EURASIER Rodun tausta ja kehittyminen Eurasierin kehittyminen omaksi rodukseen alkoi 1960-luvulla Saksassa risteyttämällä chow-chow ja wolfspitz. Tämä uusi rotu, eurasierin kantamuoto, kulki nimellä wolf-chow. Tähän rotuun päätettiin risteyttää vielä samojedi ja tämän jälkeen, vuodesta 1973, rotu on tunnettu nimellä eurasier. Saksalainen Julius Wipfel, jolla itsellään oli wolfspitz-narttu, päätti 1950-luvulla kehittää uuden rodun, jossa yhdistyisivät wolfspitzin hyvät ominaisuudet, vahtimisvietti ja terveys, sekä polaarikoira-tyyppinen ulkomuoto kauniilla värityksellä, mutta myös miellyttävä ja elinolo-suhteisiimme hyvin sopeutuva luonne. Itse jalostustyö käynnistyi vuonna 1960 Weinheimissa, jossa perustettiin myös kynologinen yhdistys syntyvälle rodulle. Kuvassa 2-vuotias sudenharmaa eurasier-narttu, joka vastaa Wipfelin mukaan täydellisesti rotumääritelmää ja kasvatustyön tavoitetta. Aluksi risteytettiin kolme chow-chow-urosta (kaksi punaista ja yksi musta) useamman Wipfelin omistaman sekä kasvattaman wolfspitz-nartun kanssa. Risteytyksistä odotettiin kolmea eri tyyppiä edustavaa risteytystä; chow-tyyppiä, sekatyyppiä sekä pystykorvatyyppiä. Odottamattomasti jokainen pentue koostui sekatyypistä ja kahdesta täysin yllättävästä tyypistä. Nämä kaksi tyyppiä olivat vahvasti villikoiran tyyppinen koira, joka oli sekavärinen ja luonteeltaan äärimmäisen herkkä, susimainen ja sopimaton seurakoiraksi sekä polaarikoiratyyppi, joka oli kauttaaltaan beessin värinen ja luonteeltaan hyvin viehättävä ja tasapainoinen. Tätä chow-chow ja wolfspitz-risteytystä alettiin kutsua nimellä wolf-chow. Neljänteen wolf-chow-sukupolveen asti ei käytetty takaisin risteyttämistä alkurotuihin eikä koskaan muuta tyyppiä kuin polaarikoiratyyppiä, jonka miellyttävä luonne haluttiin säilyttää voimakkaalla selektiolla. Jotta toivottu tyyppi saatiin vakiintumaan nopeasti ja varmasti käytettiin samaa, kaikkein eniten haluttua tyyppiä edustavaa urosta kaikille nartuille. Tämä toimenpide toi toivotun tuloksen, mutta sisäsiitosarvo kasvoi myös korkeaksi. Päätettiin risteyttää vielä wolfspitz-uros ja chow-chow-narttu sekä aikaisemmista poikkeavaa linjaa edustavat chow-chow-uros ja wolfspitz-narttu keskenään. Wolf-chow oli jo kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettu rotu. Rekisterissä oli yli 200 koiraa. Linjoja, joissa ei ole käytetty samojedia, kutsutaan vieläkin ns. vanhaksi kannaksi. Professori Konrad Lorenz, joka itse oli aikoinaan risteyttänyt chow-chown ja saksanpaimenkoiran, oli kirjeenvaihdossa Wipfelin kanssa. He olivat molemmat tässä tilanteessa sitä mieltä, että wolf-chown tulisi erottautua vielä paremmin alkuroduistaan wolfspitzistä ja chow-chowsta. Uutta verta wolf-chowiin tarvittiin jostain pystykorvarodusta, jolla oli miellyttävä luonne. Päädyttiin samojediin, jonka Julius Wipfel epäili olevan myös alkukantaisena tyyppinä chow-chown taustalla. Miellyttävän luonteen lisäksi samojedin hedelmällisyys, turkki ja sen sutta muistuttava ruumiinmuoto olivat syynä siihen, että tätä koiraa päätettiin käyttää risteytykseen. Samojediuros risteytettiin viiden eri linjaa edustavan punaisen, beessin, sudenharmaan ja mustan wolfchow-nartun ja yhden punaisen chow-chow-nartun kanssa. Kaikki samojedi-wolf-chow-yhdistelmien pennut olivat väriltään mustia ja polaarikoiratyyppiä, samojedi-chow-chow-yhdistelmän pennut taas doggimaisia ja eikä niitä käytetty edelleen. Aikaansaatu miellyttävä luonne säilytettiin ja liian chow- ja pystykorvatyyppiset koirat syrjäytettiin jalostuksessa. Wolf-chow-jalostus oli loppunut ja eurasierin jalostus alkanut. Syntyi eurasier, jonka nimi kertoo sen osittain eurooppalaisesta ja osittain aasialaisesta alkuperästä. Ensimmäinen eurasierin rotumääritelmä on vuodelta 1973, jolloin VDH ja FCI tunnusti eurasierin omaksi rodukseen. 1980 luvulla tehtiin vielä mm. wolfspitz ja chow-chow risteytyksiä. Nämä koirat sekä niiden jälkeläiset ovat edustettuina myös joidenkin suomalaisten eurasiereiden sukutauluissa. Rodun 40-vuotisjuhlaa vietettiin kesällä 2000. Vuonna 2003 Saksassa tehtiin jälleen uusi risteytys wolfspitz uros astui eurasier nartun.
Eurasierit Suomessa Ensimmäiset yksilöt tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1989, ja sen jälkeen Saksan lisäksi koiria on tuotu myös Ranskasta, Luxemburgista, Italiasta, Sveitsistä, Ruotsista, Tanskasta, Tsekeistä ja Kanadasta. Vuoden 2009 alkuun mennessä eurasiereita on Suomessa rekisteröity 714. Pentuja on viety rodun kotimaahan Saksaan, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Hollantiin, Sveitsiin, Luxemburgiin, Ranskaan, Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Vuoden 1991 jälkeen rekisteröintimäärät ovat vaihdelleet 23-62 koiran välillä. Suomen Eurasier Kerho ry perustettiin vuonna 1991. ROTUMÄÄRITELMÄ EURASIER Alkuperämaa: Saksa (Hyväksytty: FCI 6.1.1994, käännös SKL-FKK 15.1.1997) KÄYTTÖTARKOITUS: Seurakoira LYHYT HISTORIAOSUUS: Chow-chown ja wolfspitzin risteytyksestä syntyi vuonna 1960 rotu, jota ensin kutsuttiin "wolfchow'ksi". Samojediristeytyksen jälkeen vuonna 1973 se nimettiin eurasieriksi ja FCI tunnusti rodun. YLEISVAIKUTELMA: Tasapainoisesti rakentunut, keskikokoinen, pystykorvatyyppinen koira, jolla on pystyt korvat ja jossa esiintyy useita eri värejä. Karvan pituuden tulee olla sellainen, että rungon mittasuhteet erottuvat. Keskivahva luusto. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Kuono ja kallo ovat lähes yhtä pitkät. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Itsevarma, rauhallinen, tasapainoinen ja korkean ärsytyskynnyksen omaava. Valpas ja tarkkaavainen olematta äänekäs. Isäntäväkeensä erittäin kiintynyt. Pidättyväinen vieraita kohtaan olematta aggressiivinen. Ei riistaviettiä. Kehittyäkseen luonteeltaan rodunomaiseksi eurasier tarvitsee jatkuvan kiinteän yhteyden isäntäväkeensä sekä ymmärtäväisen ja kuitenkin johdonmukaisen kasvatuksen.
Eurasier on pidättyväinen vieraita kohtaan eikä yleensä ole erityisen kiinnostunut vieraista. Eurasierista sanotaan, että sen pitää antaa tutustua vieraisiin omilla ehdoillaan. Näyttelyssä tämä on kuitenkin mahdotonta, tuomarin on tutkittava koira ilman tutustumista. Vaikka eurasier on pidättyväinen, tulee sen antaa vieraan koskea itseensä. Tämä on osittain myös kasvatus- ja totuttelukysymys. Eurasier ei käyttäydy epätyypillisesti, huonosti tai ujosti, jos se väistää olematta kuitenkaan aggressiivinen. Jos koira palautuu esiintymään itsevarmasti ja tasapainoisesti tutkimisen jälkeen, ei siltä myöskään puutu itseluottamusta. PÄÄ: Tasapainoinen, kallo-osa ei liian leveä. Ylhäältä ja sivulta katsottuna pään muoto on kiilamainen. Kuononselkä ja kallo-osa ovat yhdensuuntaiset. KALLO-OSA: Litteä otsa, jossa on selvästi havaittava otsauurre. Selväpiirteinen niskakyhmy. OTSAPENGER: Vähäinen. KIRSU: Keskikokoinen ja mustapigmenttinen. Kokonaan vaaleanpunainen tai osittain vaaleanpunainen kirsu on virhe. KUONO-OSA: Ei liian karkea eikä liian suippo, kirsua kohti kapeneva. Kuononselkä ja alaleuan luut ovat suorat. HUULET: Tiiviit ja mustapigmenttiset. Kieli voi olla vaaleanpunainen, sininen tai kirjava. Väriä ei ole määritelty rotumääritelmässä eikä mikään väreistä ole toistaan rodunomaisempi. LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat vahvat ja alaleuan kaari leveä. Vahva ja täysi hampaisto (42 hammasta hammaskaavion mukaisesti). Joko leikkaava tai tasapurenta. Yläetuhampaat ovat joko tiiviisti alaetuhampaiden edessä tai niitä vasten. Väli ja -poskihampaat ovat yhdessä rivissä ilman välejä. Kaikki hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden. Vasemmalla ja keskellä erinomainen pään muoto. Oikealla liian korkea otsapenger.
. POSKET: Hieman erottuvat. SILMÄT: Tummat ja keskikokoiset, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat. Silmäaukot ovat hieman vinot. Silmäluomet ovat mustapigmenttiset ja tiiviit. Silmien muodon pitää olla ennemmin ovaali kuin pyöreä. Silmät eivät saa olla myöskään liian vinot, jotta rodunomainen ilme säilyy KORVAT: Kiinnittyneet noin korvan tyven leveyden päähän toisistaan. Keskikokoiset, kolmion muotoiset, pystyt ja kärjistään hieman pyöristyneet. Korvankärjet ja otsapenkereen keskikohta muodostavat tasasivuisen kolmion. Vasemmalta oikealle: korvat kiinnittyneet liian leveästi, liian kapeasti, oikein kiinnittyneet korvat. KAULA: Keskipitkä, lihaksikas ja tasapainossa yleisvaikutelman kanssa. Tiivis kaulanahka. Liittyy sulavasti runkoon. RUNKO: Vahva, ei liian lyhytrunkoinen. SÄKÄ: Korostunut. SELKÄ: Kiinteä, suora ja erittäin lihaksikas. LANNE: Pitkä, leveä ja lihaksikas. LANTIO: Sivulta katsottuna suora, leveä ja vahva. Lantioluun asento on hieman viisto. RINTAKEHÄ: Ulottuu kyynärpäiden tasolle ja on muodoltaan soikea. Eturinta on hyvin kehittynyt olematta esiintyöntyvä. Rintalasta ulottuu pitkälle taakse. ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on hieman kohoava. HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt, pyöreä ja kiinteä, paksu, kärkeä kohti kapeneva ja tuuheakarvainen. Häntä on joko eteenpäin selän päälle tai sivulle kaartunut tai selälle kiertynyt. Ulottuu suorana kintereeseen asti. Hännän pää on useilla koirilla jäykistynyt ja kippurassa, ei kuitenkaan koukkuhäntä. RAAJAT ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna kohtuullisesti kulmautuneet. Olka- ja kyynärvarsi ovat lähes yhtä pitkät. LAVAT: Lihaksikkaat ja hieman viistot. OLKAVARRET: Keskipitkät ja lihaksikkaat. KYYNÄRPÄÄT: Rintakehän myötäiset.
KYYNÄRVARRET: Keskipitkät ja lihaksikkaat. RANTEET: Vahvat. VÄLIKÄMMENET: Keskipitkät, edestä katsottuna täysin suorat, sivulta katsottuna hieman viistot. KÄPÄLÄT: Soikeat, tiiviit ja kohtuullisen kaareutuneet. Kynnet ovat vahvat ja tummapigmenttiset. Päkiät ovat kiinteät, paksut ja mustapigmenttiset. Päkiöiden välit ovat tiheäkarvaiset. TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna kohtuullisesti kulmautuneet. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät. REIDET: Keskipitkät ja vahvalihaksiset. POLVET: Vakaat, eivät liian niukasti kulmautuneet. Polvikulmaus ei saa olla liian avoin. Kinnerkulmaus on joillakin yksilöillä jyrkkä ja epävakaa. SÄÄRET: Keskipitkät ja lihaksikkaat. KINTEREET: Vakaat, eivät liian matalat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. VÄLIJALAT: Pitkät, leveät ja sivulta katsottuna pystysuorat. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. LIIKKEET: Maatavoittavat, hyvä potku ja hyvä ulottuvuus eteenpäin. NAHKA: Kiinteä ja pigmentoitunut. KARVAPEITE KARVA: Koko runko on tiheän pohjavillan ja keskipitkän, ei täysin rungonmyötäisen ja karhean karvan peittämä. Kuono-osa, pään etuosa, korvat ja raajojen etupuoli on lyhytkarvaiset. Häntä, eturaajojen takaosa (hapsut) ja takaraajojen takaosa (housut) ovat pitkäkarvaiset. Kaulassa karva on hieman pitempää kuin rungossa muodostamatta harjaa. VÄRI: Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja, paitsi puhtaan valkoinen, valkokirjava ja maksanruskea. KOKO JA PAINO SÄKÄKORKEUS: Urokset 52-60 cm, ihanne 56 cm ja nartut 48-56 cm, ihanne 52 cm. PAINO: Urokset 23-32 kg, ihanne 26 kg ja nartut 18-26 kg, ihanne 22 kg. Tärkeintä on mittasuhteiden sopusuhtaisuus, mutta keskikoko ja -paino ovat kuitenkin tavoitteena.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Hermostuneisuus, arkuus, liika epäluuloisuus ja aggressiivisuus. Taitto- ja luppakorvaisuus. Kaksoissilmäripset (distichiasis), sisään- tai ulospäin kiertyneet silmäluomet (entropium tai ektropium). Liian syvälle sijoittuneet tai liian pienet silmät. Yhden tai usemman etuhampaan tai kulmahampaan, yhden tai useamman P3:n tai P4:n sekä yhden tai useamman M1:n tai M2:n puutos. Epänormaalit purennat. Koukkuhäntä. Voimakas pigmentin puute. Puuttuva sukupuolileima. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin. Kommentit: Hans Rossow ja Kati Kuula Kuvat: Hans Rossow, Löschl Kirjallisuus: Julius Wipfel: Eurasier Entstehung, Entwicklung, Gegenwart. Julius Wipfel: 20 Jahre Eurasier-Zucht (1960-1980). Annelie Feder: Eurasier heute. 2000. Kynos Verlag.