1 Iitti Tillolankangas hiilimiilun arkeologinen tutkimus 2017 Teemu Tiainen Tilaaja: Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Kohteen perustiedot... 3 Tutkimus... 4 Havainnot... 5 Tulkinta ja tulos... 7 Lähteet... 7 Kuvia... 8 Karttaliitteet... 9 Hiilimiilun läpi kaivettu oja. Ojan leikkauksessa erottuva hiilikerros on miilun pohjakerros. Etelään. Perustiedot Alue: Iitti. Tillolankankaalla, vt 12 pohjoispuolella sijaitseva hiilimiilu. Tarkoitus: Selvittää hiilimiilun poikki kaivettavalla koeojalla miilun rakennetta sekä ottaa miilun hiilestä ajoitusnäyte. Työaika: Maastotyö 1.7. ja 3.7.2017. Tilaaja: Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Tekijät: Mikroliitti Oy, Teemu Tiainen, Timo Sepänmaa ja Juuso Koskinen. Aiemmat tutkim: Timo Jussila, Timo Sepänmaa ja Johanna Rahtola 2017 inventointi. Tulokset: Hiilimiilu osoittautui tutkimuksissa pienirakenteiseksi miiluksi, jonka pohjan halkaisija on 3,1 m. Miilua kiertävät kaivannot liittyvät sen peittämiseen ilmaottorakenteita ei näistä kaivannoista havaittu. Kaivantoinen hiilimiilun halkaisija on noin 7 m. Hiilimiilun sijainti on merkattu punaisella pisteellä ja ympyrällä kartan luoteiskulmaan. Samalla alueella oleva laajempi punaisella merkattu alue on kiinteän muinaisjäännöksen, Tillolan taistelupaikan alue. Selityksiä: Koordinaatit ja kartat ovat ETRS-TM35FIN koordinaatistossa. Maastokartat Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta alkukesästä v. 2017 ellei toisin mainittu. Muinaisjäännösrekisteri on tarkastettu 6/2017. Valokuvia ei ole talletettu mihinkään viralliseen arkistoon eikä niillä ole mitään kokoelmatunnusta. Valokuvat digitaalisia ja ne ovat tallessa Mikroliitti Oy:n serverillä. Kuvaaja: T. Tiainen.
3 Hiilimiilun sijainti on merkattu punaisella pallolla ja ympyrällä. Tillolan taistelupaikan muinaisjäännösrajaus on merkattu karttaan punaisella viivalla. Vasen: hiilimiilun sijainti vuoden 1965 peruskartalla. Oikea: hiilimiilun sijainti vuoden 1842 pitäjänkartalla. Kohteen perustiedot Iitti Tillolankangas Mjtunnus: 1000030775 Status: kiinteä muinaisjäännös (SM) Ajoitus: historiallinen Muinaisjäännöstyyppi: hiilimiilu Koordin: N 6748 961 E 473 164 Kuvaus (muinaisjäännösrekisteristä ennen kaivauksia): Paikalla on pieni hiilimiilun pohja, jonka halkaisija on noin viisi metriä. Miilu on matala kumpare ja sitä kiertää matala oja. Turpeen alla on runsaasti hiiltä. Miilu on osin vesakon peittämä.
4 Tutkimus Iitin ja Kouvolan rajalla, välillä Tillola Keltti on tekeillä valtatie 12 parantaminen. Hankkeeseen liittyvässä muinaisjäännösinventoinnissa (Jussila, Sepänmaa ja Rahtola 2017) alueelta havaittiin muun muassa hiilimiilu (Tillolankangas mj-rek 1000030775). Hiilimiilu sijaitsee Tillolan taistelupaikka (mj-rek 1000012842) nimisen kiinteän muinaisjäännöksen aluerajauksen sisäpuolella. Huhtikuussa 2017 tehdyn inventoinnin perusteella Museovirasto edellytti lausunnossaan 8.5.2017 (MV/165/05.02.01/2015) hiilimiilun kohdalla tehtäväksi arkeologiset tutkimukset. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tilasi hiilimiilun kaivaustutkimukset Mikroliitti Oy:ltä 17.5.2017. Kaivaukset suoritettiin 3.7.2017 Museoviraston myöntämän tutkimusluvan (MV/96/05.04.01.02/2017) turvin kaivausten kannalta suotuisassa kesäsäässä. Tutkimuksista vastasivat Mikroliitti Oy:n Teemu Tiainen, Timo Sepänmaa ja Juuso Koskinen. Kaivausten mittaukset tehtiin takymetrillä suoraan ETRS-TM35FIN koordinaatistoon. Kiintopisteet takymetrille luotiin VRS-palveluun kytketyllä GNSS RTK vastaanottimella (ulkoinen tarkkuus alle 30 cm kaivausten sisäinen tarkkuus on parin senttimetrin luokkaa). Hiilimiilusta oli tarkoitus tehdä kaivausten yhteydessä 3d-malli. Sen tekeminen ei kuitenkaan onnistunut, koska miilun kohdalla ja ympärillä oli paljon puustoa, mikä teki mainittuja mallinnuksia varten otettavien kuvien ottamisen mahdottomaksi. Hiilimiilu sijaitsee havupuuvaltaisessa sekametsässä. Ennen kaivausten aloittamista hiilimiilun kohdalta ja liepeiltä raivattiin vesakko sekä suurempien puiden alaoksat. Raivaamisen jälkeen miilun ympäriltä erottui selvästi viisi erikokoista kaivantoa, jotka reunustivat miilua muodostaen sen ympärille ikään kuin katkoviivamaisen ojan. Kaivantojen koot vaihtelivat 2,6 x 1,4 ja 1,3 x 1,2 metrin välillä. Kaivannot olivat loivareunaisia. Kaivantojen syvyys vaihteli sammalkerroksen päältä mitattuna noin 20 ja 30 senttimetrin välillä. Vasen: hiilimiilu ennen sen päällä olleen vesakon ja oksien poistamista. Itään. Oikea: samasta suunnasta otettu kuva raivauksen jälkeen. Kuvan oikeassa laidassa erottuu se kaivanto, jonka läpi koeoja kaivettiin. Hiilimiilun muoto ei ollut selkeän pyöreä, eikä toisaalta selkeän kulmikaskaan. Miilun ympärillä olevien viiden kaivannon väliin jäävä alue on muodoltaan lähinnä pyöristynyt, kutakuinkin pohjois-etelä suuntainen, suorakulmio, jonka koko on noin 4,7 x 3,9 metriä. Kaivannot mukaan lukien hiilimiilun koko on noin 7,4 x 7 metriä. Hiilimiilu sijaitsee aavistuksen muuta ympäristöä korkeammalla, mutta selkeää kumparetta miilun kohdalla ei ole maasto miilun lähialueella ja ympäristössä on pienipiirteisesti kumpuilevaa. Hiilimiilun keskiosa on korkeimmillaan noin 30 cm korkeammalla kuin sen ympärillä olevien kaivantojen ulkoreunan maanpinta.
5 Tutkimussuunnitelman mukaisesti miilun keskelle kaivettiin oja. Ojan pituus oli 8,8 metriä ja leveyttä ojalla oli noin 80 cm. Oja kaivettiin koillis-lounas suunteisesti siten, että sen koillispää sijoittuu miilua kiertävien kaivantojen väliin ja sen lounaan puoleinen pääty leikkaa yhtä miilua kiertävää kaivantoa. Vasen: hiilimiilu pintakasvillisuuden raivauksen jälkeen. Etelään. Oikea: ojan kaivamista. Lounaaseen. Havainnot Maaperä hiilimiilun kohdalla on hiekka. Miilun läpi tehty oja kaivettiin lapioilla, paikoitellen kaivamisessa ja kaivannon siistimisessä käytettiin myös lastoja. Miilua kiertävien kaivantojen välistä, pintaturpeen poiston jälkeen, havaittiin hiiltyneitä puunrankoja ja hiilimurskaa noin 3,3 metrin matkalta. Hiiltyneet puut tulivat esiin noin 12-20 cm:n syvyydestä selkeän hiilikerroksen ja pintaturpeen välillä oli paikoin hiilen ja noen sekaista hiekkaa noin 2-15 sentin paksuudelta. Hiiltyneet puut eivät olleet täysin samansuuntaisia, mutta pääsääntöisesti niiden voitiin todeta olevan kaakko-luode suuntaisia. Hiiltyneiden rankojen paksuudet vaihtelivat 7 ja 15 cm:n välillä. Hiilikerros oli 3-15 cm paksuisen ja sen tiiviys vaihteli. Paikoin hiiliä oli vähän ja ne olivat löyhässä, paikoin hiilet olivat yhtenäisenä tiiviinä kerroksena. Hiilimiilun pohjalle jääneet hiilet paljastuivat kunttakerroksen poiston jälkeen. Kuvan yläosassa kaivetun ojan kaakkoisreuna.
6 Hiilikerroksen reunoista havaittiin hiiltymättömät, halkaisijaltaan noin 10 cm paksuiset puut 3,1 metrin etäisyydeltä toisistaan. Koillisemman hiiltymättömän puun (N 6748961,76 E 473164,30) päällä oli noin 25 cm hiiltä, hiekka ja kunttaan, lounaisemman hiiltymättömän puun (N 6748959,72 E 473162,00) päällä vastaavan kerroksen paksuus oli 22 cm. Selkeä hiilikerros sijoittui näiden kahden hiiltymättömän puun väliin. Hiilikerros ei ollut tasapaksu eikä selvärajainen. Paksuimmillaan hiilikerros oli sen lounaisosassa (noin 15 cm) ja ohuimmillaan kerroksen keski- ja koillisosassa, missä kerros oli vain parin sentin paksuinen. Hiilikerros dokumentoitiin ojan kaakkoisleikkauksesta. Ojan luoteisleikkauksessa havainnot hiilimiilun rakenteista olivat vastaavanlaiset. Hiiltymättömät puut sijoittuvat miiluun kaakko-luode suunteisesti. Kuvan keskellä lounaisempi ojasta havaittu hiiltymätön puu. Varsinainen hiilimiilu erottuu kyseisen puun vasemmalla puolelle olevana hiilikerroksena. Hiiltymättömän puun oikealla puolella erottuu alkuperäinen maanpinta ohuena kerroksena, pystyssä olevan mitan numero 3:n tasalla. Hiiltymättömät puut on kaivaushavaintojen perusteella asetettu maanpinnalle: niiden ulkopuolella (hiilimiilun keskiosaan nähden) oli erotettavissa vanha kuntta- ja huuhtoutumiskerros. Koillisemman hiiltymättömän puun koillispuolella tämä hiekalla peitetty vanha kunttakerros jatkui noin 112 cm ja lounaisemman hiiltymättömän puun lounaispuolella noin 135 cm matkan. Kaivettu oja ulottui yhteen hiilimiilua ympäröivistä kaivannoista (Karttaliitteet: kartta 2). Kaivannosta ei tehty havaintoja rakenteista. Kaivannon keskiosan hiekka oli hieman ympäröivää hiekkaa tummempaa, mikä tulkittiin kuoppaan valuneen veden aiheuttamaksi luontaiseksi rikastumiskerrokseksi. Hiilimiiluun kaivetun ojan lounaispääty leikkasi miilua kiertävää kaivantoa: kuvassa kaivannon syvin kohta ja siinä hieman ympäröivää maata tummempi alue, joka tulkittiin luontaiseksi rikastumiskerrokseksi.
7 Tulkinta ja tulos Ennakkotietojen perusteella, minkä kaivaushavainnot vahvistivat, paikalla on siis ollut pienikokoinen hiilimiilu. Miilun läpi kaivetusta ojasta saatujen havaintojen perusteella hiilimiilun leveys on ollut 3,1 metriä. Miilu on ladottu maanpinnalle, minkä jälkeen se on peitetty hiekalla. Hiekka miilun peittämiseen on otettu miilun ympäriltä miilua kiertävät viisi kaivantoa ovat syntyneet tässä yhteydessä. Kaivantoineen miilun leveys on noin 7 metriä. Miilun poltto on mitä ilmeisimmin onnistunut, koska hiilimäärä miiluun kaivetusta ojasta oli verrattain vähäinen. Paikoin hiiltä miilun pohjalla on vain muutama sentti. Hiilimiilusta otettiin kaivausten yhteydessä kaksi hiilinäytettä (N 6748959,95 E 473161,349 Z 96,39 ja N 6748960,15 E 473162,39 Z 96,16), joista toinen on ajoitetaan radiohiilimenetelmällä. Tätä raporttia kirjoitettaessa näytteen ajoitus ei ole vielä valmistunut. 22.9.2017 Teemu Tiainen Lähteet Painetut lähteet: Peruskartta 3113 05 Kuusankoski. Maanmittaushallitus 1965. Painamattomat lähteet: Timo Jussila, Timo Sepänmaa ja Johanna Rahtola. Iitti-Kouvola Tillolan taistelupaikan tarkkuusinventointi vt. 12:n parannusalueilla. Mikroliitti Oy 2017. Pitäjänkartta 3113 05 Iitti v. 1842. Hiilikerros paljastuu pintamaan poiston jälkeen. Koilliseen.
8 Kuvia Ojan kaivaminen käynnissä. Koilliseen. Timo Sepänmaa ottaa hiilinäytettä kaivetun ojan kaakkoisleikkauksesta. Hiilimiilun poikki kaivettu oja on valmistunut. Lounaaseen.
9 Karttaliitteet Kartta 1. Hiilimiilu sijaitsee punaisen ympyrän sisällä. Ympyrän sisällä oleva vihreä viiva osoittaa miilun läpi kaivetun koeojan paikan, oranssit viivat osoittavat miilua kiertävät kaivannot. Kartta 2. Hiilimiilua kiertävät kaivannot on merkattu oranssein viivoin. Miilun läpi kaivettu koeoja on merkattu vihreällä viivalla. Ojan kaakkoislaidalla oleva tumman harmaa viiva osoittaa hiilien levinnän miilussa. Vaalean harmaa viiva osoittaa sen ojasta havaitun kohdan, jossa hiekkaa oli vanhan kunttakerroksen päällä. Punaiset pisteet osoittavat otettujen hiilinäytteiden kohdat.
Kartta 3. Hiilimiilua kiertävät kaivannot on merkattu oranssein viivoin. Miilun läpi kaivettu koeoja on merkattu vihreällä viivalla. Numerot ovat korkeuslukuja alleviivatut luvut ovat maanpinnan korkeuksia, alleviivaamattomat luvut kaivantojen pohjalukuja. 10
Kartta 4. Hiilimiilun läpi kaivetun ojan kaakkoisleikkaus siitä kohdasta, missä hiilimiilun rakenne sijaitsee. Oranssit poikkiviivat osoittavat korkeustasoja (ylempi 96,40 ja alempi 95,90 m mpy). Punaisen nuolet osoittavat hiiltymättömät puut, joiden väliin hiilimiilun rakenne sijoittuu. 11