SUOMEN SAMOJEDINKOIRAYHDISTYS RY.

SUOMEN SAMOJEDINKOIRAYHDISTYS RY.

Samojedinkoiran rotumääritelmä FCI:n ryhmä 5: Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 1) Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry SAMOJEDINKOIRA 212 (SAMOIEDSKAïA SABAKA) Alkuperämaa: Pohjois-Venäjä ja Siperia Vastuumaa: Pohjoismaat/PKU (Hyväksytty: PKU 22.7.1997, FCI 17.11.1997, käännös SKL-FKK 4.2.1998) KÄYTTÖTARKOITUS: Seura- ja rekikoira. LYHYT HISTORIAOSUUS: Samojedinkoira on saanut nimensä Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa asuneiden samojediheimojen mukaan. Heimojen asuttaman alueen eteläosissa valkoisia ja mustan- ja ruskeankirjavia koiria käytettiin poronpaimennukseen, pohjoisempana olleet puhtaanvalkoiset, luonteeltaan lauhkeammat koirat olivat metsästys- ja rekikoiria. Samojedien koirat elivät kiinteässä yhteydessä isäntäväkeensä, ne jopa nukkuivat kodassa ja lämmittivät heitä. Englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn Scott vietti vuonna 1889 kolme kuukautta samojediheimojen parissa ja toi mukanaan Englantiin ruskean Sabarka-nimisen urospennun. Hän tuotti myös Uralin länsipuolelta kermanvärisen nartun nimeltä Whitey Petchora ja Siperiasta lumivalkoisen Musti-nimisen uroksen. Näistä muutamasta koirayksilöstä sekä tutkimusretkikuntien mukanaan tuomista uusista koirista alkoi nykyinen samojedinkoira kehittyä. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa 1909. YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, tyylikäs, valkoinen arktinen pystykorva. Olemus ilmentää voimaa, kestävyyttä, viehkeyttä, notkeutta, arvokkuutta ja itseluottamusta. Silmien muoto ja asento sekä hieman ylöspäin vetäytyneet suupielet muodostavat rodulle tyypillisen ilmeen nk. "samojedinhymyn". Sukupuolten väliset erot ovat selvät. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on noin 5% säkäkorkeutta pitempi. Rintakehän syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono-osa on suunnilleen samanpituinen kuin kallo. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ystävällinen, avoin, tarkkaavainen ja eloisa. Heikosti kehittynyt riistavietti. Ei koskaan arka eikä aggressiivinen. Erittäin sosiaalinen. Ei sovellu vahtikoiraksi. PÄÄ: Vahva ja kiilamainen. Kallo-osa: Sekä edestä että sivulta katsottuna vain hieman kaartuva. Levein kohta on korvien kohdalla. Otsapenger: Selvä, ei liiaksi korostunut. Erittäin vähäinen otsauurre. Kirsu: Hyvinmuodostunut, väriltään mieluiten musta. Tiettyinä aikoina vuodesta kirsun pigmentti voi olla haalistunut ns. "talvikirsu", kuitenkin kirsun reunoissa tulee aina olla tummaa pigmenttiä. Kuono-osa: Voimakas ja syvä, suunnilleen kallon pituinen, kirsua kohti hieman tasaisesti kapeneva, ei suippo eikä karkea. Kuononselkä on suora. Huulet: Tiiviit, mustat ja jokseenkin täyteläiset. Suupielet ovat hieman ylöspäin vetäytyneet muodostaen rodulle tyypillisen "samojedinhymyn". Leuat / hampaat / purenta: Leuat ja hampaat ovat vahvat. Säännöllinen ja täydellinen, leikkaava purenta. Normaali hammaskaavio. Silmät: Tummanruskeat ja syvälle sijoittuneet. Melko kaukana toisistaan, hieman vinot ja mantelinmuotoiset. Ilme "hymyilevä", ystävällinen, tarkkaavainen ja älykäs. Silmäluomien reunat ovat mustat. Korvat: Pystyt, suhteellisen pienet, paksut, kolmionmuotoiset ja hieman kärjistään pyöristyneet, liikkuvat; korkealle kiinnittyneet ja kallon leveydestä johtuen kaukana toisistaan. KAULA: Vahva, keskipituinen ja kauniisti kaartuva.

RUNKO: Säkäkorkeutta hieman pitempi, syvä ja tiivis, mutta notkea. Säkä: Selvästi erottuva. Selkä: Keskipitkä, lihaksikas ja suora. Nartun selkä voi olla hieman pitempi kuin uroksen. Lanne: Lyhyt, hyvin vahva ja erottuva. Lantio: Täyteläinen, vahva, voimakaslihaksinen ja hieman viisto. Rintakehä: Leveä, syvä ja pitkä, ulottuu lähes kyynärpäiden tasolle. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on kohtuullisesti kohoava. HÄNTÄ: Suhteellisen korkealle kiinnittynyt. Koiran ollessa tarkkaavainen tai liikkeessä häntä kiertyy kaaressa eteenpäin tiiviisti selän yli laskeutuen reidelle. Lepoasennossa häntä voi riippua ja se ulottuu kintereeseen. RAAJAT Eturaajat Yleisvaikutelma: Varma-asentoiset, lihaksikkaat ja vahvaluustoiset. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Lavat: Pitkät, tiiviit ja viistot. Olkavarret: Viistot, tiiviisti rungon myötäiset ja suunnilleen lapojen pituiset. Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset. Ranteet: Vahvat, mutta joustavat. Välikämmenet: Hieman viistot. Käpälät: Soikeat, pitkävarpaiset ja joustavat, suoraan eteenpäin suuntautuneet. Varpaat ovat kaareutuneet ja hieman erillään toisistaan. Päkiät ovat kimmoisat. Takaraajat Yleisvaikutelma: Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, hyvin vahvalihaksiset. Reidet: Keskipitkät, kohtalaisen leveät ja lihaksikkaat. Polvet: Hyvin kulmautuneet. Kintereet: Melko matalat ja hyvin kulmautuneet. Välijalat: Lyhyet, voimakkaat, pystyasentoiset ja yhdensuuntaiset. Käpälät: Kuten etukäpälät. Kannukset tulee poistaa. LIIKKEET: Voimakkaat, vaivattomat ja väsymättömiltä näyttävät; askel on pitkä. Eturaajojen askel on vetävä, takaraajoissa hyvä työntövoima. KARVAPEITE KARVA: Runsaskarvainen, paksu, joustava ja tiheä arktinen karvapeite on kaksinkertainen: aluskarva on lyhyttä, pehmeää ja tiheää, peitinkarva pitempää, karheampaa ja suoraa. Karvapeite muodostaa varsinkin uroksilla niskassa ja lapojen kohdalla päätä kehystävän kauluksen. Päässä ja raajojen etupuolella karvapeite on lyhyttä ja sileää, korvien ulkopinnalla lyhyttä, pystyä ja sileää. Korvien sisäpinta on hyvin karvoittunut. Reisien takaosassa karvapeite muodostaa housut. Varpaiden välissä on suojaava karvoitus. Häntä on tuuheakarvainen. Narttujen karvapeite usein lyhyempää ja laadultaan pehmeämpää kuin urosten. Oikeanlaatuisessa karvassa on aina erityinen, luonnollinen hohde. Väri: Puhtaan- tai kermanvalkoinen, tai valkoinen ja keksinvärinen (perusvärin oltava valkoinen, jossa hieman keksinvärisiä alueita). Ei koskaan saa vaikuttaa vaaleanruskealta. KOKO Säkäkorkeus: Ihannesäkäkorkeus uroksilla 57 cm, sallittu poikkeama +/-3 cm, nartuilla 53 cm, sallittu poikkeama +/-3 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. selvät rakennevirheet kevyt luusto heikko sukupuolileima pidättyväinen luonne keltaiset silmät pehmeät korvat tasapurenta tynnyrimäinen rintakehä kaksoiskierteinen häntä matalaraajaisuus paha länkisäärisyys tai pihtikinttuisuus laineikas, kauttaaltaan lyhyt tai pitkä, pehmeä, riippuva karva. VAKAVAT VIRHEET: Pigmenttikatkot silmäluomissa tai selvärajaiset pigmenttikatkot huulissa. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: arkuus tai vihaisuus sinisilmäisyys tai keskenään eriväriset silmät ylä- tai alapurenta muut kuin pystyt korvat muu karvan väri kuin rotumääritelmässä mainittu. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin. Lisäys 4.10.2001 "Hylkäävät virheet: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä." Yleistä Samojedinkoiran juuret ovat Luoteis-Siperiassa, jossa se kehittyi samojediheimon parissa monipuolisena käyttökoirana eristyksessä ulkopuolisilta vaikutuksilta. Muun maailman tietoisuuteen sen toivat tutkimusmatkailijat jotka käyttivät näitä koiria napaseuduille suuntautuvilla matkoillaan. Samojedinkoira on sitkeä, elinvoimainen ja varmaluonteinen koira, jota Siperian paimentolaiset käyttivät metsästykseen, paimennukseen ja taakkojen vetämiseen. Arktisista juuristaan huolimatta se on sopeutunut hyvin leudompiinkin olosuhteisiin ja on nykyisin levinnyt jokaiseen maailman kolkkaan. Samojedinkoira on hyvin seurallinen koira, ja sillä on voimakas tarve kuulua johonkin. Sen vuoksi sen on saatava päivittäin viettää runsaasti aikaa perheensä kanssa. Yksinäisenä tarhakoira se on hyvin onneton. Hyvin kasvatettu ja hoidettu samojedinkoira on ilo silmälle. Runsasturkkisena koirana se vaatii säännöllistä harjausta ja kampausta. Jos turkki pidetään puhtaana ja hyvin harjattuna, koko koira pysyy kauniina. Jos turkki sen sijaan jää hoitamatta, se haisee, takkuuntuu ja on epämiellyttävä niin koiralle kuin omistajallekin. Karvanlähtö on yleensä kerran vuodessa keväisin, mutta voi ajoittua myös muihin vuodenaikoihin. Narttukoiralla on usein jonkinasteinen karvanlähtö juoksuaikojen yhteydessä. Samojedinkoirat eivät ole katselijoita vaan ne ovat osallistujia. Ne eivät istu kiltisti odottamassa, kunnes omistajalla on aikaa niille. Ne seuraavat omistajaansa huoneesta toiseen, sisään ja ulos ja nauttivat saadessaan olla mukana kaikessa toiminnassa. Samojedinkoirat ovat ystävällisiä, energisiä, uteliaita, nokkelia ja uppiniskaisiakin. Ne pysyvät yleensä leikkisinä koko ikänsä eikä pilke silmäkulmasta sammuu. Samojedinkoirat rakastavat lapsia ja soveltuvat erinomaisesti lapsiperheen koiraksi. Harvoin kuitenkaan lapsi pystyy hallitsemaan suhteellisen kookasta ja varsin voimakasta koiraa, vaan koira tarvitsee varsinaiseksi isännäkseen aikuisen ihmisen. Samojedinkoira on laumaeläin. Nuori koira voi joskus testata isäntäänsä määrittääkseen tämän paikan perheen muodostamassa laumassa. Sekä urosten että narttujen luonteet vaihtelevat sävyisistä, helposti käsiteltävistä hallitseviin, itsetietoisiin koiriin. Elääkseen tasapainoista koiranelämää samojedin koiran tarvitsee oikeudenmukaisen isännän, joka selkeästi osoittaa sen paikan laumassa ja opettaa sille hyvän käyttäytymisen perussäännöt. Vastalahjaksi isäntä saa onnellisen ja perhettään rakastavan koiran.

Samojedinkoiran rotumääritelmä kommentein ja kuvin. FCI:n ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 1) Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry SAMOJEDINKOIRA 212 (SAMOIEDSKAïA SABAKA) Alkuperämaa: Pohjois-Venäjä ja Siperia Vastuumaa: Pohjoismaat/PKU(Hyväksytty: PKU 22.7.1997, FCI 17.11.1997, käännös SKL-FKK 4.2.1998)

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura- ja rekikoira. LYHYT HISTORIAOSUUS: Samojedinkoira on saanut nimensä Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa asuneiden samojediheimojen mukaan. Heimojen asuttaman alueen eteläosissa valkoisia ja mustanja ruskeankirjavia koiria käytettiin poronpaimennukseen, pohjoisempana olleet puhtaanvalkoiset, luonteeltaan lauhkeammat koirat olivat metsästys- ja rekikoiria. Samojedien koirat elivät kiinteässä yhteydessä isäntäväkeensä, ne jopa nukkuivat kodassa ja lämmittivät heitä. Englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn Scott vietti vuonna 1889 kolme kuukautta samojediheimojen parissa ja toi mukanaan Englantiin ruskean Sabarka-nimisen urospennun. Hän tuotti myös Uralin länsipuolelta kermanvärisen nartun nimeltä Whitey Petchora ja Siperiasta lumivalkoisen Mustinimisen uroksen. Näistä muutamasta koirayksilöstä sekä tutkimusretkikuntien mukanaan tuomista uusista koirista alkoi nykyinen samojedinkoira kehittyä. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa 1909.

Suomalaisen samojedinkoiran historiaan ja sukuihin vaikuttavia koiria; Niklas 60-70 luku, Jormaksen Humupekka ja Kamisak Sissie 70 luvulta. YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, tyylikäs, valkoinen arktinen pystykorva. Olemus ilmentää voimaa, kestävyyttä, viehkeyttä, notkeutta, arvokkuutta ja itseluottamusta. Silmien muoto ja asento sekä hieman ylöspäin vetäytyneet suupielet muodostavat rodulle tyypillisen ilmeen nk. "samojedinhymyn". Sukupuolten väliset erot ovat selvät. Kommentti: Yleisvaikutelmasta tulee näkyä, että samojedinkoira rakenteensa puolesta edelleen soveltuu työkoiraksi. Luusto koiran kokoon nähden vahva, mutta koira ei saa kuitenkaan vaikuttaa kömpelöltä. Kehitystä:

Erinomaisia rotunsa edustajia:

Yleisimmät virheelliset rotutyypit ovat seuraavat: -susimainen tyyppi, jolla pitkä selkä, pitkät korvat ja kuono -karhumainen tyyppi, jolla matalat raajat ja joka on raskastekoinen -liiaksi pystykorvamainen tyyppi, jolla hennot raajat, terävä kuono ja neliömäinen runko. Painavana virheenä pidetään epäselvää sukupuolileimaa!!!

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on noin 5% säkäkorkeutta pitempi. Rintakehän syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono-osa on suunnilleen samanpituinen kuin kallo. Rungonmalleja: Pitkiä lyhyitä

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ystävällinen, avoin, tarkkaavainen ja eloisa. Heikosti kehittynyt riistavietti. Ei koskaan arka eikä aggressiivinen. Erittäin sosiaalinen. Ei sovellu vahtikoiraksi. PÄÄ: Vahva ja kiilamainen. Kallo-osa: Sekä edestä että sivulta katsottuna vain hieman kaartuva. Levein kohta on korvien kohdalla. Otsapenger: Selvä, ei liiaksi korostunut. Erittäin vähäinen otsauurre. Kirsu: Hyvinmuodostunut, väriltään mieluiten musta. Tiettyinä aikoina vuodesta kirsun pigmentti voi olla haalistunut ns. "talvikirsu", kuitenkin kirsun reunoissa tulee aina olla tummaa pigmenttiä. Kuono-osa: Voimakas ja syvä, suunnilleen kallon pituinen, kirsua kohti hieman tasaisesti kapeneva, ei suippo eikä karkea. Kuononselkä on suora. Hyvän mallisia päitä:

Huomautettavaa: Huulet: Tiiviit, mustat ja jokseenkin täyteläiset. Suupielet ovat hieman ylöspäin vetäytyneet muodostaen rodulle tyypillisen "samojedinhymyn". Kommetti: Hymyilevä samojedi-ilme on tärkeä. Tyypillinen ilme muodostuu oikea-asentoisista ja muotoisista silmistä ja korvista sekä ylöspäin vetäytyvistä suupielistä. Löysät, riippuvat huulet tekevät ilmeen surullisen näköiseksi. Selvärajaiset pigmenttikatkot huulissa eivät ole sallittuja.

Leuat / hampaat / purenta: Leuat ja hampaat ovat vahvat. Säännöllinen ja täydellinen, leikkaava purenta. Normaali hammaskaavio. I = incisiv C = canin P = premolar M = molar 1. Leikkava purenta (saksipurenta). 2. Tasapurenta 3. Alapurenta 4. Yläpurenta Silmät: Tummanruskeat ja syvälle sijoittuneet. Melko kaukana toisistaan, hieman vinot ja mantelinmuotoiset. Ilme "hymyilevä", ystävällinen, tarkkaavainen ja älykäs. Silmäluomien reunat ovat mustat. Kommentti: Pyöreät tai vaaleat silmät tekevät ilmeen epätyypilliseksi. Pigmenttikatkot silmäluomissa ei sallittuja. Epätyypillisä silmänmuotoja Korvat: Pystyt, suhteellisen pienet, paksut, kolmionmuotoiset ja hieman kärjistään pyöristyneet, liikkuvat; korkealle kiinnittyneet ja kallon leveydestä johtuen kaukana toisistaan.

Kommentti: Oikeanlaiseen ilmeeseen vaikuttavana tekijänä korvien oikea koko ja muoto ovat tärkeitä. Korvien tulee olla täysin pystyt, pehmeäkorvaisuus ei toivottavaa. Korvien tulee olla hyvin karvoittuneet. Oikeanlaiset korvien asentoja: virheellisiä korvien asentoja ja muotoja:

KAULA: Vahva, keskipituinen ja kauniisti kaartuva. Kommentti: Ylväsryhtinen ei tarkoita pystykaulaista, ei myöskään liioiteltua kaulan pituutta. Kaulan tulee olla kauniisti kaartuva. Epätyypillisiä: -Lyhyt kaula -pitkä, pysty kaula RUNKO: Säkäkorkeutta hieman pitempi, syvä ja tiivis, mutta notkea. Säkä: Selvästi erottuva. Selkä: Keskipitkä, lihaksikas ja suora. Nartun selkä voi olla hieman pitempi kuin uroksen. Lanne: Lyhyt, hyvin vahva ja erottuva. Lantio: Täyteläinen, vahva, voimakaslihaksinen ja hieman viisto. Rintakehä: Leveä, syvä ja pitkä, ulottuu lähes kyynärpäiden tasolle. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on kohtuullisesti kohoava.

HÄNTÄ: Suhteellisen korkealle kiinnittynyt. Koiran ollessa tarkkaavainen tai liikkeessä häntä kiertyy kaaressa eteenpäin tiiviisti selän yli laskeutuen reidelle. Lepoasennossa häntä voi riippua ja se ulottuu kintereeseen. Kommentti: Löysäkaarinen, alaskiinnittynyt tai lyhyt häntä eivät ole toivottuja. Nikamamuutokset eli ns.koukkuhäntä antaa arvostelussa nollan. Ei toivottuja hännän asentoja: RAAJAT Eturaajat Yleisvaikutelma: Varma-asentoiset, lihaksikkaat ja vahvaluustoiset. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Lavat: Pitkät, tiiviit ja viistot. Olkavarret: Viistot, tiiviisti rungon myötäiset ja suunnilleen lapojen pituiset. Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset. Ranteet: Vahvat, mutta joustavat. Kommentti: Ranne joustava, mutta ei liiaksi taipuva. Raajan takaosassa runsas karvoitus. Välikämmenet: Hieman viistot. Käpälät: Soikeat, pitkävarpaiset ja joustavat, suoraan eteenpäin suuntautuneet. Varpaat ovat kaareutuneet ja hieman erillään toisistaan. Päkiät ovat kimmoisat. Kommentti: Pyöreät kissankäpälät eivät ole tyypilliset. Litteät tassut ja haravarpaat ovat epätarkoituksen mukaiset työkoiralle.

Takaraajat Yleisvaikutelma: Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, hyvin vahvalihaksiset. Reidet: Keskipitkät, kohtalaisen leveät ja lihaksikkaat. Polvet: Hyvin kulmautuneet. Kintereet: Melko matalat ja hyvin kulmautuneet. Välijalat: Lyhyet, voimakkaat, pystyasentoiset ja yhdensuuntaiset. Käpälät: Kuten etukäpälät. Kannukset tulee poistaa. LIIKKEET: Voimakkaat, vaivattomat ja väsymättömiltä näyttävät; askel on pitkä. Eturaajojen askel on vetävä, takaraajoissa hyvä työntövoima. Kommentti:-Koiran tulee liikkua halukkaasti ja vaivattomasti. Raviaskel on eteenpäin vievää ja voimakasta. Liikunta on paras tapa arvioida koiran rakennetta. Liikunta:

Virheellisiä etuosia: Leveä etuosa Kapea etuliikunta/kapea etuosa

suora etuosa kääntää käpäliä ulospäin: kääntää käpäliä sisäänpäin: Virheellisiä takaosia:

korkea kinner: normaali kinner ja korkea kinner: Luonnolliset raajojen asennot, luonnollinen asento ja oikea rungon malli:

KARVAPEITE KARVA: Runsaskarvainen, paksu, joustava ja tiheä arktinen karvapeite on kaksinkertainen: aluskarva on lyhyttä, pehmeää ja tiheää, peitinkarva pitempää, karheampaa ja suoraa. Karvapeite muodostaa varsinkin uroksilla niskassa ja lapojen kohdalla päätä kehystävän kauluksen. Päässä ja raajojen etupuolella karvapeite on lyhyttä ja sileää, korvien ulkopinnalla lyhyttä, pystyä ja sileää. Korvien sisäpinta on hyvin karvoittunut. Reisien takaosassa karvapeite muodostaa housut. Varpaiden välissä on suojaava karvoitus. Häntä on tuuheakarvainen. Narttujen karvapeite usein lyhyempää ja laadultaan pehmeämpää kuin urosten. Oikeanlaatuisessa karvassa on aina erityinen, luonnollinen hohde. Kommentti: Turkki on kaksinkertainen ja laadultaan sään kestävä. Pehmeä peitinkarva ei toivottavaa. leikatun samojedinkoiran turkki:

erittäin runsas turkkinen yksilö: niukka turkki: Väri: Puhtaan- tai kermanvalkoinen, tai valkoinen ja keksinvärinen (perusvärin oltava valkoinen, jossa hieman keksinvärisiä alueita). Ei koskaan saa vaikuttaa vaaleanruskealta. Kommentti: Keksinväri ei ole virhe, mutta valkoisen on oltava hallitseva, eivätkä valkoisen ja keksin rajat saa olla jyrkkiä Voimakkaasti keksinvärillä sävyttynyt yksilö. KOKO Säkäkorkeus: Ihannesäkäkorkeus uroksilla 57 cm, sallittu poikkeama +/-3 cm, nartuilla 53 cm, sallittu poikkeama +/-3 cm. Kommentti: Mikäli säkäkorkeus on rotumääritelmän sallimissa rajoissa, on koiran kokonaisuus senttejä tärkeämpi. Kuitenkaan ääripäiden yleistyminen ei ole toivottavaa. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

selvät rakennevirheet kevyt luusto heikko sukupuolileima pidättyväinen luonne keltaiset silmät pehmeät korvat tasapurenta tynnyrimäinen rintakehä kaksoiskierteinen häntä matalaraajaisuus paha länkisäärisyys tai pihtikinttuisuus laineikas, kauttaaltaan lyhyt tai pitkä, pehmeä, riippuva karva. VAKAVAT VIRHEET: Pigmenttikatkot silmäluomissa tai selvärajaiset pigmenttikatkot huulissa. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: arkuus tai vihaisuus sinisilmäisyys tai keskenään eriväriset silmät

ylä- tai alapurenta muut kuin pystyt korvat muu karvan väri kuin rotumääritelmässä mainittu. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin. Lisäys 4.10.2001 "Hylkäävät virheet: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä."