SOTAMIES HEIKKI MATINPOIKA STENSIÖN SUKU. Asko Vuorinen

SOTAMIES HEIKKI MATINPOIKA STENSIÖN SUKU Asko Vuorinen

SOTAMIES HEIKKI MATINPOIKA STENSIÖN SUKU ASKO VUORINEN 1

Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku 2015 Ekoenergo Oy Lokirinne 8 A 25 02320 Espoo ISBN 978-952-67057-9-8 (sid.) ISBN 978-952-68394-1-7 (nid.) ISBN 978-952-68394-0-0 (PDF) Kirja on saatavissa pdf-muotoisena kirjana tekijän kotisivuilta osoitteesta www.askovuorinen.fi Ekoenergo Oy on vuonna 1979 perustettu yritys, joka on julkaissut useita kirjoja. Kirjojen tiedot löytyvät Ekoenergo Oy:n kotisivuilta www.ekoenergo.fi. 2

SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe... 7 1 JOHDANTO... 9 1.1 Stensiön suku... 9 1.2 Matti Pekanpoika Moksun suku... 13 1.3 Jacob Petrinpoika Suomalainen Finnon suku... 14 1.4 Turun piispa Isac Rothoviuksen suku... 15 1.5 Klöfverskjöldin aatelissuku nro 579... 15 1.6 Kolunsaran suku... 16 1.7 Keisarin suku... 17 1.8 Strangin ja Spangarin suku... 19 1.9 Muita tutkimuksia suvustamme... 19 1.10 Kirjoja... 19 1.11 Jatkotutkimuksia... 20 2 SUOMEN HISTORIASTA... 23 2.1 Suomalaiset... 23 2.2 Vanha Ruovesi... 25 2.3 Vanha Keuruu (1630 1845)... 28 2.4 Ähtäri... 32 3. VÄÄKSYN KARTANO... 34 3.1 Kartanon omistajia... 34 3.2 Juhana III... 37 3.3 Kaarina Hannuntytär... 38 3.4 Pontus de la Gardie... 41 3.5 Jakob de la Gardie Laiska Jaakko... 42 3.6 Henrik Horn af Kankais... 44 3.7 Kirkkoherra Arvid Adolf Arvidsson... 44 3.8 Adolf Ivar Arwidsson... 46 4 HANKAVEDEN RÄLSSITALOT... 47 4.1 Pirkanpohjan erämäät... 47 4.2 Tiainen eli Moksu... 48 4.3 Hankola... 50 4.4 Tiainen eli Tuomariniemi... 52 4.5 Nyyssölä... 53 3

5 NIEMISVEDEN RÄLSSITALOT... 56 5.1 Hokkala eli Hokkanen (1:1)... 57 5.2 Makkola eli Makkonen... 60 5.3 Korpi-Hokkala eli Korpi-Hokkanen... 61 5.4 Viitala (1:2)... 61 5.5 Ritokangas... 62 5.6 Tenhula eli Tenhunen (2:1)... 62 5.7 Kauppala (3:1)... 64 5.8 Hautala (3.2)... 64 5.9 Metsola... 66 6 ÄHTÄRIN JA SOININ TALONPOIKAISTALOT... 67 6.1 Pahankala... 67 6.2 Korsumäki... 67 6.3 Pöyhölä eli Pöyhönen... 69 6.4 Hämeenniemi... 70 6.5 Veteläsuo... 71 6.6 Pekkanen eli Leppäkangas... 73 7 PYLKÖNMÄEN JA MULTIAN TALOT... 74 7.1 Rautalammin erämaat... 74 7.2 Riekko eli mietala... 76 7.3 Leppälä eli Hokkala Pylkönmäellä... 77 7.4 Uusi Leppälä... 79 7.5 Lauttamäki... 81 7.6 Santunmäki... 82 7.7 Multia eli Multianniemi (Multian kylä n:o 3)... 82 7.8 Talojen koot... 84 8 SODAT JA SUVUN SOTAMIEHET... 87 8.1 Ruotusotamiehet... 87 8.2 Hattujen sota 1741-43... 88 8.3 Kustaa III:n sota 1788-90... 89 8.4 Suomen sota 1808-09... 91 8.5 Sisällisota... 94 8.6 Talvisota... 96 8.7 Jatkosota... 100 8.8 Jälleenrakennus... 101 4

9 SUVUN HENKILÖITÄ... 103 9.1 Koulutus... 103 9.2 Suvun akateemisia... 106 9.3 Kristian Tjäder, Metsola... 108 9.4 Herman Tjeder, Tenhunen... 110 9.5 Onni Hokkanen... 111 9.6 Arvi Kivimaa... 112 9.7 Antti Pohjonen... 113 10. HARRASTUSTOIMINTA JA LUOTTAMUSTEHTÄVÄT... 115 10.1 Urheilu... 115 10.2 Harrastustoiminta... 119 10.3 Luottamustehtävät... 121 10.4 Rakentaminen... 124 10.5 Pelit ja leikit... 125 11. DNA-TUTKIMUS STENSIÖN SUVUSTA... 127 11.1 Suvun miesten Y-haploryhmä... 127 11.2 Muita ominaisuuksia... 129 11.3 Mitokondria-testit... 130 12 SUKUSELVITYS... 131 12.1 Sukutaulut... 132 7.2 Henkilöluettelo... 264 5

6

ESIPUHE Sotamies Heikki Matinpoika Stensiö s. 1709 oli Porin läänin jalkaväkirykmentin Ruoveden komppanian ruotusotamies. Hän on edellisen kirjani Sotamies Tuomas Tjederin isä. Näin tämä kirja sisältää myös samat henkilötiedot kuin edellinen kirjani, mutta henkilöiden tiedot on annettu vain 1915 ja sitä aikaisemmin syntyneiltä Heikki Stensiön jälkeläisiltä. Nyt kirjassa on Tuomas Tjederin jälkeläisten lisäksi mukana myös Heikki Stensiön muiden lasten jälkeläiset. Heikillä ja hänen ensimmäisellä vaimolla, Kaisa Juhontyttärellä, oli neljä lasta, joista vain Maria Heikintyttären lapset on löydetty tähän mennessä. Heikillä oli toisen vaimonsa, Vappu Juhontytär Makkosella, kanssa myös neljä lasta, joista Tuomas Heikinpoika Tjederin ja Liisa Heikintyttären lapset on tutkittu. Näistä puutteista huolimatta tiedostoihin on koottu yhteensä 17. nimeä, joista 8.653 on Heikki Matinpoika Stensiön jälkeläisiä ja loput puolisoita ja heidän vanhempiaan. Suvussa on ollut paljon sotilaita. Tämän vuoksi suvun miehet ovat taistelleet melkein kaikissa sodissa. Heikki Stensiö palveli sotilaana vuodet 1733 62. Hänen poikansa, Heikki Heikinpoika Lång s. 1762, palveli vuodet 1787-1806. Heikin toinen poika, Tuomas Heikinpoika Tjeder s. 1765, palveli vuodet 1784-1812 ja taisteli Kustaan sodassa ja Suomen sodassa. Heidän lisäkseen Tuomas Tjederin vävy, Juho Wik s. 1787, palveli hänen kanssaan yhtä aikaa Suomen sodassa. Suvun miehet antoivat myös suuren panoksen sisällissodassa, talvisodassa ja jatkosodassa. Aika monet heistä jäivät rintamalle sankarivainajina. Sukumme on sotilassuku ja sodat antavat tälle sukukirjalle tärkeän sisällön. Tämän lisäksi suvun miehet ja naiset ovat kunnostautuneet myös monissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Kuitenkin pääosan ammattina on maatalous sotavuosiin asti. Suvulla on ollut hallussaan monia Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen suuria tiloja, jotka on pilkottu myöhemmin lukuisiksi pieniksi tiloiksi. Suomen sodan jälkeen Ähtärin rälssitiloista suvun hallussa ovat olleet Moksu, Hokkala, Tenhula ja Kauppala. Niiden lisäksi suvun tiloja ovat olleet monet suuret perintötilat Ähtärissä, Soinissa, Karstulassa ja Multialla. Sodan jälkeen monet suvun nuoremmat polvet ovat muuttaneet kaupunkeihin ja antaneet panoksensa monissa ammateissa. Monet sukulaisemme kuuluvat myös suuriin eteläpohjalaisiin Keisarin, Kolunsaran sekä Strangin ja Spangarin sukuihin, joista on tehty parikymmentä eri sukukirjaa. Sotilastaustan takia kirja käsittelee laajasti esi-isiemme käymiä sotia. Sen lisäksi luodaan katsaus suvun vanhimpiin ja suurimpiin taloihin ja niiden isäntiin. Espoossa elokuussa 2017 Asko Vuorinen 7

8

1 JOHDANTO 1.1 STENSIÖN SUKU Heikki Matinpoika Stensiö s. 1709 oli Porin jalkaväkirykmentin Kivijärven ruodun nro 48 ruotusotamies, joka asui Korsumäen torpassa. Hänet on mainittu vuoden 1733 elokuun katsastusluettelossa (Vanhan Ruoveden historia II.2). Hän erosi palveluksesta 5.3.1762 oltuaan palveluksessa 29 vuotta. Alustavan selvityksen mukaan (Keuruun rippikirjat 1600-luvulta palaneet Hankolassa) Heikin vanhemmat olivat Matti Pekanpoika Moksu ja Beata Heikintytär. Matti Pekanpojasta tuli vuonna 1690 Tiainen eli Moksun rälssitalon lampuoti. Moksu kuului Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloihin. Heikillä oli myös sisar Anna Matintytär, joka meni naimisiin Mikko Ristonpoika Marttisen kanssa. Mikko Marttinen oli muuttanut Vehkoosta ja hänestä toimi aluksi Kuitinlahden talon isäntänä vuosina 1676 1700 ja Tiainen eli Moksun rälssitalon lampuotina vuosina 1700 1708. Mikon ja Annan tytär oli Sofia, jonka mies Juho Matinpoika Kömi toimi Moksun lampuotina vuosina 1709 1731. Heidän poikansa Juho Matinpoika Moksu toimi Moksun lampuotina vuosina 1732 1755. TAULU 1 I Matti Pekanpoika Moksu, Moksun isäntä 1690-1695, s. n. 1660. Matti väittää ostaneensa Moksun talon. 1. puoliso: Maria Moksu,. 1. Anna Moksu, s. n. 1680. Tauluun 2. 2. Jaakko Moksu, s. n. 1682. Tauluun 19. 2. puoliso: Beata Heikintytär,. Isä: Heikki. 3. Heikki Stensiö, s. 1709. Tauluun 20. 1. Sofia Moksu. Tauluun 3. 2. Samuel Moksu,. TAULU 3 (taulusta 2) III Sofia Mikontytär Moksu, k. 17.1.1748 Ähtäri. Puoliso: Juho Matinpoika Kömi, Moksu, Tiainen eli Moksun isäntä 1709-1731, s. 1683 Pihlajavesi, Kömi, k. Ähtäri. Vanhemmat: Matti Sipinpoika Mäki, Kömi ja Vappu Ollintytär Kömi. 1. Matti Moksu, s. 14.9.1706. Tauluun 4. 2. Juho Moksu, Tiainen, s. 15.7.1710 Ähtäri. Tauluun 6. 3. Liisa Moksu, s. 1717. Tauluun 11. 4. Erkki Erik Moksu, Perander, s. TAULU 2 (taulusta 1) II Anna Matintytär Moksu, s. n. 1680. Anna Matintytär Moksu oli tuomittu noituudesta vuonna 1708. Annan kerrottiin nousseen pääsiäisaamuna pellavahaasian päälle ja sieltä taikoneen varikset pois pellavamailtaan toivottaen ne toisiin kyliin. Rangaistuksena hän istui kahtena sunnuntaina jalkapuussa. Puoliso: Mikko Ristonpoika Marttinen, Moksu, Kuitinlahden isäntä, Tiaisen eli Moksun isäntä 1700-1708. Vanhemmat: Risto Marttinen ja Marttinen. 5.6.1719 Ähtäri, Moksu. Tauluun 12. 5. Maria Moksu, s. 11.2.1721 Ähtäri, Hankavesi, Moksu. Tauluun 16. 6. Kirsti Moksu, s. 1723 Ähtäri, Hankavesi, Moksu. Tauluun 17. 7. Vappu Moksu, s. 22.1.1724 Ähtäri, Moksu, Hankavesi. Tauluun 18. 8. Kaisa Moksu,. TAULU 4 (taulusta 3) IV Matti Juhonpoika Moksu, Vääksyn lampuoti, Tiainen eli Moksun isäntä 1732-1755, s. 14.9.1706, k. 1770. 1. puoliso: Maria Tuomaantytär Pylkkäältä, s. 1710, k. 18.4.1762. 1. Erkki Moksu, s. 1732. Tauluun 5. 2. puoliso: Anna Erkintytär Savolainen, s. 9

23.5.1736, k. 1813. TAULU 5 (taulusta 4) V Erkki Matinpoika Moksu, Vääksyn lampuoti, Tiainen eli Moksun isäntä 1756-1775, Ähtärin kappalainen, s. 1732, k. 1796. Puoliso: Sofia Tuomaantytär Tenhunen, Moksu, s. 1730, k. 1795. TAULU 6 (taulusta 3) IV Juho Juhonpoika Moksu, Tiainen, Tiainen eli Tuomariniemen kruununtalollinen 1740-1763, s. 15.7.1710 Ähtäri, k. 7.5.1780 Ähtäri. Asui perheineen aluksi kotonaan Moksussa ja myöhemmin Hankaveden kylän Tiaisella eli Tialassa. Puoliso: Elisabeth Simontytär Cannelin, s. 23.9.1705 Uusikaupunki, k. 29.3.1789 Ähtäri. Muutti leskenä poikansa Erkki Juhonpojan mukana Ähtärin kylän Nyyssösen talon Kyntölän torppaan, jossa vietti vanhuudenpäivänsä. Vanhemmat: Simon Tuomaanpoika Cannelin ja Helena Jaakontytär Eichman, Cannelin. 1. Maria Moksu, s. 17.8.1738. Tauluun 7. 2. Erkki Tiainen, Kyntölä, s. 1.4.1741. Tauluun 8. 3. Liisa Moksu, Hangonmäki, s. 29.5.1743 Ähtäri. Tauluun 9. 4. Anna Moksu, s. 2.6.1745. Tauluun 10. 5. Helena Moksu, s. 5.6.1747. 6. Kaisa Moksu, s. 24.9.1749. TAULU 7 (taulusta 6) V Maria Juhontytär Moksu, s. 17.8.1738, k. 14.3.1813 Soini. Puoliso: Heikki Erkinpoika Kukkola, s. 27.12.1725, k. 9.11.1800 Soini. TAULU 8 (taulusta 6) V Erkki Tiainen, Kyntölä, Kyntölän torpan isäntä, s. 1.4.1741, k. 1.1.1797 Ähtäri. Hänen jälkeläisensä on lueteltu Kolunsaran kirjassa Kyntölän suku, jossa on 2409 sukutaulua. Puoliso: Sofia Kolunsarka, Kyntölä, s. 1.1.1744 Ähtäri, k. 7.1.1808 Ähtäri. Vanhemmat: Matti Kolunsarka ja Maria. TAULU 9 (taulusta 6) V Liisa Juhontytär Moksu, Hangonmäki, s. 29.5.1743 Ähtäri, k. 1788 Ähtäri. Puoliso: 1766 Erkki Matinpoika Kolunsarka, Hangonmäki, Hangonmäen torppari, s. 28.4.1731 Ähtäri, k. 19.1.1813 Ähtäri. Iisakin jälkeläiset on lueteltu Kolunsaran sukukirjassa Erkki Hangonmäen jälkeläisiä. Kirjassa on yhteensä 1640 Hangonmäen jälkeläisten taulua. Vanhemmat: Matti Kolunsarka ja Maria. TAULU 10 (taulusta 6) V Anna Juhontytär Moksu, s. 2.6.1745, k. 1823. Puoliso: Erkki Juhonpoika Nyyssönen, Nyyssölän isäntä 1771-1809, s. 5.3.1745 Ähtäri. Lautamies, kirkonisäntä 1785-97, Nyyssölä kuului Kangasalan Toikkolan talon erämaihin. Vanhemmat: Juho Heikinpoika Nyyssönen ja Sofia Ristontytär Nyyssönen. TAULU 11 (taulusta 3) IV Liisa Moksu, s. 1717, k. 30.1.1785 Virrat. Puoliso: Heikki Matinpoika Heikkilä, s. 5.3.1720, k. 27.11.1794 Virrat. TAULU 12 (taulusta 3) IV Erik Juhonpoika Moksu, Perander, Hankaniemen isäntä 1759-1795, Ähtärin kappalainen, s. 5.6.1719 Ähtäri, Moksu, k. 30.6.1795 Ähtäri. Ylioppilas Turussa 1744. Toimi kotiopettajana Virtain kappalaisen Abraham Indreniuksen perheessä. Vihittiin papiksi 4.3.1747. Ähtärin kappalainen 28.3.1753. Muutti nimensä Erik Peranderiksi. Perusti kruununmaalle Hankaveden kylään Hankaniemen tilan ja oli sen isäntänä 1759-95. Tila toimi pappilana, koska seurakunnalla ei ollut papin virkataloa. Myi talon papin ja lukkarin virkataloksi. Puoliso: 1747 Ähtäri Maria Simontytär Cannelin, Perander, s. 8.11.1719 Maaria, k. 30.9.1796 Ähtäri. Vanhemmat: Simon Tuomaanpoika Cannelin ja Helena Jaakontytär Eichman, Cannelin. 1. Hedvik Perander, s. 19.6.1746, k. 5.5.1809 Ähtäri. 2. Abraham Perander, s. 14.8.1749. Tauluun 13. 3. Maria Elisabet Perander, s. 12.1.1751, k. 5.4.1834 Vaasa. 4. Anna Perander, Nordling, s. 6.2.1753. Tauluun 14. 5. Erik Perander, s. 14.11.1755. Tauluun 15. 6. Karl Perander, Ilmajoen lukkari, s. 19.2.1757 Ähtäri, k. 31.8.1824 Ilmajoki. Vaasan triviaalikoulun oppilas 16.2.1767. Ylioppilas Turussa 1777. Ilmajoen apulaislukkari 1796, lukkari 1802. 7. Katarina Sofia Perander, s. 6.12.1758, k. 2.8.1835 Ähtäri. Hankaniemen isäntä 1797 10

1801. 8. Johannes Perander, s. 7.9.1761, k. 2.7.1762 Ähtäri. TAULU 13 (taulusta 12) V Abraham Erkinpoika Perander, Laihian kirkkoherra, s. 14.8.1749, k. 11.8.1822 Laihia. Ylioppilas Turussa 5.3.1771. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 3.4.1776. Lohtajan kappalainen 1782, ajoittain kirkkoherra. Oriveden kirkkoherra 1811. Laihian kirkkoherra 1814. Rovasti 1820. Puoliso: 7.9.1788 Tukholma Eva Juliana Villandt, Perander, s. 23.4.1768 Reisijärvi, k. 22.11.1818 Laihia. Vanhemmat: Adam Magnus Villandt ja Maria Erkintytär. TAULU 14 (taulusta 12) V Anna Perander, Nordling, s. 6.2.1753, k. 23.10.1825 Vaasa. Puoliso: 29.4.1792 Jöran Nordling, lasimestari, s. 13.10.1724 Vaasa, k. 3.3.1807 Vaasa. TAULU 15 (taulusta 12) V Erik Erikinpoika Perander, Ähtärin ja Ylistaron lukkari, s. 14.11.1755, k. 4.7.1808 Ylistaro. Puoliso: 18.2.1782 Ähtäri Margareta Gedda (Gädda), Perander, s. 23.12.1748 Veteli, k. 26.12.1835 Ylistaro. Vanhemmat: Matti Erkinpoika Puustinen, Gedda ja Margareta Ollitytär Gedda. TAULU 16 (taulusta 3) IV Maria Moksu, s. 11.2.1721 Ähtäri, Hankavesi, Moksu, k. 1792. Puoliso: Matti Heikinpoika Abbor, s. 4.9.1726, k. 21.8.1788. TAULU 17 (taulusta 3) IV Kirsti Juhontytär Moksu, s. 1723 Ähtäri, Hankavesi, Moksu, k. 1744 Ähtäri. Puoliso: Matti Heikinpoika Giers, s. 11.4.1722. TAULU 18 (taulusta 3) IV Vappu Juhontytär Moksu, s. 22.1.1724 Ähtäri, Moksu, Hankavesi. Puoliso: Yrjö Antipoika Roponen, s. 19.4.1731. TAULU 19 (taulusta 1) II Jaakko Matinpoika Moksu, Tiainen eli Moksun lampuoti 1694-1700, s. n. 1682 Jaakko Moksun arvellaan kuolleen sodassa, koska Moksun talon isännäksi tuli hänen jälkeensä hänen sisarensa Anna Matintytär Moksun puoliso Mikko Ristonpoika Marttiselta. Puoliso: Maria Paavontytär Moksu,. TAULU 20 (taulusta 1) II Heikki Matinpoika Stensiö, ruotusotamies, s. 1709. 1. puoliso: 31.3.1734 Korsumäki Kaisa Juhontytär Kolhosta,. 1. Matti Stensiö, s. 14.8.1735 Keuruu, Kivijärvi, Korsumäki. 2. Maria Stensiö, s. 31.1.1738 Keuruu, Kivijärvi, Korsumäki, Stensiö. Tauluun 21. 3. Anna Stensiö, s. 3.6.1745 Keuruu, Kömi. 4. Kaisa Stensiö, s. 26.9.1750 Keuruu, Kivijärvi, Korsumäki. 2. puoliso: 26.7.1761 Keuruu. Kivijärvi/Makkola Vappu Juhontytär Makkonen, s. 1.7.1734 Keuruu, Makkola. Vanhemmat: Juho Antinpoika Makkonen ja Liisa Laurintytär Nyyssönen. 5. Heikki Stensiö, Lång, s. 11.11.1762 Keuruu, Niemisvesi, Hokkala. Tauluun 39. 6. Tuomas Tjeder, s. 1.8.1765 Keuruu, Niemisvesi. Tauluun 40. 7. Liisa Stensiö, s. 18.2.1770 Keuruu, Niemisvesi. Tauluun 62. 8. Sofia Stensiö, s. 27.7.1773 Keuruu, Niemisvesi, Makkola. Heikki Matinpoika Stensiö meni ensimmäisen avioliittoon Kolhosta kotoisin olevan Kaarina Juhontyttären kanssa vuonna 1734. Tuosta avioliitosta syntyi neljä lasta: Matti s. 1735, Maria s. 1738, Anna s. 1745 ja Kaisa s. 1750. Kaarina ilmeisesti kuoli nuorena, koska Heikki meni vuonna 1761 uudelleen naimisiin. Heikin uusi vaimo oli Vappu Juhontytär, josta avioliitosta syntyi myös neljä lasta: Heikki s. 1762, Tuomas s. 1765, Liisa s. 1770 ja Sofia s. 1773. Heikin jätettyä sotamiehen tehtävät perhe muutti Niemisvedelle ja Heikin ja Kaarinan lapset olivat syntyneet Niemisveden Hokkalassa ja Makkolassa. Heikki ilmeisesti asui lopuksi Makkolassa, joka oli hänen toisen vaimonsa kotitalo. Hokkala oli Kangasalan Wääksyn kartanon alustila ja Makkola oli Hokkalan rälssitorppa. 11

Maria Heikintytär Viitala s. 1738 meni naimisiin Heikki Juhonpoika Makkolan kanssa ja he asuivat Hokkalan rälssitaloon kuuluvassa Viitalan torpassa, josta tuli myöhemmin itsenäinen 1952 ha suuruinen talo. Heille syntyi seitsemän lasta, joiden jälkeläiset kattavat tämän kirjan sivuista suurimman osan. Heikki Heikinpoika Viitala nai Saara Yrjöntytär Korsumäen, joka kuului Kolunsaran sukuun. Siksi suvun henkilöt on tutkittu Kolunsaran sukukirjassa Yrjö Korsumäen jälkeläisiä. Heikki Heikinpoika Lång s. 1762 oli liittynyt sotaväkeen 1787 ja kuului siihen vuoteen 1806 asti. Sodan jälkeen hänet oli merkitty Vehu eli Paavolan talon isännäksi vuodesta 1806 alkaen. Hänen lastensa jälkeläisistä ei ole vielä löytynyt tietoja. Stensiön suvun sukupuu. Kaavioon on merkitty myös Moksun ja Tuomarniemen rälssitalojen isäntiä ja heidän isäntänäolovuotensa. Erkki Matinp. Matti Juhonp. Moksu Mikko Ristonp Juho Matinp. Moksu 1756-1775 Marttinen Kömi 1732-1755 Moksu Moksu Erkki Juhonp. 1700-09 1709-31 Juho Juhonp. Tiainen Anna Sofia Tiainen Kyntölä Matintytär Mikontytär Tuomarniemi Kolunsarkoja Matti Moksu Moksu 1740-1763 Pekanpoika Liisa Juhont. Moksu Jaakko Matti Erik Juhonp. Moksu 1690-93 Matinpoika Heikinpoika Perander Hangonmäki 1. pso Maria Moksu Kolunsarkoja 1694-1700 Maria Viitalan 2. pso Beata Heikintytär sukuhaara Heikki Matinpoika Anna Stensiö Heikintytär s. 1709 1. pso Kaisa Kaisa Juhontytär Heikintytär Juho Antinp. Kolhosta Makkonen 2. pso Vappu Heikki Liisa Laurint. Juhontytär Lång Nyyssönen Makkonen Tuomas Tjederin Tjeder sukuhaara Liisa Heikintytär Sofia Heikintytär 12

Tuomas Heikinpoika Tjeder s. 1765 oli myös ruotusotamies, joka kuului Pirttimäen ruotuun nro 51. Sodan jälkeen Tuomaksesta tuli Niemisveden etelärannalla Tenhulan talon naapurissa olevan Hautalan rälssitorpan lampuotina. Hautalan torpassa syntyivät hänen lapsensa. Myöhemmin Tuomas toimi Tenhulan talon lampuotina. Tuomas Heikinpoika sai sukunimekseen Tjeder eli Metso Ruotsin armeijassa. Siellä kaikille sotilaille oli tapana antaa ruotsikieliset nimet. Tuomas Tjeder oli mukana Kustaan sodassa 1788 90 ja Suomen Sodassa 1808 09. Sotamies Tuomas Tjederin suku-kirja valmistui 2008.. Tuomas meni naimisiin Liisa Tuomaantyttären (s. 1766) kanssa ja heille syntyi neljä lasta, joista muodostui neljä sukuhaaraa. Lasten nimet vanhimmasta alkaen olivat Leena, Heikki, Abraham ja Liisa. Tästä sukuhaarasta tuli Niemisveden suurten Hokkalan, Tenhulan ja Kauppalan rälssitalojen isäntiä. Useimmat olivat kuitenkin tavallisia talollisia tai torppareita Ähtärissä, Soinissa ja Karstulassa. 1.2 MATTI PEKANPOIKA MOKSUN SUKU Olen tehnyt sukukirjan Matti Pekanpoika Moksun suku, joka on myös yksi esi-isistäni. Hän saattaa olla Heikki Matinpoika Stensiön isä. Vaikka ei olisikaan, hän on kuitenkin yksi isäni isoisän, Kustaa Hokkalan esi-isiä. 13

Matti Pekanpoika Moksu väitti ostaneensa Moksun rälssitalon Ähtärissä. Hän ja hänen jälkeläisensä olivat talon isäntä yli sata vuotta. Hänen jälkeläistensä joukossa oli myös Peranderin pappissuvun jäseniä. Anna Matintytär Moksun kaksi tyttärenpoikaa lähti Turkuun papinoppiin. Molemmat käyttivät nimeä Erik Erkki Perander ja olivat syntyneet vuonna 1719. Toisesta (Sofia Mikontytär Moksun pojasta) tuli Ähtärin kappalainen ja toisesta (Kirsi Mikontytär Hämeenniemen pojasta) Ähtärin Lukkari. 1.3 JACOB PETRINPOIKA SUOMALAINEN FINNON SUKU Jacob Petrinpoika Suomalainen Finno pappisnimeltään Jacobus Petri Finno (s. n. 1540 Turku) oli Wittenbergissä opiskellut pappi, josta tuli Turun katedraalikoulun rehtori. Hän jäi historiaan, kun hänen toimestaan valmistui vuonna 1583 ensimmäinen suomenkielinen virsikirja Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja. Hänen jälkeläistensä joukossa oli tietysti paljon pappeja, jouhin kuuluu myös arkkipiispa Jukka Paarma. Niihin kuuluu myös viisitoista kenraalia ja yksi marsalkka. Suvun ensimmäinen kenraali oli Carl Gustaf Ehrnrooth, joka kunnostautui Kustaan sodassa mm. Parkunmäen taistelun voittajana vuonna 1789. Ehrnroothin suvun viimeisin kenraali oli Adolf Ehrnrooth s. 1905, joka oli viime sotien veteraani. Jacob Suomalaisen suvun viimeisin kenraali on Hangonmäen sukuun kuuluva Raimo Viita s. 1928, joka toimi Pääesikunnan koulutuspäällikkönä. Jacob Suomalaisen jälkeläisiä ovat myös presidentit Pehr Edvin Svinhufvud ja Carl Gustaf Mannerheim. Molemmat presidentit olivat tärkeässä roolissa, kun Suomi itsenäistyi. Mannerheim toimi myös sotiemme ylipäällikkönä ja vähän aikaa myös valtionhoitajana ja presidenttinä. Sukuun liittyy myös useita aatelissukuja, mm. Aminoffin, Armfeltin, Björkenheimin, Boije af Gennäsin, von Essenin, Ehrnroothin, von Frenckelin, von Fieandtin, von Julinin, Jägerskiöldin, Mannerheimin, Ramsayn, Svinhufvudin ja Tauben aatelissuvut. Suurin osa suvun jäsenistä kuluu kuitenkin maanviljelijäperheisiin, joista useimmat asuivat Ähtärissä. 14

Heitä löytyy eniten Kolunsaran sukukirjoista Sofia Kyntölän jälkeläisiä (v. 2003) ja Erkki Hangonmäen jälkeläisiä (v. 2011). Jaakko Heikinpoika Finnon jälkeläisiä on tutkinut Seppo Vettenranta, jolta olen saanut myös paljon tietoja. 1.4 TURUN PIISPA ISAC ROTHOVIUKSEN SUKU Isak Birgerinpoika Rothovius oli syntyään talonpoikaissäätyä. Hänen isänsä nimi oli Börje Larsson. Opiskeltuaan ensin Växjön koulussa Rothovius aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa vuonna 1595. Opiskeltuaan Uppsalassa kaksi vuotta Rothovius matkusti Wittenbergiin opiskelemaan sen yliopistossa. Vuonna 1602 Rothovius valmistui maisteriksi ja palasi Ruotsiin. Ennen Rothoviuksen paluuta Ruotsiin Kaarle-herttua korotettiin Jönköpingin valtiopäivillä 1599 hallitsevaksi perintöruhtinaaksi. Palattuaan kotimaahansa Rothoviuksesta tuli ensin hallitsevan herttuan hovisaarnaaja ja myöhemmin Nyköpingin kirkkoherra 23 vuoden ajaksi. Vuonna 1627 Turun piispaksi valittu Rothovius oli kansleri Axel Oxenstiernan entinen opettaja ja luottomies. Rothovius säilytti työkykynsä melko hyvänä elämänsä loppuun saakka. Hän toi Suomeen ankaran kirkkokurin ja hänen ansiostaan valmistui ensimmäinen suomenkielinen raamatunkäännös. Raamattua painettiin 1200 kappaletta, joista 750 tuli Suomeen. Kun komea-asuinen kirja oli valmis, tajuttiin Suomessa tapahtuman merkitys. 31.7.1642 jokaisessa kirkossa pidettiin kiitosjumalanpalvelus. Piispa Rothovius velvoitti papistoa hankkimaan raamatun jokaiselle suomenkieliselle seurakunnalle kymmenen riikintaalerin sakon uhalla 1.5 KLÖFVERSKJÖLDIN AATELISSUKU NRO 579 Johan Ottosson Kleblatt, Klöfverblad muutti Ruotsiin ja oli edustajana Linköpingin valtiopäivillä vuonna 1600. Hautakivessä häneen sukunimekseen on mainittu Klöfverblad Holsteen, jonka mukaan hänen sukunsa arvellaan olleen peräisin Saksan Holsteinistä. Hänen poikansa Erik ja Aron aateloitiin vuonna 1653 nimellä Klöfverskjöld. Erik jäi Ruotsiin, mutta Aron muutti Suomeen ja hänestä tuli Viipurin linnan päällikkö. Nämä kaksi sukuhaaraa elävät edelleen Ruotsissa ja Suomessa. Suvun viimeisin päämies on Helsingissä vuosina 1898-1901 kirjansitojayrittäjänä toimineen Axel Edvard Engelbrektin pojan Edvard Engelbrektin poika Lennart Engelbrekt s. 1933. Hän asuu Ruotsissa, mutta hänen jälkeläisistään ei ole tarkempaa tietoa. Sukuun liittyy myös monia muita aatelissukuja Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa niitä ovat mm. Armfelt (nro 4), Blåfield (nro 22), Jägerskiöld (ro 79), Järnefelt (nro 42), von Knorring (nro 138), von Konow (nro 151), Oker-Blom (239), Tawast (nro 81), Wasastjerna (nro 162) ja von Wright (nro 149). 15

Suvun tunnetuimat jäsenet ovat taiteilijoita, tiedemiehiä, kirkonmiehiä ja kenraaleja, joista tunnetuimpia ovat ehkä von Wrightin taitelijaveljekset, akateemikko Georg Henrik von Wright, arkkipiispa Jukka Paarma ja jalkaväenkenraali Eric Heinrichs. 1.6 KOLUNSARAN SUKU Kolunsaran suku on lähtöisin Ähtärin Kolunkylän Kolunsaran talosta, jonka isäntänä oli vuonna 1700 syntynyt Matti Kolunsarka. Hänellä oli seitsemän lasta, joiden jälkeläisistä monet menivät naimisiin Stensiön suvun jälkeläisten kanssa, koska Kolunsaran talo oli hyvin lähellä Stensiön suvun päätaloja Korsumäkeä, Hokkalaa Kauppalaa ja Tenhulaa. Vanhaan aikaan oli tapana, että talolliset menivät naimisiin vain toisten talollisten kanssa. Kolunsaran suvun henkilöistä on julkaistu kuusi kirjaa, joista Hangonmäki-Halla-ahokirjassa on runsaasti lähisukulaisiamme. 16

Kolunsaran suvusta on tehty kuusi sukukirjaa, joista viimeisin on Erkki Hangonmäen jälkeläisiä, Maria Halla-ahon jälkeläisiä (2011). Kirja on toinen painos ensimmäisestä samannimisestä sukukirjasta, joka on tehty vuonna 1997. Kirjassa on myös paljon Heikki Stensiön jälkeläisiä, koska Kustaa Hangonmäki s. 1857 meni naimisiin Hokkalan talon vanhimman tyttären Eveliina Wik-Hokkasen kanssa. Samassa kirjassa on kerrottu myös yhteys Moksun ja Hangonmäen sukujen välillä, kun Juho Juhonpoika Moksun tytär Liisa meni naimisiin Erkki Matinpoika Kolunsarka/Hangonmäen kanssa ja siitä kasvoi Kolunsaran suvun Hangonmäen sukuhaara. Huomattava osa Stensiön suvun jäsenistä löytyy vuonna 2000 tehdystä kirjasta Yrjö Korsumäen jälkeläisiä, Juho Koivulan jälkeläisiä. Yrjö Korsumäen tytär Saara Korsumäki meni naimisiin Stensiön sukuun kuuluvan Heikki Heikinpoika Viitalan s. 1768 kanssa. Heidän jälkeläisiään, puolisoita ja puolisojen vanhempia on taltioitu Stensiön suvun jälkeläisten tiedostoihin yhteensä noin 14.200. Stensiön sukuun liittyy myös Erkki Juhonpoika Tiainen, Kyntölän (s. 1741) sukuhaara, jonka jäset on tallennettu vuonna 2003 tehtyyn Kolunsaran sukukirjaan Sofia Kyntölän jälkeläisiä ja Antti Mytkänimen jälkeläisiä. Sinne on tallenettu 2400 taulua Sofian jälkeläisiä, jotka käsittävät myös noin 10.000 henkilön tiedot. Samassa kirjassa on esitetty myös Erkki Kyntölän vanhempien Juho Tiaisen ja Elisabeth Cannelin esivanhempien sukupuut, jotka johtavat myös pastori Jaakko Finno/Suomalaiseen, joka laati 1500-luvulla ensimmäisen suomenkielisien virsikirjan. 1.7 KEISARIN SUKU Monet meistä Stensiön suvun jäsenistä kuuluvat myös muutamaan muuhun eteläpohjalaiseen sukuun. Niistä ehkä suurin on Keisarin suku, joka alkaa Vilppu Keisarista s. 1562. Keisarin suvun alkutalo oli Keisarin talo Alajärven Kuninkaankylässä. Kuitenkin suurin osa Keisarin suvun sukukirjoihin tallennetuista henkilöistä on lähtöisin Pylkönmäen Pääjärven kylän Riekon talon perustaneesta Mulikan suvusta. Riekon talo on ollut lähisukuni omistuksessa yli sata vuotta ja sen omistajasuku kuuluu sekä Stensiön että Keisarin sukuun. Keisarin suvusta on tehty viisi paksua sukukirjaa, joiden nimet ovat lyhyen version mukaan I, Ib, II, III ja IV. Niistä Ib on uusin ja se käsittää kaikki sukuhaarat aina seitsemänteen sukupolveen asti. Sukukirjat II, III ja IV käsittävät Paavo Mulikan eri sukuhaarojen jälkeläisiä. Sukukirjoihin on listattu yli 100.000 henkilöä, joista monet kuuluvat myös Stensiön sukuun. 17

Keisarin sukuseura on laittanut Hokkalan talon vanhan aitan peruskiveen laatan, jossa kerrotaan seuraavaa: MULIKANMÄKI. Tälle mäelle Antti Mulikka perusti Riekon talon v. 1564. Rohkeat esi-isämme vaeltasivat karun Mulikanmäen ja samalla rohkedella he 1600-luvulla jatkoivat Ruotsin, Norjan ja Amerikan Delawaren karun luonnon kesyttämistä. Siunattu olkoon esivanhempiemme muisto. Keisarin Sukuseura ry, 1997 Keisarin suvusta tehtyjä sukukirjoja. Mulikan sukulaisia on muuttanut myös 1600-luvulla Amerikkaan. Allekirjoittaneella oli mahdollisuus vierailla New Jerseyssä, jossa on vieläkin nähtävillä Eric ja William Mullican 1700-luvun alussa rakentamat talot. Olen tehnyt kotisivuilleni www.askovuorinen.fi englanninkielisen kertomuksen Antti Mulikka and his descendants, jonka tarkoituksena on löytää Yhdysvaltoihin muuttaneita Antti Mulikan jälkeläisten jälkeläisiä. 18

1.8 STRANGIN JA SPANGARIN SUKU Strangin ja Spangarin suvut ovat lähtöisin Vimpelin seudulta. Täältä heidän jälkeläiset ovat muuttaneet eri puolille Etelä-Pohjanmaata ja Keski-Suomea. Näin monet Stensiön sukulaiset kuten allekirjoittanutkin ovat myös Strangin ja Spangarin suvun jäseniä. Strangin ja Spangarin suvun jäsenet on koottu kuuteen vihreäkantiseen sukukirjaan, joista viimeisin on julkaistu kesällä 2013. Koska suvut ovat lähtöalueitaan verraten kaukana toisistaan, Stensiön sekä Stangin ja Spangarin sukujen välillä ei ole yhtä paljon avioliittoja kuin Stensiön sekä Keisarin ja Kolunsaran sukujen välillä. Kuitenkin Strangin ja Spangarin sukukirjoihin on tallennettu yhteensä noin 90.000 sukulaisen nimet. 1.9 MUITA TUTKIMUKSIA SUVUSTAMME Stensiön suvun henkilöitä on luetteloitu myös monien muiden sukututkijoiden toimesta. Sukuumme kuuluu myös muita sukututkijoita. Aimo J. Autio on koonnut tietoja omista esivanhemmistaan, joista yksi on Heikki Matinpoika Stensiö. Sukuumme kuuluu myös Kolunsaran sukuseuran monivuotinen puheenjohtaja Liisa Keisala sekä sukututkija Kerttu Luoma. Myös Kolunsaran sukuseuran perustajajäsen Väinö J. Notko on Heikki Matinpoika Stensiön jälkeläinen. Suuri apu on ollut myös Matti Villikarin keräämistä Ähtärin Hokkalan talon historiasta ja sen asukkaista, joista useat kuuluvat sukuumme. Myös Heikki Kauppalan tekemät vihkoset omista Kasakan ja Kauppalan talosta lähteneestä suvustaan ovat lisänneet tietoja runsaasti. Aika paljon sukulaisia on löytynyt suoraan Kansallisarkiston rippikirjoista, joissa on tallennettu tietoja 1700 1900 luvun ihmisistä. Osa tiedoista on saatu myös tilaamalla suoraan asianomaisten seurakuntien kirkkoherranvirastoista. 1.10 KIRJOJA Sukulaiset ja muutkin ovat kunnostautuneet myös kirjoittamalla useita kirjoja, jotka liittyvät suvun tapahtumiin. Reetta Nieminen on tehnyt väitöskirjan Arvi Kivimaan elämästä ja tuotannosta v. 1978. Väinö Notkon kirja Seitsemän polvea Kolunsaran sukua oli lähtökohta Kolunsaran sukuseuran perustamiselle. Tähän sukuun kuuluvat myös monet Stensiön jälkeläiset. Arvi Ahosen kirja Maassa ovat sukuni juuret kertoo Kolunsaran suvun elämästä romaanimuodossa. Aino Kartiovaaran kirja, Sukupolvien tarina historian kehyksessä, kertoo romaanimuodossa elämästä Tjederin ja Korsumäen taloissa. 19

Seuraavassa on muutamia suvun henkilöistä tehtyjä kirjoja Kirjoittaja Kirja Julkaistu Nieminen Reetta Arvi Kivimaa, kirjailija ja teatterimies 1978 Notko Väinö Seitsemän polvea Kolunsaran sukua 1983 Ahonen Arvi Maassa ovat sukuni juuret 1992 Kartiovaara Aino Sukupolvien tarina historian kehyksessä 2004 Vuorinen Asko Sotamies Tuomas Tjederin suku 2008 Vuorinen Asko Antti Mulikka and his descendants 2015 Vuorinen Asko Jacob Petrinpoika Suomalaisen suku 2016 Vuorinen Asko Turun piispa Isac Rothoviuksen suku 2017 Vuorinen Asko Matti Pekanpoika Moksun suku 2017 Kerttu Luoma s. 1938 on ollut yhdyshenkilönä Kolunsaran sukukirjojen kokoamisessa. Aika monessa niistä kerrotaan myös Stensiön suvun ihmisistä, taloista ja tapahtumista. Sen lisäksi sukulaiset ovat kirjoittaneet useita romaaneita ja tietokirjoja. Arvi Kivimaa s. 1904 on kirjoittanut useita novellikokoelmia, kirjoja ja näytelmiä. Ähtärin kunnallispolitiikkaan liittyviä kirjoja on kirjoittanut Erkki Herman Hokkanen s. 1929. Matti Hokkanen s. 1940 on kirjoittanut kolme romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Allekirjoittanut on kirjoittanut sukukirjojen lisäksi neljä energiakirjaa, joita on käytetty myös oppikirjoina. 1.11 JATKOTUTKIMUKSIA Tämän kirjan sukututkimus on keskittynyt yhteen isänäitini Alina Vuorisen os. Hokkalan isoäidin Eveliina Wik, Hokkalan esivanhempien linjaan. Eveliina Wik, Hokkalalla oli myös runsaasti muita esivanhempia (ks. sukupuu). Sukupuusta löytyy mm. Heikki Laurinpoika Laurila, jonka isoisän isoisän isosä oli Pekka Kallenpoika Liimatainen s. 1690. Hän oli Liimattalan talon isäntä 1722-39 ja valtiopäivämies. Hän osallistui talonpoikaissäädyn edustajana vuosien 1738-39 valtiopäiville. Hänen isoisänsä oli Pekka Markunpoika Liimatainen, joka oli myös talollinen ja osallistui vuoden 1655 valtiopäiville talonpoikassäädyn edustajana. Hän toimi myös nimismiehenä. Sukupuustä löytyy myös Vehu, Paavolan isäntänä 1755 1769 ollut Heikki Tuomaanpoika Vehu, Paavola (s.1731), jonka isoisä Lauri Laurinpoika oli Hokkanen eli Kauppalan torppari 1687 1700 ja Kauppalan isäntä 1725-1733. Hänen poikansa ja pojanpoikansa olivat Kauppalan isäntiä vuoteen 1747 asti ja Vehu eli Paavolan isäntä vuoteen 1800 asti. Lauri Laurinpojan isä oli Lauri Heikinpoika Hokkanen, joka oli puolestaan Iso-Oinosesta lohkotun Hokkalan ensimmäinen isäntä vuosina 1637 1669. Lauri Heikinpojan isä oli puolestaan Heikki Matinpoika Hokkanen, joka oli jakamattoman Iso-Oinosen viimeinen isäntä vuosina 1635 1668. 20

Sukupuustä löytyy myös Heikki Stensiön vaimo Vappu Makkonen s. 1734, jonka isän isoisä Lauri Antinpoika Nyyssönen oli Nyyssölän talon lampuotina 1651-1679. Hänen isänsä Antti Laurinpoika Nyyssönen oli Nyyssölän talon lampuotina 1635-1650. Hänen isänsä oli puolestaan Lauri Nyyssönen, joka oli Nyyssölän lampuotina 1621-1634. Sukuppusta löytyy myös Kalle Heikinpoika Rämälä s. 1724, joka oli Rämälän talon isäntänä vuosina 1747-1791. Hänen isänsä, Heikki Tuomaanpoika Rämälä s. 1696, oli Rämälän isäntänä 1728-1746. Hänen isänsä Tuomas Paavonpoika Tenhunen, Rämälä oli Rämälän isäntänä 1698-1701. Sukupuun tiedot johtavat myös Matti Eliaksenpoika Möttölän kautta Iso-Möttölän talon isäntiin. Heitä ovat olleet Lauri Möttönen (1561-1611), Heikki Laurinpoika Möttönen (1617-1627), Heikki Heikinpoika Möttönen (1628-1658), Frans Heikinpoika Möttönen (1664-1676), Isak Fransinpoika Möttönen (1676-1696), Juho Isakinpoika Möttönen (1700-1713), Matti Juhonpoika Möttönen (1722-1751), Elias Matinpoika Möttönen (1752-1783), Elias Eliaksenpoika Möttönen (1783-1830, talo halottu 1790) ja Matti Eliaksenpoika Möttönen. 21

Eveliina Wik, Hokkalan sukupuu 22

2 SUOMEN HISTORIASTA 2.1 SUOMALAISET Suomalaisten on havaittu olevan alkuperältään erillinen heimo, jonka pääosa on tullut Itämeren ja Laatokan rannikolle idästä. Idästä tulleiden suomalaisten miesten DNA-perimä kuuluu haploryhmään N1c1. N1c1-haploryhmään kuuluu noin 62 % suomalaismiehistä, mutta myös Pohjois-Norjassa, Venäjällä ja Baltian maissa on samaan ryhmään kuuluvaa väestöä. Tähän suomalaisten klaanin kuuluvaa väestöä on joskus kutsuttu mammutinmetsästäjiksi, koska mammutit kuolivat sukupuuttoon noin 5000 8000 vuotta sitten samoihin aikoihin, kun N- haploryhmän miehet asuivat vielä Uralin takana. Laatokan seudulle muutto tapahtui noin 3000 1000 EAA. Heidän asumisesta muistuttavat kampakeraamiset astiat, joita on löydetty samoilta seuduilta, missä N1c1-haploryhmää esiintyy. Suomalaisten miesten yleisin haploryhmä on N1c1, johon kuluu 62 % suomalaisista miehistä. N-ryhmän miesten kulkureitillä on edelleen monia suomalais-ugrilaisia heimoja, jotka puhuivat myös suomalais-ugrilaista kieliä. Venäjällä asustaa edelleen noin viisi miljoonaa N- haploryhmään kuuluvaa henkilöä, jotka ovat lähtöisin samoista esi-isistä kuin kantasuomalaiset ja karjalaiset. 23

Kielikartta suomalais-ugrilaisista kansoista (Kalevi Wiik, 2011). Suomessa on lisäksi N-haploryhmän heimoja, joita ovat idästä päin tulleet karjalaiset ja savolaiset. DNA-tutkimusten mukaan Heikki Matinpoika Stensiön haploryhmä oli N- CST10082, joten hänen esi-isiänsä oli tullut Suomeen Savo-Karjalan suunnalta. Ruoveden seudut asutettiin 1500-luvulla, kun kuningas Kustaa Vaasa julisti erämaiden kuuluvan kuninkaalle ja antoi samalla kaikille sinne muuttaneille oikeuden perustaa sinne uudistaloja. Kuitenkin monet talot esimerkiksi Ähtärissä jäivät aatelisten omistukseen ja erämaiden talonpojista tuli aatelisten omistamien kartanoiden alaisia lampuoteja. Hämäläiset asuivat Hämeenlinnan ja Pirkkalan seuduilla ja he saattoivat olla myös N- haploryhmään kuuluvia heimoja, jotka tulivat Suomeen Viron kautta. Savolaisia ja karjalaisia siirtyi länteen päin vähitellen. Suurin osa Keski-Suomen ja Ähtärin seudun uudisasukkaista oli savolaisia. Niiden mukana Keuruun seudulle muutti myös Heikki Matinpoika Stensiön esi-isät. Stensiön suvun DNA-tutkimuksesta on kerrottu tarkemmin luvussa 11. Toiseksi yleisin haploryhmä Suomessa on I1, joka on yleinen gooteilla, germaaneilla ja skandinaavien väestöllä. Siihen kuuluu noin 28 % suomalaisista miehistä. Gootit hallitsivat Itämeren eteläosaa noin 500-luvulla, jolloin heidän keskuspaikkansa oli Gotlanti. Sieltä on tavattu läheisimmät I-halporyhmän suomalaismiesten lähisukulaiset. 24

Varsinaissuomalaisten reitistä on taas monia teorioita. Varsinaisuomalaiset saattoivat olla alkuperältään I1-haploryhmään kuuluneita gootteja ja viikinkejä. Heistä suurin osa asustaa edelleen Oslon ja Göteborgin seudulla.. Haplorymään I1 kuuluvat miehet tulivat Suomeen ilmeisesti Ruotsista, Saksasta ja Tanskasta. Heitä muutti myös Laatokan rannoille asti. Suomalaisista löytyy myös monia muita DNA-ryhmiä, joista kaksi yleisintä ovat R1a (keltit) ja R1b (slaavit). Niitä on tullut Suomeen eri puolilta Eurooppaa. R1a-ryhmään suomalaismiehistä kuuluu noin 5 % ja R1b-ryhmään kuuluu noin 3,5 %. 2.2 VANHA RUOVESI Keskiajalla Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan eräalueet oli jaettu Pirkkalan ja Sääksmäen talojen kesken. Erämaille kuljettiin kesäisin veneellä vesistöjä pitkin ja niiden avulla saatiin talven varalle kalaa ja riistaa. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542, että asuttamattomat erämaat kuuluvat Meille (kuninkaalle) ja Ruotsin kruunulle. Kruunu taas kehotti asuttamaan erämaat, jotta 25

kruunulle saadaan lisää verotuloja. Tämän seurauksena erämaihin muutti ensiksi paljon savolaisia, joilla ei ollut omia erämaita. Vuonna 1551 hämäläiset talonpojat tekivät sotaretken savolaisia uudisasukkaita vastaan ja polttivat heidän talonsa. Tästä seurasi heille rangaistuksia ja erämaat peruutettiin lopullisesti kruunulle. Tämän jälkeen erämaiden asuttaminen alkoi ja erämaille tuli lisää savolaisia uudisasukkaita. Hämäläisten eräreitit. 26

Ähtärinjärven ympäristössä erämaiden omistajia löytyi Kangasalan lisäksi myös Pirkkalan, Lempäälän ja Vesilahden kylistä. (Lähde: Mauno Jokipii. Vanhan Ruoveden historia). Myös Vääksyn kartanolle kuuluvat erämaat asutettiin, mutta niihin otettiin asukkaiksi lampuoteja, jolloin talot säilyivät kartanon alaisina rälssitiloina. Monet muut talot olivat aluksi kruununtiloja, jolloin niiden omistusoikeus kuului kruunulle. Erämaat jaettiin 1500-luvun loppupuolella jakokuntiin. Niemisveden ympärille muodostui tällöin Hokkalan, Kivijärven ja Niemisveden jakokunnat. Näistä Hokkalan ja Niemisveden jakokunnat olivat Kangasalan Vääksyn kartanon omistuksessa. Suvun ensimmäiset tiedetyt asuinsijat olivat Niemisveden rannoilla Ähtärinjärven itäpuolella. Mauno Jokipiin mukaan Niemisveden erämaiden omistajina mainitaan vuoden 1552 erämaaluettelossa Kangasalan Vääksyn kartanon omistaja Jöns Westgöte, joka oli myös toiminut Ylä-Satakunnan kihlakunnan tuomarina ja kartoittanut erämaita. Alue oli vielä silloin asuttamaton. Jöns Westgötellä oli erämaa myös Kivijärvellä. Pirkkalan Heikki Aarikkalalla oli myös erämaa Kivijärvellä. Vähitellen väkiluku kasvoi ja Ruovedestä muodostettiin oma kirkkopitäjä. Vuonna 1560 mainitaan kirkollisissa lähteissä, että Olavi Martinpoika Sarkki toimi eräänlaisena erämaan kirkkoherrana. Pian Ruovedelle rakennettiin myös ensimmäinen kirkko, jonka kirkonkellon lahjoitti Vääksyn kartanon omistaja, Ylä-Satakunnan vouti Lars Hordeel (kuoli v. 1591). 27

Erämaa-alue jaettiin jakokuntiin 1500-luvun lopulla. Niiden mukaan syntyivät tilat ja kylien rajat (Lähde: Vanhaa Ähtäriä. Jaakko Numminen. Vaasa 1951). 2.3 VANHA KEURUU (1630 1845) Keruun kirkko Ruoveden seurakunnasta muodostettiin Keuruun kappeliseurakunta. Keuruulla oli ensimmäinen pappi ainakin vuonna 1628. Vuonna 1630 Keuruun pappi Aksel Theodorikinpoika kutsuu itseään Keuruun kirkkoherraksi. Sen mukaan Keuruusta oli muodostettu oma seurakunta tätä ennen. Stensiön suvun alkuvaiheet liittyvät näin Keuruun pitäjän Hankaveden, Niemisveden, Kivijärven ja Vehunperän kyliin ja suvun vanhat rippikirjat löytyvät Keuruun seurakunnan kirkonkirjoista 1700-luvun alusta alkaen. Sitä vanhemmat rippikirjat paloivat Hankolassa vuonna 1769. 28

Keuruun vanha kirkko (Thessleffin maalaus vuodelta 1809, Kansallismuseo). Vuoden 1680 maakirjassa Keruulla oli neljä vanhaan rälssiin kuuluvaa taloa, joista kolme kuului Kustaa Hornin jälkeläisille. Nämä olivat Ampialan Paavali Pohjalaisen talo, Niemisveden Hokkanen ja Tenhunen. Kustaa Hornille kuului myös Ähtärin Hankaveden Tiainen eli Moksu. Keuruun vanhassa kirkossa oli vuonna 1738 kiinteä istumajärjestys. Naisten puolella istuivat 12 penkissä Kauppalan, Hokkalan, Korsumäen ja Vehun talojen isäntäväki. Miesten puolella Hokkalan, Tenhulan ja Kauppalan talon isäntäväki istui kymmenennessä penkissä. Suuret kuolinvuodet 1695 97 Ruotsia ja Suomea kohtasi 1695 97 suuret kuolonvuodet, kun maata kohtasi kylmän ilmanalan takia katovuosia. Auringon säteily oli poikkeuksellisen heikkoa, jonka vuoksi halla tuhosi viljan ensi kerran elokuussa 1695. Tämän vuoksi Suomessa nähtiin seuraavana talvena nälkää. Helmikuussa 1696 lähtivät jäät järvistä ja viljaa kylvettiin. Maaliskuussa tuli kuitenkin ankara halla, joka tuhosi sadon. Kylvöt myöhästyivät ja elokuun 18. päivän vastaisena yönä ollut halla palellutti sadon. Sitä seurasi toinen hallayö syyskuun 2. päivänä, joka vei loputkin sadosta. Talvella 1696-7 maahan tuli ankara nälänhätä. Suuret kerjäläisjoukot lähtivät vaeltamaan ruuan perässä eri puolella maata. Samalla kulkutaudit levisivät talosta taloon ja monet kuolivat kulkutautien seurauksena, vaikka ruokaa olisi riittänytkin. Keuruun seurakunnassa kuoli vuonna 1697 yhteensä 500 henkeä. 29

Isoviha Onnettomuudet jatkuivat 1700-luvun alussa, kun Kaarle XII armeija hävisi Pultavan taistelussa ja Suomi jäi vaille kunnollista puolustusta. Venäjän armeijan joukot valloittivat Suomen ja Suomea puolustanut Armfeltin armeija tuhoutui Napuen taistelussa 19.2.1714 melkein viimeiseen mieheen. Vuonna 1845 Keuruusta erosi Kivijärven kylä (I), Kolunkylä, Niemisjärven kylä (Niemisvesi) ja Vehunperä. Kylät liitettiin ensiksi Ähtäriin. Kun Soini perustettiin, niin Vehunperä liitettiin Soiniin. Multia (III) erosi 1872 omaksi pitäjäkseen. Näin monet Tjederin suvun ihmiset vaihtoivat kuntaa, vaikka olisivat asuneet paikallaan koko ajan. Siitä alkoi Isovihan kausi. Pahinta hävitystä tekivät Napuen taistelusta palaavat Venäjän sotajoukot, jotka kulkivat Keuruun kautta. Pohjanmaan taloista autioitui vuoteen 1717 mennessä lähes puolet. Myös suomalaisten sissien toiminta aiheutti vahinkoja siviiliväestölle. Keuruulla tulivat kuuluisaksi kirkkoherra Yrjö Herpmannin pojat, Gabriel ja Johannes. Venäläiset vangitsivat kirkkoherran ja kappalaisen. Rangaistukseksi he vielä ryöstivät pappilan. Herpmannin molemmat ylioppilaspojat tapasivat kohtalonsa Keuruun Ampialan talossa, jossa heidät yllätettiin. Venäjän miehityksen aikana monet kirkot ryöstettiin ja kirkonkirjat poltettiin. Keuruun vanhimmat kirkonkirjat paloivat vuonna 1769 Hankolan pappilan palossa eli vähän myöhemmin. Tämän takia Keuruulla asuneiden ihmisten juuria on melkein mahdoton selvittää sitä ennen. Isovihan päättymisen jälkeen vuonna 1721 Keuruun Niemisvedellä asui 15 henkeä, joista asui Heikki Hokkasella 5 henkeä, Samuel Tenhusella 2 henkeä, Juho Tenhusella 3 henkeä ja Antti Kauppalassa 5 henkeä. 30

Kuolonvuosien 1695 97 aikana Suomen väkiluku laski noin 500.000 asukkaasta noin 350.000 asukkaaseen eli noin 30 %. Isovihan aikana väkiluku polki paikallaan. Vuonna 1750 suoritettiin ensimmäinen väestönlaskenta, jolloin Suomen väkiluvuksi saatiin 421.500 henkeä. Toisaalta Venäjän puolelle oli jäänyt ns. Vanha-Suomi, jossa asui noin 100.000 suomalaista tai karjalaista eli 20 % koko Suomen entisestä väestöstä. Vuonna 1750 Keuruulla oli 104 taloa, joista 44 oli Keuruulla, 25 Multialla, 9 Pihlajavedellä ja 26 Ähtärissä. Ähtärin taloista 3 oli Niemisvedellä. Keuruun asukasluku oli 1548, joista 366 kuului Ähtärin kylään. Keuruun väliluku kasvoi vuoteen 1800 mennessä 3399 asukkaaseen. Vuoteen 1845 mennessä alueen asukasluku oli kasvanut jo 9307 asukkaaseen. Tällöin asukkaista 4182 asui uusissa Keuruun, 1451 Multian, 656 Pihlajaveden ja 1488 Ähtärin pitäjissä. Niemisveden kylä oli samaan aikaan liitetty Ähtäriin. Ähtärin ja Saarijärven välille sijoittuu suurin osa suvun taloista. 31

2.4 ÄHTÄRI Ähtäriin rakennettiin kirkko vuosina 1753 56. Kirkon rakentamiseen ottivat osaa myös Niemisveden Rämälän, Korsumäen, Tenhusen, Kauppalan ja Hokkasen isännät, joille olisi Ähtärin kirkolle lyhempi matka kuin Keuruun kirkolle. Kirkon valmistuttua he saivat sinne oman kirkonpenkin. Oman penkin avulla kuudennusmies pystyi helposti valvomaan kyläläisten kirkossakäyntejä. Niemisveden asukkaat kuuluivat siihen aikaan vielä Keuruun seurakuntaan, joten Ähtärin kirkonkirjoihin heitä ei vielä merkitty. Vuonna 1845 Niemisvesi, Kivijärvi ja Vehunperä liitettiin Ähtäriin, jolloin tämän jälkeen myös kirkonkirjat löytyvät Ähtärin seurakunnasta. Myöhemmin Vehunperä liitettiin perustettuun Soinin pitäjään. Näin suvun uudemmat kirkonkirjat on tallennettu myöhemmin pääasiassa Ähtärin ja Soinin seurakunnan arkistoihin. Niitä ei ole kuitenkaan käytettävissä kuin vuoteen 1910 asti, koska laki estää sata vuotta nuorempien rippikirjojen nähtävillä pidon. Kuitenkin uudempia tietoja on saatu paljon suoraan asianomaisten seurakuntien kirkkoherranvirastoista. Suomen sota Kovia aikoja koettiin myös Suomen Sodan vuotena 1808 09. Sodan alkaessa 1808 Ähtärin väkiluku oli 786 henkeä. Vuoden 1810 alkuun mennessä väkiluku oli pienentynyt 748 henkeen. Näistä talollisia oli 41, torppareita 23, mäkitupalaisia 5, itsellisiä 7, räätäleitä 2 ja seppiä 3. Pahimmin kärsivät myös sotilaat, joista monet menehtyivät. Kuitenkin sodasta palasivat Heikki Stensiön pojat Heikki Lång ja Tuomas Tjeder sekä hänen vävynsä Juho Wik. Tuomas Tjederistä tuli sodan jälkeen Tenhulan lampuoti ja Juho Wikistä Hokkalan lampuoti. Rauhan kausi Suomen sodan jälkeiset vuodet olivat Suomessa nopean kasvun aikaa. Suomesta tuli suuriruhtinaskunta ja maa alkoi vaurastua. Ähtärin väkiluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1810 Ähtärissä oli 748 asukasta, 1820 asukkaita oli 803 (+7 %), vuonna 1830 oli 1069 (+33 %) asukasta, vuonna 1840 1250 (+17 %) asukasta ja vuonna 1850 jo 2112 (+69%) asukasta. Nopea kasvu vuonna 1850 aiheutui siitä, kun Niemisvesi, Kivijärvi ja Vehunperä oli silloin liitetty Ähtäriin. Vuonna 1840 alkoi myös teollisuuden kasvu, kun Tuomarniemen ruukin isäntä, laamanni Erik Rosschier anoi Vaasan läänin kuvernööriltä lupaa Ähtärin Hankaveden kylään Inhajoen varteen rautaruukkia. Malmintutkija G. Albrecht arvioi, että malmivarat riittävät 4000 kippunnan vuosituotantoon 62 vuoden ajaksi. Inhan ruukki aloitti toimintansa vuonna 1854 Gustaf Wasastjernan toimesta. Sinne pystytettiin 2- piippuinen harkkohytti ja kankivasara kaksine ahjoineen. Ruukin kasvu alkoi, kun sen omistajaksi tuli August Keirkner (1884 1917). Hän aloitti rautamalmin tuonnin Ruotsista. Ruukista tuli vähitellen Ähtärin suurin työnantaja. Itsenäisyyden aika 32

Itsenäisyyden alkuvuosina Ähtärin väkiluku oli 7800 asukasta. Vuonna 1960 Ähtäri oli tyypillinen maatalouspitäjä. Asukkaita oli 8400, joista 60 % sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti ja vuonna 1985 alkutuotannon osuus oli enää 20 %. Palvelualalla työskenteli jo 50 % ihmisistä ja teollisuudessa ja rakennustoiminnassa 30 %. Vuodesta 1918 alkaen Inhan tehdas on kuulunut Fiskars-yhtymään, joka tuottaa tehtaalla Bustermerkkisiä alumiiniveneitä. Se tuli tutuksi myös allekirjoittaneelle, kun välitimme tehtaalle sen tarvitseman sähkön vuosina 2000 2010 ollessani Wärtsilän palveluksessa. Fiskars on puolestaan yksi Wärtsilän suurimmista omistajista. Ähtärin nähtävyyksistä ehkä tärkein on Ähtärin eläinpuisto, joka on tehty vanhoille Moksun rälssitalon maille. Ähtärin kirkon vieressä myös vanha Hankolan talo, jonne on koottu paljon vanhoja esineitä entisiltä ajoilta. Talo on ollut välillä myös Stensiön suvun jälkeläisten omistuksessa, joten on paljon mahdollista, että sieltä löytyy esi-isiemme käyttämiä työkaluja ja esineitä. 33

3. VÄÄKSYN KARTANO 3.1 KARTANON OMISTAJIA Suvun talot Hankola, Tiainen eli Moksu ja Tiainen eli Tuomarniemi Hankavedellä sekä Hokkala, Tenhula ja Kauppala Niemisvedellä olivat Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloja ja ne luokiteltiin rälssitiloiksi. Sen vuoksi monet niiden omistajista kuuluivat ylhäisaatelistoon, joista kuuluisimpia olivat Juhana-herttua ja Juhanan avovaimo Kaarina Hannuntytär sekä heidän jälkeläisensä. Vääksyn kartano oli Juhana-kuninkaan avovaimon Kaarina Hannuntyttären ja heidän jälkeläisensä asuinpaikkana 1580-luvulta 1700-luvulle asti. Iiris Hakolan ja Erkki Teräväisen kirjassa Kartanon mailla kerrotaan seuraavaa: On sanottu, että Vääksyn kartano Kangasalan Huutijärvellä oli Turun linnan ohella ainoa paikka, jossa saattoi nähdä vilauksen hovielämästä 1500-luvun Suomessa. Ylä-Satakunnan tuomarina toiminut Jöns Westgöte omisti Vääksyn kartanon 1520-luvun lopulta vuoteen 1556 asti. Hän joutui epäsuosioon ja kuningas Kustaa Vaasa pakotti lapsettoman Jöns Wesgöten luovuttamaan allodiaalioikeuden Vääksyn kartanoon ja sen alustiloihin pojalleen Suomen herttua Juhanalle 1556. Juhanasta tuli Ruotsin kuningas, Juhana III. Kun Juhana valtiollisista syistä avioitui Puolan prinsessan, Katariina Jagellonican, kanssa, hän lahjoitti v. 1561 Vääksyn kartanon avovaimolleen Kaarina Hannuntyttärelle. Kaarina ei päässyt muuttamaan kartanoon, koska sen edellisille asukkaille oli luvattu asumisoikeus kartanossa. 34

Vääksyn kartano on Kangasalalla Vesijärven ja Längelmäveden välissä. Eino Kivilahti on kertonut kartanon omistajista Ähtärin Joululehdessä 1982 seuraavista omistajista: Kaarina avioitui Jönsin veljen, Klaus Westgöten kanssa. Kun tämä kuoli, Kaarina meni naimisiin Ylä-Satakunnan voudin Lars Hordeelin kanssa. Kaarinan kuoltua suurimman osan tiloista perivät hänen lapsensa, mutta Vääksyn kartanon alustiloineen Anna Hordeel. Anna avioitui eversti Hannu Boijen kanssa. Anna Boijen kuoltua Moksun, Hokkalan, Kauppalan ja Tenholan rälssitilatperi hänen tyttärensä Margareta Boije, joka oli avioitunut eversti Henrik Hornin kanssa. Vuoteen 1785 mennessä talot olivat siirtyneet Moksun rälssitalossa asuneen Keuruun kirkkoherra Abraham Indreniuksen omistukseen. Idreniuksen kuoltua talot joutuivat hänen poikansa fil.kand. A.N. Indrenin omistukseen. Indren hoiti huonosti talojaan ja Moksu joutui pakkomyyntiin ja Niemisveden rälssitalot osti 4450 riikintaalarin kauppahinnalla Laukaan kirkkoherra Arvid Arvidsson vuonna 1810. Arvidsson myi rälssitilat 1828 Indrenin vaimon veljelle, Keuruun nimismiehelle, A.N. Kingelinille 12000 Riikintaalarin kauppahinnalla. Kingelin myi tilat lampuodeille vuosina 1829-32. Suvun rälssitalot Niemisvedellä olivat 1770-luvulla asti Vääksyn säterikartanon lampuotitaloja, Vääksyn kartanon omistajat valitsivat lampuodit ja keräsivät lampuotitalojen vuokrat. Vääksyn kartano oli ns. vanhan rälssin talo, joka oli vapautettu veroista. Seuraavassa kerrotaan ensin Vääksyn kartanon merkittävimmistä omistajista ja kartanossa eläneistä merkkihenkilöistä. 35

Vääksyn kartanon ja Ähtäri rälssitalojen omistajia Vääksyn ja Keuruun rälssitalojen omistajia -1555 Jöns Westgöte, Ylä-Satakunnan tuomari 1555 Kustaa Vaasa lahjoitti tilan Juhanalle, hallintaoikeus Jönsin pso Kerstinille 1561 Juhana lahjoitti kartanon Kaarina Hannuntytärelle, Juhanan rakastajattarelle Klaus Wesgöte Kaarinan 1. puoliso 1561 1563 Arvid Westgöte sai Vääksyn lahjana Erik XIV:ltä, Klaus Westgöte mestattiin 1564 Kaarina Hannuntytär sai Vääksyn takaisin Juhanalta Lars Hordeel, Kaarinan 2. puoliso, Ylä-Satakunnan vouti 1596-1639 Ed. Tytär Anna Larsintytär Hordeel pso Hannu Boije s. 1604 1639-1647 Anna Hordeelin tyttären lapset mm. Margareta Boije 1647-1668 Margareta Hannuntytär Boije sai Forsbyn ratsutilan ja Moksun, jolloin yhteys Vääksyyn katkesi 1. pso Henrik Horn af Kanckas, eversti 2. pso Arvid Forbus, valtaneuvos, vapaaherra 1668-1673 Eversti Kustaa Henrikinpoika Horn af Kanckas pso Anna Helena von Gerthen 1673-1775 Helena von Gerthen ja lapset Ähtärin rälssitalojen omistajia: 1775-1785 Moksu: Christer Carpelanin perilliset, Hokkala: laamanni Erik Stålhanske Tenhola ja Kauppala: Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius 1785 Abraham Indrenius, Keuruun kirkkoherra osti kaikki em. tilat 1796-1798 Abraham Indreniuksen perilliset 1798-1810 Abraham Niklas Indren (Indrenius), fil. kandidaatti pso. Christina Kingelin, muuttivat Moksuun 1798 1810 Adolf Arvidsson, Laukaan kirkkoherra huusi Moksun, Hokkalan, Kauppalan ja Tenhulan pakkohuutokaupassa 1828 Keuruun nimismies Andreas Johan Kingelin osti tilan Arvidssonilta Tilojen siirtyminen talonpoikaisomistukseen 1829-1832 Kingelin myi tilat rälssitorppareille ja lampuodeille 20.4.1829 Josef Tapaninmäki, Sara-aho, Moksu osti Moksun tilan Kingeliniltä Moksun pinta-ala oli noin 1100 ha 20.4.1829 Heikki Tjeder osti Hokkalan Kingeliniltä ja myi siitä Viitalan rälssitorpan Juho Nyyssöselle, (Hokkala 3238 ha, Viitala 1952 ha) 16.2.1830 Abraham Tjeder osti puolet Tenholasta, 16.2.1830 Juho Saarimäki osti 1/4 Tenholasta (Mäkelän rälssitorppa) 16.2.1830 Gabriel Muhonen osti 1/4 Tenholasta (Muholan rälssitorppa) 1831-1832 Heikki Nygård osti 3/4 Kauppalasta, Abraham Virkamäki osti 1/8 (Virkamäki) Henrik Tenhola osti 1/8 (Hautalan rälssitorppa) 36

3.2 JUHANA III Junana III 1537 1592 oli punatukkainen Johan Uthernin maalauksen mukaan. Juhana III oli Kustaa Vaasan keskimmäinen poika, joka syntyi Stegeborgin linnassa v. 1537. Kun Kustaa Vaasa kävi Suomessa 1556, hän päätti antaa Juhanalle läänitykseksi osan Suomea. Vuonna 1556 hän suurensi Juhanan läänitystä, jolloin hänen herttuakuntaansa kuuluivat Ahvenanmaan, Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Raaseporin läänit sekä Vihdin ja Lopen pitäjät. Sen lisäksi Juhana määrättiin Suomen ylimmäksi käskynhaltijaksi ja Suomessa olevan sotaväen ylipäälliköksi. Hänellä oli neuvonantajina mm. Jöns Westgöte ja Henrik Klaunpoika Horn. Ylä-Satakunnan läänintuomari Jöns Westgöte oli Vääksyn kartanon omistaja ja hänelle kuuluivat samalla myös Niemisveden rälssimaat. Kustaa Vaasa pakotti lapsettoman Jöns Westgöten lahjoittamaan Vääksyn pojalleen Juhanalle, jonka omistukseen siirtyivät samalla myös Niemisveden rälssimaat. Juhana valitsi asuinpaikakseen Turun linnan ja hänellä oli avopuolisona luultavasti Turusta kotoisin oleva Kaarina Hannuntytär. Yhdessä he tekivät Turun linnasta loistokkaan linnan, joka veti vertoja Tukholman linnalle. Juhana harrasti myös ulkopolitiikkaa ja lähetti 1558 Henrik Klaunpoika Hornin neuvottelemaan Tallinnan antautumisesta. Neuvottelut eivät sillä kertaa onnistuneet, mutta vuonna 1561 Tallinna päätyi Ruotsin suojelukseen ja kuninkaan alamaiseksi. Juhana valitsi v. 1560 puolisokseen puolalaisen prinsessan, Katariina Jagellonican. Samalla hän lahjoitti avovaimolleen, Kaarina Hannuntyttärelle Vääksyn kartanon ja valitsi hänen puolisokseen Klaus Antinpoika Westgöten, joka oli Jöns Westgöten sukulainen. Juhana toi uuden puolisonsa Turun linnaan, jossa he viettivät aluksi rauhalista hovielämää. Kustaa Vaasan kuoltua hänen vanhimmasta pojastaan Erikistä tuli Ruotsin kuningas Erik XIV. Pian Erik halusi riistää kaiken vallan veljeltään Juhanalta ja marssitti Turkuun noin 10.000 12.000 vahvuisen sotajoukon. Sen ansiosta Juhana antautui elokuussa 1563. Juhana vietiin puolisoineen Ruotsiin ja hänet teljettiin Gripsholman linnaan. Erik sairastui ja Ruotsin kuninkaaksi valittiin vuonna 1569 Juhana, josta tuli kuningas nimellä Juhana III. Nyt puolestaan Erik joutui Juhanan vangiksi Turun linnaan. Entiset maatilat ja kartanot palautettiin Kaarina Hannuntyttärelle. Vastaavasti Erik-kuninkaan vaimo, entinen kuningatar Kaarina Maununtytär sai asua Erikin hänelle lahjoittamassa Liuksialan kartanossa. Juhanan hallitusaikana aateliston valta kasvoi Suomessa ja talonpojat kävivät usein valittamassa kuninkaalle aateliston kohtelusta. Juhanan ja Katariinan pojasta tuli Puolan kuningas nimellä Sigismund. 37

Turun linna 1700-luvulla. 3.3 KAARINA HANNUNTYTÄR Kaarina Hannuntytär (Lähde: Kangasalakirja) Kaarina Hannuntyttären äiti oli Ingeborg Åkentytär, joka oli valtaneuvos Åke Hansinpoika Tottin avioton tytär. Isän nimestä ei ole varmuutta. Kaarina joutui nuorena palvelukseen kuningatar Katarina Stenbockin hoviin ja tutustui siellä Juhanaan. Ensimmäinen mainita Kaarinasta löytyy Turun linnan asiakirjoista vuodelta 1559, jolloin hän asui Turun linnassa ja oli ilmeisesti Juhana-herttuan avovaimo. Asuessaan Turun linnassa vuosina 1556-1561 Kaarina synnytti Juhanalle neljä lasta, joiden nimet olivat ikäjärjestyksessä Sofia s. 1556, k.1583, Augustus s. 1557 k. 1560, Julius Gyllenhielm s. 1559 k. 1581 ja Luceretia s. 1560, k. 1585. Kustaa Vaasa pakotti v. 1556 Jöns Wesgöten testamenttaamaan Juhanalle Kangasalan Vääksyn kartanon omistusoikeuden, mutta piti hallintaoikeuden vaimollaan Kerstin Perintyttärellä. Kun Jöns Westgöte v. 1560 kuoli, kartano jäi Kerstin Perintyttären haltuun hänen kuolemaansa asti. Kun Juhana meni naimisiin Katariina Jagellonikan kanssa, hän lahjoitti lokakuussa 1561 Kaarina Hannuntyttärelle Kangasalan Vääksyn, Pirkkalan Benktilän ja Paraisten Kapellstrandin kartanot. Kaarina meni vähän tämän jälkeen naimisiin Klaus Andersinpoika Westgöten kanssa, joka oli Kangasalan Viikin kartanon omistajan Anders Westgöten poika. Koska Vääksyn kartanossa asui kuitenkin Jöns Westgöten leski Kerstin Perintytär, Klaus Westgöte ja Kaarina Hannuntytär muuttivat v. 1561 ensin Kangasalan Viikin kartanoon. 38

Kun Erik tuli Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1563, syttyi veljessota ja Klaus Westgöte sai kärsiä hengellään uskollisuutensa Juhanalle. Kartanot ryöstettiin ja Kaarina kertoi, että häneltä vietiin kaikki. Hänen tyttärensä, Anna Larsintytär Hordeelin, kertomuksen mukaan Klaus Westgöten kuoleman jälkeen Kaarina joutui käärimään lapsensa esiliinasta tehtyyn kapaloon, kun muita vaatteita ei ollut käytettävissä. Kun Juhanasta tuli Ruotsin kuningas v. 1568, Katariinalle palautettiin vanhat oikeudet. Hän meni vuonna 1572 Lars Henrikinpoika Hordeelin kanssa. Heille syntyi v. 1573 tytär Anna, joka esiintyy kirkonkirjoissa nimellä Anna Larsintytär Hordeel. Juhana III aateloi Lars Hordeelin vuonna 1576. Lars Hordeelista tuli Turun linnanvouti ja hän asui Kaarinan Hannuntyttären ja hänen lastensa ja tyttärensä, Sofia de la Gardien lasten kanssa Turun linnassa. Talvisin perhe asui Vääksyn kartanossa, koska Turun linna oli asuinpaikkana liian kylmä. Kaarinan poika Julius Gyllenhielm kuoli v. 1581. Vuonna 1583 kuoli myös Kaarinan tytär Sofia synnytyksen yhteydessä. Kun Kaarinan mies Lars Hordeel kuoli vuonna 1591, Kaarina siirtyi lastenlastensa kanssa asumaan Vääksyn kartanoon. Hänellä oli seuranaan usein läheisessä Kangasalan Liuksialan kartanossa asunut Erik-kuninkaan puoliso, leskikuningatar Kaarina Maununtytär. Kaarina Hannuntyttären tarina on kerrottu ehkä parhaiten C.J. Gardbergin kirjassa (v. 1986) Turun linnan kolme Katariinaa. Kaarinan viimeisiä päiviä ei tunneta varmasti. Santeri Ivalon kirjassa, Erämaan nuijamiehet (v. 1922), kerrotaan, kuinka Sysmän nuijamiehet valtasivat Vääksyn kartanon. Vääksyn kartanossa oli paikalla Kaarina Hannuntytär, joka makasi sairaana kuolinvuoteellaan, kun nuijamiehet saapuivat kartanoon joulupäivänä 1596. Heidän lisäkseen tuvassa olivat Ruotsin entinen kuningatar, Eerikin leski, Kaarina Maununtytär Liuksialan kartanosta sekä Kaarinan Hannuntyttären Sofian lapset, joista Jakob de la Gardie oli kahdeksanvuotias. Nuijamiesten ollessa vielä tuvassa Kaarina Hannuntytär kuoli. Sen vuoksi nuijamiehet jättivät talon polttamatta, vaikka olivat polttaneet monta taloa sitä ennen. Myös Liuksialan kartano jäi heiltä polttamatta, koska he kunnioittivat vanhaa Ruotsin kuningatarta. Liuksialan kartanon alustiloja olivat samaan aikaan olleet Ähtärin Nyyssölä ja Pylkönmäen Riekko eli Mietala ja Leppälä eli Hokkala. Nuijamiesten kohtaloksi tuli vähän myöhemmin tappio Nyystölässä, jossa nuijamiehet antautuivat. Heidän kohtalokseen tuli antautumisen jälkeen petos, kun Ivar Tavastin huovijoukko riisti nuijamiehet aseista, jonka jälkeen 300-400 nuijamiestä menetti henkensä. Kaarinan jälkeläisistä tärkeään asemaan nousi Sofia Juhanantytär, joka meni naimisiin Ranskassa syntyneen sotapäällikön ja diplomaatin Pontus de la Gardien kanssa. TAULU 1 I Kaarina Hannuntytär. Juhanan avopuoliso, jolle Juhana lahjoitti vuonna 1561 Kangasalan Vääksyn, Pirkkalan Benktilän ja Paraisten Kapellstrandin kartanoiden omistusoikeudet. 1. puoliso: Juhana III, Ruotsin kuningas, s. 20.12.1537 Stegeborgin linna, k. 17.11.1592 Tukholman linna. Vanhemmat: Kustaa Vaasa ja Margareta. 1. Sofia Gyllenhielm, s. 1556. Tauluun 2. 2. Augustus, s. 1557, k. 1560. 3. Julius Gyllenhielm, s. 1559, k. 1581. 4. Luceretia, s. 1560, k. 1585. 2. puoliso: Klaus Andersinpoika Westgöte,. 3. puoliso: Lars Henrikinpoika Hordeel,. 5. Anna Hordeel, Boije af Gennas, s. 1573. Tauluun 7. TAULU 2 (taulusta 1) II Sofia Juhanantytär Gyllenhielm, s. 1556, k. 39

1583. Puoliso: Pontus de la Gardie, sotapäällikkö, valtaneuvos, vapaaherra, s. 1520 Ranska, k. 5.11.1585 Viro, Tallinna. Pontus korotettiin vapaherraksi 27.7.1571. 1. Brita de la Gardie, s. 1581, k. 1583. 2. Johan de la Gardie, valtaneuvos, Turun ja Hämeen linnaläänien käskynhaltija, s. 1582, k. 1640. 3. Jakob de la Gardie, s. 20.6.1583 Tallinna. Tauluun 3. TAULU 3 (taulusta 2) III Jakob de la Gardie, marski, valtaneuvos, kreivi, s. 20.6.1583 Tallinna, k. 12.8.1652 Tukholma. Jakob korotettiin kreiviksi 10.5.1615. Puoliso: Ebba Brahe, hovineiti, kreivitär, s. 16.3.1596 Lerjeholm, k. 5.1.1674 Tukholma. Vanhemmat: Magnus Brahe ja Brita Leijonhuvud. 1. Pontus de la Gardie, s. 1619, k. 1632. 2. Chrstina de la Gardie, s. 1620, k. 1622. 3. Sofia de la Gardie, s. 1621, k. nuorena. 4. Magnus Gabriel de la Gardie, drotsi, valtakunnankansleri, s. 1622, k. 1686. 5. Brita de la Gardie, s. 1624, k. nuorena. 6. Gustaf Adolf de la Gardie, s. 1626, k. 1630. 7. Maria Sofia de la Gardie, s. 1627. Tauluun 4. 8. Jakob Kasmir de la Gardie, kenraali, valtaneuvos, s. 1629, k. 1658. 9. Pontus Fredrik de la Gardie, Tarton hovioikeuden presidentti, kenraali, valtaneuvos, s. 1630, k. 1692. 10. Christina Catharina de la Gardie, s. 1632, k. 1704. 11. Johan Carl de la Gardie, s. 1634, k. 1634. 12. Birgitta helena de la Gardie, s. 1636, k. nuorena. 13. Axel Julius de la Gardie, s. 1637. Tauluun 5. 14. Ebba Margareta de la Gardie, s. 1638, k. 1696. TAULU 4 (taulusta 3) IV Maria Sofia de la Gardie, s. 1627, k. 1697. Puoliso: Gustaf Oxentierna,. Isä: Gabriel Oxentierna. IV TAULU 5 (taulusta 3) Axel Julius de la Gardie, valtaneuvos, kenraali, s. 1637, k. 17.10.1710 Tukholma. Puoliso: Sofia Juliana Forbus, de la Gardie, s. 1646, k. 1701. Vanhemmat: Arvid Forbus ja Margareta Boije af Gennas. 1. Magnus Julius de la Gardie, s. 12.3.1674 Tukholma. Tauluun 6. TAULU 6 (taulusta 5) V Magnus Julius de la Gardie, s. 12.3.1674 Tukholma, k. 28.4.1741. Puoliso: 1711 Hedvig Catharina Lillje, de la Gardie,. TAULU 7 (taulusta 1) II Anna Larsintytär Hordeel, Boije af Gennas, s. 1573. sai perintönä Vääksyn kartanon Puoliso: Hans Mårtensson Boije af Gennas, valtaneuvos, eversti, s. 27.2.1581 Raseporin linna, k. 25.8.1617 Tukholma. 1. Karin Boije af Gennas, s. 1600. Tauluun 8. 2. Margareta Boije af Gennas, Horn af Kanckas, s. 6.3.1604 Ruotsi, Växjö. Tauluun 9. TAULU 8 (taulusta 7) III Karin Hannuntytär Boije af Gennas, s. 1600. Puoliso: Axel Axelinpoika Stålarm, s. 1598 Karjaa. TAULU 9 (taulusta 7) III Margareta Boije af Gennas, Horn af Kanckas, s. 6.3.1604 Ruotsi, Växjö, k. 1668. Margareta sai perintönä Vääksyn kartanon yhdessä sisarustensa kanssa vuonna 1647. Puoliso: Henrik Göransson Horn af Kanckas, everstiluutnantti, s. n. 1580, k. 1629 kaatui, Saksa. Kustaa Horn af Kanckas, s. 1627. Tauluun 10. TAULU 10 (taulusta 9) IV Gustaf Henriksson Horn af Kanckas, eversti, Pohjanmaan rykmentin komentaja, s. 1627, k. 1673. Vääksyn kartanon omistaja 1668-1673. Puoliso: Anna Helena von Gerten, Horn af Kanckas, s. 1640, k. 1709. 1. Arvid Bernhard Horn af Ekebyholm,. 40

2. Anna Juliana Horn af Kanckas, de la Gardie,. 3. Margareta Elisabet Horn af Kanckas,. 4. Bengt Johan Horn af Kanckas,. 3.4 PONTUS DE LA GARDIE Pontus de la Gardie oli syntynyt Ranskassa ja oli aluksi sotimassa Tanskan joukoissa Ruotsia vastaan, mutta jäi vangiksi. Vapauduttuaan hän taisteli Ruotsin joukoissa ja saavutti suosionsa auttaessaan Juhanaa veljessodassa. Juhanan kruunajaisissa 1569 hänet lyötiin ritariksi ja valittiin myöhemmin Ruotsin armeijan ylipäälliköksi. Pontus de la Gardie Kaarina Hanuntyttären vanhin lapsi oli Sofia Juhanantytär, joka aateloitiin myöhemmin nimellä Gyllenhielm. Sofia meni vuonna 1580 naimisiin Ruotsin armeijan ylipäälliköksi valitun Pontus de la Gardien kanssa. He saivat lapset Brita, Johan ja Jakob de la Gardie. Sofia oli viettänyt nuoruutensa Vääksyn kartanossa ja mentyään naimisiin Pontuksesta tuli Vääksyn kartanon isäntä. Vääksyn kartanon osoite on tämän vuoksi vielä tänäänkin Pontuksentie 12, Kangasala. Vuonna 1580 Pontus de la Gardiestä tuli merkittävä sotapäällikkö ja hänen onnistui voittamaan venäläiset 25-vuotisen sodan taisteluissa useita kertoja. Hänen lähimmät miehensä olivat suomalaiset Herman Fleming, Yrjö Boije ja Kaarle Henrikinpoika Horn. Hän saapui Viipuriin lokakuussa 1580, jolloin tehtiin sotaväen katselmus. Sen mukaan hänellä oli 1538 ratsumiestä, 163 rälssin ratsumiestä, 122 tykkimiestä, 237 laivamiestä ja 12 jalkaväen lippukuntaa, joissa oli yhteensä 5000 miestä. Suomalaisia näistä oli 868 ratsumiestä ja 6 jalkaväen lippukuntaa. 41

Hän valloitti mm. Käkisalmen marraskuussa 1580. Siellä antautuneet asukkaat saivat lähteä rauhassa kotiinsa. Narvan linnoitus antautui v. 1581. Narvassa hänen sodankäyntitapansa oli keskiaikaisen verinen. Siellä valtauksen aikana hyökkääjiä kannustettiin siten, että he saivat valloituksen jälkeen 24 tuntia rauhassa ryöstää kaupunkia. Ryöstö tehtiin perusteellisesti ja samalla surmattiin noin 7000 kaupunkilaista naisia ja lapsia säästämättä. Tämän verilöylyn seurauksena antautui myös Ivananlinna Inkerinmaalla. Näin osa Inkeriä ja Viro joutuivat taas Ruotsin vallan alaisuuteen. Näiden voittojen jälkeen Juhana korotti v. 1581 Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Loppuelämänsä Pontus ja Sofia viettivät Tallinnassa, kun Pontus oli Tallinan käskynhaltijana. Sofia kuoli kesäkuussa 1583 synnytykseen, kun hänen nuorin lapsensa Jakob syntyi. Pontus kuoli joulukuun 19 p:nä vuonna 1585, kun hän oli tulossa neuvottelumatkalta. Joen yli mennyt lautta kaatui ja monet hukkuivat hänen kanssaan. Hänet on haudattu yhdessä vaimonsa Sofian kanssa Tallinan tuomiokirkkoon. Pontus de la Gardien hauta Tallinnan tuomiokirkossa. 3.5 JAKOB DE LA GARDIE LAISKA JAAKKO Jakob Jaakko de la Gardie oli Juhana III:n ja Kaarina Hannuntyttären tyttären Sofia Gyllenhielmin ja hänen puolisonsa Pontus de la Gardien nuorin poika. Hän oli syntynyt Tallinnassa 20. kesäkuuta 1583 Tallinnassa, kun Pontus oli Tallinan käskynhaltijana. Hänen syntyessään Sofia kuoli lapsivuoteeseen 27-vuotiaana. Tämän jälkeen lapset asuivat isoäitinsä, Kaarina Hannuntyttären luona Turun linnassa. Vuonna 1585 linnassa asuivat Kaarinan lisäksi hänen puolisonsa Lars Hordeel, hänen tyttärensä Brita Klauntytär ja Anna Larsintytär sekä Sofian lapset Brita, Johan ja Jakob. Tämän jälkeen Kaarina asui yhä enemmän Vääksyn kartanossa. Hänen kanssaan asuivat Pontuksen ja Sofian lapset Brita, Johan ja Jakob de la Gardie. 42

Näin tästä seuraavastakin sotapäälliköstä tuli Vääksyn kartanon asukki, joka vietti nuoruutensa Vääksyn kartanossa. Häntä kutsuttiin nuorena punapää-jaakoksi, koska hänellä oli punertava tukka. Samasta syystä sai sukunimen Tjeder (metso) Heikki Stensiön poika Tuomas, koska hänellä tiedettiin myös olevan punainen tukka. Tämä antaa aiheen spekuloida siitä, että olisiko sotamiessukumme lähtöisin näistä samoista Vääksyn kartanon omistajista. Jos näin on, niin se antaisi hyvän syyn sille, miksi Tuomas Tjeder valittiin Tenhulan rälssitalon lampuodiksi. Todennäköisempi syy oli se, kun Tuomas Tjeder oli Juho Wikin appi ja Juho Wik oli syntynyt Padasjoella ja oli ilmeisesti Tenhulan ja Hokkalan omistajan Arwid Adolf Arvidssonin vanhoja tuttuja jo siltä ajalta, kun Arvidsson oli Padasjoen kappalainen. Jakob de la Gardien oli kuuluisa sotapäällikkö. Hänet tunnettiin Vääksyn kartanossa nimeltä punapää-jaakko. Jaakko vietti lapsuutensa Vääksyn kartanossa isoäitinsä Kaarina Hannuntyttären hoivissa, koska hänen oma äitinsä kuoli synnytyksen yhteydessä. Jakob taisteli ensin Ruotsin joukoissa Puolassa, jossa hän joutui 1602 vangiksi vietti Puolassa neljä vuotta. Sen jälkeen hän lähti Alankomaihin oppimaan uusia sodankäyntitaitoja Moritz Oranialaisen joukoissa. Kaarle IX nimitti 25-vuotiaan Jakobin vuonna 1609 koko Ruotsin armeijan ylipäälliköksi. Hänet lähetettiin Venäjälle, jossa hänen piti auttaa tsaari Vasili Suiskia taistelussa puolalaisia vastaan. De la Gardie matkasi pääasiassa palkkasotilaista koostuneen armeijansa kanssa Novgorodiin, jonka käskynhaltija, Mikael Shopin-Suiski otti hänet ilolla vastaan. Siitä matka jatkui kohti Moskovaan, jota puolalaiset uhkasivat. Heinäkuussa 1609 syntyi taistelu Tverin lähellä, jossa de la Gardien taisteli voitokkaasti yhdessä ratsumiestensä kanssa. Maaliskuussa 1610 de la Gardie saapui Moskovaan, jossa joukko otettiin iloiten vastaan. Moskovaa lähestyi myös noin 5000 miehen vahvuinen puolalaisten ratsumiesten muodostama armeija. Tämän vuoksi monet de la Gardien palkkasotureista vaihtoivat puolta ja hänen 4000 miehen vahvuisesta armeijastaan oli jäljellä vain 400 miestä. Heidän ja suomalaisten 43

sotapäälliköittensä kanssa de la Gardie matkasi takaisin Suomeen. Vasili Suiski pakotettiin 17. heinäkuuta 1610 luopumaan kruunusta ja Puolan prinssi Vladislav nousi Venäjän tsaariksi. Kaarle IX määräsi de la Gardien etenemään lähimpiin kohteisiin Karjalassa. Maaliskuussa 1611 antautui Käkisalmen linna. Taistelujen käydessä vielä kuumimmillaan, de la Gardien ja Evert Hornin johtamat joukot lähtivät kesäkuussa 1611 kohti Novgorodia. Heinäkuussa Novgorod tunnusti Ruotsin kuninkaan suojelijakseen. De la Gardie tunnusti puolestaan Novgorodin ja muun Venäjän loukkaamattomuuden ja antoi vakuutuksen, että ortodoksisen uskonnon turvaamisesta. Vasta vuonna 1617 solmittiin Stolbovan kylässä rauha, jonka mukaan Ruotsi sai liitettyä alueisiinsa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan linnoineen. Ruotsi antoi Venäjälle takaisin Novgorodin, joka oli ollut ruotsalaisten joukkojen hallussa. Pääneuvottelijana toimi Jakob de la Gardie, jota alettiin kutsua Laiska-Jaakoksi, koska hänen joukkonsa olivat miehittäneet pitkään Novgorodia. Tämän jälkeen Jakob de la Gardie nimitettiin valtakunnan marskiksi ja Vironmaan kenraalikuvernööriksi. Käkisalmen lääniä ei liitetty Ruotsiin tavanomaiseksi maakunnaksi ja se sai säilyttää ortodoksisen uskontonsa jonkin aikaa. Jakob sai läänityksekseen Käkisalmen läänin, josta hän keräsi verot ja ylläpiti niiden avulla sotilasjoukkoja ja Käkisalmen linnan puolustusta. 3.6 HENRIK HORN AF KANKAIS Vääksyn kartanon omistus säilyi Kaarina Hannuntyttären jälkeläisten omistuksessa, koska hänen tyttärensä Anna Hordeel meni naimisiin eversti Hannu Boijen kanssa ja heidän tyttärensä, Margareta Boije, meni naimisiin eversti Henrik Hornin kanssa. Margareta oli perinyt Vääksyn 1646 Anna Hordeelin kuoltua. Vääksyn kartanon omistajina oli vuodesta 1647 alkaen aina 1770- luvulle asti Horn-suku, joka oli kunnostautunut lähes kaikissa Ruotsin sodissa. Nykyisin kartanon omistaa Alströmin suku. Eversti Henrik Hornin ja Margareta Hannuntytär Boijen poika oli eversti Kustaa Henrikinpoika Horn, joka toimi Pohjanmaan prikaatin päällikkönä vuosina 1660 1673. Kustaa Horn meni naimisiin Helena von Gertenin kanssa ja avioliitosta syntyi seitsemän lasta, joiden hallussa tilat olivat vuosina 1673 1775. Vanhimmasta lapsesta, Arvid Bernhard Hornista tuli kenraaliluutnantti. Bengt Johan oli Kaarle XII henkivartija ja hän kuoli Narvan piirityksen aikana vuonna 1700. Jakob de la Gardien pojan Axel Juliuksen pojanpojan tytär oli Hedvig Ulrika de la Gardie. Hän meni naimisiin valtaneuvos Kustaa Mauritz Armfeltin s. 1757 kanssa. Armefelt oli kenraalina sekä Ruotsin että Venäjän armeijassa. Hänen ansiotaan oli paljon, että Suomen autonominen asema muodostui vahvaksi ja Suomeen liitettiin Vanha-Suomi. Hän oli myös ensimmäisiä, jotka näkivät Suomen aseman valtiona. Armfeltin suvun omistuksessa oli Joensuun kartano vuosina 1785 1925. Nykyään kartanon omistaa liikemies Björn Wahlrosin suku. 3.7 KIRKKOHERRA ARVID ADOLF ARVIDSSON 44

Karjalan ratsurykmentin pastori A. A. Arvidsson valittiin Padasjoen kappalaiseksi vuonna 1788. Hänen isänsä oli syntyisin Ruotsin Taalainmaalta ja muuttanut Suomeen. Poika oli käynyt koulunsa Vaasassa ja Turun yliopistossa, jossa hänet tutkinnon suoritettuaan vihittiin papiksi vuonna 1784. Ollessaan ratsuväkirykmentin pappina hän joutui Padasjoelle. Hänestä tuli Padasjoen kappalainen solmittuaan avioliiton rikkaan talon tyttären Anna Katariina Molinin (s. 1768) kanssa. Vaimon perintönä hän sai hallintaansa Mikkolan ratsutilan, joka oli kuulunut Molinien suvulle. Padasjoella ollessaan hän oli mukana perustamassa myös Arrakosken sahaa ja oli sen osakkaana. Arvid Adolf Arvidsson valittiin Laukaan kirkkoherraksi vuonna 1804, jonka jälkeen hän muutti perheineen Laukaaseen. Kirkkoherra osasi huonosti suomea ja hänen kerrotaan varoittaneen laukaalaisia sunnuntaisaarnoissaan: Viimeisenä päivänä pitää teidän tiiliä tekemän. Arvid Adolf Arvidsson oli Padasjoen kappalainen ja Laukaan kirkkoherra. Hän oli huomattava maanomistaja 1800-luvulla. Arvidsson asui Pellosniemen pappilassa ja hän harjoitti siellä maanviljelystä. Lisäksi hän omisi Varsanhännän uudistilan, jonka nimi muutettiin 1829 Onnelaksi. Padasjoella hänellä oli edellä mainitut Molinien tilat. Hänen omistuksiinsa kuului muun muassa Keuruun Hokkalan ja Tenhulan talot 1810-luvulla, A. A. Arwidsson otti Hokkalan rälssitalon lampuodiksi Padasjoella syntyneen sotamies Juho Joonaksenpoika Wikin, joka meni naimisiin Tuomas Tjederin tyttären Leena Tjederin kanssa 1812. Juho muutti Hokkalan talon lampuodiksi 4.12.1812 Laukaasta ja oli ilmeisesti Arwidsonin tuttu jo Padasjoen ajoilta. Juho Wik oli Hokkalan lampuotina vuoteen 1818 asti, jolloin pääsi Leppäkankaan talon osakkaaksi ja hänestä tuli talollinen. A. A. Arwidsson otti myös Tenhulan talon lampuodiksi vuonna 1820 Juho Wikin apen, Tuomas Tjederin. A. A. Arwidsson myi rälssitilat Keuruun nimismiehelle ja Viikin tilan omistajalle A. N. Kingelinille vuonna 1828. A. N. Kingelin myi Hokkalan 20.4.1829 Heikki Tuomaanpoika Tjederille ja Tenhulan 16.2.1830 Abraham Tuomaanpoika Tjederille. Kirkkoherra Arvidssonin huomattava omaisuus perustui osittain siihen, että tuohon aikaan ei ollut luottolaitoksia ja pitäjäläiset turvautuivat varakkaiden antamiin luottoihin. Luottojen takauksena oli usein talo. Tästä syystä Arvidsson sai haltuunsa taloja, joita hän myi saadakseen lainapääoman takaisin. 45

3.8 ADOLF IVAR ARWIDSSON Adolf Ivar Arwidsson (s. 1791 Padasjoki, kirjoitti nimensä w:llä) liittyy Niemisveden rälssitaloihin, koska hänen isänsä Laukaan kirkkoherra Arvid Adolf Arvidsson oli ostanut talot vuonna 1810 pakkohuutokaupassa. Adolf Ivar Arwidsson lienee ollut Juho Wikin ikäinen ja hänen tuttujansa, koska molemmat olivat muuttaneet vuonna 1805 yhtä aikaa Padasjoelta Laukaalle. A. I. Arwidsson lähti vuonna 1806 Porvoon lyseoon. Suomen Sodan syttyessä v. 1809 Juho Wik lähti sotimaan. Pappila joutui Venäjän sotaväen hallintaan ja se joutui luovuttamaan karjaa sotaväelle. Vuonna 1810 A. I. Arwidsson kirjoittautui Turun akatemiaan ja hän valmistui maisteriksi 1815 ja hänet nimitettiin v.1817 historian dosentiksi. Tästä alkoi hänen uransa kirjailijana ja suomalaisuuden herättäjänä. Hän alkoi julkaista Turussa ollessaan v. 1821 lehteä Åbo Morgonbladet, jossa hän vaati suomen kielen kehittämistä ja kansallismielen synnyttämistä. Arwidsson alkoi puhua Suomesta valtiona ja vaati, että Suomen kansalliset runot ja myytit täytyy ottaa osaksi kansalliseen sivistykseen. Kirjoitustensa vuoksi A. I. Arwidssonia vaadittiin eroamaan ja hänelle ei jäänyt käytännössä muuta vaihtoehtoa, kuin matkustaa Ruotsiin v. 1823. Maineensa takia hän sai Ruotsin kansalaisuuden vasta vuonna 1825. Hän sai silloin amanuenssin viran kuninkaallisessa kirjastossa, kun Ruotsi ei halunnut ärsyttää Venäjää. Hän kävi Suomessa tutkimusmatkalla v. 1827, mutta viranomaiset karkottivat hänet takaisin. Hänet nimitettiin vuonna 1843 kuninkaallisen kirjaston johtajaksi. Hän kirjoitti Suomen historian ja maantieteen oppikirjan: Lärobok i Finlands historia och geografie. Hänen sanomaksi mainitaan lause: Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia. Samanlainen lausuma löytyy myös häntä edeltävien kansallismielisten henkilöiden arkistoista. A.I. Arwidsson vieraili Suomessa vuonna 1858, jolloin häntä juhlittiin Henrik Gabriel Porthanin työn jatkajana. Hän kuoli yllättäen kesken kiertomatkansa ja hänet on haudattu Laukaalle. Hänen hautakivessään on Elias Lönnrothin säkeet: Maan oma rakkaus vei hänet maasta, nyt hänet ain omanaan kätkee oma maa. 46

4 HANKAVEDEN RÄLSSITALOT 4.1 PIRKANPOHJAN ERÄMÄÄT Pirkanpohjan erämaa-alueet jaettiin keskiajalla hämäläisten talojen kesken. Ruotsista tullut aatelismies Jöns Vestgöte perusti v. 1540 Vääksyn säterikartanon Kangasalalle yhdistämällä useita maatiloja ja samalla hänen haltuunsa joutui myös Niemisveden erämaa-alue. Vuonna 1552 ollessaan Ylä-Satakunnan tuomarina Jöns Vestgöte luetteli Pirkanpohjan erämaaalueet. Hokkalan, Niemisveden ja Hankalan jakokunnista tuli Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloja ja siksi näistä tiloista tuli samalla rälssitiloja. Isojaon aikana Ähtärin talot oli jaettu jakokuntiin, jotka nimettiin kunkin alueen päätalon tai kylän mukaisesti. Hankalan, Hokkalan ja Niemisveden jakokunnat kuuluivat rälssimaihin, joiden ei tarvinnut luovuttaa liikamaita isojaon yhteydessä. 47

4.2 TIAINEN ELI MOKSU Vuoden veroluetteloiden mukaan 1635 kaikki kolme Hankaveden taloa, Hankola, Tuomarniemi ja Moksu, olivat Vääksyn kartanon alustiloja ja rälssitaloja. Moksun rälssitalon maat sijaitsivat nykyisen Ähtärin eläipuiston ja golfkentän alueella, mutta tila myytiin Ähtärin kaupungille. Moksun vanha rälssitalo sijaitsee Ähtärin golfkentän alueella Moksunniemessä ja sitä kunnostetaan Caddiemaster- taloksi (Kuvan omistaa Eeva-Liisa Alakuijala). Moksun rälssitalon isäntien luettelo alkaa seuraavassa: 1) Juho Tiainen 1572 1571, muutti Töysän Ponnejärvelle 2) Tapani Tiainen -1592, talo autiona 3) Niilo Antinpoika Tiainen 1628 1643 (k. 1656) pso Marketta Laurintytär 4) ed. poika Olavi Niilonpoika 1644 1679 pso Anna 5) ed. poika Perttu Olavinpoika 1680 1686 1. pso Vappu 2. pso Barbro Paavontytär 6) Markku Pentinpoika 1687 1689 pso Pirkko Mikontytär Kahilasta 7) Matti Pekanpoika Moksu 1690 1693 pso Maria 8) ed. poika Jaakko Matinpoika Moksu 1694 n. 1700 pso Maria Paavontytär 9) ed. sisarenmies Mikko Ristonpoika Marttinen Kuitinlahdelta pso Anna Matintytär Moksu 10) ed. vävy Juho Matinpoika Kömi 1709 1731 pso Sofia Mikontytär Moksu 11) ed. poika Matti Juhonpoika Moksu 1732 1755 (s. 1706 k. 1770) 1. pso Maria Tuomaantytär s. 1719 k. 1762 2. pso Anna Erkintytär (s. 1736 k. 1813) 48

12) ed. poika Erkki Matinpoika Moksu 1756 1775 (s. 1732 k. 1796) pso Sofia Tuomaantytär Tenhuselta (s. 1730 k. 1795) 13) ed. poika Erkki Erkinpoika Moksu 1791 1793 (s. 1760) muutti Mesimäkeen pso Kaisa Yrjöntytär 14) ed. veli Israel Erkinpoika Moksu 1794 1799 (s. 1773) pso Sofia Matintytär (s. 1772) 15) talon omistaja, Keuruun kirkkoherra Abraham Nils Indrenius oli Moksun isäntänä 1799 1809 (s. 1775 k. 1820) Talon 7. lampuoti Matti Pekanpoika Moksu väitti ostaneensa Moksun rälssitalon vuonna 1690. Matti Pekanpoika Moksu oli todennäköisesti myös Heikki Matinpoika Stensiön isä. Keuruun vanhimmissa rippikirjoissa (Matti J. Kankaanpää s. 21) kerrotaan, että Matti Stensiön äiti, Beata Heikintytär, asui viimeiset vuotensa Moksussa. Hänen siskonsa Anna Matintytär muutti ensin Marttisen taloon ja hänen puolisostaan, Mikko Ristonpoika Marttisesta, tuli Moksun talon 9. isäntä vuonna 1700. Tämän jälkeen Moksun talon lampuoteina jatkoivat Matti Pekanpoika Moksun perilliset aina vuoteen 1799 asti, jolloin Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius osti Moksun talon ja muutti sinne asumaan. Hänen jälkeensä Moksu siirtyi talonpoikaisomistukseen. Jooseppi Erkinpoika Hyvönen, Tapaninmäki, Sara-aho, Moksu s. 11.2.1782 osti Moksun talon 20.4.1829 Kingeliniltä. Tämän jälkeen talo säilyi tämän sukuhaaran hallussa, kunnes talo myytiin Ähtärin kaupungille. Tähän sukuhaaraan liittyy myös Hankolan talo, jonka isäntänä oli Kaarlo Tjeder ja emäntänä Moksun tytär Hulda Maria Kaarlentytär Moksu. TAULU 1 I Jooseppi Hyvönen, Moksu, talollinen, Moksun isäntä 1829-1867, s. 11.2.1782 Ähtäri, Hyvönen. Jooseppi osti Moksun talon 20.4.1829 Anders Johan Kingeliniltä. Tilan pinta-ala oli tällöin 1100 ha. Puoliso: 18.10.1826 Ähtäri, Sara-aho Anna Sofia Eliaksentytär Stepanius, Moksu, lukkatintytär, s. 21.1.1800 Ähtäri. 1. Kaarlo Moksu, s. 21.1.1829 Ähtäri. Tauluun 2. TAULU 2 (taulusta 1) II Kaarlo Joosepinpoika Moksu, talollinen, Moksun isäntä 1867-1878, s. 21.1.1829 Ähtäri, k. 27.1.1901 Ähtäri. Kaarlo Moksun isä Jooseppi Erkinpoika Tapaninmäki osti Moksun talon Klingeliniltä 1829. Moksun pinta-ala oli tuolloin 1100 ha ja sillä oli 3/12 manttaalia. Puoliso: 27.10.1848 Maria Abrahamintytär Stenbacka,. 1. Julius Moksu, s. 29.10.1849 Ähtäri. Tauluun 3. 2. Hulda Maria Moksu, Tjeder, s. 14.4.1865. Tauluun 5. TAULU 3 (taulusta 2) III Julius Kaarlonpoika Moksu, talollinen, Moksun isäntä 1878-1887, s. 29.10.1849 Ähtäri, k. 7.3.1918 Ähtäri. Julius peri Moksun talon vuonna 1878 isältään Kaarlolta. Vuonna 1887 talosta omistivat 1/3 hänen tyttärensä Maria, Aino ja Anna. Puoliso: 12.4.1869 Maria Aleksanterintytär Haapaniemi, Moksu,. 1. Maria Moksu, Lehtonen. Tauluun 4. 2. Aino Moksu,. 3. Anna Moksu,. TAULU 4 (taulusta 3) IV Maria Juliuksentytär Moksu, Lehtonen, Moksun kantatilan emäntä. Moksu jakaantui vuonna 1909 viiteen osaan, joista Maria ja Juho Lehtoselle jäi Moksun kantatila, jossa oli noin 316 ha. Puoliso: Juho Lehtonen, Moksun kantatilan isäntä. TAULU 5 (taulusta 2) III Hulda Maria Kaarlentytär Moksu, Tjeder, s. 14.4.1865. Puoliso: 11.4.1890 Ähtäri Kaarlo Vihtori 49

Kaarlonpoika Tjeder, talollinen, Hankolan isäntä. 5.8.1864 Ähtäri, Hankavesi, Hankola. Vanhemmat: Kaarlo Aaponpoika Tjeder ja Ada "Aata" Maria Collin, Tjeder.. 1. Kaarlo Urho Tjeder, s. 22.9.1890 Ähtäri, Hankavesi, Hankola. 2. Kerttu Helvi Emilia Tjeder, s. 22.12.1891 Ähtäri, Hankavesi, Hankola 4.3 HANKOLA Hankolan talo oli perustettu vuonna 1567 Pirkkalan Messukylän erämaille. Sen perustajalla Sipi Seppällä oli kaksi poikaa, joista Sipi Sipinpoika oli isäntänä Sipisepän jälkeen vuosina 1586 1630. Hans Boije sai Vääksyn kartanon lahjoituksena 3.5.1610 allodiaaliehdoin, joka vuoksi Sipi Sipinpojasta tuli rälssilampuoti. Vuoden 1637 maakirjassa talo oli kooltaan 1/3 manttaalia ja sen isäntänä oli Heikki Sipinpoika. Hankolan talo Ähtärin kirkon vieressä toimi kappalaisen pappilana. Ähtärin kappalaisena toimi 1700-luvun alussa Johannes Collin. Johannes Collinista tuli Ruoveden kirkkoherra ja hänen jälkeläisistään kasvoi laaja Collinin sukuhaara. Talon isäntänä toimi Johannes Collinin jälkeen hänen poikansa Daniel Collin. Daniel Collinin poika Fredrik Collin oli talon haltija tämän jälkeen. Fredrik Collinin poika oli Aleksanteri Collin, joka meni naimisiin Heikki Wikin tyttären Loviisa Heikintyttären kanssa ja Aleksanterista tuli Pöyhölän talon isäntä. Hankolan talo tuli Tjederin suvulle 1860-luvulla, kun Kaarlo Aaponpoika Tjeder/Hankola (s. 1837) meni naimisin Collinin suvun tyttären Ida Maria Collinin kanssa. Hänen isännyyden aikana (1863 1889) talo oli 1/9 manttaalin suuruinen. Hänen poikansa Kaarlo Vihtori Tjeder/Hankola peri talon vanhemmiltaan 1890-luvulla. Hankola I:n isäntiä (Tjederin suvun henkilöt tummennettu): 1) Johannes Collin, Ruoveden kirkkoherra (s. 1673), pso Sofia Katariina Vilenius 2) Daniel Johanneksenpoika Collin 1703, Ähtärin kappalainen, isäntänä 1724 1729 pso Elisabet Maria Hinnel 3) Kustaa Adolf Lepsen (s. 1707 k 1781) isäntänä 1745-1765 4) kersantti Iisakki Danielinpoika Collin (s. 1732) isäntänä 1766 1800 pso Brita Leena Gabrielintytär Talo jaettu 5) ed. poika Fredrik Iisakinpoika Collin (s.1782) pso Katariina Erkintytär (s. 1793) 6) ed. poika Herman Kristian Collin (s. 1812) pso Kustaava Haapaniemi (s. 1823) 7) ed. vävy Kaarlo Aaponpoika Tjeder/Hankola (s. 1837) pso Ida Maria Collin, isäntänä 1863 89. 8) ed. poika Kaarlo Vihtori Kaarlonpoika Tjeder/Hankola (s. 1864) pso Hulda Maria Moksu 50

Hankolan talo on Ähtärin kirkon vieressä. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). Hankola II 9) Heikki Heikinpoika (s. 1727 k. 1800), lampuotina 1772 1791 10) Matti Juhonpoika Hytönen, Hankola (s. 1760 k. 1795) lampuotina 1793 1795 pso Anna Kaisa Tuomaantytär lampuotina 1796 1803 119 Juho Matinpoika Hankola (s. 1781) 1803 pso Anna Heikintytär Viitala (s. 1770) Nykyisin Hankolan talo toimii Ähtärin kotiseutumuseona Hankolan päätalosta vuonna 1802 erotetulla talonosuudella, kirkon naapurissa. Nykyisen päärakennuksen on todennäköisesti rakentanut pitäjän seppä, talollinen Heikki Heikinpoika Hankola, joka oli isäntänä 1772-1790. Rakennus on toiminut myöhemmin mm. puhelinkeskuksena (1933-1952). Vuonna 1959 talo siirtyi Ähtäri Seuralle. Museo aloitti toimintansa 1960. 51

Hankolan talossa säilytettiin Keuruun vanhoja kirkonkirjoja. Hankolan talo paloi vuonna 1769 ja samassa yhteydessä tuhoituivat Keuruun vanhimmat kirkonkirjat. Ainoastaan pastorin mukana ollut viimeisin kirkonkirja säästyi. Tästä syystä monia sukulaisuusuhteita ei 1600-luvulla ole voitu perustaa kirkonkirjoihin. 4.4 TIAINEN ELI TUOMARINIEMI Tiainen eli Moksun perustaja Juho Tiainen perusti myös Tiainen eli Tuomarniemen uudistalon vuonna 1567 ja toimi sen isäntänä vuoteen 1570 asti, jolloin muutti Moksun taloon. Tuomarniemessä on toiminut vuodesta 1903 lähtien metsänvartijakoulu. Talon isäntinä toimivat seuraavat henkilöt: 1) Juho Tiainen 1567 1570 2) Tapani Tiainen 1571 1583 3) ed. poika Pekka Tapaninpoika Tiainen 1584 1605 4) ed. poika Antti Pekanpoika Tiainen 1606 1630 5) ed. poika Erkki Antinpoika Tiainen 1631 1668 1. pso Sesilia 2. Pirkko 6) ed. poika Olavi Erkinpoika 1669 1696 k. 1676 pso Marketta 7) ed. poika Lauri Olavinpoika 1698 1728 lm 1705 1739 1. pso Liisa 2. pso Kaisa 8) ed. veli Juho Olavinpoika 1729 1739 (k. 1760) pso Maria Martintytär Ikkalassa 9) Juho Juhonpoika Moksu 1740 1763 lm 1744 45 (s. 1710 k. 1780) pso Elisabet Simontytär Cannelin (s. 1705 k. 1789) 52

10) ed. poika Erkki Juhonpoika Kyntölä 1764 1775 (s. 1741 k. 1797) pso Sofia Matintytär Kolunsarka (s. 1744 k. 1808) 11) tuomari Jakob Herman Gadd (s. 1743 k. 1811) isäntänä 1788 1809 Juho Juhonpoika Moksu oli Juho Matinpoika Moksun ja Sofia Mikontytär Moksun poika ja kuului näin Matti Pekanpoika Moksun jälkeläisiin. Vuonna 1787 Tuomarniemestä tuli kruunun virkatalo ja käräjätalo. Sen isännäksi tuli tuomari Jakob Herman Gadd, joka oli Pohjanmaan itäisen tuomiokunnan tuomari. Tuomarniemi oli venäläisen sotav äen majoitustilana Suomen sodan aikana kesällä 1808. 4.5 NYYSSÖLÄ Nyyssölä eli Nyyssönen Ähtärinjärven länsipuolella oli Kangasalan Toikkolan entistä erämaata. Vuosina 1567-1605 se kuului Kangasalan Liuksialan kartanon takamaihin. Liuksialan kartanon omistaja oli tuohon aikaan Ruotsin entinen kuningatar Kaarina Maununtytär, joka oli Kuningas Erik XIV vihitty puoliso. Nyyssölän talo Ähtärissä on rakennettu 1700-luvulla. Rakentaja on ollut todennäköisesti Erkki Juhonpoka Nyyssönen (Kuvan omistaa Timo Nyyssölä). Kaarina saanut Liuksialan lahjoituksena kuninkaalta ja asui kartanossa vuodesta 1577 alkaen aina kuolemaansa saakka. Hänen jälkeensä kartano siirtyi hänen tyttärensä Sigfrid Vaasan ja hänen miehensä Henrik Claesson Tottin omistukseen. Heidän ja heidän poikansa sotamarsalkka Åke Tottin aikana Liuksialan kartanon takamaihin kuului mm. Nyyssölä Ähtärissä ja Leppälä eli Hokkala Pylkönmäellä. 53

TAULU 1 I Erik XIV Vaasa, Ruotsin kuningas, s. 13.12.1533 Ruotsi, Tukholman linna, k. 26.2.1577 Ruotsi, Örbyhusin linna. 1. puoliso: Karin Jacobsdotter,. 1. Margareta Vaasa, s. 1558. 2. puoliso: Kaarina Maununtytär, Ruotsin kuningatar, Liuksialan kartanon emäntä, s. 6.11.1550 Ruotsi. Vanhemmat: Ingrid ja Måns Helsing. 2. Sigfrid Vaasa, s. 16.10.1566 Ruotsi, Svartsjön linna. Tauluun 2. 3. Gustaf Vaasa, Ruotsin prinssi, s. 28.2.1568 Ruotsi, Nyköpingin linna. 4. Henrik Vaasa, s. 24.1.1570 Ruotsi, k. 7.7.1570. 5. Arnold Vaasa, s. 1.11.1572 Ruotsi, Gripsholmen linna, k. 1572 TAULU 2 (taulusta 1) II Sigfrid Eriksdotter Vaasa, Ruotsin prinsessa, Nyyssölän talon isäntinä ovat olleet seuraavat: 1) Reko Vihavainen 1567 1605 talosta erotettiin v. 1586 Savola 2) Lauri Nyyssönen 1621 1634 3) ed. poika Antti Nyyssönen 1635-34 pso Kerttu (Liisa) Paavontytär 4) ed. poika Lauri Antinpoika Nyyssönen 1651-79 pso Pirkko Yrjöntytär 5) ed. poika Tuomas Laurinpoika Nyyssönen 1680-98 pso Liisa Paavontytär s. 16.10.1566 Ruotsi, Svartsjön linna, k. 24.4.1633 Kangasala, Liuksiala. Sigfried peri äidiltään Kaarina Maununtyttäreltä Liuksialan kartanon. Puoliso: Henrik Claesson Tott, s. 1552, k. 1603 Puola. Henrik Claesson peri äidiltään Kerstin Hornilta, joka oli Jakob Hästeskon ensimmäinen vaimo, Sjunbyn kartanon ja sen mukana Pääjärven lampuotitalot. Vanhemmat: Claes Åkesson Tott ja Kerstin Henriksdotter Horn af Kanckas, Tott. 1. Anna Tott, s. 1595, k. 1600. 2. Åke Tott, valtaneuvos, sotamarsalkka, s. 6.1598 Lohja, k. 15.7.1640 Eura. Sai perintönä Sjundbyn, Kirkniemen ja Liuksialan kartanot ja niiden lampuotitalot 3. Emerentia Tott, s. 1600, k. 1632 Taivassalo. 4. Claus Tott, s. 1600, k. 1600. 5. Erik Tott, s. 1602, k. 28.11.1621 Latvia. 6. Maria Tott,. 7. Johan Tott,. 8. Kerstin Tott 6) ed. poika Simo Tuomaanpoika 1699-1702, sotamieheksi 1704, talo autiona pso Maria Erkintytär. talo maakirjassa Heikki Tarsaisen eli Nyysäisen nimellä 7) Juho Nyyssölä 1725-26, pso Liisa 8) Heikki Nyyssölä 1727-40 pso Maria 9) ed. poika Juho Heikinpoika Nyyssölä 1741-70 (s. 1715 k. 1770) pso Sofia Ristontytär Nyyssönen (s. 1717) 10) ed. poika Erkki Juhonpoika 1771 1809 (s. 1745 k. 1828) pso Anna Juhontytär Tiainen.. Anna Tiainen oli Juho Juhonpoika Moksun (s. 1710) ja Elisabet Simontytär Cannelinin (s. 1705) tytär. Erkin ja Anna poika, Johannes Erkinpoika Nyyssölä (s. 1794), toimi Nyyssölän isäntänä vuoteen 1857 asti, jolloin hänen tyttärensä Karoliina Nyyssölästä ja hänen miehestään, Antti Antinpoika Mytkäniemestä, tuli talon isäntäpari. He myivät talon vuonna 1868 maakauppias Akusti Sakarinpoika Stenlundille (s. 29.11.1837 Keuruu), joka alkoi käyttää sukuniemenään nimeä Nyyssölä. Talon säilynyt samassa suvussa, jota edustaa sen nykyinen isäntä Timo Nyyssölä. Talo toimii nykyisin maatilamatkailutilana, josta voi vuokrata huoneita tai koko talon suurempia juhlia varten. 54

Stensiön suvun vanhimmat talot olivat Ähtärin pohjoispuolella Ähtärinjärven ja Niemisveden tuntumassa 55

5 NIEMISVEDEN RÄLSSITALOT Suvun historia alkaa vaatimattomasti Korsumäen talon sotilastorpasta, jossa Heikki Stensiö asui. Hänen pojistaan tuli kuitenkin aika pian Niemisveden rälssitalojen lampuoteja ja myöhemmin niiden omistajia. Rälssitaloja olivat Hokkala, Tenhula ja Kauppala, jotka jakaantuivat isojaossa kymmeneksi pienemmäksi taloksi, joiden pinta-alat olivat 167 ha ja 3237 ha välillä. Niemisveden rälssitalojen jakaantuminen Oinonen 10 855 ha v. 1571 Isojaossa muodostetut talot 1606 No 2 Tenhula 1830 Rno 2:1 Tenhula 1804 ha 1217 ha 1830 Rno 2:2 Mäkelä 167 ha 1830 Rno 2:3 Muhonen 420 ha No 1 Hokkala 1829 Rno 1:1 Hokkala 1637 9051 ha 3237 ha 1639 1829 Rno 1:2 Viitala 1952 ha No 3 Kauppala 1831-32 Rno 3:1 Kauppala 3862 ha 871 ha 1831-32 Rno 3:2 Hautala 232 ha 1831-32 Rno 3:3 Virkamäki 702 ha 1831-32 Rno 3:4 Nygård 1448 ha 1831-32 Rno 3:5 Tuohimäki 609 ha Adolf Arvidsson otti Hokkalan talon lampuodiksi sotamies Juho Wikin ja Tenhulan talon lampuodiksi korpraali Tuomas Tjederin, jotka molemmat olivat Suomen sodan 1808-9 veteraaneja. Juho Wik oli syntynyt Padasjoella, josta hän oli tullut Arvidssonin mukana 56

Laukaaseen. Juho Wik meni naimisiin Tuomas Tjederin tyttären kanssa ja näin molemmat rälssitalot saivat lampuodikseen Stensiön sukuun kuuluvat henkilöt. Rälssitaloista tuli suuria, koska valtiopäivillä oli päätetty, että aatelisten taloista ei oteta kruunulle liikamaita, vaikka muiden talojen koko sai olla korkeintaan 1800 tynnyrinalaa eli noin 900 ha. Kun lampuotitilat Hokkala ja Tenhula siirtyivät isojaon yhteydessä Tuomas Tjederin lasten omistukseen, köyhistä sotamiesten pojista tuli suurten rälssitalojen omistajia. 5.1 HOKKALA ELI HOKKANEN (1:1) Entinen sotamies Juho Wik s. 1787 tuli Hokkalan rälssitalon lampuodiksi heinäkuussa 1812. Joulukuussa 1812 Juho meni naimisiin Leena Tuomaantytär Tjederin kanssa. Juho muutti perheineen 1818 Soiniin, kun hänestä tuli Leppäkankaan talon osakas. Hokkalan talon osti 20.4.1829 Heikki Tuomaanpoika Tjeder, joka möi siitä erotetun Viitalan rälssitorpan viikkoa myöhemmin Johannes Nyyssölälle. Johannes Nyyssölä oli Heikki Stensiön toisen vaimon sukulainen ja Heikki Tjederin pikkuserkku. Hokkalan talo sijaitsi mäen päällä Niemisveden tuntumassa. (Lähde: Niemisveden, Hokkaset. Matti Villikari). Hokkalan talon Tjederin suvun isännät ovat olleet (Tjederin jälkeläiset tummennettuna): 1) Juho Joonaksenpoika Wik (s. 1787) pso Leena Tuomaantytär Tjeder. rälssilampuoti 1812 1818. Juho muutti Laukaasta 10.5.1812 Keuruulle 2) Heikki Tuomaanpoika Tjäder (s. 1794) pso Maija Stina Juhontytär. Isäntä ja talollinen 1829 1845 3) ed. vävy Erkki Niilo Matinpoika Hokkanen (s. 1814) pso Loviisa Heikintytär Tjäder s. 1821, isäntä 1845-1855 57

4) ed. poika Hermanni Aaponpoika Tjeder (s. 1832) pso Vilhelmiina Möttönen. Isäntänä 1855 1878 5) ed. poika Kaarlo Hermanninpoika Tjeder (s. 1858) pso Ida Maria Lehtomäki. Isäntänä 1878-6) ed. poika Aapo Kaarlonpoika Hokkanen (s. 1891) pso Hilja Lyydia Puttonen. 7) ed. vävy Pertti Kalevi Ahopelto pso Kaisa Hokkanen (s.1928) 8) ed. poika Aapo-Matti Hokkanen (s. 1958) pso Marjatta Ström Hokkalan (Hokkanen) talo on Niemisveden pohjois- ja Tenhulan (Tenhunen) talo sen etelärannalla. 58

Hokkalan rälssitalon lohkominen 1930-luvulle asti Hokkala 1835 Etalämäki Makkola Korpi-Hokkala Hokkala 1902 1902 1902 1902 Hautakangas Kuusela Lehonkangas Perttula 1904 1926 1931 1922 Etelämäki Ala-Makkonen Heinälampi Kiusala 1904 1933 1922 1922 Makkola Mantere Ranta-Hokkala 1933 1922 1922 Ohra-aho Hyvösaho Hokkala 1926 1922 1922 Välilehto Kiviaho Reijonkoski 1922 1922 1916 Hautamäki 1922 Koulu Tapiola 1925 Korpi-Hokkala 1925 Honkala 1921 Rantala 1921 Kivipuro 1921 Kehäkangas 1916 Hokkalan talo on lohkottu vuosien saatossa lukuisiksi pienemmiksi tiloiksi. Vanhimmat Hokkalasta lohkotut talot olivat ensin kauan Hokkalan torppia, mutta tulleet itsenäiseksi myöhemmin. Makkola, Korpi-Hokkala ja Hokkala on edelleen lohkottu pienemmiksi. Hokkalan mailta on lohkottu myös Niemisveden kyläkoulu, joka on nykyisin metsästysseuran virkistyskäytössä. 59

5.2 MAKKOLA ELI MAKKONEN Heikki Stensiön toinen vaimo oli Vappu Juhontytär Makkola (s. 1737), joka isä oli Makkolan rälssitorpan isäntä Juho Antinpoika Makkola (s.1697). Viimeisimpinä Makkolan isäntäpareina ovat olleet seuraavat henkilöt: 1) Heikki Hermanninpoika Tjeder, Makkonen (s. 1860) ja Hilta Erkintytär Veteläsuo (s. 1868), joiden aikana torppa siirtyi talonpoikaisomistukseen ja tila jaettiin: 2) ed. poika Kaarlo Kalle Tjeder, Makkonen (s. 1888) ja Maija Makkonen (s. 1889) saivat Makkolan. 3) ed. poika Pentti Makkonen (s. 1923) ja Eila Makkonen os. Kuisma (s. 1924) 4) ed. poika Heikki Makkonen (s. 1947) ja Pirkko-Liisa Makkonen os. Kuivasmäki (s. 1948) Ala-Makkonen 5) Heikki Tjeder, Makkosen poika Lauri Heikinpoika Makkonen (s. 1909) pso Tyyni Aura Annikki Kaskeala (s. 1923) 6) ed. poika Tapio Makkonen (s. 1950) ja Irma Makkonen os. Pohjola (s. 1950) Makkolassa oli 1900-luvun alussa vielä kaksi vanhaa taloa. Nyt molemmat talot on poissa ja tilalla on uudempi talo (Kuvan omistaa Pirkko-Liisa Makkonen). 60

5.3 KORPI-HOKKALA ELI KORPI-HOKKANEN Vilhelmiina Miina Wik s. 1842 meni naimisiin Heikki Abrahaminpoika Kolunsaran s. 1807 kanssa ja he hankkivat omistukseensa Hokkalasta lohkaistu Korpi-Hokkalan talon, jonka koko oli tuolloin 1/36 manttaalia. Heidän jälkeensä taloa isännöivät Heikki Heikinpoika Hämeenniemi ja Miinan ja Heikin tytär Eveliina Heikintytär Hokkanen s. 1863. Niemisveden rälssitaloja, jotka olivat Tjederin suvun omistuksessa. 5.4 VIITALA (1:2) Maria Stensiö s. 1738 meni naimisiin Heikki Juhonpoika Makkolan s. 1732 kanssa ja heistä tuli Viitalan rälssitorppareita. Heidän jälkeensä Viitalan rälssitorpparina jatkoi heidän poikansa Heikki Heikinpoika Viitala s. 1768. Tämän jälkeen torpparina jatkoi hänen poikansa Heikki Heikinpoika Viitala s. 1801. Koska hänellä ei ollut lapsia, torppa siirtyi hänen veljensä Jooseppi Heikinpoika Viitalan s. 1804 haltuun. 61

Nappari 1904 Haukkamäki 1904 Perä-Aho 1904 Ritokangas 1904 Valkeinen 1904 Soidinmäki 1904 Viitala 1904 Heikki Tuomaanpoika Tjeder myi Hokkalasta lohkaistun Viitalan rälssitorpan 28.5.1829 Johannes Erkinpoika Nyyssölälle (s. 15.11.1794), jonka vaimo oli Maria Kyntölä (s. 27.6.1796). Isojaossa (v. 1935) tuli talon pinta-alaksi 1952 ha. Talon rälssitorpparina toiminut Jooseppi Heikinpoika Viitalan osti Viitalasta vuonna 1843 Johannes Erkinpoika Nyyssölältä ja näin Jooseppi Viitalasta tuli talollinen. Johannes ja Maria Nyyssölän poika Juho Nyyssölä meni naimisiin Jooseppi ja Katariina Viitalan tyttären Loviisa Viitalan kanssa 30.7.1848. Tämän jälkeen Johannes Erkinpoika Nyyssölä luovutti Viitalasta omistamansa toisen puolikkaan Juho ja Loviisa Viitalalle. Juho ja Loviisa Viitala myivät 15.1.1864 puolet omistamastaan Viitalasta Kustaa Matinpoika Kasakalle ja lopun Pylkönmäeltä kotoisin olevalle Jaakko Okermannille. VIITALA 1835 5.5 RITOKANGAS Viitalan rälssitorpasta lohkotuista taloista vain Ritokangas on säilynyt tähän päivään asti Stensiön suvun omistuksessa. Talon isäntäntäparina olivat: 1) Aapo Heikinpoika Ritokangas (Majaniemi) (s. 1820) ja hänen vaimonsa Loviisa Kaapontytär Ritokangas (s. 1824) 2) Heidän poikansa Kalle Aaponpoika Ritokangas (s. 1857) ja Matilda Tilda Karoliina Erkintytär (s. 18649, jonka isä oli Erkki Johanneksenpoika Ritokangas (s. 1826), jonka isä oli Heikki Heikinpoika Viitala (s. 1768), jonka isä oli puolestaan Heikki Juhonpoika Makkola Viitala (s. 1732). 3) Kallen ja Matildan poika Aarne Ritokangas (s. 1900) ja Elma Jousmäki. Talon nykyiset omistajat ovat Taito Keisala ja Liisa Keisala os. Ritokangas. Liisa Keisala on Aarnen ja Elman tytär ja Kolunsaran sukuseuran monivuotinen puheenjohtaja. 5.6 TENHULA ELI TENHUNEN (2:1) Tenhulan talon isäntäpareina ovat toiminet seuraavat henkilöt: 1) Tuomas Heikinpoika Tjeder (s. 1765) tuli Tenhulan lampuodiksi v. 1820. Kun talo siirtyi talonpoikaisomistukseen, talon osti hänen poikansa 62

2) ed. poika Abraham Tuomaanpoika Tjeder (s. 1799) ja samana päivänä osan talosta ostivat Johan Saarimäki (Mäkelä) ja Gabriel Muhonen (Muhola). 3) ed. poika Abraham Aapo Abrahaminpoika Tjeder (s. 1828) ja Maria Esaijantytär. 4) ed. poika Herman Aaponpoika Tenhunen (s. 1865), jonka vaimo oli Edla Samulintytär Pohjonen. Tenhula on säilynyt suvun omistuksessa tähän päivään asti ja sen nykyinen isäntäpari on Timo ja Terttu Härkönen. Tenhulan, Hautalan ja Kauppalan talot ovat Niemisveden etelärannalla. Tuomas Tjeder oli Hautalan lampuoti vuoteen 1820 asti, jolloin hänestä tuli Tenhulan lampuoti. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 63

5.7 KAUPPALA (3:1) Kauppalan talo siirtyi puolestaan Stensiön suvun taloksi naimakauppojen kautta. Samalla tavalla kauppalan talon jälkeläisistä tuli myös Hokkalan omistajia, kun Kauppalan talon pojat menivät naimisiin Hokkalan talon tyttärien kanssa. Kauppalan talon isännäksi tuli Aapo Metsola e. Tjeder (s.1864), joka meni naimisiin Maria Hermannintytär Kauppalan kanssa. Heikki Hermanninpoika Kauppala meni puolestaan naimisiin Ida Tjederin kanssa ja hänestä tuli Hokkalan isäntä. Kaikki em. talot olivat noin 10 km x 10 km alueella, joten oli tavallista, että naimakaupat tehtiin lähellä olevien talollisten kesken. Kauppalan vanha talo (Kuvan omistaa Heikki Kauppala). 5.8 HAUTALA (3.2) Tuomas Heikinpoika Tjeder oli aluksi Hautalan lampuotina, kunnes siirtyi Tenhulan lampuodiksi. Hautalassa syntyivät Tuomas ja Liisa Tjederin lapset. Nykyisen talon (kuva) rakensi Kustaa Heikinpoika Hautala pso Anna Loviisa Heikintytär Hautala, jolta talon peri hänen poikansa Herman Kustaanpoika Hautala s. 1865 pso Hilda Miina Kortteinen s. 1876. Talo lohkottiin Hermannin lasten kesken ja talon omistaa nykyisin Espoossa asuva toimittaja Mirja Ekholm os. Pöyhönen. 64

Kustaa Heikinpoika Hautala rakensi nykyisen Hautalan talon. Talossa toimi vähän aikaa Ähtärin ensimmäinen kansakoulu (Kuvan omistaa Mirja Ekholm). Metsolan talo on Niemisveden Reijossa Niemisvedestä laskevan joen varrella (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). 65

5.9 METSOLA Abraham Tjeder Metsola s.1853 tuli isännäksi Tenhulan talosta lohkaistuun Metsolan taloon, kun hän nai Maria Hermannintyttären v. 1879. Metsolan taloa isännöivät heidän jälkeensä heidän tyttärensä Saima Metsola, Hokkanen s. 1902 ja hänen miehensä Kustaa Hokkanen s. 1899. Kustaa Hokkanen oli puolestaan Kauppalan isännän Heikki Kauppalan s. 1869 poika. Heidän jälkeensä talo on ollut kesämökkikäytössä ja sitä ovat isännöineet sisarukset Eeva-Maija Virpiö os. Hokkanen (s. 1931) ja Tuula Riipinen os. Hokkanen (s. 1944). 66

6 ÄHTÄRIN JA SOININ TALONPOIKAISTALOT 6.1 PAHANKALA Pahankalan talo on ilmestynyt maakirjoihin vuonna 1704, jolloin sen isännäksi oli merkitty Heikki Laasanen. Talon on säilynyt Pahankalan suvussa vuodesta 1740 asti: 1) Matti Matinpoika 1740 56, pso Pirkko Erkintytär Kukosta 2) ed. poika Haikki Matinpoika 1756 1800 pso Anna Erkintytär 3) ed. pojanpoika Heikki Matinpoika 1800 33 pso Liisa Erkintytär Koivulasta 4) ed. poika Matti Heikinpoika Pahankala pso. Sofia Heikintytär Viitala (s. 1759) isäntänä 1800-10 5) ed. poika Heikki Matinpoika Pahankala (s. 1780) pso Helena Erkintytär isäntänä 1810-32 6) ed. poika Matti Heikinpoika Pahankala (s. 1804) pso Maria Juhontytär Leppälä isäntä 1833-62 7) ed. poika Heikki Matinpoika Pahankala (s. 1829) pso 1 Helena Taavetintytär Isoskyttä pso 2 Loviisa Heikintytär Halla-aho isäntänä 1862-96 8) ed. vävy Timo Kallenpoika Honkola, Pahankala (s. 1855) pso ed. tytär Karoliina Heikintytär Pahankala (s. 1870) isäntänä 1896-9) ed. poika Väinö Johannes Timonpoika Pahankala (s. 1897) pso Helmi Matilda Heikinmäki 10) ed. poika Jaakko Ilmari Pahankala (s. 1927) pso Maire Anneli Kuula 11) ed. poika Timo Tapani Pahankala (s. 1956) Talo oli 1800-luvun puolivälissä vielä ¼ manttaalin suuruinen. Tilan nykyinen isäntä on Timo Tapani Pahankala. 6.2 KORSUMÄKI Korsumäen talo oli aluksi torppa ja talon haltijoina ovat olleet seuraavat isännät (Tjederin suvun henkilöt tummennettu): 1) Tuomas Niilonpoika Korkealehdosta 1689 1702, (k 90 v. 1731) pso Maria Paavontytär Vehu- Paavolasta, (k 1722) 2) ed. poika Heikki Tuomaanpoika, otettu sotamieheksi (k. 1703) pso Aune Jaakontytär 1703 n. 1708 3) ed. sisarenmies Antti Jaakonpoika Suihkolta (1709) 1734, (s 1678, k 1757) pso Pirkko Tuomaantytär (s 1679, k 1751) 4) ed. poika Tuomas Antinpoika 1735 1745, (s 1713, k 1788) 67

5) ed. veli Antti Antinpoika 1746 1772, (s 1718, k 28.12.1791) pso Vappu Heikintytär Pirttimäestä (s 1719, k 6.1.1792) 6) ed. poika Antti Antinpoika 1773 (1809), (s 1748, k 1810) pso Liisa Heikintytär Sipilästä s 1759 7) ed. tyttärenpoika Kristian Aaponpoika Tjeder (s. 1839) pso Maria Sofia Hermannintytär 8) ed. vävy Teofilus Korsumäki e. Pitkäaho (s. 1900) ja Aino Kristianintytär Korsumäki e. Tjeder (s. 24.12.1886). 9) ed. poika Kaarle Veikko Korsumäki (s. 23.3.1928) pso Sisko Paula Annikki Impilä (s. 29.1.1930). Korsumäki II 10) Yrjö Matinpoika Kolunsaralta 1766 1791, (s 1738, k 1803) pso Kaisa Heikintytär (s 1736, k 1819) 11) ed. poika Heikki Yrjönpoika n. 1792 (1809) (s 1760, k 1837) pso Vappu Tuomaantytär Tenhulasta (s 1764, k 1843) Korsumäen talo lännestä katsottuna (Lähde: Vanhaa Ähtäriä. Jaakko Numminen. Vaasa 1951. Kuvan omistaa E. Ala-Könni 1951). 68

Korsumäen talo sijaitsee korkealla (226 m) mäellä Kivijärven länsipuolella soiden keskellä (Lähde: Maanmittauslaitos Kopiointilupa 260/KP/08). 6.3 PÖYHÖLÄ ELI PÖYHÖNEN Pöyhölä eli Pöyhönen on Ähtärin Ouluveden talo, joka siirtyi Tjederin suvun taloksi, kun Loviisa Heikintytär Wik meni naimisiin talon isännän Abraham Heikinpoika Pöyhölän kanssa 1859. Abraham kuoli nuorena ja Loviisa oli ensin jonkin aikaan yksin tilan haltijana, kunnes meni uudelleen naimisiin Aleksanteri Hermanninpoika Collinin kanssa. Tämän jälkeen Herman Collinista tuli talon isäntä. Herman Collinin isännyyden aikana Pöyhölä oli 1/3 manttaalin kokoinen talo ja sillä oli peltoa 65 ha. Talon isäntiä: 1) Abraham Heikinpoika Pöyhölä pso Loviisa Heikintytär Wik (s. 1839) toinen pso Santeri Hermanninpoika Collin/Pöyhölä (s. 1837) pso Loviisa Heikintytär Wik (s. 1839) 2) ed. poika Heikki Santerinpoika Pöyhölä (s. 1874) pso Hilma Kallentytär Kivilahti 69

Pöyhösen tila oli Ouluveden itärannalla. Nyt samalla paikalla on Pöyhösen kaupunginosa (Lähde: Maanmittauslaitos Kopiointilupa 260/KP/08). 6.4 HÄMEENNIEMI Heikki Aaponpoika Tjeder (s. 1836) tuli Hämeenniemen talon isännäksi rippikirjojen 1855-96 mukaan, kun hän meni vuonna 1858 naimisiin talon tyttären Liisa Erkintyttären (s. 1842) kanssa. Hämeenniemi oli Peränteen kylän talo N:o 1, jossa oli 1/6 manttaalia. Peränteen kylä sijaitsee Ähtäristä Virroille menevän tien itäpuolella. Hämeenniemen komeita rakennuksia (Ähtärin Historia II). 70

Hämeenniemen talo oli Vähä-Peränteen niemessä Ähtärin kirkolta Virtojen suuntaan. Hämeenniemen talo oli perustettu vuonna 1567, jolloin isäntänä oli Matti Juhonpoika. Vuonna 1802 talo oli jaettu veljesten kesken, jolloin toiselle veljekselle lohkottiin Hämeenniemi II eli Kantoniemi. Kantoniemi on edelleen toiminnassa oleva suurtila, joka harrastaa maitotaloutta. Hämeenniemestä on lohkottu Nuuttila, joka on säilynyt edelleen sukumme hallussa. Nuuttila sijaitsee Virtaintien varrella. 6.5 VETELÄSUO Vilhelmiina Miina Hermannintytär Hokkanen (e. Tjeder s. 1867) meni naimisiin Veteläsuon talon pojan Hermanni Erkinpoika Veteläsuon kanssa 1886. Tästä syntyi ketju Veteläsuon talon isäntiä, joista seuraava oli Herman Alarik Hermanninpoika Veteläsuo s. 1941 ja seraavana hänen poikansa Arvo Kalervo Veteläsuo s. 1920. 71

Veteläsuon talo (Lähde: Vanhaa Ähtäriä). Leppäkankaan tila sijaitsee Vehun kylässä Niemisvedeltä noin 20 km koilliseen. Leppäkankaan taloa ei ole olemassa sen nimisenä. Se saattaa olla myös joku karttaan merkityistä taloista. (Lähde: Maan-mittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 72

6.6 PEKKANEN ELI LEPPÄKANGAS Niemisveden Hokkalan lampuoti Juho Wik (s. 1787) tuli vuonna 1818 osaomistajaksi Leppäkankaan taloon ja lopulta sen isännäksi. Hän myi talon sukulaisilleen Antti Viitalalle (s. 1806) ja hänen vaimolle Liisa Tjederille (s. 1806) vuonna 1834 ja muutti Pylkönmäelle, josta hankki Leppälä eli Hokkalan talon. Liisa Tjeder oli Juho vaimon Leena Wik os. Tjederin (s. 1792) sisko. Näin Leppäkankaan talo tuli kahta kautta Stensiön suvun omistukseen. Isäntänä jatkoi seuraavana Aleksanteri Antinpoika Leppäkangas (s. 1832) puolisona Loviisa Leppäkangas os. Kantomäki (s. 1831). Hänen jälkeensä isäntäparina jatkoivat Antin ja Liisan toinen poika Herman Antinpoika Leppäkangas s. 1834 ja hänen vaimonsa Vilhelmiina Heikintytär Hautala s. 1834. 73

7 PYLKÖNMÄEN JA MULTIAN TALOT 7.1 RAUTALAMMIN ERÄMAAT Pylkönmäen seudulla kävivät pyyntiretkillä hämäläiset, jotka jakoivat eräalueet kylittäin. Vanhan Saarijärven historian kirjassa kerrotaan, että vuonna 1455 Pääjärven erämaa kuului Sääksmäen Lahisten kartanon herralle Olavi Tavastille. Pääjärven erämaa oli ainakin kolmen miehenosan suuruinen. Rautalammen historian kirjan mukaan (Kuva) Pääjärven ja Karankajärven erämaa kuului Sääksmäen eräalueisiin. Saarijärven historian kirjassa kerrotaan myös, että Urjalan Björn Pietarinpoika omisti vuonna 1507 Pääjärven eteläpäässä oleva erämaan. Rautalammen vanhan hallintopitäjän länsiosa, jossa Sääksmäen talot on merkitty vihreällä ristillä (Lähde: Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia). Monet Pylkönmäen talot, mm. Mulikan ensimmäinen talo Riekko ja siitä lohkaistu Lepppälä, kuuluivat 1560-luvulta alkaen Siuntiossa olevan Sjundbyn kartanon alustiloihin. Kartanon omistaja oli tuolloin Jaakko Henrikinpoika Hästesko. Hänen kuoltua kartano siirtyi hänen puolisonsa, Kerstin Henrikintytär Horn af Kanckasin omistukseen. Kun Kerstin meni uudelleen naimisiin Claes Åkenpoika Tottin kanssa, läänitykset siirtyivät Tottien suvulle. Claes Åkenpoika Tott toimi Suomen käskynhaltijana vuonna 1576. 74

Sjundbyn kartano on Suomen vanhin asuinrakennuksena toimiva aateliskartano. Kartanon rakennustyöt aloitti 1560-luvulla Jaakko Henrikinpoika Hästesko ja se valmistui Claes Åkenpoika Tottin aikana. Henrik Claesinpoika Tott peri kartanon isältään Claes Åkenpoika Tottilta ja meni naimisiin Ruotsin entisen kuningattaren lesken Kaarina Maununtyttären tyttären Sigfrid Erikintytär Vaasan kanssa. Samalla heidän omistuksessaan oli myös Liuksialan kartano Kangasalla. Kartanot ja niiden alustilat olivat Henrik Klaunpoika Tottin ja Sigrid Erikintytär Vaasan omistuksessa ainakin vuoteen 1621 asti. Heidän jälkeensä kartanot siirtyvät sotamarsalkka Åke Tottin s. 1598 omistukseen. Åke Tott kunnostatui 30-vuotisessa sodassa. Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n jälkeläisten liittyminen Sjundbyn ja Liuksialan kartanoihin sekä Pääjärven lampuotitaloihin on kerrottu seuraavissa tauluissa. TAULU 1 I Erik XIV Vaasa, Ruotsin kuningas, s. 13.12.1533 Ruotsi, Tukholman linna, k. 26.2.1577 Ruotsi, Örbyhusin linna. 1. puoliso: Karin Jacobsdotter,. 1. Margareta Vaasa, s. 1558. 2. puoliso: Kaarina Maununtytär, Ruotsin kuningatar, Liuksialan kartanon emäntä, s. 6.11.1550 Ruotsi. Vanhemmat: Ingrid ja Måns Helsing. 2. Sigfrid Vaasa, s. 16.10.1566 Ruotsi, Svartsjön linna. Tauluun 2. 3. Gustaf Vaasa, Ruotsin prinssi, s. 28.2.1568 Ruotsi, Nyköpingin linna. 4. Henrik Vaasa, s. 24.1.1570 Ruotsi, k. 7.7.1570. 5. Arnold Vaasa, s. 1.11.1572 Ruotsi, Gripsholmen linna, k. 1572. TAULU 2 (taulusta 1) II Sigfrid Eriksdotter Vaasa, Ruotsin prinsessa, s. 16.10.1566 Ruotsi, Svartsjön linna, k. 24.4.1633 Kangasala, Liuksiala. Sigfried peri äidiltään Kaarina Maununtyttäreltä Liuksialan kartanon. Puoliso: Henrik Claesson Tott, s. 1552, k. 1603 Puola. Henrik Claesson peri äidiltään Kerstin Hornilta, joka oli Jakob Hästeskon ensimmäinen vaimo, Sjunbyn kartanon ja sen mukana Pääjärven lampuotitalot. 75

Vanhemmat: Claes Åkesson Tott ja Kerstin Henriksdotter Horn af Kanckas, Tott. 1. Anna Tott, s. 1595, k. 1600. 2. Åke Tott, valtaneuvos, sotamarsalkka, s. 6.1598 Lohja, k. 15.7.1640 Eura. Sai perintönä Sjundbyn, Kirkniemen ja Liuksialan kartanot ja niiden lampuotitalot 3. Emerentia Tott, s. 1600, k. 1632 Taivassalo. 4. Claus Tott, s. 1600, k. 1600. 5. Erik Tott, s. 1602, k. 28.11.1621 Latvia. 6. Maria Tott,. 7. Johan Tott,. 8. Kerstin Tott 7.2 RIEKKO ELI MIETALA Antti Mulikka perusti Mulikan kylän ensimmäisen talon Riekko eli Mietalan vuonna 1564. Talo oli todennäköisesti Mulikan mäen korkeammalla kohdalla. Talosta on aikanaan ollut hyvä näköyhteys Hepolammelle ja Karankajärvelle, joten se voisi hyvinkin olla se paras paikka talolle. Pylkönmäen Riekko eli Mietalan vanha talo, joka on purettu. Riekon talon perusti vuonna 1564 Antti Mulikka, joka on myös melkein kaikkien Keisarin suvun henkilöiden lähtöhenkilö. Talo oli 27 metriä pitkä ja 7 metriä leveä. (Kuvan omistaa Voitto Mietala). Juho Wikin sukulaisille talo tuli, kun ensimmäisen kerran, kun Juho Wikin ja Leena Tjederin tytär Anna Leena (s. 1821 Keuruu) meni naimisiin Riekon eli Mietalan talon pojan Antti Juhonpojan kanssa vuonna 1844 ja Antti Juhonpoika on rippikirjoissa merkitty talon isännäksi vuonna 1856. Riekon eli Mietalan talo oli ollut vuodesta 1789 Matti Yrjönpojan suvun hallussa ja Antti Juhonpoika oli hänen jälkeläisiään. Tjederin suvulle talo tuli toisen kerran, kun Kristian Heikinpoika Tjäder (s. 1843) osti talon 1860-luvulla. Kristian meni naimisiin Maria Johanna Eliaantyttären (s. 1846) kanssa. Kristian meni uudelleen naimisiin ja osti Multianniemen tilan Multian kirkonkylästä. 76

Kolmannen kerran talo tuli sukuun, kun Hokkalan talon isännän Santeri Hokkasen (s. 1837) tytär Emilia Hokkanen (s. 1873) meni vuonna 1893 naimisiin Mietalan talon pojan Elias Mietalan kanssa. Elias Mietalasta tuli talon isäntä vuonna 1903. Talo on säilynyt suvussa 1800- luvun puolivälistä aina nykyhetkeen asti. Vuonna 1930 talon pinta-ala oli 233 ha, josta oli peltoa 25 ha, laidunta 10,8 ha ja metsää 197,2 ha. Mulikan kartta 1750-luvulta. Kartassa näkyvät talot Mulikka (Riekko), Hokkala ja Jokela. 7.3 LEPPÄLÄ ELI HOKKALA PYLKÖNMÄELLÄ Leppälän eli Hokkalan talo Pylkönmäellä oli muodostunt Riekko eli Mietalan talosta vuonna 1610. Molemmat talot olivat tuolloin edellä mainittujen kartanoiden alustiloja ja samalla rälssiluonteisia tiloja. Talot siirtyivät kuitenkin talonpoikaisomistukseen isojaon aikoihin, jonka jälkeen Leppälä siirtyi Stensiön suvun omistukseen. Juho Wik (pso Leena Tjeder) oli ollut Ähtärin Hokkalan talon lampuoti. Hän osti joulukuussa 1834 Pylkönmäeltä suuren Leppälän talon, jota alettiin kutsua hänen poikansa, Heikki Wik, Hokkasen jälkeen Hokkalaksi ilmeisesti Ähtärin Hokkalan talon mukaisesti. Näin monet isännistä muuttivat talon mukaan nimensä esimerkiksi Leppäkangas, Hokkanen ja Tenhunen. Nämä nimet olivat taas tulleet talot perustaneiden savolaisten henkilöiden sukunimistä Hokkanen ja Tenhunen, joiden sukulaisuutta Stensiön sukuun on mahdoton todistaa. 77

Leppälän eli Hokkalan tilan päärakennuksen Pääjärvellä rakensi Heikki Juhonpoika Wik- Hokkanen vuonna 1864. Talo on tehty lähes samojen piirustusten mukaan kuin Ähtärissä oleva Nyyssölä talo. (Kuvan omistaa Asko Vuorinen, 2007). Leppälän eli Hokkalan isäntiä: 1) Juho Wik (s. 1787) pso Leena Tuomaantytär Tjeder (s. 1792) isäntänä 1836-2) ed. poika Heikki Juhonpoika Wik, Hokkanen (s. 1813) pso Anna Kaisa Ulvotuinen 3) ed. poika Santeri Wik, Hokkanen (s. 1837) pso 1. Sofia Möttönen 2. Anna Leena Heikintytär 4) ed. vävy Kustaa Hangonmäki, Hokkala (s. 1857) pso ed. tytär Eveliina Wik, Hokkanen 5) ed. poika Niilo Hokkala (s. 1894) pso 1. Josefiina Koskinen 2. Elsa Manninen isäntänä 1920-26 6) Toivo Huuha (s. 1912) pso Anni Anneli Kuivikko isäntänä 1927 Kustaa Hokkala e. Hangonmäki osti vuonna 1893 Hokkalan vanhemman päätalon 2/27 manttaalia 8500 markan kauppahinnalla. Hokkalan talon kooksi tuli 4/27 manttaalia eli noin 1000 ha. Vanhasta päätalosta tuli ensin meijeri ja myöhemmin Mulikan ensimmäinen kansakoulu. Sotien jälkeen talo purettiin ja sen hirsistä tehtiin lato. Juho Wikin jälkeen Hokkalan talo säilyi hänen jälkeläistensä omistuksessa 1920-luvulle asti ja siitä lohkaistu Leppälä vuoteen 1935 asti. Hokkalan viimeinen Stensiön suvun isäntä oli 1920- luvulla Niilo Hokkala, jonka aikana talo joutui pankin haltuun, jolta sen omistus siirtyi Huuhan suvulle. Hokkalan pinta-ala vuonna 1930 oli vielä 485 ha, mutta tila ei ollut enää suvun hallussa. Siitä oli 25 ha peltoa ja 448 ha metsää. 78

Mulikan Riekko eli Mietalan ja Hokkalan talot sijaitsevat Karankajärven pohjoispäässä ja Leppälän talo sen länsirannalla. Sillanpää on lohkottu Hokkalan talosta 1906. Mietala eli Riekko on Hokkalan vieressä (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 7.4 UUSI LEPPÄLÄ Hokkalan talo jaettiin lasten kesken vuonna 1906. Siitä lohkaistiin Juho ja Alina Vuoriselle os. Hokkalalle Leppälä. Leppälän pinta-ala oli lohkomisen jälkeen 290 ha. Leppälästä lohkottiin useita pieniä tiloja torpparien saatua oikeuden omaan maahansa. Vuonna 1930 oli 189 ha, josta 32 ha oli peltoa ja 100 ha metsää. Tilan peri Juho ja Alina Vuorisen poika Eero Vuorinen, joka aikana tila joutui pankin haltuun ja myytiin Viinasen suvulle. Eero muutti Helsinkiin 1936 ja perusti Herttoniemeen metalliverstaan. 79

Leppälän talo on lohkottu Hokkalan talosta. Talon rakensi Juho Vuorinen (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). Lauttamäen talon pihalla pidettiin vuonna 2008 Tjederin suvun toinen sukukokous. (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). 80

7.5 LAUTTAMÄKI Lauttamäen talo sijaitsee Hokkalan talon eteläpuolella. Talo on ollut Lauttamäen suvulla kaksisataa vuotta. Stensiön suvulle talo joutui, kun Saima Elviira Jokinen (s.1897) meni naimisiin Lauttamäen sukuun kuuluvan Vihtori Lauttamäen (s.1919) kanssa. Talon on säilynyt suvussa siitä asti. Vihtorin jälkeen talon isäntänä oli hänen poikansa Voitto Lauttamäki (s. 1919) ja hänen jälkeensä Voitto Lauttamäen poika Lauri Lauttamäki (s. 1951). Viimeisinä vuosina talo on toiminut myös maatilamatkailun keskuksena. Siellä pidettiin v. 2008 Tjederin suvun toinen sukukokous, kun ensimmäinen oli pidetty samana päivänä Niemisvedellä. Lauttamäen ja Santunmäen talot sijaitsevat Saarijärveltä Kolkanlahdelle menevän tien varrella Kuoppalan kylässä. Talo on ollut Lauttamäen suvulla kaksisataa vuotta. Santunmäki on Lauttamäen itäpuolella. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 81

7.6 SANTUNMÄKI Santunmäen tila tuli Tjederin suvulle, kun Heikki Jokinen (s. 1854) osti tilan. Heikin vaimo oli Tjederin sukuun kuulunut Hilda Kaisa Hokkanen, joka oli syntynyt Hokkalan talossa 1861. Santunmäen taloa hoiti Heikki Jokisen kuoleman jälkeen hänen tyttärensä Vilma Johanna Jokinen s. 1888. Hänen jälkeensä isäntänä oli Fanny Maria Jokisen poika Lauri Rämänen s. 1912, joka rakensi Santunmäelle uuden päärakennuksen ja navetan. Vilma Jokinen asui talossa syytinkiläisenä. Santunmäen talon osti Heikki Jokinen e. Kauppala 1800-luvun lopussa. 7.7 MULTIA ELI MULTIANNIEMI (MULTIAN KYLÄ N:O 3) Multianniemen talon isäntänä ollut talollinen Samuel Multia myi talon opettaja Abraham Ruoraselle. Hän oli perustanut Multianniemen taloon Multian ensimmäisen kansakoulun vuonna 1871. Hänen jälkeensä talon omistaja oli talollinen August Huttunen. Kristian Tjäder (s. 1843 Ähtäri) osti Multianniemen talon vuonna 1881 August Huttuselta. Talossa toimi kestikievari, jota oli hoitamassa myös Kristianin vaimo Elina Witikka. Talo oli Kristianin aikana 7/54 manttaalin kokoinen (Rippikirja 1894 1903). Kristian myi talon metsät Rosenlewille v 1897, mutta piti itse päätalon ja pellot. 82

Multianniemen talo Multialla (Kuvan omistaa Sirpa Juhala). Multianniemen talo on Multian keskustassa (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). 83

7.8 TALOJEN KOOT Ähtärin pinta-alaltaan suurin talo isojaon jälkeen oli Hokkala ja siitä lohkottu Viitala oli kolmanneksi ja Tenhula kuudenneksi suurin talo: Ähtärin suurimmat talot pinta-alojen mukaan 1830- ja 40-luvulla Talon nimi Vuosi Verollista Joutomaata Yhteensä maata (ha) (ha) (ha) 1 Hokkala* 1834 2054 1183 3237 2 Tuomarniemi 1802 2066 341 2407 3 Viitala* 1834 1210 742 1952 4 Tapaninmäki 1802 677 1145 1822 5 Kasakka 1852 923 612 1535 6 Tenhula* 1834 780 502 1282 7 Tuhkio 1839 308 885 1193 8 Pohjonen 1845 164 1002 1166 9 Patama 1843 281 836 1117 10 Stenbacka 1856 655 461 1116 11 Iso-Pakari 1841 753 325 1078 12 Moksu* 1802 803 259 1062 13 Rämälä 1857 516 482 998 14 Koiramäki 1837 266 690 956 15 Salmi 1834 353 583 936 16 Rasinaho 1839 346 589 935 17 Jussila 1861 833 284 930 18 Nyyssölä* 1831 633 284 917 19 Hangonmäki 1834 323 583 906 20 Halttula 1853 358 546 904 *Stensiön suvulle jossain vaiheessa kuuluneet talot Taloja verotettiin 1800-luvun puolivälissä vielä manttaalien mukaan. Suvun suurimpia taloja manttaalien mukaan olivat Peränteen Hämeenniemi, Niemisveden Kauppala, Hokkala ja Tenhola, Ähtärin Nyyssölä ja Hangonmäki, Ouluveden Pöyhölä, Kivijärven Korsumäki ja Leppäkangas, Pääjärven Leppälä eli Hokkala ja Riekko eli Mietala sekä Multian Multianniemi. Vaikka suvun vanhat talot ovat olleet suuria, niin ruotusotamiesten talot olivat pieniä. Ruotusotamiehen torppa oli kooltaan 4 x 5 metriä, jolloin pinta-ala oli noin 20 neliömetriä. Kivijärvellä oleva ruotusotamiehen torppa on tallennettu Ähtärin historian kirjassa. 84

Talojen manttaliluvut 1800-luvun puolivälissä. Nro Kylä Talon nimi Vanha mnt Uusi mnt Tyyppi 1 Peränne Hämeenniemi 1/3 0,458 perintötalo 2 Hankavesi Tuomarniemi 5/12 0,417 kruununtalo 3 Ähtäri Nyyssölä 1/4 0,375 perintötalo 3 Pääjärvi Leppälä 5/18 0,336 perintötalo 9 Hankavesi Kasakka 1/4 0,333 perintötalo 7 Ouluvesi Pöyhölä 1/3 0,333 1 Hankavesi Hankola 1/6 0,278 perintötalo 4 Pääjärvi Riekko 2/9 0,264 perintötalo 1 Pääjärvi Heijostenmäki 1/6 0,250 perintötalo 2 Pääjärvi Sirola 1/6 0,250 perintötalo 4 Hankavesi Moksu 1/4 0,250 rälssitalo 6 Hankavesi Rasinaho 1/4 0,250 8 Hankavesi Koiramäki 1/4 0,250 3 Niemisvesi Kauppala 1/4 0,250 rälssitalo 16 Ähtäri Hangonmäki 1/4 0,250 perintötalo 3 Hankavesi Tapaninmäki 1/6 0,167 7 Hankavesi Raatikkala 1/6 0,167 1 Niemisvesi Hokkala 1/6 0,167 rälssitalo 2 Niemisvesi Tenhola 1/6 0,167 rälssitalo 5 Hankavesi Hankavesi 1/8 0,125 perintötalo Pylkönmäen Mulikassa on vuodesta 1864 alkaen seissyt pohjalaismallinen, kaksikerroksinen Hokkalan talo. Hokkalan talon mitat ovat noin 9 x 20 metriä kummassakin kerroksessa, jolloin koko rakennusala ilman kellaria on noin 400 neliömetriä. Monet Pylkönmäen ihmiset ovat ihmetelleet, mistä tämä Hokkalan talo on saanut mallinsa, kun se on ainut pohjalaismallinen talo Pylkönmäellä. On luultavaa, että malli on löytynyt Ähtärin Nyyssölän talosta, joka on rakennettu 1700-luvulla Heikki Matinpoika Stensiön vaimon (Vappu Juhontytär Makkonen s. 1.7.1734) Nyyssölän vanhempien talon mukaisesti, mutta hieman suurempana. Talojen kokoa voidaan mitata myös niiden viljellyn pinta-alan ja karjan koon mukaisesti. Seuraavassa taulukossa on Suuren maatilakirjan tietoja Pääjärven tiloista. Tilat Hokkala, Mietala ja Leppälä, jotka muodostuivat kaikki Antti Mulikan vuonna 1564 perustamasta Riekon talosta. 85

Suomen Maatilat (1938) kirjassa on kerrottu suurimpien talojen maataloudesta. Seuraava taulukko on tehty kirjan tietojen pohjalta Pylkönmäen Hokkalan, Mietalan ja Leppälän tilojen viljelyksistä vuonna 1930. Hokkala Mietala Leppälä Pinta-ala peltoa ha 25,00 25,00 32,76 laidunta ha 2,00 10,80 55,50 puutarhaa ha 0,02 0,00 0,52 metsää ha 447,98 197,20 100,10 joutomaata ha 10,00 10,00 0,00 Yhteensä ha 485,00 243,00 188,88 Viljelykset ruista ha 2,50 3,93 kauraa ha 5,50 3,75 ohraa ha 1,50 0,91 rehua ha 0,10 0,41 hernettä ha 1,00 0,00 perunaa ha 1,00 0,93 hamppua ha 0,10 0,00 turnipsia ha 0,00 0,35 rehujyviä ha 1,25 0,00 heinää ha 9,45 16,34 laidunta ha 2,25 2,12 kesantoa ha 1,25 4,02 Yhteensä ha 25,90 32,76 Karja hevosia kpl 2 3 3 lehmiä kpl 12 12 10 sonneja kpl 1 1 0 sikoja kpl 2 4 4 lampaita kpl 0 6 6 kanoja kpl 0 10 4 Lehmien tuotto Keskimäärin maitoa kg 2652 rasvaa kg 121,1 Paras yksilö maitoa kg 3633 rasvaa kg 166,7 86

8 SODAT JA SUVUN SOTAMIEHET 8.1 RUOTUSOTAMIEHET Kuningas Kaarle IX toimesta Ruotsiin ja Suomeen perustettiin ruotusotalaitos 1680-luvulla siten, että aina 2 4 talon ryhmä muodosti ruodun. Ruodun tehtävänä oli värvätä ruotusotamies ja hankkia hänelle sotilastorppa ja varusteet. Suuret tilat (ratsutila tai rustholli) velvoitettiin ylläpitämään ratsumiestä. Tarpeen tullen jotkut tilan verot voitiin luovuttaa ratsumiestä ylläpitävän tilan käyttöön. Näitä tiloja kutsuttiin augmenteiksi tai augmenttitiloiksi. Augmenttitiloja olivat sukumme haltuun tulleet Hokkalan, Kauppalan ja Tenhulan rälssitilat. Porin rykmentti siirtyi ruotujakolaitokseen vuonna 1694. Ruoveden komppania kuului Porin jalkaväkirykmenttiin, johon kuului noin 1000 miestä. Komppaniassa oli 128 ruotua ja kuusi korpraalia. Sen lisäksi oli 64 varamiesruotua, joiden tarkoituksena oli korvata haavottuneet tai kaatuneet miehet varsinaisissa ruoduissa. 1700-luvun alussa Suomessa oli seitsemän jalkaväkirykmenttiä ja kolme ratsuväkirykmenttiä eli yhteensä noin 10.000 miestä Porin rykmentin sotilas ja upseeri vuoden 1798 mallin asepuvussa, jota käytettiin Suomen sodan aikoihin. (Lähde: Keuruun kirja). Heikki Matinpoika Stensiö s. 1709 kuului (Vanhan Ruoveden Historia II:2) Kivijärven ruotuun nro 48, jota ylläpitivät Paavo Vehu, Jaakko Sokkinen ja Tuomas Sokkinen. Paroni, sotamarsalkka Otto Sackelberg suoritti sotaväen katselmuksen Messukylässä elokuun 20. päivänä vuonna 1733. Tilaisuus koski myös Ruoveden komppaniaa. Katselmuksen mukaan 87

Keuruu - Ähtäri alueen ruotusotamiesten keski-ikä oli 29 vuotta ja he olivat palvelleet keskimäärin 9 vuotta. Kivijärveltä vuodelta 1765 on saattanut olla Heikki Stensiön ensimmäisenä omana asuntona. (Lähde: Vanhan Ruoveden talonhaltijat. Matti J. Kankaanpää). Vanha ruotusotamiehen tupa Ähtärin Heikki Stensiö oli liittynyt sotaväkeen vuonna 1731 ja osallistui ilmeisesti Hattujen sotaan. On mahdollista, että hän osallistui 1757-62 myös Pommerin sotaan, jossa Porin rykmentistä oli mukana yksi kenttäpataljoona eli 500-600 miestä. Heikki oli saanut sukunimensä, Stensiö, ruodun nimestä, joka oli myös Kivijärven kylän nimen ruotsinnos. Heikki Matinpoika Stensiön poika Heikki Heikinpoika Lång s. 1762 oli liittynyt sotaväkeen 1787 ja kuului siihen vuoteen 1806 asti. Sen mukaan hän oli osallistunut Kustaa III:n sotaan 1788-90, mutta ei enää Suomen sotaan 1808-09. Hänen ruodustaan ei löydy tietoja, mutta sotapalvelus on kirjattu talonhaltijaluetteloon, jossa Heikki Heikinpoika Lång oli merkitty Vehu eli Paavolan talon isännäksi vuodesta 1806 alkaen. Heikki Matinpoika Stensiön toinen poika Tuomas Heikinpoika Tjeder s. 1765 (sotaväessa Tjeder kirjoitettiin muodossa Tjäder) kuului Pirttimäen ruotuun nro 51, jota ylläpitivät Antti Antipoika Niemisvedeltä, Yrjö Pasanen Simsiöstä ja Heikki Pertunpoika. Vuoden 1808 katselmuksessa Tuomas oli palvellut 22 vuotta eli liittynyt sotaväkeen vuonna 1786. Sen mukaan hän oli taistellut Kustaa III:n sodassa 1788-90 ja Suomen sodassa 1809. Tuomas oli saanut nimen Tjeder (metso) perimätiedon mukaan sen vuoksi, koska hänellä oli punertava tukka. Kustaan sodassa Tuomas Tjeder oli saanut mitalin urhoollisuudesta, joten ilmeisesti hän oli mukana Porrassalmen taistelussa juuri tuossa voiton tuoneessa Ruoveden komppaniassa. 8.2 HATTUJEN SOTA 1741-43 Hattujen sodassa oli mukana myös Heikki Matinpoika Stensiö. Hattujen sota käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1741-43. Ruotsi oli Uudenkaupungin rauhassa 1721 luovuttamaan suuren 88

osan maa-alastaan Venäjälle. Luovutettuihin alueisiin kuuluivat Baltia ja suurin osa Karjalaa eli Käkisalmen lääni ja Viipurin ympäristö. Tämän takia Ruotsin aateliset (hatut) halusivat palauttaa osan maa-alueista takaisin aloittamalla sodan Ranskan tukemana. Muodollinen sodanjulistus Venäjälle annettiin heinäkuussa 1741, mutta sotatoimiin ei ryhdytty. Ruotsi kokosi Haminaan ja Lappeenrantaan 18.000 miestä, mutta Venäläiset aloittivat sodan elokuussa 1741 hyökkäämällä kohti Lappeenrantaa. Ruotsalaiset lyötiin sekasortoisessa taistelussa venäläisten kolminkertaista ylivoiman vastaan, koska apujoukkoja ei lähetetty Haminasta. Sotatoimet sujuivat heikosti, kun ylipäällikkö Lewenhaupt määräsi 17.000 miehen joukkonsa perääntymään Haminasta Helsinkiin. Siellä jäljellä olleet 16.000 sotamiestä antautuivat elokuussa 1741. Suomessa alkoi ns. Pikkuvihan aika, joka kesti aina elokuuhun 1743 asti. Turun rahassa Suomi menetti lisäalueita aina Kymijokeen asti. 8.3 KUSTAA III:N SOTA 1788-90 Ruotsin kuningas Kustaa III halusi palauttaa Ruotsin suurvalta-aseman aloittamalla joukkojen ryhmityksen Venäjän rajalle toukokuussa 1788. Kun maiden välillä tapahtui kesäkuussa rajakahakka, jonka jälkeen Savon Prikaati ylitti rajan ja valtasi Savonlinnan ja ryhtyi piirittämään Olavinlinnaa. Venäjän keisarinna Katariina II julisti sodan Ruotsille 13.7.1788. Sotatoimet jatkuivat ratkaisemattomasti, kun Ruotsin laivasto ei pystynyt valtaamaan Pietaria. Laivaston yhteenotto tapahtui 17.7.1788 ilman tulosta. Elokuussa 1788 upseerit laativat ns. Anjalan liittokirjan, jonka mukaan upseerit pitivät sotaa laittomana hyökkäyssotana ja samalla ilmoittivat halustaan lopettaa sodan. Johan Jägerhorn toimitti kirjeen Katariinalle, joka kuitenkin jatkoi sotaa. Porrassalmen taistelu Sota jatkui seuraavana vuonna. Venäjä pyrki valloittamaan Savon ja eteni kohti Mikkeliä. Kustaan sodassa merkittävä voitto saavutettiin Porrassalmen taistelussa 13.6.1789, johon osallistui taistelun alkuvaiheessa Porin rykmentistä Vesilahden komppania (29 miestä), Kyrön komppania (55 miestä) everstiluutnantin komppania (32 miestä) ja henkikomppania (75 miestä). Taistelua johti Porin rykmentistä eversti Jakob von Gripenberg. Mukana oli myös Savon prikaatista Juvan komppania (60 miestä), henkikomppania (50 miestä) ja vapaakomppanina (80 miestä). Lisäksi alkuvaiheessa olivat mukana Karjalan rakuunain Ylä- Savon komppania (81 miestä) ja varaväkiosasto (50 miestä) sekä Uudenmaan rakuunain Ylä- Hollolan komppania (80 miestä) ja 2 tykkiä miehistöineen (20 miestä). Sotilaita oli 612 ja upseereita 38. Venäläisiä taisteluun osallistui noin 6000 miestä. Taistelut alkoivat kello 3:30 aamuyöllä 13.6, kun venäläisten kahdeksan tykkiä tulitti 10-12 laukausta minuutissa nopeudella. Ensimmäinen hyökkäys tapahtui kello 7:30 ja päähyökkäys kello 11:00, jolloin syntyi lähitaistelu. Puolustuksen keskustassa porilaisia johti majuri Johan Lilljenberg. Oikeaa ja vasenta sivustaa puolustivat savolaisjoukot. 89

Porrassalmen taistelun kartta (Kansallismuseo). Porin rykmentin Henkikomppania ja Ruoveden komppania (150 miestä) saapuivat taisteluun kello 11 tienoilla. Ruoveden komppaniassa olivat mukana todennäköisesti myös veljeksi Tuomas Heikinpoika Tjeder ja Heikki Heikinpoika Lång. Tilanteeseen vaikutti myös Heinolasta mukaan tullut Pohjanmaan rykmentti, joka saapui Porrassalmelle kello 12 paikkeilla. Suomalaisten sotajoukon vahvuus nousi näiden ansiosta 850:een mieheen. Näiden vahvistuksien ansiosta miehet pitivät asemansa koko päivän. Puolen päivän aikaan venäläisiä johtanut Savon prikaatin entinen komentaja kenraali Yrjö Mauno Sprengtporten haavoittui olkapäähän. Hänen kerrotaan sanoneen lentävän lauseensa omat koirat purivat. On mahdollista, että laukauksen ampui jompikumpi taistelussa mukana olleesta Heikki Stensiön pojista. Lopulta suomalaiset joukot perääntyivät Joroisille, josta ne valtasivat menettämiään alueita takaisin. 90

Parkunmäen taistelu Kustaan sodan kunniakkaimpia hetkiä koettiin Parkunmäen taistelussa heinäkuun 21. päivänä 1789. Ruotsalaisten hyökkäysjoukot lähtivät marssille Rantasalmelta 20.7.1789 Juvalle johtavaa maantietä pitkin Savon prikaatin komentajan eversti Kurt von Stedingkin johtamina. Pääjoukkoon kuului 1100 miestä, joiden etujoukkona toimi Porin rykmentti (400 miestä) vt. johtajana toiminut everstiluutnantti Carl Gustaf Ehrnroothin johdolla. Hyökkäyksessä oli mukana myös Pohjanmaan rykmentti, johon kuului 400 miestä. Ehrnroothin johtama etujoukko ja ensimmäinen kolonna, joka oli muodostettu Porin Rykmentistä, meni asemiin Parkun kukkulalla olevaa kylää vastaan. Ehrnroothin johdolla se hyökkäsi kylään joukkueittain. Lyhyessä ajassa Ehrnroothin joukot valtasivat kylän talo talolta. Useat vihollisryhmät laskivat aseensa. Parkunmäen taistelu oli Ruotsin armeijan suurin voitto sitten Kaarle XII sotien. Parkunmäen tappion jälkeen venäläiset lähtivät vetäytymään itään. Kärsittyään vielä tappion Laitaatsillan taistelussa venäläiset vetäytyivät takaisin rajan yli Venäjän puolelle. Vuonna 1818 C. G. Ehrnroothin jälkeläiset korotettiin aatelissukuun numero 73. Parkunmäen kukkulalle on pystytetty pieni graniittinen näkötorni muistomerkiksi vuonna 1929. Kustaan sodan ratkaisutaistelu oli 9.7.1790 käyty Ruotsinsalmen meritaistelu, jossa Ruotsin laivasto tuhosi Venäjän laivaston melkein kokonaan. Värälässä 14.8.1790 tehtiin rauha, jossa rajat säilyivät entisinä. Sodan seurauksena Kustaa III laati 1789 yhdistys- ja vakuuskirjan, jossa talonpoikien asemaa kohennettiin merkittävästi. Sen mukaan mm. perintötilat eivät enää voineet muuttua kruununtiloiksi verorästien takia. Samalla perustettiin korkein oikeus, joka toimi maan ylimpänä oikeusviranomaisena. Yhdistys- ja vakuuskirja muodosti pohjan Suomen lainsäädännölle vuoteen 1919 asti. Vieläkin moni laki pohjautuu tuon ajan oikeuskäytännölle. 8.4 SUOMEN SOTA 1808-09 Venäjän keisari Aleksanteri I ja Napoleon jakoivat heinäkuussa 1807 Tilsitin rauhassa maat etupiireihinsä. Venäjän etupiiriin kuului Suomi ja Ranska antoi Venäjälle suostumuksen Suomen valtaamiselle. Venäjä oli tehnyt Napoleonin kanssa mannersulkusopimuksen, jonka tarkoituksena oli Englannin kaupan estäminen. Tähän sopimukseen ei Ruotsi halunnut tulla mukaan. Suomen sota puhkesi Venäjän aloittamana helmikuussa 1808, kun venäläiset joukot ylittivät rajan viidessä kohdassa. Ruotsin armeija perääntyi saartamisen pelosta. Suurimmat taistelut käytiin Pyhäjoella 16. huhtikuuta ja Siikajoella 18. huhtikuuta 1808. Toukokuussa 1808 Viapori (Suomenlinna) antautui, kun apujoukkoja ei jäätilanteen takia saapunut Ruotsista. Sodan aikana käytiin useita taisteluita, josta Porin rykmentin taistelut on kirjattu seuraavassa: 91

Albert Edelfeltin vuonna 1892 tekemä Porilaisten marssi on historiamaalaus, jossa taiteilija kuvaa vuosina 1808 09 käytyä Suomen sotaa. Edelfelt syntyi vuonna 1854 Porvoossa Kiialan kartanossa, joka oli Suomen sodan aikaan kuulunut kenraali Carl Johan Adlercreutzille. Porin rykmentin tunnussäveleksi nousi Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin sanoittama Porilaisten marssi: Pojat, kansan urhokkaan, mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti, viel' on Suomi voimissaan, voi vainolaisten hurmehella peittää maan. Pois, pois rauhan toimi jää, jo tulta kohta kalpa lyö ja vinkuen taas lentää luoti. Joukkoon kaikki yhtykää, meit' entisajan sankarhenget tervehtää. Kauniina välkkyy muisto urhojemme, kuolossa mekin vasta kalpenemme. Eespäin rohkeasti vaan, ei kunniaansa myö sun poikas milloinkaan! Uljaana taistolippu liehu, voitosta voittohon sä vielä meitä viet! Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa, saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa! Taiteilijan äiti Alexandra Edelfelt tunsi J.L. Runebergin jo lapsuudestaan ja ihaili häntä suuresti. Suomen sotaa kuvaavia Vänrikki Stoolin tarinoita (1848, 1860) luettiin taiteilijan lapsuudenkodissa ahkerasti, ja Alexandra Edelfelt onnistui välittämään innostuksen myös 92

pojalleen. Vuorineuvos Gösta Serlachius hankki Porilaisten marssin taidekokoelmaansa vuonna 1928*. *Teksti ja kuva lainattu tähän sukukirjaan Gösta Serlachiuksen Taidemuseon luvalla. Taideteos on nähtävissä Mäntässä olevassa Gösta Serlachiuksen Taidemuseossa. Vuorineuvos Gösta Serlachiuksen isän veli Gustaf Adolf Serlachius perusti G.A. Serlachius Osakeyhtiön vuonna 1863. Yhtiö perusti Mänttään puuhiomon ja Jyväskylään Kankaan paperitehtaan. Siitä tuli Keski-Suomen puujalostuksen pioneereja. Yhtiöstä fuusioitui Metsäliiton kanssa vuonna 1986 ja siitä tuli osa Metsä-Serla konsernia. Porin jalkaväkirykmentin taistelut on kirjattu Matti J. Kankaanpään kirjassa Ruoveden komppanian miehet Suomen sodassa. Sen mukaan Ruoveden komppanialle tehtiin katselmus 22-23.2.1808 Tampereella, jolloin sen 128 miehestä oli läsnä 109 ja hylättyjen tilalle otettiin 7 uutta miestä. Pataljoona sai tulikasteensa 24.2.1808 Kuusankosken luona, se taisteli 18.4.1808 Siikajoella, Uudenkaarlepyyn kaupungissa 24.6.1808, Lapualla 14.7.1808, Bötomissa 29.7.1808, Paljankan nevalla 30.7.1808, Kauhajoella 10.8.1808, Lappväärtissä 29.8.1808, Juuttaalla 13.9.1808 Uudenkaarlepyyn lähellä. Syksystä 1808 alkaen komppania seurasi pääarmeijaa. Maaliskuussa 1809 armeija antautui venäläisille ja sotamiehet saivat mennä koteihinsa. Sodan aikana Ruoveden komppania miehistä kuoli 60 sotamiestä ja 31 miestä oli elossa sotaretken päätyttyä. Komppania menetti kuolleina yli puolet alkuperäisestä vahvuudestaan. Viaporin (Suomenlinnan) antautuminen Juho Wik oli Hämeen jääkäripataljoonan 2-Majurin eli Ala-Hollolan komppanian reservirakuuna nro 2. Ruotua ylläpiti rostholli nro 13 eli Virmaila. Hänet komennettiin sotavuonna 1808 puolustamaan Viaporia eli Suomenlinnaa. Linnan päällikkö Carl Olof Cronstedt teki venäläisten kanssa sopimuksen, jonka mukaan Suomenlinna antautuisi, jos se ei saa apua toukokuun kolmanteen päivään 1808 mennessä. Kun apua ei kuulunut, linna antautui ja sotamiehet marssivat koteihinsa. Osa jatkoi taistelua Pohjanmaalla, jonne sota oli siirtynyt. Karstulan taistelu Elokuussa 1808 käytiin Karstulan taistelu everstiluutnantti von Fieandtin johtamana. Siinä 1200 miehen suomalaismiehistö puolusti Kokkolaan johtavaa tietä 4000 vahvuista venäläisosastoa vastaan. Osa Keuruun kylistä kuului Hämeen rykmenttiin ja sotilaat oli värvätty Rautalammin komppaniaan. Komppanian kirkkoparaatit pidettiin Jämsän kirkolla ja kokoontumispaikka oli Padasjoella. Keuruulta Padasjoelle oli ensin 15 peninkulmaa korpimatkaa ennen kuin päästiin maantielle. Tämän vuoksi ruodut anoivat siirtoa Ruoveden komppaniaan. Sodan seurauksen Suomi liitettiin autonomisena alueen Venäjän keisarikuntaan. Suomen autonominen asema tunnustettiin Porvoon valtiopäivillä. Venäjän keisari Aleksanteri I antoi 93

valtiopäivillä 29. maaliskuuta 1809 juhlallisen vakuutuksen Suomen autonomiasta. Suomi sai pitää omat Ruotsin aikaiset lakinsa. 8.5 SISÄLLISOTA Suomen sisällissota käytiin vuonna 1918, kun Suomi jakautui valkoisiin ja punaisiin. Punaiset aloittivat aseiden tuonnin Venäjältä. Karjalasta komennettiin 600 miehen punaisten pataljoona 21. tammikuuta 1918 Viipuriin, jossa se miehitti rautatieaseman. Helsingissä nostettiin punainen lyhty 26. tammikuuta 1818 Helsingin työväentalon katolle vallankumouksen merkiksi. Punakaarti otti Helsingin valtaansa 28. tammikuuta, jolloin perustettiin vallankumousvaltuuskunta. Valtuuskunta julkaisi samana päivänä julistuksen Suomen työmiehet, kansalaiset, jossa tiedotettiin vallankumouksen alkamisesta. Samaan aikaan Vaasassa toiminut valkoinen armeija aloitti G. E. Mannerheimin johdolla venäläisen sotajoukon riisumisen aseista. Vaasaan saapui myös Saksassa koulutuksen saanut 1300 miehen vahvuinen jääkäripataljoona, josta muodostui valkoisen Suomen armeijan päällystö. Kalle Ritokangas s. 1895 valittiin ensimmäisen Ähtärin suojeluskunnan paikallispäälliköksi. Koska Kallelle ei myönnetty syystä vapautusta asepalveluksesta, hänen tilallaan toimi Kristian Jussila. Kun Kristian Jussila muutti pois Ähtäristä, piiripäälliköksi valittiin uudelle reservin vänrikkinä armeijasta kotiutunut Kalle Ritokangas keväällä 1919. Ähtärin suojeluskuntaan kuuluivat Hokkalan talosta Heikki Hokkanen e. Kauppala, Einari Hokkanen ja Kustaa Hokkanen. Hokkalan talo isäntä, lautamies Heikki Hokkanen toimi Ähtärin suojeluskunnan huoltopäällikkönä. Hän erosi tehtävästä huhtikuussa 1918, kun vastusti sodan jälkeen tehtyjä punaisten teloituksia. Niemisveden Hokkalan talon isännän Heikki Hokkasen kerrotaan pelastaneen ainakin neljä Tuomarniemellä olleeseen valkoisten päämajaan tuotua lehtimäkeläistä punaista. Kuitenkin Ähtärissä teloitettiin 32 punaista. Myös punaiset teloittivat valkoisia. Kirkkoherra Pfalerin kaksi poikaa teloitettiin Heinolan lähellä ja heidän ruumiit heitettiin sulaan Jyrängönvirtaan. Molemmat haudattiin sankarillisin menoin Ähtärin sankarihautaan. Isoisäni Juho Vuorinen toimi Pylkönmäen suojeluskunnan Mulikan osaston johtajana sisällissodan aikana. Leppälän talo toimi samalla valkoisten huoltokeskuksena. Myös vanhin Juhon pojista, Uuno Vuorinen, liittyi vapaaehtoisena senaatin joukkoihin ja osallistui Juhon kanssa mm. Tampereen valtaukseen. Kerrotaan, että myös Juho Vuorinen pelasti useita Leppälän talon palveluskunnan väkeä vankileiriltä ja teloituksilta. Pylkönmäki ei joutunut varsinaisesti sotatoimialueeksi, joten tappiolta vältyttiin suvun piirissä. Koska rintamalinja muodostui Tampereen tienoille, useimmat sotaan osallistuneet Stensiön sukulaiset kuuluivat valkoiseen armeijaan. Yksi heistä oli Kustaa Hokkanen. Televisiodokumentti Tosi Tarina 94

Kustaa Hokkanen (s. 1899) oli Niemisveden Hokkalan talon poika, ja hänestä tehtiin televisiodokumentti Tosi Tarina vuonna 1995. Siinä Kustaa kertoo sisällissodan ajan kokemuksistaan seuraavaa: Bobrikohvin ampuja (Eugen Schauman) oli Hokkasessa kesävieraana. Se kävi Ruotsissa ja toi sieltä isälle haulikon. Itselle se oli ostanut 8 millin revolverin, jolla se ampui sen Bobrikohvin 1903 vai 1904 (kirj. huom. oikea murhapäivä oli 16.6.1904). Ähtärissä oli ryssiä ja niiden pelättiin tappavan kaikki isännät ja antavat talot työmiehille. Niillä oli Ähtärissä osasto ja sitten otettiin haulikoita ja mitä oli pyssyjä, toisilla oli seipäitä ja kierrettiin niiden talo mottiin. Ne meni sitten sisälle sanomaan, että talo on nyt miehitetty ja saatte antautua. Teidät viedään Venäjälle ja ette joudu vangiksi. Kaikki antautuivat ja heidät vietiin umpivaunuissa Pieksämäen kautta Viipuriin ja sieltä Venäjälle. Yksi oli kuollut ja ne kiskoivat sen kuolleen miehen platformille. Kustaa Hokkanen s. 1899 (Lähde: TV-dokumentti Tosi tarina). Ne Inhan tehtaat punikit puhuivat, että niillä ryssillä oli dynamiittivarasto juoksuhaudassa. Me mentiin sitten Jantolan Kallen kanssa hakemaan ne dynamiitit. Niitä oli 3 tai 4 laatikollista, 50 kiloa laatikko. Jos ne olis puottaneet sen sillan, niin ei junalla olis päässyt Haapamäelle ollenkaan. Sitten Ähtärin asemalta meidät vietiin junalla Orivedelle. Sieltä marssittiin Teiskoon ja sieltä Messukylään. Irjalan talossa oli lehmät tapettu ja sieltä jatkettiin Kalevan kankaalle. Sieltä Vehmaan asemalta ammuttiin tykillä Tammelan puutalot palamaan. Kun me menimme Tammelaan, punaiset olivat sammuttamassa tulipaloja ja siellä ei ollut mitään vastarintaa. Sitten mentiin keräämään ruumiita ja ne piti polttaa, vaikka ne olis voinut laittaa hautaankin. Minä juoksin Tammerkosken yli ja ne ampui haulikolla yhtä kyytiä. Sitten juoksin Teatteritaloon ja siellä alakerrassa oli paljon punaisia. Kun sanoin, että antautukaa tai heitän pommin, niin ne antautuivat kaikki. Sitten kaikki koottiin Tampereen torille. Sen jälkeen meidät vietiin Lempäälään Tampereelta pakenevia punaisia vastaan. Siellä ne antautuivat Kärppälän talon luona ja meidät vietiin takaisin Tampereelle. Sieltä meidät vietiin Lahteen. Lahdessa Mannerheim ajoi kopukalla ja huuti sitten: Terve Lahti pojat. Me sanottiin sitten, että lahtareiksi tuo piru meitä vaan haukkuu. Sieltä sitten mentiin 95

Viipuriin ja siellä oli jo saksalaisia ja ne lähti meidän porukkaan. Talo talolta sitten sodittiin. Saksalaiset ampuivat sitten tykeillä, niin siellä oli kovasti paljon raatoja. Joo! Sisällissodan taisteluissa menehtyi kaikkiaan noin 8.500 miestä. Sen lisäksi noin 10.000 henkeä teloitettiin ja noin 12.000 kuoli vankileireillä. Stensiön suvun miehistä Sisällisodassa kaatuivat Herman Tjeder, Makkonen 26.3.1918 Pirkkala, Epilä ja Heikki Oikari 26.3.1918 Pirkkala, Epilä. Sodan jälkeen Suomesta tuli kuitenkin itsenäinen tasavalta. Noiden raskaiden muistojen jälkeen kansakunnasta tuli vähitellen yhtenäinen. 8.6 TALVISOTA Talvisotaan ottivat osaa Ähtärin ja Pylkönmäen miehet ja heidän mukanaan Vuorisen veljekset Aaro ja Paavo sekä Viljo Mietala Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan miehistä kootuissa rykmenteissä. Paavon osasto oli jalkaväkirykmentti 28 (JR 28), joka muutti vuoden 1940 alussa nimensä JR 19:ksi. Aaro taisteli Jalkaväkirykmentti 30:ssä (JR 30), joka muutti nimensä vuoden 1940 alussa JR 21:ksi. Sitä kutsuttiin myös komentajansa eli eversti Kempin rykmentiksi. Rykmentti oli perustettu Keuruulla 9.-10.10.1939, kun ns. ylimääräiset kertausharjoitukset aloitettiin. Taipaleen rintama Talvisodassa. (Lähde: Suomen rintamamiehet 1939 45). JR 30-rykmentin komppaniat oli kerätty Karstulan, Kivijärven, Kyyjärven, Kannonkosken, Ähtärin, Soinin, Lehtimäen, Pylkönmäen, Virtain ja Pihlajaveden miehistä. Puolet miehistä sai lähteä rintamalle saatuaan varusteeksi pelkän sinivalkoisen kokardin eli asepuvun "mallia 96

Cajander". Rykmentin vahvuus perustamisvaiheessa oli 74 upseeria, 338 aliupseeria ja 2047 miestä. Rykmentti siirtyi junalla Sakkolaan (Suvantojärven rannalla) ja aloitti linnoitustyöt, jotka kestivät sodan alkuun eli 30.11.1939 asti. Sodan alettua JR 30 otti rintamavastuun Taipaleen Suvannon lohkolla ja JR 28 Terenttilän lohkolla. Aaro Vuorinen kuului JR 30:n II:n Pataljoonan viidenteen komppaniaan. Sotapäiväkirjat Aaro Vuorisen eli II:n Pataljoonan toimista on koonnut Arto Vuorinen. Niiden mukaan tässä kerrotaan pääpiirteittäin Joulun 1939 tapahtumat: "23.12. klo 21-24 Pataljoona siirtyi taakse lepäämään. 24.12. Lepoa ja saunomista. Ylöjärven kylästä 6.12 lähdettyä miehet eivät olleet saunaa nähneet ja sen tähden kylpy maistui oivalliselta". soitti ilmoittaen ryssän ylittäneen Suvannon Patoniemestä 200-300 m pohjoiseen ja määräsi pataljoonan hälytysvalmiiksi." Taipalen rintamalla näytti tältä Talvisodan loputtua. "24.-25.12 yöllä oli 4.k ja 5.k sekä 2.kk majoittuneet telttoihin Putkinotko "o" sta 500 m etelään. PE ja Esik.K olivat Ämmälän talossa. 25.12 klo 6:30 rykmentin komentaja "25.12. klo 6:35 pataljoonan hälytys. Klo 6:40 käsky komentajalta: pataljoonan edettävä Volossulun pohjoispuolitse Suvannon rantatietä Patoniemen suuntaan ja lyötävä maihin päässyt vihollinen. Klo 6:45 käsky pataljoonille: järjestäytyminen leirialueelle järjestyksessä 4 K, 5 K sekä yksi kiväärijoukkue 2 KKK:sta. Klo 6:47 soitti 6. K:n päällikkö ilmoittaen ryssien hyökkäävän lohkollaan ja pyysi reservin apua. Klo 6:50 ilmoitus rykmentin komentajalle: ryssä hyökkää n. komppanian vahvuisena sekä konekiväärien tukemana ensikädessä tukikohtia N:o 1 ja 2 vastaan". Sen jälkeen selostuksia muista hyökkäyksistä, seuraavassa 5 K:n kertomuksia vain toiminnasta: "Klo 9:10 sai 5. K käskyn edetä Volossulun aukean pohjoispuolitse Suvannon rantatien suunnassa Patoniemeä kohti, tuhota siellä mahdollisesti toimiva vihollinen ja ottaa yhteys I/JR30:een (patalj. Sohlo). 2.KKK alistettiin samalla 5.K:lle. Klo 9:15 ilmoitus rykmentin komentajalle 97

ratsulähetin ja puhelimen välityksellä: vihollisen hyökkäys torjuttu. Pienehkö niemi - Volosulun kylän rantaviiva on hallussamme. 5.K etenemässä rantatien suunnassa Patoniemeä kohti. Klo 9.25 saapui 5.K:n alkupää Volosulu - Vilakkala väliselle maantielle, jossa komppania joutui ankaraan vihollisen tykistön tulikeskitykseen. Komppania suojautui hetkeksi. Klo 10:10 5.K etenee Patoniemen suuntaan kunnes kohtaa patl. Sohlon komppanian, jonka jälkeen haravoi metsän..." Klo 13:15 joutui 5.K Volosulun pohjoispuoleisessa maastossa vihollisen ankaraan tykistökeskitykseen, jolloin kaksi miestä kaatui ja 10 haavoittui. Komppania siirtyi tykistötulesta hieman pohjoisemmaksi ja pääsi osittain hajaantumaan. Klo 13:30 käsky 5.K:lle: Komppania kootaan leirialueelle joukkueittain. Sorrin II pataljoonan tappiot: "4.K - kaatunutta ja 4 haavoittunutta. 5.K 3 kaatunutta ja 11 haavoittunutta. 6.K 5 kaatunutta ja 5 haavoittunutta. 2.KK - kaatunutta ja 8 haavoittunutta, joista yksi upseeri. Sotasaalis: Pataljoona korjasi jäältä 8 konekivääriä, joista sillä oli suuri puute, joitakin automaatti- ja tarkkuuskiväärejä sekä 4 pikakivääriä. Rantamaastoon jäi paljon ryssien aseita, mm. 5 jv. tykkiä, muttei pataljoona ehtinyt niitä korjata, kun tuli käsky vielä samana iltana marssia Jyväshovin maastoon rykmentin reserviksi ja vielä samana yönä Patoniemen rantalohkolle varmistukseen. Kuva Kempin rykmentin joukkueesta. Aaro Vuorinen on eturivissä oikealla. Kuva on Hilkka Kähösen arkistosta, liittyy Urho Kähösen kirjaan: Voittamattomat Pataljoonat. Kirjan on kustantanut AV Taitto. Vihollisen tappiot: Iltapäivällä suoritetun arviolaskelman mukaan oli ryssien rantamaastossa ja Suvannolla n. 500 miestä kaatuneina tai haavoittuneina. Vankeja otti pataljoona yhteensä 6 miestä, jotka luovutettiin Os. Metsäpirtille". Laatinut 25.1.1940 pataljoonan adjutantti reservin vänrikki M. Koljonen. 98

Talvisota oli erittäin vaikea Etelä-Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta tulleille Stensiön suvun miehille. Heistä kaatui 37, joista suurin osa kaatui Taipaleenjoella taistelleessa Kempin rykmentissä. Kempin rykmentin tappiot olivat Talvisodan aikana yhteensä 1614 miestä, joista 384 kaatui, 77 kuoli haavoihinsa, 65 katosi, 11 kuoli (sairaus) yli 1000 haavoittui. Tappiot olivat näin 2/3 rykmentin alkuperäiseen vahvuuteen verrattuna. Suvun sankarivainajat Talvisodassa. Joukko-osastot saatu Kansallisarkistosta. Nimi Syntymäaika -paikka Joukko-os. Kuolinaika -paikka 1 Rajala Väinö Jalmari 17.4.1914 Soini 2. / JR 30 7.12.1939 Taipale, Koukkuniemi 2 Saariniemi Toivo Johannes, sotamies 20.12.1909 Soini 2. / JR 30 7.12.1939 Terenttilä, Metsäpirtti 3 Sivula Eino Adrian, alikersantti 19.6.1912 Soini 2. / JR 30 7.12.1939 Koukkuniemi, Metsäpirtti 4 Peltola Armas Olavi, sotamies 5.2.1908 Ähtäri 4./JR 30 8.12.1939 Taipale, Metsäpirtti 5 Pajula Viljo Adolf, maalari, sotamies 31.12.1906 Multia JR 30 12.12.1939 Taipale, Koskenniemi 6 Salli Kalle Vihtori 1.3.1904 Ähtäri 4. /JR 30 17.12.1939 Sakkola, Riiska 7 Niittyaho Kalle Edvard, maalari, sotam. 28.5.1904 Ähtäri 9./JR 30 24.12.1939 Taipale, Metsäpirtti 8 Rantanen Väinö Esko 12.6.1908 Multia JR 30 24.12.1939 Taipale, Metsäpirtti 9 Pahkamäki Lauri Kustaa, korp. 25.8.1912 Soini JR 30 25.12.1939 Taipale, Metsäpirtti 10 Murtomäki Heikki Risto, korp. 4.5.1911 Lehtimäki 4. / JR 21 13.1.1940 Taipale, Metsäpirtti 11 Laitila Johannes, korp. 23.2.1901 Soini 5. / JR 19 19.1.1940 Taipale, Metsäpirtti 12 Hautakangas Emil, korp. 15.4.1904 Karstula 3.KKK/JR19 10.2.1940 Metsäpirtti, Mustaoja 13 Tiainen Armas Johannes, sotamies 12.1.1913 Heinjoki Er.P 1 11.2.1940 Muolaa, Oinala 14 Hakanen Martti Arvid 30.11.1914 Vähäkyrö 12.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 15 Hautakangas Pauli Johannes, sotamies 15.8.1909 Karstula 1.KKK/JR19 13.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 16 Hautakangas Artturi Kristian, sotamies 20.8.1906 Karstula 1./JR 21 13.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 17 Hankaniemi Viljo Akseli, korp. 3.8.1906 Lehtimäki JR 21 15.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 18 Santala Edvin Vihtori 1.11.1902 Ähtäri 15.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 19 Mäkelä Viljo Erkki 5.8.1904 Ähtäri 16.2.1940 Taipale 20 Hänninen Aarne Vihtori 24.7.1905 Karstula JR 21 19.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 21 Viitala Onni Armas, kauppias 16.2.1908 Ähtäri 1./JR 19 20.2.1940 Terenttilä, Metsäpirtti 22 Haapamäki Heikki Ilmari, sotamies 9.7.1914 Soini JR 21 21.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 23 Honkola Juho Matinpoika 23.11.1913 Soini JR 21 21.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 24 Kynnäs Matti Akusti, sotamies 7.1.1910 Soini 2./JR 21 21.2.1940 Taipale 25 Lehtola Martti Aleksanteri, kers. 2.11.1916 Ähtäri 7. /JR 68 21.2.1940 Viipurin mlk, Honkaniemi 26 Leppälä Olavi, sotamies 10.4.1915 Soini JR 21 21.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 27 Tuhkio Arvo Edvin 5.6.1904 Keuruu Esik./II/JR21 22.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 28 Hirvimäki Viljo Viktor 24.1.1910 Multia JR 21 28.2.1940 Taipale, Metsäpirtti 29 Huhtala Yrjö Olavi, sotamies 10.5.1914 Karstula JR 21 2.3.1940 Taipale, Metsäpirtti 30 Pahkamäki Veikko Johannes, sotamies 7.9.1910 Soini 2. / JR 21 5.3.1940 43. SotaS 31 Niittyaho Johannes 24.3.1898 Töysä 9.3.1940 Viipuri 32 Iitti Ville 9.5.1902 Kuolemajärvi Er.KKK/JR12 10.3.1940 19. SotaS, Humaljoki 33 Pahankala Heino Johannes 5.5.1917 Ähtäri 1./2.Pr. 13.3.1940 Tali, Repola 34 Saari Matti Emil, sotamies 28.7.1897 Ylistaro II/JR 63 13.3.1940 Vuosalmi, Äyräpää 35 Leppälä Eino Johannes, sotamies 14.12.1912 Soini0 2./JR 21 23.3.1940 Punkaharju 36 Tenhunen Aarne Herman 25.10.1901 Ähtäri 11.4.1941 Helsinki sotasairaala 37 Kaasinen Osmo Lassi, vänrikki 27.4.1913 Lappeenranta 2.KevItPtri 24.4.1942 haav. Tienhaara.10.3.1940 Kaatuneista 72 oli kotoisin Karstulasta tai Kyyjärveltä, 51 Soinista, 50 Ähtäristä ja 10 Pylkönmäeltä. Koska rykmenttiä täydennettiin koko ajan, niin nettotappiot jäivät noin kolmannekseen kaikista rykmentissä olleista miehistä laskettuna. Sukumme kaatuneista 10 oli syntynyt Soinissa, 9 Ähtärissä ja 4 Karstulassa, 3 Multialla ja 2 Lehtimäellä sekä yksi Heinjoella, Keuruulla, Pylkönmäellä, Töysässä, Vähäkyrössä ja Ylistarossa. 99

Taipaleen sotilaista on tehty useita kirjoja. Kirjat "Voittamattomat pataljoonat", Urho Kähönen ja "Taipaleen joki - Tuonelan joki", Paavo Linnanterä on tehty omakohtaisten kuvausten pohjalta. Kähönen oli joukkueenjohtaja Kempin rykmentin (JR 28/19) ensimmäisen pataljoonan ensimmäisessä komppaniassa. Linnaterä oli JR30/21 ensimmäisen pataljoonan 1. K päällikkö. Aaro Vuorinen taisteli Kempin rykmentin toisessa eli ns. Sorrin pataljoonassa. Kirjan "Talvisota" on Taipaleen miehistä tehnyt haastattelujen pohjalta Antti Tuuri ja siitä elokuvaversion on ohjannut Pekka Parikka. Kaikkien kuvausten mukaan huonosti aseistettu ja harvalukuinen, mutta urhoollinen keskisuomalaisten ja eteläpohjanmaalaisten miesten rykmentit JR30/21 ja JR28/19 pitivät asemansa Talvisodan loppuun asti. 8.7 JATKOSOTA Jatkosota alkoi kesäkuun 22 päivänä 1941, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Samaan sotaan yhtyi myös Suomi 25. kesäkuuta, kun puna-armeija aloitti ensin Suomen kaupunkien pommituslennot. Hyökkäysvaiheessa Suomen joukot valloittivat nopeasti menetetyt asemat takaisin, mutta kärsivät suuria tappioita. Pahin vaihe Jatkosodassa sodassa koettiin kesäkuussa 1944, jolloin alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella. Rintama murtui ja Viipuri menetettiin. Kaikki tapahtui vastoin Suomen sodanjohdon suunnitelmia. Kuviteltiin, että Neuvostoliiton hyökkäys suuntautuisi päärintamalle kohti Berliiniä. Sodanjohdon suureksi yllätykseksi Neuvostoliitto päättikin hyökätä Kannakselle samaan aikaan, kun Liittoutuneiden joukot nousivat maihin Normandiassa. Vasta juhannuksen jälkeen kaikki miehet saatiin siirrettyä Viipurin takaiselle linjalle Tali- Ihantalaan, jossa saavutettiin suurin ponnistuksin torjuntavoitto. Suomea oli auttamassa ratkaisevana apuna saksalainen Stuka-syöksypommittajien lentue. Kun eteneminen pysähtyi, Neuvostoliitto keskitti päävoimansa etelän rintamille ja Suomi pelastui miehitykseltä. Suvun sankarivainajat jatkosodassa Jatkosodassa kuoli 30 Stensiön suvun jäsentä. Heistä kuoli 10 hyökkäysvaiheen aikana vuonna 1941 ja 16 kolmen raskaan kesäkuukauden aikana vuonna 1944. Erityisen paljon miehistä kuoli tai katosi suurhyökkäyksen alkaessa 9.-10.6.1944 Rajajoella, jossa JR 58 miehet olivat odottamassa puna-armeijan hyökkäyksen alkua. Jatkosodan tappiot olivat kuitenkin pienemmät kuin talvisodassa. Ilmeisesti Taipaleen legendaarinen rintama oli hyvin ratkaiseva koko Suomen kannalta. Siellä suvun miehet antoivat suurimman uhrinsa. 100

Nimi Syntymäaika -paikka Joukko-os. Kuolinaika -paikka 1 Piispanen Matti, korp. 1.1.1910 Karstula I/JR 50 14.7.1941 Soanlahti 2 Väliaho Onni Johannes, kers. 18.12.1913 Kuolemanjärvi II/4.Pr. 18.7.1941 Hästö 3 Ahonen Kauno Johannes, sotam. 1.10.1914 Soini 9./JR 16 23.7.1941 Kannas, Ruskeala 4 Rintala Kalle Albaanus, sotam. 2.11.1913 Soini 9./JR 16 23.7.1941 Ruskeala 5 Luoma Kalle Kristian, sotam. 15.5.1908 Soini E/III/JR 16 27.7.1941 Kitee, Kumurinkylä 6 Hangonmäki Vilho Albert, sotam. 9.9.1920 Ähtäri 3./JR 6 6.8.1941 Rautjärvi, Vähikkälä 7 Kujanpää Toivo 13.9.1909 Alajärvi Pijon. P.30 8.8.1941 Uukuniemi 8 Laasala Kalle Ilmari 14.10.1908 Soini 12.8.1941 Laivasyrjä 9 Järvinen Lauri Johannes, sotam 23.6.1902 Hämeenkyrö 9. /JR 36 18.8.1941 Hiitola, Kopsala 10 Antinaho Saul Johannes 20.1.1910 Soini 5.9.1941 Jatkosota 11 Leppälä Urho, sotamies 13.10.1920 Soini 4./ JR 58 27.1.1942 Kaljala 12 Pihlajamäki Svante Matias 5.4.1922 Lehtimäki 5.8.1942 Valkeasaari, Suurkivi 13 Karas e. Collander Johannes, luutnantti 28.12.1906 Vaasa 8./JR 37 21.8.1942 Kivennapa 14 Siirilä Antti, alikers. 30.4.1921 Alajärvi 7./JR 52 9.11.1942 Ontajärvi 15 Hietanen Veikko Matti 8.6.1906 Jyvsk. Mlk EV 8 9.6.1944 Rautu 16 Kierrosmäki Paavo Johannes 22.1.1922 Soini 10.6.1944 Rajajoki 17 Leppälä Eino Johannes, sotam 14.12.1912 Soini 2./JR 21 10.6.1944 Punkaharju 18 Leppälä Paavo, sotam 14.5.1923 Soini 2./JR 58 10.6.1944 katosi Rajajoki 19 Viinikainen Lauri Johannes korp 9.8.1909 Pylkönmäki 5./JR 1 10.6.1944 katosi Valkeasaari 20 Peltokangas Antti, maanvil. Sotam. 4.5.1907 Alajärvi 3./Pion P 31 16.6.1944 Rautu 21 Sarikangas Arvo Olavi alikers. 4.1.1923 Soini 6./JR 58 19.6.1944 kaatui Ylä-Sommee 22 Saarinen Kaino Vihtori, korpraali 8.10.1923 Karstula 5./JR 1 28.6.1944 Leitimojärvi 23 Tieaho Niilo Vihtori, sotamies 17.3.1920 Ähtäri 4./JR 7 4.7.1944 Äyräpää 24 Toukola Johannes Evert, sotamies 29.4.1916 Soini 11./21. Pr. 4.7.1944 Soutjärvi 25 Makkonen Taito Vihtori, sotamies 10.6.1906 Pylkönmäki 7./JR 2 9.7.1944 29. KS sairaala 26 Oikari Lauri Johannes, vänrikki 6.10.1919 Ähtäri 3./JR 2 23.7.1944 Impilahti, Lemetti 27 Ollikkala Arvi Bernhard, sotamies 2.3.1904 Ähtäri 7./21.Pr. 31.7.1944 22. KS sairaala 28 Hokkanen Jaakko, sotam. 18.7.1921 Ähtäri III Krhj./JR52 12.8.1944 Rukajärvi 29 Laakso Vilho Kustaa Alarik, sotam 5.11.1909 Ähtäri 3./Rj.P 7 27.10.1944 haav. Märkäjärvellä 30 Havanne Olavi Artturi, sotam. 29.4.1924 Keuruu 4./Er.P 25 5.2.1945 Tsheropovents 8.8 JÄLLEENRAKENNUS Sodassaolleille miehille oli luvattu, että sotavuosien jälkeen Suomi auttaa heitä talojen rakentamisessa. Näin rintamamiehille luovutettiin rintamamiestontteja ja annettiin lainaa omakotitalojen rakentamista varten. Maansaantihakemuksen lähetti sodan jälkeen 75.000 rintamamiestä ja 45.000 siirtokarjalaista. Suomeen syntyi joka puolelle maata paljon hartiapankkirakenteisia omakotitaloja, jotka ovat yleensä säilyneet hyvässä kunnossa viimeiset 60 vuotta. Samalla näihin perheisiin syntyi joka vuosi vuosina 1945-50 noin 95.000 lasta, joka korvasi sodanaikaiset tappiot ja väkiluku lähti jälleen voimakkaaseen kasvuun. Sodan jälkeen maa- ja metsätalousväestön osuus väheni 46 %.sta 20 %:iin vuoteen 1970 mennessä. Suomesta kasvoi teollisuus-suomi, jonka työllisestä työvoimasta oli vuonna 1975 noin 27 % teollisuuden palveluksessa. Se merkitsi muuttoliikettä maalta kaupunkinkeihin. Tänään suurin osa työvoimasta on palveluelinkeinojen tehtävissä, joista eniten (19 %) työllistävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Työllinen työvoima toimialoittain. 101

Toimiala 1950 1960 1970 1975 2015 Maa- ja metsätalous ym. 46 % 35 % 20 % 15 % 2 % Teollisuus ym. 21 % 22 % 26 % 27 % 16 % Rakennustoiminta 6 % 9 % 8 % 9 % 6 % Kuljetus ja tietoliikenne 5 % 6 % 7 % 7 % 10 % Kauppa, ravintolat, pankit 10 % 14 % 19 % 19 % 15 % Sosiaali- ja terveyspalvelut 19 % Koulutuspalvelut 9 % Muut palvelut 11 % 14 % 18 % 21 % 22 % Muut 1 % 0 % 2 % 2 % 2 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 102

9 SUVUN HENKILÖITÄ 9.1 KOULUTUS Ähtärin historian kirjassa kerrotaan, että talolliset Hermanni Rämälä (Rämälän isäntä), Abraham Tenhula (Tenhulan isäntä), Heikki Hokkanen (Hokkalan isäntä) ja Kaarlo Savonen Ähtäristä ja Kaarle Suni Lehtimäeltä olivat lahjoittaneet 260 hopearuplaa koulun perustamista varten. Koulu aloitti toimintansa 1868 Hautalan talossa, jossa se toimi muutaman kuukauden. Hautalasta koulu siirtyi Tenhulan taloon, jossa koulu toimi muutaman vuoden. Vuonna 1883 kunta päätti perustaa kunnallisen kansakoulun, joka toimi Tenhulassa vuodet 1883-85. Niemisveden koulun perustajina toimivat aktiivisesti Tenhulan isäntä Aapo Kustaa Tjeder s. 1828. Hänen poikansa Herman Tjeder s. 1865 kävi ensimmäisen luokan Alajärven kansakoulussa ja loput Tenhulassa. Kansakoulun tiloiksi varattiin kolme Tenhulan uuden päätalon alakerran kamaria, keittiö ja koulusaliksi varattiin tupa. Ensimmäisenä syksynä oppilaita oli 24. Koulu alkoi kello yhdeksältä ja päättyi valoisana aikana kello neljältä, mutta pimeänä aikana kello kolmelta. Ensimmäiset koululaiset olivat lähes pääosin talollisten lapsia, joita oli vuonna 1884 kaikista 27 oppilaasta 24. Seuraavana vuonna aloitettiin kunnan oman koulutalon rakennustyöt. Koulu siirtyi Ähtärin kirkolle vuonna 1885, kun oma koulutalo valmistui. Niemisveden koululla vuonna 2008 pidettiin Tjederin suvun ensimmäinen sukukokous, jossa julkaistiin sukukirja Sotamies Tuomas Tjederin suku. (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). Niemisvedellä oli toimi myöhemmin myös oma kyläkoulu, joka oli rakennettu Hokkalan maista lohkotulle tontille Hokkalan talon viereen. Koulutalossa toimii nykyisin metsästysseura ja siellä pidettiin Tjederin suvun sukukokous vuonna 2008. Mulikan kansakoulu toimi ensimmäisen lukuvuoden (1899 1900) Hokkalan talon käräjäsalissa, joka oli yläkerrassa tuvan yläpuolella oleva 9 m x 9 m suuruinen huone. Sieltä koulu siirtyi Hokkalan vanhaan päätaloon syksyllä 1900 ja koulu toimi siellä, kunnes Mulikan varsinainen 103

koulu valmistui vuonna 1957. Hokkalan vanha päätalo on purettu ja Mulikan koulu toimii hotellina. Mulikan koulu toimi monta vuotta Hokkalan vanhassa päärakennuksessa. Koulun ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Kustaa Hokkala (1899-1919), Juho Mietala, August Poikonen ja Eveliina Hokkala (1899-1913). Kustaa Hokkala oli ostanut Hokkalan vanhan päätalon Matti Heikinpoika Isoaholta vuonna 1893 ja sen mukana hän sai rakennuksen, jossa oli ensin kylän meijeri. Kun meijeri siirtyi Lauttamäen taloon, talosta tehtii koulu. Alina Hokkala s. 1882 kävi kansakoulun ennen Mulikan koulun perustamista Karstulassa, jonne oli matkaa 16 kilometriä. Vuoden 1900 jälkeen kaikki Mulikan lapset kävivät kansakoulun Mulikan koulussa, jonka yksi opettaja oli Stensiön sukuun kuuluva Liisa Hänninen os. Hokkala s. 1921. Oppikoulu Jyväskylään perustettiin Suomen ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu, Jyväskylän Lyseo, vuonna 1858. Jyväskylän Lyseota kävi Karstulasta 1850-luvulla kaksi oppilasta, 1860-luvulla ja myöhemmin neljä oppilasta. Jyväskylän Lyseossa ei ollut yhtään oppilasta Ähtäristä ja Pylkönmäen kuntaa ei tuohon aikaan vielä oltu perustettu. Jyväskylään perustettiin vuonna 1864 ensimmäinen suomenkielinen Jyväskylän Tyttökoulu. Tyttökoulua kävi Karstulasta 1870-luvulla neljä oppilasta 1880-luvulla kaksi ja 1890-luvulla neljä oppilasta. Ensimmäinen sukumme ylioppilas oli Alma Tenhunen s. 1888. Alma oli valmistunut ylioppilaaksi Tampereen tyttökoulussa vuonna 1909. Toinen sukumme ylioppilas oli Onni Hokkanen s. 1889, joka kävi oppikoulunsa Vaasan suomenkielisessä lyseossa. Haapamäen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1905 ja Saarijärven yhteiskoulu vuonna 1908. 104

Vasta Saarijärven Yhteiskoulun perustaminen aukaisi tien oppikoulun 1908 myös Pylkönmäen lapsille. Saarijärven oppikoulussa kävi Pylkönmäeltä ensimmäisenä lukuvuotena 1908/9 yksi oppilas, 1910-luvulla neljä, 1920-luvulla yhdeksän ja 1930-luvulla 11 oppilasta. Ensimmäisten joukossa olivat myös Juho ja Alina Vuorisen lapsista Laura. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden henkilöiden määrä alkoi kasvaa nopeasti sodan jälkeen ja vuonna 1963 ylitettiin 10.000 ylioppilaan rajapyykki. Silloin yli 10 % ikäluokasta suoritti ylioppilastutkinnon. Vuonna 1982 yliopilastutkinnon suoritti jo 30.000 eli noin puolet koko ikäluokasta. Ylioppilastutkinnon suorittaneet naiset ja miehet (lähde: Tilastokeskus). 105

Harvinainen kuva Pääjärven Hokkalan vieraista 1900-luvun alusta. Kuvassa oikealla takarivissä on 1960-luvulla Vaasan lääninlääkärinä toiminut ja sodassa majuriksi ylennyt Onni Hokkanen. Takarivissä toinen vasemmalta Hokkalan isäntä Niilo Hokkala ja hänen edessään istumassa vanhaemäntä Eveliina Hokkala. Niilo Hokkalan oikealla puolella sodan jälkeen majuriksi ylennyt Aimo Laiho ja hänen edessä vaimonsa Mirja Laiho os. Kolu. 9.2 SUVUN AKATEEMISIA Sukumme ensimmäiset akateemisen tutkinnon suorittaneet henkilöt olivat filosofian maisteri Alma Tenhunen (s. 1888 Tenhula) ja lääketieteen lisensiaatti Onni Hokkanen (s. 1889 Korpi- Hokkala). Alma Tenhunen kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen tyttökoulusta vuonna 1909 ja hän valmistui filosofian maisteriksi 27.5.1914. Hän toimi aluksi opetajana Käkisalmessa ja vuodesta 1924 alkaen Suomen ensimmäisen suomenkielisen tyttökoulun, Jyväskylän Tyttökoulun, vararehtorina ja myöhemmin rehtorina. Hän oli yksi kirjan Jyväskylän tyttökoulu, Tyttölyseo 1864 1964 kirjoittajista. Onni Hokkanen suoritti ylioppilastutkinnon Vaasan Suomalaisessa Lyseossa vuonna 1910 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1921. Hän toimi Vaasan lääninlääkärinä toimipaikkana Vaasa. Hänet nähtiin 1900-luvun alussa yhteisestä kuvasta päätellen myös Pylkönmäen Hokkalassa. Onni Hokkanen toimi myös jonkin aikaa Ähtärin kunnanlääkärinä itsenäisyytemme alkuvuosina. Myös yliopistotutkinnon suorittaneiden henkilöiden osuus kasvoi Suomessa 1960-luvun jälkeen nopeasti. Vuonna 1975 jo 10 % suomalaisista aikuisista suoritti korkeakoulututkinnon. Näiden ennen vuotta 1950-syntyneiden ja akateemisen tutkinnon suorittaneiden Stensiön jälkeläisten luettelossa on jo 44 nimeä. 106

Suvun ensimmäisiä akateemisen tutkinnon suorittaneita henkilöitä (ennen vuotta 1950 syntyneet) 1 Tenhunen Alma s. 1888 Ähtäri filosofian maisteri 2 Hokkanen Onni s. 1889 Ähtäri lääketieteen lisensiaatti 3 Ritokangas Kalle s. 1895 Ähtäri metsänhoitaja 4 Kivimaa Arvo s. 1904 Hartola filosofian tohtori hc 5 Kivimaa Katri s. 1906 Hartola ekonomi 6 Karas e. Collander Jussi s. 1906 Vaasa varatuomari 7 Vuorinen Eero s. 1912 Jyväskylä pastori 8 Notko Väinö s. 1916 Soini ekonomi 9 Jauri os. Kankaanpää Maria s. 1919 Kauhava farmaseutti 10 Vuorinen Pekka s. 1925 Pylkönmäki agronomi 11 Veteläsuo Eino s. 1931 Ähtäri lääketieteen lisensiaatti 12 Saarikangas Pentti Armas s. 1932 Soini varatuomari 13 Ritokangas Seppo s. 1932 Keuruu filosofian maisteri 14 Siili Pasi s. 1934 Ähtäri valtiotieteen maisteri 15 Siekkinen Juhani s. 1938 Jyväskylän mlk diplomi-insinööri 16 Rämälä Ritva s. 1939 Lapua farmaseutti 17 Kivikangas os Peltonen Aino s. Alajärvi filosofian kandidaatti 18 Kivimaa Salla s. 1941 Helsinki filosofian maisteri 19 Kiviö os. Moisio Hilkka s. 1942 Pylkönmäki farmaseutti 20 Laakso Matti s. 1942 Lapua varatuomari 21 Luukkainen Kalevi s. 1943 Helsinki diplomi-insinööri 22 Korhonen os. Mäki Leena s. 1944 Helsinki humanististen tieteiden kandidaatti 23 Ristola os Vuorinen Riitta s. 1944 Jyväskylä humanististen tieteiden kandidaatti 24 Vuorinen Asko s. 1945 Jyväskylä tekniikan lisensiaatti 25 Mytkäniemi Marja-Liisa s. 1946 Ähtäri arkkitehti 26 Mäkelä os. Hänninen Sinikka s. 1946 Pylkönmäki filosofian maisteri 27 Notko Liisa s. 1946 Helsinki maatalous- ja metsätieteiden maisteri 28 Martikainen os. Vannesluoma Meeri s. 1946 Ähtäri filosofian maisteri 29 Makkonen Heikki s. 1947 Ähtäri yhteiskuntatieteiden kandidaatti 30 Makkonen Pirjo s. 1947 Ähtäri elintarviketieteiden lisensiaatti 31 Rautainen os Keltala s. 1947 Ähtäri lääketieteen lisensiaatti 32 Hänninen Kari s. 1948 Pylkönmäki filosofian tohtori 33 Rautapuro os. Kuhmonen s. 1948 Pylkönmäki filosofian maisteri 34 Juhala os. Kukkonen Sirpa s. 1948 Ähtäri filosofian kandidaatti 35 Simsiö Reima s. 1948 Tampere arkkitehti 36 Autio Aimo s. 1948 Soini filosofian maisteri 37 Koskinen os. Pirttimäki Maire s. 1948 Jyväskylä diplomi-insinööri 38 Lindén Valio s. 1948 Varkaus hallintotieteiden maisteri 39 Rämänen Kaisa s. 1948 Saarijärvi psykologi 40 Moisio Vesa s. 1948 Pylkönmäki metsänhoitaja 41 Puurunen Mauri s. 1949 Ivalo diplomi-insinööri 42 Rajakangas Marja s. 1949 Mänttä filosofian maisteri 43 Mikanvaara Odd s. 1949 Helsinki diplomi-insinööri 44 Seiling os. Notko Elina s. 1949 Kuopio ekonomi 107

Suvun ensimmäiset akateemiset tutkinnot jakautuivat tasaisesti eri ammattiryhmien kesken. Heistä oli filosofian kandidaatteja, maistereita tai tohtoreita yksitoista, diplomi-insinöörejä tai tekniikan lisensiaatteja kuusi, maatalous- ja metsätieteiden maistereita, agronomeja tai metsänhoitajia neljä, lääketieteen lisensiaatteja kolme, ekonomeja kolme, farmaseutteja kolme, humanististen tieteiden kandidaatteja kaksi, arkkitehteja kaksi ja varatuomareita kaksi. Taulukosta löytyy myös yksi valtiotieteen maisteri, psykologi, pastori, hallintotieteiden maisteri ja yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Ehkäpä kuuluisin suvun akateemisesta oli filosofian tohtori Arvi Kivimaa (s. 1904 Hartola) teki hienon uran kirjallisuuden ja teatterimaailman piirissä. Hän toimi Kansallisteatterin johtajana ja professorina. Hän on julkaissut myös useita kirjoja ja runokokoelmia. Toinen Ähtärissä syntynyt akateemisen koulutuksen saanut sukulaisemme oli Kalle Ritokangas (s. 1895 Ähtäri), joka tuli ylioppilaaksi Tampereella. Hän valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1922. Hän toimi Haapamäen yhteiskoulun matematiikan opettajana. Näiden lisäksi hyvin monet ovat toimineet opettajina eri puolilla Suomea. Liisa Hänninen os. Hokkala (s. 1921) Pylkönmäki toimi useita vuosia Mulikan koulun opettajana 1940-luvulta alkaen. Myös monet lastentarhanopettajat ovat nykyisin saaneet koulutuksen yliopistoissa. Kansakoulunopettajan toimi myös Voitto Rämälä s. 1900 Ähtäri ja yleisaineiden opettajana Soinissa toimi Impi Mäkinen s. 1935 Ruovesi. Ekonomi Väinö Notko (s. 1916) oli sukututkimuksen pioneeri, joka aloitti Kolunsaran suvun tutkimisen. Hänen aloitteestaan perustettiin Kolunsaran sukuseura, johon myös suurin osa Stensiön suvun jäsenistä kuuluu. 9.3 KRISTIAN TJÄDER, METSOLA Kristian Tjäder, Metsola (s. 1843) on saanut Multian historian kirjassa (Vanhan Ruoveden historia III.2, Mauri Mönkkönen) paljon palstatilaa. Hänen sanotaan olleen Multian ensimmäinen varsinainen liikemies. Heikki syntyi Tuomas Tjederin pojan Heikki Tjederin perheeseen. Heikki Tjäder oli ostanut Hokkalan rälssitalon, mutta sen isäntäparina jatkoivat hänen ensimmäisen vaimonsa saamansa tytär Loviisa Heikintytär Tjäder (s. 1821) ja hänen puolisonsa Erkki Niilo Matinpoika Hokkanen (s. 1814). Heikin toisen vaimon poika Kristian lähti etsimään uutta kotipaikkaansa maailmalta. Ensimmäinen tieto Kristianista löytyy Karstulan rippikirjoista 1861 72, jolloin hänet oli merkitty Riekko eli Mietalan talon isännäksi. Riekko oli ollut Pylkönmäen ensimmäisiä taloja ja sen oli perustanut Antti Mulikka. Hän oli silloin naimisissa ensimmäisen vaimonsa Maria Johanna Eliaksentyttären kanssa. Hän ilmeisesti kuoli nuorena ja Kristian muutti Multialle. 108

Kristian Tjäder s. 1843 Elina Tjäder os. Witikka Kristian meni toisiin naimisiin v. 1874 Witikan kartanon tyttären Ida Elina Joonaksentytär Witikan kanssa. Elina isällä, Joonas Witikalla, oli tähän aikaan suuri Witikan kartano, jonka päätalo oli Jämsän keskustassa ja taloon kuului satoja hehtaareita maata Jämsän keskustan ympäristössä. Muutettuaan Multialle Kristian osti ensin Raitamäen talon vuonna 1875 ja aloitti siellä liikemiehen uransa ilmeisesti ensin kauppiaana. Hän luopui kaupasta v. 1881 ja osti Multianniemen talon 11.000 markalla August Huutuselta. Vuonna 1884 Kristian sai oikeuden pitää majataloa Multianniemessä. Majatalosta tuli paikkakunnan tärkein majoituslaitos, jossa usein yöpyivät myös säätyläiset ja valtion virkamiehet Ähtärin matkoillaan. Vasabladet-lehdessä kerrottiin: En ole missään kolkassa, vaikka olen kierrellyt maata paljon ristiin rastiin ole tavannut niin hienoa kestikievaria. Moni kaupunkien rikas porvarikin jää jälkeen siitä aistikkaasta ylellisyydestä, joka talon saliin on kerätty. Siellä oli kukkivia ruusuja, korkeita palmuja ja muita lehtikasveja, seinillä oli kauniita öljypainostapetteja ja kromolitografioita. Huonekalusto veti yltäkylläisyydessään vertaistaan. Myös muut huoneet makuukammareineen ja ruokasaleineen tekivät vaikutuksen. Talon emäntä Elina Tjäder oli käynyt Jyväskylän opettajaseminaarin, mutta sitten vetäytynyt kukkien kastelun pariin. Emäntä saattoi toveiksi vetäytyä pianon ääreen ja soittaa sillä moderneja kappaleita. Multianniemen talo oli Multian toiminnan keskus. Talossa oli pidetty sen entisen omistajan, Samuel Multian aikana Multian ensimmäiset kuntakokoukset. Talossa oli toiminut myös Multian ensimmäinen kansakoulu jo ennen Kristianin isännyyttä. Kristian oli vuonna 1883 rakennetun ensimmäisen kansakoulun rakennustoimikunnan jäsenenä. Hän toimi myös vuonna 1883 perustetun Multian maamiesseuran johtokunnan jäsenenä. Vuosina 1883-85 hän toimi Multian kuntakokouksen puheenjohtajana. Hän toimi myös vuonna 1893 109

perustetun Keski-Suomen maanviljelysseuran johtokunnan jäsenenä. Hän oli perustamassa myös Multian ensimmäistä meijeriä ja lainasi sille alkurahoituksen. Multianniemen talossa pidettiin vuonna 1888 Multian maamiesseuran toimesta maatalousnäyttely. Sanomalehdissä kerrottiin Multian historiankirjan mukaan, että näyttelyn aikana tyhjennettiin noin 3000 olutpulla ja siitä aiheutui pienehköjä järjestyshäiriöitä. Multialaiset saivat nähdä sellaisia uutuuksia kuin loukutuskoneen, rautaharan, suuremman veitsijyrän, viskuukoneen ja silppukoneen. Kristianin liikemiesurasta kertoo se, että hän toimi myös kyläläisten pankkiirina. Hän lainasi rahaa vaikeuksiin joutuneille talonpojille ja sai sitä kautta maatiloja haltuunsa. Kristianin ensimmäinen talokauppa oli Kannusmäen kauppa, josta hänelle jäi 20.000 markkaa voittoa. Vuonna 1888 Kristian osti pakkohuutokaupasta 5000 markalla Teerimäen talon, koska sen omistajat olivat velkaantuneet hänelle 6000 markalla. Pidettyään taloa kahdeksan vuotta hän myi talon 26.000 markalla Rosenlewille. Suurimmat voitot hän sai Kallionkankaan talosta. Hän maksoi talon osista yhteensä 33.000 markkaa. Vuonna 1895 hän myi tilan Rosenlewille 92.500 markan kauppahinnalla. Multianniemen talon metsät Kristian myi Rosenlewille vuonna 1897 noin 48.000 markan kauppahinnasta. Ähtärin historian kirjassa kerrotaan: Kun Kristian kuoli vuonna 1924, hänen omaisuutensa arvoksi laskettiin 411.000 markkaa. Hänellä oli osakkeita 110.000 markan arvosta, maatiloja yli 280.000 markan arvosta sekä saatavia 21.000 markan arvosta. Perikunta jakoi omaisuuden ja Multianniemen talon ympärille jäi vain muutaman hehtaarin tontti. Vuonna 1981 talossa aloitti toimintansa terveyskeskus. Ilmeisesti majatalon takia, hänen useimmat lapsensa kuolivat nuorina asukkaiden tuomiin kulkutauteihin. Hänen kymmenestä lapsestaan ennen kymmenen vuoden ikää kuoli seitsemän. Vain kolme lapsista meni naimisiin. 9.4 HERMAN TJEDER, TENHUNEN Herman Tjeder (vuodesta 1906 alkaen Tenhunen) syntyi 8.7.1865 talollisen Abraham Aapo Kustaa Tjederin toisen puolison Loviisa Heikintyttären perheeseen. Hänen isänsä oli perinyt Tenhulan talon isältään Abraham Tuomaanpoika Tjederiltä. Herman kävi kansakoulun Alajärvellä ja viimeisen luokan Tenhulassa. Hautalan oli aloittanut Ähtärin ensimmäinen kansakoulu toimintansa marraskuussa 1868, mutta se siirtyi muutaman kuukauden jälkeen Tenhulan taloon, jossa se toimi kaksi vuotta. Koulun puuhamiehenä toimi Hermannin isä Abraham Tjeder. Herman oli itse aloittamassa kunnallista kansakoulua, joka aloitti toimintansa Tenhulassa 1883. Myöhemmin koulu siirtyi Hokkalan talon maille tehtyyn uuteen kyläkouluun ja Herman kuului koulun johtokuntaan. 110

Herman Tenhunen s.1865 Hermannin isännyyden aikana talossa oli peltoa 25 ha ja metsää n. 2500 ha ja se oli Ähtärin suurimpia tiloja. Herman oli perustamassa Ähtärin metsänhoitoyhdistystä ja kuului sen johtokuntaan. Hän oli perustamassa 1902 myös Ähtärin Säästöpankkia ja toimi sen hallituksen puheenjohtajana. Hän oli perustamassa myös Kansallisosakepankin Ähtärin konttoria ja toimi sen valvojana. Herman toimi Ähtärin kunnallislautakunnan ja monen muun lautakunnan jäsenenä. Hän osallistui hartaana kristittynä myös kirkon toimintaan. Hänet valittiin Ähtärin edustajaksi 500 hengen lähetystöön, joka matkasi Pietariin vuonna 1899. Lähetystön tarkoituksena oli luovuttaa keisarille adressi, jossa vastustettiin vallan siirtoa Suomen valtiopäivämiehiltä Venäjän keskushallinnolle Pietariin. Hermamin lapsista Alma Tenhunen (s. 1888) oli ilmeisesti sukumme ensimmäinen akteemisen loppututkinnon suorittanut henkilö. Hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja toimi Jyväskylän Tyttökoulun, Tyttölyseon opettajana ja rehtorina. 9.5 ONNI HOKKANEN Lääninlääkäri Onni Hokkanen. Onni Hokkanen syntyi v. 1889 Korpi-Hokkalan talossa Niemisvedellä Heikki Heikinpoika Hämeenniemen ja Eveliina Hokkasen perheeseen. Hän valmistui ylioppilaaksi Vaasan Suomalaisesta Lyseosta v. 1910 ja lääketieteen lisensiaatiksi v. 1921. Hän on sukumme ensimmäinen ylioppilas ja akateemisen tutkinnon suorittanut henkilö. Hän toimi kunnanlääkärinä Kannuksessa, Toholammilla, Lestijärvellä, Ähtärissä, Loimaalla ja Metsämaalla. Hän toimi myös Kokkolan vt. piirilääkärinä ja Mustasaaren sairaalan ylilääkärinä ja Vaasan lääninlääkärinä 1943 alkaen. Onni Hokkanen muistelee Ähtärin historian kirjassa alkuaikojen toimintaansa seuraavasti: 111

Saatettuani kunnanlääkäri Ilvosen perheineen matkalle asetuin kaikessa rauhassa lääkärin asuntoon. Noin kello kolmen aikaan yöllä alkoi ovikello soida ja jouduin nousemaan vuoteesta todetakseni, mistä oli kysymys. Ensi näkymä oli, että maantiellä lääkärin talon kohdalla seisoi rattaisiin valjastettu hevonen. Ovikellon jatkuvasti pyrähdellessä avasin oven, josta astui sisään mieshenkilö, joka pyysi lääkäriä lähtemään Lehtimäkeen lapsenpäästötehtäviin. Mikäpäs siinä, vaatteet päälle ja instrumentit laukkuun ja niin aamuvarhaisilla päästiin lähtemään kohti Lehtimäkeä hevoskärryillä. Aikaahan matkaan meni, sillä perillä Lehtimäen kirkolle tultiin vasta aamupäivällä. Perille saavuttuamme selvisi kuitenkin, että onnellisesti oli Lehtimäen asukasluku lisääntynyt yhdellä asukkaalla lääkäriä odotellessa, ja kaikki oli lisäksi järjestyksessä ja hyvässä kunnossa. Varpajaiskahvit ryypättiin, hevonen valjastettiin ja paluumatka kohti Ähtärin kirkonkylää alkoi. Puoleen päivään mennessä olin kunnanlääkärin asunnolla Ähtärissä. Onni on tehnyt seuraavat julkaisut: Havaintoja oikeuslääkärin toiminnasta New Yorkissa. 1939. Räjähtävistä luodeista. SotIA 40, Kertomus Lääninlääkäriyhdistyksen ry:n 30-vuotisesta toiminnasta. SLI50, Piiri- ja lääninlääkärijärjestelmän synty. SLI 61, Sotaanlähtö 1939 oli kokemusten koulua. Maanpuolustus Joulu 57, Muistelmia kunnanlääkärinä Ähtärissä 1917. Ähtärin joulu 1971, 1972. 9.6 ARVI KIVIMAA Karl Arvid Arvi Kivimaa syntyi Hartolassa 1904. Hänen isänsä oli hartolalainen kanttoriurkuri Teemu Kivimaa ja äitinsä Ähtärissä syntynyt Stensiön suvun jäsen Lyyli Mytkäniemi s. 1879. Arvi suoritti ylioppilastutkinnon Heinolan Yhteiskoulussa vuonna 1922. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa, josta hän sai filosofian tohtori arvon vuonna 1973. Kaarlo Arvid Arvi Kivimaa Hänet tunnetaan tekemistään monista kirjoista, runoista ja näytelmistä. Hän oli työnsä Uudessa Suomessa toimittajana opiskelun ohessa vuosina 1922-32. Toimittajan työn takia hän tutustui moniin kulttuuripersooniin. Arvi kuului nuorena Tulenkantajiin yhdessä Mika Waltarin kanssa. Molemmat erosivat heistä, kun siellä tuli pinnalle vasemmistosuuntaus. Vuonna 1940 Kivimaa valittiin Suomen Kansallisteatterin johtajaksi. Vuonna 1950 hänet valittiin Kansallisteatterin pääjohtajaksi Eino Kalamaan jälkeen. Kansallisteatterin aikana hän toimi itsekin ohjaajana. Hänen mieliohjaajiaan olivat kuitenkin Edvin Laine ja Jack Witikka. 112

Kivimaa meni naimisiin maisteri Hilkka Ahtin kanssa vuonna 1931. Hilkka toimi Arvin avustajana kääntämällä näytelmiä. Vaimo kuoli kuitenkin tapaturmaisesti vuonna 1955 salamaniskuun, jonka takia Arvi koki suuren menetyksen. Heiltä jäi kuitenkin kaksi yhteistä lasta. Arvi meni vielä uusiin naimisiin Kirsti Halmaksen kanssa, mutta tästä avioliitosta ei syntynyt enää lapsia. Arvi Kivimaan julkaissut vuodesta 1925 lähtien 4 novellikokoelmaa, 5 romaania, 7 näytelmää ja 17 runokokoelmaa. Runokokoelmat "Maan ja auringon lapset" ja "Palava laiva" hän julkaisi vuonna 1925. Ensimmäinen romaani "Epäjumala" julkaistiin vuonna 1930. Poikien seikkailukertomus "Odottamaton lentomatka", jonka hän kirjoitti salanimellä Heikki Taura, julkaistiin vuonna 1934. Saari tuulten sylissä -romaani julkaistiin vuonna 1938. Viimeksi on ilmestynyt "Valon ja pimeyden manner", jonka hän julkaisi vuonna 1943. Kivimaan tuotantoa on käännetty useille kielille ja hän on saanut Suomen kirjallisuusseuran palkinnot vuosina 1951 ja 1957. Arvin elämästä ja tuotannosta on tehty väitöskirja "Arvi Kivimaa, kirjailija ja teatterimies 1978, Reetta Nieminen. Kivimaa sai Helsingin yliopistosta filosofian tohtorin arvon vuonna 1973. 9.7 ANTTI POHJONEN Antti Oskari Pohjonen syntyi 25.6.1926 Kokkolassa muurari Matti Pohjosen ja Anna Eliina Ranta-ahon perheeseen. Hän sai kotonaan kasvatuksen yhteiskunnalliseen toimitaan, koska hänen isänsä, Matti, ja äitinsä, Anna, olivat olleet monissa työväenliikkeen tehtävissä aktiivisesti. Antti kävi nuoruudessaan kansakoulun ja ammattikoulun. Hän meni vuonna 1946 naimisiin Eila Maria Liedeksen kanssa. Hän oli töissä vuosina 1940 58 Master-yhtymässä Kokkolassa ensin varastonhoitajana ja viimeksi työntutkijana. Vuonna 1959 hänestä tuli pukutehtaan käyttöpäällikkö, kunnes hänet valittiin Kokkolan kaupungin terveystarkastajaksi v. 1965. Siitä tehtävästä hänet valittiin eduskuntaan 1972 ja uudelleen 1976 sosiaalidemokraattisen puolueen ehdokkaana. Antti Pohjonen. Vuonna 1977 Antti valittiin Vaasan läänin maaherraksi ja hän lopetti kansanedustajan työt. Maaherran tehtävässä hän ehti olla vain reilun vuoden, kun hän kuoli lokakuun kolmantena 1978 lento-onnettomuudessa Rissalan lentokentällä Siilinjärvellä. Antti oli tulossa 60. maanpuolustuskurssilta, kun Rissalan kentältä lähtenyt armeijan DC-3 putosi Juurisveteen suoraan lentoonlähdön jälkeen. Onnettomuudessa kuolivat kaikki 16 koneessa ollutta henkilöä. Heidän joukossaan oli kolme kansanedustajaa sekä mm. Oy IBM Ab:n, Oy Lohja Ab:n, Kemira Oy:n toimitusjohtajat. Lisäksi siinä kuoli viisi ilmavoimien kantahenkilöä. 113

Lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Antti ennätti olla mukana myös monessa luottamusmiestehtävässä. Hän oli Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen. Hän oli jäsenenä myös Suomen Palloliiton hallituksessa ja puheenjohtajana Suomen Palloliiton Keski-Pohjanmaan ja Vaasan piirissä. Hän oli jäsenenä myös Vaasan läänin urheilulautakunnassa ja Valtakunnan urheiluneuvostossa sekä varapuheenjohtajana Suomen Palloliiton säätiön hallituksessa. 114

10. HARRASTUSTOIMINTA JA LUOTTAMUSTEHTÄVÄT Suvun piirissä on harrastettu monenlaisia urheilulajeja. Parhaiten ovat suvun miehet menestyneet nopeuteen ja voiman käyttöön tai rohkeuteen perustuvissa lajeissa, mm. pikajuoksussa, keihäässä ja moottoriurheilussa. 10.1 URHEILU Voimistelu Voimistelua ja urheilua on harrastettu suvun piirissä 1920-luvun alusta alkaen. Niemisvedellä toimi silloin urheiluseura Niemisveden Yritys, jolla oli voimistelujoukkueessa mm. Einari Hokkanen ja Aapo Hokkanen. Niemisveden Yrityksen voimistelijoita. Einari Hokkanen on kolmas vasemmalta ja Aapo Hokkanen kolmas oikealta. (Kuva: Ähtärin historia). Voimistelua lähellä on myös Street Dance, jossa Anni Vuorinen oli voittamassa SM-kultaa nuorten sarjassa Jyväskylässä toukokuussa 2015 sekä uudelleen vuosina 2016 ja 2017 Anitra Ahtolan DCA-tanssikoulun Street Dance-ryhmässä. Yleisurheilu Nuorten SM-mitalitasolle asti yleisurheilussa pääsi Heikki Rämänen s. 1956. Heikillä oli Pohjoismaiden ennätys 3000 metrin esteissä ja Suomen ennätys 1500 metrin esteissä A-nuorten sarjassa. Hänellä oli Euroopan nuorten tilastojen kärkiaika vuonna 1975, mutta lonkkavamma pilasi hyvin alkaneen urheilu-uran. 115

Ari Mannio Ehkä kuuluisin sukumme nykyurheilijoista on keihäänheittäjä Ari Mannio. Ari on syntynyt 1987 Lehtimäellä Juha Mannion ja Anne Hautakangas, Mannion perheeseen. Näistä Anne kuuluu Stensiön sukuun kahta kautta. Ari voitti nuorena urallaan 19-vuotiaiden EMhopea vuonna 2007 sekä nuorten EM kultaa vuonna 2009. Aikuisten Suomen mestaruuskisoissa SM-kultaa tuli vuonna 2011 ja hopeaa vuonna 2012. Uran paras saavutus on pronssimitali vuoden 2012 Helsingin EMkisoissa. Arin ennätys keihäänheitossa on 86,82 m vuodelta 2015. Ari toimii Lahden urheilukoulussa valmentajana ja hän on sotilasarvoltaan kersantti. Hän edustaa Lehtimäen Jyskettä ja Arin valmentajana toimii isä Juha Mannio. Talvisin Ari pelaa jääkiekkoa Lehtimäen Jyskeen joukkueessa III divisioonassa. Ari Mannio Nuorista urheilijoista lähellä kärkeä on 100 m juoksija Miika Wynne-Ellis s. 1994. Hän on edustanut Suomea 19-vuotiaiden nuorten maajoukkueessa 4x100 m viestijuoksussa Barcelonassa v. 2012. Hänen ennätyksensä on 100 metrillä 10,69. Miika edustaa Länsi-Uudenmaan Urheilijoita. Tulevaisuuden pikajuoksijoita edustaa myös Teemu Veteläsuo s. 1996. Hänellä on hallussa 13- vuotiaiden poikien Suomen halliennätys 60 metrin juoksussa ajalla 7:47 ja 200 m juoksussa ajalla 24:04. Teemu saavutti hopeamitalin 100 metrin pikajuoksussa 17-vuotiaiden poikien SMkisoissa. Teemu edusti Suomea 100 ja 200 metrin juoksuissa ja pikaviestissä myös Ruotsin ja Suomen 17-vuotiaiden poikien maaottelussa Tukholmassa syyskuussa 2013 sekä Pohjoismaiden maaottelussa 2014. Teemun ennätykset 60, 100 ja 200 metrin juoksussa ovat 7:03, 10:58 ja 22:22. Teemu edustaa Lappajärven Veikkoja. Suunnistus Suvun naisista ehkä menestynein urheilijanainen on puolestaan Marja Liisa Portin s. 1966, joka saavutti MM-pronssia Suomen naisten suunnistusmaajoukkueessa v. 1989. Hänen paras henkilökohtainen sijoituksensa on MM-kilpailun pikamatkan 8. sija vuonna 1991. Hän on suorittanut myös diplomi-insinöörin tutkinnon ja työskennellyt Nokian pääkonttorissa Espoossa. 116

Marja Liisa Portin edusti Suomea Australian MMkisoissa vuonna 1985. (Kuvan omistaa Marja Liisa Autti os. Portin). Moottoriurheilu Kolmas EM-tasolla mitaleille yltänyt sukumme edustaja on Niko Korsumäki s. 1979. Niko saavutti EM-kultaa moottorikelkkaendurossa v. 2013 ja MM-pronssia moottorikelkkailussa v. 2008. Nikon vanhempi veli Mika Korsumäki s. 1975 saavutti moottorikelkkailussa SMkultaa vuosina 2006 ja 2005 sekä SM-hopeaa vuosina 2004 ja 2005. Niko Korsumäki Snowstar-kilpailussa v. 2009. 117

Ratsastus Camille Caroline Rämäsellä s. 1973 on Sveitsissä kolme hevosta, joista hän on kasvattanut yhden kilparatsuksi. Camille on osallistunut amatöörien kilpailuihin. Camille vauhdissa kilparatsullaan Hiihto Aika moni sukulaisista on ollut mukana hiihtokilpailuissa. Parhaiten siinä ovat pärjänneet sukumme läheiset. Sukuumme naitu Olli Ohtonen s.1979 oli Suomen mestari 15 km hiihdossa vuonna 2004. Voimien mittelöinti Ähtärin miehet mittelivät voimiaan tervatynnyrin kantamisella. Se joka pystyi kantamaan täyttä 150 litran tynnyriä pidemmän matkan, oli vahvin. Matka mitattiin yleensä kierroksina tervahaudan ympäri. Myös painia harrastettiin runsaasti. Esimerkiksi Aaro Vuorinen paini mielellään lasten kanssa ja oli vielä vanhana aika vahva ja häntä ei kannattanut haastaa. Kolunsaran suvussa on myös painin olympiamitalisti Harri Koskela, joka hankki hopeamitalinsa Soulin olympialaisista 1968. Sormikoukun veto oli yksi tapa mitellä voimia miesten kesken. Kaksi kilpailijaa seisoo vierekkäin ja kummalakin on oikean keskisormen ote toisensa keskisormesta. Sitten aletaan vetää siten, että molemmat ovat leveässä haara-asennossa. Hävinnyt osapuoli on se, jonka sormi oikenee ensin. 118

10.2 HARRASTUSTOIMINTA Musiikki Alina Vuorinen s. 1882 oli mukana kirkkokuoron toiminnassa. Otto Rämänen s. 1883 oli Mulikan seudun pelimanni ja hän soitti 1-rivistä haitaria. Asko Kauppinen s. 1934 soitti viihdeorkesterissa. Marja-Liisa Autti os Portin s. 1966 soitti pääaineena pianoa Sibelius-Akatemian nuorisoosastolla. Sivuaineena olevaa huilua hän soitti myös koulun orkesterissa. Marja-Liisa muistelee: Mukava musiikkimuisto on jäänyt myös kouluajoilta Vantaanjoen koulun kuorosta, jonka kanssa esiinnyin monia kertoja, esimerkiksi Temppeliaukion Kirkossa ja joululaulujen merkeissä myös Yleisradiossa ja teimmepä yhden LP-levynkin, jossa kuoron solistina lauloi Jorma Hynninen. Lukioiässä orastava muusikon ura kääntyi lopulta, varmemman leivän perässä, insinööriopintoihin. Mulikan kuoro. Keskellä kanttori ja hänen vasemmalla puolellaan Lyyli Hokkala (s. 1891) ja oikealla Alina Vuorinen (s. 1882 ). (Kuvan omistaa Leena Korhonen). 119

Kehtolaulut Vanhemmat lauloivat Pylkönmäellä lapsilleen seuraavaa tuttua laulua: I Nuku, nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki, Tie pellolle pesäsi, Kalliolle kartanoosi, Tuvan taakse tunkiosi, Kiven kolloon kirkkosi, Kuusen juurella majasi II Körö, körö kirkkoon, Papin muorin penkkiin, Ruskealla ruunalla, Valkoisella varsalla, Männään sieltä tätilään, Täti kakun leipoo, Kukko puuron keittää, Kana maidon lämmittää, Harakka hevosen sukkii, Varis-Matti lämmittää, Pienet linnut lusikat tuo, Tuolta, tuolta, tuolta. III Aa, aa Allin lasta, Pientä linnun poikaa, Ei ole issää, ei ole äitiä, Kuka sitä lasta hoitaa Aa, aa Allin lasta, Jotta se kasvais suureks Että se pääsi kannokkoon Ja vääntäisi kannolta juuret IV Kissa istuu ikkunalla, Kutoo pientä sukkaa, Kissa hyppäs kiikun päälle, Ja kiikutteli lasta, Älä itke lapsi rukka, Itkus menne hukkaan V Tii, tii tikanpoika Teki tielle nauriin Tuli paha paimenpoika Söi sen tikan nauriin Tikka se itkeä tillitti Vaan talon poika se nauroi VI Tuu, tuu tupakka rulla, Mistäs tiesit tänne tulla Tulin pitkin Turun tietä, Hämäläisen härkätietä VII Piu, pau papin kello, Lukkarin lesken lehmän kello, Hämäläisen härän kello Lukkarin lesken lehmän kello VIII Hussan pussan pientä lasta, Mikä sillä lapsella lienee, Onkohan se säikähtännyt Illalla sauna tiellä. Tuomas Vuorinen s. 1970 harrasti kuorolaulua Tapiolan kuorossa, joka teki 80-luvulla useita levytyksiä. Nykyisin hän soittaa kitaraa ja laulaa Cone-nimisessä viihdeorkesterissa. Myös Jyrin Vuorisen s. 1985 Rock-yhtye, Calf, on tehnyt ensimmäisen levynsä ja toinen on tekeillä. 120

Tapiolan kuoro on tehnyt monta levyä, joista tehtiin Songs Building Bridges 1980-luvun alussa. 10.3 LUOTTAMUSTEHTÄVÄT Monet sukumme jäsenet ovat olleet hoitamassa myös kunnallisia tai valtakunnallisten luottamustehtäviä. Kristian Tjäder / Metsola s. 1843 toimi Multian kuntakokouksen jäsenenä ja puheenjohtajana 1883-85. Merkittävä rooli oli myös Herman Aaponpoika Tjeder / Tenhusella (s. 1865), joka valittiin Ähtärin edustajaksi 500 henkilön lähetystöön viemään Venäjän tsaarille adressia vuonna 1899. Siinä vastustettiin vallan siirto Suomen valtiopäiviltä Pietariin. Herman toimi myös Ähtärin ensimmäisessä kunnanvaltuustossa. Hän oli perustamassa Ähtärin Säästöpankkia v. 1902 ja toimi sen hallituksen puheenjohtajana. 121

Suuri lähetystö matkasi Pietariin 1899. Ähtäriä lähetystössä edusti Herman Tenhunen (s. 1865 Ähtäri). Kunnallisia tai valtakunnallisia luottamustehtäviä hoitaneita suvun jäseniä 1 Puumala Heikki s. 1781 Alajärvi kuudennusmies Alajärvi 2 Viitala Jooseppi s. 1804 Keuruu lautamies Keuruu 3 Majaniemi Erkki s. 1811 Ähtäri lautamies Ähtäri 4 Metsola Kristian s. 1843 Ähtäri kuntakokouksen puheenjohtaja Multia 5 Tenhunen Herman s. 1865 Ähtäri 500 hengen lähetystö/kunnanvaltuutettu Ähtäri 6 Keltala Anton s. 1870 Ähtäri herastuomari Ähtäri 7 Kivimäki Eino s. 1878 Ähtäri lautamies Ähtäri 8 Veteläsuo Herman s. 1889 Ähtäri kunnanvaltuutettu Ähtäri 9 Hokkanen Onni s. 1889 Ähtäri kunnanvaltuutettu Kannus 10 Hokkanen Aapo s. 1891 Ähtäri kunnallislautakunta (kunnanhallitus) Ähtäri 11 Myllymäki Paavo s. 1917 Ähtäri kaupunkineuvos Ähtäri 12 Pihlajamäki Kalle s. 1925 Lehtimäki pitäjänneuvos Lehtimäki 13 Veteläsuo Armas s. 1925 Ähtäri kunnanvaltuutettu Ähtäri 14 Pohjonen Antti s. 1926 Kokkola kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Kokkola 15 Hokkanen Erkki s. 1929 Ähtäri kaupunginvaltuutettu/kunnallisneuvos Ähtäri 16 Vuorinen Asko s. 1945 Jyväskylä kaupunginvaltuutettu Espoo 17 Luukkainen Hannele s. 1950 Helsinki kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Helsinki 18 Timperi Kati-Erika s. 1971 Jyväskylä kaupunginvaltuutettu Jyväskylä 122

Kansanedustajina ovat toimineet Antti Pohjonen s. 1926 ja Hannele Luukkainen s. 1950. Antti Pohjonen valittiin kansanedustajakauden jälkeen Vaasan läänin maaherraksi. Hannele Luukkainen on toiminut useita vuosia Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana. Hän on toiminut myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä kuusi kautta, vuodet 1988-2012.. Hannelee Luukkainen Roberta Metsola Hannele Hanu Luukkainen on ollut eduskunnassa yhden kauden ja Helsingin kaupunginvaltuustossa kuusi kautta. (Kuvan omistaa Hannele Luukkainen) Europarlamenttiin oli ehdolla vuonna 2010 Ukko Metsola s. 1973, mutta hän jäi nyt varasijalle odottamaan, jos joku kokoomuslainen luopuisi paikastaan. Sen sijaan hänen vaimonsa, Roberta Metsola s. 1979 pääsi vuonna 2013 Maltan edustajana europarlamenttiin varasijalta. Maatalousseurat Kristian Metsola toimi Keski-Suomen maanviljelysseuran johtokunnan jäsenenä. Hänen talossa pidettiin vuonna 1888 Keski-Suomen Maamiesseuran toimesta viides maatalousnäyttely. Hän lainasi alkurahoituksen Multian meijerin rakennushankkeelle. 123

Hänen lisäksi ovat olleet myös maatalousseurojen jäseniä ja niiden puheenjohtajia. Ensimmäisen Niemisveden maamiesseuran johtokunnan jäseniä olivat mm. Aapo Hokkanen ja Herman Tenhunen. Pylkönmäen maanviljelysseuran johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1914-15 toimi Juho Vuorinen. 10.4 RAKENTAMINEN Seurantalot ja rukoushuoneet Monet ovat toimineet myös paikallisissa tehtävissä kyläyhteisön parhaaksi. Talkoilla on rakennettu esimerkiksi Mulikan rukoushuone, joka toimii edelleen Mulikan kylän kokoontumistilana. Mulikassa toimi herätysliike, jonka johtokunnan jäsenenä toimi pitkään isoäitini Alina Vuorinen os. Hokkala Ruokoushuoneesta tehtiin vuonna 2014 Mulikka-talo, jossa kyläläiset viettävät kyläjuhlia. Vuonna 2014 vietettiin talossa Mulikan kylän 450-vuotisjuhlia, kun Antti Mulikka oli perustanut Mulikkaan Riekon talon vuonna 1564. Monet sukulaisemme ovat myös Antti Mulikan jälkeläisiä. Mulikan rukoushuone. Jalkapallohalli Eräs suurimmista urheiluun liittyvistä kyläprojekteista on ollut Espoon Jalkapallohalli, jonka rakennuttajana ja isännöitsijänä toimin vuodet 1995 2005 ollessani Espoon Jalkapalloilun Tuki Oy:n toimitusjohtajana ja sitä ennen Espoon Palloseura EPS ry:n puheenjohtajana 1986 1995. 124

Hallin rakentaminen käynnistettiin huhtikuussa 1996 Kauklahdessa. Lokakuussa halli oli valmis suunnitelman mukaan. Sen lisäksi rakennettiin myös täysimittainen ruohokenttä vuonna 1998. Koko projekti maksoi yhteensä 7,2 milj. markkaa eli 1,2 milj. euroa. Vuonna 2015 Espoossa oli jo yli 6000 rekisteröityä jalkapallon pelaajaa ja viisi jalkapallohallia. Niistä kaksi on rakentanut Tuki Oy ja yhden rakensi Espoon kaupunki Tuki Oy:n tekemän esisuunnitteluun perustuen. EPS on Suomen toiseksi suurin jalkapalloseura Ilveksen jälkeen ja sillä on 1800 rekisteröityä pelaajaa. Jalkapallohallin vieressä on myös täysimittainen ruohokenttä. 10.5 PELIT JA LEIKIT Naurisvaras Eräs leikki, jota isäni Aaro Vuorinen leikki aina lasten kanssa, oli Naurisvaras. Siinä isäntä kylvi nauriit laittamalla lapset ensin selälleen lattialle ja jyräsi pyörimälle heidän ylitsensä. Meni sitten taloon nukkumaan ja tuli aamulla katsomaan, miten nauriit olivat kasvaneet. Ensin nauriiden peukalot olivat ylhäällä ja isäntä maisteli niitä: "Ai, kun hyvän makuisia nauriita". Seuraavana päivänä kädet olivat jo suorina ja isäntä kehui: "Kylläpä nauriit ovat kasvaneet hyvin ja maistuvat hyviltä". Kolmantena päivänä nauriit olivat jo seisomassa ja isäntä kiskoi kaikki kuoppaan. Neljäntenä päivänä nauriit olivatkin jo karanneet ja isäntä etsi ja tuskasteli: "Missä on minun nauriini?". Etsi ja löysi jokaisen ja kantoi takaisin kuoppaan. 125

Naurisleikkiä Sinirannassa keväällä 2008. Nauriit Anni Vuorinen s. 2001 (takana) ja Annin pikkuserkku Laura (edessä) ovat itäneet hyvin. Kymmenen tikkua laudalla Ennen tietokoneita osattiin myös leikkiä. Kuusikon mummonmökissä meidän serkkujen suosituin leikki taisi olla Kymmenen tikkua laudalla. Siinä valittiin etsijä, joka laittoi kymmenen tikkua kiikkuvalle laudalle. Kun laudan päähän potkaistiin, tikut lentelivät lähimaastoon. Sillä aikaa, kun etsijä keräsi ne takaisin, muut menivät piiloon. Etsijä yritti löytää piiloon menijät. Kun joku sitten löytyi, hänen piti tulla laudan luo. Jos joku piilossa olija ennätti potkaisemaan tikut uudelleen, löydetyt pääsivät uudestaan piiloon. Uudenvuoden ennustaminen Uutena vuotena meillä oli Jyväskylässä tapana ennustaa pelaamalla Mokkia. Pöydälle laitettiin seitsemän kahvikuppia suu alaspäin ja jokaisen alle laitettiin ennuste-esine. Punainen lanka tiesi iloa, harmaa lanka surua ja musta lanka kuolemaa. Kihlasormus tiesi kihloja, nukke (= mokki) tiesi lasta ja avain tiesi hallitusta. Kolikko tiesi, että rahaa oli tulossa. Niitä sitten Uudenvuodenaattona nostettiin vuorotellen, kunhan kupit oli ensin sekoitettu huolellisesti. Jokaisen noston jälkeen lausuttiin kupin alta tulevan esineen nimi sitä mukaa. Mokin kohdalla kaikki päästivät kovan huudon: MOKKIIII! 126

11. DNA-TUTKIMUS STENSIÖN SUVUSTA 11.1 SUVUN MIESTEN Y-HAPLORYHMÄ DNA-testillä on mahdollista tutkia miehiltä ydna-haploryhmä, naisilta mt-haploryhmä ja molemmilta sukupuolilta FamilyFinder-sukulaisia. YDNA-haploryhmä kertoo, mihin heimoon testattu henkilö kuuluu ja mitä kautta kyseinen haploryhmä on tullut Suomeen. Kahdelle Heikki Matinpoika Stensiön mieslinjan jälkeläiselle on tehty DNA-testit, jonka tarkoituksena oli selvittää, mihin ydna-haploryhmään Stensiön suvun esi-isät ovat kuuluneet. Testattuja henkilöitä oli kaksi, koska haluttiin varmistaa, että kummankin tulokset ovat yhteneväiset. Molempien henkilöiden havaittiin kuuluvan haploryhmään N-CST10082, joka on tyypillinen karjalaisille ja savolaisille suvuille. Y-haploryhmän miesten kulkureitti Suomeen on kerrottu seuraavassa kuvassa. N-haploryhmä on syntynyt Pohjois-Kiinassa noin 8000 10000 vuotta sitten. Sieltä matka jatkui Uralin taakse, jossa heimo eli vuosina 5000 8000 sitten. Lopulta heimo siirtyi Volgan mutkaan, joka on historian kirjoissa kerrottu esi-isiemme asuinseutu. N-haplorymän miesten kulkureitti Suomeen. 127

Y-STR markkerit DNA-testissä selvitettiin 67 STR-markkeria. STR-markkerit (Short Tandem Repeats) kertovat, kuinka monta kertaa sama molekyliketju toistuu kussakin DNA-emäksessä. Tämä ominaisuus periytyy isältä pojalle erittäin suurella todennäköisyydellä. Yhdessä 67:stä STR-markkeissa on poikkeama vain noin kerran sadassa vuodessa. Molemmat testatut henkilöt ovat Abraham Tjederin (s. 1799 Keuruu) jälkeläisiä, mutta ovat eri sukuhaarasta. Kummakin henkilön DNA-sta tukittiin 67 markkeria ja yhden markkerin havaittiin poikkeavan toisistaan. DYS570 markkerin arvo oli toisella testatulla henkilöllä 20 ja toisella 21. Ero vain yhdessä markkerissa tarkoittaa, että henkilöillä on yhteinen esi-isä noin 100 200 vuoden päässä. Tämä vastaa myös sukututkimuksen tietoa, jonka mukaan Abraham Tjederin lapset ovat syntyneet vuosina 1828 1842. DYS393 DYS390 DYS19 DYS391 DYS385 DYS426 DYS388 DYS439 DYS389I DYS392 14 24 14 10 11-13 11 12 10 14 14 DYS389II DYS458 DYS459 DYS455 DYS454 DYS447 DYS437 DYS448 DYS449 DYS464 30 18 10-10 11 12 25 14 19 31 13-13-14-14 DYS460 Y-GATA-H4 YCAII DYS456 DYS607 DYS576 DYS570 CDY DYS442 DYS438 11 11 18-20 14 14 19 20 tai 21 38-38 12 10 DYS531 DYS578 DYF395S1 DYS590 DYS537 DYS641 DYS472 DYF406S1 DYS511 DYS425 11 8 15-17 8 9 10 8 11 10 12 DYS413 DYS557 DYS594 DYS436 DYS490 DYS534 DYS450 DYS444 DYS481 DYS520 21-22 14 10 12 12 17 7 13 20 21 DYS446 DYS617 DYS568 DYS487 DYS572 DYS640 DYS492 DYS565 15 12 11 10 11 11 12 11 Stensiön suvun esi-isien STR-markkerit. N-haploryhmän miespuolisista henkilöistä on tehty haplopuu (kuva seuraavalla sivulla), joka kertoo, että CTS10082 ryhmän henkilöt kuuluvat karjalais/savolaiseen väestöön. CTS10082 haara löytyy oheisesta kuvasta, jossa puun rungosta haarautuu oikealla karjalaissavolainen haara. Se on syntynyt noin 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Siitä voidaan vielä määrittää tarkempi sukuhaara, jos testejä jatketaan. Myös Keisarin ja Mulikan suvut kuuluvat samaan CTS10082 haaraan. Haplopuun tekijöiden mukaan Mulikan ja Keisarin suvut kuuluvat todennäköisesti haplopuun savolaiseen klaaniin, jonka haploryhmä on CTS8565. Se on eronnut pääryhmästä noin 2000 vuotta sitten, jolloin karjalaissavolainen ryhmä asui ilmeisesti Laatokan ympäristössä. 128

N-haploryhmän miesten haplopu 11.2 MUITA OMINAISUUKSIA Family Finder-testillä samoilta henkilöiltä testattiin myös muita periytyviä ominaisuuksia. Niitä ovat esimerkiksi silmien ja tukan väri, jotka saattavat periytyä keneätä tahansa esi-isältä tai isoäidiltä. Tiedetään, että Tuomas Tjederillä oli esimerkiksi punainen tukka, joka esiintyy edelleen joissakin hänen jälkeläisissään. Family Finder -testissä on löydetty noin 1000 testattua sukulaista, mutta näistä kaikki ovat henkilöitä, jotka eivät esiinny Stensiön jälkeläisten tauluissa. Esi-isien ja isoäitien vaihtoehtoja on kymmenessä esipolvessa noin 1000. Näistä voitaisiin rakentaa vastaavasti 1000 eri sukukirjaa, joiden ihmiset eivät olisi yleensä sukua keskenään. u 129