Hajunpoisto ja desinfiointi JVT-töissä SPPL:n auktorisointikoulutus 29.09.2015 Jouko Leppänen Microbe Control Finland Oy Väinölänkatu 10 05900 Hyvinkää www.microbecontrol.fi
HAJUNPOISTO Hajuaisti ja hajun teoriaa Hajukynnysarvot Hajujen HTTP-arvot Fysikaalisten tekijöiden vaikutus Hajujen poistaminen DESINFIOINTI Desinfioinnin tarkoitus Hyvä desinfiointiaine Suojautuminen ja suojaaminen Yleistä desinfioinnista KEMIKAALILAKI Nimikkeistö Toiminnanharjoittajat Lain vaikutukset
Hajuaisti Hajuaistiin vaikuttavat kemialliset yhdisteet kulkeutuvat ilman mukana aerosolin- tai kaasun muodossa hajureseptoreihin, jotka sijaitsevat nenän yläosassa. Haisevat yhdisteet kulkevat yhden tai useamman kolmesta nenän kanavasta tai suun kautta. Hajuelin muodostuu n. 4 cm² keltaharmaasta kudoksesta ja se käsittää n. 100 miljoonaa reseptorisolua. Vertailun vuoksi mainittakoon, että koiran hajuelin sisältää n. miljardi reseptorisolua!
Hajun teoriaa Ihmisen aistihavaintoja varten on kehitetty toinen toistaan parempia mittalaitteita ja menetelmiä. Hajujen mittauksessa paras ja lähes ainoa mittari on oma nenä! Miksi sitten juuri oma nenä? Tutkimusten mukaan ihmiset aistivat hajuja eri tavalla, jopa niinkin tuttu tuoksu kuin hunaja, aiheuttaa suuria vaihteluja sokkotesteissä.
Hajun teoriaa Haju aiheutuu kaasumolekyylien tai mikrohiukkasten haihtumisesta/irtoamisesta hajun lähteestä Hajukynnysarvo on pienin määrä hajua, jonka ihminen pystyy omilla aisteillaan havaitsemaan Hajun aistittavuus häviää, kun hajuaineen pitoisuus laskee alle hajukynnysarvon Toisin sanoen, molekyylejä ja partikkeleita irtoaa edelleen, mutta ihminen ei aisti niitä vähäisen määrän vuoksi
Hajukynnysarvot vaihtelevat runsaasti Aineiden erilaiset hajukynnysarvot tekevät hajusaneerauksen haastavaksi, joskus lähes mahdottomaksi. Jo muutama milligramma ainetta syvällä rakenteissa voi aiheuttaa erittäin vaikean hajuhaitan. Esim. etaanikaasua pitää olla ilmakuutiossa n. 150 mg ennen kuin ihminen haistaa sen läsnäolon. Rikkivedyn tunnistaa jo määrän ollessa 0,002 mg/m³!
Rikkivetypitoisuus ilmassa ppm Taulukko rikkivedyn vaikutuksesta eri pitoisuuksina Ihmisen reagointi 0,13 Hajukynnys 1 Heikko, mutta selvästi havaittava haju 5 Selvä haju 10 Hygieeninen raja-arvo, työpäivä 10-50 Heikkoa silmien ärsytystä 50-100 Vähäisiä silmä- ja hengitysvaikeuksia n. tunnin oleskelun jälkeen 100-200 Yskää, silmäoireita. Hajuaisti katoaa 2-15 min kuluttua. Tajunnanmenetys 14-20 min kuluttua 500-1000 Pikainen tajunnan menetys ja kuolema
Hajujen HTP-arvot Hajusaneerauksen vaativuutta lisäävät hajujen hygieeniset raja-arvot, HTP-arvot = Haitalliseksi Todettu Pitoisuus. HTP-arvoilla määritellään haitallisten orgaanisten ja kemiallisten aineiden enimmäispitoisuudet työ- ja oleskelutiloissa joko lyhytaikaisesti (15 min), tai pitempiaikaisessa rasituksessa, kuten 8 h aikana. Asian tekee vaikeaksi myös se, että joidenkin aineiden HTParvo on alempi, kuin hajukynnysarvo, jolloin vaarallista ainetta ei ehdi tunnistaa hajusta, vaan sen vaikutuksista.
Lämpötilan merkitys hajun aistimiseen Hajuaineen määrä ilmassa riippuu aineen höyrynpaineesta, joka puolestaan riippuu lämpötilasta. Korkea lämpötila aikaansaa korkean höyrynpaineen ja matala lämpötila matalan paineen. Mikäli on kylmää, kuten talvella, on haju vähäisempää. Kuuma palosavu kuljettaa mukanaan suuria määriä hajuaineita, jotka palosavun jäähtyessä muodostavat pinnoille kalvon.
Lämpötilan merkitys hajun aistimiseen Monien hajuaineiden pitoisuus ilmassa on 0-asteen lämpötilassa alle hajukynnysarvon, jolloin niiden hajua huomaa, vaikka niitä on ympäristössä suuriakin määriä. Ilman lämmetessä (kesällä) pitoisuus kasvaa, jolloin hajukynnys ylittyy ja aiheuttaa hajuhaittoja. Esineet, joille on tehty hajunpoisto kylmissä olosuhteissa, on sen vuoksi testattava lämpimissä tiloissa.
Materiaalien laadun ja ilman kosteuden merkitys Korkean suhteellisen kosteuden aikana on pinnoilla usein ohut kosteuskalvo, joka sitoo ilmasta vesiliukoisia hajuaineita ja varastoi ne. Luonnonkuidut (puuvilla, villa, puu jne.) ja jotkin keinokuidut (esim. raion) ovat hygroskooppisia, joten ne imevät kosteutta ilmasta. Materiaalin kuivuessa hajuaineet poistuvat siitä vesihöyryn mukana muodostaen mahdollisia hajuhaittoja. Tulipalon jälkeen pinnoilla on usein rasva- tai öljykalvo. Monet hajuaineet liukenevat rasvaan ja öljyyn.
Hajujen poistaminen/hallinta Hajujen hallinta alkaa niiden alkuperän selvittämisestä Paha haju on helpointa estää poistamalla hajun lähde Hajujen hallinnan perustoimenpide on poistaa hajun lähde, puhdistamalla ja/tai desinfioimalla Hajuhaittaa vähennetään poistamalla mahdollisimman paljon hajulähdettä mekaanisin menetelmin Ensimmäinen hajunpoistotoimenpide onkin siis jätteiden raivaus
Hajujen poistaminen/hallinta Mikäli jokin materiaali on selvästi saastunut, se kannattaa useimmiten poistaa kokonaan (esim. betoni, johon on imeytynyt ruumiin nesteitä) Mitä kauemmin hajua aiheuttavaa palojätettä on vahinkopaikalla, sitä perusteellisemmin se tunkeutuu kaikkialle ympäristöön ja sitä vaikeampi hajuja on poistaa. Hajunpoisto pitäisi siis aloittaa yhtä aikaa muiden jälkivahinkotöiden kanssa.
Hajujen poistaminen/hallinta Hajut saadaan poistettua joko hapettamalla hajumolekyylit tai muokkaamalla niitä kemiallisesti. Hapettamisessa hajumolekyylit neutraloidaan lisäämällä ilmaan ja/tai rakenteisiin hapetinta; nesteenä tai kaasuna. Hapettaja (peroksidi, otsoni, tms.) pilkkoo hajuyhdisteet vähemmän haiseviksi yhdisteiksi. Kemiallinen hajumolekyylin muokkaaminen toiseksi molekyyliksi tarkoittaa käytännössä sitä, että molekyylistä tulee tuoksuton tai se tuoksuu käsittelyn jälkeen erilaiselta kuin ennen.
Hajujen poistaminen/hallinta Hajunpoistokemikaalit on myös suunniteltu muuttamaan vahinkoalueen ja sen ympäristö miellyttäväksi työskennellä hyvin nopeasti. Niihin on lisätty yleensä myös hajusteita, jotka vaikuttavat positiivisesti työskentelymukavuuteen ja ympäristön tiloihin. Hajunpoistokemikaaleja on hyvin useita eri tyyppejä. Eri kemikaalit vaikuttavat hieman eri tavoilla ja toimivat parhaiten tiettyjen hajutyyppien kanssa.
Onnistuneen hajunmuokkausprosessin edellytykset Hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi on huolehdittava ainakin seuraavista asioista: Selvitetään lähde joka hajua aiheuttaa Poistetaan mahdollisimman paljon hajun aiheuttajaa Varmistetaan, että hajunpoistossa käytettävä kemikaali pääsee fyysiseen kosketukseen hajunaiheuttajan kanssa Käytetään hyvälaatuisia ja oikean tyyppisiä kemikaaleja ( sukulaisuus ) Käytetään sopivaa annostelua ja annostelumenetelmää Jos hajuhaitta on vaikea, voi olla tarpeellista suorittaa hajua tuottavien pintojen kapselointi ja sulkumaalaus (ei kuulu ensivaiheen töihin)
Hajujen poistaminen/hallinta Pesuun käytetään mahdollisimman neutraaleja pesuaineita ja menetelmiä. Vettä käytetään vain tarpeellinen määrä, ei kannata aiheuttaa uusia ongelmia. Pesuaineiden tulee olla biohajoavia aina, kun se on mahdollista. On varmistettava, etteivät käytettävät aineet aiheuta lisäongelmia esim. kun käytetään happamia aineita valkuaisainepitoisiin hajulähteisiin.
Desinfiointi Desinfioinnin tarkoitus on suojata työntekijät terveysriskeiltä ja poistaa tartunnanvaara kaikilta muiltakin työmaalla kävijöiltä Desinfiointi tehtävä aina, kun työskentelee jonkun toisen aiheuttaman jätteen kanssa Huomioi, että osa mikrobeista leviää myös ilmateitse Aloita aina työt alipaineistamalla ja osastoimalla työkohde
Desinfiointi Tulvakohteissa ja/tai kunnallisen viemärin rikkoutuessa on aina huomioitava kasvanut terveysriski! Kukaan ulkopuolinen ei saa tulla työmaalle ilman asiaankuuluvia suojavarusteita Käytä kunnollisella suodattimella varustettua hengityksensuojainta, esim. A2/P3 Varmista, että sinulla on asiaankuuluvat suojarokotukset voimassa (esim. hepatitis) Homekasvu voi alkaa jo 70 % suhteellisessa kosteudessa
Desinfektioaineet Desinfektioaine on mikä tahansa kemikaali, jota käytetään tuhoamaan mikrobeja tai estämään niiden kehittyminen. Desinfektioaineiden kemialliset koostumukset ja niitä koskevat lait ja määräykset ovat hyvin monimutkaisia ja kukaan ei voi hallita koko alaa. Määräykset ja kemialliset koostumukset muuttuvat vuosittain ja suunta on selvä: Aina vain ympäristöystävällisempään suuntaan.
Hyvä desinfiointiaine Hyvä desinfiointiaine on tehokas tuhottavaa mikroorganismia vastaan ja teho säilyy myös orgaanisen materiaalin esim. lian, proteiinien tai muiden eritteiden läsnä ollessa. Se ei vahingoita käsiteltäviä materiaaleja, eikä sillä ole limakalvoja tai ihoa ärsyttäviä, tai allergisoivia vaikutuksia. Desinfiointiaine ei myöskään saa olla haitallinen muulle eliöstölle, kuten vesieliöstölle ym.
Yleistä desinfioinnista Noudata valmistajan suosittelemaa pitoisuutta ja altistusaikaa Suurempi pitoisuus ei lisää valmisteen tehokkuutta, vaan voi olla jopa vaarallinen käyttäjälle tai materiaaleille (syövyttää) Liian suuri pitoisuus myös kuormittaa turhaan luontoa Altistusaika ei saa olla lyhyempi kuin mitä valmistaja suosittelee
Yleistä desinfioinnista Eri aineita ei saa sekoittaa keskenään Huolellinen puhdistaminen on tärkeää, koska lika heikentää useimpien desinfiointiaineiden vaikutusta Pesuainetta pitää yleensä huuhdella pois, koska joidenkin desinfiointiaineiden (esim. kvattien) teho heikkenee pesuaineiden vaikutuksesta
Kemikaalilaki 14.8.1989/744 UUSITTU Kemikaaliasetus 12.7.1993/675 Terveydelle vaarallinen kemikaali Tässä laissa tarkoitetaan terveydelle vaarallisella kemikaalilla kemikaalia, joka elimistöön joutuessaan voi aiheuttaa kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi jo vähäisenä määränä haittaa ihmisen terveydelle Ympäristölle vaarallisella kemikaalilla tarkoitetaan kemikaalia, joka ympäristöön joutuessaan voi aiheuttaa jo vähäisenä määränä haittaa elolliselle luonnolle.
Kemikaalilaki 14.8.1989/744 UUSITTU Kemikaaliasetus 12.7.1993/675 Palo- ja räjähdysvaarallisella kemikaalilla tarkoitetaan kemikaalia, joka fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi voi aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen.
Toiminnanharjoittaja Tässä laissa tarkoitetaan toiminnanharjoittajalla sitä, joka valmistaa, tuo maahan, luovuttaa markkinoille, vie maasta, varastoi, pakkaa, jakelee, luovuttaa, pitää hallussaan, säilyttää, käyttää tai muulla tässä laissa tarkoitetulla tavalla käsittelee kemikaalia on seuraavat velvollisuudet: Huolehtimisvelvollisuus Selvilläolovelvollisuus Valintavelvollisuus Päällys ja tiedonantovelvollisuus
Mitä laki merkitsee käytännössä Olemme lain edessä toiminnanharjoittajia, jotka joissain tapauksissa käyttävät laissa tarkoitettuja vaarallisia kemikaaleja Meidän tulee pyrkiä välttämään tässä laissa tarkoitettuja haitallisia aineita aina kun terveellisempi vaihtoehto on tarjolla Mikäli käytämme näitä aineita, tarvitsemme käyttöturvatiedotteen aineen valmistajalta Meidän tulee valvoa, että käyttäjä tuntee aineen terveys- ja ympäristövaikutukset Työjohtajalla on aina vastuu turvallisuudesta!