Tapaturmakatsaus 2009 Kymenlaakson Pelastusalue
TEKIJÄT Julkaisun suunnitteluun ja valmistamiseen sen eri vaiheissa ovat osallistuneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tapaturmat ja toimintakyky -yksiköstä: Erikoistutkija, yksikön päällikkö Anne Lounamaa, anne.lounamaa(at)thl.fi Systeemisuunnittelija Sakari Kääriäinen, sakari.kaariainen(at)thl.fi Tutkija Antti Impinen, antti.impinen(at)thl.fi Kehittämispäällikkö Satu Pajala, satu.pajala(at)thl.fi Koulutussuunnittelija Ritva Salmela, ritva.salmela(at)thl.fi Viestintäsuunnittelija Mirka Råback, mirka.raback(at)thl.fi Katsauksen suunnitteluun ja tuottamiseen ovat osallistuneet myös Projektipäällikkö Ilona Nurmi-Lüthje, ilona.nurmi-luthje(at)kouvola.fi, Start-tapaturmien ja väkivallan ehkäisyn keskus Riskienhallintapäällikkö Jussi Rahikainen, jussi.rahikainen(at)vantaa.fi Riskienhallintapäällikkö Kimmo Markkanen, kimmo.markkanen(at)espoo.fi Projektipäällikkö Noora Airaksinen SITO Kuopio, noora.airaksinen(at)sito.fi Ylilääkäri Jari Parkkari, Urheilulääkäriasema, UKK-Instituutti, jari.parkkari(at)uta.fi Koordinaattori Hannele Hiilloskorpi. Tampereen urheiluakatemia, Varalan urheiluopisto, hannele.hiilloskorpi(at)varala.fi. Fysioterapeutti Juha Koskela, Urheilulääkäriasema, UKK-Instituutti, juha.koskela(at)uta.fi Tutkija Kati Pasanen, Urheilulääkäriasema, UKK-Instituutti, kati.pasanen(at)uta.fi Erikoistutkija Sanna Sihvonen, sanna.sihvonen(at)sport.jyu.fi Kiitämme kaikkia, joilta olemme saaneet arvokkaita kommentteja katsauksen valmistelun eri vaiheissa. 2
SAATTEEKSI Tapaturmakatsaus on tehty palvelemaan teitä paikallisessa turvallisuussuunnittelussa. Onnettomuudet aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, aineellisia vahinkoja, työvoimakustannuksia sekä mm. ympäristöhaittoja. Tässä katsauksessa kuvataan suurten ja pienten onnettomuuksien aiheuttamia henkilövahinkoja eli tapaturmia valtakunnallisista rekistereistä saatavan tiedon pohjalta. Katsaus kokoaa käyttöönne perustiedot tapaturmien yleisyydestä alueellanne. Lisäksi se tarjoaa tiiviit kuvaukset ja keskeiset, asiantuntijoiden laatimat ehdotukset keinoista joidenkin valtakunnallisissa ohjelmissa tärkeiksi nostettujen tapaturmaongelmien ehkäisemiseksi. Tämä kuvaus tuskin vastaa kaikilta osin tapaturmia koskeviin kysymyksiin, joihin pelastusalueilla toivotaan vastauksia. Turvallisuustyön suunnittelussa ja työn vaikuttavuuden arvioinnissa kaivataan huomattavasti yksityiskohtaisempaa tietoa tapaturmista ja niiden seuraamuksista, kuin mitä nykyisin tilasto- ja tietojärjestelmin pystytään tuottamaan. Katsaukseen on kuitenkin koottu se tieto, joka jo nyt on alueellisesti mahdollista tuottaa. Ainoa kattava tapaturmien seurantajärjestelmä on tietomme mukaan Suomessa rakennettu Kouvolan seudulle, mistä kerrotaan lyhyesti katsauksen lopussa. Järjestelmään voi tutustua myös Kouvolan seudun tapaturmahankkeen nettisivuilla, www.tapaturmahanke.fi. Lähtökohtaisesti raportissa käsitellään ainoastaan tapaturmia. Jos väkivalta ja itsetuhoinen käyttäytyminen/itsemurhat ovat mukana tarkasteluissa, siitä mainitaan erikseen. Katsauksen tietosisältöä ja julkaisumuotoa tullaan kehittämään vielä paremmin käyttäjien tarpeita palvelemaan. Tämä vaatii vuoropuhelua pelastusalan toimijoiden ja tutkijoiden välillä. Keskustelut THL:n Tapaturmat ja toimintakyky -yksikön ja pelastusalueiden välillä on aloitettu. Touko-kesäkuussa järjestettiin yhdeksän tapaamista, joihin osallistui edustajat yhteensä 20 pelastusalueelta. Tapaamisissa käydyissä keskusteluissa pelastusalueiden yhdyshenkilöiden ja THL:n tapaturmat ja toimintakyky -yksikön yhdyshenkilöiden kesken kartoitettiin toiveita raportoinnin parantamiseksi ja sovittiin raportoinnin aluejaosta. Toivomme kesän 2009 aikana alkaneen antoisan vuoropuhelun pelastuslaitosten kanssa jatkuvan vastaisuudessakin. Katsaus tullaan päivittämään vuosittain. 3
Tämän vuoden katsaus noudattaa rakenteeltaan pääpiirteittäin viime vuoden raporttia. Uutta on etenkin luku 2.5, jossa on raportoitu tärkeimmät tapaturmaluvut aluejaolla, joka perustuu pelastusalueiden kanssa käytyihin keskusteluihin. Lisäksi luku 2.5 sisältää arvion tapaturmien hoidon kustannuksista erikoissairaanhoidon osalta. Muiden alueiden katsaukset ovat saatavilla osoitteesta www.thl.fi/tapaturmat/alueraportit Samasta osoitteesta ovat myös saatavilla tämän katsauksen taulukot ja kuvaajat erillisinä tiedostoina. Ideoita julkaisun kehittämiseksi ja palautetta voitte toimittaa sähköpostitse osoitteeseen Mirka.Raback@thl.fi. Lisätietoa tapaturmista löytyy osoitteesta www.thl.fi/tapaturmat -> Tapaturmat lukuina. Tapaturmat ja toimintakyky -yksikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 4
SISÄLTÖ 1 Tapaturmat Suomessa... 6 2 Tapaturmat pelastusalueella... 8 2.1 Rajaukset ja aluejaot... 8 2.2 Tapaturmaiset kuolemat... 10 2.3 Vuodeosastohoitoa vaatineet tapaturmat... 12 2.4 Pelastusalue rinnastettuna muihin alueisiin... 20 2.5 Pelastusalueen osat... 23 3 Tapaturmateemoja ja ehkäisykeinoja... 30 3.1 Liukastumis- ja kaatumistapaturmat...30 3.2 Iäkkäiden kaatumistapaturmia voidaan ehkäistä...33 3.3 Pyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden tapaturmat...37 3.4 Liikuntatapaturmat...39 3.5 Alkoholi ja tapaturmat... 44 4 Kouvolan seudun tapaturmien seurantajärjestelmä... 47 4.1 Tapaturmaseurantajärjestelmän kuvaus... 47 4.2 Tapaturmatiedon hyödyntäminen ja tiedon käyttö... 49 4.3 Kokemuksia ja olennaisia tekijöitä seurantajärjestelmän käyttöönotosta... 49 4.4 Start- tapaturmien ja väkivallan ehkäisykeskus... 49 5
1 TAPATURMAT SUOMESSA Vuonna 2006 tapaturmissa kuoli 3082 suomalaista. Tapaturmat ja väkivalta olivat suomalaisten neljänneksi yleisin kuolemansyy. Vakavat kotona ja vapaa-ajalla sattuvat tapaturmat, joiden seurauksena on kuolema, lisääntyvät. 3000 2500 Koti- ja vapaa-ajan tapaturm at Kuolleita 2000 1500 1000 500 0 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Tieliikenneonnettom uuks is sa kuolleet Työpaikalla tai työm atkalla kuolleet palkansaajat ja m aatalous yrittäjät Kuvio 1. Tapaturmaisesti kuolleet vuosina 1986 2006, N. Yleisin syy kuolettavaan tapaturmaan on putoaminen tai kaatuminen. Myös myrkytykset ovat yleisiä. Kaatumis- ja putoamistapaturmat 1178 Myrkytystapaturmat 861 Kuljetustapaturmat 445 Hukkumistapaturmat Kylmyys ja kuumuus Palokuolemat Tukehtumistapaturmat Muut tapaturmat 135 124 109 83 149 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 Kuvio 2. Tapaturmiin kuolleiden yleisimmät kuolemansyyt Suomessa vuonna 2006, N. 6
Kun väestöhaastatteluissa 15 vuotta täyttäneiltä suomalaisilta kysytään oletteko joutunut tapaturmaan viimeisten 12 kuukauden aikana?, lähes joka viides vastaa kyllä. Vuonna 2006 toteutetun haastattelututkimuksen mukaan yli 15-vuotiaille suomalaisille sattui lähes 880 000 tapaturmaa. Tapaturmista 71 % (624 000) oli koti- ja vapaa-ajan tapaturmia. Liikennetapaturmia oli 7 % (58 000) ja työtapaturmia 22 % (194 000) kaikista tapaturmista. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat jakautuvat kotitapaturmiin (261 000), liikuntatapaturmiin (278 000) ja muihin vapaa-ajan tapaturmiin (86 000). Kuvio 3 kertoo, kuinka moni tapaturma on aiheuttanut haittapäiviä 1, lääkärin- tai sairaalahoitoa ja sairauslomaa. 450 000 400 000 350 000 300 000 250 000 200 000 Haittapäiviä Lääkärin- tai sairaalahoitoa Sairauslomaa 150 000 100 000 50 000 0 Koti ja vapaa-aika Työ Liikenne Kuvio 3. Haittoja aiheuttaneet tapaturmat tyypin mukaan vuonna 2006, N (lähde: Kansallinen uhritutkimus). 1 haittapäivä = päivä, jonka aikana henkilön oli vaikeaa tai mahdotonta selvitä tavanomaisista päivittäisistä tehtävistään ja toimistaan tapahtuman seurauksena 7
2 TAPATURMAT PELASTUSALUEELLA 2.1 RAJAUKSET JA ALUEJAOT Katsauksen taulukoissa ja kuvioissa käsitellään kuolemaan tai sairaaloiden vuodeosastohoitoon johtaneita tapaturmia (Kuvio 4). Näiden tapaturmien ehkäisyn tulisi näkyä turvallisuussuunnitelmissa. Tulevaisuudessa, jos meillä on käytössä tieto polikliinisesti hoidetuista tapaturmapotilaista, voimme saada alueellista tietoa myös niistä tapaturmista, jotka ovat väestötasolla yleisiä mutta harvoin vaativat vuodeosastohoitoa. Polikliinisesti hoidetuista tapaturmista voi seurata pitkiä työstä poissaolojaksoja, toistuvia kiputiloja ja merkittävää haittaa jokapäiväiseen elämään. Ne voivat myös aiheuttaa leikkaushoitoja usean vuoden viiveellä. Tällaisin perustein mm. liikuntavammojen ehkäisy on kansallisissa ohjelmissa nostettu priorisoitavaksi kohteeksi. Liikuntavammat ovat väestötasolla yleisiä ja niiden yhteiskunnalliset seuraukset ovat merkittäviä, vaikka ne hoidetaan usein polikliinisesti. Jos halutaan laskennallisesti arvioida, paljonko tapaturmia pelastusalueella kaiken kaikkiaan sattuu, voidaan käyttää seuraavaa karkeaa laskutapaa: on arvioitu, että jokaista tapaturmakuolemaa kohti on noin 30-kertainen määrä tapaturmista johtuvia vuodeosastohoitoja ja 200-kertainen määrä polikliinisesti hoidettuja tapaturmia 2. Tapaturmat, jotka katsaus kattaa Kuolemat Vuodeosastohoito Polikliiniset hoidot Oma hoito Kuvio 4. Tapaturmat, joita katsauksessa käsitellään. 2 Olyckor i siffror: en rapport om olycksutvecklingen i Sverige. Karlstad: Räddningsverket/NCO, 2007:7. Antal sidor: 242. Statistik. 8
Katsauksessa kuvataan pelastusalueen asukkaille sattuneita tapaturmia. Koska meillä ei ole käytettävissä tietoa tapaturman sattumispaikasta, on tapaturma sijoitettu henkilön kotikunnan mukaan pelastusalueelle. Näin esimerkiksi kotkalaisen henkilön Lapissa sattunut tapaturma kirjautuu Kymenlaakson pelastusalueen tapaturmaksi. Taulukossa 1 on lueteltu pelastusalueen kunnat vuoden 2009 kuntajaon mukaisesti. Taulukko 1. Pelastusalueen kunnat (2009 kuntajako) ja keskiväkiluvut (2007), N. Kunta Väkiluku Kunta Väkiluku Koko alue 183 902 Hamina 21 782 Iitti 7 227 Kotka 54 643 Kouvola 89 105 Miehikkälä 2 392 Pyhtää 5 140 Virolahti 3 614 9
2.2 TAPATURMAISET KUOLEMAT Tietolähteenä tapaturmaisten kuolemien kuvauksessa käytetään Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoa. Suomessa valtaosassa ns. ei-luonnollisia kuolemia tehdään oikeuslääketieteellinen tutkimus, jossa kuolemansyy määritellään. Etenkin nuorilla kuolemansyytutkimukset toteutetaan lähes 100 %:sti, vanhemmilla harvemmin 3. Tietoa kuolemansyystä voidaan pitää luotettavana. Tapaturmaiset kuolemat kirjautuvat pelastusalueelle silloin, kun tapaturmassa kuolleen kotikunta on pelastusalueella. Aluejaon perusteena ei siis ole se, missä kunnassa tapaturma sattui. Taulukko 2. Tapaturmaiset kuolemat pelastusalueella yhteensä vuosina 1998 2007 iän ja sukupuolen mukaan, N. 0-17 18-19 20-24 25-54 55-64 65-79 80- Miehet Naiset Yhteensä Liikennetapaturma, kevyt liikenne 4 1 1 13 7 17 15 40 18 58 Liikennetapaturma, moottoriajoneuvot 9 10 20 75 16 23 4 126 31 157 Kaatuminen ja putoaminen 1 0 3 81 56 167 325 339 294 633 Hukkuminen 7 1 3 43 22 16 3 81 14 95 Tukehtuminen 2 0 0 14 15 14 6 36 15 51 Tulipalo 0 0 2 22 3 9 2 26 12 38 Paleltuminen 0 0 0 12 8 12 5 29 8 37 Myrkytys pl. alkoholimyrkytys 1 1 14 38 16 13 4 67 20 87 Alkoholimyrkytys 0 0 3 110 53 19 2 148 39 187 Muut tapaturmat 2 2 0 28 20 33 30 82 33 115 Yhteensä 26 15 46 436 216 323 396 974 484 1 458 3 Lunetta P, Lounamaa A, Sihvonen S (2007): Surveillance of injury-related deaths: medicolegal and autopsy rates and trends in Finland. Injury Prevention 2007;13:282-284 10
0 200 400 600 800 Suurin kunta Muut kunnat Liikenne Kaatuminen ja putoaminen Myrkytys Muut tapaturmat Kuvio 5. Tapaturmissa kuolleet syyn mukaan pelastusalueella vuosina 1998 2007, N. 0 50 100 150 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Liikenne Kaatuminen ja putoaminen Myrkytys Muut tapaturmat Kuvio 6. Tapaturmissa kuolleet syyn mukaan pelastusalueella vuosina 1998 2007, N. 11
2.3 VUODEOSASTOHOITOA VAATINEET TAPATURMAT Kun pyrkimyksenä on ehkäistä tapaturmia ja tavoitteeksi asetetaan nolla tapaturmaa, on tärkeä tarkastella lukumääriä ja muutoksia niissä. Kappale 2.3 sisältää tietoja tapaturmien lukumääristä. On myös hyvä verrata eri alueita keskenään. Näin voidaan saada ajatuksia siitä, millä alueilla ennalta ehkäisevää työtä tulisi ensisijaisesti tehdä. Kappaleessa 2.4 esitetään eri maantieteellisten alueiden ja ikäryhmien väliseen vertailuun soveltuvia tunnuslukuja. Hoitopäivät, hoitojaksot ja potilaat Kansalliset tietojärjestelmät kattavat tällä hetkellä sairaaloiden vuodeosastoilla tapahtuvan hoidon (hoitoilmoitusrekisteri). Näissä tietojärjestelmissä noudatetaan kansainvälisiä luokitusjärjestelmiä. Kaikista sairaalahoidoista voidaan poimia ne, joissa hoidon syy on ollut vammojen hoitaminen. Vamma voi syntyä tapaturmaisessa onnettomuudessa, väkivallan seurauksena tai se voi olla itse aiheutettu. Koska sairaaloiden vuodeosastohoitoja kuvaavissa aineistossa ei aina ole merkitty, onko vamma syntynyt tapaturmatilanteessa vai väkivallan yhteydessä, on kappaleessa 2.3 esitetyissä tunnusluvuissa laskettu yhteen tapaturma- ja väkivaltahoidot. Valtaosaan (n. 85 %) hoidon syynä on kuitenkin tapaturma. 0 10 20 30 40 50 60 Koko pelastusalue Suurin kunta Muut kunnat 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuvio 7. Tapaturmien ja väkivallan hoidosta kertyneet hoitopäivät pelastusalueella vuosina 1998 2007, tuhansia päiviä. 12
Taulukko 3. Tapaturman ja väkivallan hoidosta kertyneet hoitopäivät vahinkotyypin, iän ja sukupuolen mukaan pelastusalueella vuosina 1998 2007, N. Miehet 0-17 18-19 20-24 25-54 55-64 65-79 80- Yhteensä Liikennetapaturma 1 329 459 2 049 11 225 4 116 2 985 1 171 23 334 Kaatumis- ja putoamistapaturma 1 555 325 1 032 18 072 14 826 36 724 27 738 100 272 Väkivalta (itse tai toisen henkilön aiheuttama) 84 233 319 2 648 679 411 86 4 460 Muu tapaturma 1 375 608 1 142 11 516 4 475 13 992 10 770 43 878 Vamma, mutta ulkoinen syy puuttuu 427 337 1 903 8 564 3 213 14 455 6 410 35 309 Yhteensä 4 770 1 962 6 445 52 025 27 309 68 567 46 175 207 253 Naiset Yhteensä Liikennetapaturma 517 392 396 2 213 1 937 4 828 1 545 11 828 Kaatumis- ja putoamistapaturma 866 101 272 6 636 10 109 73 328 138 064 229 376 Väkivalta (itse tai toisen henkilön aiheuttama) 247 41 78 1 111 214 409 34 2 134 Muu tapaturma 664 113 451 4 901 3 405 8 503 4 114 22 151 Vamma, mutta ulkoinen syy puuttuu 268 80 177 2 475 2 027 16 737 34 273 56 037 Yhteensä 2 562 727 1 374 17 336 17 692 103 805 178 030 321 526 Yhteensä 7 332 2 689 7 819 69 361 45 001 172 372 224 205 528 779 Vuoden aikana hoidettujen potilaiden määrä on pienempi kuin vuoden aikana päättyneiden hoitojaksojen määrä. Tämä johtuu siitä, että joitakin vammoja tarvitsee hoitaa sairaalassa useamman kerran. Usein potilas myös siirretään esimerkiksi yliopistollisesta keskussairaalasta aluesairaalaan tai terveyskeskuksen vuodeosastolle jatkohoitoon. 0 1000 2000 3000 4000 5000 Hoitojaksoja Potilaita 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuvio 8. Tapaturmien ja väkivallan hoidosta syntyneet hoitojaksot ja hoidetut potilaat pelastusalueella vuosina 1998 2007, N. 13
Hoitokäytännöt muuttuvat. Hoitojaksot lyhenevät ja osa aiemmin vuodeosastohoitoa vaatineista hoidoista tapahtuu polikliinisesti avohoitona. Vanhemman väestön hoitojaksot ovat usein pitkiä ja katkeavat useampaan lyhytkestoisempaan hoitojaksoon eri hoitopaikassa. Hoitojakson pituus ei siis suoraan kerro vamman vakavuudesta. Joka tapauksessa pitkien hoitojaksojen lukumäärä/osuus kuvaa vakavien tapaturmien kehitystä. 0 10 20 30 40 50 1 vuorokausi 2-7 vuorokautta 8 vuorokautta tai enemmän 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuvio 9. Tapaturmien ja väkivallan hoidosta syntyneiden hoitojaksojen jakauma hoitojakson pituuden mukaan pelastusalueella vuosina 1998 2007, %. Sairaalahoitojen kustannukset Pitkät ja ketjuuntuneet hoitojaksot ovat merkittävä taloudellinen taakka kunnille. Useimmat tapaturma- ja väkivaltapotilaat hoidetaan kirurgian erikoisalalla. Vuonna 2006 Suomessa kirurgian erikoisalan hoitojaksot kestivät keskimäärin 3,5 vuorokautta. Kirurgian erikoisalalla tapahtuneen hoitojakson keskimääräinen kustannus oli 3117 euroa 4. Tavoitteenamme on tuottaa seuraavan vuoden katsaukseen enemmän pelastusaluekohtaista tietoa tapaturmien ja väkivallan synnyttämistä terveydenhuollon kustannuksista. 4 Hujanen T, Kapiainen S, Tuominen U, Pekurinen M (2008): Terveydenhuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2006. Stakesin työpapereita 3/2008. 14
Taulukko 4. Pelastusalueella päättyneet sairaalahoitojaksot potilaan kotikunnan (vuoden 2009 kuntajako) mukaan vuonna 2007, N. Kotikunta hoitojaksoja potilaita hoitopäiviä väkiluku hoitojaksoja (vakioitu) Hamina 570 395 6 492 21 782 2 350 Iitti 177 130 1 482 7 227 2 094 Kotka 1 364 990 15 290 54 643 2 212 Kouvola 2 003 1 419 22 013 89 105 2 027 Miehikkälä 52 43 255 2 392 1 627 Pyhtää 112 76 1 484 5 140 2 014 Virolahti 106 75 753 3 614 2 738 15
Taulukko 5. Sairaalat, joissa pelastusalueen asukkaat on hoidettu vuonna 2007, N. vähintään 10 potilasta vuonna 2007, hoitopäivät laskettu vuoden alusta. Yhdellä palveluntuottajalla voi olla useita toimipaikkoja, lisätietoja http://www.stakes.fi/fi/tilastot/toimipaikat/toimipaikkakoodit.htm palveluntuottaja hoitojaksoja potilaita hoitopäiviä hoitopäiviä / hoitojaksoja 40314 - KYMENLAAKSON KESKUSSAIRAALA 1 781 1 484 9 024 5.1 40404 - KUUSANKOSKEN ALUESAIRAALA 949 834 4 481 4.7 90700 - KOUVOLAN SEUDUN TERVEYSKESKUKSET 377 336 12 658 33.6 50200 - HELSINGIN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA 271 234 1 286 4.7 90270 - KOTKAN SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI/TERVEYSKESKUS 231 197 8 878 38.4 90709 - (nimi ei tiedossa) 164 133 4 350 26.5 60613 - INVALIDISÄÄTIÖ/SAIRAALA ORTON 136 116 777 5.7 40318 - PÄIJÄT-HÄMEEN KESKUSSAIRAALA 89 77 384 4.3 60611 - DIACOR SAIRAALA 56 54 58 1.0 60757 - HANSAKESKUKSEN LÄÄKÄRIPALVELU 45 44 45 1.0 90167 - IITIN TERVEYSKESKUS 50 42 874 17.5 60702 - SAIRAALA LASERI OY 36 36 36 1.0 60738 - LÄÄKÄRIKESKUS ARS MEDICINA 30 29 30 1.0 60626 - SAIRAALA MEHILÄINEN HELSINKI 28 28 29 1.0 90119 - ELIMÄEN TERVEYSKESKUS 27 26 752 27.9 41019 - (nimi ei tiedossa) 24 23 302 12.6 90438 - PYHTÄÄN TERVEYSKESKUS 23 23 1 103 48.0 60621 - INVALIDILIITON KÄPYLÄN KUNTOUTUSKESKUS / SYNAPSIA 19 19 537 28.3 90590 - VIROLAHDEN TERVEYSKESKUS 21 18 330 15.7 60635 - REUMASÄÄTIÖN SAIRAALA 15 14 61 4.1 60605 - DEXTRA MUNKKIVUOREN LÄÄKÄRIKESKUS OY:N SAIRAALA 15 12 15 1.0 50290 - TAMPEREEN YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA 15 10 52 3.5 60726 - HELSINGIN LÄÄKÄRIKESKUS 10 10 10 1.0 16
Tapaturmatyypit Luokittelemalla hoitojaksoja taustamuuttujien mukaan, päästään lähemmäksi niitä väestöryhmiä ja tapaturmien sattumispaikkoja, joihin ennaltaehkäiseviä toimia tulisi suunnata. Sairaalahoitoja koskevista taulukoista ja kuvioista puuttuvat tiedot polikliinisesti hoidetuista potilaista, näin ollen vain varovaisia tulkintoja voidaan tehdä Esimerkiksi liikuntatapaturmat, joita suomalaisille sattuu lähes 300 000 vuosittain, ovat useimmiten polikliinisesti hoidettuja eivätkä siten näy raportin luvuissa. Valtakunnallisen tilastoaineiston käyttöä hankaloittaa, jos tieto tapaturmatyypistä on sairaalassa jätetty merkitsemättä tai se on kirjattu ehkäisevän työn kannalta vähän informaatiota sisältävään luokkaan muu tai määrittämätön tapaturma. Kaksi viimeksi mainittua luokkaa ovat edelleen liian suuria. Ehkäisevän työn kannalta olisi tärkeää, että sairaaloissa tuotetun tiedon laatu paranisi. Ehkäisevää työtä tekevien tulisi neuvotella aineistosta terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Useissa sairaaloissa kirjaamistarkkuus onkin parantunut vuosituhannen vaihteesta. 0 10 20 30 40 50 Tapaturmatyyppiä ei kirjattu Kirjattu muu tai määrittämätön 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuvio 10. Tapaturmatyypin kirjaamisaktiivisuus pelastusalueella vuosina 1999 2007, %. 17
Alla esitetään kuva siitä, miten alueen asukkaille sattuneet tapaturmat jakautuvat kotona, urheilu- ja liikuntatilanteissa, liikennealueella, työssä tai päiväkodissa/koulussa sattuviin tapaturmiin. Tämä tieto tallennetaan sairaalassa potilaan hoidon yhteydessä. 0 500 1000 1500 Ei kirjattu Kirjattu muu tai määrittämätön Kotitapaturma Muu vapaa-ajan tapaturma Liikenne Urheilu- tai liikuntatapaturma Työtapaturma tai työhin liittyvä ulkoinen tekijä Tapaturma sairaalassa tai sairaalaoloihin liittyvä ulkoinen tekijä Tapaturma koulussa tai päiväkodissa 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuvio 11. Tapaturmatyypit pelastusalueella vuosina 1999 2007, N. 18
Taulukko 6. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamat hoitojaksot vahinkotyypin, iän ja sukupuolen mukaan pelastusalueella vuosina 1998 2007, N. Miehet 0-17 18-19 20-24 25-54 55-64 65-79 80- Yhteensä Liikennetapaturma 363 117 203 1 138 271 260 77 2 429 Kaatumis- ja putoamistapaturma 685 136 312 3 350 1 542 2 416 1 354 9 795 Väkivalta (itse tai toisen henkilön aiheuttama) 25 38 83 452 66 30 6 700 Muu tapaturma 544 219 395 2 435 796 1 166 473 6 028 Vamma, mutta ulkoinen syy puuttuu 226 143 231 1 662 375 583 267 3 487 Yhteensä 1 843 653 1 224 9 037 3 050 4 455 2 177 22 439 Naiset Liikennetapaturma 138 47 58 379 163 279 85 1 149 Kaatumis- ja putoamistapaturma 465 35 97 1 550 1 257 4 130 5 845 13 379 Väkivalta (itse tai toisen henkilön aiheuttama) 25 23 34 180 43 24 7 336 Muu tapaturma 299 42 96 1 025 496 956 415 3 329 Vamma, mutta ulkoinen syy puuttuu 180 49 88 1 012 329 685 765 3 108 Yhteensä 1 107 196 373 4 146 2 288 6 074 7 117 21 301 Yhteensä 2 950 849 1 605 13 201 5 342 10 554 9 310 43 811 Taulukko 7. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamat hoitojaksot vahinkotyypin ja hoitojakson pituuden mukaan pelastusalueella vuosina 1998 2007, N. 1 päivä 2-7 päivää 8- päivää Yhteensä Liikennetapaturma 1 012 1 583 986 3 581 Kaatumis- ja putoamistapaturma 4 813 9 740 8 642 23 195 Väkivalta (itse tai toisen henkilön aiheuttama) 350 482 205 1 037 Muu tapaturma 3 330 3 569 2 463 9 362 Vamma, mutta ulkoinen syy puuttuu 2 941 1 923 1 772 6 636 Yhteensä 12 446 17 297 14 068 43 811 19
2.4 PELASTUSALUE RINNASTETTUNA MUIHIN ALUEISIIN Vertailu ei ole yksinkertaista. Alueen ikärakenne saattaa vaikuttaa tapaturmien ja väkivallan määrään. Eroihin voivat vaikuttaa myös muut tekijät kuten työllisyys, kevyen liikenteen väylästöt, alueella toimivien työnantajien työturvallisuudesta huolehtiminen, elämän aikana saatu turvallisuusneuvonta, alkoholin käyttö jne. Pääsääntöisesti näitä alueen eroihin vaikuttavia taustatekijöitä ei vertailuluvuissa voida ottaa huomioon. Eroja selittäviä syitä tulee kuitenkin pohtia, kun mietitään turvallisuustyön paikallisia tavoitteita. Ikä- ja sukupuolirakenteesta johtuvat erot on vertailussa mahdollista ottaa huomioon matemaattisesti. Alla esitetyissä taulukoissa esitetään ikä- ja sukupuolivakioidut tunnusluvut. Näitä lukuja voi verrata keskenään. Luvut voidaan tulkita seuraavasti: Jos pelastusalue tai kunta noudattaisi koko maan ikä- ja sukupuolijakaumaa, esiintyisi alueella 100 000:tta asukasta kohti taulukossa näkyvä määrä hoitopäiviä, hoitojaksoja jne. Jos siis pelastusalueen saama arvo on koko maan arvoa korkeampi, voidaan sanoa, että pelastusalueella sattuu tapaturmia koko maata enemmän, eikä ero selity ikä- tai sukupuolirakenteessa olevilla eroilla. Taulukko 8. Ikä- ja sukupuolivakioitu tapaturmakuolleisuus 100 000:tta asukasta kohti pelastusalueella yhteensä vuosina 1998 2007. pelastusalue suurin kunta ympäryskunnat koko maa Liikennetapaturma, kevyt liikenne 2.8 3.2 2.4 2.4 Liikennetapaturma, moottoriajoneuvot 8.4 9.2 7.7 6.7 Kaatuminen ja putoaminen 29.0 28.3 29.5 21.3 Hukkuminen 4.8 3.9 5.6 3.2 Tukehtuminen 2.4 2.1 2.6 2.0 Tulipalo 1.9 1.5 2.3 1.5 Kuoliaaksi paleltuminen 1.7 1.7 1.8 1.4 Myrkytys pl. Alkoholimyrkytys 4.6 3.6 5.6 4.0 Alkoholimyrkytys 9.1 9.2 9.0 8.3 Muut tapaturmat 5.4 5.4 5.5 4.0 Kuolleisuus yhteensä 70.1 68.0 71.9 54.8 20
Taulukko 9. Tapaturman ja väkivallan aiheuttama vuodeosastohoito 100 000:tta asukasta kohden vuosina 1998 2007. pelastusalue suurin kunta ympäryskunnat koko maa Kertyneet hoitopäivät 24 429 24 956 23 976 23 432 Hoitojaksojen lukumäärä 2 160 2 130 2 191 2 370 Potilaiden lukumäärä 1 304 1 285 1 325 1 457 Taulukko 10. Tapaturman ja väkivallan aiheuttama vuodeosastohoito hoitojakson pituuden mukaan vuosina 1998 2007, %. pelastusalue suurin kunta ympäryskunnat koko maa Hoitojaksoja, joiden pituus 1 vuorokausi 31 30 32 37 Hoitojaksoja, joiden pituus 2-7 vuorokautta 40 40 39 38 Hoitojaksoja, joiden pituus 8- vuorokautta 29 29 29 25 Taulukko 11. Tapaturman aiheuttamat hoitojaksot tapaturmatyypin mukaan 100 000:tta asukasta kohden vuosina 1999 2007. pelastusalue suurin kunta ympäryskunnat koko maa Tapaturmatyyppiä ei kirjattu 149 179 120 292 Liikenne 191 181 200 178 Kotitapaturma 586 624 552 530 Urheilu- tai liikuntatapaturma 82 68 95 94 Muu vapaa-ajan tapaturma 414 382 445 373 Tapaturma sairaalassa tai sairaalaoloihin liittyvä ulkoinen tekijä 35 35 34 42 Työtapaturma tai työhön liittyvä ulkoinen tekijä 74 68 80 87 Tapaturma koulussa tai päiväkodissa 8 7 9 13 Muu tai määrittämätön tapaturmatyyppi 115 108 121 231 21
Taulukko 12. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamat hoitojaksot iän ja sukupuolen mukaan 100 000:tta vastaavan ikäryhmän asukasta kohden vuosina 1998 2007. pelastusalue suurin kunta ympäryskunnat koko maa Miehet 0-17 500 471 528 655 18-19 1 451 1 489 1 411 1 567 20-24 1 177 1 286 1 072 1 306 25-54 1 165 1 152 1 177 1 221 55-64 1 208 1 169 1 242 1 359 65-79 1 773 1 770 1 777 1 785 80-2 795 3 098 2 548 3 181 yhteensä 1 180 1 183 1 178 1 284 Naiset 0-17 300 280 320 383 18-19 451 467 436 528 20-24 392 338 447 476 25-54 542 514 569 648 55-64 912 837 982 1 022 65-79 2 243 2 227 2 258 2 382 80-8 633 8 624 8 637 8 803 yhteensä 1 070 1 038 1 099 1 176 Taulukko 13. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamat hoitojaksot vahinkotyypin mukaan 100 000:tta asukasta kohden vuosina 1998 2007. pelastusalue suurin kunta ympäryskunnat koko maa Miehet Liikennetapaturma 128 122 134 114 Kaatumis- ja putoamistapaturma 477 464 490 508 Väkivalta (itse tai toisen henkilön aiheuttama) 38 37 38 62 Muu tapaturma 307 335 280 367 Vamma, ulkoinen syy puuttuu 178 174 184 180 Naiset Liikennetapaturma 60 56 64 63 Kaatumis- ja putoamistapaturma 622 607 637 639 Väkivalta (itse tai toisen henkilön aiheuttama) 19 13 25 46 Muu tapaturma 168 170 167 236 Vamma, ulkoinen syy puuttuu 154 144 163 148 22
2.5 PELASTUSALUEEN OSAT Raportoinnin aluejako pelastusalueilla on haluttu tässä raportissa toteuttaa aikaisempaa toiminnallisemmin. Aluejako perustuu pelastusalueiden omiin toiveisiin. Tämän kappaleen taulukoissa esitetyt luvut ovat keskimääräisiä hoitojaksoja, hoitopäiviä tai kuolemantapauksia vuotta kohden. Lisäksi taulukoissa esitetään prosentteina suhdeluku, joka kertoo miten tapaturmien määrä poikkeaa koko Suomen tasosta ottaen huomioon alueen väestörakenteen. Esimerkiksi jos taulukko sisältää luvun 500-10%, tarkoittaa se, että alueella on 500 hoitojaksoa vuodessa, mikä on 10 prosenttia vähemmän kuin vastaava luku koko maassa. 23
Taulukko 14. Osa-alueiden kunnat ja väkiluvut vuonna 2007. osa-alue kunnat väestö Koko alue 183 902 A Kouvola 89 105 B Kotka 54 643 C Hamina Iitti Miehikkälä Pyhtää Virolahti 40 154 Taulukko 15. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamat hoitojaksot, hoitopäivät ja kuolemat, keskiarvo vuosilta 2003-2007. osa-alue hoitojaksoja potilaita hoitopäiviä hoitopäiviä/ hoitojaksoja kuolleita koko alue 4 313-9% 2 605-9% 47 054 +6% 10.9 194 +20% A 2 017-12% 1 216-12% 21 282 +1% 10.6 88 +14% B 1 355-3% 817-3% 15 483 +18% 11.4 67 +38% C 941-11% 578-11% 10 290 0% 10.9 40 +8% 24
Taulukko 16. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamat hoitojaksot vahinkotyypin mukaan, keskiarvo vuosilta 2003-2007. Koko alue Kouvola Kotka C Liikennetapaturma 358 +7% 162 0% 103 +1% 94 +34% Kaatumis- ja putoamistapaturma Väkivalta (itse tai toisen aiheuttama) 2 323-2% 1 087-4% 734 +5% 502-7% 108-44% 42-55% 45-23% 21-47% Muu tapaturma 961-25% 485-21% 260-32% 217-25% Tietoa ei kirjattu 563 +3% 242-9% 213 +34% 107-11% Yhteensä 4 313-9% 2 017-12% 1 355-3% 941-11% Liikennetapaturma Kaatumis- ja putoamistapaturma Väkivalta (itse tai toisen aiheuttama) Muu tapaturma Tietoa ei kirjattu Yhteensä Liikennetapaturma Kaatumis- ja putoamistapaturma Väkivalta (itse tai toisen aiheuttama) Muu tapaturma Tietoa ei kirjattu Yhteensä C:Hamina Iitti Miehikkälä Pyhtää Virolahti 25
Taulukko 17. Kaatumisen tai putoamisen aikaansaamat hoitojaksot, keskiarvo vuosilta 2003-2007. Kaatuminen jää- tai lumikelillä Koko alue Kouvola Kotka C 180-14% 92-9% 54-12% 34-31% Kaatuminen samalla tasolla 1 743 +4% 795-1% 574 +17% 374-3% Kaatuminen tai putoaminen portailla tai portailta Muu putoaminen tai hyppääminen Määrittämätön kaatuminen tai putoaminen 103 +2% 54 +10% 29-3% 20-7% 172-3% 77-11% 49-5% 46 +20% 125-39% 70-31% 28-52% 28-38% Yhteensä 2 323-2% 1 087-4% 734 +5% 502-7% Kaatuminen jää- tai lumikelillä Kaatuminen samalla tasolla Kaatuminen tai putoaminen portailla tai portailta Muu putoaminen tai hyppääminen Määrittämätön kaatuminen tai putoaminen Yhteensä Kaatuminen jää- tai lumikelillä Kaatuminen samalla tasolla Kaatuminen tai putoaminen portailla tai portailta Muu putoaminen tai hyppääminen Määrittämätön kaatuminen tai putoaminen Yhteensä C:Hamina Iitti Miehikkälä Pyhtää Virolahti 26
Taulukko 18. Tapaturman aiheuttamat hoitojaksot tapaturmatyypin mukaan, keskiarvo vuosilta 2003-2007. Koko alue Kouvola Kotka C Kotitapaturma 1 377 +11% 653 +11% 425 +17% 299 +3% Urheilu- tai liikuntatapaturma 117-34% 64-26% 34-35% 20-47% Muu vapaa-ajan tapaturma 973 +5% 438-3% 310 +13% 225 +12% Työtapaturma tai työhön liittyvä ulkoinen tekijä 144-19% 65-25% 44-16% 34-10% Muu tapaturma 1 571-14% 693-22% 529-2% 350-13% Tietoa ei kirjattu 131-60% 104-34% 13-87% 14-82% Yhteensä 4 313-9% 2 017-12% 1 355-3% 941-11% Kotitapaturma Urheilu- tai liikuntatapaturma Muu vapaa-ajan tapaturma Työtapaturma tai työhön liittyvä ulkoinen tekijä Muu tapaturma Tietoa ei kirjattu Yhteensä Kotitapaturma Urheilu- tai liikuntatapaturma Muu vapaa-ajan tapaturma Työtapaturma tai työhön liittyvä ulkoinen tekijä Muu tapaturma Tietoa ei kirjattu Yhteensä C:Hamina Iitti Miehikkälä Pyhtää Virolahti 27
Taulukko 19. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamat hoitojaksot iän ja sukupuolen mukaan, keskiarvo vuosilta 2003-2007. Koko alue Kouvola Kotka C Ikä Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset 0-17 179 113 83 50 55 38 41 26 18-19 48 18 23 8 12 7 13 3 20-24 119 34 61 13 35 14 24 7 25-54 895 422 425 201 290 137 179 84 55-64 338 268 158 119 112 91 68 58 65-79 421 556 190 261 127 168 105 127 80-212 690 103 322 59 212 50 156 Yhteensä 2 212 2 101 1 043 974 689 666 480 461 Ikä Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset 0-17 18-19 20-24 25-54 55-64 65-79 80- Yhteensä Ikä Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset 0-17 18-19 20-24 25-54 55-64 65-79 80- Yhteensä C:Hamina Iitti Miehikkälä Pyhtää Virolahti 28
Taulukko 20. Tapaturman ja väkivallan aiheuttamien hoitojaksojen kustannukset vuonna 2007. osa-alue kunnat hoitojaksojen kustannukset (tuhatta euroa) Koko Suomi 555 813 Koko alue 21 291 A Kouvola 8 898 B Kotka 6 422 C Hamina Iitti Miehikkälä Pyhtää Virolahti 5 971 Nämä luvut ovat arvioita, jotka perustuvat koko Suomesta laskettuihin diagnoosiryhmäkohtaisiin hoitokustannuksiin. Luvut eivät siis suoraan kerro alueen todellisia, toteutuneita kustannuksia, mutta ne antavat viitteitä kustannusten suuruusluokasta. Lisätietoja käytetystä laskentamentelmästä PERFECT-hankkeen menetelmäraportissa. 5 On myös huomioitava, että näissä luvuissa on mukana vain erikoissairaanhoidon osuus, huomattava osa tapaturmien kustannuksista syntyy perusterveydenhuollossa ja sairauspoissaoloina. 5 Peltola M, Juntunen M, Häkkinen U, Linna M, Rosenqvist G, Seppälä T, Sund R: PERFECT-Menetelmäraportti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2/2009 http://info.stakes.fi/perfect/fi/ajankohtaista/index.htm 29
3 TAPATURMATEEMOJA JA EHKÄISYKEINOJA 3.1 LIUKASTUMIS- JA KAATUMISTAPATURMAT Sanna Sihvonen, Ritva Salmela, Satu Pajala Liukastumistapaturmista aiheutuvien vakavien vammojen määrä lähes kaksinkertaistuu tiettyinä talvipäivinä Suomalaisille sattuu vuosittain lähes 300 000 kaatumista ja liukastumista, joista lähes puolet johtaa sairaala- tai lääkärinhoitoon. Jokaisena talvikuukautena noin 11 000-19 000 suomalaista loukkaantuu ulkona liukastumisen seurauksena. Lievien vammojen lisäksi kaatumiset ja liukastumiset aiheuttavat runsaasti vakavia vammoja, kuten murtumia, nivelten sijoiltaanmenoja ja päävammoja, joista voi seurata pitkäaikaista haittaa. 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Kodin pihaalue Muu pihaalue Kodin sisätilat Liikennealue (jalkakäytävä, pyörätie yms.) Muu alue ulkona Muut sisätilat Lenkkipolku, hiihtolatu, urheilukenttä Liikuntahalli Kuvio 13. Sairaala- tai lääkärinhoitoon johtaneet kaatumiset Suomessa vuonna 2006 tapahtumapaikan mukaan, N. 30
Liukastumisia sattuu aikuisille kaikissa ikäryhmissä lähes yhtä paljon. Muunlaisten kaatumisten määrä lisääntyy huomattavasti iän myötä ja ikääntyneille syntyvät vammat ovat vakavampia kuin nuoremmilla. Yleisimmin kaadutaan kotona tai kodin piha-alueella, mutta noin 20 % vakavammista kaatumisista sattuu julkisilla liikennealueilla. Jalankulkijan kannalta vaarallisin keli on, kun jäisen pinnan päälle sataa kuivaa pakkaslunta tai kun jään pinnalle muodostuu vesikalvo jään sulaessa. Suomen talviolosuhteissa kevyen liikenteen väylien sekä tie- ja piha-alueiden kunnossapito on ensiarvoisen tärkeää kaatumisten ja liukastumisten vähentämiseksi. Keskeistä on selvittää ne vaaraalueet, joilla tapaturmia tapahtuu yleisesti ja kerätä systemaattisesti tietoa terveydenhuollon toimipisteissä kaikista liukastumis- ja kaatumistapaturmista: missä, milloin, miten ja kenelle ne tapahtuvat. Sääolosuhteista, turvallisista kulkuväylistä, asianmukaisista jalkineista ja liukuesteistä kansalaisille tiedottaminen on myös suositeltavaa tapaturmien ennaltaehkäisytyötä. Esimerkkejä toimivista käytänteistä ovat ilmatieteen laitoksen jalankulkusää (www.ilmatieteenlaitos.fi/jalankulku) ja matkapuhelinteknologian hyödyntäminen tiedotettaessa liukkaista keliolosuhteista kunnan asukkaille. 31
Toimenpidesuosituksia liukastumisten ehkäisemiseksi On välttämätöntä, että yhteistyö kunnan eri toimialojen välillä liukastumisten ehkäisemiseksi järjestetään. Liukastumistapaturmien ehkäisystä vastaavat henkilöt nimetään. Jalankulkuteiden ja kevyen liikenteen väylien kunnossapidon tasoa parannetaan (suunnittelu, toteutus ja seuranta). Erityisen suuressa liukastumis- ja loukkaantumisriskissä olevat ryhmät tunnistetaan, esimerkiksi toimintakyvyltään rajoittuneet henkilöt, paljon ulkona liikkuvat työntekijäryhmät. Kullekin ryhmälle valmistetaan heidän tarpeisiinsa suunnatut ehkäisevät toimenpiteet. Tunnistetaan paikat ja ajat, jotka ovat erityisen vaarallisia liukastumisten kannalta Sääolosuhteista, turvallisista kulkuväylistä ja turvavälineistä tiedottaminen. Kansalaisten omaehtoinen liukastumistapaturmien ehkäisy nostetaan esille kansalaisille suunnatun tiedotuksen ja viestinnän avulla: esim. liukuesteiden ja nastakenkien tai kävelysauvojen käyttö, sääolosuhteiden huomioiminen, kulkuväylien valinta. Koti- ja lähiympäristön turvallisuudesta huolehtimisessa huomio kiinnitetään mm. kävelypintoihin, valaistukseen, kaiteisiin, esteettömiin reitteihin, portaisiin. Kotikäyntien yhteydessä opastetaan asiakkaita. Hiekoitushiekkaa ja kenkien liukuesteitä pitäisi olla kaikkien helposti saatavilla. Hyvien liukastumisia ehkäisevien käytänteiden esille nostaminen ja palkitseminen lisäävät myönteistä suhtautumista ennaltaehkäisytyöhön. Liukastumisten ehkäisyyn liittyvän tutkimustiedon seuraaminen ja käyttöönotto. (Koosteita mm. seuraavista tietolähteistä: Jalankulun turvallisuuden parantaminen -julkaisu 6, Työterveyslaitoksen www-sivut: www.ttl.fi -> kirjoita hakukenttään liukastumiset) Terveydenhuollossa sähköisiin potilasasiakirjoihin tulee hankkia tapaturmien seurantaosio ja ottaa käyttöön ICD-10 ulkoinen syy koodi. 6 Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 38/2006. Julkaisu saatavissa myös lvm:m www-sivuilta http://www.lvm.fi/fileserver/julkaisuja%2038_2006.pdf 32
3.2 IÄKKÄIDEN KAATUMISTAPATURMIA VOIDAAN EHKÄISTÄ Sanna Sihvonen, Ritva Salmela, Satu Pajala Vaikka kaiken ikäisille sattuu kaatumisia, riski loukkaantua kaatumisen seurauksena kasvaa iän myötä. Joka kolmas yli 65-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa ja ikääntyneiden tapaturmista 80% on kaatumisia, liukastumisia tai putoamisia. Yli 65-vuotiaille suomalaisille sattuu 100 000 kaatumistapaturmaa vuosittain, joista valtaosa tapahtuu kotona sisällä tai kotipihassa. Lähes 40 000 kaatumistapaturmaa vaatii sairaalahoitoa ja kaatumistapaturmista aiheutuu yli 900 kuolemantapausta vuosittain tässä ikäryhmässä. Vakavia seurauksia aiheuttavat myös noin 7000 lonkkamurtumaa vuosittain. Lonkkamurtumapotilaan hoito maksaa murtuman jälkeisenä vuonna keskimäärin 18 400 potilasta kohden vuoden 2008 kustannustasolla 7. Ikääntyneiden kaatumistapaturmien määrä on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana ja väestön yhä vanhetessa tilanne tulee todennäköisesti vain pahenemaan. Tutkimusten mukaan kaatumistapaturmia voidaan ennaltaehkäistä monin keinoin. Ehkäisy on kannattavaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Kaatumisriskiä voidaan vähentää kun tunnistetaan yksilölliset kaatumiselle altistavat tekijät ja pyritään niiden poistamiseen. Useampaan vaaratekijään samanaikaisesti kohdistuva ehkäisyohjelma on todettu tehokkaimmaksi toimintatavaksi. Parhaita tuloksia kaatumisten ehkäisyssä on saatu ohjelmilla jotka ovat sisältäneet kaksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä: lihasvoima- ja tasapainoharjoittelu, lääkkeiden käytön säännöllinen arviointi ja tarpeen optimointi, näkökyvyn optimointi (säännölliset näöntarkastukset, kaihileikkaukset), lonkkasuojainten käyttö ja ympäristöön liittyvien vaaranpaikkojen poistaminen. Iäkkäiden kaatumisvaaraa lisäävät useat yksilön sisäiset tekijät, kuten heikentynyt liikkumis- ja toimintakyky, aiemmat kaatumiset, sairaudet ja lääkitys sekä monet ulkoiset tekijät, kuten huono valaistus, kulkuväylien liukkaus ja epäsopivat jalkineet ja apuvälineet. Iäkkäiden itsensä ja heidän parissaan työskentelevien ammattilaisten on tärkeää olla tietoisia kaatumisten tutkituista ja tunnetuista vaaratekijöistä sekä niiden ehkäisykeinoista. Kaatumisten ehkäisy alkaa kaatumishistorian selvittämisestä ja mahdollisten vaaratekijöiden tunnistamisesta. Arvioinnin perusteella suunnitellaan yksilölliset toimenpiteet kaatumisvaaran vähentämiseksi. 7 Nurmi I, Narinen A, Lüthje P, Tanninen S. Cost analysis of hip fracture treatment among the elderly for the public health services. A prospective study in106 consecutive patients. Arch Orthop Trauma Surg 2003; 123: 551-554. Nurmi I. Suullinen tieto. 33
Toimenpidesuositukset iäkkäiden kaatumistapaturmien ehkäisyyn Keskeisiä toimintatapoja iäkkäiden kaatumistapaturmien vähentämiseksi ovat kaatumistapaturmia koskevan tiedon levittäminen mediassa, ajantasaisen tiedon tuottaminen kunnan päätöksentekoon, kunnan henkilöstön kouluttaminen kaatumisten ehkäisyä tukevien työmenetelmien käyttöönottoon ja iäkkäille kohdennettu viestintä. Ehkäisytyö vaatii kuntapäättäjien, kunnan henkilöstön, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten huomion kiinnittämistä vakavaan kansanterveydelliseen ongelmaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vakavien tapaturmien määrää on pystytty vähentämään kouluttamalla iäkkäiden kanssa työtä tekeviä ammattilaisia. 8. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Iäkkäiden kaatumisten ja murtumien ehkäisy (IKINÄ) -ohjelma (www.thl.fi/ikina) tarjoaa koulutusmateriaalia ja työvälineitä iäkkäiden parissa työskentelevän henkilöstön käyttöön. Materiaali sisältää ammattilaisille suunnatun toimintamallin kaatumisten ehkäisyn toteuttamiseen ja ohjaa ehkäisytoimenpiteiden kohdentamista. Tehokkaita toimintatapoja iäkkäiden kaatumistapaturmien ehkäisemiseen: 1. Terveydentilan ja lääkkeiden käytön säännöllinen seuranta (mm. kroonisten sairauksien hyvä hoito, lääkityksen optimointi, mahdollisimman hyvästä näkökyvystä ja ravitsemustilasta huolehtiminen) 2. Liikkumiskyvyn ylläpito (erityisesti lihasvoiman ja tasapainon hallinnan heikkenemisen ehkäisy esim. omatoiminen liikkuminen sisällä ja ulkona, liikuntaryhmiin osallistuminen, hyötyliikunta, ohjeistus turvallisten jalkineiden valintaan ja liukuesteiden käyttöön sekä tarvittaessa ohjaus liikkumisen apuvälineiden ja lonkkasuojainten käyttöön) 3. Kodin ja lähiympäristön turvallisuudesta huolehtiminen (riskikartoitukset ja vaaranpaikkojen vähentäminen tarvittavien muutostöiden avulla, esimerkiksi kävelypintojen liukkauden minimointi, riittävä valaistus, tukikaiteet, esteettömät kulkureitit, porrasaskelmien merkitseminen) 8 Tinetti M, Baker D, King M ym. Effect of Dissemination of Evidence in Reducing Injuries from Falls. N Engl J Med 2008; 359:252-61. 34
Toimenpidesuositukset kunnan päätöksentekijöille, kunnan henkilöstölle, kunnassa toimiville järjestöille sekä kuntalaisille. Kunnan päätöksentekijät Tehostetaan kaatumistapaturmien seurantaa terveydenhuollossa ja vanhusten koti-, avo- ja laitoshoidossa paikallisen kaatumistapaturmatilanteen selvittämiseksi ja varmistetaan ajantasainen tiedonsaanti kunnan päätöksenteon tueksi. Huolehditaan hyvästä viestinnästä ja tiedottamisesta kaatumistapaturmien ehkäisyn mahdollisuuksista. Viestinnän kohteena ovat julkiset ja yksityiset palveluiden tuottajat. Kunnan henkilöstö Järjestetään eri ammattiryhmille suunnattua kaatumistapaturmien ehkäisyn koulutusta. Tuetaan ehkäisytoimenpiteiden toteutusta ja lisätään kunnan eri toimialojen (esim. pelastus-, sosiaali- ja terveys, liikunta-, teknisen- ja rakennustoimen) panostusta ehkäisytyöhön ja vahvistetaan toimialojen välistä yhteistyötä monialaisen ehkäisytyön edistämiseksi. Lisätään ja tuotetaan sopivaa tiedostus- ja valistusmateriaalia kunnan tuottamista palveluista ja kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta kaatumistapaturmien ehkäisemiseksi eri ammattiryhmien käyttöön. Järjestöt Vahvistetaan iäkkäiden parissa toimivien tietämystä kaatumistapaturmien ehkäisykeinoista. Lisätään kaatumisten ehkäisyä tukevaa työtä. Lisätään väestöviestintää, kampanjointia ja tiedotusmateriaalia, joka tuo esiin järjestöjen toimintamuodot ja iäkkään väestön mahdollisuudet osallistua kaatumistapaturmia ehkäisevään järjestötoimintaan. 35
Kansalaisten omaehtoinen toiminta Vahvistetaan iäkkäiden itsensä ja heidän lähipiirinsä tietämystä ja ymmärrystä kaatumisen vaaratekijöistä ja niiden vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Lisätään omaehtoista varautumista ja järjestetään mahdollisuuksia antaa palautetta paikallisista käytänteistä. Tiedotetaan paikallisista mahdollisuuksista osallistua kaatumisen ehkäisyä tukeviin toimintoihin (esim. sosiaali- ja terveyspalvelut, liikunta-, kuljetus- ja tiedotuspalvelut, apuvälinepalvelut, kodin muutostyöt). Lähteet: Mänty M, Sihvonen S, Hulkko T, Lounamaa A (2007): Iäkkäiden henkilöiden kaatumistapaturmat. Opas kaatumisten ja murtumien ehkäisyyn. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 29/2007. 36
3.3 POLKUPYÖRÄILIJÖIDEN, MOPOILIJOIDEN JA MOOTTORIPYÖRÄILIJÖIDEN TAPATURMAT Noora Airaksinen, Antti Impinen Tapaturmat kaksipyöräisillä kulkuneuvoilla, polkupyörällä, mopolla (sisältää skootterit)- ja moottoripyörällä, tapahtuvat pääasiassa yksin, ilman toista osapuolta. Päihtyneiden osuus erityisesti polkupyörätapaturmissa on suuri. Joka kolmas polkupyörätapaturman vuoksi hoidettu on päihtynyt. Toimenpidesuositus: Asian tiedostaminen ja asiasta tiedottaminen & valistaminen, tankojuoppojen kiinnijäämisriskin kasvattaminen Tapaturmissa syntyneet vammat kohdistuvat polkupyöräilijöillä useimmiten päähän (35 % kaikista vammoista). Mopoilijoilla yleisimpiä ovat polven ja säären vammat (23 %) ja moottoripyöräilijöillä hartianseudun ja olkavarren vammat (17 %). Mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden vammoista vakavimpia olivat pään ja rintakehän vammat. Polkupyöräilijöiden vakavimmat vammat kohdistuivat lonkkaan tai reiteen ja rintakehään. Päähän kohdistuneiden vammojen osuus on kypärää käyttämättömillä jopa kolminkertainen verrattuna kypärää käyttäneisiin potilaisiin. Toimenpidesuositus: Kypärän käyttöä tulisi edistää mm. tehokkaalla valistuksella ja lakimuutoksella. Tapaturmista aiheutuneita kustannuksia on arvioitu koko Suomen tasolla Kouvolan seudun tapaturmahankkeessa todettujen tapaturmien ilmaantuvuuksien (tapaturmat/100 000 asukasta/vuosi) perusteella. Erikoissairaanhoitoon johtaneiden polkupyörätapaturmien kustannukset Suomessa ovat arviolta 18,1 milj., mopotapaturmien noin 3,2 milj. ja moottoripyörätapaturmien noin 10,7 milj. vuodessa. Vammautumiseen johtaneista polkupyörätapaturmista aiheutuu kustannuksia potilasta kohden keskimäärin 2 700, mopotapaturmista 2 000 ja moottoripyörätapaturmista 7 000. Moottoripyörätapaturmista aiheutuneet keskimääräiset kustannukset potilasta kohden ovat siten noin kolminkertaiset polkupyörä- ja mopotapaturmien kustannuksiin verrattuna. Suurimmat kustannuserät kaikissa tapaturmaryhmissä ovat vammojen hoitokustannukset sekä työkyvyttömyysaikojen kustannukset. 37
Tapaturmapotilaista yli puolet joutuu olemaan tapaturman vuoksi sairauslomalla. Tapaturmista aiheutunut keskimääräinen työkyvyttömyysaika potilasta kohti on polkupyöräilijöillä 35 päivää, mopoilijoilla 36 päivää ja moottoripyöräilijöillä 73 päivää. Pitkät työkyvyttömyysajat osoittavat, että tapaturmilla on pitkäaikaisia seurauksia. Toimenpidesuositus: Tapaturmien ehkäisy tulisi saada nykyistä tehokkaammin osaksi yritysten työsuojelutoimintaa. Virallisten, poliisin tietoon perustuvien onnettomuustilastojen peittävyydessä on suuria puutteita, kuten monissa tutkimuksissa on todettu. Selvitysten mukaan virallisten tilastojen polkupyörä-, mopoja moottoripyöräonnettomuuksien määrät ovat noin 35 % erikoissairaanhoitoon tulevien tapaturmien määrästä. Polkupyörätapaturmissa ero on suurin. Poliisin tietoon tulee vain viidesosa erikoissairaanhoidon puolella hoidetuista polkupyörätapaturmista. Todellisuudessa peittävyysongelma on vieläkin suurempi, koska osa tapaturmista hoidetaan terveyskeskuksissa. Toimenpidesuositus: Tapaturmatilastointia terveydenhuollon päivystysyksiköissä tulisi kehittää, jotta tietoa erityisesti virallisten tietojen ulkopuolelle jäävistä tapaturmista saataisiin kattavammin tapaturmien ehkäisytyöhön. Mopoilijoiden, moottoripyöräilijöiden ja polkupyöräilijöiden tapaturmien ehkäisymateriaalia mm. Liikenneturvan sivuilla: www.liikenneturva.fi Lähteet: Airaksinen, N. Pyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden liikennetapaturmat. Erikoissairaanhoitoon johtaneet tapaturmat Pohjois-Kymenlaaksossa. Liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelma. LINTU-julkaisuja 4/2008. 38
3.4 LIIKUNTATAPATURMAT Jari Parkkari, Hannele Hiilloskorpi, Juha Koskela, Kati Pasanen Puolet liikunnan tuomista terveyshyödyistä menetetään turhaan liikuntavammojen takia Liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Pysyäkseen terveenä ja hyvinvoivana ihminen tarvitsee liikuntaa. Mutta liikuntaharrastuksessa piilee myös riskinsä. Suomessa tapahtuu vuosittain lähes 300 000 liikuntatapaturmaa. Liikuntatapaturmista kaksi kolmasosaa tapahtuu miehille. He saavat eniten vammoja jalkapallossa, salibandyssä ja jääkiekossa. Naiset loukkaantuvat useimmiten lenkkipoluilla. On laskettu, että puolet liikunnan tuomista terveyshyödyistä menetetään liikunnan aikana sattuneiden tapaturmien ja rasitusvammojen takia. Sveitsiläisen tutkimuksen mukaan liikuntavammat aiheuttavat yhteiskunnalle saman verran kustannuksia kuin liikennetapaturmat. Kustannuksia aiheutuu vammojen tutkimuksista, hoidoista, kuntoutuksesta sekä työstä poissaoloista. Lisäksi liikuntavammojen pitkäaikaisseuraukset saattavat olla harmillisia. Esimerkiksi urheilussa sattuneen vakavan polvivamman jälkeen merkittävälle osalle loukkaantuneista kehittyy 10 20 vuoden aikana polven nivelrikko aiheuttaen hankalaa kipua, lääkityksen tarvetta sekä leikkaushoitoja. Liikunnan kiistattomat terveys- ja hyvinvointihyödyt menetetään usein turhaan, koska suuri osa vakavista liikuntavammoista on ehkäistävissä. Liikunnasta ei pidä luopua tapaturman pelon vuoksi. Hyödyt ovat haittoja suuremmat. Kun tuntee oman lajinsa, pitää välineet kunnossa ja käyttää suojavarusteita oikein, on jo pitkällä. Kohonneen tapaturmariskin tiedostaminen kilpailu- ja kontaktitilanteissa saattaa jo sellaisenaan vähentää vammariskiä. Hyvä lihaskunto on tarpeen kaikissa liikuntalajeissa. Pitkän tauon jälkeen liikunnan harrastaminen kannattaa aloittaa maltillisesti. On tärkeää kuunnella omaa kehoaan, tunnistaa omat taitonsa ja rajansa. 39
Toimenpidesuositukset liikuntatapaturmien ja liikunnasta aiheutuvien rasitusvammojen ja sairauksien ehkäisyyn Terveellinen ja turvallinen liikunta ja urheilu koostuu monista tekijöistä. Liikuntavammojen valtakunnallisessa ehkäisyohjelmassa (LiVE) kehitettyyn Kymppiympyrään (Kuvio 13) on koottu ne kehon rakenteeseen ja toimintaan, liikunnan ja urheilun tukitoimiin sekä olosuhteisiin ja eettisiin kysymyksiin liittyvät tekijät, jotka huomioimalla voidaan vaikuttaa liikuntatapaturmien ja liikunnasta aiheutuvien rasitusvammojen ja sairauksien ehkäisyyn. Kymppiympyrä antaa tietoa liikkujille, urheilijoille, urheilevien lasten ja nuorten vanhemmille, valmentajille, opettajille ja ohjaajille terveellisen ja turvallisen liikunnan ja urheilun toteuttamisesta. LiVE-ohjelmaan ja kymppiympyrän sisältöihin voi käydä tutustumassa osoitteessa www.terveurheilija.fi. Kuvio 14. Kymppiympyrä. Kymppiympyrän sisällöt eivät varsinaisesti ole uusia keksintöjä, niiden kokonaisvaltainen huomioiminen on vain usein liian vähäistä. Kun sisällöt liitetään järjestelmällisesti urheilemiseen ja 40
liikuntaan lajin ominaispiirteet huomioiden, muodostuu tapaturmia, rasitusvammoja ja sairauksia tehokkaasti ehkäisevä kokonaisuus. Arvioimalla kymppiympyrän sisältöjä oman urheilun tai liikunnan näkökulmasta, urheilija ja liikunnan harrastaja oppii itse oivaltamaan hyvät ja terveet toimintatavat; tuntemaan oman kehonsa ja näkemään itsensä kokonaisvaltaisesti. Liikenneturvallisuuden parantuminen on perustunut muun muassa turvavyön käytön oppimiseen ja veneilykuolemien torjunta turvaliivien päälle laittoon. Kymppiympyrän sisältöjen omaksuminen liikunnassa ja vapaaajalla sisältää samanlaisen analogian. Urheiluseurat Tavoitteellisesti harjoitteleva urheilija tarvitsee tuekseen asiantuntevan taustaryhmän. Tähän ryhmään olisi hyvä kuulua oman lähipiirin lisäksi, lajin tarpeisiin perustuen, ainakin valmentaja, lääkäri, fysioterapeutti ja ravitsemuksen asiantuntija. Lisäksi lajiliittoihin ja urheiluseuroihin olisi tärkeää kouluttaa asiantuntijoita, jotka tuntevat ja hallitsevat urheilijan terveyteen vaikuttavat tekijät. Asiantuntijoiden koulutuksen sisältö perustuu aiemmin kuvattuun kymppiympyrään. Asiantuntijoiden tulee ymmärtää, että turvallisuus on kokonaisuus, joka koostuu fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä. Urheiluseurojen koulutuskonsepti voidaan toteuttaa tehokkaasti kolmella eri tasolla: 1. taso: Kouluttajakoulutukset. 2. taso: Valmentaja- ja ohjaajakoulutukset. 3. taso: Terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisten koulutukset sekä liikkujien, urheilijoiden, heidän vanhempien ja huoltajien koulutukset. Katso lisätietoja osoitteesta www.terveliikkuja.fi tai www.terveurheilija.fi. Liikuntajärjestöt ja urheiluopistot Liikuntaturvallisuutta edistävän koulutuksen koordinointi ja asian esille tuominen yhteistyössä urheilun lajiliittojen, urheilujärjestöjen, SLU-alueiden ja urheiluopistojen kanssa on erittäin suositeltavaa. Tällöin toteutuvat kansallisessa valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeessa yhteisesti sovitut asiasisällöt (VOK-perusteet, www.valmentajakoulutus.fi). Tavoitteena on urheilijoiden ja liikkujien hyvää terveyttä tukevan ja vammoja ehkäisevän valmennus- ja ohjausfilosofian edistäminen 41