Egoprise -hanke: Lainsäädäntöselvitys osana hankkeen tulevaisuuden toimintasuunnitelmaa

Egoprise -hanke: Lainsäädäntöselvitys osana hankkeen tulevaisuuden toimintasuunnitelmaa Seinäjoella 18. heinäkuuta 2012 (muokattu ulkoasua 22. marraskuuta 2012) Tilaaja: Laatija: Asia: Viite: Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä, Seinäjoen Ammattikorkeakoulu (SeAMK), Liiketalouden, yrittäjyyden ja ravitsemisalan yksikkö Asianajotoimisto Legistum Oy Lainsäädäntöselvitys Tarjouspyyntö 25.05.2012, tarjous 11.06.2012, tilaus ja hankintasopimus 15.06.2012 sekä aloitusneuvottelu 15.06.2012 / Saara Leppänen - Mikko Pihlajamäki Vilhonkatu 9 C Linnankatu 9 B Yliopistonkatu 28 A Kampusranta 9 C Sivulantie 11 WTC Ahti 8 FI-00100 Helsinki FI-20100 Turku FI-40100 Jyväskylä FI-60320 Seinäjoki FI-43100 Saarijärvi EE-10151 Tallinn Tel +358207424460 Tel +358207424460 Tel +358207424460 Tel +358207424460 Tel +358207424460 Tel +358207424460 Fax +358207424468 Fax +358207424479 Fax +358207424473 Fax +358207424461 Fax +358207424473 Fax +358207424468 Asianajotoimisto Legistum Oy Legistum Attorneys Ltd www.legistum.fi Y-1615544-5 FI-Seinäjoki

2/33 LAINSÄÄDÄNTÖSELVITYKSEN TARKOITUS Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa perusteltu listaus niistä lainkohdista, jotka estävät tai vaikeuttavat viranomaisten välistä sähköistä tiedonvälitystä työhön tulevan maahanmuuttajan tilaajan esittämässä ideaalissa viranomaisprosessissa. Selvitys on osa Egoprise -hankkeen tulevaisuuden toimintasuunnitelmaa (Action Plan) työhön tulevan maahanmuuttajan viranomaisprosessin tehokkuuden edistämiseksi. Selvitys tehdään hankkeessa luodun niin kutsutun ideaaliprosessin pohjalta. Egoprise -hanke toteutetaan osana EU:n Interreg -rahoitteista Egoprise -hanketta. Egoprise -hankkeen tavoitteena on edistää muun muassa yritysten viranomaisasiointia sähköisten palvelujen avulla. SeAMK (tilaaja) on hankkeessa johtavana partnerina Suomessa. Muut partnerit Suomessa ovat Etelä-Pohjanmaan Kauppakamari, Etelä- Pohjanmaan ELY-keskus ja Etelä-Pohjanmaan liitto. Yhtenä tavoitteena hankkeessa on työhön tulevan maahanmuuttajan tukeminen viranomaisasioinnissa. Näin pyritään välillisesti tukemaan myös yrittäjiä ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden rekrytoinnissa. Lainsäädäntöselvitys on osa työhön tulevan maahanmuuttajan viranomaisprosessin nykytilan selvittämistä. Lainsäädäntöselvityksen tarkoituksena on listata ne lainkohdat, jotka estävät tai vaikeuttavat hankkeessa määritellyn ideaaliprosessin käyttöönottoa. Hankkeen tarkoituksena on edelleen luoda suosituksia viranomaisprosessin kehittämiselle tulevaisuudessa. Lainsäädäntöselvityksen laatija on tutustunut hankkeessa luotuun tietojärjestelmiin nojaavaan ideaaliprosessiin. Hankkeessa luotu ideaaliprosessi on tiivistettynä seuraava: työhön tulevan maahanmuuttajan oleskelulupaa (kolmannen maan kansalainen) tai rekisteröintiä (EU/ETA -kansalainen) koskevat kaikenkattavat tiedot välitetään Maahanmuuttoviraston ulkomaalaisrekisteristä sähköisellä liitännällä Väestörekisterijärjestelmään, josta ne välittyvät eteenpäin muille prosessissa mukana oleville viranomaisille. Laatijan tiedot ideaaliprosessista perustuvat tilaajan toimittamaan asiakirjaan Ideal Process for the employment of foreign labor sekä tilaajan kanssa käytyihin keskusteluihin. Nykytilaa koskevien tietojen selvittämiseksi laatija on tilaajan toimittaman selvityksen lisäksi muun muassa haastatellut viranomaisia, jotka virkansa puolesta vaikuttavat työhön tulevan maahanmuuttajan viranomaisprosessiin sen nykytilassa sekä tutustunut relevanttiin ratkaisukäytäntöön. Esitys käsittelee ensin niin sanottujen kolmansien maiden kansalaisia koskevia oikeusohjeita. EU/ETA -kansalaisia koskevat oikeusohjeet esitetään poikkeuksina kolmansien maiden kansalaisiin nähden.

3/33 LAINSÄÄDÄNTÖSELVITYS Lainsäädäntö Maahanmuuttajan työntekijästatukseen vaikuttava lainsäädäntö: 30.4.2004/301 Ulkomaalaislaki 19.12.1997/1270 Laki ulkomaalaisrekisteristä 3.2.1995/156 Laki Maahanmuuttovirastosta 13.3.2002/193 Valtioneuvoston asetus Maahanmuuttovirastosta 21.8.2009/661 Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 11.3.1994/201 Kotikuntalaki 30.12.1993/1573 Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 20.1.2004/21 Yhdenvertaisuuslaki (3 : lakia ei sovelleta, kun sovelletaan ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä, eikä ulkomaalaisten asettamiseen erilaiseen asemaan heidän lakiin perustuvasta oikeusasemastaan aiheutuvasta syystä)

4/33 KOLMANNEN MAAN KANSALAISET (muut kuin Euroopan unionin kansalaiset ja näihin rinnastettavat) Ulkomaalaislaki (30.4.2004/301) 3 : Määritelmät Ulkomaalaislaissa tarkoitetaan: Ulkomaalaisen työntekijän ensimmäinen Suomeen tuloa edeltävä vaihe on maahantulon järjestäminen. Maahantulon edellytyksistä ja maahantulosta vastaavista viranomaisista säädetään Ulkomaalaislaissa (301/2004). Ideaaliprosessin lainsäädännöllinen selvitys käsittelee ensin ulkomaalaislain sääntelemiä ulkomaalaisen työntekijän maahantulon edellytyksiä sekä maahantuloa koskevien oikeusohjeiden ideaaliprosessin toteutumiselle asettamia riskejä. Maahantuloa koskevien oikeusohjeiden jälkeen selvityksessä käsitellään ulkomaalaista työntekijää koskevien tietojen tallettamista eri rekistereihin sekä tietojen tallettamista koskevien lakien asettamat esteet ideaaliprosessin toteutumiselle. Mainittakoon, että lainsäädäntöselvityksessä merkitystä ei anneta sille, mikä on lopulta ensimmäinen taho, jolle oleskelulupahakemus osoitetaan. Vastaanottava viranomainen saattaa olla lähetystö Suomen ulkopuolella tai poliisiviranomainen Suomessa. Päätöksen ulkomaalaiselle työntekijän oleskeluluvasta tekee joka tapauksessa ensikädessä Maahanmuuttovirasto. Ideaalin viranomaisprosessin kannalta mielekkäintä on tarkastella tilannetta siitä lähtökohdasta, että rekrytointiprosessi tapahtuisi ulkomaalaisen työntekijän ollessa Suomen rajojen ulkopuolella, milloin on kyse kolmannen maan kansalaisesta. 1) ulkomaalaisella henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen; 2) unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaista; 2 a) kolmannen maan kansalaisella muun maan kansalaista kuin unionin kansalaista ja häneen rinnastettavaa; (23.3.2007/358) 4) viisumilla lupaa, jonka perusteella ulkomaalaisen maahantulo ja lyhytaikainen oleskelu sallitaan muiden maahantulon edellytysten täyttyessä; 5) oleskeluluvalla ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa toistuvasti saapua maahan ja oleskella maassa; 5 a) pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvalla Euroopan unionin jäsenvaltion kolmannen maan kansalaiselle myöntämää pitkään oleskelleiden kolmannen maan kansalaisten asemasta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/109/EY määriteltyä asemaa ja oleskelulupaa; (23.3.2007/358)

5/33 11 : Maahantulon edellytykset 6) työntekijän oleskeluluvalla ulkomaalaiselta vaadittavaa lupaa oleskella Suomessa tai suomalaisessa aluksessa, kun hänen tarkoituksenaan on sellaisen ansiotyön tekeminen, johon hänellä ei ole oikeutta muun oleskeluluvan nojalla tai ilman oleskelulupaa; Ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että: 1) hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja; 2) hänellä on voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai elinkeinonharjoittajan oleskelulupa, jollei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu; 3) hän pystyy tarvittaessa esittämään asiakirjoja, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset ja hän pystyy osoittamaan, että hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat, kun otetaan huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varmistettu, tai että hän pystyy laillisesti hankkimaan nämä varat; 4) häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon; ja 5) hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. Työntekoa varten myönnettävistä oleskeluluvista säädetään ulkomaalaislain (301/2004) 5 luvussa. Lain 5 luku sisältää erityissäännökset työntekijän ja elinkeinonharjoittajan oleskeluluvista. Ulkomaalaislain 70 :n mukaan työntekijän oleskelulupajärjestelmän tarkoituksena on tukea työvoiman saatavuutta suunnitelmallisesti, nopeasti ja joustavasti ottaen huomioon työnantajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden oikeusturva sekä työmarkkinoilla jo olevan työvoiman mahdollisuus työllistyä. Muut kuin EU-kansalaiset ja heihin rinnastettavat tarvitsevat pääsääntöisesti erityisen työntekijän oleskeluluvan työskennelläkseen Suomessa. Oleskelulupa voidaan myöntää tilapäisen tai jatkuvaluonteisen työnteon perusteella.

6/33 Työvoimapoliittinen hidaste lainsäädännössä [Ulkomaalaislaki (301/2004) 71 ja 72 ] Voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaisen työnteko Suomessa edellyttää pääsääntöisesti työntekijän oleskelulupaa, joka myönnetään kaksivaiheisesti. Harkitessaan työntekijän oleskeluluvan myöntämistä, työvoimatoimisto ottaa huomioon ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevat Valtioneuvoston päätöksellä annetut valtakunnalliset linjaukset sekä ELY-keskusten alueelliset linjaukset, joiden laadintaan myös työmarkkinaosapuolet osallistuvat ulkomaalaislain 71 :n nojalla. Työvoimatoimisto arvioi tämän jälkeen työnteon keskeiset ehdot, työnantajan edellytykset toimia työnantajana, ulkomaalaisen toimeentulon riittävyyden sekä varmistaa 72 :n mukaisesti, että työntekijän oleskelulupa myönnetään vain edellytykset täyttävälle henkilölle, jos työssä vaaditaan erityistä pätevyyttä tai hyväksyttyä terveydentilaa. Työministeriö on keskittänyt työntekijöiden oleskelulupahakemusten käsittelyn kolmeen työlupayksikköön, jotka on sijoitettu Uudellemaalle, Tampereelle ja Lappeenrantaan. Työlupayksiköissä hoidetaan ainoastaan työntekijän oleskelulupa-asioita. Työntekijän oleskeluluvan harkinnan sisältö; Ulkomaalaislaki (301/2004) 72 : Työntekijän oleskeluluvan myöntäminen perustuu harkintaan, jossa tulee: 1) selvittää tarkoitettuun työhön sopivan, työmarkkinoilla käytettävissä olevan työvoiman saatavuus kohtuullisessa ajassa; 2) huolehtia siitä, että työntekijän oleskeluluvan myöntäminen ei estä 1 kohdassa tarkoitetun henkilön työllistymistä; ja 3) varmistaa se, että työntekijän oleskelulupa myönnetään vain edellytykset täyttävälle henkilölle, jos työssä vaaditaan erityistä pätevyyttä tai hyväksyttyä terveydentilaa. Harkittaessa työntekijän oleskeluluvan myöntämistä tulee ottaa huomioon 71 :ssä tarkoitetut linjaukset. Harkittaessa työntekijän ja elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan myöntämistä on varmistuttava, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu ansiotyöllä, elinkeinotoiminnalla tai muulla tavalla. Ulkomaalaislain mukaan työntekijän oleskelulupaa koskevan hakemuksen panee vireille ulkomaalainen itse. Hakemus osoitetaan Suomen edustustoon tai kihlakunnan poliisilaitokselle. Ulkomaalaislain 83 :n nojalla Maahanmuuttovirasto myöntää työvoimatoimiston tekemän myönteisen ratkaisun jälkeen ulkomaalaiselle ensimmäisen työntekijän oleskeluluvan. Jos ulkomaalaisella on hakemusta jätettäessä voimassa oleva oleskelulupa ja yleiset edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle täyttyvät, kihlakunnan poliisilaitos myöntää työvoimatoimiston tekemän myönteisen ratkaisun jälkeen uuden työntekijän oleskeluluvan. Jos hakemus koskee samaa ammattialaa, työvoimatoimisto ei kuitenkaan suorita toistamiseen saatavuusharkintaa.

7/33 Suhde ideaaliprosessiin Ulkomaalaislain 73 :ssä säädetään työnantajan velvollisuudet. Kyseisen lainkohdan mukaan työnantajan on liitettävä työntekijän oleskelulupahakemukseen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, vakuutus siitä, että ehdot ovat voimassa olevien säännösten ja asianomaisen työehtosopimuksen mukaiset tai, jos työehtosopimusta ei ole sovellettava, että ehdot vastaavat työmarkkinoilla vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä. Työnantajan on myös työvoimatoimiston vaatiessa liitettävä selvitys siitä, että työnantaja on huolehtinut ja vastaisuudessa kykenee huolehtimaan velvoitteistaan työnantajana. Käytännössä ulkomaalaislaki (301/2004) ei aseta esteitä ideaaliprosessin toteutumiselle sen suunnitellussa muodossa lukuun ottamatta yllä esitettyä saatavuusharkintaa. Ulkomaalaislain 72 :ssä säädelty saatavuusharkinta on sikäli lainsäädännöllinen riski ideaaliprosessin toteutumiselle, että työntekijän oleskeluluvan edellytykset eivät ole yksinomaan riippuvaisia työnantajan ja työntekijän tahdosta. Vaikka työnantaja ja työntekijä tekisivät sopimuksen työnteosta ja vaikka työnantaja täyttää ulkomaalaislain 73 :n työnantajalle asettamat vaatimukset, käytännössä työvoimatoimistolla on edelleen lain nojalla oikeus tehdä kieltävä osaratkaisu. Sanottu saatavuusharkinta ei ole suoranainen lainsäädännöllinen este ideaaliprosessin toteutumiselle. Saatavuusharkinta on otsikon mukaisesti työvoimapoliittinen lainsäädännöllinen hidaste ja riski ulkomaalaisen työntekijän maahanpääsylle. Mainittakoon edelleen, että saatavuusharkinta on ideaaliprosessin näkökulmasta ainoa prosessin vaihe, jonka toteutuminen ei ole sidoksissa viranomaista velvoittavaan lakiin. Ideaaliprosessin tarkoitus on, että ulkomaalaisen työntekijän maahantulon mahdollistava oleskelulupahakemus voitaisiin toimittaa ulkomaalaisen työntekijän toimesta siten, että se sisältäisi kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat tarpeellisia koko viranomaisprosessin loppuun saattamiseksi mukaan lukien, maahanmuuttoviraston lisäksi, väestörekisteri-, vero- ja sosiaaliviranomaiset. Koska päätös työntekijän oleskeluluvan myöntämisestä tehdään kaksivaiheisesti siten, että lopullisen päätöksen tekee Maahanmuuttovirasto, Maahanmuuttovirastolle toimitettavan hakemuksen ja sen liitteiden tulisi sisältää kaikki oleskeluluvan kannalta merkittävä tieto sekä myös henkilötunnuksen saamiseksi tarvittava tieto. Toisaalta Maahanmuuttoviraston ylläpitämän rekisterin (ulkomaalaisrekisteri) tulisi olla tarpeellisilta osin väestötietojärjestelmän rekisterinpitäjän käytettävissä. Mainittakoon, että myös ne tiedot, jotka työnantaja on velvollinen liittämään oleskelulupahakemukseen, on Maahanmuuttoviraston käytettävissä, mikäli työvoimatoimisto on antanut asiassa puoltavan osaratkaisun. Mainittakoon edelleen, että lainmuutoksen 10.6.2011/631 myötä työnantaja ei voi enää työntekijästä riippumatta hakea työntekijän oleskelulupaa, vaan ulkomaalaisen työntekijän tulee hakea oleskelulupaa itse.

8/33 Laki ulkomaalaisrekisteristä (19.12.1997/1270) Ulkomaalaisrekisteristä annetun lain (19.12.1997/1270) mukaan ulkomaalaisrekisteri on automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävä henkilörekisteri. Ulkomaalaisrekisteriä pidetään ja käytetään ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyä, päätöksentekoa ja valvontaa varten, valtion turvallisuuden suojaamiseksi ja perusmuotoisen turvallisuusselvityksen ja laajan turvallisuusselvityksen tekemiseksi. Ulkomaalaisrekisteriä pidetään lisäksi Suomen kansalaisuuden saamista, säilyttämistä ja menettämistä sekä kansalaisuusaseman määrittämistä koskevien asioiden käsittelyä ja päätöksentekoa varten. Maahanmuuttovirasto on päävastuullisena rekisterinpitäjänä ulkomaalaisrekisteriin kuuluvien hakemusasioiden osarekisterin, muukalaispassien ja pakolaisen matkustusasiakirjojen osarekisterin, maahantulon ja maastalähdön valvonnan osarekisterin, tutkinto-osarekisterin sekä kansalaisuusasioiden osarekisterin osalta ja vastaa myös näiden osarekisterien ylläpidosta. Ulkoasiainministeriö on erikseen pidettävien ulkomaalaisrekisteriin kuuluvien viisumiasioiden osarekisterin ja maahantuloedellytysten osarekisterin päävastuullinen rekisterinpitäjä ja vastaa näiden ylläpidosta. Ulkomaalaisrekisteriä pitää ja käyttää myös poliisi, rajavartiolaitos, tullilaitos, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, työ- ja elinkeinotoimisto, vankeinhoitoviranomainen ja vähemmistövaltuutettu. Rekisteriä pitävien ja käyttävien viranomaisten palveluksessa olevat ovat oikeutettuja näkemään ja käsittelemään teknisen käyttöyhteyden avulla ulkomaalaisrekisteriin talletettuja tietoja ainoastaan rekisterin 2 :ssä säädettyyn tarkoitukseen liittyvien toimivaltuuksiensa rajoissa (ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä, oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittely, päätöksenteko ja valvonta, valtion turvallisuuden suojaaminen, jne.). Päävastuullinen rekisterinpitäjä myöntää viranomaisen esityksestä henkilölle käyttöoikeuden niihin osarekistereihin ja osarekistereiden tietoryhmiin tai tietokenttiin, joiden päävastuullinen rekisterinpitäjä katsoo olevan tarpeen kyseisen viranomaisen ulkomaalais- ja kansalaisuusasioita koskevien lakisääteisten tehtävien hoitamista varten. Maahanmuuttovirasto toimii sisäasiainministeriön alaisena. Maahanmuuttoviraston lakisääteisiin tehtäviin (Laki Maahanmuuttovirastosta 3.2.1995/156) kuuluu muun muassa tuottaa toimialaansa koskevissa asioissa tietopalveluita ministeriöille ja muille viranomaisille sekä kansainvälisille järjestöille. Mainittakoon, että ulkomaalaisrekisteristä annetun lain (1270/1997) 7 :ssä nimenomaisesti määrätään, että oleskelulupaa hakevan henkilön henkilö- ja tunnistetietojen lisäksi ulkomaalaisrekisteriin saa, siltä osin kuin on tarpeen, tallettaa myös työnantajaa koskevia tietoja.

9/33 Suhde ideaaliprosessiin Työnantajaa koskevina tietoina ulkomaalaisrekisteriin voidaan tallettaa yleisesti tiedot työnantajista ja työnteosta, työnantajan veronmaksuvelvollisuuden täyttämisestä ja verojen maksuun liittyvästä maksujärjestelystä sekä ulkomaalaislain 73 :n 1 momentissa tarkoitetut työntekijän oleskelulupaan liitettävät tiedot sekä oleskelulupa-asian käsittelystä, niihin liittyvistä selvityksistä, lausunnoista, asian ratkaisusta ja päätöksen perusteista, asian raukeamisesta sekä muutoksenhausta. Ulkomaalaisrekisteristä annetun lain nojalla Maahanmuuttovirastolla ei ole oikeutta luovuttaa ulkomaalaista työntekijää koskevia tietoja muille kuin laissa määritellyille viranomaisille. Ulkomaalaisrekisteriin kuitenkin sovelletaan henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä, joka tarkoittaa Suomessa henkilötietolakia (22.4.1999/523). Henkilötietolain mukaan henkilötietoja saa käsitellä: 1) rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella; 2) rekisteröidyn toimeksiannosta tai sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osallisena, taikka sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä; 3) jos käsittely yksittäistapauksessa on tarpeen rekisteröidyn elintärkeän edun suojaamiseksi (Henkilötietolaki 8 ). Näin ollen voidaan esittää perustellusti, että ulkomaalainen oleskelulupaa hakeva työntekijä voisi nimenomaisesti antaa suostumuksensa kaiken ulkomaalaisrekisteriin antamansa tiedon välittämiseen ideaaliprosessin kuvauksessa esitetyille viranomaisille. Sanottu soveltuu Ideal Process for the employment of foreign labor -dokumentin sivulla 3 esitettyihin molempiin kuviin picture 1 ja picture 2. Tämä suostumus voitaisiin antaa jo oleskelulupahakemuksen toimittamisen yhteydessä. Ideaaliprosessin lainsäädännöllinen ongelma koskee ennen muuta väestötietojärjestelmää ja väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annettua lakia (21.8.2009/661). Työnantajaa koskevat tiedot ulkomaalaisrekisteristä Kansaneläkelaitos Kansaneläkelaitoksella, silloin kun on kyse asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (30.12.1993/1573) mukaisen päätöksen tekemisestä, on lain nojalla oikeus saada käyttöönsä kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat yksittäisen tehtävän täytäntöönpanoa varten välttämättömiä. Tietojenantovelvollisuus koskee paitsi viranomaisia myös työnantajia. Tietojenantovelvollisuudesta säädetään lain (1573/1993) 15 :ssä. Lainkohdan perusteella kansaneläkelaitos saa teknisen käyttöyhteyden avulla hakea myös salassapidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Lainsäädäntö siis jo nykytilassaan mahdollistaa työnantajatietojen siirtymisen ulkomaalaisrekisteristä kansaneläkelaitokselle. Sanottu soveltuu Ideal Process for the employment of foreign labor -dokumentin sivulla 3 esitettyyn kuvaan picture 2.

10/33 Mainittakoon, että väestötietojärjestelmä ei väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) sananmuodon mukaan sisällä työnantajatietoja ideaaliprosessin edellyttämässä laajuudessa. Veroviranomainen Verohallinnon oikeus saada käyttöönsä ulkomaalaisrekisterin tietoja perustuu lakiin verotusmenettelystä (18.12.1995/1558). Lain 18 :n mukaan ulkomaalaisrekisteristä annetussa laissa (1270/1997) tarkoitetun rekisterinpitäjän on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot ulkomaalaisrekisterissä olevan ulkomaalaisen Suomessa oleskelusta, työnantajasta ja palvelussuhteesta sekä elinkeinotoiminnasta. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta. Lainsäädäntö nykytilassaan mahdollistaa työnantajatietojen siirtymisen ulkomaalaisrekisteristä verohallinnolle. Sanottu soveltuu Ideal Process for the employment of foreign labor - dokumentin sivulla 3 esitettyyn kuvaan picture 2. Ideaaliprosessin lainsäädännöllinen ongelma johtuukin eritoten väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetusta laista (21.8.2009/661). Henkilötunnuksen saaminen, jota myös verohallinto edellyttää ulkomaalaisilta työntekijöiltä, vaatii henkilökohtaista käyntiä maistraatissa tai verotoimistossa (ks. alla). Verohallinnon ohjeen mukaisesti ulkomaisen työntekijän on siis henkilökohtaisesti käytävä verotoimistossa henkilötunnuksen saamiseksi, mikäli henkilötunnusta haetaan veroviranomaiselta eikä maistraatilta. Ohjeensa mukaisesti Verohallinto kerää samassa yhteydessä verotusta varten tarpeellisia tietoja, kuten esimerkiksi tiedot työntai toimeksiantajasta, oleskelun ja työskentelyn kestosta, palkan/tulon määrästä, työskentelyoikeuden perusteesta ja työntekijän statuksesta. Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista (21.8.2009/661) Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 9 säätelee ulkomaan kansalaisen rekisteröinnin edellytykset. Lainkohdassa määritellään ne edellytykset, joiden täyttyessä ulkomaan kansalaista koskevat tiedot voidaan rekisteröidä väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä ratkaistaan myös mitä henkilötietoja ulkomaan kansalaisesta voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään sekä tallennettavien tietojen luotettavuus. Järjestelmään talletettavia henkilötietoja ja niiden laatua koskevat keskeisimmät säännökset ovat lain 10, 13, 17, 18 ja 19 :ssä. Maahan muuttavan ulkomaan kansalaisen kotikunnan määräytymistä koskeva asia ratkaistaan kotikuntalain säännösten nojalla esikysymyksenä. Ulkomaan kansalaista koskevat tiedot talletetaan lainkohdan 1 momentin mukaan väestötietojärjestelmään, jos hänellä on Suomessa kotikuntalain mukaan määräytynyt kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Säännös on hallituksen esityksen (HE 89/2008) mukaan tarkoitettu ehdottomaksi ja tyhjentäväksi. Kaikki ne henkilöt, jotka täyttävät siinä säädetyt edellytykset, on rekisteröitävä väestötietojärjestelmään.

11/33 Lain 9 :n 1 momentin toisessa lauseessa määritellään rekisteröinnin edellytykset muiden kuin edellä mainittujen ulkomaalaisten osalta. Säännös ei anna ulkomaan kansalaiselle ehdotonta oikeutta tulla rekisteröidyksi Suomen väestötietojärjestelmään. Säännöksen soveltajalla olisi hallituksen esityksen (HE 89/2008) mukaan mahdollisuus käyttää asiassa oikeusharkintaa, jonka puitteissa soveltajan on oikeuskysymyksenä määriteltävä, mikä merkityssisältö säännöksessä mainituille edellytyksille on annettava ja tehtävä ratkaisunsa tämän kokonaisharkinnan perusteella. Momentin 1 kohdan mukaan ulkomaan kansalaista koskevat tiedot voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään, jos hänellä on Suomessa kotikuntalaissa tarkoitettu tilapäinen asuinpaikka, ja tallettaminen on tarpeen työskentelyyn, opiskeluun tai muuhun vastaavaan olosuhteeseen liittyvien velvollisuuksien tai oikeuksien toteuttamisen vuoksi. Tilapäinen asuminen määrittyy kotikuntalain 3 :n säännösten perusteella. Työskentelyyn, opiskeluun tai muuhun vastaavaan olosuhteeseen liittyvillä velvollisuuksilla tai oikeuksilla tarkoitetaan säännöksessä esimerkiksi tilanteita, joissa on kysymys työansioiden ja varallisuuden verotuksesta, eläkemaksuista ja -etuuksista, terveyden ja sosiaalihuollon palveluista sekä pankki- ja vakuutuspalveluista. Lainkohdan 2 momentti sisältää tietojen tallettamispyyntöä koskevan menettelysäännöksen. Sen mukaan ulkomaan kansalaisen on esitettävä tietojen tallettamista koskeva perusteltu pyyntö sille maistraatille, jonka virka-alueella hän ilmoittaa asuvansa. Maistraatin on varmistuttava pyynnön esittäjän henkilöllisyydestä voimassa olevasta matkustusasiakirjasta tai muusta vastaavasta luotettavasta asiakirjasta. Järjestelmään talletettavien henkilötietojen laatua koskevat lisäksi ehdotetun lain 10 ja 19 :n säännökset. Pääsääntöisesti edellytetään, että pyyntö esitettäisiin maistraatille henkilökohtaisesti. Pyynnön perustelemisen ja sen esittäjän henkilöllisyyden varmistamisen tarkoituksena on hallituksen esityksen (HE 89/2008) mukaan huolehtia, että rekisteröinnin todellinen tarve voidaan selvittää mahdollisimman tarkasti ja että talletettavat henkilötiedot olisivat mahdollisimman luotettavat. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 10 koskee ulkomaan kansalaista koskevien tietojen luotettavuuden varmistamista. Lainkohta sisältää väestötietojärjestelmään rekisteröitävän ulkomaan kansalaisen tietojen luotettavuuden varmistamista koskevat menettelysäännökset. Lainvalmisteluaineiston mukaan tietojen luotettavuuden varmistaminen tapahtuu maistraattien ja maahanmuuttoviraston yhteistyönä. Vaikka lainkohdan ensisijaisena tavoitteena on väestötietojärjestelmän näkökulmasta varmistaa ulkomaan kansalaisen henkilöllisyys ja häntä koskevien henkilötietojen luotettavuus, on sääntelyn tavoitteena ollut myös varmistaa, että väestötietojärjestelmän ja ulkomaalaisrekisterin tiedot asianomaisesta henkilöstä eivät poikkeaisi toisistaan. Sääntely täydentää osaltaan lisäksi lain 19 :ssä olevia väestötietojärjestelmän tietojen laatua koskevia säännöksiä.

12/33 Lainkohdan 1 momentin mukaan ulkomaalaisrekisteriin talletetuilla henkilötiedoilla on tietojen laatua ohjaava vaikutus niissä tapauksissa, joissa ulkomaalaisesta talletetaan henkilötietoja myös väestötietojärjestelmään. Ohjaava vaikutus lakkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun asianomainen henkilö saa Suomen kansalaisuuden. Säännöksen mukaan maistraatin on tarkistettava, mitä tietoja ulkomaan kansalaisesta on talletettu ulkomaalaisrekisteristä annetussa laissa (1270/1997) tarkoitettuun ulkomaalaisrekisteriin, ennen kuin se päättää häntä koskevan henkilötiedon lisäämistä, muuttamista tai korjaamista koskevan rekisterimerkinnän tekemisestä väestötietojärjestelmään. Sellaisia henkilötietoja, joita ulkomaalaisrekisterin ohjaava vaikutus koskee, ovat ainakin ulkomaan kansalaisen nimet, syntymäaika, sukupuoli, syntymäpaikka ja -valtio, kansalaisuus, siviilisääty, tiedot puolisosta ja lapsista sekä alaikäisen kohdalla tiedot vanhemmista. Lainkohdan 2 momentti sisältää tarkistamisvelvollisuutta täsmentävän lausuntomenettelyä koskevan säännöksen. Jos ulkomaan kansalaisen maistraatille ilmoittamia tietoja ei ole talletettu ulkomaalaisrekisteriin tai tiedot poikkeaisivat ulkomaalaisrekisteriin talletetuista tiedoista, maistraatin on lain esitöiden mukaan ennen rekisterimerkinnän tekemistä pyydettävä asiasta Maahanmuuttoviraston lausunto. Maahanmuuttoviraston on käsiteltävä asia ilman aiheetonta viivytystä. Säännöksellä pyritään estämään käsittelyprosessin tarpeeton pitkittyminen, koska väestötietojärjestelmään tehdyillä merkinnöillä on yleensä asianomaisen henkilön kannalta merkittäviäkin oikeusvaikutuksia. Säännöksessä ei kuitenkaan ole asetettu lausunnon käsittelylle ehdotonta tiukkaa määräaikaa, koska hallituksen esityksen mukaan henkilöllisyyden selvittäminen ja henkilötietojen tarkistaminen saattavat edellyttää joissakin tapauksissa muun muassa poliisitutkinnan suorittamista tai yhteydenottoa ulkomaan viranomaisiin. Saatuaan maahanmuuttoviraston lausunnon maistraatti päättää, onko ulkomaalaisen henkilötietoja pidettävä niin luotettavina, että ne voidaan tallettaa väestötietojärjestelmään. Maistraatin tulee ilmoittaa tekemästään rekisterimerkinnästä asianomaiselle henkilölle ja jos ulkomaan kansalainen katsoo, että näin tehty rekisterimerkintä olisi virheellinen tai puutteellinen, olisi hänellä mahdollisuus hakea siihen oikaisua. Lainkohdan 3 momentti sisältää rekisterimerkinnän sisällön tiedoksiantoa koskevan säännöksen. Maistraatin on välittömästi rekisterimerkinnän tehtyään ilmoitettava sen sisällöstä kirjallisesti ulkomaan kansalaiselle. Jos maistraatin väestötietojärjestelmään tekemän ulkomaan kansalaista koskevan rekisterimerkinnän sisältö poikkeaa maahanmuuttoviraston lausunnossa ilmoitetuista tiedoista, maistraatin on välittömästi ilmoitettava merkinnän sisällöstä myös maahanmuuttovirastolle. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 11 koskee henkilötunnusta ja sen antamista. Säännös perustuu EU:n tietosuojadirektiivin 8 artiklaan. Lainkohdassa tarkoitettu henkilötunnus on tietosuojadirektiivissä tarkoitettu yleinen tunniste.

13/33 Kun henkilön tiedot talletettaan ensimmäisen kerran väestötietojärjestelmään, on hänelle lainkohdan 1 momentin mukaan annettava henkilötunnus. Henkilötunnus annetaan automaattisesti väestötietojärjestelmästä ja sen antamisesta vastaa Väestörekisterikeskus. Säännös koskee siis muiden lisäksi maahan muuttavia ulkomaan kansalaisia, jos heitä koskevat tiedot talletetaan lain 9 :n säännösten (yllä) perusteella väestötietojärjestelmään. Hallituksen esityksen mukaan, siitä johtuen, että henkilötunnusta käytetään laajasti eri rekistereissä ja muissakin yhteyksissä eräänä keskeisenä henkilön yksilöivänä tekijänä, on säännöksessä haluttu painottaa erityisesti tunnuksen yksilöivää ja eri henkilöt toisistaan erottavaa ominaisuutta. Tunnuksen käyttöön liittyy käytännössä myös eräitä välillisiä ominaisuuksia, joista merkittävin on tunnuksen käyttö henkilön tunnistamisen yhteydessä eräänä tunnistustekijänä. Edelleen lainvalmisteluaineistossa todetaan, että tunnuksen käytön kannalta on aina otettava huomioon, ettei henkilön tunnistamisen ja yksilöinnin tulisi milloinkaan tapahtua pelkästään tunnuksen avulla, vaan siihen tulisi aina käyttää lisäksi muita tietoja ja havaintoja henkilöstä. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 19 sääntelee järjestelmän tietojen luotettavuuden varmistamista. Lainkohta sisältää säännökset siitä, kuinka ulkomaisen asiakirjan luotettavuus olisi selvitettävä ennen kuin siihen perustuvia tietoja talletetaan väestötietojärjestelmään sekä millä keinoilla järjestelmän tietojen ajantasaisuus ja luotettavuus tulisi ylläpitää. Lainkohdan 1 momentissa säädetään ulkomaisen asiakirjan luotettavuuden selvittämisestä. Jos väestötietojärjestelmään talletettavaksi ilmoitettu tieto perustuu ulkomaiseen asiakirjaan, voidaan säännöksen mukaan julkisesti luotettavana tietona väestötietojärjestelmään tallettaa asiakirjan perusteella vain sellainen tieto, jonka luotettavuus on varmistettu alkuperäisestä virallisesta asiakirjasta tai sen luotettavasti oikeaksi todistetusta jäljennöksestä taikka tiedon luotettavuus on aiemmin varmistettu suomalaisessa tuomioistuin- tai hallintomenettelyssä. Asiakirjan on säännöksen mukaan oltava laillistettu tai siihen on liitettävä asianomaisen valtion toimivaltaisen viranomaisen todistus sen alkuperästä, jollei Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteiden täyttämisestä muuta johdu. Ulkomaisen asiakirjan esittäjä on velvollinen tarvittaessa huolehtimaan esittämänsä asiakirjan kääntämisestä suomen tai ruotsin kielelle sekä sen laillistamisesta. Maistraatti voi tarvittaessa pyytää Ulkoasiainministeriön, Maahanmuuttoviraston tai poliisiviranomaisen lausunnon edellä tarkoitetun asiakirjan aitoudesta ja luotettavuudesta. Suomalaisessa tuomioistuin- tai hallintomenettelyssä tapahtuvalla asiakirjan luotettavuusarvioinnilla tarkoitetaan kyseisen asiakirjan luotettavuuden nimenomaista varmistusta. Pelkkä asiakirjan esittäminen tai jättäminen tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle jonkin asian käsittelyä varten ei ole vielä riittävä luotettavuuden osoitus, vaan asian käsittelyssä tulee asiakirjan luotettavuus erikseen todeta. Jos henkilötiedon luotettavuudesta ei ole saatu säännöksessä tarkoitettua varmistusta, ei tietoa tule säännöksen mukaan myöskään tallettaa Väestötietojärjestelmään, koska järjestelmän henkilötiedoilla on lähtökohtaisesti julkinen luotettavuus.

14/33 Väestötietojärjestelmän tietoja on lainkohdan 2 momentin mukaan tarkistettava säännöllisesti niiden ajantasaisuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi. Väestörekisterikeskus antaa tarkempia määräyksiä tarkistettavista tiedoista sekä tarkistuksen toteuttamismenetelmistä ja -ajankohdasta. Säännöllisyydellä tarkoitetaan lain esitöiden mukaan tässä yhteydessä sitä, että sellaisiin järjestelmän tietoryhmiin, joiden ajantasaisuuden ja luotettavuuden ylläpitämisessä on havaittu rakenteellisia puutteita, tulisi kohdistaa tarkistustoimenpiteitä tiheämmällä rytmillä kuin sellaisiin tietoryhmiin, joissa on ilmennyt vain yksittäisiä virheellisyyksiä. Tarkistamisen tulee olla lainvalmisteluaineiston mukaan suunnitelmallista ja dokumentoitua, jotta väestötietojärjestelmän tietokokonaisuuden eheys pystyttäisiin hallitsemaan ja takaamaan myös pitkällä aikavälillä. Maistraateilla ja myös Väestörekisterikeskuksella on velvollisuus jo henkilötietolain 5 :ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen ja 9 :n 2 momentissa säädetyn virheettömyysvaatimuksen perusteella huolehtia yleisesti tietojen ajantasaisuudesta ja luotettavuudesta. Muiden viranomaisten toimivalta. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 22 :ssä säädetään rekisterihallinnon ulkopuolisten viranomaisten tehtävistä ja toimivallasta väestötietojärjestelmän tietojen ylläpidossa. Näille viranomaisille annettava toimivalta voisi säännöksen mukaan koskea vain ulkomaan kansalaisten rekisteröintiin sekä järjestelmän rakennus- ja huoneistotietojen ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Muiden viranomaisten toimivalta on hallituksen esityksen mukaan poikkeuksellinen järjestely, sillä maistraatit ja Väestörekisterikeskus ovat lain esitöiden mukaan väestötietojärjestelmän pääasiallisia rekisterinpitäjiä ja niille kuuluu myös järjestelmän tietojen ylläpitoon liittyvät keskeiset tehtävät. Lain 9 :n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettu ulkomaan kansalainen voi esittää tietojensa tallettamista koskevan pyynnön maistraatin lisäksi verotoimistolle. Pyynnön vastaanottajan on varmistettava henkilötietojen tallettamisen perusteeksi esitettyjen asiakirjojen luotettavuus siten kuin laissa säädetään. Viittaus tarkoittaa lain 19 :n 1 momentin mukaisen menettelyn noudattamista (ks. yllä). Säännöksen mukaan vastaanottajan on toimitettava pyyntö sekä sen yhteydessä esitetyt henkilötiedot ja asiakirjat viipymättä väestötietojärjestelmään tallettamista varten sille maistraatille, jonka virka-alueella ulkomaan kansalainen ilmoittaa asuvansa. Maistraatin vastuulla on ennen rekisterimerkinnän tekemistä tehdä lain 10 :ssä tarkoitettu tietojen luotettavuuden tarkistusmenettely ulkomaalaisrekisteriin. Säännöksessä tarkoitettujen viranomaisten toimivalta on varsin rajoitettu ja koskisi ensisijaisesti vain avustavia tehtäviä. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 22 :n 3 momentin viimeisen lauseen mukaan Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä pyynnön vastaanottajana toimivan viranomaisen tehtävistä.

15/33 Suhde ideaaliprosessiin Verohallinnolla on 01.06.2012 alkaen ollut maistraatin kanssa rinnakkainen toimivalta kirjata väestötietojärjestelmään tilapäisesti Suomeen töihin tulevia ulkomaalaisia ja antaa heille henkilötunnuksia. Jos henkilötunnusta hakeva työntekijä aikoo oleskella Suomessa yli kaksitoista (12) kuukautta, henkilötunnuksen antaa edelleen maistraatti. Verohallinto voi kirjata henkilön väestötietojärjestelmään silloin, kun henkilö oleskelee Suomessa alle kaksitoista (12) kuukautta eikä saa kotikuntaa. Tällöin hänestä kirjataan yleisimmin tarvittavat tiedot: täydellinen nimi, syntymäaika, sukupuoli, syntymäpaikka, osoite, kansalaisuus, äidinkieli ja ammatti. Ulkomaalaisen on täytettävä rekisteröintilomake henkilötunnuksen saadakseen. Henkilötunnuksen saaminen edellyttää henkilökohtaista asiointia Verohallinnon toimipisteessä. Kaikki toimipisteet eivät anna henkilötunnuksia. Verohallinnon ohjeen mukaan hakemuksen vastaanottaneen virkailijan on tunnistettava henkilö hänen virallisesta matkustusasiakirjastaan. Lisäksi Verohallinto tutkii rekisteröinnin edellytysten olemassaolon kuten esimerkiksi maassaolon laillisuuden. Tämän vuoksi asiakkaalla on oltava mukanaan asiakirjoja, joista henkilö voidaan tunnistaa ja rekisteröinnin edellytykset tutkia. Asiakkaan asioinnissa tarvitsemat asiakirjat riippuvat siitä, mistä maasta hän tulee Suomeen. Yllä esitetyn Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 661/2009 suhde ideaaliprosessiin on ristiriitainen. Toisaalta säädöksen yhtenä ulkomaalaisia koskevana tavoitteena on varmistaa se, että ulkomaalaisrekisterin tiedot ja väestötietojärjestelmän tiedot eivät ole keskenään ristiriitaisia, mutta toisaalta väestötietojärjestelmään tehtävä tietojen tallettaminen on täysin erillinen prosessi ulkomaalaisrekisteristä. Toisaalta tulee myös huomioida, että säädös on kokonaisuudessaan hyvin uusi ja perusteluiltaan kattava, joten on perusteltua sanoa, että kyse on lainsäätäjän tietoisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annettu laki (661/2009) ei mainitse henkilöä koskevana talletettavana tietona myöskään työnantajatietoja. Henkilön ammatti voidaan lain mukaan tallettaa väestötietojärjestelmään. Kuitenkaan ideaaliprosessin edellyttämässä laajuudessa työnantajatietoja ei voitaisi ilman lakimuutosta tai valtioneuvoston asetusta tallettaa väestötietojärjestelmään. Kuten todettua yllä, työnantajatiedot, jotka on toimitettu oleskelulupahakemuksen yhteydessä maahanmuuttovirastolle, voidaan merkitä ulkomaalaisrekisteriin. Jos ulkomaan kansalaisella on Suomessa kotikuntalain mukaan määräytynyt kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka, on häntä koskevat tiedot talletettava väestötietojärjestelmään. Säännös on hallituksen esityksen (HE 89/2008) mukaan tarkoitettu ehdottomaksi. Alla on selvitys kotikuntalain (11.3.1994/201) maahanmuuttoa koskevista säännöksistä.

16/33 Kotikuntalaki (11.3.1994/201) Kotikuntalaki (201/1994) on yleislaki, jota sovelletaan lain 1 :n 3 momentin mukaan maistraattien lisäksi itsenäisesti myös muualla julkishallinnossa. Maistraatin tekemä kotikuntaratkaisu ei oikeudellisesti sido muiden hallinnonalojen viranomaisia. Käytännössä maistraatin ratkaisulla on kuitenkin huomattava tosiasiallinen merkitys. Kotikuntalaissa ei säädetä henkilöiden oikeudesta julkisiin palveluihin, vaan palvelujen saamisen edellytykset määräytyvät erityislainsäädännön mukaisesti. Kotikuntalain 4 :n 1 momentissa säädetään maahan muuttavan henkilön kotikunnan saamisen yleisistä ja erityisistä edellytyksistä. Lainkohdan 2 momentti määrittelee niitä kriteereitä, jotka otetaan huomioon silloin, kun lainkohdan 1 momentissa erikseen mainituissa tapauksissa kotikunnan saamisen erityisenä edellytyksenä olevaa vakinaisen asumisen tarkoituksen olemassaoloa selvitetään. Kotikuntalain 4 :n 2 momentin 2 kohdan mukaan Suomeen ulkomailta tulleen ja täällä asuvan henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka määräytyy kotikuntalain säännösten mukaisesti, jos hänellä on ulkomaalaislaissa tarkoitettu voimassa oleva jatkuvaan tai pysyvään oleskeluun oikeuttava lupa. Säännös koskee sellaisia ulkomaan kansalaisia, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenmaan kansalaisia tai tällaiseen rinnastettavia henkilöitä. Kotikunnan saaminen on siis näissä tapauksissa välittömästi sidottu oleskeluluvan statukseen. Samaisen 4 :n 2 momentin 5 kohdan mukaan Suomeen ulkomailta tulleen ja täällä asuvan henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka määräytyy kotikuntalain säännösten mukaisesti, jos hänellä on ulkomaalaislaissa tarkoitettu voimassa oleva vähintään yhden (1) vuoden tilapäiseen oleskeluun oikeuttava lupa ja hänellä on lisäksi tarkoitus olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan. Säännös koskee sellaisia ulkomaan kansalaisia, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenmaan kansalaisia tai tällaiseen rinnastettavia henkilöitä. Hallituksen esityksen (HE 206/2006) mukaan säännöksen tarkoittama kotikunnan saaminen Suomessa edellyttää lisäksi, että maahan muuttajalla on tarkoitus hänen olosuhteensa kokonaisuudessaan huomioon ottaen jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan. Maahan muuttavan henkilön velvollisuutena on esittää selvitys asumistarkoituksensa vakinaisuudesta. Selvityksen tulee olla vähintään sellainen, että asumistarkoituksen vakinaisuus on sen perusteella ainakin todennäköinen. Lain esitöiden mukaan olosuhteiden kokonaisvaltaisella huomioonottamisella tarkoitetaan säännöksessä sitä, että vakinaisen asumisen tarkoituksen tulee aina perustua maahanmuuttajan subjektiivisen tahdonilmaisun lisäksi objektiivisesti todettaviin ja ulkoisesti havaittaviin seikkoihin. Pelkkä maahanmuuttajan oma ilmoitus tarkoituksesta jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan ei ole riittävä edellytys kotikunnan saamiselle. Lainkohdan 2 momentti sisältää kriteerejä, jotka voidaan ottaa huomioon asumistarkoituksen vakinaisuutta selvitettäessä. Säännös on tarkoitettu tulkittavaksi suppeasti. Säännöksen mukaan esikysymyksenä on aina ensin ratkaistava täyttyvätkö vakinaisen maahanmuuton edellytykset vai onko henkilön oleskelu maassa katsottava tilapäiseksi. Jos vakinaisen asumisen edellytykset täyttyvät, voidaan ratkaisu maahanmuuttajan kotikunnasta ja siellä olevasta asuinpaikasta Suomessa tämän jälkeen tehdä.

17/33 Suhde ideaaliprosessiin Kotikuntalain 7 :n mukaan muuttoa koskeva ilmoitus on tehtävä maistraatille, joka tekee ilmoituksen perusteella merkinnän kotikunnasta ja siellä olevasta asuinpaikasta tai tilapäisestä asuinpaikasta väestötietojärjestelmään. Käytännössä maahan muuttavan henkilön on käytävä henkilökohtaisesti asuinpaikkansa maistraatissa, koska hänen kotikuntansa tai tilapäinen asuinpaikkansa Suomessa ratkaistaan yleensä samalla, kun hän ilmoittaa muut henkilö- ja perhesuhdetietonsa maistraatille väestötietojärjestelmään tallettamista varten. Voimassaolevan kotikuntalain (201/1994) säännökset eivät mahdollista ideaalin viranomaisprosessin toteutumista suunnitellulla tavalla, vaan ulkomaalaisen työntekijän tulee kotikunnan saamiseksi vierailla henkilökohtaisesti maistraatissa. UNIONIN KANSALAISET JA RINNASTETTAVAT Ulkomaalaislaki (30.4.2004/301) 3 : Määritelmät Ulkomaalaislaissa tarkoitetaan unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaista. Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelusta Suomessa säädetään ulkomaalaislain 10 luvussa. Poikkeuksena kolmannen valtion kansalaiseen unionin kansalaisen maahantulon ja oleskelun edellytyksenä on, että hänellä on voimassa oleva henkilötodistus tai passi. Unionin kansalainen saa oleskella Suomessa rekisteröimättä oleskeluoikeuttaan enintään kolme (3) kuukautta ilman muita edellytyksiä tai muodollisuuksia kuin se, että hänellä on voimassa oleva henkilökortti tai passi. Työnhakijana oleva unionin kansalainen saa oleskella Suomessa kolmen (3) kuukauden jälkeenkin kohtuullisen ajan rekisteröimättä oleskeluoikeuttaan, jos hän edelleen hakee työtä ja jos hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä. Jos unionin kansalainen oleskelee Suomessa yli kolme kuukautta, hänen on rekisteröitävä oleskelunsa. Rekisteröintihakemus jätetään asuinpaikan poliisilaitokselle kolmen kuukauden kuluessa maahantulopäivästä (Ulkomaalaislaki 301/2004, 159 ). Mikäli unionin kansalaisella on ulkomaalaislain 10 luvussa tarkoitettu oleskeluoikeus Suomessa, on hänellä rajoittamaton oikeus tehdä ansiotyötä ilman työntekijän oleskelulupaa ja harjoittaa elinkeinoa ilman elinkeinonharjoittajan oleskelulupaa. Rekisteröintitodistusta haettaessa on esitettävä voimassa oleva henkilökortti tai passi sekä jos kyse on ansiotyöstä, työnantajalta saatu vahvistus palvelussuhteesta tai todistus työssäolosta.

18/33 Suhde ideaaliprosessiin Milloin on kyse unionin kansalaisesta ja häneen rinnastettavasta, ulkomaalaislaki (301/2004) ei aseta esteitä ideaaliprosessin toteutumiselle sen suunnitellussa muodossa oleskelun rekisteröintiin liittyen. Rekisteröintihakemuksen yhteydessä voitaisiin poliisiviranomaiselle toimittaa myös kaikki ne rekisteröintiä hakevaa henkilöä koskevat henkilö- ja tunnistetiedot sekä työnantajatiedot, jotka ovat tarpeellisia ideaaliprosessin muissa viranomaisvaiheissa mukaan lukien väestörekisteri-, vero- ja sosiaaliviranomaiset. Laki ulkomaalaisrekisteristä (19.12.1997/1270) Ulkomaalaisrekisteristä annetun lain (1270/1997) 5 :n mukaan ulkomaalaisrekisteriin saa kerätä ja tallettaa tietoja henkilöistä, joiden oleskeluoikeus rekisteröidään ulkomaalaislain nojalla tai joiden työntekoa koskevat tiedot rekisteröidään muun lain nojalla. Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön osalta siis on voimassa soveltuvin osin mitä yllä on kerrottu kolmansien maiden kansalaisista. Myös rekisteritietojen sisältöä ja luovutusta koskevat oikeusohjeet ovat yhtenevät. Lainsäädännön luomat esteet, ja toisaalta mahdollisuudet ideaaliprosessin toteuttamiseksi ovat samat kuin yllä. Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista (21.8.2009/661) Kotikuntalaki (11.3.1994/201) Euroopan unionin lainsäädännön kannalta se seikka, kuinka kukin jäsenvaltio on järjestänyt väestönsä rekisteröinnin, kuuluu jäsenvaltioiden oman päätösvallan piiriin. Suomen lainsäätäjän ratkaisu on ollut, että Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön osalta laki ei sisällä erityissäännöksiä kolmannen maiden kansalaisiin nähden. Myös Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön osalta väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) nojalla väestötietojärjestelmään tehtävä tietojen tallettaminen on täysin erillinen prosessi ulkomaalaisrekisteristä. Suomeen ulkomailta tulleen ja täällä asuvan henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka määräytyy kotikuntalain säännösten mukaisesti, jos hän on Euroopan unionin jäsenmaan, Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen ja hän on ulkomaalaislain säännösten mukaisesti rekisteröinyt oleskeluoikeutensa Suomessa, jos häneltä edellytetään tällainen rekisteröinti. Säännöksen mukaan kotikunnan saaminen edellyttää Pohjoismaiden kansalaisia lukuun ottamatta aina, että henkilö on ulkomaalaislain mukaisesti rekisteröinyt oleskeluoikeutensa Suomessa. Unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröinnistä ja sen edellytyksistä säädetään ulkomaalaislain 159 :ssä. Sääntelyn tarkoitus on hallituksen esityksen (HE 206/2006) mukaan myös osaltaan tukea Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2004/38/EY) kansallista täytäntöönpanoa.

19/33 Yhteenveto EU/ETA maiden kansalaisia koskevan sääntelyn suhteesta ideaaliprosessiin Vaikka ulkomaalaislain (301/2004) valossa näyttää, että Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön osalta tilanne eroaisi kolmannen maan kansalaisesta, ideaaliprosessia ajatellen lainsäädännön asettamat esteet ovat osittain samat. Poikkeuksena kolmannen valtion kansalaisiin Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön maahantulo ei edellytä työntekijän oleskelulupaa. Kotikuntalain osalta Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön ei tarvitse osoittaa olosuhteiden perusteella, että hän tarkoituksensa olisi jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan, kuten tilanne on kolmansien maiden kansalaisten kohdalla. Vaikka EU/ETA -kansalaiselle olisikin helpompi määrittää kotikuntalain tarkoittama kotikunta, ei se silti vaikuta ideaaliprosessin toteutumiseen. Henkilökohtaista asiointia maistraatissa edellytetään myös Euroopan unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön kohdalla.

20/33 OTTEET KÄSITELLYISTÄ LAINKOHDISTA Ulkomaalaislaki (30.4.2004/301) 3 Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) ulkomaalaisella henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen; 2) unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaista; 2 a) kolmannen maan kansalaisella muun maan kansalaista kuin unionin kansalaista ja häneen rinnastettavaa; (23.3.2007/358) 3) liikenteenharjoittajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ammattimaisesti henkilöiden kuljetusta ilma-, maa-, rauta- tai vesiteitse; 4) viisumilla lupaa, jonka perusteella ulkomaalaisen maahantulo ja lyhytaikainen oleskelu sallitaan muiden maahantulon edellytysten täyttyessä; 5) oleskeluluvalla ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa toistuvasti saapua maahan ja oleskella maassa; 5 a) pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvalla Euroopan unionin jäsenvaltion kolmannen maan kansalaiselle myöntämää pitkään oleskelleiden kolmannen maan kansalaisten asemasta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/109/EY määriteltyä asemaa ja oleskelulupaa; (23.3.2007/358) 6) työntekijän oleskeluluvalla ulkomaalaiselta vaadittavaa lupaa oleskella Suomessa tai suomalaisessa aluksessa, kun hänen tarkoituksenaan on sellaisen ansiotyön tekeminen, johon hänellä ei ole oikeutta muun oleskeluluvan nojalla tai ilman oleskelulupaa; 11 Maahantulon edellytykset Ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että: 1) hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja; 2) hänellä on voimassa oleva vaadittava viisumi, oleskelulupa taikka työntekijän tai elinkeinonharjoittajan oleskelulupa, jollei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu; 3) hän pystyy tarvittaessa esittämään asiakirjoja, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset ja hän pystyy osoittamaan, että hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat, kun otetaan huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varmistettu, tai että hän pystyy laillisesti hankkimaan nämä varat; 4) häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon; ja 5) hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. 5 luku Työnteko Säännökset työntekijän ja elinkeinonharjoittajan oleskeluluvasta 70 Työntekijän oleskelulupajärjestelmän tarkoitus Työntekijän oleskelulupa -järjestelmän tarkoituksena on tukea työvoiman saatavuutta suunnitelmallisesti, nopeasti ja joustavasti ottaen huomioon työnantajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden oikeusturva sekä työmarkkinoilla jo olevan työvoiman mahdollisuus työllistyä.