Etelä-Suomi Päätös Nro 26/2011/4 Dnro ESAVI/104/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 11.2.2011 ASIA Makkarakosken vesivoimalaitoksen ja padon pysyttäminen sekä lisäkoneiston ja kalatien rakentaminen, Pori HAKIJA A. Ahlström Osakeyhtiö MERKINTÄ HAKEMUS Ympäristölupavirastot on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 1 momentin mukaan ympäristölupavirastoissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. Asian käsittelyä on jatkanut Etelä- Suomen aluehallintovirasto. A. Ahlström Osakeyhtiö on 4.6.2009 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneessa hakemuksessa, jota on myöhemmin täydennetty, pyytänyt lupaa Makkarakosken vesivoimalaitoksen ja padon pysyttämiseen sekä lisäkoneiston ja kalatien rakentamiseen Noormarkunjoessa Porin kaupungin Noormarkun kylässä Oy Vesirakentajan laatiman ja 1.6.2009 päivätyn suunnitelman mukaisesti. SUUNNITELMA Vesistön yleiskuvaus Karvianjoki sijaitsee Satakunnassa ja laskee Selkämereen Porin pohjoispuolella. Karvianjoen pääuoma jakautuu Inhottujärvestä kahteen haaraan Pomarkunjokeen ja Etelä- eli Noormarkunjokeen. Pomarkunjoki laskee Isojärveen ja sieltä edelleen kahta haaraa, pohjoisempaa Merikarvianjokea ja eteläisempää Pohjajokea pitkin Selkämereen. Noormarkunjoki laskee Selkämereen Pohjajoen eteläpuolella. Karvianjoen valuma-alue on 3 438 km 2 ja järvisyys 4,55 %. Havaintojen mukaan virtaama Inhottujärvestä jakautuu siten, että Pomarkunjokeen menee 57 % ja Eteläjokeen 43 %. Karvianjoen alueella on neljä ympäristöhallinnon ylläpitämää virtaamamittausasemaa. Makkarakoskea lähin mittauspaikka sijaitsee Eteläjoen Paratiisinkoskessa noin 15 km Makkarakoskelta alavirtaan. Paratiisinkoskella valuma-alueen pinta-ala on 1 210 km 2 ja Makkarakoskella 1 156 km 2. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Asemapäällikönkatu 14, 00520 Helsinki PL 115, 00231 Helsinki fax 09 726 0233 ymparistoluvat.etela@avi.fi
2 Virtaamat Eteläjoen virtaamat Makkarakoskella on määritetty Paratiisinkosken virtaama-arvojen perusteella valuma-alueiden suhteella. Virtaamien ääri- ja keskiarvot ovat vuosijaksolla 1970 1999 olleet: HQ (ylin virtaama) 158,4 m 3 /s MHQ (keskiylivirtaama) 83,1 MQ (keskivirtaama) 14,1 MNQ (keskialivirtaama) 1,1 NQ (alin virtaama) 0,1 Vedenkorkeudet Vesiliikenne ja uitto Makkarakosken padotuskorkeus on vakiintunut tasolle NN +30,31 m. Vedenkorkeus padolla pyritään yleensä pitämään lähellä padotuskorkeutta. Padotuskorkeus ulottuu noin 5 km padolta ylävirtaan Vanhansahankosken alapuolelle saakka. Tulva-aikana avataan tulva-aukkoja niin, ettei vedenkorkeus nouse padotuskorkeuden yläpuolelle. Padon alapuolinen vedenkorkeus määräytyy alapuolisen uoman luonnonmukaisen purkukyvyn mukaan. Keskimääräinen vedenkorkeus padon alapuolella on noin NN +26,0 m. Vesiliikenne Eteläjoessa on yksinomaan paikallista vene- ja kanoottiliikennettä. Padon ohittavaa liikennettä ei vesistössä ole. Eteläjoen vesistössä ei harjoiteta uittoa. Vedenlaatu ja kalatalous Lähes kaikkia alueen järviä on jossain vaiheessa laskettu lähinnä maatalouden ja tulvasuojelun tarpeisiin. Säännösteltyjä järviä ovat Isojärvi, Inhottujärvi, Karhijärvi ja Kyynäsjärvi. Suurin osa vesistöalueen pinta-alasta on metsää, noin 2/3 kokonaispinta-alasta. Myös soita on paljon ja etenkin alueen pohjoisosissa niiden osuus pinta-alasta on jopa 30 50 %. Peltojen osuus on noin 12 % ja ne ovat pääasiassa sijoittuneet vesistöjen varsille. Vesistöihin kulkeutuva kuormitus on pääasiassa lähtöisin hajakuormituksesta, lähinnä maataloudesta. Myös metsätalous ja turvetuotanto kuormittavat vesistöä ja niiden vaikutus on etenkin paikallisesti suuri samoin kuin taajamien jätevesikuormituksen. Vesistöalueen järvet ovat tyypillisesti pieniä, sameita, humuspitoisia, ruskeita ja kohtalaisen ravinteisia. Vesien tila on luokkaa välttävä-tyydyttävä, mutta toisaalta vesistöalueelta löytyy myös hyvälaatuisia puroja, joissa on tavattu mm. jokihelmisimpukkaa. Valtaosa Eteläjoen alueen koskista ja sivupuroista on aikanaan perattu. Pirkanmaan ympäristökeskuksella on valmisteilla suunnitelma Eteläjoen kalataloudellisesta kunnostamisesta. Eteläjoen kalataloudellinen merkitys on nykyisellään kohtalainen. Varsinais-Suomen TE-keskuksen päätöksen mukaan Eteläjoki kuuluu kalastuslain 119 mukaisesti määriteltynä lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Eteläjoen kalastus on kotitarve- sekä virkistyskalastusta vapakalastusvälinein. Jonkin verran alueella kalastetaan myös katiskoilla. Yleisimmät saalislajit
ovat tyypillisiä järvikaloja, kuten mm. hauki, ahven ja lahna. Jokeen nousee myös jonkin verran vaelluskaloja, esimerkiksi siika, meritaimen ja nahkiainen. Eteläjoen meritaimenkanta on arvioitu satunnaisesti luonnossa lisääntyväksi ja alkuperältään hävinneeksi. On kuitenkin mahdollista, että Eteläjoen alaosassa on luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, sillä joen alaosasta Sahakosken alapuolelta saadaan vuosittain merivaelluksen tehneitä taimenia saaliiksi, vaikka alueelle ei ole istutettu taimenia yli 10 vuoteen. Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys on tehnyt Eteläjoessa sähkökalastuksia vuonna 2006. Saaliiksi ei saatu lohikalojen poikasia. Sähkökalastuksissa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa on saatu saaliiksi taimenen poikasia, mitkä tosin saattoivat olla istutuksista peräisin. Nahkiainen nousee Eteläjoessa ainakin Sahakosken alapuolelle, jossa sitä pyydetään pienimuotoisena kotitarvekalastuksena. Siian luontaisesta lisääntymisestä alueella ei ole tietoa, mutta kutemaan nousevia siikoja saadaan saaliiksi ainakin Sahakosken alapuolelta. Eteläjoessa sijaitsevilla voimalaitoksilla ei ole istutusvelvoitetta. Eteläjokeen on istutettu ainakin taimenia ja harjusta osakaskuntien toimesta. Viime vuosina ei istutuksia ole kuitenkaan enää tehty. Eteläjokeen ei ole luultavasti istutettu rapuja 1980-luvun jälkeen. Hankkeen positiivisia vaikutuksia on kalojen vaelluksen mahdollistaminen voimalaitoksen ohi, kun kalatie rakennetaan Makkarakoskeen. Myös muut vesieläimet voivat käyttää kalatietä Makkarakosken ohittamiseksi. Hanke ei aiheuta pysyviä haitallisia vaikutuksia. Toimenpidealueen läheisyydessä alajuoksulla ei ole tiedossa merkittäviä kalojen kutualueita tai muita suojelullisesti merkittäviä kohteita, joihin töillä voisi olla merkittävää vaikutusta. Makkarakoskessa on ollut pato jo 1900-luvun alusta. Se on estänyt kalojen nousun ylemmäksi joessa. Makkarakosken kalatien rakentaminen nostaisi Eteläjoen kalataloudellista merkitystä yhdessä Sahakosken kalatien rakentamisen kanssa. Tällöin joessa ylempänä sijaitsevat kalojen lisääntymisalueet saadaan myös merivaelluksen tekevien kalojen käyttöön. Lisäksi joessa elävät kalalajit voisivat vaeltaa Makkarakosken ylä- ja alapuolella. Eteläjokeen on laadittu kunnostussuunnitelma, joka nostaa entisestään Eteläjoen kalataloudellista merkitystä tulevaisuudessa. Eteläjoen alaosassa on jo nykyisin luultavasti luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta. Kalateiden rakentaminen avaisi aivan uusia kutualueita uhanalaiselle meritaimenelle. Suurin osa Pohjanlahden meritaimenen luonnonvaraisista kannoista on hävinnyt ja jäljellä olevat kannat ovat erittäin uhanalaisia pienen kutupopulaation johdosta. Myös nahkiainen sekä luultavasti siika hyötyisivät kalatiestä, kun myös niille avautuisi uusia kutualueita ylempänä vesistössä. 3
Eteläjoessa on ollut 1960-luvulla runsas jokihelmisimpukkakanta. Vaelluskalojen palauttamisella koko Eteläjoen alueelle voisi olla positiivisia vaikutuksia myös jokihelmisimpukalle, joka tarvitsee taimen- tai lohikantaa toukkien väli-isännäksi. Jokihelmisimpukan nykytilasta Eteläjoessa ei ole tietoa. Myöskään vuollejokisimpukan esiintymisestä Eteläjoessa ei ole tietoa. 4 Vesivoima ja lupapäätökset Makkarakosken vesivoimaa on hyödynnetty jo 1700-luvun puolivälistä alkaen. Noormarkun ruukki aloitti toimintansa vuonna 1806, jolloin C.C. de Carnall sai luvan kankivasarapajan perustamiseen. Antti Ahlström osti ruukin vuonna 1870 ja jatkoi alkuperäistä ruukkitoimintaa vuoteen 1920. Ensimmäinen sähkövoimalaitos rakennettiin Makkarakoskeen 1890-luvulla. Tämä puurakenteinen laitos purettiin vuosina 1913 1914, kun sen tilalle rakennettiin nykyinen voimalaitos, joka on viimeksi kunnostettu vuonna 2004. Voimalaitoksen putouskorkeus on noin 3,5 m ja rakennusvirtaama noin 6 m 3 /s. Voimalaitoksessa on yksi pystyakselinen Francis-turpiini teholtaan 160 kw. Turun ja Porin läänin sekä Ahvenanmaan Kuvernööri on 2.4.1898 antanut kauppayritys A. Ahlströmille luvan Noormarkunkosken veden johtamiseen koneistolle sähkön tuottamiseksi tehtaan ja siihen kuuluvien rakennusten valaistusta varten aikaisemmin määrätyllä padotuskorkeudella NN +29,61 m. Päätökseen liittyvän katselmusasiakirjan mukaan kysymyksessä on ollut muutos patoon, jota koskevien määräysten osalta on viitattu Keisarillisen Senaatin päätökseen 24.2.1888 ja sen perustaksi tehtyyn katselmustoimitukseen. Ulvilan tuomiokunnan Kihlakunnanoikeus on 10.3.1905 antamallaan päätöksellä vahvistanut Toiminimi A. Ahlströmin omistusoikeuden Noormarkunkosken eli Makkarakosken koskeen. Makkarakoskella on tiettävästi jo vuodesta 1914 lähtien vallinnut padotuskorkeus NN +30,31 m. Makkarakosken voimalaitoksella on käytössä padotuskorkeuden NN +30,31 m ja voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeuden NN +26,0 m välinen vesivoima. Sellaista lupapäätöstä, jossa tämä padotuskorkeus olisi määrätty tai vahvistettu, ei mistään tiedossa olevasta arkistosta ole löydetty. Oikeustilan selventämiseksi hakija on 13.4.2010 ostanut yhteisten vesialueiden omistajilta pysyvän käyttöoikeuden myös vuonna 1898 myönnetyn luvan mukaisen padotustason NN +29,61 m ja vallitsevan padotustason NN +30,31 m väliseen vesivoimaan (0,70 m). Uuden lisäkoneiston rakentamisen yhteydessä ei oteta käyttöön mitään uutta vesivoimaa, vaan ainoastaan tehostetaan jo käytössä olevaa vesivoimaa. Vedenkorkeudet padon ylä- ja alapuolella eivät tule muuttumaan millään tavoin. Maa- ja vesialueet Makkarakosken vesialueet ovat Finbyn ja Noormarkun kylien yhteisiä vesialueita RN:ot 876:1. Tämän hakemuksen mukaiset uudet rakenteet lisäkoneistolle ja kalatielle sijoittuvat jokiuoman pohjoisrannalle maa-alueelle,
joka kuuluu Noormarkun kylässä sijaitsevaan hakijan omistamaan kiinteistöön Kartano RN:o 10:19. 5 Hankkeen vaikutusalueella olevat rakenteet ja laitteet Makkarakosken lisäkoneiston ja kalatien rakentamisalue sijaitsee arvokkaassa teollisuushistoriallisessa ympäristössä. Uuden koneistoyksikön ja kalatien välittömässä läheisyydessä sijaitsevat nykyinen voimalaitos (v. 1914) ja kankipaja (v. 1894). Joen vastarannalla on vanha saharakennus (1870-luku). Nykyinen pato on rakennettu vuonna 1975 ja veden padolta voimalaitokselle johtava puurakenteinen ruuhi on uusittu vuonna 1997. Lisäkoneiston ja kalatien rakentamishankkeen vaikutusalue rajoittuu nykyiselle voimalaitos- ja patoalueelle. Rakennussuunnitelma on laadittu niin, että olemassa olevat rakennukset ja rakenteet voidaan säilyttää entisellään. Suoritettavat toimenpiteet Uusi voimalaitosyksikkö rakennetaan nykyisen voimalaitoksen ja vanhan kankipajan väliseen solaan. Vesi uudelle voimalaitokselle johdetaan betonirakenteisessa tuloruuhessa. Tuloruuhen suuaukko sijoitetaan padon pohjoisrannalla olevan tulva-aukon kohdalle. Tulva-aukon leveys on 5,64 m ja kynnyskorkeus NN +28,20 m. Tuloruuhen seinät liitetään tulvaaukon virtapilareihin ja ruuhen pohjalaatta tulva-aukon kynnykseen. Ruuhen pohjan korkeus on NN +28,00 m. Ruuhen leveys vaihtelee niin, että leveys sovitetaan yläpäässä patoaukkoon ja alapäässä voimalaitoksen tuloaukkoon. Väliosalla ruuhen leveys on 3,30 m. Ruuhen pituus on noin 36 m ja se perustetaan kallion varaan. Koneasema rakennetaan ruuhen jatkeelle välittömästi nykyisen voimalaitoksen viereen. Koneasema on pääosin betonirakenteinen ja sinne sijoitetaan vaaka-akselinen turpiini, generaattori sekä tarvittavat sähkökojeistot ja -laitteet. Voimalaitoksen tuloaukko varustetaan välpällä. Voimalaitoksen rakennusvirtaama on noin 7,5 m 3 /s ja putouskorkeus noin 3,5 m. Voimalaitoksen imuputken suulta louhitaan yhdyskanava jokiuomaan siten, että kanavan pohja nousee imuputken suun tasolta kaltevuudessa 1:4 jokiuoman luonnollisen pohjan tasoon. Kanavan leveys on 4,5 m ja pituus noin 6 m. Koneaseman ja alakanavan louhintamassat ovat yhteensä noin 150 m 3 ktr. Uuden koneistoyksikön ja kankipajan väliseen solaan rakennetaan kalatie. Kalatien suuosa sijoitetaan uuden laitoksen imuputken suun läheisyyteen, missä virtausolosuhteet ovat kalatien kannalta edullisimmat. Kalatie alaosa (noin 18 m) uuden koneaseman vieressä tehdään luonnonmukaisena uomana pohjaa muotoilemalla ja kiveämällä. Tuloruuhen viereinen osuus (noin 46 m) tehdään teknisenä rakovirtausperiaatteella toimivana kalatienä. Altaiden pituus on 2,5 m, leveys vähintään 1,8 m, pienin vesisyvyys 0,75 m ja vesipintaero altaiden välillä 0,20 m. Altaiden väliset seinät tehdään ponttilankuista siten, että juoksutusrakoa voidaan säätää. Juoksutus-
raon mitoitusleveys on 0,30 m ja kalatiehen muulloin kuin talvella juoksutettava virtaama noin 0,4 m 3 /s. Altaiden pohjalle levitetään vesistölle ominaista karkeaa maa-ainesta. Kalatien yläosa (noin 22 m) tehdään, kuten alaosakin, luonnonmukaisena uomana. Padolle johtava tie alitetaan rumpuputkessa. Rumpuputken halkaisija on 2,0 m. Putken pohjalle levitetään vesistölle ominaista kiviainesta ja karkeaa soraa. Kalatien yläpäähän rakennetaan sulkurakenne, jolla voidaan säätää kalatiehen juoksutettavaa vesimäärää. Kalatien kokonaispituus on noin 86 m. Säännöstelypadon juoksutuskapasiteetin säilyttämiseksi etelärannan tulvaaukon kynnystä madalletaan 1,3 m eli tasolle NN +27,70 m. Aukon leveys säilyy ennallaan (vapaa aukkoleveys 6,19 m). Luukut ja pielirakenteet muutetaan uutta kynnystasoa vastaaviksi. Uuden koneistoyksikön ja kalatien rakennustyöt sekä padon tulva-aukon muutostyöt tehdään kuivatyönä työpatojen suojassa. Työt on tarkoitus aloittaa mahdollisimman pian luvan saamisen jälkeen. Töiden arvioitu kesto on noin 6 kuukautta. 6 Tulevat virtaamat ja vedenkorkeudet Hankkeesta aiheutuvat haitat ja vahingot Nykyisen voimalaitoksen rakennusvirtaama on noin 6 m 3 /s ja uuden koneistoyksikön rakennusvirtaama tulee olemaan noin 7,5 m 3 /s. Voimalaitoksilla ei harjoiteta vuorokausisäännöstelyä, vaan juoksutukset tapahtuvat tulovirtaaman puitteissa. Virtaamaolosuhteet Eteläjoessa eivät siten tule mitenkään muuttumaan. Koneistovirtaaman suureneminen pienentää tulvaaukoista tapahtuvan juoksutuksen tarvetta. Virtaaman pysyvyyskäyrän mukaan tulva-aukoista joudutaan nykyisin juoksuttamaan vuosittain keskimäärin 226 vrk (62 %). Uuden koneistoyksikön rakentamisen jälkeen vastaava aika on 102 vrk (34 %). Padon alapuolinen noin 50 m pituinen, pääosin avokallioinen koskiosuus, tulee rakentamisen jälkeen olemaan pitempiä aikoja kuivana kuin nykyisin. Kalatien kautta juoksutetaan aikavälillä 1.4. 30.11. noin 0,4 m 3 /s. Makkarakosken lisäkoneiston rakentaminen ei tule muuttamaan millään tavoin nykyisin vallitsevia vedenkorkeuksia. Voimalaitoksen padotuskorkeus säilyy ennallaan ja laitoksella ei harjoiteta säännöstelyä, vaan juoksutus tapahtuu aina kulloisenkin tulovirtaaman mukaan. Tällöin myöskään alapuoliset vedenkorkeudet eivät tule muuttumaan. Padon pohjoisrannan tulva-aukko muuttuu uuden koneistoyksikön tuloruuhen aukoksi. Padon juoksutuskapasiteettia lisätään vastaavalla määrällä madaltamalla etelärannan tulva-aukon kynnystä 1,3 m. Maarakenteisen työpadon rakentamisesta voimalaitoksen ja kalatien alapuolelle ja sen purkamisesta sekä maakannaksen poistamisesta kalatien
yläosasta aiheutuu lyhytaikaista ja paikallista veden samentumista, josta hakijan arvion mukaan ei aiheudu korvattavaa vahinkoa tai haittaa. Hanke ei myöskään aiheuta korvattavaa vahinkoa maa- ja metsätaloudelle, vesiliikenteelle, kalastolle tai kalastukselle, vedenlaadulle, virkistyskäytölle tai arvokkaassa teollisuushistoriallisessa ympäristössä oleville rakennuksille. Museovirasto on antanut hankkeesta lausuntonsa ja pitänyt hanketta myönteisenä. Hakija on todennut, että nykyinen tilanne vesistössä on vallinnut ilmeisesti jo vuodesta 1914 lähtien eikä tiedossa ole, että mitään padotuksesta yläpuolisille alueille aiheutuneita vahinkoja tai niitä koskevia vaatimuksia olisi tuona aikana rannan omistajien toimesta esitetty. 7 Hankkeesta saatava hyöty Makkarakosken uuden koneistoyksikön teho rakennusvirtaamalla 7,5 m 3 /s ja nettoputouskorkeudella 3,5 m on noin 220 kw. Putouskorkeudessa on otettu huomioon vesitiehäviöt (tuloruuhi, välppä ja alakanava). Uudella koneistoyksiköllä saatava lisäenergia kalatien juoksutus huomioon otettuna on keskimäärin noin 800 MWh/vuosi ja sen arvo noin 32 000 /vuosi. Vesilain mukaan pääomitettuna kokonaishyöty on 0,64 milj.. Lupaehdot Hakija on tehnyt ehdotuksen lupaehdoiksi. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN MUISTUTUKSET JA VAATIMUKSET Aluehallintovirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Porin kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 8.7.2010. Kuulutus on erikseen lähetetty tiedoksi asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on katsonut, että hankkeelle voidaan myöntää lupa. Patoon tehtävillä muutoksilla tehostetaan vesivoiman käyttöä, mutta ei muuteta padolla noin sata vuotta vallinneita vedenkorkeuksia. Hakemussuunnitelman mukaisen kalatien rakentaminen omalta osaltaan parantaa kalojen elinolosuhteita joessa. Hanke edistää Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaiseen tavoitteeseen pääsyä. Vastuualue on esittänyt lupamääräyksiin laitettavaksi, että töiden aloittamisesta ja valmistumisesta tulee tehdä ilmoitus Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. 2) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut -ryhmä on katsonut, että hanke on yleisen kalatalousedun mukainen ja puoltanut luvan myöntämistä hakemuksen mukaisesti. Kala-
talouspalvelut -ryhmä on todennut, ettei hanke muuta Eteläjoki Noormarkunjoen virtaamaolosuhteita eikä vaikuta haitallisesti kalastoon eikä kalastukseen jokialueella. Sen sijaan kalatien rakentaminen avaa kaloille kulkuyhteyden joen eri osien välillä, mikä on erittäin suuri positiivinen muutos joen nykytilaan verrattuna. Makkarakosken kalatien rakentamisella on käytännössä suuri merkitys koko Eteläjoki Noormarkunjoen kalataloudellisen kehittämistyön kannalta. Vuonna 2012 pyritään aloittamaan valtion rahoittamat kalataloudelliset kunnostustyöt Eteläjoki Noormarkunjoen koskialueilla. Kun lisäksi Sahakosken voimalaitoksen kalatiehanke on lähtenyt käyntiin, on realistinen tavoite, että elinympäristökunnostusten ja kalatiehankkeiden valmistuttua kaloilla on nousuyhteys merestä aina Inhottujärveen asti ja että virtakutuisille vaelluskaloille (taimen, lohi, siika ja harjus) avautuu lisääntymis- ja poikastuotantoalueita koko jokialueella. Tavoitteena on myös virkistyskalastusmahdollisuuksien parantaminen koko jokialueella. 3) Museovirasto on todennut, ettei lupahakemuksessa haetuille rakennustöille ole kiinteiden muinaisjäännösten tai vedenalaisten muinaisjäännösten osalta huomautettavaa. Uusien rakenteiden tarkemmassa sovittamisessa olemassa olevaan rakennuskantaan tulee ottaa huomioon valtakunnalliset erityiset alueidenkäyttötavoitteet ja Noormarkun ruukinalueen sisältyminen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointiin. Museovirasto on siirtänyt tältä osin hankkeen toteutuksessa huomioitavista näkökohdista lausumisen Satakunnan Museolle, joka on alueen maankäyttöhankkeissa toimivaltainen asiantuntijaviranomainen rakennetun kulttuuriympäristön osalta. 4) Satakunnan Museo on katsonut, että rakennetun kulttuuriympäristön osalta olennaista hankkeelle on, että konehuone ja hankkeen muut osat toteutetaan sekä korkeatasoisesti että olevaan historialliseen ympäristöön sopeuttaen. Jotta tämä voidaan todentaa, on Satakunnan Museolle toimitettava yksityiskohtaiset piirustukset koskien konehuoneen toteuttamista ja ilmiasua. 8 SELITYSPYYNTÖ Aluehallintovirasto on varannut hakijalle tilaisuuden selityksen antamiseen muistutusten ja vaatimusten johdosta 20.9.2010 mennessä. Aluehallintovirastolle ei ole toimitettu selitystä. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää A. Ahlström Osakeyhtiölle luvan Makkarakosken vesivoimalaitoksen ja säännöstelypadon pysyttämiseen sekä lisäkoneiston ja kalatien rakentamiseen Noormarkunjoessa hakemukseen liitetyn ja 1.6.2009 päivätyn suunnitelman mukaisesti Porin kaupungin Noormarkun kylässä.
Osittain korvattava päätös Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Tällä päätöksellä korvataan Turun ja Porin läänin sekä Ahvenanmaan Kuvernöörin 2.4.1898 antaman Noormarkunkoskea koskevan lupapäätöksen määräykset padon rakenteista ja padotuskorkeudesta. 9 Lupamääräykset Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. 1) Pysytettävä vanha voimalaitosyksikkö patoineen sijaitsee Noormarkunjoen Makkarakoskessa 1.6.2009 ja 9.4.2010 päivätyssä piirustuksessa nro 1185 LH 3 M1 (mittakaava 1:100) esitetyn mukaisesti. Vesi johdetaan koneasemalle puuruuhella 2,45 m leveästä patoaukosta, jonka kynnyskorkeus on NN +28,20 m. 2) Uusi voimalaitosyksikkö rakennetaan piirustuksessa nro 1185 LH 3 M1 esitettyyn paikkaan 1.6.2009 päivätyn piirustuksen nro 1185 LH 4 (mittakaava 1:100) mukaisesti. Voimalaitoksen tulovesitie varustetaan välpällä. Voimalaitoksen rakennusvirtaama on noin 7,5 m 3 /s. Voimalaitoksen alapuolelta louhitaan yhdyskanava jokiuomaan siten, että uoman pohjan korkeus nousee imuputken suulta 1:4 kaltevuudessa luonnonuoman pohjan tasoon. Kanavan pohjan leveys on 4,5 m ja sivuluiskien kaltevuus 1:2. Uutta konehuonetta koskevat yksityiskohtaiset piirustukset on toimitettava Satakunnan Museolle hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista. 3) Uuden voimalaitosyksikön betoninen tuloruuhi rakennetaan padon pohjoisrannan tulva-aukolta piirustuksen nro 1185 LH 3 M1 mukaisesti. Ruuhen pohjan korkeus on NN +28,00 m, seinien yläpinnan korkeus NN +30,95 m ja ruuhen leveys kapeimmillaan 3,3 m. 4) Uuden tuloruuhen ja uuden koneaseman viereen rakennetaan kalatie piirustuksen nro 1185 LH 3 M1 ja 1.6.2009 päivätyn piirustuksen nro 1185 LH 5 (mittakaava 1:100) mukaisesti. Kalatien rakenteita ja muotoa voidaan tarvittaessa muuttaa kalatien toimivuuden parantamiseksi. Kalatiehen juoksutetaan aikavälillä 1.4. 30.11. vähintään 0,4 m 3 /s virtaama. 5) Säännöstelypadon etelärannan tulva-aukon kynnys madalletaan tasolta NN +29,00 m tasolle NN +27,70 m. Aukon vapaa leveys 6,19 m pidetään ennallaan. Säännöstelypadossa on muutostyön jälkeen 1.6.2009 päivätyn piirustuksen nro 1185 LH 6 (mittakaava 1:50) mukaisesti seuraavat aukot etelärannalta lukien: - Uittoaukko, kynnys NN +28,00 m, vapaa leveys 2,02 m - Tulva-aukko, kynnys NN +27,70 m, vapaa leveys 6,19 m - Tulva-aukko, kynnys NN +29,00 m, vapaa leveys 9,60 m
- Vanhan voimalaitoksen tuloruuhen aukko, kynnys NN +28,20 m, vapaa leveys 2,45 m - Uuden voimalaitoksen tuloruuhen aukko, kynnys NN +28,20 m, vapaa leveys 5,24 m 6) Kaivu- ja louhintamassat läjitetään hakijan omistamille maa-alueille siten, etteivät ne pääse vesistöön. 7) Juoksutus voimalaitosyksiköiden, säännöstelypadon ja kalatien kautta on hoidettava siten, ettei vedenkorkeus padon yläpuolella ylitä korkeutta NN +30,31 m. Vedenkorkeuden ylittäessä mainitun korkeuden on kaikki tulva-aukot pidettävä avattuina. 8) Korkeudet on sidottu padon ylävirran puolella joen pohjoisrannalla olevaan kiintopisteeseen KP I, jonka korkeudeksi on ilmoitettu NN +30,41 m. Kiintopisteen sijainti on esitetty piirustuksessa nro 1185 LH 3 M1. 9) Rakennustöitä varten saadaan rakentaa tarpeelliset työpadot 1.6.2009 päivätyn piirustuksen nro 1185 LH 7 (mittakaava 1:500) mukaisesti. Työt on tehtävä ja ajoitettava siten, että vesistölle ja sen käytölle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Töiden päättyessä työpadot ja rakennusjätteet on poistettava, rakennustöiden jäljet siistittävä ja rakennusalue muutenkin saatettava asianmukaiseen kuntoon. 10) Voimalaitosyksiköiden, säännöstelypadon ja kalatien rakenteet ja laitteet on pidettävä suunnitelman mukaisessa kunnossa. 11) Luvan saaja on vastuussa rakennustöiden suorittamisesta johtuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. 12) Rakennustyöt on aloitettava neljän vuoden kuluessa ja työt on tehtävä loppuun kuuden vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa muuten raukeaa. 13) Rakennustöiden aloittamisesta on ilmoitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Satakunnan Museolle ja Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 14) Rakennustöiden valmistumisesta on ilmoitettava 60 päivän kuluessa kirjallisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Satakunnan Museolle ja Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 10 Perustelut Etelä- eli Noormarkunjoen Makkarakosken ensimmäinen sähkövoimalaitos rakennettiin 1890-luvulla ja se purettiin vuosina 1913 1914, kun sen tilalle rakennettiin nykyinen voimalaitos. Nykyinen pato on rakennettu vuonna 1975. Voimalaitoksen putouskorkeus on noin 3,5 m ja rakennusvirtaama
noin 6 m 3 /s. Voimalaitoksessa on yksi pystyakselinen Francis-turpiini teholtaan 160 kw. Luvan saajan tarkoituksena on rakentaa nykyisen voimalaitoksen ja vanhan kankipajan väliseen solaan toinen koneistoyksikkö. Uuden koneistoyksikön rakentamisen yhteydessä sen ja kankipajan väliseen solaan rakennetaan kalatie. Voimalaitos patorakenteineen sijaitsee historiallisesti arvokkaalla ruukkialueella. Uuden koneistoyksikön teho rakennusvirtaamalla 7,5 m 3 /s ja nettoputouskorkeudella 3,5 m on noin 220 kw. Uudella koneistoyksiköllä saatava lisäenergia kalatien juoksutus huomioon otettuna on keskimäärin noin 800 MWh/vuosi ja sen arvo noin 32 000 /vuosi. Luvan saaja omistaa Makkarakosken vesivoiman välillä NN +26,0 29,61 m Ulvilan tuomiokunnan Kihlakunnanoikeuden 10.3.1905 antaman päätöksen mukaisesti ja luvan saajalla on pysyvä käyttöoikeus vesivoimaan välillä NN +29,61 30,31 m 13.4.2010 tehtyjen kauppojen mukaisesti. Hakijalla on siten oikeus kaikkeen hankkeessa käytettävään vesivoimaan. Uudet rakenteet lisäkoneistolle ja kalatielle sijoittuvat luvan saajan omistaman kiinteistön Kartano RN:o 10:19 maa-alueelle. Pysytettävien pato- ja voimalaitosrakenteiden alueiden oikeudet sisältyvät Turun ja Porin läänin sekä Ahvenanmaan Kuvernöörin 2.4.1898 antamaan lupapäätökseen ja sitä edeltäviin päätöksiin. Hanke ei vaikuta Etelä- eli Noormarkunjoen vedenkorkeuksiin eikä virtaamaolosuhteisiin joessa muuten, kuin padon alapuolella koneistoyksiköiden ja kalatien kohdalla noin 50 m pituisen jokiuoman kuivana oloaika lisääntyy nykyisestään. Voimalaitoksen padotuskorkeus säilyy ennallaan eikä laitoksella harjoiteta vesistön säännöstelyä. Hankkeella ei muuteta jokiuoman vedenkorkeuksia nykyisestä jo lähes sata vuotta vallinneesta tilanteesta eikä tältä osin ole myöskään esitetty muistutuksia tai vaatimuksia. Hankkeesta aiheutuu töiden aikana vähäistä ja paikallista veden samentumista, joka rajoittuu lyhyelle ajanjaksolle. Uudet rakenteet on suunniteltu siten, ettei arvokkaassa teollisuushistoriallisessa ympäristössä oleville rakennuksille aiheuteta haittaa tai vahinkoa. Valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymän vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Noormarkunjoen ekologinen luokka on tyydyttävä. Tavoitteena on hyvä tila ja tavoitetila saavutetaan nykykäytännön mukaisilla vesienhoidon toimenpiteillä ja lisätoimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä. Makkarakosken pato on kalojen nousuun ja vaellukseen merkittävästi vaikuttava vaelluseste Etelä- eli Noormarkunjoessa. Kalatien rakentaminen parantaa kalojen elinolosuhteita joessa ja edistää vesienhoitosuunnitelman tavoitteisiin pääsyä. Hankkeen toteuttaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Hankkeen kokonaishyöty uuden koneistoyksikön osalta vesilain mukaan pääomitettuna on noin 640 000 euroa. Hankkeesta 11
ei lupamääräysten mukaisesti toteutettuna aiheudu korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Vesivoiman pysyvästä käyttöoikeudesta luvan saaja on maksanut korvauksia noin 3 800 euroa. Rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hankkeen hyötyä, vahinkoa ja haittaa arvioitaessa on otettu huomioon, mitä mainitussa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. 12 Lainkohdat Vesilain 2 luvun 5, 6 :n 2 momentti ja 11 a, 3 luvun 2, 3 ja 6 sekä 16 luvun 23 a Vastaus lausuntoihin ja muistutuksiin Aluehallintovirasto ottaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen vaatimukset aloittamis- ja valmistumisilmoituksista huomioon lupamääräyksissä 13) ja 14). Satakunnan Museon vaatimus konehuonetta koskevien piirustusten toimittamisesta otetaan huomioon lupamääräyksestä 2) ilmenevällä tavalla. KÄSITTELYMAKSU Käsittelymaksu on 3 070 euroa. LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Lasku lähetetään erikseen Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Maksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) mukaisesti. Asetuksen 7 :n 2 momentin mukaan suoritteesta, jota koskeva asia on tullut vireille ennen asetuksen voimaantuloa, peritään maksu asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Hakemuksen vireille tullessa maksuun sovellettiin ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista annettua ympäristöministeriön asetusta (1388/2006), jonka liitteen maksutaulukon mukaan myllyä tai alle yhden megawatin pienvoimalaa tai muuta vesivoimaa tai voimalaitosta koskevan hakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on 3 070 euroa. Päätös Jäljennös päätöksestä A. Ahlström Osakeyhtiö Porin kaupunki Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus / ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (sähköisesti) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus / kalatalouspalvelut -ryhmä Museovirasto Satakunnan Museo
13 Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Ilmoitus päätöksestä Asianosaisille listan dpoesavi-104-04-09-2010 mukaan Ilmoittaminen ilmoitustauluilla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Porin kaupungin virallisella ilmoitustaululla.
14 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Esko Vähäsöyrinki Heikki Penttinen Sinikka Laitakari Asian ovat ratkaisseet ympäristöneuvokset Esko Vähäsöyrinki (puheenjohtaja) ja Heikki Penttinen. Asian on esitellyt ympäristölakimies Sinikka Laitakari. SL/tv
Liite VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 14.3.2011. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Etelä-Suomen aluehallintovirastolle sen ympäristölupavastuualueen Helsingin toimipaikkaan. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen Helsingin toimipaikan yhteystiedot käyntiosoite: Asemapäällikönkatu 14, 00520 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki puhelin: (vaihde) 020 636 1040 telekopio: (09) 726 0233 sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.