verta molemmissa linjoissa haetaan tuonneilla. Vuosien ajan molempien linjojen suosima tuontimaa on ollut Ruotsi. Käyttöpuolella yhtä suosittu on Norja, jossa kanta on lähes kokonaan käyttölinjainen. Sukusiitos ja sukusiitosaste Sukusiitoksessa uros ja narttu ovat toisilleen läheisempää sukua kuin serkukset. Sukusiitosaste tai -prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-tytär -parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Koirilla on rotuja muodostettaessa käytetty runsaasti sukusiitosta. Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä, joten vain sellaisia sukusiitosasteita voi verrata keskenään, jotka on laskettu tismalleen saman taustainfon perusteella. Jalostuksessa suositellaan neljästä viiteen sukupolven perusteella lasketun sukusiitosasteen pitämistä alle 6,25 %. (lähde: Kennelliiton artikkelit/mmt Katariina Mäki)

Sivu 10 Taulukko 4.1.1.1. Vuositilasto 2002-2012 Vuositilasto rekisteröinnit 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 Pennut (kotimaiset) 174 258 274 259 282 213 322 204 236 242 167 Tuonnit 14 14 12 15 27 13 9 26 23 15 11 Rekisteröinnit yht. 188 272 286 274 309 226 331 230 259 257 178 Pentueet 22 31 38 32 34 30 41 25 30 31 19 Pentuekoko 7,9 8,3 7,2 8,1 8,3 7,1 7,9 8,2 7,9 7,8 8,8 Kasvattajat 21 27 31 29 30 25 34 22 25 28 17 Jalostukseen käytetyt eri urokset - kaikki 19 28 29 25 30 26 35 24 25 27 16 - kotimaiset 8 14 12 9 9 13 11 11 9 15 8 - tuonnit 3 5 8 10 10 9 12 6 7 9 4 - ulkomaiset 8 9 9 6 11 4 12 7 9 3 4 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4 v 3 v 8 kk 3 v 6 kk 3 v 8 kk 3 v 11 kk 4 v 8 kk 4 v 8 kk 4 v 5 kk 4 v 2 kk 4 v 4 kk 5 v 7 kk Jalostukseen käytetyt eri nartut - kaikki 22 31 38 32 34 30 40 25 29 31 19 - kotimaiset 16 23 32 24 23 24 30 18 24 24 16 - tuonnit 6 8 6 8 11 6 10 7 5 7 3 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4 v 4 kk 3 v 10 kk 3 v 11 kk 4 v 3 kk 3 v 8 kk 3 v 8 kk 3 v 9 kk 4 v 2 kk 4 v 4 v 9 kk 3 v 4 kk Isoisät 33 42 47 45 52 38 60 37 42 42 25 Isoäidit 40 50 56 49 57 50 61 43 47 48 26 Sukusiitosprosentti 1,04% 1,66% 1,43% 1,13% 2,25% 1,61% 2,31% 2,46% 1,85% 2,31% 2,91% Taulukko 4.1.1.2. Rodun rekisteröintien sekä tuontikoirien vuosittainen lukumäärä Tuontikoirien sukupuolijakauma on tarkastelujaksolla jokseenkin samansuuruinen uroksia ja narttuja tuodaan maahan keskimäärin yhtä paljon. Suomessa pentuerekisteröintien määrissä on ollut jonkin verran vaihtelua. Enimmillään pentuja on rekisteröity 322, kun pienimmillään määrä on ollut reilut 160. PEVISA- ohjelmaan tuli mukaan uutena jälkeläisrajoitus (max. 40 pentua) vuoden 2011 alussa. Ensimmäisenä vuonna se ei tuonut muutosta rekisteröintimääriin, mutta on mahdollista että sen vaikutus näkyy vuonna 2012, jolloin rekisteröinneissä jäätiin selvästi edellisvuotta alhaisemmalle tasolle. Linjoittain käyttölinjaisten osuus rekisteröinneistä on kasvanut. Tarkastelujaksolla käyttölinjaisten penturekisteröintien osuus on kasvanut keskimäärin n. 10 prosentista n. 20 prosenttiin. Tuonneissa määrä näyttää viime vuosina vakiintuneen vuosittain noin 15 koiraan, jotka jakautuvat linjoittain tasaisesti.

Sivu 11 Molemmissa linjoissa suosituin tuontimaa on edelleen Ruotsi. Käyttökoiria tuodaan Ruotsin ohella myös muista Pohjoismaista, mutta mukaan mahtuu myös joitain tuonteja Isosta-Britanniasta. Muualta maailmasta käyttölinjan koiria ei ole tarkastelujaksolla tuotu Suomeen. Seurakoirapuolella on selvästi havaittavissa tuonnin lisääntyminen itäisistä naapurimaista. Vaikka Ruotsi on suosituin tuontimaa, on Viro useana vuonna kirinyt sen rinnalle. Seurakoiratyypin settereitä on tuotu lisäksi Venäjältä, Liettuasta ja Puolasta. Seurakoiralinjassa tuontimaiden kirjo on muutenkin käyttöpuolta laajempi. Useita koiria on tuotu muun muassa Yhdysvalloista, Belgiasta ja Alankomaista. Taulukko 4.1.1.3. Tuonnit linjoittain Tuonnit linjoittain Yhteensä käyttölinja seurakoirat 26 27 19 7 13 9 8 45 5 14 13 15 11 12 10 4 2 14 14 8 6 7 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Taulukko 4.1.1.4. Keskimääräinen jalostukseen käyttöikä vuosittain Jalostukseen käytettyjen narttujen keski-ikä on trendiviivan mukaan hieman noussut, kun vastaavasti jalostukseen käytettyjen urosten keski-ikä on tarkastelujakson aikana laskenut. Tarkasteluhetkellä keskimääräinen sukupolven pituus on noin 49 kk eli 4 vuotta ja 1 kuukausi.

Taulukko 4.1.1.5. Sukusiitosprosentin kehittyminen Keskimääräinen sukusiitosprosentti on laskenut tarkastelujaksolla merkittävästi. Sivu 12

Sivu 13 4.1.2. Jalostuspohja Tässä osiossa tarkastellaan miltä näyttää rodun jalostuspohja 2000-luvulla. Jalostuspohjan laajuuteen ja perinnölliseen monimuotoisuuteen vaikuttaa muun muassa se, että jalostuskäyttöön valikoituu mahdollisimman paljon eri koiria. Tämän vuoksi rotujärjestö ei suosittele yhdistelmien uusimista. Rotujärjestön jalostussuosituksiin ja pentuvälityksen ehtoihin on kuitenkin kirjattu, että yhdistelmän voi uusia kerran, jos pentuja on ollut viisi tai vähemmän. Tehollinen populaatio Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Rodun monimuotoisuutta voidaan arvioida myös molekyyli-geneettisesti, esimerkiksi immuunijärjestelmää säätelevien DLAhaplotyyppien lukumäärän ja heterotsygotian perusteella. Tehollinen koko kertoo kuinka monen yksilön geeniversioita tietyssä rodussa tai kannassa on. Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa, että rodun perinnöllinen vaihtelu koostuu 50 eri koiran geeniversioista. Mitä pienempi tehollinen koko, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa ja sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Tehollinen koko arvioidaan aina sukupolvea kohden. Sukupolven pituus on seurakoirilla neljä ja käyttökoirilla viisi vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enimmillään neljä kertaa jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä. Paras tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen. Jos aineisto ei ole sukupuiltaan tarpeeksi täydellinen, voidaan käyttää jalostuskoirien lukumääriin perustuvaa laskentaa, joka on käytössä myös Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä Koiranetissä. Tämä antaa kuitenkin tehollisesta koosta suuren yliarvion, koska siinä oletetaan etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Jos sukusiitosasteen kasvunopeuteen perustuva tehollinen koko on alle 50-100, rodusta häviää geeniversioita niin nopeasti ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä niitä kertaalleen jalostukseen. Toisaalta suurimmalla osalla roduistamme on kantoja myös ulkomailla, jolloin voi olla mahdollista tuoda maahamme uutta verta. Monella rodulla ulkomailta ei kuitenkaan ole saatavissa sen erilaisempaa geenimateriaalia kuin kotimaastakaan. (lähde: Kennelliiton artikkelit/mmt Katariina Mäki) Taulukko 4.1.2.1. Vuositilasto 2002-2012 jalostuspohja Vuositilasto jalostuspohja 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 Per vuosi - pentueet 22 31 38 32 34 30 41 25 30 31 19 - jalostukseen käytetyt eri urokset 19 28 29 25 30 26 35 24 25 27 16 - jalostukseen käytetyt eri nartut 22 31 38 32 34 30 40 25 29 31 19 - isät/emät 0,86 0,90 0,76 0,78 0,88 0,87 0,88 0,96 0,86 0,87 0,84 - tehollinen populaatio 28 (64%) 40 (65%) 46 (61%) 39 (61%) 43 (63%) 38 (63%) 51 (62%) 33 (66%) 37 (62%) 39 (63%) 24 (63%) - uroksista käytetty jalostukseen 0% 1% 2% 4% 10% 9% 3% 14% 5% 9% 9% - nartuista käytetty jalostukseen 0% 2% 3% 7% 13% 16% 15% 13% 28% 18% 15% Per sukupolvi (4 vuotta) - pentueet 123 135 134 137 130 126 127 105 100 93 82 - jalostukseen käytetyt eri urokset 79 91 87 87 84 78 81 69 62 55 43 - jalostukseen käytetyt eri nartut 99 111 109 114 111 97 103 84 74 67 64 - isät/emät 0,80 0,82 0,80 0,76 0,76 0,80 0,79 0,82 0,84 0,82 0,67 - tehollinen populaatio 122 (50%) 138 (51%) 134 (50%) 138 (50%) 134 (52%) 120 (48%) 126 (50%) 104 (50%) 93 (46%) 83 (45%) 73 (45%) - uroksista käytetty jalostukseen 2% 4% 6% 6% 8% 7% 7% 9% 7% 9% 8% - nartuista käytetty jalostukseen 3% 7% 10% 13% 14% 18% 19% 19% 22% 19% 18%

Sivu 14 Taulukko 4.1.2.2. Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen sukupolvittainen lukumäärä Taulukko 4.1.2.3.Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen osuus syntyneistä sukupolvittain Tehollinen koko kasvaa käyttämällä uroksia ja narttuja mahdollisimman tasaisesti siitokseen ja kasvattamalla jalostusurosten ja -narttujen lukumäärän suhdetta sekä nostamalla siitoskoirien osuutta kannasta. Perinnöllistä monimuotoisuutta ajatellen kannalla tulisi aina olla mahdollisimman monta eri esivanhempaa. Jalostuksessa tulisi suosia koiria, joiden sukutaulussa viiden polven ajalla on mahdollisimman monta eri koiraa. Punaisen irlanninsetterin kohdalla uroksista käyttämättä jää edelleen yli 90 prosenttia. Narttujen kohdalla jalostuskäytössä päästään yli 20 prosentin. Osuutta voidaan pitää varsin hyvänä.

Sivu 15 Taulukko 4.1.2.4. Isät/emät luku eli eri isien ja emien lukumäärien suhde sukupolvittain Jalostusurosten narttuja pienempi lukumäärä asettaa teholliselle kannan koolle rajat: tehollinen koko ei koskaan voi olla suurempi kuin jalostukseen käytettyjen urosten lukumäärä kerrottuna neljällä. Vaikka uroksia olisi 20 ja narttuja 1000, olisi tehollinen koko vain 4*20*1000 / (20+1000) = 78. Mitä yhteneväisempiä urosten ja narttujen lukumäärät ovat, sitä lähempänä tehollinen koko on varsinaista jalostuskoirien lukumäärää. Isien ja emien lukumäärän suhde eli isien lukumäärä jaettuna emien lukumäärällä on Koiranetin antamien tietojen avulla helposti laskettava luku, joka kuvaa kuinka lähellä urosten lukumäärä on narttujen lukumäärää. Kun suhde on yksi, uroksia käytetään yhtä paljon kuin narttuja, ja perinnöllistä vaihtelua säilyy tehokkaimmin. (lähde: Koiranet ja rodun jalostuspohjan arvioiminen Katariina Mäki) Punaisen irlanninsetterin kohdalla isät/emät suhdeluku on varsin hyvä. Suuntausta tukee jatkossakin jälkeläismäärille asetettu rajoitus. Taulukko 4.1.2.5. Sukupolvittainen tehollinen populaatiokoko ja sen osuus maksimista (prosenttiluku)

Sivu 16 Taulukko 4.1.2.6. Jalostusurokset/seurakoiralinja Viimeisen 10 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 urosta. Kaikki taulukossa listatut urokset edustavat seurakoiralinjaisia sukuja. Viidentoista käytetyimmän uroksen pentueiden kokonaismäärä on 49, joista rekisteröitiin yhteensä 418 pentua. Suurin osa listan uroksista on tuontikoiria 10/15. Tuontimaat: Ruotsi, Alankomaat, Austarlia, Iso-Britania, Viro, Liettua. Lähisukulaisuutta löytyy yhdessä tapauksessa: Irish Melody Piece Of Diamond on Kalutara Diamondin poika. Jalostusurokset seurakoirat Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja %-osuus kumulat.% Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 FRINAN LOYAL FRIEND (s.97 Newlinacre Sensation In Red-Frinan Hazel) 7 60 2,72 % 3 % 30 265 8 71 2 KALUTARA DIAMOND (s.98 Tatterslee Special Effect-Tatterslee Duchess) 7 60 2,72 % 5 % 17 115 7 60 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 MISTY LAKE'S CHEVALIER (s.2000 Frinan Happy Hero-Chic Choix Dawn of Derry) QUEENSTONE I'AM WHAT I'AM (s. 02 Goldings Jeroboam-Queenstone Elegant Lady) IRISH MELODY PIECE OF DIAMOND (s.03 Kalutara Diamond-Irish Melody Sunday Morning) TATTERSLEE LEGEND (s.08 Autumnglow Legend- Tatterslee Sunflower) FANSETT GOLDEN PROMISE (s.04 Queenstone Golden Glen-Fansett Be My Bride) COPPER'S BUBBLE POWER (s.07 Caskeys Consept at Aoibheanne-Balintyne Coppers Home n Dry) COPPER'S BLOMSTER PRINSEN (s.06 Dark Auburn's Michigan - Copper's Prinsessa på Vift) CLONAGEERA JOSHUA (s.97 Glonageera Whisper - Fearnley Fire Mystic at Glonageera) DUBLINER TIGER WOODS (s.05 Asoftwind of the Golden Vale - Dubliner Image) SUMMERGATE KEEP IN TOUCH (s. 05 Baibreeze Peer Gynt at Summergate - Summergate Foxy Lady) BRODRUGGAN ADVENTURER (s.04 Pendoric Perfect Thyming - Brodruggan Summertime) VICARY'S YEDIDAH (s.99 Vicary's US Dollar- Vicary's Sugartop) COPPER'S FEATHER IN MY CAP (s.03 Light my Fire vh Adelaarsvaren -Coppers Bounce Back) 6 58 2,63 % 8 % 4 26 6 58 7 58 2,63 % 11 % 5 43 7 58 6 51 2,31 % 13 % 17 140 6 51 6 46 2,08 % 15 % 6 46 5 44 1,99 % 17 % 4 26 5 44 5 43 1,95 % 19 % 4 38 5 43 5 43 1,95 % 21 % 7 71 5 43 4 41 1,86 % 23 % 25 160 11 111 4 39 1,77 % 25 % 9 39 4 39 6 38 1,72 % 26 % 0 0 6 38 5 35 1,59 % 28 % 1 11 5 35 4 31 1,40 % 29 % 1 5 4 31 3 30 1,36 % 31 % 1 9 3 30 Taulukossa olevien urosten toisen polven jälkeläisten määrä on muutamassa tapauksessa todella suuri. Tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota.

Sivu 17 Taulukko 4.1.2.7. Jalostusurokset/käyttölinja Viimeisen 10 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 käyttölinjaista urosta. Ensimmäisen sarakkeen lukuarvo kertoo uroksen sijoituksen kaikkien jalostusurosten listalla ajanjaksolla 2002-2012. Viidentoista käytetyimmän uroksen pentueiden kokonaismäärä on 24, joista rekisteröitiin yhteensä 204 pentua. Käyttökoirien puolella myös suurin osa käytetyistä uroksista on tuonteja 8/15. Tuontimaat: Ruotsi, Norja, Tanska, Iso- Britannia ja Yhdysvallat.. Sukulaisuutta löytyy kuudessa tapauksessa: Redneck on Tydalen s Rabben poika, Håkoya s C-Aaron on Douedal s Irwinin poika, Douedal s Oz-zo on Gaudyn poika ja Douedal s Mitro on Celtic s Dixie Rebelin poika sekä Auburn Wings Rex ja Auburn Wings Renny ovat täysveljekset ja Douedal s Oz-zolla ja Douedal s Mitrolla on sama emä. Jalostusurokset käyttökoirat Tilastointiaikana Toisessa Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja %-osuus kumulat. Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 23 TYDALENS RABBE (s. 2001 Reppeåen's Louis-Tydalens Megg) 3 26 6,27 % 6 % 5 35 3 26 45 HÅKØYA'S C-AARON (s. 2004 Douedal's Irwin-Håköya's Aggi) 3 18 4,34 % 11 % 0 0 3 18 46 DOUEDAL'S OZ-ZO (s. 2006 Gaudy-Douedal's Uniqua) 2 18 4,34 % 15 % 2 18 60 THODOS QUATTRO (s.2000 Englysts Lasse - Thodos Lhea) 2 15 3,61 % 19 % 1 7 2 15 63 THODOS LE ROI DE (s. 1995 Zico - Remkilens Fjoppa 1 14 3,37 % 22 % 3 24 3 34 64 REGULOS OF LEO (s.2003 Gargycreevy Lad - Gortingreagh 2 14 3,37 % 25 % 2 15 2 14 70 AUBURN WINGS REX (s. 2000 Douedal's Arthur - Gristan Iringa) 2 13 3,13 % 28 % 3 21 2 13 72 DOUEDAL'S IRWIN (s. 1998 Thodos Enrico - Kragereden 2 13 3,13 % 32 % 10 52 2 13 75 VIEKSA'S VEETI (s.2001 Pav -Vieksa's Föyka) 1 12 2,89 % 34 % 1 10 1 12 80 WINGBEAT BENJAMIN (s.1993 US Edison - Janås Sina) 1 11 2,65 % 37 % 0 0 2 21 99 GAUDY (s.2003 Sheantullagh Glenn - Englysts Canel) 1 10 2,41 % 40 % 3 19 1 10 100 CELTIC'S DIXIE REBEL (s.? Celtic's Superfund - Red Rebel's 1 10 2,41 % 42 % 6 30 1 10 102 AUBURN WINGS RENNY (s. 2000 Douedal's Arthur - Gristan 1 10 2,41 % 44 % 0 0 1 10 104 REDNECK (s.2003 Tydalens Rabbe - Lady) 1 10 2,41 % 47 % 1 10 106 DOUEDAL'S MITRO (s.2004 Celtic's Dixie Rebel - Douedal's 1 10 2,41 % 49 % 1 10 Taulukko 4.1.2.8. Jalostusurokset ja niiden pentueiden ja pentujen kokonaislukumäärät Jalostusurokset 2002-2012 Käytetyt urokset 182 Pentueita kaikkiaan 332 Pentuja kaikkiaan 2623 Pentuja/pentue 7,9 Toisen sukupolven määrät Pentueita kaikkiaan 465 Pentuja kaikkiaan 3058 Pentuja/pentue 6,6 Taulukko 4.1.2.9. Seurakoiralinjaisten jalostusurosten pentueiden ja pentujen kokonaismäärät Seurakoirien jalostusurokset 2002-2012 Käytetyt urokset 133 Pentueita kaikkiaan 276 Pentuja kaikkiaan 2208 Pentuja/pentue 8,0 Toisen sukupolven määrät Pentueita kaikkiaan 400 Pentuja kaikkiaan 2735 Pentuja/pentue 6,8

Sivu 18 Taulukko 4.1.2.10. Käyttölinjaisten jalostusurosten pentueiden ja pentujen kokonaismäärät Käyttökoirien jalostusurokset 2002-2012 Käytetyt urokset 49 Pentueita kaikkiaan 59 Pentuja kaikkiaan 415 Pentuja/pentue 7,0 Toisen sukupolven määrät Pentueita kaikkiaan 70 Pentuja kaikkiaan 358 Pentuja/pentue 5,1 Taulukko 4.1.2.11. Jalostukseen käytettyjen käyttö- ja seurakoiralinjaisten urosten määrä 2002 2012 Hieman reilu kaksi kolmasosaa jalostukseen käytetyistä uroksista edusti seurakoiralinjaa. Narttujen osalta seurakoiralinjaa edusti peräti 81% jalostukseen käytetyistä nartuista.

Sivu 19 Taulukko 4.1.2.12. Jalostusnartut/seurakoiralinja Viimeisen 10 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 narttua. Viidentoista käytetyimmän nartun pentueiden kokonaismäärä on 45, joista rekisteröitiin yhteensä 412 pentua. Kolmannes käytetymmistä nartuista on tuonteja 5/15. Tuontimaat seurakoiralinjoissa ovat: Unkari, Ruotsi, Australia, Iso-Britannia. Sukulaisuutta löytyy yhdessä tapauksessa Original Gigglin Glenda on Berboss Penny-Piecen tytär. Seurakoirat jalostusnartut Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja %-osuus Pentueit Pentuja Pentueita Pentuja BERBOSS PENNY-PIECE (s. 03 Erinade Extinguished Dr. Robin- 1 4 39 1,77 % 8 58 4 39 Martinridge Dazlin Flame) 2 LECIBSIN MIRAGE (s.01 Clonageera Joshua-Lecibsin Therese) 4 33 1,50 % 0 0 4 33 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 GWAIHIR'S BALLINASLOE (s.05 Frinan Loyal Friend-Chic Choix Jezebel) RED FELLOW'S PEARL OF MINE (s. 99 Loriens Johnnie Walker Red-Red Fellow's Northern Sun) GROVE CREEK'S XCTASY CRYSTAL (s.00 Vicary's US Dollar-Chic Choix Dame Donnybrook) COPPER'S PIPPI LONGSTOCKINGS (s.03 Queensett's Highlander-Copper's Prinsessan På Ärten) DUBLINER HIP HURRAY (s. 00 Dubliner Donovan The Demure- Dark Auburn's Fun in Dublin) FRINAN OPIUM (s. 00 Withersdale World Wide Web-Frinan Josephine) BRODRUGGAN CHINA DOLL (s.06 Brodruggan Temptation- Brodruggan Dresdin Doll) RUADHAN CALISTA (s.04 Pure Geniuse by Clonageera-Enryb Starlet) CHIC CHOIX MAID MARION (s.03 Chic Choix Avington-Chic Choix Iowa of Zinnia) ORIGINAL GIGGLIN GLENDA (s.07 Windrose Who's on First- Berboss Penny-Piece) MERRYVIEW'S BIRDIE NAM-NAM (s.06 Irish Melody Piece Of Diamond-Copper's Creme Caramelle) 4 33 1,50 % 3 30 4 33 3 31 1,41 % 6 56 3 31 3 29 1,32 % 8 48 3 29 3 29 1,32 % 2 20 3 29 3 26 1,18 % 7 45 3 26 3 26 1,18 % 6 47 3 26 3 25 1,14 % 1 12 3 25 2 24 1,09 % 2 11 2 24 3 24 1,09 % 4 29 3 24 2 24 1,09 % 1 10 2 24 2 23 1,05 % 1 11 2 23 14 REDSEEKER AMAYA (s.04 Kalutara Diamond-Redseeker Tara) 4 23 1,05 % 0 0 4 23 15 MARJAKARHUN AURINGON-KUKKA (s.04 Original Asha Bhosle-Sydäntalven Aurora) 2 23 1,05 % 0 0 2 23 Taulukko 4.1.2.13. Jalostusnartut/käyttölinja Viimeisen 10 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 käyttölinjaista narttua. Ensimmäisen sarakkeen lukuarvo kertoo nartun sijoituksen kaikkien jalostusnarttujen listalla ajanjaksolla 2002 2012. Myös käyttölinjoissa kolmannes käytetymmistä nartuista on tuonteja. Tuontimaat: Iso-Britannia, Norja, Tanska, Uusi- Seelanti ja Saksa. Viidentoista käytetyimmän nartun pentueiden kokonaismäärä on 28, joista rekisteröitiin yhteensä 226 pentua. Sukulaisuutta löytyy useammassa tapauksessa: Douedal s Uniqua on Douedal s Heilin tytär. Douedal s Merili on Douedal s Uniquan tytär. Kaidanpaljakan Elli ja Kaidanpaljakan Emilia ovat täyssisarukset. Douedal s Heilillä, Perlean Prima Pincessillä ja Ladyllä on sama isä. Fowlers Nigelle on Fowlers Ocariina II:n emä. Käyttökoirat jalostusnartut Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 18 DOUEDAL'S HEILI (s.97 Thodos Enrico- Kragereden Nitouche) 2 22 5,20 % 3 24 3 32 25 RUSHFIELD RENA (s.06 Bownard Ali-Rushfield Gael) 2 21 4,96 % 2 21 26 RAMSJÖPIKEN'S L LARA (s.02 Reppeåsen's Louis-Tydalens Luna) 3 21 4,96 % 0 0 3 21 30 DOUEDAL'S UNIQUA (s-00 Thodos Le Roi de Soleil-Douedal's Heili) 2 20 4,73 % 5 45 2 20 33 KOKOS (s.04 Sheantullagh Glenn-Kiwi) 4 20 4,73 % 5 31 4 20 42 KAIDANPALJAKAN ELLI (s.01 Vieksa's Nasti-Ballynawn Deluxe) 2 18 4,26 % 0 0 2 18 47 DOUEDAL'S MERILI (s. 04 Celtic's Dixie Rebel-Douedal's Uniqua) 2 17 4,02 % 0 0 2 17 56 FORESTSET ESPRIT (s.03 Auburn Wings Rex-Victoria) 2 14 3,31 % 0 0 2 14 83 KAIDANPALJAKAN EMILIA (s.01 Vieksa's Nasti-Ballynawn Deluxe) 1 11 2,60 % 0 0 1 11 85 PERLEAN PRIMA PRINCESS (s.99 Thodos Enrico-Perlean Famous 1 11 2,60 % 0 0 1 11 90 LADY (s. 98 Thodos Enrico-US Aida-H) 2 11 2,60 % 2 17 2 11 104 FOWLERS OCARINA II (s.05 Tydalens Rabbe-Fowlers Nigelle) 2 10 2,36 % 1 3 2 10 107 KILSHEELAN NINA (s.99 Kilsheelan Fergus-Kilsheelan Irish Fen QC) 1 10 2,36 % 0 0 1 10 109 LOHMANN'S GILDA(s.02 Asco vom Wondsbarg-Livaline's Donna) 1 10 2,36 % 0 0 1 10 111 FOWLERS NIGELLE (s.01 Fowlers Hunter-US Kapris) 1 10 2,36 % 3 18 1 10