Vesilain 19 luvun 10 ja 1 luvun 7 :n 1 momentti

PÄÄTÖS Etelä-Suomi Nro 288/2012/2 Dnro ESAVI/94/04.09/2012 Annettu julkipanon jälkeen 28.12.2012 ASIA Kymijoen Myllykosken voimalaitokselle määrätyn ankeriaskourun rakentamisvelvoitetta koskevan lupamääräyksen poistaminen, Kouvola HAKIJA Pato Osakeyhtiö ASIAN AIKAISEMMAT VAIHEET VIRANOMAISEN TOIMIVALTA HAKEMUS Viipurin läänin maaherra on 21.12.1927 antamallaan päätöksellä nro 10607 myöntänyt Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiölle luvan Myllykosken voimalaitoksen uudelleen rakentamiseen Kymijoen Myllykoskeen noudattaen päätöksessä sanottuja lupaehtoja. Päätöksen lupaehto 3:0 kuuluu seuraavasti: Vesilaitoksen omistajan tulee patoon maataloushallituksen kalatalousosaston hyväksymälle paikalle rakentaa tarkoituksenmukainen ankeriaskouru sekä ylläpitää sitä. Jos vastaisuudessa katsotaan tarpeen vaatimaksi, tulee omistajan myös rakentaa kalaportaat tai kalanviljelylaitos kalatalousosaston hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Edellä sanottua päätöstä on eräiltä osin muutettu Viipurin läänin lääninhallituksen päätöksellä 22.6.1932, Viipurin läänin maaherran päätöksellä 4.5.1937, toisen vesistötoimikunnan päätöksellä 11.9.1952, Itä-Suomen vesioikeuden 21.12.1983 antamalla päätöksellä nro 118/Ym I/83 ja Itä- Suomen vesioikeuden 1.12.1993 antamalla päätöksellä nro 89/93/1. Maaherran 21.12.1927 antaman päätöksen nro 10607 lupaehtoa 3:0 ei ole muutettu. Vesilain 19 luvun 10 ja 1 luvun 7 :n 1 momentti Pato Osakeyhtiö on aluehallintovirastoon 5.6.2012 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että aluehallintovirasto uuden vesilain (587/2011) 19 luvun 10 :n nojalla poistaa Viipurin läänin maaherran 21.12.1927 antamasta päätöksestä nro 10607 lupamääräyksen 3:0 ensimmäisen lauseen, ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

joka kuuluu seuraavasti: Vesilaitoksen omistajan tulee patoon maataloushallituksen kalatalousosaston hyväksymälle paikalle rakentaa tarkoituksenmukainen ankeriaskouru sekä ylläpitää sitä. 2 Perustelut Taustatiedot Kohdetta koskevat tiedot Hakemuksessa tarkoitettua ankeriaskouruvelvoitetta ei ole muutettu eikä ankeriaskourua ole rakennettu. Myllykosken vesivoimalaitos sijaitsee Kymijoessa, joka on padottu vesistö. Hakemuksen mukaan vesivoimalaitoksen vaikutusalueella ei ole havaittu ankeriaita voimalaitoksen rakentamisaikana eikä myöhemmin. Viimeisin Myllykosken voimalaitosta koskeva lupapäätös on Itä-Suomen vesioikeuden päätös nro 89/93/1. Aluehallintovirastossa on samanaikaisesti vireillä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen E-vastuualueen hakemus (Dnro ESAVI/548/04.09/2010), joka koskee Kymijoen Myllykosken voimalaitokselle määrätyn ankeriaskouruvelvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi vanhan vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin perusteella. Pato Osakeyhtiö omistaa Myllykosken vesivoimalaitoksen alueella kiinteistöt Patola RN:o 87:1(Ummeljoki, Kouvola) ja Myllytalo RN:o 84:1 (Viiala, Kouvola) sekä Kouvolan kaupungin Myllykosken kaupunginosan korttelissa 1101 tontin nro 11. Myllykosken voimalaitos sijaitsee Kymijoessa Viialan ja Ummeljoen kylissä sekä Myllykosken kaupunginosassa. Kymijoessa seuraava alapuolinen vesivoimalaitos on Anjalankoski Inkeroisissa ja lähin yläpuolinen vesivoimalaitos on Keltti. Kymijoessa Myllykosken voimalaitoksen ylä- ja alapuolella sijaitsee useita voimalaitoksia. Lupamääräyksen 3:0 ensimmäisen lauseen poisto ei edellytä rakennustoimenpiteitä eikä vesistössä muitakaan toimenpiteitä. Hankkeella ei ole vaikutuksia vesistöön eikä se aiheuta muutoksia vesistön nykytilanteeseen. Kalatalousvelvoitteen määräytymisen perusteet Kalakannoille aiheutuva vahinkoa Vesilaissa kalatalousvelvoitteen määrääminen on kytketty vesistöön rakentamisesta aiheutuvaan vahinkoon. Kalatalousvelvoitetta koskeva sääntely on säilynyt uudessa vesilaissa pääperiaatteiltaan samana kuin vanhan vesilain aikana. Vahinkoa arvioitaessa lähtökohtana ovat vesistöalueen paikalliset olosuhteet. Myllykosken vesivoimalaitokselle on annettu lupa vuonna 1927. Lupaa myönnettäessä on ilmeisesti arvioitu, että Kymijoessa on ja siihen

nousisi ankeriaita ilman ko. rakennushanketta. Hakijan käsityksen mukaan tämä ei ole pitänyt paikkaansa. Hakija on viitannut Suomen kansalliseen ankeriaanhoitosuunnitelmaan. Suunnitelman kohdasta 4 Ankeriaan levinneisyys Suomessa ilmenee, että ankeriaasta on havaintoja Suomen Kalastuslehden keräämien raporttien mukaan vuosilta 1899 1948 lukuisista Suomen vesistöistä. Näissä vesistöissä ei hakijan käsityksen mukaan ole mukana Kymijoen vesistöä. T. H. Järven vuonna 1931 julkaiseman Suomen merikalastus ja jokipyynti - tutkimuksen mukaan Kymijoen vesistössä ankerias on ollut tavallinen vain vesistön alaosissa. Kymijoen voimalaitospatojen yläpuolella ankeriaasta on havaintoja vain satunnaisesti. Hakija on katsonut, että vuonna 1927 annettu päätös on perustunut puutteellisille tai virheellisille tiedoille, minkä vuoksi ankeriaskourun rakentamisesta ei vuonna 1927 olisi tullut määrätä lainkaan. Ankeriaskourun rakentaminen ei ole ollut tarkoituksenmukaista missään vaiheessa. Hakija on katsonut selvitysten osoittaneen, ettei voimalaitoksen rakentamisen aikaan eikä myöhemminkään Kymijoessa Myllykosken voimalaitoksen vesistössä ole ollut ankeriasta. Koska ankeriasta ei ole ollut, sille ei ole myöskään voinut aiheutua vahinkoa Myllykosken voimalaitoksen rakentamisesta tai käytöstä. Hakija on katsonut, että ankeriaskourun rakentamisvelvoite on epätarkoituksenmukainen ja tarpeeton. Lupaehto tulee poistaa. Myllykosken voimalaitoksen rakentaminen ei ole aiheuttanut vahinkoa ankeriaalle. Pato Osakeyhtiön tärkeän yksityisen edun mukaista on poistaa tarpeeton lupamääräys. Ankeriaanhoitosuunnitelman huomioon ottaminen Suomen kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma on hyväksytty tammikuussa 2010 ja se kattaa koko Etelä- ja Keski-Suomen. Suunnitelman mukaan Suomen vesistöt jaetaan ankeriaan esiintymisen suhteen kahdenlaiseen alueeseen: vapaan vaelluksen suuralueeseen ja padottujen vesistöjen suuralueisiin. Vapaan vaelluksen alue käsittää pääosan Suomen rannikosta Merikarvialle asti. Padottujen vesistöjen alue käsittää sisävedet, joissa ankeriaan ylös- ja/tai alasvaelluksen sulkee merkittävä pato. Padottujen vesistöjen alueesta Kymijoen vesistö mainitaan esimerkkinä. Ankeriaanhoitosuunnitelman mukaan Suomen vesiin nousee luonnonmukaisesti vain vähän ankeriaita. Suurin osa Suomessa esiintyvistä ankeriaista on istutettuja ja erityisesti vuoden 1945 jälkeen ankeriaskantojen olemassaolo on perustunut lähes kokonaan istutuksiin. Ankeriaan hoito perustuu istutuksiin ja vaellukselle lähtevien ankeriaiden vaelluksen helpottamiseen. Ankeriaan luonnollinen elinalue on vapaan vaelluksen alue, jolla Myllykosken voimalaitos ei sijaitse. 3

Padottujen vesistöjen suuralueelle suunnitelmassa ei esitetä toimenpiteitä. Koska suunnitelmassa ei esitetä toimenpiteitä ja haitta-alueella toteutettavat toimenpiteet on otettava huomion kalatalousvelvoitetta määrättäessä, ei ole perustetta säilyttää ankeriaskourun rakentamisvelvoitetta. Sama periaate ilmenee uuden vesilain 3 luvun 14 :n 4 momentista, jonka mukaan kalatalousmaksu käytetään 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä niiden tuloksellisuuden seurantaan sillä vesialueella, johon hankkeen vahingollinen vaikutus ulottuu. Koska Myllykosken vesivoimalaitoksen vaikutus ei ulotu ankeriaan vapaan vaelluksen vesialueille, kalatalousvelvoitteelle ei ole hakijan käsityksen mukaan perustetta myöskään tämän takia. Vesipuitedirektiivissä korostetaan eläimistön esteetöntä kulkua vesistössä, mutta hyväksytään jo olemassa olevat eläinten liikkumista rajoittavat rakenteet kuten padot ja penkereet. Siten vesipuitedirektiivi ei aseta vaatimuksia jo padottujen jokien osalta. Voimalaitoksen toiminnan vaikutusalue Vesilaki edellyttää, että kalatalousvelvoitetta määrättäessä arvioitavana olevana alueena on vesialue, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Kalatalousvelvoite voi perustua vain sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseen, jotka toteutetaan toiminnan vaikutusalueella. Myllykosken voimalaitos sijaitsee Kymijoessa usean voimalaitoksen keskellä. Voimalaitoksen alapuolella sijaitsevat Korkeakoski ja Koivukoski itähaarassa, Ediskoski, Ahvenkoski ja Klåsarö länsihaarassa ja Anjala Inkeroisissa. Myllykosken yläpuolella sijaitsevat Keltti, Kuusankoski, Voikkaa, Mankala ja Vuolenkoski. Yhden voimalaitoksen vaikutusalue voi ulottua vain voimalaitoksen yläpuoliseen alueeseen seuraavaan koskeen saakka ja voimalaitoksen alapuoliseen alueeseen seuraavaan koskeen saakka. Voimalaitosten välisiin alueisiin vaikuttavat siten yläpuolinen ja alapuolinen voimalaitos ja vaikutusalueet ovat päällekkäisiä. Myllykosken yläpuolisella vesistöalueella ja alapuolisella vesistöalueella ei ole koko voimalaitoksen olemassaolon aikana havaittu eikä kalastettu luonnonvaraisia ankeriaita. Hakijan käsityksen mukaan koko Kymijoessa ei ole ollut luonnonvaraisia ankeriaita ennen voimalaitoksen rakentamista eikä sen jälkeen. Myllykosken vesivoimalaitoksella ei siten ole ollut vaikutusta ankeriaan esiintymiseen voimalaitoksen vaikutusalueella. Perustetta ankeriaskourun rakentamisvelvoitteen säilyttämiselle ei siten ole. Hakija on katsonut, että ankeriaskourun rakentamisvelvoite on kumottava tarpeettomana. Toimenpiteillä saavutettava hyöty Suomen kansallisesta ankeriaanhoitosuunnitelmasta ilmenee, että ankeriasta ei esiinny hakijan voimalaitoksen vaikutusalueella. Voimalaitos ei kuu- 4

lu ankeriaanhoitosuunnitelmassa tarkoitettuun vapaan vaelluksen alueeseen, jolla ankeriaita esiintyy. Myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on asiallisesti todennut tämän lupamääräyksen muuttamista koskevassa hakemuksessaan 2.11.2010. Koska ankeriaita ei esiinny voimalaitoksen vaikutusalueella, ankeriaskourun rakentamisesta ei ole mitään hyötyä. Ankeriaskourun rakentamisesta aiheutuvat kustannukset ovat täysin tarpeettomia ja hyödyttömiä ja siten myös kohtuuttomia ja lainvastaisia. Lupamääräyksen muuttaminen HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN LAUSUNNOT Uuden vesilain 19 luvun 10 :n mukaan kalatalousvelvoitteen tarkistamisen edellytyksenä on, että sitä on pidettävä yleisen tai tärkeän yksityisen edun kannalta tarpeellisena. Hakija on katsonut, että ankeriaskourun rakentamisvelvoitteen kumoaminen on perusteltua yleisen edun kannalta, koska valvonnan kannalta epätarkoituksenmukaiset lupamääräykset aiheuttavat epäselvän tilanteen. Kumoaminen on perusteltua myös hakijan tärkeän yksityisen edun kannalta. Ankeriaskourua ei ole tarkoituksenmukaista edelleenkään rakentaa ja sen rakentamisesta aiheutuisi tarpeettomia ja kohtuuttomia kustannuksia. Ankeriaskourusta ei olisi mitään hyötyä ja lupamääräys on hakijan mielestä lainvastainen. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 7, 10 ja 11 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa sekä Kouvolan kaupungissa ja Iitin kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 17.9.2012. Kuulutus on erikseen lähetetty asiakirjoista ilmeneville asianosaisille. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 6 :n mukaisesti pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Kaakkois- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselta, Kouvolan kaupungilta ja Iitin kunnalta sekä Kouvolan kaupungin ja Iitin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. 1) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna hakemuksen johdosta lausuntoa. 2) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) kalatalousviranomainen on muun muassa todennut, että Pato Osakeyhtiön hakemus perustuu pitkälti samoihin virheellisiin tietoihin ja käsityksiin, jotka se on esittänyt jo 13.2.2012 päivätyssä lausunnossaan, joka koskee Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen E-vastuualueen hakemusta Myllykosken voimalaitoksen ankeriaskourun rakentamisvelvoitteen 5

muuttamiseksi kalatalousmaksuksi (ESAVI/548/04.09/2010). Näistä merkittävimpiä ovat yhtiön käsitys velvoitteen muuttamiseksi epätarkoituksenmukaisuuden perusteella sekä ankeriaan biologiasta ja levinneisyydestä esitettyjä tietoja. Velvoitteen epätarkoituksenmukaisuus Hakijan mukaan kyse on pelkästään ankeriaaseen kohdistuvasta kompensaatiosta. ELY-keskuksen käsityksen mukaan kalatalousvelvoitteilla on tarkoitus ehkäistä tai vähentää kalastukselle tai kalastolle aiheutettua haittaa. Kyse ei ole siten pelkästään Kymijoen vesistön ankeriaskannalle koituneesta haitasta vaan laajemmasta kalataloudellisesta haitasta. Voimalaitoksen rakentaminen on vaikuttanut haitallisesti kalastukseen ja kalakantoihin mm. hävittämällä virtakutuisten kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita ja estämällä kalan vapaan kulun. ELY-keskuksen käsityksen mukaan ankeriaskouruvelvoite on vuonna 1927 annettu sen hetkisen tietämyksen ja arvojen mukaisesti. Oletettavasti ankeriaalla on 85 vuotta sitten ollut huomattavasti nykyistä suurempi merkitys kalastajille, siksi osa velvoitteesta on kohdistettu nimenomaan ankeriaaseen. Yhtiön esittämällä logiikalla esim. kirjolohen käyttämistä kalataloudellisten haittojen kompensointiin ei voitaisi tehdä, koska kirjolohi on peräisin Pohjois-Amerikasta eikä sille koituvien haittojen kompensointiin Suomessa ole tarvetta. Kirjolohiistutuksia käytetään Suomessa kuitenkin laajasti kalataloudellisten haittojen kompensointiin. Kalatalousvelvoitteen tarkoitus on kompensoida laajaalaisesti kalastukselle ja kalakannoille aiheutettuja haittoja eikä kompensaatiota välttämättä aina tarvitse tai voi tehdä haittaa kärsineen lajin kautta. Myllykosken vesivoimalaitoksen ankeriaskouruvelvoitteessa on kyse nimenomaan epätarkoituksenmukaisesta velvoitteesta. Kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma lähtee siitä, että ankeriaskantoja hoidetaan istutuksilla vapaan vaelluksen alueelle. Istutusten kohdealue on muodostunut pitkälti juuri siksi, että vesivoimatalous on sulkenut ankeriaan luontaiset vaellusreitit. Patojen yläpuolisten istutusten on katsottu voimalaitostappioiden vuoksi tuottavan vain hyvin vähän kutuvaellukselle selviytyviä ankeriasyksilöitä, siksi istutukset on kohdistettu vapaan vaelluksen alueelle. Koska ankeriaanhoitosuunnitelmassa ankeriaskantojen hoito on linjattu tehtävän vapaan vaelluksen alueelle suoritettavilla istutuksilla eikä suunnitelmassa ole esitetty toimenpiteitä ankeriaan vaellusreittien avaamiseksi, on ankeriaskourun rakentaminen Myllykosken vesivoimalaitokselle nykytilanteessa epätarkoituksenmukaista. Koska velvoite on epätarkoituksenmukainen, kalatalousviranomaisen velvollisuutena on hakea muutosta velvoitteeseen siten, että aiheutettu haitta tulee mahdollisimman hyvin kompensoitua. Kalatalousmaksu on nykytilanteessa selvästi tarkoituksenmukaisin ja joustavin keino kompensoida Myllykosken vesivoimalaitoksen kalastukselle ja kalakannoille aiheuttamia haittoja. Kalatalousmaksun suuruus on mm. Kymijoen Ahvenkosken ja Klåsarön voimalaitosten (voimalaitoksilla aiemmin kalatievelvoitteet) tapauksissa arvioitu kalatien rakentamiskustannusten perusteella. ELY-keskuksen käsityksen mukaan tapa arvioida Myllykosken voimalaitoksen kalatalousmaksun suuruutta on siten oikea ja vakiintunut. 6

Vesilain mukaan kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. ELY-keskuksen käsityksen mukaan lainsäädäntö pyrkii nimenomaan turvaamaan tarkoituksenmukaisen kompensaation aiheutetuista haitoista. Velvoitteen poistaminen ei täytä ehtoa kalataloudellisen tuloksen parantamisesta. 7 MUISTUTUKSET JA MIELIPITEET Ankeriaan levinneisyys ja biologia Pato Osakeyhtiön hakemuksessa väitetään useaan otteeseen, että ankeriasta ei olisi ollut Kymijoen vesistössä Myllykosken voimalaitoksen yläpuolella. Hakija perustaa näkemyksensä mm. kansalliseen ankeriaanhoitosuunnitelmaan. ELY-keskus on todennut, että kansallisessa ankeriaanhoitosuunnitelmassa tällaista väitettä ei ole esitetty. Hoitosuunnitelman sivulla 10 käsitellään ankeriaan levinneisyyshistoriaa. Tietojen mukaan ankeriaasta on havaintoja ajalta ennen jokien laajamittaista patoamista mm. Päijänteestä (varsin yleinen), Vesijärvestä, Puulasta, Keiteleestä ja Pielavedestä. Edellä mainitut järvet kuuluvat Kymijoen vesistöön ja ankeriaan nousu näihin järviin on siten tapahtunut Kymijoen kautta. Ankeriaasta on havaintoja aina vesistöalueen latvaosien järviä (72 metriä merenpinnan yläpuolella) myöten. Tämä seikka osoittaa kiistatta, että Myllykosken vesivoimalaitos on aiheuttanut merkittävää haittaa ankeriaskannoille estäessään niiden syönnösvaelluksen järvialueille ja haitatessaan merkittävästi kutuvaellusta. Ankeriaan pyynti on aikoinaan kohdistunut sekä syönnöksellä oleviin että kutuvaellukselle lähteneisiin yksilöihin. Ankeriaan pyynnillä, joka on kohdistunut kutuvaellukselle lähteneisiin yksilöihin, on ollut Kymijoella suuri merkitys mm. Kuusankoskessa ja Tammijärven alapuolisilla koskilla. Myllykosken voimalaitos on aiheuttanut siten biologisen haitan lisäksi merkittävää kalastuksellista haittaa estäessään ankeriaan vaellukset. ELY-keskus on pyytänyt hakemuksen hylkäämistä. 3) Kouvolan kaupunki on ilmoittanut, ettei se anna hakemuksesta lausuntoa. 4) Valkealan kalastusalue, 5) Kymijoen kalastusalue ja 6) Iitin-Jaalan kalastusalue ovat todenneet, että koska kyseistä ankeriaskourua ei ole toteutettu eikä ylläpidetty, on perusteltua korvata vuoden 1927 päätöksen lupaehto 3:0 kalatalousviranomaisen hyväksymän suuruisella kalatalousmaksulla. Kalastusalueet ovat pitäneet tarpeellisena myös samassa lupaehdossa mainitun kalatien rakentamista kalojen kulun tur-

vaamiseksi. Tällöin lupamääräyksen kohdan 3:0 ensimmäinen lause voidaan poistaa ja korvata laiminlyöty velvoite vuotuisella kalatalousmaksulla. Valkealan kalastusalue 4) on lisäksi todennut, että kalojen kulun turvaaminen on linjattu kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmissa 1995 ja 2008 seuraavasti: Vaelluskalojen vapaa kulku tulee turvata, jos se on mahdollista. Kymijoki on ollut ankeriaalle tärkeä nousuväylä Valkealan Väliväylälle. Kymijoen kalastusalue 5) on lisäksi huomauttanut, että kalojen kulun turvaaminen on linjattu kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmissa 1997 ja 2010 seuraavasti: Vaelluskalojen vapaa kulku tulee turvata, jos se on mahdollista. Kalastusalue tukeutuu kalataloushallinnon kalatiestrategiaan. Iitin-Jaalan kalastusalue 6) on lisäksi todennut, että kalojen kulun turvaaminen on linjattu kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa 2008 seuraavasti: Kalastusalue kehittää vesiensä kalastoa kestävän kehityksen periaatteella. Mahdollisimman monien kalalajien kantojen lisääntyminen halutaan saattaa luonnonvaraiselle pohjalle mm. edesauttamalla vaelluskalojen pääsyä lisääntymisalueilleen, kunnostamalla sekä suojaamalla niitä muulta vesienkäytöltä. Luonnonvaraista lisääntymistä tai sitä palvelevaa istuttamista tuetaan tarpeellisilla kalastusmääräyksillä. Kymijoki on ollut aikanaan merkittävä ankeriaan nousuväylä Iitin-Jaalan kalastusalueella sijaitsevilla vesialueilla. 7) Vähä-Selänpään vesialueen osakaskunnan hoitokunta (yhteinen vesialue 286-444-876-1, Selänpää, Kouvola) on muistuttanut, että Pato Osakeyhtiö on ankeriaskourun rakentamisen laiminlyönnillä aiheuttanut merkittävää haittaa osakaskunnan vesialueella tapahtuvalle kalastukselle, koska ankerias ei ole päässyt nousemaan osakaskunnan vesialueelle. Koska ankeriaskourua ei ole rakennettu eikä ylläpidetty, hoitokunta on vaatinut toteutumattoman lupaehdon 3:0 korvaamista kalatalousviranomaisen hyväksymällä kalatalousmaksulla. 8) Viialan osakaskunta ja Ummeljoen osakaskunta eivät ole pitäneet ankeriaskourun rakentamisvelvoitteen poistamista tarkoituksenmukaisena eikä kalatalouden ylläpitämisen kannalta hyödyllisenä. Osakaskunnat ovat vaatineet ankeriaskourun rakentamattomuudesta aiheutuneen kalakannan vähentymisen korvaamista. 9) Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry on vaatinut, että hakijan pyyntö ankeriaskouruvelvoitteen poistamiseksi on hylättävä perusteettomana. Kalatalousvelvoitteen asettamiseen ankeriaskouruvelvoitteen sijaan tulisi luonnonsuojelupiirin mielestä suhtautua vasta toissijaisena vaihtoehtona. Vaatimustensa perusteluina luonnonsuojelupiiri on muun muassa todennut, että toisin kuin hakija on esittänyt, ankerias kuuluu Kymijoen alkuperäislajistoon. Joen ankeriaskanta on nykyään täysin istutusten varassa. Ankerias ei pääse nousemaan jokeen eikä liikkumaan joessa patojen ohi. Nykyisten istutuskantojen tulisi päästä mereen ohittamalla patoja alasvael- 8

luksellaan. Sen sijaan ne silpoutuvat turbiineihin. Nykyiset olosuhteet Kymijoessa ovat siten kelvottomat myös istutuskannalle. Vaikka voimalaitospadot Myllykosken ylä- ja alapuolella muodostavatkin esteen ankeriaalle, tästä ei luonnonsuojelupiirin mielestä seuraa, että esteettömyyttä ei tulisi toteuttaa. Tästä ei myöskään seuraa, että yhtiön ei tulisi noudattaa vuoden 1927 päätöstä ankeriaskourun rakentamiseksi kustannuksellaan Myllykosken voimalaitokseen. Muistuttajan käsityksen mukaan pitää pyrkiä tilanteeseen, joka joessa on vallinnut ennen voimalaitospatojen rakentamista. Koko Kymijokeen pitää avata kulkumahdollisuus yläja alasuuntaan. Myllykosken voimalaitoksen ankeriaskouruvelvoitteen täytäntöönpano on tärkeä osa tätä työtä. Ankeriaskouru, sen ylläpito ja siihen varattava vesimäärä ovat vesipuitedirektiivin mukaisia toimenpiteitä. Suomi on sitoutunut vesien hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä ja vesipuitedirektiivi määrittelee kalojen ja vesieliöiden vapaan kulun voimalaitosten ohi direktiivin mukaiseksi toiminnaksi, jota ei saa heikentää poistamalla velvoitteita. Päinvastoin lupaa käsiteltäessä säännöstelijä on velvoitettava rakentamaan ja ylläpitämään ohitusuomat ja kalatiet vuoden 2015 loppuun mennessä ja pysyvästi sen jälkeen. Luonnonsuojelupiiri on katsonut, että mikäli aluehallintovirasto purkaa Pato Osakeyhtiön ankeriaskouruvelvoitteen Myllykoskella, yhtiölle tulee asettaa kalatalousvelvoite. Yhtiölle asetettavan kalatalousvelvoitteen kohteeksi tulee määrätä Kymijoen kalataloudellinen kunnostus, jonka sisällön kalatalousviranomaiset tarkemmin määrittävät. Mikäli ankeriaskouruvelvoite säilyy, pitää varmistaa, että kouru myös rakennetaan sitovalla aikataululla. 10) AA Värälän Kartanon yhtenä omistajana on puoltanut ankeriaskourun rakentamisvelvoitetta koskevan lupamääräyksen poistamista ilman vaatimuksia. 9 HAKIJAN SELITYS Hakija on 25.10.2012 toimittanut aluehallintovirastoon selityksensä lausunnon, muistutusten ja mielipiteen johdosta. Hakija on uudistanut huomautuksensa ankeriaskouruvelvoitteen epätarkoituksenmukaisuudesta sekä ankeriaan levinneisyydestä ja biologiasta. Hakija on muun muassa huomauttanut, että koska kyse on ainoastaan Viipurin läänin maaherran päätöksen lupaehdossa 3:0 määrätystä ankeriaskourun rakentamisvelvoitteesta, nyt käsitellään ankeriaskouruvelvoitteen tarkoituksenmukaisuutta päätöksen antamishetkellä ja nykytilanteessa. Ankeriaskouruvelvoite on määrätty vähentämään nimenomaan ankeriaille aiheutuvaa haittaa. Koska ankeriaita ei velvoitetta annettaessa ole esiintynyt Kymijoen yläjuoksulla muuten kuin satunnaisesti, velvoitetta ei yhtiön käsityksen mukaan olisi tullut antaa. Tämän vuoksi velvoite tulee poistaa kokonaan. Muut Viipurin läänin maaherran päätöksessä asetetut kalatalousvelvoitteet ovat edelleen voimassa eikä yhtiö ole hakenut niihin muutosta. Tästä syys-

tä ankeriaskouruvelvoitetta ei tule muuttaa kalatalousmaksuksi, koska ko. velvoite on koskenut nimenomaan ankeriaita eikä muita kalalajeja, kuten esim. ELY-keskuksen mainitsemaa kirjolohta. Muita kalalajeja koskee päätöksen ehdollinen kalatalousvelvoite, jossa todetaan, että tarpeen vaatiessa omistajan tulee rakentaa kalaportaat tai kalanviljelylaitos kalatalousosaston hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Jos ankeriaskouruvelvoite nyt muutettaisiin muita kalalajeja koskevaksi kalatalousmaksuksi, yhtiötä velvoittaisivat päällekkäiset kalatalousvelvoite ja kalatalousmaksu. Tämä olisi yhtiön mielestä lainvastaista ja kohtuutonta. Pato Osakeyhtiö on yhtynyt ELY-keskuksen näkemykseen, että ankeriaskourun rakentamisvelvoite ei ole nykytilanteessa tarkoituksenmukainen ottaen huomion, ettei alueella esiinny luonnonvaraisia ankeriaita. Yhtiö on katsonut, ettei ankeriaskourun rakentamisesta olisi missään vaiheessa ollut ankeriaille hyötyä, joten velvoite tulee poistaa kokonaan. Yhtiö on katsonut, että vesipuitedirektiiviä ja sen nojalla annettuja kansallisia säädöksiä on noudatettu asianmukaisesti, joten Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n muistutus on tältä osin aiheeton. Muistutuksissa esitetyn ankeriaan levinneisyyden ja biologian osalta yhtiöllä ei ole huomauttamista. Yhtiö on todennut, ettei ankeriaskourua ole tarkoituksenmukaista rakentaa. Lisäksi satunnaisten havaintojen perusteella ankeriaskourua ei olisi ollut tarkoituksenmukaista rakentaa myöskään silloin, kun velvoite on alun perin asetettu. Koska vahinkoa arvioitaessa lähtökohtana ovat vesistöalueen paikalliset olosuhteet eli Myllykosken voimalaitosrakentamisen vaikutus alueen ankeriaskantaan, on vuonna 1927 annettu lupamääräys hakijan käsityksen mukaan virheellinen. Yhtiö ei ole kiistänyt sitä, että ankeriaita olisi havaittu satunnaisesti myös Myllykosken voimalaitoksen kohdalla, mutta tästä huolimatta ankeriaskourun rakentaminen ei Myllykosken vesivoimalaitosta rakennettaessa enää ollut tarkoituksenmukaista. Vesivoimalaitoksen rakentaminen ei alun perin ole vaikuttanut ankeriaskannan levinneisyyteen eikä voimalaitoksella ole sellaisia vaikutuksia nykyäänkään. Yhtiö on vielä korostanut, että jo ennen Myllykosken voimalaitoksen rakentamista Kymijoen varrella sijaitsi jo vuonna 1922 rakennettu Anjalankosken voimalaitospato. Nykyään Myllykosken voimalaitos sijaitsee Kymijoessa usean voimalaitoksen keskellä. Tämän perusteella ankeriaskouruvelvoite on ollut epätarkoituksenmukainen jo sitä asetettaessa ankeriaan levinneisyys ja biologia huomioon ottaen. Ankeriaskouruvelvoite tulee poistaa hakijan esityksen mukaisesti. 10

11 ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Asiaratkaisu Perustelut Aluehallintovirasto hylkää hakemuksen. Aluehallintovirasto on 27.12.2012 antamallaan päätöksellä nro 285/2012/2 Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen E- vastuualueen hakemuksen (Dnro ESAVI/548/04.09/2010) johdosta muuttanut Kymijoen Myllykosken vesivoimalaitoksen rakentamista koskevan Viipurin läänin maaherran 21.12.1927 antamassa päätöksessä nro 10607 määrätyn ankeriaskourun rakentamista ja ylläpitoa koskevan velvoitteen 17 000 euron suuruiseksi kalatalousmaksuksi. Edellytyksiä ankeriaskouruvelvoitteen poistamiseksi ei siten ole. Aluehallintovirasto viittaa päätökseensä nro 285/2012/2. Sovelletut lainkohdat Vesilain (587/2011) 19 luvun 10 Lausuntoihin, muistutuksiin ja mielipiteisiin vastaaminen Aluehallintovirasto jättää tämän hakemuksen yhteydessä tutkimatta Valkealan kalastusalueen (4), Kymijoen kalastusalueen (5) ja Iitin-Jaalan kalastusalueen (6) vaatimukset, jotka koskevat kalatien rakentamista. Aluehallintovirasto jättää myös tutkimatta Viialan osakaskunnan ja Ummeljoen osakaskunnan (8) vaatimukset ankeriaskourun rakentamattomuudesta aiheutuneen kalakannan vähentymisen korvaamiseksi. Muilta osin enemmän lausunnon antaminen lausuntojen, muistutusten ja mielipiteiden johdosta ei ole tarpeen, koska hakemus on hylätty. KÄSITTELYMAKSU Käsittelymaksu on 3 106 euroa. Lasku lähetetään myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Maksu määräytyy aluehallintovirastojen vuosien 2012 ja 2013 maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan voimalaitosta, johon ei liity yläpuolisen altaan säännöstelyä, koskevan hakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on 31 060 euroa. Yksittäisen lupamääräyksen teknisluonteisesta muuttamisesta perittävän maksun suuruus on 10 prosenttia taulukon mukaisesta maksusta.

12 PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Pato Osakeyhtiö Jäljennös päätöksestä Kouvolan kaupunki Iitin kunta Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Iitin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (sähköpostitse) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, E-vastuualue (sähköpostitse) Suomen ympäristökeskus (sähköpostitse) Ilmoitus päätöksestä Listan dpoesavi-94-04-09-2012 mukaan. Ilmoittaminen ilmoitustauluilla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Kouvolan kaupungin ja Iitin kunnan virallisilla ilmoitustauluilla.

13 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Hannu Kokko Ulla Kuusiniemi Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Hannu Kokko. Asian on esitellyt ympäristölakimies Ulla Kuusiniemi. UK/sl

VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on 30 päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 28.1.2013. Päätöksestä voivat valittaa asianosaiset, rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät, hankkeen sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella hankkeen ympäristövaikutukset ilmenevät, valtion valvontaviranomainen sekä hankkeen sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen aluehallintovirastolle Aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Ratapihantie 9, 00520 Helsinki postiosoite: PL 110, 00521 Helsinki puhelin: (vaihde) 029 501 6000 fax: 09 6150 0533 sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallinto-viranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.