EDUSKUNTA ASIAKIRJAVIHKO

EDUSKUNTA ASIAKIRJAVIHKO

Valtiopäiväasia, HE 77/2005 Sivu 1/1 Lakivaliokunta Saapunut 15.06.2005 Käsittely päättynyt 08.11.2005 LaVL 21 /2005 vp Käsittelyvaiheet 17.06.2005 Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi lausunnon antamista varten. I käsittely 20.10.2005 Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist, oikeusministeriö (K) - lainsäädäntöneuvos Pertti Normia, Rajavartiolaitos (K) - hallitusneuvos Minna Kivimäki, liikenne- ja viestintäministeriö (K) - hallitusneuvos Ulla Kaarikivi-Laine, ympäristöministeriö (K) - käräjätuomari Björn Hellman, Helsingin käräjäoikeus (K) Merkitty saapuneeksi - professori Juha Lappalaisen kirjallinen lausunto. Jatkettu I käsittely 25.10.2005 Merkitty saapuneeksi - dosentti Tapio Lappi-Seppälän kirjallinen lausunto. 08.11.2005 Merkitty saapuneeksi - Merenkulkulaitoksen selvitys. Todettu asiantuntijakuuleminen päättyneeksi. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely Valmistunut: - LaVL 21 /2005 vp http://fakta.eduskunta.fi7 tri^ 8.11.2005

VA«P O IKEUSMINISTERIÖ MUISTIO 20.10.2005 HE 77/2005 vp Lainvalmisteluosasto Lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist Eduskunnan lakivaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAEIKSI ALUKSISTA AIHEUTUVAN YMPÄRISTÖN PILAANTUMISEN EHKÄISEMISESTÄ ANNETUN LAIN JA SAKON TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA ANNETUN LAIN 1 :N MUUTTAMISESTA 1. Esityksen lähtökohdat Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annettua lakia (300/1979, lyhennetään alusjä-telaki). Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 2 a luku öljypäästömaksusta. Öl-jypäästömaksulla pyritään uuden, rikosoikeudellista järjestelmää yksinkertaisemman ja menettelyltään tehokkaamman oikeudellisen keinon käyttöönottoon päästökieltoa rikottaessa. Esitys perustuu valtioneuvoston 26.4.2002 tekemään periaatepäätökseen toimista Itämeren suojelemiseksi sekä pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan (kohta 10. Ympäristöpolitiikka), jossa on sitouduttu Itämeren suojeluohjelman toteuttamisen jatkamiseen. Hallituksen iltakoulussa 18.6.2003 on katsottu, että tahallisiin öljypäästöihin syyllistyneille aluksille tulisi voida määrätä hallinnollinen seuraamus eli sakko. 2. Maksun määräämisen edellytykset V:\I^V\Asiantuntijalausunnot\Uusunnot_05\HE_77-05\HE77-05_OM.doc Alusjätelain 10 sisältää kiellon päästää aluksesta veteen öljyä tai öljypi-toista seosta. Öljypäästömaksu määrättäisiin hallinnollisena seuraamuksena öljyn tai öljypitoisen seoksen päästökiellon rikkomisesta (19 b 1 mom.). Alueellisena edellytyksenä olisi, että päästökieltoa on rikottu sisäisillä aluevesillä, aluemerellä tai Suomen talousvyöhykkeellä. Maksu koskisi myös kauttakulussa olevia ulkomaisia aluksia, jotka ovat rikkoneet päästökieltoa Suomen talousvyöhykkeellä. Tuolloin YK:n merioikeusyleissopi-

4(3) muksesta johtuvana edellytyksenä on, että päästöstä aiheutuu Suomen rantaviivalle tai siihen liittyville eduille taikka Suomen aluemeren tai talousvyöhykkeen luonnonvaroille huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa (19 b 1 mom,). Maksun määräämisessä ei tehtäisi eroa alusten välillä. Maksu koskisi esimerkiksi niin rahti-, öljy- kuin huvialuksia. Sen sijaan sääntely ei koskisi poliisin, tullin, puolustusvoimien eikä rajavartiolaitoksen aluksia (19 b 4 mom.). Maksun määrääminen ei edellyttäisi sen selvittämistä, kuka päästön aluksella aiheutti, ja toimiko hän tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Viranomaisen olisi hankittava kuitenkin objektiivista näyttöä siitä, että päästö on peräisin tietyltä alukselta. 3. Milloin maksua ei määrätä Öljypäästömaksua ei määrättäisi määrältään ja vaikutuksiltaan vähäisestä päästöstä (19 b 1 mom.). Öljypäästömaksua ei liioin määrättäisi, jos kysymys on alusjätelain 11 :ssä tai alusjäteasetuksen 3 :ssä tarkoitetusta tilanteesta (mm. hätätai onnettomuustilanne). Öljypäästömaksu voitaisiin jättää määräämättä tai sitä voitaisiin alentaa, jos maksun määrääminen olisi ilmeisen kohtuutonta (19 d ). Näyttövelvollisuus kohtuuttomuusedellytysten olemassaolosta olisi lähtökohtaisesti maksuvelvollisella. Öljypäästömaksua ei voitaisi määrätä sille, joka on lainvoimaisesti tuomittu rangaistukseen kyseisestä öljypäästöstä (19 e 1 mom.). Maksu voitaisiin poistaa ja se voitaisiin palauttaa, jos se, jolle on määrätty öljypäästö-maksu, myöhemmin tuomitaan rangaistukseen samasta öljypäästöstä (19 e 2 mom.). Öljypäästömaksua ei voitaisi määrätä, kun päästöstä on kulunut kolme vuotta (19 o ). 4. Maksuvelvollinen Maksu määrättäisiin joko aluksen omistajalle tai laivanisännälle. Maksua ei kuitenkaan voitaisi määrätä omistajalle, jos tämä osoittaa laivanisännän, joka on käyttänyt alusta omistajan asemesta. (19 b 2 mom.) 5. Maksun suuruus Öljypäästömaksu määrättäisiin päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuu-den perusteella lain liitteenä olevan maksutaulukon mukaan. Määrältään maksun olisi tarkoitus vastata Ruotsin vastaavaa maksua, jotta ennaltaehkäisevät näkökohdat vaikuttaisivat samantasoisesti kummankin maan vesialueilla. 6. Maksun määräävä viranomainen ja päätöksentekomenettely Öljypäästömaksun määräisi rajavartiolaitos (19 f 1 mom.). Ennen maksupäätöstä olisi lähtökohtaisesti kuultava maksuvelvollista (19 h ). Rajavartiolaitoksen olisi hallintolain mukaisesti muutenkin huolehdittava asian asianmukaisesta ja riittävästä selvittämisestä. 7. Turvaamistoimi Alus voitaisiin pysäyttää maksusaatavan turvaamiseksi enintään 14 päivän ajaksi. Pysäyttäminen voitaisiin tehdä perustellusta syystä ennen maksupäätöksen tekemistä. Maksupäätöksen jälkeen pysäyttäminen olisi mahdollista aina siihen asti, kunnes maksu on saatu perityksi tai kysymys on 19 o :ssä tarkoitetusta tilanteesta. Aluksen puolesta voitaisiin asettaa rajavartiolaitokselle rahavakuus, joka vastaisi arviolta öljypäästömaksun määrää. Jos vakuus on asetettu, pysäytysmääräys olisi välittömästi peruutettava. (19 g 2 mom.) Pysäyttämisestä ja vakuuden asettamisesta päätettäisiin rajavartiolaitoksessa. Päätöksestä olisi valitusoikeus Helsingin käräjäoikeudessa toimivaan merioikeuteen, mutta ei enää hovioikeuteen. Päätöstä olisi noudatettava

5(3) muutoksenhausta huolimatta (19 g 3 mom.), jollei valitusviranomainen toisin määrää (ks. Pe VL 32/2005 vp). 8. Muutoksenhaku ja täytäntöönpano Maksupäätöksestä valitettaisiin Helsingin käräjäoikeudessa toimivaan merioikeuteen (19 k 1 mom.). Asian käsittelystä olisi soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetään. Merioikeuden päätöksestä voisi valittaa hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen, jos viimeksi mainittu myöntää valitusluvan (19 n ). Öljypäastömaksu olisi maksettava 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta (19 q 1 mom.). Maksupäätös pantaisiin täytäntöön sen jälkeen, kun sen on tullut lainvoimaiseksi (19 p ). Öljypäästömaksua koskevan päätöksen täytäntöönpanosta huolehtisi oikeusrekisterikeskus (19 r ). Öljypäästömaksun täytäntöönpanoon liittyen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös sakon täytäntöönpanosta annettua lakia.

SISÄASIAINMINISTERIÖ RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA Oikeudellinen osasto Lainsäädäntöneuvos Pertti Normia Muistio 20.10.2005 Eduskunnan lakivaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS (HE 77/2005 VP) EDUSKUNNALLE LAEIKSI ALUKSISTA AIHEUTUVAN YMPÄRISTÖN PILAANTUMISEN EHKÄISEMISESTÄ ANNETUN LAIN JA SAKON TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA ANNETUN LAIN 1 :N MUUTTAMISESTA Sisäasiainministeriön poliisiosasto ja rajavartio-osasto ovat olleet edustettuina oikeusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus lainsäädännöksi aluksista aiheutuvien laittomien öljypäästöjen maksuseuraamuksista. Sisäasiainministeriön näkemykset on otettu hyvin huomioon nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen valmistelussa. Sisäasiainministeriö pitää tärkeänä, että aluksista Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä tapahtuviin öljypäästöihin pystyttäisiin puuttumaan erityisellä rikosprosessia tehokkaammalla ja yksinkertaisemmalla seuraamusmenettelyllä. Hallituksen esityksessä ehdotetun mukainen laittomia öljypäästöjä koskeva hallinnollinen maksuseuraamus olisi tehokas keino sekä ennaita estämään että sanktioimaan laittomia öljypäästöjä. Aluksista aiheutetut öljypäästöt kohdentuvat enenevässä määrin sellaisille Itämeren merialueille, joiden osalta ei ole vielä olemassa tehokasta seuraamus- ja valvontajärjestelmää. Etenkin Suomen talousvyöhykkeen saattaminen tehokkaan seuraamus- ja valvontajärjestelmän alaiseksi olisi omiaan ehkäisemään laittomia öljypäästöjä. Näin pystyttäisiin entistä paremmin suojelemaan Suomen vesialueita mahdollisilta öljypäästöiltä ja niiden aiheuttamilta luonnon vahingoittumisilta sekä toteuttamaan vastuuta ympäristöstä koskevan perustuslain 20 :n sisältöä. Öljypäästöjä koskevan hallinnollisen maksuseuraamuksen käyttöönotto on periaatteellisesti merkittävä asia Itämeren suojelun kannalta. Mainittakoon, että Ruotsissa on ollut vastaava maksujärjestely käytössä jo yli 20 vuoden ajan. Ruotsissa öljypäästömaksuja määrätään keskimäärin 20 kpl vuodessa. Järjestelmä on toiminut siellä hyvin eikä maksun määräämiseen ole liittynyt ongelmia yksilönsuojan, oikeusturvan, ihmisoikeuksien tai EU-oikeuden osalta. Sisäasiainministeriö kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei hallinnollisen maksuseuraamuksen määräämistä koskeva menettely muodostuisi liian monimutkaiseksi ja hankalaksi, koska tällöin maksun määräämisen käytännön toteuttaminen vaikeutuisi. Tämä puolestaan vaikuttaisi myös suoraan säännösten ennalta estävyyteen. Käytännön valvonnan ja järjestelyn toimivuuden kannalta maksun tulisikin olla mahdollisimman nopeassa ja yksinkertaisessa menettelyssä määrättävä. Itse maksupäätöksen tulisi olla luonteeltaan sellainen, että sen ulkomainen täytäntöönpano ja perintä voitaisiin hoitaa mahdollisimman tehokkaasti. Todennäköistä on, että suurin osa maksun kohteeksi joutuvista aluksista olisi juuri ulkomaisia kauppa-aluksia. Siten maksupäätöksen valitusprosessissa asia tulisi käsitellä sellaisessa tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään rikosasioita. Käräjäoikeuden merioikeus olisi tässä mielessä tarkoituksenmukaisin tuomioistuin käsittelemään maksupäätöksistä tehtäviä valituksia. Tällöin voitaisiin noudattaa EU:n neuvoston puitepäätöstä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin ja ns. EU:n oikeusapuyleissopimusta. Erityisen tärkeänä sisäasiainministeriö pitää lakiehdotuksen 19 g :n säännöstä siitä, että alus voidaan pysäyttää öljypäästömaksua koskevan maksusaatavan turvaamiseksi sekä ennen maksupäätöksen tekemistä että myös maksupäätöksen tekemisen jälkeen. Tämä parantaa huomattavasti mahdollisuuksia määrätyn maksusaatavan täytäntöönpanon onnistumiseen käytännössä etenkin ulkomaisten alusten aiheuttamien päästöjen osalta sekä iisäisi säännösten ennalta estävyyttä. Muutoin voisi olla mahdollista, että ulkomainen alus voisi täysin huoletta saapua aiheuttamansa öljypäästön jälkeen uudelleen Suomen aluevesille tai talousvyöhykkeelle, vaikka määrätty maksu olisi jätetty maksamatta. Sisäasiainministeriö toivoisikin, että valiokunta nimenomaan lausuisi annettavassa mietinnössään tästä jälkikäteisestä aluksen pysäytysmahdollisuudesta maksusaatavan turvaamiseksi ja korostaisi säännöksen tärkeyttä. Vastaava säännös sisältyy myös Ruotsin öljypäästömaksua koskeviin säädöksiin.

öljypäästöjä koskevan valvonnan ja niiden selvittämisen tehostamiseksi rajavartiolaitoksessa on tehty päätös öljypäästöjä koskevien hallinnollisten maksuseuraamusten käsittelyn keskittämisestä Länsi-Suomen merivartioston tehtäväksi. Tässä yhteydessä tulee pohdittavaksi myös öljypäästöihin liittyvän rikostutkinnan järjestäminen. Liikenne- ja viestintäministeriö HE 77/2005 vp LPO/MKY fan n/uor lö, Minna Kivimäki 19.10.2005 ' HE 77/2005 vp; hallituksen esitys laeiksi aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta Eduskunnan lakivaliokunta 20.10.2005 Liikenne-ja viestintäministeriö pitää tärkeänä öijypäästömaksujärjestelmän pikaista käyttöönottoa kiellettyjen öljypäästöjen vähentämiseksi Itämerellä Suomen lähialueilla. Ottaen huomioon Itämeren jatkuvasti kasvava alusliikenne sekä toisaalta Itämeren erityisen herkkä luonne, on tehokkaan ja ennaltaehkäisevän maksujärjestelmän käyttöönotto Itämeren suojelun kannalta tärkeää. Liikenne-ja viestintäministeriö on osallistunut oikeusministeriön asettaman öljypäästöistä määrättävää hallinnollista maksuseuraamusta selvittäneen työryhmän työhön sekä myöhemmin myös antanut lausuntonsa työryhmän mietinnöstä. Lausunnossaan ministeriö on kiinnittänyt huomioita joihinkin kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen kannalta lisätarkennusta vaativiin seikkoihin. Ministeriön lausunnossaan esittämät huomiot on otettu hyvin huomioon hallituksen esityksessä. Liikenne-ja viestintäministeriö pitää hallituksen esitystä 77/2005 huolella valmisteltuna ja tukee siihen sisältyviä ehdotuksia. Hallituksen esitykseen sisältyvä järjestelmä maksun määräämisen edellytyksistä ja maksun määräämiseen liittyvästä prosessista (ml. valitustie Helsingin käräjäoikeudessa toimivaan merioikeuteen) on huolella mietitty kokonaisuus, jossa on erityisesti otettu huomioon tarve varmistaa järjestelmän tehokkuus ja tätä kautta ehdotetun lainsäädännön tavoitteiden toteutuminen.

HE 77/2005 vp YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Ulla Kaarikivi-Laine hallitusneuvos 20.10.2005 Eduskunnan lakivaliokunnalle Asia HE 77/2005 vp laeiksi aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta - öljypäästömaksu Öljyisten vesien ja öljypitoisten seosten päästäminen veteen Suomen vesialueella on kielletty, ja siitä voidaan asetuksella antaa vain sellaisia poikkeuksia, joiden vaikutus vesiensuojelun kannalta on vähäinen (Alusjätelaki 10 ). Jatkuvasti lisääntyvä aluslii-kenne on aiheuttanut myös lisääntyvää pilssivesien ja muiden öljyisten seosten mereen päästämistä. Edes tehostunut merialueiden lentovalvonta ei ole suuntausta muuttanut. Ns. laittomien öljypäästöjen aiheuttajien kiinnisaaminen ja vastuuseen saattaminen on ollut vaikeaa, koska voimassa olevan lainsäädännön puitteissa riittävän näytön osoittamisessa on ollut ongelmia. Toisaalta perinteinen tuomioistuin käsittely on ollut hidasta ja syytekynnys, jos näyttöä on pystytty hankkimaan, on ollut korkea. Erityisenä ongelmana on ollut Suomen aluevesien tai talousvyöhykkeen kautta kulkeva liikenne, jolloin alus ei poikkea Suomen satamiin. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen Itämeren suojeluohjelmaksi (2002) todetaan, että tahallisten, laittomien öljypäästöjen vähentämiseksi ryhdytään valmistelemaan hallinnollisten rangaistusten tai muiden rangaistusseuraamusten käyttöönottoa. Oikeusministeriö asetti asiaa valmistelemaan työryhmän vuonna 2003, jonka yksimieliseen ehdotukseen hallituksen esitys perustuu. Ympäristöministeriö on ollut asian valmistelussa mukana työryhmässä sekä hallituksen esityksen laatimisen virkamiestyössä. Esitys vastaa niitä tavoitteita mitä ympäristöministeriöllä tässä asiassa on. Hallituksen esitys on erittäin tärkeä edistysaskel Itämeren tilaa parantavana toimena ja sillä toteutetaan myös Suomen Itämeren suojeluohjelmassa asetettuja tavoitteita. Öljypäästömaksu on tarkoitettu nopeaksi ja tehokkaaksi hallinnolliseksi maksuseuraamukseksi, joka kohdistuisi kaikkiin aluksiin, myös huviveneisiin. Maksuseu-raamuksen toimeenpaneva viranomainen Rajavartiolaitos, maksun käsittelyjärjestys ja valitustien valinta ovat olleet perusteellisen harkinnan tulosta. Öljypäästömaksu on haluttu tehdä mahdollisimman tehokkaaksi ja nopeaksi tavaksi saattaa vastuuseen kaikki Suomen sisäisillä aluevesillä, aluemerellä tai Suomen talousvyöhykkeellä öljyn tai öljypitoisen seoksen päästämisestä kiinni saadut alukset. Ympäristöministeriö pitää erittäin tärkeänä, että HE:ssä oleva valitustie merioikeuteen pysytettäisiin. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan merioikeus voisi hallinto-oikeutta laajemmin käsitellä myös Suomen talousvyöhykkeellä tapahtuvat laittomien öljypäästöjen maksuvaatimukset ja samalla voidaan toteuttaa myös EU:n sakkopuite-päätöstä. Helsingin käräjäoikeus Käräjätuomari Björn Hellman Helsingin käräjäoikeus on lausunnossaan 6.9.2004 puoltanut öljypäästömaksun käyttöönottoa todeten, että ympäristönsuojelu suhteessa yhä vilkastuvaan laivaliikenteeseen edellyttää tehokkaita sanktioituja toimia vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi. Öljypäästömaksun määrää rajavartiolaitos. Öljypäästömaksua koskevaan päätökseen ja siihen mahdollisesti liittyvään turvatoimipäätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla Helsingin käräjäoikeudessa toimivaan merioikeuteen.

HE 77/2005 vp Merioikeus ratkaisee merilain mukaan käsiteltävät jutut ja asiat. Merioikeuden puheenjohtaja voi tarpeen mukaan kutsua avuksi kaksi meriasiantuntijaa osallistumaan istuntoon kun käsitellään asioita, joissa tarvitaan merenkulun erityisasiantuntemusta. Toimivaltaisia alioikeuksia merioikeusasioissa on kahdeksan, eli Helsingin käräjäoikeuden lisäksi Turun, Ahvenanmaan, Vaasan, Savonlinnan, Raaseporin, Kotkan ja Oulun käräjäoikeudet. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että valitusasioiden määrä tulee olemaan melko vähäinen ja tarkoituksenmukaista oikeuskäytännön yhtenäisyyttä ajatellen on että asiat keskitetään samaan merioikeuteen. Merilain 21 luvun 3 a :ssä tarkoitetut öljyvahinkoa koskevat korvauskanteet käsitellään Helsingin merioikeudessa. Rajavartiolaitoksen esikunta sijaitsee myös Helsingissä. Lakiehdotuksessa lähdetään siitä, että asian käsittelyssä merioikeudessa on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnissä rikosasiassa säädetään käsittelyjärjestyksestä. Sinänsä ei ole kysymys rikosasiasta mutta on katsottu että rikosprosessin periaatteet soveltuisivat paremmin näihin asioihin kuin riita-asian oikeudenkäyntiperiaatteet. Tuomioistuimella olisi oikeusturvasyistä keskeinen rooli valitusasian selvittämisessä. Merioikeuden velvollisuutena olisi myös omasta aloitteestaan hankkia selvitystä jos katsoo tarpeelliseksi. Lähtökohta on kuitenkin, että asiaan osallisten on huolehdittava näytön hankkimisesta. Rajavartiolaitoksen asia on näyttää, että päästö on peräisin nimenomaan ko. alukselta kun valittajan tehtävä taas on esittää näyttöä esimerkiksi siitä, ettei päästö ole luokiteltava kielletyksi aineeksi. Lakiehdotuksen mukaan öljypäästömaksusta määräyksen antanut päätöksentekijä tai häntä edustava virkamies on oltava läsnä kun valitusta käsitellään suullisesti merioikeudessa. Sen sijaan valituksentekijä ei olisi läsnäolovelvollänen mikäli merioikeus katsoo, ettei valittajan henkilökohtaista kuulemista ole tarpeen. Valittajalle on ilmoitettava, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Tällaisessakin tapauksessa merioikeuden on tutkittava valitus tarkasti. Lakiehdotuksen perusteluissa (s. 25) todetaan, että aluksen omistajan tai laivanisännän kuuleminen tulisi toimittaa suomen tai ruotsin kielellä. Yleisenä kielenä merenkulussa on englanti. Oikeusturvanäkökohdista katsottuna ja hallintolain 26 :ään viitaten viranomainen voisi tarvittaessa laatia kuulemispyyntönsä ja siihen liittyvät asiakirjat englannin kielellä. Tämä menettely on sinänsä puoltava mutta seuraus on varmasti, että mahdollinen valituskirjelmä myös tulee englanninkielisenä. Kun taas tuomioistuimen on asian käsittelykielenä käytettävä joko suomea tai ruotsia herää kysymys kenen velvollisuus valituskirjelmän kääntäminen on. Helsingin käräjäoikeudella ei ole huomauttamista lakiehdotuksen säännöistä. Helsinki 20.10.2005 Björn Hellman käräjätuomari Hki 19.10.2005 HE 77/2005 vp Juha Lappalainen: Eduskunnan lakivaliokunnalle

Valiokunta on pyytänyt minulta lausuntoa HE 77/2005:stä (esitys öljypäästömaksua koskevien säännösten lisäämisestä aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevaan lakiin), josta lakivaliokunta antaa lausunnon ympäristövaliokunnalle. Käsittelen seuraavassa lyhyesti eräitä esitykseen liittyviä prosessioikeudellisia kysymyksiä. 1. Öljynpäästömaksun määräisi esityksen mukaan rajavartiolaitos. Tämä on siinä mielessä erikoista, ettei rajavartiolaitos ole varsinaisesti ympäristönsuojeluviranomainen. Järjestelyn taustalla ovatkin mitä ilmeisimmin käytännölliset toimivuussyyt ja yhteys rajavartiolaitoksen rikostorjuntakyvyn kehittämiseen (ks. esityksen s. 18). Muutoksenhakutien ohjaaminen tuomioistuimeen (merioikeuteen) hallinnollisen muutoksenhaun sijasta on luonteva niistä syistä, jotka esityksessä (s. 14-15) on tuotu esiin (rinnastus rikosoikeudelliseen seuraamukseen ja asiassa esiin tulevien merioikeudellisten kysymysten asiantuntemus). Todettakoon, ettei tällaista "linjanvaihtoa" ole yleensä otettu käyttöön asioissa, joissa määräysten rikkomisesta määrätään hallinnollinen seuraamus. Esimerkiksi pysäköintivirhe- ja ylikuormamaksuasioissa muutoksenhaku pysyy hallintolainkäytön puolella. Poliisin määräämästä rikesakosta valitetaan tuomioistuimeen, mutta rikesakko onkin rangaistus eikä hallinnollinen seuraamus. Ehdotettu tuomioistuintien muutoksenhakujärjestelmä merkitsee - verrattuna siihen, että muutosta haettaisiin hallintolainkäytön järjestyksessä - että rajavartiolaitoksesta tulee muu-toksenhakuprosessin asianosainen eikä rajavartiolaitos jää pelkäksi "alemmaksi instanssiksi", jonka päätöksestä valitetaan muutoksenhakuelimeen. Paitsi että rajavartiolaitoksella on, kuten esityksestäkin ilmenee, toimimis- ja näyttövelvollisuus muutoksenhaussa, rajavartiolaitos kantaa myös oikeudenkäyntikuluriskin jutun häviämisestä. 2. Esityksen 19 e :stä ilmenee, että öljypäästömaksu olisi hallinnollisena seuraamuksena toissijainen öljypäästöstä samalle henkilölle kyseisestä öljypäästöstä tuomittavaan rangaistukseen nähden. Samaa henkilöä ei siis voida tuomita samasta teosta sekä rangaistukseen että maksamaan öljypäästömaksu (1 mom.). Öljynpäästömaksun määränneen viranomaisen on hakemuksesta poistettava maksu, jos maksuvelvollinen tuomitaan myöhemmin rangaistukseen samasta öljypäästöstä (2 mom.). Itse toissijaisuusperiaatetta vastaan minulla ei ole huomautettavaa. Toisen momentin säännös maksun poistamisesta tuomitun rangaistuksen johdosta herättää kysymyksen poistamisesta siinä tapauksessa, että rajavartioston määräämän maksun on jo muutoksenhakutuomioistuin ehtinyt pysyttää. Esitys rakentunee ajatukselle, että tällöin kyseinen tuomioistuin on tuo "öljypäästömaksun määrännyt viranomainen", koska on vaikea ajatella, että maksun alkujaan määrännyt hallintoviranomainen poistaisi tuomioistuimen vahvistaman maksun. Mielestäni momentti voisi olla sanonnallisesta" selvempi, koska sanaa "viranomainen" ei yleensä käytetä puhuttaessa tuomioistuimesta. 3. Muutoksenhakumääräaika asian saattamiseksi merioikeuden (Helsingin käräjäoikeus) tutkittavaksi olisi 19 1,1 :n 30 päivää siitä, kun öljypäästömaksua (tai 19g,2 :ssä tarkoitettua turvaamistointa) koskeva päätös valitusosoituksineen on annettu maksuvelvolliselle tiedoksi. Muutoksenhakuaika tuntuu oikeusturvan näkökulmasta katsottuna kovin lyhyeltä niissä tilanteissa, joissa maksuvelvollinen on ulkomaalainen. Hänen on muutoksenhakuajassa mm. ehdittävä ottaa yhteys suomalaiseen asianajajaan

ja neuvotella hänen kanssaan. Oikeudenkäynti merioikeudessa pääkäsittelyineen kaikkineen vaatii välttämättä suomalaisen asianajajan. Lisäksi on huolehdittava mm. asiakirjojen kääntämistyöstä. Määräajan pidentämistä voisi harkita. (Vertailun vuoksi todettakoon, että esim. välimiesmenettelylakia uudistettaessa 1990-luvun alussa välitystuomion moiteaika pidennettiin 60 päivästä kolmeen kuukauteen pitäen silmällä erityisesti sellaista ulkomaalaista välimiesmenettelyn asianosaista, joka Suomen tuomioistuimessa haluaisi moittia suomalaista välitystuomiota.) 4. Lakiesityksen perusteluissa on käsitelty laajasti kysymystä, millä tavoin päästömaksupää-tös on annettava tiedoksi, jotta muutoksenhakuaika alkaisi kulua. Perustelujen mukaan tämä edellyttää todisteellista tiedoksiantoa. Voisi olla paikallaan, että tiedoksiannon todisteellisuus kävisi ilmi lakitekstistä eikä jäisi vain perustelujen varaan. 5. Esityksen mukaan valituskirjelmä liitteineen on valitusajan kuluessa toimitettava rajavartiolaitokselle, joka toimittaa valituksen edelleen Helsingin käräjäoikeudelle. Tähän liittyen kiinnittyy huomio 19 1,3 :ssä olevaan säännökseen, jonka mukaan valitus tulee merioikeudessa vireille, kun asiakirjat saapuvat tuomioistuimen kansliaan. Pitäisin tällaista vireilletuloa koskevaa määräystä tarpeettomana, osin jopa haitallisena. Yleisten muutoksenhakuoppien

12 mukaan muutoksenhaku tulee vireille silloin kun muutoksenhakija toimittaa muutoksenhaku-asiakirjat perille siihen instanssiin, johon muutoksenhakuasiakin at on jätettävä. Esim. haettaessa muutosta käräjäoikeudesta hovioikeuteen muutoksenhaku tulee vireille silloin, kun muutoksenhakija toimittaa valitusasiakirjat käräjäoikeudelle (joka toimittaa asiakirjat hovioikeudelle). Muutoksenhaku on siis vireilläolo-oppien mukaan "vireillä" jo ennen kuin asiakirjat toimitetaan itse muutoksenhakuinstanssiin. Se ajankohta, jolloin asiakirjat kirjataan saapuneiksi muutoksenhakuinstanssiin, mikä yleensä tapahtuu vasta muutoksenhakumääräajan jälkeen, on muutoksenhaun vireilläoloon vaikuttamaton seikka. 6. Esityksen 19m sääntelee asian käsittelyä merioikeudessa. Pykälän 3 momenttiin sijoitettua säännöstä, jonka mukaan valituksen tekijällä on oikeus olla läsnä merioikeudessa, voidaan pitää tarpeettomana itsestäänselvyytenä. Missään muussakaan prosessilaissa ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää nimenomaisesti, että jutun asianosaisella on oikeus olla läsnä, kun hänen asiaansa käsitellään suullisessa istuntokäsittelyssä. 7. Merioikeusprosessissa esitetään noudatettavaksi soveltuvin osin rikosasioiden oikeudenkäyntisäännöksiä. Tämä on luontevaa öljypäästömaksun luonteen vuoksi. Eräs asia, johon jo edellä olen viitannut, ovat oikeudenkäyntikulut ja niiden korvaaminen. En havainnut, että kulukysymystä olisi esityksessä käsitelty. Viittaus rikosasioiden oikeudenkäyntisäännöksiin näyttäisi viittaavan myös ROL:n kulusäännöksiin. Voidaan kuitenkin kysyä, soveltuvatko ne sellaisenaan merioikeusprosessiin, kun siinä käsitellään öljypäästömaksua koskevaa valitusta. Mielestäni kulujen korvaaminen vaatisi lakiin erityissäännöksen, jossa erityisesti turvattaisiin valittajan oikeus kuluihin siinä tapauksessa että hän voittaa valituksen. 8. Esityksen 19r,l :n mukaan öljypäästömaksua koskevan päätöksen täytäntöönpanosta huolehtii oikeusrekisterikeskus. Tähän kohtaan sopisi kuitenkin paremmin säännös, että päätöksen täytäntöönpanosta on voimassa, mitä sakon täytäntöönpanosta säädetään. Tällainen viittaus sakkoulosottolakiin, paitsi että se olisi ehdotettu säännöstä informatiivisempi, viittaisi samalla myös kyseisen lain 3 :ään, jossa säädetään oikeusrekisterikeskuksen tehtävistä sakon täytäntöönpanossa. Tapio Lappi-Seppälä Rikosoikeuden dosentti Helsinki 24.10.2005 LAUSUNTO LAKIVALIOKUNNALLE HE 77/2005 VP JOHDOSTA Hallituksen esityksessä (HE 77/2005 vp) esitetään lisättäväksi lakiin aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä uusi 2a luku öljynpäästömaksuista. Keskityn kommentissani eräisiin esityksen yksityiskohtiin sekä öljynpäästömaksuna ja rangaistuksen välisiin suhteisiin. Öljynpäästömaksu määritellään hallituksen esityksessä (s.8/i) "rangaistusluonteiseksi hallinnolliseksi maksuksi". Sen todetaan myös jäävän "luonteeltaan rikosoikeudellisen rangaistuksen ja tavallisen... hallintopäätöksen väliin" (s. 14/11). Maksun tuntuvuus korostaa sen rangaistusluonteisuutta. Kuten hallituksen esityksessä lisäksi todetaan, on perustuslakivaliokunta katsonut ulkomaalaislaista antamassaan lausunnossa öljynpäästömaksua läheisesti muistuttavan liikkeenharjoittajana seuraamusmaksun olevan asiallisesti rinnastettavissa rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 4/2004 vp). Ehdotettavan maksun prosessisäännöksissä esitetäänkin muutoksenhakutieksi hallintolainkäyttötien sijasta valitustietä käräjäoikeudessa toimivaan merioikeuteen. On siten mitä ilmeisintä, että esitettävään maksuun sisältyy rangaistuksen luonteisia elementtejä. Ne eivät kuitenkaan tee maksusta muodollisesti rangaistusta. Rangaistuksia ovat vain rikoslain 6 luvun 1 :ssä sellaisiksi nimetyt, ja vain näitä koskevat rikoslain yleiset käyttösäännöt. Yhtä kaikki esitys herättää periaatteellisia kysymyksiä rikoslain reuna-alueilla tapahtuvasta kehityksestä, jossa seuraamusjärjestelmään sisällytetään tehokkuusvaatimusten paineessa sekamuotoisia maksuja, jotka

HE 77/2005 vp tarvittavan tehoa aikaansaamiseksi määritellään kuuluvaksi rikosoikeuden ulkopuolelle. Käsillä oleva maksu on tästä hyvä esimerkki. Esityksen laatijoita käy kuitenkin kiittäminen siitä, ettei tätä piirrettä ole pyritty erityisemmin peittämään. Esityksessä todetaan suoraan, että tavoitteena on ennaltaehkäisevistä syistä rikosoikeudellista rangaistusta taloudellisesti tuntuvampi seuraamus, joka määrättäisiin rangaistusta yksinkertaisemmassa ja tehokkaammassa menettelyssä (s.7/ii). Keskeisin poikkeama rangaistuksen käyttöperiaatteista on luopuminen syyllisyysperiaatteesta. Vastuu olisi ankaraa. Riittäisi, että päästön todetaan olevan peräisin ao. aluksesta. Ankaraa vastuuta pehmentäisi kohtuullistamissäännös, jossa näyttövelvollisuus kuitenkin olisi maksuvelvollisella. Hänen tulisi näyttää, että päästön syynä oli lähemmin määritelty hätä- tai onnettomuustilanne tai että maksun määrääminen olisi muutoin ilmeisen kohtuutonta. Esitetyn kaltaiselle maksuseuraamukselle on esittää painavat perusteet. Lähinnä pohdittavaksi jää toteuttamistapa, ja se, onko seuraamus siinä määrin rangaistuksen luonteinen, että nyt luotu kiertotie käy rikosoikeuden käyttöperiaatteiden kannalta arveluttavaksi. Valittua menettelyä voidaan puolustaa mm. sillä, että Suomen lainsäädäntöön sisältyy jo nyt eräitä esitetyn ratkaisun kanssa analogisia maksuseuraamuksia. Esityksessä mainitun liikkeenharjoittajan seuraamusmaksun ohella voidaan mainita huomattaviin summiin kohoavat kilpailunrajoitusmaksut. Nyt esitetyn ratkaisun mallina on mitä ilmeisimmin ollut myös Ruotsissa jo käytössä oleva seuraamusmaksua. Ruotsin ratkaisut ovat kaikesta päättäen vaikuttaneet myös lukuisiin esityksen yksityiskohtiin. Ruotsissa huviveneet on kuitenkin rajattu järjestelmän ulkopuolelle, meille tällaista rajausta ei esitetä, vaan pienten päästöjen osalta olisi mahdollista vedota kohtuullistamissäännökseen. Tätä järjestelyä voi arvostella maksun perustavoitteiden ja ratkaisuun

14 sisältyvien periaatteellisten ongelmien kannalta. Kuten esityksessä todetaan, tavoitteena on ennen kaikkea "öljynkuljetusten riskien ja tahallisten öljynpäästöjen vähentäminen" (s.8/1). Huviveneet ovat tältä kannalta marginaalinen ryhmä. Toisaalta nyt luotava ankara vastuu koskee periaatteessa kaikkia: Jokainen moottoriveneilijä olisi siis asemassa, jossa hänen maksettavakseen voidaan muodollisesti määrätä huomattava maksu hänen omatta syyttään. Tästä maksusta voi tosin vapautua, jos osaa näyttää kohtuusperusteet toteen. Tämä mahdollisuus ~ eikä sekään, ettei järjestelmää ole alun alkaen ehkä tarkoitus lainkaan soveltaa huviveneily öihin ei poista perusasetelman pulmallisuutta. Kun kyseessä jo muutenkin on rikosoikeuden periaatteiden puhtauden kannalta pulmallinen rajatapaus, olisi sen soveltamisala syytä rajata vain tarkoitettuun ja aidosti ongelmia aiheuttavaan toimintaan. Huviveneilijöiden aiheuttamiin ympäristöongelmiin päästäneen käsiksi myös jo nyt käytössä olevin rikoslain keinoina. Esityksen perustelut, joiden mukaan maksulla tahdotaan puuttua pieniinkin päästöihin, joissa "ainakin osassa saattaa olla kysymys välinpitämättömyydestä tai huolimattomuudesta" (s. 12/11) ei perustele tarvetta mennä asiassa rikoslain ulkopuolelle. Edellistä isompi pulma on järjestelyn asianmukaisuus kokonaisuudessaan. Onko esitetty malli ainoa mahdollinen, vai olisiko samaan tavoitteeseen päästy rakentamalla sääntelyä vaikkapa nykyisen oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevan mallin sisään? Pohtimatta jää myös esitetyn maksun ja muiden saman sukuisten maksuseuraamusten suhde. Tarve öljynpäästömaksulle lienee kuitenkin niin suuri, ettei uudistusta voi eikä tule tässä tilanteessa viivästyttää periaatteellisilla pohdinnoilla. On kuitenkin ilmeistä, ettei tämä maksuseuraamus jää alallaan ainoaksi. Olisikin jatkossa syytä huolehtia siitä, ettei uusia maksuseuraamuksia sisällytetä lakiin ilman periaatteellisempaa kokoavaa pohdintaa niiden yhteydessä noudatettavasta sääntelymallista ja maksujen suhteesta rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään.

HE 77/2005 vp Merenkulkulaitoksen antama selvitys J ) Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) Meriympäristön suojelukomitea (MEPC) hyväksyi 49. kokouksessaan alusten koneistotilojen pilssiveden separointilaitteis-toa koskevan uuden standardin (IMO Resolution MEPC.107(49)) sekä öljysäiliö-alusten öljyisen painolastiveden separoi nti laitteistoa koskevan uuden standardin (IMO Resolution MEPC. 108(49)), jotka tulivat voimaan 1.1.2005. Tämä tarkoittaa, että kaikki kyseiset laitteet, jotka asennetaan aluksiin 1.1.2005 jälkeen tulee hyväksyttää näiden uusien standardien mukaan. Pilssiveden separointilaitteita käytetään aluksissa erottamaan öljy konehuoneen pohjalle kertyvästä öljyn ja veden seoksesta. Vesi, jonka öljypitoisuuden tulee olla alle 15 miljoonasosaa, voidaan pumpata aluksesta ulos ja öljy tulee kerätä jäteöl-jysäiliöön ja toimittaa satamassa maihin. Uudet laitteet pystyvät erottamaan öljyn vedestä myös siinä tapauksessa, että öljyn ja veden seos on emulsioitunut. Öljyn ja veden emulsio syntyy, jos pilssiveden sekaan on sekoittunut esim. puhdistusaineita. Vanhan IMO- standardin (IMO Resolution MEPC.60(33)) mukaan hyväksytyt laitteet oli testattava vain puhtaan öljyn ja veden seoksille, eikä emulsioituneen öljyn erottamista pilssivedestä vaadittu. Itse separaattorit perustuvat gravitaa-tioperiaatteelle, joten ne eivät pysty erottamaan emulsioitunutta öljyä vedestä, koska emulsioitunut öljy on vettä painavampaa. Emulsio pitää siis ensin hajottaa ja tähän uudet laitteistot pystyvät. Uusien standardien mukaisissa laitteissa tulee olla myös tallennuslaitteista seuraavien tietojen tallentamista varten: päivämäärä, kellonaika ja pilssiveden öljypitoi-suusmittarin ja separaattorin toimintatilan tallennus. Tallennuslaitteiston tulee kyetä tallentamaan nämä tiedot 18 kk:n ajalta. Ko. tiedot tulee myös pystyä esittämään näyttölaitteella tai ne tulee voida tulostaa paperille, kun laitteiden toimintaa koskevia tarkastuksia tehdään. Voidaan siis todeta, että uusissa separointilaitteistoissa on jonkinlainen "musta laatikko", joka rekisteröi ko. laitteistojen kautta tapahtuvia tyhjennyksiä. Vanhoja laitteistoja saa kylläkin edelieen käyttää, joten kestää noin parikymmentä vuotta ennen kuin kaikissa laivoissa on uusien standardien mukaiset laitteistot. Merenkulkulaitoksella ei ole tietoa muista laitteista, joilla öljypäästöjä voitaisiin aluksilla valvoa kansainvälisten määräysten perusteella. Meriturvalllsuusjohtaja Merenkulkuneuvos Paavo Wihuri Merenkulun ylitarkastaja Jorma Kämäräinen VDR ( voyage data recorder) 1 Tarkoitus Matkan tallennus laitteen VDR:n tarkoitus on tallentaa varmasti ja esille tuotavaan muotoon aluksen sijainti, liike, erilaisia tiloja, käskyjä ja ohjauksia siltä ajalta, joka johti ja vaikutti onnettomuuteen. VDR:ään taltioitu tieto on sekä viranomaisia, että varustamoa varten. Tiedot on tarkoitus käyttää jälkikäteen tarkasteltaessa onnettomuuden syitä. 2 Voimaan saattaminen MSC 73 ja MSC 79 kokouksissa on päätetty, että VDR tulee pakolliseksi: matkustaja-aluksille joiden köli on laskettu 1.7.2002 jälkeen - ro-ro matkustaja-aluksille joiden köli on laskettu ennen 1.7.2002, seuraavaan katsastukseen mennessä 1.7.2002 jälkeen muille matkustaja-aluksille kuin ro-ro matkustaja-aluksille joiden köli on laskettu ennen 1.7.2002, oltava 1.1.2004 mennessä

16 - muille kuin matkustaja-aluksille yli 3000 brt joiden köli on laskettu 1.7.2002. lastialuksia 20 000 GT ja yli joiden köli on laskettu ennen 1.7 2002, ensimmäinen kuivatelakointi 1.7 2006-1.7 2010 välisenä aikana - lastialuksia 3 000-20 000 GT joiden köli on laskettu ennen 1.7 2002, ensimmäinen kuivatelakointi 1.7 2007-1.7 2010. 3 Taltiotavat tiedot Suunta Päivämäärä ja aika UTC mukainen päivä ja aika pitää hankkia joko aluksen ulkopuolisesta lähteestä tai laitteen omasta sisäisestä kellosta. Taltioimisen on osoitettava mikä lähde on käytössä. Tallentaminen on oltava siten järjestetty, että kaikki muu tallennettu tieto voidaan tuottaa esille sellaisessa muodossa, että onnettomuuden historia on yksityiskohtaisesti selvillä. Aluksen sijainti Latitudi ja longitudi ja käytössä oleva koordinaatio järjestelmä pitää saadaan elektroniselta paikannusjärjestelmältä (EPFS). Kun tallennetut tiedot tuotetaan esille, on oltava mahdollisuus tunnistaa EPFS laite ja sen tila. Nopeus Nopeus veden suhteen tai pohjan suhteen ja tieto kummasta on kyse, tuotettuna aluksen nopeuden ja matkan mittalaitteesta. (2-komponentti lokista molemmat tiedot). Otettu aluksen kompassista. Ohjaamon äänet Yhdellä tai useammalla mikrofonilla jotka on asennettu ohjaamoon siten, että keskustelut ohjailupaikalla, tutkan ääressä, kantapöydän ääressä, ym. _on riittävästi taltioitu. Mikrofonit on mahdollisuuksien mukaan myös asennettava siten, että ohjaamossa esiintyvä sisäinen puhelinliikenne ja kaiutinlaitoksen ääni ja äänihälytykset voidaan taltioida. Radioliikenne Aluksen operointiin liittyvien VHF puheliikenne pitää taltioida (molempiin suuntiin). (Jos vain yhdestä, niin siitä joka on operointi VHF). Tutkatieto, näyttö Tämä tarkoittaa sen tyyppistä tietosignaalia joka sisältää kaikki taltioimishetkellä käytössä olevan pää tutkan tietoja joita sillä hetkellä on kuvaruudussa. Tämä tarkoittaa kaikkia renkaita tai merkkejä, suuntima merkkejä, elektronisia plottaus symboleja, tutka karttoja, mitä tahansa SENC osia tai muita elektronisia karttoja tai muita valittuja karttoja, matkasuunnitelmia, navigointi tietoja, navigointi hälytyksiä ja tutkan tila tietoja jotka on kuvaruudulla. Tallentaminen pitää tapahtua siten, että tietojen esille tuominen esittää juuri sitä tutkan näyttöä joka tallentamishetkellä oli vallitseva. Tiedot voidaan tuoda esille tiivistetysti mikäli VDRrn toiminta sitä vaatii. Kaikuluotain Tähän sisältyy kölin alla oleva syvyys, sekä käytössä oleva skaala, ja muita tilaa ilmaisevia tietoja jos niitä on. Pää hälytykset Tähän sisältyy kaikki ohjaamon pakolliset hälytykset Peräsimelle annetut ja toteutuneet käskyt Konekäskyt ja toteutuneet käskyt Tähän sisältyy konetelegrammin asento tai suoraan koneelle/potkurille annettu käsky ja niistä takaisin saatuja toteutuneita tietoja jos on käytettävissä, sekä eteen/taakse tiedot. Keula- ja peräohjailupotkurin tila tiedot jos on asennettu.

Rungon aukkojen tiedot HE 77/2005 vp

18 Tähän sisältyy kaikki ne pakolliset tiedot jotka on oltava ohjaamossa esitettynä. Vesitiiviit ja palo-ovet Tähän sisältyy kaikki ne pakolliset tiedot jotka on oltava ohjaamossa esitettynä. (VT-ovista auki/kiinni ja palo-ovista vain kiinni ovat pakollisia) Kiihtyvyys ja rungon rasitukset Mikäli alukseen on asennettu rungon jännitystiloja valvova laitteisto, niin kaikki se tieto mikä on valittu tarkkailtavaksi on taltioitava. Tuulen nopeus ja suunta Oltava käytettävissä jos alukseen on asennettu sopivat anturit. Laati Leif Katz: 14.11.2001

LaVL 21/2005 vp HE 77/2005 vp Luonnos 8.11.2005 LAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 21/2005 vp Hallituksen esitys laeiksi aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta Ympäristövaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 14 päivänä kesäkuuta 2005 lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta (HE 77/2005 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi ympäristövaliokuntaan samalla määrännyt, että lakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto ympäristövaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist, oikeusministeriö - lainsäädäntöneuvos Pertti Normia, Rajavartiolaitos - hallitusneuvos Minna Kivimäki, liikenne- ja viestintäministeriö - hallitusneuvos Ulla Kaarikivi-Laine, ympäristöministeriö - käräjätuomari Björn Hellman, Helsingin käräjäoikeus. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet - professori Juha Lappalainen HE 77/2005 vp Versio 0.1

20 LaVL 21/2005 vp HE 77/2005 vp dosentti Tapio Lappi-Seppälä. Viitetieto Valiokunnalla on lausuntoaan laatiessaan ollut käytettävissä perustuslakivaliokunnan hallituksen esityksestä antama lausunto PeVL 32/2005 vp. HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annettuun lakiin lisättäväksi uusi 2 a luku öljypäästömaksusta. Öljypäästömaksu määrättäisiin hallinnollisena seuraamuksena öljyn tai öljypitoisen seoksen päästökiellon rikkomisesta sisäisillä aluevesillä, aluemerellä tai Suomen talousvyöhykkeellä. Päästöstä olisi oltava objektiivista näyttöä, mutta muuten maksu määrättäisiin tahallisuudesta tai tuottamuksesta riippumatta. Määrältään ja vaikutuksiltaan vähäisestä päästöstä maksua ei määrättäisi. Maksu määrättäisiin aluksen omistajalle tai laivanisännälle, ja sen suuruus määräytyisi taulukon mukaan päästön määrän ja aluksen koon perusteella. Maksu voitaisiin jättää määräämättä tai sitä voitaisiin alentaa, jos maksuvelvollinen osoittaa, että maksun määrääminen olisi hätä- tai onnettomuustilanteeseen liittyvästä tai siihen rinnastettavasta syystä ilmeisen kohtuutonta. Öljypäästömaksua ei voitaisi määrätä sille, joka on lainvoimaisesti tuomittu rangaistukseen kyseisestä öljypäästöstä. Öljypäästömaksun määräisi rajavartiolaitos. Alus voitaisiin pysäyttää maksusaatavan turvaamiseksi enintään 14 päivän ajaksi. Muutosta haettaisiin valittamalla Helsingin käräjäoikeudessa toimivaan merioikeuteen. Asian käsittelystä olisi omat erityissäännöksensä ja lisäksi olisi soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetään. Öljypäästömaksua ei voitaisi määrätä, kun päästöstä on kulunut kolme vuotta. Maksupäätös pantaisiin täytäntöön sen jäikeen, kun se on tullut lainvoimaiseksi. Öljypäästömaksua koskevan päätöksen täytäntöönpanosta huolehtisi oikeusrekisterikeskus. Esitykseen sisältyy lisäksi ehdotus sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 :n muuttamisesta. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin neljän kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Lausunnon rajaus

21 LaVL 21/2005 vp HE 77/2005 vp Lakivaliokunta on toimialansa mukaisesti tarkastellut lakiehdotuksia lähinnä oikeusturvan toteutumisen kannalta pitäen silmällä erityisesti ehdotettuja menettelysäännöksiä. Valiokunnalla ei ole huomauttamista esitykseen sisältyvästä 2. lakiehdotuksesta. Yleistä Hallituksen esityksen sisältämän 1. lakiehdotuksen mukaista öljypäästömaksua luonnehditaan esityksen perusteluissa (s. 7/II) hallinnolliseksi maksuksi, joka muodostaa rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksena päästökieltoa rikottaessa. Öljypäästö-maksu on näin ollen uusi lisä oikeusjärjestykseen jo nykyisin sisältyvien erilaisten hallinnollisten seuraamusten joukkoon. Ne ovat keskenään varsin erilaisia vaihdellen pysäköintivirhemaksusta tai ylikuormamaksusta aina erittäin tuntuviin kilpailunrikkomis-maksuihin, joita määrätään kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992) nojalla. Valiokunta toteaa, että hallinnollisia seuraamuksia ei lainvalmisteluyhteyksissä ole tarkasteltu yhtenä kokonaisuutena eikä esimerkiksi niiden suhdetta rikosoikeudelliseen järjestelmään ole periaatteelliselta kannalta selvitetty. Valiokunnan mielestä ei ole aivan ongelmatonta, että tehokkuuden nimissä oikeusjärjestykseen tuodaan uusia hallinnollisia seuraamuksia pohtimatta, millaisia yleisiä edellytyksiä niiden käyttöön ottamiselle olisi asetettava. Hallinnollisten seuraamusten käyttäminen rangaistusluonteisesti voi valiokunnan näkemyksen mukaan olla saavutettavasta tehokkuudesta huolimatta myös pulmallista sikäli, että tällöin tietynlaisen toiminnan sanktiointi ei menettelyllises-ti ole niiden erityisten oikeusturvatakeiden piirissä, joita rikosoikeudellinen järjestelmä tarjoaa rikoksesta epäillylle. Valiokunnan mielestä öljypäästömaksua koskevassa lakiehdotuksessa on kuitenkin huolellisesti ja monipuolisesti pyritty ottamaan huomioon oikeusturvaan liittyvät näkökohdat. Samalla tämä on tosin johtanut siihen, että ehdotus muodostaa erikoisen kokonaisuuden, jossa perusluonteeltaan hallinnollista öljypäästömaksua käytetään rangaistusluonteisesti ja jossa maksua koskevat valitusasiat käsitellään hallintotuomioistuinten sijasta yleisen lainkäytön tuomioistuinlinjassa. Merkillepantavaa on myös se, että 19 m :n 1 momentin mukaan tällaisen asian käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetään. Kokonaisuutena arvioiden ehdotettu sääntely on lakivaliokunnan mielestä oikeusturvan kannalta riittävää. Periaatteelliselta kannalta valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että oikeusministeriössä sopivassa yhteydessä arvioidaan yleisesti hallinnollisten seuraamusten käyttöön ottamiseen liittyviä kysymyksiä. Yksityiskohtaisia huomautuksia 1. lakiehdotuksen soveltamisala. Öljypäästömaksun keskeinen tausta-ajatus on Itämeren suojelun tehostaminen ottamalla käyttöön tuntuva, ennaltaehkäisevä seuraamusjärjestelmä. Maksulla on

22 LaVL 21/2005 vp HE 77/2005 vp (s. 8/1) ennen kaikkea öljykuljetusten riskien ja tahallisten öljypäästöjen vähentämiseen tähtääviä tavoitteita. Lain keskeiseen tavoitteeseen nähden sen soveltamisalaa voidaan pitää jossain määrin laajana, kun maksusääntelyn ulkopuolelle ei rajata mitään alustyyppiä, ei siis myöskään pieniä huviveneitä. Tosin lain laajaa soveltamisalaa on tältä osin omiaan tasapainottamaan se 19 b :stä ilmi käyvä seikka, että määrältään ja vaikutuksiltaan vähäisistä päästöistä maksua ei määrätä. Lakivaliokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan huomiota kuitenkin siihen, että lain soveltamisalaa voidaan toisaalta pitää tietyssä mielessä myös suppeana. Esityksen yleisperusteluista (s. 10/11) käy nimittäin ilmi, että suomalaisille aluksille ei voida määrätä laissa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta silloin, kun niistä aiheutuu kielletty öljypäästö Suomen aluevesien ja Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella. Vaikka ratkaisua epäilemättä puoltavat tällaisten asioiden selvittämiseen ja maksun määräämiseen liittyvät käytännön näkökohdat, se ei lakivaliokunnan mielestä ole täysin linjassa lain merensuojelullisten tavoitteiden kanssa. Tällaista rajausta ei myöskään ole tehty Ruotsin vastaavassa lainsäädännössä. 19 e. Pykälän 2 momentin mukaan öljypäästömaksun määränneen viranomaisen on hakemuksesta poistettava maksu, jos se, jolle on määrätty öljypäästömaksu, myöhemmin tuomitaan rangaistukseen samasta öljypäästöstä. Säännöksen sanamuoto on valiokunnan mielestä ongelmallinen, koska se synnyttää vaikutelman, jonka mukaan rajavartiolaitos voisi poistaa tuomioistuimen päätöksen öljypäästömaksun määräämisestä. Tällainen taas ei voi tulla kyseeseen muun muassa tuomioistuinten riippumattomuuteen liittyvien näkökohtien vuoksi (vrt. PeVL 35/2005 vp). Säännöksestä ei toisaalta myöskään käy ilmi se perusteluissa (s. 23/11) mainittu seikka, että maksun poistamisen edellytyksenä on rikostuomion lainvoimaisuus. Edellä mainituista syistä säännöstä on lakivaliokunnan mielestä syytä tarkistaa siten, että siinä jo sanonnallisestikin säädetään rajavartiolaitoksen velvollisuudesta määrätä maksu palautettavaksi, jos maksuvelvollinen on lainvoimaisesti tuomittu rangaistukseen samasta päätöstä. Jos maksua ei silloin ole vielä suoritettu, maksupäätöksen täytäntöönpano on peruutettava. Lakivaliokunta esittää, että 19 e :n 2 momentti muutetaan kuulumaan esimerkiksi seuraavasti: "Öljypäästömaksun määränneen viranomaisen on hakemuksesta määrättävä maksu palautettavaksi, jos maksuvelvollinen on myöhemmin lainvoimaisesti tuomittu rangaistukseen samasta öljypäästöstä. Jos

23 LaVL 21/2005 vp HE 77/2005 vp maksua ei tällöin ole vielä suoritettu, maksupäätöksen täytäntöönpano on peruutettava. " 19 g. Pykälässä säädetään mahdollisuudesta maksusaatavan turvaamiseksi pysäyttää alus ja asettaa matkan jatkamisen ehdoksi, että rajavartiolaitokselle asetetaan riittävä ra-havakuus. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että pykälän 2 momentin perusteluissa ei oteta kantaa siihen, miten pitkään säännöksen mukainen pysäyttämismahdol-lisuus on olemassa. Siksi lakivaliokunta toteaa käsityksenään, että maksupäätöksen jälkeen pysäyttämiseen voidaan maksusaatavan turvaamiseksi ryhtyä aina siihen asti, kun maksu on kokonaisuudessaan tullut suoritetuksi tai kun maksua ei voida vanhentumisen vuoksi enää periä. Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan pysäyttämispäätöstä ja vakuuden asettamispäätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan pitänyt muun muassa oikeusturvasyistä tarpeellisena säännöksen täydentämistä siten, että mainittuja päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan ja esittää, että 19 g :n ensimmäinen virke muutetaan kuulumaan esimerkiksi seuraavasti: "Pysäyttämispäätöstä ja vakuuden asettamispäätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusta käsittelevä tuomioistuin toisin määrää." 19 l, Pykälässä säädetään valituksen tekemisestä Helsingin käräjäoikeudessa toimivaan merioikeuteen. Sen 1 momentin mukaan valitus on tehtävä kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä, kun päätös valitusosoituksineen on annettu maksuvelvolliselle tiedoksi. Lain soveltamisalan perusteella on selvää, että öljypäästömaksu tulee varsin usein kohdistumaan ulkomaalaisen aluksen omistajaan tai laivanisäntään. Tällöin 30 päivän määräaika valituksen tekemiselle merioikeuteen voi osoittautua liian lyhyeksi ottaen huomioon erityisesti sen, että sen tekeminen käytännössä edellyttää esimerkiksi yhteyden ottamista suomalaiseen asianajajaan ja neuvottelemista hänen kanssaan. Tähän nähden lakivaliokunta esittää, että määräajaksi valituksen tekemiselle säädetään 19 l :n 1 momentissa 60 päivää. 19 m. Pykälässä säädetään menettelystä, jota merioikeudessa on noudatettava valitusasiaa siellä käsiteltäessä. Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiolaitoksen tulee näyttää toteen sellaiset tarpeelliset seikat, jotka ovat olleet perusteena öljypäästömaksun määräämiselle. Merioikeuden on puolestaan huolehdittava siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Esityksen perusteluissa (s. 28/11) katsotaan velvollisuuden perusteelliseen käsittelyyn tarkoittavan muun muassa sitä, että tuomioistuin on "oikeutettu oma-aloitteisesti hankkimaan