FIELDSPANIELIEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2009-2013 Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n kokouksessa 16.11.2008 Hyväksytty JTT

FIELDSPANIELIEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2009-2013 Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n kokouksessa 16.11.2008 Hyväksytty JTT 02.12.2008 (aiempi ohjelma on vuodelta 1987, hyväksytty JTT 1/1988)

2 SISÄLTÖ 1. Yhteenveto 3 2. Rodun tausta 3 2.1 Fieldspanielin historia Englannissa 3 2.2 Fieldspanielin historia Suomessa 5 2.3 Muutokset rodussa 7 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia 8 4. Nykytilanne 8 4.1 Populaation koko ja rakenne 8 4.1.1 Jalostukseen käytetyt urokset ja nartut v. 1998 2007 12 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 16 4.2.1 Metsästys 20 4.2.2 Muut harrastusmuodot 20 4.3 Terveys 20 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 20 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet 27 4.3.3 Muissa maissa todetut sairaudet 29 4.4 Ulkomuoto 29 5. Yhteenveto aiemman JTO:n toteutumisesta 35 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat 35 6.1 Visio 35 6.2 Rotujärjestön tavoitteet 35 6.3 Rotujärjestön strategia 36 6.4 Uhat ja mahdollisuudet 37 6.5 Varautuminen ongelmiin 38 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 38 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta 38 Lähteet 39 Jalostuksen toimintaohje 40 Rotumääritelmä 41

3 1. YHTEENVETO Fieldspanieli-rodulle tehty ensimmäinen jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n syyskokouksessa 24.10.1987. Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena liitteineen on muodostaa kuva Suomen Spanieliliitto ry:n alaisen fieldspanieli-rotuisten koirien alkuperäiseen historiaan ja nykytilaan Suomessa, sekä kartoittaa jalostuksen suunnittelun. Tavoitteena on saada sekä nykyiset, että tulevat kasvattajat ja rodun harrastajat tuntemaan rotumääritelmän, jalostuksen tavoitteet sekä ymmärtämään omien jalostuskoiriensa tason verrattuna koko kantaan. Koiranjalostuksen yleisesti hyväksytty päämäärä on pyrkiä kasvattamaan rotumääritelmän mukaisen ulkomuodon omaavia, käyttötarkoitukseensa soveltuvia, hyväluonteisia ja terveitä koiria, säilyttäen oikea tyyppi. Fieldspanielin rotumääritelmän edellyttämät mittasuhteet ja rodulle ominainen voimakkuus sekä tyypilliset liikkeet tulisi myös säilyttää. Genetiikka on hyvin monimuotoista, eikä tiedetä miten monet koiran ominaisuudet periytyvät. Vaikeutta lisää myös se, että koiran ominaisuuksiin vaikuttavat voimakkaasti myös ympäristötekijät. Ulkomuodon lisäksi pitää saada rodun alkuperäinen ja rodunomainen käyttö ylösajavana ja noutavana lintukoirana säilytettyä. Rodun jalostuksessa käytettävä populaatio on erittäin pieni. Perinnöllisen vaihtelun säilymisestä tulee huolehtia ja kasvattajien edellytetään käyttävän koiria monipuolisesti, huomioiden PEVISA-ohjelman määräykset ja yhdessä sovitut jalostuksen toimintaohjeet. Jalostuksessa on pyrittävä turvaamaan rodun jalostuspohjan laajuus käyttämällä riittävästi erisukuisia koiria. Vastuu rodun jalostuksessa on rotujärjestöllä, rotuyhdistyksellä, sekä kasvattajilla, jotka ovat vastuussa myös rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista. Kasvattajien tulee olla rehellisiä kasvateissaan ilmenneistä vioista ja sairauksista sekä jalostustoimikunnalle, että pentujen ostajille. Jalostukseen käytettävien urosten omistajilta vaaditaan samaa avointa asennetta. 2. RODUN TAUSTA 2.1 Fieldspanielin historia Englannissa 1800-luvulla spanielit oli jaettu maa- ja vesispanieleihin. Maaspanielit olivat yhteisesti tunnettuja fieldspanieleina. Ne oli jaettu satunnaisesti clumber-, sussex- ja field - muunnoksiin. Täten vuosisata sitten fieldspanieleihin luettiin mukaan useimpien cocker- ja springerspanieleitten esi-isät, jotka myöhemmin tunnistettiin erillisiksi roduiksi. 1800-luvulla oli yleinen käytäntö risteyttää spanielimuunnoksia keskenään, kuten sussexia ja fieldiä, ja rekisteröidä jälkeläiset riippuen siitä, kumpaa muunnosta ne enemmän muistuttivat. Tämä käytäntö jatkui vielä 1900-luvulle.

4 Koiranäyttelyissä oli luokkia joillekin muunnoksille, mutta fieldspanieleille oli yleistä tulla jaetuksi 25 naulan n. 11 kg painorajan mukaan. Ne, jotka alittivat tämän rajan, Kennel Club lopulta tunnisti cockerspanieleiksi. Isommat maksavalkoiset ja mustavalkoiset koirat, jotka oli tunnettu norfolkinspanieleina, tulivat tunnetuksi englanninspringerspanieleina. Pienemmät punavalkoiset koirat tulivat tunnetuiksi walesinspringerspanieleina. Jäljellejääneet, yleensä yksiväriset, koirat säilyttivät nimensä fieldspanielina. Mr J Walsh raportoi, että norfolkinspanieleitten ja sekoittuneiden rotujen joukossa on joitakin mustia, musta ja tan - ja jopa maksanvärisiä koiria. Näitä hän pitää laadultaan ensiluokkaisina spanieleina. Hän raportoi myös, että paljon sussexinspanielin ja vesispanielin verta oli tuotu fieldspanieleihin. Dr Spurgin oli vastuussa kirjavista fieldspanieleista. Kirjavat fieldspanielit eivät kuitenkaan koskaan olleet niin suosittuja kuin yksiväriset. Ne näyttivät hankkineen itselleen enemmän kuin yksivärinen muunnos niitä virheitä, jotka toivat paljon kritiikkiä koko rodulle. On selviä todisteita siitä, että kirjavia fieldspanieleita oli risteytetty bassettien kanssa. Fieldspanielien käyttökokeista mainittakoon, että kokeet alkoivat vasta 1899, kun oli keksitty menetelmä testata spanielin kaltaista tuhattaituria. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin rotu kärsi melkoisesta rappeutumisesta. Rekisteröinnit vähenivät huomattavasti. Samoin tapahtui myös toisen maailmansodan aikana. Vuosina 1942-1943 rekisteröitiin ainoastaan kaksi koiraa, ja itse asiassa, koko vuosikymmenellä rekisteröinnit eivät olleet kuin keskimäärin kymmenen vuosittain. Näyttelyihin ilmoittautuneiden lukumäärät 1950-luvun alussa eivät olleet kovin korkeita, vaan vaihtelivat kymmenestä kolmeenkymmeneen. 1950-luvun lopulla päätettiin taas risteyttää, ei hyvien työkoirien tuottamiseksi, vaan tuoreen veren saamiseksi. Koirien puutteen takia sisäsiitosta oli harrastettu liikaa. Tosiasia on, että kaikki nykyiset fieldspanielit polveutuvat suoraan neljästä koirasta: Ronayne Regal ja Gormac Teal, pentueveljet, sekä nartut Columbina of Teffont ja Elmbury Morwena of Rhiwlas Jokaisen nykykoiran sukutaulun linjat johtavat johonkin näistä neljästä koirasta. Fieldspanieleitten historia on kertomus kourallisesta kasvattajia, jotka kamppailivat suurissa vaikeuksissa pitääkseen rodun hengissä. Rotu on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana siihen, mitä se on tänään, mutta silti tarvitaan kaikkien fieldspanielin omistajien / kasvattajien huolenpitoa ja päättäväisyyttä säilyttää se, mitä on saavutettu ja yhä kehittää ja parantaa tilannetta.

5 2.2 Fieldspanielin historia Suomessa Suomeen ensimmäinen fieldspanieli tuotiin Englannista vuonna 1972. Kyseessä oli maksanvärinen narttu Elmbury Belle, kasvattaja R H Jones, omistajat Reima Rintama ja Tarmo Viirtelä. Vuonna 1973 tuotiin samalta kasvattajalta Englannista maksanvärinen uros Mittina Dotterel, omistaja Terhi Parkkali. 70-luvulla tuli Englannista myös maksanvärinen narttu, Elmbury Dora, maksanvärinen uros, Mittina Lähdesuo Cleo s Boy, musta uros, Shipden Bogart, maksanvärinen uros Twrog Venture Boy. Urokset Mittina Lähdesuo Cleo s Boy ja Twrog Venture Boy, jotka Sinikka Merkkiniemi on tuonut maahan, sekä Kimmo Favorinin tuoma uros Shipden Bogard, ovat olleet aikanaan avainasemassa rodun alkuun saattamisessa Suomessa. Tuontikoirien vähäinen määrä saattaa tulevaisuudessa olla todellinen ongelma rodulle. Tuontikoirat eivät välttämättä tuo kaivattua uutta geenipohjaan, koska eniten tuonteja on Pohjoismaista ja usein niissä tapauksissa tuontikoirilla ja jo Suomessa olevalla kannalla on paljon yhteisiä esivanhempia sukutauluissaan.

6 Yhtenä vaihtoehtona olisi pakastesperman käyttö, tässä voitaisiin tehdä kasvattajien välillä yhteistyötä ja tuoda sperma yhteistilauksena. Sukusiitosprosentti pyritään pitämään alle 6,25 % 4 sukupolven mukaan laskettuna Suomeen tuodut fieldspanielit: koira kotimaa jälkeläiset omistajat Elmbury Belle Englanti 7 Reima Rintama ja Tarmo Viirtelä Mittina Dotterel Englanti 13 Terhi Parkkali Elmbury Dora Englanti 7 Eeva Rintama Mittina Lähdesuo Cleo s Boy Englanti 42 Sinikka Merkkiniemi Shipden Bogard Englanti 26 Kimmo Favorin Twrog Venture Boy, Englanti 19 Sinikka Merkkiniemi Fieldstar Bonny Rosalinda Ruotsi 23 Mirja Mertimo Tamlin s Bimbo-Bear Ruotsi 42 Mirja Mertimo Fieldstar Jeromy Morgan Ruotsi 59 Mirja Mertimo Fieldstar Christmas Flower Ruotsi 25 Mirja Mertimo Gamefell Fern Englanti 37 Marja-Leena Samanen Silksheen Filipendula Englanti 19 Marja-Leena Samanen Dayhouse Annabel Englanti 12 Marja-Leena Samanen Donholme Hamish Englanti 29 Marja-Leena Samanen Brooklet s Norbert Hollanti 10 lainassa, myöh. rekisteröity Suomeen, Kielo Kari

7 Brooklet s Field Flin Hollanti 32 lainassa Winterbourne Voodoo Witch Ruotsi 28 Tarja Karjalainen Fieldstar Toffee Ruotsi 19 Tarja Karjalainen Fieldstar Salome Ruotsi 2 Tarja Karjalainen Arborfield LoveAtfirstsight USA 14 Merja Saastamoinen Fieldstar Anny Tanny Ruotsi - Ghita Lindholm Fieldstar Lucas Ruotsi - Johanna Kuisma Fieldstar Ludvig Ruotsi - Tarja Karjalainen ja Maija Häkkinen Accounts Aragon Ruotsi - Virpi Kouvo Rhiwlas Fantasia Englanti 6 Asta Uusi-Illikainen Arborfield Heartsong USA - Merja Saastamoinen Coralmist Chorister Englanti - Sanna Hakkarainen Fieldstar Maya Majong Ruotsi 17 Sirkka Korhonen Romance of Bloodline Sveitsi - Pirjo ja Aarre Mäki Fieldstar Azalea Ruotsi 6 Mirja Mertimo Ridgetor Koivu Englanti - Reino Mäkitalo Amanda Izpod Spika Slovenia 2 Maija Häkkinen Winterbourne Golden Celebration Ruotsi 2 Satu Siren Xenion of Bloodline Sveitsi - Heile ja Juha Soini Maxfield Enya Novermber Dream Ruotsi - Merja Saastamoinen Overlook s Austin at Bogdogs USA - Susan Salminen Winterbourne Hot Pink Treasure Ruotsi - Heile ja Juha Soini Calua of Bloodline Sveitsi - Catharina Clement 2.3 Muutokset rodussa Luonne Fieldspanielit olivat aiempina vuosina melko arkoja vieraita ihmisiä kohtaan. Vaikka näyttelykehissä silloin tällöin näkee vieläkin koiria, jotka eivät suostu tuomarin käsittelyyn, luonneasiassa on menty aimo harppaus parempaan suuntaan. Luonteet ovat avoimempia ja koirien suhtautuminen vieraisiin ihmisiin on luottavaisempi. Perusluonteeltaan fieldspanieli ei kuitenkaan ole heti kaikkien ystävä, se ei halua välttämättä lähteä vieraiden mukaan, vaan on ensisijaisesti oman perheensä koira. Omistajistaan liiaksi riippuvaisia koiria nähdään toisinaan. Rotumääritelmässä mainitaan fieldspanieli poikkeuksellisen kuuliaiseksi, mutta vain muutamaa koiraa on käytetty tottelevaisuuskokeissa, metsästyskokeissa ja agilityssä, joten niiden perusteella ei voida tehdä koko rotua koskevia johtopäätöksiä rodun koulutettavuudesta. Jäljestämiskokeissa kävijöitä on jo useampia ja samoin spanielien taipumuskokeissa kävijöitä, joista molemmista on myöhemmin tässä ohjelmassa esitetty saavutetut tulokset. Koulutettavuudesta ja muiden käyttöominaisuuksien säilymisestä tulisi tehdä omistajille kysely, josta selviää paremmin, miten montaa rodun edustajaa käytetään tai on käytetty käytännön metsästyksessä ja minkälaisia kokemuksia harrastajilla on ollut fieldspanielin koulutettavuudesta sekä sopivuudesta metsästyskäyttöön. Koko Ihannekorkeus on 46 cm, mutta tätä nykyä on koiria, joiden säkäkorkeus ylittää reilusti 50 cm. Toisaalta on myös pieniä, lähinnä cockerspanielin korkuisia koiria. Kokoerot rodussa ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyneet. Syinä voivat olla tehdyt virheelliset jalostusvalinnat ja vähäinen jalostusmateriaali.

8 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Rotujärjestö on 1964 perustettu Suomen Spanieliliitto ry, jolla on jäseninä 21yhdistystä. Rotujärjestössä ei ole henkilöjäseniä. Jäsenyhdistysten yhteinen henkilöjäsenmäärä on noin 3500 henkilöä. Vuonna 2005 rodulle on perustettu oma rotuyhdistys, Suomen Fieldspanielit ry. Se hyväksyttiin Suomen Spanieliliitto ry:n jäseneksi rotujärjestön kevätkokouksessa 25.3.2006 uudella nimellä Fieldspanielit ry, jonka jäsenmäärä on vuoden 2007 lopussa 59 henkilöä. Spanieliliitto vastaa alaistensa rotujen jalostuksesta. Jalostustoimikunnan valitsee rotujärjestön kokous, esityksen kokoonpanosta tekee vuosittain kokoontuva rotuneuvottelu. Jalostustoimikunnassa toimivien henkilöiden pitää omata hyvä rodun ja Suomessa olevan kannan tuntemus, omata riittävä tieto perinnöllisyydestä ja pyrkiä omassa kasvatustoiminnassaan noudattamaan tavoiteohjelmaa. Jalostustoimikunta on pysynyt monia vuosia samana. Siihen kuuluu 2-3 henkilöä, eikä sille ole koskaan valittu varsinaista puheenjohtajaa. 4.NYKYTILANNE 4.1. Populaation koko ja rakenne Pieni populaatio Rodun kanta maailmanlaajuisesti on erittäin pieni. Samat koirat löytyvät sukutauluista koko Skandinavian alueella. Vuosittainen rekisteröintimäärä on Pohjoismaissa ollut 70 80 koiraa. Fieldspanieli ei ole koskaan ollut missään päin maailmaa muotirotu ja rotu on suppeutuneisuutensa vuoksi ollut jo pitkään vaikeasti kasvatettava. Rodulla ei Suomessa ole kasvattajaa, joka harrastaisi kasvatusta suuremmassa määrin ja toisi usein vierassukuisia koiria tai spermaa Suomeen. Taulukko 1. Fieldspanieleiden rekisteröinnit kautta aikojen Suomessa. Rekisteröinnit 1972-2007 vuosi 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 kpl 1 1 8 1 11 15 19 21 28 33 34 14 14 6 18 8 18 33 +/- ed.v 0 0 7-7 10 4 4 2 7 5 1-20 0-8 12-10 10 15 vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 kpl 42 47 55 52 45 12 30 34 7 18 20 23 8 14 22 22 25 28 +/- ed.v 9 5 8-3 -7-33 18 4-27 11 2 3-15 6 8 0 3 3

9 Kaavio 1. pylväskaavio Taulukosta 1. Fieldspanieleiden rekisteröintimäärät ovat pudonneet merkittävästi huippuvuosista. 1976 1982, jolloin rekisteröintimäärät nousivat joka vuosi. Sitten tuli notkahdus, jonka jälkeen taas vuosina 1988 1997 rekisteröinnit nousivat huomattavasti. Suurin määrä on rekisteröity vuonna 1992, 55 koiraa. Viime vuosina on jääty noin 20 rekisteröintiin vuodessa. Tämä johtaa vääjäämättä geneettisen vaihtelun pienenemiseen. Suomessa on rekisteröity yhteensä 734 fieldspanielia. Kanta muissa maissa Fieldspanielien rekisteröintilukuja eri maissa 1998 2007 Maa 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Ruotsi Field Spaniel- klubben 21 29 29 40 25 38 32 42? 38?? Englanti Kennel Club 72 75 97 73 84 75 86 86 64 67

10 Taulukko 2. Jalostustilasto kymmenen vuoden ajalta. Vuosiyhteenveto 1998-2007 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 Pennut (kotimaiset) 25 24 18 17 11 7 20 19 17 7 Tuonnit 3 1 4 5 3 1 3 1 1 0 Rekisteröinnit yht. 28 25 22 22 14 8 23 20 18 7 Pentueet 5 7 4 4 3 4 6 4 5 2 Pentuekoko 5 3,4 4,5 4,3 3,7 1,8 3,3 4,8 3,4 3,5 Kasvattajat 5 6 2 2 2 3 6 3 5 2 Urokset - kaikki 4 6 3 3 2 2 4 4 5 2 - kotimaiset 3 5 2 2 2 2 4 4 5 1 - tuonnit 1 0 1 1 0 0 0 0 0 1 - ulkomaiset 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä Nartut 6 v 6 v 2 kk 4 v 6 kk 3 v 8 kk 6 v 8 kk 5 v 4 kk 4 v 12 kk 5 v 8 kk 3 v 9 kk 6 v 7 kk - kaikki 5 7 4 3 3 4 6 4 5 2 - kotimaiset 2 4 2 1 2 3 4 4 5 2 - tuonnit 3 3 2 2 1 1 2 0 0 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 3 v 4 v 7 kk 4 v 3 v 11 kk 4 v 5 kk 2 v 9 kk 5 v 1 kk 4 v 1 kk 6 v 4 kk Isoisät 15 13 12 11 11 6 12 7 8 3 Isoäidit 15 14 13 12 11 7 13 8 8 4 Tehollinen populaatio 9 13 7 6 5 5 10 8 10 4 Sukusiitosprosentti 2,99% 2,68% 1,07% 0,52% 2,57% 9,46% 1,90% 2,76% 5,34% 5,73% Lähde: Suomen Kennelliitto, KoiraNet Jalostustilasto /Vuosiyhteenveto Viimeisen 10 vuoden aikana on syntynyt 165 pentua, 44 pentuetta. Tuontikoiria on ollut 22. Keskimääräinen pentuekoko on ollut 3,8. Vaikka pentuekoko on pieni verrattuna esim. cockerspanielin 4,6-4,8 pentuekokoon, niin jalostustoimikunnan joulukuussa 2006 tekemässä terveyskyselyssä, jossa kysyttiin mm. lisääntymisongelmia,onko niitä, ja jos niitä on, niin minkälaisia ne ongelmat ovat. Vastauksissa ei ilmennyt, että vastanneiden koirilla olisi lisääntymisongelmia. Kyselyjä lähetettiin 127 kpl, vastauksia saatiin 75 koirasta 17 kirjettä palautui. Vastauksista 37 koski uroksia ja 38 narttuja.

11 Kaavio 2. pylväskaavio Taulukosta 2. alin rivi Sukusiitosprosentti Taulukossa esitetään sukusiitosprosentin keskiarvon kehitys 4 sukupolvella laskettuna vuosien 1998-2007 aikana Sukusiitosaste/Sukusiitosprosentti Sukusiitosprosentti on matemaattinen arvio, joka kuvaa yksilön mahdollisuutta periä esivanhempiensa identtisiä geenejä vanhemmiltaan. Rodussa esiintyvät yksilöiden korkeat sukusiitoskertoimet kertovat perinnöllisen vaihtelun katoamisesta, sillä geenien lokukset yhdenmukaistuvat sukusiitosasteen kasvaessa. Koko rodun vuosittaisille sukupolville lasketun sukusiitoskertoimen voimakas kasvu saattaa olla hälytys tulevista hankaluuksista erityisesti, jos kasvu liittyy muihin ongelmia tuoviin tekijöihin, kuten pieneen populaatiokokoon ja rajoittuneeseen geenivaihtoon. Sukusiitoskertoimen laskemisessa voidaan käyttää viiden polven sukutaulutietoja, mikäli halutaan ainoastaan vertailla sukusiitoskertoimen kasvua vuositasolla. Kymmenen tai useamman sukupolven sukutaulu kertoo kuitenkin enemmän todellisesta sukusiitosasteesta. Tehollinen populaatio määrittää jalostuspohjan laajuutta. Tehollinen populaatiokoko on sitä pienempi, mitä pienenpää osaa rodun kannasta käytetään jalostukseen. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin sen keskimääräinen sukusiitosaste nousee. Monia geenejä menetetään populaatiosta, mikä kaventaa jalostuspohjaa peruuttamattomasti. Tämä alentaa populaation vastustuskykyä erilaisia uhkatekijöitä, kuten perinnöllisiä sairauksia, vastaan. Vuosien 2004-2005 ainoastaan neljälle yhdistelmälle on pyydetty hyväksyntä, muut yhdistelmät eivät ole täyttäneet jalostuksen toimintaohjeessa mainittuja kriteerejä, tai kasvattaja ei ole muusta syystä hyväksyntää kysynyt. Pentuvälitykseen kasvattaja saa pentunsa vain hyväksytystä yhdistelmästä, mutta pennut ovat menneet hyvin kaupaksi, eikä yhdistelmille ole ollut senkään vuoksi tarvetta pyytää hyväksyntää. Jalostustoimikunta toimii rotuneuvotteluissa yhteisesti sovittujen ohjeiden mukaisesti. Vuonna 2005 rotuneuvottelussa päätettiin jatkaa pääosin saman toimintaohjeen mukaisesti (Liite 1). Jalostustiedustelu on tehtävä ennen astutusta, jälkikäteishyväksyntöjä ei anneta. Kasvattajien urosehdotukset hyväksytään, mikäli yhdistelmässä ei ole terveydellisiä riskejä. Tällä hetkellä

12 suositellaan että yhdellä uroksella saisi olla enintään 25 % 5 vuoden aikana syntyneistä pennuista. Suositus on annettu rotuneuvottelussa 2.12.2006, ja se on tällä hetkellä voimassa oleva. Rotyhdistyksen ja jalostustoimikunnan tulee yhdessä miettiä, onko tämä asia muutettavissa., ja jos on niin minkälaisiin rajoituksiin ja miten voidaan ryhtyä. 4.1.1 Jalostukseen käytetyt urokset ja nartut vuosina 1998 2007 Käytettyjen urosten kärjessä on KANS & FIN & EST MVA, V-94 Fieldstar Jeromy Morgan, tuonti Ruotsista. Toiset kantaan vahvasti vaikuttaneet siitosurokset ovat olleet KANS & EST & FIN MVA, MV-98, ESTV-98 Hurricane s Nick Nolte, Fin MVA & JVA Maifield Grandy Boy sekä PMV-82 85-86 V-83 84-88-89 KANS MVA&POHJ MVA Lähdesuon Kilroy, jolla oli vuosien 1986-1990 aikana 29 jälkeläistä (5 pentuetta). Nämä paljon käytetyt urokset ovat tuoneet rotuun paljon hyvää, sekä luonnollisesti myös ei toivottuja piirteitä, sekä ulkomuodollisesti, että terveydellisesti, mutta rotupopulaatioon nähden niitä aikanaan käytettiin liikaa. Kaikki neljä urosta ovat jo edesmenneitä, joten niiden jalostuspanos jatkuu enää jälkeläisten kautta. Taulukko 3. Tilasto kymmenen vuoden aikana käytetyistä uroksista: Jalostusurokset Tilastointiaikana 1998 2007 Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja %-osuus kumulat.% Pentueita Pentuja 1 HURRICANE'S CHARLIE BROWN 4 24 14,63% 15,00% 4 24 2 MANDOLIC AIKAPOIKA 7 21 12,80% 27,00% 7 21 3 FIELDSTAR TOFFEE 4 19 11,59% 39,00% 4 19 4 HURRICANE'S YOU TOUCH ME 4 16 9,76% 49,00% 4 16 5 MAIFIELD LARS LEEVI 2 10 6,10% 55,00% 2 10 6 IITU-MARIN BLACK SANTZO 3 10 6,10% 61,00% 3 10 7 RYEFIELD DIXI 2 9 5,49% 66,00% 2 9 8 MAIFIELD KARPAASI'N WIND 2 9 5,49% 72,00% 2 9 9 MANDOLIC FORMULA 2 8 4,88% 77,00% 2 8 10 FIELDSTAR JEROMY MORGAN 1 6 3,66% 80,00% 10 59 11 MAIFIELD GRANDY BOY 1 6 3,66% 84,00% 5 35 12 ARISHMELL ARTHUR 1 5 3,05% 87,00% 1 5 13 MANDOLIC COPPER COIN 1 4 2,44% 90,00% 1 4 14 HURRICANE'S NICK NOLTE 1 4 2,44% 92,00% 5 28 15 QUIBBLE'S MINOS 1 3 1,83% 94,00% 1 3 16 MAIFIELD NICHOLAS 1 2 1,22% 95,00% 1 2 17 IITU-MARIN BLACK SANDELS 2 2 1,22% 96,00% 3 3 18 WINTERBOURNE GOLDEN CELEBRATION 19 HURRICANE'S NEVER SAY NEVER 1 2 1,22% 98,00% 1 2 1 2 1,22% 99,00% 2 6 20 TASSEL-TAIL'S ANXIOUS ALEX 1 1 99,00% 1 1 21 HURRICANE'S ALWAYS YOURS 1 1 100,00% 1 1 Lähde: Suomen Kennelliitto, KoiraNet Jalostustilasto Jalostusurokset

13 Taulukko Eniten käytettyjen urosten sukulaisuussuhteeet: Pentueita Pentuja Koira Vanhemmat Isovanhemmat 10 59 KANS&FIN&EST MVA, V-94 Fieldstar Jeromy Morgan FIELDSTAR CHARLIES BOY WINWARD OF WESTACRES PENTWYN'S FLOWERING-MAY 5 28 KANS&EST&FIN MVA, MV-98, ESTV-98 Hurricane s Nick Nolte 5 35 Fin MVA & JVA Maifield Grandy Boy 5 29 PMV-82-85- 86 V-83-84-88-89 KANS MVA&POHJ MVA Lähdesuon Kilroy RHIWLAS JENNY WREN FIN MVA FIN JVA EUV-91 ANDIAMO FIN MVA FIELDSTAR BONNY ROSALINDA FIN MVA TAMLIN'S BIMBO-BEAR FIN JVA MAIFIELD ELEONOORA KANS&FIN MVA BILLYBOY ELMBURY DORA GB CH ADMIRAL OF WESTACRES HYFRYDLE JENNIFER OF RHIWLAS KANS&POHJ MVA LÄHDESUON KILROY INDIGON JULIETTA DAYHOUSE CHRISTOPHER FIELDSTAR BONNY BELINDA GB SH CH ADAMANT OF WESTACRES FIELDSTAR DANCING DOLL KANS MVA PMV-83 PMV-84 S MVA N MVA ARTTURI ANIKASUI KANS MVA MITTINA DOTTEREL FIN MVA ELMBURY BELLE TEMPLETRINE MICHAEL SH CH ALICE OF ELMBURY

14 Taulukko 4. Tilasto kymmenen vuoden aikana käytetyistä nartuista: Jalostusnartut Tilastointiaikana 1998-2007 Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 WINTERBOURNE VOODOO WITCH 5 28 5 28 2 FIELDSTAR MAYA MAJONG 2 17 2 17 3 ARBORFIELD LOVE ATFIRSTSIGHT 2 14 2 14 4 HURRICANE'S TIME AFTER TIME 2 10 3 15 5 HURRICANE'S ROSEBUD 2 9 4 21 6 HURRICANE'S YAKI-DA 2 8 2 8 7 MANDOLIC ELYSEE 2 7 2 7 8 IITU-MARIN SANDRA 3 7 3 7 9 JO-VAIN EMMANUELLE 1 6 2 15 10 MANDOLIC ILMILIEKKI 1 6 1 6 11 RHIWLAS FANTASIA 2 6 2 6 12 FIELDSTAR AZALEA 1 6 1 6 13 MAIFIELD LAURA LU LOGAN 2 5 2 5 14 MANDOLIC GOLOWOREZ STAR 1 5 1 5 15 MANDOLIC FOXTROTT 1 4 1 4 16 HURRICANE'S EIGHTH MIRACLE 1 4 1 4 17 MAIFIELD KARDEMUMMA 2 4 2 4 18 FIELDSTAR SALOME 2 4 2 4 19 MAIFIELD KANELI 1 3 1 3 20 QUIBBLE'S NYX 1 2 1 2 21 CHOCOLATE EYE'S BETTINA 1 2 1 2 22 AMANDA IZPOD SPIKA 1 2 1 2 23 BETTI 1 1 1 1 24 BERLOTTAN CHAMANTHA 1 1 1 1 25 QUIBBLE'S METIS 1 1 1 1 26 IITU-MARIN SOLVEIG SONG 1 1 1 1 27 IITU-MARIN UNELMA 1 1 1 1 Lähde:Suomen Kennelliitto, KoiraNet Jalostustilasto/Jalostusnartut

15 Taulukko Eniten käytettyjen narttujen sukulaisuussuhteet: Pentueita Pentuja Koira Vanhemmat Isovanhemmat 5 28 WINTERBOURNE VOODOO WITCH ELGERT SOUL FREE GB SH CH SHIRMAL CHOCOLATE SOLDIER ELGERT TRULY SCRUMPTIOUS WINTERBOURNE HALLOWEEN PUMPKIN CORALMIST CRAFTSMAN 4 21 HURRICANE'S ROSEBUD KANS MVA FIN MVA EST MVA V-94 FIELDSTAR JEROMY MORGAN WINTERBOURNE RED HOT CHILIPEPPER FIELDSTAR CHARLIES BOY RHIWLAS JENNY WREN 2 17 FIELDSTAR MAYA MAJONG FIN MVA FIELDSTAR CHRISTMAS FLOWER FIELDSTAR DANDELION RHIWLAS HOWARD FIELDSTAR BONNY SARA PRIAMUS OF THE FIELDS SOCIETY FIELDSTAR MAGPIE 3 15 HURRICANE'S TIME AFTER TIME RHIWLAS ENDORA KANS MVA FIN MVA EST MVA V-94 FIELDSTAR JEROMY MORGAN RHIWLAS WATEROAK SURVIVOR COVERWELL WITCHE'S BREW OF RHIWLAS FIELDSTAR CHARLIES BOY RHIWLAS JENNY WREN 2 15 JO-VAIN EMMANUELLE FIN MVA FIELDSTAR CHRISTMAS FLOWER FIN MVA TAMLIN'S BIMBO-BEAR RHIWLAS HOWARD FIELDSTAR BONNY SARA GB SH CH ADAMANT OF WESTACRES FIELDSTAR DANCING DOLL BROWNBEAUTY KANS&POHJ MVA LÄHDESUON KILROY INDIGON JULIETTA Lähde: Suomen Kenneliitto Koiranet /sukutaulut

16 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Rotumääritelmässä fieldspanielin luonnetta kuvataan seuraavasti: Poikkeuksellisen kuuliainen, toimelias, herkkä ja itsenäinen. Nämä ominaisuudet fieldspanielilla halutaan säilytettävän tulevaisuudessakin, koska kaikkia osa-alueita tarvitaan, jotta fieldspanieli selviää rodulle tyypillisessä tehtävässään ylösajavana ja noutavana lintukoirana. Esim. metsästysalueiden pirstoutuminen yhä pienemmiksi alueiksi edellyttää, että koiran tulee olla hyvin kuuliainen ja hyvin hallinnassa, jolloin kaikki pienetkin maa- alueet voidaan tehokkaasti käyttää hyödyksi. Toimeliaisuutta tarvitaan siihen, että fieldspanieli jaksaa olla kiinnostunut työstään pitkälle iltapäiväänkin, vielä silloinkin, kun takana on tyhjiä hakuja ja tuloksetonta työskentelyä. Riittävä herkkyys on hyödyksi työskenneltäessä erilaisia aistihavaintoja vaativassa työssä. Liiallinen herkkyys voi haitata sekä kouluttamista, että työskentelyä, jos koiran vastaanottokyky ylittyy esim. pelkotilan takia. Itsenäisyys on myös välttämätön metsästyskoiralle, koska ihmisen aistit eivät riitä antamaan vahvistusta koiran havainnoille, koiran on osattava itse päättää esim. hajujäljen paikka tai muu hajuhavainto. Fieldspanieli on perusluonteeltaan pidättäytyvä vieraita ihmisiä kohtaan. Se ei ole arka, mutta saattaa katsoa poispäin vieraan lähestyessä. Se saattaa olla hyvin omistushaluinen omasta perheestään ja siitä voi liian suojelevalla kasvatuksella saada huonosti käyttäytyvän. Terveyskyselyssä marraskuussa 2007 kysyttiin, ongelmakäyttäytymisestä, kyselystä saatua tietoa ei ole vielä julkaistu. Tiedot tullaan julkaisemaan yhdistyksen nettisivuilla niiden valmistuttua. Kahta fieldspanielia on käytetty luonnetestissä. Molempien koirien osalta on mainittu puuttuvan puolustushalun ja hyökkäävyyden sekä huonon tilanteista palautumiskyvyn. Luonnetesti sopii kaikille roduille, mutta rotukohtaisen profiilin avulla voidaan määritellä, mitkä tulokset ovat fieldspanielille haluttuja tai toivottavia ja mitkä ei toivottavia. Tällaista rotukohtaista määritelmää ei ole tehty. Fieldspanielin tulee suorittaa hyväksytysti spanielien taipumuskoe tai saada palkinto spanielien metsästyskokeesta voidakseen saavuttaa Suomen muotovalion arvon. Nämä rodunomaiset koesuoritukset riittävät myös KANS MVA arvon saamiseksi. Taipumuskoe on harvoin tälle rodulle ylipääsemätön ongelma. Ne ovat yleensä reippaita metsässä kulkijoita ja hyviä uimareita, joita eivät huonot maastot pelota.

17 Spanielien taipumuskoe eli SPA Kokeiden tarkoitus on todeta spanielirotujen käyttöominaisuuksia ja onko koiran luonne ja käyttäytyminen spanielirodulle tyypillinen. Kokeeseen kuuluvat seuraavat osasuoritukset: Sosiaalinen käyttäytyminen: Koira ei saa osoittaa aggressiivisuutta tai suurta arkuutta ihmisiä tai koiria kohtaa. Koiran on mm. annettava vieraan kosketella itseään. Tottelevaisuus: Yleistä tottelevaisuutta tarkkaillaan koko kokeen ajan. Koiran on oltava ohjaajansa hallinnassa. Koiran on annettava kytkeä itsensä. Haku- ja vesityöskentelyosuudella koira on vapaana, ja ohjaajan kutsusta sen on tultava luokse ja annetta kytkeä itsensä. Haku ja laukaus: Tarkoituksena on todeta, haluaako koira työskennellä maastossa ja olla yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Koira ei saa pelätä siitä n. 25 metrin etäisyydeltä haulikolla ammuttua laukausta. Koiran on vainuansa käyttäen etsittävä mahdollista riistaa tai jälkiä vähintään 10 m:n etäisyydellä ohjaajastaan vähintään viiden minuutin ajan, samalla kuitenkin pitäen yhteyttä ohjaajaansa. Laukauksensieto kokeillaan hakuosuuden yhteydessä. Koira ei saa pelätä ammuttua laukausta. Laukaus ammutaan, kun koira etenee ohjaajasta poispäin. Jäljestys: Koiran on kytkettynä 6 metrin taluttimeen seurattava vastatapetun tai tuoreena pakastetun, täysin sulaneen riistaeläimen tai kanin laahausjälkeä, joka on n. 120 m:n pituinen. Laahattu eläin jätetään kaadoksi. Vesityö: Koiran on uitava halukkaasti ja noudettava veteen heitetty riistalintu tai riistalintupukki. Ohjaaja heittää riistan tai pukin veteen koiran nähden. Koiran on uitava vähintään 5 metriä rannasta poispäin ja tuotava riista tai pukki mieluiten kuivalle maalle. Riittävä suoritus kuitenkin on, jos ohjaaja voi jalkojaan kastelematta ottaa noudettavan esineen vedestä. Kivien käyttö lisähoukuttimena on sallittu. Ruuan, makupalan, toisen koiran tai ihmisen käyttö houkuttimena on kielletty. Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Koiran ja ohjaajan yhteistyötä seurataan ja arvioidaan koko kokeen ajan.

18 FIN MVA Hurricane s Time After Time Kuva Tarja Karjalainen Taulukko 5 Fieldspanieleiden taipumuskoekäynnit ja tulokset 1992-2007 SPA käynnit ja tulokset vuosilta 1992-2007 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 Yht. % SPA1 4 8 4 4 6 4 2 6 2 4 5 1 5 14 0 0 69 70,41 SPA0 2 5 5 1 0 4 4 2 0 1 0 0 1 4 0 0 29 29,59 SPA- 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Yht. 6 13 9 5 6 8 6 8 2 5 5 1 6 18 0 0 98 100 Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet /tulostilastot/-spa-tulokset Koekäyntien vähenemisen yhtenä syynä saattaa olla harjoitusmahdollisuuksien puute. Monissa yhdistyksissä podetaan aktiivisten vetäjien puutetta, jolloin alueelliset kokeet ja harjoitusmahdollisuudet puuttuvat. Samoin yhä vähäisemmäksi käyvät harjoitusolosuhteet, aina vähemmän on paikkoja missä koirat voivat olla vapaana, tai käydä uimassa. Koulutus- koe- ja harjoittelumahdollisuuksien parempi kartoittaminen ja tietojen julkaiseminen voisi innostaa osallistumaan paremmin kokeisiin.

19 Kaavio 3. pylväskaavio edellisestä taulukosta Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet /tulostilastot/-spa-tulokset Taulukko 6. Mejä-koekäynnit ja tulokset prosentuaaliset osuudet Mejä-kokeissa käynnit ja tulosprosentit vuosilta 1992-2007 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 yht. % % kaikista VOI1 2 3 2 5 2 2 1 5 6 6 6 5 6 10 12 7 80 36,36 19,42 VOI2 2 6 2 2 2 0 1 7 2 4 4 2 4 5 7 12 62 28,18 15,05 VOI3 1 1 2 3 0 0 0 0 2 4 4 1 2 3 0 4 27 12,27 6,55 VOI0 3 5 2 0 1 2 2 1 4 7 3 0 1 3 7 3 44 20 10,68 VOI- 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 1 1 4 0 0 0 7 3,18 1,7 Yht. 8 15 8 10 5 4 4 13 14 22 18 9 17 21 26 26 220 100,00% 53,4 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 Yht. % AVO1 2 3 5 4 5 3 3 0 2 0 5 6 3 3 4 7 55 28,65 13,35 AVO2 2 3 3 2 1 3 1 0 2 0 4 8 4 2 2 3 40 20,83 9,71 AVO3 0 3 1 3 0 4 1 0 1 0 2 3 3 2 0 2 25 13,02 6,07 AVO0 2 5 1 3 7 3 3 2 1 0 4 7 5 8 8 7 66 34,38 16,02 AVO- 0 0 0 0 0 0 0 0 0 2 2 2 0 0 0 6 3,13 1,46 Yht. 6 14 10 12 13 13 8 2 6 0 17 26 17 15 14 19 192 100,00% 46,6 VOI+ AVO Yht. 14 29 18 22 18 17 12 15 20 22 35 35 34 36 40 45 412 100,00% Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet/tulostilastot/Mejä-tulokset Metsästyskoirien jäljestämiskokeissa (MEJÄ) on Jälkivalion arvon saavuttanut 18 fieldspanielia. Parhaiten on menestynyt FIN MVA&JVA MEJÄ SM-86-87 Lähdesuon Nasta, joka on voittanut mainitussa koelajissa kaksi kaikkien metsästyskoirarotujen Suomen mestaruutta ja ollut kerran kolmantena. Spanielimestaruuksia samassa lajissa koiralla on yksi, lisäksi yksi toinen ja yksi kolmas sija.

20 Kaikkiaan 18 jälkivaliosta (JVA) on ollut 5 kansainvälistä valiota (KANS MVA) ja 7 Suomen muotovaliota (FIN MVA), joten rotu ei ole jakautunut käyttö- ja näyttelylinjoihin. 4.2.1 Metsästys Fieldspanielilla metsästetään vesi- ja kanalintuja. Sitä voidaan käyttää myös metsästyksessä jäniksen tai rusakon liikkeelleajajana. Se ei saa pelätä laukausta ja sen pitää olla rohkea yllättävissäkin tilanteissa. Metsästystilanteessa koiran on pysyttävä haulikon kantaman päässä ohjaajasta. Rodusta on vain kolmea koiraa käytetty virallisissa spanielien metsästyskokeessa ja kaksi näistä on palkittu avoimessa luokassa. Fieldspanielin käyttöä käytännön metsästyksessä ja sen sopivuudesta siihen tulisi kartoittaa harrastajille ja omistajille osoitetulla kyselyllä. 4.2.2 Muut harrastusmuodot Fieldspanieli on monitoimikoira, jonka kanssa voi myös harrastaa tokoa, agilitya, metsästystä, jäljestystä sekä näyttelyitä. 4.3 Terveys 4.3.1 Pevisaohjelmaan sisällytetyt sairaudet Suomen Spanieliliitto ry:n kevätkokous on vuonna 1982 päättänyt hyväksyä fieldspanieli-rodun PEVISA-anomuksen lähetettäväksi Suomen Kennelliittoon. Suomen Kennelliitto on hyväksynyt ohjelman kokouksessa 1989. Vuonna 1988 Kennelliitto hyväksyi ohjelmasta uuden version. Haluttiin kaikille sen ajan Suomessa rekisteröidyille spanieliroduille samanlainen ohjelma, koska oletettiin ongelmienkin pohjautuvan yhteisiin perintötekijöihin, koska monen spanielirodun alkutaipaleella ovat eri spanielirotujen väliset risteytykset vaikuttaneet. Vuonna 1994 Kennelliitto hyväksyi jälleen uuden version fieldspanieli-rodulle astuvaksi voimaan 1.1.1995. Ohjelmaa muutettiin syystä, että nyt haluttiin jokaiselle spanielirodulle omakohtainen ohjelma, koska jalostustoimikunnat olivat todenneet, että spanielirotujen ongelmat eivät olleet samanlaisia. 1995 hyväksyttyä PEVISA-ohjelmaa on anottu jatkettavaksi kaksi kertaa viiden vuoden välein ja nykyinen ohjelma on voimassa 31.12.2011 asti.

21 PEVISA-ohjelmat 1997 2011 1989: Ensimmäinen versio Ennen kuin pentue rekisteröidään, tulee sen vanhemmista olla Kennelliiton hyväksymät lonkkalausunnot sekä vanhempien tulee olla silmätarkastettu PRA:n ja HC:n varalta. Lonkkakuvausikä on vähintään 18 kk. Silmätarkastuslausunto ei synnytyshetkellä saa olla 12 kk vanhempi. Tutkimustulos ei vaikuta rekisteröintiin. 1997: Silmätarkastuslausunnon voimassaolo oli välillä 22kk josta se muuttui 24 kk vuonna 2002 2002 lonkkakuvaustuloksen alaikäraja muuttui 12 kk:si Nykyinen, voimassa oleva ohjelma alk. 2002: Ennen pentueen rekisteröintiä vanhemmat on lonkkakuvattava, alaikäraja kuvaukselle on 12 kk. Vanhemmilla on oltava myös silmätutkimustulos ennen pentueen rekisteröintiä. Tutkimustulos ei saa olla 24 kk vanhempi. Tutkimustulokset eivät vaikuta rekisteröintiin. Taulukko 7. Tietoja silmätutkituista koirista vuosilta 1998-2007 Vuosi Syntyneit ä Silmätutkimukset - Yhteenveto 1998-2007 Tutkittu Tutkittu % 1998 11 4 36,00% 4 100,00% OK OK % HC PRA MRD GRD TRD PHTVL/ PHPV 1999 14 7 50,00% 7 100,00% 1 2000 30 13 43,00% 10 77,00% 2 1 2 2001 14 4 29,00% 3 75,00% 1 2002 9 7 78,00% 7 100,00% 1 2003 17 8 47,00% 8 100,00% 2004 18 10 56,00% 9 90,00% 1 2005 22 7 32,00% 7 100,00% 1 2006 25 3 12,00% 2 67,00% 1 2007 27 1 4,00% 1 100,00% Yhteensä 187 64 34% 58 90,62% 5 1 5 Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet/tutkimustulokset /silmätutkimukset Muut

22 Taulukko 8 :Silmätutkimustulokset vuosittain Silmätutkimustuloksia tilastointiaikana vuodet 1998 2007 tutkimusvuosi Diagnoosi esiintymiä 1999-2005 Cilia aberranta, todettu S 3 2000-2003 Ei perinnöll. harmaakaihia, tulkinnanvar. 0 3 2000-2002 Ektropion, todettu S 2 2000 Ektropion, tulkinnanvar. 0 1 2000 Entropion, todettu S 1 2003 Membrana pupillaris persistens, tulkinnanvar. 0 2 2000-2003 Muita silmämuut. tark. määrittelemättä 3 1999-2005 Muu morbi organorum lacrimalium 3 2006 Muut luomisairaudet 1 2005 Muut morbi corporis vitrei 1 1999-2005 Muut mykiömuutokset, ei perinnöll. 7 2000 Muut sarveiskalvomuutokset 1 2003 PHTVL/PHPV, tulkinnanvar. 0 2 2000 RD, geograafinen 2 1 2000-2006 RD, multifokaali 1 5 Seuraavassa on tiivistelmä perinnöllisistä silmäsairauksista, joita on tavattu fieldspanieleilla. Lähde Sari Jalomäki: Perinnölliset silmäsairaudet, niiden oireet, diagnostiikka, merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta (Apex verkkoklinikka 2008). RD (retina dysplasia) eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö on usealla rodulla perinnölliseksi epäilty tai todettu sairaus, jossa verkkokalvo kehittyy jo sikiökaudella palautumattomasti epänormaalisti. Verkkokalvon rakenne voi olla paikallisesti liikakasvuinen tai osin irtaantunut, muodostaen poimuja ja pienempiä tai laajempia irtaumia. Vakavimmissa tapauksissa koko verkkokalvo on irtaantunut. RD jaetaan löydöksien perusteella kolmeen luokkaan. MRD eli multifokaali RD tarkoittaa, että koiralla on verkkokalvollaan (yhdessä tai molemmissa silmissä) yksi tai useampia poimuja. GRD eli geograafinen RD on MRD- muutosta laajempi poimujen ja verkkokalvon ohentumien saarekemainen kertymä, joka jo todennäköisesti vaikuttaa näkökykyyn toisin kuin MRD. TRD eli totaali RD:ssä verkkokalvo on kokonaisuudessaan irti. TRD:tä sairastava koira on usein syntymästään saakka sokea. Ei tiedetä, ovatko MRD, GRD ja TRD keskenään geneettisesti samoja sairauksia. On rotuja, joilla esiintyy

23 kaikkia RD:n muotoja ja rotuja, joilla MRD- koiria käytetään jalostukseen ja silti vakavampia RD:n muotoja ei esiinny. Rodusta riippuen MRD- diagnoosin saaneita koiria saa käyttää jalostukseen, kunhan valitulla partnerilla ei ko. muutoksia ole. GRD ja TRD koiria ei saa käyttää jalostukseen missään rodussa. PRA (progressiivinen retina atrofia) eli verkkokalvon etenevä surkastuma käsittää suuren joukon perinnöllisiä, eri alkuperästä johtuvia tauteja, jotka vääjäämättä johtavat sokeuteen. PRA voi esiintyä myöhäissyntyisenä tai jo hyvin nuorella iällä. Koiran verkkokalvo voi olla syntyessä täysin terve ja sairastua myöhemmin (degeneraatio), tai se voi olla syntymästä asti epänormaali (dysplasia). Oireet alkavat tavallisesti hämäräsokeutena. Molempien silmien verkkokalvolla matalia valomääriä aistivat sauvasolut alkavat rappeutua ensin. Ajan kanssa myös kirkkaassa valossa toimivat tappisolut alkavat rappeutua aiheuttaen näin täydellisen sokeutumisen. PRA:aan sairastuneelle yksilölle ei ole olemassa hoitoa, joka voisi estää, hidastaa tai parantaa verkkokalvon rappeutumista. HC (hereditaarinen katarakta) eli perinnöllinen harmaakaihi on nuorella tai keski-ikäisellä koiralla esiintyvä linssin samentuma joko toisessa tai molemmissa silmissä. HC on todettu tai epäilty perinnölliseksi jo yli sadalla rodulla. Kaihi on nimitys linssissä olevalle samentumalle, jonka läpi valo ei pääse. Perinnöllistä kaihia tulee aina epäillä nuorella tai keski-ikäisellä koiralla, jolla on joko toisessa tai molemmissa silmissä kaihimuutos, jonka ei voi selittää syntyneen trauman, tulehduksen, aineenvaihduntasairauden tai korkean iän myötä. Kaihi voi ilmetä jo syntymästä saakka, tällöin sitä kutsutaan synnynnäiseksi kaihiksi, joka voi myös olla perinnöllinen muutos. Perinnöllinen kaihi ilmenee usein nuorella iällä, joskin poikkeuksia esiintyy rotujen ja yksilöiden välillä. Kaihi voi olla pieni muutos linssissä, joka ei etene eikä vaivaa koiraa. Se voi toisaalta olla etenevä johtaen linssin täydelliseen samentumiseen ja näkökyvyn menettämiseen. Kaihiin ei ole olemassa lääkkeellistä hoitoa, joka ennalta ehkäisisi, hidastaisi tai parantaisi sairauden. Kirurginen hoito, jossa samentunut linssi poistetaan, ja sen tilalle asetetaan valoa taittava keinolinssi, on ainoa tapa palauttaa silmän näkökyky. PHPV/PHTVL (persistoiva hyperplastinen primaari vitreus/persistoiva hyperplastinen tunika vasulosa lentis) Näillä muutoksilla tarkoitetaan sikiökautisen liikakasvuisen alkulasiaisen ja silmän sisällä linssiä suonittavan verisuonijärjestelmän jäännettä. Osa em. rakenteista kehittyy virheellisesti sikiökauden alkuvaiheessa hyperplastiseksi eli liikakasvuiseksi. Normaalisti sikiökautisen lasiaisen (lasiainen=vitreus) ja sikiökautista linssiä ruokkivan verisuonijärjestelmän (tunika vasculosa lentis) tulisi hävitä syntymän aikoihin. Joillakin yksilöillä näin ei tapahdu, vaan sikiökautisista liikakasvuisista rakenteista jää osia pysyvästi (persistoivasti) jäljelle. Vakavimmissa asteissa em. rakenteet aiheuttavat linssi takakapseliin samentumia, linssimuodon muutoksia, altistavat linssin myöhemmille kaihimuutoksille ja voivat jopa sisältää toimivaa verisuonitusta altistaen silmän sisäisille verenvuodoille. Vakavimmissa muodoissa yksilö voi olla jo hyvin nuoresta iästä sokea. PHPV/PHTVL- muutokset jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen. Muutokset ovat synnynnäisiä. Niihin ei ole lääkkeellistä hoitoa. Lievät muutokset eivät etene, eivätkä haittaa koiraa. Vakavampien muutosten kirurginen hoito on hyvin riskialtista. PPM (persistoiva pupillaari membraani) on synnynnäine silmän kehityshäiriö, jossa sikiökautinen silmän linssin etuosaa ruokkiva verisuonitettu verkko/kalvo ei häviä normaalisti syntymän aikoihin tai

24 viimeistään kuuden viikon sisällä. Verisuonitetun kalvon /verkon jäänteenä voidaan nähdä yhdessä tai molemmissa silmissä linssin etukapselissa keskellä pieniä, pigmentoituneita pisteitä tai iriksen eli värikalvon pinnalla lankamaisia nk. PPM-rihmoja. Rihmat voivat olla lyhyitä tai pitkiä. Rihmat voivat kulkea iriksestä irikseen jopa pupillin poikki, iriksestä linssin etukapseliin tai iriksestä sarveiskalvoon aiheuttaen linssin ja sarveiskalvon kiinnityskohtaan samentumamuutoksen. Rihmojen sijaan voidaan nähdä laajempia, kudoslevymäisiä muutoksia. Vakavimmissa tapauksissa muutokset heikentävät yksilön näkökykyä. Sairaus ei lievissä muodoissa haittaa yksilöä lainkaan. PPM- muutokset eivät häviä koskaan, mutta eivät toisaalta lisäännykään. Distichiasis Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä ripsiä kutsutaan distichiasis-ripsiksi. Ylimääräisiä ripsiä voi esiintyä sekä ylä- että alaluomissa, ja tavallisesti molemmissa silmissä. Runsaslukuisina ylimääräiset ripset aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä, silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa. Jos ylimääräisiä ripsiä on runsaasti, niiden hoito on kirurginen poisto. Ektooppiset ciliat eli väärässä paikassa sijaitsevat ripset, jotka usein kasvavat luomen sisäpinnalla sidekalvolla, ovat eräs muoto distichiasiksesta. Koska ektooppiset ripset ovat usein lyhyitä ja jäykkiä ja ne suuntautuvat suoraan kohti sarveiskalvoa, ne voivat aiheuttaa sarveiskalvoon haavautumista ja siten kipua. Hoitona on ektooppisen ripsen kirurginen poisto. Entropium ja ektropium ovat luomen rakenneongelma, jossa liian löysät luomet kiertyvät joko sisäänpäin (entropium) tai ulospäin (ektropium). Silmä- tai luomisairaudet eivät ole olleet rodulle ongelma. Viime aikoina on todettu yksi GRD ja viisi MRD tapausta. PEVISAssa kasvattajat ovat sitoutuneet vastustamaan myös näitä sairauksia, vaikkakaan niiden ilmeneminen pentueen vanhemmissa ei estä pentueen rekisteröintiä. Fieldspanieleiden rotuneuvottelussa 2005 päätettiin, että jos jompikumpi vanhemmista saa diagnoosin MRD, yhdistelmä ei saa jalostustoimikunnan hyväksyntää. Näin pienessä populaatiossa tästäkin sairaudesta voi tulla uhkatekijä, kun muutaman vuoden kuluttua jokaisen koiran takana on MRDsairaita koiria. Sairauden periytyvyys on epäselvä. Lonkat http://www.kennelliitto.fi/fi/jalostusjakasvatus/artikkelit/lonkkanivel.htm ELL Anu Lappalainen Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkavika, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä.

25 Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1 0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, pupuhyppely, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa. Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Rodun PEVISA-ohjelmaan on sisällytetty myös lonkkakuvauspakko jalostukseen käytettäville koirille. Alaikäraja kuvaukselle on 12 kuukautta. Kuvaustulos ei vaikuta pentujen rekisteröintiin.

26 Taulukko 9. Lonkkatutkimukset ja tulokset Lonkkaniveltilasto 1995-2006 Vuosi Syntyneitä A B C D E Yhteensä Tutkittu % A B C D E 1995 12 0 3 2 0 0 5 41,70% 0,00% 60,00% 40,00% 0,00% 0,00% 1996 30 2 6 1 1 0 10 33,30% 20,00% 60,00% 10,00% 10,00% 0,00% 1997 34 1 3 2 1 0 7 20,60% 14,30% 42,90% 28,60% 14,30% 0,00% 1998 11 1 2 1 0 0 4 36,40% 25,00% 50,00% 25,00% 0,00% 0,00% 1999 14 3 3 0 1 0 7 50,00% 42,90% 42,90% 0,00% 14,30% 0,00% 2000 30 6 4 2 1 0 13 43,30% 46,20% 30,80% 15,40% 7,70% 0,00% 2001 14 1 0 4 0 0 5 35,70% 20,00% 0,00% 80,00% 0,00% 0,00% 2002 9 1 4 0 1 1 7 77,80% 14,30% 57,10% 0,00% 14,30% 14,30% 2003 17 1 2 4 2 0 9 52,90% 11,10% 22,20% 44,40% 22,20% 0,00% 2004 18 3 5 2 1 0 11 61,10% 27,30% 45,50% 18,20% 9,10% 0,00% 2005 22 3 5 0 0 0 8 36,40% 37,50% 62,50% 0,00% 0,00% 0,00% 2006 25 2 3 0 2 0 7 28,00% 28,60% 42,90% 0,00% 28,60% 0,00% Yht. 236 24 40 18 10 1 93 39,40% 25,80% 43,00% 19,40% 10,80% 1,10% Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet/Jalostustilastot /tutkimustulokset/ lonkkatutkimukset Tiedot edellä olevasta taulukosta, rivi Yhteensä A-E

27 The image cannot be displayed. Your computer may not have enough memory to open the image, or the image may have been corrupted. Restart your computer, and then open the file again. If the red x still appears, you may have to delete the image and then insert it again. Kaavio 5. Tutkimusprosentti syntyneistä pennuista vuosina 1995-2006 Tiedot yllä olevasta lonkkaniveltilaston taulukosta Tutkittu % sarake Kuvattujen koirien vähäinen määrä ei anna ehkä oikeaa kuvaa kehityksestä, mutta saadulla tiedolla kuluneena 18 vuotena ei ole havaittu eikä tilastollisesti voitu todeta mitään radikaalia muutosta lonkkaniveldysplasian esiintymisessä huonompaan tai parempaan suuntaan. Kuvauksilla on ainoastaan saatu tietoa jalostuksessa käytettävistä yksilöistä. C- ja D lonkkaisten osuus on kutakuinkin pysynyt samana, vuosittainen vaihtelu C- ja D lonkkaisten osuudessa on kuitenkin suurta. Ko. vaikutelma tulee siitä, että kuvattujen koirien lukumäärät ovat kaikkiaan hyvin pienet, mitään tilastollisesti merkittäviä eroja tulosten muuttumisen suhteen ei pysty osoittamaan.

28 Jalostustoimikunta on saanut ilmoituksen kahdesta koirasta, jotka on lopetettu mahdollisten lonkkaongelmien vuoksi. Rotu on myöhään kehittyvä ja olisikin suositeltavaa kuvauttaa koira vasta n. 1,5-vuotiaana. 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet Rotujärjestö on lähettänyt kyselyn vuonna 2006 noin 127 fieldspanielin omistajalle koirien terveydestä tai erilaisista sairauksista. Vastaukset saatiin 75 koirasta, joten jos kyselyn vastauksiin luotetaan, rodussa ei tällä hetkellä ole vakavia terveysongelmia. Tavallisia korva-, silmä- ja suolistotulehduksia on silloin tällöin, vastauksissa ei tullut esille mitään merkittäviä perinnöllisiksi luokiteltavia sairauksia. Kilpirauhasen vajaatoiminta Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koiran yleisin sisäerityssairaus. Sairauden esiintyvyys on keskimäärin 0,2 0,4 % kaikista koirista, mutta joissakin roduissa esiintyminen on huomattavasti yleisempää. Kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Suomessa on todettu yksi diagnosoitu tapaus. Kilpirauhashormonia tarvitaan kaikkialla elimistössä aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Siksi vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Aineenvaihdunnan hidastumiseen liittyvät oireet, kuten uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen, ovat yleisimmät. Lähes yhtä paljon esiintyy ihooireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Edellä mainittuja harvemmin esiintyy hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita. Kilpirauhasen toiminnan mittaamiseen on käytössä useita eri testejä, joista tavallisimmin käytetään T 4 ja TSH määrityksiä. Jos tulos on ristiriitainen, uusintatutkimus suoritetaan 4-8 viikon kuluttua tai määritetään vapaa-t 4 pitoisuus. Lymfosytäärista tyreoidiittia epäiltäessä voidaan mitata tyreoglobuliinivasta-aineiden määrä (TGA). Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois autoimmuunityypin sairautta. Hoitona käytetään elinikäistä levotyroksiinikorvaushoitoa. Piilokiveksisyys Piilokiveksisyys on autosomaalinen resessiivinen sairaus, joten myös narttu voi periyttää tätä ominaisuutta. Rodussa esiintyy jonkin verran sekä tois- että molemminpuolista piilokiveksisyyttä. Vika ei ole yleinen. Epilepsia Koiran epilepsia