Kaakkois-Suomen ympäristökeskus

Osaraportti 2 67070533 28.1.2009 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Kymenlaakson maakunnallinen vesihuollon kehittämissuunnitelma Osaraportti 2 Suunnitelmavaihtoehdot

i Sivu Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 1 2 VAIHTOEHTOJEN MUODOSTAMINEN JA VERTAILUPERUSTEET... 2 2.1 Vaihtoehtojen muodostamisperusteet... 2 2.2 Suunnittelu- ja mitoitusperusteet... 3 2.3 Vaihtoehtojen vertailuperusteet... 5 2.4 Kustannusvertailun perusteet... 5 3 VEDENHANKINNAN VAIHTOEHDOT... 7 3.1 Kymenlaakson pohjavesivarat... 7 3.2 Vedenhankinnan vaihtoehdot... 9 3.2.1 Vaihtoehto 1, Nykytilanne + lähellä olevien pohjavesivarojen käyttöönotto... 9 3.2.2 Vaihtoehto 2, Selänpään pohjavesivarojen käyttöönotto... 22 3.3 Vedenhankinnan vaihtoehtojen vertailu... 25 4 VIEMÄRÖINNIN JA JÄTEVEDENKÄSITTELYN VAIHTOEHDOT... 30 4.1 Vaihtoehto 1, osittainen yhteiskäsittely teollisuuden kanssa... 30 4.1.1 Vaihtoehdon 1 yleiskuvaus... 30 4.1.2 Pohjois-Kymenlaakso... 31 4.1.3 Etelä-Kymenlaakso... 36 4.2 Vaihtoehto 2, keskitetty jätevesien käsittely Kotkassa ja Kouvolassa... 39 4.2.1 Vaihtoehdon 2 yleiskuvaus... 39 4.2.2 Pohjois-Kymenlaakso... 41 4.2.3 Etelä-Kymenlaakso... 44 4.3 Vaihtoehto 3, yhteiskäsittely Kotkassa... 44 4.4 Vaihtoehtojen vertailu... 47 5 LIETTEENKÄSITTELY... 52 5.1 Lietteenkäsittelyn vaihtoehdot... 52 5.2 Lietteen määrä ja laatu... 53 5.3 Vaihtoehtojen vertailu... 54 Liite 1 Liite 2 Pohjavesialueet kunnittain ja käytössä olevat kuntien / vesihuoltolaitosten vedenottamot Putkilinjojen yksikkökustannukset Liitekartta 1 Pohjavesialueet ja suojelualueet Liitekartta 2 Vedenhankinnan kehittämisvaihtoehto 1 Liitekartta 3 Vedenhankinnan kehittämisvaihtoehto 2

Sivu 1 KYMENLAAKSON MAAKUNNALLINEN VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA OSARAPORTTI 2: SUUNNITELMAVAIHTOEHDOT 1 JOHDANTO Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, alueen kunnat ja vesihuoltolaitokset ovat yhteistyössä päättäneet tilata maakunnallisen vesihuollon kehittämissuunnitelman Kymenlaakson alueelle. Edellinen kehittämissuunnitelma valmistui vuonna 1997 ja käsitteli pelkästään vedenhankinnan kehittämisvaihtoehtoja. Tämän suunnitelman tarkoituksena on selvittää järkevät vaihtoehdot parhaimman ja kokonaistaloudellisesti edullisimman ratkaisun löytämiseksi seudun vesihuollon kehittämiseksi. Kaakkois-Suomen alueella kehittäminen merkitsee vedenhankinnan osalta etenkin alueellisen yhteistyön lisäämistä ja kunnallisten vesihuoltoverkkojen yhdistämistä. Jätevesien käsittelyn ja lietteenkäsittelyn osalta tavoitteena on selvittää käsittelyn keskittämismahdollisuudet, jotta laitosten ylläpito, käytönvalvonta, mittaukset ja hälytysvalvonta saataisiin tehokkaammaksi. Suunnittelualueen kuntarakenne tulee muuttumaan jo lähitulevaisuudessa, kun Pohjois- Kymenlaakson 6 kuntaa yhdistyvät vuoden 2009 alussa muodostaen uuden Kouvolan kaupungin. Kuntien yhdistymisellä on vaikutusta myös vesihuoltolaitosten organisaatiorakenteeseen. Koska suunnittelualueen kunnat ovat käynnistäneet erillisiä selvityksiä vesihuollon organisaatioiden kehittämiseksi, tässä kehittämissuunnitelmassa keskitytään vesihuollon teknisiin ratkaisuihin. Kehittämissuunnitelman keskeisenä tavoitteena on esittää tarvittavat pitkäntähtäimen toimenpiteet vedenhankinnan, viemäröinnin, jätevedenkäsittelyn ja lietteenkäsittelyn järjestämiseksi. Kehittämissuunnitelman painopistealueita ovat: Poikkeusolojen vedenhankinnan turvaaminen (varavedenotto ja yhdysjohdot) Jätevesien yhteiskäsittely; tarkastellaan nykyisten käytössä olevien jätevedenpuhdistamoiden määrän vähentämismahdollisuuksia Laitosten toimintavarmuuden turvaaminen Haja-asutusalueiden vesihuollon parantaminen; haja-asutuksen vesihuollon suunnittelukysymykset käsitellään siltä osin kuin niillä on yhtymäkohtia taajamien vesihuoltoon (erityisesti toiminta-alueiden reuna-alueet) Osuuskuntien toiminnan varmistaminen Kehittämissuunnitelmassa esitetyt tiedot perustuvat aikaisempiin suunnitelmiin ja selvityksiin, mm. kuntakohtaisiin vesihuollon kehittämissuunnitelmiin ja vesihuoltolaitosten toimintakertomuksiin vuodelta 2006. Tärkeää tietoa vesihuollon nykytilanteesta ja ongelmista sekä kehittämistarpeista ja tavoitteista saatiin kuntakeskusteluissa, jotka konsultti kävi kaikkien suunnittelualueen vesihuoltolaitosten edustajien kanssa. Tämä osaraportti 2 sisältää vedenhankinnan ja johtamisen, jätevesien johtamisen ja käsittelyn sekä lietteenkäsittelyn vaihtoehtojen tarkastelun. Perusselvitykset, ennusteet ja tavoitteet on esitetty osaraportissa 1.

Sivu 2 2 VAIHTOEHTOJEN MUODOSTAMINEN JA VERTAILUPERUSTEET 2.1 Vaihtoehtojen muodostamisperusteet Suunnitteluvaihtoehdot on muodostettu kehittämissuunnitelmalle määriteltyjen tavoitteiden perusteella. Tarkasteltavista vedenhankinnan, jätevedenkäsittelyn ja lietteenkäsittelyn vaihtoehdoista on keskusteltu ja sovittu hankeryhmän ja projektiryhmän kokouksissa. Vedenhankinta ja jakelu Strategiset tavoitteet vedenhankinnan- ja jakelun osalta ovat: Talousveden ja vesivarojen laadun ja määrän turvaaminen Vesijohtoverkoston laskuttamattoman veden vähentäminen (vesihuoltolaitosten tavoite) Toimintavarmuuden parantaminen, kunnossapidon keskittäminen Verkostojen hallittu saneeraus ja käyttöomaisuuden hallinta Poikkeustilanteiden vesihuollon turvaaminen Liittymisasteen nostaminen, toiminta-alueiden reuna-alueiden liittäminen verkostoon Haja-asutusalueiden vesihuollon parantaminen; haja-asutuksen vesihuollon suunnittelukysymykset käsitellään siltä osin kuin niillä on yhtymäkohtia taajamien vesihuoltoon (erityisesti toiminta-alueiden reuna-alueet) Vesilaitosten ja vesiosuuskuntien välisen yhteistyön periaatteiden määrittelyn kehittäminen Vedenhankinnan osalta tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja: Nykytilanne + täydennys läheltä saatavilla pohjavesivaroilla Selvitetään Selänpään pohjavesivarojen käyttöönottoa Tarkastellaan poikkeustilanteita, joissa joku päävedenottamo on pois käytöstä Viemäröinti, jätevedenkäsittely ja lietteenkäsittely Strategiset tavoitteet viemäröinnin, jätevedenkäsittelyn ja lietteenkäsittelyn osalta ovat: Jätevedenpuhdistamoiden lupaehtojen täyttyminen Ohijuoksutusten minimointi ja hallinta Viemäriverkoston vuotovesien vähentäminen (vesihuoltolaitosten tavoite) Jäteveden ja lietteenkäsittelyn yhteiskäsittelymahdollisuuksien selvittäminen Toimintavarmuuden parantaminen, kunnossapidon keskittäminen Verkostojen hallittu saneeraus ja käyttöomaisuuden hallinta Liittymisasteen nostaminen, toiminta-alueiden reuna-alueiden liittäminen verkostoon Haja-asutusalueiden vesihuollon parantaminen; haja-asutuksen vesihuollon suunnittelukysymykset käsitellään siltä osin kuin niillä on yhtymäkohtia taajamien vesihuoltoon (erityisesti toiminta-alueiden reuna-alueet)

Sivu 3 Muita tavoitteita ovat lisäksi: Ympäristönsuojelulliset tavoitteet: Pohjavesialueiden suojelu Vesistöjen käyttötavoitteiden säilyttäminen Kuntien välinen yhteistyö, jätevesien käsittelyn keskittäminen Käyttöomaisuuden hallinta Jätevedenpuhdistusta on jo keskitetty Kymenlaakson alueella ja toiminnassa on nykyisin kahdeksan kunnallista jätevedenpuhdistamoa sekä muutama pienpuhdistamo. Kouvolan Mäkikylän jätevedenpuhdistamolla ja Kuusankosken Akanojan puhdistamolla puhdistetaan myös naapurikuntien jätevesiä. Pyhtään jätevedet johdetaan Kotkaan ja Virolahden jätevedet johdetaan Haminaan käsiteltäväksi. Suunnitteilla ja rakenteilla on lisäksi uusia kuntien välisiä siirtoviemäreitä, joiden valmistumisen jälkeen kaikki Etelä- Kymenlaakson kunnalliset jätevedet sekä Anjalankosken jätevedet tullaan käsittelemään Mussalon puhdistamolla Kotkassa. Jätevedenkäsittelyn osalta tarkasteluun otetaan seuraavat vaihtoehdot: Kuusankosken jätevedet johdetaan UPM Kymmenen puhdistamolle, Kouvolan puhdistamoa saneerataan ja Etelä-Kymenlaakson jätevedet käsitellään Mussalossa käynnissä olevan suunnitelman mukaisesti. Kuusankosken jätevedet johdetaan Kouvolan puhdistamolle, jota saneerataan ja Etelä-Kymenlaakson jätevedet käsitellään Mussalossa käynnissä olevan suunnitelman mukaisesti. Kaikki Kymenlaakson yhdyskuntien jätevedet johdetaan Kotkaan. Lietteenkäsittelyn osalta kehittämissuunnitelmassa referoidaan raportissa Lietteiden ja biojätteiden käsittelymenetelmien vertailu, Maa ja Vesi Oy, 2.12.2005 esitettyjä vaihtoehtoja soveltuvin osin. 2.2 Suunnittelu- ja mitoitusperusteet Vedenhankinnan suunnitteluperusteena on varmistaa vedenottamoiden ja käsittelylaitosten kapasiteetin riittävyys normaaliolosuhteissa vuoden 2030 ennustetilanteessa. Lisäksi tarkastellaan poikkeustilanteita, joissa kunnan/vesilaitoksen päävedenottamo joudutaan sulkemaan. Lähtökohtana on että taajamien vedenhankinta pysytään järjestämään myös poikkeustilanteissa. Vedenottamoiden ja käsittelylaitosten mitoituksen lähtökohtana on maksimivuorokausikulutus. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen HERTTA-tietokannassa ylläpitämässä aineistossa on esitetty arviot pohjavesialueiden antoisuudesta (ovat teoreettisia arvioita). Pohjavesialueiden antoisuutena käytetään näitä arvioita silloin kun muuta tarkempaa tietoa ei ole. Jätevedenpuhdistamoille käytetään kullekin puhdistamolle tällä hetkellä tiedossa olevia puhdistusvaatimuksia vesipuitedirektiivin periaatteiden mukaisesti. Kotkan Mussalon puhdistamon uudet lupaehdot tulevat voimaan 1.1.2009 alkaen, sen jälkeen on jätettävä uusi ympäristölupahakemus vuonna 2015. Kouvolan ja Kuusankosken puhdistamoiden uudet lupaehdot tulevat voimaan 1.1.2012 alkaen. Lähtökohtana on kokonaistypenpois-

Sivu 4 to kaikilla puhdistamoilla. Kokonaistyppipitoisuus saa olla enintään 20 mg/l, kun puhdistamon biologisen puhdistusprosessin lämpötila on vähintään 12 C. Puhdistamon kokonaistypen poiston tavoitteena on vuosikeskiarvona määritettävä 70 %:n poistoteho, joka lasketaan puhdistamolle tulevan ja lähtevän kokonaistypen perusteella. Esitetyt tavoitteet tarkoittavat seuraavien vaatimusten täyttämistä vuoden 2030 ennustetussa kuormitustilanteessa. Taulukko 2.1 Jätevedenpuhdistamoiden mitoitusperusteet Parametri Jätevedenpuhdistamoiden mitoituksessa käytettävät puhdistusvaatimukset Kotkan Mussalon puhdistamo (lupaehdot 1.1.2009 lähtien) Jätevedenpuhdistamoiden mitoituksessa käytettävät puhdistusvaatimukset Kouvolan ja Kuusankosken puhdistamot (lupaehdot 1.1.2012 lähtien) BOD 7ATU < 20 mg O 2 /l < 10 mg O 2 /l > 90 % > 90 % COD Cr < 125 mg/l < 125 mg/l > 75 % > 75 % Kiintoaine < 35 mg/l < 35 mg/l > 90 % > 90 % Fosfori < 0,8 mg/l < 0,5 mg/l > 90 % > 90 % Typpi 20 mg/l, kun T > 12 C 20 mg/l, kun T > 12 C Haminan Nuutniemen sekä Anjalankosken Halkoniemen ja Huhdanniemen jätevedenpuhdistamoita käytetään vain ohitusvesien käsittelyyn sen jälkeen kun Hamina Kotka ja Anjalankoski - Kotka siirtoviemärit otetaan käyttöön (Ympäristöluvan tarkistus 12.10.2007, Anjalankoski). Vesijohto- ja viemärilinjojen mitoitus Vesijohtolinjat mitoitetaan vuoden 2030 arvioidun suurimman vuorokausikulutuksen mukaan. Tunnittaisen vedenkulutuksen tasauksen oletetaan tapahtuvan jakelualueella. Poikkeus- ja häiriötilanteita tarkastellaan erikseen. Siirtoviemäreiden ja jätevedenpumppaamoiden mitoituksen perusteena käytetään vuoden 2030 arvioitua suurinta tuntivirtaamaa. Maksimivirtausnopeutena viemäreissä käytetään 1 m/s. Johtolinjojen ja pumppaamoiden sijoitus ja putkipituudet arvioidaan karttatarkastelun perusteella.

Sivu 5 2.3 Vaihtoehtojen vertailuperusteet Vaihtoehtoja vertaillaan kustannusten osalta (vaihtoehtojen väliset merkittävät kustannuserot), sekä arvioidaan kunkin vaihtoehdon tarjoama palvelu- ja laatutaso konsultin ja tilaajan yhteisesti määrittelemien arviointikiriteerien perusteella. Erityisesti arvioidaan käyttövarmuutta ja mukautuvuutta erilaisiin tilanteisiin, myös poikkeus- ja häiriötilanteisiin. Vedenhankinnan ja jätevesien johtamisen ja käsittelyn vaihtoehtojen vertailussa on sovittu käytettäväksi seuraavia kriteerejä: Työlle määriteltyjen strategisten tavoitteiden toteutuminen eri vaihtoehdoissa Keskeiset taloudelliset vaikutukset Vaikutukset laitosten tekniseen toimintaan Vaikutukset käsittelylaitosten määrään, teknisiin toteutuksiin ja toimintaalueeseen Vaikutukset riskienhallintaan Kriisi- ja poikkeusolosuhteiden järjestelyt Merkittävimmät tekniset riskit Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen Ympäristövaikutukset ja luonnonsuojelulliset näkökohdat (Luonnonsuojelualueet, NATURA-alueet ym.); suunnitteluun sovelletaan SOVA-lain 3 :n yleistä vaatimusta ympäristövaikutusten selvittämisestä. Tämä tarkoittaa, että suunnitelmasta vastaavan viranomaisen on oltava selvillä suunnitelman vaikutuksista ympäristöön. Varsinaista SOVA-menettelyn mukaista ympäristöarviointia ei tehdä. 2.4 Kustannusvertailun perusteet Kustannusvertailussa arvioidaan vaihtoehtojen väliset merkittävät kustannuserot. Vaihtoehdot on mitoitettu karkeasti kustannusvertailua varten. Kustannusarvioiden tarkkuustaso palvelee vaihtoehtojen vertailua, eivätkä arvioidut kustannukset ole hankkeiden lopullisia investointikustannuksia. Vesijohdoille ja viemäreille on laadittu vertailua varten yksikköhintaluettelo, jossa on maarakennuksen osalta käytetty eri kalleusluokkia erityyppisille alueille: keskusta-alue (A), taajama-alue (B), vaikeasti rakennettava haja-asutusalue (C) ja helposti rakennettava haja-asutusalue (D). Paineviemäreille ja vesijohdoille on käytetty samoja yksikköhintoja. Hinnat perustuvat vuoden 2007 hintatasoon (ALV = 0%). Kustannusten arvioinnissa suunniteltujen johtolinjojen maaperäolosuhteet arvioidaan karkeasti karttatarkastelun perusteella. Yksikköhinnat on esitetty liitteessä 2. Paineenkorotusasemien ja jätevedenpumppaamoiden investointikustannusten arvioinnissa on käytetty seuraavia kustannuksia, joiden perusteella välikokojen kustannukset on interpoloitu (ALV = 0%). Paineenkorotuspumppaamoiden investointikustannusten arvioinnissa on käytetty jakoa, jossa alle 500 m 3 /h ovat pakettipumppaamoita ja sen ylittävät paikalla rakennettuja.

Kapasiteetti (m 3 /h) Paineenkorotuspumppaamo ( /kpl) 10 25 000 50 50 000 100 65 000 200 90 000 500 220 000 800 320 000 1000 380 000 Sivu 6 Jätevedenpumppaamoiden investointikustannusten arvioinnissa on käytetty jakoa, jossa alle 450 m 3 /h ovat pakettipumppaamoita ja sen ylittävät paikalla rakennettuja, kuivaasenteisilla pumpuilla varustettuja pumppaamoita. Kapasiteetti (m 3 /h) Jätevedenpumppaamo ( /kpl) 10 Paketti pmo. 15 000 50 25 000 100 45 000 200 70 000 300 130 000 450 200 000 600 Paikalla rak.pmo. 320 000 800 370 000 1000 450 000 Pohjavedenottamoiden, tekopohjavesilaitosten ja jätevedenpuhdistamoiden investointikustannukset on arvioitu tapauskohtaisesti kapasiteetin ja käsittelytarpeen perusteella.

Sivu 7 3 VEDENHANKINNAN VAIHTOEHDOT 3.1 Kymenlaakson pohjavesivarat Kymenlaakson alueella on muutamia merkittäviä I luokan pohjavesialueita. Valkealan keskiosassa sijaitsee Selänpään alue. Sen itäpuolella on Vekaranjärven (I-luokka), Tuohikotin (I-luokka) ja Kuoppakankaan (II-luokka) pohjavesialueet. Valkealan eteläosassa on Utin/Haimilan pohjavesialue. Iitin länsiosissa on Vuolenkosken pohjavesialue ja sen naapurikunnassa Nastolassa on myös pohjavesialueita. Eri puolilla Kymenlaaksoa on lisäksi lukuisia pieniä I ja II-luokan pohjavesialueita. Liitteessä 1 on esitetty Kymenlaakson pohjavesialueet kunnittain ja käytössä olevat vedenottamot. Pohjavesialueiden tiedot on otettu HERTTA-tietokannasta. Pohjavesialueet ja vedenottamot on esitetty kuvassa 3.1 ja liitekartassa 1. Kuva 3.1 Kymenlaakson pohjavesialueet ja vedenottamot

Sivu 8 Selänpään pohjavesialue (0590901A) sijaitsee Valkealassa, noin 20 km Valkealan kirkonkylästä pohjoiseen. Selänpäänkangas kuuluu II Salpausselkään. Alueen kokonaispinta-ala on 24,2 km 2 ja pohjavesikortissa esitetty arvioitu antoisuus on 20 000 m 3 /d. Myöhempien tutkimusten perusteella on arvioitu, että alueelta voidaan ottaa jatkuvasti 12 000 15 000 m 3 /d. Selänpään alue on 70 %:sti metsätalousvaltaista aluetta. Riskitekijöitä ovat ampumarata, huoltoasema, vanha kaatopaikka ja lentokenttä. Merkittävin tieyhteys Vuohijärven kylään ja sieltä Kalson tehtaalle, mikä aiheuttaa jonkin verran raskasta liikennettä. Alueen länsireunalla kulkee Kouvolan ja Mikkelin välinen rautatie. Okanniemen pohjavesialue (0590935) ja vedenottamo sijaitsee Selänpään pohjoispuolella. Selänpään veden käyttämistä koko Kymenlaakson alueen vedenhankinnassa on tutkittu paljon aikaisemmissa selvityksissä. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on teettänyt Selänpäänkankaan täydentävät pohjavesitutkimukset (Maa ja Vesi Oy, 2000) ja Selänpäänkankaan pohjavesimallinnuksen (Maa ja Vesi Oy, 2000) sekä Selänpään vesihankkeen yleissuunnitelman (Maa ja Vesi Oy, 2000) ja pohjavesialueen suojelusuunnitelman (Maa ja Vesi Oy, 2001). Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on itse tehnyt selvityksen Luonnonpohjavesien hyödyntäminen vedenhankinnassa Kymenlaakson alueella (2003), missä käsitellään myös Selänpään pohjavesivarojen käyttöönottoa. Selänpään itäpuolella Vekaranjärven ja Tuohikotin lähistöllä on runsaasti II- luokan pohjavesialueita: Selänpään B-alue (II-luokkaan kuuluva osa Selänpään pohjavesialueesta), Vekaranjärvi (0590902), Tuohikotti (0590903), Kuoppakangas (0590941) ja Kaurioharju (0590953). Savitaipaleen puolella on Viisari (0573951), Hautjärvenkangas (0573952) ja Välikangas/Havonkangas (0573955). Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä (2003) Kuoppakangas on arvioitu näistä kiinnostavimmaksi pohjavesitietojen ja sijainnin perusteella. Sen arvioitu antoisuus on 5700 m 3 /d. Vekaranjärvellä ja Tuohikotissa on pohjavedenottamot. Utin pohjavesialue (0590906) sijaitsee Etelä-Valkealassa ja on osa I Salpausselkää. Alueen kokonaispinta-ala on 22,7 km 2 ja pohjavesikortissa esitetty arvioitu antoisuus 12600 m 3 /d. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on pohjavedenottamo Haimilan alueella, joka on osa Utin pohjavesialuetta. Vuolenkosken pohjavesialue (0514251) sijaitsee Iitin kunnan länsiosassa ja rajoittuu länsiosaltaan Nastolan ja Heinolan alueelle. Alueen kokonaispinta-ala on 7,6 km 2 ja pohjavesikortissa esitetty arvioitu antoisuus 3 500 m 3 /d. Jos otetaan mukaan Nastolan puolella oleva alue, voidaan alueelta saada arviolta 13 500 m 3 /d. Alueella on Iitin kunnan Vuolenkosken vedenottamo, josta otetaan vettä pieniä määriä. Kuvassa 3.2 on esitetty nykyisin käytössä olevat vedenottamot ja kuntien tärkeimmät yhdysvesijohdot.

Sivu 9 Kuva 3.2 Nykyisin käytössä olevat vedenottamot ja yhdysvesijohdot 3.2 Vedenhankinnan vaihtoehdot 3.2.1 Vaihtoehto 1, Nykytilanne + lähellä olevien pohjavesivarojen käyttöönotto Vaihtoehdossa 1 nykyistä järjestelmää täydennetään ja vedenjakelun varmuutta parannetaan ottamalla käyttöön nykyisten verkostojen lähellä olevia, hyvälaatuisia pohjavesivaroja. Nykyisin käytössä olevien vedenottamoiden kapasiteetti riittää nykyiseen ja vuoden 2030 ennustettuun vedenkulutukseen normaalitilanteissa. I-luokan pohjavesivaroja, joita ei ole vielä hyödynnetty, löytyy Pohjois-Kymenlaaksossa lähinnä Valkealasta ja Iitistä ja Etelä-Kymenlaaksossa Virolahdelta ja Miehikkälästä. Kymenlaakson alueen nykyinen vedenhankinta perustuu pohjaveteen ja tekopohjaveteen. Ainoastaan Kuusankoskella on käytössä pintavesilaitos. Kymenlaakson Vesi Oy:n vuonna 1992 käyttöönotettu vedenhankintajärjestelmä palvelee noin 93 000 asukasta ja käsittää vedenoton Valkealan reittiin kuuluvasta Haukkajärvestä, tekopohjaveden muodostamisen ja käsittelyn Kuivalan pohjavesialueella sekä talousveden siirron osakaskuntien jakelujärjestelmiin.

Sivu 10 Vedenhankinnan yleisin ongelma Kymenlaakson alueella on pohjaveden korkea fluoridipitoisuus. Osalle vedenottamoista on rakennettu fluoridinpoistolaitoksia ja jakeluverkostoon pumpatun veden fluoridipitoisuutta alennetaan myös sekoittamalla eri vedenottamoiden vettä. Eri kuntien verkostot ovat osittain yhteydessä toisiinsa, mutta yhdysjohdot ovat yleensä niin pieniä, että kovin suuria vesimääriä ei pystytä siirtämään poikkeustilanteissa. Vedenjakelujärjestelmän yleisperiaate vaihtoehdossa 1 on kuvattu taulukossa 3.1. Taulukko 3.1 Vaihtoehto 1, käytettävät vedenottamot normaalitilanteessa ja poikkeustilanteissa Käytössä olevat vedenottamot Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Kouvolan seutu Anjalankoski (vedentarve 2030: 2 660 m 3 /d, max 4 260 m 3 /d) Kymijokivarren taajamat: Vesi ostetaan Kymenlaakson Vesi Oy:ltä. Kymenlaakson Vesi Oy:n vedenhankintajärjestelmä käsittää vedenoton Haukkajärvestä, tekopohjaveden muodostamisen ja käsittelyn Kuivalan pohjavesialueella sekä talousveden siirron osakaskuntien jakelujärjestelmiin. Vesi siirretään Kuivalasta osakaskuntiin 43 km pituisella, halkaisijaltaan 700 mm valurautaputkella. Vesi johdetaan Anjalankoskelle ennen Tavastilan säiliötä siirtolinjasta rakennetulla haarajohdolla, jossa on paineenkorotus. Omat ottamot ovat varavedenottamoina (Takamaa, Karjalankulma). Kaipiainen: Vesi otetaan omilta ottamoilta (Kaipiainen + uusi ottamo) 620 m 3 /d Sippola: Kaksi ottamoa, joista toinen on käytössä. Siitä saadaan noin 30 m 3 /d. Ottamot ovat samalla pohjavesialueella. Lisäksi samaan verkostoon saadaan vettä Hirvelän vedenottamosta n. 50 m 3 /d. Veden osto Kymenlaakson Vesi Oy:ltä on ensisijainen vedenhankintavaihtoehto. Kymenlaakson Vesi Oy:n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen veden laadun arvioidaan pysyvän hyvänä 30 000 m 3 /d ottoon asti (katettava Kotkan, Haminan, Anjalankosken ja Pyhtään vedentarve). Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin 5 000-6 000 m 3 /d. Kymenlaakson Vesi Oy alkaa operoida Takamaan ottamoa (lupa 1200 m 3 /d), jonne on tarkoitus rakentaa 3 5 uutta kaivoa, joista voidaan ottaa vettä poikkeustilanteissa. Kymenlaakson Vesi Oy:n arvion mukaan poikkeustilanteissa voidaan ottaa 4000 5000 m 3 /d useamman kuukauden ajan. Karjalankulman ottamo, joka on varalla, voidaan liittää keskustan verkostoon (lupa 1000 m 3 /d). Tarvittaessa voitaneen ottaa käyttöön myös muita käytöstä poistettuja vedenottamoita. Tällöin on rakennettava käsittelylaitos tai ottamoiden vettä sekoitetaan muiden ottamoiden veteen. Kymijokivarren taajamien lähistöllä ei ole merkittäviä käyttöönottamattomia pohjavesialueita. Poikkeustilanteet Kymenlaakson Vesi Oy:llä on tarkoitus kunnostaa ja alkaa operoida Anjalankosken ottamoita. Takamaan ottamolta saadaan tilapäisesti Anjalankosken tarpeita vastaava vesimäärä, jos Kuivalan tekopohjavesilaitokselta ei saada vettä. Jos Karjalankulman ottamo otetaan käyttöön, myös sieltä saadaan vettä keskustaan poikkeustilanteissa. Kaipiaisissa on Raision tehtaiden vedenottamo, jota voitaneen käyttää häiriötilanteessa. Raision ottamolla ei ole fluoridinpoistoa. Tarvittaessa poikkeustilanteissa voidaan ottaa käyttöön myös muita käytöstä poistettuja vedenottamoita. Kymenlaakson Vesi Oy:n rakenteilla oleva toinen runkolinja Anjalankoskelta Kotkaan parantaa myös vedenjakelun varmuutta poikkeustilanteissa; vettä voidaan tarvittaessa johtaa myös Kotkan verkoston kautta.

Sivu 11 Käytössä olevat vedenottamot Elimäki (vedentarve 2030: 1 370 m 3 /d, max 2 180 m 3 /d) Kirkonkylä: Vesi otetaan omilta ottamoilta (Kirkonkylä, Mettälä) n. 450 m 3 /d. Korian taajama: Vesi otetaan Ruokosuon ottamolta, 850 m 3 /d. Ruokosuon ottamolta otetusta vedestä osa pumpataan Iitin Arolahden fluoridinpoistolaitokselle. Puhdistettu vesi pumpataan takaisin Ruokosuolle ja sekoitetaan Ruokosuolta otettavaan veteen. Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Napanojan, Varuskunnan ja Raviradan ottamot Korialla ovat varalla. Elimäellä ei ole merkittäviä käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Poikkeustilanteet Jos kirkonkylän ottamoa ei voida käyttää, Mettälän ottamoista saadaan riittävästi vettä kirkonkylän tarpeeseen. Jos Mettälän ottamoita ei voida käyttää, lisävettä voidaan tarvittaessa toimittaa Korian verkosta. Jos Ruokosuon ottamoa ei voida käyttää, voidaan Korian verkostoon syöttää vettä Napanojan, Varuskunnan ja Raviradan ottamoilta. Vettä voidaan johtaa myös Kouvolasta. Iitti (vedentarve 2030: 660 m 3 /d, max 1 060 m 3 /d) Kirkonkylä-Radansuu: Vesi otetaan Kausalan Vesihuolto Oy:n Arolahden pohjavedenottamolta, 620 m 3 /d. Kausala-Myllytöyry: Vesi otetaan Myllytöyryn ottamolta, < 100 m 3 /d. Vuolenkoski: Vesi otetaan Vuolenkosken ottamolta, 18 m 3 /d. Hiisiö: Kaukaan pohjavedenottamo, käyttö n. 10 m 3 /d. Pukkisuon ottamo on valmistumassa ja sieltä voidaan ottaa noin 250 m 3 /d. Vedessä on fluoridia ja se johdetaan Arosuolle käsiteltäväksi. Radansuun ottamo ei ole käytössä, se on tarkoitus saneerata ja ottaa käyttöön (arvioitu antoisuus 200 m 3 /d). Vuolenkosken taajaman lähistöllä on Vuolenkosken pohjavesialue, jonka arvioitu antoisuus on 3500 m 3 /d. Vuolenkosken taajaman vedentarve on pieni, jos Vuolenkosken pohjavesialue otetaan käyttöön on rakennettava n. 30-35 km siirtolinjaa veden siirtämiseksi kulutusalueille. Pienempi pohjavesiesiintymä on Mankalassa (Sitikkala), jossa on tutkittu 2 kohdetta, sieltä voitaneen saada max. 700 m 3 /d. Nastolan puolella Arolan kylässä on pohjavesivaroja (n. 20 km päässä). Nastolan ja Kausalan Vesi Oy ovat keskustelleet yhteistyömahdollisuuksista epävirallisesti. Kausalan uudelle ohitustielle on valittu pohjoinen vaihtoehto, joten uusi tie tulee kulkemaan Arolahden ja Myllytöyryn valuma-alueiden kautta. Vedenhankintaa pitäisi hajauttaa eri pohjavesiesiintymiin, jotta veden laatu pystytään turvaamaan, jos joku pohjavesiesiintymä pilaantuu. Jos Arolahden ottamoa ei voida käyttää, mahdollinen reitti varavedelle voisi olla Kouvola- Koria-Ruokosuo-Arolahti; kapasiteetin riittävyys pitää selvittää (Kouvola-Koria yhdysjohdon halkaisija on 225 mm). Jos Radansuun ottamo saneerataan, sieltä voidaan pumpata noin 200 m 3 /d. Ottamo sijaitsee golf-kentän läheisyydessä, mikä voi vaikuttaa veden laatuun.

Sivu 12 Käytössä olevat vedenottamot Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Poikkeustilanteet Jaala (vedentarve 2030: 150 m 3 /d, max 310 m 3 /d) Jaalan kirkonkylä: Vettä ostetaan Valkealasta. Osa vedestä otetaan Ruhmaanharjun ottamolta (voidaan ottaa n. 300 m 3 /d) ja sekoitetaan Valkealasta ostettuun fluorittomaan veteen. Verla: Vesi ostetaan Valkealasta (n. 2000 m 3 /a). Ruhmaanharjun vieressä sijaitseva Virtasenharju on potentiaalinen pohjavesialue, sitä on tutkittu 1990-luvun puolivälissä (laadussa voi mahdollisesti olla ongelmia). Kirkonkylän vesihuollon toimintavarmuus perustuu siihen, että käytössä on kaksi erillistä vesilähdettä. Kirkonkylän verkosto on liitetty Valkealan verkostoon ja noin 40 % vedestä johdetaan Valkealan Okanniemen vedenottamolta. Ruhmaanharjun ottamon antoisuus riittäisi kattamaan kirkonkylän ja Veskansan osuuskunnan vedentarpeen, jos Valkealan ottamo jouduttaisiin sulkemaan. Okanniemestä saataisiin riittävästi vettä poikkeustilanteissa, jos Ruhmaanharjun ottamo joudutaan sulkemaan. Verlan verkosto on kokonaan riippuvainen Valkealan Okanniemen vedestä. Kouvola (vedentarve 2030: 6 600 m 3 /d, max 9 900 m 3 /d) Pääosa vedestä otetaan Utin Haukkajärven tekopohjavesilaitokselta, n. 4 000-5 000 m 3 /d (lupa 10 000 m 3 /d). Vettä otetaan lisäksi Käyrälammen pohjavedenottamolta n. 1 500 m 3 /d ja Viilansuon pohjavedenottamolta n. 800 m 3 /d (voidaan ottaa enintään n. 1 500 m 3 /d). Kouvolan verkosta voidaan tarvittaessa johtaa vettä Valkealan, Kuusankosken ja Elimäen Korian verkostoihin. Haukkajärven tekopohjavesilaitoksella on varakapasiteettia, fluoridinpoisto tarvitaan. Haukkajärveltä voitaisiin ottaa vettä yli 10 000 m 3 /d. Kouvolassa ei ole muita pohjavesivaroja jo käyttöönotettujen ottamoiden lisäksi. Jos Haukkajärven tekopohjavedenottamoa ei voida käyttää, verkostoon voidaan johtaa vettä Viilansuon, Käyrälammen ja Valion pohjavedenottamoilta. Omilta pohjavedenottamoilta voidaan ottaa yhteensä noin 3000 m 3 /d, mikä ei riitä kattamaan koko vedentarvetta. Vettä voidaan tarvittaessa johtaa myös naapurikunnista (Kuusankoski, Valkeala, Elimäki/Koria); voidaan saada noin puolet vedentarpeesta. Vedenjakelun varmuutta parantaisi yhdysvesijohto Kuivalasta Haukkajärven tekopohjavesilaitokselle. Tällöin vettä voitaisiin siirtää kumpaan suuntaan tahansa tilanteesta riippuen.

Sivu 13 Käytössä olevat vedenottamot Kuusankoski (vedentarve 2030: 3 930 m 3 /d, max 5 900 m 3 /d) Vesi otetaan Pilkanmaan pintavesilaitokselta. Pohjavedenottamoita ei voida käyttää huonon laadun vuoksi. Pohjankorven vedenottamo jouduttiin sulkemaan marraskuussa 2007 vedessä esiintyneen tri- ja tetrakloorieteenin takia. Vettä ostetaan Kouvolasta Tammirannan verkostoon. Tervaskankaan alue kaavoitusvaiheessa; liitetään Kouvolan verkostoon. Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Kuusankoskella ei ole muita pohjavesivaroja nykyisten käytöstä poistettujen pohjavedenottamoiden lisäksi. Jos Pilkanmaan pintavesilaitos poistetaan käytöstä, suuri osa tarvittavasta lisäkapasiteetista voitaneen hankkia Haukkajärven tekopohjavesilaitokselta Kouvolasta. Tämä vaatii Haukkajärven kapasiteetin kasvattamista ja uuden siirtolinjan rakentamista. Valkealasta Okanniemen yhdysjohdosta voisi rakentaa yhteyden Pilkanmaalle. Multamäen pohjavesialueen käyttöönotto (Valkealassa, n. 10 km päässä Kuusankoskelta) voisi olla yksi mahdollisuus lisäveden hankintaan, mutta Multamäen antoisuus ei yksinään riittäisi Kuusankosken vedentarpeeseen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan alueen arvioitu antoisuus on 1000 m 3 /d. Poikkeustilanteet Kuusankoskella ei ole tehty suunnitelmia poikkeustilanteiden vedenhankinnan osalta. Tilanne on kriittinen, jos päävesijohdossa sattuu vaurio tai jos pintavedenottamoa ei voida käyttää. Kouvolasta voidaan johtaa vettä vain pienelle alueelle. Vettä voidaan johtaa Haukkajärven tekopohjavesilaitokselta, jos Haukkajärven tuotantokapasiteettia ja siirtolinjan kapasiteettia kasvatetaan. Siirtolinjan kapasiteetti on riittävä Kouvolan puolella, mutta Kuusankosken verkoston kapasiteettia pitäisi parantaa. Myös Voikkaan ottamon käyttöönottoa voisi selvittää. Pommisuojassa on 4000 m 3 vesivarasto, jota on tutkittu 2003, mutta veden laadusta ja määrästä ei ole tarkempaa tietoa. Valkeala (vedentarve 2030: 1 425 m 3 /d, max 2 280 m 3 /d) Kirkonkylä-Jokela-Riihikallio: Vettä otetaan Jokelan pohjavedenottamolta ja sekoitetaan Okanniemen veteen. B-sairaalan ottamo on varalla (käytännössä vaikea käyttää). Utti-Kuivala: Vettä ostetaan Kymenlaakson Vesi Oy:ltä ja Kouvolasta. Utin pohjavedenottamo on varalla. Vuohijärvi: Vesi otetaan Okanniemen ottamolta (700 m 3 /d), Vuohijärven ottamo on varalla. Tuohikotti: Vesi otetaan Tuohikotin ottamolta (30 m 3 /d) Valkealassa on runsaasti pohjavesivaroja. Valkealan kunta rakentaa yhdysvesijohtoa (225 mm) kirkonkylän ja Okankylän välille. Hankkeen valmistuttua Okankylästä voidaan johtaa hyvänlaatuista vettä noin 2 200 m 3 /d nykyisen vesimäärän lisäksi. Okanniemen ottamolle voidaan rakentaa lisäkapasiteettia (muutama lisäkaivo), jolloin koko siirtolinjan kapasiteetti saadaan käyttöön. Kirkonkylä Okankylä siirtolinjan valmistuttua nykyisin käytössä oleva Jokelan vedenottamo voi jäädä varavedenottamoksi. Vuohijärven vedenottamo on varalla. Vuohijärven ottamo voidaan ottaa käyttöön lyhytaikaisesti. Jokelan ottamoa voidaan käyttää varavedenottamona Okankylän yhdysvesijohdon valmistuttua. Vettä voidaan johtaa tarvittaessa myös Kouvolasta. Vekaranjärven varuskunnalla ei ole varajärjestelmää poikkeustilanteita varten. Kääpälä:

Vesi johdetaan Tuohikotin ottamolta. Vekaranjärven varuskunta Varuskunnalla on oma ottamo, jonne on rakennettu fluoridinpoistolaitos vuonna 2004. Kymenlaakson maakunnallinen vesihuollon kehittämissuunnitelma PÖYRY ENVIRONMENT OY Sivu 14 Käytössä olevat vedenottamot Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Poikkeustilanteet Kotkan seutu Hamina (vedentarve 2030: 7 400 m 3 /d, max 11 100 m 3 /d) Vesi ostetaan Kymenlaakson Vesi Oy:ltä (6 000 m 3 /d). Kymenlaakson Vesi Oy:n vedenhankintajärjestelmä käsittää vedenoton Haukkajärvestä, tekopohjaveden muodostamisen ja käsittelyn Kuivalan pohjavesialueella sekä talousveden siirron osakaskuntien jakelujärjestelmiin. Vesi siirretään Kuivalasta osakaskuntiin 43 km pituisella, halkaisijaltaan 700 mm valurautaputkella. Vettä ostetaan hiukan Virolahdelta (200 m 3 /d). Omien ottamoiden vettä myydään teollisuudelle ja niitä käytetään lisäksi varavedenottamoina: Ryljy (700 m 3 /d), Ruissalo (varalla, pumpataan 120 m 3 /d), Husula (varalla, pumpataan 40 m 3 /d), Neuvoton (varalla, pumpataan pieniä määriä). Veden osto Kymenlaakson Vesi Oy:ltä on ensisijainen vedenhankintavaihtoehto. Kymenlaakson Vesi Oy:n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen veden laadun arvioidaan pysyvän hyvänä 30 000 m 3 /d ottoon asti (katettava Kotkan, Haminan, Anjalankosken ja Pyhtään vedentarve). Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin 5 000-6 000 m 3 /d. Haminalla on kolme varavedenottamoa: Ruissalo, Husula ja Neuvoton. Ottamoille tarvittaisiin fluoridinpoisto jatkuvampaa käyttöä varten. Virolahden pohjavesivaroja voisi hyödyntää Haminan tarpeisiin. Virolahti-Hamina yhdysjohto on liian pieni laajempaa käyttöä (esim. Kotka) ajatellen. Siirtolinjan (160 mm) teoreettinen kapasiteetti on noin 17 l/s = 60 m 3 /h = 1 400 m 3 /d, mikä vastaa suunnilleen Härmänkankaan pohjavesialueen arvioitua antoisuutta. Haminan omat pohjavesialueet, joita ei ole vielä otettu käyttöön, ovat antoisuudeltaan pieniä ja sijaitsevat kaukana kulutusalueelta. Poikkeustilanteissa omista ottamoista on saatavissa noin 4000 m 3 /d eli noin 60% normaalikulutuksesta, jos vettä ei saada Kymenlaakson Vesi Oy:n ottamoilta. Nykyiset varavedenottamot ja Virolahdelta saatava vesimäärä eivät riitä kattamaan Haminan koko vedentarvetta poikkeustilanteissa. Haminalla ei ole täyttä osuutta Tavastilan säiliön varakapasiteetista, jota voitaisiin käyttää kriisitilanteissa. Säiliökapasiteetin käytöstä voisi neuvotella vesiyhtiöiden kesken. Kymenlaakson Vesi Oy rakennuttaa vuosina 2007 2009 toisen runkolinjan Anjalankosken Keltakankaalta Kotkan Korkeakoskelle (noin 30 km). Uuden runkolinjan rakentaminen parantaa vedentoimituksen varmuutta myös Haminaan.

Sivu 15 Käytössä olevat vedenottamot Kotka (vedentarve 2030: 14 340 m 3 /d, max 21 500 m 3 /d) Vesi ostetaan Kymenlaakson Vesi Oy:ltä. Kymenlaakson Vesi Oy:n vedenhankintajärjestelmä käsittää vedenoton Haukkajärvestä, tekopohjaveden muodostamisen ja käsittelyn Kuivalan pohjavesialueella sekä talousveden siirron osakaskuntien jakelujärjestelmiin. Vesi siirretään Kuivalasta osakaskuntiin 43 km pituisella, halkaisijaltaan 700 mm valurautaputkella. Tavastilan säiliö on noin 45 m alempana kuin talousveden lähtösäiliö tekopohjavesilaitoksella jolloin veden siirto tapahtuu painovoimaisesti. Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Veden osto Kymenlaakson Vesi Oy:ltä on ensisijainen vedenhankintavaihtoehto. Kymenlaakson Vesi Oy:n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen veden laadun arvioidaan pysyvän hyvänä 30 000 m 3 /d ottoon asti (katettava Kotkan, Haminan, Anjalankosken ja Pyhtään vedentarve). Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin 5 000-6 000 m 3 /d. Kotkassa ei ole merkittäviä pohjavesialueita, joita voitaisiin ottaa käyttöön. Loviisan ja Pyhtään välillä on osan matkaa yhdysjohtoa (160 mm). Noin 7 km uutta linjaa pitäisi rakentaa, jotta saadaan yhteys Kymen Vesi Oy:n verkostoon. Vaikka puuttuva osuus rakennettaisiin, siirtolinjan kapasiteetti ei riittäisi Kotkan tarpeisiin. Poikkeustilanteet Kymenlaakson Vesi Oy:n Kuivalan vedenottamo on lähes ainoa vesilähde Kotkan verkostoon ja veden siirto on tällä hetkellä yhden runkolinjan varassa. Tavastilan säiliössä on putkirikon varalta häiriötilavuutta 25000 m 3, mikä riittäisi Kotkaan noin kahden vuorokauden ajaksi normaalikulutuksella. Kymenlaakson Vesi Oy rakennuttaa vuosina 2007 2009 toisen runkolinjan Anjalankosken Keltakankaalta Kotkan Korkeakoskelle (noin 30 km). Uuden runkolinjan rakentaminen parantaa vedentoimituksen varmuutta. Uuden runkolinjan käyttöönoton jälkeen noin kolmasosa vesimäärästä johdetaan siinä Kotkan vedenjakeluverkostoon ja kaksi kolmasosaa Tavastilan säiliön kautta. Korvaavaa koko Kotkan vedentarvetta tyydyttävää vesilähdettä ei ole, jos Kuivalan vedenottamo on pois käytöstä. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on tarkoitus kunnostaa ja alkaa operoida Anjalankosken ja Pyhtään vedenottamoita. Niitä voidaan käyttää poikkeustilanteissa, mutta vesimäärät eivät kata Kotkan vedentarvetta. Vedenjakelun varmuutta parantaisi yhdysvesijohto Kuivalasta Haukkajärven tekopohjavesilaitokselle. Tällöin vettä voitaisiin siirtää kumpaan suuntaan tahansa tilanteesta riippuen.

Sivu 16 Käytössä olevat vedenottamot Miehikkälä (vedentarve 2030: 300 m 3 /d, max 510 m 3 /d) Kirkonkylä: Vesi otetaan Pellinkankaan (123 m 3 /d), ja Suurikylän pohjavedenottamoilta (30 m 3 /d). Muurikkala: Muurikkalan pohjavedenottamo (47 m 3 /d), porakaivo varalla. Salo-Miehikkälä: Suur-Miehikkälä: Pohjavedenottamo + 2 porakaivoa Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Miehikkälässä on I ja II luokan pohjavesiesiintymiä. Miehikkälällä on myös yhteistyötä Ylämaan kanssa (Väkevälä - Nurmelan osuuskunta sijaitsee Ylämaalla, käyttää Muurikkalan ottamoa). Kun Miehikkälästä Virojoelle rakennetaan yhdysviemäri (n. 10 km), olisi järkevää rakentaa myös vesijohto, mikä lisäisi vedenjakelun varmuutta ja mahdollistaisi linjan varrella olevien kiinteistöjen liittymisen. Poikkeustilanteet Kunnan vesihuoltolaitoksen toimintavarmuus on melko hyvä. Pitkäkoski: Porakaivo Pyhtää (vedentarve 2030: 480 m 3 /d, max 820 m 3 /d) Vesi ostetaan Kymenlaakson Vesi Oy:ltä. Omia ottamoita käytetään varavedenottamoina (Heinlahti, Kangasmäki, Korkiaharju). Kaunissaaren ottamo on käytössä kesäisin. Kymenlaakson Vesi Oy:n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen veden laadun arvioidaan pysyvän hyvänä 30 000 m 3 /d ottoon asti (katettava Kotkan, Haminan, Anjalankosken ja Pyhtään vedentarve). Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin 5 000-6 000 m 3 /d. Pyhtäällä on varavedenottamot kirkonkylässä ja Siltakylässä (Heinlahti, Kangasmäki, Korkiaharju), vedenottolupa on yhteensä 900 m 3 /d. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on tarkoitus alkaa operoida Pyhtään vedenottamoita (2009-2010), jolloin ottamoilta otettaisiin jatkuvasti pieniä määriä ja käytettäisiin varavedenottamoina poikkeustilanteissa. Kymenlaakson Vesi Oy:llä on tarkoitus alkaa operoida Pyhtään vedenottamoita (Heinlahti, Kangasmäki, Korkiaharju). Niitä voidaan käyttää poikkeustilanteissa, jos vettä ei saada Kuivalan tekopohjavesilaitokselta. Ottamoilta on tarkoitus ottaa jatkuvasti pieniä määriä vettä, jotta ne pysyvät käyttökunnossa. Muista pohjavesialueista taajamia lähimpänä on Munapirtin pohjavesialue. Loviisan ja Pyhtään välillä on osan matkaa yhdysjohtoa (160 mm). Noin 7 km uutta linjaa pitäisi rakentaa, jotta saadaan yhteys Kymen Vesi Oy:n verkostoon.

Sivu 17 Käytössä olevat vedenottamot Virolahti (vedentarve 2030: 460 m 3 /d, max 780 m 3 /d) Virojoki-Vaalimaa: Vesi otetaan Härmänkankaan ja Vaalimaan pohjavedenvedenottamoilta. Klamila: Vesi johdetaan Virojoelta Klamilaan. Klamilan vedenottamo on varalla. Vaahterikon ottamo teollisuusalueella on yhteydessä kunnan verkostoon. Varavedenottamot ja mahdolliset uudet käyttöönotettavat pohjavesivarat Antoisuudeltaan suurimmat pohjavesialueet ovat Härmänkangas ja Haavisto. Kahta pohjavesialuetta on tutkittu (Härmänkangas), mahdollista rakentaa varavedenottamo. Kun Miehikkälästä Virojoelle rakennetaan yhdysviemäri (n. 10 km), olisi järkevää rakentaa myös vesijohto, Kotola-Mattilan alue voitaisiin liittää vesijohtoverkostoon; valtatien pohjoispuoli Virojoen kohdalla saataisiin myös liitettyä (n. 20 kiinteistöä). Poikkeustilanteet Härmänkankaan vedenottamon häiriötilanteessa vettä voidaan johtaa Vaalimaan ottamolta. Myös Haminasta voidaan johtaa vettä poikkeustilanteessa. Jos Pilkanmaan pintavesilaitoksen käytöstä luovutaan, tarvitaan lisäkapasiteettia normaalitilanteessa noin 3 200 m 3 /d (arvioitu maksimivuorokausikulutus 4 100 m 3 /d). Lisävettä voidaan ottaa esim. lisäämällä Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kapasiteettia tai hyödyntämällä Utin/Haimilan pohjavesivaroja ja/tai Kuivalan tekopohjavesilaitoksen kapasiteettia nykyistä enemmän. Mäkikylän alueen yleissuunnitelmassa (Paavo Ristola Oy, 14.3.2007) on esitetty Kouvolan, Elimäen, Anjalankosken ja Valkealan vesijohtoverkostojen ja viemärien yhdistämistä. Hanke on ajateltu toteutettavaksi valtion vesihuoltotyönä. Hanke parantaa hajaasutuksen vesihuoltoa ja kuntien vesihuollon varmuutta. Vekaranjärven varuskunnalla Valkealassa on oma vedenottamo ja fluoridinpoistolaitos, mutta ei toimivaa varajärjestelmää. Mahdollisten poikkeustilanteiden hoitamiseksi kannattaa selvittää yhteistyömahdollisuuksia Kouvolan kaupungin kanssa (Valkealan kunta yhdistyy Kouvolan kaupunkiin vuoden 2009 alussa). Vaihtoehdossa 1 mahdolliset toteutettavat toimenpiteet Iitti: Radansuun ottamo saneerataan ja otetaan käyttöön Rakennetaan 1 kaivo, saneerataan ottamo (200 m 3 /d) Kouvola: Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kapasiteettia lisätään 10 000 m 3 /d asti Rakennetaan yhdysjohto Kuivalan tekopohjavesilaitoksen ja Kouvolan Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen välille

Sivu 18 Kuusankoski: Rakennetaan yhdysjohto Valkealan Okanniemen yhdysjohdosta Pilkanmaan vesilaitokselle Kuusankosken verkostoon rakennetaan uutta johtolinjaa, jotta vettä voidaan siirtää Kouvolasta Multamäen pohjavesialueen käyttöönotto; Kuusankosken vesilaitoksella on tarkoitus selvittää alueen antoisuutta (alueen etelä-osasta on otettu maa-ainesta, mutta pohjois-osasta ei ole otettu maa-ainesta) Voikkaan pohjavedenottamon käyttöönotto; Kuusankosken vesilaitos selvittää vedenottamon käyttömahdollisuuksia Valkeala: Rakennetaan lisäkapasiteettia Okanniemen vedenottamolle (lisäkaivoja) Hamina: Rakennetaan fluoridinpoistolaitos, jossa käsitellään Haminan ottamoiden vettä Kymenlaakson Vesi Oy (Kotka, Hamina, Anjalankoski): Utin/Haimilan pohjavesivaroja hyödynnetään nykyistä enemmän, kapasiteettia voidaan lisätä myös tuottamalla tekopohjavettä Otetaan käyttöön 3 rakennettua pohjavesikaivoa; asennetaan tarvittavat pumput ja laitteet (1 kaivo käytössä, varaus on yhteensä 4:lle kaivolle); rakennetun Haimila-Kuivala siirtolinjan kapasiteetti on max 150 l/s (n. 540 m 3 /h) Anjalankosken vedenottamoita saneerataan ja otetaan käyttöön varavedenottamoiksi Takamaan ottamon saneeraus: rakennetaan 3-5 kaivoa ja alkalointilaitos Karjalankulman ottamon saneeraus (1000 m 3 /d) ja yhdysjohto Anjalankosken keskustan verkkoon Muiden ottamoiden saneeraus Pyhtään vedenottamoita saneerataan ja otetaan käyttöön varavedenottamoiksi (Yhdysjohdon rakentaminen Pyhtää Loviisa välille) Miehikkälä: Rakennetaan yhdysvesijohto Miehikkälästä Virolahdelle (siirtoviemärin rakentamisen yhteydessä), n. 8-10 km Virolahti: Rakennetaan varavedenottamo Härmänkankaalle

Sivu 19 Vaihtoehdon 1 arvioidut kustannukset Uusien vedenottamoiden rakentamiskustannuksiksi arvioidaan: siiviläputkikaivo: 35 000 40 000 /kaivo alkalointilaitos (sis. alasäiliön ja puhdasvesialtaan, pohjaveden Fe- ja Mn-pitoisuus kohtuullisen pieni): 200 400 m 3 /d: 0,3-0,5 milj. 1000 m 3 /d: 0,5-0,7 milj. 2000 m 3 /d: 0,8 1,0 milj. 5000 m 3 /d: 1,4 1,6 milj. fluoridinpoistolaitos (n. 5 000 m 3 /d): 2, 0 2,5 milj. Vaihtoehdossa 1 ehdotetut toimenpiteet on esitetty kuvassa 3.3 ja liitekartassa 2.

Sivu 20 Kuva 3.3 Ehdotetut toimenpiteet vaihtoehdossa 1 Vaihtoehdon 1 toimenpiteiden arvioidut kustannukset on esitetty taulukossa 3.2. Arvioidut investointikustannukset ovat yhteensä noin 7 11 milj., jos kaikki vaihtoehdossa 1 ehdotetut toimenpiteet toteutetaan. Pyhtää Loviisa välisen siirtolinjan kustannuksia (arviolta noin 0,6 milj. ) ei ole otettu mukaan kustannusarvioon, koska Pyhtään osalta on otettu mukaan vedenottamoiden saneerauksen kustannusvaraus. Multamäen pohjavesivarojen käyttöönottoa ei ole myöskään otettu mukaan kustannusarvioon.

Sivu 21 Taulukko 3.2 Vedenhankintavaihtoehdon 1 arvioidut kustannukset vertailua varten Kunta/vedenottamo, käsittelylaitos Toimenpide Arvioitu saatava lisäkapasiteetti Arvioitu investointikustannus Arvioitu käsittelyn käyttökustannus (lisäkapasiteetti) Iitti Radansuun ottamon saneeraus 1 kaivo, ottamon saneeraus (200 m 3 /d) Kouvola Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kapasiteetin lisäys 10 000 m 3 /d:een Yhdysjohto Haukkajärven ja Kuivalan tekopohjavesilaitosten välille Raakaveden pumppauksen kapasiteetin lisäys (2 pumppua), uudet imeytysaltaat (n. 5000 m 3 /d), 3 lisäkaivoa, fluoridinpoiston laajennus (1 500 m 3 /d), alkaloinnin laajennus m 3 /d milj. /vuosi 200 0.3-0.5 5 000 (virtaukset voivat aiheuttaa ongelmia) n. 2 km, 500 mm 0.6 Kuusankoski Yhdysjohto Valkealan Okanniemen ol. 3-5 km, 200 mm 0.3-0.5 yhdysjohdosta Kuusankoskelle Verkoston kapasiteetin lisäys ol. 1 km, 200 mm 0.2 Valkeala Rakennetaan lisäkapasiteettia Okanniemen vedenottamolle Hamina Rakennetaan fluoridinpoistolaitos Haminan Ruissalon ottamon veden käsittelyyn, Ryljy jää teollisuuden käyttöön Kymenlaakson Vesi Oy Utin/Haimilan pohjavesialueen käytön tehostaminen 3-5 lisäkaivoa (varauduttava vedenkäsittelyn tehostamiseen) Fluoridinpoisto, alkalointi (n. 700 m 3 /d) 3 pohjavesikaivon rakentaminen valmiiksi: venttiilikaivo, pumput, laitteet 500-1 000 (varauduttava vedenkäsittelyn tehostamiseen) 1.8-2.0 90 000-100 000 0.1-0.2 (+ mahdollinen vedenkäsittelyn tehostaminen) 700 0.6 65 000 2 000 (jos otetaan vain pohjavettä), 4 000-5 000 (jos osittain tekopohjavettä) 0.4 (+ mahdollinen imeytyksen ja fluoridinpoiston laajentaminen) Yhdysjohto Haukkajärven ja Kuivalan tekopohjavesilaitosten välille sis. Kouvolan toimenpiteisiin Anjalankoski Takamaan ottamon saneeraus 3-5 uutta kaivoa 750-1 000 0.2 11 000-15 000 Alkalointilaitos (1000-2000 m 3 /d) 0.5-1.0 Karjalankulman ottamon saneeraus Muiden käytöstä poistettujen ottamoiden saneeraus (Marinkylä, Tehtaanmäki) Ottamon saneeraus (1000 m 3 /d) ja yhdysjohto Anjalankosken keskustan verkkoon Ottamoiden saneeraus ja raudanpoisto Tehtaanmäelle 1 000 0.5-1.0 15 000 500-1 000 0.6-1.8 10 000-20 000 Pyhtää Käytöstä poistettujen ottamoiden Ottamoiden saneeraus (automaatio) 900-1 200 0.2-0.5 13 000-18 000 saneeraus (Heinlahti, Korkiaharju, Kangasmäki) Miehikkälä Yhdysvesijohto Miehikkälästä 8-10 km vesijohtoa (110 mm) 0.4-0.5 Virolahdelle Virolahti Rakennetaan varavedenottamo 1 kaivo, alkalointi 500 0.5 5 000 Härmänkankaalle Yhteensä n. 12 000-13 500 n. 7-11

Sivu 22 3.2.2 Vaihtoehto 2, Selänpään pohjavesivarojen käyttöönotto Vaihtoehto 2 perustuu Selänpään pohjavesivarojen käyttöönottoon. Selänpään hankkeesta on tehty useita selvityksiä vuonna 2000 (Maa ja Vesi Oy) ja tässä raportissa esitetyt tiedot perustavat aiemmin tehtyihin selvityksiin. Selänpään pohjavesialue kuuluu Salpausselkä II reunamuodostumaan. Alueella yhtyy reunamuodostumaan kaksi ns. syöttöharjua ja reunamuodostuman pohjoisreunalle on lisäksi kerrostunut hyvin vettä johtavaa hiekka- ja sora-ainesta. Maastossa nämä alueet näkyvät kahtena suppajonona; lounais-koillissuuntaiset Halisenromput ja pohjoiseteläsuuntaiset Hunkerinromput. Selänpään alueella on tehty 1971 1972 pohjavesitutkimuksia koepumppauksineen. Vuoden 1999 lopussa ja vuoden 2000 alussa tehtiin täydentäviä pohjavesiselvityksiä ja vuonna 2000 tehtiin myös pohjavesimallinnus. Selänpään pohjavesimallinnus-raportissa (Maa ja Vesi Oy, 2000) on todettu, että Selänpään alueelta voidaan ottaa jatkuvasti maksimissaan 12 000 15 000 m 3 /d. Mallinnuksessa vettä on otettu Halisenrompun ja Hunkerinrompun alueelta kummastakin 6 000 m 3 /d. Pohjavesimallissa vesi otettiin kuudesta kaivosta (2 000 m 3 /d/kaivo) ja mallinnus perustui alueelta tehtyihin pohjavesitutkimuksiin. Jos vettä otetaan enemmän kuin 12 000 m 3 /d, mallinnuksessa todettiin huomattava vedenpinnan alenema. Antoisuutta voidaan tarvittaessa lisätä tekopohjaveden muodostamisella. Selänpään vesihankkeen yleissuunnitelmassa (Maa ja Vesi Oy, 2000) pohjavesilaitoksen ja siirtolinjojen mitoitusperusteena on käytetty 15 000 m 3 /d. Yleissuunnitelman mukaan pohjavesi otetaan maaperästä yhteensä kuudesta kaivosta, joiden tuotot ovat 3 000 4 000 m 3 /d. Yleissuunnitelmassa on tarkasteltu neljää erilaista fluoridinpoiston perusvaihtoehtoa: 1. Selänpään veden laimentaminen Okanniemen vedellä 2. Keskitetty fluoridinpoisto Selänpäässä 3. Keskitetty fluoridinpoisto Kuusankoskella 4. Hajautettu fluoridinpoisto (Kuusankoskella ja Kuivalassa) Vaihtoehdon 1 osalta yleissuunnitelmassa todettiin, että se ei ole sellaisenaan käyttökelpoinen menetelmä fluoridipitoisuuden alentamiseksi, eikä sille laskettu kustannusarviota. Muiden vaihtoehtojen osalta fluoridinpoistomenetelmänä tarkasteltiin kalvosuodatusta. Yleissuunnitelman vertailussa hajautettu fluoridinpoisto oli rakentamiskustannuksiltaan hiukan edullisempi kuin keskitetyt vaihtoehdot. Syöttövesijohdon osalta yleissuunnitelmassa tarkasteltiin kahta linjausvaihtoehtoa. Peruslinjaus eli ns. Läntinen linjausvaihtoehto kulkisi radan vieressä. Vaihtoehtolinjaus kulkisi ensimmäiset kaksi kilometriä samaa linjausta kuin peruslinjaus, jonka jälkeen se jatkuisi maantien ja pellon varressa Vekaranjärven siirtoviemärilinjaukselle ja seuraa sitä Kuusankosken ja kantatie 46:n risteykseen asti. Vaihtoehtolinjauksesta tarkasteltiin kolmea eri alavaihtoehtoa käsittelyratkaisusta riippuen (keskitetty/hajautettu käsittely). Toiminnallisessa tarkastelussa peruslinjaus todettiin reitillä olevasta korkeasta kohdasta johtuen hydraulisesti riskialttiimmaksi vaihtoehtolinjaukseen verrattuna. Rakentamiskustannuksissa ei todettu oleellista eroa eri linjausvaihtoehtojen välillä.

Sivu 23 Selänpään seutu on Natura 2000-suojelualuetta. Ympäristövaikutusten osalta yleissuunnitelmassa on todettu, että laitoksen ulkonäköön on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta siitä ei ole maisemallista haittaa. Linjausvaihtoehdoista yleissuunnitelmassa on todettu, että peruslinjauksen etuja ovat sen sijoittuminen olemassa olevan ratalinjan mukaisesti ja vähäisempi peltoalueiden ylitys kuin vaihtoehtolinjauksessa. Vaihtoehtolinjauksessa rakennustöiden alle jää vähemmän metsäalueita kuin peruslinjauksessa. Poikkeustilanteet Selänpään vesihankkeen yleissuunnitelman mukaan Selänpään vesihanke palvelisi lähinnä Kuusankosken, Kouvolan ja Kymenlaakson Vesi Oy:n vedenjakelujärjestelmiä. Jos Selänpään pohjavesivarat otetaan käyttöön, voidaan Kuusankosken Pilkanmaan pintavesilaitos sulkea. Kouvolassa ja Kymenlaakson Vesi Oy:n järjestelmässä Selänpään vettä voidaan käyttää turvaamaan poikkeustilanteiden vedenhankintaa. Selänpään pohjavesivarojen käyttöönotto parantaa huomattavasti vedenhankinnan varmuutta poikkeustilanteissa. Sieltä voidaan pumpata jatkuvasti melkein Kotkan keskimääräistä vuorokausitarvetta vastaava määrä. Vedenottoa voidaan tarvittaessa myös vähentää Haukkajärven ja Kuivalan tekopohjavesilaitoksilta. Vaihtoehdossa 2 ehdotetut toimenpiteet Tässä tarkastelussa oletetaan, että Selänpään alueelta otetaan vettä noin 12 000 15 000 m 3 /d ja fluoridinpoisto tapahtuu keskitetysti Selänpäässä. Fluoridinpoistolaitoksessa käsiteltäväksi vesimääräksi arvioidaan noin 30 % koko tuotetusta vesimäärästä (noin 4 000 m 3 /d). Siirtolinjan kustannukset on arvioitu peruslinjauksen mukaisesti. Selänpään pohjavesivarojen käyttöönoton lisäksi vaihtoehtoon 2 on sisällytetty toimenpiteitä laitosten mahdollisen ristiin ajon varmistamiseksi kuten Kuivalan ja Haukkajärven välinen yhdysjohto sekä Miehikkälän ja Virolahden välinen yhdysjohto. Lisäksi vaihtoehtoon on otettu mukaan paikallisia ratkaisuja pienemmissä kunnissa, eli varavedenottamon rakentaminen Virolahden Härmänkankaalle. Vaihtoehdossa 2 ehdotetut toimenpiteet on esitetty kuvassa 3.4 ja liitekartassa 3.