YSTÄVÄKIRJE 4/73 Ashiya 14.4.1973 Jorma ja Lea Pihkala 84 Sanjo-cho Ashiya-shi 659 Japan Rakkaat ystävät! "Sen jälkeen kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen:'minun on jano.' Siinä oli astia hapanviiniä täynnä, niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän:'se on täytetty' ja kallisti päänsä ja antoi henkensä." Joh.19:28-30 Kaikki on täytetty! Tätä kirjoittaessani olemme juuri käymässä hiljaiseen viikkoon -vaikka japanilaisille se on aivan tavallinen viikko, pitkäperjantai kiireinen arkinen työpäivä. Kuluneina viime viikkoina olen saanut Raamatun tutkisteluissani jälleen kerran keskittyä Jeesuksen kärsimisen salaisuuteen. Se on käsittämättömän syvä, mutta joka kerta, kun pääsee edes hiukan syvemmälle siihen, sydämen täyttää toisaalta kauhistus: minun - niin juuri minun syntini ovat syy Herran tuskaan, ja toisaalta riemu: käsittämätön on Jeesuksen rakkaus juuri minuun. Kaiken Jeesus joutui kärsimään juuri minun tähteni ja vaikka ketään muuta ihmistä ei maan päällä olisi, silti Hän rakkaudessaan olisi tehnyt juuri saman minun puolestani. Yllä olevassa Raamatun kohdassa kiintyi huomioni ensimmäisiin sanoihin: "Kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän: "Minun on jano''. Me tiedämme ja olemme kuulleet, että jano on kauhein kaikista ruumiin tuskista, mitä ihmisellä voi olla. Jeesuksellekin se oli hirvittävä, koska janon ilmaiseminen oli ainoa sana ristiltä, jolla hän ilmaisi ruumiinsa kauheat kärsimykset. Mutta mikä on merkittävintä Hän ilmaisi tämän kipunsa ja janonsa vasta sen jälkeen, kun hän tiesi, että kaikki oli jo täytetty. Mikä kaikki sitten oli jo täytetty ennen kuin Jeesus itse asiassa oli vielä kuollutkaan. Vanhan testamentin ennustuksetko? Eivät vielä ne vaikka pääsiäisaamuna niidenkin oli määrä saada lopullinen "aamenensa"eli täyttymyksensä. Mikä sitten oli jo täytetty? Kaikki Jumalan lain vaatimat rangaistustuomiot MINUN ja jokaisen ihmisen syntien tähden oli loppuun, asti viimeiseen pisaraan asti täytetty? Ja me tiedämme, että synnin palkka on kuolema, mutta ei niinkään ruumiillinen kuolema - viime kädessä kyllä sekin vaan iankaikkinen kuolema eli helvetin tuli, joka merkitsee täydellistä eroa Jumalasta, elämän Lähteestä, ja Jumalan hylkäämänä ja Jumalan vihan alaisena loputonta ja toivotonta tuskaa. Juuri tämän helvetin tulen tuskan Jeesus sielussaan joutui minun syntieni rangaistuksena Jumalan hylkäämänä Golgatan ristillä kärsimään niiden kuuden tunnin aikana, jotka Hän riippui ristillä. Vallitsi pimeys, jonka läpi ei meidän ymmärryksemme koskaan pääse luotaamaan
Jeesuksen tuskan suuruutta. Mutta sitten tuli se hetki, jolloin rangaistus oli loppuun asti kärsitty, ja Jeesus tiesi ja tunsi sen. Ja vasta tämän jälkeen Hänen tietoisuuteensa tunkeutuu ruumiin tuska. Niin suunnaton oli sielun tuska ollut, ettei Jeesus ikään kuin ollut huomannut inhimillisistä ruumiin tuskista kauheinta, ennen kuin vasta sovituksemme jo tultua täytetyksi. Niin, minun syntini ovat niin kauhean ja minun olemukseni niin saastainen, että Jumalan tuomio Jeesukselle minun synneistäni oli oikea. Mutta nytpä tuomio on kokonaan jo kärsitty, Jeesus teki sen vapaaehtoisesti minun tähteni. (Sillä jonkun täytyi kärsiä. Jumalala ei anna anteeksi mitään ilman rangaistusta, sillä Hän on oikeudenmukainen ja pyhä). Olen nyt vapaa rangaistuksesta Jeesuksen tähden, olen VAPAA omien syntieni tuomiosta. Hän, minun Vapahtajani ja minun Armahtajani, jolle olen saanut syntini antaa, Hän kantoi ne. YLISTETTY OLKOON HÄNEN NIMENSÄ. Tämän Hän teki myös Sinun tähtesi ja jokaisen japanilaisen. Vain tämän ihmeen vastaanottamisessa on pelastus meille. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole japanilaisillekaan, mutta tämä vaihtoehto onkin kylliksi. Lähettikonferenssi Kulunut kuukausi viime kirjoittamisesta on ollut todella tapahtumarikas. Sitä ovat sävyttäneet Länsi-Japanin Ev.lut. Kirkon (LJELK) vuosikokous ja lähettien vuosikonferenssi. Molemmista olen kirjoittanut Uuteen Tiehen selostukset, joten en niissä mainittuihin asioihin enää palaa tässä yhteydessä. Koska lähettien vuosikonferenssilla on erittäin tärkeä merkitys lähettien työssä niin haluan kuitenkin lisätä jotakin sen luonteesta. Konferenssi kestää viikon päivät ja koko lähettikunta on silloin kokoontuneena yhteen. Se on ensi sijassa jonkinlainen työntekijäneuvottelu ja hallinnollisia päätöksiä tekevä kokous, mutta saamalla se tarjoaa läheteille mahdollisuuden olla yhdessä Jumalan Sanan puhuteltavina. Kaikki muuttavat perheineen Aotanin Raamattu-koululle. Lapsilla on viikon ajan mahdollisuus leikkiä myös omaa kotikieltä puhuvien lasten kanssa. Konferenssin ohjelma oli tiivis. Aamuisen raamattutunnin jälkeen saattoi kulua lähes kaksitoista tuntia yhtämittaisessa työhön liittyvien kysymysten pohtimisessa. Vaikka kaikki tapahtui norjan kielellä (jonka ymmärtäminen parani viikon aikana huomattavasti) mikä ei ole meille suomalaisille kaikkein helpommin seurattavaa, niin silti on vaikea aliarvioida tällaisen kokouksen merkitystä vasta kentälle tulleille läheteille. Työn vaikeudet, ilot ja tappiot, lähettien Jaakobin paini omassa henkilökohtaisessa elämässään (osa lähteistä joutuu työskentelemään jokseenkin täysin yksin kansallisten kristittyjen kanssa varsin kaukana Kobesta ja lähetyksen päämajasta), vaikeudet suhteessa kansallisiin kristittyihin ja monet muut asiat saivat aivan uutta valoa ja uusia, arvaamattomiakin näköalojakin avautui. Kun jotkut ensimmäisen työkautensa lopettelevat kertoivat kokemuksistaan, niin eivät voineet tehdä sitä kyy-
nelittä, niin vaikeaa työ monasti on, mutta silti lähtiessään he ilmaisivat halunsa palata uudelle työkaudelle. Vaikka vaikeuksia ei puutu ja vaikka ne saattavat tulla aivan odottamattomilta tahoilta, niin silti työ ei ole turha. Uskoon tulee japanilaisia, ja toiset pääsevät syvemmälle Kristuksen tuntemisessa. Jonkinmoisen kuvan konferenssissa käsitellyistä asioista antanee ote esityslistasta: 1.Raportit kuluneen vuoden työstä. 2. Kysymys yhteistyöstä Raamattukoululla (luterilaisen Kinki kirkon kanssa) 3. Matsue nimisessä kaupungissa tapahtuneen työn siirtäminen kokonaan japanilaisten työntekijäin käsiin (seurakunta siellä on jo melko vanha ja japanilaisittain melko suuri ja Sanaan juurtunut). 4. Uusien työalueiden aloittaminen. 5 Miten työtä pioneerialueilla olisi viisainta tehdä ja miten saattaa se yhteyteen kansallisen kirkon kanssa. 6. Työn ja evankelioimisen ja taloudellisen vastuun siirtäminen entistä enemmän lähetykseltä kansalliselle seurakunnalle (vanhoissa seurakunnissa). 7. Nuoriso-leiri ja lapsityö. 8. Kirjallisuustyön uudelleen organisointi ja tehostaminen. 9. Budjetti vuodelle 1974 10. Eri hallintoelinten edustajien vaalit. Näistä ja joukosta pienempiä kysymyksiä riitti sitten pohdittavaa, jonka keskeyttivät aina yhteiset rukoushetket, joissa asiat jätettiin Herran johdettaviksi. Konferenssin alussa eräs lähetti (kielikoulussa luokkatoverimme) sai Norjasta viestin että hänen isänsä oli saanut siirtyä kirkkauteen aivan yllättäen. Kuitenkaan se ei ollut murheen viesti, koska hän oli uskossa Vapahtajaan saanut käydä Vapahtajan näkemiseen, mutta silti se pysähdytti meidät kaikki tutkimaan omaa suhdettamme Herraan. Aotanin Raamattukoulu ja teologinen seminaari Konferenssin päätyttyä Raamattukoululla alkoi uusi lukuvuosi (niin kuin kaikissa muissakin kouluissa). Oppilaita on nyt noin 35. Lisäksi on alkanut uusi teologisen seminaarin kurssi, jolla on 5 miestä. Tämä uusi kurssi on todellinen rukousaihe, sillä Raamattukoulun ja seminaarin käyneet tulevat olemaan avainasemassa seurakunnissa ja evankelioimistyössä. Kevätloma Viikon konferenssin jälkeen tervehdimme ilolla viikon pituista lomaa, joka meillä oli kielikoulusta talvi- ja kevätlukukauden välissä. Nyt ovat myös lämpötilat kohonneet varsin korkeiksi (ajoittain on ollut jopa 25 astetta varjossa - siis Suomen kesän aurinkoisimpien päivien lukemia). Japanin kuuluisat kirsikankukat eli SAKURA - puun kukat heräsivät parhaimpaan kukoistukseensa juuri lomamme ajaksi. Näkymät olivat todella kauniita, puut olivat aivan valkoisenaan kukkien peittäminä. Tosin tämä kukinta aika kesti vain noin viikon verran. Nyt kukat ovat jo varisseet ja sijaan ovat puhjenneet lehdet. Loma tarjosi myös mahdollisuuden normaalia enemmän lueskella Japanin kulttuuriin ja elämään liittyviä kirjoja. (Niiden opiskelu varsinaisen kielikoulun ohessa on korvaamattoman tärkeää, sillä japanilainen ajattelutapa eroaa
syvästi länsimaisesta, eikä siihen pääse sisälle läheskään yhtä helposti kuin joissakin muissa osissa maailmaa tavattaviin vieraisiin kulttuureihin.) Uusi lukukausi Tämän viikon alussa aloitimme jälleen kielikoulun uusin voimin ja uusin innoin. Osa opettajistamme oli vaihtunut ja opiskelutahti sen kun vaan tiivistyy. Toisaalta aivan viime päivinä olemme saaneet kokea niitä pieniä ilonaiheita, kun esimerkiksi radiota kuunnellessaan huomaa ymmärtäneensä edes jotain ajatuksia siitä, mitä on puhuttu ja nämä kokemukset ovat omiaan kannustamaan eteenpäin tällä kielenopiskelun ohdakkeisella taipaleella. Yläkerran tytöillä, Arja Gröhnillä ja Anita Strömillä alkoi juuri toinen vuosi kielikoulussa. Toisin sanoen he ovat nyt opintojensa puolivälissä. (He ovat molemmat hiukan sairastelleet viime aikoina. Muistattehan heitäkin rukouksissanne). Olemme juuri saaneet myös uuden naapurin tähän neljän huoneiston taloomme (vasta avioitunut nuoripari). Muistattehan heitäkin, että me suomalaiset osaisimme oikein tuoda todistuksen Herrasta heille. Akoon evankelioimispäivät Tasan viikko sitten oli Akoossa (Uskien työalueella) kolmen päivän evankelioimiskokoussarja, niin kuin jo viime kirjeessämme mainitsin. Kiitos esirukouksista sarjan puolesta. Herra on todella vastannut niihin. Sanoma, joka evank. Masakilla oli, oli täynnä Herralta saatua voimaa ja Sana meni myös sydämiin asti. Kokouksissa oli mukana noin 45-50 herkeä (aiemmin jumalapalveluksissa on käynyt noin 10-15 henkeä) ja kuusi heistä ilmaisi julkisesti halunsa lähteä seuraamaan Jeesusta. Pari kolme heistä oli jo aikaisemmin jonkin aikaa käynyt Uskeilla jumalanpalveluksissa ja olivat olleet jo pitempään etsikon ajassa. Yksi oli käynyt muutamia kertoja aikaisemmin paikallisessa Kyodan-kirkossa. Mutta aivan erityisellä tavalla näkyy se nälkä ja jano, joka japanilaisten sydämissä saattaa olla, kahden miehen kohdalla. Toinen oli nuorukainen, joka edellisenä sunnuntaina oli ensi kertaa elämässään käynyt jumalanpalveluksessa Juutilaisilla Kakogawassa. Siellä hän oli kuullut Akoossa pidettävästä evankelioimissarjasta. Aivan oma-aloitteisesti ja yksinään hän oli sitten tullut koko tuon 50-60 km matkan Akooseen kuullakseen Jumalan Sanaa ja sai sitten vastaanottaa myös Vapahtajan omaan elämäänsä kokoussarjan aikana. Toinen oli taas eräs keski-ikää lähestyvä mies eräältä Akoon ulkopuolella merellä sijaitsevalla yksinäiseltä saarelta. Saari on niin eristetyssä asemassa, että sinne ei edes sähkölinjaa ole voitu vetää. Öljylamput toimivat siellä valonlähteinä. Kuitenkin tällä miehellä oli paristokäyttöinen transistoriradio, josta, hän oli aamuisin säännöllisesti kuunnellut evank. Masakin evankelioivia radio-ohjelmia. Kun hän oli sitten radiosta kuullut, että lähikaupungissa, Akoossa, pidetään kokoussarja, hän varta vasten oli lähtenyt veneellä kuulemaan Sanaa ja sai myös kohdata elävän Vapahtajan, joka antoi hänelle uskon lahjan ja pelastuksen. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten Herra voi avata tietä lähetin työlle. Jaakko
Uski oli jo ennen kokoussarjaa kuultuaan tästä saaresta eräiltä henkilöltä päättänyt mennä sinne käymään ensi syksynä. Mutta Herra onkin toiminut ennen häntä radion kautta ja avannut ovet aivan toisenlaisiin kontaktimahdollisuuksiin kuin ilman tällaista evankeliumin kanavaa. Aina kun joku tai joitakin tulee uskoon lähetyskentillä, lähettien ja lähettäjien sydämet iloitsevat, mutta samalla meidän sydämellemme lasketaan myös uusi rukousvastuun alue. Vasta uskoon tulleet tarvitsevat aivan erityistä tukea pakanuuden keskellä kestääkseen perkeleen vastahyökkäykset (sillä se ei hevin päästä omaansa) ja kasvaakseen syvälle Kristukseen. Herra yksin on voimallinen pitämään heidät tiellä perille asti. Sydämellinen kiitos teille esirukouksistanne, kirjeistä, korteista, paketeista ja kaikesta muistamisesta. Runsasta Isän siunausta minun osaltani teille kaikille. Lea jatkaa vielä hiukan. Jorma Perhe kuulumisia Kirjoitan tätä kirjettä Helena toisessa kainalossa. Hän on juuri herännyt päiväuniltaan ja on vielä unisen kiukkuinen ja vatsaakin tuntuu nipistelevän. On sunnuntaiiltapäivä. Ulkona sataa koko taivaan täydeltä. Vettä on tullut pari päivää lähes taukoamatta. Hanna pääsi juuri yläkertaan leikkimään suomalaisten lähettitätien Anitan ja Arjan luo. Nämä kyläkäynnit yläkerrassa ovat Hannalle juhlahetkiä, kun saa olla ihan rauhassa pikkusiskoista. Sinikasta on tulossa sellainen toinen "täti". On vikkelä niin hyvään kuin kaikkeen kiellettyynkin. Seuraa tarkkaavaisena jatkuvasti, jos ulko-ovi olisi jäänyt joltakin auki. Ja jos niin tapahtuu, niin silloin sitä viedään. On jo päässyt pari kertaa puikahtamaan ulos. Onneksi olemme sen heti havainneet ja salamana rynnänneet ottamaan häntä kiinni. Välittömästi oven ulkopuolella on katu ja molemmin puolin on avonaiset viemärit. Kahden viikon tauko koulusta oli tervetullut. Aloimme olla jo melko väsyneitä ja "pinna" oli tavallista useammin kireällä. Konferenssiviikko merkitsi lapsille iloista vaihtelua. Saivat olla ulkona aamusta iltaan Raamattukoulun yhteydessä toimivan leikkikoulun pihassa, missä oli keinut, liukumäki, karuselli jne. Lähettien lapset kirmasivat pihalla ja iloitsivat toistensa seurasta. Ikä vaihteli alle 1 vuotiaista aina 8 vuoteen. Niin norjalaiset kuin suomalaiset lapset käyttivät puhekielenään leikkiessään japania. Hannalta se ei vielä luonnistanut ja taisi itku tulla silmään, kun oli kommunikaatio-ongelmia. Minulle konferenssi merkitsi paljon, kun sai tavata toisia lähettejä. Tosin kielivaikeuksia ilmeni, kun ei tahtonut ymmärtää ystävien norjaa ja he puolestaan eivät aina saaneet selvää minun vaillinaisesta ruotsinkielestäni. Konferenssin jälkeen sairastelimme koko perheen voimalla juoksevaa nuhaa ja vähemmän juoksevaa, sekä yskää, jota lapsilla on vieläkin vähän.
Loman jälkeen on koulu "maistunut" hyvältä. Mayumi on hoitanut lapsia ja olemme saaneet todistaa hänelle Vapahtajasta. Hän ei toistaiseksi näy olevan asiasta kiinnostunut, mutta rukoilkaa, että asia tulisi ajankohtaiseksi. Mayumi ja hänen perheensä eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan ts. ovat uskonnottomia, joita täällä tapaa aika paljon. Tällä viikolla on pitkäperjantai. Koulusta saamme olla poissa ja silloin on mahdollista hiljentyä muistamaan Jeesusta kärsivänä Vapahtajana sekä iloita pääsiäisen ylösnousemusihmeestä. "Ei hän ole täällä, Hän on noussut ylös." Samalla sydän huokaa Herran puoleen odottaen Hänen pikaista takaisinpaluutaan ei kärsivänä, alennettuna, vaan Kuninkaana, jota kaikki kansakunnat vapisevat. Hän tulee ja panee kohdalleen tämän sekasotkuisen maailman vanhurskautensa kädellä. Tule Herra Jeesus pian! Lea ja lapset Oheinen valokuva tämänhetkisistä suomalaisista läheteistä.