HOLLANNINPELTOPYYKOIRA DRENTSCHE PATRIJSHOND FCI 224 Alkuperämaa Hollanti Ryhmä 7 seisojat Alaryhmä 1.2. mannermaiset spanielityyppiset Käyttötarkoitus: seisova lintukoira, käyttökoetulos vaaditaan laatinut Erja Nummi 7/2013 lähteet: The Dutch Breeds, Bas Bosch Sverige Specialklubben för kontinentala fågelhunden FCI-Standard
Rotu polveutuu hyvin vanhoista spanielityppisistä koirista, jotka kulkeutuivat Ranskan kautta Espanjasta Alankomaihin. Siellä sitä kutsuttiin peltopyykoiraksi. Hollannin itäosissa, erityisesti Drenten maakunnassa koirien puhdasrotuisuutta vaalittiin, eikä niitä sekoitettu muihin rotuihin. Hollannin Kennelklubi hyväksyi rodun 1943 ja 1948 perustettiin rotuyhdistys De Drentsche Patrijshond. Sanotaan, että metsästäjät Drenten maakunnassa ihastuivat rotuun siksi, että he eivät välittäneet erityisemmin nähdä vaivaa koiran kouluttamiseksi ja ihastuivat peltopyykoiriin, joitten kanssa päästiin hyviin tuloksiin vähällä vaivalla. Rotumääritelmän mukaan peltopyykoira on luonnostaan tottelevainen ja yhteistyökykyinen, mutta tämä voi olla harhaanjohtavaa ja antaa vaikutelman, ettei koiraa tarvitse ollenkaan kouluttaa. Kuitenkin sen eloisa ja joskus itsepäinenkin luonne vaatii kasvatusta, mutta se ei siedä kovaotteista käsittelyä. Rotu on ihanteellinen metsästykseen erilaisissa maastoissa ja se soveltaa haun laajuuden maastoon sopivaksi. Tyypillisimmillään sitä kuitenkin käytetään työskentelemässä lähellä ohjaajaa. Se on erinomainen noutaja ja soveltuu myös vesityöskentelyyn ja jäljestykseen. Luonteeltaan se on lempeä, eloisa sekä uskollinen ja älykäs ja soveltuu erinomaisesti myös perhekoiraksi. Entisaikoina se metsästyskäytön lisäksi joutui maatiloilla pihakoiran tehtäviin, vartioimaan taloa, vahtimaan lapsia, vetämään kärryjä ja hävittämään tuhoeläimet, kuten hiiret ja rotat. Rodun kotimaassa toivotaan näitten piirteiden säilyvän, koska se ei ole taustoiltaan pelkästään linnunmetsästykseen käytettävä seisova koira.
Rodun historiasta löytyy kaksi toisistaan hieman poikkeavaa tyyppiä, nimrodlinjaiset ja clovislinjaiset koirat. Rotumääritelmä kuvaa nimrodlinjaista, mutta myöskään clovislinjainen tyyppi ei ole virheellinen. Nykyisin koirat ovat näitten molempien tyyppien sekoituksia. Clovistyppisellä koiralla on pitempi kaula ja se näyttää elegantimmalta, korvat ovat pitemmät, asettuneet matalammalle eivätkä ne ole niin liikkuvat. Kallo on raskaampi ja neliömäisempi. Kuono on kapeampi ja pitempi ja huulet hieman roikkuvat. Käpälät ovat kookkaammat. Karvapeite pidempää. Koirissa on usein enemmän valkoista, ruskea väri on vaaleampaa ja ruskeat laikut pienempiä kuin nimrodlinjaisella. tyypiltään erinomainen Yleisvaikutelmaltaan drentschenpeltopyykoira on pitkäkarvainen, sopusuhtainen, kuivan lihaksikas ja rakenteeltaan toiminnallinen soveltuakseen käytettäväksi seisovana lintukoirana. Mittasuhteiltaan hieman korkeuttaan pitempi. Karva ei ole rungossa erityisen pitkää, mutta kaulan ympärys ja rinta ovat pitemmän laineikkaan karvan peittämät. Korvissa, hännässä ja raajojen takasivulla hapsut. Koko: urokset 58 63 cm, nartut 55 60 cm. Pää on keskipitkä, kiilamainen kuono hieman kalloa lyhyempi. Kuononselkä on leveä ja suora. Pieni kohouma heti kirsun takana sallitaan, mutta kyömy kuono on vakava virhe. Huulet ovat melko ohuet eivätkä riippuvat. Kirsu on ruskea ja vähäinen pigmentin puutos sallitaan. Kallo on leveähkö ja vain hieman kaareva. Kulmakaaret ovat hyvin kehittyneet, otsauurre juuri erottuva.
Silmät ovat melko kaukana toisistaan, keskikokoiset ja soikeat, eivät ulkonevat eivätkä liian syvällä sijaitsevat. Toivottu silmien väri on meripihka, mutta silmien värin on soinnuttava turkin väriin: vaaleamman ruskeat laikut vaaleammat silmät, tummanruskeat laikut tummemmat silmät. Silmien väri tummuu koiran iän myötä noin viisivuotiaaksi saakka, joten nuorella koiralla hyväksytään vaaleammat silmät. Ilme on ystävällinen ja älykäs. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet, posken myötäisesti riippuvat, liikkuvat, eivät raskaat. Alas vedettynä eivät pidemmät kuin kolme sormenleveyttä kirsun alapuolelle ulottuvat. Korvat ovat yläosastaan runsaan, laineikkaan karvan peittämät, korvan alareunassa karva on lyhyttä. Niukempiturkkisella tyypillä hyväksytään niukempihapsuiset korvat. Kaula ennemmin lyhyt kuin pitkä, vankka ja liittyy sulavasti runkoon. Dippi niskan ja selän välillä on kuitenkin melko tyypillinen. Pitkä kaula on tyylikäs, mutta ei toivottu, koska sellainen ei ilmennä tarpeeksi toivottavaa voimaa. Löysä kaulanahka tai leuanalusnahka ei ole toivottavaa. Ylälinja on suora, selkä on keskipitkä ja vahva ja hyvin kulmautuneen etu- ja takaosan kanssa antaa koirasta hieman pitkänomaisen vaikutelman. Lanne on leveä ja lihaksikas, lantio loivasti laskeva. Rintakehä on pitkä, syvä, kyynärpäiden tasolle ulottuva ja edestä melko leveä. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet ja myös takimmaiset kylkiluut hyvin kehittyneet. Kapea ja matala rintakehä on vakava virhe. Alalinja on vain loivasti kohoava. Raajat ovat hyväluustoiset, hyvin kulmautuneet, käpälät pyöreät tai soikeat ja tiiviit, päkiät paksut. Häntä on melko korkealle kiinnittynyt, ulottuu kintereisiin. Levossa asennoltaan sapelimaisena riippuva, liikkeessä olevalla koiralla häntä asettuu vaakasuoraan selän tasolle ja viimeinen kolmannes kaartuu ylöspäin. Selälle kiertyvä häntä on virheellinen. Hännän karvapeite on joka puolelta pitkää ja muistuttaa mieluummin ketunhäntää kuin setterin häntää. Hapsutus lyhenee hännän kärkeä kohti. Liikkeet ovat tasapainoiset, tehokkaat, eivät kapeat eivätkä leveät ravissa. Raajojen liikeradat ovat suorat. Nopeassa ravissa taipumusta kaventaa keskilinjalle ( single tracking).
Karvapeite rungossa tiheää, peittävää, hieman laineikasta, ei kovin pitkää. Kaulalla, rinnassa ja vatsassa pitempää, eturaajojen takaosassa laineikkaan karvan muodostamat hapsut ja takaraajoissa housut. Korvien karvapeite on laineikas ja hapsuinen, häntä tuuheakarvainen. Myös suora karvanlaatu on hyväksyttävä, joskin laineikas karvapeite on yleensä tiheämpi ja parempilaatuinen. Kihara karvapeite on virhe. Väriltään valkopohjainen ruskein merkein ja pilkuin. Mantteli ei ole toivottu. Korvat ovat aina ruskeat ja silmät aina ruskean karvan ympäröimät, läsi ja piirto ovat sallittuja sekä valkoinen väri kuonossa. erinomainen, vanhempaa rotutyyppiä
kaunis nartun pää kaunis nartun pää
Rotumääritelmä LYHYT HISTORIAOSUUS: Rotu polveutuu Espanjasta Ranskan kautta 1500- luvulla tuoduista spioenen-koirista (joita kutsuttiin myös nimellä spanjoelen). Hollannissa niitä nimitettiin peltopyykoiriksi. Maan itäosassa, erityisesti Drenten maakunnassa, näitä koiria kasvatettiin puhtaana rotuna eikä niihin risteytetty muita rotuja, kuten muualla tehtiin. Toukokuun 15. päivänä 1943 Hollannin Kennelklubi hyväksyi rodun virallisesti. Paronitar Van Hardenbrock ja herrat Van Heek Jr sekä Quartero tukivat voimakkaasti tätä hanketta. Rotu on sukua mm. pienellemünsterinseisojalle ja ranskanspanielille. Rotuyhdistys nimeltä Nederlandse Vereniging De Drentsche Patrijshond (Hollannin peltopyykoirayhdistys) perustettiin 5.6.1948. YLEISVAIKUTELMA: Sopusuhtainen, kuivalihaksinen ja linjakas koira, jonka runko ilmentää voimaa sekä kykyä saavuttaa lintukoiralta vaadittava nopeus. Sen kuono on kartionmuotoinen, hieman kalloa lyhyempi ja melko kuiva; huulet eivät ole roikkuvat. Runko on hieman säkäkorkeutta pitempi eli hieman pitkänomainen. Karvapeite näyttää pitkältä hapsuisten korvien, kaulan ja rinnan runsaan karvoituksen, etu- ja takaraajojen hapsujen sekä joka puolelta tuuheakarvaisen hännän ansiosta, vaikka karva rungossa ei ole kovin pitkää. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Hollanninpeltopyykoira on ihanteellinen koira metsästettäessä vaihtelevissa maastoissa. Koira työskentelee aseenkantaman sisällä. Yhteyden pitäminen metsästäjään on ilmeisesti synnynnäinen ominaisuus. Hännän pyörivä liike on tämän rodun erityispiirre riistan haussa ja etenkin koiran haistaessa riistan hajun. Lähestyessään riistaa koira odottaa isännän tulevan lähemmäksi; mikäli tämä kestää kauan, koira käy tiedottamassa hänelle. Peltopyykoira on sopeutuvainen metsästämään kaikenlaista riistaa niin maastossa kuin vedessäkin. Lisäksi se on hyvä noutaja ja kadonneen riistan jäljestäjä. Nämä ominaisuudet ovat synnynnäisiä, ja siksi koira tarvitsee vain vähän koulutusta. Rodun herkkyyden vuoksi koulutus ei saa olla kovakouraista. Hollanninpeltopyykoira on uskollinen ja älykäs, hyvä kotikasvatus ja koulutus tekevät siitä erittäin arvostetun sekä perheen lemmikkinä että metsästäjän arvokkaana kumppanina. PÄÄ Kallo: Melko leveä ja vain hieman pyöristynyt. Otsauurre on tuskin havaittava ulottuen loivan otsapenkereen ja kohtuullisesti kehittyneen niskakyhmyn puoliväliin. Otsapenger: Sivusta ja edestä katsottuna kallo loivenee asteittain kohti kuonoa, posket kapenevat tasaisesti kuonoa kohti. Kulmakaaret ovat hyvin kehittyneet. Kirsu: Hyvin kehittynyt ja ruskea. Sieraimet ovat laajat ja avoimet. Kuono: Kartionmuotoinen ja hieman kallo-osaa lyhyempi, kärjestään tylppä ja silmien alta täyteläinen. Kuononselkä on leveä, ei kovera eikä kyömy. Hyvin loiva pieni kohouma heti kirsun takana on sallittu. Kyömy kuononselkä on vakava virhe. Huulet: Tiiviit ja melko ohuet. Leuat / hampaat: Vahva ja tiivis leikkaava purenta. Posket: Kohtuullisen kehittyneet. Silmät: Kaukana toisistaan, eivätkä alttiit vahingoittumiselle. Ne eivät ole ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Silmät ovat keskikokoiset ja soikeat. Ilme kuvastaa sekä ystävällisyyttä että metsästyskoiran älykkyyttä. Silmien toivotaan olevan meripihkan väriset, ei siis tumma eikä petolinnun silmän vaalea väri. Silmäluomet ovat tiiviit. Korvat: Eivät raskaat. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet, ne riippuvat heti tyvestään pään myötäisinä ilman poimuja. Eteenpäin vedettyinä korvien tulee ulottua kolmen sormen leveyden päähän kirsun kärjestä. Korvat ovat tyvestään leveät, kärjestään pyöristyneet. Korvan ulkopinta on tuuhean ja mieluiten laineikkaan, ei kiharan karvan peitossa. Karva on lyhyempää korvan kärjessä, korvan sisäreuna on myös runsashapsuinen. Koiran ollessa tarkkaavainen korvat kääntyvät eteenpäin ja kohoavat hieman tyvestään. Edestä katsottuna korva muodostaa tällöin kolmion, taitteen ollessa korvalehden keskikohdalla. Korvat ovat liikkuvaiset ilmentäen koiran eri mielialoja. KAULA: Vahva, keskipitkä, pikemminkin lyhyt kuin pitkä muodostaen sulavan linjan päästä runkoon. Pitempi kaula, joka antaa tyylikkäämmän vaikutelman, mutta ei ole riittävän voimakas, ei ole toivottu. Kurkunalus- tai löysä kaulanahka on
epätyypillistä tälle kuivalihaksiselle ja puhdaslinjaiselle koiralle ja siksi ei toivottu. RUNKO Ylälinja: Sulavalinjainen alkaen kohtuullisen pituisesta kaulasta jatkuen vaakasuoraan selkään ja lanteeseen päättyen hieman laskevaan lantioon. Selkä: Vahva ja keskipitkä, ei liian lyhyt. Hyvien etu- ja takakulmausten johdosta koira vaikuttaa hieman korkeuttaan pitemmältä. Lanne: Vahvalihaksinen. Lantio: Leveä ja pitkä, hieman laskeva. Rintakehä: Syvä, kyynärpäihin ulottuva ja edestä melko leveä. Liian voimakkaasti kaareutuneet etummaiset kylkiluut eivät saa haitata eturaajojen liikettä. Kapea rintakehä, joka ei ulotu kyynärpäihin on hyvin vakava virhe. Rintakehä on pitkä ja viimeisetkin kylkiluut hyvin kehittyneet. Takimmaiset kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet; kyljet eivät ole litteät eivätkä tynnyrimäiset. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva nousee vain hieman. HÄNTÄ: Melko korkealle kiinnittynyt, ulottuu kintereeseen. Häntä laskeutuu luonnollisesti kaartuen puolestavälistä hieman ylöspäin. Koiran liikkuessa häntä on vaakasuorassa kaartuen puolestavälistä loivasti ylöspäin. Häntä ei koskaan saa kaartua selän päälle. Tyveä lukuun ottamatta häntä on joka puolelta runsashapsuinen, hapsut lyhenevät kärkeä kohti. RAAJAT ETURAAJAT: Lavat ja olkavarret: Lapaluut ovat pitkät, viistot ja taakse sijoittuneet. Olkavarret ovat taaksepäin viistot muodostaen lavan kanssa selvän kulmauksen. Edestä ja sivulta katsottuna lavat ja olkavarret ovat tiiviisti rungonmyötäiset. Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset, eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset, joten liikunta on vaivatonta. Kyynärvarret: Suorat ja lihaksikkaat. Ranteet: Vahvat ja hyväluustoiset. Välikämmenet: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset, hieman viistot. Etukäpälät: Pyöreät tai soikeat; tiiviisti yhdessä olevat varpaat ovat kaarevat ja vahvat, päkiät lujat. TAKARAAJAT: Hyvin kehittyneet, leveät ja lihaksikkaat. Reidet ja sääret: Lantio, reisi ja sääri muodostavat hyvät, keskenään yhtä suuret kulmaukset. Takaa katsottuna takaraajat ovat asennoltaan ehdottoman pystysuorat, eivät kapea- eivätkä leveäasentoiset. Kintereet: Matalat. Välijalat: Lyhyet, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset Takakäpälät: Kuten etukäpälät. LIIKKEET: Hyvä askelpituus, liikkeet tasapainoiset ja tehokkaat, ravissa eivät kapeat eivätkä leveät, eivät myöskään keinuvat. Kyynärpäät ja kintereet eivät ole ulospäin kiertyneet. Vauhdin lisääntyessä taipumus yksijälkisyyteen. KARVAPEITE Karva: Tiheää, ja hyvin rungon peittävää, ei kiharaa. Karva ei ole kovin pitkää, mutta antaa vaikutelman pitkäkarvaisuudesta, koska tietyissä ruumiinosissa on hapsut. Kaulassa ja eturinnassa karva on pitempää, korvissa karva on pitkää ja mieluiten laineikasta. Korvat, etu- ja takaraajojen takaosa ja reisien takaosa ovat hapsuttuneet. Selässä ja hännässä karva on mieluiten laineikasta. Tyveä lukuun ottamatta häntä on kauttaaltaan runsaan ja pitkän karvan peittämä, karvat lyhenevät vähitellen hännänpäätä kohti. Väri: Valkoinen maksanruskein merkein, voi olla pilkuttunut. Päistärikkö- tai kimoväritys ei ole toivottua, ei myöskään mantteli. Korvat ovat ruskeat, värin tulee ulottua silmien yli. KOKO Säkäkorkeus: Urokset: 58 63 cm. Nartut: 55-60 cm. Yhden tai kahden senttimetrin ylitys on sallittu tasapainoisilla koirilla. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä sen kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.