Kun pyhästä paljastuu pahaa Varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät Oulu 19.9.20113 Johanna Hurtig, YTT, HY
Äiti Vilja hymyili, vaikka lapset itkivät lähes jokainen. Istutaanpa yhdessä keinuun ja mietitään, puhutaan perhosista vähän lisää, ja lapset hiljenivät hänen lähelleen. Aleksi ihmetteli, miten yhdestä naisesta vuosi niin suuri lämpö ja lohtu, että jokainen ammollaan itkevä suu vaikeni äkisti, kaikki suurikyynelsilmät löysivät oman pehmeän äidinkehokaistaleen, jota vasten painautua. (Rauhala 2013, 17)
Isä Kello neljä tulee isi, joka voimallaan pysäyttää yltyvän puuskittaisen pahan tuulen. Kello neljä tulee isi, joka vahvoilla käsivarsillaan nostaa auringon takaisin taivaalle. Kello neljä tulee isi, joka antaa ymmärtää, ettei mikään ole mieluisampaa kuin tuulenpysäyttäjän ja auringonkantajan työ. (Rauhala 2013. 86)
Lapset Lapset katsoivat hiljaa Aleksia. Tässä me nyt ollaan, halusit tai et, heidän tummat silmänsä tuntuivat sanovan huppujen alla. Kuun valo teki kaikkien poskiin vaaleita laikkuja. Aleksi ei tiennyt, minne katsoa. Isi, mää katoin koko matkan kuuta. Se seuras meitä koko ajan, mää näin. Isi, miksi kuu seuraa meitä, Otso kysyi. Kuu seuraa semmoisia, jotka on hyvin tärkeitä, Aleksi sanoi hiljaa. (Rauhala 2013, 97)
Jumala Rankaseeko Jumala, ku sanoin sitä paskaksi? Kuoleeko äiti sen takia? Jumala ei kosta, rankaise tai loukkaannu. Ihmiset saattaa olla semmoisia, mutta Jumala ei. Jotkut saattaa kuvitella, että Jumala loukkaantuu, suuttuu tai hylkää, niin kuin ihmiset, mutta ne on ymmärtäny ihan väärin. Jumala on rakkaus... Se haluaa aina lohduttaa sitä, joka murehtii. Isi nyt aakkoset on melkein järjestyksessä.
Kysymyksiä 1) Missä ja miltä lapsia tulee suojella? 2) Miten lasten suojelua tulee toteuttaa? 3) Kenen vastuulla lasten suojelu on? 4) Onko lasten suojelu haavojen hoitoa, vai vahinkojen estämistä?
Tutkimuksen nelikenttä USKONNOLLISUUS YHTEISÖLLISYYS KOKEMUS LAPSUUS VÄKIVALTA
PYHÄ maallisen yläpuolella kunnioitettava, palvottava, jalo, Puhdas jumalalle/jumalille erotettu täydellinen, virheetön pelättävä PAHA eettisesti ala-arvoinen, sopimaton, rikollinen, syntinen, väärä, kunnoton huonolaatuinen paheksuttava
Tausta-ajatuksia Kulttuurinen ahtaus Täydellisen, vanhemmuuden ja totaali-tarvitsevan, särkyvän lapsen kulttuuriset kuvat. Perhe-elämä ja lapsuus harvoin joko tai (hyvää tai pahaa), vaan sekä että Monenlainen lapsuus ja vanhemmuus on toimivaa, riittävää Inhimillisyys: väsymys ja arjen säröt eivät ole pahaa. Paha on välinpitämättömyyttä, tahallisuutta, itsekkyyttä sekä piittaamattomuutta aiheutetuista haavoista. Hyvä ja pyhä eivät kompensoi pahaa. Paha on tunnistettava ja kohdattava, ratkaistava.
Miksi tutkia uskonnollista yhteisöä väkivaltakokemusten kautta? Miksi katsoa pahaa, kun hyvää on enemmän? Miksi katsoa yhteisöä, jos yksittäiset ihmiset tekevät toisilleen pahaa? Miten uskonnollisessa yhteisössä voi tapahtua jotain näin pahaa? Miten on mahdollista, että lapsiin kohdistettu väkivalta on pysynyt ilmiönä yhteisössä piilossa?
Yhteisö Yhteisöllisyys syntyy kuvitelmasta, että kaksi ihmistä elää samassa maailmassa. Yhteisöllisyys on luonteeltaan arvausta ja kohteliaisuutta. Yhteisöllisyyden kuvitelman särkeminen johtaa vihareaktioon 75%:lla, 25% jäsenistä yrittää rakentaa kuvaa uudelleen. (tuntematon ajattelija)
Tutkimukselliset perustelut: Teoreettinen: Kontekstuaalisuus: yhteisön merkitys yksilöllisessä kokemuksessa Faktuaalinen: Tapaustiedot ja ihmisten kertomukset Eettinen Yksilötasolla: Oikeus kertomiseen ja kuulluksi tulemiseen Yhteisötasolla: todellisuuskuvan moninaisuus, vastuunkantaminen Yhteiskunnan tasolla: yhteisön jäsenet myös yhteiskunnan jäseniä Ammatillinen Tutkijana: tiedon tuottaminen Lastensuojelun ammattilaisena: sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ennaltaehkäisevä ja rakenteellinen lastensuojelu
Haavoittuva lapsi Kun uskonnollisessa ympäristössä kasvanut lapsi kohtaa läheisten taholta toistuvaa väkivaltaa, hän kohtaa pahuuden. Samalla lapsi kohtaa mysteerin, todellisuuden ja puhutun välisen ristiriidan. Lapselta särkyvät turvan ohella uskon edustamat merkitykset sekä mieli- ja kielikuvat. Se syli, jossa kannat on valtakuntasi, kun siinä kodin annat, he saavat suojasi. On armon sana siellä ja totuus rakkaus ja neuvojana tiellä, on hengen viisaus. On puhdas sydän, taivas, lapsella Jumalan ja vaihtuu maiset vaivas juhlihin kruunaajan. (Siionin laulujen sanoituksia)
Lapsuuden todellisuus Puhe kääntyi (terapiassa) vl-perhetilanteeseen yleensäkin, ja se on juuri se, mistä koen enemmän katkeruutta ja vihaa. Olen 13-lapsisen perheen kymmenes, ja äiti on ollut masentunut varmaan kuudennesta lapsesta lähtien. Minuahan ei todellakaan tarvinnut pakottaa yhtään mihinkään juttuihin ton pojan kanssa, päinvastoin olin onnessani, että joku "aikuinen" näkee mut jotenkin erityisenä ja haluaa jotain kanssani. Tästä sitten tietysti seurasi syyllisyyttä ja häpeää enkä olisi voinut kuvitellakaan kertovani vanhemmilleni mitään. (Ellan kirje)
Usko ja yhteisö kokemuksessa Olin jo oppinut perusvastauksen: "sano sille että se on sopimatonta", jonka aina kuuli, jos kävi kantelemassa kiusaamisesta. Isä sanoi : hyvä, että olet nyt saanut puhua. Nyt voit taas unohtaa ja äidilleshän ei varmasti kannata mitään sanoa. Annetaan ymmärtää, että minä 8-vuotiaana kävin sen 16- vuotiaan viettelemässä. Seuraavaksi ilmeisesti kuvaan kuuluu että aletaan epäillä mun mielenterveyttä ja mahollisesti nostetaan kunnianloukkausjuttu. (Otteita Maaritin kirjeestä)
Armon varjossa Pappa on pyytänyt tapahtunutta minulta kolme kertaa anteeksi ja sanonut, että mikä on sovittu niin sitä on synti enää muistella. Vastasin, että ymmärrän ja olenkin unohtanut asian kutakuinkin. Pappa on kuitenkin ollut närkästynyt, kun en enää pysty häntä halaamaan. Tervehtiminen kädestäkin on aina pelottavaa. (Outin kirje)
Fantasiariski Usko ei tarjoa rokotetta inhimillisyyteen. Yhteisökään ei ole vain pyhä, vaan moniulotteinen, kirjava. Yhteisöllinen salaisuus-mekanismi Itsensä pelkästään hyväksi uskoma yhteisö voi sokeutua pahalle, tai à Paha yksilöityy, sijoittuu yksilötasolle ja korjataan vain siellä: anna anteeksi, hae apua à Yhteisön osuudesta pahassa puhuvat näyttäytyvät uhkana à Paha kätkeytyy, siitä kärsivät vaikenevat, sopeutuvat à Pahaa tuottavat ja piilottavat rakenteet + käytännöt jäävät koskemattomiksi à
Turvallinen usko ja yhteisöllisyys. Joustava ja avoin, itseään korjaava todellisuuskäsitys Sallii ja hyväksyy erilaiset kokemukset sekä yksilöiden autonomian, henkilökohtaisen moraalisen harkinnan ja toimijuuden Tiedostaa vallankäytön merkityksen Kantaa vastuun myös opetuksen ja käytänteiden seurauksista Suostuu kollektiivina olemaan myös korjaamisen kohteena, ei ainoastaan ulkopuolelta tulevan pahuuden tunnistajana.
Vastauksia 1) Lapsia tulee suojella lapsuuden särkymiseltä. 2) Lasten suojelua tulee toteuttaa: esim. tuottamalla tietoa erilaisista tilanteista ja ympäristöistä, joissa lapsuus rakentuu. 3) Lasten suojelu on kaikkien vastuulla, kaikkien asia. 4) Lasten suojelu ei ole vain haavojen hoitoa. Se on niiden syntymisen estämistä, haavoittavien olosuhteiden tunnistamista ja muuttamista.
Kiitos! Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut. (Rauhala 181)