Hyvä Sisärengaslainen, Lisää Room.8:sta? http://www.sley.fi/luennot /Raamattu/UT/Room/08E K.htm Roomalaiskirjeen 8. luvussa Paavali rohkaisee kristittyjä elämään Jumalan lapsina mitään pelkäämättä. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms. voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. (Room. 8:1-2) Paavali on edellä valittanut omaa syntisyyttään ja sitä, että hänen ruumiinsa on kuoleman ruumis. Syntinen ihminen ei kuitenkaan enää joudu kadotukseen, jos hän uskoo Jeesukseen. Hengen laki, jonka mukaan synnit saa anteeksi Jeesuksen tähden, on vapauttanut siitä laista, jonka mukaan synti johtaa iankaikkiseen kuolemaan. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. (Room. 8:3-4) Jumalan laki, joka sinänsä on hyvä ja pyhä, ei pysty tekemään ihmisestä vanhurskasta, koska ihminen on perimmältään paha. Siksi Jumalan piti valmistaa meille pelastustie, joka ei perustu lain noudattamiseen. Jumala lähetti poikansa ihmiseksi, jotta ihminen kärsisi muiden ihmisten rangaistuksen. Jeesus otti kantaakseen meidän syntimme ja syyllisyytemme ja lahjoittaa meille oman kuuliaisuutensa. Jeesuksen ja meidän välillä tapahtuu autuas vaihtokauppa, jonka perusteella me olemme vanhurskaita ja pääsemme taivaaseen.
Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. (Room. 8:5-8) Lihan ja Hengen välistä taistelua Paavali kuvasi jo edellisessä luvussa. Meissä oleva liha siis syntinen luontomme pyrkii toimimaan vastoin Jumalan tahtoa, eikä voikaan muuta. Henki puolestaan haluaa johdattaa meitä Jumalan tahdon tiellä. Tällainen sotatila meissä vallitsee, ja Jumalan sana kehottaa meitä tässä sodassa tekemään vastarintaa pahalle ja ojentautumaan Hengen mukaan. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. (Room. 8:9-11) Kristityissä asuu ja vaikuttaa Jumalan Henki, joka on myös Kristuksen Henki. Pelastava usko on aina Jumalan Hengen työtä meissä, ja siksi ilman Henkeä ei voi uskoa eikä siis myöskään olla Jeesuksen oma. Vaikka olemmekin uskossa ja uskon kautta Kristus asuu meissä, on ruumiimme yhä edelleen kuoleman ruumis (katso Room. 7:24). Se saa aikaan kuoleman tekoja, ja kerran se itse kuolee ja maatuu. Jumala on kuitenkin luvannut herättää omansa kuolleista uuteen, iankaikkiseen elämään, ja on luvannut meille uudet, kirkastetut ruumiit. Sen vakuutena on Jeesuksen ylösnousemus. Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. (Room. 8:12-17) Luonnostamme me emme ole Jumalan lapsia, vaan synnymme erossa hänestä. Jumala on kuitenkin tehnyt meistä lapsiaan antamalla meille Henkensä. Tämä on itse asiassa tapahtunut jo kasteessa. Jumalan lapsina meillä on oikeus puhutella Jumalaa Isänä. Jumalan lapsina olemme Jumalan perillisiä, ja saamme kerran periä Jumalan valtakunnan. Jumalan lapsina meillä on myös tuhlaajalapsen oikeus tulla syntisinä ja väärin tehneinä Isän luokse, tunnustaa hänelle syntimme ja uskoa ne anteeksi, ja saada uudestaan perillisen asema, jonka ehkä olemme unohtaneet ja hukanneet. On hienoa huomata, että Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta, joka oli
tuhlannut koko omaisuutensa, kotiin palanneen pojan ensimmäinen sana isälleen oli: Isä, eikä isä ollut unohtanut poikaansa, vaikka poika olikin välillä unohtanut isänsä (lue Luuk. 15:11-32). Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Room. 8:18-23) Tämä elämä ei aina ole helppoa, eikä usko Jeesukseen välttämättä tee tilannetta yhtään helpommaksi ennemminkin voi käydä päin vastoin. Sen Paavali oli saanut kokea omassa elämässään. Meitä rohkaisee kuitenkin eteenpäin usko siihen, että edessäpäin, iankaikkisuudessa, Jumalan lapsia odottaa iankaikkinen elämä, joka monin verroin korvaa tämän elämän vaikeudet. Viimeisenä päivänä, kun Jeesus tulee takaisin, iankaikkinen elämä tulee nähtäväksi ja koettavaksi, ja se merkitsee samalla kaiken sen taakse jäämistä ja unohtumista, mikä tässä maailmassa on syntiinlankeemuksen seurausta (lue Ilm. 21: 1-5). Jumalan Henki on meidän sydämessämme ikäänkuin ennakkoperintönä taivaasta, pienenä esimakuna siitä, mikä meitä odottaa kerran perillä. Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti. (Room. 8:24-25) Pelastus on jotain sellaista, joka on jo nyt totta, ja kuitenkin vielä edessäpäin. Meidät on jo nyt pelastettu, mutta silti pelastus on vielä toivomme, jonka täyttymistä me odotamme. Kyse ei ole kuitenkaan mistään toiveajattelusta tai unelmoinnista, vaan varmasta toivosta. Nyt me elämme vielä uskossa, kerran usko vaihtuu näkemiseen. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. (Room. 8:26-27) Paavali on tässä luvussa puhunut jo paljon Jumalan Hengestä: Henki johtaa meitä, antaa meille Jumalan lapsen oikeuden, todistaa Jumalan lapseudesta, on esimakua taivaasta. Nyt Paavali opettaa vielä, että Henki auttaa meitä rukoilemaan oikein. On lohdullista muistaa, että silloinkin, kun emme itse osaa tai ehkä jaksa rukoilla, Jumalan Henki, joka meissä asuu, rukoilee meidän puolestamme.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. (Room. 8:28-30) Tässä on eräs Raamatun hienoimmista lupauksista: kaikki myös vastoinkäymiset koituvat lopulta Jumalan omien parhaaksi, kun asioita tarkastellaan iankaikkisuusnäkökulmasta käsin. Tämän kun osaisimme uskoa vaikeina hetkinä, olisi elämä paljon helpompaa. kutsunut, tehnyt vanhurskaiksi, ja antanut meille kirkkautensa. Sen tähden jumalasuhteemme ja pelastumisemme ovat varmalla pohjalla ovathan Jumala teot täydellisiä ja horjumattomia. Meidän jumalasuhteemme ei viime kädessä perustu meidän omaan valintaamme tai ratkaisuumme, vaan siihen, että Jumala on meidät valinnut, Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:31-39) Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kukaan ei voi tehdä tyhjäksi hänen suunnitelmiaan. Hän on ainut, jolla on valta syyttää ja tuomita, mutta sitä hän ei tahdo meille tehdä, vaan Hän tahtoo armahtaa ja viedä meidät taivaaseen. Siksi meidän ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään, jos vain elämme uskossa Jeesukseen. Ei mikään ei edes kuolema voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.
Pähkäiltävää Mitä ovat lihan mukaiset pyrkimykset, mitä Hengen mukaiset? Miten Jumalan Henki todistaa meille Jumalan lapseudesta? Minkälainen perintö Jumalan lapsia odottaa? AJANKOHTAISTA ASIAA Kaveria ei jätetä Antti Saarenketo, nuorisonohjaaja Sleyn Keski-Suomen työntekijä Jotkut ovat ehkä kuulleet, missä lause kaveria ei jätetä on tullut tutuksi. Sotiemme veteraaneilta ei tarvinne kysyä, mitä se sodassa merkitsi. Raamattu vertaa uskovan elämää usein taisteluun; puhutaan hengellisestä taistelusta. Meidän on hyvä tajuta, että emme ole maailmassa missään lintukodossa, vaan meistä taistellaan. Sielunvihollinen vastustaa kaikkea Jumalan työtä. Erityisesti hän haluaa turmella ja kadottaa ihmisen, koska ihminen on Jumalan tekoa ja Jumalalle erityisen rakas. Siksi ihmisestä taistellaan. On hyvä tietää, että Jeesus on jo voittanut taistelun. Muutoin meidän ihmisten taivaaseen pääsy olisi mahdotonta. Jumalan Poika Jeesus on sankarimme. Voitto sielunvihollisesta Saatanasta merkitsi sitä, että meidän kahleemme katkaistiin ja meidät vapautettiin. On vain liian vähän niitä, jotka ymmärtävät sen, että Jeesus on ainoa tie taivaaseen! Liian harvat ovat voittajan, Jeesuksen, puolella. Monet tietävät jo mikä on Puuhamaa, olisiko aika kertoa heille taivaasta? On järkyttävää, jos ihminen ei koko elämänsä aikana tule käsittämään, että edessä on joko taivas tai helvetti. Yhtä järkyttävää on, jos pidämme vain omana tietonamme sen, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Missä on meidän hätämme niistä ihmisistä, jotka eivät tunne Jeesusta ja elävät yhä sielunvihollisen vankeina? Jossain vaiheessa on laitettava työhaalarit päälle ja on uskallettava aloittaa työ Kaveria ei saa jättää vaille maailman mahtavinta uutista: Jeesuksen omat pääsevät taivaaseen. Tämä on lahja, joka on vielä edessäpäin. Mutta Jumala antaa muutakin. Saan kutsua häntä Isäksi, joka rakastaa ja välittää eikä koskaan hylkää minua. Hän on kanssani joka hetki. Ajattele, sinun kanssasi on Jeesus Kristus, jolla on kaikki valta. Käsittämättömän kova juttu. Uskalla rohkeasti kertoa kaverille Jeesuksesta, Jeesus on luvannut hoitaa loput.