Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 1 (21) VIESTINTÄVIRASTON MÄÄRÄYKSEN 32 I/2006 M PERUSTELUMUISTIO MÄÄRÄYS YLEISEN PUHELINVERKON NUMEROINNISTA 32 I/2006 M Tämä muistio perustuu alun perin viestintämarkkinalain kokonaisuudistuksen yhteydessä uusittuun numerointimääräyksen versioon 32 F/2003 M yleisen puhelinverkon numeroinnista. Perustelumuistiota on päivitetty muutettaessa määräystä versioilla 32 G/2004 M, 32 H/2005 M ja 32 I/2006 M. Muistioon on merkitty asianomaisten pykälien kohdalle kehystettyinä viimeisen määräysmuutoksen takia tehdyt muutokset tai maininta, että muutoksia ei ole tehty. Muistiossa on säilytetty kootusti perustelut koko viimeisimmälle voimassa olevalle määräykselle. Määräys 32 I/2006 M korvaa voimassa olevan määräyksen 32 H/2005 M yleisen puhelinverkon numeroinnista. Sisällöllisiä muutoksia määräyksessä 32 I/2006 M ovat palvelunumerot rinnastetaan tilaajanumeroihin siinä, että teleyritykset voivat sopimusperusteisesti luovuttaa toisilleen myös palvelunumerosarjoja (3 4. mom.). palvelunumerosarjan 0101 käyttötarkoitus muutetaan asianomaisen teleyrityksen pyynnöstä, uusi käyttötarkoitus on yritysnumerot SISÄLLYSLUETTELO LAINSÄÄDÄNTÖPERUSTA... 2 MÄÄRÄYKSEEN LIITTYVÄT LAIN SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET... 2 MÄÄRÄYKSEN SÄÄNNÖSKOHTAISET PERUSTELUT... 3 1 LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET... 4 1 Soveltamisala... 4 2 Määritelmät... 4 3 Numeroiden ja tunnusten käyttöoikeuden myöntäminen... 5 2 LUKU PUHELINNUMERON RAKENNE... 6 4 Kansainvälinen numero... 6 5 Kansallinen numero... 6 3 LUKU PUHELINVERKKOJEN NUMEROINTI... 7 6 Telealueiden tunnukset... 7 7 Telealueen kiinteän puhelinverkon tilaajanumerot... 8 8 Kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset tilaajanumerot... 8 9 Kaukoverkot... 9 10 Kansainväliset puhelinverkot... 9 11 Yleinen operaattoritunnus... 10 12 Matkaviestinverkot... 11 4 LUKU TELEPALVELUIDEN NUMEROINTI... 12 13 Hätänumerot... 12 14 Yleistä palvelunumeroista... 12 15 Valtakunnalliset palvelut... 12 16 Telealuekohtaiset palvelut... 13 17 Teleyrityskohtaiset palvelut... 13 18 Kansainväliset palvelut... 13 19 Yleinen numerotiedotuspalvelu... 15 20 Lyhytsanomapalvelut... 15 5 LUKU TEKNISET OHJAUSNUMEROT JA TUNNUKSET... 16 21 Teleyritystunniste... 17 22 CUG ja Centrex-teleyritystunnukset... 17 23 Matkaviestinverkkojen tunnukset... 17 24 Merkinantopistekoodit... 18 25 Hätäliikenteen ohjausnumerot... 18 26 Heksadesimaalinumerot... 18
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 2 (21) 6 LUKU NUMEROINTISUUNNITELMAT... 19 27 Kansallinen numerointisuunnitelma... 19 28 Lyhytsanomapalveluiden numerointisuunnitelma... 19 7 LUKU VOIMASSAOLOAIKA JA TIEDONSAANTI... 19 29 Voimaantulo ja siirtymäsäännökset... 19 LIITTEET:... 20 1. Kansallinen numerointisuunnitelma (ks. 27 )... 20 2. Lyhytsanomapalvelunumeroiden numerointisuunnitelma (ks. 28 )... 20 3. Telealueet ja kunnat (=telealueiden alueellinen määrittely) (ks. 6 )... 21 LAINSÄÄDÄNTÖPERUSTA Viestintäviraston tekniset määräykset perustuvat pääosin 25.7.2003 voimaan tulleen viestintämarkkinalain (393/2003) yleiseen teknisten määräysten antovaltuutukseen. Viestintämarkkinalaki perustuu aikaisempaan telelainsäädäntöön, voimassa olevan perustuslain vaatimuksiin sekä EY:n helmikuussa 2002 hyväksymiin sähköisen viestinnän puite-, valtuutus-, käyttöoikeus- ja yleispalveludirektiiveihin. 1 Numeroinnin kansallisesta hallinnoinnista säädetään puitedirektiivissä. Määräyksessä ovat yleensä vain pakottavat vaatimukset. Viestintävirasto antaa edelleen tarvittaessa erikseen määräyksiin liittyviä suosituksia ja ohjeita. MÄÄRÄYKSEEN LIITTYVÄT LAIN SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET Numeroinnin perusteista säädetään viestintämarkkinalain 6 luvussa: 46 :ssä säädetään telealuejaon perusteista, 47 :ssä Viestintäviraston oikeudesta määrätä numeroinnista, 48 :ssä numeroiden tai tunnusten käyttöoikeuksien myöntämisestä, 49 :ssä numerointimaksusta, 50 :ssä numeron tai tunnuksen käyttöoikeuden peruuttamisen perusteista ja 65 :ssä eurooppalaisen numeroalueen puheluista. Viestintäviraston nyt tekemä määräys perustuu pääosin lain 47 :ään. Määräys liittyy myös seuraaviin numerointia, teleliikenteen ohjausta ja käyttäjien oikeuksia koskeviin säännöksiin: Viestintämarkkinalain 53 :n mukaan teleyrityksen on huolehdittava siitä, että Euroopan talousalueeseen kuuluvista valtioista voidaan soittaa Suomessa käytössä oleviin muihinkin kuin maantieteellisiin numeroihin, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ja jos puhelun vastaanottaja ei ole kaupallisista syistä rajoittanut tietyiltä maantieteellisiltä alueilta tulevia puheluja. Lain säännös tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että 0600- tai 0800-numerossa palvelua tarjoava palveluntuottaja voi halutessaan estää pääsyn palveluunsa ulkomailta, jos ulkomailta tulevista puheluista aiheutuu palveluntuottajalle puhelun vastaanottajana kustannuksia, joihin ei ole toteutettavissa kansainvälistä tilitysjärjestelmää ja joita palvelun tuottaja ei halua maksaa. Teleyritys ei sen sijaan säännöksen mukaan voisi estää pääsyä vastoin palvelutarjoajan eli puhelun vastaanottajan vaatimusta. Määräyksen 14 :ssä tarkennetaan 53.3 :n nojal- 1 Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (2002/21/EY, puitedirektiivi), Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisiä viestintäverkkoja ja - palveluja koskevista valtuutuksista (2002/20/EY, valtuutusdirektiivi), Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (2002/19/EY, käyttöoikeusdirektiivi) ja Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (2002/22/EY, yleispalveludirektiivi).
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 3 (21) la puhelun vastaanottajan (palveluntarjoajan) oikeutta estää pääsy palvelunumeroon ulkomailta. Viestintämarkkinalain 54 :ssä säädetään, että kaikkien teleyritysten käyttäjien valittavissa on oltava yleinen ulkomaantunnus 00 ja määräyksen 10 ja 11 :ssä tarkennetaan velvoitetta 54.2 :n nojalla numerovalinnan kokonaistoteutuksen osalta. Viestintämarkkinalain 55 :ssä säädetään käyttäjien oikeudesta saada maksutta yhteys yleiseen hätänumeroon 112 ja muihin Viestintäviraston 48 :n nojalla päättämiin poliisin tai pelastusviranomaisten hätänumeroihin. Määräyksen 13 :ssä osoitetaan poliisille hätänumero 10022. Hätäliikenteen ohjauksesta ja varmistamisesta määrätään tarkemmin Viestintäviraston määräyksessä 33. Viestintämarkkinalain 56 :ssä säädetään yleisestä velvoitteesta toteuttaa käyttäjille yleinen numerotiedotuspalvelu. Tässä määräyksessä ei määrätä tiedotuspalvelun toteuttamisesta tai ratkaista sitä, missä numeroissa tarjottavat tiedotuspalvelut täyttävät 56 :n yleispalveluvelvoitteet tai mitkä tiedotuspalvelut katsotaan 56 :n tarkoittamiksi palveluiksi, joiden on lain mukaan oltava kohtuuhintaisia. Sen sijaan määräyksen 19 :ssä osoitetaan yleisesti numerotiedotuskäyttöön tiettyjä palvelunumeroita ja toisaalta määrätään näiden numeroiden sallituista käyttötarkoituksista. Numerotiedotuksen yhteydessä tarjottavan puhelun kytkemisen katsotaan voivan kuulua numerotiedotukseen lisäpalveluna. Viestintämarkkinalain 62 :n mukaan kiinteän puhelinverkon markkinavoimaltaan huomattavaksi (HMV) määrätyn teleyrityksen on tarjottava käyttäjille sekä puhelukohtaista että sopimusperusteisesti pysyvää puhelinpalvelun tarjoajan valintamahdollisuutta eli operaattorivalintaa. Sama velvoite voi koskea matkaviestinverkon teleyritystä Viestintäviraston nimenomaisen HMV-päätöksen perusteella. Määräyksen 9, 10 ja 11 :ssä tarkennetaan velvoitetta lain 62.4 :n nojalla numerovalinnan kokonaistoteutuksen osalta. Viestintämarkkinalain 65 :n mukaan teleyritysten on välitettävä eurooppalaiselle numeroalueelle soitetut puhelut. Määräyksen 18 :ssä tarkennetaan velvoitetta 65.2 :n nojalla osoittamalla ITU-T:n osoittama maatunnusta vastaava yleiseurooppalaisten palveluiden tunnus 3883. Määräyksellä on liittymäkohtia myös viestintämarkkinalain 79 :ssä säädettyyn käyttäjien oikeuteen estää liittymästään pääsy tiettyihin puhelinpalveluihin ja teleliikenteen estoluokista annettuun määräykseen 35, jossa määrätään, kuinka estopalvelut toteutetaan numeroryhmittelyn perusteella. Edelleen määräys liittyy viestintämarkkinalain 51 :ään, jossa säädetään käyttäjien oikeudesta saada puhelinnumeronsa siirretyksi teleyritystä vaihtaessaan, ja puhelinnumeron siirrettävyydestä annettuun määräykseen 46, jossa tarkennetaan siirron teknistä menettelyä sekä siirto-oikeuden piiriin kuuluvia numeroita. MÄÄRÄYKSEN SÄÄNNÖSKOHTAISET PERUSTELUT Määräyksen eri säännöksiin liittyy Viestintäviraston mahdollisuuksia myöntää poikkeuslupa säännöksen vaatimuksista. Poikkeusluvan myöntäminen edellyttää aina vähintään hakijan esittämiä perusteltuja tai teknisesti perusteltuja syitä, joiden takia tingitään numeroinnin selkeydestä ja muista numerointimääräyksen säännösten tarkoituksista. Harkintakriteereitä kuvataan määräyksessä keveimmästä ankarimpaan määritelmillä perustellut syyt, erityiset (esim. käyttäjän oikeuksiin liittyvät) syyt, painavat syyt ja erityisen painavat syyt.
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 4 (21) 1 luku Yleiset säännökset 1 Soveltamisala Määräyksen soveltamisalaan kuuluu sekä käyttäjälle näkyvät numerot että käyttäjille näkymättömät verkon sisäiset tunnukset, kuten puhelinverkkojen tekniset ohjausnumerot ja tunnukset, joilla tarkoitetaan mm. merkinantopistekoodeja ja muita määräyksen 5 luvusta ilmeneviä tunnuksia. Viestintämarkkinalain mukainen puhelinverkon käsite kattaa niin kiinteät kuin langattomatkin pääasiassa kohdeviestintään käytettävät verkot. Perinteisten puhelin- ja matkaviestinverkkojen lisäksi näihin voivat kuulua myös dataverkot, jos niitä käytetään pääasiassa kohdeviestintään. Numerointimääräyksen soveltamisalan ratkaisee ennen kaikkea numeroiden käyttötarkoitus. Määräys voi koskea puhelin- eli kohdeviestintäverkoista dataverkkoja vain sikäli, kun niissä ohjataan viestintää E.164 -numeroilla tai niissä käytetään muita soveltamisalassa mainittuja tunnuksia: selvyyden vuoksi erikseen mainittuja matkaviestinverkon lyhytsanomanumeroita tai määräyksen 5 luvussa tarkoitettuja teknisiä ohjausnumeroita ja tunnuksia. IP-osoitteisiin (IPv4 tai IPv6-järjestelmän mukaisiin) määräystä ei sovelleta. Teleyrityskohtaiset palvelunumerot ja hätänumerot eivät kuulu E.164-numeroihin, mutta ne vastaavat luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan E.164-numeroita. Määräystä sovelletaan yleisiin puhelinverkkoihin ja niissä toteutettaviin viestintäpalveluihin. Yleinen verkko tarkoittaa viestintämarkkinalain määrittelyn mukaan verkkoa, jota tarjotaan etukäteen rajaamattomalle käyttäjäpiirille. Viranomaisverkoilla tarkoitetaan viestintämarkkinalain määritelmän mukaisesti yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, pelastustehtäviin tai väestönsuojeluun liittyvien tarpeiden vuoksi rakennettua verkkoa. Määräystä sovelletaan viranomaisverkkojen numerointiin vain siltä osin, kuin se vaikuttaa yleiseen puhelinverkkoon ja on yhteensovitettava yleisen puhelinverkon kanssa. Määräystä sovelletaan muihin kuin yleisiin puhelinverkkoihin siltä osin, kuin niiden numerointi vaikuttaa yleiseen puhelinverkkoon tai niiden sisäiseen käyttöön tarkoitetut numerot tai tekniset tunnukset täytyy teknisen toimivuuden turvaamiseksi koordinoida yleisen puhelinverkon tai muun puhelinverkon numeroiden ja tunnusten kanssa. Käytännössä tarvetta tähän on esimerkiksi matkaviestinverkkojen (T)MNC-tunnuksilla. Säännöksen 2 momentissa on selvennetty määräyksen ajallista soveltamisalaa. Liikenteen ohjausta ja muita numeroiden käyttöön liittyviä säännöksiä on noudatettava siitä riippumatta, milloin numero tai tunnus on otettu käyttöön, mutta ennen määräyksen voimaantuloa myönnettyjä ja käyttöönotettuja numeroita ja tunnuksia ei tarvitse muuttaa uuden määräyksen mukaiseksi, paitsi jos siitä on nimenomaan erikseen määrätty. 2 Määritelmät
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 5 (21) Pykälässä määritellään määräyksessä käytettävät termit, joita ei ole määritelty viestintämarkkinalaissa ja joihin liittyy määräyksessä yksilöityjä velvoitteita. Numeroilla tarkoitetaan tässä muitakin kuin 10-järjestelmän numeroita, kuten esim. heksadesimaalinumeroita. IPv4- tai IPv6-osoitteita määräys ei koske. Lyhytsanomapalveluiden numeroiden määritelmä kattaa myös multimediaviestit ja myös muut kuin matkaviestinverkot. Kohdan 3 perusteella yleinen operaattoritunnus ei ole ulkomaantunnus. Tilaajanumeroita ei ole erikseen määritelty. Käsitettä voidaan pitää yleisesti tunnettuna, eikä sen sisältöä ole tarkoitus myöskään muuttaa liikenne- ja viestintäministeriön teleyritysten televerkkojen ja -palvelujen yhteenliittämisestä antaman päätöksen 1393/1997 2 :n määritelmästä, jonka mukaan tilaajanumero on liittymän yksilöimiseksi käyttäjälle osoitettu numero tai muu tunnus, jota käytetään televiestinnässä. Lyhytsanomapalvelun numeron määritelmä on teknisesti neutraali eikä lyhytsanomapalveluiden numeroita rajata pelkästään matkaviestinverkkoon, sillä erilaisia SMS-, MMS- ja EMS-palveluihin rinnastettavia lyhytsanoma- tai pikasanomapalveluita, joiden ohjaamiseen lyhytsanomanumerot soveltuvat, voidaan teknisen kehityksen edistyessä välittää myös muissa kuin matkaviestinverkoissa. 3 Numeroiden ja tunnusten käyttöoikeuden myöntäminen Määräyksessä 32 I/2006 M on palvelunumerot rinnastettu tilaajanumeroihin siinä, että teleyritykset voivat sopimusperusteisesti luovuttaa toisilleen myös palvelunumerosarjoja. Perustelumuistioon on lisätty selvennys 071-numeroiden ja lyhytsanomapalvelunumeroiden käyttöoikeuden siirrosta. Viestintämarkkinalain 48 :n mukaan Viestintäviraston on tehtävä numerointipäätös tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta 3 viikon määräajan kuluessa hakemuksen saapumisesta. Hallintolain (434/2003) 19 :n mukaan asia pannaan vireille kirjallisesti. Sen, joka haluaa käyttöönsä teletoiminnan numeron tai tunnuksen, on haettava numeron tai tunnuksen käyttöoikeutta kirjallisesti Viestintävirastolta. Muotovaatimus täyttyy myös telekopiolaitetta käyttäen. Hakemus voidaan toimittaa myös sähköisessä muodossa, jolloin siihen sovelletaan lakia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003). Pykälän 1 momentissa määrätään siitä kuka voi hakea numeroa tai tunnusta. Numeron tai tunnuksen käyttöoikeutta voi hakea pääsääntöisesti vain teleyritys. Tämä perustuu siihen, että numeroiden käyttötarkoitus on käytännössä teleyrityksen toimintaan kuuluvaa viestintäpalveluiden tarjoamista loppukäyttäjille tai viestinnän välitykseen tarvittavaa teknistä ohjausta puhelinverkossa. Poikkeukset on mainittu tässä erikseen. Jos numeron tai tunnuksen määräyksen mukainen käyttötarkoitus sitä edellyttää, myös muu kuin teleyritys voi hakea numeroa tai tunnusta. Näin voi olla esimerkiksi muissa kuin yleisissä matkaviestinverkoissa tarvittavissa teknisissä tunnuksissa. Siirrettävän valtakunnallisen 071-alkuisen tilaajanumeron käyttöoikeus myönnetään suoraan numeron loppukäyttäjälle ja lyhytsanomapalvelunumeron käyttöoikeus myönnetään suoraan palvelun tarjoajalle. Näiden numeroiden käyttöoikeuksien haltijoiden on sitten sovittava teleyrityksen tai teleyritysten kanssa numeron käyttöönotosta. Loppukäyttäjät ja palveluntarjoajat voivat hakea numeroiden käyttöoikeutta suoraan Viestin-
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 6 (21) tävirastolta. Teleyritys voi hakea asiakkaansa puolesta numeron käyttöoikeutta: tällöin teleyritys toimii asiakkaansa asiamiehenä asiassa ja käyttöoikeus myönnetään varsinaisen hakijan eli asiakkaan nimiin. Käyttöoikeuden haltija ei voi suoraan luovuttaa 071-numeron tai lyhytsanomapalvelunumeron käyttöoikeutta toiselle, vaan käyttöoikeuden haltijan on ilmoitettava kirjallisesti Viestintävirastolle luopuvansa käyttöoikeudesta ja sen jälkeen uusi hakija voi hakea käyttöoikeutta kyseiseen numeroon. Pykälän 3 momentti koskee numeroita ja tunnuksia, jotka ovat tarpeen televiestinnän ohjauksessa ja jotka osoitetaan teleyritysten yhteiskäyttöön. Tällaisten numeroiden ja tunnusten käyttöönottoon voi tulla aloite teleyritykseltä tai muulta taholta tai Viestintävirasto voi osoittaa tarvittavia tunnuksia oma-aloitteisesti. Varsinaista hakemusmenettelyä ei kuitenkaan yleensä tarvita. Pykälän 4 momentin mukaan Viestintävirastolle täytyy ilmoittaa, jos viraston teleyritykselle myöntämä tilaajanumeroalue tai palvelunumeroalue siirtyy sopimusperusteisesti toisen (yleensä palveluoperaattorina toimivan) teleyrityksen käyttöön. Sopimusperusteisesti teleyritysten välillä voidaan siirtää tilaajanumeroalueita ja palvelunumeroalueita. Ilmoitus on tarpeen, jotta virastolla on numeroita myönnettäessä ja numeroiden käytön valvonnassa ajantasaiset tiedot eri teleyritysten numeroalueista. Kyseessä on numeroalueen luovuttavalle teleyritykselle asetettu ilmoitusvelvollisuus eikä Viestintävirasto tässä mainitun ilmoituksen perusteella tee päätöstä kyseisen numeroalueen siirtämisestä toisen teleyrityksen käyttöön. Numeroalueen käyttöoikeuden pysyvä siirtäminen toiselle teleyritykselle edellyttää molempien osapuolten hakemusta ja voi tapahtua esimerkiksi liiketoimintajärjestelyjen yhteydessä. 2 luku Puhelinnumeron rakenne 4 Kansainvälinen numero Numeron enimmäispituus perustuu ITU-T:n suositukseen E.164. Pykälän 2 momentin mukaan kansainvälinen numero saa olla enintään 15-osainen. Kuitenkin 13-15-osaisia numeroita saa ottaa käyttöön vain Viestintäviraston luvalla, koska määräyksen 5 :n 4 momentin mukaisesti yli 9-osainen kansallinen (merkitsevä) numero vaatii viraston luvan. Kansallisen numeron enimmäispituus vaikuttaa myös kansainvälisen numeron enimmäispituuteen. 5 Kansallinen numero Ei-maantieteellinen kansallinen (merkitsevä) numero muodostuu valtakunnallisen palvelun, kiinteän puhelinverkon valtakunnallisen tilaajanumeron tai matkaviestinverkon tunnuksesta ja tilaajanumerosta tai palvelun numerosta. Kansallisen numeron enimmäispituudesta saa poiketa vain Viestintäviraston luvalla. Sääntely 10-12-osaisten kansallisten (merkitsevien) numeroiden käyttöönotolle on tar-
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 7 (21) peen siksi, että pystytään havaitsemaan teleliikenteen ohjaukselle mahdollisesti aiheutuvat ongelmat ja varmistamaan keskitetysti, että kaikki teleyritykset saavat tarvittaessa tiedon pitkien numeroiden aiheuttamista vaikutuksista ja vaatimuksista teleliikenteen ohjaukselle. Edelleen on tarpeen huomioida yleisen numeropituuden vaikutukset ja mahdolliset rajoitukset siihen, miten pystytään tarvittaessa hallitsemaan koko kansallisen numerointijärjestelmän muutoksia: jos koko enimmäispituus on käytössä, se voi rajoittaa muutosmahdollisuuksia. Harkinta on sitä tiukempaa, mitä pidemmistä numeroista on kysymys ja mitä pysyvämpään numerointia sitovaan ratkaisuun se johtaa. Yleensä pidempien numeroiden tarve liittyy sellaisten uusien palveluiden kehittämiseen, joiden tekninen toteutus ei onnistu käytettävissä olevilla lyhyemmillä numeroilla. Kansallisen numeron enimmäispituus vaikuttaa myös 4 :ssä määrätyn kansainvälisen numeron enimmäispituuteen: jos kansallisen (merkitsevän) numeron enimmäispituus on 9, siitä seuraa, että kansainvälisen numeron enimmäispituus on 12. 3 luku Puhelinverkkojen numerointi 6 Telealueiden tunnukset Viestintämarkkinalain 46 oikeuttaa Viestintäviraston päättämään telealueista. Lain 140.3 :n siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaantullessa ollut telealuejako on voimassa, kunnes Viestintävirasto päättää 46 :n nojalla muuttaa sitä. Telealuejako on säädetty Liikenne- ja viestintäministeriön teleyritysten ja palveluiden yhteenliittämistä koskevassa päätöksessä (1393/1997, yhteenliittämispäätös). Viestintävirasto ei ole muuttanut telealuejakoa, vaan edellä mainitussa LVM:n päätöksessä määritelty jako on voimassa. Mahdollista telealuemuutosta ei myöskään määrättäisi numerointimääräyksessä, vaan se olisi viestintämarkkinalain 46 :n mukaan tehtävä erillisellä valituskelpoisella päätöksellä. Telealueiden tunnukset sen sijaan määrätään numerointimääräyksessä. Viestintämarkkinalain 46 :n perustelujen mukaan telealueella tarkoitetaan tiettyä maantieteellistä aluetta, jonka sisällä tapahtuvassa televiestinnässä ei pääsääntöisesti käytetä suuntanumeroa. Telealueen sisäinen liikenne on siis paikallisliikennettä ja telealueella noudatetaan suljettua numerointia. Ministeriön yhteenliittämispäätöksen mukaan maa on jaettu numerointialueisiin, joita ovat telealueet, poikkeuksena Uudenmaan telealue, joka jaettu kahteen numerointialueeseen. Edelleen viestintämarkkinalain 51 :n mukaan liittymäsopimuksen tehnyt käyttäjä voi halutessaan säilyttää numeronsa vaihtaessaan kiinteää liittymää telealueen sisällä. Uudenmaan telealueella alueen sisäinen liikenne on paikallisliikennettä. Numeroinnin suhteen alueella on käytössä kaksi tunnusta 09 ja 019 ja numerointi on suljettua näiden osa-alueiden sisällä. Määräyksen liitteessä 3 on kuvattu nykyinen telealuejako yhteenliittämispäätöksen perusteella laadittuna kuntaluettelona.
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 8 (21) Viestintämarkkinalain 2 :n 16 kohdassa määritellään paikallistelepalvelu viestintäpalveluksi, jossa välitetään televiestintää samalla telealueella sijaitsevien liittymien välillä. Paikallisliikenteen käsite on yhdenmukainen lain käsitteen kanssa. 7 Telealueen kiinteän puhelinverkon tilaajanumerot Viestintämarkkinalain 47 :n mukaan Viestintävirastolla on oikeus määrätä muun muassa numeroiden käyttötarkoituksesta. A0, A9 (A=2-8) ja 12-19 numeroita on myönnetty käyttöön aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella. Nämä numeroalueet on tarkoitus palauttaa numeroreserviin osoitettavaksi tarvittaessa mahdollisia uusia käyttötarpeita varten. Nykyiset käyttöoikeudet A0, A9 (A=2-8) ja 12-19 numeroihin pysyvät voimassa niin kauan kuin ne ovat saman loppukäyttäjän käytössä. Pykälän 2 momentista ilmenee, että teleyritykset eivät pääsääntöisesti saa ottaa näillä numeroalueilla käyttöön uusia numeroita. Uusia käyttäjiä numeroihin ei saa kytkeä, eikä käytössä olevia numeroita saa siten myöskään siirtää uusille käyttäjille. Viestintävirasto voi kuitenkin poikkeuksellisesti myöntää luvan uuden käyttäjän kytkemiseen. Luvan myöntämiseen on oltava erityisiä perusteita, perusteltua numeron siirtäminen voi olla esimerkiksi loppukäyttäjän elinkeinotoiminnan luovutustilanteessa tai vastaavasti jossain perhe- tai perintöoikeudellisessa saantotilanteessa. Pykälän 3 momentin mukaan sekä aivan uusien lyhyiden tilaajanumeroiden käyttöönotolle että vanhojen lyhyiden tilaajanumeroiden siirtämiseen uudelle käyttäjälle tarvitaan Viestintäviraston lupa. Ennestään käytössä olevia lyhyitä numeroita ei enää voi siirtää uusien asiakkaiden käyttöön ilman lupaa, jos numero vapautuu ja palautuu teleyritykselle. Tarkoitus on pitkällä tähtäimellä luopua kokonaan lyhyistä numeroista ja saada tilaajanumeroalueet tehokkaampaan käyttöön, joten uusien numeroiden myöntämisen syiltä edellytetään painavuutta. Syyt voivat liittyä lähinnä tilanteisiin, joissa loppukäyttäjä joutuisi syyttään objektiivisesti arvioiden kohtuuttomaan tilanteeseen. Vanhoja numeroita voi siirtää uusille käyttäjille kuten 2 momentissa tarkoitettuja tilaajanumeroitakin vain erityisistä käyttäjien oikeuksiin perustuvista syistä esimerkiksi elinkeinotoiminnan luovutustilanteessa tai perhe- tai perintöoikeudellisessa saantotilanteessa. Tässä kuten kaikessa muussakin numeroinnin poikkeuslupaharkinnassa yleisiä kriteereitä ovat aina myös numeroiden riittävyys, tasapuolisen kilpailun turvaaminen teleyritysten välillä, tarkoitukseen käytettävissä olevat numerot, mahdolliset vaikutukset teleliikenteen ohjaukseen ja numeroinnin perustavoite selkeyttää ja yhtenäistää numerointijärjestelmää. Pykälän 4 momentissa edellytetään Viestintäviraston lupaa käytössä olevien numerosarjojen muutoksille. Tarkoituksena on varmistaa, että muutokset eivät aiheuta tarpeetonta tai kohtuutonta haittaa käyttäjille ja muille teleyrityksille. On oletettavaa, että pääsääntöisesti lupa voidaan myöntää. 8 Kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset tilaajanumerot Määräyksessä 32 I/2006 M on lisätty yritysnumeroihin 0101-alkuinen sarja, joka aikaisemmassa määräyksessä oli osoitettu palveluryhmän II palveluille. Muutos johtuu 010- numeroaluetta hallitsevan teleyrityksen pyynnöstä.
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 9 (21) Muutos selkeyttää osaltaan numerointia siten, että 010-alkuisessa sarjassa on tämän jälkeen lisämaksullisille palvelunumeroille osoitettu vain 0100-alkuiset numerot. Kiinteän puhelinverkon valtakunnallisiin tilaajanumeroihin kuuluvat tilaajanumeroiden tavoin käytettävät kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset numerot eli valtakunnalliset yritysnumerot, kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset siirrettävät tilaajanumerot ja valtakunnallisten tavoitettavuuspalveluitten numerot. Yritysnumeroilla tarkoitetaan valtakunnallisia numeroita, joissa käyttäjä vastaanottaa puheluita puhelinnumerossa, joka on sama koko maasta valittuna. Valtakunnalliset tavoitettavuuspalvelunumerot on luotu joitain vuosia sitten. Käyttötarkoituksena oli alun perin muun muassa Internet-protokollaan perustuvaan verkkoon kytkeytyneen tilaajan osoittaminen. Tavoitettavuuspalvelunumerot soveltuvat VoIP-liittymien numeroiksi, mutta VoIPliittymien numeroina voidaan teknologianeutraalisuusperiaatteen mukaisesti käyttää muitakin numeroita ja niitä koskevat samat säännökset kuin muutenkin kyseisiä numeroita. Kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset siirrettävät tilaajanumerot Viestintävirasto myöntää suoraan loppukäyttäjälle. Muuten ne eivät eroa muista kiinteän puhelinverkon valtakunnallisista tilaajanumeroista, koska puhelinnumeron siirrettävyys koskee myös yritysnumeroita ja tavoitettavuuspalvelunumeroita. Numeron pituusääntelyn piiriin kuuluvat numerosarjat on lueteltu erikseen, koska joittenkin sarjojen pituusmäärittely poikkeaa määräyksen 5 :n pääsäännöstä. Numeron pituuden poikkeuslupaharkinnassa noudatetaan samoja kriteereitä kuin määräyksen 7 ja 12 :n perusteluissa on selvitetty. Poikkeusluvan myöntäminen voisi perustua yleisten poikkeuslupakriteerien ohella lähinnä käyttäjille mahdollisesti muutoin aiheutuviin kohtuuttomiin tilanteisiin. 9 Kaukoverkot Viestintämarkkinalain 2 :n 15 kohdassa määritellään kaukotelepalvelu viestintäpalveluksi, jossa välitetään televiestintää eri telealueilla sijaitsevien liittymien välillä. Kaukoliikenteen käsite on numeroinnin ja numerovalinnan kannalta yhdenmukainen lain käsitteen kanssa. Kaukoliikenne on sidottu telealueen käsitteeseen, joten matkaviestinverkoissa ei ole kaukoliikennettä. Suuntanumerolla ja telealue- tai teleyrityskohtaisella palvelunumerolla avattu liikenne toisen telealueen telealuekohtaiseen tai teleyrityskohtaiseen palvelunumeroon ei ole kaukoliikennettä vaan liikennettä palvelunumeroon. Pykälän 3 momentti liittyy viestintämarkkinalain 62 :ssä säädettyyn HMVvelvoitteeseen tarjota käyttäjille puhelukohtaista ja sopimusperusteista operaattorivalintaa. 10 Kansainväliset puhelinverkot
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 10 (21) Viestintämarkkinalain 2 :n 14 kohdassa määritellään kansainvälinen telepalvelu viestintäpalveluksi, jossa välitetään televiestintää Suomessa ja ulkomailla sijaitsevien liittymien välillä. Ulkomaanliikenteen käsite on numeroinnin ja numerovalinnan kannalta yhdenmukainen lain käsitteen kanssa. Matkaviestinverkoissa ulkomaanliikenteenä pidetään liikennettä, jossa viestitään suomalaisen teleyrityksen tarjoamasta liittymästä ulkomaisen teleyrityksen tarjoamaan liittymään. Jos kotimaisen teleyrityksen tarjoamaa matkaviestinliittymää käytetään ulkomailla, kysymys on verkkovierailusta, ei ulkomaanliikenteestä tämän määräyksen tarkoittamassa mielessä. Muussa kansainvälistä telepalvelua tai ulkomaanliikennettä koskevassa sääntelyssä ja yhteenliittämisessä tulkinta voi olla toinen: esimerkiksi suomalaiseen matkaviestinliittymään ulkomailla vastaanotettu liikenne hinnoitellaan ulkomaanliikennettä vastaavasti. Pykälän 2 momentti liittyy viestintämarkkinalain 62 :ssä säädettyyn HMVvelvoitteeseen tarjota käyttäjille puhelukohtaista ja sopimusperusteista operaattorivalintaa. Pykälän 3 momentin mukaan matkaviestinverkon kutsunsiirto ja tekstiviestien lähetys ulkomaille on sallittua myös tunnuksella 00. Tämä johtuu siitä, että tunnuksen 00 valinta johtaa aina teleyrityksen ennalta määrittelemän verkon käyttöön. Pykälän 4 momentti sisältää täsmentävän kiellon kansainvälisen teleliikenteen teleyrityksille välittää kansallisia puheluita ulkomaantunnuksen tai kansainvälisen teleliikenteen operaattoritunnuksen jälkeen valittavan Suomen maanumeron 358 avulla. Kyseessä on kielletty liikennetapaus ja kansainvälisen teleliikenteen teleyrityksen pitää ohjata näin valittu puhelu tiedotteeseen. Viestintävirasto on antanut asiasta ennen viestintämarkkinalain voimaan tuloa muutamille teleyrityksille päätöksiä, jotka perustuivat silloiseen liikenne- ja viestintäministeriön yhteenliittämispäätökseen 1393/1997. Käytännössä tämä kielto kohdistuu puheluihin kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoihin, koska nykyisen käytännön mukaan matkaviestinteleyritykset eivät ohjaa ulkomaankeskukseen valintaa +358 tai 00 358. Määräyksen kieltosäännös on yhdenmukainen viestintämarkkinalain 2 :n määritelmän kanssa: kansainvälinen telepalvelu määritellään laissa viestintäpalveluksi, jossa välitetään televiestintää Suomessa ja ulkomailla sijaitsevien liittymien välillä. Viestintävirasto on 18.10.2004 tehnyt päätöksen dn:o 869/532/2004, jonka mukaan teleyritys ei saa muuttaa asiakkaan puhelukohtaisesti valitsemaa operaattoritunnusta vaan puhelu on ohjattava operaattoritunnuksen osoittamaan verkkoon. Jos kyseistä operaattoritunnusta ei ole avattu asiakkaan liittymäteleyrityksen verkossa, puhelu on ohjattava tiedotteeseen. Edellä mainittu päätös koski puheluja kansainväliseen televerkkoon, mutta päätöksessä otettu kanta on yleispätevä kaikkiin liikennetyyppeihin 11 Yleinen operaattoritunnus Pykälän 1 momentti liittyy viestintämarkkinalain 62 :ssä säädettyyn HMVvelvoitteeseen tarjota käyttäjille puhelukohtaista ja sopimusperusteista operaattorivalintaa.
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 11 (21) Pykälän 2 momentti sisältää 10 :ää vastaavan kiellon kansainvälisen teleliikenteen teleyrityksille välittää liikennettä käyttäen yleisen operaattoritunnuksen ja ulkomaantunnuksen 00 jälkeen valittavaa Suomen maanumeroa 358. Valittaessa paikallispuhelu yleisellä operaattoritunnuksella (joko puhelukohtaisesti tai ESV-sopimuksella) ja oman telealueen suuntanumerolla puhelu voidaan viedä perille tai ohjata tiedotteeseen. Puhelun vieminen perille on perusteltua, koska oman telealueen suuntanumerolla valittu paikallispuhelu on ohjattava 9 :n mukaan perille ja yleiseen operaattoritunnukseen voi sisältyä myös paikallispuhelumahdollisuus. Verkossa on yleinen käytäntö, että tällainen puhelu viedään perille. Edellä olevalla perustelumuistion tekstillä ei ole tarkoitus muuttaa olevaa käytäntöä. 12 Matkaviestinverkot Pykälän 2 momentin mukaan sekä aivan uusien lyhyiden numeroiden käyttöönotolle että vanhojen lyhyiden tilaajanumeroiden siirtämiseen uudelle käyttäjälle tarvitaan Viestintäviraston lupa. Jos numero vapautuu ja palautuu teleyritykselle, sitä ei saa antaa uudelle käyttäjälle ilman Viestintäviraston erityisestä syystä myöntämää lupaa. Tarkoitus on pitkällä tähtäimellä luopua kokonaan lyhyistä numeroista ja saada tilaajanumeroalueet tehokkaampaan käyttöön, joten uusien numeroiden myöntämisen syiltä edellytetään painavuutta. Syyt voivat liittyä lähinnä tilanteisiin, joissa loppukäyttäjä joutuisi syyttään objektiivisesti arvioiden kohtuuttomaan tilanteeseen. Vanhoja numeroita voi siirtää uusille käyttäjille vain erityisistä käyttäjien oikeuksiin perustuvista syistä esimerkiksi elinkeinotoiminnan luovutustilanteessa tai perhe- tai perintöoikeudellisessa saantotilanteessa.. Mainittujen syiden lisäksi harkinnan yleisiä kriteereitä ovat aina myös numeroiden riittävyys, tasapuolisen kilpailun turvaaminen teleyritysten välillä, tarkoitukseen käytettävissä olevat numerot, mahdolliset vaikutukset teleliikenteen ohjaukseen ja numeroinnin perustavoite selkeyttää ja yhtenäistää numerointijärjestelmää. Näin matkaviestinverkon ja kiinteän verkon lyhyiden tilaajanumeroiden asema on yhtäläinen. Matkaviestinverkon liittymästä ilman suuntanumeroa valittavat 2-8-alkuiset numerot ovat käytettävissä esimerkiksi VPN-palveluille. Pykälän 6 momentissa todetaan kokonaisuuden selventämiseksi määräyksen 17 :n tarkoittamien 100-alkuisten teleyrityskohtaisten numeroiden käyttömahdollisuus. Pykälän 8 momentissa tarkoitettuihin muihin kuin 4, 5, 6 ja 7 momenttien tarkoittamien ilman suuntanumeroa valittavien 1-alkuisten numeroiden käyttöön Viestintävirasto voi myöntää luvan vain erityisen painavasta syystä. Muiden numeroiden käyttöoikeus on määräystason asia ja luvan myöntämistä voitaneen lähinnä perustella tilanteissa, joissa perusteet määräysmuutokselle tältä osin ovat olemassa, mutta numerot katsotaan tarpeelliseksi osoittaa käyttöön mahdollista määräysmuutosta nopeammalla aikataululla käyttäjien tai teleyritysten sellaisten tarpeiden takia, joihin ei ole käytössä mitään muita numeroita. Pykälä sisältää kiinteän puhelinverkon tilaajanumerosarjojen muutosten sääntelyä vastaavan rajoituksen siitä, että matkaviestinverkon tilaajanumerosarjojen muutoksiin on haettava lupa Viestintävirastolta. Sääntelyn syyt on selvitetty 7 :n perusteluissa.
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 12 (21) 4 luku Telepalveluiden numerointi 13 Hätänumerot Säännöksessä mainitaan informaatiosyistä myös jo viestintämarkkinalain 55 :ssä lain tasolla säädetty yleinen hätänumero 112. Poliisin hätänumero 10022 määrätään tässä. Koska numeron 10022 asema vastaa voimassa olevaa tilannetta, Viestintävirasto ei tee lain 55 :n sanamuodosta huolimatta numerosta 10022 erillistä 48 :n mukaista numerointipäätöstä poliisille, ellei päätökselle ilmene jotain käytännön tarvetta. On huomattava, että vaikka 10022 vastaa muutoin teknisestikin yleistä hätänumeroa 112, 10022:een ei voi soittaa matkaviestimestä ilman SIM-korttia. Tämä johtuu GSMstandardeista. 14 Yleistä palvelunumeroista Viestintämarkkinalain 53 :n 2 momentissa säädetään puhelun vastaanottajan eli palveluntarjoajan oikeudesta estää kaupallisilla perusteilla pääsy muuhunkin kuin maantieteelliseen numeroon ulkomailta. Teleyrityksellä on viestintämarkkinalain perusteella oltava tekninen valmius estää pääsy. Kansainvälisen teleliikenteen yhteenliittämis-, laskutus- ja tilityskäytäntöjen takia pääsy estetään teknisesti pääsääntöisesti ulkomaankeskuksessa, mutta se voidaan tarvittaessa toteuttaa muussakin yhteenliittämisjärjestelyjen kannalta tarkoituksenmukaisessa verkon ohjauskohdassa. Velvollisuus koskee siis osaltaan kaikkia yhteenliittämisketjuun kuuluvia teleyrityksiä. Määräyksen 14 :n 2 momentissa tarkennetaan teleyritykselle asetettua velvoitetta. Sellaisina muina kuin maantieteellisinä numeroina, jotka valmiuden täytyy kattaa, pidetään valtakunnallisia palvelunumeroita. Sen sijaan telealuekohtaiset ja teleyrityskohtaiset palvelunumerot tai telealuekohtaiset tilaajanumerot jäävät maantieteellisinä numeroina tämän velvoitteen ulkopuolelle. Määräyksellä ei oteta kantaa lain 53.1 :n tulkintaan eli siihen, mihin numeroihin pääsyn mahdollistamista on pidettävä teknisesti ja taloudellisesti mahdollisena. Lyhytsanomapalvelunumeroiden yhteydessä ei viitata matkaviestinverkkoihin, koska 2 :n määritelmä on tarkoitettu teknologianeutraaliksi. 15 Valtakunnalliset palvelut Määräyksessä 32 I/2006 M on poistettu palvelunumeroista numerosarja 0101 yhdenmukaisesti 8 :ään tehdyn muutoksen kanssa. Lisämaksullisilla palvelunumeroilla (esim. 0100-, 0200-, 0202-, 0209-, 0600-, 0700- ja 075xy1 -alkuiset numerot, teleyrityskohtaiset palvelunumerot ja telealuekohtaiset palvelunumerot) tarkoitetaan numeroita, joissa on estoluokkamääräyksen 35 mukaan sallittu lisämaksullisten palveluiden tarjoaminen. Tällöin puhelumaksuun voi sisältyä puhelun teknisestä siirtämisestä perittävän korvauksen lisäksi myös palvelun sisällöstä palveluntuottajalle perittävä korvaus.
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 13 (21) 0800-alkuiset numerot vastaavat muuten käyttötavaltaan lisämaksullisia palvelunumeroita, mutta ne ovat aina soittajalle maksuttomia numeroalueen määritelmän perusteella. Estoluokkamääräyksen säännöksissä on rajoituksia 0800-numeroissa tarjottaville palveluille. Numeron pituuden poikkeuslupaharkinnassa noudatetaan samoja kriteereitä kuin määräyksen 7, 8 ja 12 :n perusteluissa on selvitetty. Poikkeusluvan myöntäminen voisi perustua yleisten poikkeuslupakriteerien ohella lähinnä käyttäjille mahdollisesti muutoin aiheutuviin kohtuuttomiin tilanteisiin. 16 Telealuekohtaiset palvelut Telealuekohtaisella palvelunumerolla tarkoitetaan palvelunumeroa, johon kyseisen telealueen kiinteän puhelinverkon liittymästä soitettaessa ei tarvita suuntanumeroa ja jossa voi tarjota estoluokkamääräyksen säännökset huomioon ottaen lisämaksullisia palveluita. Sama palvelunumero voi siten olla eri telealueilla samoilla tai eri palveluilla. Telealuekohtaisen palvelunumeron pituus 7-8 numeroa on määritelty palvelunumeroosan perusteella, jolloin kansallisen merkitsevän numeron pituus voi olla 8-10 numeroa telealuetunnuksen pituudesta riippuen. Viestintävirastolla on mahdollisuus myöntää poikkeus numeropituuteen painavasta käyttäjän oikeuksiin perustuvasta syystä. Pykälän 2 momentissa selvennetään liikenteen avaamisesta telealueen ulkopuolelta tai matkaviestinverkoista. Toiselta telealueelta tai matkaviestinverkoista numeroon saa olla pääsy vain valitsemalla myös telealueen suuntanumero. Telealuekohtaisia palvelunumeroita on otettu käyttöön myös siten, että sama numero on samassa käytössä kaikilla telealueilla. Teleyrityskohtaiseen palvelunumeroon ei ole yhdysliikennevelvoitetta, mutta teleyritykset voivat sopia liikenteen avaamisesta. 17 Teleyrityskohtaiset palvelut Teleyrityskohtaisella palvelunumerolla tarkoitetaan palvelunumeroa, johon soittaminen on lähtökohtaisesti mahdollista vain kyseisen teleyrityksen liittymästä ja jossa voi tarjota estoluokkamääräyksen säännökset huomioon ottaen lisämaksullisia palveluita. Teleyrityskohtaiseen palvelunumeroon ei ole yhdysliikennevelvoitetta, mutta teleyritykset voivat vapaasti sopia liikenteen avaamisesta. Teleyrityskohtaisia palveluita voidaan tarjota sekä kiinteässä että matkaviestinverkossa. Poliisin hätänumero 10022 on osoitettu teleyrityskohtaisten palvelunumeroiden numeroalueelta, mutta siihen ei liity mitään teleyrityskohtaisen numeron ominaisuuksia, vaan sitä koskee 13 :n hätänumerosääntely. 18 Kansainväliset palvelut
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 14 (21) Tähän pykälään on koottu kaikki palvelut, joihin soittaminen tapahtuu ulkomaantunnuksen ja ITU-T:n kansainvälisille palveluille osoittamien maatunnuksia vastaavien kansainvälisten palveluiden tunnusten kautta. Muiden kuin tässä lueteltujen maatunnusten katsotaan kuuluvan kansainväliseen teleliikenteeseen ja niitä koskee määräyksen 10 ja 11. On huomattava, että pykälässä ilmaus kansainvälinen palvelu tarkoittaa vain sitä, että puhelun valintatapa saattaa poiketa normaalista ulkomaanpuhelusta: kaikki mahdolliset ulkomaanpuhelun valintatavat eivät välttämättä ole mahdollisia kansainvälisiin palveluihin soitettaessa, vaan tilanne riippuu siitä, onko operaattoritunnuksen haltija sisällyttänyt kansainväliset palvelut niihin liikennelajeihin, joita se tarjoaa operaattoritunnuksellaan. Säännöksessä tarkoitettuja kansainvälisiä palveluita ovat kansainväliset ilmaispalvelut (800), kansainväliset lisämaksulliset palvelut (979) ja ETNS-palvelut (3883). Kansainväliseen palveluun pitää olla pääsy ulkomaantunnuksella 00, mutta operaattoritunnuksilla pääsy edellyttää sitä, että operaattoritunnuksen haltija on tilannut kyseisen tunnuksen avattavaksi myös kansainvälisille palveluille. Puhelujen kansainvälisiin ilmaisnumeroihin on aina oltava soittajalle maksuttomia, koska maksuttomuus sisältyy jo numeroalueen käyttötarkoitukseen. On huomattava, että kansainvälisiin ilmaisnumeroihin pääsy on avattu numerokohtaisesti eri maista sen mukaan, mitä palvelun tarjoaja on yksittäisestä numerosta asianomaisten teleyritysten kanssa sopinut. Tämän pykälän asiat on huomioitava muun muassa tulonjaon ja tilityskäytäntöjen takia teleyritysten välisissä yhteenliittämissopimuksissa. Liikenne kansainväliseen palvelunumeroon käsitellään yhdenmukaisesti 9 :ssä tarkoitetun kaukoliikenteen kanssa. Kansainvälisen palvelunumeron vastauspaikka ei välttämättä ole ulkomailla eikä kansainväliseen palvelunumeroon soittamista siten välttämättä voida katsoa kansainväliseksi teleliikenteeksi vaan liikenteeksi palvelunumeroon, vaikka soittaminen tapahtuukin ulkomaantunnuksen kautta. Viestintämarkkinalain 65 :n mukaan teleyrityksellä on velvollisuus välittää puheluita eurooppalaisella numeroalueella. Määräyksen 18 :n 2 momentissa on implementoitu eurooppalaisen numeroalueen tunnus 3883, joka on Kansainvälinen televiestintäliiton (ITU-T) osoittama maatunnusta vastaava kansainvälisen palvelun tunnus. Numeroiden käyttöoikeus numeroalueelta 3883 haetaan ECC:ltä (Electronic Communications Committee, CEPT:n pysyvä komitea), joka hallinnoi keskitetysti koko numeroalueen käyttöä. Eurooppalaisen numeroalueen toteutusta käsitellään tarkemmin Viestintäviraston raportissa 1/2002 ETNS-palvelut. Yleiseurooppalaiseen numerosuuntaan 3883 suomalaisen teleyrityksen kiinteän puhelinverkon tai matkaviestinverkon liittymästä soitettua puhelua ei automaattisesti voi luokitella paikallis-, kauko- tai ulkomaanpuheluksi viestintämarkkinalain 2 :n paikallis-, kauko- tai kansainvälisen telepalvelun määritelmien perusteella, sillä numero voi olla käytössä missä tahansa maassa sijaitsevassa liittymässä, eikä sijainti näy soittajalle tai vaikuta tämän suorittamaan numeronvalintaan. Numeroiden käyttöoikeuksia myöntävä ECC on määritellyt, että 3883-suuntaan soitettavat puhelut on hinnoiteltava enintään kaukopuheluja vastaavasti. On huomattava, että määräyksessä 32 ei oteta kantaa siihen, miten kansainvälisiä palveluita käsitellään Viestintäviraston estomääräyksessä 35. Määräyksen 32 tarkoitus on
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 15 (21) selventää kansainvälisten palveluiden teknistä toteuttamista estoluokituksessa, mutta eri kansainvälisten palveluiden sijoittaminen eri estoluokkiin määritellään Viestintäviraston määräyksessä 35 teleliikenteen estoluokista. 19 Yleinen numerotiedotuspalvelu Viestintämarkkinalain 56 :n mukaan puhelinverkossa toimiva teleyritys on velvollinen huolehtimaan, että käyttäjien saatavilla on numerotiedotuspalvelu. Määräyksen 19 :n 1 momentissa osoitetaan yleiseen numerotiedotuskäyttöön ja kytkennän välitykseen tiettyjä palvelunumeroita. Säännöksessä on mainittu tyhjentävästi kaikki sellaiset palvelunumerot, jotka tarjoavat numerotiedotus- ja kytkentäpalvelua. Määräys Viestintävirasto 35 teleliikenteen estoluokista määrittelee, mihin verkkoihin (esimerkiksi ulkomaanpuhelut) ja palveluihin (esimerkiksi aikuisviihde) puhelua ei saa kytkeä kytkennän välittävän palvelunumeron kautta. Muissakin numeroissa voidaan siis tarjota numerotiedotuspalvelua, kunhan siihen ei estomääräyksen tarkoittamien estopalveluiden kattavuuden takaamiseksi sisälly puhelun kytkentää. Pykälän 2 momentissa määrätään, että teleyritysten yhteiskäyttöön tarkoitettua numeroa 118 saa käyttää vain numerotiedotukseen ja kytkennän välitykseen mutta ei muuhun viestintä- tai sisältöpalveluun. Numerotiedotuksen yhteydessä tarjottavan puhelun kytkemisen ja/tai haetun yhteystiedon lähettämisen tekstiviestillä tai vastaavalla katsotaan voivan kuulua numerotiedotukseen lisäpalveluna myös numerossa 118. Numeron 118 käyttötarkoituksen rajoitukset ovat perusteltuja, koska muutoin tätä vakiintunutta, tunnettua ja poikkeuksellisen lyhyttä numeroa käyttävät palveluntarjoajat saisivat epäoikeudenmukaista kilpailuetua muita numeroita käyttäviin yrityksiin nähden erilaisia uusia palveluita tarjotessaan. Edelleen 2 momentin mukaan muissa numerotiedotusnumeroissa kuin 118:ssa saa tarjota myös muita estomääräyksen palveluluokituksen tarkoittamia yleishyödyllisiä palveluita. Tässä pykälässä ei ratkaista sitä, täyttävätkö teleyritykset lain 56 :n yleispalveluvelvoitteet, missä numeroissa tarjottavat tiedotuspalvelut olisi huomioitava lain 56 :n velvollisuuden noudattamista arvioitaessa tai määrätä sitä, mitä numeroita yleispalvelun toteuttamisessa on käytettävä. 20 Lyhytsanomapalvelut Säännös koskee erityisillä lyhytsanomapalvelunumeroilla ohjattavaa viestintää; käyttäjien välillä tilaajanumeroiden perusteella ohjattavasta viestinnästä ei ole erityisiä säännöksiä. Käytännössä tilaajanumerosta tilaajanumeroon välitettävä tekstiviestikin ohjataan sanomavälityskeskuksen kautta. Myös multimediasanoma voidaan välittää ainakin osin sanomavälityskeskuksen kautta. Lyhytsanomapalvelun määritelmä sisältyy määräyksen 2 :ään. Lyhytsanomapalvelunumeroiden käyttöoikeuden myöntämisestä määrätään 3 :ssä. Lyhytsanomapalvelunumerot ovat 1-alkuisia määräyksen liitteenä olevan lyhytsanomapalveluiden numerointisuunnitelman mukaan.
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 16 (21) Määräyksessä ei ole annettu mahdollisuutta poiketa lyhytsanomapalvelunumeron määrätystä vähimmäispituudesta. Palvelunumeroinnin ohjauskäytännössä ei ole havaittu sellaisia tarpeita, joiden vuoksi olisi objektiivisesti arvioiden ollut syytä myöntää toimijoille lyhyempien numeroiden käyttöoikeuksia etenkin ottaen huomioon kilpailun tasapuolisuus. Lyhytsanomapalveluiden syntymisvaiheessa käyttöön otetut lyhyemmät numerot on poistettu käytöstä aikaisempien estomääräysten mukaisesti viimeistään 31.12.2002. Lyhytsanomapalvelun käsitettä pyritään käyttämään matkaviestinsanaston määritelmän tapaan teknologianeutraalisti niin, että siihen voivat sisältyä muutkin lyhytsanomapalveluiden numeroilla ohjattaviksi soveltuvat palvelut kuin matkaviestinverkon palvelut. Tekniikan sanastokeskuksen julkaiseman Matkaviestinsanaston (TSK 29, 2001) mukaan: - lyhytsanoma (short message, SMS message) on lyhyt viesti, joka voidaan välittää lyhytsanomapalvelua tukevien matkaviestimien välillä tai tällaisten matkaviestimien ja sähköpostijärjestelmien, tietokoneiden tai äänitaajuuspuhelimien välillä, - lyhytsanomapalvelu (short message service, SMS) on tietoliikennepalvelu lyhytsanomien lähettämistä ja vastaanottamista varten. Matkaviestimien lisäksi lyhytsanomapalvelua voidaan käyttää esimerkiksi äänitaajuuspuhelimella, jolloin valitaan numerolla vakioviesti, tai tietokoneella, jolloin lyhytsanoma voidaan lähettää erityisen palvelun kautta, - tekstiviestipalvelu, tekstiviestipohjainen palvelu, tekstiviestikysely SMSbased service) on matkaviestinpalvelu, jossa käyttäjä kirjoittaa haluamansa palvelun hakusanan matkaviestimeensä, lähettää hakusanan tekstiviestinä tiettyyn numeroon ja saa tilaamansa tiedon tai palvelun, - tekstiviesti (text message) on lyhytsanoma, joka sisältää vain aakkosnumeerisia merkkejä ja erikoismerkkejä, - kuvaviesti on lyhytsanoma, joka sisältää kuvan tai kuvia, Matkaviestinsanastossa lyhytsanoma on siis yläkäsite, jonka samanarvoisia alakäsitteitä välitettävän datan mukaan ovat tekstiviestit, kuvaviestit ja muut lyhytsanomat (esim. soittoäänet). - multimediasanomapalvelu (multimedia messaging service, MMS) on tietoliikennepalvelu multimediasanomien lähettämistä ja vastaanottamista varten ja - multimediasanoma, multimediaviesti (multimedia message) on viesti, jossa yhdistetään useita tiedon esitystapoja. Multimediasanoma voi sisältää esimerkiksi tekstiä, ääntä sekä kiinteää ja liikkuvaa kuvaa. 5 luku Tekniset ohjausnumerot ja tunnukset Määräyksen 5 lukuun on koottu sellaiset puhelinverkon tekniset ohjausnumerot ja tunnukset, joita Viestintävirasto myöntää tai osoittaa: - teleyritystunniste (21 ) - CUG ja Centrex teleyritystunnisteet (22 ) - matkaviestinverkkojen MNC-, (T)MNC- ja NCC-tunnukset (23 ) - merkinantopistekoodit (24 ) - hätäliikenteen ohjausnumerot (25 ) - heksadesimaalinumerot (26 ).
Viestintävirasto MUISTIO 32 I/2006 M 17 (21) 21 Teleyritystunniste Säännöksessä on lueteltu kaikki ne sovellukset, joita varten teleyritystunnisteita myönnetään alueelta 0-89 ja 900-989. Kolmiosaiset tunnisteet avattiin määräyksessä 32 G/2004 M käyttöön, koska teleyritystunnisteiden tarve oli kasvanut muun muassa markkinoille tulleiden uusien GSMpalveluoperaattorien myötä. Alue 99 pidetään määräyksessä varattuna tulevaisuutta varten neliosaisille tai pitemmille tunnisteille. Alueen avaaminen tehdään tarvittaessa määräysmuutoksella. 22 CUG ja Centrex-teleyritystunnukset Suljettu käyttäjäryhmä (CUG) -lisäpalvelussa käyttäjien kuuluminen tiettyyn suljettuun käyttäjäryhmään tarkastetaan CUG-tunnuksen perusteella. Tunnus siirretään televerkossa keskusten välisessä yhteiskanavamerkinannossa (YKM ISUP). Jotta vältettäisiin tilanteet, joissa kahdella eri käyttäjäryhmiin kuuluvalla tilaajalla on sama CUG-tunnus eri teleyritysten alueella, kullekin palvelun toteuttavalle teleyritykselle annetaan oma tunnusalue. Teleyrityksen tulee allokoida tunnuksia suljetuille käyttäjäryhmille vain kyseiselle teleyritykselle myönnetyltä alueelta. Centrex-palvelussa kukin Centrex-ryhmä yksilöidään yhteiskanavamerkinannossa (YKM ISUP) siirrettävällä ryhmätunnuksella. Ryhmätunnukseen sisältyy Centrexteleyritystunnus, joka yksilöi kyseisen teleyrityksen hallinnoiman ryhmätunnusalueen. Jotta Centrex-palvelu voisi toimia eri teleyritysten välillä, Centrex-ryhmätunnukset eivät saa olla päällekkäisiä. Tästä syystä kullekin palvelun toteuttavalle teleyritykselle varataan oma Centrex-teleyritystunnus. 23 Matkaviestinverkkojen tunnukset Määräyksessä 32 H/2005 M ei ole muutoksia tähän pykälään. MCC ja MNC ovat matkaviestinverkkojen kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä ja verkkovierailussa käytettäviä maa-(mcc) tai teleyrityskohtaisia (MNC) ohjausnumeroita, jotka eivät näy käyttäjälle. ITU-T:n osoittama MCC (Suomella 244) ja Viestintäviraston osoittama MNC yhdessä osoittavat yksikäsitteisesti matkaviestinpäätelaitteen tai käyttäjän suomalaisen kotiverkon. ITU-T:n suosituksessa E.212 määritellään matkaviestinverkkojen IMSI (International Mobile Subscriber Identification Number) -numero siten, että IMSI on maksimissaan 15 desimaalinumeron mittainen numero, joka muodostuu kolmesta kentästä: MCC, MNC ja MSIN. Teleyrityksen asiakkailleen määrittelemä MSIN (Mobile Subscriber Identification Number) puolestaan yksilöi matkaviestinpäätelaitteen tai käyttäjän tietyssä MCC ja MNC- numeroiden määrittelemässä verkossa. Pykälän 2 momentissa määrätään NCC-tunnuksista. NCC on matkaviestinverkon kanavien käyttöön liittyvä tunnus, joka voi olla desimaalilukuna 0-7. NCC voi olla myös yhteiskäyttöinen. NCC-tunnusten keskitetty allokointi on tärkeää erityisesti valtakunnan