EV ELÄMÄ JA VALO Romanilähetyslehti 7,50 2-2012 Leukku 30 vuotta evankeliumin asialla Yhteyttä työntekijöiden välillä 12 15 Kesän telttakierros 33 Henry Hedman 60 vuotta 4
EV ELÄMÄ JA VALO ELÄMÄ JA VALO Kristillinen romanityön lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 48. vuosikerta Julkaisija Elämä ja Valo ry. Välimäenkatu 8 31700 Nokia Puh. 040-7000 134 info@elamajavalo.fi www.elamajavalo.fi Päätoimittaja Tino Grönfors Puh. 045-139 8765 tino_gronfors@hotmail.com Toimitussihteeri Rainer Lindeman Puh. 045-892 7710 rainer.lindeman@gmail.com Toimituskunta Tino Grönfors, päätoimittaja Susanna Hedman Henry Lindgren Maruska Lindeman Tuula Baltzar Mikael Palmroth Julkaisumateriaali Elämä ja Valo -lehti Välimäenkatu 8 31700 Nokia info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset IBAN-tilinumero: FI58 1119 3000 1093 22 BIC/SWIFT: NDEAFIHH Tilaushinnat Kestotilaus 25,00/vuosi (Suomi) Kestotilaus 30,00/vuosi (muut maat) Vuositilaus 27,00/4 nroa (Suomi) Vuositilaus 32,00/4 nroa (muut maat) Lahjatilaus 25,00/4 nroa (Suomi) Lahjatilaus 30,00/4 nroa (muut maat) Layout Rainer Lindeman Paino PK-Paino Oy, Tampere Kannen kuva Rainer Lindeman: Kuvassa Henry Hedman 60-vuotisjuhlissaan. ISSN 0781-058X 3 4 8 10 11 12 15 18 20 SISÄLTÖ 2-2012 Pääkirjoitus Suomeksi ja romanikielellä. Henry Hedman 60 vuotta Jo poikasena Henry kävi ahkerasti kirkossa, mutta henkilökohtainen uskoontulo avasi uskon maailman. Ailan ahkeruus palkittiin Aila Lindeman vietti valmistujaisjuhliaan tammikuun alussa ison ystäväjoukon juhliessa mukana. Naemanin vaikea sairaus Raamatun kertomus lapsille. Uskootulon ABCD Leonard Leukku Stenroos 30 vuotta evankeliumin asialla Turun Pavarotiksi tituleerattu Leonard Leukku Stenroos on pitkän matkan vaikuttaja. Tänä vuonna hän juhlii 30-vuotista taiteilijauraansa. Yhteyttä työntekijöiden välillä Elämä ja Valo ry:n rakentumispäivät vapaaehtoisille työntekijöile kokosi väkeä eri puolilta Suomea Siilinjärvelle. Lukijan sana Henry Lindgrenin kirjoitus Ensi kesänä romanikonferenssiin Vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat rakentumispäiville Savon sydämeen Siilinjärvelle 13.-15.4.2012 22 24 25 26 29 30 33 34 35 Raamatunopetus Anna malli - Tino Grönfors Herran siunaus suomeksi ja romanikielellä. Kolumni - Timeout! Södertäljeläisen Walde Ahlgrenin kolumni. Gender ja kulttuuri Karpaateilla On helppo kuvitella elämän täällä kylällä jatkuneen samanlaisena vuosikymmeniä. Hevoskuorma polttopuuta kopistelee ohi, ja vain muutamalla katolla kohoavat lautasantennit paljastavat sen, että eletään kolmannella vuosituhannella. Uutta Vuotta vastaanotettiin rukouksella eri puolilla Suomea Otto Koivisto 80 vuotta Jalasjärveläisen Otto Koiviston iloinen persoona on tullut monille tutuksi aikoinaan ympäri Suomea kiertäneestä Suupohjan romanikuorosta. Otto on kokenut etuoikeutena palvella Jumalan antamilla lahjoilla lahjojen antajaa. Elämää ja Valoa -telttakierros 2012 Täällä kuljen niin kuin vieras Laulu suomeksi ja romanikielellä. Järjestösivu Elämää ja Valoa! Suomen kesä on täynnä elämää ja valoa! Näin voidaan ajatella kahdessakin mielessä. Ensinnäkin tuleva kesä on jälleen täynnä Elämä ja Valo -telttatilaisuuksia. Kahdentoista viikon aikana teltta kiertää yhtä monella paikkakunnalla ympäri Suomen, vieden sanomaa elämän ja valon antajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Toiseksi, luonto on pitkän ja pimeän talven jälkeen myös valoisa ja täynnä uutta elämää. On mahtava nähdä, kuinka luonto puhkeaa kukkaan ja kesän vihreys valloittaa maiseman. Voidaankin hyvin todeta, että Suomen kesä on elämän ja valon juhlaa. Tänään yhteiskunnassamme eletään kuitenkin monilta osin pimeää ja valotonta aikaa. Usein se kuvastuu uutisista, joita kuulemme. Ihmisten sisäinen pahoinvointi ajassamme saa aikaan mitä surullisempia tapahtumia. Tämä kaikki kertoo sitä, että liian suuri osa kanssaihmisistämme elääkin pimeyden ja toivottomuuden keskellä. Siksi onkin hienoa olla jälleen tänä kesänä liikkeellä sanoman kanssa, joka julistaa ihmisen elämäntilanteiden keskelle pimeyden väistymistä ja valon saapumista. Jeesus esittelee itsensä maailman valkeutena. Kaikki tietää, että kun pimeään huoneeseen syttyy valo, näemme asiat selkeästi ja kirkkaasti. Jeesus maailman valkeutena, tuo samoin pimeimmänkin elämänhetken keskelle todellista valoa ja näkökykyä. Tässä valossa ihmisellä on mahdollisuus elää ja nähdä turvallisesti eteenpäin jopa pimeän ajan keskellä. Tulevana kesänä kutsunkin sinut mukaan kokemaan tätä elämän ja valon juhlaa telttatilaisuuksiimme. Voit tarkistaa nettisivuiltamme sinulle sopivan paikkakunnan ja ajankohdan. Tilaisuuksien yhteydessä on mukava nähdä tuttuja, vaihtaa kuulumisia ja huomata, kuinka se kesä saa jälleen joukot liikkeelle. Nähdään siis teltalla! Kristus-valon paistetta kesääsi! Tino Grönfors Tino Grönfors päätoimittaja/ȟeeruno ranniboskiiro PÄÄKIRJOITUS Dživiba ta Jang tumenge! Fintiko themmesko niijal hin pherto dživibosta ta jangesta. Jakkes ame laha te tenkaven dui saakata. Vaagos, naaluno niijal hin pappales pherto Dživiba ta Jang tšeltakofanubonna. Deȟȟoduito kurkesko tiija tšelta vandrula froȟlaaga thaane trystales Fintiko foori. Douva rikila boodos dživibosko ta jangesko staaviboskiiros Jesus Krostosta. Vaures, natura hin langȟto ta tamlo vennesko paalal pappales niina parno ta pherto dživiba. Komuneske avela loȟano džinta, ka dikkela, sar natura aavela džiidoneske ta niijalesko dželto pherdila thaanen. Ame laha te horttas phennen, te Fintiko themmesko niijal hin dživibosko ta jangesko juula. Aka diives aro amengo tšetanothaan džiivaha buut dielos tamlo tiija. Butvares ame ȟunnaha douva aro neevibi. Komujengo arruno ilako aaȟȟiba tšeerela buut drouve fanubi. Dauva saaro rakkila dotta, te buut amengo neerunokomujenna džiivena aro tamliba ta uutan haagiba. Doolesko doȟ hin loȟano te pappales aka niijal ame laha rigaven ajasaavo boodos, so rakkila komujengo dživibongo aaȟȟibonge, te tamlo mote te džan nikki ta jang aavela arre. Jesus sikila pes sar bolibosko jangiba. Saare džaanena, te ka aro tamlo duitu aavela jang, ame dikkaha saaki klaares. Jesus sar bolibosko jang, aanela niina aro tamlo dživibosko stunna hortto jang ta dikkiba. Aro dai jangiba komunis hin tšiȟko thaan te džiivel ta te dikkel naalal maȟkar tamlo tiija. Naaluno niijal me bihavaa tuut te aaves te pinsaves dživibosko ta jangesko juula aro amengo tšeltafanubi. Tu leha te dikkes amengo nettipasvaarosta savo fooros ta tiija staavela tukke fendide. T šetanes fanubi hin latšo te dikken pinsarde kumujen, rakkaven so hunjula, ta dikken sar niijal lela pappales komujen te vandruven. Dikkaha neer tšelta. Kristosko jangesko parniba tukko niijaleske! risiba/käännös: Tuula Åkerlund
Henryn tyttäret Sari, Heidi ja Laura lauloivat juhlassa koskettavan kauniisti. teksti: rainer Lindeman valokuvat: Henry hedmanin kuva-albumi Henry Hedman 60 vuotta Vuosien aikana Jumala on ollut uskollinen Hyvinkään helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle virtaa tasaisesti väkeä. Monisatapäinen joukko halusi onnitella musiikin ja romanikulttuurin monitoimimiestä Henry Hedmania. Henry Hedman asuu perheensä Sannan, Mikaelin, 14, ja Nikolaksen, 12, kanssa Hausjärven Lavinnonkylässä. Tyttäret Laura, Sari ja Heidi ovat jo aikuisia ja asuvat muualla. Kuuluhan perheeseemme myös ruuna Humu ja tamma Stella. Lisäksi saksanpaimenkoira Onni ja kissa Miska, veistelee Henry pilke silmäkulmassa. Hedmanin asuvat idyllisellä pientilalla maaseudulla, jossa viihtyvät erinomaisesti. Olemme asuneet täällä maaseudulla hieman yli kaksi vuotta ja olemme kotiutuneet todella hyvin, vakuuttavat Henry ja Sanna. Pihapiirissä on paljon ulkorakennuksia ja naapurien 1800-luvun aittarakennukset luovat hienon loppusilauksen maisemaan. Ahkera kirkossa kävijä Evankeliumin Henry kuuli kristillisessä maassa ensin vanhemmiltaan ja koulun uskontotunneilla. Tämän lisäksi hän kävi poikakerhoa, jota veti Hannu Wallin. Olin ahkera kirkossa kävijä ja voitin viiden vuoden aikana joka vuosi palkinnon eniten kirkossa käymisen johdosta, muistelee Henry. Myös musiikki oli pienelle pojalle jo tuolloin rakasta. Lauloin kanttori Tuovisen kanssa kilpaa virsiä. Olinpa jonkun aikaa myös kirkkokuoron jäsen. Ensimmäisen kerran lapsena Henry koki hengelliset asiat niin tärkeänä, että teki henkilökohtaisen uskonratkaisun, kun evankelistat Liisa Hirvaskoski ja sisar Toivanen tulivat käymään Hedmanien kotona. He saivat minut mukaansa Riihimäen helluntaiseurakuntaan ja siellä saarnaa ja lauluja kuunnellessani annoin elämäni lapsenomaisesti Jeesukselle, Henry kertaa tapahtumia. Henryn palatessa kotiin, hän iloisena kertoi uutisen uskoon tulostaan. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut toivottu. Isä Vinski ei asiasta ilahtunut, vaan kielsi käymästä helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, ettei pojasta tulisi höperö. Isä löi oikein nyrkkiä pöytään ja sanoi, että nyt loppuu se hullutus, naurahtaa Henry. Jumala pelastaa koko perheen Vuosia myöhemmin kuitenkin Henryn isä Viktor oli se henkilö, jonka sisimmän kaipauksesta Jumalan puoleen koko perhe sai kokea pelastuksen. Eräänä yönä Jumala otti isäni kiinni ja puhutteli häntä voimakkaasti. Jumalan puhe oli hänelle niin voimakasta, että keskellä yötä hän sanoi perheelleen, että nyt lähdetään Saarijärvelle, jossa on hengelliset romanijuhlat, muistelee Henry. Henryn äiti Fanny ja sisarukset Helena, Hellevi ja Tuula heräsivät ja valmistautuivat pitkälle matkalle Riihimäeltä Saarijärvelle. Näillä juhlilla Viktor koki uskoontulon. Vinski oli oikein juossut alttarille ja pyytänyt syntejään anteeksi. Samalla hän rukoili, että kun Jumala on pelastanut hänet, niin pelasta myös minun perheeni, kertoo Henry. Jumala kuuli Viktorin rukoukset ja seuraavan tilaisuuden jälkeen myös Fanny, Helena, Hellevi ja Tuula antoivat elämänsä Jeesukselle. Ainoastaan minä jäin Saarijärven reissusta kotiin ja he lähettivät minulle postikortin, jossa kertoivat ilouutisen. Iloitsen heidän puolestaan, mutta itse en asiaa kokenut tarvitsevani, Henry sanoo. Elettiin kesäaikaa ja parin viikon päästä tuosta tapahtumasta oli käsillä juhannus. Hedmanin perhe oli suunnitellut osallistuvansa Kouvolassa järjestettäville hengellisille juhlille. Henryllä oli kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat omalle kohdalleen. Olin päättänyt, että en mene mihinkään hengellisille juhlille, vaan menen juhannustansseihin ja otan ilon irti elämästä. Tuolloin ajattelin, että vaikka muu perhe on tullut uskoon, minä en sitä halua, kertoo Henry. Jostain syystä Henry kuitenkin halusi nähdä perheensä, kun he olivat tämän ratkaisun tehneet. Hän matkusti Kouvolaan, jossa järjestettiin juhannuskonferenssi. Ajattelin, että katsotaan nyt kuinka höperöksi he ovat tulleet, Henry naurahtaa. Juhlilla ollessaan eräänä aamuna, kun Henry oli suunnitellut karkaavansa juhannustansseihin, Viktor pyysi Henryä mukaansa rukoustelttaan. Henry lähti isänsä mukana, koska ei kehdannut sitä häneltä kieltää. Hän ajatteli, että rukoilkoot nopeasti ja sen jälkeen minä lähden pois. Polvistuin isäni kanssa ja pälyilin ympärilleni. Siinä ollessamme Vinski purskahti itkuun ja tarttui kaulaani ja sanoi: Henry, olen ollut huono isä sinua kohtaan. Anna minulle anteeksi. Siinä hetkessä tajusin, että en ollut saanut osakseni sitä rakkautta, mitä herkkänä nuorukaisena olisin tarvinnut, muistelee Henry. Isän murtuminen ja anteeksipyyntö omalta pojaltaan mursi nuorukaisen sydämen ja hän tunsi siinä hetkessä, että Jumala kutsuu rakkaudessaan myös häntä luokseen. Tuossa hetkessä koin voimakasta puhetta Jumalan puolelta. Siinä tilanteessa Herman Blomerus tuli luokseni ja kysyi haluanko antaa elämäni Jeesukselle. Sain murtumiseltani sanottua: tahdon. Siinä hetkessä koin maailmankaikkeuden suurimman ihmeen, uudestisyntymisen, kertoo Henry iloisena. Jumala kutsuu työtoverikseen Heti uskoontulonsa yhteydessä Henry koki Jumalan puhetta evankeliumin työstä. Hän olikin ahkerasti evankelistojen kanssa kokousmatkoilla. Herman Blomeruksen ja Olavi Lindemanin mukana sain oppia mitä on evankelistan ja julistajan työ. Myöhemmin vuonna 1974 Henry lähti evankelistan polulle Feija Grönforsin matkassa. Henry oli hänen kanssaan yli vuoden. Feijan vauhdissa sain sydämen rytmihäiriön ja oli tunnustettava, että en 4 5
Romanos-kvartetti nyt... Henry yhdessä isänsä Viktorin kanssa. Henry oli tuttu näky yhdessä Raamattuopiston kuoron kanssa....ja joskus 1990-luvulla. jaksanut pysyä hänen vauhdissa, naurahtaa Henry. Feijan ja Henryn tahti kokousmatkoilla oli melkoinen. Aamulla aikaisin herättiin ylös ja he menivät kouluihin puhumaan romanikulttuurista. Tämän jälkeen he vierailivat romanikodeissa ja kutsuivat heitä tilaisuuksiin. Illan suussa oli sitten kokous ja tilaisuuden jälkeen vielä vierailtiin romanikodeissa. Tällaista oli melkein joka päivä. Se kävi voimille, tunnustaa Henry. Selvittyään sydämen rytmihäiriöistä palo Jumalan valtakunnan työstä sai nuoren miehen jälleen liikkeelle. Romanos yhtye perustettiin 1970-luvulla erästä radiohartautta varten. Viljo Koivisto piti radioissa aamuhartauden ja halusi saada jonkun ryhmän laulajia. Niinpä Henry Valerius, Herman Blomerus, Rudi Ruth ja minä aloimme yhdessä laulaa. Keksittiin yhdessä ryhmälle nimikin, Romanos, kertoo Henry Hedman. Yhtyeen iloiset veikot ovat loihtineet moneen tavarataloon, urheiluhalliin ja kirkkoon pulppuavan ilon lähteen, joka jäi mieleen suomalaiseen molliharmauteen tottuneelle kuulijalle. Nautimme yhdessä esiintymisestä ja esitimme sydämen riemulla laulujamme. Tämä ilo tarttui myös kuulijoihin, Hedman kuvailee yhtyeen toimintatapaa. Myöhemmin yhtyeessä vaikuttivat myös edesmennyt Sami Hagert (myöh. Valentin), Kyösti Florin ja Valfrid Åkerlund. Kerran Israelissa turvamiehet ottivat meidät lentokentällä erikoistarkastukseen. Terrorismiepäilyt haihtuivat, kun kajautimme ryhmänä hepreankielisen Me teille rauhaa toivomme laulun. Pääsimme lopulta erikoiskuljetuksella majapaikkaamme, Henry kertoo. Myös koto-suomessa yhtye on sulattanut ennakkoluuloja. Romanoksen reipas laulu on saanut monet koululaiset tarkistamaan asenteitaan romaneja kohtaan. Romanos tasokasta musiikkia ja evankeliumia Yhtyeen alkutaipaleella Romanoksen veljillä kaikilla oli vain yksi saarnateksti. Se teksti käsitteli spitaalista miestä. Kun oli puhevastuu, niin jokainen halusi puhua ensin, ettei toinen vienyt ainutta tekstiä, nauraa Henry silmät vetisinä. Romanoksen vuosiin mahtui kaikenlaisia mielenkiintoisia tapauksia. Useasti Henry ei ehtinyt nopealiikkeisen Samin matkaan, ja sai monta kertaa juosta auton perästä. Huusin auton perään: älkää jättäkö, ottakaa mukaan. Kun Henry Valerius oli saarnavuorossa, hän kertoi yleensä eräästä henkilöstä, joka jäi Titanic alukseen ja huusi pelastusveneen soutajille: älkää jättäkö, ottakaa mukaan. Vakavasti kontekstista huolimatta Valeriuksen saarna herätti välillä meissä hilpeyttä, kun siihen sisältyi yhteisiä kokemuksia ja sanontoja, kertoo Henry pyyhkien naurun tuottamia kyyneleitä silmistään. Vuosien aikana Romanoksen jäsenet hitsautuivat kiinteäksi kokonaisuudeksi. Tiimityö koettiin ryhmän voimavaraksi. Kun meitä oli mukana useampi, taakka ei tullut liian raskaaksi kenellekään. Meillä oli erittäin hyvä yhteishenki, eikä koskaan ollut pahempia yhteenottoja. Me tiedostimme vastuumme ja pidimme ahkerasti noiden vuosien aikana tilaisuuksia Suomessa ja ulkomailla, kertoo Henry. Romanos-yhtye vieraili tullessaan paikkakunnalle kouluissa, tavarataloissa, kodeissa, juhlasaleissa ja kirkoissa. Raamatun opiskelu kiinnostaa Teologia ja raamatun tutkiminen kiinnosti Henryä alusta lähtien. Jo Romanoksen matkoilla Henryn matkatavaravarustuksiin kuului lukematon määrä erilaisia kirjoja. Olin kahdella peruskurssilla Katinalan Raamattukoulussa ja yhdellä lähetyskurssilla Sylvi Mömmön oppilaana. Teologian opinnot jatkuivat vuonna 1977-78 Dallasin Christ for the Nations instituutiossa Dallasissa, jossa mukanani oli Tuula-sisareni, kertoo Henry Hedman. Gordon Lindsayn perustama Dallasin Raamattukoulu oli Henryn elämän yksi kaikkein merkittävin osa hänen hengelliselle kasvulleen ja kansainvälistymiselle. Raamattukoulussa oli mahdollisuus kuulla maan parhaita ja tunnettuja puhujia kuten T. L. Osborn, ja monia muita. Opin ymmärtämään myös eri kulttuureja sekä miten samoista asioista voidaan ajatella eri tavalla. Ylistäminen oli minulle ensin vierasta, mutta pikku hiljaa Raamattua lukiessani opin ymmärtämään ylistämisen merkityksen, toteaa Henry muistellessaan Dallasin aikoja. Myöhemmin Henryn opiskelut jatkuivat maisterin tutkintoon asti. Suoritin Master of Religious Education -tutkinnon vuosina 1992-94 Vancouverin B.C. Trinity Western yliopistossa Kanadassa. Kalvinistinen seminaari ravisteli omia näkemyksiä. Jouduin ajoittain todella miettimään ja ihmettelemään mitä tämä opetus oikein on ja olenko tullut väärään paikkaan. Asiat alkoivat löytää oman paikkansa. Suurin löytöni oli viisaan opettajan tohtori Launsteinin luennot Jumalan suvereenisuudesta. Ymmärsin, että Jumala pitää minusta enemmän kiinni kuin minä koskaan kykenen pitämään Hänestä kiinni. Teologia-käsitteeni muuttui omasta yrittämisestä hyväksymään kaikkivaltiaan Jumalan hallintavallan ja huolenpidon, kertoo Henry. Kuoronjohtajana Raamattuopistolla Monet muistavat Henryn oleellisena osana Helluntaiherätyksen Raamattuopiston kuoroa, jota hän johti vuosien ajan. Nuo vuodet toivat mukanaan paljon muistoja ja erityisesti kuorovierailujen matkojen aikana Henry koki, että heitä hitsattiin yhteen ja he kokivat olevansa samalla tärkeällä asialla viemässä evankeliumin sanomaa eteenpäin. Minua ihmetytti monesti kuinka kuorolaisten laulu puhkesi voimaan ja voiteluun vain parin harjoituskerran ja vierailun aikana. Se oli suoranainen ihme. Oli mahtavaa tehdä työtä yhdessä silloisen opiston johtajan Heikki Lahden kanssa. Aina olivat alttarit täynnä uudistusta, parannusta, pelastusta ja parantumista etsivistä ihmisistä. Kokoukset olivat todellisia helluntaikokouksia. Myös työyhteys Onni Haapalan ja Pauli Karppisen kanssa oli Henry onnellisena valmistumispäivänä yhdessä professori Launsteinin kanssa. hienoa aikaa. Sain heistä ystävät, jotka ovat olleet avuksi monissa elämän vaikeissakin tilanteissa, toteaa Henry Hedman. Jumala avaa ovia hedelmälliseen työhön Henryn kotiseurakuntana on toiminut uskonelämän alusta lähtien Riihimäen helluntaiseurakunta. Siellä hän on toiminut evankelistana ja pastorina kahtena ajanjaksona. Ensimmäisellä jaksolla Henry toimi kolme vuotta avustavana pastorina sekä nuorisopastorina ja neljän vuoden jakson vanhempana pastorina vuosina 2005-2009. Nykyään toimin kiertävänä julistajana ja muusikkona oman työn ohella. Toimin myös Lopen rukouspiirin avustavana työntekijänä, Henry valottaa. Henrylle seurakunta merkitsee kotia, jossa rakennutaan ja rakennetaan hengellisten palvelustehtävien välityksellä. Päätyöksensä Henry toimii Helsingin yliopistossa opettajana. Opetan nuorille romanikieltä, -kulttuuria ja -historiaa, kertoo Henry. Henryn sydämen palona on ollut jo vuosien ajan saada opettaa ja olla vaikuttamassa nuoriin. Henryn omat suunnitelmat opettajan tehtävistä menivät mönkään, mutta Jumalan suunnitelmat olivat vieläkin laajemmat, kun Henry voi nykyään olla vaikuttamassa yliopiston kautta laajasti nuorisoon ja opettajakuntaan. Rakas järjestö Elämä ja Valo-järjestö on aikoinaan syntynyt yhteisestä näystä romanien ja pääväestön ihmisten kautta. Yhdessä me voimme viedä evankeliumia eteenpäin ja auttaa monella eri tavalla niitä romaneja, jotka tarvitsevat henkistä ja hengellistä apua. Elämä ja Valo -järjestö tarvitsee meidän rukouksiamme ja tukeamme, Henry rohkaisee. Henry Hedman oli itse aikoinaan kyseisen järjestön puheenjohtaja, sekä lehden päätoimittajana. Järjestön toiminta on lähellä sydäntäni, vakuuttaa musiikin ja romanikulttuurin monitoimimies Henry Hedman. Henry toimittamassa jumalanpalveluksen liturgiaa romanikielellä. Henryn lapsuuden toiveammatti lapsena ei liittynyt musiikkiin. Hän tahtoi isona junan lähettäjäksi. Hedmanin perhe yhteisessä kastekuvassa. 6 7
Teksti ja valokuva: Tarja Huhtala Ailan ahkeruus palkittiin Aila Lindeman vietti valmistujaisjuhliaan tammikuun alussa ison ystäväjoukon juhliessa mukana. Nuori romaninainen sai lähihoitajan paperit. Hänen ahkeruus ja sinnikkyys palkittiin stipendin kera. Aila on syntynyt Raumalla, lapsuuden perhe muutti Huittisiin tytön ollessa 9-vuotias ja siellä hän kävi peruskoulun. Vuonna 1995 Aila muutti Kokkolaan. Hänen perheeseensä kuuluu Leif sekä lapset Jasmin, Rainer ja Sari, joka on ekaluokkalainen. Uskoontulo Romaneille uskonasiat ovat tuttuja lapsuudesta lähtien. Perheissä kunnioitetaan Jumalaa sekä tiedetään paljon hengellisistä asioista, vaikkei oltaisikaan uskossa. Huittisissa Aila sai tutustua kotinsa yläkerrassa asuvaan kaksi vuotta vanhempaan tyttöön. Tyttö sai siunata Ailan taivastielle vuonna 1993. Olen rukoillut lapsesta lähtien Taivaan Isän johdatusta elämäni. Niinpä tämä lähihoitajakouluun pääsy oli myös Jumalan suurta johdatusta minun kohdallani, sanoo Aila. Muistoja opiskelusta Aikuisena kouluun sopeutuminen oli vaikea asia, sillä olen ollut koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Jouduin käymään lähihoitaja opiskelun alussa kaikki menneet tunteeni läpi, kertoo Aila. Näitä ikäviä tunteita Aila oli kantanut sisimmässään monien vuosien ajan. Kun sain tutustua opiskelukavereihini, koin Jumalan avaavan tilanteita ja sain purkaa menneitä kipuja yhdessä toisten opiskelijoiden kanssa. Se aika oli hyvin tervehdyttävää kohdallani. Haluan itse olla tarvittaessa apuna muille koulukiusatuille, toteaa Aila. Hän kertoo oman kouluryhmänsä olleen hyvä ja toisiaan tukeva yhteisö. Myös kaaleena hänet otettiin hyvin vastaan opiskelutovereiden joukkoon. Perhe tukena Kaikkein parhain tuki Ailalle oli puoliso Leif. Ilman hänen tukeaan en olisi valmistunut, toteaa Aila. Lapsilleen Aila haluaa antaa myös tunnustuksen, he ymmärsivät ja auttoivat kodin hoidossa. Aila on saanut työpaikan Mäntykankaan koulussa koulunkäynti avustajana ja viihtyy siellä hyvin. Lopuksi annan kunnian ja kiitoksen Taivaan Isälle kaikesta. Hän on uskollisesti tukenut ja ollut kanssani ja suuri kiitos kuuluu myös kotiseurakuntalaisille. Monet heistä ovat kannustaneet ja rukoilleet puolestani pitkin matkaa, sanoo tyytyväinen nuori romaninainen lopuksi. 8 9
Suuren sotapällikkö Teksti: Jukka Mäkinen Piirros: Mikael Mäkinen Naemanin vaikea sairaus Kauan sitten eli mahtava sotapäällikkö Naeman, joka sairasti parantumatonta tautia. Hän matkusti Israelin kuninkaan luokse, ajatellen tämän pystyvän parantamaan hänet. Siihen kuningas ei kyennyt, ja hän kyseli kaikkialta, kuka kykenisi parantamaan Naemanin. Eräänä päivänä profeetta Elisa kuuli, että Israelin kuningas etsi ihmistä, joka voisi parantaa sotapäällikkö Naemanin. Silloin hän lähetti sanansaattajan viemään kuninkaalle viestiä: Käske Naeman minun luokseni. Hän tulee tuntemaan että Israelissa on ainakin yksi Jumalan mies. Muutaman päivän kuluttua Naeman saapui profeetan luokse. Mutta hänen hämmästyksensä oli suuri, sillä profeetta ei tullutkaan itse häntä vastaan, vaan lähetti palvelijansa Geehasin kehottamaan Naemania peseytymään Jordanissa seitsemän kertaa. Mitä! huusi Naeman ja lähti vihaisena pois Että peseytymään? Minä luulin että hän tulisi ulos ja edes heiluttaisi kättään pääni päällä! Silloin Naemanin oma palvelija tuli puhumaan herralleen. Isäntäni! Jos profeetta olisi käskenyt teidän tehdä jotain vaikeaa, niin miksi ette sitten tekisi tätä pientä asiaa? Eihän sinulla ole mitään menetettävää. Niimpä he ratsastivat joelle, juuri niinkuin Elisa oli määrännyt. Naeman asteli veteen edelleen epäileväisen näköisenä. Kun hän oli kastautunut kuusi kertaa, oli kaikkien hänen palvelijoidensa joukossa hiirenhiljaista. Niin jännittyneitä he olivat. Ainoastaan Geehas istua lekotteli rannalla, sillä hän oli jo aikaa oppinut tuntemaan Israelin Jumalan voiman. Kun Naeman nousi seitsemännen kerran vedestä oli hänen hämmästyksensä suuri! Hän oli täysin terve! Silloin oli Naemaninkin myönnettävä, että Israelin Jumala on ainut oikea Jumala. A Tunnusta tarvitsevasi Jeesusta. Kukaan ei tule Taivaallisen Isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. Hän kuoli sovittaakseen syntisi. Hän nousi kuolleista ja elää ollakseen aina Sinun Vapahtajasi. B Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan tahdon ja elää erossa Hänestä. Jeesukseen uskova voi pelotta tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa, sillä Jeesus on syntisten ystävä. Voit rukoilla vaikkapa seuraavin sanoin: Taivaallinen Isä. Tiedän, että olen rikkonut Sinua vastaan ja poikennut Sinun tahdostasi. Uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja että Hän sovitti minun syntini. Tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja kääntyä Hänen avullaan synneistäni. Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Aamen. C Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Uskoontulo ei ole tunteen, vaan uskon asia. Sinulla on lupa ja etuoikeus tunnustaa uskosi.raamattu sanoo: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. D Tutustu Raamattuun ja toisiin uskoviin Lue Raamattua ja opettele henkilökohtaisesti tuntemaan, millainen Jeesus todella on ja mitä Hän sanoo. Etsi ystäviä, joiden kanssa voit jakaa löytösi. Taivaallinen Isä tahtoo, että Hänen lapsensa löytävät itselleen hengellisen kodin, jossa he voivat kasvaa ja vahvistua. Saatat kuulla monia mielipiteitä ja eri näkemyksiä seurakunnista, kasteesta ja muista kysymyksistä, mutta älä unohda, että Sinulla on aina mahdollisuus tutkia asioita omasta Raamatustasi. 10 11
Teksti: Rainer Lindeman Valokuvat: Rainer Lindeman ja Elämä ja Valo ry:n kuva-arkisto 12 Leonard Leukku Stenroos Turun Pavarotiksi tituleerattu Leonard Leukku Stenroos on pitkän matkan vaikuttaja. Tänä vuonna hän juhlii 30-vuotista taiteilijauraansa. En voi sanoa, että juhlin mitään taitelijauraa. Olen saanut olla vain tällainen Jumalan juoksupoika, jolle Hänellä on ollut käyttöä, toteaa Leukku nöyränä. evankeliumin asialla Leonard Stenroos asuu Turun Halisissa yhdessä puolisonsa Teijan ja poikansa Ronyn kanssa. Lapsuutensa Leonard on kuitenkin viettänyt Huittisten, tai kuten vanhempi kansa sanoo, Lauttakylän, turvallisissa maisemissa. Leukku ja Leukun laulu tuli tunnetuksi joka puolella Lauttakylää, missä hän vain polkikin polkupyöränsä kanssa. Kyllä jokuset hymyillen muistelevatkin, että ensin alkoi kuulua vanhan pyörän kitinää ja räminää. Sitten sen perään alkoi kuulua laulua, naurahtaa Leukku. Siihen aikaan Leukun lauluvalikoimaan kuului sekä tämän maailman laulut että hengelliset laulut. Leukku muistelee, että hengellisissä lauluissa oli jotakin erikoista. Näitä lauluja laulaessaan hän koki erityistä turvallisuutta. Kun ajelin pimeässä kotiin, hengelliset laulut rohkaisuvat pimeällä kotiin polkiessa. Elämän nurjista puolista huolimatta Leukku sai viettää lapsuutensa turvallisuuden ympäröimänä äidin, kasvattiisän ja sukulaisten keskellä. Jumala kutsuu nuorta poikaa Hengelliset asiat kuuluivat tärkeänä osana lapsen mielen maailmaa. Muistan kuulleeni hengellisistä asioista jo aivan pienenä. Meillä pidettiin kotikokouksia sekä helluntaiseurakunnan että vapaaseurakunnan toimesta. Näissä tilaisuuksissa kerrottiin ihmeellisistä asioista. Tunsin, kuinka Jumala puhui minulle. Tajusin, että hengelliset asiat eivät ole tarkoitettu vain aikuisille, vaan myös minulle, toteaa Leukku. Hengellisen heräämisen Leonard kokikin jo murrosikäisenä poikana. Rukoilin paljon lapsena, varsinkin koulumatkoilla. Rukoilin, että voisin tulla uskoon ja laulaisin lauluja Hänen kunniakseen. En kokenut saavani tyydytystä tämän maailman renkutuksista. Muistan välillä kokeneeni Jumalan koskettaneen minua noina koulumatkoina niin syvästi, että jopa murruin kyyneliin pyörällä ajaessani ja tuli sellainen lämmin, hyvä olotila. Tuolloin en ymmärtänyt, että Pyhä Henki kosketti sisintäni, muistelee Leonard. Uskon ratkaisun Leukku teki viimein 14-vuotiaana nuorena poikana. Tuo ratkaisu oli pojan mielessä vakaasti tehty, mutta elämä luisui kuitenkin pois Jumalan läheisyydestä. Jälkeenpäin olen muistellut tuota aikaa ja minua harmittaa, että kukaan ei ymmärtänyt ohjata nuorta poikaa lukemaan Jumalan Sanaa ja osallistumaan seurakunnan tilaisuuksiin. Ilman uskovien yhteyttä uskon siemenen hyvä vaikutus haihtui elämästäni, muistelee Leonard haikeana. Vuodet vierivät eteenpäin ja pojasta kasvoi nuori mies. Kasvun myötä Jumalan kutsu ja ääni eivät kuitenkaan vaimentuneet Leukun sisimmästä. Noina vuosina, kun en ollut uskossa, rukoilin usein Jumalaa. Rukoilin, että Hän ei ottaisi pois etsikkoaikaa minun kohdaltani. Kaikesta muusta touhusta huolimatta rukous oli iso osa tuolloistakin elämää. Jumalalle kiitos, hänen kutsunsa minun kohdallani ei sammunut ja sain kokea uudistumisen 23-vuotiaana vuonna 1982, iloitsee Leukku. Leukun etsinnän ja muutoksen huomasi myös muut vierellä kulkijat. Muistan, kun tein uskonratkaisuni aamupäivällä noin kello 11, niin samana iltana Unto Kemlin jo pyysi minua todistamaan ja laulamaan uskostani hengelliseen tilaisuuteen. Oikeastaan siitä lähtien tämä matka on jatkunut. Olen saanut olla Jumalan juoksupoika ja julistaa lauluin Hänen rakkaudestaan siellä mihin Hän on minut johtanut. Turun vapaaseurakunnan evankelistaksi minut siunattiin vuonna 1990, muistelee Leukku. Elämää kudotaan kirkkaista ja tummista sävyistä Kysyessäni Leukulta onko jokainen päivä hänen elämässään aurinkoinen ja soiko kutsumus sisimmässä aina vahvana, Leukku vakavoituu. Ei todellakaan. Joskus Jumala johtaa aika pimeitäkin reittejä ja silloin kysytään mihin uskoni on rakentunut. Joskus ajatukseni valtaa epäilys, että olenko minä edes uskossa. 3-vuotias Leukku ei vielä tuolloin arvannut, että Jumalan suunnitelmissa oli jo hänen koko elämänsä. Jumala on kuitenkin uskollinen ja Hän on pitänyt minut ihmeellisen armonsa kautta pystyssä tiellään, vakuuttaa Leonard. Musiikki on merkinnyt Leukun elämässä aina paljon, mutta varsinkin uskoon tulon jälkeen sille on löytynyt syvempi merkitys. Kun koen synkkiä hetkiä, otan usein kitaran esille ja laulaen kerron Jumalalle tunteistani. Noissa tilanteissa Leukku on myös äänittänyt lauluja myös kasetille niitä pyytäneille tutuille. Lähetin lauluja ystävilleni ja moni sai kokea niistä samaa lohdusta kuin minä. Olen kuullut, että jokuset ovat löytäneet jopa Jeesuksen elämäänsä noiden laulujen kautta. Kyllä Jumala on ihmeellinen. Ensin Hän hoitaa minua näillä lauluilla ja sen jälkeen vielä monia muita. Tämä on edelleen minun tapani viedä evankeliumia eteenpäin, julistaen Hänen rakkaudestaan lauluilla. Seurakunta - voiman lähde Leukku tekee päivätyönsä koulunkäyntiavustajana ja tämän lisäksi kiertää paljon eri puolella Suomea julistamassa musiikin välityksellä evankeliumin ilosanomaa. Aina mahdollisuuksiensa mukaan hän on antamassa panoksensa kotiseurakunnan 13
Kyösti Lindeman (vas.) ja Heikki Mäntyniemi vaihtavat kuulumisia. Taivaasta Tuulee -lauluryhmän kautta evankeliumia julistettiin monissa eri paikoissa. vastuissa. Alkuaikoina hän oli mukana ympäristötyössä. Elämän kokemuksista viisastuneena Leukku on ymmärtänyt seurakunnan tärkeän merkityksen. Varsinkin uskonelämän alkuaikoina se oli minulle sellainen tukipilari. Siellä sain monta kertaa ystävien kanssa lähestyä rukoillen Jumalaa murheineni. Jos minulla ei olisi seurakuntayhteyttä, niin mihin minä turvaisin? Yksinäinen kulkija? Lauluntekijän sanojen mukaan kirja, kitara ja mies kuvaavat hyvin Leukun palveluvirkaa. Hän on matkan varrella oppinut, että ei voi olla riippuvainen toisista ihmisistä, vaan täytyy olla riippuvainen pelkästään Jumalan voimasta. Ehkä Jumala on suunnitellut viisaudessaan, että minä toimin enimmäkseen yksin. Tiedostan oman heikkouteni ja siksi olen riippuvainen joka hetki Hänen voimastaan ja viisaudestaan. En voi turvautua omaan kyvykkyyteeni, koska ilman Jumalaa minulla ja minussa ei olisi mitään hyvää, toteaa Leukku. Leukku on ollut mukana myös tiimityössä ja kokenut sen vahvuudet. Taivaasta tuulee ryhmänä koimme mitä on olla Jumalan työrukkanen. Jumala käytti monella eri tavalla ja avasi meille ihmeellisiä ovia. Jotta voi antaa, täytyy saada Kun kokoonnumme hengelliseen tilaisuuteen, emme aina ymmärrä mitä sen valmistelu on vastuunkantajilta vaatinut. Julkinen esiintyminen on vain osa suuresta kokonaisuudesta jota Jumalan palvelija toteuttaa. Ei Jumalan palvelija voi koko ajan vain jakaa itsestään toisille, jos ei välillä muista tankata itseään. Kokousvastuiden välillä haluan joskus vetäytyä ihmisistä erikseen ja olla oman itseni ja Jumalan kanssa kahden. Tuolloin mietin myös asioita, joita voisin tehdä toisin, onko hengellinen valmistautumiseni tilaisuuksiin ollut sellaista, että Jumalan voima on seurannut julistettua sanaa. Välillä on hyvä kriittisestikin analysoida omaa tilaansa rehellisesti, mutta täytyy myös muistaa olla armollinen itselleen, koska Jumala rakastaa minua ja meitä juuri tällaisina kuin olemme, muistuttaa Leukku. Laulun armolahja Leukun ensimmäinen virallinen kokousmatka suuntautui Itä-Suomen Lappeenrantaan. Olimme Väinö Lindbergin kanssa mukana romanijuhlilla. Muistan kuinka jännitin ja olin aivan pelosta kankea tuossa tilanteessa. Vielä tänäänkin jännitän aika paljon, mutta tämä oli jotain aivan eri planeetalta. Tilaisuuden jälkeen Väinö kuitenkin sanoi: Poika, sulle on Jumala antanut armolahjan laulamiseen. Arvostetun saarnamiehen tunnustus tuntui hyvältä ja rohkaisevalta. Elämän kohokohtia Leukun elämässä on ollut sekä aurinkoa että pilviä. Tässä mielessä hän on samanlainen kuin me kaikki muut. On kuitenkin hetkiä, mitkä ovat jääneet pysyvästi Leukun muistoihin. Muistan, kun ensimmäisen kerran sain olla mukana laulamassa valtakunnallisessa romanikuorossa. Meitä oli noin 50 nuorta palavaa uskovaa. Oli valtavaa kokea sitä yhteyttä, jota koettiin aidosti toinen toistemme kanssa. Toinen elämäni huippuhetkistä oli kuin sain käteeni ensimmäisen Valkea kyyhky äänitteeni. Niin kuin on mainittu, Leukku on kokenut myös pilvisiä päiviä. Näitä hetkiä kuuluu jokaisen ihmisen elämään. Ihmisinä voimme pettyä moneen asiaan, mutta on yksi johon meidän ei tarvitse pettyä. Se on Jumala. Sanan väärentämätön totuus Tänään kysytään usein mikä on syntiä ja mikä ei. Minua huolestuttaa, kun monet kyseenalaistavat Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen ohjauksen. Jumalan Sanasta löytyvät meille kaikki vastaukset elämän eri osa-alueille. Eikö Jumala antanut Sanansa meille juuri sitä varten, että ravitsemme sillä itsemme ja eikö Jumalan Henki opeta meille oikean ja väärän, kaiken totuuden? Olemme tulleet samanlaiseen aikaan kuin paratiisissa. Käärme sanoi Eevalle, että onko Jumala todella sanonut näin ja näin. Haluan sanoa meille kaikille, että uskotaan niin kuin on kirjoitettu ja pidetään siitä kiinni. Ei väännetä Hänen sanaansa meidän heikkouksien takia, vaan pidetään koko totuus, kertoo turkulainen Leonard Leukku Stenroos. teksti: Tino Grönfors Valokuvat: Rainer Lindeman & tino Grönfors Rakentumispäivät Siilinjärvellä Yhteyttä työntekijöiden välillä Siilinjärvelle, Savon sydämeen, kokoontui 13. - 15.4. joukko uusia ja kokeneempia Elämä ja Valo -ihmisiä rakentumaan yhteisestä uskosta. Noin 40 hengen joukko löysi tiensä kauniin luonnon keskellä sijainneeseen leirikeskukseen ja viikonlopun aikana koettiinkin uudistumisen ilmapiiriä. Perjantai-iltana alkoi virrata väkeä eri puolilta Suomea leirikeskukseen. Majoittumisen jälkeen aloitimme viikonlopun yhdessäolon merkeissä ja saimmekin kuulla hengellisiä terveisiä eri puolelta Suomea. Terveisten yhteydessä välittyi selvä viesti kentältä, että työ menee eteenpäin ja evankeliumi on saanut muuttaa monilla paikkakunnilla vaikeitakin tilanteita. Yllätyksien perjantai Illan aikana saimme mukaan myös yllätysvieraan suoraan Ukrainan Karpaateilta, kun Veikko Hekkala oli käymässä Suomessa ja saapui mukaan tuoden terveisensä Ukrainasta. Ilta päätettiin Veikon julistukseen, jossa kaikui voimakas uudistuksen sanoma. Perjantai-iltana saimme myös toisenlaisen yllätyksen, kun keittiöväki ilmoitti vedentulon loppumisesta. Asiaa tutkittuamme ja asiantuntijan käytyä paikalla totesimme, että kaivo oli todennäköisesti tyhjänä ja vettä ei nyt saada. Siinä olikin haastetta kerrakseen, kuinka suuri joukko leiriläisiä tulisi toimeen ilman juoksevaa vettä. Onneksi seuraavana aamuna meille tuotiin säiliöautolla vettä ja pystyimme taas iloisin mielin jatkamaan leiriä. Aikamme vaikuttajat Lauantaina aamupäivän aikana Veikko Hekkala jatkoi tuoden terveisiä Yhdelle Vähimmistä -työstä. Veikon sanoma haastoi ihmisiä kantamaan lähetysvastuuta Itä-Euroopan romanityössä. Meidän Suomen kaaleitten hyvät olot ovat Jumalan siunaus ja se vaati myös meitä toimimaan. Jumala varmasti haluaa lähettää meistä monia Euroopan kaaleitten pariin, olkaa rohkeita ja seuratkaa kutsumustanne, Veikko herätteli kuulijoita. Päivällä puhujavieraaksi saapui Siilinjärven helluntaiseurakunnan pastori Kari Honkanen. Karin julistus oli innoittavaa ja käytännön läheistä, vieden kuulijan huomaamaan omat vaikuttamisen mahdollisuudet tavallisena ihmisenä. Jumala ei edelleenkään käytä vain suurimpia ja rohkeimpia, vaan niitä joiden sydämeen Hän mielistyy. Tavallinen Leukun kolmas äänite Armo kantaa 14 ilmestyy toukokuussa 2012. 15
ihminen, jonka sydän palaa Jumalalle on todellinen aikamme vaikuttaja, kiteytti Kari opetustaan. Pyhä Henki valtaa Lauantai-iltana vietimme suurella joukolla todellista Pyhän Hengen iltaa. Leif Lindemanin ja Katusoihtu-lauluryhmän johtaessa ylistykseen tilaisuuden alussa, Jumalan Henki valtasi kuulijat niin, että kokoukset suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Ylistys ja rukoushetki kesti pitkään ihmisten tullessa jo ennen illan saarnaa alttarille Jumalan Hengen murtaessa ja uudistaessa työntekijäväkeä. Ylistysryhmä lauloi taustalla työntekijöiden siunatessa toisiaan. Ylistyksen ja rukouksen jälkeen ilta päättyi Kyösti Lindemanin voimakkaaseen puheeseen uudistumisen tarpeesta. Meidän täytyy saada uudelleen kokea helluntai, vanhoilla eväillä ei mennä pitkälle. Ilman Jumalalta tullutta voitelua kaikki on turhaa. Voimme omistaa viran tai aseman, mutta ilman voitelua emme ole todellisuudessa mitään, Kyösti vakuutti. Puheessaan Kyösti innosti kuulijoita yksinkertaiseen koko sydämen Jumalan palvelukseen. Ilmassa oli vahvasti uuden alun tuntua ja moni kokikin Jumalan kohdanneen itseään illan aikana. Joku saattaisikin sanoa, että vietimme vanhanaikaista helluntaikokousta. Koin, että illan ylistyshetken aikana avautui todellinen yhteys työntekijöiden keskellä, kertoi Keijo Baltzar Matka jatkuu Sunnuntai-aamu alkoi veteraanisaarnaaja Feija Grönforsin opetushetkellä ja sitä seuranneella keskustelutuokiolla. Feija kertoi Elämä ja Valo ry:n historiasta, omasta evankelistan työstään ja siitä kuinka tähän päivän on tultu. Kun katselen tänään teitä kaikkia, niin sydämeni riemuitsee valtavasti. Alussa ei ollut ketään kenen kanssa vastuuta jakaisi. Kun pidin kokouksia niin itse ne aloitin, juonsin, lauloin ja lopuksi puhuin. Ennen tilaisuuksia piti tehdä kovasti työtä, että ihmiset tulivat tilaisuuksiin mukaan. Loppujen lopuksi kuitenkin Jumala siunasi ja ihmisiä tuli uskoon ja kaaleitten elämä muuttui. Tänään ollaan pienten alkujen päivistä tultu siihen, että nyt on teitä päteviä Jumalan valtakunnan työntekijöitä paljon ja evankeliumi menee eteenpäin. Tässä näen valtavan Jumalan työn kaaleitten parissa, kertoo Feija sydämensä tuntemuksia rakentumispäivien osanottajille ja jatkaa: Tänään tarvitsemme taas selkeän ja kirkkaan näyn työstä. Meidän täytyy saada se näky Jumalalta, silloin näky ajaa liikkeelle ja työ menee eteenpäin. Meillä aikanaan oli näky konferenssin romanikokouksesta. 18 vuoden ajan teimme työtä näyn eteen ja lopulta saimme aikaan sen, että Helluntaiherätyksen konferenssissa on tänään romanikokouksella oma paikkansa, Feija opettaa nuorempiaan. Rakentumispäivät päättyivät ehtoollishetkeen. Ehtoollishetken aikana koettiin voimakkaasti yhteyden tuntua. Tilaisuuden aikana koettiin käytännössä myös rakentumispäivien yhden teeman, nuorten ja kokeneempien yhteistyön, toteutumista. Ehtoollisen jakamista suorittivat nuori vanhemmistoveli Janne Blomerus sekä veteraanisaarnaaja Feija Grönfors. Näin koimme käytännön tasolla eri-ikäisten yhteyden voimaa. Tilaisuuden päätti Viljo R. Koivisto muistuttaen kuulijoita, että matka evankeliumin hyväksi jatkuu ja Jumala vieläkin varustaa työntekijänsä. Jumala haluaa puettaa kansansa uudelleen voimaansa. Meidän täytyy taistella ja tehdä työtä, jotta voisimme Mooseksen tavoin hakea kansamme pois tämän ajan Egyptistä, rakentumispäivien päätössannoissaan rohkaisi Viljo R. Koivisto. Koin, että illan ylistyshetken aikana avautui todellinen yhteys työntekijöiden keskellä. 16 17
HENRY LINDGREN LUKIJAN SANA Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea... Olen Henry Lindgren Oulusta. Olen ollut uskossa jo useamman vuoden, 16 vuotiaasta lähtien. Tahdon rohkaista teitä kaikkia parilla ajatuksella ja Raamatun jakeella. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. (Psalmi 139: 1-12) On erittäin rohkaisevaa tiedostaa että Hän, joka on luonut taivaan ja maan, tuntee minut - jopa paremmin kuin itse tunnen itseni. Ajatella, että Jumala, jonka kädessä on kaikki, välittää sinusta ja minusta. Useasti taivasmatkalla saamme kokea maailman painostusta ja valhetta, että olemme arvottomia ja ettei ihmiselämällä ei ole väliä. Kuitenkin Jumala välittää jokaisesta ihmisestä ja rakastaa ja ajattelee alati meistä hyvää. Kun maailma lyö, on hyvä muistuttaa itseään, että Jumalalla ei ole koskaan turmiolliset ajatukset meitä kohtaan. Olen uskoon tultuani pyrkinyt antautumaan Jumalalle täysin ja elämään niin, että Hän on kaiken keskipisteenä. Vuonna 2011 Jumala lähti viemään minua syvemmälle Hänen tuntemiseensa ja siihen, että palvelen Häntä täydestä sydämestä. Viime vuoden aikana sain huomata sen, että olen usein ollut suunnan kadottaja. Monesti mieleeni tulivat sanat: Te aloitatte hengessä ja lopetatte lihassa. Nämä seuraavat asiat, joista teille nyt kirjoitan, olen niistä myös itse parannuksen paikalla. Useasti olen harmitellut sitä, kuinka meistä uskovista tulee todellisen suunnan kadottajia. Tällä tarkoitan ihan sitä, että on uskossa ja pyrkii kohti näennäistä oikeaa suuntaa, mutta on kadottanut todellisen suunnan elämästään. Tärkeämmäksi Jumalaa on kirinyt joko työ (hengellinen tai maallinen), muut ihmiset, jopa uskovaisuuden esittäminen - kuitenkin jokin on tullut ihmisen ja Jumalan väliin. Me kaaleet olemme hyviä esittämään ja suorittamaan kaikenlaisia asioita. Ehkä olemme sen oppineet vuosituhansien saatossa, kun on pitänyt pärjätä ja tulla toimeen kaikkialla. Se on jättänyt meihin tarpeen esittää aina jotain. Me väitämme, että tunnemme Jumalan ja kuitenkin me olemme Hänestä ja Hänen tahdostaan kaukana. Yöllinen näky 16.11.2011 näin yöllä unen, jossa olin erittäin murheellinen. Itkin ja tunsin syvää tuskaa, kunnes Jumalan henki laskeutui minun päälleni. Uni muuttui ikään kuin näyksi, jossa rukoilin monien ihmisten puolesta. Näyssä ihmettelin sitä kuinka paljon ihmisiä haluaa tulla uskoon tai antautua täysin Jumalalle. Näkyni loppui ja olin taas unessa. Unessa tajusin, että Jumalan henki puhui minulle, että kaikki menettää pian merkityksensä. Kaikki mitä ihmiset ovat haalineet, menettää arvonsa. Unen aikana jatkoin rukousta ihmisten puolesta, jotka ovat sidottuina asioihin, mitkä ovat tärkeämpiä kuin Jumala. Tunsin suurta murhetta ja tiedostin, että tämä murhe tuli Jumalan tyköä. Heräsin ylös ja jatkoin rukoilua ja kysyin Jumalalta: Mitä sinä haluat minulle kertoa? Rukouksen aikana Hän sanoi vastasi kysymykseeni: Pian kaikki menettää arvonsa ja tulee suuri herätys. Näin täytyy tapahtua. Muuten Jumalan Poika ei voi tulla. Rukouksen aikana tajusin, että me uskovat olemme rakentaneet itsellemme sellaisen maailman, joka on kaukana Jumalan tahdon mukaisuudesta. Me uskovat olemme aika ajoin pahempia kilpailijoita kuin maailman ihmiset. Kuka on vuoden paras hengellinen artisti tai kuka on tämän vuoden valovoimaisin saarnaaja. Tiedän, että tämä mitä nyt kirjoitan loukkaa monia, mutta toivon, että annat Jumalan hengelle valtaa avata tätä asiaa. Sen sijaan, että me nautimme puhtaasti Jumalan lapsen asemasta, me haalimme kaiken maailman titteleitä ja olemme niin täydellisiä itsessämme. Välillä näyttääkin siltä, että me emme tarvitse Jeesusta. Me uskovat olemme antaneet hengellisyydestä sellaisen kuvan, että tämä on tarkoitettu vain ihmisille, jotka ovat kuin kauniit ja rohkeat, tai rikkaat ja kuuluisat. Oletko koskaan ajatellut mitähän Jumala ajattelee tästä??? Rukouksen aikana sain tietää vähän, mitä Jumala ajattelee meidän titteleistämme ja siitä, kun me koetamme olla niin maailman parantajia vaikka sydämessämme olemmekin vain täynnä itseämme. Jumala sanoi minulle, että kulta, raha ja muu omaisuus ei ole pian mitään ja se, joka on jotain ollut, ei enää ole mitään. Minä otan pois heidän tittelinsä ja omaisuutensa. Me olemme laittaneet toivomme omiin käsiimme ja taitoihimme. Me luotamme enemmän omaan voimaan kuin Jumalan voimaan. Kuunnelkaa, te kuurot! Sokeat, katsokaa, niin te näette! Kuka on sokea, jollei minun palvelijani, kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani? Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan, kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija? Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat, korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule! (Jesaja 42: 18-20) Kuka on sokea ja kuuro? ME USKOVAT! Meidän silmämme on aivan muualla kuin meidän Jumalassa. Silmämme ovat rahassa ja sen haalimisessa, kaikissa hienouksissa. Silmämme ovat sokeutuneet siihen, että me olemme muita parempia, olemme sitä ja tätä paremmin kuin muut. Pian tulee suuri herätys, joka ajaa ihmiset etsimään todellista Jumalaa. Kun nyt katsot sisimpääsi, niin näetkö onko siellä tilaa Jeesukselle? Jumala tahtoo, että me teemme parannusta näistä asioista ja jätämme pois rahan haalimisen, pahan puhumisen, kateuden ja vihan emmekä anna nousta arvonimien ja paremman aseman päähämme. Meidän tulee muistaa, että olemme Jumalan omia, kalliilla verellä ostettuja. Eikö sen pitäisi riittää meille, että olemme Hänen poikiaan ja tyttäriään! Rukoushetken aikana tunsin, että Jumala puhui minulle, mutta Hän tahtoi myös, että vien tämän asian muillekin tietoon, koska maailman henki on saanut otettaan Jumalan omissa. Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (2. Tim. 3:1-5) Talouden romahtaessa alkaa suuri herätys ja ihmisiä tulee paljon uskoon. Nyt on meidän uskovien aika herätä ja jättää kaikki sellainen pois joka ei meille kuulu. Jumalan tahto on, että me elämme Hänessä ja Hänen kauttaan. Jumala rohkaisi minua vielä lopuksi ja antoi ymmärrykseeni, että ne, jotka nyt näkevät vaivaa ja laittavat Hänet ensimmäiseksi, saavat olla mukana suuressa herätyksessä. Jotain suurta on tapahtumassa! 18 19
Ensi kesänä Romanikonferenssiin! Pitkään mielissäni pyörinyt ajatus Suomen Romanikonferenssista on toteutumassa. Suupohjan alueella seurakunnissa palvelevat veljet ovat syksyllä 2011 alkaneet rukoilla ja alustavasti kyselemään ihmisten tahtotilaa tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Historian ensimmäinen Romanikonferenssi järjestetään Alavudella, Aulavan lavalla 7.-8.8.2012. Miksi Romanikonferenssi? Suomen kesä on hengellisten tapahtumien kulta-aikaa, niin vapaiden suuntien kuin kirkollistenkin puolella. Jokaisella ryhmällä on joku oma tapahtumansa. Miksei sitten meilläkin voisi olla? Tämä on kokeilu, jolla haetaan suuntaa. Emme myöskään ole erottamasta itseämme seurakunnista, vaan vahvistamassa heidän työtään romaneiden parissa. Konferenssin ensisijainen tarkoitus on rohkaista ja varustaa nuorta nousevaa joukkoa, joka on keskellämme. Nuorilla on intoa ja näkyä, heitä pitää varustaa palvelemaan ja avata mahdollisuuksia heidän kutsumuksensa toteutumiseen. Tätä työtä tehdään yhdessä seurakuntien kanssa. Konferenssin puuhamiehinä meillä ei ole ensisijainen tarkoitus tehdä tästä sosiaalista kohtaamistapahtumaa, emmekä kaipaa suuria massoja tilaisuuteen, vaan ihmisiä joilla on Jumalan nälkä. Tapahtuman tarkoituksena on myös oikean identiteetin vahvistaminen ja tuoda esiin kulttuurimme hyvät arvot, jotka palvelevat kaikkia. Puhujavieraat Puhujavieraaksi tapahtumaan tulee Kyösti Florin. Hän pitää raamattutunteja, jonka pohjalta käydään yhteistä keskustelua. Evankeliumia tulee tapahtumaan julistamaan myös Kyösti Lindeman. Musiikki on tärkeä asia romaneilla ja musiikkitoimintaa organisoi Kyösti Keväänranta. Hän kokoaa erilaiset musiikkiryhmät, solistit ja kuoron yhdessä palvelemaan tapahtumaan. Tapahtumapaikka Konferenssipaikkana toimii Alavuden Aulava, Terho Lindemanin omistuksessa oleva tanssilava. Erotamme ja pyhitämme sen Herran käyttöön. Omistajat hoitavat ruokailun ja siihen liittyvät asiat sopivalla hinnalla. Alueella on myös muutamia mökkejä, joita voi vuokrata ja on tilaa jopa muutamille asunto vaunuille. Omistajalta saa tietoa enemmän. Kaikki ovat tervetulleita Järjestäjinä emme ota kantaa kenenkään ihmisten välisiin asioihin. Jokainen joka tulee, on tervetullut. Ketään ei käsketä pois. Kenelläkään ei ole etuoikeutta vaatia ketään poistumaan alueelta. Järjestyksenvalvojat huolehtivat, että alueemme on savuton ja päihteetön. Häiriköt poistetaan alueelta. Rukoile tapahtuman puolesta Haastamme jokaista uskovaa rukoilemaan tapahtuman puolesta. Odotamme Jeesuksen voimallista ilmentymistä, pelastajana, parantajana ja Pyhällä Hengellä täyttäjänä. Hänelle kuuluu kaikki kiitos ja kunnia. Rukoillessamme tapahtuman puolesta, olemme kokeneet Herralta tullutta rohkaisua, mutta on myös kaiken aikaa on kova taistelu. Noustaan ystävät rukoustaisteluun tämän kansan voittamiseksi Herralle. Viljo R. Koivisto 20 21
TINO GRÖNFORS RAAMATUNOPETUS Anna malli!? Sana opetuslapseuttaminen on yleistynyt vauhdilla viime vuosina hengellisissä piireissä. Opetuslapseuttamisen ajatusta käytetään laajasti hengellisessä toiminnassa, mutta myös työ- ja opiskelupiireissä. Ajatuksena on tapa kasvattaa nuori työntekijä kokeneemman rinnalla työhön sisälle. Seuraavassa haluan hieman avata tämän sanan taustaa ja tarkoitusta, sekä viedä meidät huomaamaan Jumalallisen opetuslapseuttamisen mahdollisuudet. Vaikka sana opetuslapseuttaminen on monille ehkä vieras, ajatus siitä on kuitenkin hyvin arkinen ja käytännön läheinen. Mitä opetuslapseuttaminen on? Lyhyesti kuvattuna opetuslapseuttaminen on tapa kasvattaa kokematonta työntekijää työhön, kokeneemman työntekijän opastuksessa. Menetelmässä kokenut työntekijä opastaa, neuvoo, ohjaa, tukee ja edistää kokemattoman kasvua työhön, tähtäimessä työn jatkuvuus. Opetuslapseuttamisessa opettajan ja opetettavan suhde perustuu läheiseen kanssakäymiseen niin työssä kuin elämässä yleensä. Opettaja näyttää työllään ja elämällään esimerkin, josta kokemattomampi voi ottaa mallin ja suunnan elämään sekä työn tekemiseen. Voimme ottaa muutamia esimerkkejä raamatusta, kuinka opetuslapseuttaminen tapahtui Jumalan ihmisten parissa. Kasvun malli Raamatusta löytyy vahvat esimerkit, joita voimme soveltaa myös tämän ajan keskellä. Kun puhutaan opetuslapseuttamisesta, nousee ensimmäisenä monille mieliin Jeesus ja Hänen opetuslapsensa. Opetuslapseuttamisen keskeisin periaate on mallin antaminen nuoremmalle työntekijälle. Jeesus on parhain esimerkki työhön kasvattamisessa. Hänen johtamistyylinsä ei ollut diktaattorimaista suljettua johtajuutta, vaan Hän avoimesti keskusteli, kertoi ja ennen kaik- kea näytti elämällään hengellisen elä- män sekä Jumalan valtakunnan työn periaatteet. Opetuslapset olivat maailman parhaassa raamattukoulussa Jeesuksen seurassa. Noin kolmen vuoden ajan he saivat läheltä seurata mallia, kuinka hengellistä elämää eletään ja työtä par- tehdään haalla mahdollisella tavalla. Jeesus omalla esimerkillään avasi opetuslapsille todellisen Jumalan palvelemisen tien. Jeesus ei vain kertonut, kuinka asiat tehdään, vaan hän käytännönläheisesti näytti ja eli elämällään todeksi opetuksensa. Jos luet raamatun tarkkaan, sinne ei ole kirjoitettu montaakaan Jeesuksen pitämää saarnaa, mutta todella paljon kertomuksia miten Jeesus toimi, keskusteli ja käyttäytyi erilaisissa tilanteissa. Yksi aikamme haasteista onkin siirtää hienot saarnat käytännön elämään, siihen Jeesus antoi parhaan mallin. Inhimillisessä elämässä kasvattaminen toimii samoilla periaatteilla. Esimerkiksi lapsen kasvattamisessa ei pääse pitkälle pelkästään puhumalla, kuinka asiat toimitaan oikein. Lapsen täytyy nähdä vanhemmiltaan malli, kuinka toimia. On todennäköisempää, että lapset seuraavat enemmän vanhempiensa mallia kuin puheita. Tämän Jeesus tiedosti ja antoi opetuslapsilleen sekä kaikille meille selkeän mallin hengelliseen elämään. Kasvata päämäärää kohden Toisen esimerkin raamatullisesta opetuslapseuttamisesta voimme ottaa Elian ja Elisan kertomuksesta. Profeetta Elia kutsui seuraajakseen miehen nimeltä Elisa. Tästä voimme lukea 1. Kun 19:19-21. Profeetta Elia oli toiminut jo vuosia profeetan tehtävässä ja tuli aika, jolloin piti valita työlle seuraaja. Kaikki hengellinen työ tulee jossain vaiheessa siihen pisteeseen, kun vanhat työntekijät jäävät työstä pois ja uudet tulevat tilalle. Näin tapahtui myös Elian tehtävässä. Onneksi Elia oli hengellisesti hereillä ja ihmisenä valmis kasvattamaan nuoremman työntekijän mahdollisimman hyvin, jatkamaan arvokasta työtään. Hengellisen työntekijän suurin virhe on luulla olevansa ikuisesti omalla paikallaan ja omassa tehtävässään. On myöhäistä herätä ajattelemaan työn jatkuvuutta vasta silloin, kun oma työ on päättynyt. Suuri virhe on myös ajatella, että työ loppuu, jos sinä et sitä jatka. Kaikessa toiminnassa täytyy olla selkeä päämäärää työn jatkuvuudesta. Elia oli siis hereillä omassa palvelustehtävässään ja halusi työn jatkuvan, vaikka hän tulisikin siirtymään työstään pois. Jumala osoittaa Elialle miehen, joka tulisi seuraamaan hänen kutsumustaan. Näin Elia valitsee Elisan ja edellä mainitussa raamatunkohdassa käy hyvin selville, kuinka Elia jo heti alussa antoi Elisan ymmärtää mihin tehtävään hän Elisaa kutsuu. Jo alussa, kun Elia aloittaa kasvattamaan työlleen jatkajan, hän on tietoinen päämäärästä; tulee päivä, jolloin Elisa on hänen seuraajansa profeetan tehtävässä. Työntekijöiksi kasvetaan Elisan työ Elian rinnalla alkaa varsin arkisesti. Kerrotaan, että Elisan ensimmäiset ajat profeetan koulussa tapahtuukin vain Eliaa palvellen. Hän seurasi Elian elämää ja palveli häntä. Kun Elia kävi syömään, niin Elisan tehtäviin kuului kaataa vettä hänen käsilleen. Kun he kulkivat pitkiä matkoja, Elisa hoiti kuormajuhdan tehtäviä. Näin alkoi suuren profeetan matka kohti palvelustehtävää. Elisalla oli nöyryyttä palvella kokeneempaa työntekijää ja samalla seurata Elian elämää omaksuen itseensä tärkeitä hengellisen elämän ja työn periaatteita. On tärkeätä nuorella työntekijällä omata oikea suhtautuminen kokeneempiin työntekijöihin. Kokeneempien työntekijöiden työtä ja elämää täytyy osata arvostaa. Vaikka tänään nuorilla on hyvät mahdollisuudet käydä raamattukouluja ja sitä kautta saada tietoja ja taitoja, ei kuitenkaan koskaan voida aliarvioida kokemuksen tuomaa elämän viisautta, joka on äärimmäisen arvokas pääoma hengellisessä työssä. On etuoikeus kasvaa kokeneempien työntekijöiden rinnalla. Hengellisiin palvelustehtäviin ei vain tulla, vaan niihin kasvetaan Jumalan antaman kasvun avulla sekä kokeneempien työntekijöiden yhteydessä työtä tehden. Se on luonnollinen tapa taata työlle jatkuvuus. On löydyttävä niitä tämän ajan Elioita, jotka näkevät ympärilleen, tunnistavat kutsumuksia sekä ovat riittävän nöyriä ja uskaltavat ottaa nuoremman rinnalle oppimaan ja yhdessä työtä tekemään. Meidän täytyy olla riittävän avarasydämisiä ja kaukokatseisia näkemään myös omia käsiämme kauemmas. Samoin myös nuoremmilla on oltava Elisan mieltä nähdä oma kutsumus arvokkaana, silti sydän nöyränä ja annettava aikaa kasvulle sekä palvelustehtävän perustuksen rakentamiselle kokeneempien työntekijöiden työyhteydessä. Tällaiseen opetuslapseuttamiseen ja työyhteyteen, mikä löytyy Elian ja Elisan suhteesta, haluankin haastaa meitä niin nuoria kuin kokeneempia Jumalan valtakunnan työn tekijöitä. Opetuslapseuttaminen romanityössä Opetuslapseuttamisen periaatteen voimme soveltaa myös ajatukseen romanityöstä. Kun katselemme Suomessa tehtävää romanityötä ja romaneiden keskeltä nousseita hengellisiä työntekijöitä, niin huomaamme, että lähitulevaisuudessa on monia meidän työntekijöitämme lähestymässä eläkeikää. Se herättääkin kysymyksen työn jatkuvuudesta ja ennen kaikkea romanitaustaisten työntekijöiden vähenemisestä kentällä. Suurin osa meidän evankelistoistamme on tullut uskoon 1960-80 luvuilla. Herääkin kysymys; missä on nuoremmat evankelistat? Toki muutamia nuorempiakin on työssä mukana, mutta uskon, että Jumala haluaisi kutsua useampiakin elopelloilleen. Samaan hengenvetoon on todettava, että samaa ongelmaa taitaa herätyksemme potea myös valtaväestön evankelistojen suhteen. Eräs pastori kysyi kerran työntekijöille pitämässä puheessaan seurakuntien työntekijäpulasta. Ensin hän kysyi, kuinka monessa seurakunnassa koetaan joskus pulaa työmuotojen parissa toimivista työntekijöistä. Kaikkien seurakuntien vastuunkantajat vastasivat myönteisesti. Seuraavaksi hän kysyi, kuinka monessa seurakunnassa on kasvamassa lapsia ja nuoria. Kaikki vastasivat jälleen myöntävästi. Sitten hän jatkoi kertomalla, että on turhaa odottaa jostain muualta tulevia työntekijöitä, kun tulevaisuuden työntekijät ovat jo keskellänne. Ympärillänne kasvaa lapsia ja nuoria, tehkää heidän parissaan kasvattava työ oikein. Panostakaa siihen ja opetuslapseuttakaa nuorisostanne työntekijät. Se on raamatullinen malli. Hän haastoi siis työntekijöitä huomaamaan ympärillään kasvavat lapset ja nuoret, ottamaan heidän hengellinen kasvattaminen työn painopisteeksi ja näin tänään istuttamalla kasvun, takaamaan mahdollisuuden huomisen satoon. Sama ajatus toimii myös meidän romanien parissa. Tulevaisuuden romanievankelistat ja saarnaajat ovat tämän päivän nuoria, jotka kasvavat ympärillämme. On rukoiltava elon Herraa lähettämään työntekijöitä, mutta on kannettava myös oma vastuu ja tehdä kasvattava työ nuorempien parissa mahdollisimman hyvin. Huomisen sato istutetaan tänään. Yhteys jatkuvuuden ehtona Valitettavan usein olen kuullut viestiä eri puolilta siitä, kuinka yhteys nuorten ja kokeneempien kesken ei tunnu toimivan. Syitä on monenlaisia. Nuoret saattavat kokea, ettei heihin luoteta, heidän osaamistaan ei arvosteta tai kokeneemmat tuntevat, etteivät nuoret halua olla heidän kanssaan työyhteydessä. Jeesus itse painotti usein juuri yhteyden tärkeyttä. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on yhteys keskenämme yli sukupolvirajojen. Vain silloin voi tapahtua terve jatkuvuus myös hengellisen työn tekemisen osalta. Haluankin tällä kirjoituksella haastaa vanhempia ja kokeneempia työntekijöitämme katselemaan ympärilleen ja näkevän tärkeän kasvattavan asemansa suhteessa nuorempiin työntekijöihin. Edelleenkin opetuslapseuttaminen on paras ratkaisu tulevaisuuden työn eteenpäin menemisen turvaamiseksi. Jos se oli raamatun ihmisten ratkaisu työntekijöiden kasvattamiseksi, niin olisiko jo meidänkin aika toimia siihen suuntaan. On turha vain rukoilla Jumalalta työmiehiä elopelloille, jos emme näe työntekijöiden alkuja ympärillämme ja ala tietoisesti kasvattamaan heitä ja tukemaan heidän kutsumuksiansa. Samoin haastan myös nuorempia antautumaan kokosydämisesti Jumalalle ja lähtemään kasvuprosessiin kohden oman sydämen kutsumusta. Meidän nuorten on nähtävä ja arvostettava kokeneempien Jumalan ihmisten opetusta ja otettava nöyrästi oppia heidän kokemuksiensa tuomasta osaamisestaan. Ei aliarvioida toisiamme, vaan kunnioitetaan toinen toistamme ja mennään yhdessä eteenpäin, näkynämme evankeliumin mahdollisuudet ajassamme. Yhdessä tekemissä on voimaa ja jatkuvuutta. Kirjoittaja työskentelee koulunkäyntiavustajana ja toimii Sonkajärven helluntaiseurakunnan vanhimpana. 22 Eri sukupolvien välisestä yhteistyöstä esimerkkiä Siilinjärvellä näyttivät Janne Blomerus (vas. ) ja Feija Grönfors. 23
KOLUMNI WALDE AHLGREN HERRAN SIUNAUS ROMANIKIELELLÄ Räi mo singlaves tumen ta mo siilaves tumen. Räi mo sikaves lesko muoda tumenge ta mo aahhes tumenge noodavitiko. Räi mo risaves lesko muoda tumengo ring ta mo del tumenge freediba. Daadesko ta Tsaavesko ta Kurko Onnesko naaves. Aamen. Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. 24 25
Teksti: Anne Sorila Valokuvat: Veikko hekkala ja laulri sorila Pasikan kylän lapset vetävät itse rakentamaansa leikkiautoa kuraisella tiellä. On helppo kuvitella elämän täällä kylällä jatkuneen samanlaisena vuosikymmeniä. Hevoskuorma polttopuuta kopistelee ohi, ja vain muutamalla katolla kohoavat lautasantennit paljastavat sen, että eletään kolmannella vuosituhannella. Anne Sorila ihasteli lasten itse rakentamaa leikkiautoa. Gender ja kulttuuri Karpaateilla Uzghorodin alueella työtä tekevä Veikko Hekkala osallistui pari vuotta sitten Fidan Balkanin alueen koulutuspäiville Makedoniassa mukanaan innokas kyläkoulutusryhmä Karpaateilta. Yhteistyö on jatkunut, ja useita vierailuja ja koulutuspäiviä on järjestetty alueen uskoville. Vaikka Ukraina ei varsinaisesti sijaitse Länsi-Balkanin alueella, on työ näissä kohteissa hyvin samanlaista. Köyhillä romanikylillä evankelioimisryhmät levittävät samaa elämän ja valon sanomaa, joka voittaa hengellisen pimeyden ja sen seuraukset; köyhyyden, eriarvoisuuden ja vääränlaiset kulttuurin kahleet. Nyt kylän keskustassa seisova kaunis rukoushuone todistaa valon saapumisesta, samoin kuin vierailut kylän uskovien lämpimissä kodeissa. Nuori kyläkouluttaja Petja, esittelee talonsa laajennusta, johon perheelle on tulossa hyvät keittiö ja pesutilat. Tuula ja Veikko Hekkala, sekä alueen romanityön keskushenkilö, Josef Lazco, näkevät tänään hedelmää työstään, mutta odottavat vielä suurempia asioita tapahtuviksi. Oma kulttuuri luo urat 7.-8.3. Holmikin kylän kirkolla pidettiin seminaari, jonka aiheena oli Gender, kulttuuri ja Raamatun sanoma. Lauri Sorila, Fida Internationalin Balkanin työn päällikkö, opetti Jumalan Sanan mukaista suhtautumista kulttuuriin ja eri sukupuolten rooleihin yhteiskunnassa, seurakunnassa, ja perheessä. Oma kulttuurimme on jo lapsuudessa jättänyt määrätyt urat mieleemme, niin että näemme kaikki sen mukaan. Uskovina olemme kuitenkin ennen muuta Jumalan valtakunnan kansalaisia, ja meidän tulee oppia arvioimaan omaa, sekä muiden kulttuuria uudesta näkökulmasta. Raamatusta ei tule ottaa muutamia mieleisiä jakeita puolustamaan omia mielipiteitä, vaan sitä tulee lukea uudistuneella mielellä, ja ymmärtää, että Jumalan Sana on tullut vapauttamaan meidät kaikista vääristä kahleista. Lauri muistutti miehiä siitä miten uskovan miehen suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen tulee olla kunnioittava, koska nainen ja mies yhdessä luotiin Jumalan kuvaksi. Romanikulttuurissa rikkauksia, jota tuovat kunniaa Jumalalle Balkanilla Fidan koulutusneuvojana toimiva Anne Sorila jatkoi opetusta samasta aiheesta. Uuden Testamentin keskeinen sanoma ihmisten välisiin suhteisiin yhteiskunnassa ja seurakunnassa oli aikoinaan ensimmäisen vuosituhannen kulttuurissa sama kuin se on tänään. Miten elää uskovana, yhteiskunnan jäsenenä, seurakunnan jäsenenä, miehenä ja naisena niin että elämä tuottaa kunniaa Jumalalle, eikä herätä pahennusta tai loukkaa muita ihmisiä. Tämä sanoma pysyy samana vaikka kulttuuriset tavat ja maailma, jossa sitä toteutetaan muuttuvat jatkuvasti. Miten elää evankeliumin Gender-teeman mukaisesti tapahtumassa huomioitiin naisia. Asioita opittiin yhdessä tiimityöskentelyssä. Koulutuksessa kävimme läpi kulttuurin hyviä puolia Jumalan sanan valossa. 26 27
vapautta, mutta seuraten Kristuksen esimerkkiä ja hänen rakkautensa tähden luopua omista oikeuksista, tavoista, kulttuurista tai vallasta ja asemasta koska välittää muista. Erityisen tärkeäksi seminaarin keskusteluissa nousi tarve Raamatun tuntemiseen, ja etenkin nuoria osanottajia rohkaistiin ensin hyvään lukutaitoon, ja sitten Raamattu koulutukseen, jotta heistä voisi nousta johtajia omassa yhteiskunnassaan. Seminaarin lopussa kartoitettiin ryhmätyönä paikallisen romanikulttuurin hyviä ja huonoja piirteitä. Rikkaasta kulttuurista löytyikin paljon tapoja ja piirteitä, jotka sekä voivat tuoda kunniaa Jumalalle, sekä iloa ihmisille. Näitä kulttuurin rikkauksia voidaan hyödyntää ja pitää yllä evankeliumin työssä, kun uusi elämä valtaa alaa Karpaateilla. Käy klikkaamassa uudistetuilla kotisivuilla! www.elamajavalo.fi Opetuksien välissä nautittiin maittavasta päivällisestä. Kiitos muistamisesta! Suuri kiitos Turun kaaleille ja Elämä ja Valo ry:n hallitukselle ikimuistoisista 70-vuotispäivistä. Runsas Jumalan siunaus olkoon teidän kanssanne. Unto Kemlin Karpatialaiseen tapaan, tapahtuman päätteeksi kaikki kokoontuivat yhteiskuvaan. 28 29
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumustanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään (1. Kor. 1:26,27) 80 vuotta täyttävä Otto Koivisto - Hevosten kanssa aika kuluu hyvin. Ja pitäähän se kuntoakin yllä, naurahtaa Otto. Jumala on ollut hyvä! Otolle musiikki ja varsinkin laulaminen on kaikki kaikessa. On hän aikaa myöden myös opettellut soittamaan haitaria. Jalasjärveläisen Otto Koiviston iloinen persoona on tullut monille tutuksi aikoinaan ympäri Suomea kiertäneestä Suupohjan romanikuorosta. Otto on kokenut etuoikeutena palvella Jumalan antamilla lahjoilla lahjojen antajaa. Teksti: Viljo R. Koivisto & Rainer Lindeman Valokuvat: Otto Koiviston perhealbumi Otto Koivisto on kuullut evankeliumia aivan lapsesta asti. Oton vanhemmat tapasivat käydä hengellisissä tilaisuuksissa ja lapset kulkivat luonnollisesti heidän mukanaan. Hengelliset asiat olivat meille luonnollinen asia. Muistan jopa isän isäni, Konstun, lukeneen paljon raamattua. Henkilökohtaisen uskonratkaisun hän kuitenkin teki vasta sairasvuoteellaan, muistelee Otto. Äitinsä Otto muistaa olleen aina uskossa. Otto sai siis hyvät lähtökohdat omaan elämäänsä vanhempien esimerkin kautta. Näin jo kotoa sain tuntumaa hengellisiin asioihin, toteaa Otto. Jumalan tiet ovat ihmeelliset Vaikka lähtökohdat elämään olivat hyvät ja hengelliset asiat tuttuja, henkilökohtaisen uskonratkaisun Otto teki vasta vuonna 1985 53-vuotiaana. Kurikassa oli julistamassa Jumalan sanaa Matti Takala. Olin vienyt edesmenneen vaimoni Kertun tilaisuuteen ja olin hakemassa häntä kotiin. Tuossa tilanteessa Matti alkoi puhua minulle ja kertoi evankeliumia henkilökohtaisesti, muistelee Otto. Tuossa tilanteessa Otto koki olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jumalaa elämäänsä. Siinä Matti julisti minulle synnit anteeksi ja uudestisynnyin Jumalan perheeseen, kertoo Otto iloisesti. Kun tiedustelin, mitkä asiat olivat vaikuttamassa tuohon tärkeään päätökseen, Otto kertoo niitä olleen useita. Monet asiat vaikuttivat jo kaukaa Otto yhdessä poikiensa Olavin (vas.) ja Mikon kanssa. lapsuudesta asti. Suuri merkitys oli kuitenkin edesmenneen vaimoni uskoon tulo ennen minua. Näin jälkeenpäin ajatellen, olin ilmeisesti vuosien ajan herätyksen tilassa, muistelee Otto Koivisto. Otto pohtiessa lisää asioita, jotka olivat edesauttamassa hänen uskoon tuloaan, hän hiljentyy ja vakavoituu. Poikani menetys auto-onnettomuudessa vuonna 1976 oli yksi suuri asia, joka sai minut miettimään elämän tärkeimpiä kysymyksiä. Ymmärsin, että elämässä ei voi luottaa mihinkään, ei edes nuoruuteen, toteaa Otto. Otto yritti peittää suruaan ja tuskaansa alkoholiin. Vaikken mikään alkoholisti ollutkaan, viina oli kuitenkin usein lohtuna. Suuri kiitos olkoon Jumalan, Hän antoi vapauden ja lohdun tuohonkin asiaan, toteaa Otto. Jumalan siunaus rikkaaksi tekee Otto on sitä sukupolvea, joille hengelliset asiat olivat pyhiä ja kunnioitettavia asioita. Minulle opetettiin jo pienestä pitäen kunnioittamaan, ei yksistään Jumalaa, vaan myös uskovia. Muistan kuinka us- 30 31
Elämää ja Valoa -telttakierros 2012 kovia kaaleita arvostettiin ja kunnioitettiin. En muista, että kukaan olisi pilkannut tai herjannut uskovia. Jos heidän aikanaan vahingossa kiroili, sai kuulla kunniansa muilta, kertoo Otto Koivisto. Otto iloitsee, että Jumalan armo on ollut ihmeellinen romanikansaa kohtaan. Voin vain todeta, että rukoukset ovat tulleet kuuloon Jumalan kasvojen edessä. Tänään saamme nauttia romanikansana ihmeellisistä Jumalan siunauksista. Jumalan sanan mukaan Hän ottaa sen, joka ei mitään ole. Seurakunnassa on tilaa kaikille Seurakunta on Otolle mieluinen ja rakas paikka. Astuessaan kotiseurakuntansa Jalasjärven helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle, seurakuntalaiset toteavat, että Oton tullessa ilmapiiri muuttuu täyteen iloa ja vapautta. Otto toteaa, että ei olisi selvinnyt uskon tiellä ilman seurakunnassa koettua uskovien yhteyttä. Uskovien yhteys on tärkeä asia omalle hengelliselle kasvulle. Seurakunnassa on tilaa kaikille jotka haluavat palvella, sen olen henkilökohtaisesti kokenut, vakuuttaa Otto. Seurakunnassa Otto palvelee musiikin ja rukouspalvelun saralla. Musiikki on muutenkin Otolle tärkeää. Välillä tuntuu, että hän laulaa aina. Oli hän sitten seurakunnassa tai kotona. Joskus olen saanut Jumalan armon avulla olla palvelemassa myös pienissä julistustehtävissä, kertoo Koivisto. Suupohjan romanikuoron kanssa Otto on kiertänyt miltei joka puolella Suomea. Tuolloin Otto koki, että Jumala siunasi voitelullaan kuoron toimintaa. Monet saivat avun ja virvoituksen kuoron palvelun kautta, muistelee Otto Koivisto. Musiikilla on muutenkin Otolle suuri merkitys. Sen välityksellä hän kokee voivansa tulkita tunteitaan ja niiden kautta myös Jumalan henki voi hoitaa ja toimia. Edelleen haluan olla uskollinen sillä lahjalla, joka Jumalalta on saatu. Otto Koivisto on ollut mukana tekemässä kahta äänitettä, mitkä ovat saaneet olla siunaukseksi monille. Varsinkin laulut Matkalla Kotiin ja Ei mitään kestävää ovat lauluja, joista olen saanut itse paljon. Näistä lauluista on tullut myös hyvää palautetta toisilta, kertoo Otto. Muistoja kuoron vierailumatkoilta Otolla olisi vaikka kuinka paljon, mutta parhaiten mieleen on jäänyt matkat Lappiin. Mieleen jäi sieltä eräs mies majapaikasta, - Jumala on ollut minulle hyvä ja uskollinen, toteaa Otto Koivisto tyytyväisenä. joka rukoili elämänkumppania itselleen. Siunasin miehen ja muutaman kuukauden kuluttua kuulin uutisia, miten Jumala oli vastannut miehen rukoukseen, iloitsee Otto Koivisto. Elämän ylä- ja alamäkiä 80 vuoteen voi kuulua paljon iloa ja riemua, mutta Oton elämän ykkösjuttu oli kun hän kohtasi Vapahtajan ja sai syntinsä anteeksi. Ehkä elämäni synkin päivä oli kun poikani menehtyi autokolarissa. Mutta voin sanoa, että Jumala on korjannut rikkimenneen astian. Astian, joka on nyt jaloa käyttöä varten Jumalan kunniaksi. Terveisinä Otto Koivisto haluaa Elämä ja Valo lehden lukijoille kertoa, että kannattaa antaa Jumalan pelastaa itsensä hyvinä päivinä, kun Hän armossaan kutsuu. Hienoin asia, joka ihmistä kohtaa on Jumalan anteeksianto. Kristuksessa edessä päin on aina parempaa, toteaa jalasjärveläinen Otto Koivisto ja jatkaa: Oli vallan unohtua yksi tärkeä asia. Toivotan kaikki tervetulleeksi 80-vuotisjuhliini Kurikan helluntaiseurakuntaan lauantaina 16.6.2012. Kahvipannu on kuumana kello 14 lähtien, sanoo Otto elämäniloa täynnä. 7.-10.6. Vammala Telttamestari: Leif Ruuth Puhuja: Väinö Lindberg, Pertti Räty Musiikki: Ritva ja Kyösti Långström 14.-17.6. Hämeenlinna Telttamestari: Seppo Ärling Puhuja: Kyösti Lindeman, Mertsi Roth Musiikki: Ritva ja Kyösti Långström 20.-24.6. Keuruu juhannuskonferenssi 28.6.-1.7. Iisalmi Telttamestari: Juhani Valentin Puhuja: Esko Bollström Musiikki: Paikallinen musiikkiryhmä 5.-8.7. Kajaani Telttamestari: Henry Zitron Puhuja: Voitto Friman Musiikki: Shalom-ryhmä 12.-15.7. Siilinjärvi Telttamestari: Juhani Valentin Puhuja: Voitto Ek Musiikki: Shalom-ryhmä 19.-22.7. Rovaniemi Telttamestari: Seppo Ärling Puhuja: Kyösti Lindeman Musiikki: Shalom-ryhmä 26.-29.7. Nurmijärvi Telttamestari: Taisto Bollström Puhuja: Pertti Mäkiranta Musiikki: Ristin sanoma-ryhmä 2.-5.8. Rauma Telttamestari: Aleksi Grönstrand Puhuja: Manne Palmroth Musiikki: Katusoihdut-ryhmä 9.-12.8. Elimäki Telttamestari: Leif Ruuth Puhuja: Henry Nyman Musiikki: Katusoihdut-ryhmä 32 33
Täällä kuljen niin kuin vieras säv./ san. Lydia Lithell suom. tuntematon käännös romanikielelle Viljo Koivisto ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE HUONEKALUTEHDAS Daari vandruvaa sar ubinzardo praal boliba, doori varoring strömma hin mo džeer loȟiba. Baro glimmiba me jekkar onnos saari issadom; džeelo phuu ta saro so me pinzadom. Deevelseko kenti hin mo frenti doolen velkadom, vahka molinas sar buut, me paȟȟaa džeer mo teulenni. Dauva phuu kaan frento hin, haaniba mo dži bi hin, aaȟȟaa daari alti ubinzardo bi. Deulikaano aaȟȟaa butvares me douva tenkavaa, sar mo vandriba hin duural datta douva issavaa. Bi jekkar onnos daari dikjom nevo fooros teulenni, dooles kaan mo haaniba hin himlenni. Vahka boliba hin rankano ta parvibosko phuu, neer mo Deeveles hin rankilde sar daari tšuoro thuu. Dooleske paȟȟaa doori himmelengo glimmiba, niialesko phuu ta baro loȟiba. Täällä kuljen niin kuin vieras, muukalainen päällä maan, tuolla puolen tumman virran on mun kotimaani vaan. Taivaan kirkkauden ja loiston kerran hengessä mä näin; häipyi maa, sen kauneuskin mielestäin. Herran halvat matkamiehet ystäviksi valitsin, maksakoon se mitä vain, mä tahdon taivaan kotihin. Maahan vieraaseen en jäädä voi, on kaipuu rinnassain, olen maailmassa muukalainen vain. Taivaan matkalainen tuntea niin monta kertaa saa, kuinka muukalaisuus maailmasta kauas eroittaa. Vain ken hengessä on nähnyt Herran Jerusalemin, ymmärtää voi kaipuun taivaan kotihin. Vaikka maa tää kuinka kaunis oisi kukkaverhossaan, Herran luona ihanampi on kuin täällä konsanaan. Siksi kaipaan sinne aina, taivaan loistoon, autuuteen, kevään maahan, ihmeelliseen, iäiseen. Ilmestymisaikataulu 2012 NUMERO ILMESTYY AINEISTO 1-2012 HELMIKUU 15.1.2012 2-2012 TOUKOKUU 15.4.2012 3-2012 SYYSKUU 15.8.2012 4-2012 MARRASKUU 15.10.2012 ILMOITUSKOOT JA HINNAT: 1,00 /pmm Seurakuntien tapahtumailmoitukset veloituksetta! Palstaleveydet: 1 palsta 56 mm 2 palstaa 116 mm 3 palstaa 176 mm Kannatusruutu: Yritykset/seurakunnat 45,00 (56 mm x 50 mm) Inn-Finn Oy Myllymäentie 11, 63700 Ähtäri Tel. 06-522 5300 Fax. 06-522 5333 Kotisivu: www.inn-finn.fi Sähköposti: inn-finn@inn-finn.fi www.elamajavalo.fi Tinkimättömästi evankeliumin asialla jo vuodesta 1964 Kaikki ilmoitukset nelivärisiä. Elämä ja Valo -lehti ei ole alv-velvollinen. Aineisto: PDF- tai EPS-muodossa. Värit prosessiväreinä (CMYK). Kuvien minimireloluutio 300 dpi. Aineiston toimitus: info@elamajavalo.fi Ryhtymällä lukijaksi tuet romanilähetystyötä Suomessa ja ulkomailla. www.elamajavalo.fi 34 35
HENRY HEDMAN En voi lakata laulamasta Henry Hedman on tehnyt pitkä uran laulajana, ensin Romanos-lauluyhtyeen riveissä ja myöhemmin soolouralla. Kaikki Henryn äänitteet ovat kuvastaneet hänen kulloistakin elämäntilannetta, ja niin on laita myös uusimman äänitteen kohdalla. En voi lakata laulamasta on kiitollisuudenosoitus Jumalalle laulun lahjasta, jota mies on saanut ja saa edelleen käyttää Hänen kunniakseen. Hinta 20,00 SHALOM Vapauteen Shalom-lauluyhtye koostuu kolmesta mieslaulajasta, jotka ovat Allan Roth, Kari Blomerus ja Terno Lindeman. Yhtye sai alkunssa kesällä 2009 Elämä ja Valo järjestön telttasarjoilla. Nyt yhtyeeltä on ilmestynyt uutuusäänite Vapauteen, jonka tuotto kokonaisuudessaan tukee Elämä ja Valo ry:n toimintaa Hinta 10,00 Leikkaa tästä LEIF LINDEMAN Niin paljosta kiitollinen Leif Lindemanin uutuus-albumi sisältää lauluja, jotka kuljettavat meitä surun ja ilon kautta kiitokseen. Levy sisältää hengellisen musiikin helmiä, mutta mukana on myös Leifin itsensä säveltämiä, uusia kauniita lauluja, joiden syvälliset tekstit ovat Leevi Launosen kynästä. Leif vietti vuonna 2011 20v -taiteilijavuotta nuoresta iästään huolimatta. Hinta 20,00 Leikkaa tästä Leikkaa tästä