MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3443 08 HYRYNSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen ja Ari Luukkanen 3443 06 3443 09 ISO TUOMIVAARA HAAPOLA 4421 06 HOIKKA Hyrynsalmi 3443 05 3443 08 LIETEKYLÄ HYRYNSALMI 4421 05 NUOTTIJÄRVI 3443 04 3443 07 UVA JOKIKYLÄ 4421 04 ROUKAJÄRVI Espoo 2002
SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.
HYRYNSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (JOUKO SAARELAINEN)...2 YLEISTÄ...2 KIVENNÄISMAAT (JOUKO SAARELAINEN)...3 KALLIOALUEET...3 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...3 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...4 TUULIKERROSTUMAT...4 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (ARI LUUKKANEN)...4 TURVEKERROSTUMAT...4 POHJAVESI (JOUKO SAARELAINEN)...5 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN JA LAATU...5 MAAPERÄÄN LIITTYVIÄ LUONTOKOHTEITA...5 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi
2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 167 1,5 Mr Hiekkamoreeni 3 217 28,7 Ct/Mr 49 0,4 St/Mr 34 0,3 HMr Hienoainesmoreeni 3 219 0,3 Ct/HMr 63 28,7 St/HMr 43 0,6 MrM Moreenimuodostuma, hiekkamoreenia 28 0,2 HMrM Moreenimuodostuma, hienoainesmoreenia 43 0,4 Hk Hiekka 110 1,0 Ct/Hk 9 0,1 St/Hk 6 0,1 Ht Karkea hieta 1 092 9,7 Ct/Ht 166 1,5 St/Ht 126 1,1 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) soravaltainen 191 1,7 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 1 082 9,6 HHt Hieno hieta 132 1,2 Ct Saraturve 958 8,5 St Rahkaturve 473 4,2 Tä Täytemaa 5 Maa-aluetta 11 213 100,0 Vettä 434 Kartta-alueen pinta-ala 11 647 Muinaisen mannerjäätikön virtaus on jättänyt kartta-alueen maaston muotoihin suuntauksen, joka näkyy karttakuvassa länsiluode - itäkaakko (285-295 ) suuntauksena. Silokalliopinnoista mitattujen uurteiden suunnat ovat suunnassa 280-290, joskin aivan luoteisosasta on havaittu myös suunta 245. Mannerjäätikön sulettua noin 9 300 vuotta sitten ulottui alueelle Itämeren muinainen Ancylusjärvivaihe kapeana lahtena. Kartta-alueen länsireunalla oleva korkein kohta Määtänkulju, joka nykyisin on noin 380 m mpy., ulottui tuolloin noin 195 m Ancylusjärven pinnan yläpuolelle. Nopean maankohoamisen seurauksena vesistö mataloitui ja pian koko alue nousi lopullisesti vedenpinnan yläpuolelle.
3 KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Suurin osa kartta-alueesta on irtaimien maalajien peitossa. Eniten kalliopaljastumia ja ohuen maapeitteen kalliomaa-alueita on koillisosassa Murtovaaran alueella, muuten pieniä kalliopaljastumia on tasaisesti kautta koko karttalehtialueen. Kartta-alueen korkeata läntistä vaara-aluetta lukuun ottamatta kivilaji on kauttaaltaan granodioriittia. Vaara-alue on maasälpäpitoista kvartsiittia eli arkosiittia. Moreenikerrostumat Alueen selvästi yleisin maalaji on moreeni. Moreenin osuus on lähes 60 % maa-alasta. Moreeni on mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta aineksesta syntynyttä ja mannerjäätikön alla kerrostunutta lajittumatonta, tiukkaan pakkautunutta pohjamoreenia. Se peittää kallioperän muotoja ohuena kerroksena. Pohjamoreeni on tyypiltään joko hienoainesmoreenia, jossa savipitoisuus on yli 5 % tai hiekkamoreenia, jonka savipitoisuus on alle 5 %. Hienoainesmoreenia on länsiosassa Lumivaaran ja Lietekylän alueella sekä etelässä Oravivaaralla ja pohjoisessa Honkavaaralla. Muutoin alueen moreenit ovat hiekkamoreenia, joskin hiekkamoreenialueella on paikoin pieniä alueita hienoainesmoreenia. Alueiden välistä rajaa on vaikea tarkasti määrittää, koska vaihettuminen moreenityypistä toiseen tapahtuu vähitellen. Pohjamoreenista on alueelle kerrostunut mannerjäätikön alla muutamia pitkänomaisia selänteitä eli drumliineja. Tällaisia ovat mm. kaakkoisosassa olevat Lamminsärkkä ja Kivikkoharju. Vasaraseismisen luotauksen perusteella esimerkiksi Lamminsärkässä on yli 15 m paksulti moreenia. Alueen moreeneista tehtyjen rakeisuusanalyysien mukaan hiekkamoreenin hienoainespitoisuus (Ø < 0,06 mm) vaihtelee välillä 19,7-45,8 % ja on keskimäärin 37,6 %. Savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) vaihtelee välillä 1,6-4,3 % ja on keskimäärin 3,2 %. Hienoainesmoreeneilla hienoainespitoisuus vaihtelee välillä 36,2-44,0 % ja on keskimäärin 40,7 %. Savipitoisuus vaihtelee välillä 5,1-7,0 % ja on keskimäärin 6,0 %. Kuvassa 1 on esitetty muutamien alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä. Karkearakeiset kerrostumat Alueen poikki kulkee länsiluode-itäkaakko suunnassa suuri pitkittäisharju. Hyrynsalmen kirkonkylän alueella harju on laajana deltana ja aines on pääasiassa hiekkaa. Myös tästä länteen Multimäki ja Portinsärkän itäpää ovat hiekkavaltaisia. Ainoastaan Portinsärkän länsipää on soravaltainen. Pieniä hiekkamuodostumia on lisäksi Määtänkuljun ja Matinsuon välisellä alueella. GTK:n maa-ainesarkiston mukaan harjuissa on lajittunutta ainesta 50,12 milj. m 3, josta soravaltaiseksi on arvioitu 9,26 milj. m 3, hiekkavaltaiseksi 38,14 milj. m 3 ja loput karkearakeiseksi murskauskelpoiseksi ainekseksi.
4 Kuva 1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuusanalyyseistä. Näytteen 210 moreeni on esimerkki Hyrynsalmen vaara-alueilla esiintyvän hienoainesmoreenin rakeisuudesta. Näytteet 208 ja 220 ovat esimerkkejä alueen hiekkamoreenin rakeisuudesta. Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisista kerrostumista alueella on ainoastaan hienoa hietaa. Hienoa hietaa on alueen läpi kulkevan harjun pohjoispuolella Murtovaaran ja Louhenvaaran välisellä alueella. Hieno hieta kerrostui muinaisen Ancylusjärven rantamatalikkoon. Kerrostuman paksuus suurimmillaan on noin kaksi metriä. Tuulikerrostumat Tuulen kerrostamia lentohiekkavalleja eli dyynejä on laajoilla alueilla läpi kulkevan harjun ympäristössä. Aines niissä on erittäin hyvin lajittunutta karkeaa hietaa ja hienoa hiekkaa. Dyynit ovat syntyneet heti alueen kohottua veden alta voimakkaiden tuulten irrottaessa ja kuljettaessa harjun hienorakeisinta materiaalia. Näitä ovat mm. Mustansuonsärkät ja Ahvenlamminkankaan dyynit. Osa dyyneistä on syntynyt myös jo ennen tätä ylimmän rannan yläpuolelle heti jäätikön sulettua. Tällaisia dyynejä ovat esimerkiksi pohjoisosan Hilponsärkät. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Ari Luukkanen) Turvekerrostumat Alueen korkokuva vaihtelee voimakkaasti, alimmat suot ovat runsaan 160 metrin ja ylimmät 280 metrin tasossa. Tästä johtuen alueen suot ovat syntyneet sekä metsämaan soistumina mäkien välisiin painanteisiin että järvien ja jokivarsien reunustoille umpeenkasvun seurauksena. Hiekka ja moreeni ovat soiden pääasialliset pohjamaalajit. Kartta-alue kuuluu kokonaisuudessaan Pohjanmaan aapasuoalueeseen. Poikkeuksena tähän on alueen itäosassa sijaitseva Mustasuo, joka on keskiosastaan hyvin kehittynyt keidassuo. Keidassuolle on ominaista muuta suota korkeammalla oleva keskiosa, joka saa ravinteen-
5 sa ainoastaan sadevedestä. Mustasuo on suotyypiltään karua keidasrämettä. Aapasuot ovat suhteellisen tasaisia tai hieman kaltevia enemmän tai vähemmän ravinnerikkaita soita, jotka saavat ravinteensa pääosin ympäröiviltä mineraalimailta. Rehevästä aapasuosta on esimerkkinä kartta-alueen pohjoisosassa sijaitseva Louhensuo, jolla kasvaa mm. Oulun läänin eteläpuolella rauhoitettua punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata). Karttalehdellä on noin 1 000 ha yli 20 hehtaarin suuruista suota. GTK on tutkinut viisi alueen soista; Vääräsuo, Siitinsuo, Oikarisensuo, Louhensuo ja Mustasuo. Keidassuon eli tällä karttalehdellä Mustasuon pintaturve on heikosti maatunutta tupasvillarahkaturvetta ja sen paksuus on puolesta metristä aina puoleentoista metriin asti. Pohjaosa on keskinkertaisesti tai hyvin maatunutta rahkasaraturvetta. Kaikki muut tutkitut suot ovat lähes pinnasta asti heikosti tai keskinkertaisesti maatunutta saravaltaista turvetta. Alueella on luonnontilaisia soita vähän. Tutkituista soista Louhensuo, Mustasuo, Oikarisensuo ja Vääränsuo ovat karttalehden lähes ainoita luonnontilaisia soita. Oikarisensuon pohjoisosalla, Louhensuolla ja Mustasuon keskiosalla on luonnonsuojelullisia arvoja. Vääränsuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 9 ha:n alueella. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen ja laatu Klsel:leipäteksti. Alueen parhainta pohjavesialuetta on kirkonkylältä Multimäelle ja tästä Portinsärkälle jatkuva sora- ja hiekkamuodostuma. Tässä harjussa syntyy ja varastoituu runsaasti hyvälaatuista pohjavettä. Esimerkiksi Multimäen ja kirkonkylän pohjavedenottamoilla kummallakin on lupa 800 m 3 :n vedenottoon vuorokaudessa (havaintopisteet 591 ja 592 kartalla). Alueen moreenikerrostumat ovat etenkin alueen länsi- ja eteläosassa korkean hienoainespitoisuutensa takia huonosti vettä johtavia. Olosuhteet runsaan ja hyvälaatuisen pohjaveden muodostumiselle näillä alueilla ovat huonot. Yksittäisten talouksien käyttöön pohjavettä on kuitenkin saatavissa riittävästi lähes koko alueella. Alueelta on tutkittu kahden lähdekaivon pohjavesinäytteet. Toinen näytepaikka on Ahon kaivo Kirkkokankaan länsipuolella (x=7176,3, y=3562,4) ja toinen Honkavaaran luoteispuolella (x=7173,5, y=3567,6). Ahon kaivosta näyte on otettu kahtena eri ajankohtana. Vuoden 1991 näyte ei täytä hyvälle käyttövedelle asetettuja vaatimuksia. Vesi on hapanta, väriluku on korkea ja kaliumpermanganaattiluku (KMnO 4 -luku) on suuri. Honkavaaran luoteispuolelta otettu näyte täyttää hyvälle käyttövedelle asetetut vaatimukset, ainoastaan ph-arvo on hieman alhainen. MAAPERÄÄN LIITTYVIÄ LUONTOKOHTEITA - Multimäki on mannerjäätiköltä virranneiden sulavesien mukanaan kuljettamista ja lajittelemista hiekka-aineksista kerrostunut harju, joka jatkuu itäkaakkoon ja länsiluoteeseen. Multimäen kohdalla harju on poikkeuksellisen paksukerroksinen. Kerrostumien paksuus on paikoin yli 60 m. Harjussa on lisäksi runsaasti suppakuoppia. - Mustasuo ja Mustasuonsärkät ovat hyvä luontokohde, etenkin näkymä Mustasuonsärkältä Mustasuolle. Mustasuon keskiosa on alueelle harvinaista keidasrämettä. Mustasuonsärkät ovat tuulen liikuttamasta aineksesta kerrostuneita hietaselänteitä eli dyynejä.
6 KIRJALLISUUTTA Suomen Kartasto, vihko 123-126, Geologia. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura 1990. Haavisto, M. (toim.) (1983). Maaperäkartan käyttöopas. 1:20 000, 1:50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Kontinen, A. (1989). Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta. Lehti 3443 - Hyrynsalmi. Geologian tutkimuskeskus. Luukkanen, A. ja Porkka, H. (1994). Hyrynsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 273, 55 s.
MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14