MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3144 12 SULKAVAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen Kallislahti 3233 07 3233 10 KYRSYÄ PIHLAJALAHTI 4211 01 KALLISLAHTI 3144 09 3144 12 KYRSYÄNJÄRVI SULKAVA Sulkava 4122 03 KOMMERNIEMI 3144 08 3144 11 4122 02 RYHÄLÄ KAARTILANKOSKI KAARTILANMÄKI Espoo 2001
SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.
1 SULKAVAN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys KIVENNÄISMAAT...2 YLEISTÄ...2 KALLIOALUEET...3 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...4 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...5 ELOPERÄISET KERROSTUMAT...5 TURVEKERROSTUMAT...5 POHJAVESI...5 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN...5 POHJAVEDEN LAATU...6 MAAPERÄÄN LIITTYVIÄ LUONTOKOHTEITA...6 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi
2 KIVENNÄISMAAT Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 1 978 28,0 Sr/Ka 2 Mr Hiekkamoreeni 3 027 42,9 Hk/Mr 3 Ht/Mr 7 0,2 Lj/Mr 2 Ct/Mr 27 0,4 MrM Moreenimuodostuma (drumliini), hiekkamoreenia 356 5,0 KMrM Moreenikumpuja, hiekkamoreenia 15 0,2 Lo Lohkareet 3 Sr Sora 7 0,2 Hk Hiekka 155 2,2 Ct/Hk 10 0,2 Ht Karkea hieta 276 3,9 Ct/Ht 23 0,3 LjHt 2 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) soravaltainen 111 1,6 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 335 4,7 HtM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hietavaltainen 4 0,1 HHt Hieno hieta 73 1,0 Hk/HHt 1 Ht/HHt 1 Ct/HHt 4 0,1 Hs Hiesu 18 0,3 Ht/Hs 1 Ct/Hs 3 Sa Savi 12 0,2 Ct/Sa 3 LjSa Liejusavi 1 Lj Lieju 1 Ct/Lj 10 0,1 Ct Saraturve 492 7,0 St Rahkaturve 92 1,3 Tä Täytemaa 6 0,1 Maa-aluetta 7 061 100,0 Vettä 2 064 Kartta-alueen pinta-ala 9 125 Yleistä Mannerjäätikön virtaus on jättänyt kartta-alueen maaston muotoihin suuntauksen etenkin lounaisosassa, joka näkyy karttakuvassa luode - kaakko-suuntauksena (noin 310-320 ). Silokalliopinnoista mitattujen uurteiden suunnat vaihtelevat välillä 300-340.
3 Mannerjäätikön reuna peräytyi eteläisen Järvi-Suomen alueelta noin 11 000 11 500 vuotta sitten ja aluetta peitti aluksi muinainen Yoldiameri. Aivan heti jäätikön sulettua vedenpinta oli noin 100 m korkeustasolla nykyisen merenpinnan yläpuolella. Suurin osa alueesta oli veden peitossa ja meri oli pienten saarten verkostoa. Suurimpana saarena oli nykyisen kirkonkylän länsipuoli Mustikka- ja Tuonivuorelle saakka. Kartta-alueen korkein kohta Mustikkavuorella, joka nykyisin on hieman yli 150 m mpy., ulottui noin 50 m Yoldiameren pinnan yläpuolelle. Maa kohosi kuitenkin nopeasti mannerjääkuorman hävittyä ja uutta maata paljastui vedenpinnan alta. Noin 8 000 vuotta sitten kuroutui Yoldiameren ja Ancylusvaiheen jälkeen maankohoamisen seurauksena nykyiseen Järvi-Suomeen laaja vesistö, Suursaimaa ja Muinais-Päijänne, jotka laskivat vetensä Pohjanlahteen. Kartta-alueella Suursaimaan vaikutuspiiriin kuuluivat alueet, jotka ovat nykyisin tason 85 m mpy. alapuolella. Luoteisosan kaakkoa voimakkaamman maankohoamisen seurauksena vesistö sai uusia lasku-uomia kaakkoisosaan ja vaihe päättyi, kun lopulta syntyi Vuoksi n. 5000 vuotta sitten. Vedenpinta laski ja kartta-alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa. Kallioalueet Suurin osa kartta-alueesta on irtaimien maalajien peitossa, mutta alueella on erittäin runsaasti myös kalliopaljastumia ja ohuen maapeitteen kallioalueita. Kalliomaa-alueiden osuus on 28 % koko maa-alasta. Kalliopaljastumia on tasaisesti kautta koko kartta-alueen. Kartta-alueen kallioperän kivilajeina on graniitti, kiillegneissi ja suonigneissi. Graniitti vuorottelee tasaisesti kiillegneissin ja suonigneissin kanssa kautta koko alueen. Aivan alueen luoteisosassa on kvartsi- ja granodioriittia. Moreenikerrostumat Moreeni on alueen yleisin maalaji. Sen osuus on 48,8 % maa-alasta. Moreeni on mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta aineksesta syntynyttä ja mannerjäätikön alla kerros- Kuva1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuusanalyyseistä. Näytteen 208 lihava savi on esimerkki Yoldiamereen, syvään veteen kerrostuneesta ohutlustoisesta sedimentistä. Näyte 205 on esimerkki muinaisen Yoldiameren matalaan rantaveteen kerrostuneesta hiesusta. Moreenikerrostumat alueella ovat lähes kauttaaltaan hiekkamoreenia kuten näyte 201
4 tunutta lajittumatonta, tiukkaan pakkautunutta kiviainesta. Suurin osa moreenista muodostaa kallioperän pintaa noudattelevan pohjamoreenipeitteen. Se on kartta-alueella yleensä hiekkamoreenia (savipitoisuus alle 5 %). Näytteiden perusteella Rommukkokankaalla ja Säviönsaaressa moreeni on hienoainesmoreenia, jonka savipitoisuus on yli 5 %. Alueet on kuitenkin jätetty kartalle rajaamatta, koska maastossa selvää rajaa ei ole voitu määrittää. Alueella on myös pohjamoreenista mannerjäätikön alla kerrostuneita pitkänomaisia selänteitä eli drumliineja. Drumliinit ovat pääasiassa alueen lounaisosassa. Esimerkiksi Sulkavan kirkonkylän taajama on yhtenäisen drumliinikentän alueella. Moreenipaksuus niissä on jopa yli 10 metriä. Sulkavan kartta-alueen drumliineille on tyypillistä, että niiden luoteispäässä on kalliomäki. Rakeisuusanalyysien mukaan moreenin hienoainespitoisuus ( < 0,06 mm) koko karttalehden alueella vaihtelee välillä 7,4-36,6 % ja on keskimäärin 24,7 %. Savipitoisuus ( < 0,002 mm) vaihtelee välillä 1,6-5,7 % ja keskiarvo on 3,1 %. Kuvassa 1 on esitetty muutamien alueelle tyypillisten moreenien rakeisuuskäyriä ja kuvassa 2 maanäyte- ja kairauspisteet karttalehden alueella. Karkearakeiset kerrostumat Mannerjäätikön peräytymisvaiheen aikana syntyi jäätikön sulamisvesien kerrostamia muodostumia. Jäätikön alla oli tunneleita ja jäätikössä railoja, joissa jäätikön irrottama kiviaines peseytyi ja lajittui sora- ja hiekkaharjuiksi. Karttalehtialueen poikki kulkee luodekaakko suuntainen harjujakso. Harju jatkuu sekä alueen luoteis- että kaakkoispuolella. Harjun aines on korkeimmissa keskiosan selänteissä soravaltaista ja reunamilla ja laakeissa tasanteissa hiekkavaltaista. Kartta-alueen lounaisosassa on lisäksi deltamainen harju, joka jatkuu alueen länsipuolella. Delta on syntynyt jäätikkötunnelin tai railon levennykseen. Harjun aines on lähes kauttaaltaan hiekkaa. Harjut ovat syntyneet jäätikköjokien kuljettamasta aineksesta, joka on huuhtoutunut ja kerrostunut sora- ja hiekkaharjuiksi. Vilkaharjun maisema alueen keskiosassa ympäristöineen on maaperägeologisesti ja maisemallisesti arvokas. Gtk:n maa-ainesarkiston mukaan harjuissa on maita 5,6 milj. m 3, josta soravaltaiseksi on arvioitu 2,5 milj. m 3 ja hiekkavaltaiseksi 3,1 milj. m 3. Muinaisten Itämerivaiheiden ja Suursaimaavaiheen aikana alueen harjuista ja moreenimaista on huuhtoutunut hiekkaa ja hietaa rantakerrostumiksi nykyisille rinnealueille. 204 205 213 203 212 211 210 202 209 201 206 207 208 Kuva 2. Karttalehdeltä 314412 tutkittujen maanäytteiden paikat (rastit).
5 Tällaisia kerrostumia on esimerkiksi länsiosassa Suurjärven ympäristössä ja Iitlahdessa. Rantakerrostumien osuus koko maa-alasta on noin 6,6 %. Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisia kerrostumia, savea ja hiesua ja hienoa hietaa on alueella erittäin vähän, ainoastaan 1,6 % maa-alasta. Kun Sulkavan alue vapautui mannerjäätikön alta, oli veden syvyys Yoldiameressä nykyisen kuivan maan alueilla suurimmillaan 20-25 m. Hienorakeiset kerrostumat kerrostuivat pääasiassa silloisen Yoldiameren pohjalle syvimpiin altaisiin, joita nykyisen kuivan maan alueella on varsin vähän. Suurin osa savista ja hiesuista on alavien alueiden soiden pohjilla ja nykyisen Saimaan vesistön pohjalla. ELOPERÄISET KERROSTUMAT Turvekerrostumat Karttalehden maa-alasta on yli metrin syvyisten turvekerrostumien peitossa 8,3 %, joista ravinteisia (Ct) soita on 492 ha ja vähäravinteisia (St) 92 ha. Suot sijaitsevat mäkien välisissä painanteissa ja ovat saarekkeiden ja lahdekkeiden pirstomia. Vaihtelevan korkokuvan takia suurin osa soista on pienikokoisia, mutta on myös muutamia suurehkoja soita kuten Kaakkorahka ja Sammalsuo. Turve on suokasvien jäänteistä maatumalla syntynyt eloperäinen maalaji. Tärkeimpiä turvetta muodostavia kasvilajiryhmiä ovat rahka- ja lehtisammalet, sarat ja suolla kasvavat puuvartiset kasvit. Alueen soiden kehityksessä metsämaan soistuminen on ollut yleistä, mutta suot ovat syntyneet kuitenkin useimmiten järven tai lammen umpeenkasvuna. Tällaista kehitystä on nähtävissä edelleen esim. luoteessa Kaakkorahkalla ja eteläosassa Pasko- ja Valkealammen ympäristössä. Jyrkkien suonreunarinteiden ja tätä myötä ravinteiden runsaan liikkeen takia suokasvillisuus on ravinteisuutta suosivaa ja näin valtaosa soista on ravinteisia (Ct). Vasta soiden kehityksen viime vaiheessa, kun ravinteiset valuvedet eivät ole päässeet soiden keskiosiin, on soiden keskustojen pintaosaan kasvanut vähäravinteista rahkaturvetta (St). Alue kuuluu Sisä-Suomen keidassoihin, siinä pääasiassa Järvi-Suomen keidassoiden alaryhmittymään. Suurin osa soista on puustoisia ja avosoiden osuus on erittäin vähäinen. Suotyypeistä yleisimpiä ovat soiden keskiosissa erilaiset rämeet ja reunoilla korpirämeet ja korvet sekä turvekankaat. Suot ovat lähes kauttaaltaan ojitettuja ja lannoitettuja, joten metsänkasvatus on alueen soiden tärkein käyttömuoto. POHJAVESI Pohjaveden esiintyminen Kartta-alueen parhainta pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisaluetta on alueen halki kulkeva harju. Esimerkiksi Vilkaharjun alueella muodostuu pohjavettä noin 1500 m 3 vuorokaudessa. Alueen harjusta olisi pumpattavissa suurempiakin pohjavesimääriä. Tämän mahdollistaa rantaimeytyminen ympäröivistä järvistä. Alueella olevista pohjavedenottamoista Vilkalahdessa on lupa ottaa vettä 600 m 3 /vrk ja Rauhaniemessä 440 m 3 /vrk Pohjavettä syntyy myös alueen moreenikerrostumiin. Paikoilla, joissa on paksu moreenikerrostuma, voi pohjavettä olla runsaastikin. Tiiviissä pohjamoreenissa vesi kuitenkin liikkuu hitaasti ja kaivojen antoisuus ei siitä syystä ole kovin suuri. Moreenialueiden kaivojen vesi riittää kuitenkin yleensä yksittäistalouksien käyttöön.
6 Pohjaveden laatu Alueelta on tutkittu kahden moreenimaalla sijaitsevan maakaivon vesinäytteet. Kaivot sijaitsevat kaakkoisosassa Rauhaniemellä ja koillisosassa Kaipolassa. Vesinäytteet täyttävät happamuutta lukuun ottamatta hyvälle pohjavedelle asetetut vaatimukset. Tutkitut vedet ovat hieman happamia. MAAPERÄÄN LIITTYVIÄ LUONTOKOHTEITA - Jyrkkärinteinen Vilkaharju Alanteen ja Iitlahden välillä. - Sulkavan kirkonkylän keskustassa museonmäellä esiintyvät lentohiekkakerrostumat eli dyynit. - Suuri lohkare Vilkaharjun luonnonsuojelualueella. Lohkare muodostaa suuren luolamaisen lipan. KIRJALLISUUTTA Alalammi, Pentti (toim.) 1992. Suomen kartasto, Vihko 123-126, Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s., 3 liitekarttaa. Haavisto, Maija (toim.) 1983. Maaperäkartan käyttöopas 1 : 20 000, 1 : 50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. 80 s. Lehtijärvi M. 1966. Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta. Lehti 3144, Sulkava. Geologinen tutkimuslaitos. Saarnisto, Matti 2000. The last glacial maximum and the deglaciation of the Scandinavian Ice Sheet. In: Sandgren, P. (ed.) Environmental changes in Fennoscandia during the Late Quaternary. LUNDQUA Report 37, 26-31.
MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14 Internet: karttaluettelot: www.gsf.fi/info/maps paikkatietopalvelut: www.gsf.fi/domestic/paikkati.htm