YRITYKSEN VISUAALISEN ILMEEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS

Eveliina Anias YRITYKSEN VISUAALISEN ILMEEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Esimerkkinä Pohjolan Werkonrakennus Oy Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Mediatekniikan koulutusohjelma Tammikuu 2009

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Ylivieskan tekniikan yksikkö Aika 28.1.2009 Tekijä/tekijät Eveliina Anias Koulutusohjelma Mediatekniikan koulutusohjelma Työn nimi Yrityksen visuaalisen ilmeen suunnittelu ja toteutus esimerkkinä Pohjolan Werkonrakennus Oy Työn ohjaaja Timo Taari Työelämäohjaaja Pertti Riihiaho Sivumäärä 30+liitteet Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella visuaalinen ilme Pohjois Suomessa toimivalle sähköalan aliurakointiyritykselle, Pohjolan Werkonrakennus Oy:lle. Työssä perehdyttiin ensisijaisesti talotyylin yhtenäisyyteen ja sitä kautta yrityksen tunnistettavuuteen. Visuaalinen ilme kattoi yrityksen kaiken markkinointimateriaalin sekä graafisen ohjeiston. Yritykselle suunniteltiin logo, liikemerkki, käyntikortit, henkilökortit, kaksi erikokoista lehti ilmoitusta, mainosjuliste ja www sivut. Lähteinä käytettiin sekä painettuja teoksia että www sivustoja. Teoriaosuuteen kirjoitettiin kattavasti yrityksen markkinointimateriaalin suunnitteluun liittyvistä asioista. Teorioiden pohjalta toteutettiin yrityksen luonteenomainen ulkoasu, jonka tarkoituksena oli olla virallinen ja luotettava. Tuloksena oli yhtenäinen visuaalinen ilme ja selkeä kokonaisuus. Asiasanat visuaalinen ilme, graafinen ohjeisto, talotyyli

ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Date 28.1.2009 Author Eveliina Anias Degree programme Media Technology Name of thesis Designing and completing of A visual image case Pohjolan Werkonrakennus Oy Instructor Pages Timo Taari 30+appendice Supervisor Pertti Riihiaho The purpose of this thesis was to create A new visual image for a company that is a subcontractor in the field of electrical engineering. The primary focus was on the consistency of the house style and thus also on the identifiability of the company. The visual image included marketing material and graphic guidelines. A text logo, a graphic logo, business cards, identification cards, two newspaper adds in different sizes, a poster and web pages were created for the company. Both literature and web pages were used as sources of theoretical information. The theoretical part contains extensive information about designing marketing material. The company s characteristic visual image was created on the basis of the existing theories. The aim of the visual appearance was to be official and dependable. As a result of the thesis, a consistent and clear visual image was created. Key words visual image, graphic guidelines, house style

TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 TYPOGRAFIA JA LUETTAVUUS 2.1 Kirjaintyypit 2.2 Kirjainkoko ja x-korkeus 2.3 Typografinen kontrasti 2.4 Typografian soveltaminen 3 VÄRIMAAILMA 3.1 Värijärjestelmät 3.2 Spottivärit 3.3 Värien visuaalisia vaikutuksia 3.4 Värien merkitys 3.5 Värien soveltaminen 4 GRAAFISET ELEMENTIT 4.1 Nimilogo 4.2 Liikemerkki ja muut tunnusomaiset kuviot 4.3 Graafisten elementtien sommittelu 4.4 Käyntikortit 4.5 Lehti-ilmoituspohja ja mainosjuliste 4.6 Graafisten elementtien soveltaminen liiketunnuksen suunnittelussa 4.7 Graafisten elementtien soveltaminen mainosmateriaalin suunnittelussa 5 WWW-SIVUJEN SUUNNITTELU 5.1 Www-sivujen rakenne 5.2 CSS-tyylitiedosto 5.3 Www-sivujen ulkoasu 5.4 Www-sivujen soveltaminen TULOKSET JA POHDINTA 1 2 2 4 4 5 7 7 8 9 10 11 13 13 14 14 15 16 17 19 22 22 23 24 26 28 LÄHTEET LIITTEET

1 1 JOHDANTO Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää yrityksen talotyylin suunnittelua ja rakentamista sekä yhtenäisen ulkoasun merkitystä yrityksen tunnettavuuteen. Kaikkien talotyylin osa-alueiden tulisi olla tunnistettavissa yritykselle kuuluvaksi, jolloin mainonta on tehokkainta. Yhtenäisen ja imagolle sopivan ulkoasun avulla yritys parantaa mielenpainuvuuttaan, mikä on tärkeää nykypäivän mainontavirrassa. Yhtenäinen ilme on tärkeä markkinointikeino, sillä selkeästi yhdistettävien elementtien avulla yritys tunnistetaan nopeasti. Työn toimeksiantajana toimi Pohjolan Werkonrakennus Oy, jolle ei ollut vielä vakiintunut visuaalista ilmettä. Pohjolan Werkonrakennus Oy toimialaa on sähköverkkojen rakentaminen ja tämä saikin näkyä yrityksen viestinnässä. Opinnäytetyö kattoi yritykselle tarpeellisen mainosmateriaalin suunnittelun ja liitteenä olevan graafisen ohjeiston. Graafisen ohjeiston avulla yrityksen mainonta voidaan toteuttaa yhtenäisenä ajankohdasta riippumatta.

2 2 TYPOGRAFIA JA LUETTAVUUS Sana typografia ei välttämättä tarkoita kaikkia kirjaimiin liittyviä asioita. Yleisesti ottaen typgrafia sanaa käytetään liian laajassa merkityksessä, sillä tekstin tuottaminen koneella ei ole typografiaa. (Lukkarila 2001.) Vasta sitten kun tekstiä voidaan muokata monipuolisesti, on kyse typografiasta. Typografian avulla tekstiä voidaan tukea ja saada se näyttämään vahvemmalta. Tekstiä voidaan myös sävyttää typografian avulla. Siksi kirjaintyyppi ja sen muotoilu kannattaa miettiä tarkkaan. Typografian tärkein tavoite on tekstin hyvä luettavuus ja mieleenpainuvuus. Jos tekstiä on paljon, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota selkeyteen. Silloin kun tekstiä on vain vähän, voidaan luettavuudesta tinkiä visuaalisuuden hyväksi. (Pesonen 2007.) Otsikoiden ja parin sanan mittaisten lauseiden suunnittelussa voikin käyttää mitä erikoisempia fontteja, jotta teksti huomattaisiin helposti. 2.1 Kirjaintyypit Typografian tärkein elementti on sille valittu kirjaintyyppi. Kirjain edustaa typografian muodostamaa osaa ulkoasusta, mutta myös sen avulla julkaistu viesti ymmärretään oikein. Yleensä samassa julkaisussa käytetään maksimissaan kolmea kirjaintyyppiä, koska liian monen kirjaintyypin valinta tekee julkaisusta levottoman. (Huovila 2006.) Eri fonttityylejä keskenään sekoittamalla saadaan julkaisusta epäammattimaisen näköinen, koska aloittelijan virhe on käyttää liian monta erilaista fonttia samassa työssä. Kirjaintyyppi tarkoittaa siis merkistöä, joka on piirretty yhtenäiseen asuun. Tämä käsittää kirjainten lisäksi myös numerot, välimerkit ja muut typografiset merkit. Kirjaintyypistä käytetään myös nimitystä fontti. Vaikka alkujaan fontti -sana on tarkoittanut vain kirjaimen kokoa, on se nykykielessä sama kuin kirjaintyyppi. Kirjaimet jaetaan suuraakkosiin eli versaaleihin ja pienaakkosiin eli gemenoihin. Gemenoita on helpompi lukea kuin suuraakkosia, koska pienaakkosten muoto vaihtelee enemmän, jolloin ne on helpompi hahmottaa. Pienaakkosissa on ylä- ja alapidennyksiä,

3 jotka auttavat tunnistamaan kirjaimia nopeammin ja tekevät sanoista vaihtelevan näköisiä. Suuraakkoset puolestaan tekevät kirjaimista nauhamaisen ketjun, jonka hahmottaminen ei ole niin helppoa. (Itkonen 2003.) Kirjaintyypit jaetaan ulkomuodon perusteella kahteen ryhmään, antiikvat (serif) ja groteskit (sans serif). Antiikva tarkoittaa päätteellistä kirjoitustyyppiä ja groteski tarkoittaa päätteetöntä. Päätteet ovat kirjainten varsien päissä ja niiden muodot vaihtelevat paikan mukaan. Kirjaimet sidotaan toisiinsa päätteiden avulla. Perusantiikvassa suoran varren pääte on kolmionmuotoinen ja alapääte muistuttaa viivaa. Päätteiden muodot kuitenkin vaihtelevat huomattavasti eri tyylisuuntien mukaan. (Lukkarila 2001, 25.) Painetun tekstin pitkiin tekstiosuuksiin, eli ns. leipätekstiin sopii parhaiten antiikva. Varsinkin leveissä palstoissa se on helppolukuisempi kuin groteski. Antiikva-kirjainten muodot eroavat toisistaan ja päätteet auttavat silmää pysymään oikealla rivillä. (Pesonen 2007.) Päätteet ikään kuin johdattavat lukijan seuraavaan kirjaimeen. Antiikvan helppolukuisuutta edistää myös sen kirjainmuodossa olevat kontrastit, eli kirjaimen muodostavat viivat ovat paksuudessaan vaihtelevia. Kirjaimen muoto on silloin helppo hahmottaa. (Huovila 2006.) Esimerkiksi sanomalehdissä ja kirjallisuudessa suositaan antiikvaa, koska päätteellinen kirjaintyyppi tuntuu virallisemmalta ja uskottavammalta kuin päätteetön kirjaintyyppi. Groteskit fonttityylit sopivat parhaiten lyhyisiin, korostettaviin kokonaisuuksiin, kuten otsikoihin, kuvateksteihin, taulukoihin ja niin edelleen. Kuitenkin groteskit toimivat myös leipätekstissä, kunhan palstat vaan ovat tarpeeksi kapeita. Luettavuuden kannalta myös eri groteskityyppien välillä on eroja. Humanistiset groteskit ovat helpoiten luettavissa olevia, koska niiden muodot perustuvat samoihin mittasuhteisiin kuin antiikvojen. Geometriset groteskit ovat luettavuudeltaan huonoimpia, koska ne käyttävät samoja perusmuotoja ja kirjaimet muistuttavat toisiaan. (Itkonen 2003.) Näytöltä lukeminen on kuitenkin eri asia kuin painetun tekstin lukeminen. Tietokoneen näytön pikselitarkkuus heikentää antiikva-fonttien luettavuutta, sillä kirjainten päätteet menevät epäselviksi tehden myös kirjaimista epäselviä. Web-sivujen leipätekstiin kannattaa käyttää groteskia, koska sitä on helpompi lukea ja kestää myös paremmin pienentämistä. (Korpela & Linjama 2005, 372-373.)

4 2.2 Kirjainkoko ja x-korkeus Kirjainkoko tarkoittaa kirjaimen kokoa mukaan lukien itse kirjaimen ylä- ja alapuolelle jäävän tyhjän tilan. Tämä on jäänne ajalta, jolloin kirjaimet olivat kiinni metallilevyissä ja ladottiin painokoneisiin käsin. Kirjainkoko ilmoitetaan pisteinä tai millimetreinä. Piste on yleisin typografiassa käytetty mittayksikkö, ja sillä ilmoitetaan kirjainkoon lisäksi myös riviväli. (Beaumont 1987, 10.) Leipätekstin pistekokona käytetään tavallisesti 9-12 pistettä, koska se on helppolukuisinta. 9 pistettä pienemmät koot ovat monesti melko vaikealukuisia pienuutensa takia. 12-14 pistettä suurempia kirjainkokoja käytetään yleensä otsikoissa. Koska otsikoiden tarkoitus on kiinnittää lukijan huomio, voi otsikkofontin tyyli ja koko olla melkein mitä vain. Kuitenkin kannattaa aina muistaa visuaalisuus, eikä isoin ja erikoisin fontti ole välttämättä se paras vaihtoehto. Vaikka kirjaimen pistekoko olisi sama, voivat kirjaintyypit olla erikokoisia. Tämä johtuu niiden x-korkeudesta. X-korkeus tarkoittaa sellaisten pienaakkosten korkeutta, jossa ei ole otettu huomioo ylä- tai alapidennyksiä, esim. a tai u. Näiden kirjainten korkeus verrattuna suuraakkosten korkeuteen vaikuttaa siihen minkäkokoiselta teksti näyttää. Mitä suurempia nämä kirjaimet ovat, sitä suuremmalta teksti vaikuttaa. Jos kirjaimet ovat taas pieniä verrattuna suuraakkosiin, vaikuttaa teksti pieneltä. (Itkonen 2003.) 2.3 Typografinen kontrasti Typorafian tärkeimmät kontrastit liittyvät kirjainten ja kirjaintyylien koko-, muoto-, ja vahvuuskontrastiin. Kokokontrasti tarkoittaa kirjainten pikselikoon muutosta. Kokokontrasti syntyy jos kirjainten kokoero on vähintään 2 pistettä, koska alle 10% koonmuutos on liian vähäinen, jotta silmä sen huomaisi. Kokokontrasti saa ison näyttämään entistä isommalta ja pienen pienemmältä, mikä tuo tekstiin elävyyttä. (Itkonen 2003, 60.) Muotokontrasti syntyy kun yhdistetään kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa kirjasintyyliä, esimerkiksi pysty ja kapea sekä leveä ja pyöreä fonttityyli. Typografinen muotokontrasti

5 syntyy myös kun antiikvan rinnalla käytetään groteskia. Jos rinnakkain käytetään kahta antiikvafonttia, siitä tulee pikemminkin tyyliristiriita, kuin selkeä muotokontrasti. (Loiri & Juholin 1998, 7.) Tyyliristiriitoja tulisi suunnittelussa välttää. Tuttua, mutta toimivaa tapaa, eli antiikvan ja groteskin yhdistämistä tulisi käyttää, ellei ole ihan varma että valitut antiikvafontit tukevat toisiaan muotokontrastina. Vahvuuskontrasti syntyy rinnastamalla groteskin kirjasintyypin lihavuuksia, eli rinnakkain asetetaan erityisen laihoja ja lihavia kirjaimia. Kontrastin syntymiseen on kuitenkin käytettävä vähintään lihavuuksia, joiden välillä on ainakin kaksi astetta. Lihavuuskontrastin liiallista käyttöä kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, sillä se tekee tekstistä ja varsinkin otsikoista epäsopusuhtaisia. (Itkonen 2003, 60.) 2.4 Typografian soveltaminen Fonttien valinta aloitettiin miettimällä ensimmäisenä kirjaisintyyli, jota käytettäisiin nimilogon rinnalla. Koska nimilogossa fontti oon päätteellinen nyala, sen rinnalle sopii hyvin päätteetön fontti eli groteski. Groteskin fontin raikkaus keventää nimilogon raskaampaa fonttia. Fontiksi valittiin TW Cen Condensed. Kapeahko ja pysylinjainen fontti antaa puhtaan ja avoimen vaikutelman, ja kapea groteski yhdistettynä nimilogoon synnyttää muotokontrastin. Fontit ovat sopivasti erilaisia, joten kontrasti on selkeä, eikä aiheuta tyyliristiriitaa. Liitteessä 1/6 näkyy esimerkit kirjaisintyyleistä sekä niiden käyttötarkoitus. TW Cen Condensed -fonttia käytettiin nimilogon rinnalla osoitetiedoissa, käyntikorttien ja henkilökorttien tekstinä sekä www-sivujen linkkien fonttityyppinä. Käyntikorteissa sekä henkilökorteissa yhtiön osoitetietojen pistekooksi valittiin 10 ja henkilötietojen kooksi 11. Fontin x-korkeus on suuri, joten teksti näyttää sopivan isolta. Fonttikoko on kuitenkin tarpeeksi pieni, jotta tarpeelliset tiedot mahtuvat käyntikortin ja henkilökortin sommittelutilaan. Lehti-ilmoitusten leipätekstinä päätettiin käyttää Times New Romania, mikä on yleisin fonttityyppi. Times New Roman on selkeä ja helppolukuinen fontti, mitä mm. sanomalehdet yleisimmin käyttävät. Tämä fontti löytyy myös jokaisesta painotalosta, joten

6 sen käyttäminen mahdollistaa ilmoitusten oikeaoppisen onnistumisen. Lehti-ilmoituksissa fontin pistekooksi valittiin 10, mikä on luettavuudeltaan selkeä mutta tarpeeksi pieni, jotta ilmoitukseen mahtuu tarpeeksi tietoa.

7 3 VÄRIMAAILMA Värien käyttö on voimakas viesti mainonnassa, ja sillä onkin monia eri käyttötarkoituksia. Sillä voidaan korostaa, järjestellä, tunnistautua tai erottua. Värit auttavat asioiden tunnistamisessa, sillä ihmiset ovat tottuneet pitämään tiettyjä asioita tietyn värisinä, esimerkiksi taivas on sininen ja lumi on valkoista. Samalla tavalla värit auttavat myös yritysten tunnistamisessa. Yrityksen tunnusvärillä varustettu mainos osataan yhdistää yritykseen ensivilkaisulla. Esimerkiksi keltainen on Postin väri ja sininen liitetään Fazeriin. (Pesonen & Tarvainen 2003, 54.) Väärällä värin valinnalla voi pilata tuotteen kokonaan. Värien keskinäinen harmonia ei varmista tuotteen, palvelun tai yrityksen mieleenpainuvuutta. Värien tulisi kuvastaa tuotteen tms. sisältöä, ja tästä syystä pitää kiinnittää huomiota kohderyhmään ja sen rajaamiseen. Värien tulisi olla yhtenäisiä kaikessa mainosmateriaalissa, jotta yrityksen tunnistettavuus kasvaa. 3.1 Värijärjestelmät Värijärjestelmiä on olemassa kahdenlaisia. RGB- eli additiivinen värijärjestelmä ja CMYK- eli subtraktiivinen värijärjestelmä. Additiivista värijärjestelmää käytetään näyttöpäätteissä, eli televisiossa ja tietokoneen näytöllä. Additiivisen järjestelmän osavärit ovat punainen (red), vihreä (green) ja sininen (blue). (Sumiloff 2000, 46.) RGBvärijärjestelmä on väriavaruudeltaan laajempi kuin CMYK-järjestelmä. Kuitenkaan RGBjärjestelmä ei vie tietokoneelta niin paljoa tilaa kuin CMYK-järjestelmä, koska se käyttää vain kolmea osaväriä. (Loiri & Juholin 1998, 116.) RGB-tilassa kullekin pikselin osavärille määritetään kirkkausarvo väliltä 0-255. Tällöin 0 on tummin aste ja 255 kirkkain. Puhtaan valkoisen saa silloin kun kaikkien värien arvot ovat 255, ja täysin musta on puolestaan silloin kun kaikkien värien arvot ovat 0. Additiivinen värijärjestelmä käyttää valoa värien näyttämiseen ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitä useampaa väriä käytetään päällekkäin, niin sitä kirkkaampaa väri

8 on. RGB-värejä ei voida tulostaa tai painaa paperille, vaan painotuote konvertoidaan aina CMYK-väreiksi, joko tietokoneella tai vasta tulostimessa. HEX-arvot eli heksadesimaaliset väriarvot ovat HTML-koodikielen koodeja näyttöpäätteen, eli RGB-värijärjestelmän väreille. Niitä käytetään mm. www-sivuilla. Koodit koostuvat kuudesta merkistä, jotka ovat numeroita väliltä 0-9 ja kirjaimia väliltä a- f. Merkit jaetaan kolmeen merkkipariin, jotka ilmaisevat värisekoituksessa olevan perusvärivalon määrän. Ensimmäinen merkkipari kertoo punaisen, toinen vihreän ja kolmas sinisen määrän. Järjestys on siis sama kuin näyttöpäätteissä käytetyssä RGB-värijärjestelmässä. Arvo 00 tarkoittaa valon puuttumista, ja arvo ff sitä, että valo saa täyden intensiteetin. HEX-arvo 000000 tarkoittaa täysin mustaa, ffffff puolestaan kirkkaanvalkoista. (Arnkil 2007) Subtraktiivista, eli vähentävää värijärjestelmää kutsutaan myös neliväri-järjestelmäksi. Se koostuu neljästä eri osaväristä, jotka ovat syaani (cyan), magenta, keltainen (yellow) ja musta. CMYK-värejä käytetään painotuotteiden valmistuksessa, ja ne tunnetaan myös prosessiväreinä. Prosessivärit painetaan yksi väri kerrallaan eri prosenttimäärillä, kunnes saadaan aikaan haluttu värisävy. Koska subtraktiivinen värijärjestelmä käyttää musteita värien toistamiseen tarkoittaa tämä sitä, että mitä useampi väri subtraktiivisessa värijärjestelmässä on päällekkäin, sitä tummempi väri on. CMYK-järjestelmässä arvot annetaan prosenttiarvoina väliltä 0-100%. (Sumiloff 2000.) Pienten prosenttiosuuksien tuloksena on vaaleat värit ja silloin kun prosenttiosuudet ovat suuria, väri on tummempi. Paperin väri eli valkoinen väri saadaan silloin kun kaikkien osavärien prosenttiosuudet ovat 0%. Täysin musta puolestaan silloin kun osavärien prosenttiosuudet ovat 100%. (Pesonen 2007, 80.) 3.2 Spottivärit Spottivärit tarkoittavat painotaloissa käytössä olevia värejä, jotka on sekoitettu valmiiksi ennen painamista. Spottivärit painetaan usein 100%:n voimakkuudella eli kompaktina, toisin kuin prosessivärit, joita usein yhdistellään erilaisina prosenttimäärinä.

9 PMS-värikartta eli Pantone Matching Systems on yhdysvaltalaisen Pantone-väritehtaan kehittämä spottivärijärjestelmä painotaloja varten. Pantone-värijärjestelmän värit sekoitetaan oikeaksi sävyksi ennen kuin ne laitetaan painokoneeseen, jolloin virheitä värien painamisessa ei tule. Järjestelmästä löytyy noin 14 päävärisävyä, joita sekoittamalla voidaan tuottaa noin 1000 erilaista värisävyä. Värisävyistä on tehty ns. väriviuhkoja, joissa on värit painettuna erilaisille papereille, esimerkiksi kiiltävälle tai mattapintaiselle. (Koskinen 2001.) PMS-värikoodausjärjestelmä on käytössä yleisesti painotaloissa, ja tämän avulla voidaan lopullisen painotuotteen tulos saada mahdollisimman lähelle haluttua. Kun painotalolle ilmoittaa halutun värin PMS-koodin, voidaan värikartasta tarkistaa millaiselta valmiin työn värisävyt näyttävät (Toikkanen 2003, 42.) PMS-värejä käytettäessä jokainen värisävy sekoitetaan ja painetaan erikseen. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän painotyössä on värisävyjä, sitä kalliimmaksi se tulee. Spottivärejä kannattaa käyttää vain muutaman värin työssä, missä ei ole värikuvia. Usean värin, esimerkiksi värivalokuvien painamisessa kannattaa käyttää CMYK-värejä, jotka ovat tehdasvalmisteisia. 3.3 Värien visuaalisia vaikutuksia Karkeasti värit voidaan jakaa kahteen joukkoon, kylmät ja lämpimät. Kylmiin väreihin kuuluvat sinisen ja vihreän sävyt. Punaiset, oranssit, violetit ja keltaiset puolestaan ovat lämpimiä värejä. Kuitenkin eri värien värivivahteet vaikuttavat siihen, miltä väri vaikuttaa. Vaikka väri itsessään olisikin lämmin, voi sen vivahde olla kylmä. Vaaleankeltainen voi tuntua kylmältä ja kelta-vihreä puolestaan lämpimältä. Värit voivat myös olla feminiinisiä tai maskuliinisia. Pastellivärit katsotaan naisellisiksi, ja näillä väreillä mainostetaankin usein kotiin ja lapsille suunnattuja tuotteita. Miehisiä värejä puolestaan ovat muodolliset ja tummat sävyt, esim. musta, ruskea, tummansininen. Mainonnassa kannattaakin kiinnittää huomiota kohderyhmän valintaan, koska väärällä värin valinnalla voi antaa aivan väärän kuvan. (Beaumont 1987.)

10 Värit myös vaikuttavat toisiinsa. Taustavärin avulla voi muuttaa värin vaikutusta, vaikka väriarvot eivät muuttuisi. Myös värin pinta-ala vaikuttaa siihen miten väri koetaan. Pieni värimäärä kirkasta väriä, esim. keltaista, on hallitsevampi kuin suurempi värialue jotain rauhallista väriä, esimerkiksi sinistä. (Korpela & Linjama 2005, 392.) 3.4 Värien merkitys Värien havaitseminen ei ole pelkästään fysiologinen tapahtuma. Värien havaitsemiseen vaikuttaa muun muassa havaitsijan kulttuuriympäristö, kokemukset, tottumukset ja ikä. Koska värien havaitseminen on suurelta osin kulttuurisidonnainen asia, on huomioitava että värien symboliikka vaihtelee kulttuurien välillä. (Pesonen & Tarvainen 2003, 54.) Länsimaisessa ajattelussa väreillä on jokin merkitys tai tunnelataus. Siksi värien käyttöä kannattaa harkita tarkkaan, mutta varsinaisia sääntöjä värien käytölle ei ole. Keltainen tarkoittaa aurinkoisuutta, iloisuutta ja onnellisuutta. Keltainen on moderni ja optimistinen väri. Keltainen on myös itsevarma väri. Kuitenkin keltaisen värin energia voi olla liian ylitsepursuavaa. Musta väri yhdistetään suruun. Mustaa väriä pidetään negatiivisena, mutta se on kuitenkin myös taiteellisuuden väri. Musta on sivistynyt ja turvallinen väri. Musta voi olla myös uhkaava, jos sitä käyttää liikaa. Oranssi kuvaa hauskuutta ja eloisuutta. Oranssin värin positiivisia puolia ovat epämuodollisuus ja energisyys. Kuitenkin laajoina alueina käytettynä oranssi on helposti ahdistava väri. Punainen väri on jännittävä, kiihkeä ja tulinen. Punaista väriä käytetäänkin huomio- ja varoitusvärinä. Punainen väri on aggressiivinen ja se yhdistetään myös vihaan ja väkivaltaan. Vihreä on luonnon väri. Se on rauhoittava, harmoninen ja kuvastaa elämää, rauhaa ja pysyvyyttä. Vihreä kuitenkin on myrkyn ja kateuden väri. Vihreä myös kuvastaa sairautta.

11 Sininen on viilentävä ja henkinen väri. Sininen väri helpottaa ajattelua, sillä se on rauhoittava väri. Sininen symboloi myös pidättyväisyytä ja eleganssia. Kuitenkin sininen on myös kylmä ja tunteeton väri. Violetti kuvastaa henkisyyttä, taiteita, älyä ja leikkisyyttä. Violetti symboloi myös arvokkuutta, luotettavuutta, totuutta ja laatua. Kuitenkin violettia pidetään myös painajaisten ja hulluuden väri. Valkoinen väri on puhdas ja viaton. Se on tehokas, sivistynyt ja yksinkertainen. Valkoinen väri antaa tilan tuntua, mutta liikaa valkoista tuntuu tyhjältä. Valkoinen on myös steriili väri, mikä on sekä positiivinen että negatiivinen asia. Harmaa on neutraali sävy. Puhdas harmaa on ainoa värisävy, millä ei ole suoraa psykologista vaikutusta. Se on myös aika tukahduttava, sillä värien puuttuminen on masentavaa. Oikea harmaan sävy kuitenkin sopii yhteen kirkkaampien värien kanssa. (Toikkanen 2003, 43-44; Wright 2007; Jirousek 1995.) 3.5 Värien soveltaminen Pohjolan Werkonrakennus Oy:n pääväriksi valittiin sininen. Sininen on perinteisesti sähkön ja sähköyhtiöiden käyttämä väri, ja tästä linjasta ei haluttu poiketa. Koska sininen väri helposti yhdistetään sähköyhtiöön, edesauttaa se yrityksen tunnistamista ja mieleenpainuvuutta. Sinisen värin rauhallisuus myös sopii yhtiön imagoon. Valittu sininen oli PMS-koodiltaan Pantone 2766 ec. CMYK-arvoiltaan C100% M95% Y0% K62% ja RGB-arvoiltaan R6 G3 B76. Sinistä väriä käytettiin yrityksen kaikessa mainosmateriaalissa ja nimilogossa. Osa nimilogoa kirjoitettiin tällä sävyllä, osa taas toisella päävärillä. Käyntikorttien, henkilökorttien ja www-sivujen tekstit sekä linkit kirjoitettiin sinisellä. Sinistä pääväriä käytettiin myös www-sivuilla viivakuviossa. Kuitenkin sivuston sininen väri poikkeaa hieman painotuotteisiin valituista. Sähköisessä mainosmateriaalissa sinisen RGB-arvot olivat R8, G0, B70. Internet-sivuston sininen on hiukan painetussa

12 mainosmateriaalissa käytettyä kirkkaampi. Internet käyttöön tämä sopii hyvin, koska ei tarvitse miettiä painopaperin ja painomusteen tuomia rajoituksia. Yhtenäinen ilme pysyy hyvin koossa, koska väriero ei ole paljaalla silmällä katsottuna suuri. Molempia mainosmateriaaleja, sekä painettua että sähköistä, katsotaan hyvin harvoin yhtä aikaa. Tämän takia ei haittaa, vaikka värit ovatkin erilaiset. Kuitenkin tämä pieni sävyero luo www-sivuille raikkautta ja tyylikkyyttä. Toinen pääväri on violetti. Violetin arvokkuus ja luotettavuus sopivat yrityksen asialliseen imagoon. Violetti valittiin väriksi myös sen takia, ettei sitä ole paljon käytössä muissa saman alan yrityksissä. Tällä tavalla haluttiin erottua muista, eikä sen takia käytetty keltaista tai oranssia mikä olisi ollut luonnollinen valinta. Violettia väriä käytettiin nimilogossa korostamassa yhtiön nimestä irtoavaa PoWer- sanaa. Violetin PMS-koodi oli Pantone 518 ec. CMYK-arvot olivat C60% M100% Y0% ja K75%. RGB-arvoiltaan väri oli R48 G0 B54. Kolmas väri mikä yritykselle valittiin, oli harmaa. Harmaata väriä käytettiin liikemerkissä. Liikemerkin haluttiin sopivan yrityksen nimilogoon, mutta se ei kuitenkaan saanut olla hallitseva. Tästä syystä päädyttiin siis käyttämään väriä, joka on tarpeeksi neutraalia sulautumaan pääväreihin. Vaikka harmaa on neutraali väri, tuo se yrityksen väriskaalaan tiettyä eloisuutta. Harmaan arvot olivat: Pantone 429 ec, C20% M11% Y10% K21%, R166, G174, B180. Liitteessä 1/5 on esitelty yrityksen mainosmateriaalissa käytetyt värit sekä niiden väriarvot. Näin värien toistaminen graafisen ohjeiston avulla on helppoa, jolloin mainonta pysyy yhtenäisenä vaikka ilmoitustyypit muuttuisivatkin. Näiden värien lisäksi yrityksen mainosmateriaalissa ja www-sivuilla käytettiin pohjavärinä valkoista ja grafiikoiden värinä mustaa. Lisäksi lehti-ilmoituksen teksteissä käytettiin mustaa väriä, jotta luettavuus olisi paras mahdollinen eikä painopaperin värisävyt vaikuttaisi tekstin näkyvyyteen.

13 4 GRAAFISET ELEMENTIT Yrityksen graafiset elementit ovat ensisijainen keino yrityksen tunnistettavuuden lisäämiseen. On tärkeää että graafiset elementit ovat yhtenäisiä, jotta kokonaisuus osataan yhdistää ensisilmäyksellä tiettyyn yritykseen tai yhteisöön. Juuri samanlaisena toistuvan graafisen ilmeen ansiosta yritys tunnistetaan eri viestintävälineissä pelkästään visuaalisin perustein. Yrityksen talotyyli, eli visuaalinen ilme pitää sisällään kaikki graafiset elementit mitä yritys käyttää mainonnassaan. Talotyylin tarkoituksena on luoda yritykselle omaleimainen ja sille luonteenomainen visuaalinen linja. Näin visuaaliset elementit rakentavat yritykselle omaleimaisen persoonallisuuden, joka helpottaa sen erottumista muista. 4.1 Nimilogo Logo tulee kreikankielen sanaa tarkoittavasta sanasta logos. Nimilogo onkin vakiintunut tapa kirjoittaa yrityksen nimi tietyllä fontilla ja tietyssä mittasuhteessa. Yleensä nimilogoon yhdistetään liikemerkki, mutta nimilogoa voi käyttää myös yksinään. (Pesonen & Tarvainen 2003, 7.) Puhekielessä käytetään usein virheellisesti nimitystä logo, mutta virallinen termi yrityksen nimen kirjoitusasulle on nimilogo. Yritys tunnistetaan ensisijaisesti nimilogosta ja liikemerkistään. Koska visuaalinen ilme rakentuu suurilta osin nimilogon ja liikemerkin varaan, on pyrittävä siihen että yrityksen tunnus esiintyy kaikessa sen toimintaan liittyvissä julkaisuissa tai kaupallisissa tuotteissa. (Huovila 2006, 16.) Tuotteet ja tekijä osataan yhdistää toisiinsa nimilogon ja liikemerkin avulla. Siksi sen tulisi erottua selkeästi. Hyvä nimilogo korostaa yrityksen tunnusomaisia merkkejä. Nimilogon tulisi kuvastaa yrityksen toimialaa ja imagoa. Ei ole tarkoituksenmukaista että metsäteollisuuden yritys kirjoittaa nimensä kursiivilla ja koukeroisella fontilla ja kauneudenhoitoyritys puolestaan paksulla versaalilla. Nimilogon tulisi ennen kaikkea kuitenkin olla selkeä ja luettava. Jos nimilogosta ei saa selvää, ei se myöskään täytä tehtäväänsä yrityksen tunnistamisessa.

14 4.2 Liikemerkki ja muut tunnusomaiset kuviot Liikemerkki on yrityksen visuaalinen merkki tai tunnus, joka kuvastaa yritystä. Hyvän liikemerkin pitää olla tunnistettava ja yhdistettävissä yritykseen ja sen palveluihin. Sen on toimittava kaikessa viestintämateriaalissa, ja sekä pienenä kuviona käyntikorteissa, kuin isona julisteena toimitilojen seinällä. Hyvin toteutetun liikemerkin muotoa voi käyttää myös abstraktisti esimerkiksi kirjelomakkeen taustalla. Liikemerkki voi toimia yksinään ja saavuttaa suuren tunnettavuuden, kuten esimerkiksi Niken kuvio. Kuvallisen viestinnän, graafisten kuvioiden ja erityisesti liikemerkin peruselementteinä käytetään viivoja ja pisteitä. Erilaisten viivojen avulla voidaan viestiä eri asioita. Viivan avulla voidaan osoittaa suuntia, yhdistää sekä erottaa ja luoda muotoja. Liikkeen vaikutelma saadaan kaksiulotteisiin kuviin luotua viivojen avulla. (Huovila 2006; Pesonen & Tarvainen 2003.) Vaakasuora viiva on tasapainoinen ja rauhallinen, pystysuora juhlallinen ja vinoviiva liikkuva sekä dynaaminen. Kaksiulotteisessa kuvassa vinot viivat tuovat siihen syvyyttä ja perspektiiviä. Katse seuraa yleistä lukusuuntaa, eli vasemmalta oikealle. Länsimaissa tämä koetaan kevyemmäksi kuin lukusuuntaa vastustava liike, oikealta vasemmalle. Vinoviiva jonka noususuunta on oikealla antaa lähtevän vaikutelman, ja se tekee elementistä mielenkiintoisen ja kiehtovan. Voimakas ja kiinnostava vaikutelma saadaan aikaan risteävillä linjoilla. Nämä keskittävät vastaanottajan huomion linjojen leikkauskohtaan. Risteävät linjat myös tasapainottavat kuviota koska vaikutelma on samaan aikaan myös turvallinen, eikä kuvio painotu liikaa vain yhteen suuntaan. Kuitenkin liian monille leikkauspisteillä saadaan helposti aikaan levoton lopputulos. (Jirousek 1995.) 4.3 Graafisten elementtien sommittelu Graafisten elementtien määrää sommittelutilassa ei kannata kasvattaa äärettömäksi. Muutamat isot elementit erottuvat taustasta paremmin kuin useat pienet. Hyvällä

15 sommittelun valinnalla voi kuitenkin saada suurestakin määrästä graafisia elementtejä hyvän ja jäsennellyn kokonaisuuden. Sommittelulla tarkoitetaan elementtien sijoittelua sommittelutilaan. Symmetrinen sijoittelu tarkoittaa sitä, että tilan vasen ja oikea reuna muodostavat samanlaiset kokonaisuudet, eli ovat toistensa ns. peilikuvia. Symmetrinen sommittelu on rauhallinen, mutta täydellinen symmetria menettää äkkiä katsojan mielenkiinnon. Sommittelutilan keskelle asetettu täysin symmetrinen kuvio on äärimmäisen tasainen, mutta myös tylsä. Reunalla sijaitsevat elementit menettävät huomioarvonsa, joten tilan reuna-alueille ei kannata sijoittaa tärkeitä kohteita. Reunaan sijoitetut elementit tarvitsevat vastakkaiselle puolelle tasapainoisuuden vuoksi myös vastavoiman. (Huovila 2006.) Tasapaino sommitteluun syntyy jännitteistä ja vastakohdista. Jännitteet myös pitävät katsojan katseen kuvassa. Jännitteitä kuvaan syntyy mm. suoran ja kaarevan elementin sijoittamisesta samaan tilaan, tai vastaavasti pyöreän ja kulmikkaan kuvion yhdistämisestä. Jännite syntyy myös eri värien, tumman ja vaalean yhdistämisestä. 4.4 Käyntikortit Käyntikortit noudattavat suunnittelussa samaa linjaa kuin yrityksen muukin graafinen viestintämateriaali. Koska käyntikortti on kuitenkin yksi käytetyimmistä mainostuotteista, on sen suunnitteluun kiinnitettävä erityistä huomiota. Jotta yhtenäinen visuaalinen ilme pysyisi tunnistettavana, käyntikortissa toistuvat elementit, kuten nimilogo ja liikemerkki tulisi olla mittasuhteiltaan oikea. Nimilogon ja liikemerkin näkyvyys on tärkeää, joten ensimmäisenä mietitään niille sopiva paikka, josta jo ensivilkaisulla huomaa minkä yrityksen kortista on kyse. Myös yrityksen yhteystiedot ja käyntikortin omistajan nimi on oltava selkeästi, jotta sen erottaa helposti. Käyntikortin luettavuus on sen tärkein ominaisuus ja siksi käyntikortin omaajan nimi ei saa sekoittua yrityksen nimeen, joten tämänkin paikan täytyy olla hyvin mietittynä. (Swann 1987, 112.)

16 4.5 Lehti-ilmoituspohja ja mainosjuliste Lehti-ilmoituksen tärkein osa on ilmoituksessa oleva tekstiosio. Tälle onkin siis varattava tilaa niin että fonttia ei tarvitse pienentää tilanpuutteen vuoksi. Jos fontti on pistekooltaan liian pieni, tekstistä tulee lukukelvotonta. Leipätekstin suositeltu pistekoko on 8-12. Pääsääntöisesti kuitenkaan pienempää kuin pistekoon 9 fonttia ei tulisi käyttää, koska se on luettavuuden kannalta jo liian pieni. Kirjainten koko ja luettavuus on suhteessa käytettyyn painopaperiin ja ilmoituksen väreihin. Jos teksti on tummaa, luettavuus säilyy pienemmällä fonttikoolla, kuin että teksti on vaaleaa. Tällöin pistekoon täytyy olla suurempi, jotta luettavuus säilyisi yhtä hyvänä. Vaalea teksti on aina tummaa tekstiä vaikeampilukuista, joten pidemmissä tekstiosuuksissa tumman värin käyttö on suositeltavaa. (Koskinen 2001.) Lehti-ilmoituksessa tulee käyttää samoja graafisia elementtejä kuin muussakin mainosmateriaalissa. Tunnusvärit, liiketunnuksen sijoittelu, ja tehokas sommittelu auttavat ilmoituksen näkyvyyteen. Lehti-ilmoitusta suunniteltaessa onkin pidettävä huoli että se erottuu muusta toimituksellisesta aineistosta. Mainoksessa ja muissa ilmoituksissa kannattaa käyttää hyväksi tuttuutta ja tunnistettavuutta, ja siksi ulkoasua ei kannata vaihtaa jatkuvasti. Mainosjulisteen tärkein tarkoitus on tulla huomatuksi. Tästä syystä sen suunnittelu pohjautuu suuresti samoihin periaatteisiin kuin lehti-ilmoituksenkin. Jotta juliste osataan yhdistää yritykseen, siinä tulee käyttää sekä tunnusomaisia värejä ja tietenkin yrityksen liiketunnusta. Huomioarvoa julisteeseen lisätään käyttämällä näkyvää väritystä tai kuvia. Kuvaa valitessa täytyy huomioida kuvan sopivuus mainokseen, koska muuten sen sanoma ei näy selkeästi. Koska julisteen koko on huomattavasti suurempi kuin lehti-ilmoituksen, siinä voi käyttää isojakin fontteja. Kuitenkin juliste yleensä ohitetaan vilkaisulla, joten tekstiä ei saa olla paljoa. On parempi että mainosjulisteessa on vain pari sanaa isolla fontilla, kuin paljon tekstiä pienellä fontilla. Mainosjulistetta suunniteltaessa täytyy siis panostaa huomion kiinnittämiseen myös visuaalisilla seikoilla eikä pelkästään asiasisällöllä.

17 4.6 Graafisten elementtien soveltaminen liiketunnuksen suunnittelussa Yrityksen toive oli, että koko nimi, Pohjolan Werkorakennus Oy on liiketunnuksessa näkyvillä. Toiveena oli myös että kaksiosaisen nimen alusta syntyvä PoWer-sana korostuisi nimilogossa. Tästä lähtökohdasta aloitettiin nimilogon suunnittelu. Koska yritys on imagoltaan kuitenkin virallinen, päädyttiin siihen että nimilogo kirjoitetaan kielioppisääntöjen mukaan, eikä käytetä mitään muotioikkuja, kuten esimerkiksi koko nimen kirjoittamista gemenoilla. Fontiksi valittiin siis päätteellinen nyala. Valitussa fontissa kiinnosti sen leveä ja matala kirjoitustyyli. Nyala on tarpeeksi selkeä näkyäkseen työautojen kyljestä, mutta kuitenkin erikoinen, joten sitä ei sekoita tavallisimpiin fontteihin. Kirjainten päätteet ovat tavallisuudesta poikkeavia, ja siksi fonttityyli vaikutti mielenkiintoiselta. Nimilogon tekstityyli antaa vaikutelman asiallisesta ja luotettavasta yrityksestä, jolloin se sopii hyvin Pohjolan Werkonrakennuksen imagoon. Yrityksen nimestä syntyvää PoWer-sanaa painotettiin yrityksen toiveiden mukaisesti. Pohjolan sanan kaksi ensimmäistä kirjainta ja Werkonrakennuksen kolme ensimmäistä kirjainta sommiteltiin isommaksi kuin loppuosa tekstistä. Kirjainten kokoero on noin kahdeksan prosenttia. Tällä saatiin sana PoWer-sana hyppäämään esille, mutta koska ero on kuitenkin alle kymmenen prosenttia, ei se ole liian näkyvä. Nimilogossa yrityksen nimi kirjoitettiin sinisellä värillä. Kuitenkin PoWer-sanaa haluttiin tehostaa vielä enemmän, joten sen värinä päädyttiin käyttämään toista pääväriä eli violettia. Nimilogo sommiteltiin allekkain mutta vinosti niin että, Werkonrakennus sana alkaa Pohjolan sanan ensimmäisen o-kirjaimen puolestavälistä. Tällä saatiin nimilogosta kiintoisa. Sommittelun avulla saatiin haluttu vaikutelma ja tärkeänä pidetty PoWer tuli esille sopivasti. Liikemerkin suunnittelu aloitettiin siitä lähtökohdasta, että sen tulee liittyä yrityksen toimialaan. Koska yrityksen päätoimiala on sähköverkkojen rakentaminen, on liikemerkissä kuvattu kolme pylvästä ja niitä yhdistävä sähkökaapeli. Liikemerkkiä yksinkertaistettiin, koska oikeaoppinen sähköpylväs kaapeleineen olisi liian monimutkainen liikemerkiksi. Päätarkoituksena oli että merkistä tehdään niin selkeä että

18 siitä saa selvää yhdellä vilkaisulla. Abstraktia liikemerkkiä on myös helpompi käyttää erilaisissa mainosmateriaaleissa, koska sen voi tarvittaessa helposti irroittaa liiketunnuksesta. Pylväät piirrettiin alaspäin kapeneviksi viivoiksi. Myös kaapeli kapenee alkua kohti, ja tällä tavalla liikemerkkiin saatiin keveyttä. Tasapaksulla viivalla piirrettynä merkki olisi sekoittunut liikaa itse nimilogoon tai se olisi pitänyt sijoittaa kauemmas tekstistä, jolloin liiketunnus kokonaisuudessaan olisi vienyt liikaa tilaa, esim. lehti-ilmoituksessa. Yksinkertaisilla viivoilla liikemerkkiin saatiin elävyyttä. Ylöspäinsuuntautuva, sähkökaapelia kuvaava viiva antaa liikemerkille liikkeen vaikutelman, jolloin liikemerkki on mielenkiintoinen. Pylväiden pystysuunnassa suorat viivat tuovat merkkiin rauhallisuutta, jolloin kokonaisuus on tasapainoinen. Väriksi mietittiin alun perin liukuväriä tummanharmaasta valkoiseen, jolloin pylvään viivat olisi voinut piirtää samalle tasolle tekstin alemman rajapinnan kanssa. Liukuvärin käytöstä kuitenkin luovuttiin, koska sen toistaminen eri mainosmateriaaleissa, kuten autoteippauksissa ja t-paidoissa, olisi liian vaikeaa. Tämän sijaan päädyttiin käyttämään alaspäin kapenevia viivakuvioita. Liiketunnuksen väriksi valittiin harmaa sävy. Harmaa sopii yhteen sekä sinisen että violetin kanssa, mutta ei ole hallitseva. Liikemerkin ja nimilogon sommittelussa pyrittiin tasapainoon. Tasapainoisuuutta liiketunnukseen saatiin sijoittamalla nimilogon ja liikemerkin oikeat reunat samalle tasolle. Vaikka sommittelun haluttiin olevan rauhallinen, liiketunnuksesta ei haluttu tylsää. Sen takia pyrittiin jättämään äärimmäinen symmetria pois ja saamaan tunnukseen elävyyttä. Jottei liiketunnuksesta tulisi liian symmetrinen, nimilogo sommiteltiin vinosti edellä mainitulla tavalla. Jännitteitä liiketunnukseen saadaan pyöreän fontin ja kulmikkaan liikemerkin yhdistämisellä. Myös vaalea liikemerkki yhdistettynä tummaan nimilogoon luo tunnukseen sopivasti vastakohtaa. Näin liiketunnus pysyy kiinnostavana mutta kuitenkin tasapainoisena. Sommittelu tukee katseen suuntaa aina liikemerkin yläkulmaan asti ja näin liiketunnus on miellyttävä silmälle. Esimerkki värillisestä liiketunnuksesta ja ohjeet sen käytöstä on esitelty liitteessä 1/3. Liitteessä 1/4 on ohjekuvat siitä, miltä liiketunnus näyttää harmaasävyisenä, ääriviivoilla piirrettynä, yksivärisenä ja negatiivina.

19 4.7 Graafisten elementtien soveltaminen mainosmateriaalin suunnittelussa Mainosmateriaalissa käytettävät graafiset elementit ovat ennen kaikkea nimilogo ja liikemerkki. Sen lisäksi yritykselle mietittiin toistuva kuvio, jolla yrityksen mainosmateriaali saatiin sidottua yhteen. Kuvion tuli olla sellainen, joka toimii sekä wwwsivuilla että painetussa materiaalissa. Graafisten elementtien pääkuvioksi valittiin ristikkäiset viivat. Vaakasuoran viivan tasapainoisuus yhdistyy pystysuoran viivan juhlallisuuteen. Tämä sopii hyvin yrityksen tavoitteeseen. Risteävät linjat luovat mielenkiintoisen vaikutuksen ja elementtinä sitä käytettiin www-sivuilla, henkilökortissa ja lehti-ilmoituksissa. Linjojen väri on sininen, joka on myös yrityksen pääväri. Viivat tuovat värityksellään ja olemuksellaan raikkautta. Sininen sopii väriksi vaikutuksensa vuoksi, mutta myös siksi ettei kuviosta haluttu tehdä liian hyökkäävää. Tästä syystä ei käytetty esim. mustaa väriä, joka olisi ollut liian tumma ja raskas. Yrityksen graafisia elementtejä ovat myös mustat grafiikkakuvat. Näitä käytetään wwwsivuilla taustakuvina ja käyntikortissa. Grafiikkakuvista tärkein esittää kahta sähköasentajaa pylväässä. Tämä pääkuva on käytössä www-sivujen etusivulla sekä käyntikorteissa. Muut grafiikkakuvat esittävät sähköverkon rakennustyömaata eri tavoilla, esimerkiksi työvaiheita ja laitteistoa. Sommittelua vaihdeltiin eri mainostuotteissa. Käyntikortti sommiteltiin siten, että kahdesta tärkeimmästä graafisesta elementistä siihen valittiin musta grafiikka. Tämä kuva asetettiin kortin vasempaan reunaan koko korkeudelta. Liiketunnus, jonka alla on osoitetiedot TW Cen Condensed -fontilla, sijoitettiin oikeaan yläkulmaan. Näin grafiikkakuvassa oleva sähkökaapelit ikään kuin jatkuvat liikemerkin viivoissa. Henkilön nimi ja yhteystiedot puolestaan laitettiin kortin vasempaan reunaan niin, että rivien päättymiskohta on suurinpiirtein käyntikortin keskivaiheilla. Sommittelu poikkeaa perinteisestä käyntikorttisommittelusta, mutta näin kortteihin saatiin huomioarvoa. Vasemman reunan tumma kuva ja oikeanpuolen suhteellisen kookas liiketunnus tasapainottavat korttia eikä yleisilme näytä kaatuvan kumpaankaan reunaan.

20 Kuva käyntikorttipohjasta on liitteessä 1/7. Mallikuvasta näkyy hyvin sommittelun tasapainoisuus ja tietojen asettelu. Yrityksen jokaisella työntekijällä on työvaatteissaan kiinni henkilökortti, joka sommiteltiin käyntikorttien tapaan. Liiketunnus laitettiin oikeaan yläkulmaan ja muut graafiset elementit vasempaan. Kuitenkin grafiikkakuvan tilalla käytettiin risteäviä viivoja. Kortin omistajan tiedot aseteltiin keskemmälle kuin käyntikorteissa, koska henkilökortteihin lisättiin myös kortin omistajan kuva sekä pätevyydet. Nämä tiedot aseteltiin henkilökorttien vasempaan laitaan. Näin ollen koska henkilökortteihin tulee enemmän tietoa kuin käyntikortteihin, katsottiin aiheelliseksi jättää iso kuva pois ja korvata se toisella graafisella elementillä. On myös tärkeää ettei käynti- ja henkilökortteja sekoiteta toisiinsa, sillä käyntikortteja käyttävät vain yrityksen ylin johto toisin kuin henkilökortteja. Kuitenkin molemmat graafiset elementit ovat yleisesti käytössä, eikä yrityksen mainosmateriaalin yhtenäisyys rikkoudu. Henkilökorttipohja on liitteessä 1/7. Henkilökorttipohjan mallista on helppo tehdä jokaiselle työntekijälle yksilöity henkilökortti ja mallista näkyy hyvin tietojen asettelu ja kuvan paikka. Kahden palstan lehti-ilmoituksessa käytettiin sekä viivakuviota, että grafiikkakuvaa. Kuva sijoitettiin ilmoituksen vasempaan reunaan koko ilmoituksen korkeudelta. Viivat aseteltiin niin, että risteämiskohta on ilmoituksen oikeassa alakulmassa. Liiketunnus sommiteltiin myös oikeaan alakulmaan ja näin ilmoituksen keskelle jäi hyvin tilaa ilmoitustekstille, jota voidaan vaihdella tarpeen mukaan. Yhden palstan lehti-ilmoituksessa ei ahtaan tilan vuoksi käytetty kuin viivakuviota. Liiketunnus laitettiin koko palstan leveydeltä alareunaan ja viivat risteävät vasemmassa yläkulmassa. Näin pystyviivan korkeutta muuttamalla ilmoitukseen voidaan lisätä tekstiä niin paljon kuin tarvitsee. Molemmat lehti-ilmoituspohjat ovat esitelty liitteessä 1/8. Lehti-ilmoitusten koko on laskettu tavallisimman palstanleveyden mukaan, mutta näiden toistaminen myös muun kokoisilla palstanleveyksillä onnistuu. Mainosjuliste suunniteltiin A3-kokoon. Standardikokoisesta julisteesta voi tehdä myös pienempiä ja suurempia versioita. Juliste päätettiin toteuttaa pitkälti kahden palstan lehti-

21 ilmoituksen mallilla, jotta yhtenäisyys yrityksen mainosmateriaalissa säilyisi. Mainosjulisteessa käytettiin grafiikkakuvaa kahdesta sähköasentajasta pylväässä. Kuitenkin ristikkäistä viivakuviota ei käytetty, vaan sen sijaan kuvaa rajaa alapuolelta vaakaviiva. Vaakaviivan alta löytyy yrityksen liiketunnus. Näin liiketunnuksesta saatiin mahdollisimman iso ja tilaa tekstille jäi sopivasti. Mainoslauseen fonttina käytettiin TW Cen Condensed fonttia ja sen värinä yrityksen tunnusväriksi määriteltyä sinistä sävyä.

22 5 WWW-SIVUJEN SUUNNITTELU Www-sivujen suunnittelu aloitetaan kohderyhmän kartoittamisesta. Sivuston yleinen ilme on vastattava kohdekäyttäjäryhmän odotuksia, ja käyttäjä odottaakin saavansa sivuista itselleen jotain hyötyä. Internet-sivujen sisällön täytyykin olla tarkasti suunniteltu, eikä sivuille kannata laittaa paljon tarpeetonta ja vanhentunutta tietoa, sillä käyttäjät lopettavat selailun pian jos eivät koe sitä tarpeelliseksi. (Keränen 2003.) Koska nykyisin kuka tahansa voi laittaa sivunsa Internetiin, on tärkeää saada viralliset sivut erottumaan muista sivuista. Yrityksen käyttöön suunnitellut tietopohjaiset www-sivut kannattaa säilyttää sellaisina eikä yhdistää tässä tapauksessa huvia ja hyötyä. Muuten sivuista tulee äkkiä sekavat eikä käyttäjä pidä saamaansa tietoa luotettavana. Jotta sivut olisivat miellyttävät käyttäjälle, tulee sivun latautua nopeasti ja sivusta pitää heti nähdä mitä se käsittelee ja miltä kannalta. 5.1 Www-sivujen rakenne Vaikka nykytekniikalla pystytään tekemään hyvinkin monen näköisiä Internet-sivustoja, on niiden rakenteen oltava pohjimmiltaan hyvin selkeä. Sivustot koostuvat pääasiassa tekstisisällöstä, joka tarkoittaa otsikoita ja kappaleita. Sen lisäksi on viittauksia, eli linkkejä, kuvia ja animaatioita, sekä merkkauksia, jotka kuvailevat sisällön ja viittausten esittämistapaa. Nämä rakennetaan yksinkertaisella julkaisukielellä, HTML:llä. HTML on lyhenne sanoista Hypertext Markup Language. (Castro 2007.) Www-sivujen suunnittelussa käytetään apuna rakennesuunnitelmaa. Rakennesuunnitelma on kuin sivuston piirrustukset, joista näkee miten eri sivut linkittyvät toisiinsa. Rakennesuunnitelma toimii hyvänä työohjeena sitten itse HTML-koodia kirjoitettaessa. Sivuston rakenne kannattaa säilyttää selkeänä, ilman turhaa sisältöä tai linkkejä. Mitä monimutkaisemman sivustosta tekee, sen hitaampaa sen latautuminen ja selailu on. Käyttäjä turhautuu helposti ylimääräisiin latauksiin.

23 Internet-sivuston ensimmäisen sivun tulisi sisältää tarpeellinen tieto sivustosta ja heti etusivulla tulisi olla linkit tärkeimpiin toimintoihin. Rakenteen tulee myös olla samanlainen kaikilla sivuilla, jotta sen käytön oppii nopeasti ja sivuston yhtenäisyys säilyy. Sivujen välillä liikutaan navigointilinkeillä. Linkkien sijainnilla on tärkeä merkitys sivuston käytettävyydelle. Jotta sivuston yhtenäisyys säilyy, tulee linkkien sijaita joka sivulla samalla paikalla. Näin käyttäjä oppii liikkumaan sivustolla nopeasti, ja sivujen selailu on miellyttävää. Yleensä navigointilinkit sijoitetaan sivun vasempaan reunaan. (Keränen, Lamberg & Penttinen 2005.) Linkkien määrä ja alasivujen sisältö riippuu paljolti yrityksen toimialasta, ja sivuston laajuudesta. Jotta sivuston käyttö olisi sujuvaa, täytyy jokaiselta alasivulta olla linkki takaisin pää- eli etusivulle. Näin käyttäjä voi aina halutessaan palata takaisin alkuun. Jokaisella yrityksen käyttöön suunnitellulla sivustolla tulisi olla erillinen yhteystietosivu, ellei näitä tietoja mainita jo pääsivulla. Linkki yhteystietosivulle tulee olla pääsivulla selkeästi, jotta käyttäjä löytää tärkeän tiedon heti. (Korpela & Linjama 2005.) 5.2 CSS-tyylitiedosto Cascading Style Sheets, eli CSS-tyylitiedostot tarkoittavat yksinkertaisesti tekstitiedostoa, jolla voidaan määrittää internet-sivujen ulkoasu. Tyylitiedostojen tarkoitus on pitää ulkoasua määrittävät koodit erillään itse www-sivujen sisältökoodista. Näin sivujen ulkoasun muokkaaminen on yksinkertaisempaa, koska muutosta ei tarvitse laittaa erikseen jokaiseen sivuun, vaan riittää että muutoksen kirjoittaa tyylitiedostoon. Kaikki sivut, joilla tyylitiedosto on käytössä, muuttuvat sen mukaan. (Keränen ym. 2005.) Monet CSS:llä määritettävät ulkoasukoodit voitaisiin määrittää myös HTML-koodikielellä. Kuitenkin CSS tarjoaa monipuolisemmat mahdollisuudet ulkoasun muotoiluun. CSS suunniteltiin nimenomaan ulkoasumääritysten tekemiseen, kun taas HTML-kieli on suunniteltu loogisen sisällön esittämiseen. CSS-tyyliohje kirjoitetaan yleensä erilliseen tiedostoon, johon viitataan HTML-sivulla. Koska tyyliohje kirjoitetaan vain kerran tyylitiedostoon eikä sitä enää toisteta HTMLsivuilla, vähentää se sekä kirjoitustyötä että kirjoitusvirheiden määrää. CSS:n helppo

24 muunneltavuus on eduksi erityisesti suunnitteluvaiheessa, jolloin ulkoasu ei ole vielä täysin määritelty. CSS-kielen parhaita ominaisuuksia onkin, että se voidaan luoda internetsivujen ulkopuolella ja sitä voidaan soveltaa kaikille sivuille yhdellä kertaa. Tyyliohje koostuu erillisistä säännöistä, jotka erotellaan toisistaan aaltosulkeilla. Tyhjillä riveillä tai ryhmittelyllä ei ole CSS:n koodikielen kannalta mitää merkitystä. Jos laatija itse tai joku muu kuitenkin myöhemmin lukee tyyliohjetta, on sitä helpompi ymmärtää kun käytetään yhtenäistä ja selkeää ryhmittelyä. Tyylisäännöt ryhmitellään yleensä joko elementtien tai ominaisuuksien mukaan. Mitä mutkikkaampi tyyliohjeesta tai koodista tulee, sitä tärkeämpää on ryhmitellä säännöt sen mukaan miten ne tosiasiassa liittyvät toisiinsa. (Korpela 2003.) 5.3 WWW-sivujen ulkoasu Vaikka Internet-sivujen tärkein ominaisuus on jakaa tietoa, ei visuaalisuuden vaikutusta tule aliarvioida. Sivuston ulkoasun tulisi säilyä samanlaisena kaikilla sivuilla, jotta sivusto olisi yhtenäinen. Yrityksen www-sivut ovat nykyaikana tärkeä osa yrityksen toimintaa, ja siksi sivuston pitäisi olla yhdistettävissä itse yritykseen etusivulta lähtien. (Keränen ym. 2005.) Web-sivun lähtökohtana on vaakasuora sommittelutila, koska tavallisesti käytössä olevat näytöt ovat vaakasuuntaisia. Yleisimmässä sommittelumallissa on sivun vasemmassa reunassa pystypalkki, joka on varattu navigointilinkeille. Sivun yläosassa on vaakapalkki, johon sijoitetaan www-sivun otsikko. Näiden kahden palkin väliin jäävään tilaan laitetaan sivun asiasisältö. Ulkoasuun vaikuttaa paljon sivun koko, ja hyvässä web-sivussa etusivua ei tarvitse rullata pysty- eikä vaakasuuntaan. Kuitenkin jos asiasisältö ei näytön näkymään mahdu, käyttäjälle on mukavempaa rullata sivua pystysuunnassa. Muutenkin sisällön kokoon tulisi kiinnittää huomiota, ja käyttää sivuilla esimerkiksi kuvia, jotka mahtuvat näytön näkymään. (Huovila 2006.)

25 Valokuvien ja grafiikan käyttöä tulee harkita muutenkin. Kuvien latautuminen kestää aina tekstiä kauemmin, joten kuvatiedostojen koon on oltava tarpeeksi pieni. Kuvilla ja grafiikoilla voi elävöittää sivun ulkoasua. Hyvällä tekstillä ja sitä tukevalla grafiikalla on suurempi huomioarvo kuin kirkkaalla värillä tai ylisuurella kuvalla. Yrityksen sivustoa suunniteltaessa on hyvä pitää mielessä se, että käyttäjän on heti tiedettävä mistä yrityksestä on kysymys. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa että yrityksen liiketunnus on näkyvillä kaikilla sivuilla. Pääsivulta tulisi ilmetä myös minkä alan yritys on kyseessä. Tähän tarkoitukseen voi käyttää sopivaa taustakuvaa. Hyvä taustakuva on kuitenkin neutraali eikä vaikuta tekstin luettavuuteen. (Keränen, Lamberg & Penttinen 2003.) Väreillä voi korostaa sivua harkitusti, tai pilata sivun niin että käyttäjä lopettaa selailun ensivilkaisulla. Muutama pieni voimakkaanvärinen kuvio on hyväksyttävää, mutta kirkkaan värin käyttäminen tekstin taustana on hyvin vaikea toteuttaa tyylikkäästi. Leipätekstin väri kannattaa miettiä luettavuuden kannalta, ja tästä syystä suosia mieluummin tummia kuin vaaleita sävyjä. Taustaväri kannattaa pitää vaaleana, koska tekstin lukeminen tummalta taustalta on vaikeaa. (Korpela & Linjama 2005.) Tekstin ja taustan värejä suunnitellessa kannattaa suosia ennemmin vastavärejä kuin toisiaan lähellä olevia värisävyjä. Liian lähekkäiset värit sekoittuvat näytöllä helposti ja tekstin luettavuus kärsii. Internetsivujen fonttityylinä tulisi käyttää groteskia fonttia, koska sitä on helpompi lukea näytöltä kuin antiikvaa. Fonttia suunnittellessa on hyvä pitää mielessä, että eri selaimet eivät välttämättä näytä kaikkein erikoisimpia fontteja. Sen tähden on hyvä pitäytyä tavallisissa, niin sanoen safe fonteissa, jotka toistuvat useimmilla selainversioilla. Fonttien määrää ei kannata kasvattaa suureksi. Tässäkin tapauksessa sanonta vähempi on enemmän pitää paikkansa sillä sivu, jossa vilisee paljon erilaisia ja erityyppisiä fontteja, on hyvin levoton jo ensi silmäyksellä ja sivun luettavuus kärsii pahasti. Linkkien tulisi erottua sivustolta helposti, joten linkkien tekstinä ei kannata käyttää samaa fonttia kuin leipätekstissä.