Pyhiinvaellus retki Saarenmaan kirkkoihin 24.7.2012. Kokoonnuimme Laurentius-kirkon parkkipaikalle kello 13.00 paikkeilla ja meitä pikkubussin odottajia oli kertynyt paikalle viitisentoista osallistujaa. Anti Toplaan oli oppaanamme. Hän kertoi matkamme alussa, että lähdimme yhdestä hiippakunnan keskuksesta Kuresaaresta liikkeelle kohti kolmea kirkkoa, joista ensimmäisenä oli Valjalan kirkko. Viron keskiaikana oli vuodesta 1000.-1500 ja Euroopassa vuodesta 500 vuoteen 1500. Virohan jakaantui kahteen osaan muinaisina aikoina Pohjois-Viroon ja Liivinmaahan, johon kuuluivat Saarenmaa ja etelä-viro. Kuresaari oli aikanaan pienempi ja me ohitimme linja-autoaseman nurkilla kaupungin rajan. Hiippakunnan keskus perustettiin saksalaisten toimesta. Ensimmäiset Saarenmaan valloittajat olivat tanskalaiset. Hän oli valinnut ensimmäiseksi kohteeksi Valjalan kirkon, joka on ilmeisesti Viron vanhin kirkko, joka on rakennettu ensimmäisen Viron valloituksen jälkeen vuonna 1227. Saarenmaa säilytti kuitenkin suhteellisen suuren itsenäisyyden pariksi sadaksi vuodeksi. vuoteen 1340 asti. Uusi isäntä kiristi otettaan saarelaisista. Saarenmaalta on löydetty asumisen merkkejä jo 5000 vuotta vanhalta ajalta jääkauden päättymisen jälkeen. Baltian meren pinta alkoi silloin laskea. Vanhin jälki on löydetty Pihtlan alueelta tien rakennuksen yhteydessä Pyhän kirkon lähialueelta. Siellä on ollut asutusta jo 4000 vuotta sitten. Merkit asumisesta on löydetty läheltä Kaalin kraateria. Kraaterin valleilla on ollut maalinnoitus aikaoinaan. Linnoituksen alkuperäinen pohja on säilynyt, mutta sen tarkoitus ei ole vielä selvinnyt. On ajateltu sen toimineen, joko linnoituksena, tai riittejä varten. Yhden asiaa tutkineen, jo kuolleen tutkijan mielestä, Kaalin kraateri oli Saarenmaalla asuneiden heimojen yhteinen kulttipaikka. Kaalin kraaterin arvoituksesta on kirjoitettu pari kirjaa ja tehty elokuvakin. On väitetty sen toimineen myös pakanallisena uhripaikkana. Anti kertoi meidän kulkevan vanhoja pyhiinvaellusreittejä pitkin, vaikka matkamme sujuu nopeasti linja-autolla. Anti Toplaan kertoi, että pari viikkoa aikaisemmin pari virolaista pyhiinvaeltajaa oli hänen luonaan, joista toinen oli hänen virkaveljensä kuuluisan papin Harri Hamerin pojan poika. He kävelivät Tallinnasta Hiidenmaan kautta Saarenmaalle. Heillä oli tarkoituksena tuoda sukunsa haudoilta multaa tänne sukunsa haudoille. Meillä oli ensimmäisenä kohteena Valjalan kirkko ja sen jälkeen mielenkiintoinen Pöiden kirkko. Pyhän kirkossa, jota kutsutaan myös Jaakobin kirkoksi, meille oli varattuna kahvitarjoilu. Koljalan kartano on Saarenmaan suurin ja sillä on suomalainen omistaja tällä hetkellä. Kartano on nyt ollut myynnissä, sillä kartanon ylläpito suomalaiselle perheelle on liian kallista. Entisen Kaalin kartanon perustuksille on rakennettu uusi kartano, jonka omistajana oli von Gahlenin suku. Koljalan ja Kaalin kartanot olivat lähekkäin. Kaalin kraaterin ympärillä on ollut kaksi metriä korkea aita, jonka ulko- ja sisäpuolelta on löydetty uhrieläinten luita. Se on siis ollut aikanaan ainakin uhrauspaikka. Tuo aiemmin mainittu muuri on Viron vanhin käsin tehty kivimuuri. Muureilla pitäisi olla ikää ainakin 2000 vuotta. Muualtakin tultiin paikalle, mm. Ruotsista, Suomesta ja varjalaisiakin kävi paikalla. Saarenmaalaisia pelättiin, sillä heitä pidettiin auringon haudan vartijoina. VALJALA Saavuttiin Valjalan kirkon tielle ja ajettiin Valjalan kirkon ohi. Valjalassa on tunnetuin Valjalan linnanmäki ja Kaarma on toinen lähistöllä olevista tunnetuimmista linnanmäistä. Linnanmäkiä on Saarenmaalla 5-6 kappaletta. Tarkoitus oli ensin mennä tutustumaan Valjalan Linnanmäkeen, mutta tien varrella oli Valjalan seurakunnalla ollut ennen vanha hautausmaa, jonka luokse ensin pysähdyimme.
Hautausmaa oli kyllä aika lailla piilossa ja hautautunut kasvullisuuden alle, joten sen löytäminen oli hankalaa. Se kuitenkin löytyi ja menimme ulos hautausmaalle, jossa on yksi merkittävä hauta säilynyt tai kunnostettu. Kävelimme metsän keskellä polkua pitkin ja löysimme paikan. Ohitettiin hautausmaan kiviaita ja saavuttiin Valjalan pastorin haudalle.. Anti Toplaan kertoi syistä joka kertoi miksi nämä kaksi hautaa löydettiin. Yleensä haudat unohtavat toisen sukupolven aikana. Hautalaattakin on rikottu ja kiviaidat ympäröivät hautausmaita, jotka ovat tärkeitä maamerkkejä. Hautausmailla oli saksalaisvallan takia haudattuna paljon saksalaisia satojen vuosien aikana ja Neuvostovallan aika kesti vain 50 vuotta. Tämän hautausmaan historia on ollut rankka, sillä Neuvostovallan aikana paikallisille koululaisille oli tullut tunne, että kaikki saksalaisiin viittaava piti hävittää ja siksi hautausmaa tärveltiin saksalaisten hautojen takia. Hautausmaan paikalle rakennettiin urheilukenttä, joka on nykyään myös metsittynyt. Schmidtiden vanhemmat Valjalan pastori Johan Heinrich toimi Valjalassa 1743-1808 ja hänen vaimonsa Katharina Vick, sekä superintendentti August Heinrich vaimoineen on haudattu siihen. Kuva 1. Valjalan vanha hautausmaa Haudatun pastorin suku on tunnettu tieteen alalla. Koskisen Matti löysi toisesta haudasta Kuperjanovin pataljoonan tunnuksen pääkallon ja luut sen alla ristissä. Hautojen hävittämisessä on merkittävää se, että paikalliset ihmiset ovat sitä tehneet. Moni ei muista enää kyseistä hautausmaata ja muutkin hävitetyt hautausmaat unohtuvat nopeasti. Saarenmaa oli tunnettu pyhiinvaelluskohde jo ennen kristinuskon tuloa. Saarenmaa on pitkään ollut tietoinen Euroopan kristillisyydestä. Saarenmaa oli monarkkinen ennen kristinuskon tuloa, jossa valta oli jonkun suurperheen päällä. Saarenmaa säilytti oman suhteellisen itsenäisyytensä pitempään kuin muualla Virossa. VALJALAN MAALINNA Saarenmaan maalinnojen muureja ei ole säilynyt, mutta maalinnojen perustuksia on säilynyt. Valjalan maalinna on 110 m x 120m kooltaan ja ovaalin muotoinen. Puita on kasvanut aika tavalla, joten puut ovat kasvaneet pelloille. Ennen vanhaan maa linnan ympärillä oli autio. Maalinna on yleensä alueen johdossa olleen vanhimman rakennuttamia. Kivet tuotiin paikalle yleensä mies voimin hevosten kanssa paikalle. Ne on koottu paikallisten suojelemiseksi ja aina vihollisen uhatessa kokoonnuttiin linnan alueen sisäpuolelle maalinnaan. Maalinnan sisäpuolella oli lähde, josta saatiin joukoille juotavaa. Suojavarustuksiakin oli rakennettu muurien sisäpuolelle, sillä siihen aikaan oli jo kehitetty kivilinkoja, joilla isoja kiviä lingottiin muurien yli. Paikalliset oppivat nopeasti myös niiden käytön. Saarenmaalaiset olivat pelättyjä sillä heillä oli laivasto, jolla hyökättiin Ruotsin rannikolle asti ja heidän väitetään tuhonneen Sigtunan kaupungin Ruotsin rannikolla täydellisesti. Gotlannin saari oli heidän sopimuskumppaninsa ja siksi he eivät sinne
hyökänneetkään. Sigtunan (Sikstunan) kaupungin portti on kuulemma jossain Saarenmaalla ryöstöretkien seurauksena. Yksi maalinna on Muhun saarella ja se on Saarenmaalta saapuessa oikealla puolella tietä. Pöiden? kirkon seinässä on hautalaatta joka mahdollisesti on Ruotsista tuotu portin osa. Saarenmaalaiset törmäsivät vuonna 1226 Baltian meren rannikolla Paavin leggatin laivastoon, joka oli tuomassa lisäjoukkoja alueelle Saksasta. Saarenmaalaiset olivat palaamassa Ruotsista ryöstöretkeltä mukanaan myös naisia. Legaatin laivasto ei pitänyt siitä, että saarenmaalaisilla oli jopa kolme vaimoa otettuna itselleen ja osan he vielä myivät toisille vaimoiksi tai orjiksi. Talvella 1227 paavin legaatti saapui 20000 miehen kanssa jäitä pitkin Saarenmaalle. He valloittivat Muhun linnoituksen ja tappoivat kaikki puolustajat. Kuva: Valjalan maalinnan päällä Seuraavaksi he piirittivät Valjalan maalinnan ja lopulta saarenmaalaisten ja piirittäjien välille tehtiin rauhan sopimus, eikä ketään tapettu. Perheet joutuivat luovuttamaan rauhansopimuksen pantiksi vanhimman poikansa piispan joukoille. Sitä ennen he olivat ryöstäneet ympäristön 40 km säteellä ruokaa hankkiakseen. Pojat vietiin luostareihin ja siellä koulutetuiksi kristityiksi. Kaikki linnassa olleet ihmiset kastettiin Valjalan kirkon lähellä olevan lähteen vedellä kahden vuorokauden aikana. Kastettavia oli paljon, jopa 2000 ihmistä. Tämä rauhansopimus oli puhtaasti sotilaallinen ja poliittinen. Kuva: Maalinnan huipulla Tanskalaisilla oli jossain Saarenmaan alueella kivilinnoitus, jota piiritettiin ja se hävitettiin maan tasalle. Tietoa ei ole säilynyt, siitä missä linnoitus oli. Tanskan kuningas ja Riikan arkkipiispa, sekä
kalpaveljeskunta jakoivat koko Viron. Saarenmaa jaettiin Riikan piispan ja kalpaveljeskunnan kesken siten, että Maavahe-joen kohdalla kulki raja. Pöiden kirkko jäi kalpaveljeskunnalle ja Valjalan kirkko Riikan piispan alueelle. Mantereen asukkaat kastettiin noin 15-20 vuotta aiemmin, kuin saarenmaalaiset. Munkit olivat yleensä paikalla, ennen miekkalähetystyötä. Padisen luostarilla oli alueita myös Suomessa. Portaissa oli käytetty käsin taottuja nauloja rappujen teossa. VALJALAN KIRKKO Kuva: Valjalan kirkolle saapuneita retkeläisiä Seuraavaksi ajettiin Valjalan kirkolle, jossa poistuttiin autosta. Anti Toplan kertoi lehtikirjoituksesta, jossa kerrottiin Valjalan kirkon alueelta löytyneen kaksi hautaa, jotka oli haudattu, ennen Valjalan kirkon rakentamista. Paikalla oli ollut ennen ehkä puukirkko, tai hautauspaikka, jossa kaksi naista oli haudattu. Naiset olivat jo todennäköisesti kristittyjä. Lähde oli kirkon lähellä ja siellä kastettiin maalinnassa antautuneet paikalliset asukkaat. Kirkot on pystytetty mäille, joissa kasvoi myös puita, jotka olivat pyhiä ja niitä ei saanut kaataa. Kirkko vaikutti melkein linnoitukselta kapeiden ja korkealla olevien ikkunoidensa takia. Kirkko oli goottilaista tyyliä. Valjalan kunnan vaakunassa on Valjalan kirkon kuva. Kirkon yläosassaa oli ikkuna, jonka kautta kirkkoon nostettiin viljaa. Kirkon ulkopuolella on tukimuurit, sillä kirkon tornit ovat painavat. Nykyinen torni on vuodelta 1922 23. Aiemmat tornit paloivat samasta salaman iskusta yhtä aikaa Pyhän kirkon tornin kanssa, vaikka etäisyyttä kirkkojen välillä on parikymmentä kilometriä. Valjalan kirkon torniin on muurattu vanhoja hautalaattoja sisäpuolelle. Vanha pappila on kirkkoa lähinnä ja se on nykyään kunnalla vanhusten hoitokotina. Vuoden vaihteessa kirkko saa rakennuksen takaisin ja sitten on asia taas uudelleen käsittelyssä kunnan valtuustossa. Menimme kirkon sisälle, ja joku ihmetteli maan korkeutta kirkon ympärillä. Syynä on se,että maa on noussut puiden kaatumisten ja lehtien maatumisen takia kirkon ympärille. Kirkossa on paljon kynttilän jalkoja. Kun tunnetun ihmisen hautasaatto saapui vaakunoineen ja seppeleineen jätettiin ne menojen jälkeen kirkon seinälle roikkumaan. Kaikki kirkkojen vaakunat on piispan linnassa säilytettävänä. Yleensä museossa oleva esine kuuluu sen omistukseen, jolta se on saatu museoon säilytettäväksi. Kirkon lattian pinta on nykyään puuta ja alkuperäinen on paljon alempana.
Kuva: Valjalan kirkko Anti Toplaan kiinnitti huomiomme kastemaljaan kirkon alttarin lähellä. Se on yksi Viron suurimmista kastemaljoista. Siihen sopisi aikuinen mies sisälle. Lattiassa oli laatta jossa oli neljä kuvaa kulmissa. Se esittää Ilmestyskirjassa olevaa neljää jokea jossa virtaa siunattu vesi. Kastemalja on todennäköisesti tehty Gotlannissa. Kastemaljaa käytetään vielä, mutta silloin laitetaan hopeasta valmistettu kastemalja sen päälle. Kuva: Valjalan kirkon kastemalja
Kirkon lattian laudoituksen rahoitti Viron pääministeri budjettirahoituksella. Entinen ministeri on kirkon jäsen. Hautalaattoja on lattialla, joista ei saanut selvää, kenen hauta on kyseessä. Luukas, Johannes, Markus ja Matteus evankelistat ovat laattojen kulmissa. Keskiajalta on säästynyt myös piirustuksia eri aiheista. Kirkon kelloa soitettiin sisäpuolelta ja varmaan ei kuule kellon ääntä. Kirkkoa on laajennettu 1700-1800 luvuilla alttarin kohdalta. Alttarin reunalla oli syvennys, josta oli sisäänpääsy hautoihin, myös Kristuksen hauta oli mahdollinen selitys. Kirkon urut ovat vielä remontissa, ja ne saataneen kuntoon ensi vuoden syksyksi. Rahaa oli saatu kirkon remonttiin 2 miljoonaa kruunua. Lattia remonttiin odotetaan vielä avustusrahaa. Mentiin kirkon ulkopuolelle. Vapaussoturien muistopatsas on pystytetty vapaussodassa 1920 kaatuneiden muistoksi. Se oli hävitetty Neuvostoaikana. Pataljoonan tunnus oli patsaassa. Se on pääkallo ja luut ristissä sen alla. Tunnuksen synnystä Anti Toplaan kertoi, että Kristuksen veri valui kuolinhetkellä Aatamin luiden päälle ja teki luut eläviksi. Pääkallo ilman luita on pelon merkki. Julius Kuperjanov oli pataljoonan komentajan nimi. Golgatan vuori muistuttaa pääkalloa. Kirkon ympärillä olevat rakennukset kuuluivat aikanaan kirkkokartanoon. Kun kirkot saivat vielä pitää maitaan, se antoi kirkoille myös rahoitusta. Tavattiin Valjalan kirkon pastori, kun mentiin pappilaan. Pappilassa on kirkon virasto ja muuta toimintaa, myös majoitustiloja. Pappi asui täällä aikanaan, mutta ei enää. Seurakuntasali eli talvikirkko oli siellä. Vapaussodassa ammuttiin tämän kirkon papin poika venäläisten toimesta ja hänestä tehtiin pyhimys sen jälkeen. Pappila on Viron vanhimpia pappiloita. Kaarman pappila on myös hyvin säilynyt olkikattoinen rakennus. Piispan huone sijaitsi myös toisessa kerroksessa. Kuva: Valjalan kirkon alttari Taiteilija Ain Vares oli valmistanut kirkon alttaritaulun. Kuresaaren pappilassa on Vareksen galleria. Ain Vares on Ants Vareksen keskimmäinen poika. Kadri Vares on Ants Vareksen vaimo ja
hän on diakoni ja toimii jonkun koulun kappalaisena. Kirkkopolitiikassa täytyy olla kutsu papin virkaan seurakunnalta ja piispan suostumus viran saamiseksi. Kuva: Valjalan kirkon sivutuet Kuva: Vapaussodan muistomerkki Valjalassa
PÖIDEN KIRKKO Pöiden kirkkoa kohti ajettiin seuraavaksi vanhaa Kuivastun tietä. Pöiden kirkko oli aika huonossa kunnossa ja siellä oli aloitettu rakennustyöt kirkon kunnostamiseksi. Kirkon yksi torni oli halkeillut. Lähellä oli kallein kartano, joka maksoi 30 miljoonaa kruunua. Pöiden kirkko on saanut osittaista rahoitusta EU:lta ja se on yksi kunnostettava kirkko Virossa, jossa on 10 muutakin kirkkoa kunnostettavana. Pöiden kirkko kuului kalpaveljeskunnan alueeseen ja kirkon ympärillä oli myös puolustusmuurit aivan kirkon lähellä. Kirkon ikkunat olivat aika kapeat ja korkealla, joten se saattoi toimia myös linnoituksen osana. Nykyään seurakunnassa on vielä vähän jäseniä ja seurakunta on aloittanut kirkon restauroinnin EU:n tuella, myös Viron valtiolta on haettu rahoitusta. Rakentajat olivat kovassa touhussa kirkolle mennessämme ja puutavaraa näytti tarvittavan telineiden pystyttämiseen. Myös restauroijia oli kirkon sisällä seiniä entisöimässä. Kirkkoa on rakennettu useassa osassa 1200 luvulta lähtien. Tietoja kirkosta on säilynyt 1230-luvulta lähtien. Saksalainen ritarilinna rakennettiin alueelle 1200 luvulla. Vuonna 1343 syntyi Virossa kapina. Pöiden linna hävitettiin ensimmäiseksi. Virolaiset piirittivät linnaa kahdeksan päivää. Piiritys päättyi sopimuksen tekoon, jossa luvattiin saksalaisille poispääsy, ilman, että virolaiset hyökkäävät miekoin heidän kimppuunsa. Kun saksalaiset tulivat ulos linnasta, kivittivät virolaiset heidät kuoliaiksi, joten sopimusta ei rikottu. 1900-luvun puolivälissä tapahtui ns. uskonnon vaihtoa. Virolaisille oli luvattu lisää maata, mikäli he vaihtavat uskonsa luterilaisesta ortodoksiksi. Talonpojat toivoivat, että uskonvaihto helpottaisi maatilan saantia valtiolta. Uskonvaihto oli Virossa suurinta juuri Saarenmaalla. Vuoden 1846 kesällä erosi luterilaisesta kirkosta 1831 jäsentä. Vuosien 1846-1848 aikana uskoa vaihtoi melkein 4300 saarelaista. Kuva; Pöiden kirkon muurin jäännöksillä Kuva: Pöiden kirkon työjohtaja
Kuva: Pöiden kirkko Vuoden 1940 kesällä syttyi Pöiden kirkko ja katto tuleen salamaniskusta. Sama salaman väitetään tuhonneen myös parinkymmenen kilometrin päässä oleva Pühan kirkon tornin. Pöiden kirkon kalusto tuhottiin venäläisten toimesta käyttämällä penkkejä ja saarnastuolia polttopuuna ja muutenkin kirkon sisustusta tärveltiin. Vuonna 1948 kirkon toiminta kiellettiin. Sodan jälkeen kirkko oli monta vuotta heinävarastona. Neuvostoaikana entisestä Pöiden kyläkeskuksesta on tullut pieni kylä. Nykyään kylässä toimivat vielä ortodoksien ja metodistien seurakunnat. Kuva: Pöiden kirkkoa sisältä
Eestin evankelisluterilaisen Pöiden Maarjan seurakunta on pieni. Syynä oli neuvostoaikainen seurakunnan toiminnan kielto. Seurakunta aloitti toimintansa jälleen vuonna 1990. Nyt seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen joka toinen sunnuntai. Pöiden kirkossa oli seinämaalausten restaurointi käynnissä ja siinä huomasi, kuinka aikaa vievää kyseinen työ on. Pöiden kirkko on arkkitehtuuri muistomerkki, jonka säilyttäminen on ollut korkea aika aloittaa. Kirkko on päässyt aika huonoon kuntoon ja kosteuskin on tehnyt omat tepposensa rakenteisiin. Halkeamat kirkon tornin päädyssä ovat yksi merkki rappiotilasta. Kuva: Pöiden kirkon kastemalja Kuva: Pöiden kirkossa
PYHÄ KIRKKO Matka kohti Pühan kirkkoa alkoi ajamalla vanhaa Kuresaari-Kuivastu tietä osan matkasta. Anti Toplan kertoi matkalla Pühan kihlakunnan erotetun aikanaan Valjalan kihlakunnasta. Meille jää vielä tämän kirkkokierroksen jälkeen neljä kirkkoa näkemättä. Tämä tie kulkee yhden kartanon ohi. Kartanokulttuuri oli hyvin elävää, aina vuoteen 1939 asti, jolloin Hitler kutsui saksalaiset palaamaan Saksaan. Kartanoilta luvattiin maata niille miehille, jotka lähtivät sotimaan. Saksalaiset olivat kartanoiden omistajia pääasiassa ja he edustivat korkeintaan 10 prosenttia kansasta ja lukumäärä oli paikoin vain jopa pari prosenttia. Kun kartanoiden maat otettiin valtion haltuun, luvattiin maat jakaa kansalle. Venäjän vallan aikana uskontokunnan vaihtaminen luterilaisesta ortodoksiksi auttoi maan saannissa. Matkalla ohitettiin entisen kartanon huvila, olkikattoinen Tarvatalo jonka yksi museon työntekijä kunnosti ja myi sitten ruotsalaiselle pariskunnalle, joka piti täällä hevostilaa. Pariskunta puolestaan myi sen virolaiselle kulttuuriystävälliselle liikemiehelle, joka pitää Kuresaaressa kahta ravintolaa.varsinainen kartanorakennus on omenapuiden takana ja se näkyy puiden välistä ja se on huomattavasti suurempi, kuin huvilarakennus. Kuva: Retkeläisiä saapuneena Pühan kirkkoon Suure Töllu on ollut samanlainen kansantarina kuin Kalevipoeg ja Suomen Kalevala. Suure Töllun patsas on Meri-hotellin edustalla. Pölluste-kartano on sidoksissa Suure Tölluun, ja uusin viittaus lienee Suure Pöllu puhkeküla, joka on lähellä Kuresaarta Kuivastun tien varrella. Sandlan kylä ohitettiin, jossa on kulttuuritalo. Sandlaan haluttiin perustaa venäläinen lentokenttä. Päätalo ehdittiin rakentaa, mutta lentokenttää ei rakennettu, suunnitelmien taas muuttuessa. Kylässä on myös talotehdas, jossa valmistetaan puutavaraa ja puutaloja ulkomaille vietäväksi. Pari kerrostaloa oli vielä jäljellä Sovhoosin ajoilta. Kylässä oli vielä pieni puinen kartano. Kartanoita ja sivukartanoita on Saarenmaalla ollut paljon. Kartanoita oli Saarenmaalla liki 130 kappaletta. Säilyneitä kartanoita Saarenmaalla on parikymmentä. Sandlan alueelta on vain kuusi kilometriä Pühan kirkolle. Kylissä saattaa olla pari asukasta kesällä, mutta talvella ei yhtään. Joissakin kylissä ei ole yhtään asukasta, joten paljon kyliä on autioitunut maalta paon takia. Viron asukkaista yli 70 prosenttia asuu kaupungeissa. 500000 ihmistä asuu Tallinnassa, joka on melkein puolet Viron asukkaista, joita on yhteensä 1,2 miljoonaa. Saarenmaalla asuu Toplaanin mukaan 34000 ihmistä. Kesällä jokaista saarelaista kohti on neljä muualta tullutta, joten saarella on parhaimmillaan 150000 henkeä. Kuresaaren kaupungissa on 15000 asukasta. Püha-kirkko on Pihtlan keskustassa, jonka alueella on neljä kartanoa Pölluste, Vóhma, ja pari muuta. Pühan kirkolla meille oli luvattu kahvitarjoilu ja saavuimme kartanolle hyvissä ajoin. Siellä meitä oli vastassa pastori Olavi Sorva
ja pääsimme nauttimaan kahvia Pühan kirkon talvikirkkoon. Kahvitilaisuus oli oikein miellyttävä ja tarjolla oli kahvia, teetä ja leivonnaisia. Olavi Sorva kertoi heidän seurakuntansa nuorten olleen rippikoululeireillä jo kaksikymmentä vuotta täällä Pühan kirkossa. Kahvitilaa oli ennen navettana ja kärryvajana ja rasvamonttuna Neuvostoajan jälkeen. Talkoita on pidetty ja sastamalalaisia talkoo miehiä oli 10 kertaa täällä ja paikkoja on kunnostettu aika hyvään kuntoon. Nuoret ovat keränneet rahaa töiden toteuttamiseen. Pühan kirkko on suurin yöpymispaikkoja järjestävä pyhiinvaelluspaikka Saarenmaalla. Täällä on kesäajat aika hyvin varattuna majoitukseen ja leireihin. Liha ja makkaratuotteiden laatu on huonontunut. Soijaa on lisätty tuotteisiin terveellisen ruuan nimissä. Kirkon ruokalassa tehdään tuoreista raaka-aineista ruoka. Ruokakeskustelu kävi vilkkaana ja keskusteltiin myös kasvisruokailusta. Salme on käyttänyt kasviruokaa jo 40 vuotta. Lihaan työnnetään kuulemma upeilla vehkeillä vettä lihan sisään litrakaupalla. Saarenmaa ostaa mantereelta maitoa ja latvialaiset vievät maitoa Saarenmaalta. Rimini on kuulemma etunenässä halvan laadun käyttämisestä ostamalla Puolasta ruokaa. Jürilla on usko loppunut tuottajiin, koska voiton tavoittelu on päätavoite. Virossa on kauppiaan markkinat, tuottajan osuus on aika pieni, valmistaja samoin, mutta kaupat määrittelevät tuotteen myyntiehdot. Maxima kauppa on latvialaisten omistama. Kauppa ei koskaan maksa mainoskuluja, vaan se jää muille ryhmille. Kiitettiin kahvista ja poistuttiin kirkkoa tutkimaan. Käytiin tutustaumassa luokkaa, johon oli mahdollista mennä poikien ollessa saunassa. tai menossa syömään. Kirkko on perustettu 1340-luvulla. Tämän seurakunnan pappila sijaitsi bussien paikalla. Keskiaikainen tie jota pitkin tulimme Pöidesta päin, kulkee kylän läpi. Kuresaarta kohti. Pyhiinvaeltajien huone on yläkerrassa. Kirkkoa suurennettiin aikanaan ja sen ympäriltä löytyi paljon luurankoja. Silloin todettiin kirkon paikalla olleen aikanaan hautausmaa. Hautausmaalta oli löydetty viimeinen keskiaikainen risti, joka on vuodelta 1603. Sen aikaiset ristit olivat keskiajalla käytössä. Risti on muurattu kirkon seinään ja se taitaa olla ainoa Viron kirkoissa säilynyt risti keskiajalta. Kaarman kirkossa on hautausmaalla samanlainen risti. Kirkon alttaria on laajennettu ja kirkon lahjoittajille on varattu hautapaikka. Hän kuoli vuonna 1603. Rakennusmestarin merkki on kirkon kyljessä ja he olivat yleensä gotlantilaisia. Kuva: Rakentajien puumerkki Kiviaidan takana on mäki, jonka sisällä on muuri. Siinä on ollut rakennus, ruumishuone. Yksi ainoa kirkon ulkopuolinen rakennus, on onnistuttu pelastamaan. Kirkon kyljessä oli melkoiset vahvistukset kyljillä kirkkoa koossa pitämässä. Pühan kirkon urut olivat todistettavasti kunnossa, kun niitä soitti kanttori. Kirkon seiniä ja lattiaa on kunnostettu. Osa on vielä korjaamatta yläkerrassa. Muutamia kuvia on onnistuttu restauroimaan. Kirkon alttarin lähellä on Kristuksen hauta. Urut on valmistettu 1848 ja niitä on kunnostettu, mutta viritetty 11 vuotta sitten. Kirkon tornin yläosa on rappeutunut ja se voi romahtaa. Suunnitelmat remonttia varten on tehty, mutta vielä toteuttamatta. Kirkon penkit ovat aika huonot istua ja sitä tuli ihan käytännössä kokeiltua. Kaikki
mitä kirkossa näkyy, on lahjoitettu. Kirkon yläosa on vielä korjaamatta ja sen toteuttaminen on hidasta ja kallista. Seinän sisältä löytyi ovi. Oven takana oli huone, jota käytettiin jo keskiajalla. Mooseksella oli merkitty sarvet väärän käännöksen takia. Todellisuudessa sarvien tilalla pitää olla hiukset. Käytiin vielä oven takaa löydetyssä huoneessa, jonne kiivettiin ahtaita portaita pitkin. Paikalla oli matto, ja paikalle voisi tuoda sängyt pyhiinvaeltajien huoneeseen. Salme oli kiinnostunut lasimaalauksista. Sakastissa olevat lasimaalaukset on tehty saksalaisen papin muistoksi, joka hoiti papin virkaa 1800 luvulla. Huoneessa oli takkatila, mutta ilman savupiippua. Huoneesta pääsee myös torniin. Kirkoissa ei ole lämmitystä ja niihin kertyy paljon kosteutta ja kylmyys ja kosteus rapauttavat kivimuureja ja myös rauta ruostuu. niissä olosuhteissa helposti. Lasimaalauksesta oli kosteus ja kylmyys rikkonut yhden lasimaalauksen nurkan. Kyseessä oli latvialaista lasia. Kuva: Pühan kirkon alttaritaulu Kirkossa käynnin jälkeen jatkettiin matkaa pappilaan. Mentiin katsomaan poikien majoitustiloja, oka oli uusin kunnostettu huone. Huoneisiin sopi yhdeksän sänkyä. Sauna on myös tiloissa jolloin ovet lukossa. Menimme Olavi Sorvan kanssa saunaa katsomaan, jonka yhteyteen oli rakennettu sastamalalaisten talkoomiesten toimesta vessoja kaksi kappaletta. Vessat toimivat ihan käytännössäkin. Majoitustiloja oli 50 hengelle. Kävimme tutkimassa paikkoja nuorten ollessa syömässä. Tiloja oli ihan mukavasti ja luokkahuone oli yläkerrassa, joka toimi myös talvikirkkona. Sastamalalan vanhat leirisängyt tuotiin tänne kunnostuksen jälkeen. Paikalla on vielä lentopallokenttä ja koripallokenttä. Kiitettiin isäntiä vielä kierroksen päätteeksi ja lähdettiin bussilla kohti Kuresaarta.
Kuva: Püha kirkko Paluumatkalla keskustelimme vielä haikaranpesistä ja todettiin, ettei olisi kyllä ehditty eikä jaksettu käydä Kaarman kirkossa, sillä olimme kaikki aika kuitteja. Kello oli jo 17.30, kun lähdimme kohti Kuresaarta. Ajoimme Pihtlan kunnantalon ohi ja keskustelimme myös pyhiinvaellusretkien järjestämisestä lähitulevaisuudessa. Matkan aikana tuli paljon historian kertausta ja. nauhuri toimi suurimman osan ajasta hyvin, mutta huomasin jälkeenpäin Pöiden kartanon nauhoituksen katkenneen kesken kaiken. Onneksi olin ottanut kuvia ja niiden avulla sain raportin aikaiseksi. Tuli puheeksi myös Pullin kylä paluumatkalla ja kuultiin, että Pulleilla on yhteyksiä ja juuret täällä. Saarenmaalla. Pullin kylä on lähellä Pullin pangaa pohjoisreunalla saarta. He ovat käyneet juurillaan kolme kertaa. Kiitettiin kirkon parkkipaikalla opastamme Anti Toplaania mainiosta opastuksesta. Kiitokset kaikille matkalaisille mukavasta seurasta vielä näin jälkikäteen ja erityiskiitokset oppaallemme Anti Toplaanille ja Esko Pullille. Terveisin Matti Suominen Kulttuurivene ry matti.suominen@kolumbus.fi puh. +358 50 5116786 puh. (+372) 4529610