Lainvalmisteluosasto Rikos- ja prosessioikeuden yksikkö LsN Janne Kanerva 29.4.2015 OM 1/879/2015 ARVIOMUISTIO TERRORISMIRIKOSTEN UUSIEN KANSAINVÄLISTEN KRIMINALISOINTIVELVOITTEIDEN VAIKUTUKSISTA RIKOSLAINSÄÄDÄNTÖÖN H:\Arviomuistio.docx
2(40) SISÄLLYSLUETTELO 1 KRIMINALISOINTIVELVOITTEET... 3 1.1 Päätöslauselma... 3 1.2 Lisäpöytäkirja... 4 2 SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖ... 7 3 TOISTEN VALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNTÖ...11 4 NYKYTILAN ARVIOINTI...12 4.1 Päätöslauselman ja lisäpöytäkirjan mukaiset terroriteko ja terrorismirikos...12 4.2 Osallistuminen yhteenliittymän tai ryhmän toimintaan terroristisessa tarkoituksessa...13 4.3 Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten...16 4.4 Yleistä matkustamista koskevista kriminalisointivelvoitteista...19 4.5 Matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten...20 Rikoslainsäädännön täydentämisen tarve...20 Uuden kriminalisoinnin sisältö ja toissijaisuus sekä rikoksen yritys...22 Rangaistusasteikko...26 4.6 Matkustamisen rahoittaminen...27 4.7 Matkustamisen edistäminen...30 4.8 Salaiset pakkokeinot ja salaiset tiedonhankintakeinot...31 5 LAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMISTA KOSKEVAT EHDOTUKSET...33 6 SUHDE PERUSTUSLAKIIN...37
3(40) 1 KRIMINALISOINTIVELVOITTEET 1.1 Päätöslauselma Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 24.9.2014 päätöslauselman 2178 (2014), joka hyväksyttiin järjestön peruskirjan VII luvun nojalla ja joka velvoittaa kaikkia järjestön jäsenvaltioita (jäljempänä päätöslauselma ). Päätöslauselman tarkoituksena on siinä mainituin toimenpitein torjua ulkomaille terrorismirikosten tekemistä varten tai niiden tekemistä edistävässä tarkoituksessa lähtevien henkilöiden ( foreign terrorist fighters ) muodostamaa uhkaa. Päätöslauselman johdanto-osassa heidät määritellään henkilöiksi, jotka matkustavat muuhun valtioon kuin asuin- tai kansallisuusvaltioonsa tarkoituksessa tehdä, suunnitella tai valmistella terrorismirikoksia tai osallistua niiden tekemiseen taikka antaa tai vastaanottaa terroristista koulutusta. Johdanto-osan mukaan tällaiset taistelijat vaikeuttavat konflikteja ja saattavat myös muodostaa vakavan uhkan lähtö-, kauttakulku- ja päämäärävaltioille sekä aseellisten konfliktien lähivaltioille. Laaja-alainen päätöslauselma sisältää velvoitteita muun ohessa terroristien liikkumisen estämisestä rajavalvonnan keinoin ja kansainvälisen yhteistyön tiivistämisestä. Päätöslauselmassa vastapainoksi korostetaan myös ihmis- ja perusoikeuksien keskeistä asemaa sekä oikeusvaltioperiaatetta. Päätöslauselmassa terroristitaistelijoiden aiheuttamaa uhkaa lähestytään myös rikosoikeuden keinoin. Päätöslauselman ponsikappale 6 kuuluu seuraavasti: 6. Recalls its decision, in resolution 1373 (2001), that all Member States shall ensure that any person who participates in the financing, planning, preparation or perpetration of terrorist acts or in supporting terrorist acts is brought to justice, and decides that all States shall ensure that their domestic laws and regulations establish serious criminal offenses sufficient to provide the ability to prosecute and to penalize in a manner duly reflecting the seriousness of the offense: (a) their nationals who travel or attempt to travel to a State other than their States of residence or nationality, and other individuals who travel or attempt to travel from their territories to a State other than their States of residence or nationality, for the purpose of the perpetration, planning, or preparation of, or participation in, terrorist acts, or the providing or receiving of terrorist training; (b) the wilful provision or collection, by any means, directly or indirectly, of funds by their nationals or in their territories with the intention that the funds should be used, or in the knowledge that they are to be used, in order to finance the travel of individuals who travel to a State other than their States of residence or nationality for the purpose of the perpetration, planning, or preparation of, or participation in, terrorist acts or the providing or receiving of terrorist training; and, (c) the wilful organization, or other facilitation, including acts of recruitment, by their nationals or in their territories, of the travel of individuals who travel to a State other than their States of residence or nationality for the purpose of the perpetration, planning, or preparation of, or participation in, terrorist acts or the providing or receiving of terrorist training;
4(40) Päätöslauselman 6 ponsikappaleen a kohta siis velvoittaa jäsenvaltion varmistamaan, että lakien ja sääntelyiden perusteella asianmukaisella tavalla vakava rikos on se, että valtion kansalaiset matkustavat tai muut henkilöt sen alueelta matkustavat tai yrittävät matkustaa muuhun kuin asuin- tai kansalaisuusvaltioonsa tehdäkseen, suunnitellakseen tai valmistellakseen terroriteon tai osallistuakseen sen tekemiseen taikka antaakseen tai vastaanottaakseen terroristikoulutusta. Ponsikappaleen b kohdan kriminalisointivelvoite koskee sitä, että tahallaan annetaan tai kerätään varoja millä tahansa keinoin suoraan tai välillisesti kansalaisten toimesta tai valtion alueella tarkoituksessa rahoittaa tai tietoisena siitä, että varat käytetään rahoittamaan, sellaisten henkilöiden matkustamista, jotka matkustavat muuhun kuin asuin- tai kansalaisuusvaltioonsa tehdäkseen, suunnitellakseen tai valmistellakseen terroriteon tai osallistuakseen sen tekemiseen taikka antaakseen tai vastaanottaakseen terroristikoulutusta. Ponsikappaleen c kohta koskee tällaisen matkustamisen tahallisen järjestämisen tai muun edistämisen, värvääminen mukaan lukien, säätämistä rangaistavaksi sen tapahtuessa kansalaisen toimesta tai valtion alueella. Ponsikappaleen kohtien sanamuodosta on tehtävissä johtopäätös, jonka mukaan velvoitteet koskevat tahallisia tekoja. Päätöslauselman tulkitsemista edistävää selitysasiakirjaa ei ole. 1.2 Lisäpöytäkirja Varsovassa 16.5.2005 tehty terrorismin ennaltaehkäisyä koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (CETS 196; jäljempänä yleissopimus ) ja siihen perustuvien kriminalisointivelvoitteiden edellyttämät lainsäädäntömuutokset tulivat Suomessa voimaan 1.5.2008 (SopS 48 49/2008 ja VNA 232/2008). Yleissopimuksen 5 7 artikla velvoittavat sopimusvaltioita kriminalisoimaan julkisen yllytyksen terrorismirikokseen, värväyksen terrorismiin ja koulutuksen antamisen terrorismiin. Euroopan neuvoston ministerikomitean asettama asiantuntijakomitea (Committee on Foreign Terrorist Fighters and Related Issues; COD-CTE) valmisteli helmi- ja maaliskuun 2015 aikana uusia kriminalisointivelvoitteita sisältävän lisäpöytäkirjan yleissopimukseen, jäljempänä lisäpöytäkirja. Lisäpöytäkirjan viimeistely tapahtui Euroopan neuvoston terrorismiasiantuntijoiden komiteassa (CODEXTER) huhtikuussa 2015. Lisäpöytäkirjan tulkinnassa on apuna sen laatimisen yhteydessä valmisteltu selitysmuistio (Explanatory Report), joka johdantonsa mukaan ei tarjoa auktoritatiivista (authoritative) lisäpöytäkirjan tulkintaa mutta jolla voi kuitenkin olla sellainen luonne tarkoituksessa helpottaa (facilitate) lisäpöytäkirjan artikloiden soveltamista. Lisäpöytäkirja ei ole päätöslauselman tavoin suoraan Suomea velvoittava, mutta pöytäkirjaan liittyminen edellyttää, että lainsäädäntömme on sen kriminalisointeja koskevien artikloiden mukainen. Lisäpöytäkirjassa velvoitetaan päätöslauselmaa perustana käyttäen kriminalisoimaan matkustaminen ulkomaille terroristisessa tarkoituksessa (4 artikla) sekä mainitun matkustamisen rahoittaminen (5 artikla) ja järjestäminen tai muu edistäminen (6 artikla). Lisäksi lisäpöytäkirjassa velvoitetaan kriminalisoimaan osallistuminen yhteenliittymään tai ryhmään terroristisessa tarkoituksessa (2 artikla) ja koulutuksen ottaminen terrorismiin (3 artikla). Kriminalisointivelvoitteiden lisäksi lisäpöytäkirja velvoittaa jokaista sopimuspuolta huolehtimaan tietojenvaihdosta koskien 4 artiklan mukaista matkustamista terroristisessa tarkoituksessa (7 artikla). Kriminalisointivelvoitteita koskeville artikloille on yhteistä, että ne korostaessaan teon tekemistä tietyssä tarkoituksessa ja käyttämällä ilmaisua intentionally koskevat tahallisia rikoksia.
5(40) Osallistumista yhteenliittymään tai ryhmään terroristisessa tarkoituksessa (participating in an association or group for the purpose of terrorism) koskeva lisäpöytäkirjan 2 artikla kuuluu seuraavasti: 1. For the purpose of this Protocol, participating in an association or group for the purpose of terrorism means to participate in the activities of an association or group for the purpose of committing or contributing to the commission of one or more terrorist offences by the association or the group. 2. Each Party shall adopt such measures as may be necessary to establish participating in an association or group for the purpose of terrorism, as defined in paragraph 1, when committed unlawfully and intentionally, as a criminal offence under its domestic law. Lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaan rangaistavaa tulee siis olla osallistuminen yhteenliittymän tai ryhmän aktiviteetteihin tarkoituksessa, että yksi tai useampi terrorismirikos tehdään yhteenliittymän tai ryhmän toimesta, tai tarkoituksessa myötävaikuttaa sen tekemiseen. Koulutuksen ottamista terrorismiin (receiving training for terrorism) koskevassa 3 artiklassa todetaan seuraava: 1. For the purpose of this Protocol, receiving training for terrorism means to receive instruction, including obtaining knowledge or practical skills, from another person in the making or use of explosives, firearms or other weapons or noxious or hazardous substances, or in other specific methods or techniques, for the purpose of carrying out or contributing to the commission of a terrorist offence. 2. Each Party shall adopt such measures as may be necessary to establish receiving training for terrorism, as defined in paragraph 1, when committed unlawfully and intentionally, as a criminal offence under its domestic law. Lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohta on osittain peilikuva koulutusta terrorismiin koskevasta yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleesta. Rangaistavaa tulee olla se, että henkilö vastaanottaa ohjeita toiselta henkilöltä räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä tai muiden erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä tarkoituksena tehdä terrorismirikos tai edistää terrorismirikoksen tekemistä. Lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdassa todetaan erityisesti se, että koulutuksella hankitaan tietoa tai käytännön taitoja. Matkustamista ulkomaille terroristisessa tarkoituksessa (travelling abroad for the purpose of terrorism) koskee lisäpöytäkirjan 4 artikla: 1. For the purpose of this Protocol, travelling abroad for the purpose of terrorism means travelling to a State, which is not that of the traveller s nationality or residence, for the purpose of the commission of, contribution to or participation in a terrorist offence, or the providing or receiving of training for terrorism.
6(40) 2. Each Party shall adopt such measures as may be necessary to establish travelling abroad for the purpose of terrorism, as defined in paragraph 1, from its territory or by its nationals, when committed unlawfully and intentionally, as a criminal offence under its domestic law. In doing so each Party may establish conditions required by and in line with its constitutional principles. 3. Each Party shall also adopt such measures as may be necessary to establish as a criminal offence under, and in accordance with, its domestic law the attempt to commit an offence as set forth in this article. Lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 ja 2 kohta siis velvoittavat kriminalisoimaan matkustamisen sopimusvaltion alueelta tai sen kansalaisen toimesta valtioon, joka ei ole matkustajan kansalaisuustai asuinvaltio, tarkoituksessa tehdä terrorismirikos taikka edistää sen tekemistä tai osallistua sen tekemiseen taikka antaa tai vastaanottaa koulutusta terrorismiin. Tätä kriminalisomista tehdessään sopimusvaltio voi asettaa ehtoja perustuslaillisten periaatteidensa pohjalta. Artiklan 3 kohta velvoittaa päätöslauselmaan perustuen kriminalisoimaan myös tällaisen matkustamisen yrityksen. Tämä on lisäpöytäkirjan ainoa yritystä koskeva kriminalisointivelvoite. Terroristisessa tarkoituksessa ulkomaille matkustamisen rahoittamista (funding travelling abroad for the purpose of terrorism) koskee lisäpöytäkirjan 5 artikla: 1. For the purpose of this Protocol, funding travelling abroad for the purpose of terrorism means providing or collecting, by any means, directly or indirectly, funds fully or partially enabling any person to travel abroad for the purpose of terrorism, as defined in Article 4, paragraph 1, of this Protocol, knowing that the funds are fully or partially intended to be used for this purpose. 2. Each Party shall adopt such measures as may be necessary to establish the funding of travelling abroad for the purpose of terrorism, as defined in paragraph 1, when committed unlawfully and intentionally, as a criminal offence under its domestic law. Lisäpöytäkirjan 5 artiklan mukaan kysymys on siis teosta, jossa tekijä antaa tai kerää varoja millä tahansa keinoin suoraan tai välillisesti mahdollistaakseen kokonaan tai osaksi 4 artiklan 1 kohdassa määritellyn matkustamisen tietoisena siitä, että varat ovat kokonaan tai osittain tarkoitettu käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetun matkustamisen järjestämistä ja muuta edistämistä (organising or otherwise facilitating travelling abroad for the purpose of terrorism) koskee pöytäkirjan 6 artikla. 1. For the purpose of this Protocol, organising or otherwise facilitating travelling abroad for the purpose of terrorism means any act of organisation or facilitation that assists any person in travelling abroad for the purpose of terrorism, as defined in Article 4, paragraph 1, of this Protocol, knowing that the assistance thus rendered is for the purpose of terrorism. 2. Each Party shall adopt such measures as may be necessary to establish organising or otherwise facilitating travelling abroad for the purpose of terrorism, as defined in paragraph 1, when committed unlawfully and intentionally, as a criminal offence under its domestic law.
7(40) Lisäpöytäkirjan 6 artiklan 1 kohdan mukaan kysymys on siis teoista, joilla tekijä avustaa ( assists ) 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyä matkustamista. Lisäpöytäkirjan 9 artiklan mukaan lisäpöytäkirjassa käytettyjä sanoja ja ilmaisuja tulee tulkita samoin kuin yleissopimuksen yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös yleissopimuksen selitysmuistiolla on tulkinta-arvoa lisäpöytäkirjan artikloiden kohdalla. Lisäpöytäkirjan 9 artiklan mukaan yleissopimuksen artiklat tulevat sovellettaviksi myös lisäpöytäkirjan kohdalla yleissopimuksen 9 artiklaa lukuun ottamatta. Tämä pois suljettu yleissopimuksen artikla koskee liitännäisrikoksia ( ancillary offences ), jotka koskevat osallisuutta rikokseen (kattaa myös avunannon), järjestämistä tai käskemistä tekemään rikos, myötävaikuttamista henkilöryhmän tekemään rikokseen ja yritystä. Kuten edellä jo todettiin, lisäpöytäkirjan 4 artiklan 3 kohta velvoittaa erikseen kriminalisoimaan terroristisessa tarkoituksessa ulkomaille matkustamisen yrityksen. Lisäpöytäkirjan 9 artiklassa oleva toteamus yleissopimuksen artikloiden soveltamisesta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että uusien rikosten osalta ei edellytetä terrorismirikoksen tosiasiallista tekemistä (yleissopimuksen 8 artikla) ja että sovellettaviksi tulevat myös esimerkiksi oikeushenkilön vastuuta (yleissopimuksen 10 artikla), lainkäyttövaltaa (yleissopimuksen 14 artikla) ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista (yleissopimuksen 18 ja 19 artikla) koskevat säännökset. Varsinaisesti tämän arviomuistion tuli sen laatimista koskevan toimeksiannon mukaan koskea päätöslauselman vaikutuksia rikoslainsäädäntöön. Myös lisäpöytäkirja tuli kuitenkin mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon. Koska lisäpöytäkirja valmistui riittävän aikaisin, senkin vaikutusten arviointi on voitu tehdä tässä yhteydessä. 2 SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖ Rikoslain 34 a luvussa säädetään rangaistavaksi tiettyjen rikosten tekeminen terroristisessa tarkoituksessa (1 ), terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu (2 ), terroristiryhmän johtaminen (3 ), terroristiryhmän toiminnan edistäminen (4 ), koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten (4 a ), kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten (4 b ), värväys terrorismirikoksen tekemiseen (4 c ), terrorismin rahoittaminen (5 ) ja terroristiryhmän rahoittaminen (5 a ). Rikoslain 34 a luvun säännökset perustuvat pääosin Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisessä terrorismin rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa (SopS 74/2002), terrorismin torjumisesta tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä (EYVL, L 164, 22.6.2002, s. 3 7) ja yleissopimuksessa oleviin kriminalisointivelvoitteisiin. Lisäksi terrorismin rahoittamista koskevien kriminalisointien kannalta merkityksellisiä ovat olleet Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1373 (2001) ja OECD:n yhteydessä toimivan kansainvälisen toimintaryhmän (FATF eli Financial Action Task Force) suositukset. Neuvoston puitepäätös terrorismin torjumisesta tehdyn puitepäätöksen muuttamisesta (EUVL, L 330, 28.11.2008, s. 21 23) ei edellyttänyt Suomessa lainsäädäntömuutoksia. Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä
8(40) varten on säädetty rangaistavaksi ilman taustalla olevaa kansainvälistä kriminalisointivelvoitetta. Rikoslain 34 a luvun 1 :n 1 momentin mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta rangaistaan sitä, joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, tekee 1) laittoman uhkauksen, perättömän vaarailmoituksen, 24 luvun 4 :n 2 momentissa tarkoitetun törkeän julkisrauhan rikkomisen tai 44 luvun 10 :ssä tarkoitetun ydinenergian käyttörikoksen, 2) tahallisen vaaran aiheuttamisen, tahallisen räjähderikoksen, vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisen tai 17 luvun 1 :ssä tarkoitetun julkisen kehottamisen rikokseen, 3) törkeän varkauden tai törkeän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden, jonka kohteena on joukkoliikenteeseen tai tavarankuljetukseen soveltuva moottorikulkuneuvo, tuhotyön, liikennetuhotyön, terveyden vaarantamisen, törkeän vahingonteon, törkeän ampuma-aserikoksen tai puolustustarvikkeiden maastavientirikoksen, 4) kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen tai tahallisen törkeän ympäristön turmelemisen, joka on tehty 48 luvun 1 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, 5) törkeän pahoinpitelyn, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen tai kaappauksen, 6) surman tai 7) tapon. Kohtien numerointi johtuu niissä olevista erilaisista rangaistusasteikoista. Pykälän 2 momentissa mainitaan erikseen terroristisessa tarkoituksessa tehty murha. Pykälän 3 momentin mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritys on rangaistava. Rikoslain 34 a luvun 1 :n soveltamisen kannalta ja muutenkin terrorismin määritelmän kannalta olennainen terroristinen tarkoitus määritellään luvun 6 :n 1 momentissa, jonka mukaan rikoksentekijällä on sellainen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on 1) aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa, 2) pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, 3) oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille tai 4) aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille. Terroristisen tarkoituksen määritelmä perustuu vuoden 2002 puitepäätökseen (HE 188/2002 vp, s. 17). Rikoslain 34 a luvun 2 :n mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun syyllistyy se, joka tehdäkseen 1 :n 1 momentin 2 7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen 1) sopii toisen kanssa tai laatii suunnitelman sellaisen rikoksen tekemisestä, 2) valmistaa, pitää hallussaan, hankkii, kuljettaa, käyttää tai luovuttaa räjähteen, kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen, ampuma-aseen taikka vaarallisen esineen tai aineen tai 3) hankkii ydinräjähteen valmistukseen tai kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen valmistukseen tarvittavia laitteita tai aineita taikka siihen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen. Rikoslain 34 a luvun 3 :n mukaan terroristiryhmän johtamisesta tuomitaan se, joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty 1 :n 1 momentin 2 7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitettu rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka 2 :ssä tarkoitettu rikos. Näissä tilanteissa terroristiryhmää johtanut myös erikseen tuomitaan mainitusta rikoksesta. Rikoslain 34 a luvun 4 :n 1 momentin mukaan terroristiryhmän toiminnan edistämiseen syyllistyy se, joka edistääkseen terroristiryhmän 1 tai 2 :ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, 1) varustaa tai yrittää varustaa terroristiryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai laitteilla, 2) hankkii tai yrittää hankkia taikka
9(40) luovuttaa terroristiryhmälle toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä, 3) hankkii tai yrittää hankkia tiedon, jonka tuleminen terroristiryhmän tietoon on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, taikka välittää, luovuttaa tai ilmaisee terroristiryhmälle sellaisen tiedon, 4) hoitaa terroristiryhmän tärkeitä taloudellisia asioita tai antaa ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä taloudellisia tai oikeudellisia tietoja tai 5) tekee 32 luvun 6 tai 7 :ssä tarkoitetun rikoksen. Viitatuissa pykälissä säädetään rangaistaviksi rahanpesu ja törkeä rahanpesu. Terroristiryhmän toiminnan edistämisestä ei tuomita, jos teko on jo rangaistava 1 tai 2 :n mukaan tai jos siitä säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Rangaistuksen ankaruutta koskevista säännöksen perusteluista (HE 188/2002 vp, s. 55) ilmenee, että useat 1 :n mukaiset rikokset menevät 4 :n edelle ja että myös 3 ja 5 ovat ensisijaisesti sovellettavia 4 :ään nähden. Rikoslain 34 a luvun 4 a :ssä säädetään rangaistavaksi koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten. Pykälän mukaan rangaistukseen tuomitaan se, joka edistääkseen 1 tai 2 :ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, toimeenpanee, yrittää toimeenpanna tai antaa koulutusta räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muulla vastaavalla tavalla toimeenpanee, yrittää toimeenpanna tai antaa koulutusta, on tuomittava, jollei teko ole 1 tai 2 :n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. Rangaistusasteikon ollessa 4 :ssä olevaa vastaava, rangaistussäännöksen toissijaisuuden osalta voidaan viitata edellisen pykälän yhteydessä todettuun. Vuoden 2015 alussa voimaan tulleen rikoslain 34 a luvun 4 b :n mukaan rangaistavaa on kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten. Säännöksen mukaan rangaistavaa on se, että henkilö tehdäkseen 1 :n 1 momentin 2 7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen kouluttautuu 4 a :ssä tarkoitetulla tavalla räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä. Myös tämä rangaistussäännös on toissijainen 1 ja 2 :ään nähden. Terrorismin rahoittaminen säädetään rangaistavaksi rikoslain 34 a luvun 5 :ssä. Pykälän 1 momentin mukaan mainittuun rikokseen syyllistyy se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan jotakin momentin viidessä kohdassa mainittua rikosta. Lain esitöiden mukaan (HE 43/2002 vp, s. 15 ja 28 sekä HE 18/2014 vp, s. 29) mukaan terrorismin rahoittamisesta rankaiseminen ei edellytä, että varat tosiasiallisesti käytetään terrorismirikoksen tekemiseen tai että rahoittamisen ja tietyn terrorismirikoksen välillä olisi esimerkiksi rikoksen tekoajan tai -paikan suhteen yhteys. Vuoden 2015 alussa rikoslain 34 a luvun 5 :n 2 momenttia muutettiin niin, että terrorismin rahoittamisesta tuomitaan myös se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan 1 4 tai 4 a 4 c:ssä tarkoitettua rikosta. Terrorismin rahoittamisena on siis rangaistavaa rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyjen muiden terrorismirikosten rahoittaminen. Terrorismin rahoittamisen yritys on pykälän 3 momentin mukaan rangaistava. Pykälän 4 momentin mukaan pykälässä säädettyä ei sovelleta, jos teko on rangaistava 1 momentin 1 5 kohdassa tarkoitettuna rikoksena tai sellaisen yrityksenä tai osallisuutena sellaiseen rikokseen taikka 1, 2 tai 4 b :n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa ankarampi rangaistus. Vuoden 2015 alussa voimaan tulleessa rikoslain 34 a luvun uudessa 5 a :ssä säädetään rangaistavaksi terroristiryhmän rahoittaminen. Pykälän 1 momentin mainitusta rikoksesta tuomitaan rangaistukseen se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja 6 :n 2 momentissa tarkoite-
10(40) tulle terroristiryhmälle tietoisena ryhmän luonteesta terroristiryhmänä. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava. Pykälän 3 momentin mukaan pykälä on toissijainen 5 :ään tai 46 luvun 1 3 :ään nähden tai niihin muihin säännöksiin nähden, joissa teosta säädetään yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Rikoslain 34 a luvun rikokset ovat rangaistavia vain tahallisesti tehtyinä. Tämä ilmenee paitsi siitä, että säännöksissä ei ole erikseen mainittu vaadittavaa syyksiluettavuuden lajia, myös siitä, että säännöksissä asetetaan rangaistavalle toiminnalle tiettyjä teon tarkoitukseen tai tekijän tietoisuuteen liittyviä edellytyksiä käyttäen ilmauksia tehdäkseen, edistääkseen, tietoisena siitä, että ja rahoittaakseen. Käytettyjen muotoilujen perusteella kysymys on korkeammanasteisesta tahallisuudesta. Rikoslain 1 luvun 7 :n 3 momentin mukaan terrorismirikokset eli rikoslain 34 a luvussa tarkoitetut rikokset ovat kansainvälisiä rikoksia. Momentin mukaan Suomen lakia sovelletaan tekopaikan laista riippumatta Suomen ulkopuolella tehtyyn terrorismirikokseen. Tämä tarkoittaa sitä, että rikoslain 1 luvun 11 :ssä säädetty kaksoisrangaistavuuden vaatimus ei koske Suomen lainkäyttövaltaan muuten kuuluvia terrorismirikoksia. Jos kansalaisen tai Suomessa pysyvästi asuvan ulkomailla tekemä rikos on tehty millekään valtiolle kuulumattomalla alueella, rangaistavuuden edellytyksenä kuitenkin on, että teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus (rikoslain 1 luvun 6 ). Päätöslauselman ja lisäpöytäkirjan kattamat rikokset ovat luonteeltaan valmistelutyyppisiä rikoksia sen vuoksi, että ne edeltävät varsinaista terroritekoa ja edistävät sen ja jopa sen tekemistä edistävien tekojen tekemistä. Rikoslaissa on säännöksiä, joissa säädetään rangaistaviksi rikoksia joko suoraan valmistelurikoksina tai sitten välillisesti tekojen valmisteluluonteen perusteella. Nyt käsiteltävien kriminalisointivelvoitteiden kannalta, ottaen huomioon rikoslain 34 a luvun 1 :ssä terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista säädetty, merkityksellisiä voisivat olla lähinnä rikoslain 21 luvun 6 a, jossa säädetään rangaistavaksi tapon, murhan, surman ja törkeän pahoinpitelyn valmistelu, rikoslain 25 luvun 4 a, jossa säädetään rangaistavaksi panttivangin ottamisen valmistelu, sekä rikoslain 34 luvun 9, jossa säädetään rangaistavaksi yleisvaarallisen rikoksen (tuhotyö, liikennetuhotyö, törkeä tuhotyö, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen) valmistelu. Mainittujen valmistelupykälien kohdissa tarkkarajaisesti ja yksityiskohtaisesti yksilöidään ne konkreettiset teot, jotka voivat tulla valmisteluna rangaistavaksi. Rikoslain 21 luvun 6 a :n 1 momentin mukaan rangaistaan sitä, joka 1 3 tai 6 :ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten 1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa, 2) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman jonkin mainitun rikoksen tekemisestä tai 3) palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen. Rikoslain 25 luvun 4 a :n mukaan panttivangin ottamisen valmistelusta rangaistukseen tuomitaan se, joka 4 :ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten 1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa, 2) hankkii rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon, 3) valmistaa tai hankkii rikoksen toteuttamisessa tarvittavan tilan tai 4) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman rikoksen tekemisestä.
11(40) Yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta on rikoslain 34 luvun 9 :n momentin mukaan kysymys, kun tekijä tehdäkseen 1 5 :ssä tarkoitetun rikoksen pitää hallussaan pommia, muuta räjähdettä taikka vaarallista laitetta tai ainetta taikka tehdäkseen ydinräjähderikoksen 1) hankkii tai yrittää hankkia taikka pitää hallussaan tai yrittää pitää hallussaan ydinräjähteen valmistukseen tarvittavia aineita, 2) hankkii tai yrittää hankkia, valmistaa tai yrittää valmistaa taikka pitää hallussaan tai yrittää pitää hallussaan ydinräjähteen valmistukseen tarvittavia laitteita tai 3) hankkii ydinräjähteen valmistukseen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen. Nyt kysymyksessä olevien kriminalisointivelvoitteiden kannalta merkitystä on myös rikoslain 5 luvun osallisuutta koskevilla säännöksillä. Luvun 3 :n mukaan, jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Luvun 6 :n mukaan avunannosta tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. 3 TOISTEN VALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNTÖ Kansainvälisten kriminalisointivelvoitteiden täytäntöönpanossa muiden valtioiden rangaistussäännöksistä saatavilla tiedoilla ei ole samanlaista vertailuarvoa kuin arvioitaessa tekojen kriminalisointitarvetta puhtaasti kansallisista lähtökohdista, jolloin voidaan ottaa mallia muissa valtioissa yleisistä tai muuten onnistuneiksi osoittautuneista lainsäädäntöratkaisuista. Tämän vuoksi esimerkiksi kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanoa koskeviin hallituksen esityksiin ei useinkaan sisälly kansainvälisen vertailun osuutta. Kansainvälisen vertailun hyödynnettävyyttä terrorismirikosten osalta heikentää myös havainto, jonka mukaan terrorismirikoksia koskeville eri valtioiden säännöksille on ominaista se, että sääntelytekniikat vaihtelevat yksityiskohtaisten ja yleisemmin kirjoitettujen säännösten välillä. Eroja on myös sen suhteen, missä määrin esimerkiksi valmistelurikoksia ja osallisuutta koskevat säännökset kattavat terrorismirikoksia. Jos valmistelutoimia ei kansallisissa lainsäädännöissä ole tarkemmin yksilöity, niiden kattavuus voi olla hyvinkin laaja. Suurin mielenkiinto muiden valtioiden lainsäädäntöratkaisujen osalta kohdistuu terroristisessa tarkoituksessa tapahtuvaan matkustamiseen ja sitä koskien päätöslauselman 6 ponsikappaleen a kohdan ja sitä pitkälti vastaavan lisäpöytäkirjan 4 artiklan täytäntöönpanoon. Lisäpöytäkirjaneuvottelujen ja myös Euroopan unionin jäsenvaltioille unionissa loppuvuodesta 2014 tehdyn kyselyn äskettäin julkaistujen vastausten perusteella tiedossa on, että useissa valtioissa on arviointi vasta alkamassa tai ainakin kesken koskien sitä, edellyttävätkö ponsikappale ja artikla lainsäädäntömuutoksia, ja jos edellyttävät, minkälaisia. Tällainen tilanne on esimerkiksi Ruotsissa, jossa asetettu selvityshenkilö viimeistään 18.6.2015 luovuttaa raporttinsa johtopäätöksistään. Joissakin valtioissa ovat jo käynnissä toimet täydentävän lainsäädännön aikaansaamiseksi (esimerkiksi Saksa ja Portugali). Mainittujen valtioiden lisäksi Euroopan unionin jäsenvaltioista tilanteen arviointi on ollut kyselyyn vastaamisen aikaan käynnissä ainakin Belgiassa, Kyproksella, Tanskassa, Virossa, Kroatiassa, Latviassa ja Slovakiassa. Edellä mainitun kyselyn tulosten perusteella myös tässä tapauksessa sovellettavat säännökset huomattavasti vaihtelevat niissä valtioissa, jotka jo katsovat lainsäädäntönsä ainakin osittain kat-
12(40) tavan matkustamisrikoksen. Useimmiten kysymys on siitä, että tällainen rikos kuuluu terroriteon valmistelua koskevan yleisesti muotoillun säännöksen piiriin (esimerkiksi Tshekin tasavalta ja Irlanti). Muiden valtioiden lainsäädäntöön voidaan tarvittaessa palata mahdollisessa jatkovalmistelussa, kun lainsäädäntötilanne Suomen kannalta merkityksellisiksi arvioitavissa valtioissa on selvinnyt. 4 NYKYTILAN ARVIOINTI 4.1 Päätöslauselman ja lisäpöytäkirjan mukaiset terroriteko ja terrorismirikos Päätöslauselman ponsikappaleessa puhutaan terroriteoista (terrorist acts) ja lisäpöytäkirjan artikloissa terrorismirikoksista ( terrorist offences ). Päätöslauselmassa ei määritetä terroritekoa, mutta kysymyksessä olevassa ponsikappaleessa viitataan päätöslauselmaan 1373 (2001), joka velvoittaa saattamaan oikeuden eteen henkilöt, jotka osallistuvat terroritekojen rahoittamiseen, suunnittelemiseen, valmisteluun, tekemiseen tai tukemiseen. Kun puhutaan Yhdistyneiden Kansakuntien käsitemäärittelystä ja myös rahoittamiseen liittyvistä teoista, jo tapahtuneiden kansallisten täytäntöönpanotoimien vuoksi huomioon on otettava myös kansainvälinen terrorismin rahoituksen vastainen yleissopimus, jonka 2 artiklan 1 kappale velvoittaa kriminalisoimaan sen sopimuksen liitteessä mainittujen sopimusten soveltamisalaan kuuluvien rikosten ja eräiden muiden, kuoleman tai vakavan ruumiinvamman aiheuttavien rikosten rahoittamisen. Lisäpöytäkirjassa ei määritetä terrorismirikoksen käsitettä. Lisäpöytäkirjan tulkinnassa tulee kuitenkin sen 9 artiklan nojalla sovellettavaksi myös yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappaleessa oleva terrorismirikoksen määritelmä, jonka mukaan mainitulla rikoksella tarkoitetaan kaikkia yleissopimuksen liitteessä lueteltujen sopimusten soveltamisalaan kuuluvia ja niiden määritelmien mukaisia rikoksia. Kyseisessä liitteessä mainitaan samat sopimukset ja pöytäkirjat kuin kansainvälisessä terrorismin rahoituksen vastaisessa yleissopimuksessa sekä lisäksi viimeksi mainittu sopimus itse. Päätöslauselma ja lisäpöytäkirja velvoittavat kriminalisoimaan teot, joilla ponsikappaleessa ja artikloissa tarkemmin kuvatulla tavalla edistetään terroriteon tai terrorismirikoksen tekemistä. Jo näistä lähtökohdista on perusteltua katsoa, että tällaisella teolla tai rikoksella tässä yhteydessä tarkoitetaan rikoslain 34 a luvun 1 :ssä rangaistaviksi säädettyjä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. Tätä johtopäätöstä tukee pykälässä kuvattujen tekojen vertaileminen liitteissä mainittujen sopimusten ja pöytäkirjojen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin. Vertailua on myös jo aikaisemmin tehty terrorismirikoksia koskevien rangaistussäännösten säätämisen ja muuttamisen yhteydessä (HE 43/2002 vp, HE 188/2002 vp ja HE 81/2007 vp). Huomioon on lisäksi otettava se, että Yhdistyneiden Kansakuntien osalta terroritekoa koskevan varsinaisen määritelmän puuttuminen antaa jäsenvaltioille liikkumavaraa.
13(40) 4.2 Osallistuminen yhteenliittymän tai ryhmän toimintaan terroristisessa tarkoituksessa Aikaisemmin jo todetun mukaisesti lisäpöytäkirjan 2 artikla velvoittaa kriminalisoimaan osallistumisen yhteenliittymän tai ryhmän aktiviteetteihin tarkoituksessa, että yksi tai useampi terrorismirikos tehdään yhteenliittymän tai ryhmän toimesta, tai tarkoituksessa myötävaikuttaa sen tekemiseen. Artiklassa käytetty sana contributing on yleissopimuksen yhteydessä käännetty myötävaikuttamisen ohella myös edistämiseksi. Yleissopimukselle ja lisäpöytäkirjalle ominaisesti rikoksen määritelmä on artiklan 1 kohdassa ja kriminalisointivelvoite 2 kohdassa. Lisäpöytäkirjan 2 artiklaa ei käsitellä laajasti pöytäkirjan selitysmuistiossa. Tämä koskee esimerkiksi osallistumisen tarkempaa luonnehtimista tai merkityksellisten aktiviteettien kuvaamista. Muistion kohdassa 35 kylläkin todetaan, että osallistuminen voi olla seurausta tietoteknologian kautta syntyneistä kontakteista. Selitysmuistion kohdassa 37 painotetaan sitä, että ei ole kansainvälisesti sitovaa terroristisen yhteenliittymän tai ryhmän määritelmää. Saman kohdan mukaan sopimuspuoli voi tulkita ilmaisua yhteenliittymä tai ryhmä esimerkiksi niin, että se tarkoittaa lailla kiellettyjä organisaatioita tai ryhmiä kansallisen lain mukaisesti. Ilmaisua yhteenliittymä tai ryhmä käytetään myös värväystä terrorismiin koskevassa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa. Yleissopimuksen selitysmuistion kohdassa 107 ilmaisun tulkinta jätetään lisäpöytäkirjan selitysmuistion kohdan 37 tavoin kansallisen lainsäädännön varaan Kun yleissopimusta saatettiin kansallisesti voimaan, sopimuksen 6 artiklan yhteydessä todettiin (HE 81/2007 vp, s. 10) selvää olevan, että esimerkiksi terrorisminvastaisten pakotteiden kohteeksi määriteltyjä yhdistyksiä ja ryhmiä voidaan pitää sen artiklan tarkoittamina yhteenliittyminä. Muissa yleissopimuksen tai lisäpöytäkirjan kriminalisointien määritelmissä ei käsitellä osallistumista ( participate ) samalla tavalla kuin lisäpöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdassa. Muissa yhteyksissä (värväämistä koskeva yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappale ja matkustamista ulkomaille terroristisessa tarkoituksessa koskeva lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohta) on kysymys osallistumisesta terrorismirikoksen tekemiseen. Näin ollen niitä koskevista, myös niukoista selitysmuistioiden kohdista ei ole saatavissa tukea sen arvioimiseen, mitä osallistumisella aktiviteetteihin tarkoitetaan tässä yhteydessä. Mitä tulee tekotapaan contributing, sitä käytetään muissa yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjan kriminalisointiartikloissa. Tämä koskee yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta (värväys terrorismiin) ja 7 artiklan 1 kappaletta (koulutus terrorismiin) sekä 9 artiklan 1 kappaleen c kohtaa myötävaikuttamisesta yhteisen päämäärän puolesta toimivan henkilöryhmän tekemään rikokseen. Mainittua tekotapaa käytetään myös lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdassa (koulutuksen ottaminen terrorismiin) ja 4 artiklan 1 kohdassa (matkustaminen ulkomaille terroristisessa tarkoituksessa). Näitä kappaleita ja kohtia koskien ainoa yleissopimuksen tai lisäpöytäkirjan selitysmuistion kohta, jossa käsitellään kyseistä tekotapaa, on lisäpöytäkirjan selitysmuistion kohta 52. Siinä todetaan, että contribution 4 artiklan 1 kohdassa on tarkoitettu korvaamaan päätöslauselmassa käytetyt planning ja preparation. Tästä maininnasta ei voi tehdä suoraan sellaista johtopäätöstä, että contributing myös 2 artiklan 1 kohdassa tarkoittaisi terrorismirikoksen suunnittelemista ja valmistelemista. Edellä todettu tarkoittaa sitä, että sopimuspuolilla on laaja harkinnanvara sen suhteen, minkälaista 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua aktiviteetteihin osallistumista on pidettävä merkityksellisenä. Toisaalta huomioon on otettava lisäpöytäkirjan selitysmuistion kohdassa 74 mainittu lailli-
14(40) suusperiaate, jonka mukaan rikoslainsäädännön on oltava tarkkarajaista ja sen soveltamisen ennalta arvattavaa. Periaatteesta on sinällään johdettavissa jo se, että 2 artiklan 1 kohdassa yleisluonteisesti kuvattua tekoa ei ole sellaisenaan siirrettävä kansalliseen rikoslainsäädäntöön. Terroristiryhmän toiminnan edistämistä koskevan rikoslain 34 a luvun 4 :n 1 momentissa säädetään rangaistavaksi se, että henkilö tekee momentin viidessä kohdassa tarkemmin määriteltyjä toimia edistääkseen terroristiryhmän 1 tai 2 :ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa sitä edistää. Kysymys voi momentin kohtien mukaan olla esimerkiksi terroristiryhmän aseistamisesta, toimitilojen tai kulkuvälineiden hankkimisesta taikka tietojen hankkimisesta ryhmälle. Vaikka tekijän tarkoitusta ja terroristiryhmän toiminnassa tehtävää rikosta koskevat osuudet on rikoslain 34 a luvun 4 :n 1 momentissa ja lisäpöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdassa kirjoitettu toisistaan poikkeavilla tavoilla, ei ilmene aihetta arvioida asiaa niin, että momentti ei tältä osin ryhmän toiminnan edistämisen osalta vastaisi kohtaa. Itse asiassa momentti menee kohtaa laajemmalle siinä, että momentin mukaan terroristiryhmän toiminnan edistämisen tarkoituksena voi olla myös rikoslain 34 a luvun 2 :ssä tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun edistäminen. Lisäpöytäkirjan 2 artiklan 1 kohta ulottuu vain terrorismirikosten eli aikaisemmin todetun mukaisesti rikoslain 34 a luvun 1 :ssä tarkoitettujen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen. Tuomitseminen terroristiryhmän toiminnan edistämisestä ei edellytä sitä, että 1 :ssä tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tehdään. Näin ollen täyttyy myös yleissopimuksen 8 artiklasta johdettava, lisäpöytäkirjan 9 artiklan vuoksi myös pöytäkirjan yhteydessä noudatettava vaatimus siitä, että teon katsominen lisäpöytäkirjassa tarkoitetuksi rikokseksi ei saa edellyttää terrorismirikoksen tosiasiallista tekemistä eli tässä yhteydessä siis rikoslain 34 a luvun 1 :ssä tarkoitetun rikoksen tosiasiallista tekemistä. Rikoslain 34 a luvun 4 :n 1 momentissa on aikanaan vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä kansallisen harkinnanvaran puitteissa, rikoslainsäädännön tarkkuusvaatimusta noudattaen määritelty terroristiryhmän toiminnan edistämisen kannalta olennaisimmat aktiivisen osallistumisen muodot. Lisäpöytäkirjan 2 artiklan 1 kohta ei yleisluonteisuudessaan edellytä tältä osin lainsäädännön muuttamista tai täydentämistä. Vaikka rikoslain 34 a luvun 4 :n 1 momentti siis vastaa lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaiseen kriminalisointivelvoitteeseen, mainittu lainkohta ei ole asian arvioinnissa ainoa merkityksellinen lainkohta. Ensinnäkin artiklan 1 kohdassa erotetaan terrorismirikoksen tekemisen edistämisestä sen varsinainen tekeminen. Yhteenliittymän tai ryhmän toiminta on jo saattanut edetä sellaiseen vaiheeseen ja sen toimintaan osallistuvan osallistuminen toimintaan olla sellaista, että hänen osaltaan kysymys on rikoslain 34 a luvun 1 :n 3 momentissa rangaistavaksi säädetystä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksestä. Toisaalta yhteys terrorismirikoksen tekemiseen saattaa johtaa siihen, että yhteenliittymän tai ryhmän toimintaan osallistuvan osalta kysymys on jo terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta. Rikoslain 34 luvun 2 :n 1 kohdan mukaan mainitusta rikoksesta on tuomittava esimerkiksi se, joka tehdäkseen 1 :n 1 momentin 2 7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen sopii toisen kanssa sellaisen rikoksen tekemisestä. Myös terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun osalta täyttyy se yleissopimuksesta johdettava vaatimus, että rikokseksi katsominen ei saa edellyttää terrorismirikoksen eli siis terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tosiasiallista tekemistä. Yritys- tai valmistelutilanteissa ryhmän toimintaan osallistuva puolestaan voi johtaa ryhmää sillä tavoin, että hänen osaltaan kysymys on rikoslain 34 a luvun 3 :ssä tarkoitetusta terroristiryhmän johtamisesta.
15(40) Yleissopimus ja lisäpöytäkirja eivät sisällä yleisiä terrorismin rahoittamista koskevia kriminalisointivelvoitteita. Lisäpöytäkirjan 5 artikla koskee yhtä rahoittamisen erityistapausta eli ulkomaille terroristisessa tarkoituksessa tapahtuvan matkustamisen rahoittamista. Tältä pohjalta olisi ajateltavissa, että 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu teko voisi olla yhteenliittymän tai ryhmän toiminnan rahoittaminen tarkoituksessa tukea terrorismirikoksen tekemistä. Epäselvää kuitenkin on, voidaanko kohdan mukaista osallistumista aktiviteetteihin tulkita niin, että se kattaa tällaiset rahoitusteot. Lisäksi on oletettavaa, että jos tarkoituksena olisi ollut saattaa terrorismin rahoittaminen yleisesti lisäpöytäkirjan kriminalisointivelvoitteiden piiriin, se olisi tehty nimenomaisella terrorismin rahoittamista koskevalla artiklalla, koska terrorismin rahoittaminen on muissakin terrorismirikoksia koskevissa kansainvälisissä yhteyksissä ja myös rikoslain 34 a luvun 5 :ssä katsottu itsenäiseksi terrorismirikokseksi. Asian arvioinnissa on otettava huomioon myös avunantoa koskevan rikoslain 5 luvun 6 :n 1 momentti. Säännöksen mukaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Avunantovastuu edellyttää säännöksen mukaan siis sitä, että pääteko on vähintäänkin edennyt rangaistavan yrityksen asteelle. Lisäpöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdan tarkoittama osallistuminen voi edistää terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä niin, että edistäminen on luontevaa katsoa rikoslain 5 luvun 6 :n 1 momentissa tarkoitetuksi avunannoksi. Koska yleissopimuksen 8 artiklan mukaisesti 2 artiklan 1 kohdan mukaisen teon rangaistavuuden edellytyksenä ei saa olla terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tosiasiallinen tekeminen eli sen täyttyminen, avunanto voi olla merkityksellinen vain, jos osallistuminen tarkoittaa avunantoa mainitun rikoksen yritykseen. Tästä huolimatta rikoslain 5 luvun 6 :n 1 momentilla on merkitystä arvioitaessa kappaleen suhdetta Suomen lainsäädäntöön. Huomiota on kiinnitettävä erikseen siihen, että lisäpöytäkirjan 2 artiklan kriminalisointivelvoite koskee ryhmien lisäksi yhteenliittymiä. Rikoslain 34 a luvun säännökset tuntevat näistä vain ryhmän, jota koskeva terroristiryhmän määritelmä on luvun 6 :n 2 momentissa. Terroristiryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 :ssä tarkoitettuja rikoksia. Niukkasanaisen lisäpöytäkirjan selitysmuistion perusteella yhteenliittymän ja ryhmän käsitteiden määrittäminen jää sopimusvaltioille. Selitysmuistio mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan riittävää on se, että rikoslain 34 a luvun 4 tuntee vain tarkkarajaisesti määritellyn terroristiryhmän. Vaikka selvää ei ole, mitä yhteenliittymällä tässä yhteydessä tarkoitetaan, oletettavaa erityisesti terrorismirikosten tekemiseen liittyvän tarkoituksen vuoksi myös on, että lisäpöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdan mukaiset yhteenliittymät käytännössä täyttävät rikoslain terroristiryhmän määritelmän. Lisäksi huomattava on, että terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua sekä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritystä ja avunantoa siihen koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi riippumatta siitä, minkälainen se yhdessä toimivien henkilöiden kokonaisuus muodollisesti on, jonka toimintaan tekijä osallistuu. Edellä todetun perusteella voidaan katsoa, että lisäpöytäkirjan 2 artikla ei edellytä rikoslain 34 a luvun muuttamista tai täydentämistä.
16(40) 4.3 Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten Lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan kouluttautumisrikoksen määritelmä on osittain rakennettu peilikuvaksi yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen koulutuksen antamista koskevan rikoksen määritelmästä. Rikoslain 34 a luvun 4 a koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten puolestaan perustuu sanamuodoltaan mainittuun yleissopimuksen kappaleeseen. Kun rikoslain 34 a luvun 4 b kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten taas on sanamuodoltaan pitkälti koulutuksen antamista koskevan pykälän peilikuva, on kouluttautumista koskeva kansallinen säännös joiltakin osin yhteneväinen lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdassa olevan kouluttautumisrikoksen määritelmän kanssa. Tämä koskee koulutuksen ottamistapoja eli kouluttautumista räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä. Yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappale ja lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohta sekä rikoslain 34 a luvun 4 a ja 4 b lähtevät yhteisesti myös siitä, että koulutuksen antamisen ja ottamisen tarkoituksena tulee olla terrorismirikoksen eli kansallisen lainsäädännön mukaisesti terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekeminen. Tätä on kuitenkin rajattu koulutuksen ottamista koskevassa 4 b :ssä niin, että koulutuksen ottamisen tarkoituksena tulee olla 1 :n 1 momentin 2 7 kohdassa tarkoitetun rikoksen tekeminen. Terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista jäävät ulkopuolelle momentin 1 kohdassa mainitut laiton uhkaus, perätön vaarailmoitus, 24 luvun 4 :n 2 momentissa tarkoitettu törkeän julkisrauhan rikkominen ja 44 luvun 10 :ssä tarkoitettu ydinenergian käyttörikos. Kun kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädettiin rangaistavaksi tuolloin puhtaasti kansallisen harkinnanvaran puitteissa, tähän ratkaisuun päädyttiin sillä perusteella, että luontevan mallin tarjosi terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua koskeva rikoslain 34 a luvun 2 (HE 18/2014 vp, s. 15). Kun koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädettiin rangaistavaksi erillisessä pykälässä eli rikoslain 34 a luvun 4 a :ssä yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä, tuossa pykälässä säädettiin ensinnäkin rangaistavaksi rikoslain 34 a luvun 1 :ssä tarkoitetun rikollisen toiminnan edistäminen. Tuossa yhteydessä ei siis erotettu ulkopuolelle viitatun pykälän 1 momentin 1 kohdassa rangaistavaksi säädettyjä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. On myös huomattava, että juuri mainittua kohtaa nimenomaisesti täydennettiin yleissopimukseen liittymisen yhteydessä, kun siihen lisättiin yleissopimuksen kriminalisointivelvoitteiden edellyttämällä tavalla rikoksia. Lisäpöytäkirjan taustalla olevalla yleissopimuksella on näin ollen erityinen yhteys kyseiseen kohtaan. Rikoslain 34 a luvun 1 :n 1 momentin 1 kohdassa mainituilla rikoksilla voi olla myös esimerkiksi sellaisia teknisiä toteuttamistapoja, joiden käyttämiseen voidaan antaa tai ottaa koulutusta. Aikaisemmin todetun mukaisesti lisäpöytäkirjan mukaiseksi terrorismirikokseksi on katsottava rikoslain 34 a luvun 1 :ssä tarkoitetut terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset tekemättä eroa pykälän 1 momentin eri kohtien välille. Johdonmukaisuusnäkökohdistakaan ei ole perusteltua, ottaen huomioon rikoslain 34 a luvun 4 b :n edellyttämä koulutuksen ottajan ja antajan välinen vuorovaikutus, että rangaistavaa koulutusta voidaan antaa mutta ei ottaa rikoslain 34 a luvun 1 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun rikoksen edistämiseen. Näistä syistä lisäpöytäkirjan voimaansaattamisen yhteydessä on aihetta muuttaa rikoslain 34 a luvun 4 b :ää niin, että siinä oleva viittaus kattaa 1 :n kokonaan. Lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdassa mainitaan terrorismirikoksen tekemisen ( carrying out ) lisäksi sen tekemisen edistäminen ( contibuting ). Vastaavalla tavalla koulutuksen tarkoitus on