VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI FemSeven 50 mikrog/24 tuntia depotlaastari 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Jokainen 15 cm 2 :n suuruinen laastari sisältää 1,5 mg estradiolihemihydraattia ja vapauttaa 50 mikrog estradiolia 24 tunnissa. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Depotlaastari. Kahdeksankulmainen, läpinäkyvä, taipuisa, pyöreäkulmainen matriksilaastari, joka on kiinnitetty suuremmalle irrotettavalle suojakalvolle. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Hormonikorvaushoito estrogeenipuutoksen aiheuttamiin vaihdevuosiin liittyviin oireisiin. Luukadon ehkäisy postmenopausaalisilla naisilla, joilla on suurentunut luunmurtumien riski ja joille muut luukadon ehkäisyyn tarkoitetut valmisteet eivät sovi tai ovat vasta-aiheisia. (Katso myös kohta 4.4) Yli 65-vuotiaiden naisten hoidosta on olemassa vain rajallisesti kokemusta. 4.2 Annostus ja antotapa FemSeven on pelkästään estrogeenia sisältävä depotlaastari, joka kiinnitetään iholle kerran viikossa ilman taukoja. Iholle kiinnitetty laastari vaihdetaan aina uuteen 7 päivän välein. Naisilla, joiden kohtu on tallella, on tärkeää antaa progestiinia vähintään 12-14 päivän ajan kuukautta/28 päivän jaksoa kohden, jotta voidaan estää estrogeenin aiheuttama kohdun limakalvon liikakasvu. Tarkempia tietoja löytyy kohdasta 4.4 (Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Kohdun limakalvon liikakasvu ). Progestiinilisää ei suositella naisille, joiden kohtu on poistettu, paitsi jos potilaalla on aiemmin todettu endometrioosi. Aloitettaessa vaihdevuosiin liittyvien oireiden hoitoa ja jatkohoidossa tulee käyttää pienintä tehokasta annosta mahdollisimman lyhyen aikaa (katso myös kohta 4.4). Tämän johdosta hoito aloitetaan tavallisesti yhdellä FemSeven 50 mikrog -laastarilla (josta vapautuu 50 mikrog estradiolia vuorokaudessa). Jos määrätty annos ei poista vaihdevuosioireita, annosta tulee suurentaa asteittain siirtymällä 75 mikrog:n laastariin parin ensimmäisen kuukauden jälkeen. Enimmäisannosta 100 mikrog vuorokaudessa ei pidä ylittää. Jos potilaalla ilmenee jatkuvia yliannostuksen oireita, kuten rintojen arkuutta, annosta on pienennettävä. Naiset, joiden kohtu on poistettu ja jotka eivät saa hormonikorvaushoitoa tai jotka siirtyvät toisesta hormonikorvaushoidosta FemSeven-hoitoon, voivat aloittaa FemSeven-hoidon minä päivänä tahansa. Sama pätee naisiin, joiden kohtu on tallella ja jotka eivät saa hormonikorvaushoitoa ja jotka siirtyvät toisesta jatkuvasta yhdistelmähormonikorvaushoidosta FemSeven-hoitoon. Jaksottaista hormonikorvaushoitoa
saavien naisten, joiden kohtu on tallella, tulee siirtyä FemSeven hoitoon vasta käynnissä olevan hoitojakson päätyttyä. Uusi laastari kiinnitetään aina eri kohtaan kuin edellinen. Laastari suositellaan kiinnitettäväksi vyötärön alapuolelle, jossa ihon poimuttuminen on vähäistä, esimerkiksi pakaraan, lonkkaan tai vatsaan. FemSevenlaastaria ei saa kiinnittää rintoihin tai niiden lähelle. Laastari kiinnitetään puhtaalle, kuivalle, terveelle ja ehjälle iholle heti, kun se on otettu pakkauksesta. Laastaria kiinnitettäessä suojakalvon molemmat puoliskot poistetaan ja laastaria painetaan ihoa vasten vähintään 30 sekuntia (lämpö on oleellinen laastarin mahdollisimman hyvän kiinnittymisen varmistamiseksi). Jos laastari irtoaa osittain tai kokonaan ennenaikaisesti (ennen kuin 7 päivää on kulunut), laastari poistetaan ja kiinnitetään tilalle uusi laastari. Hoitomyöntyvyyden kannalta on suositeltavaa, että potilas tämän jälkeen jatkaa laastarin vaihtamista totuttuna päivänä. Tätä samaa ohjetta tulee noudattaa myös, jos unohtaa vaihtaa laastarin aikataulun mukaisesti. Laastarin unohtaminen voi lisätä välivuodon tai tiputteluvuodon määrää. 4.3 Vasta-aiheet Todettu, aiempi tai epäilty rintasyöpä Todettu tai epäilty estrogeeniriippuvainen pahanlaatuinen kasvain (esim. kohdun limakalvon syöpä) Selvittämätön verenvuoto sukupuolielimistä Hoitamaton kohdun limakalvon hyperplasia Tämänhetkinen tai aiempi idiopaattinen laskimotukos (syvä laskimotukos, keuhkoembolia) Todettu trombofiilinen sairaus (esim. proteiini C -, proteiini S - tai antitrombiinipuutos, ks. kohta 4.4) Aktiivinen tai äskettäinen valtimotromboembolinen sairaus (rasitusrintakipu, sydäninfarkti) Akuutti tai aiempi maksasairaus, jonka jälkeen maksa-arvot eivät ole palautuneet normaaleiksi Todettu yliherkkyys vaikuttaville aineille tai apuaineille. Porfyria. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Hormonikorvaushoito pitäisi aloittaa vain sellaisten vaihdevuosiin liittyvien oireiden hoitoon, jotka huonontavat elämänlaatua. Kaikissa tapauksissa huolellinen haittojen ja hyötyjen arviointi pitäisi tehdä ainakin kerran vuodessa ja hormonikorvaushoitoa tulisi jatkaa vain niin kauan kun hoidosta saatavat hyödyt ovat haittoja suuremmat. Näyttöä ennenaikaisten vaihdevuosien hoitoon liittyvistä riskeistä on niukasti. Koska nuoremmilla naisilla absoluuttinen riski on pieni, voi hyöty-haittasuhde olla näillä naisilla kuitenkin suotuisampi kuin vanhemmilla naisilla. Lääkärin tutkimus ja seuranta Ennen hormonikorvaushoidon aloittamista tai uudelleenaloittamista potilaan henkilökohtainen ja hänen lähisukunsa aiemmat sairaudet tulee selvittää tarkasti. Potilaalle tulee tehdä perusteellinen tutkimus, joka kattaa lantion ja rinnat. Erityistä huomiota pitää kiinnittää vasta-aiheisiin ja käyttöön liittyviin varotoimiin. Hoidon aikana on suositeltavaa tehdä määräräaikaistarkastuksia, joiden tiheys ja luonne määritellään yksilöllisesti. Potilaille tulee selvittää, millaisista muutoksista rinnoissa heidän tulee kertoa lääkärille (ks. Rintasyöpä alla). Tutkimukset, mukaan lukien asianmukaiset kuvantamismenetelmät kuten mammografia, tulee tehdä nykyisen hyväksytyn seulontakäytännön mukaan potilaan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Seurantaa edellyttävät tilat Potilasta tulee seurata huolellisesti, jos jokin seuraavista tiloista on esiintynyt aiemmin ja/tai on pahentunut raskauden tai aiemman hormonihoidon aikana, sillä seuraavia tiloja voi esiintyä tai ne voivat pahentua FemSeven-hoidon aikana. Erityisesti: Leiomyooma (kohdun fibrooma) tai endometrioosi Tromboembolisten häiriöiden riski (katso alla)
Estrogeeniriippuvaisen kasvaimen riskitekijöiden olemassaolo eli rintasyövän ensimmäisen asteen perinnöllisyys Korkea verenpaine Maksan toiminnanhäiriöt (esim. maksan adenooma) Diabetes, johon voi liittyä verisuoniongelmia Sappikivitauti Migreeni tai kova päänsärky Punahukka (SLE) Aiempi kohdun limakalvon hyperplasia (katso alla) Epilepsia Astma Otoskleroosi. Syyt hoidon välittömään lopettamiseen Hoito on lopetettava välittömästi vasta-aiheiden ilmaantuessa tai seuraavissa tapauksissa: Ikterus tai maksan toiminnan heikentyminen Verenpaineen merkittävä kohoaminen Migreenityyppisen päänsäryn ilmaantuminen uudelleen Raskaus. Kohdun limakalvon liikakasvu ja karsinooma Kohdun limakalvon hyperplasian ja syövän riski kasvaa naisilla, joiden kohtu on tallella, kun käytetään pitkään pelkkää estrogeeniä. Kohdun limakalvon syövän kohonneen riskin on raportoitu olevan pelkkää estrogeeniä käyttävillä 2 12 kertaa suurempi verrattuna hoitoa käyttämättömiin, riippuen hoidon kestosta ja estrogeeniannoksesta (ks. kohta 4.8). Hoidon lopettamisen jälkeen riski voi olla kohonnut ainakin 10 vuoden ajan. Pelkkään estrogeenihoitoon liittyvää ylimääräistä riskiä voidaan ehkäistä liittämällä hoitoon progestiini syklisesti vähintään 12 päivän ajaksi kuukautta/28 päivän jaksoa kohden, tai käyttämällä jatkuvaa estrogeeni-progestiinihoitoa potilaille, joiden kohtua ei ole poistettu. Suun kautta otettaviin yli 2 mg:n estradioliannoksiin, konjugoidun hevosestrogeenin yli 0,625 mg:n annoksiin ja yli 50 mikrog/24 tuntia laastareihin yhdistetyn progestiinin turvallisuutta kohdun limakalvon kannalta ei ole osoitettu. Hoidon ensimmäisten kuukausien aikana voi esiintyä epäsäännöllistä tai jatkuvaa kohtuverenvuotoa ja tiputteluvuotoa. Jos epäsäännöllistä tai jatkuvaa kohtuverenvuotoa tai tiputteluvuotoa ilmenee jonkin ajan kuluttua hoidon aloittamisesta tai hoidon keskeyttämisen jälkeen, syy tulee selvittää ja tarvittaessa tulee ottaa koepala kohdun limakalvolta pahanlaatuisten muutosten poissulkemiseksi. Pitkäkestoisen estrogeenihoidon aiheuttama stimulaatio voi johtaa syöpää edeltäviin tai pahanlaatuisiin muutoksiin endometrioosipesäkkeissä. Tämän vuoksi on harkittava progestiinin lisäämistä hoitoon naisille, joiden kohtu on poistettu endometrioosin vuoksi, jos kohdun poiston jälkeen on jäänyt endometrioosipesäkkeitä. Rintasyöpä Näyttö viittaa estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoitoa ja mahdollisesti myös pelkkää estrogeenikorvaushoitoa käyttävien naisten kohonneseen rintasyöpäriskiin, joka riippuu hormonikorvaushoidon käytön kestosta. Estrogeenista ja progestiinista koostuva yhdistelmähoito Satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa (Women s Health Initiative study, WHI) ja epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu yhdenmukaisesti rintasyöpäriskin suurentuneen naisilla, jotka käyttivät hormonikorvaushoitona estrogeenin ja progestiinin yhdistelmää. Riskin suureneminen tulee ilmeiseksi noin 3 vuoden hoidon jälkeen (ks. kohta 4.8). Pelkkää estrogeenia sisältävä hoito WHI-tutkimuksessa ei havaittu kohonnutta rintasyöpäriskiä pelkkää estrogeenikorvaushoitoa käyttäneillä naisilla, joiden kohtu oli poistettu. Havainnointitutkimuksissa on useimmiten raportoitu
pieni kohoaminen rintasyöpädiagnoosin saamisen riskissä, joka on merkittävästi pienempi kuin estrogeenin ja progestiinin yhdistelmää käyttävillä (ks. kohta 4.8). Ylimääräinen riski ilmenee muutaman vuoden kuluessa hoidon aloittamisesta, mutta palautuu lähtötasolle muutaman (korkeintaan viiden) vuoden kuluessa hoidon lopettamisen jälkeen. Hormonikorvaushoito, erityisesti estrogeenin ja progestiinin yhdistelmähoito, lisää mammografiakuvien tiheyttä, mikä voi vaikeuttaa rintasyövän radiologista havaitsemista. Munasarjasyöpä Munasarjasyöpä on paljon harvinaisempi kuin rintasyöpä. Pelkän estrogeenin pitkäaikainen (vähintään 5 10 vuotta kestävä) käyttö hormonikorvaushoitona on ollut yhteydessä lievästi kohonneeseen munasarjasyövän riskiin (ks. kohta 4.8). Jotkut tutkimukset, mukaan lukien WHI-tutkimus, viittaavat siihen, että yhdistelmävalmisteiden käyttöön liittyy vastaavansuuruinen tai hieman alhaisempi riski (ks. kohta 4.8). Laskimon tromboembolia Hormonikorvaushoitoon liittyy 1,3 3-kertainen riski saada laskimon tromboembolia eli syvä laskimotukos tai keuhkoembolia. Tällainen tapahtuma on todennäköisempi hormonikorvaushoidon ensimmäisen vuoden aikana kuin myöhemmin (ks. kohta 4.8). Potilailla, joilla on todettu tukostaipumus, on kohonnut laskimotukosten riski ja hormonikorvaushoito voi kasvattaa tätä riskiä edelleen. Sen vuoksi hormonikorvaushoito on vasta-aiheista näille potilaille (ks. kohta 4.3). Yleisesti hyväksyttyjä laskimotukoksen riskitekijöitä ovat estrogeenien käyttö, korkeampi ikä, suuri leikkaus, pitkäaikainen vuodelepo, ylipaino (BMI > 30 kg/m 2 ), raskaus/synnytyksen jälkeinen vaihe, SLE-tauti sekä syöpä. Suonikohjujen mahdollisesta osuudesta laskimotukoksen muodostumiseen ei ole yksimielisyyttä. Kuten kaikkien postoperatiivisten potilaiden kohdalla, erityistä huomiota tulee kiinnittää leikkauksen jälkeisen laskimotukoksen ennaltaehkäisyyn. Jos pitkäaikainen vuodelepo on todennäköistä elektiivisen leikkauksen jälkeen, tulee mahdollisuuksien mukaan harkita hormonikorvaushoidon tilapäistä keskeyttämistä 4-6 viikkoa ennen leikkausta. Hoitoa ei tule aloittaa uudelleen ennen naisen täydellistä toipumista. Naisille, joilla ei ole aiemmin esiintynyt valtimotukoksia, mutta joiden lähisukulaisilla on esiintynyt tukoksia nuorena, voidaan tarjota seulontaa sen jälkeen kun seulonnan rajoitteet on tarkoin selitetty (vain osa trombofiilisistä häiriöistä havaitaan seulonnalla). Hormonikorvaushoito on vasta-aiheista jos todetaan trombofiilinen häiriö, joka liittyy tukoksiin perheenjäsenillä, tai jos häiriö on vaikea (esim. antitrombiini-, proteiini S - tai proteiini C -puutos tai häiriöiden yhdistelmä). Jatkuvaa antikoagulanttihoitoa saavien potilaiden kohdalla hormonikorvaushoidon hyöty-haittasuhde edellyttää huolellista harkintaa. Jos hoidon aloittamisen jälkeen kehittyy laskimon tromboembolia, hoito tulee keskeyttää. Potilaita tulee kehottaa ottamaan välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos he havaitsevat oireen, joka saattaa liittyä tromboemboliaan (esim. jalkojen kivulias turvotus, äkillinen rintakipu, hengenahdistus). Sepelvaltimotauti (CAD) Satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ei ole saatu todisteita sydäninfarktilta suojaavasta vaikutuksesta sepelvaltimotautia sairastavilla naisilla, jotka saivat hormonikorvaushoitona estrogeenin ja progestiinin yhdistelmää tai pelkää estrogeeniä. Estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoito Sepelvaltimotaudin suhteellinen riski on estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoidon aikana lievästi suurentunut. Lähtötilanteen absoluuttinen sepelvaltimotautiriski riippuu vahvasti iästä. Siten estrogeeniprogestiinihoidosta johtuvien ylimääräisten sepelvaltimotautitapausten määrä on hyvin pieni terveillä, lähellä vaihdevuosia olevilla naisilla, mutta kasvaa iän myötä. Pelkkä estrogeenihoito
Satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ei havaittu sepelvaltimotaudin lisääntynyttä esiintyvyyttä pelkkää estrogeeniä saavilla naisilla, joiden kohtu oli poistettu. Iskeeminen aivohalvaus Estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoito ja pelkkä estrogeenihoito ovat yhteydessä enintään 1,5-kertaisesti kohonneeseen iskeemisen aivohalvauksen riskiin. Suhteellinen riski ei muutu iän tai vaihdevuosista kuluneen ajan myötä. Koska lähtötilanteen riski on voimakkaasti riippuvainen iästä, kohoaa aivohalvauksen kokonaisriski hormonikorvaushoitoa saavilla kuitenkin iän myötä (ks. kohta 4.8). Muut sairaudet: Estrogeeni voi aiheuttaa nesteen kertymistä, ja tästä syystä potilaita, joilla on sydämen tai munuaisten toimintahäiriö, tulee seurata huolellisesti. Estrogeenihoitoa tai hormonikorvaushoitoa saavia naisia, joilla on perinnöllinen hypertriglyseridemia, tulee seurata tarkoin, sillä harvoissa tapauksissa on todettu suun kautta otettavan estrogeenihoidon aiheuttavan haimatulehdukseen johtavaa plasman triglyseridipitoisuuden kasvua. Estrogeeni lisää tyroksiinia sitovan globuliinin (TBG) määrää, josta seuraa tyroksiinihormonin lisääntyminen verenkierrossa mitattuna proteiiniin sitoutuneena jodina (PBI) T4-arvona (pylväskromatografialla tai radioimmunoanalyysilliä (RIA)) tai T3-arvona (radioimmunoanalyysillä). T3-resiinin soluunotto alenee johtaen TBG-tason nousuun. T4- ja T3-arvot pysyvät muuttumattomina. Muiden sitovien valkuaisaineiden pitoisuus seerumissa nousee, kuten kortikosteroideja sitovan proteiinin (CBG) ja sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) pitoisuus, josta on seurauksena veren kortikosteroidi- ja sukupuolihormonien pitoisuuden nousu. Vapaiden tai biologisesti aktiivisten hormonien pitoisuudet pysyvät muuttumattomina. Muiden plasman valkuaisaineiden pitoisuudet voivat nousta (angiotensiini/reniinisubstraatti, alfa-i-antitrypsiini, keruloplasmiini). Hormonikorvaushoito ei paranna kognitiivisia toimintoja. On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että todennäköisen dementian riski on kohonnut naisilla, jotka aloittavat jatkuvan yhdistelmäkorvaushoidon tai pelkän estrogeenikorvaushoidon 65 ikävuoden jälkeen. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Estrogeenien metabolia saattaa kiihtyä, jos samanaikaisesti käytetään lääkeaineita, joiden tiedetään kiihdyttävän lääkeaineita metaboloivia entsyymejä, erityisesti sytokromi P450 -entsyymiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kouristuksia ehkäisevät lääkeaineet (esim. fenobarbitaali, fenytoiini ja karbamatsepiini) ja tulehdusta poistavat lääkkeet (rifampisiini, rifabutiini, nevirapiini, efavirentsi). Vaikka ritonaviiri ja nelfinaviiri ovat voimakkaita inhibiittoreita, niillä on metaboliaa kiihdyttäviä vaikutuksia, kun niitä käytetään samanaikaisesti steroidihormonien kanssa. Rohdosvalmisteet, jotka sisältävät mäkikuismaa (Hypericum perforatum), voivat kiihdyttää estrogeenin metaboliaa. Ihon kautta tapahtuvassa annostelussa sivutetaan maksan kautta tapahtuva ensikierron metabolia ja siten maksaentsyymejä indusoivat aineet saattavat vaikuttaa vähemmän ihon läpi annosteltaviin hormonikorvausvalmisteisiin kuin oraalisesti annosteltuihin hormonivalmisteisiin. Estrogeenin kiihtynyt metabolia voi johtaa heikompaan kliiniseen tehoon ja muutoksiin kohtuverenvuodossa. 4.6 Raskaus ja imetys Raskaus FemSeven-valmistetta ei pidä käyttää raskauden aikana. Jos potilaan havaitaan olevan raskaana FemSeven-hoidon aikana, hoito on lopetettava. Toistaiseksi epidemiologisissa tutkimuksissa ei ole todettu teratogeenisia vaikutuksia sikiöön tapauksissa, joissa äiti on vahingossa saanut estrogeenia sisältävää valmistetta. Imetys FemSeven-valmistetta ei pidä käyttää imetyksen aikana.
4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn FemSeven-depotlaastari ei vaikuta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn. 4.8 Haittavaikutukset Useimmin raportoidut haittavaikutukset (> 10 %) kliinisissä tutkimuksissa FemSeven-hoidon aikana olivat laastarin kiinnityskohdassa ilmeneviä, kuten kutina, eryteema, ihottuma, urtikaria, ödema ja ihon pigmenttimuutokset. Nämä olivat yleensä lieviä ihoreaktioita ja hävisivät useimmiten 2-3 päivää laastarin poistamisen jälkeen. Vastaavanlaisia haittavaikutuksia havaitaan yleisesti ihon kautta annosteltavan estrogeenikorvaushoidon yhteydessä. Seuraavassa taulukossa on mainittuna kaikki estrogeenihoitoon liittyvät haittavaikutukset, joita on raportoitu faasi III:n (>500 potilasta) ja faasi IV:n (>10.000 potilasta) kliinisissä tutkimuksissa tai kirjallisuudessa. Elinluokka (esim. MedDRA elinjärjestelmä) Ihon ja ihonalaiskerroksen häiriöt Tuki- ja liikuntaelimistö Keskushermosto ja ääreishermosto Psykiatriset häiriöt Mahalaukku- ja ohutsuolihäiriöt Sydän- ja verisuonihäiriöt Sydänlihakseen ja sydänpussiin liittyvät häiriöt Verisuonistohäiriöt Sukuelimiin liittyvät häiriöt Yleisluontoiset häiriöt Yleiset haittavaikutukset > 1/100, < 1/10 Päänsärky Tuntemukset rinnoissa (esim. kipu/mastopatia, aristus, rintojen suureneminen) Melko harvinaiset haittavaikutukset > 1/1000, < 1/100 Muutokset hiuksissa, hikoilun lisääntyminen Nivelsärky, kouristukset jaloissa Huimaus, harhatuntemukset, migreeni Ahdistuneisuus, ruokahalun lisääntyminen, masentuneisuus, unettomuus, hermostuneisuus Pahoinvointi, ruuansulatushäiriöt, alavatsan kiputilat, oksentelu Verenpaineen muutokset Rintakipu Laskimoihin liittyvät häiriöt Emätinvuoto, läpäisyvuoto Turvotus, painonnousu ja -lasku Harvinaiset haittavaikutukset > 1/10.000, < 1/1000 Kohdun fibroidien paheneminen Rintasyöpäriski Naisilla, jotka ovat käyttäneet estrogeenin ja progestiinin yhdistelmähoitoa yli 5 vuoden ajan, on raportoitu enintään kaksinkertaisesti kohonnut riski saada rintasyöpädiagnoosi. Pelkkää estrogeeniä käyttävien riski on merkittävästi pienempi kuin estrogeeni-progestiiniyhdistelmää käyttävillä. Riskin suuruus riippuu käytön kestosta (ks. kohta 4.4).
Ohessa on esitetty tulokset suurimmasta satunnaistetusta lumelääkekontrolloidusta tutkimuksesta (WHItutkimus) sekä suurimmasta epidemiologisesta tutkimuksesta (MWS). Million Women tutkimus Arvioitu rintasyövän lisäriski 5 vuoden käytön jälkeen Ikä (vuotta) Lisätapauksia 1000 hormonihoitoa käyttämätöntä kohden 5 vuoden aikana* 1 Riskisuhde Lisätapauksia 1000 hormonikorvaushoitoa käyttävää kohden 5 vuoden aikana (95 %:n luottamusväli) Pelkkä estrogeenikorvaushoito 50 65 9 12 1,2 1 2 (0 3) Estrogeenin ja progestiinin yhdistelmä 50 65 9 12 1,7 6 (5 7) # Kokonaisriskisuhde. Riskisuhde ei ole vakio vaan kasvaa käytön keston myötä. Huom: Koska rintasyövän taustaesiintyvyys vaihtelee eri EU-maissa, muuttuu rintasyövän lisätapausten määrä samassa suhteessa. US WHI -tutkimukset rintasyövän lisäriski 5 vuoden käytön jälkeen Ikä (vuotta) Esiintyvyys 1000 naista kohden lumeryhmässä 5 vuoden aikana Riskisuhde & 95 %:n luottamusväli Pelkkä CEE estrogeenihoito 50 79 21 0,8 (0,7 1,0) -4 (-6 0)* 2 CEE + MPA estrogeeni & progestiini 50 79 17 1,2 (1,0 1,5) +4 (0 9) Lisätapauksia 1000 hormonikorvaushoitoa käyttävää kohden 5 vuoden aikana (95 %:n luottamusväli) Kun analyysi rajattiin naisiin, jotka eivät olleet käyttäneet hormonikorvaushoitoa ennen tutkimusta ei riskiä ilmennyt 5 ensimmäisen hoitovuoden aikana; 5 vuoden jälkeen riski oli korkeampi kuin hoitoa käyttämättömillä. 1* Vertailussa käytetty lähtötason esiintyvyyttä kehittyneissä maissa 2* WHI-tutkimus naisilla, joiden kohtu oli poistettu. Tutkimuksessa ei havaittu kohonnutta rintasyöpäriskiä. Kohdun limakalvon syövän riski Postmenopausaaliset naiset, joiden kohtu on tallella Kohdun limakalvon syövän riski on noin 5 jokaista 1000 naista kohden, joiden kohtu on tallella ja jotka eivät käytä hormonikorvaushoitoa. Pelkkää estrogeenikorvaushoitoa ei suositella naisille, joiden kohtu on tallella, koska se lisää kohdun limakalvon syövän riskiä (ks. kohta 4.4). Pelkän estrogeenihoidon kestosta ja estrogeeniannoksesta riippuen kohdun limakalvon syövän kohonnut riski vaihteli epidemiologisissa tutkimuksissa 5:stä 55:een ylimääräiseen diagnoosiin 1000 naista kohden, jotka olivat iältään 50 65 vuotiaita. Progestiinin lisääminen pelkkään estrogeenihoitoon vähintään 12 päivän ajaksi sykliä kohden voi estää riskin kohoamisen. Million Women -tutkimuksessa yhdistelmäkorvaushoidon (jaksottainen tai jatkuva) käyttö viiden vuoden ajan ei lisännyt kohdun limakalvon syövän riskiä (RR 1,0 [0,8 1,2]). Munasarjasyöpä Pelkän estrogeenin tai estrogeenin ja progestiinin yhdistelmän pitkäaikaiseen käyttöön hormonikorvaushoitona on yhdistetty lievästi kohonnut munasarjasyövän riski. Million Women - tutkimuksessa 5 vuotta kestävä hormonikorvaushoito johti yhteen lisätapaukseen 2500 käyttäjää kohden.
Laskimon tromboembolian riski Hormonikorvaushoitoon liittyy 1,3 3-kertaisti kohonnut suhteellinen riski saada laskimon tromboembolia, eli syvä laskimotukos tai keuhkoembolia. Tällainen tapahtuma on todennäköisempi hormonikorvaushoidon ensimmäisen vuoden aikana kuin myöhemmin (ks. kohta 4.4). Ohessa on esitetty tulokset WHItutkimuksista: WHI-tutkimukset Laskimon tromboembolian lisäriski 5 vuoden käytön aikana Ikä (vuotta) Esiintyvyys 1000 naista kohden lumeryhmässä 5 vuoden aikana Riskisuhde ja 95 %:n luottamusväli Pelkkä oraalinen estrogeeni* 3 50 59 7 1,2 (0,6 2,4) 1 (-3 10) Oraalinen estrogeenin ja progestiinin yhdistelmä 50 59 4 2,3 (1,2 4,3) 5 (1 13) Sepelvaltimotaudin riski Lisätapauksia 1000 hormonikorvaushoitoa käyttävää kohden Sepelvaltimotaudin riski on lievästi kohonnut yli 60-vuotiailla estrogeenin ja progestiinin yhdistelmäkorvaushoitoa käyttävillä (ks. kohta 4.4). Iskeemisen aivohalvauksen riski Pelkkään estrogeenihoitoon sekä estrogeeni-progestiiniyhdistelmähoitoon liittyy enintään 1,5- kertaisesti kohonnut suhteellinen riski saada iskeeminen aivohalvaus. Hemorragisen aivohalvauksen riski ei ole kohonnut hormonikorvaushoidon aikana. Tämä suhteellinen riski ei riipu iästä tai käytön kestosta, mutta koska lähtötilanteen riski on voimakkaasti riippuvainen iästä, kohoaa aivohalvauksen kokonaisriski hormonikorvaushoitoa saavilla iän myötä, ks. kohta 4.4. WHI-tutkimusten yhdistetyt tulokset Iskeemisen aivohalvauksen* 4 lisäriski 5 vuoden aikana Ikä (vuotta) Esiintyvyys 1000 naista kohden lumeryhmässä 5 vuoden aikana Riskisuhde ja 95 %:n luottamusväli Lisätapauksia 1000 hormonikorvaushoitoa käyttävää kohden 5 vuoden aikana 50 59 8 1,3 (1,1 1,6) 3 (1 5) 3* Tutkimus naisilla, joiden kohtu oli poistettu 4* iskeemistä ja hemorragista aivohalvausta ei eritelty Muita haittavaikutuksia, joita on raportoitu estrogeeni-progestiinihoidon yhteydessä: Sappikivitauti. Ihoon ja ihonalaiskudokseen liittyvät häiriöt: maksaläiskät, punavihoittuma (erythema multiforme), erythema nodosum, vaskulaarinen purppura. Todennäköinen dementia yli 65-vuotiailla (ks. kohta 4.4). Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www sivusto: www.fimea.fi Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55 FI 00034 Fimea 4.9 Yliannostus Antotavasta johtuen merkittävät yliannostukset ovat epätodennäköisiä. Yliannostuksen sattuessa hoidoksi riittää laastarin poistaminen. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka ATC-koodi: G03A03 Estrogeenit Vaikuttava aine, synteettinen 17-beeta-estradioli, on kemiallisesti ja biologisesti identtinen ihmisen endogeenisen estradiolin kanssa. Se korvaa estrogeenintuotannon puutosta vaihdevuosi-ikäisillä naisilla, ja lievittää vaihdevuosien aiheuttamia oireita. Estrogeeni estää myös vaihdevuosien jälkeen ilmenevää tai munasarjojen poistosta johtuvaa luukatoa. Kliinisiin tutkimuksiin liittyvät tiedot: Vaihdevuosioireiden ja vuoto-ongelmien helpottuminen: FemSeven-hoidon aikana vaihdevuosioireet helpottuivat ensimmäisten hoitoviikkojen aikana. Naisilla, joiden kohtu on poistettu, vuotojen määrä riippuu FemSeven-hoidon yhteydessä käytetystä progestiinista ja sen annoksesta sekä progestiinijakson pituudesta. Luukadon ehkäiseminen: - Estrogeenin puutos vaihdevuosien aikana on liitetty luukadon lisääntymiseen ja luumassan vähenemiseen. - Estrogeenien vaikutus luun tiheyteen riippuu annoksesta. Suoja luukatoa vastaan näyttää kestävän niin kauan, kuin hoitoa jatketaan. Hormonikorvaushoidon lopettamisen jälkeen luumassaa katoaa samalla vauhdilla kuin hoitamattomilla naisilla. - Todisteet WHI-tutkimuksesta ja uudelleenanalysoiduista tutkimuksista osoittavat, että hormonikorvaushoidon nykyinen käyttö, yksinään tai yhdessä progestiinin kanssa, perusterveillä naisilla vähentää lantio-, nikama- ja muiden osteoporoottisten murtumien riskiä. Hormonikorvaushoito voi myös ehkäistä murtumia naisilla, joilla on alhainen luuntiheys ja/tai todettu osteoporoosi, mutta todisteet tästä ovat vähäisiä. 5.2 Farmakokinetiikka Estradiolia sisältävän depotlaastarin kiinnittämisen jälkeen terapeuttiset estradiolipitoisuudet saavutetaan 3 tunnissa; nämä pitoisuudet säilyvät koko sen ajan, jonka laastari on paikallaan (7 päivää). Estradiolin huippupitoisuus (C max ) vaihtelee välillä 59-155 pg/ml (keskimääräinen arvo 92 pg/ml). AUC 0-168h arvo on välillä 2487-10694 h*pg/ml (keskimääräinen arvo 5188 h*pg/ml). Keskimääräinen pitoisuus plasmassa (C av ) on n. 42 pg/ml (vaihteluväli 20-145 pg/ml) alimman pitoisuuden (C pre ) ollessa 29 pg/ml. Alin pitoisuus saavutetaan juuri ennen uuden laastarin vaihtamista. Kun depotlaastari irrotetaan, estradiolipitoisuus palaa lähtötasolle 12 tunnin kuluessa. FemSeven -laastaria käytettäessä vältytään maksan ensikierron metabolialta ja estradioli kulkeutuu verenkiertoon suoraan muuttumattomana ja fysiologisina määrinä. FemSeven -laastarin käyttö nostaa estradiolipitoisuuden tasolle, joka vastaa kuukautiskierron alkuvaiheen pitoisuutta. Estradioli metaboloituu pääasiassa maksassa. Päämetaboliitit ovat estroni ja estrioli ja niiden konjugaatit (glukuronidi ja sulfaatti). Estradioli erittyy virtsaan pääasiassa glukuronidina ja sulfaattina. 24 tuntia laastarin poistamisen jälkeen virtsassa ei enää havaita estradiolia.
5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Estradiolilla tehdyt eläinkokeet ovat osoittaneet odotettuja estrogeenisia vaikutuksia. Lisäksi ei ole muuta merkitsevää prekliinistä tietoa kuin mitä valmisteyhteenvedon muissa osissa on mainittu (ks. kohta 4.6) 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Päällyskalvo: Läpinäkyvä polyetyleenitereftalaattikalvo (PET-kalvo). Kiinnittävä matriksi: Styreeni-isopreeni-styreenin plokkikopolymeeri, hydratun hartsihapon glyseroliesteri. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei tunneta. 6.3 Kestoaika 3 vuotta. 6.4 Säilytys Säilytä alle 30 ºC. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot Laastari on pakattu laminoituun paperi/polyetyleeni/alumiini/etyleeni-kopolymeerista valmistettuun pussiin. Pakkauskoot: 4 ja 12 depotlaastaria sisältävät pahvirasiat. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet ja muut käsittelyohjeet Ota laastari laminoidusta pussista ja poista kaksiosainen suojakalvo. Vältä koskemasta sormin depotlaastarin liimapintaa. Kiinnitä laastari liimapuoli alaspäin puhtaalle, kuivalle iholle toisen pakaran yläosaan. Paina laastaria kämmenellä ihoa vasten vähintään 30 sekuntia parhaan kiinnittymisen varmistamiseksi. Laastari kiinnitetään mieluiten puhtaalle, kuivalle ja ehjälle iholle vyötärölinjan alapuolelle. FemSeven - laastaria ei saa kiinnittää rintoihin tai niiden lähelle. Käytetty laastari taitetaan ja hävitetään tavallisen talousjätteen mukana. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA ratiopharm Oy, PL 67, 02631 Espoo. 8. MYYNTILUVAN NUMERO 12416 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 28. heinäkuuta 1997 Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 14. joulukuuta 2010
10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 12.6.2015