Sosiaalityön eettiset säännöt Sosiaalityön ammattieettiset periaatteet 1. Johdanto Eettinen harkinta on välttämätön osa sosiaalityöntekijän ammattitaitoa. Sosiaalityöntekijän kyky toimia eettisesti ja hänen sitoutumisensa eettiseen toimintaan ovat olennainen osa palvelua, jota hän sosiaalityön asiakkaille tarjoaa. Sosiaalityön koulujen maailmanjärjestön IASSW:n ja kansainvälisen sosiaalityöntekijäjärjestön IFSW:n eettisen työn tavoitteena on edistää keskustelua etiikasta sekä etiikan pohdintaa jäsenjärjestöissä, jäsenmaissa toimivien sosiaalityöntekijöiden keskuudessa sekä sosiaalityön oppilaitoksissa ja sosiaalityön opiskelijoiden parissa. Osa sosiaalityöntekijöiden kohtaamista eettisistä haasteista ja ongelmista on ominaisia tietyille maille; osa on yhteisiä. Tämä IFSW:n kannanotto pysyy yleisten periaatteiden tasolla, jotta sosiaalityöntekijät eri puolilla maailmaa rohkaistuisivat pohtimaan haasteita ja ongelmatilanteita, joita juuri he joutuvat ratkaisemaan, ja kykenisivät tekemään eettisesti harkittuja päätöksiä eri tilanteissa. Ongelmia aiheuttavat seuraavat seikat: * Sosiaalityöntekijän lojaalius eturistiriitatilanteissa. * Sosiaalityöntekijän toimiminen sekä auttajana että valvojana. * Sosiaalityöntekijän velvollisuus suojella niiden ihmisten etuja, joiden kanssa hän työskentelee, on usein ristiriidassa yhteiskunnan tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimusten kanssa. * Yhteiskunnan rajalliset voimavarat. Tämän asiakirjan lähtökohtana on sosiaalityön määritelmä, joka hyväksyttiin IFSW:n yleiskokouksessa Kanadassa heinäkuussa 2000 ja sittemmin yhdessä IASSW:n kanssa Kööpenhaminassa toukokuussa 2001 (osa 2). Määritelmässä korostetaan ihmisoikeuksien ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteita. Osassa 3 viitataan ihmisoikeuksia koskeviin erilaisiin julistuksiin ja yleissopimuksiin, jotka liittyvät sosiaalityöhön. Sen jälkeen, osassa 4, esitellään yleiset eettiset periaatteet, jotka on jaettu ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskeven laajojen otsikoiden alle. Osa 5 sisältää sosiaalityön eettisen toiminnan perusohjeita, joita IFSW:n jäsenjärjestöjen eettisissä ja muissa ohjeissa on tarkoitus laajentaa ja syventää. 2. Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityön tavoitteena on lisätä hyvinvointia edistämällä yhteiskunnallista muutosta sekä ihmissuhdeongelmien ratkaisua, elämänhallintaa ja itsenäistymistä. Sosiaalityön kohteena ovat vuorovaikutustilanteet ihmisen ja
hänen ympäristönsä välillä. Välineenä sosiaalityö käyttää sosiaali- ja käyttäytymisteoreettista sekä yhteiskunnan järjestelmiä koskevaa tietoa. Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeuksien ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteet. 3. Kansainväliset yleissopimukset Kansainväliset ihmisoikeusjulistukset ja -sopimukset ovat yhteisiä ohjeita, joissa tunnustetaan kansainvälisen yhteisön hyväksymät oikeudet. Sosiaalityöntekjän ammattiin ja toimintaan erityisesti liittyviä asiakirjoja ovat: * Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus <http://www.unhchr.ch/udhr/index.htm> * Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus <http://www.hrweb.org/legal/cpr.html> * Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus <http://www.unhchr.ch/html/menu3/b/a_cescr.htm> * Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus <http://www.hrcr.org/docs/cerd/cerd2.html> * Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus <http://www.hrcr.org/docs/cedaw/cedaw.html> * Yleissopimus lapsen oikeuksista <http://www.unicef.org/crc/crc.htm> * Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus (ILOn yleissopimus nro 169) <http://www.unhchr.ch/html/menu3/b/62.htm> 4. Periaatteet 4.1. Ihmisoikeudet ja ihmisarvo Sosiaalityö perustuu kaikkien ihmisten merkityksen ja ihmisarvon kunnioittamiseen sekä oikeuksiin, joita näistä seuraa. Sosiaalityöntekijän on vaalittava ja puolustettava jokaisen ihmisen fyysistä, psykologista, emotionaalista ja hengellistä loukkaamattomuutta ja hyvinvointia. Tämä merkitsee itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Sosiaalityöntekijän on omista arvoistaan ja elämänvalinnoistaan riippumatta kunnioitettava ja edistettävä jokaisen ihmisen oikeutta tehdä omat valintansa ja päätöksensä edellyttäen, että ne eivät uhkaa muiden oikeuksia ja oikeutettuja etuja. osallistumisoikeuden kunnioittamista. Sosiaalityöntekijän on edistettävä palvelujaan käyttävien ihmisten kaikkinaista osallistumista päätöksentekoon ja toimiin, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. ihmisten kaikkien puolien huomioon ottamista. Sosiaalityöntekijän on kohdeltava ihmisiä kokonaisuutena perheen ja yhteisön jäsenenä, osana
yhteiskuntaa ja ympäristöä ja pyrkiä huomioimaan ihmisen elämän kaikki osatekijät. vahvuuksien löytämistä ja kehittämistä. Sosiaalityöntekijän on keskityttävä yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen vahvuuksiin ja siten edistettävä heidän elämänhallintaansa. 4.2. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus Sosiaalityöntekijän velvollisuus on edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta sekä koko yhteiskunnassa että niiden ihmisten elämässä, joiden kanssa hän työskentelee. Tämä merkitsee negatiivisen syrjinnän estämistä. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on estää negatiivista syrjintää, joka perustuu esimerkiksi kykyyn, ikään, kulttuuriin, sukupuoleen, siviilisäätyyn, sosioekonomiseen asemaan, poliittisiin mielipiteisiin, ihonväriin tai muihin fyysisiin ominaisuuksiin, sukupuoliseen suuntatumiseen, uskontoon tai vakaumukseen. erilaisuuden tunnustamista. Sosiaalityöntekijän on tunnustettava sen yhteiskunnan etninen ja kulttuurinen moninaisuus, jossa hän työskentelee, ja kunnioitettava sitä sekä otettava huomioon yksilölliset, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen erot. voimavarojen jakamista tasapuolisesti. Sosiaalityöntekijän on huolehdittava siitä, että hänen käytettävissään olevat resurssit jakautuvat oikeudenmukaisesti ja tarpeen mukaan. epäoikeudenmukaisen politiikan ja toimintatapojen vastustamista. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tuoda työnantajiensa, yhteiskunnan päätöksentekijöiden, poliitikoiden ja suuren yleisön tietoisuuteen köyhyys ja resurssien riittämättömyys sekä tilanteet, joissa resurssien jakautuminen, politiikka tai toimintatavat ovat syrjiviä, epäoikeudenmukaisia tai haitallisia. yhteisvastuullista työskentelyä. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on vastustaa olosuhteita, jotka edistävät sosiaalista syrjäytymistä, leimautumista tai alistumista, sekä toimia osallistavan yhteiskunnan hyväksi. 5. Ammattietiikka IFSW:n kansallisten jäsenjärjestöjen velvollisuutena on laatia omat ammattieettiset sääntönsä tai ohjeistonsa ja päivittää ne säännöllisesti siten, että ne ovat IFSW:n kannanoton mukaiset. Kansallisten järjestöjen velvollisuutena on myös tiedottaa sosiaalityöntekijöille ja sosiaalityöntekijöiden oppilaitoksille näistä säännöistä tai ohjeistoista. Sosiaalityöntekijöiden on noudatettava toiminnassaan maassaan voimassa olevia ammattieettisiä sääntöjä tai ohjeistoja. Ne sisältävät yleensä tarkempia ammattietiikkaan liittyviä, maakohtaisia ohjeita. Seuraavat yleiset ammattieettiset ohjeet koskevat kaikkia: Sosiaalityöntekijän on kehitettävä ja ylläpidettävä taitoja ja pätevyyttä, joita
hän työssään tarvitsee. Sosiaalityöntekijän ei pidä sallia taitojaan käytettävän epäinhimillisiin tarkoituksiin, kuten kidutuksen tai terrorismin hyväksi. Sosiaalityöntekijän on toimittava rehellisesti ja puolueettomasti. Tämä tarkoittaa, että hän ei käytä hyväkseen luottamuksellista suhdetta, joka hänellä on palvelujaan käyttäviin henkilöihin, erottaa oman elämänsä työelämästä eikä käytä asemaansa omaksi edukseen tai hyödykseen. Sosiaalityöntekijän on suhtauduttava palvelujaan käyttäviin henkilöihin myötätuntoisesti, ymmärtämyksellä ja huolehtivasti. Sosiaalityöntekijä ei saa pitää palvelujaan käyttävien henkiöiden tarpeita tai etuja omia tarpeitaan tai etujaan vähäisempinä. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on huolehtia henkilökohtaisesta ja ammatillisesta hyvinvoinnistaan niin työpaikalla kuin yhteiskunnassa, jotta hän kykenee tarjoamaan häneltä edellytettyjä palveluja. Sosiaalityöntekijän on säilytettävä luottamuksellisina tiedot henkilöistä, jotka käyttävät hänen palvelujaan. Tästä voidaan poiketa vain, jos vielä suurempi eettinen syy sitä edellyttää (kuten hengen pelastaminen). Sosiaalityöntekijän on hyväksyttävä, että hän on vastuussa toimistaan asiakkailleen, ihmisille, joiden kanssa hän työskentelee, kollegoilleen, työnantajalleen, ammattijärjestölleen ja lain edessä, ja että nämä vastuut voivat olla ristiriidassa keskenään. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on avustaa sosiaalityön oppilaitoksia sosiaalityön opiskelijoiden auttamiseksi saamaan korkealaatuista käytännön harjoitusta ja ajantasaista tietoa todellisesta tilanteesta. Sosiaalityöntekijän on edistettävä ja käytävä eettistä keskustelua kollegoidensa ja työnantajiensa kanssa ja otettava vastuu eettisesti perustelluista ratkaisuista. Sosiaalityöntekijän on oltava valmis ilmaisemaan eettisesti perusteltujen ratkaisujensa syyt ja ottamaan vastuu valinnoistaan ja toimistaan. Sosiaalityöntekijän on pyrittävä työntekijäelimessään ja maassaan luomaan olosuhteet, joissa tässä kannanotossa ja kansallisisssa säännöissä (soveltuvin osin) ilmaistuja periaatteita käsitellään, arvioidaan ja kunnioitetaan.