Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 1 (8) Viestintäverkot

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 1 (8) VIESTINTÄVIRASTON MÄÄRÄYKSEN 35 J/2006 M PERUSTELUMUISTIO MÄÄRÄYS TELELIIKENTEEN ESTOLUOKISTA 35 J/2006 M Tämä perustelumuistio perustuu alun perin viestintämarkkinalain kokonaisuudistuksen yhteydessä uusittuun estomääräyksen versioon 35 H/2003 M teleliikenteen estoluokista. Perustelumuistiota on päivitetty muutettaessa määräystä versioilla 35 I/2005 M ja 35 J/2006 M. Muistioon on merkitty asianomaisten pykälien kohdalle kehystettynä viimeisen määräysmuutoksen takia tehdyt muutokset tai maininta, että muutoksia ei ole tehty. Muistiossa on säilytetty kootusti perustelut koko viimeisimmälle voimassa olevalle määräykselle. Määräys korvaa voimassa oleva määräyksen teleliikenteen estoluokista 35 I/2005 M. Ainoa sisällöllinen muutos on, että numerosarjan 0101 käyttötarkoitus muutetaan yritysnumeroiksi, aikaisempi käyttötarkoitus oli palveluryhmän II palvelut. Muutos on yhdenmukainen numerointimääräyksessä tehtävän muutoksen kanssa. SISÄLLYSLUETTELO LAINSÄÄDÄNTÖPERUSTA... 2 MÄÄRÄYKSEEN LIITTYVÄT LAIN SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET... 2 MÄÄRÄYKSEN SÄÄNNÖSKOHTAISET PERUSTELUT... 3 1 Soveltamisala... 3 2 Teleliikenteen ryhmittely... 4 3 Palvelunumeroiden ryhmittely ja numeroalueiden palvelusisältö... 4 4 Estorajoitukset... 5 5 Estoluokat yleisessä kiinteässä puhelinverkossa... 6 6 Estoluokat yleisissä matkaviestinverkoissa... 6 7 Lyhytsanomapalveluiden estoluokat... 6 8 Voimaantulo ja siirtymäsäännökset... 7 LIITTEET:... 7 Liite 1: Teleliikenteen ryhmittely numeron alkuosan mukaan... 7 Liite 2: Lyhytsanomapalveluiden ryhmittely numeron alkuosan mukaan... 8

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 2 (8) LAINSÄÄDÄNTÖPERUSTA Uusi viestintämarkkinalaki (393/2003, 23.5.2003) tuli voimaan EY:n direktiivien vaatimusten mukaisesti 25.7.2003, jolloin tuolloin voimassa ollut viestintämarkkinalaki ja kaikki sen nojalla annetut asetukset ja liikenne- ja viestintäministeriön päätökset sekä Viestintäviraston tekniset määräykset kumoutuivat. Viestintäviraston estoluokkamääräys perustuu uuden viestintämarkkinalain 79 :ään. Viestintämarkkinalaki perustuu kumottuun telelainsäädäntöön, perustuslain vaatimuksiin sekä EY:n helmikuussa 2002 hyväksymiin sähköisen viestinnän puite-, valtuutus-, käyttöoikeus- ja yleispalveludirektiiveihin. 1 Estopalveluiden toteutus liittyy yleispalveludirektiivin 10 artiklassa edellytettyihin käyttäjien keinoihin hallita kuluja. Määräyksestä on poistettu päällekkäisyydet asioissa, jotka säädetään viestintämarkkinalaissa jo lain tasolla. Edelleen suosituksen tai ohjeen luonteiset kuvailevat säännökset on jätetty pois tai niitä on täsmennetty siten, että määräyksessä ovat vain pakottavat vaatimukset. Viestintävirasto antaa edelleen tarvittaessa erikseen määräyksiin liittyviä suosituksia ja ohjeita. MÄÄRÄYKSEEN LIITTYVÄT LAIN SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET Selostus Teleforum ry:stä ja MAPELista on siirretty säännöskohtaisista perusteluista tähän lukuun. Viestintämarkkinalain 79 :n mukaan teleyrityksen on käyttäjän pyynnöstä estettävä korvauksetta liittymän käyttö muuhun kuin viestintäpalveluun ja liittymän lähtevä liikenne tiettyyn liikennetyyppiin, jos esto on teknisesti helposti toteutettavissa. Käyttäjän pyynnöstä tehtävästä eston poistosta teleyritys saa säännöksen mukaan periä maksu. Pykälän 2 momentin mukaan Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä niistä liittymän lähtevän liikenteen estoluokista, joita käyttäjälle on vähintään tarjottava, sekä määräyksiä estopalvelujen teknisestä toteuttamisesta. Estoluokkamääräyksessä määrätään viestintämarkkinalain 79 :n mukaisesti niistä estopalveluista, joita teleyrityksen on vähintään tarjottava. Vaadittavat estotyypit perustuvat joko lisämaksullisten palvelujen ('muu kuin viestintäpalvelu' eli veloitetaan myös palvelun sisällöstä eikä vain liikenteen välittämisestä) palvelusisällön perusteella jaoteltuihin palvelunumeroryhmiin I-IV tai liikennetyyppiin kuten kauko- tai ulkomaanpuhelut, matkaviestinpuhelut yms. Määräyksen minimivalikoiman asettamisessa on huomioitu tekninen toteutettavuus siten, että lähtökohtaisesti ainakin kaikki määräyksessä vaadittavat estot ovat lain mukaisia korvauksetta tarjottavia teknisesti helposti toteutettavia estoja. 1 Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (2002/21/EY, puitedirektiivi), Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisiä viestintäverkkoja ja - palveluja koskevista valtuutuksista (2002/20/EY, valtuutusdirektiivi), Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (2002/19/EY, käyttöoikeusdirektiivi) ja Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (2002/22/EY, yleispalveludirektiivi).

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 3 (8) Viestintämarkkinalain 79 ei oikeuta Viestintävirastoa määräämään puhelun enimmäiskestoa eikä hintatiedotevelvollisuutta kalliissa lisämaksullisissa palveluissa; tämä todetaan nimenomaisesti hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Yleisen kuluttajansuojalainsäädännön vaatimukset käyttäjien asianmukaisesta informoinnista palvelujen markkinoinnissa ja tarjonnassa koskevat edelleen myös puhelin- ja tekstiviestipalvelujen tarjontaa: tältä kannalta keskeisiä ovat ainakin kuluttajansuojalain (38/1978, muut. 1072/2000) markkinoinnin sääntelyä koskeva 2 luku ja etämyyntiä koskeva 5 luku. Edelleen palveluntarjoajaan kohdistuvia informointivaatimuksia asetetaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002, nk. sähkökauppalaki) annetun lain 3 luvussa. Maksullisten puhelinpalveluiden tuottajien edunvalvontajärjestö Teleforum ry on pyrkinyt tukemaan toimialan itsesääntelyllä puhelinpalveluiden tarjonnan asiallisuutta myös käyttäjien kannalta. Yhdistys on laatinut puhelinpalveluiden tuottamisen eettisen normiston, jossa on otettu kantaa myös erityyppisten palveluiden luokittelemiseen Viestintäviraston estoluokkamääräyksen tarkoittamiin palveluryhmiin I-IV. Yhdistyksen yhteydessä toimiva Maksullisten puhelinpalveluiden eettinen lautakunta MAPEL antaa kenen tahansa pyynnöstä suosituksia ja tulkintoja maksullisten puhelin- ja tekstiviestipalveluiden sisällöstä, markkinoinnista ja laskutuksesta. MAPELin perusnormistossa on myös ohjeet hintatiedotteen käytöstä ja puhelun enimmäiskestosta tiettyihin palveluihin. Viestintävirasto tukee sitä, että palveluiden sisältöä arvioidaan ensisijaisesti toimialan itsesääntelyllä. Tarvittaessa virasto puuttuu numerointi- ja estoluokkamääräyksen vastaiseen numeroiden käyttöön ja mikäli toimintaa ei korjata säännösten edellyttämällä tavalla, virasto voi viestintämarkkinalain 50 :n nojalla peruuttaa numeron käyttöoikeuden. MÄÄRÄYKSEN SÄÄNNÖSKOHTAISET PERUSTELUT 1 Soveltamisala Määräyksen käsitteet ovat viestintämarkkinalain mukaiset. Viestintämarkkinalain mukainen puhelinverkon käsite kattaa niin kiinteät kuin langattomatkin pääasiassa kohdeviestintään käytettävät verkot. Perinteisten puhelin- ja matkaviestinverkkojen lisäksi näihin voivat kuulua myös dataverkot, jos niitä käytetään pääasiassa kohdeviestintään. Määräyksen soveltamisala vastaa Viestintäviraston numerointimääräyksen 32 soveltamisalaa, sillä estojen toteuttaminen perustuu numerointimääräyksen mukaisesti osoitettujen E.164-numeroiden ja lyhytsanomapalvelunumeroiden perusteella ohjattavaan teleliikenteeseen. Määräys koskee käyttäjän näillä numeroilla valitsemaa liikennettä viestien uudelleenohjaukseen käytetystä teknologiasta tai osoitteista (esim. SIP- tai IPosoitteet) riippumatta. Täten esimerkiksi ENUM:lla toteutettava uudelleenohjaus ei poista estojen tarjontavelvoitetta. Määräys ei koske muilla tavoin (esimerkiksi IP-osoitteiden tai SIPosoitteiden avulla) valittua teleliikennettä. Mahdollinen estopalveluiden toteuttamisvelvollisuus näissä tapauksissa edellyttäisi siis määräysmuutosta.

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 4 (8) Käyttäjä voi halutessaan käyttää etukäteen maksettavaa pre-paidpalvelun liittymää täysin anonyymisti, jolloin käyttäjää ei tunnisteta liittymää hankittaessa. Mikäli liittymäsopimusta ei ole tehty kirjallisesti, ei käyttäjää myöskään voida tunnistaa luotettavalla tavalla. Tästä syystä määräystä ei sovelleta yleisten puhelinverkkojen etukäteen maksettuun pre-paid-palvelun liittymään, ellei siitä ole tehty kirjallista liittymäsopimusta. Liittymäsopimuksella määräytyy yksikäsitteisesti liittymän käyttäjä, jolla on määräysvalta liittymään hankittaviin ominaisuuksiin. Määräyksessä on huomioitu, että pre-paid -liittymä voi tekniikan ja palveluiden kehittyessä olla myös muun kuin matkaviestinverkon liittymä. 2 Teleliikenteen ryhmittely Käsitteet kansainvälinen puhelinverkko ja kaukopuhelinverkko vastaavat numerointimääräyksen 32 terminologiaa. Asiakassopimuksella tarkoitetaan tässä määräyksessä liittymäsopimuksen tehneen käyttäjän erikseen teleyrityksen kanssa tekemää sopimusta, jolla kyseisestä liittymästä tiettyihin numeroihin soitetut puhelut jätetään estoluokkien ulkopuolelle. 3 Palvelunumeroiden ryhmittely ja numeroalueiden palvelusisältö Informatiivinen lisäys perustelumuistioon: Määräyksen kielto, jonka mukaan ilmaisnumeroissa, telealuekohtaisissa palvelunumeroissa ja teleyrityskohtaisissa 100-alkuisissa palvelunumeroissa ei saa tarjota palveluryhmien III ja IV palveluita, ei estä näiden numeroiden käyttöä tilausten vastaanottoon. Perustelumuistiossa tämän pykälän kohdalla ollut selostus Teleforum ry:stä ja MAPELista on siirretty edelliseen lukuun. Palvelut on ryhmitelty pelkän sisällön perusteella, puhelun hinta ei vaikuta ryhmittelyyn. Lisämaksullisilla palveluilla tarkoitetaan palveluita, joissa peritään liikenteen välittämiseen perustuvien maksujen lisäksi maksua myös palvelun sisällöstä. Käsite vastaa pitkälti viestintämarkkinalain 79 :ssä käytettävää ilmausta 'muu kuin viestintäpalvelu'. Lisämaksullisen palvelun vastakohtana voidaan pitää eri liikennetyyppeihin ryhmiteltävää teleliikennettä, josta perittävää maksua kutsutaan tavanomaiseksi puhelumaksuksi tai puhelutaksaksi. Numerointijärjestelmän ja palvelurakenteiden moninaisuuden takia jako ei kuitenkaan aina ole yksikäsitteinen tai täysin kattava. Viestintävirasto voi painavasta syystä myöntää luvan kytkeä puhelu kytkennän välittävän palvelunumeron kautta myös palveluryhmän II yksilöityyn numeroon. Tällainen painava syy voi olla esimerkiksi tilanne, jossa selkeästi ja vakiintuneen käytännön mukaan yleishyödylliseksi katsottava

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 5 (8) laajasti käytetty palvelu (esim. taksinumerot) on toteutettu palveluryhmän II numerossa eikä ole tarkoituksenmukaista muuttaa kyseistä numeroa. Lupaa voi hakea kirjallisesti se teleyritys, jonka asiakkaalla kyseinen numero on käytössä. Hakemus on perusteltava. Huomattava on, että poikkeuslupa voidaan myöntää vain ennestään käytössä olevia yksilöityjä numeroita koskevana. Luvassa yksilöidään tarkemmin luvan ehdot kuten käyttötarkoitus, voimassaoloaika, luvan peruuttaminen jne. Lupapäätös on valituskelpoinen hallintopäätös. 4 Estorajoitukset Liittymästä tehdyllä valinnalla tarkoitetaan 1 momentissa myös telealueen suuntanumeron valintaa telealue- tai teleyrityskohtaisen palvelunumeron eteen. Tällainen puhelu katsotaan estomielessä puheluksi palvelunumeroon eikä kaukopuheluksi. Jos teleyritykset sopivat liikenteen avaamisesta suuntanumerolla ja telealue- tai teleyrityskohtaisella palvelunumerolla, asianomaisen teleyrityksen on huolehdittava estojen toteutuksesta siten, että palvelunumeroestoja ei voi kiertää suuntanumeron kautta. Kiinteän puhelinverkon valtakunnallisiin tilaajanumeroihin lähtevä liikenne rinnastetaan estoluokittelussa liikenteeksi telealueen tilaajanumeroihin. Kiinteän puhelinverkon valtakunnallisiin tilaajanumeroihin luetaan yritysnumerot, tavoitettavuuspalvelunumerot ja kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset siirrettävät tilaajanumerot, joista viimeksi mainitut Viestintävirasto myöntää suoraan loppukäyttäjälle. Näitä kaikkia käytetään liittymänumeron tavoin, puhelinvaihteiden tai yksittäisten liittymien kutsunumeroina. Viestintävirasto osoittaa 1 momentissa tarkoitetut asiakassopimukseen ja A-numeron tarkistukseen perustuviin palveluihin sallitut numerot teleyrityksille hakemuksesta sellaiselta numeroalueelta, joka teleyritykseltä on jo käytössä. Kysymys on siis viraston vahvistus sille, ettei tässä yksilöidyssä numerossa tarjottavassa palvelussa tarvitse 4 :n nojalla toteuttaa estoluokitusta. Erillisillä päätöksillä vahvistetut numerot kootaan informaatiosyistä myös määräyksen liitteeseen. Vikailmoitusten vastaanottonumeroa ei ole tarkoituksenmukaista osoittaa numerointisuunnitelmassa. Tämä yksittäinen numero on korvattu määräyksessä käsitteellä teleyrityksen oma vikailmoitusten vastaanottonumero. Perinteisen numeron 10019 käyttöä koskee sama sääntely kuin muitakin 100-alkuisia teleyrityskohtaisia numeroita. Vikailmoitusnumeronsa teleyritys voi valita säännökset huomioon ottaen kuten muutkin palvelunumeronsa.

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 6 (8) 5 Estoluokat yleisessä kiinteässä puhelinverkossa 6 Estoluokat yleisissä matkaviestinverkoissa Määräyksessä 35 J/2006 M ei ole muutoksia näihin pykäliin. 7 Lyhytsanomapalveluiden estoluokat On huomattava, että tämän määräyksen 2 :n lyhytsanomapalvelun määritelmä on laajempi kuin jäljempänä esitetty Matkaviestinsanastossa omaksuttu määritelmä: määräyksen määritelmään sisältyvät myös multimediasanomat. Syynä tähän on se, että niin numerointi- kuin estoluokkamääräyksessäkin asetetut velvoitteet koskevat vain sellaisia asioita numeroiden käyttöoikeuksia ja -tarkoituksia ja liittymän lähtevän liikenteen estoja numeroiden perusteella, joissa SMS- ja MMS-palvelujen eroilla ei ole merkitystä. Lyhytsanomapalveluille määrätyt estopalveluvelvoitteet koskevat siis myös multimediaviestejä. Pykälän 3 momentissa, jossa tarkoitetaan koko tekstiviesti- tai multimediaviestien lähetysmahdollisuuden poistamista liittymästä, multimediaviestit on selvyyden vuoksi mainittu erikseen. Tämä vaatimus koskee multimediaviestintää luonnollisestikin vain siltä osin, kun se kuuluu liittymän ominaisuuksiin. Viestintämarkkinalaki ei oikeuta Viestintävirastoa määräämään hintatiedotevelvoitteita. Hintatiedotteiden antaminen puheluiden tai tekstiviestipalveluiden alussa perustuu palveluntarjoajien vapaaehtoisuuteen ja asiakaspalveluratkaisuihin. MAPELin perusnormistossa on hintatiedotteen käytöstä ohjeet. Informointivelvollisuudesta säädetään yleisesti kuluttajansuojalaissa ja laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta. Tekniikan sanastokeskuksen julkaiseman Matkaviestinsanaston (TSK 29, 2001) mukaan - lyhytsanoma (short message, SMS message) on lyhyt viesti, joka voidaan välittää lyhytsanomapalvelua tukevien matkaviestimien välillä tai tällaisten matkaviestimien ja sähköpostijärjestelmien, tietokoneiden tai äänitaajuuspuhelimien välillä. - lyhytsanomapalvelu (short message service, SMS) on tietoliikennepalvelu lyhytsanomien lähettämistä ja vastaanottamista varten. Matkaviestimien lisäksi lyhytsanomapalvelua voidaan käyttää esimerkiksi äänitaajuuspuhelimella, jolloin valitaan numerolla vakioviesti, tai tietokoneella, jolloin lyhytsanoma voidaan lähettää erityisen palvelun kautta - tekstiviestipalvelu, tekstiviestipohjainen palvelu, tekstiviestikysely (SMA-based service) on matkaviestinpalvelu, jossa käyttäjä kirjoittaa haluamansa palvelun hakusanan matkaviestimeensä, lähettää hakusanan tekstiviestinä tiettyyn numeroon ja saa tilaamansa tiedon tai palvelun - tekstiviesti (text message) on lyhytsanoma, joka sisältää vain aakkosnumeerisia merkkejä ja erikoismerkkejä - kuvaviesti on lyhytsanoma, joka sisältää kuvan tai kuvia

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 7 (8) Lyhytsanoma on siis yläkäsite, jonka samanarvoisia alakäsitteitä välitettävän datan mukaan ovat tekstiviestit, kuvaviestit ja muut lyhytsanomat (esim. soittoäänet). - multimediasanomapalvelu (multimedia messaging service, MMS) on tietoliikennepalvelu multimediasanomien lähettämistä ja vastaanottamista varten. - multimediasanoma, multimediaviesti (multimedia message) on viesti, jossa yhdistetään useita tiedon esitystapoja. Multimediasanoma voi sisältää esimerkiksi tekstiä, ääntä sekä kiinteää ja liikkuvaa kuvaa. 8 Voimaantulo ja siirtymäsäännökset Määräys tulee voimaan 1.2.2006. Määräys on voimassa viisi vuotta, ellei sitä tätä aiemmin muuteta uudella määräyksellä tai kumota. Liitteet: Liite 1: Teleliikenteen ryhmittely numeron alkuosan mukaan Määräyksessä 35 J/2006 M on tehty seuraava muutos: Numeroalueen 0101 käyttötarkoitusta on numerointimääräyksessä muutettu asianomaisen teleyrityksen pyynnöstä, uusi käyttötarkoitus on yritysnumerot. Tämän muutoksen takia liitteen 1 kohdasta 6 on poistettu 0101-alkuinen numerosarja, joka on lisätty kohtaan 5. Muutos selkeyttää osaltaan 010-alkuisen numerosarjan käyttöä, koska nyt lisämaksullisille palvelunumeroille jää tästä vain 0100-alkuinen sarja. Muutos on yhdenmukainen numerointimääräyksessä tehtävän muutoksen kanssa. Kohdassa 5.2 mainitut 071-alkuiset numerot poikkeavat muista kohdassa 5 luetelluista numeroista siten, että Viestintävirasto myöntää ne suoraan loppukäyttäjille. Siten on perusteltua mainita tämä numero omana alaryhmänään. Maanumeroita vastaavilla kansainvälisen palvelun tunnuksilla 3883 ja 979 osoitetut kansainväliset palvelut luetaan kansainväliseksi teleliikenteeksi, vaikka ne poikkeavat numerointimääräyksessä kansainvälisestä teleliikenteestä sikäli, että kaikkiin operaattoritunnuksiin ei tunnuksen haltijan tahdosta liity mahdollisuutta kansainvälisiin palvelunumeroihin. Tällöin kyseessä on estoluokista riippumaton kielletty liikennetapaus, jonka liittymäteleyritys ohjaa tekemänsä numeroanalyysin perusteella tiedotteeseen. Maanumeroita vastaavalla kansainvälisen palvelun tunnuksella 800 osoitettua kansainvälistä ilmaispalvelua ei katsota kansainväliseksi teleliikenteeksi, mutta sitäkin koskee se, että kaikkiin operaattoritunnuksiin ei tunnuksen haltijan tahdosta liity mahdollisuutta kansainvälisiin palvelunumeroihin. Tällöin kyseessä on estoluokista riippumaton kielletty liikennetapaus, jonka liittymäteleyritys ohjaa tekemänsä numeroanalyysin perusteella tiedotteeseen.

Viestintävirasto MUISTIO 35 J/2006 M 8 (8) Tässä vaiheessa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi sijoittaa maanumeroita vastaavilla kansainvälisen palvelun tunnuksilla 3883 ja 979 osoitettuja palveluita palveluryhmiin, koska niiden merkitys on vähäinen eikä kyseisten palveluiden luonteesta ole vielä riittävästi tietoa. Kansainväliset ilmaispalvelut on jo aikaisemmin huomioitu estomääräyksessä. Liite 2: Lyhytsanomapalveluiden ryhmittely numeron alkuosan mukaan Määräyksessä 35 J/2005 M ei ole muutoksia tähän liitteeseen. Lyhytsanomapalvelunumero 112 on osoitettu yleiseksi hätänumeroksi. Hätäliikennetyöryhmän alatyöryhmä on laatinut 7.2.2005 julkaistun raportin 2/2005 112-hätätekstiviestipalvelun toteuttaminen Suomessa ja 112-hätätekstiviestipalvelu ilmeisesti toteutuu lähitulevaisuudessa.