AIREDALENTERRIERIN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

AIREDALENTERRIERIN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Airedalenterrierin rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma. Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 2.11.2008 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 02.12.2008 Päivitetty ohjelma hyväksytty 21.09.2011 Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y.

SISÄLTÖ 1 YHTEENVETO... 3 2 RODUN TAUSTA... 3 2.1 RODUN SYNTY... 3 2.2 RODUN KEHITTYMINEN... 4 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA... 5 4 NYKYTILANNE... 6 4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE... 6 4.1.1 Isät ja isovanhemmat... 7 4.1.2 Ulkomaalaisten koirien vaikutus Suomen airedalenterrierikantaan... 9 4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET... 11 4.2.1 Luonnetestien tarkastelua... 11 4.2.2 Rotumääritelmän luonnekuvaus ja koiran luonne käytännössä... 12 4.2.3 Luonneongelmat ja luonne vs. käyttötarkoitus... 12 4.2.4. Koekäynnit... 13 4.2.5 Luonnekuvauksesta muissa maissa... 16 4.3 TERVEYS... 16 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 17 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut mainittavat sairaudet... 20 4.3.3 Muut Suomessa rodulla todetut sairaudet ja ongelmat... 25 4.3.4 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista... 25 4.3.5 Lisääntyminen... 26 4.3.6 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet... 26 4.4 ULKOMUOTO... 27 5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 29 6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT... 30 6.1 VISIO... 30 6.2 ROTUJÄRJESTÖN TAVOITTEET... 31 6.2.1 Populaation kokonaistila ja rakenne... 31 6.2.2 Luonne... 31 6.2.3 Käyttöominaisuudet... 31 6.2.4 Terveys... 31 6.2.5 Ulkomuoto... 31 6.3 ROTUJÄRJESTÖN STRATEGIA... 32 6.4 UHAT JA MAHDOLLISUUDET... 33 6.5 VARAUTUMINEN ONGELMIIN... 34 6.6 TOIMINTASUUNNITELMA JTO:n TOTEUTTAMISEKSI... 35 7 TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA... 36 8 LÄHTEET... 36 9 LIITTEET... 36 2/36

1 YHTEENVETO Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. JTO 9.9.2011 Tämä jalostuksen tavoiteohjelma on katsaus airedalenterrierin historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Siinä on tietoa jokaiselle rodusta kiinnostuneelle, mutta ennen kaikkea se on apuväline kasvattajille ja työohje yhdistykselle siitä, miten rotujärjestön tehtäviä on suunniteltu hoidettavaksi. Se asettaa kasvattajille myös velvoitteita, joten siihen perehtyminen on aiheellista jo ennen pentujen suunnittelua. Kaikki rodun harrastajat toivovat tervettä, hyväluonteista ja rodunomaista airedalenterrieriä. Koska koirat eivät ole täydellisiä, on tehtävä kompromisseja ja tämä tavoiteohjelma tekee niistä joitakin ehdotuksia. Jalostuksen tavoiteohjelman punaisena lankana on, että airedalenterrierin terveyden säilymiseksi on ennen kaikkea taattava kannassamme riittävä geneettinen vaihtelu ja oltava avoimia sairauksien suhteen. Jalostukseen käytettävien koirien on oltava riittävän tasokkaita, mutta kaikkien jalostusvalintaa tekevien tulisi muistaa tarkastella koirien tasoa laaja-alaisesti, eikä keskittyä vain yhteen yksittäiseen piirteeseen. Airedalenterrieri on keskikokoinen, neliömäinen ja liioittelematon koira, joka on tunnettu monipuolisena harrastuskoirana; se ei siis ole minkään alan spesialisti. Tavoitteena on säilyttää rotu tasapainoisena ja terveenä niin henkisiltä kuin ruumiillisilta ominaisuuksiltaan. Ulkomuotojalostus on niin varmalla pohjalla, että JTO ei aseta erityisiä tavoitteita sen kehittämiseksi, vaan tavoitteena on terve rakenne ja liioittelematon, rodunomainen ulkomuoto. 2 RODUN TAUSTA 2.1 RODUN SYNTY Airedalenterrieri kehittyi 1800-luvun puolivälissä Yorkshiressa, Englannissa. Siellä haluttiin yhdistää paikallisten terriereiden, saukkokoirien ja eräiden muiden, lähinnä hound- ja bull-koirien ominaisuudet yhteen niin, että saataisiin tulokseksi mahdollisimman monikäyttöinen, erityisesti erilaiseen metsästykseen soveltuva koira. Rodun kehittäjät olivat kouluttamattomia maa- ja tehdastyöläisiä, joten mitään dokumentaatiota rodun syntyvaiheista ei ole olemassa. Nämä miehet tarvitsivat monikäyttöistä koiraa, joka oli avuksi luvallisessa Kuva 1 Airedalenterrieri Thunder, n. 1870 metsästyksessä jokirannoilla, pienriistan tai lintujen salametsästyksessä kruunun mailla sekä tuhoeläinten saalistamisessa kotinurkista. Saman koiran haluttiin olevan myös valpas vahtikoira, eikä haitaksi ollut sekään, jos sen avulla saattoi ansaita hieman vedonlyönnissä koiratappeluissa tai vesirottien metsästyskilpailuissa. Rotu vakiintui 1800-luvun lopulla; se tunnettiin aluksi nimillä Bingleyn terrieri ja Waterside-terrieri. Ensimmäinen maininta airedalenterrieri-nimestä löytyy näyttelytuloksista vuodelta 1883, ja vuonna 1886 Englannin Kennelklubi lisäsi kantakirjaansa airedalenterrierin. 3/36

2.2 RODUN KEHITTYMINEN Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. JTO 9.9.2011 Rotu levisi pian maailmalle. Ensimmäinen airedale vietiin Yhdysvaltoihin vuonna 1881, Saksaan 1893; Pohjoismaiden näyttelyissä se esiintyi jo 1890-luvulla ja Tanskaan tuotettiin ensimmäinen koira Saksasta v.1909. Yhdysvalloissa rodun monipuolisia ominaisuuksia jäljestävänä ja pysäyttävänä koirana alettiin pian hyödyntää suurriistan metsästyksessä. Saksalaiset alkoivat kouluttaa airedalenterrierejä sotaväen tarpeisiin kuulovartio-, viestija haavoittuneiden etsintäkoiriksi. Myös rodun kotimaassa Englannissa merkittävin koirien kouluttaja, Colonel E. H. Richardson innostui airedalen käyttöominaisuuksista ja aloitti airedalenterriereiden kouluttamisen sotilaiden ja poliisien avuksi. Molemmissa maailmansodissa airedalenterriereitä käytettiin apuna kaikilla rintamilla. Myös venäläisillä ja japanilaisilla oli airedaleja viesti-, kuljetus- ja lääkintätehtävissä. Suomeen ensimmäiset koirat toi Helsingin Poliisilaitos vuonna 1910. Vuodesta 1925 lähtien myös suojeluskuntajärjestöllä oli airedalenterriereitä. Palveluskoirakokeisiin Kuva 2: Colonel Richardson, airedalenterrieri ja 2 vihikoiraa airedalenterrierit ovat Suomessa osallistuneet 1930-luvulta lähtien, ja kaksi airedalenterrieriä palveli rintamalla talvi- ja jatkosodan aikana. Sotien jälkeen varsinkin Englannissa airedalenterrierin käyttö sotilas- ja poliisitehtävissä hiipui, ja kun yhteiskunnallisista muutoksista johtuen metsästyskoirien tarve väheni, airedalenterrieristä on vuosien saatossa tullut siellä pääasiassa seurakoira. Myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa airedalet ovat lähinnä seurakoiria, mutta siellä on säilynyt myös metsästysperinne. Suurriistan metsästys airedalen avulla on nykyisin hyvin harvinaista, mutta lintujen metsästys ja nisäkkäiden jäljestäminen ovat lisänneet suosiotaan jopa koemuotona. Airedalea käytetään myös hakevana, seisovana, ylösajavana ja noutavana lintukoirana. Pohjois-Amerikassa harrastetaan metsästyskokeiden lisäksi myös tottelevaisuuskokeita, agilitya, flyballia ja suojelua. Airedaleja työskentelee myös pelastus- ja poliisikoirina. Saksassa airedalenterrieristä kehittyi palveluskoira, jolla oli jalostusvaatimuksena usean vuosikymmenen ajan myös koulutustunnus. Myös Venäjällä arvostettiin ennen kaikkea airedalen palveluskoiraominaisuuksia ja panostettiin koirien vartiointi- ja suojeluominaisuuksiin. Suomessa airedalenterrierit ovat osallistuneet pk-kokeisiin 1930-luvulta lähtien. 1970-luvulla tulivat vaihtoehdoksi myös tottelevaisuuskokeet ja 1990-luvulla agility ja pelastuskoiratoiminta, joihin aktiviteetti on osaltaan siirtynyt. Airedalenterriereillä on ollut myös vuodesta 1994 oikeus osallistua metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Joitakin yksilöitä käytetään nykyisinkin hirven, linnun ja pienriistan, kuten minkin, metsästykseen. Kaikkialla maailmassa suurin osa airedalenterriereistä on kuitenkin seurakoirana. Ulkomuodossa on tapahtunut kehitys tyylikkään terrierityypin suuntaan - ehkä kestävyyden ja liikkuvuuden kustannuksella. Alkuaikojen airedalesta selkä ja lanne ovat lyhentyneet ja jäykistyneet ja varsinkin etukulmaukset suoristuneet. Muu maailma on seurannut pitkälti rodun kotimaan ja USA:n kehitystä, eikä tyypissä ole havaittavissa suuria eroja mantereittain tai maittain, varsinkin kun Venäjänkin uusi kanta perustuu pääasiassa tuonteihin. 4/36

1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. JTO 9.9.2011 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. on perustettu vuonna 1946 Suomen Seurakoira- ja Terrierikerhon Airedalenterrieriosastona. Itsenäinen Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. perustettiin v.1951. Yhdistyksen jäsenmäärä on ollut korkeimmillaan 990, vuoden 2010 lopussa oli 617 jäsentä. Yhdistyksen toiminta kattaa koko maan. Johtokunta hyväksyy yhdistyksen uudet jäsenet. Yhdistyksen toimeenpaneva elin, johtokunta, valitaan sääntömääräisesti marraskuun yleiskokouksessa. Airedalenterrierin jalostuksesta vastaa ensisijaisesti johtokunnan nimittämä jalostustoimikunta, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi 2-5 jäsentä. Jäsenmäärät ja rekisteröintimäärät vuosina 1990 2010 1200 1000 800 600 400 Jäs. Rek. 200 0 Vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Jäs. 948 959 918 914 891 852 855 813 786 754 Rek. 170 114 141 141 109 137 84 48 68 58 Vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Jäs. 718 704 696 663 650 694 669 663 660 659 617 Rek. 91 65 66 69 99 110 65 93 85 81 95 5/36

1 947 1 950 1 953 1 956 1 959 1 962 1 965 1 968 1 971 1 974 1 977 1 980 1 983 1 986 1 989 1 992 1 995 1 998 2 001 2 004 2 007 2 010 Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. JTO 9.9.2011 Jäsenmäärät ja rekisteröinnit vuodesta 1946 alkaen vuoteen 2010; alkuvuosien rekisteröintimääriä ei ole saatavilla. 1200 Jäsenmäärät ja rekisteröinnit 1946-2010 1000 800 600 400 Jäsenmäärä rekisteröinnit 200 0 4 NYKYTILANNE 4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE Vuosina 2001 2010 on rekisteröity keskimäärin 83 pentua vuodessa. Pentueita on ollut vuodessa keskimäärin 11 ja tuontikoiria 2 9. Tehollinen populaatiokoko on ollut vuosittain sama kuin jalostukseen käytettyjen koirien määrä. ja sukupolvittain laskettuna (5v: 2006 2010) 83 jalostukseen käytettyjen koirien määrän ollessa 83 (37 urosta, 46 narttua). Tarkempi tilasto liitteenä 10. 6/36

Vuosittaiset teholliset populaatiot sekä keskimääräiset sukusiitosprosentit. Lähde: KoiraNet-tietokanta: Vuosittaiset teholliset populaatiot sekä keskimääräiset sukusiitosprosentit. Lähde: KoiraNet-tietokanta. 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 Tehollinen populaatio 20 24 17 21 19 28 21 15 20 17 Sukusiitosprosentti 1.4% 2.3% 3.4% 2.4% 3,0 % 2.2% 2.1% 1.3% 2.8% 3.9% (Taulukon prosenttimäärät ovat KoiraNet-tietokannasta saadut keskiarvot.) Vuosittaiset rekisteröinnit, kasvattajien ja käytettyjen jalostuskoirien määrät 2000 2010: VUOSI Rekisteröinnit Pentueita Tuonteja Kasvattajat Isät Emät (kpl) kpl kpl 2000 91 12 4 6 11 12 2001 65 9 2 6 8 9 2002 66 10 4 7 10 10 2003 69 8 3 4 7 8 2004 99 12 4 6 9 12 2005 110 12 2 9 13 15 2006 65 10 5 4 9 10 2007 93 11 2 5 10 11 2008 85 11 8 6 7 11 2009 81 13 8 5 11 13 2010 95 11 9 8 10 11 4.1.1 Isät ja isovanhemmat Tarkasteluvuosina 2001 2005 (5 v. 409 pentua) eniten käytetyt urokset olivat: pentua pentuetta pros Big Lady s Yukon Jack 52 7 13 % Jokyl Unison From Tintara 40 4 10 % Kassiopeias Remington Steel 27 3 7 % Britham Pendragon Wrath-Amon 25 3 6 % Big Lady s So What 18 2 5 % sukulaisuus: ei isä/poika -yhteyksiä 7/36

Tarkasteluvuosina 2006 2010 (5 v. 419 pentua) eniten käytetyt urokset olivat: pentua pentuetta pros Big Lady s Finn Winn 35 4 9 % Katherina s Land Kindly Boy 25 4 6 % Maga El Heartnsoul 24 3 6 % Rus Kornels Seriezny Sopernik 22 2 6 % Saredon American Gangster 17 2 4 % sukulaisuus: ei isä/poika -yhteyksiä Täydellinen lista on liitteenä 1 Samana aikana 5% sukupolven koirista, jota yleisesti pidetään liikakäytön rajana populaatiogenetiikan kannalta, on 21 pentua. Viiden vuoden otanta on kuitenkin hyvin rajoittunut. Tilanne muuttuu nopeasti vuosittain, ja yhdistyksessä tarkastellaan uroslistaa yleensä 10:n vuoden periodilla. 10 vuoden aikana 2001-2010 (828 pentua) käytetyimmät urokset olivat: pentua pentuetta pros Big Lady s Yukon Jack 3) 60 8 8 % Jokyl Unison From Tintara 2) 40 4 5 % Big Lady s Finn Winn 3) 35 4 4 % Katherina s Land Kindly Boy 1 ) 32 5 4 % Kassiopeias Remington Steel 2) 27 3 3 % 1 ) Ulkomailla asuva koira 2) Tuontikoira 3) Suomessa syntynyt koira sukulaisuus: Big Lady s Finn Winn on Big Lady s Yukon Jackin tyttären poika. Täydellinen lista 10 vuoden aikana käytetyistä uroksista sekä vuosina 2001-2010 käytettyjen urosten jälkeläismäärät ovat liitteenä 2. Airedalenterrierin rekisteröinnit putosivat vuonna 1996 voimaan tulleen typistyskiellon takia keskimääräisestä 135:stä keskimääräiseen 70:ään ollen jälleen hieman noususuunnassa. Syntynyt jalostuksen pullonkaula näkyy isoisä- ja isoäititilastossa. Kolmen eniten koirakantaan vaikuttavan isoisän ja isoäidin osuudet:5.vuotisjaksolla 2006 2010 isoisät (37 %):: ; isoäidit (15 %) Big Lady s Your Majesty 3) 14 % Greenfield Captain Fantastic 1) 12 % Big Lady's Yukon Jack 3) 11 % Big Lady s My Dancer 3) 5 % Kassiopeia s Salt N Pepper 2) 5 % Big Lady s Look Twice 3) 5 % 1 ) Ulkomailla asuva koira 2) Tuontikoira 3) Suomessa syntynyt koira 8/36

4.1.2 Ulkomaalaisten koirien vaikutus Suomen airedalenterrierikantaan Suomeen on tuotu koiria Englannista, Saksasta, Venäjältä, Virosta, Ruotsista, Tanskasta, Israelista, Puolasta, Belgiasta ja USA:sta. Jalostukseen on lisäksi käytetty amerikkalaisia, englantilaisia, saksalaisia, virolaisia, ruotsalaisia, venäläisiä, australialaisia ja kanadalaisia uroksia. Merkittävimmissä yhteistyömaissa on rekisteröity airedalenterrierejä seuraavasti Venäjän, Viron ja Ruotsin kannat perustuvat mm. Englannin, Saksan, Kanadan ja Yhdysvaltojen tuonteihin. Tuontikoirien lisäksi jalostuksessa käytetään runsaasti ulkomailla asuvia uroksia. Maa Ruotsi n. 120 Rekisteröinnit / vuosi Englanti n. 800-1200 Saksa n. 1000 Vuosina 2001 2010 pentueitten vanhemmat ovat syntyneet seuraavissa maissa: Pentueet 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 p k pl p k pl p k pl p k pl p k pl p k pl p k pl p k pl p k pl p k pl FIN/FIN 4 24 2 13 5 42 5 40 6 30 6 39 3 17 3 29 2 14 4 23 USA/FIN 1 5 1 2 1 8 2 16 1 9 1 9 1 7 3 23 AUSTRALIA/FIN 2 9 1 2 BELGIA/FIN 1 6 ENG/FIN 2 17 3 11 1 9 2 15 1 11 1 4 1 11 EST/FIN 1 13 1 8 2 19 2 14 1 7 1 10 IT/FIN 1 6 1 1 KANADA/FIN 1 3 PUOL/FIN 1 10 SWE/FIN 1 7 1 7 SAKSA/FIN 1 8 2 18 2 21 2 19 3 25 2 17 VEN/FIN 1 8 1 5 1 10 SAKSA/SAKSA 1 9 1 6 USA/SAKSA 1 1 1 8 USA/ENG 1 1 USA/EST 1 8 USA/VEN 1 8 ENG/ENG 1 4 ENG/EST 1 5 KAN/EST EST/PUOL 1 8 1 7 ISR/FIN 1 6 USA/ISR DK/FI 1 7 11 86 13 73 11 77 11 91 10 60 15 104 10 77 8 66 10 62 9 63 9/36

Muissa maissa kasvatettujen koirien vaikutus suomalaiseen kantaan vuosina 2000-2007 isä/äiti pentua % SAKSA 96 18,11 USA 90 16,98 EST 69 13,02 ENG 67 12,64 Ulkomaisesta vaikutuksesta johtuen puhdasta suomalaista populaatiota ei voida katsoa olevan. Suomessa rekisteröidään vuosittain yleensä alle 100 pentua verrattuna esim. Saksan (n. 1000 pentua), Englannin (n. 1000 pentua) ja Venäjän (jossa rotu on hyvin suosittu) rekisteröintimääriin. Ulkomaisten koirien rekisteröintitiedoissa on usein vain kolme sukupolvea ja koirien tausta on hyvinkin kirjava ja niistä on vaikea saada todellista tietoa. Jalostustoimikunnalla ei ole nyt käytössä tarvittavia ohjelmia 9.9.2011. Siksi on vaikea tehdä yhteenvetoa airedalenterrierin populaatiogeneettisestä tilanteesta. 10/36

4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET 4.2.1 Luonnetestien tarkastelua Luonnetestien perusteella (1996 2007 testatut) koirien enemmistö on saanut seuraavat tulokset osaalueittain: I Toimintakyky: +1 kohtuullinen (71 %) II Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (82 %) III Puolustushalu: +1 pieni (41%) tai +3 kohtuullinen, hillitty (43 %) IV Taisteluhalu: +2 kohtuullinen (50 %) tai + 3 suuri (27 %) V Hermorakenne: +1 hieman rauhaton (89 %) VI Temperamentti: +3 vilkas (64 %) VII Kovuus: +1 hieman pehmeä (65 %) VIII Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (89 %) Suhtautuminen ampumiseen: Laukausvarma (59 %) laukauspelottomuus luoksepäästävyys toimintakyky 3 2 1 0-1 -2-3 terävyys puolustushalu kovuus taisteluhalu tempperamentti hermorakenne Yleisimmin saatujen tulosten mukaan temperamentti, luoksepäästävyys, terävyys, ja puolustushalu vastaavat rotumääritelmää. Myös kovuus-osion +1 (hieman pehmeä) on perhe- ja harrastuskoiralle toivottu ominaisuus, kuten myös +3 (kohtuullisen kova). Taisteluhalu on suurimmalla osalla (77%) hyvä. Luonnetestien perusteella laukauspelottomuus on hyvä (n. 90 % läpäisee hyväksytysti tämän osion). Toimintakyky ja hermorakenne ovat hyväksyttäviä, vaikka olisikin suotavaa, että +2 osuus molemmissa olisi suurempi. Tulos ei poikkea merkittävästi rotumääritelmän luonnekuvauksesta. Luonnetestien tulokset on jaoteltu testattujen koirien syntymävuosittain liitteessä 4. Luonnetestien vuosien 1996 2010 tulostilasto liitteenä 5. Vuonna 2007 päivitettiin luonnetestin arvostelulomaketta. Siitä syystä testit ovat kahdessa osassa. Vanhalla lomakkeella arvostellut 1996-2006 sekä uudella lomakkeella olevat 2007-2010. Luonnetestissä kävi vuosina 2000 2007 178 koiraa. Samana aikana rekisteröitiin 658 koiraa, joten määrä on 27,1 % kyseisten vuosien rekisteröinneistä. Airedalenterrieriltä vaaditaan hyväksytty luonnetestitulos tai palveluskoirakokeen koulutustunnus Suomen muotovalion arvoon. Alkujaan ruotsalainen MH-luonnekuvauksen on Suomessa suorittanut 3 airedalenterrieriä vuonna 2010. 11/36

4.2.2 Rotumääritelmän luonnekuvaus ja koiran luonne käytännössä Rotumääritelmässä luonne kuvataan lyhyesti: Valpasilmeinen, nopealiikkeinen ja kaikkeen tapahtuvaan hyvin tarkkaavaisesti suhtautuva. Luonne kuvastuu silmien ilmeestä, korvien asennosta ja pystystä hännästä. Airedalenterrieri on avoin ja luottavainen, ystävällinen, rohkea ja älykäs. Aina valpas, ei aggressiivinen, kuitenkin peloton. Luonnetestituloksissa valppaus korreloituu vilkkauteen, avoimuus ja luottavaisuus luoksepäästävyyteen, terävyyteen sekä puolustushaluun, rohkeus ja pelottomuus taas toimintakykyyn. Näiltä osin tulokset voidaan katsoa yhteneväisiksi rotumääritelmän kanssa. Merkittävin puute lienee toimintakyvyssä, sillä toimintakyvystä arvosanan +2 suuri (= rohkea, peloton) on saanut vain 11 % testatuista koirista. Airedalenterrierin pitäisi olla aktiivinen, toimintakykyinen koira ilman ylilyöntejä minkään ominaisuuden suhteen, ja tämä pitääkin paikkansa kannan suuren enemmistön osalta. Erittäin pehmeitä tai kovia, arkoja tai aggressiivisia, häiritsevän vilkkaita tai flegmaattisia yksilöitä on harvassa. 4.2.3 Luonneongelmat ja luonne vs. käyttötarkoitus Epätoivottavia, mutta yksilöissä joskus esiintyviä ominaisuuksia ovat arkuus ja liiallinen pehmeys. Toinen epäsuotava ominaisuus on aggressiivisuus muita koiria kohtaan. Räyhääminen saattaa juontaa juurensa epävarmuudesta mutta myös muista syistä, kuten liian voimakkaasta puolustushalusta, jotka ovat molemmat epäsuotavia ominaisuuksia airedalenterrierille. Airedalenterrierin tulee olla valpas ja tarkkaavainen. Jotkut koirat ovat liian vilkkaita, eivätkä ne pysty keskittymään pitkäjänteisyyttä vaativiin tehtäviin, myös niiden käytös saattaa vaikuttaa hermostuneelta. Ampumiseen reagoivia ja muuten puutteellisen hermorakenteen omaavia airedalenterriereitä on jonkin verran. Luonnetestissä käyneistä laukauksiin reagoi 10,0 %. Joillakin koirilla on puutteellinen taisteluhalu ja/tai toimintakyky. Tämä haittaa koiran kouluttamista kilpailulajeihin eikä ole toivottavaa rodulle. Kouluttamaton seurakoira puolestaan on helpompi käsitellä, jos sen toimintakyky ja taisteluhalu ovat pieniä. Airedalenterrierin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä, satunnaisesti voimakaskin, riistavietti voi yllättää sekä seurakoiran että harrastuskoiran omistajan, ellei harrastuksena ole metsästys. Airedalenterriereiden omistajien mielikuvaa koiristaan on seurattu vuodesta 1981 rekisteröidyistä koirista alkaen. Vuonna 2007 toteutetun koirakannan kartoituksen (vuosina 1996-2000 rekisteröidyt airedalenterrierit) tuloksia luonnekuvauksista on liitteessä 12. Uusi koirakannan kartoitus tehdään vuonna 2012. 12/36

4.2.4. Koekäynnit Vuosien 2000 2010 koekäynnit suhteutettuna rekisteröinteihin (rekisteröity 919 kpl): koirat palveluskoirakokeet 29 3,2 % käyttäytymiskoe 58 6,3 % tottelevaisuuskoe 65 7,1 % metsästyskoirien jäljestämiskokeessa 7 0,8 % Viiden vuoden aikana yhden tai useamman koemuodon kokeessa tai kilpailussa on käynyt 53 eri koiraa, mikä on 13,4 % samana aikana rekisteröidyistä koirista. Airedalenterrierit ovat osallistuneet vuosina 2000-2010 seuraaviin kokeisiin ja kilpailuihin: PAEJ PAEK PAHA PAJÄ PAVI PASU PAKK MEJÄ VAHI = Palveluskoirien erikoisjälkikoe = Palveluskoirien etsintäkoe = Palveluskoirien hakukoe = Palveluskoirien jälkikoe = Palveluskoirien viestikoe = Palveluskoirien suojelukoe = Palveluskoirien käyttäytymiskoe = Metsästyskoirien jäljestämiskoe = Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestyskoe TOKO AGI = Tottelevaisuuskoe = Agilitykilpailut 13/36

PK-koekäynnit lajeittain vuosina 2000 2010 käyntejä 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 yht. PAEJ 2 3 0 0 5 PAEK 2 3 2 2 0 0 9 PAHA 1 1 8 5 1 5 1 2 3 5 4 36 PAJÄ 2 8 8 9 9 6 6 3 1 52 PAVI 1 2 3 3 9 PASU 1 3 3 2 2 4 9 9 6 39 yht. 1 4 11 16 11 18 13 17 25 20 14 150 koiria 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 PAEJ 2 1 PAJÄ 1 4 3 3 4 4 1 PAHA 1 1 2 2 1 2 1 1 1 2 2 PASU 1 1 2 2 1 2 3 2 1 PAEK 2 2 1 4 4 3 PAVI 1 1 1 1 Saavutetut koulutustunnukset JK1 x 6, JK2 x 4, JK3 x 6 HK1 x 6, HK2 x 4 EK1 x 1, EK2 x 2, EK3 x 2 SchH1 x 2, SchH2 x 1, SchH3 x 3 VPG2 x 1 IPO1 x 1, IPO3 x 2 14/36

Suoritetut käyttäytymiskokeet 2000 2010 HYV HYL yht. 2000 4 0 4 2001 0 0 0 2002 5 2 7 2003 4 3 7 2004 1 2 3 2005 3 1 4 2006 7 4 11 2007 6 1 7 2008 5 1 6 2009 3 1 4 2010 4 3 7 yht. 42 18 60 Tottelevaisuuskokeen ja agilityn koekäynnit vuosittain 2000 2010: 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 yht. TOKO 21 8 19 23 19 9 13 23 24 13 5 177 AGI 271 225 149 229 240 169 222 182 142 140 1969 koiria 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 yht. TOKO 10 5 7 8 6 5 4 7 7 4 2 65 AGI 12 12 11 13 12 10 9 10 9 8 10 116 TOKOn tulosjakauma (2000-2010) 0 3 2 1 kesk. yht. ALO 7 14 15 43 1 80 AVO 6 17 21 30 4 79 VOI 6 6 1 1 0 14 EVL 2 1 2 0 0 5 yht. 21 38 39 74 5 178 Koekäyntien vähäisyydestä johtuu, ettei niitä voi suoranaisesti käyttää luonteen tai koulutettavuuden tilastoinnissa. Kasvattajat voivat kuitenkin halutessaan hyödyntää tuloksia jalostusvalinnoissaan. 15/36

4.2.5 Luonnekuvauksesta muissa maissa Ruotsalaisessa MH-luonnekuvauksessa on käynyt vuoden 2010 loppuun mennessä Ruotsissa 244 airedalenterrieriä, joista 36:lla testaus keskeytetty. Tarkemmat kuvaukset testistä ja eri rotujen tilastot löytyvät ruotsiksi osoitteesta http://kennet.skk.se/avelsdata/ 4.3 TERVEYS Airedalenterrieriä pidetään yleensä terveenä rotuna eikä sillä ole raportoitu laajasti esiintyviä vakavia sairauksia. Airedalella esiintyy monia koirilla yleensäkin todettuja sairauksia, niiden joukossa myös sellaisia sairauksia ja vikoja, joita pidetään perinnöllisinä (mm. lonkkavika, silmäsairaudet ja allergiat). Keskimääräinen elinikä on noin 10-12 vuotta. Suomen Airedalenterrieriyhdistys järjestää joka toinen vuosi kasvattajapäivät. Tilaisuuteen kutsutaan asiantuntijoita, esim, eläinlääkäreitä, kertomaan kulloinkin ajankohtaisista asioista. Siellä jaetaan myös kerättyä tilastotietoa sekä mm. yhteenvetoja koirakannan kartoituksista. Kasvattajapäivät on avoin tilaisuus kaikille rodusta kiinnostuneille, 16/36

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 4.3.1.1 Lonkkavika HD (= hip dysplasia) eli lonkkanivelen kehityshäiriö on koirilla esiintyvä vaiva, joka korkea-asteisena saattaa invalisoida koiran ja aiheuttaa sille kipua. 1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkavika, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1 0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Asteita A ja B sanotaan terveiksi ja asteita C,D,E sairaiksi. Kuitenkin koirien lonkkanivelten muoto vaihtelee liukuvalla asteikolla täydellisestä pallonivelestä lähes nivelettömään tilaan. Tämän vuoksi erot eri asteiden välillä ovat liukuvia, eikä hyppäys B:n ja C:n välillä ole sen suurempi kuin muidenkaan vierekkäisten asteiden välillä. Yhtä hyvin voitaisi sanoa, että A on valkoinen ja E musta, kun taas B,C ja D ovat harmaan eri asteita liukuvalla skaalalla. Lonkkien suhteen voidaan yksinkertaistaa asiaa niin, että C:ssä havaitaan lieviä merkkejä dysplasiasta, mutta B:n suhteen ei sellaisia varmuudella voida todeta. Viimeisin airedalenterrieri, jolla on tilastoitu E-asteen lonkkavika, on syntynyt vuonna 1988. C-aste haittaa harvoin koiran arkielämää tai harrastuskäyttöä, mutta D-lonkkaiseksi arvioidut airedalenterrierit saattavat kärsiä ikääntyessään. Pelkkä lausunto ei kuitenkaan tee koirasta sairasta, vasta oireet tekevät. Oireiden ilmeneminen on hyvin yksilöllistä. 1 1 ELL Anu Lappalainen: Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö http://www.kennelliitto.fi/fi/jalostusjakasvatus/artikkelit/lonkkanivel.htm 17/36

Suomalaisten airedalenterriereiden lonkkakuvaustilasto syntymävuosittain prosentteina kuvatuista (20.3.2008 päivitetty aineisto/ KoiraNet): 50 % Prosentuaaliset 40 % lonkkakuvaustulokset 30 % 5-vuotisjakoittain 20 % 10 % 0 % A B C D E 2002-2006 31 % 41 % 22 % 6 % 0 % 1997-2001 22 % 43 % 28 % 8 % 0 % 1992-1996 31 % 37 % 25 % 8 % 0 % 1987-1991 47 % 33 % 10 % 10 % 0 % Taulukosta näkyy, että lonkkakuvaustulosten mukaan A-tuloksissa oli notkahdus edellisellä 5-vuotisjaksolla. Vaikeammat asteet D ja E ovat jatkuvasti hieman vähentyneet. Viimeinen E-tulos on ollut v. 1988 syntyneellä koiralla. Lonkkatilasto vuosina 1986 2010 syntyneistä on liitteenä 7. PEVISA:an sisältyy jalostuskoirien lonkkakuvauspakko, mutta vuoteen 2011 saakka siinä ei ole ollut tulosrajoitusta. Käytännössä lonkkavikaiset (C - E) urokset on jätetty pois jalostuksesta. Vuosina 2000 2007 on käytetty kerran C-lonkkaista urosta. C-lonkkaisia narttuja sen sijaan on käytetty 15 kertaa (pentueita kyseisenä aikana on 119). D-lonkkaista narttua on käytetty jalostukseen kerran vuonna 2009 ja D-lonkkaista urosta niin ikään kerran vuonna 2011. 1.1.2012 voimaan tulevaan PEVISA-ohjelmaan on lisätty lionkkaniveldysplasian raja-arvoksi C, jolloin C-tuloksen saanut koira tulee parittaa A/B-tuloksen saaneen koiran kanssa. Yhdistyksen uroslistalle on otettu mukaan näyttelyssä vähintään laatuarvostelun H (hyvä) ja lonkkalausunnon A tai B saaneet koirat. Viimeisin koko rodun lonkkakuvaustilasto löytyy KoiraNettietokannasta (osoite: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmterveystilastot.aspx?id_rotu=501). 4.3.1.2 Yhteenveto airedalenterrierin PEVISA-ohjelmasta ja siihen tehdyistä muutoksista Yhteenveto airedalenterrierin PEVISA-ohjelmasta ja siihen tehdyistä muutoksista Voimaantulovuosi Vastustettava sairaus Vaadittavat toimenpiteet Lonkkakuvaus ja 1988 Lonkkavika virallinen lausunto Lonkkakuvaus ja 2012 Lonkkavika virallinen lausunto 2012 Kyynärnivelen Kyynärkuvauslausunto kasvuhäiriö Silmätarkastuslausunto 2012 Silmäsairaudet enint. 12 kk vanha Raja-arvot Ei raja-arvoa Raja-arvo C Ei raja-arvoa Ei PRA, grd, trd 18/36

4.3.1.3 Lonkkakuvaustulokset muissa maissa Englanti Brittein saarilla lonkkia arvostellaan BVA/KC- luokituksella. Molemmat lonkat saavat pisteitä 0 53. Pisteet lasketaan yhteen. Tulosten mahdollinen vaihteluväli on 0-106. Tulos on sitä huonompi, mitä enemmän pisteitä koira saa. Kuvaustulosten pistemäärän keskiarvo on 16 kaikista tuloksista vuodesta 1983 lähtien (1508 kpl 01.11.2010). Viiden viimeisen vuoden kuvaustulosten pistemäärän keskiarvo on 14. (Lähde: British Veterinary Association http://www.bva.co.uk/public/documents/breed_specific_statistics.pdf Ruotsi Ruotsissa on vuosina 2000-2010 kuvattu 322 airedalenterrieriä: Vuosi Yht A B C D E 2000 23 16 3 2 2 2001 25 11 8 3 2 1 2002 41 21 6 7 5 2 2003 27 15 5 2 4 1 2004 25 12 7 4 2 2005 29 12 11 3 3 2006 50 17 22 8 3 2007 27 14 6 4 3 2008 31 10 11 6 4 2009 26 5 11 8 2 2010 18 2 5 8 3 yht. 322 135 95 55 33 5 yht % 42 % 29.5% 17 % 10 % 1.5% Saksa (Lähde: Airedale terrier Årsbook 2006, Airedaleterrier Gillet, 2008, Svenska Kennelklubbenin Avelsdata) Saksassa jalostuskäyttöön kelpaavat vain terveet. B-lonkkaista voi käyttää vain A-lonkkaisen partnerin kanssa. Alle 2-vuotiaana B-lonkkaiseksi kuvattu on kuvattava uudestaan yli 2-vuotiaana, mikäli sitä halutaan käyttää jalostukseen. Jos tulos on huonompi kuin alkuperäinen, koiraa ei saa käyttää. Saksan lonkka- ja silmäkuvaustilastot löytyvät seuraavista osoitteista: https://cs1.alpha12.l-secure.net/horde/util/go.php?url=http%3a%2f%2fwww.airedalekft.de%2fzucht%2fzuechtervers_%2fprotokoll_zv_2011%2fprotokoll_zv_2011.html&horde=99e4e95f a1986b38132a0f619f8f538f http://www.airedale-kft.de/zucht/zuechtervers_/protokoll_zv_2009/protokoll_zv_2009.html Yhdysvallat USA:ssa on vuosina 1974 2007 OFA-järjestelmällä arvioitu yhteensä 5190 airedalenterrieriä. Arvioiduista 7,1 % on saanut arvion excellent ja 11,5 % arvion dysplastic. (Lähde: http://www.offa.org/surveys/survey_airedale.html 19/36

4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut mainittavat sairaudet Silmäsairauksien kuvauksissa on käytetty pääasiallisena lähteenä ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, silmätarkastuseläinlääkäri Sari Jalomäen artikkelia (Apexin Nettiklinikka http://www.apexvet.fi/webclinic/sari/perinnolliset_silmasairaudet.pdf, 12.7.2008). PRA Progressive Retinal Atrophy, verkkokalvon etenevä surkastuminen Progressiivinen retinan atrofia, PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma, käsittää suuren joukon perinnöllisiä, eri alkuperästä johtuvia tauteja, jotka vääjäämättä johtavat sokeuteen. PRA voi esiintyä myöhäissyntyisenä (keski-iässä ja myöhemmin) tai jo hyvin nuorella iällä. Koiran verkkokalvo voi syntyessä olla täysin terve ja sairastua myöhemmin (degeneraatio) tai verkkokalvo voi olla jo syntymästä asti epänormaali (dysplasia). Oireet alkavat tavallisimmin hämäräsokeutena. Molempien silmien verkkokalvolla matalia valomääriä aistivat sauvasolut alkavat rappeutua ensin. Hämärässä koira voi olla levoton tai huomattavan varovainen, erityisesti ympäristössä, jossa se ei ole tottunut liikkumaan. Ajan kanssa myös kirkkaassa valossa toimivat tappisolut alkavat rappeutua johtaen täydelliseen sokeuteen. Pitkälle edenneessä tapauksessa PRA potilaan silmäterät eli pupillit ovat usein poikkeuksellisen laajat sekä hitaasti valoon reagoivat. Ikä, jolloin oireet alkavat, vaihtelee roduittain. Monella rodulla pitkälle edenneessä PRA taudissa nähdään lisäksi silmän muuttuneen aineenvaihdunnan takia linssin harmaakaihi- eli kataraktamuutoksia. PRA:n sairastuneelle yksilölle ei ole hoitoa, joka voisi estää, hidastaa tai parantaa oireita. Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. PRA on kivuton, mutta johtaa lopulta koiran sokeutumiseen. Riippuu koiran luonteesta ja ympäristöstä pystyykö se sopeutumaan näön menetykseen. PRA on todettu tai epäilty perinnölliseksi taudiksi jo yli 70 rodulla. Periytyminen noudattaa tavallisimmin autosomaalista resessiivistä periytymistapaa (sukupuolesta riippumaton, väistyvä). Siten ilmiasultaan sairaan yksilön vanhemmat voivat olla silmätutkimuksessa ilmiasultaan terveitä nk. kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat PRA geenin nk. kantajia niin 25 % jälkeläisistä ovat sairaita, 50 % kantajia ja 25 % terveitä. Ilmiasultaan sairaiden vanhempien kaikki jälkeläiset ovat sairaita. Suomessa on vuosina 1994 2002 todettu 5 PRA:ksi tulkittua tapausta vuosina 1989 1992 syntyneillä airedalenterriereillä. Koirat olivat PRA:n toteamishetkellä 4 10 vuotiaita. Vielä ole tietoa siitä, minkä tyyppisestä PRA:sta on kysymys. Saksassa on vuoden 2000 jälkeen diagnostisoitu 11 PRA-tapausta, joista joillakin koirilla on jälkeläisiä tai lähisukulaisia Suomessa. Siellä on aloitettu tutkimusohjelma PRA:n geenitestin löytämiseksi airedalenterriereille, jonka tukemiseen Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. osallistuu. Saksassa kaikilla jalostukseen käytettävillä airedalenterriereillä on heinäkuusta 2007 alkaen oltava voimassa alle 12 kk vanha silmätarkastuslausunto. Myös Ruotsissa on raportoitu epäiltyjä PRA-tapauksia, mutta virallisia lausuntoja ei ole. Silmätutkimustulokset vuosina 1986-2010 syntyneille ovat liitteessä 9. PRA on rodun uudessa PEVISA-ohjelmassa lisätty vastustettavien sairauksien listalle eikä PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä 1.1.2012 voimaan tulevan ohjelman perusteella rekisteröidä. Silmäpeilauksen väli uudessa ohjelmassa on 12 kk. 20/36

Perinnöllinen harmaakaihi Perinnöllinen harmaakaihi on nuorella tai keski-ikäisellä koiralla esiintyvä silmän linssin samentuma joko yhdessä tai molemmissa silmissä. Harmaakaihi on todettu tai epäilty perinnölliseksi jo yli 100 rodulla. Perinnöllinen kaihi periytyy tavallisimmin autosomaalisesti resessiivisesti (väistyvä, sukupuolesta riippumaton), joskin dominoivasti periytyvää kaihia myös tavataan. Kaihi on nimitys linssissä olevalle samentumalle, jonka läpi valo ei pääse. Normaalisti nuoren koiran linssi on kristallinkirkas. Sen tehtävä on taittaa valoa sopivasti verkkokalvolle, jotta silmä voi aistia. Perinnöllistä kaihia tulee aina epäillä nuorella tai keski-ikäisellä koiralla, jolla on joko toisessa tai molemmissa silmissä kaihimuutos, jonka ei voi selittää syntyneen trauman, tulehduksen, aineenvaihduntasairauden tai korkean iän myötä. Perinnöllisen kaihin tyypillisiä tunnusmerkkejä ovat mm muutoksen sijainti rodulle tyypillisessä paikassa linssissä, muutoksia molemmissa silmissä, muutos on etenevä, samantyyppisiä vaikkakin rodulle epätyypillisiä muutoksia tavataan myös sisaruksissa ja / tai vanhemmissa. Pieniä pistemäisiä tai lasikuitumaisia samentumia silmän linssin ytimessä eli nukleuksessa ja muutoksia linssi taka- tai etukapselissa ei lueta kuuluvaksi kaihimuutoksiin. Kaihi voi ilmetä missä iässä tahansa. Perinnöllinen kaihi ilmenee usein nuorella iällä, joskin poikkeuksia esiintyy rotujen ja rodun sisällä yksilöiden välillä. Kaihi voi olla pieni muutos linssissä, joka ei etene, eikä vaivaa koiraa, mutta se voi olla myös etenevä, johtaen linssin täydelliseen samentumiseen ja siten silmän näkökyvyn menetykseen. Kaihia tavataan myös tietyillä roduilla toissijaisena PRA tautiin liittyen. Kaihi sinänsä ei aiheuta kipua, mutta pitkälle kehittyneeseen kaihiin liittyy aina silmän tulehdustiloja, jotka vaativat hoitoa, niiden muuten aiheuttaessa potilaalle voimakastakin kipua. Kaihiintunutta linssiä voikin pitää eräänlaisena vierasesineenä silmän sisällä. 4 vuoden iästä alkaen koiralla silmän linssi alkaa samentua (seniili skleroosi, nukleaari skleroosi). Linssi harmaantuu ja siinä on usein tyypillinen siniharmaa kajo. Tämä johtuu linssin ikääntymisen myötä sen tiivistymisestä ja on täysin normaali fysiologinen ilmiö, eikä vaikuta koiran näkökykyyn. Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Tutkimushetkellä terveelle koiralle annettavan silmälausunnon voimassaoloaika on rodusta riippuen 1-2 vuotta. Koska perinnöllinen harmaakaihi voi ilmetä myöhään joissakin roduissa, tulisi sen rodusta poissulkemiseksi tutkia myös vanhempia eikä vain jalostukseen käytettäviä yksilöitä. Kaihi- diagnoosin saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Kaihiin ei ole olemassa lääkkeellistä hoitoa, joka ennaltaehkäisisi, hidastaisi tai parantaisi sairauden. Kirurginen hoito on ainoa tapa saada sokeutuneen silmän näkökyky takaisin. Suomen Kennelliiton Koiranet-terveystuloksissa on rekisteröity vuosina 1988-2010 syntyneillä airedalenterriereillä 12 perinnöllistä kaihi-tapausta. Perinnöllinen kaihi on rodun uudessa PEVISA-ohjelmassa lisätty vastustettavien sairauksien listalle eikä perinnöllistä kaihia sairastavan koiran jälkeläisiä 1.1.2012 voimaan tulevan ohjelman perusteella rekisteröidä. 21/36

RD, Retinan dysplasia Retinan dysplasia, RD, eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö on usealla rodulla perinnölliseksi epäilty tai todettu sairaus, jossa verkkokalvo kehittyy jo sikiökaudella palautumattomasti epänormaalisti. Verkkokalvon rakenne voi paikallisesti olla liikakasvuinen tai osin irtaantunut, muodostaen poimuja ja pienempiä tai laajempia irtaumia. Vakavimmassa tapauksessa koko verkkokalvo on irtaantunut. RD jaetaan löydöksien perusteella kolmeen luokkaan. mrd, multifokaali RD, tarkoittaa että koiralla on verkkokalvollaan (yhdessä tai molemmissa silmissä) 1 tai useampia poimuja. grd, geograaffinen RD, on mrd-muutosta laajempi poimujen ja verkkokalvon ohentumien saarekemainen kertymä, joka jo todennäköisesti vaikuttaa näkökykyyn toisin kuin mrd. trd eli totaali RD, verkkokalvo on kokonaisuudessaan irti. trd koira on usein syntymästään saakka sokea. RD sairaus useimmiten periytyy resessiivisesti. Osalla roduista esiintyy RD sairauteen liittyen muita silmän kehityshäiriöitä ja osalla voi esiintyä RD sairauden lisäksi mm. luustomuutoksia. Muutosten diagnosointi vaatii silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemän silmätutkimuksen eli oftalmoskooppisen tutkimuksen. Diagnoosi voidaan tehdä jo pentuna 6-8 viikon iässä. Suomen Kennelliiton KoiraNet-tietokannassa on 4 mrd-lausuntoa, joista yhdessä lausunto avoin. Lisäksi tulkinnanvarainen RD-lausunto vuonna 2004 syntyneestä airedalenterrieristä. Lisäksi aikaisemmin on ollut muutamalla koiralla maininta poimusta verkkokalvolla. Uudessa PEVISAohjelmassa 1.1.2012 jälkeen grd ja trd-koirat on suljettu pois jalostuksesta ja mrd-koira on paritettava, koiralla, jolla ei ole todettu mrd-muutoksia. Distichiasis, ylimääräiset silmäripset Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä ripsiä kutsutaan distichiasripsiksi (aikasemmin nimitys cilia aberranta). Vaivaa esiintyy monella rodulla jo nuoresta iästä alkaen. Ylimääräisiä ripsiä voi esiintyä sekä ylä- että alaluomissa, ja tavallisesti molemmissa silmissä. Ylimääräiset ripset eivät aina aiheuta harvalukuisena ongelmia, mutta runsaslukuisena ne aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä, silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa. Ärsyttäessään silmää ylimääräiset ripset voidaan nyppiä pois. Ne kasvavat kuitenkin yleensä takaisin. Jos ylimääräisiä ripsiä on runsaasti, niin kirurgiset toimenpiteet voivat olla tarpeen. Suomen Kennelliiton KoiraNet-tietokannan mukaan vuosina 1990-2007 syntyneillä koirilla on todettu 13 tapausta maininnalla cilia aberranta. Vuosina 2008-2010 distichiasis todettiin yhteensä 23:lla koiralla. Reilusti kasvaneet silmämerkinnät johtuvat suureksi osaksi siinä, että silmätarkastuslomakkeet ovat muuttuneet ja tutkimusmenetelmät tarkentuneet. Eläinlääkärit ovat koulutetumpia ja pienetkin muutokset silmissä kirjataan virallisiksi aikaisempaa tarkemmin. Suosituksena on, että kahta koiraa joilla on todettu distichiasis tai trichiasis ei tulisi parittaa. Entropium, silmäluomen sisäänkiertymä Entropium, silmäluomen sisäänkiertymä, aiheuttaa sen, että sekä silmäripset että silmäluomen karvat hankaavat sarveiskalvoa ja aiheuttavat koiralle kipua. Leikkaushoidolla koira saadaan oireettomaksi. Suomessa on viime aikoina tavattu muutamia yksittäisiä tapauksia. (Lähde: Koirakannan kartoitukset - 88, -93, -98, -03, 07 ja pentuekyselyt). Sairauden periytymistapaa ei tunneta. Entropiumista kärsivää tai sen vuoksi operoitua koiraa ei saa käyttää jalostukseen. 22/36

Kyynärnivelen kasvuhäiriö 2 Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Yksi näistä geeneistä saattaa olla ns. suurivaikutteinen geeni. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus. Airedalenterriereiden kyynärpäitä on kuvattu jonkin verran 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Koirakannan kartoituksessa 1996-2000 syntyneillä koirilla (162 vastausta, 18 ontumaa) kyynärpään nivelrikkoa ei ole mainittu; edellisessä kartoituksessa (1991-1995) ongelma mainittiin neljällä (1,5 %). Koska 1- tai 2-tuloksen saaneiden koirien osuus on jonkin verran kasvanut, uuteen PEVISA-ohjelmaan on lisätty kyynärkuvauspakko 1.1.2012 lähtien, mutta tulokselle ei ole asetettu raja-arvoa. Amerikkalaisessa terveyskyselyssä kyynärpään dysplasia oli ilmoitettu diagnosoiduksi 3 airedalella (0,6 % vastanneista). Muista maista, mm. Ruotsista ja Saksasta, ei ole saatavilla tutkimustuloksia. 0 1 2 3 tutkittu 142 57 9 0 osuus 68 % 27 % 4 % 0 % Vuosina 1992 2010 syntyneistä koirista (1687) on kuvattu 208 koiraa, eli 12 %. (12.5.2011 aineisto / KoiraNet): (Tarkempi lista liitteenä 8. Lisää tietoja kyynärnivelen kasvuhäiriöstä Kennelliiton nettisivulta http://www.kennelliitto.fi/fi/jalostusjakasvatus/artikkelit/kyynarnivel.htm 1 2 ELL Anu Lappalainen: Kyynärnivelen kasvuhäiriö t http://www.kennelliitto.fi/fi/jalostusjakasvatus/artikkelit/kyynarnivel.htm 23/36

Selkäongelmat Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. JTO 9.9.2011 Vuosina 1996 2000 syntyneiden airedalenterriereiden kartoituksessa vuodelta 2007 15:lla (11 % vastanneista) oli tai oli ollut jonkinasteisia selkävaivoja. Lievimmät aiheuttivat vanhuusiällä jäykkyyttä ja vakavimmat ovat johtaneet koiran lopetukseen jo nuorena. Tapaukset vaihtelevat, mutta ongelmakohta on usein viimeisten selkänikamien tai lannerangan alueella. Siellä voi olla välilevyn rappeuma, välilevyn pullistuma, spondyloosi, luupiikkejä tai hermokanavan ahtauma. Selkävaivojen hoito on tapauskohtaista. Joskus päästään hyviin tuloksiin konservatiivisilla hoidoilla, joskus apu saattaa löytyä leikkauksesta. Kipulääkitys voi riittää pitämään vanhan koiran liikuntakykyisenä ja elämäniloisena. Lievätkin selkäongelmat saattavat estää koiran harrastuskäytön, ja vakavissa tapauksissa ne johtavat koiran ennenaikaiseen lopettamiseen. Selkiä tiedetään kuvatun, mutta virallista tilastoa niistä ei ole. Lonkkalausuntojen yhteydessä ei tiedetä olleen mainintoja selkäongelmista. Kennelliitto ei enää toimita kopioita lonkkalausunnoista rotuyhdistyksille. Oireileville koirille suositellaan selän kuvausta. Ihottumat ja allergiat Vuoden 2007 koirakannan kartoitukseen vastanneista (1996 2000 syntyneet koirat) 19 % kertoi koiran kärsineen joskus jonkinasteisista iho-ongelmista. Osa ihottumista oli allergiasta johtuvia, osa hormoniperäisiä tai ärsytyksestä (trimmaus, uinti, jne.) johtuvia. Osaan ei ole löydetty syytä. Allergiat ovat useimmiten ruoka-aineallergioita, jotka pysyvät kurissa oikealla ruokavaliolla. Toisaalta jalostustoimikunnalle on ilmoitettu myös muutamasta koirasta, jotka on lopetettu vaikeiden iho-ongelmien vuoksi. Vaikka iho-ongelmia ei ole pystytty osoittamaan yhdestä syystä johtuviksi, on kuitenkin viitteitä siitä, että koirilla saattaa olla erilaista alttiutta iho-ongelmiin suvuittain. On osoitettu, että allergiataipumus on perinnöllistä. Koska kyseessä on pahimmillaan koiralle suurta kärsimystä aiheuttava vaiva, kasvattajia kehotetaan välttämään iho-ongelmista tai allergioista kärsivien koirien käyttöä jalostukseen. Tilannetta kartoitetaan uudelleen vuonna 2012. Autoimmuunisairaudet Autoimmuunisairauksissa elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää yksilön omia soluja vastaan. Useimmat autoimmuunisairaudet saadaan hallintaan lääkityksellä, mutta hoito ja ennuste ovat aina koira- ja sairauskohtaisia. Koirakannan kartoituksessa v. 2007 (1996-2000 syntyneet koirat, 161 vastausta) mainittiin yksi tapaus. Aiemmissa kartoituksissa on mainittu seuraavat autoimmuunisairaudet: AIHA eli autoimmuuni hemolyyttinen anemia, autoimmuuni artriitti ja Trombosytopenia eli verihiutaleniukkuus. Autoimmuunisairauksista toivotaan saatavan lisää tietoa vuoden 2012 koirakannan kartoituksessa. Munuaisvika Perinnölliseksi epäiltyä progressiivista nefropatiaa on jalostustoimikunnalle raportoitu viimeksi vuonna 1988. Kyseessä on synnynnäinen, etenevä munuaissairaus, joka johtaa lopulta kuolemaan. Sairauden oireita ovat oksentelu, ruokahaluttomuus, laihtuminen, lisääntynyt jano ja lisääntynyt virtsaaminen, ripuli ja kuivuminen. Parantavaa hoitoa ei ole. Diagnoosi pystytään varmistamaan vasta ruumiinavauksessa. Munuaiset ovat vaaleat, kutistuneet, ryppyiset ja keskikohdaltaan kovettuneet. Perinnöllisyyttä tai periytymistapaa ei ole pystytty todistamaan. Koska sairauden periytymistapa useilla muilla roduilla on yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvä, sovelletaan samaa suhtautumistapaa myös airedalenterrierillä, eli sairaaksi tiedettyä koiraa tai tunnettua kantajaa (koiralla on sairaita jälkeläisiä tai sairas vanhempi) ei tule käyttää jalostukseen. Sydänviat Sekä vuoden 2007 koirakannan kartoituksessa että amerikkalaisessa terveyskyselyssä on suhteellisen suurella osalla airedalenterriereistä mainittu olevan sydänongelmia. Suurimmalla osalla tapauksista on kuitenkin lievä sydämen sivuääni vanhemmalla iällä, mikä ei vaikuta juurikaan koiran elämään. On 24/36

kuitenkin todettu myös läppävikoja, kardiomyopatiaa ja äkillisiä sydämen pysähtymisestä aiheutuneita kuolemia. Vuoden 2007 koirakannan kartoituksessa mainittiin yksi koira, joilla sydänsairaus oli todettu alle 7-vuotiaana. Kuolinsyynä sydän oli kolmella alle 10-vuotiaalla koiralla (vuosina 1996-2000 syntyneet). Tilannetta kartoitetaan uudelleen vuonna 2012. Pikkuaivoataksia Sairaus on yhden resessiivisen geeniparin aiheuttama pikkuaivojen kehityshäiriö ja johtaa homotsygootin yksilön vakaviin liike- ja tasapainohäiriöihin. Sairauden oireet voivat alkaa jo viiden viikon ikäisellä pennulla, ja yleensä se todetaan luovutusikään mennessä. Oireiden vakavuudesta johtuen pennut eivät ole elinkelpoisia. Suomessa on tavattu ataksiaa viimeksi vuonna 1988 syntyneessä pentueessa. Sitä ennen ataksiapentuja syntyi vuosina 1982-1984 muutamassa pentueessa. Ataksialinjat suljettiin pois jalostuksesta kieltämällä sellaisten urosten käyttö, joilla oli kolmen polven sukutaulussa tunnettu kantaja. Narttua, jonka sukutaulussa oli tunnettu kantaja, olisi saanut käyttää kerran, jos se olisi saavuttanut FIN MVA arvon. Ataksiaa ei tiedetä esiintyneen Suomessa vuoden 1988 jälkeen. Tämä JTO antaa uudet yhtenevät suositukset kaikkien resessiivisesti yhdessä geeniparissa periytyvien sairauksien vastustamiseen. (Katso kohta 6.3.) 4.3.3 Muut Suomessa rodulla todetut sairaudet ja ongelmat Kapeat alaleuat Airedalenterriereillä, kuten muillakin pitkä- ja kapeapäisillä koirilla esiintyy kapeaa alaleukaa, jolloin toinen tai molemmat alakulmahampaat painavat ikeneen tai kitalakeen aiheuttaen koiralle kipua. Jalostusvalinnoissa on asiaan kiinnitettävä huomiota siihen, että kuono-osa on rotumääritelmän mukaisesti voimakas. Seuraavia sairauksia on Suomessa tavattu yksittäisillä koirilla: kilpirauhasen vajaatoiminta, Cushingin syndrooma, Addisonin tauti, leukemia, epilepsia, haimatulehdus ja silmäsairaudet: corneal dystrophy, pannus, glaukooma, episkleriitti. (Vuonna 2007 toteutetun vuosina 1996-2000 syntyneiden koirien kartoituksen kuolinsyyt liitteessä 11). Kuolinsyytilasto uusitaan vuonna 2012 tehtävän koirakannan kartoituksen yhteydessä. Kennelliiton KoiraNet jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilastoissa on vain 1 merkintä airedalenterriereillä Muita ongelmia: Myös seuraavia yleensä koirilla esiintyviä ongelmia on myös airedalenterriereillä: Näiden yleisyyttä seurataan viiden vuoden välein tehtävällä koirakannan kartoituksella. - Kivesviat - Napatyrät - Purentaviat ja hammaspuutokset - Häntämutkat 4.3.4 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista von Willebrandin tauti Von Willebrandin taudissa on kyse von Willebrand -nimisen veren hyytymistekijän puutteesta. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kyseinen verenvuototauti on yleinen airedalenterriereillä. Sama raportti kertoo kuitenkin, että tauti on airedaleilla hyvin lievä ja ilmenee usein pitkittyneenä nenäverenvuotona tai pitkittyneenä kiimavuotona. Tautia ei tiedetä esiintyneen Suomessa. 25/36

4.3.5 Lisääntyminen Keskimääräinen pentuekoko viimeisten viidentoista vuoden ajalta on 7,5. Erityisiä astumis- tai tiinehtymisvaikeuksia ei ole tiedossa. Pentueet syntyvät yleensä normaalisti. Pennut ovat rakenteeltaan sopusuhtaisia. (Pennut eivät ole esim. erityisen isopäisiä.) Nartut ovat yleensä erittäin hyviä ja huolehtivaisia emoja. Pentujaan hoitavat emot suhtautuvat yleensä hyvin ystävällisesti ihmisiä kohtaan. Pentukuolleisuus on normaalisti pieni. Jonkin verran esiintyy keuhkojen kehittymättömyydestä johtuvaa pikkupentujen kuolleisuutta (ensimmäisen 2-3 elinvuorokauden aikana). Asiaa tutkitaan, rotu on mukana ELL Kati Dillardin (EVIRA) tutkimuksessa, joka on tarkoitettu alun perin norwichinterriereille. Muita synnynnäisiä vikoja tai epämuodostumia ei tiedetä esiintyvän keskimääräistä enempää. 4.3.6 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Rodulla ei ole erityisiä ulkomuotoon liittyviä anatomisia piirteitä, jotka altistavat rodun yksilöitä sairauksille tai hyvinvointiongelmille. Koirat ovat rakenteeltaan ja mittasuhteiltaan normaaleja, joten ne pystyvät luonnollisesti astumaan, synnyttämään ja hoitamaan pentunsa. 26/36

4.4 ULKOMUOTO Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y. JTO 9.9.2011 Airedalenterrierien ulkomuodon taso on Suomessa tällä hetkellä kansainvälisestikin hyvä. Myös koirien käyttäytyminen on pääasiassa rotumääritelmän mukaista. Kasvattajat ovat Suomessa kiinnittäneet tähän asiaan huomiota, koiria mm. käytetään melko paljon luonnetesteissä ja erilaisissa käyttökokeissa. Suomen muotovalion arvoon vaaditaan joko hyväksytty luonnetestitulos tai palkinto palveluskoirakokeessa. Näyttelyihin osallistutaan melko ahkerasti, tosin näyttelytrimmauksen suuritöisyys karsii helposti osallistumisintoa. Oikean rotutyypin säilyttäminen on olennaista. Airedalenterrieri on ryhdikäs, tasapainoinen ja vankka, mutta kuitenkin tyylikäs koira. Runko on neliömäinen, mutta ei liioitellun lyhyt. On muistettava, että airedalen on pystyttävä toimimaan erilaisissa käyttötehtävissä. Kuva 3: photo David Brand Kaunismuotoinen pää ja terhakka, utelias ilme sekä koko olemus kuvastavat myös airedalen luonnetta. Koirien koko ei ole ongelma, tosin vaikuttaa siltä, että liian pieniä airedaleja palkitaan helposti näyttelykehissä. Liian kapeita ja kevyitä koiria on jonkin verran. Toisaalta airedale ei saa olla liian raskas, rottweilermainen. Usein takaosa on voimakkaammin kulmautunut kuin etuosa, eikä koira silloin ole tasapainoinen. Tämä näkyy erityisesti liikkeissä. Pää on pitkä ja kapea, tiiliskiven muotoinen. Sen pitäisi olla riittävän voimakas varsinkin kuono-osastaan ja silmien alta. Leuat ovat vahvat ja hampaat isot, käyttökoiralle sopivat. Kapeaa alaleukaa esiintyy jonkin verran, jolloin alakulmahampaat saattavat painaa ikeneen. Tasapurenta sallitaan, mutta epätasainen purenta, jossa keskimmäiset alaetuhampaat työntyvät rivistä ulos, on merkki heikosta alaleuasta. Myös hammaspuutoksia on jonkin verran, harvoin kuitenkaan monen hampaan puutoksia, eikä etuhampaita yleensä ole liian vähän silloin tällöin on myös ylimääräisiä etuhampaita, mutta sitä ei ole pidetty ongelmana. Melko usein näkee liian pyöreitä kallo-osia. Kallon ja kuonon linjat eivät ole yhdensuuntaiset, kuten rotumääritelmä vaatii. Tällöin kallo on usein myös raskas ja syvä. Tummien silmien älykäs ilme on tärkeä. Vaaleat, isot silmät pilaavat ilmeen, onneksi ne ovat Suomessa nykyisin harvinaisia. Melko monilla koirilla on silmien ympärillä voimakasta tummaa pigmenttialuetta, ns. kajalia, mikä ei ole toivottavaa. Se saa silmät näyttämään suuremmilta kuin ne ovat. Myöskään liian syvällä sijaitsevat liian pienet silmät eivät ole hyvät. Tällöin myös silmäluomet ovat usein liian löysät, mikä altistaa tulehduksille tai silmäluomen kiertymälle. Korvien asento vaikuttaa rodunomaiseen ilmeeseen. Airedalella ei kuulu olla pienet kettuterrierin korvat, eivätkä suuret, raskaat ajokoiran korvat. Korvien taitekohta on hieman päälaen yläpuolella ja melko ohut korvalehti on tiiviisti poskenmyötäinen. Pienet ja jäykät korvat nousevat helposti pystyyn. Kaula on pitkä ei kuitenkaan ylipitkä ja hieman kaareva. Se ei saa olla liian ohut eikä liioin hirvenkaula. Lyhyt- ja paksukaulainen airedale ei ole tyylikäs. Myöskään löysä kaulanahka ei ole toivottavaa. Etuosa ja rintakehä eivät saa olla liian raskaita ja tynnyrimäisiä, mutta eivät myöskään liian kapeita, muussa tapauksessa sydän ja keuhkot eivät saa riittävästi tilaa. On huomattava, että airedalella on tyypillinen terrierin etuosa: olkavarsi on lyhyempi kuin normaalikoiralla. Lapa on viisto, jolloin kaulan ja selän yhtymäkohta muodostuu sulavaksi. Eturaajat ovat suorat. Ranteet ovat lähes suorat, ne taipuvat vain lievästi. Tassut ovat tiiviit ja varpaat hyvin kaareutuneet. Löysät ja liikeradaltaan virheelliset liikkeet paljastavat etuosan puutteellisen rakenteen. Usein koira on seisoessaan rodunomainen, mutta liikkeellelähtö osoittaa rakennevirheet. 27/36