JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA (JTO) JA PERIYTYVIEN VIKOJEN SEKÄ SAIRAUKSIEN VASTUSTAMISOHJELMA (PEVISA)

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA (JTO) JA PERIYTYVIEN VIKOJEN SEKÄ SAIRAUKSIEN VASTUSTAMISOHJELMA (PEVISA) Hyväksytty hallituksessa 18.2.2004 Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 28.3.2004, JTO Hyväksytty hallituksessa 1.4.2004, Muutettu PEVISA -ehdotus Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 25.4.2004, PEVISA SKL:n jalostustieteellinen toimikunta on hyväksynyt 10.5.2004; muutoksella kohtaan 6.6. 1. Yhteenveto 2. Tausta 3. Järjestöorganisaatio 4. Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne 4.2 Luonne/käyttöominaisuudet (PEVISA 1.2) 4.3 Terveys (PEVISA 1.1) 4.3.1 Pevisa -ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet 4.4 Ulkomuoto (PEVISA 1.3) 5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta (PEVISA 2.1) 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat (PEVISA 2.2) 6.1 Visio 6.2 Rotujärjestön päämäärä 6.3 Rotujärjestön strategia 6.4 Uhat ja mahdollisuudet 6.5 Riskien hallinta 6.6 PEVISA määräykset (PEVISA 3.0) 6.7 Toimintasuunnitelma JTO:n/PEVISAn toteuttamiseksi (PEVISA 4.0) 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta (PEVISA 4.0) 8. Lähteet 9. Liitteet 1

1. YHTEENVETO Leonberginkoiria on kasvatettu Suomessa melkein kaksikymmentä vuotta. Alusta alkaen rodun harrastajien parissa on ymmärretty vastuullisen kasvatustyön merkitys rodun tulevaisuudelle. Yhdistyksen aloitettua toimintansa laadittiin ensimmäiset ohjeet kasvattajille. 1990-luvun puolivälissä laadittiin ensimmäinen Suomen Kennelliiton hyväksymä jalostuksen tavoiteohjelma, jonka voimassaoloaika päättyy tämän vuoden lopussa. Vuoden 2003 alussa Suomen Kennelliitto antoi uudet toimintaohjeet jalostuksen tavoiteohjelman laatimiseksi. Uudessa tavoiteohjelmassa rodun kuvauksen tulisi olla todenmukainen ja rehellinen; siinä tulisi paneutua myös luonneominaisuuksiin. Ohjelman olisi tarkoitus toimia myös rodun esittelynä. Jalostuksen tavoiteohjelmaa varten kerättiin kaikki saatavilla oleva tieto rodun nykyisestä tilanteesta Suomessa. Se perustuu koottuihin tilastoihin, kyselyissä saatuun tietoon sekä lähdekirjallisuuteen Suomesta ja ulkomailta. Rotuyhdistys on jatkuvasti kerännyt tehtäviensä mukaisesti runsaasti terveystilastoja ja tietoja rodusta erilaisilla kyselyillä. Jalostusohjesääntö on näyttänyt suurimmaksi osaksi toimivalta, ja kasvattajat ovat noudattaneet sitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Rodun jalostus on näyttänyt sujuvan toivottuun suuntaan. Tarkasteltaessa kerättyä aineistoa ja tilastoja jotkut asiat tuottivat yllätyksen ja jotkut vahvistivat aiempia käsityksiä. Leonberginkoira rotuna syntyi kehittäjänsä määrätietoisen työn tuloksena. Rodun luomiseen käytettyjen rotujen bernhardinkoira, mustavalkoinen newfoundlandinkoira, pyreneittenkoira tai muiden rotujen osuudesta leonberginkoiran kehityksen eri vaiheissa ei loppujen lopuksi ole tarkkaa tietoa. Leijonamainen ulkomuoto teki rodusta ajoittain suositun statussymbolin. Maatilojen ja kartanoiden vahtikoira muuttui pian seurakoiraksi. Maailmansotien jälkeisinä aikoina leonberginkoirien ystävät joutuivat kokoamaan voimansa rodun säilyttämiseksi ja kenties käyttämään jalostukseen vieraita rotuja. Vaikuttava ulkomuoto ja miellyttävä luonne ovat hankkineet rodulle jatkuvasti uusia ystäviä. Suomalaiset leonberginkoirat ovat kooltaan ja yleisvaikutelmaltaan rodunomaisia. Tämän voi päätellä sanallisista näyttelyarvosteluista. Kasvattajien ja erikoistuomarin mielipiteet tukevat tätä käsitystä. Hyvät ominaisuudet tulisi jatkossakin säilyttää. Ulkomuotoon liittyviä ongelmia on mm. etuosan rakenteissa, jalka-asennoissa, rakenteen raskaudessa ja silmien värissä. Leonberginkoira on seurakoira. Sen luonteen tulee säilyä miellyttävänä ja seurakoiralle tyypillisenä. Luonteisiin tulee kiinnittää huomiota, joten tavoitteena on kehittää rodulle oma testausmenetelmä, jonka avulla pystyttäisiin kartoittamaan jalostusyksilöiden luonnetta jalostustarkastusten yhteydessä. Leonberginkoiraa on totuttu pitämään suhteellisen terveenä rotuna. Joidenkin perinnöllisten sairauksien vastustamisessa on onnistuttu hyvin. Lonkkanivelen kasvuhäiriön sairausprosentti on vähentynyt. Kyynärniveliä ei ole kuvattu kovin runsaasti, mutta tilanne ei vielä näytä huonolta. Harmaakaihia sairastavia koiria ei ole paljon. Sen sijaan näyttäisi siltä, että muut sairaudet ovat lisääntyneet. Avoimuus ja tieto muuttavat tilastoja todenmukaisempaan suuntaan. Sairauksien lisääntymisen syynä voi olla myös liian yksipuolinen jalostus. Jatkossa tietoja kerätään sairauksista mm. vuosittaisilla omistajakyselyillä. Rodun suurin ongelma on tällä hetkellä kapea jalostuspohja. Jalostuskäytössä on liian harvoja liian harvoista suvuista. Rodun ongelma, kapea geenipohja, tiedostettiin Suomessa heti kasvatustyön päästyä alkuun. Jalostustoimikunta on kiinnittänyt huomiota jalostuspohjan kapeuteen laskemalla sukusiitoskertoimia yhdistelmille jalostustiedusteluvastauksia varten. Jalostuspohjan ongelmat näkyvät sukusiitosprosentin vuosittaisessa kasvamisessa ja tehollisen populaation pienentymisessä. Kyselyiden tulokset viittaavat rodun immuunijärjestelmän sairauksien lisääntymiseen, mikä on sisäsiittoisen rodun tunnusmerkki. Rodun geenipohjan turvaamiseksi lievennetään jalostusohjesäännön rajoitusta lonkkanivelen kasvuhäiriön suhteen, otetaan käyttöön rekisteröintirajoitus urosten jälkeläisille ja kannustetaan jalostuskoirien hankintaan ulkomailta. Leonberginkoira on ihastuttava ja rakastettava rotu. Jalostuksen tavoiteohjelma pyrkii säilyttämään sen elinvoimaisuuden jatkossakin. Rotuyhdistyksen ja rodun kasvattajien on mahdollista saavuttaa tämä tavoite yhteistyöllä, avoimuudella ja tiedon hankkimisella sekä sen välittämisellä. Toisinaan saattaa olla vaikea ymmärtää toisen kasvattajan tekemiä ratkaisuja. On luotettava siihen, että rotuyhdistyksen jalostuksen tavoiteohjelmaa ja jalostusohjesääntöä noudattavat kasvattajat pyrkivät tekemään parhaansa rodun hyväksi. 2. TAUSTA Rodun luojana pidetään saksalaista raatimiestä Heinrich Essigiä (1809-1889), joka eli Stuttgartin lähellä Leonbergissä. Hänet tunnettiin suurikokoisten koirien kasvattajana ja koirakauppiaana. Essig halusi luoda koiran, joka muistuttaisi Leonbergin kaupungin vaakunan leijonaa. Hän astutti 1830- ja1840- luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun Barry-nimisellä bernhardinkoirauroksella, joka oli hankittu St.Bernhardin luostarista. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyreneittenkoiraa. Tämän syntytarinan todenperäisyydestä ei ole varmaa tietoa. Ensimmäisten varsinaisten leonberginkoirien sanotaan syntyneen vuonna 1846. Niissä kerrotaan yhdistyneen alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet: bernhardinkoiran voimakkuus ja vainu, newfoundlandikoiran hyväluontoisuus, uskollisuus, eloisuus ja uimataito, sekä pyreneittenkoiran vartiointivaisto ja hyvä näkö. Kuvien perusteella ensimmäiset leonberginkoirat muistuttavat ulkomuodoltaan noiden rotujen koiria; niiden väri vaihtelee ilmeisesti mustavalkoisesta vaaleanruskehtavaan. Jo 1850-luvun lopulla rodun suosio oli levinnyt laajalle, ja 1870-luvulla se oli eräänlainen muotikoira. Poikkeuksellisen kauniista koirista maksettiin suuria summia. Koiria vietiin runsaasti myös ulkomaille, mm. Itävaltaan, Ranskaan ja Venäjälle. Richard Wagner, Bismarck, Napoleon III ja Itävallan keisarinna Elisabet ovat kuuluisia leonberginkoiran omistajia. Molempien maailmansotien ja niitä seuranneiden pula-aikojen aikana jalostuskoirien määrä laski erittäin voimakkaasti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen koiria oli jäljellä niin vähän, että alkuperäisiä rotuja oli käytettävä jälleen jalostustyössä. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina syntyneistä pentueista jäi eloon vain parikymmentä pentua vuodessa. Rodun harrastajat kokosivat voimansa yhteen ja saivat rodun säilymään. Deutscher Club für Leonberger Hünde perustettiin vuonna 1948. Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1895, ja rotu hyväksyttiin silloin puhdasrotuiseksi. FCI on hyväksynyt rotumääritelmän vuonna 1955, jonka jälkeen sitä on muutettu muutaman kerran. Ensimmäisten risteytysten luonteet olivat näyttäneet sopivansa erinomaisesti kartano- ja vahtikoiraksi. St. Bernhardin luostarin munkkien kerrotaan pitäneen saamiaan koiria kestävämpinä ja oppivaisempina kuin bernhardinkoiria. Alun perin leonberginkoiraa pidettiinkin 1800-2

luvun lopulla Baden-Württembergin alueella etupäässä maatilojen koirana, koska sen ominaisuuksiin kuului vartiointivaisto sekä vetokoiran ominaisuuksia. Toisaalta rodun suosio perustui sen ulkomuotoon, olihan kyseessä juuri leijonannäköinen koira. Ensimmäisessä ruotsiksi käännetyssä rotukuvauksessa vuodelta 1901 jo luonnehdittiin leonberginkoiraa myös ihmisen luotettavaksi ystäväksi ja toveriksi sekä käyttökelpoiseksi seuralaiseksi vedessä ja maalla liikuttaessa jalan tai hevosella. Rotumääritelmässä vuodelta 1973 kuvataan leonberginkoira uskolliseksi, älykkääksi, oppivaiseksi, säänkestäväksi ja hyvin lapsirakkaaksi. Sen sanotaan sopivan erityisen hyvin suurten alueiden kuten maatilojen ja tehtaiden sekä kodin ja perheen vartijaksi. Leonberginkoirayhdistysten Euroopan Unioni määritteli vuonna 1986 sen ominaisuudet näin: perhekoirana sen on oltava tämänpäiväisessä elin- ja asuinolosuhteissa miellyttävä, rakkautta kaipaava elämänkumppani, joka voidaan vaikeuksitta ottaa mukaan kaikkialle. Sen tulee myös osoittaa todellista lapsirakkautta. Uusin FCI:n rotumääritelmä vuodelta 1996 määrittelee leonberginkoiran erinomaiseksi perhekoiraksi, joka sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin. Leonberginkoiran käyttöominaisuudeksi siis on vakiintunut seurakoira. Vartiointivaistoaan leonberginkoira toteuttaa vahtimalla omaa perhettään ja piha-aluettaan suuren kokonsa ja ison koiran haukkuäänen turvin. Seurakoirana se on sopeutuva, oppivainen ja miellyttämishaluinen. Sen kanssa harrastetaan nykyisin mm. tottelevaisuutta, agilityä ja vesipelastusta. Rodun historian alkuvaiheissa leonberginkoiria tuotiin myös Pohjoismaihin. Vasta 1970-luvulla kasvatustyö varsinaisesti käynnistyi Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Tanskan ja Norjan ensimmäisten pentueiden vanhemmat olivat pääasiassa Saksasta ja Hollannista tuotuja koiria. Ruotsalaiset leonberginkoirat saivat alkunsa tuonneista naapurimaista: Saksasta, Ranskasta ja Belgiasta. Myös Suomessa on ollut leonberginkoiria vuosisadan vaihteessa. Suomen Kennelliiton kirjaston rotukirjoissa on merkinnät kahdeksasta koirasta. Todennäköisesti niitä oli kuitenkin enemmän, koska Suomessa syntyneiden koirien vanhemmista osa oli rekisteröimättömiä. Seuraava merkintä rodun rekisteröinnistä Suomessa on vuodelta 1981. Suomen nykyinen kanta alkoi muodostua 1980-luvulla. Vuosikymmenen alussa rekisteröitiin vuosittain muutamia koiria, jotka oli tuotu Ruotsista. Ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue rekisteröitiin vuonna 1986. Vuosikymmenen loppuun mennessä rodun suosio kasvoi ja rekisteröintimäärä läheni sataa pentua. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO Suomen Leonberginkoirat ry perustettiin 1.12.1985. Aluksi yhdistys toimi SSKY:n eli Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen alajaostona, ja varsinaisena rotujärjestönä oli SSKY. Vuonna 1992 yhdistyksestä tuli rotua harrastava yhdistys. Rotua harrastavan yhdistyksen silloinen rotujärjestö oli Suomen Seurakoirayhdistys. Suomen Leonberginkoirat ry sai rotujärjestöoikeuden Suomen Kennelliiton valtuuston kevätkokouksessa 1997. Rotujärjestön jäsenmäärä oli vuoden 2003 lopussa 637 henkilöä. Suomen Leonberginkoirat ry:n jalostustoimikunta perustettiin vuonna 1991. Jalostustoimikuntaan on kuulunut puheenjohtajan lisäksi 2 4 jäsentä. Liite 1. 4. NYKYTILANNE Rotu perustuu vain muutaman kantaeläimen käyttöön ja myöhemmin maailmansodat vähensivät jalostuskoirien määrää. Kaikki nykyään elävät koirat voidaan jäljittää sukutaulujen kautta viiteen kantakoiraan 1900-luvun alkuun. Toisen maailmansodan jälkeen väitetään rotuun risteytetyn howawartinkoiria, koska rodun oma kanta oli jalostuksellisesti riittämätön. Itsenäisen kannan syntyminen Pohjoismaihin ja Suomeen aiheutti jälleen geneettisen pullonkaulan; aluksi erityisesti Keski-Euroopan tuontikoiria koskeneiden karanteenimääräysten vuoksi. Pullonkaula helpotti hetkellisesti kun karanteenimääräykset poistuivat 1980-luvun lopussa ja kasvattajat lähtivät harkitusti Eurooppaan astuttamaan. Vuosina 1988 1992 käytettiin 12 ulkomaista urosta jalostuksessa. Tämän jälkeen kääntyi suunta ja uroksia tuotiin Suomeen; vuosina 1993 1995 tuotiin 14 jalostusurosta. Kahdeksan viime vuoden aikana on käytetty tai tuotu vain 20 ulkomaista urosta. Tehollinen populaatio ja sukusiitosaste vaihtelevat vuosittain. Viimeisen kolmen vuoden aikana on sukusiitosaste ja tehollinen populaatio vaihdellut huomattavan paljon. Sukusiitosasteen kasvamisen ja tehollisen populaation pienentymisen indikaattorit ovat selvästi havaittavissa tilastoissa. Viimeaikaisten kyselyjen tulokset viittaavat siihen, että rodun immuunijärjestelmän sairaudet ovat lisääntymässä. Jalostuksessa käytetyt koirat edustavat pääsääntöisesti kahta sukua. Käytetyt suvut ovat sulautuneet yhdeksi valtasuvuksi. Häviäviä sukuja on tunnistettu viisi. Jalostusohjeen täyttävistä koirista ei ole pidetty tilastoa. Näyttää siltä, että käytettävissä olevista koirista on jalostuksen ulkopuolelle jäänyt n. 70 %; populaation kannalta on ikävää, että nämä koirat edustavat useita eri sukuja. Rodun kannalta on myönteistä, että viime vuosien tuontikoirat eivät ole pääsääntöisesti kovin läheistä sukua maamme kannalle. Vuoden 2002 jalostuksessa käytetyistä uroksista 8 oli joko ulkomaalaisia tai ulkomaalaisen uroksen jälkeläisiä. 4.1. Populaation koko ja rakenne Rodussa on selkeästi tunnistettavissa kaksi yliedustettua sukua ja muutama aliedustettu suku. Viimeisen viiden vuoden aikana syntyneistä pennuista yli puolet polveutuu Hera Löwe von Würtembergistä ja melkein kolmasosa Kinglords Miss Sefanjasta. Häviämässä olevia suku- /jalostuslinjoja on tunnistettu viisi. Liite 2. Vuonna 1999 jalostuksessa oli vielä tunnistettavissa noin kymmenen eri sukulinjaa. Vuosien saatossa ovat suvut enemmän tai vähemmän sulautuneet yhdeksi valtasuvuksi, ettei helposti löydy jalostuskoiria, jotka eivät olisi keskenään läheistä sukua. Koska yhteensulautuminen on tapahtunut yhden sukupolven aikana, on rodun sisäsiitosaste pysynyt alle 6 %:n (9 sukupolvea). Seuraavien viiden vuoden aikana on oletettavaa, mikäli tilanne jatkuu samana kuin nyt, että sukusiitosaste kasvaa huomattavasti enemmän kuin 0,25 %:a vuodessa. Ruotsissa sukusiitosongelma on huomioitu muutaman viimeisen vuoden aikana. Sukusiitosprosentit on saatu näennäisesti laskemaan ja tehollinen populaatio kasvamaan. Toisaalta on huomattava, että maassa syntyy enemmän pentueita vuodessa kuin Suomessa. 3

Maailmanlaajuisesti on rodun koko pieni. Koiria on arvioitu olevan n. 40 000. Tulevaisuudessa Suomen populaation kannalta kaikkein mielenkiintoisimmat populaatiot löytynevät Ranskasta kannan rakenteen ja suuruuden vuoksi sekä Itä-Euroopasta aiemman eristäytyneisyyden vuoksi. Taulukko 1. Suomen populaatiorakenne 1999-2003 Tehollinen populaatio Sukusiitoskasvuprosentti Sukusiitoskasvuprosentti Sukusiitosprosentti 9:llä polvella Sukusiitosprosentti 5:llä polvella Emät Isät Kasvattajia Tuonteja Pentueen keskikoko Pentueita Suomessa syntyneitä Rekisteröinnit Vuosi 1999 184 156 20 7,8 4 16 15 20 1,26 0 4,45 0 34 2000 211 194 26 7,5 7 19 20 25 1,43 0,17 4,19-0,26 44 2001 142 131 19 6,9 3 16 15 19 2,69 1,26 5,39 1,20 34 2002 174 171 28 6,1 9 24 23 27 1,71-0,97 4,28-1,11 50 2003 216 197 29 6,8 14 20 21 29 3,00 1,29 5,06 0,78 49 Taulukko 2. Ruotsin populaatiorakenne 1999-2002 Tehollinen populaatio Sukusiitoskasvuprosentti Sukusiitosprosentti 5:llä polvella Emät Isät Kasvattajia Tuonteja Pentueen keskikoko Pentueita Ruotsissa syntyneitä Rekisteröinnit Vuosi 1999 348 336 48 7 5 33 48 5,9 0 78 2000 341 332 54 6,1 9 35 54 7,53 1,63 85 2001 346 344 50 6,9 2 30 50 6,26-1,27 75 2002 283 382 61 6,3 1 43 61 5,08-1,18 101 Taulukko 3. Muutaman maan populaatiot. Maa Arvioitu leonberginkoirien lukumäärä Rekisteröityjen pentujen lukumäärä Saksa v. 2000 noin 6 000 koiraa v. 2001 rekisteröity 1000 pentua Ruotsi v. 2002 noin 3 000 koiraa v. 2002 rekisteröity 381 pentua Norja v. 2002 noin 1 900-2 000 koiraa v. 2001 rekisteröity 243 pentua Ranska v. 2002 noin 12 000-13 000 koiraa v. 2001 rekisteröity 1185 pentua Alankomaat v. 2001 noin 2 000-3 000 koiraa - Sveitsi v. 2002 n. 400 koiraa v. 2002 rekisteröity 48 pentua Belgia v. 1974 99 rekisteröity 2 589 koiraa v. 2000 rekisteröity184 pentua Italia v. 2002 n. 1 000 koiraa v. 2002 rekisteröity 220 pentua Tanska v. 2002 noin 600 koiraa v. 2000 rekisteröity 69 pentua Iso-Britannia v. 2000 noin 1 400 koiraa - USA v. 2000 noin 1 600 koiraa v. 2000 rekisteröity 200 pentua Leonberginkoirapopulaation monimuotoisuuden kannalta olisi suotavinta, että mahdollisimman monia jalostuksen perusvaatimukset täyttäviä yksilöitä, sekä uroksia että narttuja käytettäisiin jalostukseen tasaisesti eikä muutamaa koiraa käytettäisi liikaa. Ihannepopulaatiossa yksittäisen koira jalostuskäyttö ei saisi olla suurempi kuin 5 % sukupolvea kohden. Jos leonberginkoiran rekisteröintiluvut tasaisesti pysyvät 200 rekisteröinnin tasolla, se tarkoittaa, että yksittäisen koiran maksimaalinen jälkeläismäärä saisi olla 40 jälkeläistä urosta tai narttua kohden. Tällä hetkellä käytetään vain alle 30 % kaikista potentiaalisista jalostuskoirista. Tehollinen populaatio Suomessa on alle 50 koiraa. Tehollisen populaation koon ollessa alle 50:n on populaatio erittäin haavoittuvassa tilassa. 4

Jalostuspohjaa voi laajentaa tehokkaasti vain käyttämällä sekä useita narttuja että uroksia. Taulukko 4. Isoisät, joilla > 25 lastenlasta 1999 2002 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Leijonamielen Muumi Pappa Tuliketun Mesikämmen Colja v. Löwengarten Leoniitan Washable Lion Iskan v. Welland Vegas Du Mont Kailasa Manorguard Fire Walk With Me Näillä uroksilla (25 kpl) on yhteensä 65% kaikista 1999-2003 syntyneistä lapsenlapsista Björn v. Löwengarten Elkan v. Welland Mathoaka s Relaxing Boy Alnuspark Uparis Leijonamielen Luvaton Onni Namupalan Uppo Nal-Le Remröd s Memory On Ice Larendo v. Löwengarten Galevala Jukolan Jussi Odin v. Ratibor und Corvey Leijonamielen Rahanhukka Bonnien Patrick Roy I Love You De La Barangerie Remröd s Selfmade Man Berljon Ghiottogeist Leoniitan Lepakkomies Kinglords Mr De-Sevres Leijonamielen Yks Uno 5

Taulukko 5. Eniten jalostukseen käytettyjen uroksien jälkeläismäärät 1986-2003 Jälkeläiset Pentueet Sukupolven pituus 4 v. Uros (ja syntymämaa) Kvarnbackens Lejons Emerich SF32444/92 A2 (FIN) 117 13 1995-1998 967 12,1 % i. Kvarnbackens Lejons Aramis SF19564/91 B1 e. Leonberget'z Xperience In Sunshine S27138/88 B2 Leonberget'z What The Big Rush x Bölelejonet Cinderella Lejonlands Lion x Leonberget'z Chain Reaction Colja v. Löwengarten DLZB11472 A2 (D) 94 13 1994-1997 1028 9,1 % isä Rek. sukupolven aikana Osuus jälkeläismäärästä Sukulaissuhteet i. Chino v. Welland DLZB9068 A2 e. Hera Löwe v. Württemberg DLZB8743 B1 Atlan v. d. Hexenbrücke x Assya v. Welland Badahckshan's Hektor x Alexa Löwe v. Württemberg Leonberget'z Ambassador of Atlantis S42747/87 H (S) 73 9 1990-1993 748 9,8 % i. Fango Löwe v. Württemberg S33608/86 H e. Leonberget'z J N Guardian Angel S32005/85 H Iwan v. d. Sieben Schwaben x Alexa Löwe v. Württemberg Dragongårdens Jolly-Roger x Moloss Nyx-The-Witch Svansboden's Troll-X S63010/89 H (S) 68 8 1992-1995 976 7,0 % i. Maritimaborgen's Amirz S43994/83 H e. Leonberget'z Weni Widi Wici S55728/87 H Troldegaards Vesir x Charisma Av Nordens Löve Fango Löwe v. Württemberg x Moloss Pavement Princess Leijonamielen Luvaton Onni SF15155/94 A (FIN) 63 8 1996-1999 1353 4,7 % velipuoli poika i. Colja v. Löwengarten SF36981/92 A2 e. Balisha v. Löwengarten SF22710/91 A2 Chino v. Welland x Hera Löwe v. Württemberg Rosaceae Amaranthus x Hera Löwe v. Württemberg Dragongården's Pluto SF20993P/85 X* (S) 58 7 1988-1991 451 12,9 % i. Troldegaards Frey DK20771/81 * e. Dragongården's Zorba S20097/83 * Iarbas v. d. Taffelronde x Troldegaards Catalina Arko av Norden's Löve x Mälarlejonet Leonita Kinglords Mr Andrew SF24350/88 B2 (FIN) 56 6 1991-1994 855 6,5 % i. Seagram SF284155/85 D* e. Leonberget'z J N Dazzling Daisy SF135355/85 * Troldegaards Vesir x Löwengold's Penelope Dragongården's Jolly-Roger x Moloss Nyx-The-Witch Kinglords Mr De-Sevres FIN40002/98 B (FIN) 56 8 2000-2003 743 7,5 % poika i. Leoniitan Washable Lion e. Kinglords Miss Sefanja FIN31504/96 B Alnuspark Uparis x Leoniitan Amoriina Manorguard Fire Walk With Me x Zeldas Miss Moneypenny Leijonamielen Rahanhukka FIN14297/96 A (FIN) 55 9 1998-2001 750 7,3 % velipuoli i. Odin v. Ratibor und Corvey DLZB11347 A2 e. Balisha v. Löwengarten SF22710/91 A2 Boss v. Welland x Lafayette v. Ratibor und Corvey Rosaceae Amaranthus x Hera Löwe v. Württemberg Remröd's Selfmade Man FIN11246/95 H (S) 51 7 1994-1997 1028 5,0 % i. Lord Remröd Or And More Av Lykseth N3642/89 H e. Sörbygården's Bravita Remröd N17254/88 H Ragnarikes Lusifer At Lykseth x Rossnick Delicious Ragnarikes Lusifer At Lykseth x Normanscourt Almitra Leijonamielen Muumi Pappa SF11358/93 B (FIN) 51 6 1995-1998 967 5,3 % i. Arko v. Haus Voerde DLZB8842 e. Relan Nita SF08366/88 A2 Arko v. Hombrechen x Bianka v. Edersee Ragnarikes Guri-Dimpeloni x Mimmi Leoniitan Washable Lion FIN38843/95 A (FIN) 50 7 1998-2001 750 6,7 % isä i. Alnuspark Uparis SF38120/90 A1 e. Leoniitan Amoriina SF05898/92 A2 Alpha Du Nant De Sally x Gesabina Brouhaha Troldegaards Eddi x Lejonlands Örtgumma 6

4.2. Luonne ja käyttöominaisuudet (PEVISA 1.2) Seurakoirana ja erityisesti perhekoirana leonberginkoiralta edellytetään ihmisystävällisyyttä ja rauhallisuutta jo pelkästään kokonsa ja voimakkuutensa vuoksi. Nykyisen rotumääritelmän mukaan leonberginkoira perhekoirana on nykyisissä asuin- ja elinolosuhteissa miellyttävä seuralainen, joka voidaan vaikeuksitta ottaa kaikkialle mukaan ja joka osoittaa erityistä lapsirakkautta. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Seurakoirana se on miellyttävä, tottelevainen ja peloton kaikissa elämäntilanteissa. Leonberginkoiran tulisi olla luonteeltaan erityisesti: itsevarma ja ehdottoman rauhallinen keskimäärin temperamentikas (mm. leikkisä) helposti koulutettava hyvin oppivainen ja huomiokykyinen melua sietävä Rotumääritelmän luonnekuvausta on vaikeaa tulkita ja tulkinnoista ollaan eri mieltä. Rodun luonnetta ja käyttäytymistä on mitattu Suomen Kennelliiton hyväksymällä luonnetestillä. Se perustuu Ruotsin armeijan työkoiratesteihin, mutta sitä käytetään nykyisin kaikilla roduilla. Vuosina 1990 2003 on Suomessa luonnetestiin osallistunut 100 leonberginkoiraa. Yhdentoista vuoden aikana testattuja ei ole kovin runsaasti. Liite 3. Luonnetesti on tällä hetkellä ainoa keino mitata luonteen ominaisuuksia. Se mittaa yhden yksilön ominaisuuksia ja se antaa luotettavan kuvan koiran senhetkisestä käyttäytymisestä: millaisiksi ympäristö on muokannut taustalla olevat taipumukset. Rodun harrastajista osa on suhtautunut ristiriitaisesti luonnetestin soveltuvuuteen rodulle sen palveluskoirataustan vuoksi. Luonnetestin joidenkin osa-alueiden testausmenetelmiä on pidetty eläimen kohtelun kannalta kyseenalaisina. Luonnetestin kokonaispistemäärää leonberginkoiran rotumääritelmän mukaisen luonteen kuvaajana ei ole hyväksytty. Luonnetestissä voidaan tunnistaa arkuuteen taipuvat yksilöt, mutta tähänastisten tulosten perusteella aggressiivisuutta se ei näytä paljastavan. Tämän kokoinen aggressiivinen koira ei vastaa käyttötarkoitustaan seurakoirana. Liite 4. Suomen Kennelliiton toivotaan suunnittelevan ja toteuttavan testin, joka soveltuu seurakoirien luonteen ja käyttäytymisen arvioimiseen. Kun tällainen testi toteutuu, voidaan jalostukseen käytettävien leonberginkoirien edellyttää osallistuvan siihen. Rodun luonnetta on mitattu myös jalostustarkastuksessa, joka perustuu rodun alkuperämaan jalostustarkastukseen. Jalostustarkastus on järjestetty vuosina 1992 2002 seitsemän kertaa saksalaisen erikoistuomarin johdolla ja siihen on osallistunut yhteensä 67 koiraa. Jalostustarkastuksiin on viimeisimpinä kertoina ilmoittautunut alle kymmenen koiraa. Liite 4. Suomalainen jalostustarkastus leonberginkoirille antaisi monipuolisen kuvan jalostuskäyttöön suunniteltavista yksilöistä. Se tulisi suunnitella ja toteuttaa suomalaisin voimin. Jalostustarkastuksesta pitäisi tulla yleinen käytäntö kasvattajille, mitä se ei valitettavasti ole ollut. Näyttelyarvosteluiden mukaan arkuus ei näytä yleistyneen, mutta näyttelyiden merkitys todellisen luonteen arvioinnissa on pieni. Omistajat ovat tyytyväisiä koiriinsa, mutta kasvattajien mielestä epävarmojen ja arkojen koirien määrä on lisääntynyt. Näiden ominaisuuksien lisääntyminen vähentää rodun yhteiskuntakelpoisuutta. Aggressiivisuus voi ilmetä joko aggressiivisuutena ihmisiä kohtaan, toisia koiria kohtaan tai muita eläimiä kohtaan. Yleisintä on aggressiivisuus urosten välillä, joka sekään ei ole miellyttävää näin suurikokoisessa rodussa. Suomessa aggressiivisia koiria näyttää onneksi olevan vähän tällä hetkellä. Kasvattajalla on suuri mahdollisuus vaikuttaa leonberginkoiran luonteeseen ja käyttäytymiseen. Pikkupentujen olosuhteet ovat olennaisen tärkeät. Stressattu emo heikentää pennun mahdollisuuksia myöhemmässä elämässä; pentuiän voimakkaat negatiiviset kokemukset ja sosiaalisen eläimen eristäminen näkyvät luonteessa pennun myöhemmässä elämässä. Leonberginkoiran kasvatuksessa eurooppalaiset yhdistykset korostavat sosiaalisen kasvatuksen merkitystä. Toistaiseksi rodun luonteiden kehittymiseen jalostustoimikunta pyrkii vaikuttamaan tiedottamalla, ja keräämällä tietoja luonnetestattujen koirien ominaisuuksista ja myös niiden jälkeläisten ominaisuuksista. Nykyisen leonberginkoiran luonteenominaisuudet vastaavat sen käyttötarkoitusta seurakoirana, jonka kanssa voi harrastaa monia asioita. Varsinaisiin palveluskoiralajien harrastamiseen on olemassa sopivampiakin rotuja. Omistajat pitävät leonberginkoiraa edelleen kaverinaan arkipäivän elämässä. 4.3 Terveys (PEVISA 1.1) Leonberginkoiraa on pitkään pidetty hyvin terveenä rotuna. Parantuneen diagnostiikan ja suuremman avoimuuden myötä näyttää siltä, että lisääntynyt tieto on myös lisännyt tämän rodun sairauksia. Avoimuuden ja tiedon lisäksi syy joidenkin sairauksien esiintyvyyden kasvuun kaikissa maissa esim. allergioiden, tulehdus- ja syöpäsairauksien voi olla liian yksipuolinen jalostusvalinta. Liian yksipuolisella jalostusvalinnalla voidaan vaikuttaa näkyviin ja näkymättömiin ominaisuuksiin, joista yksi tärkeä on vastustuskyky erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. MHC-geenit (major histocompatibility complex) tuottavat elimistön puolustusjärjestelmän valkuaisaineita, joiden avulla elimistö erottaa omat solut vieraista jne. Tarpeeksi suuri jalostuseläinten määrä ja jalostuskumppanien mahdollisimman etäinen sukulaisuussuhde auttavat ylläpitämään MHC-geenien monimuotoisuutta ja siten tukeman rodun elinvoimaisuutta. Viime vuosina on enemmän tai vähemmän systemaattisesti eri maissa pyritty kartoittamaan oman maan leonberginkoirapopulaation terveyttä eri menetelmillä. Tulokset on analysoitu eri tavalla, joten ne ovat vain suuntaa antavia. Käytettävissä on ollut eritasoista materiaalia Saksasta, Ranskasta, Ruotsista, Norjasta, Italiasta, USA:sta ja Suomesta. Sairauksien esiintyvyys vaihtelee eri maiden välillä ja alla on lista leonberginkoiran tyypillisistä terveyshaitoista. Osa sairauksista on vakavia ja herkästi kuolemaan johtavia kuten vatsalaukun kiertymä, sydänlihassairaudet, Addisonin tauti ja eräät syöpäsairaudet. Vakavia ja jossain määrin hoitoihin vastaavat sairauksia ovat glaukooma, spondyloosi ja larynxparalyysi. Vähemmän vakavia sairauksia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, lievä nivelrikko, harmaakaihi, ihosairaudet ja kilpirauhasen vajaatoiminta. 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 7

Periytyvien vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä tai vähentää pääasiassa periytyviä vikoja tai sairauksia, jotka alentavat koiran elinkykyä tai elintoimintoja tai aiheuttavat koiran elämän laadun alenemisen. Leonberginkoira on nopeakasvuinen, raskasrakenteinen ja voimakasluustoinen koira, jolla on suuri riski sairastua luuston kasvuhäiriöihin. Näistä lonkkaniveldysplasia on eniten tutkittu kasvuhäiriö. Leonberginkoiran PEVISA-ohjelmaan kuuluu: Lonkkadysplasia HD (hip dysplasia) (Merkittävä 31,4 %) Lonkkanivelen kasvuhäiriö. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko eivät ole yhdenmukaiset. Vaikeassa lonkkaniveldysplasiassa lonkkamaljakko on joko toiselta tai molemmilta puolilta liian matala, joten reisiluun nivelnasta ei pysy kunnolla siinä. Polygeenisesti periytyvä. Eriasteisia terveitä A-B ja eriasteisia sairaita C-E. Lonkkavika voi olla toispuolinen tai molemminpuolinen. Koira, jolla on lievä dysplasian aste, pärjää hyvin ellei niveliin kehity nivelrikkoa. Liite 5. Kyynärniveldysplasia ED (Esiintyy 9,7 %) Kyynärnivelen kasvuhäiriö. Kyynärnivelessä on nivelrikkoon viittaavia muutoksia, epämuodostusta tai rappeutumismuutoksia. Kyynärniveldysplasiaan voi liittyyä osteokondroosi, joka on lähinnä nivel- tai kasvuruston luutumishäiriö, joka ilmenee joko yhdessä tai useammassa nivelessä: olka-, kyynär-, polvi- ja kinnernivelessä tai selkärangassa. Polygeenisesti periytyvä. Nykyisen käsityksen mukaan ympäristö vaikuttaa, kuten ruokinta, rasitusalttius, koiran nopeakasvuisuuden kiihdyttäminen jne. Perinnöllinen harmaakaihi HC (hereditary cataract) (Esiintyy 4,6 %) Leonberginkoirilla esiintyy perinnöllistä nuoruusiän mykiön samentumaa, joka voi pysyä samanlaisena koko elämän ajan. Se saattaa lisääntyä johtaen vähitellen täydelliseen sokeuteen. Myös vanhuusiän kaihia tavataan. 4.3.2 Muut rodulla todetut sairaudet Suomessa ja muissa maissa Suomen arvioitu tilanne suluissa, yksittäisiä tapauksia <25 koiraa, esiintyy >25 koiraa, merkittävä >150 koiraa, kun koirien kokonaismäärä Suomessa on hieman yli 3 100 yksilöä (1982 2003). Silmäsairauksia Glaukooma (Yksittäisiä tapauksia) Silmäpainetaudista eli glaukoomasta puhutaan, kun silmän sisäinen nestepaine nousee niin korkeaksi, että se vaurioittaa näköhermoa. Paineennousu on erittäin kivulias ja voi sokeuttaa muutamassa tunnissa. Silmän nestekierto tapahtuu nk. kammionkulmasta, josta ylimääräinen neste poistuu. Kammiokulman vajaakehityksessä kammiokulman rakenteet ovat poikkeavat, mikä ei välttämättä johda silmäpainetautiin Oletetaan sairauden olevan rodussamme perinnöllinen. Sairastuneiden koirien omistajia kehotetaan ilmoittamaan kaikki hoidetut tapaukset jalostustoimikunnalle. (Liite 10) Entropium (Yksittäisiä tapauksia) Silmäluomen sisäänpäinkiertymä. Osa alaluomesta ja mahdollisesti yläluomestakin on kiertynyt sisäänpäin ärsyttäen silmän sidekalvoa ja sarveiskalvoa. Ektropium (Esiintyy) Riippuva tai ulospäin kiertyvä alaluomi. Perinnöllinen silmäluomen asentovirhe. Luusto ja nivelsairauksia Nivelrikko (Merkittävä) Nivelen rappeutuminen. Muutokset syntyvät iän myötä ja ovat yleisiä iäkkäillä koirilla. Nuorella koiralla nivelrikko johtuu kasvuhäiriöstä tai voi olla trauman aiheuttama. Nivelrusto kuluu ja sen alainen luu alkaa reagoida ja kasvattaa uutta luuta suojatakseen kulunutta niveltä. Nivel toimii kankeasti tai voi jäykistyä kokonaan. Panosteiitti (Esiintyy, Ruotsissa merkittävä) Kasvuikäisen koiran kivulias sairaus. Kipua esiintyy pitkissä putkiluissa ja aiheuttaa tyypillisesti ontumista, joka voi olla huomattavaa ja kestää pari viikkoa. Vaiva voi kiertää raajasta toiseen vuorotellen mutta paranee itsestään. Spondyloosi (Esiintyy) Hitaasti etenevä rappeuttava nikamasairaus, joka johtaa selkärangan jäykistymiseen. Tautia luonnehtii luupiikkien kasvaminen nikamiin. Spondyloosia esiintyy pääasiassa isokokoisilla koirilla. Kasvaimia syöpäsairauksia (Merkittävä) Luusto Kasvavan tai juuri kasvunsa päättäneen koiran luusyöpä kehittyy usein värttinä- tai kyynärluun alaosaan, eli paikkaan, jossa on totuttu toteamaan kasvuhäiriöt. Sitä esiintyy myös takaraajojen luustossa. Luusyöpää esiintyy myös vanhoilla koirilla. Maitorauhaset Maitorauhaskasvaimet ovat yleisiä vanhoilla nartuilla. Toiset kasvaimet saattavat pysyä pitkän aikaa samankokoisina, toiset kasvavat nopeasti suuriksi. Etäpesäkkeiden lähettäminen riippuu siitä, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Tulehdussairauksia (Merkittävä) Korvatulehdus, virtsatietulehdus (nartuilla), kurkkutulehdus, silmätulehdus, märkäkohtu 8

Hormonihäiriöitä Kilpirauhasen vajaatoiminta (Esiintyy) Kilpirauhasen vajaatoimintaa, hypotyreoosia, esiintyy yleisimmin keski-ikäisillä koirilla, mutta koira voi sairastua jo 2-3 vuotiaana. Tyroksiinin vajaaerityksessä aineenvaihdunta hidastuu, koira muuttuu laiskaksi, palelevaksi ja lihavaksi. Karvapeite kuivuu ja ohenee. Autoimmuunisairaus. Valeraskaus (Esiintyy) Pari kuukautta kiiman jälkeen narttu alkaa käyttäytyä kuin se olisi tiineenä. Tila on lihavilla nartuilla yleisempi kuin hoikilla ja perinnöllisyydelläkin on osuutensa. Addisonin tauti (Yksi tapaus, USA:ssa esiintyy) Johtuu lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta, rauhasen vajaakasvusta tai on mahdollisesti autoimmuunisairaus. Sydänsairauksia Sydänlihassairaudet (Esiintyy) Sydänvioista tärkein on kardiomyopatia, joka ilmenee useimmiten sydämen laajentumana tai kammioseinämän paksuuntumisena. Sairaus on tyypillinen suurikokoisille roduille. Sydämen toimintahäiriön vuoksi oireet, jotka voivat liittyä väsymykseen ja laihtumiseen, nestekertymään rinta- tai vatsaonteloon ja äkkikuolemaan, voivat olla yllättävän nopeita. Allergioita (Merkittävä) Koira voi saada yliherkkyyttä aiheuttavat aineet ruuansulatuskanavan tai hengitystiehyeiden kautta tai se voi herkistyä pelkästä pintakosketuksesta. Allergeenejä voivat olla esim. siitepölyt, hilseet, tavallisetkin ruoka-aineet, kemikaalit jne. Tavallisimmin allergiset ihottumat ilmenevät kutinana ja erilaisina punottavina ihottumina pään, kainaloiden ja tassujen alueella. Allergiat voivat ilmetä myös nokkosrokkona, pään tai jalan turvotuksena. Ihosairauksia Hot spot-ihottuma Pinnallinen akuutti kostea ihotulehdus eli dermatiitti. (Merkittävä) Hermoston sairauksia Larynksparalyysi (Yksittäisiä tapauksia) Kurkunpäähalvaus. Degeneroiva kurkunpäälihasten sairaus, joka johtaa hengitysvaikeuksiin ja jopa tukehtumiseen. Sairaus on ensisijaisesti neurologinen, mutta se voi olla myös lihasperäinen tai esiintyä sisäerityssairauksien yhteydessä. Jäsenten vapina (Yksittäisiä tapauksia) Syytä jäsenten vapinaan ei tunneta. Yksittäisiä polyneuropatiatapauksia on USA:ssa havaittu. Syy polyneuropatiaan voi olla aineenvaihdunnallinen tai johtua erilaisista puutostiloista. Lihaksiston sairauksia Napatyrä Navan epätäydellinen sulkeutuminen syntymän jälkeen. (Esiintyy) Ruoansulatuselimistö Vatsalaukun kiertymä (Yksittäisiä tapauksia) Syvärintaisten koirien ongelma. Hengenvaarallinen tila, jossa mahalaukku on kierähtänyt akselinsa ympäri. Oireet ovat voimakkaat ja koira saa lopuksi shokin. Mahdollisesti perinnöllinen heikkous. Hammaspuutokset, purentaviat (Esiintyy) Anaalirauhasongelmat (Yksittäisiä tapauksia) Lähellä peräaukkoa sijaitsevat rauhaset. Liian täysinäiset ja tukkiutuneet anaalirauhaset voivat tulehtua ja lopulta märkäerite pursuaa peräaukon ympäriltä pienistä käytävistä eli fistelikäytävistä ulos. Virtsatie- ja sukupuolielimet Kivesviat (Merkittävä) Salakiveksisyys eli kryptorchismi. Roduissa, joissa on laskeutumishäiriöitä urospennun molemmat kivekset laskeutuvat kivespussiin 8-9 viikon, viimeistään puolen vuoden iässä. Kryptorkiassa toinen tai kumpikin kives jää vatsaonteloon tai nivuskanavaan. Yhteen geenipariin sitoutunut resessiivisesti periytyvä ominaisuus. Arvioitu kantajien osuus n. 50 % Suomen populaatiossa. 4.4. Ulkomuoto (PEVISA 1.3) Tämänhetkisen leonberginkoiran ulkomuodon vastaavuutta suhteessa rotumääritelmään selvitettiin kasvattajille tehdyllä kyselyllä (syksy 2003) ja viiden vuoden (1999 2002) näyttelyarvosteluista tehdyllä kartoituksella. Näyttelyarvostelukartoituksen lähtökohtana olivat rotumääritelmässä mainitut virheet, ja lisäksi kasvattajakyselyssä ongelmana esille tullut koirien etuosan rakenne otettiin myös mukaan kartoitukseen. Lisäksi kysyttiin muutamalta erikoistuomarilta heidän käsitystään rodun ulkomuodollisista ongelmista. Liite 6. Kannan taso on yleisesti ottaen hyvä. Rotutyypiltään suomalaiset leonberginkoirat ovat suhteellisen yhtenäisiä. 9

Värit noudattavat rotumääritelmää: on leijonankeltaisia, punaisia, punaruskeita ja hiekanvärisiä (hailakankeltainen tai kermanvärinen) leonberginkoiria, ja kaikki nämä värit ovat rotumääritelmän mukaan sallittuja, samoin mustat karvan päät. Maskeissa on rikkonaisuutta, mutta musta maski luokitellaankin vain toivottavaksi ominaisuudeksi. Päissä on jonkin verran eroja kallon ja kuonon pituuden suhteen. Joitakin hammaspuutoksia esiintyy. Rotumääritelmän koon alittavia tai ylittäviä koiria ei pieniksi tai suuriksi mainituissa yksilöissä juurikaan ole. Luustojen voidaan katsoa noudattavan rotumääritelmää; ne ovat riittäviä jopa vahvoja koiran kokoon nähden. Koiran ilmeeseen vaikuttavaa silmien väri: valitettavasti vaaleita silmiä näkyy melko runsaasti. Leonberginkoiran turkin tulee olla runsas, pitkä ja rungonmyötäinen. Runsaasta pohjavillasta huolimatta koiran ääriviivojen tulee erottua. Koiran rakenteen kätkevää runsasturkkisuutta ei esiinny ongelmaksi asti. Todella pieniturkkisia eli lähes ilman pohjavillaa olevia koiria on myös tällä hetkellä vähän. Hieman laineikkaita turkkeja esiintyy, mutta sen rotumääritelmä sallii. Rakenteessa ja liikkeissä korostuvat etuosan ongelmat. Eturinnat ovat kehittymättömiä; rintakehän leveydessä ja syvyydessä on toivomiseen varaa. Lapojen ja olkavarren kulmaukset ovat monilla koirilla liian tylpät. Eturaajat kääntyvät ranteista ulospäin ja ovat ahdasasentoiset; kyynärpäät ulospäänkiertyneet. Rotumääritelmän ominaisuuksista näyttäisi poikkeavan häntä, joka erityisesti uroksilla on usein kiertynyt tai korkealla kannettu. Joitakin koukkuhäntiä esiintyy. Rodun nykyisen ulkomuodon tyypillisiä ongelmia näyttävät olevan kerätyn tiedon perusteella: etuosan rakenne vaaleat silmät alaleukojen kaventuminen Rodun erikoistuomareiden mielestä tulisi rodun jalostuksessa kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin ominaisuuksiin: silmät liian vaaleat liikaa liian raskaita koiria jalka-asennot liian kehittymättömät etuosat Ominaisuudet, joissa jalostus on toteuttanut hyvin rotumääritelmän vaatimukset. yleisvaikutelma ja koko väri ja turkki Leonberginkoiran rotumääritelmän ominaisuuksien liioittelu ei näyttäisi olevan ongelma. Rotumääritelmässä ei juuri ole ominaisuuksia, joiden liioittelu altistaisi koirat terveydellisille ongelmille lukuun ottamatta liiallista raskasrakenteisuutta. Uroksenkaan voimakkuus ja mahtavuus eivät saa viedä sen tyylikkyyttä. Hyvin voimakas luusto, hyvin suuri koko ja massa vaikuttavat koiran liikkumiseen ja nivelten terveyteen. Terveydellisiä ongelmia voivat aiheuttaa virheiksi mainitut silmäluomien ulos- tai sisäänpäin kiertyminen sekä alaleuan kapeudesta ja kulmahampaiden asennosta johtuvat purentaongelmat. Jalostustyössä tulee jatkossakin kiinnittää huomiota siihen, että rotumääritelmän ulkomuodollisista ominaisuuksista ei mikään yksittäinen ominaisuus ala korostua muita enemmän. 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA (PEVISA 2.1) Aiemman tavoiteohjelman yleisinä periaatteina oli pyrkiä ottamaan huomioon koirien luonteenominaisuudet, ulkomuodolliset asiat sekä perinnölliset sairaudet ja viat. Koiran oman laadun lisäksi pyrittiin kiinnittämään huomiota sen vanhempien, sukulaisten ja erityisesti sen jälkeläisten laatuun. Jalostuspohjan kapeus tiedostettiin ja pyrkimyksenä oli laajentaa sitä rodunomaisuutta unohtamatta. Korkeatasoisella materiaalilla pyrittiin hyvään rotutyyppiin ja terveyteen luonteita unohtamatta. Luonteissa on viitteitä epävarmuuden ja arkuuden lisääntymisestä. Toisaalta näyttelykehissä ja niiden laidoilla urokset eivät juuri rähise, toisin kuin kymmenen vuotta sitten. Todennäköisesti aggressiivisesti käyttäytyvien yksilöiden käyttöä jalostuksessa on pyritty tietoisesti välttämään. Eläminen tällaisen koiran kanssa on hankalaa. Jalostusohjesäännössä jalostusyksilöltä on vaadittu laatuarvostelun nuorten luokan kahta tai avoimen luokan yhtä EH-arvosanaa. Leonberginkoirat ovat ulkomuodollisesti yhtenäisempiä kuin ensimmäistä jalostuksen tavoiteohjelmaa tehtäessä. Jalostuspohjan kapeus tiedostettiin selvänä ongelmana jo yli kymmenen vuotta sitten. Jalostusta varten tuotiin koiria Pohjoismaista ja Euroopasta. Narttuja käytiin astuttamassa ulkomailla. Jalostusohjesääntöön kirjattiin suositus, että urosta käytettäisiin vain kolme kertaa. Sen jälkeen oli tarkoitus odottaa tietoja jälkeläisistä. Tämä suositus ei toiminut. Monet suvuista jäivät pois jalostuskäytöstä, ja uroksista on käytetty vain pientä osaa. Näyttelymenestys on usein ratkaissut uroksen suosion jalostuskäytössä. Kukapa ei olisi toivonut kasvattamistaan pennuista mahdollisimman kauniita, tai haluttuja. Myös jalostusnartuiksi ovat usein valikoituneet näyttelykehissä menestyneiden kenneleiden kasvatit. Näistä syistä jalostuspohjan laajentamisessa on epäonnistuttu; sen sijaan tilanne on mennyt huonommaksi. 10

Yhdistyksen omassa jalostusohjesäännössä on vastustettu perinnöllisiä sairauksia ja vikoja seuraavin tuloksin: Taulukko 6. Tavoite LONKKANIVELEN KASVUHÄIRIÖ (HD) estää sairauden yleistyminen kannassa Kyynärnivelen kasvuhäiriö (ED) kartoittaa sairauden esiintymistä kannassa PERINNÖLLINEN HARMAAKAIHI (HC) estää sairauden yleistyminen kannassa Toimenpide/ Jalostusohjesäännön vähimmäisvaatimus Kuvausikä PEVISA:n mukaan Jalostukseen ei pitäisi käyttää koiraa, jolla vian aste on huonompi kuin B Tulos Vuosina 1986-96 HD 32,4 % Vuosina 1997 2001 HD 29,3 % Raajoista leikatulla koiralla tulisi olla kyynärnivelen tarkastuslausunto Vuosina 1986-96 ED 10,8 % Vuosina 1997-2001 ED 8,3% Koirat tutkitaan ennen jalostukseen käyttöä Silmätarkastuslausunto ei saa olla 24 kk vanhempi (v. 2001 ennen 12kk) Perinnöllistä silmäsairautta kuten harmaakaihia(hc) ja viherkaihia(glaucoma) sairastavia koiria ei saa käyttää jalostukseen Vuosina 1997-2001 HC 5,0 % Vuosina 2002-2003 HC 2,2 % KIVESVIAT (salakiveksisyys eli kryptochism ja yksikiveksisyys eli monorchism) tiedostaa vian olemassaolo PURENTAVIAT estää vikojen yleistyminen SKL-FKK:n rekisteröintiehto Jalostustiedusteluvastauksissa urosten veljien ja pentujen tilanne tiedossa olevista vioista Ylä-tai alapurentaista koiraa ei pitäisi käyttää jalostukseen Ei muutosta Kivesvikaa n. 10 %: lla uroksista Näyttelyarvosteluissa 99 02 alapurentoja 0,6 % tasapurentoja 1,4 % 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET, STRATEGIAT JA PEVISA (PEVISA 2.2) 6.1. Visio Elinvoimaisuus ja nykyinen terveydentila säilyy tai paranee. Luonne säilyy soveltuvana perhe- ja seurakoiralle. Leonberginkoiran ulkomuodollinen taso säilyy vähintään nykyisellä tasolla, mutta kuitenkin pyrkien parantamaan rodussa esiintyviä rakenteellisia ongelmia. 6.2. Rotujärjestön tavoitteet Jalostuksessa käytettävien sukujen ja koirien määrän lisääminen. Rodun tehollinen populaatio ylittää 50 koiraa. Jalostustoimikuntaa kerää sairauksien esiintymisestä enemmän tietoa omistajilta ja kasvattajilta. Lonkka- ja kyynärniveldysplasian vastustaminen ja ennaltaehkäisy ovat jatkossakin merkittävässä asemassa. Myös hyvän silmäterveystilanteen ylläpitäminen. Lisäksi tavoitteisiin kuluu ilman muuta yhä avoimemman ja avoimemman tiedotuksen toteuttaminen rodun ongelmista. 6.3. Rotujärjestön strategia Rotujärjestön strategian taustalla on oltava selkeä pyrkimys vaikuttaa rodun harrastajien asenteisiin. Selkeästi eroteltavissa olevat ryhmät ovat: Kasvattajat Kasvattajille on tarjottava mahdollisuus kaiken käytössä olevan tiedon hyödyntämiseen. Ylläpidettävät tilastot ovat julkisia ja koirakohtaisia. Jalostustoimikunnan tulisi ensisijaisesti pyrkiä lisäämään kasvattajien tietämystä välittämällä heille tietoa. Tämän lisäksi on kasvattajille tarjottava mahdollisuus tutustua potentiaalisiin urosehdokkaisiin. Uroksenomistajat Uroksenomistajille osalta kaikkein merkittävintä on uroksien esilletuominen. Esilletuominen tarkoittaa sitä, että uroksien omistajia tulee kannustaa käymään näyttelyissä, osallistumaan rotujärjestön tapahtumiin jne. On kehitettävä menetelmä millä tieto jalostuskelvollisista uroksista saavuttaa kasvattajan. Jäsenistö/ rodun harrastaja 11

Rodun harrastajilla on merkittävä osuus populaatiorakenteen muokkaamisessa. Tämä ryhmä on oleellisen tärkeä, koska hekin voivat tuoda koiria muista kannoista. Rotujärjestön tulisi tukea pyrkimystä tuoda koiria vieraista kannoista välittämällä tietoa. Sidosryhmät Sidosryhmiksi voidaan katsoa Suomen Kennelliitto sekä muiden maiden rotujärjestöt. Suomen Kennelliitolla tulisi olla rotujärjestöä tukevat päämäärät rodun kehityksen kannalta. Muiden maiden rotujärjestöjen kanssa tulisi kehittää enemmän yhteistyötä. 6.4. Uhat ja mahdollisuudet Rodun ja rotujärjestön sisäiset vahvuudet Rotu on yleisvaikutelmaltaan ja kooltaan rotutyypillinen Luonteet ovat vielä seurakoiramaisia ja aggressiivisia yksilöitä on toistaiseksi vähän. Rotu on melko terve. Lonkkanivelen kasvuhäiriö on saatu pidettyä kurissa, vaikka rotu on suuri. Silmäsairauksia ei esiinny runsaasti Kyynärnivelen kasvuhäiriötä on vähän. Populaatiossa on muutamia vierassukuisia tuontikoiria jalostuksessa sekä muutama kasvattaja on käyttänyt ulkomaisia uroksia. Valtaosa kasvattajista on vastuuntuntoisia ja tuntee vastuunsa. Rodun ja rotujärjestön ulkopuoliset mahdollisuudet positiiviset tekijät Tason säilyttäminen on mahdollista mikäli siirrymme enemmän tyyppijalostuksen puolelle. Kotimainen kasvattajatuomari tai useampi olisi rodulle erittäin tärkeää. Luonteen säilyminen miellyttävänä seurakoirana on mahdollista, koska siihen kiinnitetään huomiota, jatkossa omassa jalostustarkastuksessakin. Sairauksien lisääntyminen pystytään estämään kannan sisäsiittoisuutta vähentämällä. Rodun ja rotujärjestön sisäiset heikkoudet Ulkomuodossa on ongelmia erityisesti etuosien rakenteissa ja silmien värissä. Liiallista raskasrakenteisuutta esiintyy. Rodussa on epävarmoja tai arkoja yksilöitä. Sairaudet ovat lisääntymässä. Merkittäviä sairauksia ovat nivelrikot, kasvaimet ja syövät, tulehdussairaudet, allergiat ja ihosairaudet sekä kivesvika. Populaation sukusiitoskerroin on kohonnut melkein vuosittain. Tehollinen populaatio vaihtelee. Jalostuskäytössä on liian vähän uroksia. Jalostusmateriaalia on hukattu paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Itsearvioinnin puute tuottaa toisinaan koiraharrastuksessa ongelmia avoimuudessa ja yhteistyössä. Rodun ja rotujärjestön ulkopuoliset uhat - negatiiviset tekijät Rakenteen heikkous voi johtaa ongelmiin, jotka vaikeuttavat koiran arkipäivän elämää. Isokokoisen rodun maine voi kärsiä vähästä. Jalostuspohjan kapeus johtaa sairauksien lisääntymiseen ja elinvoiman vähenemiseen. Jalostustyö keskittyy ulkomuodon jalostukseen sisä- ja linjasiitoksen kautta. Kivesvikaa voidaan vähentää, kun todellisesta tilanteesta saadaan tietoa ja kasvattajat voivat siten ottaa sen paremmin huomioon yhdistelmiä suunnitellessaan. Populaation sisäsiitoskerrointa voidaan pienentää ja tehollista populaatiota kasvattaa ottamalla käyttöön urosten jälkeläisten rekisteröintirajoitus tai sisäsiitoskerroinrajoitus 9:llä sukupolvella. Rodun parissa kasvattajia, jotka etsivät ja toteuttavat vaihtoehtoja valtasukujen käyttöön jalostuksessa. Jalostuskäyttöön otetaan useampia uroksia ja narttuja eri suvuista. Tuodaan koiria ulkomailta. Suurin osa kasvattajista on aiemminkin toiminut rodussa vallitsevan tilanteen huomioon ottaen. Kasvattajat eivät sitoudu avoimuuteen ja yhteistyöhön. 12

6.5. Riskien hallinta Riski Syy Varautuminen Miten vältetään Toteutuessaan merkitsee Populaation kaventuminen Kivesvian yleistyminen. Immuunijärjestelmän sairaudet lisääntyvät voimakas Pentukysyntä romahtaa Liian harvoja erisukuisia koiria jalostuksessa Liian kapeasta jalostusmateriaalista on sattuman kautta valittu liian monta kantajaa jalostukseen. Kantajien arvioitu osuus kannasta 50%. Liian sisäsiittoinen kanta Rodun maine huononee yllättäen. Tiedotetaan aktiivisesti Lisätään erisukuisten Jalostamme vain yhtä laajan tehollisen populaation koirien käyttöä jalostuk- sukua merkityksestä ja sessa ja tuodaan ulko- -> Kaunis, kauniimpi pyritään tiedon jakamisella vaikuttamaan asenteisiin. Suoritetaan rodun geneettisen mailta koiria kuollut? monimuotoisuuden tutkimus Tehdään kasvattajille Kivestilasto julkaistaan. Joudumme lopettamaan vuosittain kiveskysely, Pyritään mahdollisuuksien suomalaisen kannan missä kysytään kiveksien mukaan priorisoimaan jalostuksen ja aloittamaan laskeutumisesta /pentue. jalostuksessa sellaisia kaiken alusta. Vastaukset tilastoidaan. uroksia, joilla kivekset ovat laskeutuneet normaalisti. Tuodaan esille aktiivisesti Madalletetaan jalostusohjeen Jalostus vaikeutuu. aliedustettuja jalostussukuja lonkkarajoituksia saksan mukaiseksi. Lisätään erisukuisten koirien käyttöä jalostuksessa ja tuodaan ulkomailta koiria Kerätään säännöllisesti Jalostuksessa pyritään Jalostus vaikeutuu tai tietoa sairauksista. Suunnitellaan terveyteen ja hyvään loppuu, jos ei riittävästi oma jalostustar- luonteeseen: -kasvattajien pentukysyntää. kastus jalostusvalinnat. 6.6 Pevisa määräykset (PEVISA 3.0) Suomen Leonberginkoirat ry esittää Suomen Kennelliitolle seuraavanlaisen Pevisa- ohjelman vahvistamista leonberginkoiralle: HD Lonkkaniveldysplasia Minimi kuvausikä 18 kuukautta Rekisteröinnin raja-arvoksi C ED Kyynärniveldysplasia Minimi kuvausikä 12 kk Kuvauspakko, mutta ei raja-arvoa Mikäli jalostuksellisesta syistä on perusteltua käyttää iäkästä urosta, jolta puuttuu kyynärnivelten tarkastuslausunto, rotuyhdistys tulee puoltamaan rekisteröinnin poikkeuslupa-anomusta ja esittämään normaalia rekisteröintimaksua, jos jälkeläisarvostelun perusteella voidaan todeta, että uros ei selvästi periytä ED:tä. Silmätutkimuspakko HC-koiran koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Populaatiogeneettisin perustein rekisteröintirajoitus uroksen Suomessa syntyville jälkeläisille vuoden 2006 alusta. Rekisteröinnin raja-arvo 40 pentua, kuitenkin siten, että uroksen viimeinen pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan. Mikäli uroksen jälkeläisten tutkimusprosentti ja terveystulokset ovat rodun keskitasoa tai paremmat, rotuyhdistys tulee puoltamaan poikkeuslupa-anomusta lisäpentueiden rekisteröintiin ja esittää, että poikkeusluvan perusteella syntynyt pentue rekisteröidään normaalilla rekisteröintimaksulla. 6.7 Toimintasuunnitelma JTO:n/Pevisa toteuttamiseksi Rotujärjestö järjestää kasvattajapäivät säännöllisin väliajoin. Internetissä julkaistaan: Jalostusuroslista Jalostuksen tavoite- ja PEVISAohjelma liitteineen Jalostusohjesääntö liitteineen Jäsenlehdessä tai vuosikirjassa julkaistaan: Kaikki näyttelyarvostelut TOKO-, VEPE-ja AGILITY- tulokset Luonnetesti- ja BH-tulokset Tutkimustulokset perinnöllisten sairauksien varalta Rekisteröidyt pentueet sukusiitoskertoimineen 13

Rodun sairauksista pyritään tiedottamaan saatavan tiedon puitteissa. Populaation tilasta tiedotetaan. Pyritään luomaan yhteistyömalleja muiden maitten rotujärjestöjen kanssa. Jalostustoimikunta suorittaa vuosittain seuraavat kyselyt: omistajakysely (100 kpl/v) kivestilannekysely kasvattajille Kehitetään menetelmä millä potentiaaliset jalostusurokset saadaan näkyville Luodaan rodulle suomalainen jalostustarkastus Suoritetaan pentuekatselmuksia. 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA (PEVISA 4.0) Jalostustoimikunta ylläpitää vuosittain seuraavia tilastoja: isoisätilasto lonkkaniveltilasto kyynärniveltilasto silmätilasto jalostuksessa käyttämättömät koirat tehollinen populaatio sisäsiitosaste urosten jälkeläistilasto Jalostustoimikunta suorittaa vuosittain seuraavat kyselyt: omistajakysely kivestilannekysely Rotuyhdistys suorittaa myös pentuvälitystä. Välitettäväksi hyväksytään ne jäsenten pentueet, joiden vanhemmat täyttävät jalostusyksilön vähimmäismääräykset tai jalostusyhdistelmä on jalostustoimikunnan hyväksymä. Rotuyhdistys valvoo, että jalostustyö tapahtuu jalostusohjesääntöä noudattaen. Liite 7 14

8. LÄHTEET Ahlskog Kerstin: Käsikirja (toim.) AVAR (2000) Guide to congenital and heritable disorders in dogs Internet Bangert Annegret: Leonberger Heute, Mürlenbach, 2002 Blondeau R.:La santé de nos Léos, Club Francais du Leonberg No 110, 2001 Camén Eva-Britta: Katarakt hos leonberger en genomgång av undersökningsresultat, 1992 Coile Caroline: Dilated Cardiomyopathy: artikkeli, Dog World 12/1999 Ekman Tarja, Mäki Katariina: Terveempien koirarotujen puolesta sukusiitosdepressiota ja matadorijalostusta vastaan; HETI ry artikkeli 2004 Fredriksson Suzanne & Heikkilä Merja: Koiranomistajan sanakirja, Juva 1991 Gustafsson-Eskner Margareta & Rogert Ulrika: Leonbergerboken, Vimmerby, 1996 Indrebo Astrid: Hund Avl og helse, Oslo, 1991 Leo Watch, 2000 Health Survey Findings, 2000 Leppänen Minna: Utilizing health programmes for controlling canine genetic diseases in Finland; Helisnki 2000 Luquet Maurice: Le Leonberg, Paris, 1990 Mäki Katariina: Jälkeläisseuranta ja jalostustyön arvioinnin keinot: HETI ry artikkeli 2001 Mäki Katariina: Periytyvyys ja sen matematiikka; HETI ry artikkeli 2001 Mäki Katariina: Pienten populaatioiden jalostus; HETI ry artikkeli Mäki Katariina: Siitoskoiran valinta; HETI ry artikkeli 2001 Mäki Katariina: Sukulaisuhteesta sukusiitokseen; HETI ry artikkeli Paatsama Saki; Suuri suomalainen koirakirja, Keuruu, 1991 Perosino Guido: Il Leonberger, Milano, 1993 Schindler Helga: Der Leonbergerhund, Stuttgart, 1978 Schmitt Hannelie & Zerle Gerhard: Der Leonberger, Köln,1982 Snellman Monica: Mihin suuntaan Leonberginkoiran luonne on menossa? Leot 2/97 Sundgren Per-Erik: Epäterveistä kaneusihanteista syntyy sairaita koiria: artikkeli Uppsala 1995 Säviaho Päivi: Artikkeli dosentti Kai Pelkosen luennon perusteella Jalostuksen tarkoitus ei ole poistaa huonoja vaan myös tunnistaa hyvät Leot 1/2003 Thorpe-Vargas Susan, Cargill John: Mapping Out the Dogs Genetic Future: artikkeli Thorpe-Vargas Susan, Cargill John, Coile Caroline: The Genetic Cul-de-sac Dogs as an Endangered Species; artikkeli Thorpe-Vargas Susan, Cargill John, Coile Caroline: The Shallow End of the Gene Pool; artikkeli White Angela: The Leonberger; England 1998 Wiesner Ekkehard & Willer Siegfrid: Lexikon of Genetic Dog Diseases, Leipzig, 1983 http://leonberger.coolfreepage.com, 2004 Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben: Luonnetestisäännöt ja luonnetestin järjestämis- ja arvosteluohje, 1996 Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben: Leonberginkoirien terveyslausunnot 1984 2004 Suomen Leonberginkoirat ry:yhteenveto leonberginkoirien sairaus terveyskyselystä,1997 Suomen Leonberginkoirat ry: Kasvattajakysely 2003 Suomen Leonberginkoirat ry: Omistajakysely 2003 Leonberginkoirien Pohjoismaiset jalostuskokoukset (1996, 1997) Kokousmateriaali, pöytäkirjat http://www.leonbergerunion.com Svenska Leonbergerklubben, Rasinfo 2004 http://www.slbk.com 15

9. LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 JALOSTUSORGANISAATIO ISOISIEN SUKULAISSUHTEET LUONNETESTIPÖYTÄKIRJOJEN YHTEENVEDOT JALOSTUSKELPOISUUSTARKASTU ZTP Liite 5 VUOSITTAINEN LONKKA- JA KYYNÄRNIVELDYSPLASIASEURANTA 1987-2003 Liite 6 NÄYTTELYARVOSTELUKARTOITUS 98-02 Liite 7 JALOSTUSOHJESÄÄNTÖ Liite 8 ROTUMÄÄRITELMÄ Liite 9 KASVATTAJAKYSELYN TULKINTAA Liite 10 GLAUKOOMA ARTIKKELI 16