Vaihtoraportti (Täytössä on hyödynnetty opasta sivulla: https://into.aalto.fi/display/fimastereng/vaihtoraportit. Raportissa käytetään oppaan mukaista otsikkojen numerointia.) 1. Perustiedot Koulutusohjelma: Human Neuroscience & Engineering, Aalto-yliopiston Perustieteiden Korkeakoulun Life Science Technology -ohjelmassa. Vaihtokohde: Kanazawa University (KU), Japani Vaihtoajankohta: Syyskuu 2016 Elokuu 2017 2. Vaihtotiedot Vaihto-ohjelma: KU:n ja partneriyliopistojen välinen KUEST -tutkimusopiskelijavaihto-ohjelma Opetuskieli: Japani (suurin osa kursseista) ja englanti (tutkimustyö ja muutama kurssi) 3. Sähköpostiosoite En halua sähköpostiosoitettani julkiseksi kaikille vaihtopaikasta kiinnostuneille. 4. Lupa julkaisuun Annan luvan julkaista raporttini Aallon nettisivuilla.
5. Yleiskuvaus kohteesta Japani on saarivaltio Aasian mantereen ja Tyynenmeren välissä, jolla on ainutlaatuinen historia ja kulttuuri. Japanin ilmasto vaihtelee leveysasteen mukaan trooppisesta Suomen kaltaiseen talvipainotteiseen, joskin vähän lämpimämpään vuosisykliin. Kanazawassa on leuto, pari kuukautta kestävä luminen talvi, jonka vastapainona on noin puoli vuotta kestävä, suomalaiseen makuun erittäin kuuma ja kostea kesä. Väliin mahtuu reilun kuukauden kevät- ja syyskaudet, jotka molemmat erottuvat esteettisesti edukseen alueen kasvustossa. Kanazawan kaupunki on n. 500 000 asukkaan rannikkokaupunki, joka on maassaan kuuluisa hyvästä kalaruuasta, kauniista puutarhoista ja hyvin säilyneistä vanhoista historiallisista alueista. Muuhun maahan verrattuna alue on ollut kautta historian vaille suuria sotia tai luonnononnettomuuksia, joten alueella on nähtävänä entisaikojen alkuperäistä infrastruktuuria. KU lukeutuu myös maan parhaimman 20:n yliopiston listalle. Japani kiinnostaa minua erityisesti kielen lisäksi perinteisen, maanläheisen kulttuurinsa ja runsaan luontonsa vuoksi. Hain Kanazawaan opiskelemaan päästäkseni lähelle näitä asioita, koska ennustin esim. Tokion olevan kulttuuriltaan ja tunnelmaltaan kauempana perinteisestä japanilaisesta elämäntyylistä ja enemmän muiden kansainvälisten metropolien kaltainen. Vaihdon jälkeen sanoisin, että vaikka Tokiossakin on selvästi japanilainen tunne, jota ei muualta maailmasta löydy, ennustukseni osui hyvin oikeaan ja olen onnellinen valinnastani asua Kanazawassa. 6. Järjestelyt Suomessa ja kohdemaassa Hakuni alkoi jo syksyllä 2015, jolloin lähetettiin suurin osa dokumenteista ja hakemuksista. Työläin osa hakuprosessista Suomen päässä liittyi viisumiin oikeuttavan Certificate of Eligibility -paperin saamiseen, jota varten piti täyttää iso liuta papereita. Prosessi oli pituudestaan huolimatta kuitenkin koordinaattorin opastuksella varsin suoraviivainen, eikä suuria takaiskuja sattunut. Hakemuksessa kuvailtiin omia opintoja Aallossa, toivottuja opintoja ja tutkimusaiheita KU:ssa, sekä täytettiin paljon henkilötietoja (joita osaa joutui kaivamaan huolella, esim. rokotustiedot). Tieto hakemuksen onnistumisesta tuli vasta myöhään keväällä 2016, jonka jälkeen aloitin yhteydenpidon KU:n vaihto-koordinaattoreiden kanssa ja täytin viimeisiä dokumentteja kesällä. Joskus täytettäviä lomakkeita tuli sähköpostiin vain kahden päivän varoitusajalla täyttämisen takarajasta, mikä ei tuntunut optimaaliselta prosessilta ja aiheutti kiireyden tuntua. Viisumi- ja rahoitusasioita hoidettiin vielä hieman Japaniin saapumisen jälkeenkin (CoE-paperin vaihto asukaskorttiin, yms.) Olin siitä onnellisessa asemassa, että kykenin rahoittamaan reissuni täysin itse ilman suurta huolta rahojen loppumisesta. Joten vaikka JASSO-stipendiä ei myönnettykään, pärjäsin suurimmaksi osaksi omilla rahoillani ja KU:n myöntämällä JASSO:n korvaavalla opintorahalla. Ostin Suomesta matkustaja- ja matkatavaravakuutuksen ennen lähtöäni, mutta Japanissakin oli pakollinen terveysvakuutus, jota maksoin pitkin vuotta, joten en tiedä olisiko suomalaisen matkustajavakuutuksen voinut jättää väliin.
7. Käytännön asiat kohdemaassa Asuin KU:n kampuksella n. 10-15 minuutin kävelyn päässä yliopistorakennuksista, Sakigake-nimisessä solutyyppisessä opiskelija-asuntolakeskittymässä. Asumisolosuhteet olivat mielestäni miellyttävät ja kohtuullisen hintaiset, joskin vaatimattomat. Vuoden 2017 aikana asuntolan omistusyhtiön suunnalta asetettiin paljon uusia sääntöjä, mm. liikkumisrajoituksia yhteisiin tiloihin ja netinkäyttörajoituksia, jotka mielestäni vakavasti vähensivät asumismukavuutta. Kuitenkin, alueella on yhteisöllinen, siisti ja hiljainen ilmapiiri. Kampuksella pystyy ruokailemaan yhdessä kolmesta kampusravintolasta, joissa tarjottiin erilaisia (useimmiten riisi/nuudeli- ja lihapohjaisia) aterioita suunnilleen viiden euron hintaan per ateria. Kampukselta n. 10 minuutin kävelyn päässä on pieni Alepaa muistuttava convenience store, ja puolen tunnin kävelyn päässä on suuri market. Kanazawan keskustaan kävelee reilun tunnin, tai matkustaa bussilla n. 20 minuuttia. Muuhun yliopistotarjontaan kuului mm. paljon harrastusmahdollisuuksia erilaisissa opiskelijajärjestöissä ja erinäisiä tilaisuuksia/retkiä vaihto-opiskelijoille, joita mainostettiin sähköpostilistoilla ja julistepaikoilla. Mukaan kuului esim. vierailuja japanilaisiin perheisiin, retkiä hiihtokeskuksiin ja vuorikiipeilemään, turistikierroksia lähialueisiin sekä muita kulttuurikokemuksia. Vaikka harvat näistä tilaisuuksista olivat yliopiston itsensä järjestämiä, yliopiston ympärille on keskittynyt kattava tarjonta erilaista sisältöä. Kaupungin sisäinen julkinen liikenne on Suomen pääkaupunkiseudun tarjontaan tottuneelle varsin rajoitteinen, mutta kohtuullisen helposti sopeuduttava. Metroa ei Kanazawassa ole. Busseja kulkee kampukselta kaupunkiin ruuhka-aikaan n. puolen tunnin välein, muutoin n. tunnin välein. Bussiyhteyksiä ei kulje yöllä, ja bussit ovat hyvin usein ruuhka-aikaan myöhässä jopa 15-20 minuuttia reitin loppupuolella. Bussilla matkustaminen ei myöskään ole halpaa suomen opiskelijahintoihin verrattuna. Bussimatkan hinta on riippuvainen matkustusajasta, ja yksisuuntainen matka kampukselta Kanazawan keskustaan kustantaa yli 3. Omasta mielestäni paras liikkumiskeino Kanazawassa onkin polkupyörä. Tosin kaduilla ei ole kunnollista talvikunnossapitoa, joten lumien saavuttua polkupyörän käyttäminen ei ole mahdollista. Pidempien matkojen julkiset liikenneyhteydet (junat, metrot muissa kaupungeissa) kulkevat kuitenkin hyvin täsmällisesti ja niitä on ilo käyttää, joskin nekin voivat olla hintavia. Matkapuhelimen käyttöä varten minun oli hankittava suomalainen luottokortti, mikä oli epäkätevää. Japanissa elämisen hintataso on Suomen vertainen, paikoitellen kalliimpi, mutta myös paikoitellen halvempi. En joutunut käyttämään vaihtoni aikana terveydenhuoltopalveluja, mutta maksoin koko vuoden ajan pakollista terveysvakuutusta, joten terveydenhuollon saaminen tarpeen sattuessa olisi varmaankin ollut suhteellisen edullista.
8. Opinnot KUEST-ohjelmassa on erikseen opiskeltavat kurssit ja ohjelmaan liittyvä tutkimuslaboratoriossa tapahtuva professorin ohjaama tutkimustyö. Toisin kuin minun oli annettu Suomessa ymmärtää, KUEST-ohjelmaa oli kuitenkin KU:n puolesta mahdollista kustomoida hieman enemmän kurssipainotteiseksi, sillä neljä kymmenestä tutkimukseen liittyvästä opistokrediitistä oli heidän oppaansa mukaan vaihtoehtoisia. Koska halusin hyödyntää uuden ympäristön minulle tarjoamat kulttuurielämysmahdollisuudet huippuunsa, otinkin ensimmäisen lukukauden aikana enemmän kurssiopetusta ja vain pakolliset tutkimusopinnot. Kurssiopetus muistutti enemmän suomalaista lukiokoulutusta kuin yliopistoa. Kaikki oppitunnit ja läksyt olivat lähtökohtaisesti pakollisia. Sanottakoon, että suurin osa kursseistani oli kieli- ja kulttuuripainotteisia, mikä saattoi vaikuttaa asiaan. Opintotahti ei ollut suomalaiseen yliopistoon tottuneelle mitenkään ylirasittava. Työelämä tutkimuslabran sisällä oli hyvin riippuvainen kunkin KUEST-opiskelijan vastuuprofessorista. Jotkut professorit antoivat paljon vapauksia työaikojen suhteen, kun taas toiset olivat vaativampia. Vaikka harmistuin etätyön tekemisen mahdottomuudesta, sain kuitenkin onnekseni professorin, joka antoi minun kulkea laboratorioon ja pois hyvin vapaasti. Sain tehdä työtä omaan tahtiini, ja sain tukea sitä tarvittaessa. Kuulin joiltain muilta KUEST-opiskelijoilta, että heillä oli laboratorioelämän kanssa hyvin erilainen ja raskaampi kokemus. Ensimmäisen lukukauden aikana toimin kiinalaisen maisteriopiskelijan kanssa yhdessä hänen diplomityötään, jossa tutkittiin DNA-metylaatioentropian yhteyttä syöpätapauksiin. Suurin osa työstäni oli koodaamista PERL-kielellä, normaalin tutkimuspohjatyön ohella (artikkeleiden lukemista, ongelmien ratkomista paperilla, tutkimustyöhön vaadittavien ohjelmistojen käytön opettelemista yms.) Tutkimusohjelmaan kuului myös viikoittaisten seminaarien seuraaminen ja oman seminaarin pitäminen, jonka suoritin englanniksi. Jälkimmäisellä lukukaudella tein itsenäistä tutkimustyötä, aiheenani kahden hiirikannan RNA:n differentiaaliexpression tutkiminen. Opin työn aikana paljon tilastollisesta genomitutkimuksesta, ja lopuksi tuotin tutkimuksestani tieteellisen julisteen, jota esittelin loppuseminaarissa. 9. Muuta Pelkällä englannin kielellä jää vaihtovuodesta hyvin vähän käteen. Suosittelen vaihtoon lähtijöitä opettelemaan edes hieman kieltä etukäteen, sillä pienestäkin määrästä on paljon iloa ja taidot karttuvat päivittäisessä käytössä nopeasti sitten itse vaihto-kohteessa, kunhan niitä jaksaa käyttää. Englannin kielen perusosaaminen on Japanissa huomattavasti heikompi kuin Suomessa. Itse harrastin vuoden ajan tanssia sekä acapella-laulua/beatboxingia opiskelijakerhoissa, sekä vietin paljon vapaa-aikaa muiden vaihto-opiskelijoiden ja japanilaisten ystävien kanssa. Suosittelen vaihtoon lähteville itseä kiinnostaviin kerhoihin liittymistä, vaikka se voi syksyllä olla vähän hankalaa, kun siellä on
lukuvuosi kesken. Mukaan lähtemällä pääsee näkemään aivan toisenlaista opiskelijakulttuuria kuin päiväsaikaan kampuksella, mikäli tutkimukselta vain riittää aikaa. Kanazawasta voi tehdä myös suhteellisen helposti päiväretkiä junalla/bussilla lähellä oleviin kiinnostaviin matkailukohteisiin kuten Toyamaan, Kurobe-rotkoon, Hakusan-vuorelle, Nagoyaan, Fukuiin jne. Junilla matkusteleminen ei ole halpaa, mutta lomien aikana muutaman isomman (parin viikon pituisen) reissun suorittaneena voin kertoa, että liftaaminen on onneksi Japanissa äärimmäisen helppoa ja turvallista. Japanissa on lähes loputtomiin mielenkiintoisia luontomatkailukohteita, joista suosittelen ottamaan kaiken irti. Itse lähdin Japaniin rahan kannalta sillä asenteella, että en huoli liikaa tuhlaamisesta sillä vaihtovuosi on vain kerran elämässä. Tällä alustuksella minulla upposi vuoden aikana (johon kuului aika paljon matkustelua) kaiken kaikkiaan n. 4000 + vuokrat. 10. Mitä opin? Pelkästään Japanissa eläminen ja japanilaisten kanssa kommunikointi opettaa lukemattomia asioita ihmisistä, kulttuurien eroavaisuuksista, niiden ylittämisestä sekä ympäristöön sopeutumisesta. Puhumattakaan erikseen käytävistä kulttuurin kursseista. Vieraan kieleen ympäristöön sukeltamalla oppii nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja taitoja kohdata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Jos haluaa oppia elämään kuten paikalliset, tulee olla valmis nolaamaan itsensä moneen kertaan oppimisprosessin aikana, ja olemaan avoin uusille tavoille tehdä itselle tuttuja asioita. Normaalin elämisen lisäksi käymäni kulttuurikurssit antoivat minulle syvemmän katsauksen japanilaiseen psyykeeseen, joka ei tule esille jokapäiväisessä elämässä. Esimerkiksi yhdellä kurssilla väiteltiin kansainvälisesti kiistanalaisista aiheista vaihto-opiskelijoiden ja japanilaisten opiskelijoiden kesken. Tämä antoi henkilökohtaisen kosketuksen siihen, miten muualla näitä asioita lähestytään aivan erilaisista lähtökohdista ja ajatusmalleista kuin kotimaassa.
11. Kuvia Muut KUEST-opiskelijat loppuseminaarissa Selitän seminaarijäsenille tutkimukseni tuloksia.
Syödään yliopiston ulkkareille kohdistetun KISSA-järjestön kanssa aamiaiseksi nagashisoumen - nuudeleita bambuputkessa olevasta vesiputouksesta.
Syödään kavereiden kanssa yakiniku-ravintolassa. Vuoden lopussa liftasin roadtripin Sapporosta Tokioon, jonka kruunasi lopun kiipeäminen Fuji-vuoren huipulle.