Minimalismi musiikissa Jaakko Penttinen 2012
Sisältö ja aikataulu 14.2. La Monte Young / Four Dreams of China (1962) 13.3. Terry Riley / In C (1964) 10.4. Steve Reich / Piano Phase (1967) 8.5. Philip Glass / Music in Fifths (1969)
Historiaa Syntynyt 1960-luvulla Yhdysvalloissa San Franciscossa ja erityisesti New Yorkissa. Minimalismin historiallinen tausta on musiikillisesti eurooppalaisessa taidemusiikissa, erityisesti sarjallisuudessa (Schoenberg ja Webern) yhdysvaltalaisessa kokeellisessa musiikissa, erityisesti avantgardessa (Cage) lisäksi vaikutteita myös itämaisesta ja afrikkalaisesta musiikista sekä populaarikulttuurista
Minimalismi-termi Minimalismi-termi on peräisin kuvataiteista, ja musiikin yhteydessä Tom Johnson käytti kuvausta minimal, slow-motion approach kirjoittaessaan vuonna 1972 arvostelun Alvin Curranin konsertista Village Voice lehteen. Michael Nyman käytti termiä minimal music vuonna1974 teoksessaan Experimental Music - Cage and Beyond.
Minimalismi-termi Vaihtoehtoisia termejä mm. Repetitive Music Hypnotic Music Pulse Music Acoustic Art Process Music Minimalismi-termi on kuitenkin historian kuluessa vakiinnuttanut asemansa puhuttaessa näiden neljän säveltäjän työstä.
Musiikillisia ominaispiirteitä Minimalismille tyypillisinä ominaisuuksina pidetään mm. äärimmäisen rajatun musiikillisen materiaalin ja keinojen käyttöä toistoa staattisuutta käytännön työskentelyn eliminoimista
La Monte Young Syntynyt lokakuussa 1935 Bernissä, Idahossa köyhään mormoniperheeseen. Ensimmäiset kosketukset musiikkiin/ääniin olivat tuulen humina, puiden havina sekä kodin lähistöllä sijaitsevan voimalaitoksen muuntajien ja puhelinlinjojen tasaiset ja pitkät humisevat äänet. Ensimmäinen varsinainen instrumentti oli saksofoni, jonka sai 7-vuotiaana isältään. Kouluikäisenä muutti perheensä mukana Los Angelesiin.
Musiikillinen ura Musiikillinen ura jaetaan yleensä kolmeen vaiheeseen: 1. Opiskeluvuodet 1956-1959 Los Angelesissa ja San Franciscossa 2. Muutto New Yorkiin ja Fluxus 1960-1961 3. Varsinainen repetitiivinen vaihe vuodesta 1962 alkaen
Opiskeluvuodet Opiskeli musiikin teoriaa ja etnomusikologiaa Leonard Steinin alaisuudessa (LACC) ja säveltämistä Robert Stevensonin (UCLA) Seymour Schifrinin johdolla (UCB). Kiinnostunut jazzista ja soitti saksofonia jazzkokoonpanoissa. Tutustui eurooppalaisen taidemusiikin perintöön, erityisesti sarjallisuuteen eli serialismiin. Vakuuttui lukiovuosina siitä, että ryhtyy säveltäjäksi. Syntyi ajatus uudesta staattisesta musiikista, jonka hän löysi Webernin teoksista ja pohjois-intialaisesta musiikista.
Opiskeluvuodet Tutustui opiskeluvuosina Terry Jenningsiin, Dennis Johnsoniin ja Terry Riley yn, joiden kanssa yhteisiä improvisaatioita sekä koreografi Ann Harpiniin. Opiskeluvuosien keskeinen teos on Trio for Strings vuodelta 1958. Teos perustuu pitkiin säveliin, niiden keskinäiseen harmoniaan sekä sävelten välissä oleviin taukoihin. Merkittävää teoksessa on pitkien sävelten käyttäminen uudella tavalla ja oman harmonisen kielen löytäminen.
Opintomatka Saksaan Vuonna 1959 opintomatka Darmstadtiin Saksaan, jossa osallistui Stockhausenin vetämälle säveltämisen kurssille. Saksasta löysi Cagen musiikin ja tutustui Cagen kanssa yhteistyötä tehneeseen David Tudoriin. Saksasta paluun jälkeen sävelsi opiskeluvuosien toisen tärkeän teoksen Arabic Numeral (X) for Henry Flynt vuonna 1960.
Fluxus Sai stipendin Berkeleysta ja muutti vuonna 1960 pysyvästi New Yorkiin opiskelemaan elektronista musiikkia Richard Maxfieldin alaisuuteen. Toimi Yoko Onon asunnossa järjestettyjen tapahtumien kuraattorina 1960-1961. Osallistui Fluxus-ryhmän toimintaan George Macuniaksen ja Jackson MacLown kanssa vuosina 1960-1963. Tapasi valotaiteilija Marian Zazeelan, jonka kanssa meni naimisiin.
Fluxus Kokoelmateos An Anthology of Chance Operations Macuniaksen ja MacLown kanssa vuonna 1961, joka julkaistiin 1963. Mukana runoja, käsitetaidetta, musiikkia jne Teoksessa oli mukana myös Youngin sävellyksiä, jotka olivat lähempänä käsitetaidetta kuin perinteistä musiikkia (Event Scores).
Repetitiivinen periodi Vuosina 1961-62 paluu Trio for Stringsin pitkiin säveliin Dronesta musiikin keskipiste ja siirtyminen elektronisiin soittimiin Uutta pitkät improvisaatiot etukäteen päätettyjen sääntöjen mukaisesti Oman kokoonpanon kasaaminen ja kokonaiskonseptin syntyminen
Theatre of Eternal Music Vuonna 1962 alkaen Youngin ympärille kokoontunut ryhmä, johon kuuluivat La Monte Youngin lisäksi Marian Zazeela, Tony Conrad ja John Cale sekä myöhemmin Terry Riley. Yhtye toimi vuosina 1965-66 nimellä The Theatre of Eternal Music. The Theatre of Eternal Music ajatukseen liittyi Youngin utopistinen visio Dream House tilasta.
The Dream House Dream House oli konsepti, joka syntyi teoksen Four Dreams of China -teoksen yhteydessä vuonna 1963-1964. Ensimmäinen toteutus oli Youngin ja Zazeelan asunnossa vuodesta 1966 vuoteen 1970. Ensimmäinen julkinen Dream House oli Münchenissä 1969, jonka jälkeen useita Dream House - installaatioita.
Four Dreams of China Sävelletty 1962 ja toteutettu 1963 alkaen Theatre of Eternal Music -kokoonpanon kanssa. Teos koostuu neljästä soinnusta (Dream Chord), joista jokaisessa on neljä säveltä sekä hiljaisuudesta. Teos on avoin suhteessa soittimiin, kestoon ja sen esittämiseen, jolloin se on mahdollinen vain ryhmäimprovisaationa.
Four Dreams of China Keskeinen teos monessa merkityksessä, mm. Alku Youngin oman The Theatre of Eternal Music - kokoonpanon perustamiselle Alku Dream House -konseptille Linkki Youngin pitkäkestoisuuden tekniikkaa sisältäneiden varhaisteosten ja hänen myöhemmin omaksuman ennalta sävellettyä ja improvisaatiota yhdistävälle tekniikalleen. Siirtymä uuteen viritykseen
Four Dreams of China Teoksen ainoa virallinen äänitys on vuodelta 1990 nimellä The Melodic Version (1984) of The Second Dream of The High-Tension Line Stepdown Transformer from The Four Dreams of China (1962). Virallisessa levytyksessä instrumentteina on 8 trumpettia. Melodic Version tarkoittaa, että jokainen soittaja voi soittaa kaikkia neljää säveltä, mutta vain yhtä kerrallaan. Stepdown Transformer viittaa Youngin lapsuuden voimalaitoksen huminaan.
1970-80 -luvut Vuosina 1969-1975 Young esiintyi yksin tai kahdestaan Zazeelan kanssa ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa Useita Dream House installaatioita 1960-luvun lopulla Tony Conrad palasi vielä vähäksi aikaa ja he kasasivat alkuperäisen Theatre of Eternal Music tyylisen kokoonpanon 1970-luvun alussa musiikillisia ja henkisiä opintoja Pandit Nath Pranin alaisuudessa
1970-80 -luvut Alun perin vuonna 1964 sävelletystä teoksesta The Well- Tuned Piano tuli Youngin pääprojekti 1970- ja 1980 luvuilla. Teos on kestoltaan pitkä (noin 5-6 tuntia) improvisoitu sävellys sisältönsä ja rakenteensa suhteen. Ensimmäinen julkinen esitys oli 1974 ja Young on esittänyt sen jo yli 60 kertaa. Ainoa virallinen julkaisu on äänitetty 1981ja julkaistu 1987. Teos on nauhoitettu myös videolle vuonna 1987, jonka jälkeen sitä ei ole enää esitetty.
Uusimmat vaiheet Asuu edelleen Marian Zazeelan kanssa New Yorkissa Church Streetin asunnossa. Asunnossa on avattu julkinen Dream House, joka auki myös turisteille. Dream House -installaatio vuonna 2009 New Yorkin Guggenheim-museossa osana The Third Mind näyttelyä. Mela Foundation pitää yllä Youngin ja hänen lähipiirinsä taiteellista työtä.
Tärkeitä sävellyksiä Trio For Strings 1958 Arabic Numeral (X) for Henry Flynt 1960 Four Dreams of China 1962 The Tortoise, His Dreams and Journeys 1965 The Well-Tuned Piano 1964
Lähteitä ja tietoa Internet ubuweb.com melafoundation.org Kirjallisuutta Potter, Keith. Four Musical Minimalists. Schwarz, Robert K. Minimalists. Nyman, Michael. Experimental Music Cage and Beyond. Mertens, Wim. American Minimal Music.