STABYHOUN (STABIJHOUN)

Transkriptio

1 STABYHOUN (STABIJHOUN) FCI 222 Ryhmä 7 Pointing Dogs Section 1.2 Continental Pointing Dogs, Spaniel type Alkuperämaa Hollanti Käyttötarkoitus: seisova lintukoira laatinut Erja Nummi 3/2016 lähteet: The Dutch Breeds, Bas Bosch Sverige Specialklubben för kontinentala fågelhunden SKL-FKK rotumääritelmä Saksanseisojakerho ry JTO 2010 stabyhoun Kuvat: SSK:n arkisto, Anne Leppänen, Sinikka Eloranta, Sverige Specialklubben för kontinentala fågelhunden

2 Historiaa Stabyhoun on vanha hollantilainen koirarotu ja sen juuret lienevät samankaltaiset kuin muillakin spanielityyppisillä mannermaisilla seisojaroduilla jotka polveutuvat espanjalaisten valloittajien 1500-luvulla mukanaan tuomista koirista. Hollannin pohjoisosissa, Frieslandin maakunnassa näitä koiria, joita kutsuttiin nimillä staby, stabyhoun, stabij, on kasvatettu jo satoja vuosia. Stabyhounit olivat talonpoikien pihakoiria, jotka olivat myös talonvahteja ja seuralaisia, mutta ennen kaikkea metsästyskoiria. Niitä käytettiin kaniinin- ja linnunmetsästykseen ja etenkin ensimmäisen maailmasodan aikaan niitten avulla pyydettiin myös maamyyriä, joitten nahoista tuohon aikaan sai rahaa. Myös hillereitä ja muita pieniä nisäkkäitä metsästettiin stabyjen avulla. Nykyäänkin stabyhounia kuvataan hyvänä seisojana, joka on tarkkavainuinen ja pehmeäsuinen noutaja, mutta se ei enää ole metsästyskäytössä juurikaan, ei edes rodun kotimaassa Hollannissa. Olemukseltaan stabyhounia on usein verrattu alkuperäiseen friisiläiseen ihmiseen, jonka on sanottu olevan itsepäinen, rehellinen ja suora, sosiaalinen, hiljainen sekä ystävällinen, mutta hieman varautunut vieraita kohtaan. Toista vanhaa hollantilaista rotua, jota kutsuttiin wetterhouniksi, kasvatettiin samoilla seuduilla ja käytettiin samankaltaisiin tehtäviin ja usein näitä myös risteytettiin keskenään. Vielä nykyisinkin noitten risteytyskoirien jäljiltä stabyista löytyy wetterhounin piirteitä, jotka ovat rotumääritelmän vastaisia virheitä. Jo ennen toista maailmansotaa aloitettiin työ näitten kahden rodun ja niitten risteytysten erottamiseksi kahdeksi eri roduksi rotu hyväksyttiin virallisesti ja 1947 perustettiin Hollannin Staby- ja Wetterhounyhdistys. Yleisvaikutelmaltaan vaatimaton, vankkarakenteinen ja pitkäkarvainen seisoja. Korkeuttaan pitempi (n. 10%), ei liian raskas tai kevytrakenteinen. Rintakehän syvyys kyynärpään tasolle, ei sen alapuolelle, etäisyys kyynärpäästä maahan suunnilleen puolet säkäkorkeudesta. Pään ja rungon mittasuhteitten tulee olla tasapainossa keskenään. Etenkin urokset kehittyvät hitaasti, joten vasta 3-4 vuotias uros on valmis rungoltaan. Antaakseen toiminnallisen vaikutelman on stabyn oltava hyvässä lihaskunnossa. KOKO uroksilla cm ja nartuilla cm +/- 2 cm koosta voi hiukan joustaa, jos koira muutoin on laadultaan erinomainen. rodussa esiintyy kuitenkin liian suurta koon vaihtelua, joten huomattavan poikkeavan kokoisia ei saa suosia. Luonteeltaan staby on rauhallinen, ystävällinen ja pehmeä. Se on kärsivällinen ja miellyttämisenhaluinen, mutta voi olla myös itsepäinen. Koirien luonteeseen on erityisesti kiinnitettävä huomiota, koska rodussa on alkanut esiintyä arkuutta. Vaikka rodulle hyväksyttäisiinkin tietynlainen välinpitämättömyys vieraita ihmisiä kohtaan, se ei saa pelätä käsittelyä. Toisaalta uroksilla on esiintynyt rähinöintitaipumusta toisia uroskoiria kohtaan. Nämä ei-toivotut luonteenpiirteet on huomioitava koiran arvostelussa ja palkitsemisessa.

3 Pää on kuiva, enemmän pitkänomainen kuin leveä, kallo ja kuono ovat yhtä pitkät. Sukupuolten ero pään vahvuudessa on selvä. Otsapenger on vähäinen, posket eivät ole korostuneet ja kallo vain hieman kaareva. Kuono on voimakas, tylpän kiilan muotoinen, ei suippo. Kirsu mustavalkoisilla koirilla musta, muun värisillä ruskea. Kuononselkä on leveä ja suora. Huulet ovat tiiviit. Normaali leikkaava purenta, P1 tai M3 hammaspuutos sallitaan, samoin kaksinkertainen P1. Silmät keskikokoiset ja pyöreät tai hieman soikeat. Mustavalkoisilla koirilla silmien on oltava tummanruskeat, muun värisillä ruskeat. Ilme lempeä ja ystävällinen. Korvat ovat melko alas kiinnittyneet ja päänmyötäisesti riippuvat. Korvat ovat kohtuullisen pitkät, noin suupieleen ulottuvat ja muurauslastan muotoiset. Korvahapsut ovat pitkät korvan tyvessä ja lyhenevät kärkeä kohden. Karva on suoraa tai hieman aaltoilevaa eikä saa ulottua yli korvalehden. Kaula on lihaksikas, lyhyehkö ja pyöreä, pään asento yleensä matala. Ei löysää leuanalustai kaulanahkaa. tyypillisiä virheitä liian raskas pää löysää nahkaa ja runsaat huulet liian leveä kallo, pyöristynyt kallo, voimakas otsapenger korostuneet, liian voimakkaat posket lyhyt pää tai liian lyhyt kuono

4 vaaleat silmät tai keltaiset, petolinnun silmät liian ylös asettuneet korvat, jotka eivät taitu poskenmyötäisesti vakava virhe: selkeästi kiharakarvaiset korvat Oikeantyyppinen pää vaaleat silmät

5 vaaleat silmät

6 Pään virheitä Riippuvat huulet Hieman raskas, voimakkaat posket Lyhyt pää, voimakas otsapenger, pyöreä kallo Alas kiinnittyneet korvat Kevyt pää Pitkät korvahapsut

7 Rungoltaan voimakasrakenteinen ja lihaksikas, mutta ei liian raskas. Rintakehä on pitkä ja syvyyttään leveämpi, jolloin eturaajat ovat melko kaukana toisistaan. Rintakehä ei ulotu kyynärpäiden alapuolelle, kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selkä on suora ja melko pitkä ja lantio vain hieman viisto ja alalinja vain hieman kohoava rungoltaan suorakaiteen muotoinen. Hyvät etu- ja takakulmaukset, raajaluuston on oltava tarpeeksi vankka jotta koira vaikuttaa tasapainoiselta. Käpälät ovat soikeat, tiiviit ja päkiät paksut. Häntä ulottuu kintereisiin, alas kiinnittynyt, asennoltaan riippuva, mutta viimeinen kolmannes kaartuu ylöspäin ja koiran liikkuessa kohoaa. Häntä ei saa kiertyä! Hännän karvapeite on pitkää ja tuuheaa, ei kiharaa eikä laineikasta. tyypillisiä virheitä kokonaiskuvaltaan kevytrakenteinen puutteellinen lihaskunto kapea rintakehä, kylkiluut eivät ole riittävän kaarevat ja koira vaikuttaa litteältä takakorkeus jyrkkä lantio puutteelliset kulmaukset kokonaisuuteen nähden ohut raajaluusto litteät tai löysät käpälät selän päälle kiertyvä häntä Oikean tyyppisiä uroksia ja narttuja

8

9

10 Liikkeet tarmokkaat, tasapainoiset ja vaivattomat. Etuliikkeet saattavat vaikuttaa hieman leveiltä. Liikkeessä pään asento on matala. Karvapeite on kauttaaltaan pitkää ja kiiltävää ja suoraa ja rungon myötäistä. Ainoastaan rungon takaosassa karva saa olla hieman laineikasta. Tuuhea kaulus ja hapsutus rinnassa, hännässä ja raajojen takaosassa. Rotua ei trimmata. Väriltään stabyhoun on musta, ruskea tai oranssi valkoisin merkein. Pisteet ja pilkut valkoisessa värissä ovat sallittuja. Mieluiten yksivärinen pää, mutta piirto tai läsi tai valkoinen kirsun ympärys ovat sallittuja. Rodussa joskus esiintyvät kolmivärisyys tai tanmerkit sekä valkoisen värin puuttuminen ovat hylkäävä virhe. tyypillisiä virheitä: puutteellinen raajojen hapsutus avoin karvapeite, jolloin se ei ole suojaava hylkäävä virhe: kihara karvapeite Tasapurenta

11 Virheitä: tasapurenta liian raskas pää, liian leveä tai pyöreä kallo heikko selkä tai raajaluusto selälle kiertyvä häntä voimakkaasti laskeva lantio Vakavia: liikaa rungon alle jäävät raajat seistessä tai liikkuessa elegantti tai suloinen ulkonäkö matalaraajaisuus kapea rintakehä ja litteät kyljet Hylkääviä virheitä aggressiivisuus tai liiallinen arkuus selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen virheellinen rotutyyppi ylä- tai alapurenta hammaspuutokset (paitsi P1 tai M3) hyvin kihara karva muu kuin rotumääritelmässä mainittu väri tai valkoisen värin puuttuminen Rotumääritelmä: Yleisimpiä virheitä liian raskas liian kevyt

12 kapea etuosa pehmyt selkä ja takakorkeus pehmeä ja avoin karvapeite virheellinen hännän asento

13 Keskustelua?